Page 1

J A M U I TA K A S K U J A I TÄ - S U O M E N Y L I O P I S TO S TA


Ennen Itä-Suomen yliopiston perustamispäätöstä käytiin keskusteluja paitsi Joensuun ja Kuopion yliopiston kesken, myös Lappeenrannan yliopiston kanssa itäisten yliopistojen yhteistyöstä. Taustalla olivat sekä tutkintojen myöntämiseen että yliopistojen rahoitukseen liittyvät seikat. Jo keväällä 2005 Kuopion yliopiston puolelta tiedusteltiin varovasti, olisiko Joensuun yliopisto halunnut lähteä tekemään enemmän kahdenkeskistä yhteistyötä, mutta siihen ei ollut vielä silloin valmiutta. Kelkka kääntyi kuitenkin nopeasti ja kieltävä vastaus korvautui yhteistyöhalukkuudella vuoden 2006 aikana, jolloin alettiin puhua Itä-Suomen liittoyliopistosta. Liittoyliopistoajatuksesta luovuttiin pian ja niin Joensuun ja Kuopion yliopistoissa alettiin valmistella kokonaisvaltaista fuusiota. Yhdistymisaika oli työntäyteistä suurimmalle osalle yliopistoväestä, mutta siihen liittyi huvittaviakin piirteitä. Itä-Suomen yliopiston edeltäjillä, Joensuun ja Kuopion yliopistoilla, oli molemmilla takanaan monivuosikymmeninen historia. 1.1.2010 kello kaksitoista yöllä ne lakkasivat olemasta ja muuttuivat yhdessä yössä uljaaksi, upeaksi Itä-Suomen yliopistoksi, joka oli yhteisellä tahtotilalla ja kovalla työllä synnytetty parissa vuodessa. Vuodenvaihde oli kuin alkuräjähdys: ennen sitä oli olemassa jo kaikki - vaikka toisaalta ei mikään. Idän jättiläisen rakentaminen alkoi Suomen yliopistolain muutoksen yhteydessä. Tuolloin syntyi kolme uutta yliopistoa, joista Itä-Suomen yliopisto oli yksi. Murrosvaiheeseen ja uuden yliopiston rakentumiseen liittyy monta tarinaa ja henkilöä, joiden edesottamuksia on kerätty tähän kirjaan kaskumuodossa. Kaskut kertovat siitä, miten Itä-Suomen yliopisto alkoi kehittyä vuoden 2010 alusta merkittäväksi suomalaiseksi ja kansainväliseksi akateemiseksi toimijaksi, ja mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut. “Ennen hallinnollisen yhdistymispäätöksen tekoa yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat puhuivat tahoillaan yhdistymisestä yliopistolaisille. Henkilökunnalle ja opiskelijoille kerrottiin säännöllisin väliajoin, missä vaiheessa prosessia mentiin, ja mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Kun oli tehty periaatepäätös siitä, että Joensuun ja Kuopion yliopisto eivät jatkaisi itsenäisinä toimijoina vaan perustettaisiin uusi fuusioyliopisto, Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa esitteli asian henkilökunnalle: ”Me perustamme nyt tällaisen idän jättiläisen!”


J A M U I TA K A S K U J A I TÄ - S U O M E N Y L I O P I S TO S TA

toimittaneet Pertti Anttonen, Petri Hynynen, Hanna Puro ja Jarmo Saarti

kuvittanut Jusa Hämäläinen


Itä-Suomen yliopisto Joensuu, Kuopio 2019 Print ISBN: 978-952-61-3224-2 (nid.) Online ISBN: 978-952-61-3225-9 (PDF) Tähän verkkoversioon korjattu printtiversiossa havaitut painovirheet.


Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin! Itä-Suomen yliopisto eli UEF (University of Eastern Finland) aloitti toimintansa 1.1.2010 – edeltävät pari vuotta olivat kiivasta uuden yliopiston rakentamista, jonka aikana käytiin paperilla läpi useita yhteistyön malleja. Samalla suomalainen yliopistolaki ja yliopistojen juridinen muoto muuttuivat. Projektinjohtamisen kultainen periaate on, ettei useita suuria muutosprojekteja kannata tehdä yhtä aikaa. Tämä sääntö alkaa nykyisen jatkuvan muutoksen aikakautena olla vain haave. Kaskukirjoja tehdään ja kootaan yleensä henkilöistä tai organisaatioista, joilla on takanaan pitkä historia. Mutta jo kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon kertomisen arvoista, kuten tämä Itä-Suomen yliopistosta koottu kaskukokoelma osoittaa. Päätimme kerätä yliopistomme kaskuperinnettä kymmenvuotistaipaleen kunniaksi ensinnäkin siksi, että kahden yliopiston – Joensuun ja Kuopion – kulttuurien yhdistäminen on hedelmällinen tilanne kaskuiksi taipuvalle epäviralliselle viestinnälle. Toiseksi, että kaskujen kautta paljastuu rakentamisvaiheesta sellaisia, myös kipeitä asioita, joita huumorin keinoin käsitteleminen auttaa ymmärtämään ja muistamaan. Kolmanneksi, jotta saisimme kerättyä muistiin tarinoita rakentamisvaiheessa mukana olleista seniorivaikuttajista.


Kasku on suullisen perinteen genre, jota luonnehditaan todellisuuteen ja sen tulkintaan pohjautuvaksi lyhyehköksi, sisällöllisesti yksinkertaiseksi ja konkretiaan painottuvaksi kertomukseksi koomiseksi koetusta asiantilasta tai tapahtumasta. Tieteen termipankissa julkaistun määritelmän mukaan kaskujen aihepiirit pohjautuvat ihmisten jokapäiväiseen elämään ja sosiaalisiin ympäristöihin, mistä syystä kunakin aikana tunnettu kaskusto uusiutuu suhteellisen nopeasti. Saman määritelmän mukaan kaskut ammentavat komiikkansa erilaatuisten ihmisten ja ihmisryhmien sekä näiden edustamien arvojen välisistä ristiriidoista; nämä voivat luonteeltaan olla sosiaalisia, poliittisia, moraalisia, etnisiä, kielellisiä tai loogisia. Yksi tunnetuimpia perinteisten kaskujen aiheita Suomessa on talonpoikaismaailmaan sijoittuva isännän ja rengin suhde; kasku asettuu yleensä rengin puolelle, huumorin asein vallan logiikkaa ja sen väärinkäyttöä vastaan – mutta ei välttämättä sosiaalista hierarkiaa murtaen. Monet kaskut ovat anekdootteja eli henkilökaskuja. Ne kertovat usein nimeltä mainituista, kenties laajasti tunnetuista tai muuten ansioituneista ihmisistä, joko totuudenmukaisesti tai stereotypioita viljelemällä. Tällaiset kaskut ovat usein hauskoja muisteluksia ja sellaisina niitä myös tavataan koota kokoelmiksi. Kaskujen lajiominaisuuden ymmärtämiseksi ei riitäkään niiden asema ja merkitys suullisessa viestinnässä, vaan myös taipuisuus kirjallisiin esityksiin. Kaskuja kerrotaan viihdyttävän tai allegorisesti tulkittavan sisältönsä vuoksi mutta niitä myös luetaan kirjallisesti hiottuina ja tyylillisesti viimeisteltyinä erilaisissa kokoelmissa, joiden tehtävä on esimerkiksi juhlistaa jotain organisaatiota, jonka piiristä kaskuja on kerätty. Viime kädessä kaskukokoelma palvelee yhteisöllisen identiteetin rakentamista kaskujen ilmentämän historiatietoisuuden ja historian kerroksellisuuden avulla. Jotkut kaskut ovat henkilölegendoja, mutta kaskujen ja kaskukokoelmien avulla myös luodaan legendoja. Itä-Suomen yliopistoa koskevan kaskukirjan toimittamista varten perustimme toimituskunnan, jonka jäseninä olivat kulttuurintutkimuksen, erityisesti perinteentutkimuksen professori Pertti Anttonen, viestintäpäällikkö Petri Hynynen ja kirjaston johtaja Jarmo Saarti. Kaksi viime mainittua olivat toimittaneet Kuopion yliopiston taipaleesta vastaavan teoksen, nimeltään Ei mikään metsämökki - Kaskuja Kuopion yliopistosta (Kuopion yliopisto 2009). Sen keruukokemuksen perusteella toimituskunta päätti palkata harjoittelijaksi perinteentutkimuksen pääaineopiskelijan Hanna Puron, joka tuli osaksi toimituskuntaa.


Hanna Puro keräsi kaskuja haastatellen laajan joukon yliopiston rakentamisessa ja toiminnassa vaikuttaneita henkilöitä ja toimitti ensimmäisen version tekstistä. Teoksen kuvittajaksi saimme graafkko Jusa Hämäläisen ja taittajaksi graafsen suunnittelijan Bettiina Lievosen. Tavoitteena oli tehdä myös ulkonäöltään ja luettavuudeltaan tasokas kirja. Toimituskunnan periaate kirjaa koottaessa oli, ettei turhaa sensuuria harrasteta – yhdistymiseen on sisältynyt myös kivuliaita asioita, joiden purkaminen kaskujen avulla on toivottavasti helpottanut elämistä laajan ja erittäin työteliään muutosvaiheen aikana. Tämä on koskenut yhtä lailla Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistämistä kuin Savonlinnan kampuksen alasajoa ja toimintojen siirtämistä Joensuuhun. Kirja kertoo eri henkilöiden ja toimijoiden tulkinnoista ja kokemuksista, ei hallinnon auktorisoimista kertomuksista, ja sekin on merkityksellistä, että kaikki eivät tässä tilanteessa pitäneet kaskujen keräämistä edes sopivana, saati halunneet kuvata uuden yliopiston synty- ja alkuvaiheita kaskugenreen liitetyllä kepeydellä. Toimituskunta lähti kuitenkin siitä, että ilmaisulajin kepeys saattaakin olla tässä paras lääke hyvän henkisen pohjan rakentamiseksi tuleville vuosikymmenille. Kirja on ollut laajan joukon työn tulos. Osoitamme edellä mainittujen tekijöiden lisäksi erityiskiitokset haastateltaville ja muille kaskuja lähettäneille, joiden kertomista kaskuista teksti on toimitettu ja toimitustyössä mukana olleille. Kiitos myös yliopiston johdolle työn tukemisesta. Omistamme teoksen rehtori Perttu Vartiaisen muistolle.

Joensuussa ja Kuopiossa 2.9.2019. Toimituskunta


Sisältö Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin!

3

Ympäri mennään, yhteen tullaan Yhdistymisvalmisteluja Tuusniemellä tavataan Luovuutta uuden suunnittelussa Tahti kiihtyy Elämää ennen yhdistymistä ja sen jälkeen

11 12 23 28 33 38

Johto ja muita merkkihenkilöitä Perttu Vartiainen Matti Uusitupa Jukka Mönkkönen Akateemiset rehtorit Hallintojohtajat Johtoa riittää Hallintoelimissä sattuu ja tapahtuu

45 46 50 53 58 63 67 74

Hauskoja keksintöjä ja uskomattomia sattumuksia Muutoksen tuulia ja tempauksia Tilat ja rakennukset Luovuus kukkii Laitoksilla sattuu ja tapahtuu

77 78 81 89 96


Opiskelijaelämää Opiskelija-arkea UEFilla Kansainväliset opiskelijat Ylioppilaskunnasta kajahtaa

103 104 114 117

Viesti kulkee, tekniikka ja ohjelmat rullaavat Viestintää ja markkinointia Medianäkyvyyttä Sähköistä postia Uljasta viestintää Ohjelmantäyteinen arki Teknisiä kommervenkkeja

125 126 130 135 142 145 150

Välähdyksiä Savon ja Karjalan sekä hyvän maun rajoilla Lamppu syttyy laitoksilla Akateemista elämänmenoa

155 156 160 170

Johdon oivalluksia ja oivalluksia johdosta Alansa ammattilaiset ja akateeminen arki Ammattilaiset työssään (Stereo)tyyppipiirteitä Akateemista aherrusta

175 181 182 189 197


Kansainvälisyyttä, yhteistyötä ja matkoja Politiikka ja poliitikot Kansainvälisiä kohtaamisia Matkailu avartaa Yhteistyökuvioita

203 204 208 217 222

Opetusta tieteenalasta, elämästä ja vähän muustakin Opiskelu- ja elämänoppeja Oman tieteenalan ammattilaiseksi Piristystä luennolle ja tentteihin Omaperäisiä metodeja

225 226 233 238 245

Akateemisia(kin) juhlia ja traditioita Väitöstilaisuuksissa tapahtuu Promootiotunnelmia Juhlan paikka

251 252 259 265

Itä-Suomen yliopiston merkkihenkilöitä

270

Henkilöhakemisto

272

Keruuseen osallistuneet

276


LU K U 1

Ympäri mennään, yhteen tullaan Tässä on nyt sitten Ohtaansalmi. Tässä on se henkinen kuilu, joka meidän pitää yhdessä ylittää. - Perttu Vartiainen

11


Y H D I S T YM I S VA L M I S T E LU J A

I D Ä N J ÄT T I L Ä I N E N Ennen hallinnollisen yhdistymispäätöksen tekoa yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat puhuivat tahoillaan yhdistymisestä yliopistolaisille. Henkilökunnalle ja opiskelijoille kerrottiin säännöllisin väliajoin, missä vaiheessa prosessia mentiin, ja mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Kun oli tehty periaatepäätös siitä, että Joensuun ja Kuopion yliopisto eivät jatkaisi itsenäisinä toimijoina vaan perustettaisiin uusi fuusioyliopisto, Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa esitteli asian henkilökunnalle: ”Me perustamme nyt tällaisen idän jättiläisen!”

L A K K AU T U S P U H E I TA Joensuun ja Kuopion yliopistojen väkeä ja sidosryhmiä oli eräänä kesäisenä päivänä kerääntynyt M/S Osmo-laivalle Kallavesiristeilylle. Risteilyllä olivat mukana myös Karjalan tutkimuslaitokselta erikoistutkija Ismo Björn sekä silloinen Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, joka toimi sittemmin Itä-Suomen yliopiston hallituksessa. Herrat olivat vetäytyneet siemailemaan virvokkeita aluksen kannelle. Siihen aikaan oli tekeillä futurologinen radio-ohjelma, jonka teosta Björn ja Riekkinen keskustelivat. Björn alkoi pohtia tulevaisuutta savokarjalaisen aluemaantieteen näkökulmasta ja kysyi Riekkiseltä pilke silmäkulmassa, milloin Kuopion hiippakunta lakkautettaisiin. Riekkinen tähän tyynesti: ”Heti kun Joensuun yliopisto lakkautetaan!”

12


P U H E E N V U O R OTO N KO KO U S Joensuun yliopiston silloisessa hallituksessa yliopistonlehtori Antero Puhakka oli hyvin aktiivinen jäsen, ja hänellä oli lähestulkoon jokaiseen asiaan jokin uusi näkökulma tai muuten jotakin sanottavaa. Kun yliopistojen yhdistymisestä päätettiin, molempien yliopistojen hallitukset olivat yhtä aikaa koolla kumpikin tahollaan ja yhteyttä toisiin pidettiin tekstiviesteillä. Käsittelyyn tuli viimein yhdistymisasia, joka oli valmisteltu aivan viimeisen päälle hyvin. Rehtori Perttu Vartiainen alusti kohdan käsittelyn Joensuun yliopiston hallituksessa ja valmistautui jakamaan puheenvuoroja, joita ei kuitenkaan pyydetty. Hän puolestaan oli valmistautunut pitkään ja monipolviseen keskusteluun ja hämmästyi kovasti hiljaisuudesta, joka hallituksen keskuudessa vallitsi. Hän antoi katseensa kiertää hallituslaisissa ja odotti turhaan puheenvuoroja. Lopulta hän katsoi Puhakkaa ja kysyi: ”Eikö tosiaan Anterollakaan ole mitään sanottavaa?”

S AV O L A I N E N J U T T U VA I KO I H A N TOT TA ? Itä-Suomen yliopiston fuusion johtaja Päivi Nerg toimi yhdistymisen valmisteluaikaan myös silloisen opetusministeriön yliopistolainsäädäntöuudistustyöryhmässä, jossa valmisteltiin itsehallinnollisen yliopiston rakennetta ja pohjaa. Ministeriössä ja valtioneuvostossa vallitsi kummeksuva ja epäuskoinen ilmapiiri sen suhteen, että Joensuun ja Kuopion yliopistot olivat todellakin vapaaehtoisesti tehneet yhdistymispäätöksen ja alkaneet valmistella fuusiota. Monessa muussa yliopistossa tämä ei olisi nimittäin tullut kuuloonkaan ja fuusioita tehtiin pitkin hampain. Päivi Nerg joutui selittämään kokouksissa useaan otteeseen, miten tällainen konsensus ja yhteinen tahtotila oli saatu itäisessä Suomessa oikein syntymään. Työryhmä oli jälleen kerran koolla valmistelemassa yliopistolakia, kun opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kumartui Päivi Nergin puoleen: ”Sanos nyt, Päivi, onko tämä teidän yliopistonne vapaaehtoinen fuusio sellainen savolainen juttu vai ihan totta?”

13


H U I P P U Y L I O P I S TO A LU S TA L Ä H T I E N Itä-Suomen yliopiston syntyaikaan samankaltaiset fuusioprosessit olivat käynnissä myös Aalto-yliopistolla ja Turun yliopistolla. Opetusministeriö oli kutsunut vuonna 2006 kaikkien kolmen fuusioyliopiston edustajat Säätytalolle. Suurimman huomion tilaisuudessa sai Aalto-yliopiston hanke, ja silloisten Joensuun ja Kuopion yliopistojen rehtorit Perttu Vartiainen ja Matti Uusitupa istuivat salin oikeassa laidassa kuuntelemassa ylistyspuhetta silmät ymmyrkäisinä. Kuopion yliopisto oli jo nimittäin siihen aikaan noteerattu näillä yliopistojen menestymistä kuvaavilla listoilla, joille Aalto-yliopiston nähtiin menestyksekkäästi pyrkivän. Virkamiehet ja ministeriön edustajat suitsuttivat vuorotellen Aalto-yliopistoa tulevana huippuyliopistona, jolloin rehtori Uusitupaa alkoi ärsyttää ja puheenvuoron saatuaan hän tokaisi napakasti: ”No mutta meillähän on jo valmiina tällainen huippuyliopisto!”

14


HENKI MENEE Yhdistymiskeskustelu kävi kiivaana, ja henkilökuntaa oli kokoontunut illastamaan. Illan mittaan oli nautittu sangen maittavaa ruokaa sekä asiaankuuluvia ruokajuomia. Yhdessä pöydässä pohdittiin sitä, miten yhdistyvien yliopistojen keskinäiset voimasuhteet menisivät fuusion myötä ja söisikö vahvempi toisen suihinsa. Eräs professori päätti piristää synkeitä kollegojaan ja kysyi heiltä, olivatko he sattumoisin kuulleet tarinaa siitä, kun kana ehdotti sialle yhteistyötä. Kukaan ei tiennyt kuulleensa, joten professori kertoi: Kanalla oli siis sialle hyvä ehdotus kahdenvälisestä yhteistyökumppanuudesta, sillä heillä olisi potentiaalia oivaan omavaraiseen tuotteeseen – kinkkumunakkaaseen. Sika pohti hetken, raapi kuonoaan ja oivalsi, että hänellehän kävisi silloin köpelösti. Kana lohdutti sikaa: ”Voi niin, niin on fuusioissa tapana joillekin käydä!”

K A K S I K YM M E N TÄ M I L J O O N A A H Y VÄ Ä S YY TÄ Joensuun ja Kuopion yliopistojen ylioppilaskunnat olivat aktiivisesti mukana yhdistymisen neuvotteluissa. Ylioppilaskunnilla olikin Itä-Suomessa alusta lähtien helppoa, kun kaksi köyhää pantiin yhteen. Heillä arvioitiin, että samoista syistä päätös oli tehty myös yliopistojen tasolla. Opiskelijat kävivät vielä siihen aikaan tiedustelemassa asioita toimistolla ja myös yhdistymisestä kaivattiin sisäpiiritietoja. Ylioppilaskunnalta vastattiin: ”Opetusministeriö on esittänyt rehtoreille 20 miljoonaa hyvää syytä, niiden on riitettävä!”

15


16


T E E M A A N S O P I VA N E U V OT T E LU PA I K K A Kompromissihakuinen henki yliopistojen välillä oli yhdistymisaikaan vahva. Yliopistojen välisten neuvotteluiden käymistä varten haluttiin tulla kirjaimellisesti toista osapuolta vastaan, ja tapaamispaikat määräytyivät pitkälti sen mukaan, että matkat paikanpäälle olisivat yhtä pitkät. Kaikkein keskeisimmäksi paikaksi mitattiin erään tuusniemeläisen hautaustoimiston takahuone, jossa käytiin monet neuvottelut. Kokoustilaan kuljettiin arkkujen reunustamien käytävien läpi ja paikan koettiin korostavan tunnelmaa. Hautaustoimitsijan kerrotaan olleen mielissään saadessaan kerrankin eläviä asiakkaita, vaikka kyse olikin lopulta vanhojen yliopistojen hautaamisesta. Kerran kun tämä taas ilmaisi mielihyväänsä yliopistolaisten vierailusta, eräs professori tokaisi hänelle: ”Toivottavasti ei mennä kuitenkaan ihan polttohautauksen tasolle!”

17


H Y VÄ AU TO Koko Itä-Suomen yliopiston yhdistymisen ja toiminta-ajan yliopiston henkilökunta kulutti valtavasti asfalttia Kuopio-Joensuu-välillä. Jokainen tiesi myös, että kyseinen väli oli täynnä valvontakameroita. Fuusion johtaja Päivi Nerg kävi erityisesti yhdistymisprosessin alussa erittäin usein Kuopiosta Joensuussa tutustumassa toimintaan. Hän totesikin pian, että Joensuussa lähestyttiin maailmaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ja Kuopiossa enemmän molekyylinäkökulmasta. Erään kerran Nerg oli liikkeellä perheen paremmalla autolla ja hän ei huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista Outokummun kohdalla. Peltipoliisi väläytti Nergille piristystä matkaan, mikä harmitti häntä kovasti. Siihen aikaan piti käydä poliisilaitoksella ottamassa ylinopeusrike tunnolleen, eikä mennytkään kauaa, kun Nergille kävi kutsu Joensuun poliisilaitokselle. Hän meni sinne erään työpäivänsä päätteeksi hyvin nöyränä. Poliisi totesi Nergille myötätuntoisesti kameran kuvaa vilkaistuaan: ”No, onhan rouvalla sentään onneksi ihan hyvä auto!”

RUNDI KUIN RUNDI Fuusiojohtaja Päivi Nergillä oli Joensuun kampuksella oma työhuone rehtoraatissa. Hänen piti käydä vuorotellen rehtori Perttu Vartiaisen ja hallintojohtaja Petri Lintusen huoneissa toimittamassa milloin mitäkin asiaa. Usein kävi niin, että kun hän oli juuri palaamassa töihinsä, toinen huusi huoneestaan hänet katsomaan jotakin asiaa. Kerran Nergistä tuntui kuin hän olisi vain pyörinyt koko päivän ympäri aulaa. Hän totesi: ”Tämä on aivan samanlaista rundia kuin Kuopio-Joensuu-välillä!”

N Y R K I L L Ä P O LV E E N Fuusiojohtaja Päivi Nerg tunnettiin paitsi ahkerana, aikaansaavana ja toimeenpanevana, myös jääräpäisenä ja hieman vakavahenkisenäkin ihmisenä. Kerran Nerg saapui erääseen hallinnon kokoukseen sydämistyneenä: Hän avautui vierustoverilleen ja kertoi, että oli saanut palautetta liian omavaltaisesta toiminnasta. Vierustoveri katsoi Nergiä hetken ja tuumasi, että ehkä se ei nyt ihan pelkkää palautetta ollutkaan. Niin Nerg tempaisi häntä nyrkillä polveen!

18


Y L I O P P I L A S K U N N A N R AT K A I S U M E N E T E L M I Ä Yhdistyminen tarkoitti myös ylioppilaskunnille uuden synnyttämistä. Monista asioista päästiin helposti yhteisymmärrykseen, mutta tietyt kysymykset tuottivat Joensuussa ja Kuopiossa kovasti päänvaivaa. Kulttuurieroja löytyi esimerkiksi siitä, kenet kutsuttaisiin ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Tämä ja monta muuta virallista asiaa ratkaistiin käyttämällä ylioppilaskuntien lanseeraamaa KPS-menetelmää, eli kivi-paperi-sakset-metodia.

OIKEUSOPPINEIDEN NEUVOJA Vuonna 2009 Itä-Suomen yliopiston ja sen tulevan ylioppilaskunnan valmistelut etenivät mallikkaasti, mutta niitä jarrutti uuden yliopistolain tulo, joka oli vielä hyväksymättä. Ylioppilaskunnan olisi pitänyt tietysti toimia valmisteluvaiheessa vielä vanhan lain mukaan, mutta toisaalta tehdä jo päätöksiä tulevaisuuteen katsoen uuden lain mukaisesti. Niinpä eräs ylioppilaskunta-aktiivi pyysi yhdeltä yliopiston hallintohenkilökunnan jäseneltä neuvoa pattitilanteeseen. Hän kuunteli opiskelijan huolia ja totesi sitten tyynesti: ”Jaa, no sitten vaan rikotte lakia, niin yliopistokin tekee!” Opiskelija kiitti kovasti ja pyysi saada ohjeistuksen vielä kirjallisena. Neuvon antanut henkilö nauroi makeasti: ”Et tietenkään saa!”

H Y VÄ S T I T BY R O K R AT I A L L E Uudistuksissa täytyy aina olla joku mörkö, jota vastaan taistellaan. Itä-Suomen yliopiston tapauksessa mörköys tiivistyi valtion tiliviraston asemaan, jonka koettiin aiheuttavan merkittävän määrän hallinnollista työtä. Esimerkiksi kirjaamista oli jo vanhan yliopistolain aikana aivan kohtuullinen määrä ja siitä syytettiin ennen muuta valtion tilivirastoa. Joensuun yliopistolla Auroran isossa salissa järjestettiin yhdistymisaikaan keskustelutilaisuus. Tilaisuudessa luvattiin, että kaikesta murheesta päästäisiin, kun uusi yliopistolaki saataisiin täytäntöön ja sen jälkeen voitaisiin heittää hyvästit kaikelle byrokratialle!

19


K I I R U S TA P I T E L E E Laitoksilla, ja osassa hallintoakin, seurattiin sivusta sitä menoa, joka rehtoreilla ja hallintojohtajilla yhdistymisen valmisteluaikaan oli. Monesta tuntui, että mihin aikaan tahansa yliopistolle tulikin, heidän ikkunastaan loisti aina valo. Eräs kerran hallituksen kokoukseen kutsuttu ulkopuolinen henkilökunnan jäsen kysyi kokouksen jälkeen Matti Uusituvalta, kuinka paljon yhdistymisasiat olivat häntä työllistäneet. Uusitupa muotoili vastauksensa savolaiseen tyyliin: ”No en oo tässä hiihtämässä ehtiny käyä!”

SUURIA LINJOJA Yhdistymisen alussa yliopistojen toimintatavat eivät olleet vielä ehtineet sekoittua ja toimintakulttuurit olivat silloin tällöin törmäyskurssilla. Joensuun yliopiston hallintojohtaja Petri Lintunen oli suurten linjojen mies ja hän opasti kerran erästä pitkän päivätyön tehnyttä kuopiolaista virkamiestä tiedekunnan rakentamisessa Kuopiossa. Hän ilmoitti tälle maalailevansa isolla pensselillä sitä, miten hallinto Kuopiossakin rakentuisi jatkossa ja neuvoi kuuntelemaan tarkkaan. Kuopiolainen virkamies närkästyi siitä, että häntä tultiin opettamaan ansioituneiden työvuosikymmentensä jälkeen ja totesi Lintuselle: ”Maalaa sinä vaan sillä isolla pensselillä niin minä töpöttelen pienellä pensselillä sitten loput!”

M U OTO S E I K KO J A Viestinnässä yhteinen kieli löytyi aika nopeasti, sillä käytössä olevat termit tulivat pitkälti yliopistomaailman ulkopuolelta. Kun vuonna 2007 alettiin väsätä yhteisiä tiedotteita, puhuttiin vielä Itä-Suomen liittoyliopistosta. Yhteinen sävel vallitsi näiden tiedotteiden laadinnassa, mutta pientä kissanhännänvetoa syntyi siitä, kumpi yliopisto mainittiin ensin. Tiedotteita muokattiin niin, että jos ne lähetettiin Pohjois-Savon medialle, Kuopio mainittiin ensin ja jos taas Pohjois-Karjalaan, Joensuun yliopisto oli paperilla ennen Kuopiota.

20


T U N T E M ATO N TA K I E LTÄ Yksi Itä-Suomen yliopiston kirjaston nykyisistä palvelupäälliköistä, Jukka Kananen, törmäsi vahvasti yliopistojen välisiin kulttuurieroihin ottaessaan ensimmäistä kertaa yhteyttä Joensuun päähän kollegaansa. Kananen aloitti viestinsä sen aikaisen tapansa mukaan tervehtimällä reippaasti ”Jou”. Joensuusta tuli pian lyhyt ja ytimekäs vastaus: ”Mitä tämä ’jou’ tarkoittaa?”

K E S K U S T E LU K U LT T U U R I E R O J A Erään kerran laitosjohtajat oli kutsuttu integraatiokokoukseen, jossa haettiin yhteyttä yliopistojen välille. Kokouksessa oli tehty pitkä päivätyö ja Valamon ruokasalin peräosissa vietettiin iltaa. Professori Risto Turunen kävi keskustelua professori Jukka Korpelan kanssa heille tyypillisen varsin tiukkasanaisen iltapuheen tapaan. Herra professorit tuntevat tietävät kuitenkin sen, että heidän sanaillessaan riitelevät korkeintaan asiat, eivät koskaan ihmiset. Professorit alkoivat vähitellen päästä loppuun tuntikausia kestäneessä keskustelussaan ja siirtyä kohti keljojaan, kun professori Turunen kuuli erään kuopiolaisprofessorin kysyvän joensuulaiselta kollegalta heidän takanaan: ”Ovatko kaikki siellä Joensuussa noin riitaisia?”

L A ATO K K A N Ä K Y V I S S Ä Itä- ja länsinaapuri-asetelma oli yhdistymisaikoihin hyvin vahva. Kerran Kuopion yliopiston kirjaston väki oli matkalla Mekrijärvelle joensuulaisia kollegoja tapaamaan. Matka oli pitkä, ja eräs henkilökunnan jäsen ottikin pientä lepoa loppumatkasta. Maisema muuttui hiljaksiin karjalaiseksi vaaramaisemaksi, ja yhtäkkiä mutkan takaa avautui valtava erämaajärvi. Kaikki ihailivat näkyä ikkunasta, mutta kirjaston pahimmat jekkupetterit sen sijaan ravistelivat nukkuvan kollegansa hereille ja huusivat: ”Herää, herää äkkiä ja ota kuva, Laatokka näkyy!” Ja kollega pomppasi unenpöpperössä ottamaan kuvia tajuamatta, että vaikka itään oltiin menossa, niin ei sentään Laatokalle asti.

21


N I I N M YÖTÄ - K U I N VA S TA M Ä E S S Ä Alkuvaiheen yhdistymisen suunnittelua leimasi vahvasti pyrkimys yhteisen luottamuksen rakentamiseen. Yhdistymisestä puhuttiin järkiavioliittona. Kerran lähdettiin taas jälleen aamulla ani varhain Joensuun kampukselta kohti Tuusniemeä ja Viitakkoa. Hallintojohtaja Petri Lintusellekin avioliittometafora oli tullut hyvin tutuksi, ja aamuväsymystään haukottelevien kollegojen pakkautuessa auton kyytiin hän totesi: ”No niin, naiset ja herrat, eiköhän lähdetä taas jälleen kerran ikuista uskollisuutta vannomaan!”

22


T U U S N I E M E L L Ä TAVATA A N

AT E I S T I S A A R N A A Kirjastoilla huomattiin nopeasti, että edullisin ja toimivin neuvottelutila Tuusniemellä sijaitsi paikallisessa seurakuntasalissa. Siellä järjestettiin yhteisiä neuvotteluja muutaman kerran, sillä jokainen säästetty euro on säästetty euro. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti esitteli tapaamisissa usein ajankohtaisia asioita molempien kirjastojen henkilökunnalle. Kesken pitkän ja vaiheikkaan alustuksen Saarti huomasi ajautuneensa salin edessä tönöttävän puhujanpöntön taakse, ja tokaisi innoissaan: ”Kerrankos se ateistikin pääsee saarnaamaan seurakuntasalissa!”

V I I D A KO N VA A R AT Tuusniemen neuvotteluja varten oli katsottu myös kaksi muuta paikkaa. Kaksi siksi, että toinen oli lähempänä Joensuuta ja toinen lähempänä Kuopiota. Kuopion puoleiset tapaamiset sovittiin Viitakko-nimiseen majoituskohteeseen. Viitakko kuulosti erityisesti joensuulaisista savolaiselta versiolta viidakosta, mikä herätti hilpeyttä. Moni huoli yhdistymisestä saikin muotonsa Viitakossa, kun molemmilla yliopistoilla pohdittiin, uskaltaisiko sinne ollenkaan mennä ja varmistettiin, että rokotukset olivat kunnossa!

23


T E B O I L I L L A TAVATA A N Myös Tuusniemen Teboil oli erittäin keskeinen paikka sekä yhdistymisaikana että sen jälkeen. Kerran yliopistojen rehtorit totesivat olevansa kiireisiä ja sihteerit yrittivät järjestää turhaan heidän aikataulujaan. Niinpä rehtorit ottivat ohjat omiin käsiinsä ja ajoivat toisiaan vastaan. Neuvottelut käytiin, missäs muualla kuin Tuusniemen Teboililla!

M E N O S S A VA I T U LO S S A ? Tuusniemen Teboil näyttäytyi muidenkin yliopistolaisten kohtaamispaikkana, ja vilkkaimpina neuvotteluaikoina sinne oli kerääntynyt enemmän yliopistolaisia kuin paikallista väkeä. Teboililla kohdattiin paitsi munkkikahveilla, myös huoltoaseman mainiolla makkarapannulla. Sen hyvyyden puolesta puhuu erään osastonjohtajan kommentti, jonka mukaan hän joutui vieroittumaan siitä fuusion tultua päätökseen. Yliopistojen väki suhasi jatkuvasti eri suuntiin Joensuun ja Kuopion välillä. Tulevan Itä-Suomen yliopistolaisen kysymykseksi vakiintuikin: ”Menossa vai tulossa?”

T E B O I L I N K A N TA - A S I A K A S Itä-Suomen yliopiston entisellä akateemisella rehtorilla Kalervo Väänäsellä oli tapana pysähtyä joka kerta kampusten väliä matkatessaan Tuusniemen Teboililla, sillä hänellä ei tarinan mukaan ollut Kuopion kodin jääkaapissaan useinkaan mitään muuta kuin valo. Hän vakiinnutti pysähtymisperinteen, joka saattoi Tuusniemen Teboilin bussipysäkin asemaan yliopistolaisten keskuudessa. Tuusniemen Teboilin toiminta loppui pian sen jälkeen, kun Väänänen siirtyi rehtoriksi Turun yliopistoon. Yliopistolla todettiin välittömästi, että se ei voinut olla sattumaa. Teboilin lopettamisesta oltiin suruissaan, mutta pian kyyneleet saivat väistyä, kun se alkoi muutaman vuoden tauon jälkeen taas toimia. Innokkaimmat pohtivat, oliko Väänänen jäänyt eläkkeelle ja palannut Tuusniemelle kahvittelemaan.

