Page 1

1/2016

S. 20–23

S I MA

A

M

UU

KASVU

Taasko siitä puhutaan? S. 14 –17


2

Tässä Pärskeessä: 3 Pääkirjoitus 4–5

Ajassa kiinni 4–5 Pärskähdykset 5 Hot/Not

6–7

Piirileirin palsta Valovoimainen leiritoimikunta

8–9

Samoajat ja vaeltajat Keltanokat vastaan konkarit Osa 1. Konkarit

10

Johtajan itsehoitopiste Kuinka tehdä aikaa partiolle

11 Tapahtumaraportti Samoaja26H 12–13 Kulttuuriannos Yöperhosten salattu maailma 14–17 Artikkeli Kasvua. Miksi? 18 Sudaripalsta Piirrä kasvukäyrä! 19 Lippukunnat Lohjan Nummitytöt ja Röykän Metsänkävijät 20–23 Reppari Muusimaa 24 Huivinkääntäjä Pizzaa, ranskalaisia ja kulttuurieroja 25 Vallan kahvassa Riittävät resurssit tulevaisuuden partiolaisille 26–27 Muistokirjoitus Pekka "Pekkuli" Urhonen – in memoriam

11

8

12

20

Pärske 1/16 Uudenmaan Partiopiirin lehti 38. vuosikerta, nro 212 Ilmestymispäivä 2.3.2016 ISSN 1235-5224

Seuraava Pärske ilmestyy 1.6.2016.

Julkaisija Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki p. 09 8865 1400 faksi (09) 8865 1199 uusimaa@partio.fi www.uusimaa.partio.fi

Toimitus Markus Haveri (LEV) Emilia "Immu" Pöyry (LNT) Samuli Reunamo (KKP) Zinaida "Zinka" Terho (HMT) Anniina Ruotsalainen (MiPa) Nelli Immonen (KiMe)

Piirinjohtaja Ilona Turunen

Avustajat 1/16 Sari Kareinen, Venla Monter, Marianna Sainio, Iiris Somervuori, Sanna Jussila, Antti Koistinen, Ossi Ikonen, Ilona Turunen, Emma Napari, Eve Kolari, Sanni Nurmi, Pekka Valkonen, Satu TammilehtoHänninen, Paula Viikari

Piirin varajohtaja Antti Reinikainen Päätoimittaja Salla Rantamäki Yhteystiedot etunimi.sukunimi@uusimaa. partio.fi Toimitussihteeri Jaana Hopeakoski p. 050 446 0058 jaana.hopeakoski@partio.fi Ulkoasu Anu Nuotto (HMT)

Kannen kuva: Juho Tuure Painos 1900 kpl Painopaikka Painokurki Oy, Helsinki Paperi: High speed matt 100 gr.

Pärskeen 2/16 aineistopäivä on 25.4.2016. Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle (Salla Rantamäki).


PÄ Ä K I R J O I T U S

Ajanhallinnasta ja vaikutusmahdollisuuksista Teksti: Salla Rantamäki

Oma elämä on viime aikoina ollut kiireisempää kuin koskaan. Suurin syy tähän lienee siirtyminen työelämään kaikkien koulujen jälkeen ja ensimmäistä kertaa elämässäni ajastani on kahdeksan tuntia päivässä ja viisi kertaa viikossa ympäri vuoden varattu jollekulle muulle kuin minulle itselleni, työnantajalleni meinaan. Töissä käyminen on itse asiassa kivaa, mutta sillä on tapana rajoittaa vapaa-ajan käytön mahdollisuuksia, jolloin esimerkiksi partiolle jää auttamattomasti vähemmän aikaa. Sen takia on pitänyt koittaa tehostaa omaa ajankäyttöään ja olenkin ottanut käyttöön jos jonkinlaisia työkaluja. Joitain omista ajanhallintakeinoistani olen käynyt läpi johtajan itsehoitopisteessä. Lisäajan saaminen partiolle tai muulle harrastukselle on varmaan silloin tällöin ongelmallista muillekkin, mutta hienointa siinä on, että huomenna on aina sopiva päivä tehdä asiat tehokkaammin ja paremmin. Ja ennen kaikkea, tehdä vähemmän tylsiä asioita, mikäli ne automatisoi puhelimen appseihin. Valitettavasti siivouksen hoitavaan sovellukseen en ole vielä törmännyt, tosin siivoojankin saa puhelimella tilattua vaikka partiokämpälle.

Ajanhallinta on joskus haastavaa, mutta siihen pystyy onneksi vaikuttamaan suurelta osin itse. Toinen tällainen asia on partiokisoihin varustautuminen. Tässä lehdessä esitellään nimittäin myös yksien kokeneiden kisakonkarien vinkit kisoihin varustautumiseen. Kolmas asia, josta tässä lehdessä puhutaan on kasvu. Niinpä. Taas se. Eikö siitä voitaisi jo päästä yli ja jatkaa normaalia (partio)elämää? Ei valitettavasti ihan vielä. Sillä vaikka omaan ajankäyttöön ja kisavarustautumiseen pystyy vaikuttamaan helposti ihan itse, maailmassa on aika monta asiaa joihin on yksittäisen ihmisen, varsinkaan nuoren sellaisen, vaikea saada aikaan muutosta. Mutta kun meitä samanlaiset arvot ja asenteen omaavia ihmisiä on partiossa enemmän meidän mahdollisuutemme saada aikaiseksi niin isoja kuin pieniä asioita kasvaa roimasti. Tämä on tietenkin vain yksi syy monista, mutta ainakin minulle yksi motivoivimmista. P.S. Meikä ainakin ilmoittautui Roihulle!

Salla

3


4

AJASSA KIINNI

PÄRSKÄHDYKSET Koonnut: Jaana Hopeakoski, Petra Valkonen, Salla Rantamäki

KISAAMAAN!

jien partiotarpojien ja samoa Piirin kevätvihreä eli kisataan ruuskilpailut LoisGe taitojen kevätmesta nessä. utuminen 27.4. men Lohjalla 7.5. Ilmoitta a-jasimaa.partio.fi/ohjelm Lisätietoja: http://uu taitokilpailut/ tapahtumat/partio ikki 21.5. taruuskilpailut Repli es tm vä ke en oj ait Partiot Ilmoittautumija samoajaikäisille. Riihimäellä tarpojarsinaisen ättyy 26.4.2016. Va pä ja 16 .20 1.2 aa nen alk ta jälki-ilmoitjälkeen on mahdollis ilmoittautumisajan ti. Lisätietoja: tautua 10.5.2016 as 016/home .com/site/repliikki2 https://sites.google

VUONNA 2016 KESKITYTÄ ÄN LIPPUKUNTIEN HYVINVO INTIIN

Jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori pääsisi mukaan par tioon, käynniste tään alkuvuonna piirissä lippukuntien hyvinvointisu unnitelmien laatiminen yhdessä lippukuntien kanssa . Vuoden aikana kierretään läpi jokainen uusma alainen lippukunta ja tehdään yhdessä yksinkertain en hyvinvointisuunnitelma, jossa ei ole mitään ”ylimääräistä”. Palvelun on tar koitus jäädä piirin pys yväksi palveluksi. Yhteydenotto teillekin on ihan kul man takana!

HAUSSA P

i Syty partioon- merkk hihaa koristamaan!

n jäsenhankinnan ja kasvu Sytytä koko lippukunta yksin, n -mer kin avulla! Tee liekkeihin Syty partioo nnan tai vaikka koko lippuku yhdessä partiokaverin ettia ite tiv lueesta kolme ak voimin kustakin osa-a lla saat . Yhdeksällä aktiviteeti ja saat merkistä osan piirin n ohjeet voi ladata merkin valmiiksi. Merki kunmyös lähetetty lippu nettisivuilta ja ne on ta tila i vo liitteenä. Merkkejä tiin lippukuntapostin r Storesta. Scandinavian Outdoo

IIRIHALLIT

UKS MINISTERI EEN: 20.3.2016-2 017

OHJELMA

OHJELMA MINISTERI vastaa piir par tio-ohje in järjestä lmakasvatu män k se n laadusta. toimivat piir Ohjelman in ohjelma alla ohjaajat se ryhmiä, kute kä joukko n kisa- sekä ta it oeräryhmä. ministeri v Lisäksi ohje astaa suur lmaten, koko ohjelmatap piiriä koske ahtumien tt av ien ohjaamisest SP:n laajen a, sekä osa nettuun ka lli stuu svatusvalio sinä? Asetu kuntaan. O ehdolle ja ilm letko se oittaudu piir Ilona Turun injohtajalle: en (ilona.tu ru nen@uusim 040 512 74 aa.partio.fi 19).


