ajassa kartalla luotain näkymä media 15
VANHAN AJAN TUNNELMAA VAPRIIKISSA
PETRI HUHTINEN
MEDIAPELIÄ
Emma Nikander
nikander.emma.i@student.uta.fi
Sosiaalisessa mediassa jätetään väliin oikeuskäsittelyn oleellisia osia ja siirrytään suoraan syytetyn rankaisemiseen. POTKUT, menetetty maine, terapian tarve. Julkisia anteeksipyyntöjä. Pelkoa ja mielipahaa. Tuttuja juttuja esimerkiksi edesmenneelle, imetyskuvalla kohun aiheuttaneelle Teri Niitille ja homokommentteja twiitanneelle Aleksi Valavuorelle. He saivat jälkiviisaudelta voimakkaan potkun vatsaan: olisinpa jättänyt julkaisematta. He näkivät myös sen, että ylivoimamielipidettä edustavan yleisön valtavaa massaa on mahdoton hallita, vaikka sekaan mahtuisi muutama puolustajakin.
Viime viikonloppuna museokeskus Vapriikissa järjestetty Vapriikki-Vintage 2017 -tapahtuma houkutteli paikalle suuren joukon vintage-kulttuurin ystäviä. Vintage-torin myyntipöydistä löytyi niin retroaiheista sisustustavaraa kuin vanhan ajan vaatteitakin. Myyntipöytien lisäksi tapahtumassa pääsi nauttimaan musiikista, luennoista ja työpajoista. Kaksipäiväisen tapahtuman teemana oli tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Suomi.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Saako julkkiksen kustannuksella vitsailla? Oikeuskäsittelyllä uhattu Teemu Selänne -parodiavideo on herättänyt keskustelua. Tampereen yliopiston viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen kertoo, miten parodioihin pitäisi suhtautua. Voiko Teemu Selänne -videosta tulla tekijöille seuraamuksia? – Periaatteessa tekijät voivat syyllistyä kunnianloukkaukseen, mutta parodian yhteydessä raja on hyvin korkealla. Sananvapausargumentit johtaisivat siihen, että asia tuskin etenisi oikeudenkäyntiin asti. Kunnianloukkaus on asianomistajarikos eli Teemu Selänteen tulisi itse olla aktiivinen syytteen nostamiseksi. Jos syyttäjä ei aja syytettä, voisi Selänne ajaa sitä itse.
Onko laissa pykälää, joka kieltäisi tapauksen kaltaisten parodioiden tekemisen? – Parodian kieltoa tai edes määritelmää ei Suomessa varsinaisesti ole. Tässä tapauksessa kyse olisi pääsääntöisesti kunnianloukkauksesta, jonka yhteydessä parodia saa lähes aina sananvapauden suojan. Nykypäivän merkittävimmät keskustelut parodian asemasta liittyvät tekijänoikeuteen, sillä parodiassahan usein käytetään jotain toista teosta. Tässä tapauksessa ei ole kyse tästä, vaan liikutaan kunnianloukkauksen ja sananvapauden välisellä alueella.
Missä menee parodian ja loukkaamisen raja? – Tämä on tietenkin aina tapauskohtaista. Jos unohdetaan tekijänoikeuskysymykset, niin parodiassa voidaan syyllistyä kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavien tietojen levittämiseen. Parodian tulisi olla erityisen törkeää tai jollakin tavalla tapauksen ulkopuolisia loukkaavaa tai vahingoittavaa, että se ylittäisi tuomittavan toiminnan rajan. Petri Jääskeläinen
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Vain elämää -tähti sytytetään vaikka väkisin
KUVAT: YÖ, PETRI AHO
Suosikkisarjan uusi kausi tuo mukanaan joukon kakkosrivin muusikoita ja pakotettua tunteilua. TÄNÄKIN VUONNA tähtiartistit versioivat toistensa kappaleita ja liikuttuvat koskettavista tarinoista. Vain elämää -ohjelmassa nähdään muun muassa Robin, Samu Haber, vahvan kuvankäsittelyn kokenut Olli Lindholm, Nikke Ankara ja Petra. Siis ketkä? Uransa Tiktakissa luonutta Petraa tuskin voi enää kutsua tähtiartistiksi ja kiintiöräppäri Ankaran repertuaarissa on hädin tuskin tarpeeksi biisejä muiden esitettäväksi. Samu Haber sentään on megatähti –
Saksassa. Yö ei ole veistellyt ikivihreitä hittejä vuosiin, joten ohjelman kannattelu jää täysin Robinin harteille. Vain elämää -lehmä on jo lypsetty loppuun, mutta puristelu kahvimaidon toivossa jatkuu. Iltapäivälehdet toistelevat mantraa tähtiartisteista, vaikka heidän relevanssinsa poptaivaalla on olematon. Onkin aiheellista kysyä, täytyykö median toimia yhä viihdeteollisuuden airueina. Petri Jääskeläinen
Olli Lindholm ennen ja jälkeen Vain Elämää -käsittelyn.
VAIKKA kohuissa monilla on syytä mielipahaan, tikarit tuntuvat kohtuuttomilta lentäessään kohtisuoraa yksityishenkilöön. Viime syksynä pikaruokaketjun työntekijä sai osansa somen raivokkaasta maailmasta. Hän twiittasi työvuoronsa jälkeen Make America Great Again -lippistä käyttävän asiakkaan hampurilaiseen sylkäisemisestä. Potkut tuli. Ja pelko siitä, että anonyymit kommentoijat löytävät hänet ja hänen läheisensä. Hänen oikea nimensä, työpaikkansa ja sukupuoli-identiteettinsä oli selvitetty. Kun varsinaista lakia tyhmistä möläytyksistä somessa ei ole, tuomioita jakelevat sosiaalisen median käyttäjät. Tuomiot ovat kovia, eikä anteeksipyyntöjä hyväksytä. Ne nähdään yksioikoisesti tyhjänpäiväisenä maineen paikkailuna. Minne on unohtunut jokaisen oikeus puolustautua? Omaa somen käyttöäni rajoittaa väärinymmärretyksi tulemisen pelko, mutta ei siksi, ettenkö kestäisi olla väärässä. Syy on se, ettei meillä sosiaalisessa mediassa ole oikeutta tehdä virheitä. Some-oikeudenkäynnissä syytetty ei ole syytön, kunnes toisin todistetaan. KUKAPA meistä ei joskus olisi lipsauttanut liian nopeasti ja harkitsematta jotakin, jolla ei paranisi vitsailla, tai asiaa, jollaista ei saisi moraalilla varustettu ihminen edes ajatella. Aikana ennen somea saatoimme saada tölväisystämme paheksuvaa palautetta, josta toivottavasti otimme opiksemme. Tänä päivänä samasta virheestä rangaistaan, ja lujaa. Somessa julkaistusta viestistä jää puuttumaan paljon olennaista, kun nonverbaalinen puoli on poissa pelistä. Esimerkiksi huumorista tulee silloin entistä vaikeampi laji. Se ei kuitenkaan ole näissä oikeuskäsittelyissä lieventävä asianhaara, sillä tarvittavat todisteet ovat ikuisesti verkossa. JOKAINEN somekohun nostattanut ymmärtää yhden kerran jälkeen, että ei parane vitsailla aiheesta, joka ei vitsailua kestä. Kuitenkin myös kohuhashtagien käyttäjillä olisi peiliinkatsomisen ja itsehillinnän kehittämisen paikka. Reagoimisessa ei ole mitään väärää, mutta suhteellisuudentaju tulisi muistaa.