24


POHJOIS-KARJALA-PROJEKTI Kuopiossa pidettiin vielä yhdistymisaikaan tarkasti yllä terveysyliopiston mainetta, mutta sielläkään ei lopulta voitu vastustaa Tuusniemen Teboilin herkullisia, itsepaistettuja munkkeja. Pitkään mietittiin, voitaisiinko munkinsyöntitraditiolle antautua. Kuopiossa keksittiin, että munkinsyönti Tuusniemen Teboililla olisi positiivinen asia – tietynlainen kulttuurinen vastaantulo Joensuuhun siirryttäessä: he ottaisivat sillä tapaa osaa Pohjois-Karjala-projektiin ja maakunnan sydän- ja verisuonisairaustilastoihin!

R E P O R TA A S I L L A M A I N E E S E E N Kuten tiedettyä, Aalto-yliopistoa rakennettiin samaan aikaan kuin Itä-Suomen yliopistoa. Monesti tuntui, että valtakunnan media oli suitsuttavien poliitikkojen tavoin kiinnostunut vain tästä etelän hedelmästä. Samaan aikaan Itä-Suomen yliopiston ensimmäisen brändin rakentaminen oli kuitenkin käynnissä, ja täällä idässäkin oli haluja esitellä omia tuotoksia. Suomen Kuvalehti saatiinkin lopulta houkuteltua tekemään juttua, jonka lopputulos oli aikataulusyistä sellainen, että kuvat oli otettu Tuusniemen Teboililla. Reportaasi oli näin ollen tavallaan aika totuudenmukainen, ja akateeminen rehtori Kalervo Väänänen kommentoikin: ”Aitoja tilanteita, aitoja tilanteita!”

25


26


PÄ ÄTÖ K S E L L Ä A R V O I S E N S A PA I K K A Yhdistymisaikaan ihmeteltiin, miten oli mahdollista, että kaksi maantieteellisesti niin läheistä yliopistoa oli kasvanut niin erilaisiin toimintakulttuureihin. Itä-Suomen yliopiston synnyttämisessä oltiin monesti tilanteessa, että uudelle yliopistolle piti valita toimintamalliksi jompikumpi vanhoissa yliopistoissa vallinneista käytännöistä. Perusprinsiippi tässä valinnassa oli monen mielestä se, että valinta kohdistui aina siihen huonompaan vaihtoehtoon. Jälleen kerran oli käynyt niin, että kaikkien mielestä käytännöistä huonompi oli tullut valituksi. Snellmanian kahvipöydässä eräs professori totesikin: ”Tämä oli kyllä niin typerä päätös, että sen on täytynyt syntyä siellä Tuusniemen Teboilin vessassa!”

27


LU O V U U T TA U U D E N S U U N N I T T E LU S S A

TUUSNIEMEN RESIDENSSI Yhdistysmisaikaan rehtori Perttu Vartiainen yltyi haaveilemaan omasta rehtorin residenssistä Tuusniemelle. Paikka oli katsottuna Kuopion puolelta Tuusniemeä upeasta järvimaisemasta. Residenssiä oli tarkoitus perustella myös sillä, että kansainvälisiä vieraita olisi helppo tuoda sinne luontoon kampuksilta. Tuusniemelle tarvittaisiin luonnollisesti myös asianmukaiset kulkuyhteydet. Todettiin, että paikallaan voisi ollakin idän pikajunayhteys tai vaihtoehtoisesti jopa metro.

R A K K A A L L A L A P S E L L A O N M O N TA N I M E Ä Alun perin käytetystä termistä Itä-Suomen liittoyliopisto jäi liitto-sana nopeasti pois. Itäinen federaatio ehti kuitenkin herättää hilpeyttä yliopistolaisissa, ja pohdittiinkin, oliko syntymässä jokin uusi Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto. Itä-Suomen yliopiston monialaisuus herätti kysymyksen siitä, kuvastiko uusi, uljas nimi sittenkään parhaiten yliopistoa, vai olisiko parempi nimitys ollut University of Whatever. Suomennos olisi ollut luonnollisesti Joku-yliopisto, jossa myös kaksi isointa kampuskaupunkia olisivat tulleet mainituiksi. Englanninkielen opiskelijat teetättivät puolestaan University of Eastern Funland -haalarimerkkejä. Kaikki kansainväliset yhteistyökumppanit eivät olleet aluksi kovin hyvin perillä uuden yliopiston oikeasta kirjoitusmuodosta, joten UEFin nimi assosioitui usein väärin ja tuli kirjoitetuksi Pääsiäisyliopistona – University of Easter Finland. Nimi-ilottelu sai synkeämpiäkin sävyjä vuosien varrella, sillä Savonlinnassa koettiin aika ajoin, että heidät unohdettiin jopa yliopiston virallisissakin yhteyksissä. Savonlinnassa pohdittiin, olisiko Pohjois-Savon ja -Karjalan yliopisto ollut sittenkin osuvampi termi. Massairtisanomisien aikana henkilöstö antoi puolestaan yliopistolle liikanimen Itä-Suomen yt-yliopisto. Villeimmät ehdottelivat puolestaan Entisen Itä-Suomen yliopiston perustamista, johon kuuluisivat myöhemmin liitettävän Lap-

28


peenrannan lisäksi Viipurin, Sortavalan ja Petroskoin kampukset. Monissa sidosryhmäyhteyksissä yhteistyökumppanit tulivat yliopiston maantieteellisessä laajuudessa vielä enemmän vastaan, ja he nimesivät yliopiston ytimekkäästi University of Finlandiksi.

KO H D U S TA H AU TA A N Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä Itä-Suomen yliopistosta tuli Suomen monialaisin yliopisto. Yliopistolla oivallettiin, että kun koulutusta kerran annettiin mitä monituisimmilla aloilla aina naistentaudeista teologiaan, mahdollinen slogan olisi ollut Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin!

A K AT E E M I S TA A S S O S I O I N T I A Alun perin yliopiston logo oli viisivärinen ja monesta aivan liian levoton. Erään professorin ohjattava oli valmistellut esitelmän, jonka alakulmassa olisi kuulunut käyttää Itä-Suomen yliopiston uutta, hienoa logoa. Professori lähetti sähköpostilla opiskelijalle vain yhden korjausvaatimuksen: ”Lisää nyt se Tikkurilan värikartta!” Ja opiskelija ymmärsi välittömästi.

LÄÄKÄRIN SILMIN Yliopistolle oli juuri valittu uusi logo. Uunituoretta logoa tutkaili valmisteleva johtoryhmä, johon kuuluivat muun muassa kummankin yliopiston rehtorit sekä hallintojohtajat. Mainostoimiston tuotoksessa nähtiin monia asioita: Kenelle se oli avoin kirja, kenelle taas käpy. Värillinen, alkuvuosina käytetty logo toi innokkaimmille urheiluharrastajille mieleen pesäpallokentät, myöhempi mustavalkoinen autoliikkeen mainokset. Rehtori Matti Uusitupa lääketieteilijänä totesi logosta, että hän näki siinä kyllä vain synnytyskanavat!

29


T U T U S T U M I S TA T E H T Y Yliopiston hallinnon työntekijän toimenkuvaan voi kuulua monenlaista. Hallintojohtaja Petri Lintunen tunnettiin eräällä erityislaitoksella suihakkeena. Nimitys tuli siitä, että hänen luonaan ei tarvinnut koskaan odottaa kuittauksia kauaa – hän luotti työntekijöihin ja kuittasi hyväksytettäväksi asiakirjat niin, että suhina vain kävi. Elettiin vuoden 2009 viimeistä päivää ja Joensuun yliopistolla vietettiin yliopiston hautajaisia. Lintunen oli yhdistymisaikana allekirjoittanut vieläkin enemmän papereita kuin yleensä, ja se oli jo jonkin verran se. Professorit kyselivät Lintuselta, miten viimeiset viikot ennen yhdistymistä olivat kuluneet, ja Lintunen kertoi tulleensa kutsutuksi Kuopion vankilaan vierailulle. Hän oli vastannut kutsuun myöntävästi, jotta pääsi jo vähän tutustumaan paikkoihin ja selleihin: kuluneina aikoina oli nimittäin tullut pantua nimeä paperiin jos toiseenkin, eikä sitä tiennyt, vaikka olisi tullut tehtyä joku kammottava rikos ihan vahingossa!

WA N N A B E - F I LO S O F I N E N T I E D E K U N TA Kun päätös neljästä tiedekunnasta oli tehty ja oli selvää, mitkä tieteenalat kuuluisivat mihinkin tiedekuntaan, ajankohtaiseksi kysymykseksi muotoutui niiden nimeäminen. Päänvaivaa herätti erityisesti tiedekunta, johon tulisivat kasvatustieteet, humanistiset tieteet, teologia ja psykologia. Samaan aikaan käytiin keskustelua flosofan oppiaineen lakkauttamisesta. Hurjin ehdotus tälle sekalaiselle seurakunnalle oli Filosofnen tiedekunta, jossa opetetaan kaikkea muuta paitsi flosofaa.

30


Ö K Y - AU D I T Itä-Suomen yliopiston perustaminen vaati suunnitteluaikana merkittävän määrän matkustamista kampusten välillä. Tätä varten rehtoreille päätettiin hankkia turvalliset ja kestävät autot, joiksi valikoituivat mustat Audit. Autot herättivät nyreyttä henkilökunnassa, jolta samaan aikaan kavennettiin resursseja. Kaupunkilehti Viikkosavo teki myös heti Audin saavuttua Savilahteen rehtorin öky-Audista jutun, joka läpäisi kansallisen median uutiskynnyksen välittömästi. Alkuaikoja leimannut pieni nokittelu kilpistyi autojen hankintaan, sillä ne itsessään eivät suinkaan riittäneet, vaan Joensuun yliopiston silloinen rehtori Perttu Vartiainen tilasi käytössään olevaan Audiin rekisterikilven UEF-1. Kuopion yliopiston silloinen rehtori Matti Uusitupa ei jäänyt huonommaksi, vaan osoitti kekseliäisyytensä ja tilasi öky-Audiinsa rekisterinumeron UEF-10.

AU D I L L A A J O O N I L M A I S TA Itä-Suomen yliopiston ensimmäinen budjetti jouduttiin tekemään kiireellä, sillä valmisteltavaa oli niin paljon. Öky-Audi oli jo terminä vakiintunut sanastoon ja ensimmäinen, rekisteröitymätön henkilökuntayhdistys oli jo olemassa. Yt-neuvosto kokoontui kuitenkin vielä vanhalta pohjalta ja oli mukana budjetin käsittelyssä. Audit oli juuri hankittu ja menoihin oli hallinnon matkojen kohdalle kirjattu pyöreä nolla. Tämä nostettiin kokouksessa esiin, ja eräs työntekijäpuolen edustajista totesi rehtori Perttu Vartiaiselle: ”Nämä teidän Audit ovat kyllä aika vähäkulutuksisia autoja, mutta eivät ne toki ilmalla kulje?”

31


VA N H A S S A VA R A PA R E M P I UEF-autot ovat käytössä yhä tänäkin päivänä, ja erityisesti akateeminen rehtori Harri Siiskonen on mieltynyt käytössään olevaan UEF-10:een siinä määrin, että hän ei ota kuuleviin korviinsa kehotuksia vaihtaa sitä uudempaan. Huono puoli on ainoastaan se, että se syö jokseenkin paljon öljyä. Siiskonen tuntee kuitenkin autonsa, ja niinpä kontissa on aina useampi pönttö öljyä. Erään kerran yliopiston hallitus teki matkaa Joensuusta Kuopioon, jonka lentokentältä oli tarkoitus ottaa kyytiin hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen. Kun öljyvalo syttyi, kukaan ei ollut moksiskaan, vaan muina miehinä ajettiin lentokentän parkkiin ja akateeminen rehtori Siiskonen lorotti tonkan öljyä koneeseen. Taksikuskeilta jäi iltapäivälehtien selaaminen kesken, kun he seurasivat suu auki, miten Itä-Suomen yliopiston autohuolto toimi!

AU D I E I K E L PA A , TA R V I TA A N T E S L A Rehtorien esimerkin mukaisesti Kuopion AIV-instituutissakin innostuttiin omista autoista. AIV:lle olisi haluttu ostaa niin ikään omat Audit ja antaa niille rekisterinumerot AIV-1 ja AIV-2. Lupaa autojen ostoon ei kuitenkaan tullut. Audien sijaan AIV:lle hankittiin ensi tilassa kaksi tuliterää Teslaa raskaaseen rinnakkaistettuun laskentaan.

L A D A N VA LOT Entinen akateeminen rehtori Kalervo Väänänen ei paljon yliopiston Audeista piitannut, vaan hän ajeli kaikkein mieluiten omalla menopelillään. Hänellä oli hieno, kiiltävä Lada. Talousjohtaja Matti Paavonsalolla ja Väänäsellä oli kerran yhteistä asiaa Joensuuhun, ja herrat lähtivät taittamaan matkaa yliopiston autolla Paavonsalo kuskina. Kesken hyvin sujuneen matkanteon Audin jarrujen varoitusvalo syttyi palamaan ja Paavonsalo hätääntyi. Väänänen vain huiskaisi kättään: ”Ei se mitään, aina se palaa Ladassakin!”

32


TA H T I K I I H T Y Y

L I I T TO J E N V O I M A Professori Tapani Pakkanen oli yhdistymisen suunnitteluajan alussa professoriliiton puheenjohtaja ja henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle toimi työnantajajärjestön edustajana neuvoteltaessa uutta palkkausjärjestelmää. Yliopistonlehtori Antero Puhakka puolestaan oli Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja ja mukana neuvotteluissa. Kolmikko osui samaan lentokoneeseen neuvottelumatkalla Joensuusta Helsinkiin, ja Kekäle päätyi istumaan Pakkasen ja Puhakan keskelle. Kone rullasi kiitoradalla ja kiihdytys piti herrat tiukasti penkissä. Kekäle otti käsinojista kiinni ja henkäisi syvään: ”Tunnen tässä liittojen voiman!”

V E D O N LYÖ N T I Yhteiset seminaarit yhdistymisaikana pääkampusten ulkopuolella alkoivat vähitellen syödä henkilökunnan jaksamista. Oli tultu viimeiseen valmistelevaan seminaariin Tahkolle 4.–5.12.2009. Professori Matti Tolvanen ja dekaani Markku Filppula olivat kuunnelleet pitkin yhdistymismatkaa rehtoreiden puhetta ja kiinnittäneet huomiota heidän toistelemiinsa sanoihin haaste ja elikkä. Viimeisen seminaarin kunniaksi he löivät vetoa siitä, kumpi rehtoreista toistaisi omaa suosikkisanaansa enemmän. Panoksena heillä oli kaksi olutta. Filppula ja Tolvanen pitivät rekisteriä rehtorien puheesta. Kumpiakin sanoja kertyi useita kymmeniä. Välillä näytti siltä, että haaste olisi voinut olla voitolla, mutta elikkä kiri viimeisenä päivänä niin huimasti, että Tolvanen hävisi vedon. Sen jälkeen he tervehtivät toisiaan sanomalla: ”Elikkä!”

33


T U R H AT P U L I N AT P O I S Fyysikot pitävät itseään suoraviivaisina toimijoina, joita pitkät diskuteerausprosessit eivät innosta. Yhdistymisprosessin aikaan molempien kampusten fyysikot saivat kuulla, että sellaisilla tieteenaloilla, joilla oli laitokset molemmilla kampuksilla, oli jo vuosien ajan järjestetty erilaisia henkilöstöpalavereja ja keskustelutilaisuuksia. Fyysikot yllättyivät tästä, mutta päättivät hekin tarttua tuumasta toimeen. Laitosten yhteinen palaveri sovittiin Kuopioon Snellmanian kahvioon alkavaksi kello 8.00. Paikan päälle oli tulossa Joensuusta muun muassa silloinen fysiikan ja matematiikan laitoksen johtaja Timo Jääskeläinen, josta myöhemmin tuli Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani. Kuopiosta paikalle saapuivat puolestaan laitoksenjohtaja Jari Hämäläinen, varajohtaja Tero Karjalainen sekä professori Pasi Karjalainen. Pasi Karjalainen on aina saapunut aamukokouksiinkin akateemisen vartin mukaan, ja niin myös tähän tapaamiseen hän tuli paikalle tasan klo 8.15. Muut istuivat jo paikoillaan kahvipöydässä ja ensi töiksi professori Karjalaiselle kerrottiin, että kaikki oli jo sovittu ja sitä myöten selvää: laitokset yhdistettäisiin ja homma oli hänen osaltaan sitten siinä. Kahvit juotiin kuitenkin kaikessa rauhassa, minkä jälkeen kuopiolaiset lähtivät omiin töihinsä ja joensuulaiset paluumatkalle.

V I I M E I N E N VA I H TO E H TO Kahden laitoksen toimintojen yhdistäminen ei osoittautunut kaikesta huolimatta fysiikalla kaikkein helpoimmaksi tehtäväksi, ja lopulta päädyttiin siihen, että laitokset jatkaisivat sittenkin itsenäisesti toimintaansa. Laitokselle saattaa monesti olla vaikeaa löytää johtajaa. Johtajaksi pyydettiin lopulta professori Pasi Karjalaista, joka suostui kuullessaan perustelun: ”Pasi, sinä olet meidän viimeinen vaihtoehtomme!”

L AU L A N TA Y H D I S TÄ Ä Vaikka yliopistojen henkilökunnalle järjestettiin kaikenlaisia keskustelu- ja aivoriihitilaisuuksia, laulanta osoittautui kuitenkin ehkä luontevimmaksi tavaksi hitsautua yhteen. Kirjastot olivat kokoontuneet syksyllä 2009 kehittämispäiville Varkauteen, missä henkilökunnalle oli luvassa kaksi päivää tiukkaa asiaa. Toisen päivän iltana laulettiin kilpalaulantana sekä Savolaisten että Karjalaisten laulu, minkä voimin tultiin

34


aivan kuin huomaamatta myös laittaneeksi piste kahden heimon keskinäiselle kilvoittelulle. Laulu yhdisti ylioppilaskunnassakin, sillä aina kun silloisen Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jouni Holopainen ja Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jussi Sallinen tapasivat, he lauloivat kaikkien iloksi yhdessä Spice Girlsin kappaleen When two becomes one.

VA N H A AV I O PA R I Yhdistymisen seurauksena myös laitosrakenteita muokattiin kovalla kädellä. Historia ja maantiede yhdistyivät historia- ja maantieteiden laitokseksi, jota kutsutaan tuttavallisemmin nimityksellä HIMA. Kyseiset tieteenalat olivat Joensuun yliopistossa alkuaikoina olleet yhdessä historia-, maantieteiden ja muiden aluetieteiden osastossa, mutta vuosien aikana oli ajauduttu erilleen. Laitoksilla suhtauduttiin aluksi niiden yhdistämiseen epäuskoisesti. Eräs professori tuumasi asiaa punnittuaan, että laitoksen tilannehan muistutti aivan erästä tavanomaista parisuhdetyyppiä: mentiin nuorena naimisin, mutta sitten jonkin ajan yhdessäolon jälkeen etäännyttiin ilman sen kummempia selityksiä. Kun myöhemmin oli riittävästi katseltu muita ja eletty erillään, huomattiin, että se toinen oli sittenkin se paras, ja palattiin yhteen!

S I V I S T YS Y L I O P I S TO N H AU TA J A I S E T Samaan aikaan Itä-Suomen yliopiston synnyn kanssa ajoittuu yliopistolain muutos, joka aiheutti valtion virastomaiseen yliopistoon tottuneessa henkilökunnassa suurta vastustusta. Moni oli sitä mieltä, että sivistysyliopistolle saataisiin uudistuksessa heittää hyvästit, kun tilalle tulisi niin kutsuttu kilpailuyliopisto. Kekseliäät yliopistolaiset järjestivät Joensuun kampuksella mielenosoituksen, jossa kannettiin sivistysyliopiston ruumista arkussa. Kampusalueen keskellä olevilla Alkukivillä laulettiin Totuuden Henki -virsi ja luettiin akateeminen iltarukous, jossa pyydettiin siunausta kaikille opiskelijoille, akateemiselle prekariaatille, luennoitsijoille, rehtoreille ja professoreille sekä yksikön johtajalle, dekaaneille, rehtorille ja erityisesti laitoksenjohtajille. Rukous päättyi toiveeseen Suomen herrojen varjeluksesta, jotta he eivät löisi toista kertaa päätään yliopiston marmoriin. Jälkeenpäin todettiin, että onneksi hautajaiset pidettiin, sillä sivistysyliopistoa todella kuopattiin 2010-luvulla.

35


LO K E R O M E S TA R I Joensuun yliopistossa oli vielä yhdistymisaikaan vahtimestari, joka oli säännöllisin väliajoin kovin kuohuksissaan siitä, miten Carelia-rakennuksen aulan säilytyslokerikkojen ovet jätettiin aina auki. Elettiin yhdistymisaikaa, ja molemmilla yliopistoilla osoitettiin mieltä yliopistolakiin kaavailtuja opiskelijan asemaa heikentäviä toimenpiteitä vastaan. Mielenosoitus oli saanut alkunsa Alkukiviltä ja levinnyt käytäville. Tapahtuma oli niin iso, että Yle Pohjois-Karjalakin oli tullut paikalle, ja mainittua vahtimestaria haastateltiin Carelian aulassa. Häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän oli tästä kaikesta epäjärjestyksestä. Vahtimestari totesi, että hänellä ei ollut muuta sanottavaa, kuin että lokeroiden ovet kiinni. Haastattelun aikana tilanne eskaloitui, ja toimittaja selosti kiihtyvällä intensiteetillä: ”Hyvät kuulijat, nyt siellä kiipeää jo opiskelija lokerikon päälle… ja nyt kiipeää vahtimestari perässä!”

S TA L I N I S T I N E N E T U J O U K KO Opiskelijat ottivat oman asemansa turvaamisen asiakseen uutta yliopistolakia valmisteltaessa. Paikallis- ja ylioppilaslehdissä levisivät tiukkasanaiset kannanotot, artikkelit ja pakinat. Kaikki eivät ymmärtäneet opiskelijoiden huolta oman asemansa tai tulevaisuuden opiskelijoiden ja sivistysyliopiston aseman turvaamisesta, ja pöyristyivät toiminnasta. Erään lehtijutun kommenttipalstalla kiiruhdettiinkin neuvomaan ihmisiä olemaan provosoitumatta tästä ”pienen porukan muodostamasta Joensuun yhteiskuntatieteiden stalinistisesta etujoukosta”.

36


KANSAN ÄÄNI Mielenilmauksia oli enemmän myös sittemmin Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina ja ne koskivat lähes aina valtakunnan politiikassa esiinnousseita kannanottoja ja uusia linjauksia. Kataisen hallituksen aikana alettiin puhua ylilaajoista yliopistotutkinnoista ja myös Itä-Suomen yliopistolla huolestuttiin asiasta pakon edessä. Yliopisto lähti mukaan ajamaan tutkintojen laajuuden rajaamista, mikä tuli täytenä yllätyksenä henkilökunnalle ja opiskelijoille. Tyytymättömyys henkilöityi rehtoriin. Opiskelijat ja osa henkilökuntaa järjestäytyivät mielenilmaukseen, jonka aattoiltana pakkanen laski Joensuussa kolmeenkymmeneen. Karaistuneet yliopistolaiset päättivät, että pakkanen oli vain numeroita, eikä se heitä pysäyttäisi. Eräässä kyltissä vaadittiin Koskelaa komppanian päälliköksi ja Korpelaa rehtoriksi, ja sitä sekä muita mitä mielikuvituksellisempia iskulauseita huudeltiin rehtorin parvekkeen alla. Kansa alkoi jo hieman hyytyä, eikä rehtorin työhuoneessa näkynyt ristin sielua, ei edes valoja. Kohta hallinnosta tultiin ilmoittamaan, että rehtori Perttu Vartiainen oli juuri sinä päivänä Kuopioin kampuksella. Kukaan ei ollut muistanut ottaa selvää, oliko tämä paikalla!

37


E L Ä M Ä Ä E N N E N Y H D I S T YM I S TÄ JA SEN JÄLKEEN

A L E A I AC TA E S T Alusta asti oli selvää, että uudella yliopistolla saisi olla vain yksi virallinen osoite. Osoitteesta yritettiin neuvotella, mutta pian kävi selväksi, että kyseessä oli asia, josta ei voitu hakea Tuusniemen neuvottelupaikan kaltaista kompromissia. Osoitekysymys kärjistyi Helsingissä pidetyssä johtoryhmän kokouksessa. Asiaan oli kuitenkin saatava ratkaisu, joten ei nähty muuta vaihtoehtoa kuin turvautua fundamentaaliseen, mutta samalla reiluun ratkaisuun: arpaan. Joensuun yliopiston hallintopäällikkö Petri Lintuselle annettiin kaksi tikkua pidettäväksi, ja Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa veti pidemmän tikun, joka sinetöi Itä-Suomen yliopiston virallisen osoitteen Yliopistonranta ykköseen Kuopioon.

R E I P PA I N A R E K K A I N A L L E Itä-Suomen yliopiston aloitettua toimintansa tammikuussa 2010 suurin osa henkilöstöstä jatkoi uuden työnantajan palveluksessa suurin piirtein samoissa tehtävissä. Palkanmaksujärjestelmä vaihtui kuitenkin vuodenvaihteessa ja hallinnossa jännitettiin hirveästi, saataisiinko palkat maksatukseen 15. päivä. Tätä pohdittiin yhdessä useaan otteeseen, kunnes hallintojohtaja Petri Lintunen päätti, että vatulointi loppuisi siihen paikkaan ja tokaisi: ”Noh, pojat, reippaina käymme rekkain alle!”

38


ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN Yliopistonlehtori Arto Nevala alkoi vuonna 2006 kirjoittaa Joensuun yliopiston 40 ensimmäisen toimintavuoden historiikkia. Samaan aikaan Itä-Suomen yliopistoksi yhdistymisen prosessi lähti liikkeelle, ja kirjan teon aikana ehdittiin tehdä päätös yliopistojen yhdistämisestä. Nevala tajusi pian kirjoittavansa paitsi Joensuun yliopiston 40 ensimmäisen, samalla myös 40 viimeisen toimintavuoden historiikkia. Kirja julkistettiin juuri parahiksi vuonna 2009 ja suurin piirtein samalla nuijankopautuksella yliopiston toiminta päättyi. Nevala totesi: ”Tämä on vähän sellaista historian ivaa!”

N E L J Ä M U S K E T T I S OT U R I A Kuopion yliopistolla oli jo entuudestaan eräinä yliopiston tason mittareina käytettävät laatusertifkaatit, ja todettiin, ettei mikään estäisi hakemasta vastaavia heti uudelle Itä-Suomen yliopistollekin. Neljän vastaperustetun tiedekunnan dekaanit Markku Filppula, Timo Jääskeläinen, Juha Kinnunen ja Jukka Mönkkönen pitivät tiiviisti yhtä ja tukivat toisiaan koko prosessin ajan, mikä heijastui alusta lähtien ilmenneeseen vahvaan tahtoon rakentaa yhteistä yliopistoa. Laatutyö oli kuitenkin vielä kesken, kun auditointi alkoi, ja dekaanit epäilivät hiukan, mahtaisiko se onnistua ensiyrittämällä. Kaikki neljä dekaania olivat samaan aikaan auditointiryhmän haastattelussa, joka sujui mainiosti. Auditointiryhmän johtaja totesi: ”Tehän olette kuin muskettisoturit, aina jatkamassa toistenne lausetta!” Ja laatusertifointi saatiin.

H Y VÄT B I L E E T, J O S E I M U U TA Joensuun yliopiston hautajaiset pidettiin uudenvuodenaattona 2009 Auran ravintolan tiloissa. Muun muassa kehitysjohtaja Soili Makkonen oli tuolloin lomalla, mutta hän ja muut samassa tilanteessa olevat palasivat varta vasten töihin osallistuakseen vanhan yliopiston hautaamiseen. Juhlat olivat oikein onnistuneet, ja jälkikäteen hallinnossa mietittiin, että jos ei mitään muuta, niin ainakin hemmetin hyvät bileet saatiin yhdistymisestä aikaiseksi!

39


E PÄO N N I N E N L A H J A Heti työntekijöiden palattua joululomilta uuden työnantajansa Itä-Suomen yliopiston palvelukseen, heitä odotti työhuoneissaan huomionosoitus työnantajalta: jokaista uuden yliopiston työntekijää oli haluttu muistaa ja samalla edistää uuden yliopiston identiteettiä ja brändin tunnettavuutta. Jokainen sai lahjaksi kärrypoletiksikin sopivan UEF-avaimenperän, mikä oli monesta mukava ele. Avaimenperät kiinnitettiin mielissään työavaimiin, mutta ei kulunut kauaa, kun yliopistoväki sai kiireen vilkkaa rustatun sähköpostiviestin, jossa kiellettiin käyttämästä lahjaa missään tapauksessa. Joku oli tajunnut, että kadonneet avaimet avaisivat yliopiston ovet asiattomillekin, ja logon avulla olisi taatusti helppoa löytää perille. Eräs professori totesi, että ”Tervetuloa, tervemenoa!”, eikä antanut omaansa pois.

H E R R AT J A V E H K E E T Itä-Suomen yliopiston yhdistyessä kaikkien henkilökunnan jäsenten työliittymien operaattori vaihtui, ja kaikki saivat paitsi uuden numeron, myös heidän tehtäviensä vaativuutta vastaavan puhelimen. Eräs pitkän linjan erikoistutkija meni työhuoneelleen jo ennen loppiaista 2010 ja huomasi ilokseen saaneensa myös uuden matkapuhelimen: viisi kertaa iPhonen kokoisen luurin. Siinä oli kaikki pelit ja pensselit viimeisen päälle mukana – muun muassa telakka, jossa oli kiinteä paikka luurille, sekä irrotettava lanka. Jos palikkaan puhui langattomasti, saattoi kulkea jopa omalle ovelleen ilman että signaali katkesi. Kun kollegat tulivat lomiltaan töihin, tutkija totesi tyynesti: ”Se on kuulkaas niin, että mitä suurempi herra, sitä suuremmat vehkeet!”

40


I TÄ J A L Ä N S I KO H TA AVAT Yhdistymisen jälkeenkin käytiin Joensuun ja Kuopion välillä pitkiä videoneuvotteluita. Väkeä oli kokoontunut molemmilla kampuksilla isoihin auditorioihin, ja rehtoriksi valittu Perttu Vartiainen johti puhetta tapansa mukaan hyvin hillitysti ja asiaorientoituneesti. Palaveri oli pitkä ja ihmiset istuivat jo hieman puutuneina penkeissään. Yhtäkkiä kaikki havahtuivat siihen, että rehtori Vartiainen kiitti osallistujia Joensuun kampuksella. Hän kajautti mikrofoniin: ”Näkemiin sinne Ruotsinmaalle täältä Venäjänmaalta!” Ja samalla ruutu pimeni.

H A K I J O I TA J O N O K S I A S T I Kun hammaslääketieteen koulutuksen uudelleenaloittamista ajettiin Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle, kohtasi ehdotus monenlaista vastarintaa. Monessa yhteydessä alueen ulkopuoliset tahot olivat sitä mieltä, että Kuopiolle ei missään tapauksessa tulisi antaa lupaa kouluttaa hammaslääkäreitä. Joidenkin mielestä koulutukselle ei ollut mitään tarvetta, vaikka tilastot osoittivat, että Pohjois-Savon ja -Karjalan alueella oli keskimäärin kaksi kertaa enemmän suusairauksia kuin muussa maassa. Keskustelujen aikainen opintotoimisto kyseli hammaslääketieteen koulutuksen tukijoilta, mistä ihmeestä he oikein luulisivat saavansa hakijoita. Monet maalailivat kauhukuvia siitä, ettei koulutuspaikkoja saataisi milloinkaan täytettyä. Hampaan puolustajien kova työ palkittiin kuitenkin lopulta, ja hammaslääketieteen koulutus alkoi Kuopion kampuksella syksyllä 2010. Kuinka ollakaan, jo heti muutaman vuoden kuluttua Kuopiossa oli eniten hakijoita koko Suomessa hammaslääketieteen koulutusohjelmissa!

41


R U S I N AT P U L L A S TA Kun Itä-Suomen yliopisto syntyi vuodenvaihteessa 2010, ei entisten virastoyliopistojen johdoista tullut yhdessä yössä uuden yliopiston toimintamalleihin istuvia toimijoita, vaan heidänkin tottumisensa uuteen malliin otti aikaa. Silloin tällöin toimintamallit saattoivat olla hankalasti hahmotettavia ja vielä keskenään ristiriitaisia. Eräs työntekijäpuolen edustaja totesikin kerran: ”Tässä on nyt vähän kerätty rusinoita pullasta: joissain asioissa eletään vielä muinaisessa virastoyliopistossa ja joissain asioissa taas suomalaisessa pörssiyhtiössä!”

J O U LU O N A N TA M I S E N A I K A A Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen joulukuussa 2010 Itä-Suomen yliopiston hallitus kokoontui Kuopiossa, ja samaan aikaan ammattiyhdistyksellä oli viereisessä salissa omat pikkujoulut. Sen aikainen yhdistyksen puheenjohtaja Antero Puhakka kiitteli ammattiyhdistysväkeä kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä. Hän kehui myös yliopiston hallitusta ja kysyi väeltä, eikö olisikin mukava ajatus käydä tarjoamassa viereiseen saliin heille jokin pieni joulujuoma kiitoksena kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä. Samaan aikaan heidän tietämättään yliopiston hallitus teki viereisessä salissa päätöksen aloittaa yhteistoimintaneuvottelut koko henkilöstön osalta. Kun päätöksestä juuri ennen joulua kerrottiin henkilöstölle yhteisessä tiedotustilaisuudessa, eräs professori menetti hermonsa. Hän kysyi, että voiko kauniimpaa ollakaan: parhaillaan elettiin joulun eli kristillisen rakkauden ja hyvän tahdon aikaa, piispakin oli vielä puhumassa ja sitten yhtäkkiä pudotettiin vielä tällainen lahja!

42


O D OT TA M ATO N H YÖT YJ Ä Itä-Suomen yliopiston kerrotaan perustetun ennen kaikkea sen takia, että molempien yliopistojen katsottiin hyötyvän voimien yhdistämisestä, ja että sillä varmistettiin yliopistokoulutuksen säilyminen alueella. Jälkeenpäin on pohdittu useaan otteeseen sitä, miten yliopistojen yhdistymisestä ja tuloksena syntyneestä Itä-Suomen yliopistosta on sitten lopulta eniten hyödytty. Asiaa puitiin jälleen kerran Auran kahvipöydässä. Eräs kauppatieteiden professori kertoi tulleensa siihen tulokseen, että Tuusniemen Teboil hyötyi Itä-Suomen yliopiston rakentamisesta eniten. Toisena tulisi koko Tuusniemen kunta kaikkine ravitsemusliikkeineen, jotka saivat yhdistymisneuvotteluista alkaen kestitä Itä-Suomen yliopistolaisia.

M I TÄ TÄ S TÄ O P I M M E Päänvaivaa yhdistymisajan jälkeenkin on aiheuttanut poliisin automaattinen nopeusvalvonta. Kahvipöydässä on pohdittu, mahtaako kampuskaupunkien poliisilaitoksilla olla oma kuvakollaasiseinä Itä-Suomen yliopistolaisten harmistuneista ilmeistä ja millähän rahalla sen saisi lunastettua esille pantavaksi. Yhdistymisen jälkeen henkilökuntaa kehotettiin pohtimaan, mitä kaikkea yhdistymisprosessi oli heille opettanut. Eräästä ryhmästä saatiin ytimekäs vastaus: ”Sen, missä kameratolpat Kuopio-Joensuu-välillä ovat!”