AJASSA KIINNI

Lippukunta mukaan esiko

ulujen pa

rtioviikkoon! Uusmaalaiste n eskareiden on tänäkin vu dollisuus tila onna mahta valmis mat e ri aali par tio-o teutettavaksi hjelmaa topar tioviikolla . Tässä on m nalla oiva tila yö s lippukunisuus tavoitta a eskarilaiset, ennen kaikke opettajat ja a eskarilaiste n vanhemm lähestymistap at . Tehokkain a on vieraill a esikouluss aikana, mutta a par tioviikon voi myös olla mukana vanh hetettävässä emmille läkirjeessä. Lisätietoja: w ww.partio.fi/e sikoulut. Ilmoitattehan kiinnostuksest anne piiritoim Petralle, petr iston a.valkonen@ partio.fi.

Yhteisvastuukeräys Syty partioon - taitomerkit Talviurheilu

Räntäsade Kiusaaminen Retki ilman suklaata

5


6

PIIRILEIRIN PALSTA

VA L OVO I M A I N E N

1. NIMI 2. PESTI LEIRITOIMIKUNNASSA

1. VILLE VÄNSKÄ, SIHU 2. Piirileirin leirinjohtaja 3. Tiimi ja tähdet ympärilläni 4. Minä, sinä ja kaverit 1. JUHO PYÖRNY, SIHU 2. Piirileirin varajohtaja 3. Onnistumiset ja saavutukset saavat mut liekkeihin. Se motivoi, että saadaan yhdessä aikaan uusia hienoja asioita, joita ei muuten syntyisi. Muuten maanläheiset perusasiat saa mut hehkumaan hyvää fiilistä elämässä: uudet haasteet, blini-illat tai mahtavat kaverit. 4. Ruokapussi, the one and only, joka on sama kuin sudarina. Viime kesänä leirin kuninkaalle välttämättömiä oli riippumatto, kruunu ja keppari. 1. VENLA MONTER, EKA 2. Viestintäjohtaja 3. Hyvät tyypit ympärillä, uudet ideat ja yhdessä tekeminen, hyvä musiikki, Instagramin amaro-filtteri 4. Selfietikku, jonka avulla ottaa kaikki huiput hetket talteen

3. MINUT SAA LOISTAMAAN 4. VÄLTTÄMÄTÖN ASIA KESÄLEIRILLÄ

1. MARJA-LEENA “RÄSÄ” RÄSÄNEN, TUPA 2. Talous ja resurssit 3. Mielekkäät haasteet, mahdollisuudet onnistua ja kiva tiimi! 4. Kelluva sauna ja mukava seura 1. IIRIS SOMERVUORI, KIME 2. Toinen ohjelmajohtajista 3. Muiden ihmisten kanssa oleminen 4. Uiminen ja ranta 1. HILLE TERHO, HIHI 2. Toinen ohjelmajohtajista 3. Innostunut ja aktiivinen meininki, sekä huippu seura 4. Iltanuotiot ja villasukat 1. JONNA MÄKINEN, TUPA 2. Osallistujajohtaja 3. Uudet haasteet ja mukavat ihmiset. Myös koalavideot ovat ehdottomasti tärkeitä. 4. Teltassa nukkuminen ja lämpimät uimavedet. Myös aurinkoinen sää on kiva lisä.


PIIRILEIRIN PALSTA

L E I R I T O I M I K U N TA

1. MIKA MÄKELÄ, KIRKI 2. Huoltojohtaja 3. Hyvä ruoka 4. Aurinko 1. EELIS NORJA, NS 2. Tekniikkajohtaja 3. Kesä ja meri 4. Kaunis sää, hauskanpito, sauna ja meri 1. HANNA RUTILA, JÄRVENPÄÄN SCOUTIT / AEK 2. Henkilöstöjohtaja 3. Uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen 4. Coolit aurinkolasit ja hyvät ystävät

Kiinnostuitko piirileirin tekemisestä? Kaikkien johtajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@uusimaa.partio.fi, eli älä epäröi ottaa yhteyttä sinua kiinnostavan

osa-alueen johtajaan! Seuraavat mestaritason rekrytointikierrokset järjestetään helmikuussa ja huhtikuussa 2016. Seuraa piirin tiedotusta avoimista pesteistä!

7


8

SAMOAJAT JA VAELTAJAT

OSA 1: KONKARIT

KELTANOKAT vastaan KONKARIT Teksti: Juho Tuure, Kuva: Janne Kuivasniemi Partiotaitokilpailut ovat tunnetusti partio-ohjelmaa parhaimmillaan: yhdessä tekemistä, maastossa liikkumista, itsensä ylittämistä. Välillä kisoissa päästään nauttimaan mahtavasta säästä ja kilpailumaastosta, kun taas välillä hytistään sormet ja varpaat jäässä räntäsateessa tai metsästetään hukassa olevaa yörastia pilkkopimeässä metsässä, jotta pääsisi vihdoinkin nukkumaan. Kisojen aikana luvataan useaan otteeseen, ettei mennä kisaamaan enää ikinä, mutta

pian ollaankin taas innolla kokoamassa vartiota seuraaviin kisoihin. Vartioilla voi olla lukuisia syitä osallistumiselle. Osa tulee kilpailuihin viettämään ikimuistoista kilpailupäivää tai paria mahtavassa seurassa, toiset tulevat mielenkiintoisten tehtävien perässä. Luonnollisesti vartioita tulee kisoihin myös mitalin kiilto silmissään, onhan kyseessä kuitenkin kilpailut ja jaossa piirin, tai parhaimmillaan jopa Suomen mestaruus.


SAMOAJAT JA VAELTAJAT

Pärske tavoitti viime syksyn SM-kilpailujen punaisen sarjan pronssimitalivartio Kotkan (RaMe) vartionjohtajan Rasmus Suomelan ja selvitti heidän kisakokemuksiaan ja hyvän kisamenestyksen salaisuutta. Pärskeen visaisiin kysymyksiin vastasivat Rasmuksen lisäksi Otto Puhakka sekä Olli Tammenlarva, joista Otto oli mukana hakemassa

SM-pronssia viime syksynä Varkaudesta. Kotkan kokoonpano on vuosien varrella vaihdellut, mutta maine ja menestys on kuitenkin säilynyt. Aikataulullisista syistä Kotka joutui jättämään tämän talven Hanki Ystävä-kisat Kirkkonummella väliin mutta osallistuvat todennäköisesti ensi syyskuussa Pakokisoihin Järvenpäässä.

VARTION NIMI Kotkat

MITEN VALMISTAUDUITTE KISOJA VARTEN? Pidämme kisakokouksia ennen kisaa, niissä mietitään mitä tehtävät voisivat olla ja mitä ne voisivat tarkoittaa. Etsitään tietoa tehtävistä ja perehdytään paikallisuuksiin. Kerrataan partio- sekä ea-taitoja, kasataan varusteet ja tarkistetaan niiden kunto. Hyvästä yleiskunnosta paljon hyötyä.

KUINKA MONISSA KISOISSA OLETTE OLLEET? Viidet kisat punaisessa sarjassa, mm. sm-kisoja ja yksi Leon Lenkki. Lisäksi on kisattu joitain pienempiä kisoja, sekä muutamia vihreässä sarjassa käytyjä kisoja. MIKÄ SAA TEIDÄT LÄHTEMÄÄN KISOIHIN? Itsensä haastaminen, voitosta taistelu ja yhdessä tekeminen sekä muut kaverit PARAS KISAKOKEMUS SM-pronssi syksyllä 2015, sekä parhaat pisteet suunnistehtässä Raulin riimeissä vuonna 2014. KAMALIN KISAKOKEMUS Syysloma SM-kisojen yörasti vuonna 2012, jotka oli myös ekat SM-kisat Kotkille. Meillä ei ollut silloin juuri kokemusta, oltiin väsyneitä ja eikä tajuttu heti tehdä ruokaa, että saadaan energiaa. Yörasti oli isossa hiekkamontussa ja satoi kaatamalla ja tuuli heitti hiekkaa joka paikkaan. Huonon sään ja kokemattomuuden takia ei saatu laavua kunnolla pohjaan, kun ei ollu keppejä eikä kiiloja ja kiilat eivät pysyneet maassa kiinni. Lisäksi ei saatu nuotiota syttymään. Opittiin, että ruoka on tehtävä ajoissa ja laavun kepit ja kiilat on pidettävä mukana.

TÄRKEIMMÄT KOLME VARUSTETTA VARUSTELISTALTA Makuualusta (työalusta ja istuma-alusta tehtäviin), japanilainen vetosaha (tai joku muu pienihampainen saha), työkalusetti (työkalut kankaisessa paketissa, jossa paikat kaikille työkaluille). TÄRKEIMMÄT KOLME VARUSTETTA VARUSTELISTALTA ULKOPUOLELTA Eväät (energiapatukoita ja leipää päivälle, illaksi jotain “lisää vain vesi” -ruokaa, aamulle puuroa tai leipää), sekuntikello, akkuporakone. MIHIN VARUSTEISIIN KANNATTAA PANOSTAA JA MISTÄ PYSTYY PIHISTÄMÄÄN? Kenkiin kannattaa panostaa, kevyet maastolenkkarit ovat parhaat. RuHassa voi pihistää makuupussista, esim. yksi yhteinen pussi mukaan. Kaikki vartion jäsenet eivät myöskään tarvitse ruokailuvälineitä.

