Tyylin hurmaa Naiset havaitsivat Saulin ecosharmikkaaksi; hänen hohtoaan eivät föönipöhöo�eiset voita. Herra �ede�in jo kauan hirmuduunitehokkaaksi; naiset eivät huoli lumokilpaan rantajellonia. Mu�a milloin jäisi aikaa lomajämätunteilulle? Eikö fanit pääse edes sille? Naiset kruunaa Saulin koko hoidon kuninkaaksi; silloin hurmaavas� seilaa maamme paa� kokonainen, eikä näreikössä rytky stratosfäärihaaksi, kaikki kohentuu ja onnen virroin hyrrää joka nainen! Mu�a faabeleissa kinaa Ruotsin tyyliin viekas ke�u kun jo luullaan: Troijan koni�a on pörssite�y taisto, sulho melkein kiinnite�y, läikkyy permannolle mansikoita le�u! Seismologisi tunnevireen rytkeen naisen vaisto! Sen on rohvetoinut Thamesin rantaan jäänyt juopporentun onki; Suomen suuntaan kohon punaviirin sormi näy�ää, saman enteen Prinssi Valian�n frendit riimusuosta tonki. Pahat aavistelut neitsytkammareita hyisin lätkein täy�ää. Neidot kampailevat vimmatus� kestokiharoitaan pelkäävät jo, jutun luisuvan keljuun Lontoon malliin, e�ä Sauli sortuu jossain rahasakin romuluiseen noitaan ja sulhon pei�ää vanhat puntavuoret! Saulille ei lemmen hurmaa korvaa mitkään surrogaa�t! Miten peru�aisiin häät? No… kranaa�n jo hei�ää voisi, kunhan �etäis, e�ei kuninkaalle koidu vaurioita. Ei se onnaa, joka taholla on ky�ä ja kännyköitä! Kuule, eiks se arabi jo sytkäriisi soita? Kuka haalii ulkomailta liudan ämmänkääkkänöitä? Olkoot, nehän kerä�inkin valokuvan sotkijoiksi! Eikös nämä ole häät? Sauli kruunataankin tänään! Eipä hätää, mu�a ruuhkaan mahtuu nilkkaan potkijoita, käsilaukkujen ja luo�okor�n vohkijoita. Kruunajaisten jälkeen toivon säilytämme. Tungoksessa monet mekot silitetään ry�yyn, pe�yneiden toiveet lätkyy haavepy�yyn. Valtaisaa on vaahto rämähtävän fanimeren; maininkien välkkeen sielun peiliin päilytämme. Haaveratsut kiitää hikisinä Saulitarten ko�in. Saulin fanit puolueen jo aamun tullen luovat, kunhan totutellaan uudenlaisiin tunneso�in, muistella ei miten opetel�in uudet perustavat. Tunnehyökyisinä fanit risoin kutein arkeen palailevat; lohduksensa Saulin muovipatsaita he halailevat. Kaipuu raastaa! Juuri minä tahdon omakseni Saulin! Hälle kuulun, elän uu�a kuningasta varten! Lämpö�laa melkoises� nostaa kaipuun onka; Töölönlahden takaa nousee aamun pilven kaapu… Sauli kruuna�u on sopuisas�, mu�a �esin, e�ei pulma hallitsijan loistokkuu�a väistä. Jä�mäisen maastamuuton kauhu pahoin uhkaa. Naiset kyselevät: Kenet valitsee hän noista, meistä näistä? Kaikki ehdokkaat eivät mahdu kullatulle Euro-istuimelle! Kelle Sauli kuuluu? Kenet melanoi�aa uusi lemmen helle? Laiskistuuko kingimme ja vaa�i viisi pikalomavuo�a?
Täh�in kirjoite�u Sinä, olet minulle täh�in kirjoite�u, minä sinulle sine� sydämelle – ero�ama�omat. Julia Hietakangas: kokoelmasta Nuda veritas – paljas totuus (Tampere 2019)
Tunnustus On tullut vanhemmiten näitä vaivoja, sydämentykytystä aina, kun olet lähellä, ikävännäköä, kun olet poissa. Muis� reistaa, mu�a sinua en unohda. Yksin kävellessä lonkkiin koskee, sinun kanssasi kävelen vaikka kaupungin lävitse, etkä edes taluta minua. Une�omuus vaivaa, mu�a vieraillessasi kuuntelen mieluus� kevy�ä kuorsaustasi. Kylmät käteni ja jalkani elpyvät lämmössäsi, niin paljon minä sinua rakastan. Teet minulle hyvää, ja aamulla olen nuorempi kuin nukkumaan käydessämme. Anneli Rosell
Ajan pokeriin ovat Sauli�aret pahoin vihastuneet; onko johtoon noussut puolueemme työskennellyt suo�a? Hidastelu tuhopol�aa kaipuutönöt, jä�ää läjät tuhkaa! Kohta ryntää miljoonainen puolueemme koko maasta, myymme kaiken, töitä löytyy, talot huurtuu kylmin liesin; hitaan lemmen kaipuu näes ei ulkomailla hirmuises� raasta. Tarmo Manelius
Tekijän huomautus 1999: Kun viimeistelin runokokoelmaani Rahasodan kirkas pakkasyö (Like v. 2000), suori�n epävirallista gallupia eräissä liikkeissä Liisankadun varrella. Kyselin myyjä�äriltä, haluaisivatko he Sauli Niinistön miehekseen. Kaikki halusivat! Elias 1/2020
31