43


J O B S O L I VÄ Ä R Ä S S Ä Yhdistymisaikaan oli joillakin tahoilla epäilyksiä siitä, mitä lisäarvoa tai parannusta yliopistojen yhdistäminen toisi. Kun asiaa pohditiin jälkeenpäin eräillä johdon päivillä, eräs professori kertoi miettineensä, että kyllä jopa Steve Jobs oli ollut joskus väärässä. Jobs oli nimittäin ollut skeptinen fuusioita kohtaan ja sanonut, että jos kaksi kalkkunaa parittelisi, niin ei siitä kyllä kotkaa syntyisi. Professori totesi: ”Kyllä muuten Itä-Suomen yliopiston tapauksessa syntyi!”

44


LU K U 2

Johto ja muita merkkihenkilöitä Ohtaansalmen siltaa on aina pidetty yhtenä Suomen pisimmistä. Tehtiin siitä lyhyempi. - Jukka Mönkkönen

45


P E R T T U VA R T I A I N E N

R E H TO R I VA R T I A I N E N J A T YÖ N A N TA J A Rehtori Perttu Vartiainen oli tarkkaan asioihin perehtyvä ihminen, ja luonnollisesti hän paneutui myös uuteen yliopistolakiin syvällisesti. Rehtori Vartiainen ymmärsi erittäin hyvin rehtorin aseman muuttumisen uuden yliopistolain myötä: Rehtori Vartiainen puhutteli välillä hallituksen jäseniä arvoisina työnantajina ja avasi heille ovia ja meni vasta kaikkien perästä lentokoneeseen. Kun tätä naureskellen ihmeteltiin, hän totesi ikään kuin asia olisi ollut päivänselvä: ”Täytyyhän sitä työnantajalle olla kohtelias, ettei vain tule potkuja!”

LU K U TO D I S T U S Rehtori Vartiainen oli ilmiömäisen nopea lukija ja kaiken lisäksi myös tarkka: hän huomasi joka ikisen missä tahansa tekstissä olevan kirjoitusvirheen. Muun muassa kehitysjohtaja Soili Makkosella oli tapana tarkistuttaa kaikki häneltä lähtevät paperit rehtori Vartiaisella, sillä tämä halusi joka tapauksessa lukea ne, ja häneltä sai myös nopeimmin parhaat korjaukset. Yhden kerran koko Makkosen työuran aikana rehtori Vartiaiselta meni läpi paperi, jossa oli yksi kirjoitusvirhe. Monet ihmettelivät rehtorilta tulevia korjauksia, mutta hän perusteli tekevänsä niitä vain ja ainoastaan todistaakseen, että oli lukenut asiakirjat!

46


K A L L I S I LOT U L I T U S Eräänä uutenavuotena rehtori Vartiaisen lapsenlapset olivat olleet isovanhemmilla kylässä, ja ukki oli luvannut heille, että aattona mentäisiin katsomaan yhdessä ilotulitusta torille. Hän oli saanut kuitenkin matkalla vielä paremman idean ja mennyt lasten kanssa ihailemaan ilotulitusta rehtoraatin parvekkeelle, josta avautui mainio näkymä kohti toria ja raketteja. Jälkeenpäin rehtorin sihteeri Tarja Ryhänen sai vartiointiliikkeeltä laskun rehtorin käynnistä, sillä tälle ei ollut tullut mieleen, että murtohälyttimet olisivat tietysti siihen aikaan illasta jo päällä. Rehtori Vartiainen puuskahti: ”On se kumma kun sihteeri tietää aina missä rehtori on, lomallakin!”

R E H TO R I N AU TO KO U LU Elettiin yhdistymisaikaa, ja Itä-Suomen yliopiston tuliterät UEF-1 ja UEF-10 Audit oli juuri ostettu. Jälleen kerran kehitysjohtaja Soili Makkonen ja rehtori Perttu Vartiainen lähtivät tekemään matkaa Joensuusta Kuopioon neuvotteluasioissa. Rehtori halusi Makkosen ajavan, ja niinpä tämä istahti tuliterän automaattivaihteisen Audin puikkoihin. Makkonen ei ollut vielä päässyt testaamaan kuuluisaa öky-Audia, joten hän ajeli hieman hitaammin kuin yleensä, totutellakseen uuteen menopeliin. Kaksikon matka eteni varovaisen varmasti, mutta silti he joutuivat vieläkin hitaammin ajavan jonon perään. Lunta tuiskutti ja oli liukas talvikeli, ja Makkonen tuumasi, ettei halunnut lähteä riskeeraamaan ohitusta. Siinä heidän ajellessaan rehtori Vartiainen alkoi kertoa Makkoselle yllättäen vaivihkaa auton ominaisuuksista ja eteni lopulta yhä suorempaan neuvontaan siitä, milloin ja miten kannattaisi ohittaa. Kun rehtori Vartiainen oli aikansa kertonut, miten Makkosen kannattaisi ajaa, tämä kurvasi tien sivuun ja sammutti auton. Makkonen opasti, että jos rehtori aikoi olla kyydissä, hän voisi tehdä sen myös aivan hiljaa ja osallistumatta ajamiseen. Rehtori oli hetken hiljaa ja sanoi sitten Makkoselle, että tämä ajaisi vain. Makkonen starttasi auton ja tielle päästyään hän mietti kauhuissaan, mitäköhän sitä oikein oli tullut tehtyä. Matka taittui täydessä hiljaisuudessa muutaman kilometrin ajan, jonka jälkeen rehtori kysyi hyvin kohteliaasti ja sovittelevasti, että saisiko hän puhua, jos hän keskustelisi muusta kuin autolla ajosta.

47


R E H TO R I N P U H U T T E LU Niin ylpeitä ja tarkkoja kuin UEF-1 ja UEF-10 autoista yliopistolla oltiinkin, ei niiden hoidossa ollut muistettu eräänä keväänä huomioida aivan kaikkea. Rehtori Perttu Vartiainen ajeli kerran kaikessa rauhassa Joensuusta Kuopioon, kun hänen peräänsä tuli yhtäkkiä maija, joka sinisiä valoja välkyttäen vaati häntä pysähtymään. Vartiainen kurvasi kiireesti ensimmäiselle vastaantulevalle bussipysäkille ja lainkuuliaisena ihmisenä ihmetteli, eikö ollut huomannut nopeusrajoitusta vai mistä oikein oli kyse. Poliisi ilmoitti Vartiaiselle, että hän ajoi katsastamattomalla autolla, josta lähtisivät nyt hienot UEF-1-kilvet pois. Tarina ei kerro, miten Vartiainen sai puhutettua poliisia säilyttämään kilvet, mutta sen sijaan kerrotaan, että poliisin kynsistä päästyään rehtori soitti hallintojohtaja Tuomo Meriläiselle astetta kirpakamman puhelun, eikä auto ole sen jälkeen jäänyt katsastamatta.

TA I S TO L A I S T E N TA K K I Yhdistymisaikaan oli yliopiston johtoa koolla Kolilla, minne oli kutsuttu myös ylioppilaskuntien edustus osallistumaan keskusteluihin. Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jouni Holopainen piti siihen aikaan usein tyylikästä punaista mokkapikkutakkia. Holopainen istui hallintojohtaja Petri Lintusen ja rehtori Perttu Vartiaisen välissä ja huomasi Vartiaisen katselevan hänen takkiaan. Vartiainen mittaili katseellaan takkia ja Holopaista selvästi mietteliäänä ja kumartui lopulta kuiskaamaan hänelle: ”Kyllä ovat ajat muuttuneet. Silloin kun minä olin opiskelija, niin tuollaisia pikkutakkeja oli vain taistolaisilla!”

48


LU PA S AV O N L I N N A N O K L : L L E Rehtori Perttu Vartiaisen rehtorikausi oli jo päättynyt vuoden 2014 loppuun, mutta hän ei ollut ehtinyt loppuvuodesta pistäytymään Savonlinnan kampuksella sanomassa hyvästejä rehtorina. Hän päätti järjestää Savonlinnan kampuksella uudenvuoden 2015 kahvit ja kävi samalla kiittämässä kampuksen väkeä yhteistyöstä rehtorikaudellaan. Savonlinnalaiset itse puhuivat aina kampuksesta Savonlinnan OKL:nä, mutta sen virallinen nimi Itä-Suomen yliopiston aikana oli Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen Savonlinnan alaosasto. Savonlinnan jäähyväiskahveilla rehtori Vartiainen piti sitten virallisen kiitospuheen, jossa omaan hyväntahtoiseen sävyynsä puheli siitä, miten hauska byrokratian osoitus Savonlinnan hallinnollinen nimi oli. Rehtori osoitti kansanluonnetta, arkijärkeä ja ymmärrystä, kun hän puheessaan viimeisillä rehtorin valtuuksillaan antoi savonlinnalaisille epäviralliset valtuudet käyttää Savonlinnan OKL -nimitystä, kun ei sille kukaan kerta kaikkiaan mahtanut mitään!

A I K A A R I I T TÄ Ä Rehtori Perttu Vartiainen jäi vielä yliopiston palvelukseen jätettyään hakematta rehtorikaudelleen jatkoa vuonna 2014. Hän työskenteli Karjalan tutkimuslaitoksella aluemaantieteellisen tutkimuksen parissa. Vartiainen sai oman työhuoneen KTL:ltä ja palasi sinne ikään kuin omiensa pariin jatkamaan tutkimustöitään, joille ei rehtorikaudella ollut liiennyt niin paljon aikaa kuin hän olisi ehkä halunnut. Eräs kirjaston työntekijä tapasi Vartiaisen kerran ruokakaupassa hieman hänen rehtorikautensa päättymisen jälkeen. He tervehtivät toisiaan lämpimästi ja vaihtoivat kuulumisia. Vartiainen kuunteli tarkkaan, mitä kirjastolaisen elämässä tapahtui ja kertoi sitten omastaan, joka vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin rehtoriaikana. Ja loppuun hän lisäsi ikään kuin vakuutukseksi: ”Niin, ja ehtii täälläkin nyt käydä!”

49


M AT T I U U S I T U PA

PA R A S R E H TO R I Matti Uusitupa tunnetaan erittäin kovana urheilumiehenä, ja hän on myös sangen kilpailuhenkinen. Kilvoitteluhengessä mukana oli aikanaan myös Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, joka pyrki aina osoittamaan, että Oulussa oli kaikki paremmin kuin muissa Suomen yliopistoissa. Elettiin yhdistymisaikaa ja suomalaiset kemistit olivat kokoontuneet konferenssiin, jossa rehtori Lajunen kertoi jälleen Oulun saavutuksista. Rehtori Lajusen hyvä kollega, silloisen Joensuun yliopiston professori Tapani Pakkanen suivaantui moisesta mahtailusta. Hän kysyi pilke silmäkulmassa, mikä Lajusen maratonaika sattui olemaan. Professori Pakkanen puolestaan muisti rehtori Uusituvan maratonajan ja se osoittautui tietysti paljon paremmaksi. Hän totesi rehtori Lajuselle: ”Ethän sinä pärjää edes maratonilla meidän rehtorille!”

R I N TA R I N N A N Jos rehtori Matti Uusituvalle kertoi harrastaneensa mitä tahansa lajia, hän löi tulokset pöytään ja jos ei niillä voittanut, meni ja teki paremman tuloksen. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen yritti vielä myöhemmin saada viimeisen sanan nopeimman rehtorin kilpailussa, sillä hän oli selvittänyt, että Uusitupa ei ollut juossut maratonennätystään 2:52 rehtoriaikanaan. Jokainen Itä-Suomen yliopistolainen kuitenkin tietää, kuka nopein rehtori todellisuudessa on. Rehtori Uusituvan kilpailuhenkisyys joutui kuitenkin koetukselle Kuopion puolimaratonilla, jossa hänen kanssaan oli juoksemassa farmasian silloinen professori ja entinen Kuopion yliopiston apteekin apteekkari Tomi Järvinen. Järvinen tunnetaan myös kilpailuvietistään, ja molemmat herrat tekivät koko juoksun ajan rutkasti töitä karistaakseen toisen kannoiltaan. Her-

50


rat lähenivät maaliviivaa, kun rehtori Uusitupa kysyi Järviseltä reilusti: ”Ratkaistaanko, kumpi voittaa vai juostaanko rinnan maaliin?” Yhteisestä sopimuksesta herrat juoksivat yhdessä maaliin, eikä ole tänäkään päivänä selvyyttä, kumpi oli sadasosa-ajalla parempi. Rehtori Uusitupa muistaa kuitenkin yhä muistuttaa, että hän on Järvistä 16 vuotta vanhempi.

KÖY H Ä N A S I A L L A Matti Uusitupa on myös yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia tutkijoita. Hän on kouluttanut kymmeniä tohtoreita tutkimusryhmissään ja toiminut mentorina nuorille tutkijanaluille. Hän on aina pitänyt tärkeänä, että terveystieteissä tehdystä tutkimuksesta on jotakin konkreettista hyötyä kansalaisille ja veronmaksajille. Oli sitten kyse väitöskirjan aiheesta tai dissektiosalin remontista, Uusituvalla on tapana kysyä aina uuden idean esittelijältä, että ”miten tämä sinun mielestäsi auttaa köyhän asiaa” lainaten aikanaan Turun yliopiston professorin Eino Kulosen alkiolaisia ajatuksia.

KO KO N A I S U U S O N TÄ R K E I N Yhdistymisaikaan rehtori Matti Uusituvan elintavat herättivät ymmärrettävästi kiinnostusta, sillä hän jos kuka oli alan paras asiantuntija. Fuusionjohtaja Päivi Nerg, hallintojohtaja Petri Lintunen ja rehtori Perttu Vartiainen seurasivat mielenkiinnolla, mitä hän kulloinkin suuhunsa pani. Valmistelevan nelikon työpäivät olivat pitkiä, ja Uusitupa piti tehtävänään muistuttaa, että heidän työtahtiaan ei kauaa jaksaisi, jos he eivät huolehtisi itsestään. Joskus kiireisten valmistelijoiden aikataulut eivät antaneet periksi arkiruokatyyppisille lounaille ja päivällisille, vaan UEF-1 ja UEF-10 joutuivat aina silloin tällöin kurvaamaan esimerkiksi McDonald’sin autokaistalle. Kun ruokien kanssa asetuttiin pöydän ääreen, Uusitupa halusi ravintoarvoista huolimatta luoda hyvää ruokailuilmapiiriä ja muisti aina lohduttaa muita: ”Älkää kantako huolta – tämä on vain yksi kerta. Muistatte vain huomioida isossa kokonaisuudessa sen, että olette nyt menneet ja syöneet tällaisen aterian!”

51


JUOSTEN JO PERILLÄ Yhdistymisen valmistelunelikossa tunnistettiin ja tunnustettiin paitsi rehtori Matti Uusituvan hyvät ruokailutottumukset, myös hänen terveelliset elämäntapansa liikunnan saralla. Erään kerran valmisteluryhmä oli kokoustanut Kuopiossa ja oli lähdössä yhtä matkaa Joensuuhun. Nelikolla oli valtava määrä papereita mukanaan ja he kitkuttelivat liukkailla Snellmanian portailla kohti Päivi Nergin autoa. Rehtori Uusitupa oli jo melkein auton luona, kun muut vasta lähestyivät parkkipaikkaa. Kolmikko mietti, että pitäisikö Uusituvan lähteä vain jo juoksemaan hiljaksiin kohti Joensuuta. He varmaan saisivat hänet Tuusniemellä kiinni!

52


J U K K A M Ö N K KÖ N E N

M Ö N K KÖ N E N - U R T T I - C A S UA L W E A R Farmaseuttisessa tiedekunnassa aiheuttivat aikanaan paljon päänvaivaa tiedekuntaan ja laitoksille saapuvat kutsut päivätilaisuuksiin, joissa ei ollut mainittu pukukoodia. Professorit Arto Urtti ja Jukka Mönkkönen pitivät mieluiten tilaisuudessa kuin tilaisuudessa suosimaansa vaateyhdistelmää, johon kuuluivat farkut sekä kauluspaita, jonka päälle tuli oman maun mukaisella kaula-aukolla varustettu neule. Jälleen kerran suurin osa laitoksen väestä valmistautui seuraavan päivän iltapäivätilaisuuteen, johon ei ollut ilmoitettu pukukoodia. Nuori tutkijanalku harmitteli sen puuttumista, sillä hän ei halunnut vahingossakaan olla yli- tai alipukeutunut. Vanhempi professori tarttui häntä olkapäästä ja sanoi: ”Kuule, eiköhän me mennä ihan vain Mönkkönen-Urtti -casual wearilla!”

K AT KO K ÄV E LY L L Ä Elettiin tammikuuta 2015 ja rehtori Jukka Mönkkönen oli juuri aloittanut tehtävässään. Hän saapui Joensuun kampukselle ensi kertaa rehtorina ja lähti yhdessä henkilöstöjohtaja Jouni Kekäleen kanssa kiertämään laitoksia. Väkeä oli paljon liikkeellä uuden lukukauden juuri alettua ja kaikki halusivat tavata ensimmäisenä uuden rehtorin. Kekäle ja rehtori Mönkkönen etenivät aina pari metriä kerrallaan, ennen kuin seuraava tervehtijä tuli vastaan. Herrat pääsivät kuin pääsivätkin lopulta lounaalle, jonka ääressä todettiin, että kului se päivä katkokävelylläkin!

53


54


M E N OT J AT K U U, PA P I T VA I H T U U ! Itä-Suomen yliopiston lukuvuoden avajaisia vietettiin Kuopiossa Snellmanian isossa auditoriossa, ja ohjelman alkuun kuului perinteisesti hartaushetki, jonka piti emerituspiispa Wille Riekkinen. Yliopiston johto, mukaan lukien silloinen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Petteri Taalas ja rehtori Jukka Mönkkönen, istui salin eturivissä kuuntelemassa hartautta. Hartauden jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana rehtori Mönkkönen kävi vaihtamassa rehtorin juhlapuvun päälleen. Johto saapui saliin juhlavana kulkueena rehtorin johdolla. Taalas tokaisi eturivistä rehtorin nähdessään: ”Jaaha, menot jatkuu, papit vaan vaihtuu!”

55


K U LU M ATO N N A A M A Monesta muusta yliopistosta poiketen Itä-Suomen yliopistolla korkeinkin johto syö opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa samoissa pöydissä lounasta. Rehtori Jukka Mönkkönen saapui kerran Snellmanian ruokalaan ja kokosi nopeasti itselleen annoksen linjastosta. Kassalla häntä tervehti uusi työntekijä, joka kysyi pirteästi: ”Henkilökuntaa?” Rehtori Mönkkönen meni sangen tyytyväisenä pöytään ja totesi kollegoilleen: ”Onpa mukavaa, että ei ole vielä liian kulunut tämä minunkaan naamani!”

O N N E N PA I TA Rehtori Jukka Mönkkönen on myös suuri urheilun ystävä. Yhä rehtoriaikanaankin hän käy farmasian sählyvuorolla Lukemalla maanantaisin ja perjantaisin aina aikataulujensa salliessa. Hänellä on usein pelatessaan päällään punainen pelipaita, jossa on hieman astetta isommat tuuletusaukot kainaloissa. Farmasialla kerrotaan, että hänellä on ollut se sama paita päällä ensimmäisenä opiskelupäivänään yliopistolla. Kerrotaan, että rehtori ei raaski heittää sitä pois, sillä paidalla saattaa olla suotuista vaikutusta pelionneen.

R E H TO R I N P I P O K I R I S TÄ Ä Rehtori Mönkkönen nauttii siitä, kun pääsee itse pelaamaan, mutta hän harjoittaa oikein mielellään myös penkkiurheilua. Kuopiossa on vanha seura nimeltään Kuopion Elo, joka pelasi aikoinaan vitossarjassa. Kirjaston palvelupäällikkö Jukka Kanasen ystävä löysi kaappinsa perukoilta Elon vanhoja pipoja, joita oli aikanaan valmistettu pieni, uniikki erä. Kananen kulki tyytyväisenä pipo päässään yliopistolla, ja pipon heti huomannut rehtori Mönkkönen ihastui siihen ikihyviksi. Rehtorille järjestettiin ja luovutettiin pikapuoliin oma Elon pipo, vaikka sen hankkiminen ei ihan helppoa ollutkaan. Rehtori Mönkkönen ilahtui omasta Elo-pipostaan suunnattomasti ja vakuutti, että tulisi pitämään sitä aina. Kului pari viikkoa, mutta rehtoria ei ollut nähty kertaakaan uusi uljas pipo päässään. Kananen kävi lopulta tiedustelemassa rehtorilta reippaasti, että mikä oli, kun pipo vain loisti poissaolollaan. Rehtori Mönkkönen riiputti surkeana päätään ja totesi, että kyllä hän muuten sitä pitäisi, mutta pipo oli niin kireä, ettei sitä voinut pitää kuin ehkä mökillä venettä soutaessa!

56


Y L L ÄT TÄVÄ Y K KÖ N E N Suomen ylioppilaskuntien liitto oli koolla Kuopiossa ja rehtori Jukka Mönkkönen piti osallistujille tervetuliaispuhetta. Paikalla oli opiskelijoita kaikista Suomen yliopistoista. Mönkkönen puhui heille yliopistokentästä ja koulutuksesta sekä kertoi, millainen rikkaus oli Suomen monialaisin yliopisto koko maalle. Pääkaupunkiseudulta tulevat röyhistivät jo hieman rintaansa, kun Mönkkönen vasta pääsi lauseen loppuun: ”Niin, ja monialaisin yliopisto on muuten UEF – ei Helsingin yliopisto!”

R E H TO R I H O I TA A O H J E L M A N Yliopiston hallitus järjestää perinteisesti joulukahvit kiitoksena kuluneen vuoden työskentelystä. Vuonna 2017 hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen päätti järjestää joulukahveilla hallitukselle pienen yllätyksen. Ryynänen-Karjalainen on Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan toiminnanjohtaja, ja menestyksekkään työuransa pohjalla hänellä on kanttorin koulutus. Hän sopi salaa hallituksen jäsenen, emerituspiispa Wille Riekkisen kanssa, että tämä hoitaisi kahvitilaisuuden puhepuolen, ja hän sitten laulaisi Riekkisen puheen päätteeksi. Ryynänen-Karjalaisen yllätysesitys häkellytti koko hallituksen, ja sitä kiiteltiin pitkin seuraavaa vuottakin. Seuraavana vuonna tuli taas joulukahvien järjestämisaika, ja rehtori Jukka Mönkkönen tiedusteli kohteliaimmin, saataisiinko puheenjohtajan laulua kuulla tänäkin vuonna. Ryynänen-Karjalainen kieltäytyi ystävällisesti. Rehtori Mönkkönen totesi tähän tyynesti: ”No hyvä on, minä laulan ja lausun sitten!”

57


A K AT E E M I S E T R E H TO R I T

K A N S A N M I E S VÄ Ä N Ä N E N Entistä Itä-Suomen yliopiston akateemista rehtoria Kalervo Väänästä pidettiin monella tapaa erilaisena persoonana verrattuna edeltäjiinsä. Lukuvuoden avajaiset ja vuosijuhlapäivät järjestetään perinteisesti vain toisella kampuksista, ja siellä vierailevalle henkilökunnalle on aina järjestetty bussikuljetus toiselta paikkakunnalta. Kerrotaan, että rehtoraatin jäseniä ei näissä kuljetuksissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta koskaan näkynyt, vaan he kulkivat omilla autoillaan. Entinen akateeminen rehtori Kalervo Väänänen tuli monesti tavallisen kansan kanssa samaan bussiin ja piti vielä huolta siitä, että kokkareilta yli jääneet viinipullot lähtivät mukaan busseihin. Tämä oli hänen tapansa olla kansanmies ja hän saavuttikin UEF-urallaan laitos- ja kampusrajat ylittävän suosion.

KIRJAN AIKA ON OHI Aivan Itä-Suomen yliopiston alkutaipaleella vuonna 2010 akateemiseksi rehtoriksi valittu Kalervo Väänänen saapui Joensuun kampukselle vierailemaan laitoksilla ja osastoilla. Paikalla humanistisen osaston vierailulla oli osastonjohtoa, professoreita sekä flosofsen tiedekunnan dekaani Markku Filppula. Dekaani Filppula oli tehnyt asialistan siitä, mitä asioita tulisi käydä läpi ja se oli pitkä kuin nälkävuosi. Suurin osa vierailuajasta kului kuitenkin akateemisen rehtorin ja dekaanin kinasteluun, jossa Filppulan agenda oli se, että kirjoja pitää olla, niitä pitää tilata ja niitä varten tulee olla määrärahoja. Väänänen puolestaan julisti, että ”kirjan aika on ohi!”

58


R A K K AU D E S TA L A J I I N Elettiin Itä-Suomen yliopiston ensimmäistä toimivuotta 2010 ja joulu lähestyi kovaa vauhtia. Kuopion kampuksen dekaanit ja akateeminen rehtori Kalervo Väänänen olivat tehneet pitkän työpäivän Joensuun kampuksella ja suuntasivat kuuluisalla UEF-10:llä kohti Kuopiota. Joululoman alkuun oli enää muutama päivä, ja ajokeli oli vuodenajan mukainen: valtavia lumirättejä tuiskusi vaakasuorassa, tuuli yritti saada autoa otteeseensa eikä valaisemattomilla pätkillä tahtonut nähdä eteensä. Kaikki olivat ihan hiljaa ja Väänänen yritti kovasti keskittyä ajamiseen. Meni useita kilometrejä niin, että vain pyyhkijöiden hakkaus ja tuulen ulvontaan sekoittuva puhaltimen ääni kaikuivat herrojen korvissa. Väänänen rikkoi lopulta hiljaisuuden ja totesi: ”Tässä matkalla, tässä kelissä tajuan, että tästä hommasta on todella tykättävä, että tätä viitsii tehdä!”

I H M I S KO KO K E I TA Akateemisena rehtorina ollessaan Kalervo Väänänen asui viikot Kuopiossa ja matkusti viikonlopuiksi kotiinsa Turkuun. Erään kerran yliopiston talousjohtaja Matti Paavonsalo lähti Joensuun kampukselle työasioissa ja poimi aamulla kyytiin myös Väänäsen. Väänäsellä ei ollut Turussa olon jäljiltä jääkaapissaan muuta kuin valo, eikä hän ollut voinut näin ollen syödä aamiaista. Akateeminen rehtori ja patologi kun oli, Väänänen koki, että hänen tilanteensa mahdollisti tärkeän autoetnografsen tutkimuksen teon. Kyytiin noustuaan hän ilmoitti Paavonsalolle tekevänsä ihmiskoetta siitä, kuinka kauan ihminen pärjäisi ilman aamiaista. Ihmiskoe päättyi herrojen saavuttua Tuusniemelle ja tulokseksi kirjattiin, että niin kauan, kunnes ajaa Tuusniemen Teboilin ohi!

59


H A K I J AT I L A S TO J A A A M U PA L A K S I Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani Jukka Jurvelin ajeli kerran akateemisen rehtorin Kalervo Väänäsen kanssa Joensuuhun. Kyseisenä keväänä hakijamäärät eivät olleet olleet niin suuria kuin tiedekunnassa oli toivottu. Dekaani Jurvelin valmistautui kuitenkin matkaan positiivisella mielellä, jota nostatti entisestään se, että hän tiesi saavansa pian Tuusniemen Teboilin munkkikahvit – olihan Väänänen hänellä kyydissä. Hieman ennen Tuusniemeä Jurvelin oli ajaa ojaan, kun Väänänen yhtäkkiä ehdotti, että mitä jos he eivät pysähtyisikään tällä kertaa Teboililla. Väänänen kaivoi jalkatilassaan olevasta salkusta kasan papereita ja totesi päättäväisenä: ”Nautiskellaanpas sen sijaan taas vähän näitä hakijatilastoja!”

A A M U S TA E H TO O S E E N Akateemisena rehtorina toimiessaan Kalervo Väänänen oli laitoksilla erittäin pidetty henkilö ja arvostettu työssään, ja siksipä hänen lähdöstään Turun yliopiston rehtoriksi oltiin kovasti suruissaan. Nykyinen rehtori Jukka Mönkkönen kiitteli häntä kovasti läksiäispuheessa, mutta ei voinut olla ilmaisematta hämmästystään ääneen. Hän totesi Väänäselle: ”Sitä minä vaan en ymmärrä, että miten sinä viitsit lähteä täältä Päivännousun Suomen yliopistosta sinne Päivänlaskun Suomen yliopistoon?”

R E H TO R I K U K K A I S P O I K A N A Eräänä keväänä oli aika kiittää ansioituneita Itä-Suomen yliopistolaisia, ja rehtori Perttu Vartiainen oli saapunut Kuopioon jakamaan tunnustuspalkintoja. Paikalla oli myös silloin akateemisena rehtorina toiminut Jukka Mönkkönen. Ansiomitaleja jaettiin kultaisina ja hopeisina, ja rehtori Vartiainen avasi tilaisuuden juhlavasti. Hän kiitti kaikkia siitä suurenmoisesta työstä, jota he olivat yliopiston ja tieteen eteen tehneet. Omaan tuttuun tapaansa rehtori Vartiainen lähestyi varsinaista asiaa todella kaukaa ja puhui sangen pitkään. Lopulta päästiin palkinto-osuuksiin, ja rehtori totesi: ”No niin, minä nyt tässä alan jakaa näitä mitaleja, ja akateeminen rehtori on sellainen kukkaispoika!”

60


NUORIA POIKIA Rehtori Mönkkönen tunnetaan suurena karaoken ystävänä, ja yliopiston johdon päivillä onkin tästä syystä lähestulkoon pakko olla karaokelaitteet. Erään kerran johdon päivät järjestettiin Nurmeksen Bomballa, missä illastettiin oikein pitkän kaavan mukaan. Ruokailun jälkeen osallistujia alettiin viittomaan kohti sivubaaria ja jostakin saatiin tieto, että siellä olisi karaokekin. Uutisen kuultuaan silloinen akateeminen rehtori Mönkkönen kiristi askeliaan ja suunnisti varsin rivakasti kohti baaria. Filosofsen tiedekunnan silloinen dekaani Markku Filppula, klassisen musiikin suuri ystävä ja taitaja, seurasi Mönkkösen sinkoamista ja hieman paheksuen totesi vieressään seisovalle rehtori Perttu Vartiaiselle, että siellä sitä vain akateemiset, sivistyneet henkilöt karaokea lauloivat. Rehtori Vartiainen katsoi Mönkkösen menoa ja toppuutteli Filppulaa: ”Noh, noh, Jukka nyt on vielä nuori!”

A K AT E E M I S E N R E H TO R I N T U T K I M U K S E N KO L M I J A KO Akateeminen rehtori Harri Siiskonen on jo professoriaikanaan kehitellyt pienenä puhdetyönä akateemisen työn kolmijakoisen tasonmittausmallin: alimmalla tasolla ovat useimmat akateemiset ihmiset, ja se on nimeltään askartelu. Jos tältä tasolta pääsee ylöspäin, mikä on tänä päivänä enää harvinaista, kuuluu puuhastelutasolle. Ainoastaan erittäin meritoituneet henkilöt puolestaan pääsevät kolmannelle tasolle, joka on puuhailu. Tasojen tuoteseloste kuuluu olevan täysin subjektiivinen, eikä tarina kerrokaan, mille tasolle esimerkiksi akateeminen rehtori itse koki aikanaan identifoituvansa.

61


H Y VÄ Ä J O U LUA A K AT E E M I S E L L E R E H TO R I L L E Ennen akateemista rehtoriuttaan Harri Siiskonen toimi yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan sekä sitä ennen Joensuun yliopiston aikana yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunnan dekaanina. Tuolta ajalta häneltä oli jäänyt laitoksen varastoon aineistoa, jota haluttiin poistaa. Siiskonen oli pian itse yhteydessä varaston järjestelijöihin ja pyysi katsomaan, mitä hänen nimelleen merkityissä laatikoissa olisi. Niistä paljastui muun muassa ammoisien aikojen mikroflminlukulaite, jonka joku tiesi käyneen Namibiassakin. Siitä oli maksettu hirveät tullimaksut, eikä käyttökelpoista laitetta raaskinut muutenkaan pois heittää. Akateeminen rehtori Siiskonen ei kuitenkaan itse sitä tarvinnut. HIMA:lla mietittiin kovasti, miten tilanne ratkaistaisiin parhain päin. Joulu oli sattumoisin lähestymässä, joten laitoksella keksittiin lopulta pakata laite isoon laatikkoon, joka päällystettäisiin joulupaperilla, isolla rusetilla ja korttiin kirjattaisiin teksti: ”akateeminen rehtori, hyvää joulua”. Joku tajusi, että sihteeri Tarja Ryhänen joutuisi lopulta kantamaan sisäisessä postissa saapuneen laitteen roskiin, joten yhteistuumin todettiin, että paketti jätettäisiin sen kerran toimittamatta. Tarina ei kerro, mitä laitteelle lopulta tehtiin, joten on mahdollista, että akateeminen rehtori sen vielä edestään löytää.

62


H A L L I N TO J O H TA J AT

M I T TATA P P I O I TA Hallintojohtaja Petri Lintusen rauhallinen suhtautumistapa asioihin oli vertaansa vailla. Hän näki aina työalueensa suuren kokonaiskuvan, eikä kiinnittänyt huomiota niinkään pieniin yksityiskohtiin. Erään kerran yliopiston hallituksessa käsiteltiin perin kiusallista varainkäyttöasiaa, sillä oli tullut ilmi, että rahaa oli jotenkin onnistuttu hukkaamaan keskisuuri summa. Tästä käytiin hallituksessa kovaa suukopua, ja syytökset lensivät puolin ja toisin. Lintunen antoi keskustelun soljua aikansa ja lopulta kohotti kätensä hiljentymisen merkiksi. Hän totesi rauhallisesti: ”Tämmöisissä organisaatioissa nyt vaan tulee mittatappioita aika-ajoin!” Ja niin voitiin siirtyä seuraavaan asiaan.

T YY DY T TÄVÄ - H Y VÄ R I I T TÄ Ä Itä-Suomen yliopiston valmisteluaikataulu oli järisyttävän tiukka: yhdistymisvalmisteluille oli todellista työaikaa puolisentoista vuotta, ja sinä aikana piti rakentaa valtava hallinto ja koko yliopiston toiminnot. Kun ihmeteltiin, miten sellainen olisi ylipäänsä mahdollista, hallintojohtaja Petri Lintunen selitti kärsivällisesti, että vaikka yliopistoilla oltiin akateemisen kilpailun maailmassa, aina ei tarvitsisi pyrkiä täyteen kymppiin. Hänen mukaansa arvosana 7–8 olisi vallan käypä ja hän toivoi, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että sellaisessa aikataulussa ei voi tulla täysin priimaa ensimmäisellä yrittämällä. Hän totesi ihmettelijöille: ”Asioita tehdään ja sitten korjataan jälkeenpäin, kun ihmisille sattuu virheitä, niin se vaan menee!”

63


BISNESMIES MIKÄ BISNESMIES Itä-Suomen yliopistossa on paljon bänditoimintaa aivan johdonkin tasolla, ja erään kerran Tahkolla järjestettiin johdon juhlat, joissa oli yksi Kuopion kampuksen bändeistä soittamassa. Elettiin aikaa, jolloin yliopiston rahoitus oli pantu hyvin tiukalle ja roposia piti kaapia kokoon milloin mistäkin. Muun muassa nykyinen rehtori Jukka Mönkkönen kuului juhlissa soittavan yhtyeen kokoonpanoon, ja yleisön reaktioista päätellen esitys oli kovasti monen mieleen. Myös hallintojohtaja Petri Lintunen oli paikan päällä kuuntelemassa musisointia ja keikan jälkeen hän totesi bändille: ”Tuo oli niin hyvä, että rupean myymään teitä. Saadaan yliopistolle tuloja!”