9


10

JOHTAJAN ITSEHOITOPISTE

Kuinka tehdä aikaa

partiolle? Missä tahansa vapaaehtoistoiminnassa mukana ollut tunnistanee saman ongelman. Tehtävää olisi vaikka kuinka paljon, mutta oma yksityiselämä alkaa tulla harrastusmahdollisuuksien tielle. Aikaa ei vuorokauteen saa lisää, vaan lisäaika partiolle on käytännössä nipistettävä pois aina jostain muualta. Erilaisille ihmisille sopii hyvin erilaiset metodit ajankäytön hallintaan, kannattaa siis käyttää hetki aikaa omien menetelmien pohtimiseen.

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.

Kaikkein tärkeintä on tietää mitä todella haluaa vapaa-ajaltaan ja listata asiat järjestykseen mieluisimmasta lähtien. Sen jälkeen voi miettiä arvion siitä, kuinka paljon on valmis uhraamaan aikaa millekin näistä asioista. Yleensä kannattaa “budjetoida” eniten aikaa listan ykkösenä olevalle asialle. Mieti milloin itselläsi on yleensä eniten vapaa-aikaa kalenterissasi ja valitse pestisi sen mukaan. Mikäli viikonloppusi ovat yleensä täynnä, kannattaa valita pesti, jonka pystyy hoitamaan pääosin arki-iltaisin. Suunnittele ajankäyttösi, äläkä tee siitä liian positiivisia arvioita. Nykyään arvioin hommasta riippuen sen tekemiselle “bufferia”. Varsinkin luoville jutuille, vaikkapa kirjoittamiselle, on pakko jättää reilusti ylimääräistä aikaa. Varaa kalenteristasi riittävän mittainen hetki viikoittaisten, juoksevien partioasioiden hoitamiselle. Kun asiat hoitaa kasaan aina tiettyihin aikoihin, muulla ajalla ei tarvitse stressata tekemättömistä partioasioista. Jos omistat älypuhelimen tai tietokoneen kokeile erilaisia tuottavuustyökaluja, esimerkiksi ryhmän yhteinen To-Do –lista, kalenteri, jne. Näin välttyy päällekkäiseltä tekemiseltä, väärinkäsityksiltä, eikä asioiden selvittelemiseen kulu yhtä paljon aikaa, kun ryhmän jäsenet voivat tarkistaa vastuunsa yhteisestä kokousmemosta. Käytä hyväksesi myös lyhyemmät ajanpätkät esimerkiksi bussissa. Tämä toimii varsinkin paperihommien hoitamiseen, mikäli olet ladannut puhelimeesi tai tietokoneeseesi esimerkiksi Googlen sovelluksen, jota voi käyttää myös offline-tilassa, mutta joka päivittää tehdyt muokkaukset kun laite on liitetty verkkoon. Varmista että teet hommia hyvien kavereiden kanssa. Kun harrastuksessa on mukana parhaat kaverit, tekee sille helpommin aikaa.


TAPAHTUMARAPORTTI

26H Mitä:

Samoajille suunnattu tapahtuma, jossa valvottiin suorittaen samoaja-aktiviteetteja.

Missä:

Tuusulassa Metsäpirtillä 12.-13.12.2015 Teksti: Iiris Somervuori, Kuva: Sanna Jussila amoaja26H kokosi tänäkin vuonna yhteen yli 100 samoajaa ja vaeltajaa viettämään 26 tuntia yhdessä. Tapahtuman maine sai paikalle samoajia niin Pääkaupunkiseudulta, Uudeltamaalta kuin Lounais-Suomesta ja Hämeestäkin. Vaeltajaikäinen staabi oli järjestänyt ohjelmaa laidasta laitaan, kuitenkin samoajaohjelmaa mukaillen. Ohjelmassa oli muun muassa Vain elämää -olympialaiset, piparin leivontaa, kello viiden tee, saunomista, maailman pitsa, lipunryöstöä, sekä paljon valvomista. Osa ohjelmista oli järjestetty ulkona, toiset taas sisällä. Bileiden teemaksi oli facebookissa äänestetty toogabileet, joten keskellä yötä sisällä vallitsi lämmin, kreikkalainen tunnelma. Lisäksi useille ruokailuille oli järjestetty jotain jännityselementtiä, kuten hiljainen ruokailu tai kaverin syöttäminen. Jokainen osallistuja pääsi haastamaan itsensä, sillä ohjelmaa tarjottiin vuorokauden ympäri ja kahvia kului. Nukkumapaikkoja riitti vain alle puolelle, mutta vain harvat lopulta lähtivät nukkumaan, sillä kaverit auttoivat jaksamaan. Sunnuntaina ihmetel-

tiin yhdessä mikä on sen arvoista että kannattaa valvoa koko yö? Samoaja26H:ssa sai helposti uusia kavereita ja ohjelmat helpottivat tutustumista, sillä naurua ja heittäytymistä riitti. Bileiden soittolistalla oli huomioitu eri musiikkimaut ja biisejä sai toivoa tapahtuman facebook-sivulla etukäteen. Vain elämää -olympialaisissa päästiin keksimään uusia urheilulajeja, kun taas tehtäväpelissä jahdattiin esimerkiksi tapahtumanjohtajaa. Iltaohjelmassa arvioitiin toisten heittäytymiskykyjä ja nopeutta: kuka löytää ensimmäisenä palasen wc-paperia? Jopa kaverin syöttäminen onnistui, kunhan jaksoi olla kärsivällinen ja käytti varmuuden vuoksi ruokalappua. Muonittamassa kurssilla oli mahtava Muusimaa- muonitusryhmä ja ruoka olikin erittäin hyvää! Ensi vuonna tapahtumaan lisätään taas yksi tunti enemmän, oletko valmis samoaja27H:n? Samoaja27H:n staabista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä iiris.somervuori@uusimaa.partio.fi

11


12

KULTTUURIANNOS

YÖPERHOSTEN SALATTU MAAILMA

Teksti: Markus Haveri, kuva: Heureka

Elokuvatuotantoyhtiö Pohjankonna, Pekka Veikkolainen ja Hannes Vartiainen Tiedekeskus Heurekan planetaario, 2-3 näytöstä päivittäin kesto 22 min


KULTTUURIANNOS

En usko ennen kuin näen – tavataan sanoa. Pekka Veikkolaisen ja Hannes Vartiaisen dokumenttielokuvassa Yöperhosten salattu maailma katsojalle näytetään muun muassa hyönteisen hengityselimistö kolmiulotteisena. Pienen eläimen pienet ilmaputket on tallennettu filmille mikrotomografian avulla. Siinä kappaleesta otetaan röntgenkuvia useasta suunnasta ja saadut pikkukuvat kasataan kolmiulotteiseksi kuvaksi. Mikä parasta, eläintä ei tarvitse pilkkoa siivuiksi sisuskalujen näkemiseksi. Vielä tärkeämpi tämä etu on tosin tekniikan tunnetummissa sovelluksissa lääketieteessä ja materiaalien tutkimuksessa. Yöperhoset ovat niitä karvaisia surisijoita, jotka päätyvät mökkikuistilla harhailemaan ulkolampun ympärille ja joita löytää pitkin vuotta sisätiloista varjostimista ja huoneen nurkista henkensä heittäneinä. Paljon muualla niitä ei sitten pääsekään näkemään, koska nimensä mukaan nämä perhoset tosiaan lentävät enimmäkseen öisin. Joskus niityllä kävellessä saattaa jonkun päiväunilla nukkuvan yksilön säikäyttää lentoon. Tässä mielessä yöperhosten maailma todella on salattu. Yöperhosten toukkia sen sijaan näkee päiväsaikaan runsaasti. Esimerkiksi tyylikkään musta-oranssiraidallinen ja tuuheakarvainen heinähukan toukka on tavallinen tuttavuus koko kesän ajan, ensin vähän pienempänä mutta elokuussa kymmensenttisenä karvamatona. Lajistona yöperhoset eivät ole yhtenäinen sukulaisjoukko, vaan ennemminkin kyseessä ovat kaikki perhoset, joita ei lasketa päiväperhosiksi. Monen yöperhosen lähisukulaiset lentävät päivisin. On makuasia, kannattaako yöperhosia erotella päiväperhosista tarkemmin kuin per-