H A L L I N TO J O H TA J A VA A N I I Yliopistojen yhdistymisaikaan perustettiin myös Kuopiossa toimiva SIB-labs, joka yhdisti kolme yksikköä: Biomateriaalikeskuksen, Infotonics-centerin sekä Smarcin. Hallintojohtaja Petri Lintunen oli antanut kemian laitoksen silloisen varajohtajan, professori Mika Suvannon tehtäväksi valmistella SIB-labsin pohjapaperi. Professori Suvannolle ei ollut kuitenkaan aivan selvää, mitä kaikkea tämän kyseisen asiakirjan tulisi sisältää. Hänellä oli muutoinkin juuri silloin kiireitä ja Lintusen puheesta hän oli ymmärtänyt, ettei valmistelulla ollut niin kiire. Professori Suvanto oli ollut sitten Helsingissä pitkässä kokouksessa, jonka päätteeksi hän lähti vielä samana iltana tekemään matkaa Helsingistä Joensuuhun. Professori Suvanto pääsi lentokoneeseen ja huomasi hallintojohtaja Lintusen kymmenisen riviä edempänä. Yhtäkkiä professori Suvanto huomasi, että Lintunen oli istuutunut hänen viereensä ja naputti sormiaan merkitsevästi tarjotinpöytään. ”Suvanto, missä se SIB-labs paperi viipyy, olen sitä odottanut!”

64


K U I N P O L I I T I KO N K I R J O I T TA M A Monet muistelevat Kuopion yliopiston hallintojohtajaa ja myöhemmin Itä-Suomen yliopiston fuusion johtajaa Päivi Nergiä yhtenä parhaista esimiehistä, mitä heillä on koskaan ollut. Nerg tuli yritysmaailmasta ja oli tottunut katsomaan suuria kokonaisuuksia ylhäältä päin. Kerran erään palvelulaitoksen työntekijä teki hankehakemusta, joka Nergin oli määrä tarkistaa ennen lähettämistä. Nerg kehui hakemusta kovasti ja totesi sitten parhaana meriittinä, että sehän oli kuin poliitikon kirjoittama – siinä ei jäisi mistään sanomisestaan kiipeliin!

TÄ LTÄ P O H J A LTA J A N Ä I L L Ä E VÄ I L L Ä Johtoryhmän kokouksessa käsiteltiin kerran perin hankalaa asiaa, josta oli syntynyt paljon keskustelua. Rehtori Jukka Mönkkönen päätti lopulta monipolvisen ja tunteita herättäneen keskustelun. Seurasi hiljaisuus, jonka rikkoi johtoryhmän sihteeri Soili Makkonen tiedustelemalla kohteliaimmin, mitä pöytäkirjaan nyt lopulta aiheen tiimoilta kirjattaisiin. Rehtori ei ollut itsekään enää täysin varma, ja niinpä hallintojohtaja Tuomo Meriläinen päätti ystävällisesti auttaa häntä: ”Kirjaa siihen vain, että ’tältä pohjalta’!”

T I E TÄ Ä KÖ Ä I T I TÄ S TÄ ? Yliopistolla työskentelevien lapsille yliopisto on monesti mielenkiintoinen ja jännittävä paikka, jonne moni haluaisi itsekin isona töihin. Erään kerran hallintojohtaja Tuomo Meriläisen tytär oli päässyt käymään isänsä työpaikalla ja hän silmäili innoissaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, mitä ympärillään näki. Hän tavasi isän ovesta tämän nimen ja tittelin ”H-A-L-L-I-N-T-O-J-O-H-T-A-J-A.” Suurin, kirkkain silmin hän kysyi Meriläiseltä: ”Mutta isä, tietääkö äiti tästä?”

65


R E I N K A R N A AT I O N J Ä L K E E N Hallintojohtaja Tuomo Meriläisellä oli eräänä syksynä ollut vielä tavallistakin enemmän töitä, ja eräällä henkilökunnan jäsenellä oli hänelle monenlaista eri asiaa, jotka olisi pitänyt hoitaa. Häntä tavoitellut henkilö ilmaisi, että toivoisi Meriläisellä olevan enemmän aikaa keskustella hänen kanssaan. Meriläinen vastasi: ”Ehkä seuraavassa elämässä!”

JOENSUUSSAKIN ON ELÄMÄÄ Hallintojohtaja Tuomo Meriläinen oli käymässä Joensuussa ja samaan aikaan ajoittui erään johdon sisäisen asiakirjan valmistelu. Hallintojohtajan valmistelema asiakirja oli kommenttikierroksella johdossa, ja tarkkasilmäisenä henkilönä kehitysjohtaja Soili Makkonen huomasi, että eräässä kohdassa Joensuun kampus oli jäänyt vahingossa mainitsematta. Makkonen lähetti Meriläiselle kommentoidun version paperista ja kyseiseen kohtaan hän oli lisännyt maininnan Joensuusta. Pieni pilke silmäkulmassa hän lisäsi sähköpostin saatteeseen, että muistaisihan hallintojohtaja, että Joensuussakin oli elämää. Meriläinen vastasi Makkoselle pikapuoliin: ”Kyllä, huomasin sen eilen!”

T U R H A T YÖ E I O L E T U R H A A Yliopistossa hallinnon työhön kuuluu paljon erilaisten asioiden valmistelua, mikä ei aina näytä tuottavan tulosta. Monesti ylhäältä päin annetaan tehtäviä, joiden tärkeys ja käytettäväksi arvioitu aikakapasiteetti saattavat tuntua hallinnon työntekijöistä ylimitoitetuilta. Erään kerran yksi hallinnon työntekijöistä sai hallintojohtaja Tuomo Meriläiseltä tehtävän, jonka järkevyyden työntekijä kyseenalaisti kokonaan. Itsekin vain toimeksiannon saanut Meriläinen lohdutti häntä: ”Turha työ ei mene koskaan hukkaan!”

66


J O H TO A R I I T TÄ Ä

Y K S I N K E R TA I N E N R AT K A I S U T R I V I A A L I I N O N G E L M A A N Itä-Suomen yliopiston johtoryhmässä pohdittiin syksyllä 2018 jälleen kerran ajan hengessä päästöjen vähentämistä ja yliopiston omia päästövähennystavoitteita. Kokouksessa eräs johtoryhmän jäsen ehdotti, että mitä jos ostettaisiin rehtoreille ja muulle johdolle pelkkä menolippu: näin saataisiin päästöt puolitettua!

MENOA RANKEMMAKSI Henkilöstöjohtaja Jouni Kekäleelle kävi syksyllä 2018 tapaturma, jonka seurauksena hän joutui isoon käsileikkaukseen. Kekäle on kova kitaristi, mutta leikkaus ja siitä toipuminen vaikeuttivat soittoharrastusta jonkin verran. Tarina ei kerro, liittyykö seuraava kommentti tekniikan kehitykseen vai Kekäleen soittotaitoihin, mutta flosofsen tiedekunnan varadekaani Jopi Nyman lohdutti Kekälettä sanomalla, että ”paa vaan lisää säröä niin ei sitä kukaan huomaa!” Myös rehtori Jukka Mönkkönen oli huolissaan Kekäleen vammasta ja tiedusteli tämän palattua töihin käden vointia. Kekäle kertoi käden voinnista ja mainitsi rehtorille ostaneensa uuden kitaran. Rehtori huomasi heti myös Kekäleen kättä varten asennetun kuntoutuskytkennän. Rehtori Mönkkönen tuumasi hetken ja totesi: ”Sehän on sitten Rock’n’Rollaattori se!”

67


A K AT E E M I S TA M U S I S O I N T I A Itä-Suomen yliopistossa toimii useita eri yhtyeitä, joissa on jäseniä kaikilta henkilöstötasoilta. Henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle suunnitteli aikanaan johdon Los Byrokratos -bändille ”leima – stämpel” -tyylisen logon ja ”virkamiesmäistä soitantaa” -sloganin, mutta ne eivät ottaneet tuulta purjeisiin. Sen sijaan myöhempi Pohyola Trio -yhtye on lähtenyt lentoon niin, että se on paisunut jo seitsemän hengen bändiksi. Joensuussa järjestettiin Professors’ rock -tapahtuma vuonna 2017. Yleisössä mumistiin hyväksyvästi, että oli se hienoa, kun oli maailman ainoa seitsemän hengen trio saatu tänne lavalle. Toiselta puolen salia puolestaan kommentoitiin äänentoistoa, jota paraikaa säädettiin. Tuskastunut teknikko kivahti arvostelijoille, että hän ei tiennyt, mistä rahina johtui, mutta vian täytyi nyt olla yliopiston johdossa!

E I S A M A A V I R H E T TÄ K A H D E S T I Henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle on joutunut työnsä puolesta toimimaan yhteistoimintaneuvotteluissa. Oli menossa yt-kierros, jolla Kekäle, hallintojohtaja Tuomo Meriläinen ja rehtori Jukka Mönkkönen kiersivät kampuksilla kertomassa neuvotteluiden etenemisestä. Kierros oli edennyt Kuopion kampukselle, jossa pääluottamusmies Juha Riepponen nosti esiin erään Kekäleeltä kuulemansa kommentin ja pyysi tätä toistamaan sen. Kekäle vastasi: ”Kun on vain ihminen, niin virheitä tulee väkisinkin tehtyä, mutta minulla on sellainen periaate, että en ikinä toista niitä!”

K E H I T YS J O H TA J A N S U U R E T R U U D U T Aikanaan, kun Joensuussa Aurora-rakennuksen edustalla olevat pysäköintiruudut maalattiin uudestaan, moni huomasi, että UEF-autoille tarkoitetuista ruuduista oli tehty samankokoisia kuin invapysäköintiin tarkoitetuista paikoista. Tämä nauratti johtoa kovasti, ja kehitysjohtaja Soili Makkonen vitsaili, että ruudut isonnettiin sen jälkeen, kun hän alkoi olla rehtori Perttu Vartiaisen kuskina. Henkilökunnan piirissä alkoi pian kiertää huhu, että ruudut oli suurennettu todellakin kehitysjohtajan pyynnöstä ja Makkoselle tuli jopa tiedusteluja siitä, voisiko muitakin paikkoja mahdollisesti leventää.

68


K YS E E N A L A I S I A A N S I O I TA Savonlinnan kampussiirto Joensuuhun oli erittäin rankkaa aikaa niin savonlinnalaisille kuin päättämässä mukana olleillekin. Eräs henkilö kuitenkin totesi hirtehiseen sävyyn päätöksestä vastuussa olleille: ”Aika harvalla ihmisellä Suomenmaalla on vastassaan sekä valtakunnan hallitus että oppositio. Ja aika harva rehtori tulee mainittua eduskunnan kyselytunnilla nimeltä ja saa vielä nimensä kaupunginhallituksen pöytäkirjaan kirjauksella, että hän ei ymmärrä asioita!” Yliopiston rehtori kutsuttiin myös pääministerin luokse puhutteluun, mikä oli kaksinaamaisuuden huippu, sillä hallitus itse pääministerin johdolla oli aiheuttanut leikkauksillaan tilanteen, jossa siirtopäätös oli pakko tehdä.

J O H TA J A S E L E V I T TÄ Ä VA A N ! Nykyisen Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Lauri Sikanen toimi Mekrijärven tutkimusaseman johtajana Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina. Sittemmin lakkautettu Mekrijärven tutkimuslaitos oli kohtuullisen värikäs paikka, jossa johtaja eli omassa ekologisessa lokerossaan ja nautti suunnatonta arvostusta Ilomantsin sosiaalisessa hierarkiassa. Sikanen oli toiminut johtajana jo jonkin aikaa, kun hän lähti taas eräänä perjantaina kohti kotia. Hänen viikonloppusuunnitelmiinsa kuului fasaanijahti, johon hänet oli kutsuttu erään joensuulaisen ystävän tilalle. Sikanen halusi muistaa tuttavaansa ostamalla tälle reilunkokoisen konjakkipullon. Hän asettui kaupan jonoon sangen vaikuttavan kokoisen lekan kanssa ja huomasi, että hänen edessään oli yksi tuttu kyläläinen sekä muutamia muita henkilöitä. Tuttu kylänmies kääntyi Sikaseen päin ja kohdisti konjakkipulloon jotenkin arvioivalta tuntuvan katseen. Sikanen koki yhtäkkiä tangentti-ilmiön ja hänelle tuli hirveä tarve selittää, mitä varten oli sellaisilla ostoksilla heti virka-ajan jälkeen perjantaina. Hän alkoi sopertaa kaikenlaista fasaanijahdista ja jahtiporukan koosta, ja kaikki kylänmiehet sekä Alkon myyjä kääntyivät kuuntelemaan hänen tarinaansa. Tuttu kylänmies totesi Sikaselle: ”No selevitä, selevitä vaan, myös tässä mielenkiinnolla kuunnellaan!” Niin johtaja Sikaselle tuli yhtäkkiä mukava tunne siitä, että Ilomantsissakin voisi ostaa litran konjakkia, eikä siitä tarvinnut erikseen raportoida.

69


J O H TO S A ATAV I L L A Joulu lähestyi kovaa vauhtia, ja kirjaston päälliköt olivat kokoontuneet vuoden viimeiseen päällikköpalaveriin kirjaston toisen kerroksen videoneuvottelutilaan Joensuussa. Palaverissa oli päästy vasta alkuun, kun neuvottelutilaan jo tölväisi muuan opiskelija kannettava tietokone kainalossa. Hän oli unohtanut laturinsa neuvottelutilaan aiemmin aamulla ja tiedusteli, oliko johtoa sattumoisin näkynyt. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti istui neuvottelupöydän päässä ja totesi opiskelijalle omaan rauhalliseen tapaansa: ”Tässähän sitä ollaan, mitä olisit vailla?”

J O H D O N N Ä K E M Y K S E T E R O AVAT Kuopion yliopistolla työskenteli aikanaan työlleen omistautunut talonmies, joka teki parempaa jälkeä kuin kukaan kiinteistönhuoltaja ikinä: hän tuli esimerkiksi omalla ajallaan jo aamuyöstä kolaamaan ja hiekoittamaan pihoja. Sittemmin tämä vanhan ajan talonmies oli jo eläköitynyt, ja kiinteistöhoidosta vastasi ulkopuolinen kilpailutettu taho, jonka työnjäljestä saattoi puolestaan silloin tällöin olla huomautettavaa. Eräänä alkukeväisenä aamuna Itä-Suomen yliopiston kiinteistöinsinööri Raimo Halonen istui Snellmanian kahvilassa omassa rauhassaan aamukahvilla. Ei mennyt kauaakaan, kun hän sai seuraa talousjohtaja Matti Paavonsalosta, joka tuli narisemaan Haloselle, ettei parkkipaikkoja ollut vielä ikinä aurattu niin huonosti kuin sinä kyseisenä aamuna. Halonen ja Paavonsalo keskustelivat kunnossapidosta, kun saman minuutin sisällä talouspalveluiden hankintapäällikkö Markku Torvinen saapui pöytään kahvikupposen kanssa ja tokaisi Haloselle, ettei muista, että parkkipaikkoja olisi milloinkaan aurattu niin hyvin kuin sinä kyseisenä aamuna!

70


J O H TA M I S E N M A H D OT TO M U U S Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina oli tilaisuus, jossa esiteltiin yliopistolle tulleille vierailijoille uutta koulutusalaa – puuteknologiaa. Professori Petri Kärenlammelle oli annettu siihen liittyvä aihe, jota hänen tulisi käsitellä vierailijaryhmälle pitämällään luennolla. Professori Kärenlampi saapui tilaisuuteen ja kertoi vierailijoille valitettavan tilanteen: hänelle oli annettu sellainen ja sellainen aihe, josta hän ei alkuunkaan pitänyt, eikä aikonut siksi siitä myöskään puhua. Sen sijaan hänen aikomuksenaan oli puhua sellaisista aiheista, joista hän piti, ja niin hän piti menestyksekkäästi oman esitelmänsä, joka ei liittynyt millään tavalla vierailuun eikä sen teemaan. Rehtorit pohtivat tilaisuuden jälkeen epäuskoisina, miten tällaista akateemista ja luovaa porukkaa saattoi ylipäänsä johtaa. Jonkun viisaan henkilön muistettiin pohtineen, että asiantuntijaorganisaation johtaminen oli välillä kuin kapteenina olo ison laivan komentosillalla, jossa kukaan ei antanut koskea ruoriin ja jossa piti vain seurata vierestä ja havainnoida kauhunsekaisin tuntein, minne päin sitä sillä hetkellä ajelehdittiin!

N O K K A KO H T I T U LTA ! Akateeminen rehtori Harri Siiskonen hoiti varadekaanina yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan dekaanin tehtäviä loppukauden, kun dekaanina toiminut Juha Kinnunen lähti Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaksi. Kinnusella oli vankka kokemus tiedekunnan luotsaamisesta, ja hän uskoi Siiskosen täyttävän saappaansa menestyksekkäästi. YHKA:n menestystä epäiltiin kuitenkin laajemmin, sillä muissa tiedekunnissa katsottiin olevan vahvempia professio-osaamisen aloja. Kinnunen viittasi kintaalla moisille puheille ja ohjeisti Siiskosta: ”Nokka kohti tulta, siitä se lähtee tiedekunta lentoon!”

71


H E L M U T R E C K N AG E L L - R E K R Y Entinen flosofsen tiedekunnan dekaani Markku Filppula on verbaalisesti erittäin lahjakas henkilö. Vähän ennen hänen eläkkeelle jääntiään puhuttiin johtoryhmässä rekrytointikäytännöistä, kun trendi oli siirtymässä vahvasti proaktiiviseen rekrytointiin. Johtoryhmässä mietittiin, miten tällaista rekrytointitapaa voisi luonnehtia hieman ihmisläheisemmin, ja dekaani Filppula tarttui oitis haasteeseen. Hän oivalsi, että tätä rekrytoinnissa käytettävää etunojaa kuvaisi ehdottomasti parhaiten termi Helmut Recknagell -rekrytointi. Termiä pidettiin ehdottomasti informatiivisempana kuin proaktiivista rekrytointia, ja se on Itä-Suomen yliopistolla käytössä tänäkin päivänä.

K E H I T YS K E H I T T YY Itä-Suomen yliopiston dekaaneista erityisesti yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan sekä luonnontieteen ja metsätieteen tiedekuntien dekaanit ajavat paljon kampusten väliä, sillä heidän tiedekuntansa laitoksia ja osastoja on molemmilla kampuksilla. Yliopistolle oli ostettu juuri upouusi Volkswagen Passat, jolla dekaanien oli lupa ajella tuota Tuusniemen kautta kulkevaa ajatusten Silkkitietä. YHKA:n dekaani Sari Rissanen oli eräänä aamuna kuskina, kun hän ja LUMET:n dekaani Jukka Jurvelin lähtivät jälleen tekemään matkaa kohti Joensuuta. He olivat vielä moottoritiellä, kun dekaani Rissanen jo valitteli, miten huono tämä uusi Passat olikaan: tuulikin otti siihen niin hirveästi, että autoa oli työ ja tuska pitää kaistalla. Dekaani Jurvelin huomasi saman, ja hiljaisuuden vallitessa he miettivät UEF-1 ja UEF-10 -autoja, joihin ei takuulla hirmuisinkaan trombi pystyisi. Kaksikko pääsi kuin pääsikin Joensuuntielle, vaikka kyyti olisi voinut olla hieman tasaisempaakin. Yhtäkkiä Riistaveden kohdalla dekaani Jurvelin hoksasi, mistä sivuttaishytkynnässä oli kysymys: ”Sari, tässä autossa on tämä kaistavahti, joka yrittää pitää sinut tässä kaistalla, se ei ole tuuli!”

72


HUIPULLA TUULEE Rehtori Jukka Mönkköstä pidetään kannustavana ja huomaavaisena rehtorina, joka muistaa aina huomioida työntekijöiden saavutukset. Erään kerran LUMET:n dekaani Jukka Jurvelin sai rehtorilta kiitossähköpostin, jossa tämä kiitteli Jurvelinia koko yliopiston parhaana sähköisenä allekirjoittajana. Jurvelin oli hieman hämmentynyt siitä, mitä kaikkea yliopistolla tilastoitiin. Hän vastasi rehtorille kiitoksin: ”Onhan se hyvä, että on jossain huipulla!”

VEGAANI DEKAANI Lapsi töihin -päivä herätti ihastusta yliopiston hallinnon työntekijöiden kesken, ja vuonna 2017 Joensuun kampuksen teemapäivästä tehtiin Karjalaiseen juttu. Lapset saivat omat nimilaput, joissa luki dosentti ja heidän oma nimensä, ja he kyselivät innokkaasti, mitä se dosentti oikein tarkoitti. Akateeminen rehtori Harri Siiskonen selitti lapsille dosentin arvonimestä ja kysyi heiltä, oliko kukaan sattumoisin kuullut sitten dekaanista. Kaikki istuivat hiirenhiljaa sohvalla, kunnes yksi kysyi reippaasti kimakalla äänellä: ”Ai vegaanista?”

73


H A L L I N TO E L I M I S S Ä S AT T U U J A TA PA H T U U

L I Z TAY LO R E L Ä Ä S I T T E N K I N Elettiin Itä-Suomen yliopiston toista toimintavuotta ja yliopiston hallitus oli kokoontunut kokoustamaan. Eräs hallituksen jäsen toi kokoukseen tullessaan suru-uutisen Elizabeth Taylorin kuolemasta ja häntä muisteltiin yhdessä sillä aikaa, kun odoteltiin loppuja paikalle saapuvia hallituksen jäseniä. Lopulta odotettiin enää nykyistä Kelan pääjohtajaa Elli Aaltosta, joka on oikein hieno ja aina tyylikäs nainen. Lopulta Aaltonen saapui kokoushuoneeseen eleganttina aurinkolasit silmillään. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä, ja hallituksen professoriedustaja Juhani Nuutinen totesi: ”Elizabeth Taylor ei olekaan kuollut!”

PA K K A S E N P U O L E L L A M E N N Ä Ä N Alussa Itä-Suomen yliopiston hallituksen kokouksia järjestettiin erityisen paljon Helsingissä, sillä monet hallituksen jäsenet asuivat pääkaupunkiseudulla. Eräänä syksyisenä ja kolean kirpeänä aamuna idästä oli lähdetty taas Helsinkiin päin. Kokouspaikalla professori Tapani Pakkanen lähestyi professori Juhani Nuutista hyvän huomenen toivotuksella. Professori Nuutisen silmät kirkastuivat professori Pakkasen nähdessään, ja hän hihkaisi: ”Huomenta, Tapani! Kuulitko sinä jo? Nyt oli jo aamulla uutisissa, että koko maa on Pakkasen puolella!”

M I N K Ä A LU E E N Y L I O P I S TO S TA K YS E Alkuaikoinaan Itä-Suomen yliopiston hallitus kokoontui useimmin Helsingissä. Kampuskaupungeissa asuvia hallituksen jäseniä alkoi jatkuva junnuttaminen pääkaupunkiin yliopiston hallituksen kokouksia

74


varten kuitenkin pidemmän päälle hiukan kismittää. Erään kerran oli jälleen kokoonnuttu Helsingissä, ja tiedossa oli monelle pitkä matka takaisin kampuspaikkakunnalle. Professori Matti Tolvanen tiedustelikin kokouksen päätteeksi kaikilta, että mikä se sellainen Itä-Suomen yliopiston hallitus oikein oli olevinaan, jonka kokoukset pidettiin aina Helsingissä!

P I I S PA M Ä K I H Y P PÄ Ä J Ä N Ä Itä-Suomen yliopiston hallituksessa toimi aikanaan Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen, jonka piispa-aikana oli tullut syystä tai toisesta puheeksi Puijon hyppyrimäkien kirkollinen vihkiminen. Siihen aikaan Suomen ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispana toimi sittemmin Korkeasti Pyhitetty Nikean metropoliitta ja Bithynian eksarkki, emeritusarkkipiispa Johannes, joka pyydettiin vihkimään hyppyrimäkeä. Silloinen arkkipiispa Johannes oli todennut, että hän kyllä vihkisi oikein mielellään hyppyrimäen, mikäli piispa Riekkinen siitä hyppäisi. Tarina kertoo, että piispa Riekkinen olisikin hypännyt muuten, mutta suksenpohjiin ei löytynyt sopivia voiteita. Joka tapauksessa läheltä piti, että Itä-Suomen yliopiston hallitus olisi saanut laaja-alaisen tieteellisen edustuksen lisäksi ex-mäkihyppääjäedustuksen.

T E O LO G I A A TA R V I TA A N Yliopistojen yhdistymisen aikaan saattoi tietyiltä tahoilta kantautua korviin epäilyksiä siitä, voisiko tieteellisessä yliopistossa tutkia ja opettaa teologiaa. Argumentteja lainattiin muun muassa presidentti Urho Kekkosen näkemyksistä, joiden mukaan teologia tutki tyhjää – jotakin sellaista, mitä ei olisi olemassakaan. Jotkut pitivät teologiaa täysin turhana ja vaativat sen poistamista koko yliopistosta. Itä-Suomen yliopiston hallituksessa on jouduttu vuosien varrella käsittelemään hyvin hankalia päätöksiä, ja niitä ovat keventäneet hallituslaisten kommentit. Erityisen kunnostautuneiksi huumorinkylväjiksi ovat osoittautuneet teologit. Hallituksessa todettiinkin erään kerran, että kun jutunkerronta on kerran jäänyt hengenmiesten vastuulle, on se mitä parhain osoitus siitä, että teologiaa todella tarvitaan!

75


P I I S PA N H E N G E N A H D I S T U S Siinä ei ollut mitään lähtökohtaisesti hauskaa, että Kuopion piispana ollessaan emerituspiispa Wille Riekkinen oli altistunut homeelle asuttuaan yltä päältä homeisessa piispantalossa. Tapansa mukaan positiivisena ihmisenä pidetty Riekkinen ei kuitenkaan jäänyt talon aiheuttamia oireita murehtimaan ja hän vitsaili niistäkin oikein mielellään. Erään kerran yliopiston hallitus oli koolla hieman vapaamuotoisemmin Utran majalla Joensuussa, missä emerituspiispa Riekkinen sai oireita sisäilmasta. Johdon sihteeri pyysi myöhemmin palautetta paikasta, sillä hän halusi tietää, voisiko sitä käyttää vastaavanlaisissa tilaisuuksissa jatkossakin. Hän sai pikapuoliin vastauksen, jossa kerrottiin kaiken menneen oikein mukavasti, mitä nyt paikka itsessään oli aiheuttanut piispalle hieman Hengenahdistusta.

O L L A KO VA I E I KÖ O L L A P I I S PA Vuodenvaihteessa 2017–2018 pidettiin Kuopion kampuksella johdon katselmus, johon olivat tervetulleita kaikki Itä-Suomen yliopistolaiset kuulemaan johdon ajankohtaisia kuulumisia. Tarkoituksena oli tuoda myös johtoa lähemmäs esittelemällä sitä esimerkiksi opiskelijoille, jotka eivät johdon jäseniä tunne siinä missä vaikkapa muu henkilökunta. Jokainen yliopiston hallituksen jäsen esitteli itsensä täyden auditorion edessä, ja niin tuli myös Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen vuoro. Hän on paitsi piispa, myös tieteellisesti pätevä professoritason henkilö. Jolkkonen kertoi omasta tutkimuksestaan sekä luottamustoimistaan erilaisissa järjestöissä. Puheenvuoronsa jälkeen hän käveli salin poikki, mutta yleisö oli aivan hiljaa – he odottivat selvästi vielä jotakin. Jolkkonen huomasi tämän ja muisti mitä olennaista oli jättänyt epähuomiossa sanomatta: ”Ja ai niin, virkatyönäni toimin Kuopion hiippakunnan piispana!”

76


LU K U 3

Hauskoja keksintöjä ja uskomattomia sattumuksia Tämän UEF-lyhenteen käyttöönoton myötä voidaan sanoa, että ISYys on lopullisesti kadonnut. - Professori Risto Turunen

77


M U U TO K S E N T U U L I A J A T E M PAU K S I A

K I R J A S TO O S A L L I S T U U T YÖ L L I S TÄ M I S E E N Kirjastolla oli runsaasti työllistettyjä, joita tuli ja meni. Kirjaston vakinaiset työntekijät eivät aina pysyneet luvussa siitä, koska ja keitä työllistettyinä kulloinkin oli. Eräs kirjastolainen oli kerran ollut pidemmällä lomalla ja kun hän tuli takaisin, matkalla lainaustiskille hän kuuli kovaäänistä kuorsausta lähistöltä. Hän lähti ääntä kohti ja löysi pikapuoliin jonkun laitapuolenkulkijan oloisen henkilön sammuneena hyllyjen väliin. Virkailija meni herättelemään nukkujaa ja sai tämän tokenemaan sen verran, että pystyi lähtemään taluttamaan tätä määrätietoisesti kohti ulko-ovea. He eivät päässeet pitkällekään, kun tiskiltä kuului kirjastokollegan kova komento: ”Hei, älä vie sitä, se on meillä töissä!”

G A S T R O K I R U R G I TA I G A S T R O N O M I , S A M A T U O Eräänä talvena Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella opiskelijat järjestivät hiihtoviestikilpailun, jossa oli joukkueita niin opiskelijoista, henkilökunnasta kuin Kuopion yliopistollisesta sairaalastakin. Gastrokirurgialta oli nimetty joukkue, jossa olivat muun muassa KYS:ltä Sari Grönlund ja Pekka Miettinen sekä ankkurina yliopistolta kirurgian professori Matti Eskelinen. Lähtöviivalla alettiin kuitenkin kummastella, että mikä oli, kun gastrokirurgeja ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Sen sijaan havaittiin pitkä rivi suksia ja joitakin hiihtäjännäköisiä tyyppejä, jotka testailivat suksia aivan kuin Seefeldissä konsanaan. Kun lähdettiin hiihtämään, huomattiin heti, että gastrokirurgeilla oli jokseenkin kova joukkue – heidän hiihtäjänsä katosi lähtölaukauksen pamahdettua välittömästi metsän siimekseen. Kolmen osuuden jälkeen gastrokirurgien joukkue oli minuuttitolkulla muita edellä, ja silloin ilmestyi jostakin professori Eskelinen, joka lähti minuuttien etumatkalla voitokkaalle ankkuriosuudelle kanariankeltaisessa hiihtoasussa. Protestejakin jätettiin jälkeenpäin, sillä selvisi, että hiihtäjät olivat piirikunnan tason hiihtäjiä, joita oli haettu stuntmaneiksi ja että ainakin yksi heistä oli leipuri!

78


TO H TO R I T U LVA N E H K Ä I S Y Yliopistoille alettiin valtakunnan taholta puhua yhä enenevissä määrin 2010-luvulla siitä, että siellä harjoitettiin pahanlaatuista syntiä: tohtorien ja maisterien ylituotantoa. Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ismo Björn on kotoisin maitotilalta, ja hän eli näin ollen ylituotannossa jo toista aaltoa. Tilanne oli vakava, ja yliopistolla mietittiin laajasti, mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Itä-Suomen tieteentekijöiden liitossa ITTE ry:ssä mietittiin ratkaisua samaan aikaan toiseen vakavaan ongelmaan, nimittäin liikelahjoihin. Björn kekseliäänä miehenä näki molempiin pulmiin ratkaisun ja ehdotti, että valmistettaisiin lahjaksi kondomi, jonka pakkauksen päällä lukisi: ”Ehkäise tohtoritulvaa – ITTE ry”.

K I E R R ÄT YS K A M M O A Kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun kiinnitettiin Itä-Suomen yliopiston alkuajoista tarkkaa huomiota, ja laitoksille ja osastoille tuli tarkat ohjeistukset tästä. Educalla oleville työhuoneille tuli tiukka määräys, jonka mukaan toimistossa ei saisi laittaa biojätettä missään tapauksessa roskiin. Työhuoneille ei ollut kuitenkaan toimitettu biojäteastioita, joten eräs professori laittoi tähteensä kirjahyllyyn.

MINÄ POL JEN, SINÄ OPISKELET Myös teologian osastolla on oltu huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kehitelty kampanjoita, joilla voitaisiin edistää ilmastoystävällisempää liikennöintiä. Teologialla keksittiin kampanja, jossa saatettiin yhdistää peräti kolme positiivista asiaa: liikunnasta saatava hyöty, pitkänmatkan pyöräilyn mainostaminen sekä opiskelijoiden valmistumisen edistäminen. Lanseerattiin Laita Ilkka polkemaan -hanke, jossa professori ja osastonjohtaja Ilkka Huhta pyöräilisi aina tietyn kilometrimäärän jokaista teologian opiskelijan suorittamaa opintopistettä kohti. Tavoitteena oli saada professori Huhta polkemaan Kuopion kampukselle ja takaisin. Tasaisin väliajoin osastolla oltiin huolissaan siitä, pitäisikö opiskelijoita hylätä siksi, ettei professori Huhta pääsisi takaisin ja välillä toisin päin huolehdittiin kovasti siitä, että saataisiinhan hänet varmasti Joensuuhun saakka.

79


S O P E U T U M I S TA PYS Ä KÖ I N T I I N Pysäköinnin muuttuminen maksulliseksi klo 7-16 välillä Itä-Suomen yliopiston parkkipaikoilla syksyllä 2018 herätti kovasti närää ja keskustelua niin kahvipöydissä kuin yliopistolaisten Yammer-keskustelupalstallakin. Pysäköintikeskustelu oli Yammerin kärkikeskusteluita vielä vuoden päästä sen alkamisesta. Kaikki eivät kuitenkaan antautuneet muutosvastarintaan ja masentuneet muutoksesta. Joillain professoreilla, joilla ei ole säännöllistä liukumatyöaikaa, on sellainen työskentelyrytmi, että he tulevat yliopistolle esimerkiksi kahden aikaan iltapäivällä ja tekevät puoliin öihin töitä. Eräs tällainen henkilö on fysiikan professori Ari T. Friberg, joka totesi muutoksesta kuultuaan tyynesti, että eipä siinä, hänen pitäisi sitten jatkossa tulla vain kaksi tuntia myöhemmin töihin!

T YÖ S U O J E LU H E R N E K E I TO N P U O L E S TA Itä-Suomen yliopistolla on luonnollisesti työsuojelutoimikunta, joka käsittelee tärkeitä ja merkittäviä työsuojelullisia asioita sekä esimerkiksi myös asiakaspalautteita. Yliopiston alkuvaiheessa Kuopiossa oli tarjolla usein torstaisin hernekeittoa ja sen kanssa asianmukaisesti pannukakkua. Erään kerran huomattiin kaikkien kauhistukseksi, että pannukakku oli jäänyt pois hernekeiton rinnalta, eikä sitä alkanut kuulua takaisin. Työsuojelu ilmoitti yliopiston johdolle pikapuoliin, että heille oli tullut tästä ilmoitus ja asia otettaisiin käsittelyyn. Käsittelyssä päätettiin, että pannukakun epäämisestä tehtäisiin välitön huomautus. Seuraavasta kokouksesta tuli johtoon tieto, että asia oli ravintolan kanssa hyvässä yhteistyössä käsitelty ja pannukakku olisi palannut takaisin hernekeiton rinnalle. Johdossa todettiin kuin yhdestä suusta, että kyllä asioista huomauttaminen vain kannattaa!

80


T I L AT J A R A K E N N U K S E T

K A R J A L A N T U T K I M U S L A I TO K S E N U I M A - A L L A S Karjalan tutkimuslaitos toimi aikoinaan Ilosaarta vastapäätä sijaitsevassa Pielisjoen linnassa, jossa tutkijat ja muu tutkimuslaitoksen henkilökunta olivat paraatipaikalla seuraamassa kaupungin vilskettä ja vilinää. Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijoista puhuttiin tähän aikaan eliittitutkijoina – saivathan he työskennellä ihka oikeassa linnassa. Laitoksen tutkijat joutuivat kuitenkin muuttamaan linnasta linnaan, sillä heille valmistuivat omat tilat tiiliseen, vankilamaiseen, upouuteen Aurora II-rakennukseen. Henkilökunta sai valita mieleisensä huoneet, mutta osa luki piirustuksia väärin päin, eikä valinta mennyt nappiin. Muutto kismitti osaa tutkijoista, ja rakennuksen yliopiston puoleisen pään porukkaa haluttiin vähän näpäyttää. Karjalan tutkimuslaitoksen henkilökuntaa kävi tuohon aikaan paljon syömässä niin kutsutulla Upseerikerholla, joksi nimitettiin tuttavallisesti nykyistä Educa-rakennusta. Laajasti tiedettiin, että moni muukin tiedekunta ja laitos olisi ottanut mielihyvin Auroran uudet tilat käyttöönsä. Niinpä Karjalan tutkimuslaitoksen ruokapöydässä päiviteltiin kovaan ääneen, kuinka heitä harmitti, kun muuttokompensaationa luvattu uima-allas valmistuisi vasta seuraavalla viikolla. Rehtori puolestaan ihmetteli tämän jälkeen raivokkaita tutkijoita, joita hänen kansliaansa ilmestyi vaatimaan, että Karjalan tutkimuslaitoksen uima-allas tulisi heti perua tai heidän olisi saatava samanlainen!

81


AU R A N A R K K I T E H D I N R A N G A I S T U S Joensuun kampuksen Aurora-rakennuksen Aura-ravintola on erityisesti henkilökunnan suosima lounas- ja kahvittelupaikka. Se on opiskelijoiden mielestä erityisen hieno, sillä siellä ei ole varaa syödä jatkuvasti. Henkilökunta ei kuitenkaan ymmärrä tätä ravintolakateutta, vaan on ollut koko Itä-Suomen yliopiston historian taaksekin ulottuvan ajan käärmeissään ravintolan järjestelyistä. Ravintolan noutopöytälounaan logistiikka on nimittäin niin huonosti suunniteltu, että joidenkin vieraiden on miltei mahdotonta asioida siellä ilman paikallisen kollegan opastusta. Oikeustieteiden laitoksella todettiin erään kerran, että niin huono suunnittelu olisi ilman muuta rangaistava teko. Jonottaessa käsiteltiin useaan otteeseen muiden laitosten kollegojen kanssa arkkitehdin rankaisemista hypoteettisena ennakkotapauksena ja mietittiin, mikä olisi sopivin rangaistusmuoto. Oikeusoppineet eivät pitäneet minkäänlaista ruumiillista kuritusta saati hyväksyttävänä, myöskään tarpeeksi kovana rangaistuksena. Lopulta päädyttiin hyvässä yhteisymmärryksessä siihen, että rikoksen vakavuus huomioiden teko olisi mahdollista sovittaa vain siten, että arkkitehti määrättäisiin syömään ja jonottamaan ravintolassa joka päivä vuoden ajan.

S U O M E N K AU N E I N PA R K K I PA I K K A Vaikka Matti Uusitupa asuukin nykyisin Helsingissä, hän muistaa yhä aina kehua, miten Kuopiossa on Suomen kaunein yliopistokampus, mikä lieneekin totta. Erään kerran hän aloitti jälleen Kuopion kampuksen miljöön suitsuttamisen. Kirjaston palvelupäällikkö Jukka Kananen oli myös kuuntelemassa tätä tosiasiassa aivan muihin asioihin liittyvää selontekoa, ja hän kysyi Uusituvalta hieman pilkettä silmäkulmassaan, että kannattiko Savilahden ranta-alueesta nyt olla niin ylpeä, kun sehän oli todellisuudessa vain autojen parkkipaikka!

82


S AV I L A H D E N S U U N N I T E L M AT Maantieteellisesti laajalle alueelle levittäytyvällä Kuopion kampuksella on tehty monenlaisia suunnitelmia siitä, miten kampusrakennukset saataisiin helpommin saavutettaviksi. On tehty suunnitelma piirustuksineen lasiputkesta, joka kulkisi Snellmanialta Canthialle Savilahden ali. Savilahdelle suunniteltiin myös kirjastolaivaa sen jälkeen, kun selvisi, ettei sille saataisi uudisrakennusta. Laiva olisi yleensä in transit -tilassa kulkemassa joko Canthialta Snellmanialle tai toisin päin. Helkama kantoi myös kortensa suureen saavutettavuusongelman kekoon lahjoittamalla tilapalveluille Jopo-pyörät koko yliopiston käyttöön. Jopot nojailevat yhä erääseen seinään, sillä niitä ei voitu ottaa käyttöön, koska ne varastettaisiin heti. Ylioppilaskunnalla puolestaan suunniteltiin yhdistymisen aikaan myös possujunaa, joka kulkisi aina Technopolikselta KYS:lle saakka.

M E L K E I N I L M A I S TA T Y H Y - TO I M I N TA A Kemian laitoksella Joensuussa suhtauduttiin Futuran remonttimuuttoon Educalle luonnontieteilijöille tyypilliseen tapaan erittäin pragmaattisesti: muutto tulisi, sinne mentäisiin ja kun tultaisiin takaisin, päästäisiin hienoihin uusiin tiloihin. Laitosjohdon positiivinen asenne näkyi myös muuttoon suhtautumisessa. Laitoksen johtaja, professori Mika Suvanto näki, että muutto olisi joukkoja yhdistävä ja henkeä nostattava vaihe laitoksen väelle, vaikka se hidastaisikin vähän oikeiden töiden etenemistä. Niin ensimmäinen muuttopäivä koitti, ja professori Suvanto pysähtyi oman urakkansa lomassa katselemaan, miten kemistit kantoivat laatikoita ja rullailivat isoja objekteja pitkin käytäviä. Hän totesi omaan, reippaaseen tyyliinsä, että tämähän se vasta oli melkein ilmaista tyhy-toimintaa!

83


TA I D E T TA I L M A N A I V O J A Joensuun kampuksen Agora-rakennuksessa on koko rakennuksen eteläisen sivustan läpikulkeva taideteos nimeltään Sanan säilä, joka on pidetty henkilökunnan ja opiskelijoiden keskuudessa. Sen saapumisaikaan käytiin siitä kuitenkin Agoralla kiivasta keskustelua henkilökunnan kesken, sillä niin moderni taide ei lämmittänyt aivan jokaisen mieltä. Eräänä päivänä huomattiin, että kauan ja sekalaisin tuntemuksin odotettu taideteos oli vihdoin ja viimein saapunut paikalleen kahvion ja aulan kattoon. Eräs professori kulki kahvion ohi, eikä huomannut, että taiteilija oli juuri paraikaa viimeistelemässä työn ripustuksia. Hän huikkasi kahvipöydässä istuville kollegoilleen, että ”onkos tämä nyt sitä taidetta ilman aivoja?” Taiteilijan ilme kertoi kaiken.

K YS S I LTÄ T E C H N O P O L I K S E L L E Erään kerran tilapalveluiden kiinteistösihteerille soitti huolestuneen oloinen henkilö, joka kertoi kuuluvansa yliopiston henkilökuntaan ja hävittäneensä avaimensa. Tämä oli kiinteistösihteerille hyvin tyypillinen tilanne ja hän alkoi tiedustella rutiininomaisesti naisen tietoja. Kiinteistösihteeri meinasi kuitenkin tiputtaa puhelimen kädestään, kun henkilö totesi tyynesti, että hänellä oli ollut yleisavain kaikkiin rakennuksiin KYS:ltä Technopolikselle. Hyvänä asiakaspalvelijana kiinteistösihteeri ei alkanut väittää vastaan, vaan kyseli tältä lisätietoja. Asiaa selvitettiin jokseenkin kauan, kunnes soittajan todellinen linkki yliopistoon lopulta selvisi: hän ei ollutkaan yliopiston työntekijä, vaan sen sijaan KYS:n asiakas Niuvanniemen toimipisteessä!

DEMENTIA KUOPIOSSA Kuopion kampuksen rakennuksissa vallitsee ia-päätteinen nimeämislogiikka, joka on suonut kekseliäälle henkilökunnalle mahdollisuuden ilotella rakennusten nimillä. Rakkaudella hallintoa kohtaan eräässä kahvipöytäkeskustelussa keksittiin, että kun oli kaiken maailman Canthiaa, Melaniaa ja Biotekniaa, hallinnon rakennuksen nimeksi olisi pitänyt laittaa Dementia!

84


ARKKITEHDIN UNELMA Vuonna 1987 Savilahden rantaan valmistunut Studentia-rakennus, joka myös Lukemana tunnetaan, eroaa arkkitehtuuriltaan muista kampusalueen rakennuksista huomattavasti. Siinä missä muut Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen rakennukset ovat tiilisiä ja särmiömäisiä järkäleitä, Studentia hohtaa Savilahdessa puhtaanvalkoisena ja edustaa hieman yksityiskohtaisempaa arkkitehtuuria. Lukeman sijainti olisi lähtökohtaisesti arkkitehdin unelma: siitä voisi avautua ikkunat kauniiseen Savilahteen ja kuuluisaan kansan suussa Keihästetyt lokit -nimen saaneeseen patsaaseen. Sen sijaan arkkitehti on päättänyt arvostaa sijaintia laittamalla järven puoleiselle seinälle valtavan takan, jonka viereen on sijoitettu kapeat ikkunat.

T I L AT K ÄY T TÖ Ö N Joensuun kampuksen Metria-rakennus remontoitiin läpikotaisin vuosina 2016–2017, ja siinä panostettiin muun muassa esteettömyyteen. Kaikki tilat haluttiin myös mahdollisimman suurelle hyötykäyttöprosentille, sillä vanhassa rakennuksessa jokainen neliö ei ollut ollut parhaassa mahdollisessa käytössä. Äärimmäisyyksiin mentiin Metrian toisessa kerroksessa yhteiskuntatieteiden laitoksen kahvihuoneesta avautuvan välikaton osalta, jonne oli alkuperäisissä suunnitelmissa piirretty padel-kenttä. Monta padelia aktiivisesti pelaavaa ei laitokselta löytynyt, mutta siellä petyttiin silti, kun lopullisista piirustuksista kenttä oli vähin äänin hävinnyt. Eikä koskaan saatu mitään selitystä sille, miksi he eivät saisi kahvitauolla seurata yliopiston vielä tuntemattomien padelistien peluuta.

85


S AU N A - J A B A A R I T I L A K E M I S T E I L L E Kemian ainejärjestö Bunsen otti syksyllä 2018 laitosjohdon kanssa puheeksi talossa kiertäneen legendan, jonka mukaan niitä, jotka eivät olleet valmistuneet koskaan laitokselta, säilytettiin Futuran kellarissa. Nekin harvat, jotka eivät tähän tarinaan uskoneet, olivat perin vakuuttuneita siitä, että siellä olisi takuulla jotakin äärimmäisen hienoa. Laitosjohtaja, professori Mika Suvanto auttaa aina mielellään opiskelijoita, ja tässäkin tapauksessa hän järjesti kaikille halukkaille ekskursion koko Futuralle. Opiskelijat pääsivät talotekniikan täyteisestä ullakkokerroksesta alkaneella kierroksella möyrimään kaikissa talon heille entuudestaan tuntemattomista kolkista. Jännitys tiivistyi kohti kellaria tultaessa, eivätkä he voineet uskoa silmiään, kun sen ovi lopulta avattiin ja takaa paljastui vedenpuhdistusjärjestelmä, josta levisi sanoin kuvaamaton haju koko tilaan. Bunsenlaiset kokivat suuren antikliimaksin ja olivat suuresti harmissaan tästä asioiden tilasta: he kun olivat suunnitelleet kellariin ainejärjestön sauna- ja baaritilan perustamista!

S AV O L A I N E N E T U H U O N E Yliopistokollegio kokoontui erään kerran Kuopion kampuksella. Kokous pidettiin Medistudialla, ja kampukselle päästessä osalla kollegion jäsenistä oli jo tarvetta käydä puuteroimassa hieman nenäänsä. Saniteettitilojen löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa, sillä ei mailla eikä halmeilla näkynyt WC-kylttejä. Kollegion jäsenet huomasivat kuitenkin oven, jossa luki arvoituksellisesti Etuhuone. Lääketieteellisellä kampuksella kun oltiin, olisi oven takana saattanut luonnollisesti olla mitä vain, esimerkiksi koe-eläinten vastaanottohuone. Joensuulaiset uskaltautuivat kuitenkin raottamaan tämän salaperäisen Etuhuoneen ovea sen verran, että totesivat sen olevan WC-tiloja edeltävä tila, jossa oli lavuaarit ja peili. Vastuu sen ymmärtämisestä siirtyi savolaiseen tapaan oven avaajalle.

86


S AV U T TO M A N Y L I O P I S TO N K E S K U S Teologian osaston uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani on havainnoinut vuodesta 2013 alkaen mielenkiinnolla itäsuomalaisuutta ja yliopiston kampuskaupunkien ominaispiirteitä. Alkuun hän ihmetteli, kertoiko karjalaisuudesta esimerkiksi jotakin se, että Agoran talossa oli vain naisille suihkutilat. Hän havaitsi kampusalueella nopeasti myös muita hupaisia piirteitä. Erään kerran esitellessään Joensuuta konferenssissa hän totesi leikillään, että Pohjois-Karjalan keskus on Joensuu ja sen keskus on yliopisto, ja savuttoman yliopistokampuksen keskus on taideteos Alkukivet, joka on tupakkapaikka eli kaiken keskipiste! Jos oikein tarkkaan ja tietyllä silmällä oikeasta kulmasta katsoo, voi Alkukivet nähdäkin pystyssä olevina sormina, jotka vain odottavat tupakkaa väliinsä.

VA H I N KO J A S AT T U U Eräänä keväisenä aamuna kiinteistöinsinööri Raimo Halonen oli katsastamassa yliopiston tiluksia tavalliseen tapaansa Kuopion kampuksella. Kaikki näytti olevan mallillaan, mutta Snellmanian jätekatoksessa hän huomasi yhtäkkiä, että vettä tulvi valtavia määriä sadevesiviemäristä sisälle. Halonen tarttui puhelimeen ja näppäili rivakasti kiinteistönhoitajan numeron. Linja aukesi ja Halonen alkoi heti tiedustella, missä tämä oli ja ehtisikö hän tulla korjaamaan tilanteen välittömästi. Kiinteistönhoitaja meni vähän hiljaiseksi, ja sanoi sitten: ”Täällä mie oon yläpuolellas aukasemassa sitä viemäriä, taitaa siis pelittää!”

87


S U U N N I T E L M I A R E H TO R I N PA R V E K K E E L L E Joensuun kampuksen Aura-rakennuksen itäpäässä sijaitsee niin kutsuttu Norsunluutorni, jonka päässä on paljon huomiota herättänyt linnunpönttö. Opiskelijoiden suosimassa anonyymissa viestintäpalvelu Jodelissa joku onneton erehtyi kerran kysymään, mikä parvekkeen tarkoitus oli. Useat opiskelijat kertoivat sen olevan vain henkilökunnan vuokrattavissa olevan saunatilan vilvoitteluparveke. Sauna oli kuulemma otettu pois opiskelijoiden käytöstä erään ainejärjestön juhlien riistäydyttyä käsistä. Myös johdossa on pohdittu parvekkeen tarkoitusta ja tarpeellisuutta, vaikka se piristääkin seinustaa. Parvekkeelle on suunniteltu vuosien varrella paljonkin erilaista oheistoimintaa: suosituin ajatus on rehtorin avajaispuhe, jonka rehtori voisi kuuluttaa joulurauhan julistuksen tapaan Ystävyydenpuistoon. Myös studia generalia -luentojen pitämiseen se olisi vallan kätevä paikka. Johto on myös suunnitellut lähettävänsä sieltä savumerkkejä seuraavan kerran, kun rehtori on valittu.

K U VAU K S E L L I N E N J O N O Vaikka toisin voisi kuvitella, ruokajonot eivät ole mikään uusi ja ihmeellinen ongelma yliopistolla. Aikanaan jonoista valiteltiin Kuopiossa paikkaan jos toiseenkin, mutta mikään ei tuntunut tuottavan tulosta. Päätettiin, että oli aika ottaa kohtalo omiin käsiin. Kirjaston Snellmanian puoleisessa päädyssä oli siihen aikaan kirjahylly, joka oli juuri sopivalla korkeudella, jotta siihen saatettiin asentaa kamera. Kamera lähetti live-kuvaa eräälle alustalle, jonka linkki oli aluksi tiedossa vain muutamalla jutun alullepanneella henkilöllä. Heidän laitoksillaan ihmeteltiin kovasti, miten kollegat olivat oppineet ennustamaan jonon pituutta niinkin hyvin. Kamerasta ei näkynyt yksittäisiä ihmisiä, mutta siitä erotti sen verran, että saattoi katsoa, missä jonon pää kulki. Porukka ei kuitenkaan malttanut säilyttää salaisuutta, vaan jokainen kertoi linkistä parille oikein hyvälle kollegalleen, jotka taas kertoivat edelleen ihan vain parille tyypille lisää. Näin pikkuhiljaa tieto kuvaamisesta kantautui johdon korviin, ja se kiellettiin tietysti välittömästi.

88


LU O V U U S K U K K I I

L Ä M M I T YS TA R KO I T U K S I I N Kirjastossa poistetaan kirjoja säännöllisin väliajoin. Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina niitä oli vielä tapana myydä, mutta sittemmin niitä annettiin ilmaiseksi. Moni löytää poistoista mielenkiintoisia ja tarpeellisia teoksia, ja kirjastolla on todettu, että jaettu ilo on paras ilo. Eräs asiakas vei kerran poiston yhteydessä kirjoja kuitenkin aivan valtavia määriä, mikä jatkuessaan herätti kirjastohenkilökunnan huomion sangen pian. Eräs asiakaspalveluvuorossa ollut henkilö näki kirjahamstraajan tulevan taas, eikä voinut olla kysymättä tältä, mihin ihmeeseen tämä kirjoja oikein raahasi. Vastaus kuului: ”Lähinnä lämmitystarkoituksiin!”

ELÄMÄN OPTIMAALISUUS Puhutaan usein, että tietyille tieteenaloille hakeutuu keskimäärin tietynlaisia ihmisiä, ja mitä pidempään kyseisellä alalla työskentelee, sen enemmän sen ajattelumallit tarttuvat yksilöön. Eräs Itä-Suomen yliopiston matemaatikko optimoi lukujen lisäksi elämää aivan äärimmilleen ja tekee kaikenlaisia sääntöjä arkeensa, jotta se jäsentyisi loogisemmin. Eräs hänen säännöistään on esimerkiksi se, että mikäli ruoka ravintolassa maksaa ≥10e, astioita ei tarvitse viedä palautuspisteeseen. Yliopistolla kerrotaan myös, että eräs matemaatikko oli puolestaan aikanaan vihannut yli kaiken ostoksilla käyntiä ja keksinyt, että voisi lopettaa ostoksilla käynnin todennäköisyyslaskennan avulla iäisyydeksi. Hän teki tarkat laskelmat siitä, miten pitkään todennäköisesti eläisi ja montako pukua, ruohonleikkuria ja muita kulutushyödykkeitä hän tarvitsisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan elämänsä aikana. Sitten hän meni ja osti nämä kaikki yhdeltä istumalta, eikä hänen tarvinnut enää koskaan mennä ostoksille.

89


C A R E L I A 24/7 PA LV E LU PA K E T I T Joensuun kampuskirjastossa tehtiin kesällä 2017 remontti, jolla parannettiin paitsi tilojen käytettävyyttä ja opiskelijoiden työskentelymukavuutta, myös mahdollistettiin heidän oleskelunsa kirjastolla sen varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Kirjasto halusi ajan hengessä osallistaa opiskelijoita tilojen suunnittelussa ja pyysi heitä kertomaan, mitä kaikkea heidän unelmiensa Carelia 24/7 -tiloissa olisi. Vastauksia saatiin paljon, ja niiden avulla kehitettiinkin kirjaston palveluita merkittävästi. Joukossa oli kuitenkin myös mitä utopistisimpia toiveita, joiden innoittamina kirjastolaiset väsäsivät kokoelman erilaisia varustepaketteja, joilla selviäisi jatkuvasta kirjastolla oleskelusta. Aloituspakettiin kuuluivat vain villasukat ja termospullo, kun taas Premium-pakettiin jo edellisten lisäksi viltti, eväsrasia ja unimaski. Deluxe-versioon sisältyivät vielä hammasharja, lusikkahaarukka, kahvipannu, tulitikut, retkikeitin, perkolaattori, trangia, kahvimylly, samovaari, pyjama, retkipatja, tyyny sekä patteriton tikittämätön kello. Kaikkein vaativimmille oli saatavana vielä erityistilauksesta Deluxe Luxury -paketti, joka sisälsi kaikkien edellisten lisäksi myös ylellisyyksien ylellisyyden, eli oman äidin!

V E R E N S O K E R I T KO H D I L L E E N Itä-Suomen yliopiston jakotuotteita on ollut ensimmäisen vuosikymmenen aikana jokaiseen lähtöön. Kaikkien yllätykseksi karkit olivat kuitenkin ehdottomasti ainakin terveystieteiden tiedekunnassa kaikkein suosituimpia, mikäli sen voi päätellä niiden hupenemisvauhdista. Laajassa tiedossa kuitenkin oli, että opetusjohtajan huoneessa niitä oli saatavilla pidemmän aikaa, liekö hän saanut ylimääräisen toimituksen niitä. Jos laitoksella sattui tulemaan nälkä ja verensokeri laski eikä mitään syötävää ollut, piti aina keksiä jokin hyvä syy käydä opetusjohtajan pakeilla. Karkit pelastivat monta tilaisuutta, mutta ne loppuivat aikanaan myös opetusjohtajalta. Tarina kertoo, että kuuluisia UEF-karkkeja olisi ehkä vielä rehtorin pöydällä, mutta sinne lieneekin isompi kynnys mennä tekemään tikusta asiaa.

90


L AT U R A I V O S I M U L A AT TO R I Sovelletun fysiikan laitoksella on varastossa kolmentuhannen kilon painoinen, 4x2 metrin levyinen juoksumatto, jossa on kallistuskulmat ja kaikki ominaisuudet viimeisen päälle särmätty. Matto on purettu, sillä sitä ei saanut hävittää ja kovasti onkin mietitty, missä sitä oikein voisi käyttää. Professori Pasi Karjalainen ehdotti eräänä talvena laturaivokeskustelun käydessä kuumimmillaan, että mitä jos matosta tehtäisiin laturaivosimulaattori. Siinä voisi simuloida laturaivotilanteita, ja yhdentyyppisiä koehenkilöitä voitaisiin kutsua hiihtämään ja toisia vapaaehtoisia taas kulkemaan koiran kanssa matolle. Tähän voitaisiin hakea myös monitieteistä hankerahaa esimerkiksi psykologian kanssa. Toinen varteenotettava, vaikkakaan ei ehkä tieteelle niin hyödyllinen vaihtoehto, olisi myydä matto Saudi-Arabiaan jollekin sheikille hiihtomatoksi.

S E L I T Y K S E N M A K UA Savonlinnan normaalikoulu oli peruskoulujen digiloikan uranuurtajia paitsi Suomessa, myös ihan kansainvälisessäkin vertailussa. Savonlinnan Norssissa varmistettiin kaikkien oppilaiden yhdenvertainen pääsy kaikkiin heidän käyttämiinsä digitaalisiin oppimisympäristöihin tarjoamalla heidän käyttöönsä oma iPad. Padit sai viedä kotiin, mutta jos siellä sattui vahinko, perhe olisi velvollinen korvaamaan sen. Eräs isä tuli sitten yhtenä aamulla koululle lasta saattamaan ja kävi samalla myös sisällä kertomassa opettajalle, että edellisenä päivänä oli lapselle kotona sattunut vahinko, ja hänen iPadinsa oli mennyt rikki. Korvauksesta sovittiin ja isä lähti töihin. Kun kello soi, lapsi tuli sisälle aivan hiekkaisena ja meni heti opettajan luokse tohkeissaan: ”Ope, ope, arvaa mitä! Iskä pudotti eilen pädin sohvalta ja nyt sen näyttö on ihan mäsänä!”

91


E M P I I R I S E T KO K E E T Jotkut tiedettä elämäntyönään tekevät henkilöt haluavat ehdottomasti olla kartalla kaikesta muustakin kuin vain varsinaisesta tutkimuskohteestaan. Esimerkiksi välitön lähiympäristö ja työvälineet ovat työntekoon vaikuttavia asioita, joihin ei kuitenkaan tarvitse enää kiinnittää huomiota sen jälkeen, kun ne on tutkinut läpikotaisin. Joensuun kampuksella on Natura-rakennuksessa LUMA-laboratorio, jossa on valtava määrä laboratoriotakkeja tutkijoiden ja vierailijoiden käyttöön. Erään kerran kaikki laboratorion takit oli koottu suureen pesukärryyn käytävälle pesulaan vientiä varten. Pesukärryn ohi kulkeneelle tutkijatohtori Risto Leinoselle tuli heti mieleen, että olisi asianmukaista selvittää, kuinka monta laboratoriotakkia mahtuisi yhden tutkijan päälle. Leinonen aloitti kokeen itse heti käytävällä ja tunkeutui ensin aivan pienimpiin takkeihin. Kun hänellä oli päällään niin paljon takkeja, etteivät pienet koot enää mahtuneet, hän siirtyi aina isompiin takkeihin. Loppuvaiheessa Leinosen oli käytävä pyytämässä kollegansa tutkimusavustajaksi, sillä hän ei saanut enää itse vedettyä takkien hihoja päälle. Kokeen tulos oli noin neljäkymmentä takkia.

T E R V E H E N K I N E N KO U LU Savonlinnassa ryhdyttiin aikanaan Normaalikoulun rehtori Mikko Ripatin johdolla digitalisoimaan menestyksekkäästi opetusta ja oppimismetodeja. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että myös lasten digitaalisilla alustoilla tekemät harjoitukset piti saada tallennettua samoille alustoille. Henkilökunta sai näiden käytön opettamiseen paljon asianmukaista koulutusta, ja uuden sanaston tabletit ja pilvet yhdistyivät yliopistolaisten päässä kaikenlaisiin semanttisesti mielenkiintoisiin ratkaisuihin. Kun alettiin visioida, voisiko kaikki opetus tapahtua jollakin verkkoalustalla, huvitusta herätti ajatus pilvikoulusta, jossa kaikilla oppilailla on alusta lähtien omat tabletit!

92


S Ä H KÖT U O L I Kestävän kehityksen nimissä Itä-Suomen yliopiston kirjastolla saa uuden työtuolin vasta, jos vanha tuoli rikkoutuu käyttökelvottomaksi. Toisilla uuden tuolin himo on kerta kaikkiaan niin kova, että he ovat miettineet vanhan tuolin rikkomista uuden toivossa. Lama-aikaan työelämässä olleet kirjastolaiset ovat puolestaan oppineet säästäväisyyttä siinä määrin, että he ovat tottuneet puolittamaan post it -lappuja ja käyttämään paperit molemmin päin vähintään kerran. Eräs tällaiseen malliin tottunut työntekijä on tietopalveluneuvoja Tapio Lehtinen, jonka työtuoli oli yhteen aikaan niin rikki, että hänelle oli jopa ihan ehdoteltu sen vaihtamista. Lehtinen piti kuitenkin vanhasta tuolistaan niin paljon, ettei yksikään uusi tuoli olisi voinut sitä korvata. Mikään ei olisi saanut häntä luopumaan vanhasta tuolista. Samaan aikaan kirjastolaisten pöytiä korvattiin uudenkarheilla sähköpöydillä, mutta Lehtinen ei puolestaan ollut saanut vielä sellaista. Hän totesikin, että jos saisi valita, hän ottaisi kaikkein mieluiten näiden yhdistelmän – sähkötuolin!

KALLIIT TUNNIT Aurinko paistoi ja teologian osastolla pyyhki kaikki hyvin: oli rahoitusta, opiskelijat saivat paljon opintopisteitä, artikkelit menivät läpi ja halukkaita opiskelijoita oli jonoksi asti. Eräs asia kuitenkin hiersi osastolla ja kovasti hiersikin. Se asia oli tiskaaminen. Tarina ei kerro, miten tiskit sen viimeisen kerran hävisivät altaasta, mutta sen sijaan osastolla päätettiin, että sama ei saisi toistua enää koskaan. Niinpä yliopistonlehtori Esko Ryökäs valmisteli hinnaston sellaisia henkilökunnan jäseniä varten, jotka haluaisivat käyttää tiskauspalvelua jatkossakin. Ryökäs laski professorin tuntipalkkaan suhteutettuna, mitä minkäkin astian tiskaaminen maksaisi aina teelusikasta á €18 ruokalautaseen á €102 ja tulosti nämä A4-arkille, joka kiinnitettiin osaston kahvihuoneen kaapinoveen. Laupiaana ihmisenä Ryökäs myönsi kahdeksan euron alennuksen useimmin käytetystä tuotteesta, haarukasta, jonka tiskaushinnaksi jäi €27. Tiskausfarssit loppuivat hinnoittelupolitiikan myötä. Arvoitukseksi sen sijaan jäänee se, miten hitaita tiskaajia teologialla ollaan tai toisaalta, miten kovaa palkkaa teologian professorit oikein saavat!

93


B I OTA LO U S PA P I T Silloinen pääministeri Juha Sipilä oli vierailulla Joensuun kampuksella syksyllä 2016 metsätieteiden osaston kutsumana. Tilaisuus pidettiin Carelian isossa salissa. Tapahtumien rauhoituttua professori ja osastonjohtaja Jyrki Kangas viittasi Itä-Suomen yliopiston monialaisuuteen ja kertoi metsäbiotalouden koulutuksesta ja sen kehittämisestä sekä tärkeydestä. Kangas sanoi, että heidän osastonsa tavoitteena oli, että kaikki Itä-Suomen yliopistolaiset ymmärtäisivät alasta riippumatta, mitä biotalous on. Olivat he sitten humanoideja, kemistejä, fyysikoita, lääkäreitä tai pappeja, kaikkien tulisi ymmärtää metsäbiotalouden perusteet. Kankaan mielikuvitus lähti vallan laukalle ja lopuksi hän julisti, että heidän osastonsa tavoitteena oli kouluttaa ensimmäiset biotalouspapit! Sipilä näytti jostain syystä siltä, ettei ajatus häntä liiemmin miellyttänyt.

B U L L S H I T D E T E C TO R Eräs englanninkielen professori antoi opiskelijoille usein palautetta ja kertoi myös, mille hänen antamansa arvosanat perustuivat. Erään kerran oli ollut poikkeuksellisen haastava tentti, jossa opiskelijat eivät olleet pärjänneet niin hyvin kuin yleensä. Moni oli saanut jopa hylätyn, mikä tarkoitti edessä olevaa uutta ja kovempaa pänttäämistä. Professori lähetti keskiarvotiedot opiskelijoille ja pohti syytä opiskelijoiden ei-niin-hyvälle suoriutumiselle. Hän totesi viestin lopussa, että hänen Bullshit Detectorinsa oli ehkä tainnut olla sillä kerralla enemmän käytössä kuin yleensä!

94


UUSIA MAISTERIOHJELMIA Johdon päiviä vietettiin alkuvuodesta 2019 Bomballa Nurmeksessa. Päivillä keskusteltiin ryhmissä muun muassa siitä, mitä kaikkea tieteidenvälinen yhteistyö voisi tarkoittaa. Keskustelemassa olivat eräässä ryhmässä terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki sekä varadekaani Anna-Liisa Levonen ja flosofsen tiedekunnan dekaani Janne Pietarinen, joka harrastaa painonnostoa. Levonen oli kiinnostunut Pietarisen harrastuksesta ja äkkiä virisi keskustelu maisteriohjelmasta, joka vetäisi takuulla runsaasti maksavia asiakkaita: Kyseessä olisi näiden kahden tiedekunnan välinen crossft-(maisteri)ohjelma, jossa muun muassa dekaani ottaisi opetustunteja ja vetäisi 5 op painonnostokurssin. Opetusta olisi vielä kaiken lisäksi tarjolla molemmilla kampuksilla ja monitieteistä hankerahaakin voisi hakea. Mikä unelma!

Y K S I Y L I O P I S TO Ensimmäisten UEF-vuosien aikana kampustenvälinen kissanhännänveto on väistynyt aidon ja laitosten omasta aloitteesta tapahtuneen yhteistyön tieltä. Siitä huolimatta edelleen puhuttiin paljon kolmesta ja sittemmin kahdesta kampuksesta ja siitä, millaisia erikoispiirteitä tämä kahden kampuksen malli yliopistolle soi. Myös kampustenvälisen tasapainon säilyttämisestä kantoivat jotkut tahot jatkuvaa huolta. Itä-Suomen yliopiston uuden strategian valmistelussa kysyttiin henkilökunnalta sitä, millä tavoin he toivoisivat yliopistoa ja nimenomaan ueflaisuutta kehitettävän. Monessa vastauksessa todettiin, että johdon vahva puhe kahdesta kampuksesta olisi ehkä syytä lopettaa, kun todellisuudessa oli vain yksi yliopisto!

95


L A I TO K S I L L A S AT T U U J A TA PA H T U U

S A N O I L L A O N VA I K U T U S TA Marraskuussa 2018 pidettiin kielikeskuksella Skype-palaveria, jossa päädyttiin varsinaisten asioiden jälkeen keskustelemaan eräistä polttareista, joissa sulhasen parta oli värjätty. Kielikeskuksen opintoasiainpäällikkö Lauri Tolkki tokaisi, että hän ei kyllä moiseen ryhtyisi, paitsi Itä-Suomen yliopiston turkoosiksi hän kyllä voisi tietysti movemberin kunniaksi kasvattamansa viikset sutaista. Kaksi kollegaa Joensuun päästä oli kuulemassa tämän lausahduksen, ja välittömästi kun kamerat sammutettiin, he laukkasivat kaikenlaista hauskaa toimintaa työyhteisössä toteuttavan tahon puheille toiseen päähän käytävää. Tolkki oli menossa myöhemmin samalla viikolla Joensuuhun, eikä kulunut aikaakaan, kun hänen sähköpostiinsa kilahti yliopisto-opettaja Katri Niemeltä viesti. Niemi kertoi, että hänellä olisi eräs erittäin tärkeä ja kiireellinen juttu ja pyysi Tolkkia piipahtamaan luonaan. Tolkki tiesi heti, mihin kaikki päättyisi, mutta ei voinut olla menemättäkään, kun työntekijä häntä kerran pyysi. Loppuviikon Joensuu-päivän päätteeksi Tolkki sitten suuntasi kohti Kuopioon vievää bussia siististi pukeutuneena, salkku kädessä ja viikset UEFin turkoosinvärisinä. Päät kääntyivät niin bussipysäkillä kuin kotonakin, jossa hän oli jo tosin ehtinyt varoittaa perhettään ennen lähtöään. Sanansa mittaisena miehenä Tolkki kulki viikset turkoosina koko loppukuun, jota oli onneksi jäljellä enää muutama päivä. Hän totesi tämän kokemuksen pohjalta, että tärkein opetus Kielikeskuksella työskentelemisestä on se, että sanoilla on aina vaikutusta!

P R I N T T E R I N H AU TA J A I S E T Aducatella oli Kuopion kampuksella yhteen aikaan printteri, jonka toiminta alkoi hiljakseen tökkiä yhä pahemmin ja pahemmin. Samaan aikaan tuntui siltä, että kaikki siellä käytössä olevat laitteet yksi toisensa perään hajosivat. Myös aducatelaiset alkoivat tämän laitteiden poismenon myötä hiljalleen hajoilla itsekin, ja viimeinen pisara oli, kun eräänä aamuna yksi printteri ei enää herännyt lainkaan. Aducaten johtaja

96


Lea Tuomainen saapui töihin ja huomasi, että printteri oli kannettu hänen ovensa eteen. Hän tiesi heti, että sen aika oli nyt tullut, ja hän seurasi pitkin päivää, kun printterin eteen kannettiin kynttilä, puinen Daavidin tähti, ja sen päälle laskettiin joulusta jäänyt kranssi. Joku kirjoitti muistolauseen ja sanan RIP paperille, ja printterin ohi kulkiessaan kaikki kumarsivat sille. Hautajais- ja kunniamenot jatkuivat useita päiviä, kunnes joku tyly virastomestari saapui ja lopetti aducatelaisten suruajan viemällä printterin sen viimeiseen sijoituspaikkaan.