hosina, jotka lentävät lähinnä yöllä. Tyypillinen yöperhonen on joka tapauksessa ruumiiltaan tanakka ja karvainen, suhteellisen kookas, ja sen tuntosarvet ovat sulkamaiset. Veikkolaisen ja Vartiaisen elokuva keskittyy esittelemään yöperhosten elämää yleisesti eikä aina tee selväksi, mikä laji on päässyt näyttäytymään kameralle. Yllä kerrotun valossa se ei olisi tarpeellistakaan, koska yö joka tapauksessa on kaikkien yöperhosten tärkein yhteinen nimittäjä. Yöllä ympäristön värit eivät erotu yhtä selkeästi kuin päivällä, petoina lentävät lepakot ja suuri osa ravintoa tarjoavista kukista on sulkeutunut. Sopeutumista näihin öisiin ominaisuuksiin ovat tekijät käyneet kuvaamassa niin Afrikassa kuin Suomen Lapissa. Elokuva on tehty tiedekeskus Heurekan planetaarion kaarevalle kattokankaalle, jolla mikä tahansa kuva näyttää vaikuttavalta. Katsellessani mietin, onko taivasperspektiivi tälle elokuvalle kuitenkaan mitenkään välttämätön. Teoksen erikoisuutena olevat ympäripyörivät kolmiulotteiset tomografiakuvat täyttävät vain pienen osan kattokankaasta. Sama koskee myös isoa osaa elokuvan muuta kuvamateriaalia. Kaiken kaikkiaan elokuva on kelpo johdanto yöperhosten maailmaan: aikuisesta perhosesta ensin munaksi, sitten toukaksi ja lopulta takaisin aikuiseksi perhoseksi. Planetaarion tuolissa istuessa pääsin kiinni mökkikuistin hämyiseen tunnelmaan. Viime kesänä yhtenä myöhäisiltana kuistin nurkalla kävi kääntymässä jokin iso kiitäjäperhonen, joka sitten kuitenkin päätti jatkaa matkaa tarkemmin esittäytymättä. Osa Suomenkin yöperhosista on pikkulinnun kokoluokkaa. Jonakin yönä vielä aion sellaisen jättiläisen nähdä. Kyllä ne siellä ovat.

13

A v

h


ARTIKKELI

3989

HTT Järvenpää LePa Nurmijärvi

2007

3799

Miksi?

3607

MaPa Hyvinkää

2006

2008

2009

14

3657

KaTu Kirkkonummi

Partion jäsenmäärän kasvattaminen on ollut yksi toiminnan päätavoitteista meidänkin piirissämme ainakin vuodesta 2012 lähtien. Vuonna 2014 juhlittiin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen partion jäsenmäärän kasvua sekä piirin historian suurinta jäsenmäärää. Viime vuonna jäsenmaksun maksaneiden piiriläisten määrä oli vieläkin suurempi. Mutta mitä iloa kasvusta oikeastaan on meille, jotka olemme olleet partiotoiminnassa mukana jo ennen tätä huimaa kasvukautta? Onko suurempi aina hienompaa vai voiko pahimmassa tapauksessa käydä niin, että määrä korvaa laadun?

2004

2005

PIIRIN JÄSENMÄÄRÄ 3807

SaSo Lohja

3774

LaPa Tuusula PMK Porvoo PSKP Sipoo

PERUSTETTU LIPPUKUNTA

Teksti: Immu Pöyry, kuvitus: Anu Nuotto


ARTIKKELI

V

uonna 2005 uudistettiin partiopaita. 2008 julkaistiin uusi partio-ohjelma, jossa ikäkaudet pistettiin uusiksi, samoin kuin partiolupaukset, -ihanteet ja menetelmä. Suomen Partiolaiset uusi graafisen ilmeen ja ryhtyi sen myötä kirkastamaan brändiään vuonna 2012. Kaudella 2013-2015 SP:n viestintästrategiana oli ”keskittyä tekemään partion julkisuuskuvasta houkutteleva ja kasvua tukeva markkinointiviestinnän keinoin.” Partion markkinoinnissa keskityttiin seikkailuihin, yhdessä tekemiseen ja kansainvälisyyteen. Tapahtumatarjonta kallistui mm. leffamaratoneihin ja valokuvasafareihin, jotka voisivat olla minkä tahansa kerhon järjestämiä tapahtumia. Samanaikaisesti perinteiset talvileirit ja partiotaitokisat kärsivät osallistujapulasta. Omalta osaltani parhaat partiomuistot ja henkisen kasvun hetket ovat sijoittuneet useammin jälkimmäisessä ryhmässä oleviin tapahtumiin. Sääli, jos nykyisillä ja tulevilla partiolaisilla ne ovat vähemmistössä. Uudellamaalla kasvuun on viime vuosina panostettu mm. perustamalla tehostetusti uusia lippukuntia sekä järjestämällä vuosittainen kasvukisa. Vuoden 2010 jälkeen Uudellemaalle on perustettu jo yhdeksän uutta lippukuntaa, joista yhden toiminta on toistaiseksi keskeytettynä johtajapulan vuoksi. Onnistumisprosentti lippukuntien synnyttämisessä näyttää siis melko hyvältä. Vuonna 2011 piirin jäsenmäärä lähti lievään nousuun ja vuonna 2014 saatiin melkoinen jäsenryntäys (ks. sudaripalsta s. 18). Voisiko toteutua uhkakuva, jossa porukka partiotaustattomia aikuisia perustaa lippukunnan, joka kokoontuu koulun liikuntasalissa ja pelaa kokouksissaan polttopalloa? Tai voisiko joku lippukunta uusien jäsenten himoissaan päättää hylätä partio-ohjelman ja järjestää toimintanaan pelkkiä leffailtoja ja nyyttäreitä?

Vuonna 2013 perustetun Paijalan Peurojen lippukunnanjohtaja Tommi Tähtinen lievittää pelkoani oitis: ”Olemme alusta asti valinneet "strategiaksi" sen, että tehdään mieluummin pienemmälle porukalle, mutta laadukasta ja partio-ohjelman mukaista toimintaa. Ei siis mitään hippaa ja polttopalloa jokaisessa koloillassa, vaan ohjelmaan oikeasti pyritään panostamaan.” Myös piirin aluekoordinaattori Petra Valkonen rauhoittelee: ”Kyllä meillä on sen verran vahvaa tukea ja hyvät koulutukset, että partiotoiminta on aika pian partiotoimintaa – partiotaustattomillakin.” ”Siinä vaiheessa kun partiossa ei toteuteta enää partio-ohjelmaa, pitää miettiä lippukunnan jäsenyyttä keskusjärjestöön ja piiriin. Lippukunnan säännöissä määritellään yhdistyksen toiminnan tarkoitus ja ainakin jos lippukunta on piirin tuella perustettu, sääntöjen mukaan tulee toiminnan perustua partio-ohjelmaan.” Piiri on ollut aktiivisesti mukana uusien lippukuntien käynnistämisessä, eikä yksikään haastatelluista uusista lippukunnista olisi juuri osannut toivoa enempää. Järvenpään Scoutit pienenä ”erikoistapauksena” tosin kaipailisi enemmän englanninkielistä materiaalia. Piirin koulutukset ovat olleet ahkerassa käytössä, joten “partioummikotkin” on toivottavasti saatu perehdytettyä perusteellisesti jalon liikkeemme saloihin. Tommi mainitseekin kerran kehaisseensa Petraa siitä, että piirissämme lippukunnan perustaminen on konseptoitu paremmin kuin hampurilaisravintolan. Onko Uudellemaalle sitten mahtunut lisää lippukuntia? Ilmeisen hyvin. Lippukuntia on piirin aloitteesta lähdetty perustamaan ensisijaisesti tarkastellen alueen partiopotentiaalia. ”Tutkitaan, missä lapsia ja nuoria on merkittävä määrä suhteessa partiolaisten määrään. Eli selvitetään missä olisi tilaa ja

15


16

ARTIKKELI

?

MIKSI IHMEESSÄ TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ? // Petra Valkonen

Kasvussa ei ole kysymys rahasta. Ei päämäärättömästä halusta haalia isoja ryhmiä. Ei itsekkäästä tarpeesta olla suurin ja kaunein. Jäsenhankinnassa ja kasvussa on kysymys partion ytimestä. Siitä, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saisi edes vähän partiota elämäänsä. Että mahdollisimman moni lapsi ja nuori voisi olla osana ryhmää, päästä metsäretkelle, kokea onnistumisen ja nauraa ystävien kanssa. Ettei ainakaan tarvitsisi aina olla yksin kotona. Jäsenhankinnassa ja kasvussa on kysymys partion elinvoimaisuudesta. Oma lippukunta on samalla tavalla rakas kuin koti. Siellä voi olla oma itsensä, sinne on helpottavaa palata, siellä on hyvä olla. Voimmeko olla varmoja, että jokainen lippukunta on olemassa vielä 20 vuoden päästä? Ilman jäsenhankintaa ja rekrytointia, emme voi. Kasvu tuntuu sanana rasittavalta ja yhdentekevältä, mutta todellisuudessa se on kaikkea muuta. Nimittäin ilman partiolaisia partiolla ei ole mitään merkitystä.

Siksi tämä on tärkeää.

kysyntää lippukunnalle”, kertoo Petra. ”Joskus aloite tulee suoraan alueelta. Niin tai näin – aina keskustellaan ensin vanhojen lippukuntien kanssa.” Joillain paikkakunnilla uusia lippukuntia on perustettu, koska vanhoihin ei ole enää mahtunut. Vihdin Hiidenveden alueelle viime vuoden lopulla perustettuun Hiidenveden Samoojiin siirtyi välittömästi kolme ryhmää alueen vanhojen lippukuntien Vihdin Polunlöytäjien ja Hiistulen Tyttöjen yhdistymisen myötä syntyneestä Vihterästä, koska uusi lippukunta toimi heille alueellisesti paremmin. Röykän Metsänkävijöiden lippukunnanjohtaja Sari ”Sarppa” Kareinen huomauttaakin, kuinka tärkeää on tuoda partio harrastajien lähelle. ”Näin lapset pääsevät itse kulkemaan koloiltoihin ja sekin opettaa itsenäistymistä. On tuttua ja turvallista toimia omalla kylällä ja näin tehdä partiota tunnetuksi”. Piirin uusia tulokkaita on myös Järvenpään Scoutit. Sen lisäksi, että Järvenpäähän haluttiin perustaa uusi lippukunta, osin piirin SCOUTTI-projektienkin myötä haluttiin lähteä rakentamaan monikulttuurista partiotoimintaa. Scouttien lippukunnan apulaisjohtaja Hanna Suomi ehdottaa, että uusien lippukuntien kohdalla kannattaisi ehkä miettiä jotain painotusta. ”Sillä tavoin voidaan tavoittaa uutta kohderyhmää, eikä kilpailuasemaa synny vanhojen lippukuntien kanssa”. Uusien lippukuntien perinteikkäät naapurilippukunnatkaan eivät valita tilanteesta. Partion näkyvyys on tulokkaiden myötä lisääntynyt, eikä uusien partio‑ naamojen ”hyvä meininki” ole ainakaan lannistanut vanhoja tekijöitä. Pikemminkin on tsempattu myös oman lippukunnan näkyvyyden kanssa ja kehitelty hienoja yhteistyökuvioita. Kaluston käyttöastekin on tehostunut, kun alueella on useampi lippukunta järjestämässä retkiä ja leirejä. Pulaa tuntuu kaikkialla olevan viikkotoiminnan vetämisestä innostuneista johtajista. Lippukunnan päivittäinen pyörittäminen saattaa olla harvojen aktiivien vastuulla, ja loppuunpalamisiltakaan ei aina ole taidettu välttyä. Useissa lippukunnissa on kuitenkin aikuisjäseniä, jotka maksavat jäsenmaksua,


ARTIKKELI

3804

Paijalan Peurat Tuusula RaRa Raasepori Erke Porvoo

3688

KK Kerava

3662

MuMe Lohja

2011 2010

3917

2012

RöMe Nurmijärvi

2013

Disclaimer: Jutussa esitetyt uhkakuvat on vedetty kasvuskeptisen toimittajan väiskistä.

4441

2014

Artikkelin kirjoittamisessa avustivat piirin aluekoordinaattori Petra Valkonen, Sari “Sarppa” Kareinen (RöMe), Sanna Kontiainen (Kieh), Tommi Tähtinen (Paijalan Peurat), Outi Kallio (Vihterä), Antti Kontio (HiiSa), Jonna Korhonen (LNT), Tatu Ulvila (KK) sekä Hanna Suomi ( Järvenpään Scoutit).

4527

HiiSa Vihti Järvenpään Scoutit Järvenpää

2015

mutta eivät osallistu aktiivisesti toimintaan. Millä saataisiin partiotoiminnasta entistä mielekkäämpää ja hauskempaa myös aikuisille, jolloin useampi ehkä pysyisi viikkotoiminnassa mukana, ja lippukunnan työtaakka jakautuisi tasaisemmin? Voiko partio vielä tarjota riemukkaita itsensä ylittämisen kokemuksia myös aikuiselle, vai onko hänen tehtävänään ainoastaan tarjota noita hetkiä nuoremmilleen? Onneksi huomaan huoleni perinteisten, ”kasvattavien” partiotapahtumien kuolemasta turhaksi. Piirin talvikisoihin ilmoittautui 34 vartiota ja Takatalvi-leirillekin on jo yhden kyykähdyksen jälkeen saatu riittävästi osallistujia (vaikka näinä ilmastonmuutoksen aikoina tuskin voimme enää talvileiristä puhuakaan). Ainakin olemme saamassa ensi kesänä kaikkien aikojen suurimman Finnjamboreen. Roihulle on ilmoittautunut jo yli 16 000 leiriläistä ja jälki-ilmoittautumaan ehtii vielä pitkälle huhtikuuhun. Vietetään ehdottomasti hauska leiri, mutta ei unohdeta hauskanpidon lomassa partion tehtävää kasvatusjärjestönä. Saataisiinko aluekoordinaattorilta vielä pieni vinkki siitä, minne päin piiriä seuraavaa lippukuntaa lähdetään perustamaan? ”Seuraava lippukunta saatetaan perustaa Sipooseen tai Vihtiin. Uuden lippukunnan perustaminen ei ikinä ole varmaa ja perustamiseen edetään vasta sitten kun koossa on tarpeeksi asiasta innostuneita aikusia. Asian suunnittelu, valmistelu ja rekrytoiminen voi kestää puolesta vuodesta vuoteen.”

17


18

SUDARIPALSTA

Tehnyt: Nelli Immonen


LIPPUKUNNAT

LOHJAN NUMMITYTÖT

RÖYKÄN METSÄNKÄVIJÄT

Logo työn alla Perustamisvuosi: 1918

Perustamisvuosi: 2014

Toimintapaikka: Lohja, keskustan alue

Toimintapaikka: Röykkä

Jäsenmäärä: 68

Jäsenmäärä: 53

Lippukunnanjohtaja:

Lippukunnanjohtaja:

Jonna Korhonen

Sari Kareinen

Toimivia ryhmiä per ikäkausi:

Toimivia ryhmiä per ikäkausi:

Yksi sudenpentulauma, kaksi seikkailijajoukkuetta, yksi tarpojavartio ja yksi samoajavartio

Kaksi sudenpentulaumaa ja yksi seikkailijajoukkue

Aikuis-/Perhepartio-tilanne:

Aikuis-/Perhepartio-tilanne:

Ei vielä, mutta viritteillä on molemmat piirin toimintakilpailun innoittamana.

Perhepartio yhteisenä alueen muiden lippukuntien kanssa

Huuto:

Erityismaininnat:

Nummarit rymyää, metsässä lymyää! Säässä kuin säässä, vaikka varpaat jäässä!

Itsenäisyyspäivän juhla. Valitsemme vuosittain myös vuoden RöMeläisen. Muita perinteitä ei vielä vuoden jälkeen ole syntynyt.

Lehti Reppu, ilmestyy n. neljä kertaa vuodessa

Erityismaininnat: Uudenmaan vanhin lippukunta! Ja edelleen lähes yksinomaan tyttölippukunta, vaikka muutamia miehiä onkin päässyt livahtamaan johtoportaaseen.

19


20

REPPARI

S I MA

A

Muusimaa

M

UU

Teksti: Anniina Ruotsalainen, kuva: Pekka Valkonen ”Ravinnon tarve pysyy aina!” Riitta Syrjä Rajamäen Metsänkävijöistä tokaisee. ”Minun tavoitteeni on pitää yllä hyvää ruokakulttuuria Uudellamaalla ja toimia lippukuntiin päin niin sanottuna ’ruokalähettiläänä’. Yksi tärkeimmistä partiotaidoista on osata valmistaa hyvää ja ravitsevaa ruokaa, unohtamatta ulkonäköä, kattamista ja tapakulttuuria!” Riitta liittyi partioon vasta aikuisena lastensa myötä. ”Poikani Oskari aloitti partion 8-vuotiaana ja minä olin innoissani asiasta”, Riitta kertoo. ”Olisin itse lapsena halunnut partioon, mutta jostain syystä vanhempani eivät minua sinne ilmoittaneet. Poikani myötä innostuin uudelleen ja pikku hiljaa huomasin olevani yhä syvemmällä lippukunnan syövereissä.” Vaikka Riitan partiopolku ei ole vielä pitkä, on hän ollut mukana jo monessa. Hallituksessa hän on istunut vuodesta 2011 ja toiminut johtajana myös viikkotoiminnassa. Hän oli viime vuonna mukana luomassa lippukunnalleen uutta organisaatiomallia. ”Olemme systemaattisesti kehittäneet RaMe:a laadukkaaseen partiotoimintaan. Sitähän se toki oli ennen meidän aikaammekin, mutta nyt katsoimme pienen päivityksen tekevän hyvää”, Riitta kertoo. ”Mottomme on, että haluamme tehdä ja toteuttaa laadukasta partiokasvatusta niin, että huoltajat luottavat meihin. Tiedottaminen, avoimuus ja läpinäkyvyys kaikessa toiminnassamme ovat olleet sellaiset työkalut, että olemme saaneet RaMe:n jäsenmäärän huikeaan kasvuun.”