O P I S K E L I J A N P E L ÄT I N Eräs teologian opiskelija oli tullut jumikohtaan pro gradu -tutkielmassaan ja oli päättänyt viimein tarttua härkää sarvista, jotta työ etenisi. Hän keräsi voimansa ja kun kerran sattui olemaan yliopistolla, hän päätti mennä katsomaan olisiko ohjaaja paikalla. Opiskelija tuli ohjaajan ovelle, joka oli kokenut muodonmuutoksen sitten viime kerran: Ovessa oli lappu, jossa luki huomennakaan ei ole mitään. Sen alla oli lumileopardin kuva, joka tuijotti vihaisesti oven taakse tulijoita, ja oven toisella puolella luki lukitse ovi aina kun tulet sisään. Huone oli pimeänä, eikä opiskelija uskaltanut mennä sisään. Hän perääntyi ovelta ja mietti, mitä kummaa ohjaajalle oli tapahtunut. Todennäköisimpänä mahdollisuutena hän piti sitä, että viestit oli asennettu opiskelijoiden poispelottamiseksi, jotta ohjaaja saisi työskennellä rauhassa muiden työtehtävien parissa.

POSTI KULKEE Historia- ja maantieteiden laitoksella on harmiteltu kovasti sitä, ettei enää tule juurikaan postin tuomia kirjeitä, vaan sen sijaan sähköpostikansio täyttyy kaikesta, mitä ei ehdi koskaan lukea. Postilokerolla käymisestä on tämän myötä tullut satunnainen tapa, joka päättyy lähes aina pettymykseen. Jälleen kerran laitoksenjohtaja, yliopistonlehtori Minna Tanskanen oli tehnyt pettymysten retken postilokerolleen, joka ammotti tyhjyyttään. Paluumatkalla työhuoneelleen hän kohtasi myötätuntoisen yliopistonlehtori Arto Nevalan, jolle hän purki tuntojaan. Seuraavana päivänä kun Tanskanen laahusti postilokerolleen, hän huomasi, että sieltä pilkisti kuin pilkistikin sisäisen postin kuori. Innoissaan hän tarttui siihen ja repäisi sen auki. Kuoressa oli lappu, jossa luki: ”NEVALALTA TERVEISIÄ JA ILOISTA PÄIVÄNJATKOA!”

97


98


J U U S O - PA P U K A I J A J A P R E S I D E N T T I Itä-Suomen yliopisto päätti lakkauttaa kaikkien kolmen kampuksensa kasvitieteelliset puutarhat vuonna 2012. Sittemmin Joensuun kampuksella musiikkitieteen yliopistonlehtori Noora Vikman sekä taiteen, kulttuurin ja journalistiikan monitoimimies Jussi Virratvuori olivat olennaisia hahmoja Botania-nimeä kantavan yliopiston entisen puutarhan ylläpitämisessä lakkauttamista seuranneina vuosina. Botanialla eli lakkauttamisaikaan paitsi toistatuhatta toinen toistaan harvinaisempaa ja kauniimpaa kasvia, myös kuuluisa Juuso-papukaija. Juuso osasi puhua oikein hienosti, mutta kaunista se ei aina ollut. Papukaijamaiseen tyyliin se nimittäin toisteli kuulemiaan sanoja, ja erityisesti Botanialla vierailevat koululaisryhmät saattoivat jumittaa sille päälle ei-niin-korvia hivelevän sanaston. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli kerran käymässä Joensuussa, ja hänelle haluttiin tietysti esitellä kaupungin parasta antia, mikä tarkoitti muun muassa vierailua Botaniaan. Presidentti kävi kierroksellaan kohteliaasti tervehtimässä paikallaollutta Juusoa, jolla oli pahaksi onneksi meneillään pelkkien v-sanojen päivä. Vaikka presidentti mitä yritti, ei Juusosta saanut muuta irti. Kaikenlaista elämässään nähnyt presidentti ei tästä hätkähtänyt, mutta paikallisuutisissa kerrotaan olleen vierailun jälkeen, että tasavallan presidentti kävi yliopiston entisellä puutarhalla ja papukaija vain kiroili!

99


A S I A K K A AT KO M E N TAVAT Joensuun kampuskirjastolla on henkilökunnan tiloja kahdessa kerroksessa, ja niihin kulkeviin oviin on teipattu isosti ”VAIN HENKILÖKUNTA”. Näissä tiloissa ei ole ihan täydellistä kaiken kattavaa äänieristystä, mutta aina silloin tällöin henkilökunnan puolelle kuuluu jotakin meteliä lukusalien puolelta ja siellä käydään komentamassa hiljaisuutta. Kerran puolestaan henkilökunnan käytävän puolella käytiin kiihkeää ajatustenvaihtoa kokoelmista ja äänitasot nousivat sitä mukaa kun keskustelu eteni. Ei kulunut kauaa, kun opiskelijan pää pilkisti ”vain henkilökunta” -ovesta ja pyysi työrauhaa.

L I I A N P I T K Ä LO M A Kuopion kampuskirjastolla tunnettiin aikoinaan eräs kollega hänen itselleen antamalla nimellä Erkki Ilkeämieli. Erkki työskenteli kirjaston järjestelmäasiantuntijana, ja erityiseksi sydämenasiaksi hänelle oli muodostunut kirjastolaisten tietoturva. Jos joku jätti työhuoneensa oven auki ja tietokoneen lukitsematta, hän kävi lähettelemässä sähköposteja auki jääneeltä koneelta omistajan tilillä, ja allekirjoituksena oli Erkki Ilkeämieli. Jos taas pöydälle oli jäänyt rahapussi, Erkki saattoi piilottaa sen, tai lempeämmällä tuulella ollessaan vaihtaa vaikkapa vain tietokoneen työpöydän taustakuvan. Erään kerran palvelupäällikkö Arja Juntunen oli ollut pitkällä kesälomalla, ja pahaksi onnekseen hänen työhuoneensa ovi oli jäänyt loman ajaksi auki. Kun Juntunen saapui virkeänä töihin, hän aikoi laittaa ensi töikseen koneen päälle lataamaan kaikki päivitykset. Hän laittoi tavarat paikalleen ja matkalla koneen ääreen hän huomasi, että hänen tietokoneensa näppäimistö kasvoi ruohoa! Juntunen päätti, ettei reagoisi asiaan mitenkään, vaan on niin kuin ei olisikaan. Rairuohopeukalo-Erkki paljastui nopeasti, ja Juntunen sai lopulta turvaan viedyn, alkuperäisen näppäimistönsä toimivana takaisin. Hän oppi kuitenkin näin tarkistamaan aina ovensa ennen lomille ja viikonlopunviettoon lähtöään!

100


TUHOLAISIA Kirjastolla tapahtui kummia talvella 2017–2018. Kaikki alkoi yhdestä työhuoneesta, jossa työskentelivät tietopalveluneuvojat Liisa Tervonen ja Anne Aalto. Sinä talvena kirjastolla tehtiin henkilökuntaa melulla ja erityisjärjestelyillään vaivannut ilmastointiremontti, ja Tervonen ja Aalto huomasivat pian, että remonttimiehillä olivat hieman ronskimman puoleiset otteet. He olivat jyrsineet naisten työhuoneen ovenkarmia ja alkaneet käyttää heidän huonettaan usein ilta- ja yöaikaan: milloin naisten töihin tullessa Tervosen pähkinät olivat pitkin pöytiä, milloin taas kukkamullat levällään. Jälleen kerran, kun Tervonen ja Aalto totesivat ukkojen riehuneen heidän huoneessaan, kirjaston palvelupäällikkö Marja Maijala otti ja soitti hieman tiukemman sävyisen puhelun rakennusfrmaan ja vaati, että rakennusmiehet eivät kolhisi paikkoja tai että he siivoaisivat edes jälkensä mennessään. Rakennusfrmassa oltiin hämmästyneitä, mutta pahoiteltiin tietysti kovasti. Pian kuitenkin selvisi, etteivät työmiehet olleet käyneet lähimaillakaan kyseistä huonetta koko remontin aikana. Kaikki osapuolet olivat täysin ymmällään, mistä oli kysymys, mutta sitten yhden työhuoneen kaapin alla havaittiin pieni, karvainen kuono, jossa oli pitkät viikset. Tihutöiden takana olikin takaovesta sisään jotenkin ujuttautunut rotta, joka oli pakkasia paossa!

A S P I R I I N I E I TO I M I Itä-Suomen yliopiston apteekkiin tuli kerran eräs vanhempi rouva, joka valitteli kovaa polvikipua. Hänelle suositeltiin aspiriinia, sillä säryn poiston lisäksi se saattaisi parantaa myös hänen verenkiertoaan. Meni muutama päivä, ja rouva tuli surullisena takaisin paketin kanssa ja valitteli, kun lääke ei toiminut hänellä lainkaan. Paikalle kutsuttiin vuoropäällikkö, joka alkoi selvittää rouvan kanssa tilannetta. Farmaseutti kyseli rouvalta, mihin aikoihin ja minkä yhteydessä hän oli lääkettä nauttinut. Olihan hän juonut lääkkeenoton yhteydessä ja muutoin tarpeeksi vettä? Rouva katsoi kummissaan farmaseuttia ja nosti häveliäästi hamettaan hieman polven yläpuolelle. Suoraan polvilumpion päältä pilkisti pitkien sukkien lisäksi muutakin – nimittäin siististi teipattu aspiriinitabletti!

101


102


LU K U 4

Opiskelijaelämää Osasin tentissä kai ihan hyvin, mutta yhtä juttua en kyllä muistanut – kurssin nimeä! -Tuntematon opiskelija

103


OPISKELIJA-ARKEA UEFILLA

J U M A L A I N E N Y L I O P I S TO O N T U LO Kuopion kampuksella aloiteltiin uutta lukuvuotta ja silloinen yhteiskuntatieteiden laitoksenjohtaja Juha Hämäläinen oli toivottamassa uusia opiskelijoita tervetulleiksi. Auditoriossa vallitsi jännittynyt puheensorina, jonka Hämäläinen vaimensi sanoilla: ”Vaietkoon nyt mielen pienuus!” Tuskin monikaan opiskelija tiesi, että kyseessä oli lainaus Danten Jumalaisesta näytelmästä, jossa sanat lausuttiin saavuttaessa Helvetin porteille. Tämän vuoksi Hämäläinen jättikin sanomatta tilaisuuden lopuksi mieleensä tulleet sopivat päätössanat: ”ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!”

N U U D E L I A M E N E E I L M A N FA Z E R I A K I N Opiskelijaruokailu herättää tunteita niin kotona kuin yliopistollakin, missä on sama tilanne kuin monen opiskelijan kotona: hirveän vähistä varoista pitäisi valmistaa jotakin syömäkelpoista ja maukasta. Fazerin ravintoloiden tarjoamat rapeat kalapalat sekä tartar-kastike ovat erityisesti Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden keskuudessa kovassa huudossa. Rapeita kalapaloja mainostetaan aina anonyymissä keskustelusovellus Jodelissa kun niitä on ruokana, ja niistä on tehty myös paljon meemejä. Eräänä päivänä Fazerilla oli jälleen monen riemuksi rapeita kalapaloja listalla, ja jonkin verran porukkaa oli niistä innostuneena lähtenyt varta vasten yliopistolle syömään. Heidän pettymyksensä oli karvas, kun perillä olikin niiden sijasta vain nuudeleita. Eräs harmistunut opiskelija totesi, että hänestä opiskelijat söivät kyllä nuudelia ihan tarpeeksi ilman, että sitä tarjottiin ravintolassa!

104


T Y K I L L Ä K Ä R PÄ S TÄ Puolivälissä 2010-lukua huolestuttiin laajasti koko maassa yliopisto-opiskelijoiden ylilaajoista tutkinnoista. Valtakunnan tasolta alkoi tulla yliopistoille painetta varmistaa, että opiskelijat valmistuisivat ajoissa, ja etteivät liian laajat tutkinnot ainakaan hidastaisi työelämään siirtymistä. Myös Itä-Suomen yliopistolla tämä huoli oli pakko ottaa vakavasti ja niin ilmoitettiin, että ylilaajoja tutkintoja alettaisiin rajoittaa. Tämä herätti kuitenkin suurta vastustusta niin henkilökunnassa kuin opiskelijoissakin, ja niinpä rehtori Jukka Mönkkönen perusti työryhmän, jossa tutkintojen todellisia laajuuksia alettiin selvittää. Opiskelijat olivat jo valmiina nousemaan kapinaan, sillä heille ei sopinut heidän etuuksistaan leikkaamisen lisäksi enää se, että heidän tutkintojaankin alettaisiin vielä rajoittaa. Selvitysraporttia odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja siinä selvisi lopulta, että ylilaajoja tutkintoja oli vain alle 5 % kaikista yliopistolla suoritetuista tutkinnoista, eikä rajoituksia ollut mieltä asettaa. Järjen ihmisenä rehtori Mönkkönen totesi työryhmän loppuraporttia kirjoitettaessa, että työryhmän perustaminen oli ollut ehdottoman hyvä asia: ”Tässä alettiin nyt vähän ampumaan tykillä kärpästä, jota ei sitten ollut olemassakaan!”

KO VA Ä Ä N I S TÄ M A I N O S TA Moni nuori odottaa kuin kuuta nousevaa pääsevänsä yliopistoon opiskelemaan: fuksivuonna alkaa paitsi armoton juhlinta, silloin myös avautuvat ovet Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelujen piiriin. Jotkut kärsivät viisaudenhampaidensa kanssa pitkiäkin aikoja, jotta pääsevät poistattamaan ne huokeaan hintaan YTHS:llä, ja toinen ääripää taas venyttää hammaslääkärille menoa ihan vain suoranaisen pelon vuoksi. Eräs opiskelija oli juuri tällainen jälkimmäisenä mainittu, ja hän hakeutui sietämättömien kipujensa vuoksi lopulta pelkopotilaisiin erikoistuneen YTHS:n hammaslääkäri Anu Rosti-Siiran vastaanotolle. Opiskelija oli venyttänyt hoitoon menoaan hieman liian pitkään, sillä häneltä jouduttiin lopulta poistamaan yksi hammas ja juurihoitamaan toista. Puudutusaineet eivät tepsineet häneen ollenkaan, joten hän tunsi kaiken, mitä hänelle tehtiin. Hammaslääkärikauhuinen opiskelija oli kuitenkin tyytyväinen saamaansa palveluun ja hoidon lopputulokseen. Hän harmitteli operaation jälkeen vain sitä, uskaltaisiko kukaan enää tulla YTHS:lle sen koommin kuultuaan hänen huutonsa odotusaulaan ja varmaan sen taaksekin!

105


U S KO M U S S A N O J A Kirjastolla on tarjolla varsinaisten pakollisten tiedonhaun kurssien ohella myös monenlaisia vapaasti saatavissa olevia palveluita opiskelijoille, jotka tuskailevat tiedonhaussa. Kynnystä on madallettu esimerkiksi neuvolapalvelulla, jonne voi pistäytyä ilman erillistä ajanvarausta. Itä-Suomen yliopiston aikana on alettu tutkia yhä enemmän ja monitieteisemmin muun muassa työhyvinvointia. Eräs opiskelija oli halunnut löytää siihen liittyviä englanninkielisiä teoksia ja niinpä hän oli mennyt tietoasiantuntija Maarit Putouksen pakeille. Hän kertoi Putoukselle käyttäneensä hakusanana muun muassa keksimäänsä sanaliittoa ”work well-being”. Putous tokaisi tähän, että eihän sellaista ollut olemassakaan!

K AU K A I S U U S O N S U H T E E L L I S TA Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten kautta on mahdollista tehdä esimerkiksi täydentäviä opintoja tai vaikkapa suorittaa avoimen yliopiston kautta kursseja kokeillakseen, mikä ala voisi kiinnostaa. Itä-Suomen yliopiston laaja koulutustarjonta houkuttelee opiskelijoita Aducatelle ja moni on sitä kautta päässyt opiskelemaan myös unelma-alaansa tutkintopuolelle. Aducatelaiset edustavat ja mainostavat palveluitaan muun muassa erilaisilla messuilla, joilla kohdataan koulutuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Nuoria käy erityisen paljon Educa-messuilla, joilla usein on porukkaa jonoksi saakka hakemassa Aducaten kovan maineen keränneitä tuotekasseja ja kyselemässä opiskelumahdollisuuksista. Erään kerran koulutussihteeri Eeva Kykkänen oli muiden aducatelaisten kanssa Educa-messuilla, missä eräs nuori tuli kyselemään oikeustieteen opinnoista Joensuussa. Hän oli kovin kiinnostunut Aducaten laajasta tarjonnasta, mutta empi Joensuun kampukselle opintojen tekemistä, sillä se oli hänen kotipaikastaan niin kaukana. Kykkänen totesi hänelle, että senhetkinen Aducaten kaukaisin opiskelija oli ollut Australiasta. Hän oli tehnyt perus- ja aineopinnot kauppatieteisiin ja päässyt sitä kautta tutkinto-opiskelijaksi, joten olisi se varmasti mahdollista pääkaupunkiseudultakin käsin!

106


A S I AT TÄ R K E YS J Ä R J E S T Y K S E E N Kirjastolla on erittäin tiukka linja siitä, että ilta- ja viikonloppulainat palautetaan aina tasan kello 10 seuraavana mahdollisena päivänä. Eräällä opiskelijalla oli ollut viikonloppulaina ja hän oli hyvissä ajoin tunnollisena ihmisenä kello 9.50 kirjaston ovella valmiina palauttamaan lainaa. Häntä vastaan ovesta tuli kuitenkin erityisen viehättävä, vastakkaisen sukupuolen edustaja, jonka kanssa opiskelija jäi ovensuuhun juttelemaan mukavia. Juttu lensi, ja hän antautui keskustelulle niin, ettei huomannut lainkaan, miten kello kävi. Lopulta hänen lainansa myöhästyi, ja hän sai kolme kuukautta lainauskieltoa, vaikka oli seissyt koko ajan kirjaston ovella. Tarina kertookin, että opiskelija ei ole edelleenkään valmistunut.

TA R P E E K S I H Y VÄ S YY Joensuun kampuskirjastolla ei anneta yölainojen myöhästymistä anteeksi kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa, ja silloinkin kutsutaan asiakaspalvelupäällikkö Pirkko Kainulainen paikanpäälle antamaan armahdus. Kainulainen voidaan kutsua myös silloin, jos jostakusta tuntuu, että alkaa lepsuilla, sillä hän on nähnyt kaiken ja saa hankalimmatkin tilanteet hoidettua jämerällä varmuudella. Eräällä nuorella miesasiakkaalla oli yölaina myöhässä, ja hän saapui sitä palauttamaan. Kävi ilmi, että hän oli ollut putkassa edellisen yön, ja oli myös sen näköinen. Tämä oli Kainulaisenkin mielestä jo sellainen este, että opiskelija sai myöhästymisen anteeksi.

107


E I M U U TO S TA Kirjaston kirjoissa Itä-Suomen yliopistolla on ollut käytössä kahden laina-ajan järjestelmä: kurssikirjat saa lainattua kahdeksi viikoksi kerrallaan ja muissa kokoelmissa laina-aika on kuukauden. Eräällä opiskelijalla oli ollut lainoja, joista hän oli käyttänyt uusintakerrat loppuun, eikä hänen auttanut kuin tulla käyttämään ne kirjastolla palautuksessa ja lainata uudestaan. Tiskissä oli tietoasiantuntija Maarit Putous, joka teki työtä rivakasti käskettyä. Hän huomasi, että yksi opiskelijalla lainassa olleista teoksista oli eräs sosiaalitieteilijä Pertti Tötön tunnetuista tutkimusmenetelmäkirjoista. Putous ihmetteli ääneen, vieläkö niitä luettiin. Hän muisteli niitä itsekin opiskeluaikana lukeneensa ja niiden olleen hirveän vaikeaselkoisia. Opiskelija totesi Putoukselle: ”Joo, no ei ne yhtään oo siitä kyllä parantunu!”

AMANUENSSIN PIINA Historianopiskelijoiden ainejärjestö Varnitsa vietti eräänä syksynä perinteisiä fuksiaisiaan. Meno oli asianmukaisen railakas, ja eräs opiskelija oli juhlan tuoksinassa onnistunut hävittämään lompakkonsa. Hän heräsi seuraavana aamuna amanuenssi Riikka Myllyksen soittoon. Riikka kertoi opiskelijan lompakon päätyneen erinäisten vaiheiden jälkeen kyseisenä aamuna hänelle. Opiskelija kokosi itsensä ja lähti yliopistolle lompakonhakureissulle. Amanuenssi tuntui jostain syystä hyvin kiusaantuneelta, eikä oikein katsonut opiskelijaa päin. Saadessaan lompakon takaisin opiskelija huomasi, että lompakon löytänyt kurssikaveri oli läntännyt sen päälle räikeän post it -lapun, jossa lukivat löytäjän yhteystiedot, ja niiden alla isolla: ”PS. kondomeja ei saa säilyttää lompakossa!”

KO L L E G I O N E T U J A O P I S K E L I J O I L L E Yliopistokollegiossa on opiskelijoiden mielestä erittäin hyvä tarjoilut – aamulla on aamukahvi, jonka kanssa on usein joitakin hienoa superfood-tyylistä suolapalaa, lounas on omakustanteinen ja iltapäiväkahvin kanssa on vaahdotettua vaniljakastiketta ja jotakin piirakkaa. Kollegiopäivänä opiskelijat saavatkin syödä poikkeuksellisen hyvin ja halvalla verrattuna normaaliin arkipäiväänsä. Kollegion opiskelijajäsenet ovat jakaneet muun muassa meemiä ”filis kun syöt yhden hedelmän kollegiossa ja tulee perkeleen ter-

108


veellinen olo”. Terveellinen, hyvä ruoka ei kuitenkaan jää pelkästään kollegioon, sillä opiskelijajäsenet tulevat usein eväsrasioiden kanssa ja vievät jäljellejääneet herkut kotiinsa. Eräs kollegion opiskelija totesikin kerran, että jos kaikista kokouksista, joissa hän istui, oli jotain hyötyä, niin ainakin niissä sai syödä ja juoda ilmaiseksi!

VA L M I S T U M I N E N T YÖ N A L L A Eräs aktiivinen opiskelija osallistui opintosuunnittelua käsittelevään tilaisuuteen, jossa oli opiskelijaedustuksen lisäksi paikalla myös johtoa ja yliopiston hallitus. Kyseinen opiskelija on ollut lähes koko pitkän opiskeluaikansa erilaisissa luottamustehtävissä ja valvonut opiskelijoiden etua erilaisissa hallintoelimissä. Tilaisuudessa käytiin yhdessä keskustelua opiskelijoiden venyvistä opinnoista, ja erityisesti tämä opiskelija käytti asiassa paljon puheenvuoroja. Hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen kysyi opiskelijalta ihan ohimennen, kuinka monta vuotta tämä olikaan jo opiskellut ja eikö tämä kohta valmistuisikin. Opiskelija vastasi tyynesti: ”Minä istun täällä niin kauan, että saadaan nämä asiat hoidettua!

T E N T T I AV U J A Professori Pasi Karjalaisen pojat asuvat Etelä-Suomessa, missä he opiskelevat yliopistossa tahollaan. Kerran he saapuivat kotiseudulleen Kuopioon ja olivat tutustuneet heti asianmukaisesti paikallisen Jodelin tarjontaan, jossa keskusteltiin muun muassa siitä, mihin baariin Kuopiossa kannattaisi mennä. Hetken selattuaan he löysivät jodlauksen koskien ”data analysis” -kurssia, jota tiesivät isänsä opettavan. Ketjussa eräs opiskelija kyseli, oliko kyseessä paha kurssi ja pitäisikö sinne osata jotakin, vai menisikö tentti ihan läpihuutojuttuna. Avuliaat kanssaopiskelijat neuvoivat häntä valottamalla, että kyseessä oli ”Ihan helvetin paha kurssi, josta kukaan ei koskaan pääsisi läpi, jos joka vuosi ei olisi samat kysymykset ja niihin mallivastaukset Hyeenan toimistossa!” Karjalainen otti tämän referenssiksi ja tuumaili hetken. Hän kiitti poikiaan kovasti ja totesi, että nyt ymmärtäisi paljon asioita. Hän oivalsi esimerkiksi sen, miksi joka vuosi yhteen kurssin tenttikysymyksistä toistui eräs aivan päätön vastaus. Karjalainen ajatteli, että jonakin vuonna hän kyllästyisi vielä siihenkin ja laittaisi tenttipaperiin: ”Huom. tähän ei käy Hyeenan toimistolla oleva väärä mallivastaus!”

109


K I I TO S L Ä P I PÄ Ä S YS TÄ Aina silloin tällöin lähes kaikille opiskelijoille käy niin, että tenttiin valmistautuminen jää viime tippaan tai jopa kokonaan tekemättä. Moni käy kuitenkin yrittämässä, mikä on äärimmäisen viisas ratkaisu, sillä onni saattaa joskus potkaista. Eräs teologian opiskelija oli käynyt tekemässä vaikeana pidetyn tentin, ja hän soitti opintopisteiden kirjauksen jälkeen niistä vastaavalle toimistosihteeri Kalevi Kosloselle tiedustellakseen hieman tarkemmin vastaustensa pisteytyksestä. Koslonen kaivoi mappi Ö:stä opiskelijan vastauspaperit sekä tentaattorin ilmoituksen ja kertoi tämän saaneen toisesta osiosta 2 pistettä ja toisesta 4, jolloin arvosanaksi määräytyisi hänelle merkitty 3. Opiskelija oli hetken hiljaa, kiitti ja sulki puhelimen. Hän ei nimittäin ollut vastannut tentin ensimmäiseen osioon laisinkaan!

PA L AU T U S T I L A S TO J A Suurin osa kurssitehtävistä palautetaan tarkistettavaksi nykyisin Itä-Suomen yliopiston Moodlessa tai vähintäänkin sähköpostilla. Tietojenkäsittelytieteen yliopistonlehtori Erkki Pesonen on tehnyt palautusta koskevaa empiiristä havainnointia ja todennut, että sillä ei ole mitään väliä, moneltako ajastaa palautuksen: opiskelijat palauttavat tehtävät joka tapauksessa kahden viimeisen palautustunnin aikana. Pesonen on sanonut, että yrittää ajatella opiskelijoiden yöunia ja koittaa aina laittaa palautuksen klo 20, jolloin työssäkäyvät ehtivät vielä viimeistellä tehtävänsä virka-ajan jälkeen, mutta kukaan ei joudu pakosti heräämään klo 6 tai valvomaan kahteentoista asti.

110


L Ä Ä K E T TÄ VA I VA A N Nykyisellä Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella työskentelevä nuorempi tutkija Marko Lamminsalo teki aikanaan harjoitteluaan eräässä pienessä apteekissa hieman syrjäisemmällä seudulla. Harjoittelussaan Lamminsalo oppi nopeasti tuntemaan apteekin asiakkaat, ja he olivatkin häneen ja hänen asiantuntemukseensa hyvin tyytyväisiä. Kerran Lamminsalo kuitenkin kohtasi asiakkaan, jonka vaivaan apteekista ei löytynyt lääkettä, vaikka itse apteekkarikin tuli paikalle apua keksimään. Asiakas nimittäin oli haahuillut hieman poissaolevana hyllyjen välissä, kun häneltä kysyttiin ystävällisesti, mihin vaivaan hänelle olisi saanut olla lääkettä. Asiakas vastasi: ”No vitutukseen!”

HUPIA HAMMASHOIDOSSA Eräässä Kuopion terveyskeskuksessa oli vesivahinko, ja siellä sijaitseva hammashoito oli poikkeuksellisesti evakossa yliopiston klinikan tiloissa. Kuopion yliopiston kasvatti, erikoishammaslääkäri Kari Palokas oli klinikan toisessa päässä, jossa potilaaksi tuleva sangen kovaääninen viisivuotias totesi, että asia oli nyt niin, että häntä ei hoidettaisi. Isä ja Palokas päättivät, että kyllä muuten hoidettaisiin. Isä kävi tuoliin pitkälleen ja piti tyttären käsiä ja jalkoja sen aikaa, kun hampaita paikattiin. Ja paikattavaa riitti ja työtä tehtiin kolmisen varttia. Lapsi huusi koko ajan niin että sali raikui, ja opiskelijoitakin kävi katsomassa, mitä oikein tapahtui. He olivat sitä mieltä, että siinä kyllä lasta tapettiin. Kun työ oli saatu tehtyä, isä, lapsi, hoitaja ja Palokas olivat aivan hikisiä. Lapsi nousi kuitenkin tuolista, lopetti huutamisen ja sanoi kirkkain silmin: ”Oli kivaa!”

111


O M I E N O H J E I D E N N O U D AT TA M I S E N VA I K E U S Ainejärjestöt ovat oivallinen paikka harjoitella järjestö- ja yhdistystoimintaa, ja niissä ollaan usein erityisen tarkkoja siitä, että kaikki tapahtuu yhdistyksen sääntöjen ja muutoinkin hyvien käytäntöjen mukaan. Varnitsan syyskokouksessa 2018 oltiin hyvin tarkkoja läsnäololistan kanssa ja laskettiin, että äänestyslippuja ja paikallaolijoita oli yhtä monta. Erityisesti hallitukselle oli teroitettu tämän tärkeyttä jo hyvissä ajoin etukäteen ja vielä useampaan otteeseen. Kun äänten lukumäärä laskettiin ja sitä verrattiin läsnäololistassa olevien nimien määrään, havaittiin, että uurnassa oli kolme lippua enemmän kuin nimiä listassa. Osallistujia alettiin kovistella ja hallitus selvittää, miten ihmeessä se oli mahdollista. Pitkään tivattiin, kuka ei ollut kirjoittanut nimeään listaan ja lopulta huomattiin, että puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja Varnitsa-lehden päätoimittaja olivat unohtaneet laittaa nimensä!

K A S VAT U S T I E T E I TÄ M AT E M A AT I KO I L L E Eräs matemaatikko oli tehnyt tutkintoonsa myös pedagogiset opinnot kasvatustieteiden puolelta siltä varalta, että haluaisi opettaa ainetta jatkossa. Matemaattiseen täsmällisyyteen ja omanlaiseensa logiikkaan perustuneeseen ajatteluun tottuneelle opiskelijalle kasvatustieteiden opiskelu ei ollut niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella. Opiskelija kuuli jo ennen opintojensa aloittamista, että jossain kasvatustieteiden tentissä olisi mitattu vastaukset viivoittimella ja annettu pisteet sen perusteella. Hän totesi myöhemmin, että juttu oli ehkä keksitty, mutta se kuvasi jotenkin myös hänen tilannettaan: Eräällä peruskurssilla tuli hirveästi hänelle vieraita käsitteitä ja sivistyssanoja. Opiskelija nimesi tällaiset käsitteet hämmenteiksi, sillä ne eivät edistäneet hänen ymmärtämistään millään tavalla. Opiskelija kehitti myös esimerkkilauseen luennoitsijan sanoista kuvaamaan sitä hämmennystä, jota kurssilla koki: ”Kaikista mikroimmalta tasolta voidaan faktisesti sanoa, että tutkimus on tehty fenomenografsella otteella!”

112


K E LV O L L I N E N H E L S I N K I Itä-Suomen yliopistolle tulee tutkinto-opiskelijoita ympäri Suomea, ja jotkut palaavat jopa ulkomailta opiskellakseen Joensuussa tai Kuopiossa. Erään Iisalmesta kotoisin olevan opiskelijan ei ollut alun perin tarkoitus tulla asumaan ja opiskelemaan Kuopioon, mutta niin hänelle oli lopulta käynyt. Ei aikaakaan muuton jälkeen, kun opiskelija huomasi tykästyneensä kaupunkiin kovasti. Tykästyminen eteni aikanaan ihastumiseen ja lopulta ihan rakastumiseenkin. Erään kerran Helsingissä alansa seminaarissa olleessaan häneltä pyydettiin palautetta järjestämispaikasta. Hän totesi: ”Onhan tää Helsinki ihan kiva kaupunki, vaikka ei ihan Kuopio olekaan!”

113


K A N S A I N VÄ L I S E T O P I S K E L I J AT

KOTO I S A KOT I Sosiologiaa opiskeleva Sami Tanskanen on kunnostautunut kansainvälisten opiskelijoiden tuutorina, ja parhaana vuonna hänellä on ollut neljäkymmentä tutoroitavaa. Hän pyrkii toteuttamaan tutorin tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla menemällä Joensuuhun saapuvia opiskelijoita vastaan asemalle avaimien kanssa ja saattamaan heidät myös uuteen kotiin. Yhdessä käydään myös pankissa ja opetellaan asiointia muun muassa yliopiston opiskelijaruokaloissa. Kerran Tanskanen saattoi brittiopiskelijaa tämän tulevaan solukotiin Latolankadulle Rantakylässä. He avasivat oven asuntoon, jossa oli sanoinkuvailematon siivo: keittiössä oli vanhentunutta ruokaa, pöydällä toukkia ja kärpäsiä, jääkaapissa vanhaa ruokaa, lattia täynnä hiuksia eikä ristin sielua missään. Tanskanen soitti heti huoltoon, ja pian yhdestä huoneesta tuli viattoman näköinen pieni suomalaistyttö, joka alkoi heti siivota. Tanskanen rohkaisi järkyttynyttä brittiä ja sanoi: ”No niin, tultiinkin sitten niin kotoisaan paikkaan, että täällähän on jo sotkutkin paikallaan!”

114


K A I K K I O N S U H T E E L L I S TA Eräällä lääketieteen professorilla oli Intiasta syksyllä saapunut tohtorikoulutettava, joka totutteli ensimmäistä kertaa Suomen ja erityisesti Kuopion oikeaan talveen. Professori sattui kerran olemaan seminaarissa Rauhalahdessa, missä hän katseli ulos ikkunasta ja havaitsi joukon intialaisia hiihtäjiä melkein heti ikkunan alla. Professori tunnisti joukosta myös oman ohjattavansa, joka eteni hitaasti mutta epävarmasti, kaatuen joka toinen metri suksillaan. Professori oli sopinut juuri seuraavalle päivälle ohjauspalaverin, johon kyseinen opiskelija saapui hieman myöhässä ja kankeasti kävellen. Opiskelija kertoi kuulumisia vaihdettaessa olleensa hiihtämässä, mikä oli kuulemma mennyt ihan hyvin. Professori ajatteli, että hyvin meneminenkin oli ennen kaikkea suhteellista ja asennekysymys: jos Iivo Niskaselle pronssi oli aivan surkeasti, niin tälle opiskelijalle tämä suoritus puolestaan oli jo saavutus!

L AT T I O I D E N M A I S T E R I Eräs kansainvälinen kemian opiskelija valmistui Itä-Suomen yliopistosta maisteriksi, mutta ei saanut pro gradu -tutkielmastaan tarpeeksi hyvää arvosanaa. Hän jäi Joensuuhun asumaan ja alkoi työskennellä siivoojana. Hän ei ollut luonnollisesti maisterintutkinnon suoritettuaan tilanteesta kovin mielissään, ja kavereilleen asiasta kertoessaan hän totesi: ”I am now a Master of Floors!”