Roihulla Riittaa ei löydä keittiöstä, vaan hän toimii leirilippukunnassaan tarpojaluotsina. ”Tällä kertaa pysyn kaukana ruokapadoista. Haluan kerrankin nähdä leirielämää nauttien hyvästä ruuasta aidan toisella puolella.” ”Partiossa on parasta ystävät ja kaveria ei jätetä -meininki. Partio antaa niin paljon ihmiselle ja aina voi haastaa itseään eteenpäin ja ylöspäin esimerkiksi kouluttautumalla. Itse olen nauttinut jokaisesta koulutuksesta, jossa olen ollut mukana!” Riitta kertoo. ”Partio on elämäntapa ja tapa asennoitua asioihin. Jos haluaa urputtaa ja valittaa tai sanoa ei, niin ei kannata liittyä partioon. Elämässä ja partiossa kannattaa heittäytyä täysillä mukaan kaikkeen, jopa mahdottomaankin!” Riitta kertoo, että RaMe:ssa on loistava aikuisporukka. ”Kaikki ovat täysillä mukana ja hauskaa pidetään”, hän sanoo. ”Aikuisten ei tulisi kuitenkaan ottaa vääränlaista roolia lippukunnassa. Heidän täytyisi muistaa, että toimimme nuoriso- ja kasvatusjärjestössä. Aikuisiakin voi kasvattaa ja kouluttaa, siksi partio kuuluu myös meille. Toiminnassa aikuisen rooli on mahdollistaa, tukea ja innostaa.” Riitta uskoo oman toiminnan malliin. ”Näytä itse oikeanlainen tapa toimia, nuoret usein tekevät perässä. Nuorien on vaikeaa, varsinkin isoissa lippukunnissa, ottaa esimerkiksi taloudesta vastuuta. Nämä ovat aikuisen tehtäviä ja yhteistoimin mennään eteenpäin!”


REPPARI

Riitta on toiminut kotitalousopettajana Keudan ammattiopistossa Järvenpäässä jo lähes 20 vuotta. Nuorten kanssa toimiminen ja ruoka ovat hänelle siis arkipäivää. ”Hyvä ruoka on intohimoni”, Riitta sanoo. ”RaMessa yksi parhaista asioista onkin se, että ruokaa tehdään aina suurella sydämellä. Tämän vuoksi puhutaankin jopa RaMe Gourmeesta.” KoGi:lle Riitta lähti uusien haasteiden perässä. ”Halusin oppia partiosta lisää ja nyt minulle ovat avautuneet partion arvot aivan uudella tavalla. Lisäksi partion kasvatustavoitteet ovat selkiintyneet ja mielestäni ymmärrän nyt paremmin partiomenetelmää ja -ohjelmaa”, hän miettii. ”Ko-Gi:lla olen saanut myös paljon uusia ystäviä ja se on vahvistanut partiominääni. Uskallan nyt avoimesti olla se höyrähtänyt täti-ihminen, joka puhua pälpättää ja opettaa siellä missä kulkee.” Riitta on KoGi-kurssin toimintaosan kehittämistehtävänään herättänyt henkiin Uudenmaan par-

tiopiirin muonitusryhmä Muusimaan. ”Mielestäni Uudeltamaalta on puuttunut muonitusta toteuttava, aktiivinen kouluttava ryhmä. Minä otin yhteyttä Ko-Gi -ohjaajaani, Mari Sundelliin, ja esitin asiani. Siitä tämä sitten lähti.” Muusimaan esittelylause kuuluu: ’Se on Uudenmaan partiopiirin muonitusryhmä, jossa vallitsee rempseä ja hyväntuulinen ruoan valmistamisen meininki! Ruoka-aineita mitataan isoilla kilomäärillä! Tätä isosti toimimista toteutetaan niin kenttäkeittimien ja patojen kuin muidenkin muonittamiseen liittyvien asioiden äärellä. Tarjoamme käytännön koulutusta partiomuonituksesta kiinnostuneille. Koulutuksen painopiste on leirimuonituksessa.’ ”Alun perin Muusimaa-ryhmän perusti Jaana Nurminen Hiiden Hittavaisista. Se oli hieman toisenlainen kun meidän ryhmämme, mutta erinomainen ryhmä sekin! Aikojen saatossa sen toiminta on loppunut kokonaan”, Riitta kertoo. ”En edes tien-

21


22

REPPARI

nyt tällaisesta ryhmästä saadessani idean Ko-Gi:n kehittämistehtävääni. Hauskaa, että joku toinen on tehnyt samoja huomioita kun minä ja halunnut perustaa muonitusryhmän piiriimme. Olen saanut luvan Jaanalta, että saamme käyttää hänen keksimäänsä nimeä. Jaana on muuten mukana meidänkin ryhmässämme!” ”Olen seurannut partiossa tapahtuvaa muonitusta aitiopaikalta monen vuoden ajan. Ymmärrän, että kaikki yrittävät tehdä parhaansa ruuan eteen, ei kukaan tahallaan tee huonoa ruokaa. Harva vaan tuppaa olemaan seppä syntyessään”, Riitta toteaa. Riitta sanoo, että hyväksi muonittajaksi voi tulla vain ’opettelemalla, harjoittelemalla ja taas kerran harjoittelemalla’. ”Virheitä sattuu kaikille, mutta niistä tulee oppia ja mennä eteenpäin.” ”Ruokaa kannattaa tehdä hyvällä sykkeellä ja innolla! Keittiössä on myös oleellista hyvä huumori ja letkeys. Hermot menee, jos puristaa liikaa”, Riitta korostaa. ”Muonitusta tapahtuu niin metsässä kuin ammattikeittiössäkin. Itse ruuan valmistus ei ole loppujen lopuksi mitään ydintiedettä. Täytyy vaan tietää mitä tekee ja milloin”, Riitta pohtii. ”Organisointikykyä muonittajalta vaaditaan ehdottomasti. Ruuanvalmistusta tulee ymmärtää ja osata kellottaa päivän kulku, jotta ruoka valmistuu oikeaan aikaan. Suurienkin annosmäärien suunnittelu ja toteutus vaatii laskemista ja annosmäärien ymmärtämistä.” Riitta muistuttaa, että tänä päivänä muonittajan täytyy hallita erittäin hyvin erityisruokavaliot. ”Isoissa ihmismäärissä on hyvinkin paljon monenlaista yliherkkyyttä ja sairautta, jotka vaativat tietynlaisia ruoka-aineita. Joillakin saattaa vääränlainen ruoka-annos johtaa vaikka ihan sairaalahoitoon”, hän varoittaa. ”Hygienia-asiat tulee myös hallita hyvin, jotta kukaan ei sairastu ruokamyrkytykseen. Ja ruo-

ka-aineiden säilytys on oltava oikeaoppista. Työturvallisuus on myös erittäin tärkeä seikka muonituksessa. Hyvät ohjeet ovat kultaakin kalliimpia. Näitä kaikkia taitoja opettelemme muonituskursseilla.” Riitan Ko-Gi -projekti päättyy tulevana keväänä, mutta hän toivoo Muusimaan jatkavan matkaansa vahvana ja elinvoimaisena. ”En ole häviämässä mihinkään, vaikka kehittämistehtäväni päättyy”, Riitta sanoo. ”Olemme alustavasti sopineet, että keväällä ryhmästäni kokiksi valmistuva Eemeli Särkkä partiolippukunta Järvenpään Kiehisistä tulee rinnalleni ottamaan roolia Muusimaa-ryhmän johtamisesta. Otan aikuisen roolin tässäkin suhteessa ja annan nuorelle mahdollisuuden edetä nousujohteisesti partiopolullaan.” Muusimaa-ryhmään voi liittyä kuka tahansa kokkaamisesta ja muonittamisesta kiinnostunut yli 15-vuotias. ”Olisi hienoa saada kasaan Suomen paras ja osaavin muonittajien ryhmä”, Riitta sanoo. ”Toisiamme tukien takaamme sen, että Uudenmaan partiolaisilla ei koskaan ole nälkä!” Riittaan voi olla yhteydessä myös, jos kaipaa omaan lippukuntaansa hygieniapassi- tai ensiapukoulutusta. Hänellä on nimittäin oikeus hygieniaosaamistesteihin ja hän toimii kansainvälisen EFR-ensiapukurssin kouluttajana. ”Olen tässä mietiskellyt, että voisin jalkautua lippukuntiin pitämään myös muonituskoulutuksia”, Riitta sanoo. ”Oikeita ruokailijoita tulee kuitenkin olla, sillä haluan kouluttaa tekemällä oppien. Mielestäni asiat oppii parhaiten yhdistämällä teoriaa ja käytäntöä.”

Koulutuksia voi tiedustella ja Muusimaa-ryhmään voi lähteä mukaan olemalla yhteydessä Riittaan: riitta.syrja@uusimaa.partio.fi tai liittymällä ”Muusimaa” Facebook-ryhmään.


REPPARI

ni es Ch il i erbrmow an kera

VA LM I ST U S

vispik

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sula ta suklaa vesihauteessa. Lisää voi suklaan joukkoo n pieninä nokareina. Sekoita tasaiseksi. Vispaa mun at ja sokeri vaahdoksi ja lisää suklaan joukkoon. Sekoita keskenään kuivat aineet: chili, jauhot, leivi njauhe, vaniljasokeri ja pähkinä. Lisää suklaan jouk koon. Voitele noin 20 x 25 cm:n vuoka ja korppuja uhota. Levitä taikina vuokaan ja paista uunissa 20-2 5 minuuttia. Kakun tulee olla pinnalta kuiva, mut ta sisältä hieman jähmeä ja kostea. Anna kakun jääh tyä ja leikkaa sitten neliöiksi. Tarjoa brownies-pal at kermavaahdon kera.Vinkki! Koristele palat vade lmilla.

noin 20 palaa 200 g tummaa suklaata 50 g voita 2 munaa 2,5 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria sta tai tuoretta chiliä 1 rkl Chilimausteseo 1,25 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta hienonnettuna 50 g saksanpähkinää aa Tarjoiluun: 3 dl kerm

7-16 -vuotiaille! esa

@leirik

Mahtava kesäleiri!

23


24

HUIVINKÄÄNTÄJÄ

Pizzaa, ranskalaisia ja kulttuurieroja Yritin syksyn aikana huivinkääntäjän roolilleni uskollisesti soluttautua ranskalaisen vaihto-opiskelukaupunkini partiolippukuntaan. Missio osoittautui mahdottomaksi. Alku oli lupaava – parin sähköpostin jälkeen päädyin pizzalle lippukunnanjohtajan kotiin muutaman muun kaupunkiin saapuneen opiskelijapartiolaisen kera. Aterian päätteeksi lähdimme käymään lippukunnan kaudenaloitustapahtumassa. Lippukunnanjohtaja oli tietysti ainoa, jolla oli tapahtumapaikan avaimet, ja merkkihenkilöiden tavoin saavuimme paikalle tyylikkäästi - eli reilusti - myöhässä. Suomalaisittain tunsin jo valmiiksi myötähäpeää myöhästymisestä, mutta lapset vanhempineen odottivat iloisesti jutustellen pimeällä pihamaalla, eikä pieni viivästyminen tuntunut haittaavan ketään. Ilta päättyi vasta puolenyön maissa tapahtumavideoiden katselun, kuulumisten vaihdon ja kakkukestien jälkeen. Meininki oli mainio, ranskalaiset sudenpennut kikattelivat ja juoksentelivat siinä missä suomalaisetkin, ja samoajaikäiset tulivat urheasti juttelemaan vieraille englanniksi. Ranskalaiset huivikaulat olivat kovin ystävällisiä ja toivottivat vieraat tulijat lämpimästi tervetulleiksi, mutta syvemmän ystävyyden rakentaminen yli rajojen kaatui lopulta aikatauluongelmiin. Suurin este oli se, että paikalliset harrastivat partiota vain yhden viikonlopun kuukaudessa – kaikki ryhmien tapaamiset ovat leirimuotoisia. Ryhmänjohtajat selittivät, että ”lapsilla on arkisin aina jalkapalloharjoituksia ja soittotunteja, eikä meillä johtajillakaan ole käyttää

joka viikko aikaa tapaamisten suunnitteluun. On kätevämpää tavata viikonloppuisin.” Minun vaihtokouluni sen sijaan teetti töitä arki-iltojen lisäksi myös viikonloppuisin. Tällä kertaa kouluprojektit asettuivat partion edelle, joten partiokohtaamiset jäivät harmillisesti väliin. "Suomalaisittain tunsin jo valmiiksi myötähäpeää myöhästymisestä, mutta lapset vanhempineen odottivat iloisesti jutustellen pimeällä pihamaalla, eikä pieni viivästyminen tuntunut haittaavan ketään." Oli kuitenkin hauskaa nähdä ranskalaista partiotoimintaa edes vilaukselta. Kansainvälistä harrastustamme voi toteuttaa monissa eri muodoissa. Pieniä kulttuurieroja olen todistanut jo lippukuntien välillä, mutta maata vaihtaessa partio voi näyttää hyvin erilaiselta. Toiminnan ydin ja arvot ovat silti samat joka puolella. On hienoa tietää reissuun lähtiessä, että vieraasta paikasta on aina mahdollista löytää samanhenkisiä tyyppejä kohtuullisen helposti. Huivikaulaisella on turvaverkko (ja usein myös lämmin ateria) valmiina odottamassa, minne meneekin. Emma Napari Kirjoittaja iloitsee ruisleivän olemassaolosta suunnattomasti ja odottaa pääsevänsä taas retkelle metsään


VALLAN KAHVASSA

Riittävät resurssit tulevaisuuden partiolaisille Uudenmaan Partiopiirin tehtävä on tukea jäseniään, eli lippukuntia, partiotoiminnan järjestämisessä ja siihen liittyvissä haasteissa. Tehokas tuki ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sen toteuttaminen vaatii riittävästi resursseja - loistavilla luottamushenkilöillä onkin luonnollisesti merkittävä osa tuen toteuttamisessa. Luottamushenkilöresurssit eivät kuitenkaan yksin riitä, sillä tehokasta tukea ei ilman riittäviä rahallisia resursseja pystytä käytännössä järjestämään. "Nyt jos koskaan on katsottava pitkälle ja ajateltava lapsia ja nuoria monien vuosien päästä ja varmistettava, että myös heidän partiotoiminnalleen on olemassa taloudelliset edellytykset. " Voisi sanoa, että Uudenmaan Partiopiirin taloudellinen tilanne juuri nyt on hyvä. Sen takia onkin aika katsoa myös vuosikymmenten päähän ja pohtia, ovatko taloudelliset resurssimme myös silloin sellaiset, että voimme tukea lippukuntia järjettömän tärkeässä kasvatustehtävässään. Ottaen huomioon mahdolliset julkisten avustusten leikkaukset, Uudenmaan maakunnan väestönkasvu ja kasvava uusmaalaisten partiolaisten määrä, ei taloudellisten resurssiemme riittävyys ole itsestäänselvää. Jotta partiotoimintaa Uudellamaalla voitaisiin tulevaisuudessakin tukea tehokkaasti, on meidän aika tarkastella myös taloudellisten resurssiemme

riittävyyttä tulevaisuudessa. Nyt jos koskaan on katsottava pitkälle ja ajateltava lapsia ja nuoria monien vuosien päästä ja varmistettava, että myös heidän partiotoiminnalleen on olemassa taloudelliset edellytykset. Tämän vuoksi olemme alkaneet valmistelemaan pitkän tähtäimen strategiaa piirin taloudellisten resurssien turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Osa työstä strategian suhteen on jo aloitettu. Jo nykyisen strategianne puitteissa olemme alkaneet kartoittaa mahdollisia yhteistyökumppanuuksia esimerkiksi yritysmaailmasta. Pitkällä tähtäimellä se ei kuitenkaan riitä - meidän tulee pystyä varmistamaan partiotoiminnan tuki myös pidempiaikaisilla ratkaisuilla. Suunnitelmat ovat vasta alussa, mutta uskon meidän pääsevän jo tämän vuoden aikana merkittäviä harppauksia eteenpäin. Kaikista ajantasaisimman tiedon suunnitelmiemme etenemisestä saat saapumalla Uudenmaan Partiopiirin kevätkokoukseen 19.3. Hyvinkäälle.