115


A S U M I S K U LT T U U R I A Erityisesti miesten soluasunnoissa on hyvin mahdollista, että siellä asutaan pitkiäkin aikoja, mutta asukkaat eivät koskaan tapaa toisiaan. Suomalaisille tämä usein sopii vallan hyvin, mutta kansainväliset opiskelijat ovat joskus harmissaan siitä, ettei soluasunto muodosta minkäänlaista sosiaalista yhteisöä, vaikka siellä asuu muitakin. Suhtautuminen on toki myös kulttuurisidonnaista, sillä esimerkiksi japanilaisille suomalainen hiippailu ja hissuttelu sopivat oikein mainiosti. Erään kerran kansainvälisten opiskelijoiden tutor Sami Tanskanen oli jälleen viemässä saapunutta opiskelijaa tämän uuteen solukotiin. Asunnossa olivat valot päällä, ja molemmat huhuilivat pitkään, olisiko ketään kotona. Pitkän ajan päästä huoneen ovi avautui, ja pimeästä kurkisti yksi silmä hetken aikaa ennen kuin ovi vedettiin takaisin kiinni. Tanskanen totesi: ”Jaa, sinulla on suomalainen kämppis.”

U E F - VA I H D O S TA AV I O M I E S A I N E S TA Suomalaisten opiskelijoiden tavoin kansainväliset opiskelijat viihtyvät usein kirjastolla. Monet kansainväliset opiskelijat tutustuvat hyvin kirjaston asiakaspalvelussa työskenteleviin henkilöihin, sillä he ovat usein ensimmäisiä heidän kohtaamiaan suomalaisia mahdollisten kämppisten ja tutorien jälkeen. Kansainväliset opiskelijat kyselevät kirjastolla ohjeita mitä monituisimpiin asioihin, kuten esimerkiksi karjalanpiirakoiden lämmitykseen tai kalakukon tekoon. Moni kansainvälinen opiskelija on ensimmäistä kertaa Suomessa kotitöiden edessä, ja eräs ulkomailta tullut opiskelija sanoi kerran suoraan, että oli tottunut olemaan kotimaassaan äitinsä passattavana. Kuopiossa sen sijaan heistä kaikista samanlaisista uusavuttomista opiskelijoista tulisikin yhtäkkiä kunnon aviomiehiä, kun siellä piti käydä kaupassa, siivota ja jopa pyykätä!

116


Y L I O P P I L A S K U N N A S TA K A J A H TA A

I S YYS PA K K AU S Ylioppilaskunnan nimeksi valikoitunut ISYY herätti luovissa opiskelijoissa monenlaista huvitusta aikanaan, ja poiki väännöksen, jos toisenkin. Molemmilla kampuksilla on vaihto-opiskelijoille tarjolla niin sanottuja selviytymispakkauksia, joissa on arjen hyödyllisiä käyttöesineitä ihan paistinpannuista lähtien. Ylioppilaskunnalla mietittiin uuden nimen myötä, olisiko ollut aiheellista kutsua näitä heiltä tulevia paketteja ISYYspakkauksiksi. Uusi nimi olisi mahdollistanut myös muiden tuotteiden lisäämisen pakkauksen valikoimaan, mutta näitä hyvinkin dynaamisia ja tulevaisuuteen katsovia ideoita voi vain arvailla.

117


118


A K AT E E M I S E N R E H TO R I N S AU N A S S A Keväällä 2011 Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta halusi rikkoa silloisen Kuopion yliopiston aikana tehdyn yhtäjaksoisen 78 tunnin tehdasvalmisteisen saunanvedon maailmanennätyksen. Sauna oli tarkoitus alun perin vetää Joensuusta Kuopioon, mutta liikenneturvallisuuden vuoksi veto piti siirtää Kuopion matkustajasatamaan. Sauna matkasi satamassa 80 tuntia toukokuun puolivälin kauniissa kevätsäässä. Sitä oli vetämässä kahdeksan ihmistä kerrallaan, ja kaksi ihmistä saunoi koko ajan kyydissä. Vetohommat kokosivat yliopistolaisia yhteen, ja jopa nykyinen rehtori Jukka Mönkkönen oli paikalla vetojuhtana. Sauna huutokaupattiin Kuopion torilla tapahtuman päätteeksi, ja sen osti silloinen akateeminen rehtori Kalervo Väänänen. Saunailottelu ei suinkaan loppunut vetokilpailuun ja huutokauppaan, sillä Väänänen ajatti saunan kampukselle ja opiskelijat ja henkilökunta saunottivat ja juottivat siellä toisiaan – osa niin pitkään, että he saattoivat jäädä sieltä saunanraikkaina suoraan töihin ja luennolle!

119


I S YY H O I TA A Yhdistymisen ja Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina eli erityisen vahva pelko siitä, että kaikki toiminnot keskitettäisiin yhdelle kampukselle ja muut ajettaisiin alas. Eräässä vaiheessa oli myös pelkoa siitä, että tietojenkäsittelytieteen oppiaine lakkautettaisiin Joensuun kampukselta ja tulisi vain yksi laitos, joka olisi Kuopiossa. Huolestuneet opiskelijat olivat yhteydessä ylioppilaskuntaan, jossa heitä rauhoiteltiin. ISYY lupasi, että mikäli asia etenisi, he kävisivät hoitamassa asian. Ylioppilaskunnalla seurattiin vierestä vuoden verran, miten asiaa valmisteltiin, kunnes tuli sellainen tunne, että nyt peliin pitäisi puuttua. ISYY:ltä lähetettiin muutama edustaja projektin kokoukseen, jossa he heittivät ilmoille sellaisen pienen kysymyksen kuin tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden opettajankoulutus – kuinkas se meinattiin Kuopiossa järjestää? Siirtoa oli valmisteltu vuosi, mutta viidentoista minuutin aikana ISYY:n ansiosta koko hommasta luovuttiin.

PA H E M P I K U I N J E E S U S Ylioppilaskunnan linjapaperivaliokunnalle valittiin marraskuussa 2018 uutta puheenjohtajaa, sillä edellinen oli muuttanut toiselle paikkakunnalle ja eronnut kaikista luottamustehtävistään. Linjapaperivaliokunnan jäsen, edaattori Marko Koskelo sanoi ennen kokousta, että mikäli ketään muuta ei kiinnostaisi, hän olisi valmis tehtävään. Kun halukkaita ei ilmaantunut, Koskelo toisti lupauksensa kokouksessa. Kuopiosta tuli heti puheenvuoro, että tehtävään haluttaisiin joku muu. Sieltä esitettiin yksitellen kaikkia muita valiokunnan jäseniä, joita oli kahdeksan, eikä kukaan heistä ollut käytettävissä. Vasta yhdeksännellä kerralla kuopiolainen edaattori totesi, että olkoon sitten. Koskelo tuli valituksi valiokunnan puheenjohtajaksi ja kiittäessään luottamuksesta hän sanoi: ”Pietari saattoi kieltää Jeesuksen kolme kertaa, mutta minut on kielletty kahdeksan kertaa ennen hyväksymistä tähän toimielimeen. Olen siis pahempi kuin Jeesus!”

120


LAKIEN JA ASETUSTEN MUKAAN Yleinen eurooppalainen tietosuoja-asetus aiheutti päänvaivaa myös Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnalla, ja esimerkiksi halutessaan ylioppilaskunnan viikkotiedotekirje Viikko-Ärsykkeen opiskelijoiden piti rekisteröityä sen tilaajiksi uudestaan. Myös palautteenantoon liittyvistä yhteystiedoista käytiin vääntöä ja mietittiin automaattisen kiitosviestin ”palautteenne on rekisteröity ja käsittelemme sitä lain vaatimalla tavalla” asettamista. Luovina, akateemisina ihmisinä ISYY:läiset alkoivat pohtia esimerkiksi henkilötietorekisterin tuhoamiseen liittyviä seikkoja. Jos joku heidän henkilökunnastaan olisi esimerkiksi käsitellyt paljon tiettyä rekisteriä ja se tuhottaisiin, sen sisältöä ei kuitenkaan unohtaisi ihan tuossa tuokiossa. ISYY:n edunvalvontasihteeri ja häirintäyhdyshenkilö Pekka Koivaara pohti toimistolla ääneen, olisiko tuhottua rekisteriä laitonta käsitellä myös mielessään sen jälkeen, kun se on fyysisesti tuhottu ja miten sitä voitaisiin mahdollisesti valvoa!

Y L I O P P I L A S K U N TA P I L A A M YY N N I N K I N Yhdistymisaikaan ylioppilaskuntatoiminta oli erityisen aktiivista etenkin Kuopiossa ja Joensuussa: oli paljon yhdistymiseen liittyviä seikkoja, jotka tarvitsivat huomiota. Erityisesti uuteen ylioppilaslakiin liittyvät muutokset saivat opiskelijat hakemaan näkyvyyttä katukuvassakin. Kuopiossa ylioppilaskunta oli varannut itselleen kadunpätkän ständitempausta varten. Tarkoituksena oli päivystää teltalla ja kohdata ihmisiä asian tiimoilta. Ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen tuntia, kun eräs kävelykadun yrittäjä tuli valittamaan, että opiskelijoiden pitäisi heti paikalla lähteä pois – hänen myyntinsä oli tippunut jo kymmeniä prosentteja!

121


A I N A J O K U VA L I T TA A Ylioppilaslehti Uljaan vielä toimiessa sen tärkeys ja tarpeellisuus kyseenalaistettiin aina säännöllisin väliajoin. Milloin sen sisällössä oli vikaa, milloin taas budjetissa. Mainoksia oli usein liikaa, tai jos ei, niin budjetin näkökulmasta muka liian vähän. Erityisesti Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina Uljaaseen saatiin monen mielestä liian vähän mainoksia ja lehteä vastustettiin myös sillä periaatteella. Mainoskeskustelua käytiin myös toimituksessa, jossa oltiin sitä mieltä, ettei valittamista kerta kaikkiaan ollut. Keskustelu ja napina kuitenkin jatkuivat. Sitten erään kerran Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan lehdestä oltiin Uljaaseen yhteydessä. Jylkkäristä kerrottiin, että siellä oli seurattu Uljasta ja pantu merkille poikkeuksellisen suuri mainosten määrä. Jyväskyläläiset tiedustelivat, miten kummassa Uljaaseen saatiin niitä niin hyvin. Heille kerrottiin, että Valto Merta möi kaikki Uljaan mainokset, eikä kauaakaan, kun Merta sai myytäväkseen Jylkkärinkin mainokset!

P E L A S T U S TO I M I A Itä-Suomen ylioppilaskunnan lehdestä Uljaasta purnattiin jo ennen ensimmäistäkään numeroa, ja nurina jatkui vuonna 2018 tehtyyn lopettamispäätökseen ja sen jälkeenkin. Hallitus oli jo kerran aikaisemminkin Itä-Suomen yliopiston historian aikana käsitellyt lakkautusta, jota osa hallituksen jäsenistä vastusti. Tarkoituksena oli juntata ensin hallituksessa enemmistöpäätös lakkauttamisesta ja sen jälkeen viedä asia edustajiston käsiteltäväksi. Aikataulu oli kiireellinen, sillä silloisella edustajistolla oli enää yksi kokous jäljellä ennen toimikauden päättymistä. Kokous pidettiin aikataulusyistä Skypessä, ja kun päästiin Uljaan lakkauttamista käsittelevään kohtaan, eräs hallituksen jäsen vaati ykskaks suljettua lippuäänestystä. Puheenjohtaja totesi hieman turhautuneena, etteihän se olisi mitenkään Skypessä mahdollista. Niinpä asia jäi kokonaan käsittelemättä, eikä se ehtinyt enää silloisen edustajiston käsittelyyn. Niin Uljas pelastui kuin pelastuikin vielä sillä kertaa!

122


Y L E N N YS Jos Itä-Suomen yliopisto herätti aikanaan kummastusta ja harmaita hiuksia oikein muistajille ja kirjoittajille, niin Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta vei näiltä henkilöiltä hiuksetkin päästä. Myös ISYY:n lausuminen ei ole aina niin helppoa, sillä monet eivät jaksa sanoa viimeistä y:tä lainkaan. Toiset taas haluavat sanoa lyhenteen pitkän kaavan kautta luettelemalla kaikki kirjaimet erikseen. Erään kerran ISYY:n delegaatiolle oli varattu hotelliyöpyminen, ja ylioppilaskunnalle tuli vielä hotellivaraus tarkistettavaksi. Varaukseen oli kirjattu kunnioittavimmin Itä-Suomen yliopiston hallitus. ISYY:llä riemuittiin tästä ylennyksestä kovasti ja todettiin, että aika hyvin heillä tuntui menevän!

ROMMIT JA NAISET Vielä vanhojen yliopistojen aikana oli tapana muodostaa vitsillekin perustuvia listoja edustajistovaaleissa. Sittemmin Itä-Suomen yliopiston aikana niitä on näkynyt hieman vähemmän, vaikkakin huumorikampanjoita on ollut kiitettävissä määrin. Vuoden 2007 edustajistovaaleissa Kuopiossa Veli-Matti Lammentausta oli mukana perustamassa piraattiteeman ympärille kietoutunutta listaa. Samaan aikaan Norjassa oli perustettu ja nousussa nykyisin jo hyvin tunnettu Piraattipuolueen kaltainen liike, mutta Suomessa vain harvat olivat vielä edes kuulleet moisesta. Joku toimittaja kuitenkin huomasi KYY:n edustajistovaalien listalla piraatit ja kiinnostuneena otti Lammentaustaan yhteyttä. Toimittaja tiedusteli tältä, aikoisivatko he ajaa ylioppilaskunnan kautta esimerkkisi erilaisia tiedonjako-oikeuksia. Lammentausta totesi: ”Eeei, meidän listalla on vaan rommit ja naiset!”

123


PÄ Ä N VA I VA A Y L I O P P I L A S K U N N A L L E Sovelletun fysiikan laitos oli 2010-luvun taitteessa evakossa Technopoliksen tiloissa, joista käytettiin myös nimitystä liito-oravareservaatti: laitoksen ikkunoista Technopoliksella näkyi suoraan synkkään ja tiheään metsään, jossa huhuttiin piileskelevän liito-oravia. Samaan aikaan perustettiin uusi henkilökunnan yhtye, jonka kitaristina toimi professori Pasi Karjalainen. Karjalaisen tehtäväksi oli langennut harjoitusvuoron varaaminen yhtyeelle Studentian tiloista, ja niine hyvineen hän marssi eräänä iltapäivänä alas Savilahteen asiaa hoitamaan. Ylioppilaskunnan virkailija kieltäytyi kuitenkin varaamasta harjoitusvuoroa, ellei bändillä olisi ilmoittaa nimeä. Karjalainen mietti hetken aikaa, eikä keksinyt muuta kuin Pteromys volans, joka sitten tyytyväisesti kirjattiin vuorovihkoon. Hän kuuli jälkeenpäin, että ylioppilaskunnalla oli pähkätty tätä mestarillista nimeä useita päiviä ja yritetty selvittää, mistä se juonsi juurensa. Yleensä yhtyeiden nimet liittyvät johonkin traagiseen tapahtumaan tai tarinaan esimerkiksi itsemurhasta, ja yliopistolla olikin iso juttu, kun eräänä aamuna yksi liito-orava löytyi sovelletun fysiikan laitoksen viereisestä aidasta kuolleena, eikä kukaan tiennyt oliko se tehnyt itsemurhan vai mitä sille oli tapahtunut.

124


LU K U 5

Viesti kulkee, tekniikka ja ohjelmat rullaavat Ei OPI ojaan kaada, eikä TIPA tapa! - Tuntematon ueflainen

125


V I E S T I N TÄ Ä J A M A R K K I N O I N T I A

Y H K A KO H TA A T E R V E YS T I E T E I D E N T I E D E K U N N A N Yhdistymisaikaan mietittiin kovasti, mitä yhteistä esimerkiksi lääkäreillä oli yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kanssa, ja todettiin, että jos ei sitten muuta, niin ainakin uusi yhteinen yliopisto. Itä-Suomen yliopisto oli toiminut jo hyvän tovin ja sillä oli myös uudet, uljaat verkkosivut, kun yhteiskuntatieteiden laitokselle tuli uusi tutkija, jonka yhteystiedot piti päivittää nettisivujen puhelinluetteloon. Yliopistonlehtori Antero Puhakka hoiti asiaa ja löysi nettisivuilta YHKA:n uuden yhteyden lääketieteeseen: sivuilla komeili teksti UEF – yhteiskuntatieteiden ja kuppatieteiden tiedekunta.

V I E S T I N TÄ H O I TA A Viestintään tulee toimeksiantoja niin tutkijoilta kuin opettajiltakin. Monesti pyydetään konsultaatioapua esimerkiksi tieteen popularisoinnissa ja joskus taas vaikkapa kuvapalveluita. Viestinnän numeroon ohjataan vaihteesta ja soitetaan myös suoraan usein silloin, kun ei tiedetä minne muuallekaan soittaa. Erään kerran yliopiston viestintäpäällikkö Petri Hynynen sai puhelun mieshenkilöltä, joka oli käynyt äskettäin lääketieteellisessä tutkimuksessa. Hän kertoi jättäneensä lompakon näytteenottovessaan ja pyysi Hynystä hakemaan sen sieltä. Hynynen selvitti, missä tutkimuksessa mies oikein oli käynyt ja lupasi olla sen järjestävään laitokseen yhteydessä. Mies kiitti ja huikkasi vielä perään: ”Niin, se virtsanäyte jäi kanssa sinne vessaan, että jos sen purkin voisi viedä sieltä sitten samalla!”

126


PA I N O V I R H E E T K I E R TO O N Luonnontieteiden- ja metsätieteiden tiedekunnassa dekaani Jukka Jurvelin käy läpi rutiinilla tiedekunnasta lähtevien asiakirjojen asiasisällön ja katsoo samalla niiden kieliasun oikeellisuuden. Kerran hän korjasi eräästä juuri valmistuneesta, laajalla jakelulla vuosittain lähtevästä asiakirjasta joitakin kohtia ja palauttaessaan asiakirjaa johdon assistentti Satu Turuselle hän kertoi tehneensä korjauksia, jotta kirjoitusvirheet eivät lähtisi suotta kiertämään. Turunen vastasi: ”voi, kyllä nämä samat painovirheet ovat kiertäneet jo aika monta vuotta!”

P U H E L I N L A N G AT L AU L A A Kesällä 2018 yliopiston Joensuun kampuskirjastoon alettiin saada merkillisiä puheluita, joissa toisessa päässä puhuttiin hyvin rivoja ja härskejä juttuja. Herkempi olisi saattanut säikähtää, mutta neuvokkaat kirjastolaiset huomasivat nopeasti, että joukko pikkupoikia oli vain keksinyt vanhat kunnon pilapuhelut uudestaan. Soittelu haittasi kuitenkin kirjaston arjen sujumista, sillä puheluihin vastaaminen maksoi aikaa ja vaivaa. Poikien numero johti prepaid-liittymään, jonka omistajaa ei saanut jäljitettyä. Ihmetystä herätti kovasti se, miten pojat olivat valikoineet juuri yliopiston kirjaston kohteekseen. Kaikki työntekijät, joilla oli alakouluikäisiä lapsia, käytiin läpi, mutta soittelijoita ei sitäkään kautta löytynyt. Erään kerran puhelu tutusta numerosta tuli jälleen, ja tietopalveluneuvoja Liisa Tervonen vastasi puhelimeen. Hän nuhteli poikia ja sanoi, että kirjastolta ilmoitettaisiin poliisille, mikäli puhelut vielä jatkuisivat. Pojat koittelivat kuitenkin kepillä jäätä ja soittivat taas pian uudestaan. Tervonen antoi puhelimen kollegalleen, joka vastasi hyvin vakavalla, matalalla äänellä: ”Rikoskomisario Töppönen puhelimessa!” Luuri toisessa päässä meni saman tien kiinni, eikä puheluita tullut enää koskaan.

127


K A I K K I PA LV E L L A A N T I L A PA LV E LU I S S A K I N Viestinnän ohella Itä-Suomen yliopiston tilapalvelut saavat myös useimmin erityisen mielenkiintoisia yhteydenottoja. Myös välinehuoltoon tulee soittoja esimerkiksi pyöränhuoltotarjouksien kyselijöiltä. Tilapalveluiden kiinteistösihteeri Jaana Pitkänen oli juuri lukenut eräänä aamuna Savon Sanomista, että Puijon tornin remontti oli alkanut, ja torni olisi kiinni remonttiaikataulun mukaisesti ainakin kolme kuukautta. Hän ei ehtinyt lounaallekaan asti, kun yliopiston tilapalveluiden puhelin soi, ja joku tiedusteli, miten Puijon torni olisi auki. Pitkänen tokaisi kuin apteekin hyllyltä, että torni ei ollut valitettavasti auki lainkaan vaan remontissa. Soittaja kiitti kovasti hyvästä sekä nopeasta palvelusta ja sulki puhelimen.

M A A I L M A N VA R M I N PA I K K A Erään tiedekuntaneuvoston kokouksessa vuonna 2012 käsiteltiin osan henkilöstöstä työsuhde- ja henkilötietoasioita ja sen pohjalta todettiin, että pöytäkirja pitäisi laittaa salassa pidettäväksi. Sihteeri naputteli alustavaa pöytäkirjaa ja kysäisi ohimennen, että mihin sensuroimattoman pöytäkirjan sitten voisi laittaa turvallisesti. Puheenjohtajana toiminut dekaani kohautti olkiaan ja sanoi: ”Pistä se UEFin intraan, sieltä ei kukaan löydä ikinä mitään!”

128


T I E D OT U S O N E L I N TÄ R K E Ä Ä Syksyllä 2018 Puolustusvoimat järjesti Joensuussa suurharjoituksen, jossa oli raskastakin kalustoa mukana. Harjoituksesta tuli hyvin tiedotteita ja informaatiota siitä, miten joidenkin alueiden harjoituskäyttö vaikuttaisi siviilien arkeen. Yhtäkkiä yliopistolla kuitenkin huomattiin, ettei kukaan kaupungilla, saati Puolustusvoimilla, ollut huomannut informoida harjoituksesta lainkaan englanniksi. Ruvettiin miettimään, miltä yliopiston kansainvälisistä opiskelijoista tuntuisi, kun yhtäkkiä eräänä kirkkaana aamuna he huomaisivat, että tankkeja vyöryisi kaduilla ja siellä kuhisisi sotilaita ja laukaukset halkoisivat ilmaa. Ottaen huomioon vielä yliopiston itäisyyden ja Ukrainan sodan alkutapahtumat, kansainväliset opiskelijat saattaisivat alkaa miettiä, olisivatko he enää vaihdossa Suomessa vai jossakin muualla. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnalle viestittiin asiasta pikaisesti ja he laittoivat tiedotusta eteenpäin.

TO D E N M U K A I S E M PA A M A R K K I N O I N T I A Heti yhdistymisen jälkeen otettiin käyttöön Itä-Suomen yliopiston uusi ilme ja logo, joiden mukaisia esitteitä teetätettiin myös laitoksilla. Aducatella tehtiin gerontologian perusopintojen esite, jonka kanteen laitettiin yliopiston kuvapankista otettu kuva, jossa oli nuoria, iloisen ja kansainvälisen näköisiä miehiä ja naisia, joista jollain taisi olla minihamekin päällä. Valtaosa gerontologian silloisista opiskelijoista oli keski-ikäisiä naisia. Oppiaineen vastuuopettaja professori Raimo Sulkava totesi esitteen nähtyään, että ihan kivannäköisiä ihmisiä, mutta gerontologian luennoilla ei ollut sen näköisiä juurikaan näkynyt. Niinpä seuraavan esitteen kannessa olikin vanhoja, paksurunkoisia puita.

129


M E D I A N Ä K Y V YY T TÄ

A N S I OTO N TA A R V O N N O U S UA Eräs humanistisen osaston opiskelija menestyi hyvin televisiotietovisassa, jota professori Risto Turunen katseli silloin jo liki 90-vuotiaan isänsä kanssa. Professori Turunen esitteli isälleen televisiosta, että heidän opiskelijansa se siellä oli, kun niin hyvin pärjäsi. Turunen oli hyvin innoissaan ja ylpeä siitä, että poika menestyi hyvin siellä ja oli Joensuusta ihan lähtöisinkin. Turusen isä katsoi poikaansa ja televisiota ja totesi: ”Ansiotonta arvonnousua Uehville!”

K U K A A N E I PA KOTA VA N K I L A A N Mediassa saadaan usein lukea Itä-Suomen yliopiston professorien ja muiden asiantuntijoiden lausuntoja ajankohtaisista asioista. Joiltakin professoreilta pyydetään lausuntoja erityisen usein, ja rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on yksi heistä. Eräs toimittaja oli kerran hyvin huolissaan mahdollisesta eettisestä ongelmasta, joka saattaisi kytkeytyä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän tiedusteli Tolvaselta, oliko ihmisoikeuksien kannalta ongelmallista määrätä elinkautisia vankeusrangaistuksia. Professori Tolvanen vastasi toimittajalle asiallisesti, että elinkautinen oli sangen yleinen käytäntö, ja senkin suoritettuaan vankilasta pääsisi kuitenkin pois tietyn ajan kuluttua. Juttuun oli päätynyt myös Tolvasen äärimmäinen yksinkertaistus asiasta: ”Kätevin tapa välttää elinkautisia on yksinkertaisesti olla murhaamatta toisia!”

130


J Ä R J E N K ÄY T TÖ O N S A L L I T T UA Iltalehden toimitus oli erään kerran kysellyt professori Matti Tolvaselta ylinopeussakkojen antamisesta. Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa liikennemerkki oli peittynyt lumella ja autoilija oli ajanut ylinopeutta sen vuoksi, ettei ollut nähnyt rajoitusta. Poliisiylikomisario Dennis Pasterstein oli sitä mieltä, että kuljettajalla olisi ollut selonottovelvollisuus asiassa, ja hän twiittaili asiasta ahkeraan. Professori Tolvanen totesi, että Pasterstein ei tuntenut rikoslakia eikä tieliikennelakia, sillä merkin laittajan oli pidettävä huolta siitä, että sitä voisi lukea. Asiasta oli myös ennakkotapauksia. Iltalehti kirjoitti, että Tolvanen oli sanonut ylikomisarion kannanottoa emämunaukseksi ja todennut, että eiväthän ihmiset voineet kulkea katuharjan kanssa ympäriinsä valmiina merkkejä putsaamaan!

131


H YÖ DY L L I S TÄ T U T K I M U S TA Vaikka media olisikin kiinnostunut tutkimuksesta ihan vain tutkimuksen vuoksi, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkimustyöt tuloksineen näyttäytyisivät oikeanlaisina ulospäin. Itä-Suomen yliopiston pellettiprofessorina tunnettu Lauri Sikanen oli aikanaan tutkinut puun kuivumista sään funktiona eli sitä, miten sää vaikuttaa puun kuivumiseen. Karjalaisen toimittaja oli haastatellut Sikasta, joka selitti juurta jaksain tutkimusasetelmaansa, metodeja ja laitteistoa ja mallinnuksia, joilla asiaa tutkittiin. Sikanen koki epäonnistuneensa pahan kerran tutkimuksen avaamisessa, sillä toimittaja ei ollut ymmärtänyt ilmeisimmin juuri hirveästi mitään. Lehtijutun synteesi oli kiteytetty otsikkoon: Puu kuivuu parhaiten keväällä. Jutussa oli kerrottu tarkemmin, miten yliopisto oli saanut TEKES:ltä hirveän läjän rahaa ja se oli käytetty tutkimukseen, jossa oli päädytty siihen, että kuulkaas ihmiset – puu kuivuu parhaiten keväällä! Karjalaisen tekstiviestipalstalle tulvi täysin epäuskoisilta kansalaisilta kommentteja, joissa todettiin, että eivät taas olleet rahat menneet hukkaan ja kyllä taas tähänkin tutkimukseen oli tarvittu yliopistoa ja veronmaksajien rahoja.

132


KAIKKI PIELESSÄ Monet tietävät, että toimittajille sattuu joskus lehtijuttuja tehdessä kömmähdyksiä esimerkiksi haastavien sukunimien tai vaikeiden tehtävänimikkeiden osalta. Yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselälle sanoi kerran joku vanha, viisas ja kaiken nähnyt tutkija, että mikään asia ei tulisi koskaan menemään lehteen sillä tavalla, kuten sen oli sanonut. Sen voisi hyväksyä, eikä se haittaisi, kunhan nimi vain menisi oikein. Mäntyselkä oli sitten kerran jossakin Itä-Suomen maakuntien lääketiedetapahtuman pressitilaisuudessa, ja seuraavana päivänä oli lehdessä juttu, jossa hänetkin oli oletettavasti mainittu. Varmuutta siihen ei saatu, sillä mikään häneen liittyvä tieto – ei nimi, ei titteli, saati hänen esittämänsä asia ollut oikein!

133


TO I M I T TA J A TO I M I T TA A Vuoden professoriksi 2019 valittiin kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä, mistä oltiin koko yliopistolla hirvittävän ylpeitä ja mielissään. Tästä onnellisesta asiasta uutisointiin liittyi kuitenkin hieman tragikoomisiakin piirteitä, kun Helsingin Sanomiin haluttiin tietysti julkistamispäivälle juttu. Nimityksen julkistaminen tapahtui perjantaina 11.1.2019 kello 10.30. Edellisenä päivänä torstaina professori Järviluoma-Mäkelän puhelin soi, ja Helsingin Sanomien toimittaja halusi haastatella häntä ja tehdä jutun vuoden professorista ennen kuin lehti menisi kiinni viideltä. Järviluoma-Mäkelä tiesi, että nimityksen antava Professoriliitto varmasti haluaisi, että lehdessä olisi juttu, joten hän suostui poikkeuksellisesti sen tekoon tietäen, ettei ehtisi tarkistaa sitä. Edellisenä päivänä Helsingin Sanomissa oli ollut juttu, jossa professori Kari Enqvist puhui parin muun professorin kanssa huuhaatiedosta ja -tutkimuksesta. Professori Järviluoma-Mäkelä ei ollut ehtinyt lukea kyseistä juttua vielä, mutta toimittaja ryhtyi heti tivaamaan häneltä kommentteja siihen ja halusi tietää, mitä professori itse ajatteli huuhaasta. Hän vastasi kuten ajatteli, että varmasti olisi olemassa huuhaatakin, mutta tutkijat olivat myös herkkiä leimaamaan huuhaaksi sellaistakin tutkimusta, jota he eivät vain tunteneet. Toimittaja kysyi, miten sitten professorin mielestä poliitikot, virkamiehet, huuhaa ja valehteleminen liittyivät toisiinsa. Järviluoma-Mäkelä vastasi, että kaikkihan tunsivat erään nimeltä mainitsemattoman presidentin, joka vääristelee totuutta ja jonka virkakunta on jäänyt kiinni valehtelemisesta. Hänelle ei tullut mieleenkään vääntää sen kummemmin rautalangasta, että tarkoitti tällä USA:n presidentti Donald Trumpia, eikä suinkaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. Toimittaja sai mitä halusi, ja seuraavana päivänä ilmestyi Järviluoma-Mäkelän nimityksen kunniaksi Helsingin Sanomien verkkolehdessä juttu otsikolla: Vuoden professori syyttää poliitikkoja ja virkamiehiä totuuden vääristelemisestä ja valehtelemisesta. Kun professori Järviluoma-Mäkelä soitti asiaa ihmetellen toimitukseen, toimittaja oli nettiotsikon kuullessaan kauhuissaan – hänen oma otsikkonsa printtilehteen oli ollut Äänimaisematutkijasta tuli vuoden professori!

134


S Ä H KÖ I S TÄ P O S T I A

MAAILMAN NOPEIN K ÄNNYKK Ä Emerituspiispa Wille Riekkinen oli jo pitkään aikaansa edellä. Hän nimittäin kehitti jo paljon ennen Motorolaa ja Nokiaa maailman nopeimman kännykän mallin: hän laittoi vain kädet ristiin ja kävi rukoilemaan. Riekkisen malli toimi aina paikasta ja verkosta riippumatta, se oli langaton ja yhteys oli suora, eikä verkkokuuntelun vaaraakaan ollut. Yhteys näytti tosin valitettavan yksisuuntaiselta, mutta sieltä saattoi tulla kuitenkin myötätuntoa ja apua, vaikkei suoraa vastausta kuulunutkaan.

P E L L E TO I M I N TA A Professoriaikanaan Itä-Suomen yliopistossa Lauri Sikasella oli tutkimuksessaan yritysyhteistyötä ja hänen professuurinsa oli aikanaan VAPO-yhtiön lahjoitusvaroihin perustuva. VAPO-yhtiöllä oli myös pellettiliiketoimintaa, ja pelletit olivat Sikasen sillä hetkellä tärkeimpiä tutkimuskohteita. Tuli yhteistyösopimuksen teon aika, ja Sikanen oli valmistellut luonnoksen allekirjoitusriveineen päivineen, jonka lähetti kuitattavaksi VAPO:lle. Sangen nopeasti VAPO:lta tuli vastaus, jossa todettiin sopimuksen olevan kunnossa. Yhtiön pellettiliiketoiminnan päällikkö kuitenkin totesi, että hänen sopimukseen kirjoitettu uusi tittelinsä oli sangen naseva. Sikanen tutki sopimusta ja mietti, mitä nasevaa siinä nyt oli, kunnes huomasi, että siinä luki VAPO Oyj. Pelleliiketoiminnan päällikkö. Tästä lähtien pelleliiketoiminta ja pelletutkimus saivat keskusteluissa jonkin verran kantopintaa, ja Sikasen professuurista saattoi aina silloin tällöin jäädä hyvässä hengessä muutama kirjain pois vapolaisten toimesta.

135


136


P R O F E S S O R E I S TA O N P U I M I S T YÖ H Ö N K I N Maksullisen pysäköinnin aiheuttama keskustelu rönsyili suuntaan jos toiseenkin, ja eräässä kohdassa keskustelua Kuopion kampuksella oli käyty laskemassa, kuinka monta pyörää kampukselle päivittäin tuli ja selvitetty, miltä alueilta niillä Savilahteen oikein poljettiin. Tällainen omistautuminen keskustelulle ja aiheelle herätti suurta kunnioitusta monissa, jotka keskustelua hieman sivummalta seurasivat. Ei voitu uskoa todeksi, että joku oli alkanut vapaaehtoisesti tutkia sitä, millä kukin tuli töihin. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi pysäköintiketjuun empiiriseen havainnointiin perustuvien työmatkatulosten jälkeen, että häntä huoletti erityisen kovasti se, jos hän tulisi kesken päivän töihin traktorilla tai leikkuupuimurilla, eikä työkoneelle olisikaan paikkaa. Tai entä jos hän ei haluaisi maksaa paikasta ja häneltä jäisivät peltotyöt vallan tekemättä? Tolvaselle alkoi tulvia kommentteja, joissa huolestuneet kollegat kyselivät, tekikö professori todella peltotöitä kesken työpäivän ja oliko hänelle oikea pulma se, ettei hän pääsisi irrottautumaan niistä pysäköintiuudistuksen takia!

137


KANNUSTUSKEINOJA Professori Tapio Määttä on kannustanut opiskelijoita Twitterin käytön lisäksi myös ahkeraan opiskeluun. Hän piti syksyllä 2018 Juridinen kirjoittaminen ja tiedonhankinta -nimistä kurssia, jonka yhtenä tehtävänä oli nimenomaisesti tehdä Twitter-tili. Kurssille piti myös palauttaa tehtäviä, joissa harjoiteltiin pykälämerkkien ja viittausten käyttöä. Tehtävien hylkäysprosentti järkytti opiskelijoita ja ehkäpä Määttääkin. Ihan vain puuttuvasta pisteestä saattoi saada hylätyn, ja niinpä monet opiskelijat palauttivat uudestaan ja uudestaan samoja tehtäviä. Kun palautusruljanssia oli kulunut jonkin aikaa, Määttä kirjoitti Twitteriin, jonne oli kaikki opiskelijatkin kyseisellä kurssilla houkutellut: ”Yliopisto-opetuksen vaatimustasoa ei pidä sopeuttaa opiskelijoiden osaamisen tasoon vaan opiskelijan pitää sopeuttaa osaamisensa vaatimustasoon. Fiilikseni kun kannustan @uefawschool fukseja hylsyillä tarkkuuteen #profahommat.” Ja opiskelijoita saattoi hiukan naurattaa.