Ilona Turunen Piirinjohtaja

25


26

MUISTOKIRJOITUS

PEKKA "PEKKULI" URHONEN in memoriam Partiojohtaja ja diplomi-insinööri Pekka ”Pekkuli” Urhonen kuoli 12. helmikuuta 2016 sairauskohtaukseen kotonaan. Pekkuli oli syntynyt Yrjönpäivänä 23. huhtikuuta 1980. Siviilissä Pekkuli oli valmistunut Teknillisen korkeakoulusta ja toimi ydinenergian asiantuntijatehtävissä muun muassa Fortumilla ja VTT:llä. Pekkulin kotilippukunta oli Kirkkonummen Metsänkävijät, johon hän liittyi mukaan sudenpentuna vuonna 1988. Lippukunnassaan hän sai partionimen ”Pekkuli Hirvi”. Hän ehti toimia KiMen hallituksessa vuodesta 1997 aina kuolemaansa asti – yhteensä 19 vuoden ajan. Hän oli lippukunnan pitkäaikainen rahastonhoitaja vuodesta 2002 ja lippukunnanjohtaja 1999–2001. Leireillä ja kisoissa hän oli koko ajan aktiivisesti mukana eri tehtävissä. Nuoremmilleen hän oli innostavana esimerkkinä, taustatukena ja lippukunnan perinteiden vaalijana. Partiotaitokilpailut olivat Pekkulille partion huippujuttuja. Pekkulin viimeisiä päiviä täyttivät KiMen järjestämät Uuden-

maan ja Pääkaupunkiseudun partiopiirien Hanki Ystävä -piirinmestaruuskisat, joiden järjestelytoimikuntaan hän kuului. Surullisen ja yllättävän uutisen jälkeen kisat järjestettiin Pekkulin muistokisoina ja kisan avajaisissa pidettiin hänen muistokseen hiljainen hetki. Uudenmaan Partiopiirissä Pekkuli oli tunnettu ja pitkään toiminut partiojohtaja. Yksi Pekkulin piiripesteistä oli kisaryhmän jäsenyys vuodesta 2005 vuoteen 2009 saakka. Nousujohteisesti Pekkuli valittiin piirihallituksen ohjelmaministeriksi, jona hän toimi vuodet 2006–2007. Talousministerinä Pekkuli toimi vuodet 2008–2011, missä pestissä hän osallistui myös piirin kokonaisuuden johtamiseen piirinjohtajien rinnalla. Kuuden vuoden piirihallitusputken jälkeen Pekkuli vietti välivuoden 2012 palautetoimikunnan puheenjohtajana, minkä jälkeen hän palasi piirihallitukseen piirin varajohtajana vuosiksi 2013–2014. Palautetoimikunnassa Pekkuli jatkoi rivijäsenenä vuodesta 2013 aina kuolemaansa


MUISTOKIRJOITUS

asti. Viimeiseen kokoukseensa hän osallistui vain viikkoa ennen menehtymistään. Pekkuli oli laajalti tunnettu partiopersoona, joka tunnettiin lukuisten partiotehtävien kautta ympäri Suomen. Ohjelmaministerinä Pekkuli osallistui ohjelmaohjaajien ensimmäisten pestikuvausten laadintaan. Partioneuvoston työskentelyyn Pekkuli pääsi osalliseksi varaneuvoksena. Pekkuli ehti jakamaan osaamistaan myös kouluttajana sekä partiojohtajan peruskursseilla että jatkokursseilla sekä useissa muissa koulutuksissa lpk-, piiri- ja järjestötasolla. Lisäksi Pekkuli toimi aktiivisesti finnjamboreilla ja kisoissa, kuului Nettipartiolaisiin, teki Ko-Giohjauksia ja nautti olla mukana jäsenkokousten yötehtävissä. Kolmiapila-Gilwell -kurssille hän osallistui Partiopoukamassa 2006 ja kotiutui pöllönä. Johtajana Pekkuli oli lahjomaton ja oikeudenmukainen. Hänen viisaita ja samalla käytännönläheisiä ajatuksiaan kuunneltiin mieluusti. Vaativien piiri- ja metsänkävijäpestien lisäksi Pekkulilla oli aikaa osallistua myös vaeltajalippukunta Puskapartiolaisten toimintaan. Hän liittyi mukaan heti lippukunnan perustamisen jälkeen keväällä 2004 ja toimi usean vuoden ajan lippukunnan hallituksessa ja rahastonhoitajana. Hän oli usein nähty vieras myös lippukunnan vuosittaisella talvileirillä. Pekkuli järjesti Puskapartiolaisissa useita retkiä ja oli myös kisaamassa lippukunnan vartiossa. Viime vuodet hän oli toiminut varatoiminnantarkastajana ja arvokkaana taustatukena. Kaiken kukkuraksi Pekkuli oli vielä jäsen puolisonsa kotilippukunnassa, Paraisten Merikotkissa.

Pekkulin tunteneet muistavat hänet vaatimattomana vaan ei näkymättömänä, aktiivisena ja ahkerana partiojohtajana, joka jätti harrastuksensa kautta positiivisen leiman satoihin lapsiin ja nuoriin Kirkko­ nummella, Uudellamaalla ja muualla Suomessa. Pekkuli ei ikinä tehnyt itsestään suurta numeroa, mutta hoiti oman osuutensa yhteisistä töistä tinkimättä – ja usein vähän enemmänkin. Pekkulin huumorintaju ja äly olivat vertaansa vailla; hänellä oli aina jotakin nasevaa sanottavaa tilanteeseen kuin tilanteeseen ja hän usein käyttikin rohkeasti puheenvuoroja tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Partioansioistaan hänelle oli myönnetty molemmat Mannerheim-soljet, hopeinen ja rautainen karhunkäpälä sekä Uudenmaan Partiopiirin ja Suomen Partiolaisten pronssiset ja hopeiset ansiomitalit. Pekkulin läheiset tunsivat hänen temppuilevan terveytensä, mutta muut eivät: Pekkuli ei koskaan valitellut vointiaan, vaan oli aina menossa mukana, positiivinen ja ystävällinen kaikille. Tuntuukin, että maailmaan jäi hänen jälkeensä vain kahdenlaisia ihmisiä: ne, jotka Pekkulista paljon pitivät, ja ne, jotka eivät häntä vielä olleet ehtineet tavata. Ossi Ikonen Antti Koistinen Satu Tammilehto-Hänninen Paula Viikari Kirjoittajat ovat Pekkulin piirihallituskavereita ja entistä piirinjohtoa.

27


Uudenmaan Partiopiiri ry Töölönkatu 55 00250 Helsinki

.D711

PARTIOVIIKOLLA TAPAHTUU PopUp-kolo

POP UP -KOLOT

Partio valtaa kolot ja kaupungit ympäri Uuttamaata. Kampin pop up-kolo tarjoaa ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle tiistaista torstaihin ja Uudenmaan kuntiin nousevat lippukuntien avoimet kolot ja kaupunkitapahtumat. Tiesithän, että myös sinun lippukuntasi voi järjestää avoimen tapahtuman? Ilmianna lippukuntasi piiritoimistolle (uusimaa@partio.fi) niin saat apua PopUp-kolon järjestämiseen. SP on luvannut lahjoittaa uuden ilmeen mukaisia partio-banderolleja partioviikolla näkyvyystapahtumia järjestäville lippukunnille. Ilmo 29.2. mennessä www.partioviikko.fi/ lippukuntien-ilmoittautuminen.

Partiojohtajien

juhlaillallinen 22.4.2016 25.4.2014

PARTIOJOHTAJIEN JUHLAILLALLINEN

Perjantaina tuoreimmat partiojohtajat ja muut vuoden parhaan illalliskortin ostaneet saavat nauttia Partiojohtajien juhlaillallisesta ravintola Koskenrannassa Helsingissä. Illalliskortin hinta uusmaalaisille partiojohtajille on 40 €. Ilmoittautuminen 8.4. mennessä Kuksaan.

ta PSST! Lisätietoa kaikis

KOHTAAMINEN JA KANSALLINEN KIRKKOPYHÄ Partioviikko huipentuu jälleen perinteisesti Pääkaupunkiseudun Partiolaisten ja Uudenmaan Partiopiirin yhteiseen Kohtaaminen-tapahtumaan 24.4.2016. Tapahtuma alkaa kansallisen kirkkopyhän hengessä messulla Helsingin Vanhassakirkossa klo 10 (vapaaehtoinen). Täältä siirrytään Senaatintorille ja sen ympäristöön, jossa eri ikäryhmille on järjestetty ohjelmaa. Varaa siis päivä jo kalenteristasi ja kohtaa meidät ja monet muut Kohtaamisessa! Hauskanpidon lisäksi Kohtaamisessa tehdään tänä vuonna hyvää. Tarjolla on ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle ja reippaimmat aktiviteettien tekijät saavat päivän päätteeksi Partiolainen välittää -taitomerkin. Lisää ohjelmapaljastuksia luvassa. Seuraa somea! Ilmoittautuminen alkaa 1.3. ja päättyy 31.3. Lisätietoa tulossa helmikuussa. Seuraa somea!

tapahtumista löydät

TIOVIIKKO PURKKI.PARTIO.FI/PAR

@Partioviikko #partioviikko #partioscout

facebook.com/Partioviikko

Pärske 1/2016  

Pärske on Uudenmaan Partiopiiri ry:n lehti, joka lähetetään kaikille yli 15-vuotiaille uusmaalaisille partiolaisille. Numero 1/2016 sisältää...

Pärske 1/2016  

Pärske on Uudenmaan Partiopiiri ry:n lehti, joka lähetetään kaikille yli 15-vuotiaille uusmaalaisille partiolaisille. Numero 1/2016 sisältää...

Advertisement