K I R J AT M U N I L L E Itä-Suomen yliopiston entisellä fnanssioikeuden professorilla, nyt jo edesmenneellä Matti Myrskyllä oli ollut erään kerran jokin kirja lainassa, eikä hän tiennyt lainkaan, mihin olisi sen palauttanut. Sähköposti oli silloin vielä aika uusi ja ihmeellinen asia, ja hän tiedusteli sen välityksellä silloiselta amanuenssilta ja nykyiseltä opintoasioiden päälliköltä Miia Turtiaiselta, mihin kirjan voisi mahdollisesti toimittaa. Turtiainen oli vastannut hänelle pikaisesti: ”Heitä se vaikka munille!” Tarkoituksena oli tietysti ollut kirjoittaa munien sijasta minulle, mutta professori ei tätä osannut ajatella. Professori Myrsky oli kuin itse myrskynmerkki, kun hän naputteli Turtiaiselle vastauksen: ”Ymmärrän kyllä, että olet nuori ja uusi täällä, mutta professoria kohtaan pitää olla jotkut käytöstavat!” Jos jokin tavara hakee paikkaansa, oikeustieteiden laitoksella ohjeistetaan yhä tänäkin päivänä heittämään se vain munille.

138


V I I H D E T TÄ PÄ I VÄ Ä N Kehitysjohtaja Soili Makkonen on ollut Itä-Suomen yliopiston johtoryhmän sihteeri aivan alusta lähtien rehtori Perttu Vartiaisen pyynnöstä. Johdon poppoo koostuu humoristisista ihmisistä, ja joskus juttu johtoryhmässä lähtee lennokkaasti laukalle. Makkosella oli tapana kirjoittaa kokouksen aikana muistiota, johon tuli kirjattua muutakin kuin vain pelkkiä päätöksiä. Hän oli taas eräässä kokouksessa kirjannut hieman levotonta keskustelua muistiinpanopöytäkirjaan. Kokouksen jälkeen hän teki siitä siistityn version, jonka lähetti tapansa mukaan vielä rehtori Vartiaiselle tarkistettavaksi. Pahaksi onneksi liitteeksi lähti vahingossa alkuperäinen muistiinpanopöytäkirja, jossa oli yhtä sun toista hassunhauskaa. Rehtori vastasi Makkoselle pöytäkirjan luettuaan: ”Tämä oli kyllä kovin viihdyttävä, mutta ei varmaankaan se versio, joka sinun oli tarkoitus minulle laittaa!”

KO VAT TAV O I T T E E T Aducaten johtaja Lea Tuomainen poti funssaa juuri ennen joulua, ja se veti hänestä täysin mehut pois. Sairauslomalle ei kuitenkaan voinut jäädä, sillä yhtä sun toista tehtävää oli vielä ennen lomille jääntiä. Aducaten talousarviota käsiteltiin Skype-palaverissa, jossa Tuomaisen piti sanoa sen olevan seitsemisen miljoonaa euroa, mutta määrä kääntyikin epähuomiossa seitsemäksikymmeneksi miljoonaksi euroksi. Tuomainen totesi virheen huomattuaan, että siinä olisikin heille vain vähän tavoitetta. Myöhemmin samana päivänä Lea Naumanen vastasi Tuomaisen tekemään vierashuonevaraukseen, että Aducatella taisi olla rankka työvauhti päällä, kun Tuomainen haluaisi olla Joensuussa 24.-26.12.2018 joulun pyhät. Tuomainen vastasi vain: ”Juu, ensi vuonna on niin kovat tavoitteet, että täällä ei pidetä joululomia ollenkaan!”

139


P O M O P I I LO S S A U E F Eräs kirjoitusviestinnän opettaja järjesti opetuksen yhdellä kurssillaan siten, että opiskelijat saattoivat valita, tulivatko he paikanpäälle sitä kuuntelemaan vai katselivatko he luentoa virtuaalihuoneen kautta. Tämä opettaja valmistautui jälleen aloittamaan yhtä luentoa rutiininomaisesti. Streamaus pelitti, ja porukkaa alkoi kertyä mukavasti paikalle myös verkon kautta. Opettaja katseli, kun nimiä ilmestyi listalle ja yhtäkkiä hän huomasi, että hänen esimiehensä, kielikeskuksen opintoasiainpäällikkö Lauri Tolkki ilmestyi myös paikalle. Hän tuumasi, että olipas aikamoista, kun hänen opetustaan tultiin seuraamaan ja vielä sitä etukäteen ilmoittamatta. Hän piti luennon normaalisti loppuun ja kävi tiedustelemassa täysin asiasta tietämättömältä Tolkilta asiaa. Selvisi, että Itä-Suomen yliopistossa oli kuin olikin samanniminen opiskelija, joka oli hänen kurssillaan.

S Ä H KÖ P O S T I Y H D I S TÄ Ä Itä-Suomen yliopistolla on noin 2 500 työntekijää, joten kaikki eri kampuksilla ja täysin eri tehtävissä työskentelevät eivät voi mitenkään tuntea toisiaan kovin hyvin. Yliopistolla käytössä oleva Outlook-sähköposti kuitenkin yhdistää yliopistolaisia työnkuvaan ja -sijaintiin katsomatta, sillä sähköposti ehdottaa automaattisesti saajaa sisäisestä puhelinluettelosta. Yliopiston oppimisympäristöjen kehittämispäällikkö Kari Korhonen on säännöllisesti yhteydessä Kuopion kampuksella toimivaan virastomestari Kari A. Korhoseen, sillä hän saa usein pyyntöjä roudata kaasupulloja tai tuoda lisää paperia vessaan. Ei ole päivä eikä mikään, jos joku ei pyydä Joensuun Korhosta siirtämään työpöytää. Korhoset eivät ole koskaan tavanneet toisiaan, mutta heidän välinen yhteistyönsä on jo sillä tasolla, ettei heidän tarvitse enää selitellä toisilleen vääriä sähköposteja, vaan he vain välittävät ne toisilleen. Sähköpostikirjekavereita on Itä-Suomen yliopistolla niissä kaikissa kaimapareissa, joita henkilökuntaan kuuluu. Jos on kerrankin lähettänyt väärälle henkilölle sähköpostia, ohjelma muistaa sen ja tarjoaa väärää vaihtoehtoa aina ensimmäisenä haulla. Joensuussa ympäristö- ja biotieteiden laitoksella työskentelee akatemiatutkija Jukka Kekäläinen, ja Kuopion kampuskirjastolla puolestaan IT-palveluneuvoja Jukka Kekäläinen. Kirjaston Kekäläiselle tuli kerran lausuntopyyntö ulkomaisesta hakijasta. Kuopion Kekäläinen vastasi heti, että totta kai antaisi lausunnon, mutta olivatko vastaanottajat varmoja, että halusivat sen!

140


PA P E R E I TA VA I P S Y K I AT R I A A Väärälle vastaanottajalle lähetetyt sähköpostiviestit ovat erittäin kiusallisia varsinkin, jos kyse on potilasasioista, kuten Niuvanniemen oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihoselle tulevissa sähköposteissa monesti on. Kuopion kampuskirjastolla on nimittäin töissä kirjaston palveluneuvoja Jari Tiihonen, joka vastaa muun muassa kirjaston kopiopalveluista. Kirjaston Tiihoselta pyydettiin aikanaan esimerkiksi sarjahukuttajasta lausuntoa. Hän vastasi tyynesti, että voisi ottaa mieluummin kopioita, kun ei tuntenut kyseistä kaveria niin hyvin. Niuvanniemen Tiihoselle oli puolestaan jälleen erään kerran mennyt pyyntö työhuoneen pöydän siirtämisestä ja joistakin kopioista. Tiihonen ohjasi ne kaimalleen ja pyysi tätä ystävällisesti ottamaan kopiot ja siirtämään pöydän, mikäli suinkin mahdollista. Hän olisi muuten tehnyt kyllä pyydetyt työt, mutta ei valitettavasti sillä kertaa joutanut, kun sattui olemaan juuri Karoliinisessa Instituutissa.

E L Ä K U T E N E T O P E TA Fuksivuonna englanninkielen opiskelijoille teroitetaan aivan ensimmäisten asioiden joukossa se, miten kirjoittaa oikeaoppisesti kohtelias sähköposti englanniksi. Tämä avaa opiskelijoille uusia maailmoja, sillä sen jälkeen he voivat kommunikoida myös kirjoitetusti professorien ja yliopistonlehtorien kanssa. Eräällä opiskelijalla oli jäänyt essee palauttamatta määräpäivään mennessä pari vuotta aiemmin, ja hän huomasi, että kurssia pitävä professori oli jäämässä eläkkeelle. Hänelle tuli yhtäkkiä hirveä kiire, sillä hänen piti yrittää anella professorilta lupaa palauttaa työ hiukan myöhässä. Opiskelijalle oli piirtynyt ikuisiksi ajoiksi muistiin ensimmäisen opiskeluvuoden sähköpostinkirjoitusripitys, joten hän työsti viestiään pitkään ja hartaasti, jotta siitä tulisi mahdollisimman asiallinen, kohtelias ja kaikin puolin sellainen kuin oli opetettu. Aneluviesti valmistui tuntikausien viilauksen jälkeen, ja opiskelija lähetti sen silmät kiinni painettuna sormet ristissä. Professori vastasi hänelle hetken kuluttua: ”Just send the damn essay!”

141


U L J A S TA V I E S T I N TÄ Ä

S U P E R TA H KO - G AT E Vaikka Uljasta usein parjattiinkin, todellisuudessa se teki varsin vaikuttavaa journalismia. Itä-Suomen yliopiston yhdistämisprosessin aikaan oli vireillä Nilsiässä SuperTahko-hanke, josta oli paljon juttua valtakunnanmediassa, Pohjois-Savon mediasta puhumattakaan. Tahkovuorta oli tarkoitus korottaa satoja metrejä kärräämällä sinne siirtomaata, ja suunnitelmia ja laskelmia tutkittiin myös Uljaan toimituksessa mielenkiinnolla. Siirrettävän maan määrä ei tuntunut korreloivan mitenkään siihen laskettuihin kustannuksiin ja työtunteihin. Uljaan silloinen päätoimittaja ja nykyinen Voima-lehden päätoimittaja Jarkko Kumpulainen otti yhteyttä Teknologian tutkimuskeskus VTT:hen, jossa hän pyysi erästä heidän asiantuntijaansa katsomaan SuperTahko-hankkeen kriittisiä lukuja uudelleen. Oli perjantai, ja henkilö lupasi katsoa asiaa ehkä seuraavalla viikolla. Kuinka ollakaan, jo maanantaina VTT:n mies soitti Kumpulaiselle ja kirosi, että hänen mökkiviikonloppunsa oli mennyt aivan pilalle SuperTahko-hankkeen kustannuksia ja strategisia lukuja laskiessa. Hän sanoi, että koko homma oli aivan älytön: Tahkolle pitäisi ajaa maata tuhannella rekalla viiden vuoden ajan ja lähestulkoon joka sekunti yhden rekan pitäisi kipata lastinsa pääkallopaikalle. Kumpulainen kiitti herraa kovasti tästä vaivasta, ja Uljas teki aiheesta jutun, eikä SuperTahko-hankkeesta ole sen koommin tosissaan puhuttu!

142


U L J A A N AG E N D A Itä-Suomen yliopiston syntyvuonna uuden yliopistolain tultua voimaan puhuttiin sen mukana syntyvästä fantastisuudesta ja erityisesti siitä, miten fantastinen koko uudistus oli. Opiskelijoille kerrottiin, että oli myös fantastista, miten fantastisena he pitäisivät sitä kaikkea ihan kohta. Vaikka aika pian alkoi näyttää jo aika huonolta, uudistusta tekemässä olleiden poliitikkojen mielestä muutos oli edelleen fantastinen. Silloinen pääministeri, Siilinjärveltä ponnistanut Jyrki Katainen oli käymässä Kuopion kampuksella kertomassa fantastisesta yliopistouudistuksesta. Vierailusta kirjoitettiin tietysti juttu Uljaaseen, ja sen teki silloinen Uljaan toimittaja Pasi Huttunen, joka oli monien muiden tavoin kiinnittänyt erityistä huomiota politiikan puheesta median kieleenkin siirtyneeseen fantastisuuden retoriikkaan. Huttunen nosti fantastisuuden otsikkoon ja laittoi vielä juttuun kuvan, jossa Katainen hymyili ja näytti peukkua. Heti lehden ilmestyttyä päätoimittaja Jarkko Kumpulaiselle oli menty ihmettelemään sitä, oliko Huttunen kokoomuslainen, vaikka olisi pitänyt olla päivänselvää, että koko juttu oli pelkkää pilailua. Poliittisten toimijoiden ongelmat sellaisten kanssa, joilla ei ole poliittista kotia, näkyivät myös Kumpulaisen Uljaan päätoimittajaksi valitsemisen yhteydessä: myös silloin oltiin aivan varmoja, että kokoomus oli hommannut kätyrinsä lehteen sisään!

U L J A A N TO I M I T TA J A N R E S E P T I Tärkeä osa uuden Uljaan avustajan perehdyttämisprosessia oli aikanaan laittaa tämä kysymään eräältä ISYY:n pitkäaikaisimmista ja aktiivisimmista toimijoista erilaisia kysymyksiä. Siinä jos missä oppi, miten kysymys kannattaa muotoilla, sillä tämä kieltäytyi vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, jotka oli huonosti muotoiltu. Aluksi siis suurimpaan osaan. Uljaassa oli tietyltä osin myös kyse hyvin perustellusta kritiikistä ylioppilaskuntaa ja yliopistoa kohtaan. Eräs Uljaassa vaikuttanut henkilö sanoikin kerran, että jos ei ole suututtanut vuoden sisällä ISYY:tä, UEFia, YTHS:ää ja kollegiota, ei ole tehnyt hyvää journalismia Uljaassa.

143


VITSI EI UPPOA Ylioppilaskunnan lehti on tärkeä hiekkalaatikko journalismin harjoittelemiselle. Sinne voi kirjoittaa joskus hupimielessäkin juttuja, ja Uljas osoitti aikanaan myös sen, että journalismin ei tarvinnut olla aina niin vakavaa. Uljaaseen tehtiin kerran iso kantaaottava juttu siitä, että ylioppilasliikkeen pitäisi perustaa kokonaan oma pankki. Juttua varten oli suunniteltu jo pankin tuleva logo ja yhdessä kuvista pöllytettiin tuulettimella pukumiehen tukkaa ja seteleitä. Opiskelijat ja muut ihmiset suuttuivat jutusta valtavasti, ja se ylitti kansallisen uutiskynnyksen. Yle pyysi jopa Aalto-yliopiston professoria kertomaan kansalle ja erityisesti Uljaan väelle, miksi ajatus oli todella huono ja aivan mahdoton.

K I I TO K S E T U L J A A N PÄ ÄTO I M I T TA J A L L E Monet ylioppilaskunnan ja Uljaan aktiivit olivat surullisia ja pettyneitä vuoden 2018 lopussa ylioppilaskunnan tekemästä Uljaan lakkauttamispäätöksestä. Eräs jatko-opiskelija-aktiivi antoi Uljaan viimeiseksi jääneelle päätoimittajalle Jussi Turuselle puolikkaan Jack Daniels -pullon symbolina kesken jääneistä hommista. Uljaan lakkautus oli iso menetys lopulta myös ylioppilaskunnalle, sillä sen myötä poltettiin välit kymmeniin alumneihin, jotka edustajistoa olivat tukeneet. Myös osa Uljaan aktiiveista poistui kaikista luottamustoimista. Teologian opiskelija Marko Koskelo antoi Turuselle pienen mitalinmuotoisen juhlarahan, jonka toisella puolella oli Jeesus ja tämän ympärillä lapsia. Koskelo sanoi Turuselle: ”Sinä olet ollut tämä Jeesus, joka on opettanut meille journalismia ja sitä, miten sitä tehdään ja me olemme sinua tässä tukeneet!”

144


O H J E L M A N TÄY T E I N E N A R K I

P H OTO S H O P P I A E T S I M Ä S S Ä Eräs hyvin kiireinen professori oli viestintään yhteydessä, sillä hänellä oli laitoksensa uunituoreeseen julkaisuun tuleva kuva, josta hän halusi häiritsevät varjot pois sekä hieman tekstiä kuvan päälle. Professori tiedusteli ystävällisimmin yliopiston viestintäpäälliköltä, miten se onnistuisi kaikkein helpoiten. Viestintäpäällikkö Petri Hynynen kertoi professorille, että kuvan käsittely onnistuisi hyvin ja helposti vaikkapa Photoshopissa. Professori kiitti ja lopetti kiireisenä puhelun. Tunnin päästä hän soitti uudelleen ja sanoi kiertäneensä kaupungilla ristiin rastiin, mutta hän ei ollut löytänyt sitä Photoshoppia niin mistään!

U S KO KO E T U K S E L L A Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina lähes kaikki vanhojen yliopistojen käytössä olleet ohjelmat korvattiin uusilla, yhteisillä ohjelmilla. Lisäksi kansallisella tasolla alkoi olla yhä enenevissä määrin yhteisiä, koko Suomea koskevia tietojärjestelmiä. Erään kerran hallintojohtaja Petri Lintunen isännöi hallinnon päällikkökokousta, jossa silloinen tietohallintojohtaja esitelmöi koko yliopistolaitoksen kattavista tietojärjestelmäratkaisuista. Lintunen keskeytti esityksen ja totesi, että vedetäänpä nyt hetki henkeä. Siitä oli luettavissa hänen uskonsa kansallisiin yhteisiin tietojärjestelmäratkaisuihin.

145


U H K AU S T E N TA S O L L E Yhdistyminen itsessään oli joillekin tahoille sangen raskas prosessi, eikä uusien ohjelmien käyttö helpottanut taakkaa useinkaan. Lähtökohtaisesti uusiin ohjelmiin suhtauduttiin useimmilla laitoksilla positiivisesti, mutta kun niitä alkoi tupsahdella melkein joka viikko, jo pelkästään niiden käytön opettelusta syntyi hirveä määrä työtä. Ei kulunut aikaakaan, kun käyttöön tuli sittemmin Suomen huonoimmaksi ohjelmaksi todettu matkanvarausjärjestelmä Travel, joka ei ole enää Itä-Suomen yliopistolla käytössä. Se oli joidenkin mielestä oikea tragikomedia, sillä esimerkiksi yhden kuukauden aikana tuli henkilökunnalle joka päivä viesti, että Travel joko toimi tai ei toiminut. Lyhyen ajan sisään oli tullut neljä uutta ohjelmaa ja Travelin aiheuttama turhautuminen kulminoitui lopulta siihen, että eräs professori Joensuun kampukselta uhosi, että jos tulisi vielä yksikin uusi järjestelmä, niin hän eroaisi!

R A K K AU D E S TA T E K N I I K K A A N Erään kerran oikeustieteiden laitoksella oli käyty tietotekniikkapalveluista eli TIPA:sta virittämässä joitakin laitoksen koneita. Koneiden huollossa oli jostain syystä päässyt käymään niin, että erään professorin koneen asetukset olivat heittäneet kärrynpyörää ja näppäimistö oli muuttunut amerikkalaiseksi. Professorin suomenkielisestä kirjoittamisesta ei tullut tämän vuoksi mitään, ja hän kirosi konetta huoneessaan kovaan ääneen. TIPA:n tukihenkilö oli jo siirtynyt auttamaan tämän onnettoman professorin kollegaa muutaman työhuoneen päähän. Tarina kertoo, että TIPA:n henkilö oli kiroamisen kuullessaan ymmärtänyt, että huuto liittyi jotenkin häneen ja katsonut parhaaksi kerätä kiireesti kamppeensa ja lähteä livohkaan.

146


PA H O L A I N E N O N TÄ M Ä N TA K A N A Itä-Suomen yliopiston aikana on tullut myös uusi, paljon tunteita herättävä, työajankohdennusjärjestelmä SoleTM, jota työntekijöiden tulee täyttää. Aikanaan kun järjestelmä oli vasta tulossa, talousjohtaja Matti Paavonsalo esitteli sitä laitosjohtajille. Laitosjohtajista vaikutti siltä, että henkilökunta pantaisiin kirjaamaan työaikaa niin yksityiskohtaisesti, ettei aikaa juuri muulle jäisi. Silloinen yhteiskuntatieteiden laitoksenjohtaja, professori Juha Hämäläinen totesi Paavonsalon Sole-esitelmöinnin jälkeen: ”Jos paholainen on olemassa, se taitaa olla tämän takana!”

UUSIA OHJELMIA Erään alan opiskelijaporukka oli kerran syömässä meluisassa Carelian ruokalassa, ja yksi ruokailijoista kaivoi Itä-Suomen yliopiston mainosminitermospullon esille. Pulloa koristi eräs hauskoista väännössloganeista, joista Itä-Suomen yliopisto ja itseään myös paljon markkinoiva Aducate ovat tulleet tutuiksi. Kyljessä luki juomapulloteemaan sopivasti SIP HAPPENS. Toiset katselivat pulloa erittäin kiinnostuneina, ja yhdestä opiskelijasta se oli erityisen hieno. Toinen tiedusteli, mitä pullossa oikein luki, sillä hän ihmetteli, mikä kyseinen SIP mahtoi olla. Häntä opastettiin, että kyseessä oli englanninkielinen huikka-sana. Opiskelija löi kädellä itseään otsaan ja totesi: ”Aah, luulin, että toi on joku uus oppimisympäristö!”

S U O R A PA L AU T E VÄY L Ä Kun aikanaan asiakkaat siirtyivät käyttämään Itä-Suomen yliopiston tietokanta Joskun sijasta kansalliseen järjestelmään pohjautuvaa UEF Finnaa, kirjaston palvelupäällikkö Helena Silvennoinen-Kuikan poika Paavo Kuikka teki parhaillaan väitöskirjaa lääketieteessä. Hän tuskaili uuden Finnan kanssa, sillä Joskuun tottuneelle muutos aiheutti paljon ylimääräistä työtä ja vaivaa tiedonhaun kanssa. Silvennoinen-Kuikka totesi pojalleen, että tämä voisi käydä katsomassa, kenelle Finnan käytöstä voisi valittaa, kerran muutos aiheutti tälle niin paljon harmia. Lääketieteen lisensiaatti Kuikka teki työtä käskettyä, ja kirjaston sivuilta hän löysikin nopeasti vastuuhenkilön, jolle palaute osoittaa: palvelupäällikkö Helena Silvennoinen-Kuikka!

147


H Y V I Ä O H J E I TA G E R I AT R I A N O P I S K E L I J O I L L E Yhdistymisvaiheessa testattiin ensimmäisiä kertoja AC-järjestelmää, jota käytettiin ennen Skypeä esimerkiksi Aducatessa luentojen välittämiseen yhteistyökumppaneille. Tähän aikaan yliopistolla oli vielä legendaarinen geriatrian professori Raimo Sulkava, jolla oli muun muassa omakuva seinällään: sulkava-kala nimittäin. Yhteyttä otettiin luennon streamaamista varten ensimmäisiä kertoja, ja professori Sulkava oli vahvasti teknisissä järjestelyissä mukava. Yhteys saatiin, ja hän tervehti iloisesti toisessa päässä olevia opiskelijoita: ”Geriatrian opetuksen alkuun sopiikin hyvin tämä, että kuuluuko, näkyykö?”

PA KO L L I S E L L A LU E N N O L L A Syksyllä 2018 yliopistonlehtori Erkki Pesonen piti kurssia, jolle saivat osallistua Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden lisäksi Savonia- ja Karelia-ammattikorkeakoulujen opiskelijat halutessaan joko paikan päällä tai streamilla. Eräänä aamuna porukkaa oli erikoisen vähän paikalla luentosaleissa, Joensuussakin vain kaksi opiskelijaa. Pesonen kysyi chatissa, miksi ihmeessä opiskelijat eivät olleet vaivautuneet paikalle. Eräs streamia seuraava opiskelija kirjoitti: ”Olen pakollisella luennolla!”

148


N U O R E K A S TA V I E S T I N TÄ Ä Yammerin käyttöönotto ei ollut opiskelijoillekaan kovin helppoa, sillä sitä ei esimerkiksi monellakaan laitoksella ohjeistettu lainkaan. Eräs sosiaalitieteiden yliopisto-opettaja yritti kerran oikein tosissaan vedota opiskelijoihin Yammerin käyttöönotossa ja päätti lähestyä heitä heidän omalla kielellään. Hän kirjoitti opiskelijoille sähköpostin: ”No niin, MC Yammer tässä taas terve! Onhan joka ikinen iikka muistanut liittyä Yammeriin? Siellä pitää olla, ettei putoa kelkasta!” Sama henkilö antoi myös muita hyviä tiedonhaun vinkkejä opiskelijoille muistuttamalla verkostoitumisen tärkeydestä: ”Jos ette jotain tiedä, niin hankkikaa kavereita ja kysykää niiltä!”

T E K N I I K A N I H M E I TÄ Kirjastolla oli kerran palaveri Joensuun kampuksella, ja kaikki väki oli kerääntynyt neuvotteluhuoneeseen. Ennen kokouksen alkua tietopalveluneuvoja Liisa Tervonen selaili aikansa kuluksi henkilökunnan yhteistä sähköistä kalenteria, josta näkyvät kaikkien menot. Tervonen huomasi, että kirjastonjohtaja Jarmo Saartihan olisi sinä kyseisenä päivänä Joensuussa. Hän totesi sen kovaan ääneen ja muiden ilmeet nähtyään katsahti viereensä: Saarti oli istunut siinä kaikessa rauhassa kaiken aikaa!

149


T E K N I S I Ä KO M M E R V E N K K E J A

P I T K ÄT P I U H AT Humanistiselle osastolle tuotiin pian yhdistymisajan jälkeen uudet älytaulut koko Agora-rakennukseen. Ensimmäisen puoli vuotta taulut odottivat tuulikaapissa, sillä kenellekään osastolla ei ollut kerrottu, että sellaisia oli heille tulossa. Kun taulut saatiin seinään, huomattiin, että niitä oli hirveän vaikeaa käyttää, eikä niitä saatu toimimaan kerrassaan mitenkään. Humanisteista oli hieno ele, että he olivat saaneet uutta teknologiaa, mutta heitä harmitti kovasti, kun sen käyttäminen oli kerrassaan mahdotonta. Useampi ihminen yritti laittaa älytauluja päälle, mutta tuloksetta. Taulut tönöttivät paikallaan kaksi vuotta Agoran saleissa täysin pimeinä, kunnes joku keksi, että ne alkaisivat ehkä toimia, jos laitettaisiin töpselit seinään!

A N N A H U M A N I S T I L L E KO N E N I I N S E S A A S E N TO I M I M AT TO M A K S I Agoran kielistudio remontoitiin eräänä kesänä, ja sinne saatiin uudet laitteet ja pelit ja pensselit. Opetuksen uudistetussa kielistudiossa oli määrä alkaa syksyllä, ja näin tapahtui. Laitteet eivät kuitenkaan toimineet, eikä vika ollut sillä kertaa käyttäjien osaamisessa. Laitteet asentanut kumppani oli jättänyt osan koneiden asennuksesta viimeistelemättä, ja he kävivät myöhemmin hoitamassa homman kuntoon. Opetus pääsi alkamaan, mutta jo pian oltiin taas toivottomassa tilanteessa. Osastonjohto otti yhteyttä TIPA:an, josta tultiin yhdessä valmistajan edustajan kanssa selvittämään tilannetta. Humanistisen osaston johto, valmistajan sekä TIPA:n edustajat istuivat ja ihmettelivät salissa, mistä oikein kiikasti. Joku humanisti sitten lopulta huomasi, että laitteista pitäisi varmaankin laittaa volume-napit päälle, ja johan alkoi kuulua!

150


T U LO S T U K S E N R I E M U J A Itä-Suomen yliopiston aloittaessa vanhat kopiointilaitteet korvattiin uusilla monitoimilaitteilla, joiden yhtenä uutuusominaisuutena oli turvatulostus. Tulostin ei enää sylkenyt printtejä miten mieli teki, vaan jokaisen työntekijän ja opiskelijan tuli vapauttaa tulostus erikseen. Eräs professori Joensuun kampukselta oli juuri ottanut käyttöön oman tulostinlätkänsä ja hän meni linjoja pitkin Kuopion kampuksella kopiointitöistä vastaavalle henkilölle. Hän kertoi tulostimen ilmoittaneen, että hänet oli pidätetty, ja totesi, että ei muuten ollut. Hän antoi kontaktilleen puoli tuntia aikaa tilanteen korjaamiseen. Puhelun vastaanottanut henkilö soitti Joensuun kampukselle ja pyysi kollegojaan käymään katsomassa professorin tilanteen puolen tunnin sisällä. Toisesta päästä naurettiin: ”Ootpa aikamoinen lellikki, meille se antaa aina vaan vartin!”

VIIMEISET VINKIT Aducaten pitkäaikainen ATK-tukihenkilö Kari Kumpulainen oli työyhteisön kantavia humoristeja ja keksi usein vaikka minkämoista hauskaa kollegojensa huviksi. Erääseen aikaan tulostimet olivat tuottaneet runsaasti päänvaivaa myös Aducatella, ja pahaksi onneksi juuri samaan aikaan hankalissakin teknisissä ongelmissa tunnettu apukäsi Kumpulainen oli jäämässä eläkkeelle. Hän ei halunnut jättää työkavereitaan pulaan uusien laitteiden ja ohjelmistojen kanssa, joten hän oli valmistellut aducatelaisille läksiäistensä kunniaksi Päivän vinkki -videon, jonka avulla kaikista teknisistä ongelmista voisi selvitä. Videolla hän totesi: ”Kun pujotat tietokoneen sukkahousuihin ja heilautat koko moskan moukarinheitto-otteella järveen, niin eipä ole enää ATK-ongelmia. Saman voi tehdä Aducaten kopiokoneille, jos vain löytyy riittävän isot sukkahousut!”

151


T E R V E T U LO A S U O M E N PA R H A A S E E N O P P I M I S YM PÄ R I S TÖ Ö N Puolivälissä 2010-lukua oli abipäivä, jolloin kampuskaupunkien ja lähikuntien lukiolaisia kutsuttiin yliopistolle tutustumaan yliopistoon ja siellä opiskeltaviin aloihin. Juuri samalle päivälle sattui laaja sähkövika, ja kolme minuuttia ennen kuin esitysten olisi pitänyt Joensuussa ja Savonlinnassa alkaa, kaikkien ovien sähkölukot menivät kiinni. Yhteiskuntatieteiden laitokselta yliopistonlehtori Antero Puhakka oli pitämässä laitoksen esittelyä Agoran puolella viimeisen päälle diat valmisteltuna. Tilassa oli tykki, josta oli jäänyt pölysuodatin puhdistamatta, ja kun kaikki väki oli lopulta saatu sisään ja Puhakka oli päässyt aloittamaan esitelmöintinsä, viiden sekunnin välein kankaalla välähti käsky puhdistaa suodatin. Puhakka totesi kuulijoille, että Itä-Suomen yliopisto olisi strategiansa mukaisesti vuonna 2020 Suomen paras oppimisympäristö. Kun hänen yleisönsä olisi muutaman vuoden opiskellut, niin sekin päivä siis vielä tulisi!

S U O R A A PA L AU T E T TA Metsätieteiden osaston varajohtaja, professori Timo Tokola tunnetaan muun muassa kovasta äänestään. Eräs professori oli hänelle todennutkin kerran, että jos tämä puhuisi puhelimeen Joensuun kampuksella, Kuopiossa riittäisi, että menisi vain pihalle kuuntelemaan. Tokola myös reagoi erittäin nopeasti, jos joitakin epäkohtia ilmenee. Etäyhteyksissä oli ollut yhteen aikaan pahoja ongelmia, minkä vuoksi luennot eivät olleet onnistuneet halutulla tavalla. Oppimisympäristöjä suunniteltiin tämän toimimisvaikeuksien täyteisen vaiheen jälkeen yliopiston strategian hengessä ja niistä pyydettiin palautetta. Tokola antoi myös panoksensa kehittämistyöhön ja oli otsikoinut oman palautesähköpostinsa: ”Suomen huonoimmat oppimisympäristöt”.

152


K I I TÄ M M E S U O R A S TA PA L AU T T E E S TA ! Erään kerran oli alkamassa kokous, johon dekaani Jukka Jurvelin osallistui Kuopion kampukselta etäyhteydellä. Hän otti yhteyden kokoustilaan, missä oltiin paraikaa virittämässä omia etäyhteyksiä. Yhteys oli jo päällä, mutta vain toiseen suuntaan, mitä Joensuussa ei kuitenkaan tiedetty. Jurvelin sai mielenkiinnolla kuunnella, miten toisessa päässä keskusteltiin dekaanin tehtävistä ja hänen suoriutumisestaan niissä. Yhteys aukesi, ja Jurvelin totesi heti alkuun: ”Kiitoksia tiedoista!”

KO R R E K T I , A K AT E E M I N E N E PÄYS TÄVÄ L L I S YYS Jo hyvissä ajoin yhdistymisprosessin aikana molempien yliopistojen puhelinliittymät yhdistettiin Elisalle. Eräs professori otti heti alkuvaiheessa yhteyttä hankintapäällikkö Markku Torviseen, kun ei ollut saanut johonkin palvelunumeroon yhteyttä työpuhelimestaan. Torvinen huomasi, että palvelunestot olivat jostain syystä jääneet päälle kyseisestä numerosta, ja professorin vaikeudet johtuivat yksinomaan siitä. Professori ei voinut suvaita sitä, että häneltä evättäisiin oikeus palvelunumeroihin soittamiseen, sillä aiemmin hänellä oli se oikeus ollut. Kun asiaa hoidettiin, professori allekirjoitti asialliseen sävyyn kirjoitetun tuohtuneen viestinsä: ei niin ystävällisin terveisin, professori se ja se.

153


154


LU K U 6

Välähdyksiä Tutkijan homma on kuin räkäpäillä ampumista, mutta yrittäjällä on oltava koko ajan kovat piipussa. - Professori Jouni Pykäläinen

155


S AV O N J A K A R J A L A N S E K Ä H Y VÄ N M AU N R A J O I L L A

J O E N S U U L A I N E N P U H E E N PA R S I Savonlinnassa liikkui kampussiirron aikaan paljon juttuja Joensuusta ja joensuulaisista. Ennen siirtoa järjestettiin Saimaalta Susirajalle -tapahtumia, joissa savonlinnalaiset tulivat käymään Joensuussa ja heitä tutustutettiin kaupunkiin sekä uuteen kampukseen ja joensuulaisiin. Ennen matkoja savonlinnalaisia käskettiin varautumaan siihen, että joensuulaiset olisivat mukavia, mutta kylläkin melko suorasanaisia. Heille sanottiin, että jos eteen tulisi joku suora ja töksähtävä kommentti, siitä ei kannattaisi loukkaantua, sillä Joensuussa ei vain yksinkertaisesti osattu savolaistyyppistä kohteliasta kiertelyä ja kaartelua!

H AVA I N TO J A T E O LO G I A N O S A S TO LTA Teologian osastolla on suhteellisen paljon kansainvälisiä opiskelijoita, ja siellä on tehty havainto, että hetken aikaa Joensuussa asusteltuaan jotkut muualta Suomeen muuttaneet opiskelijat osasivat suomea jopa paremmin kuin suomalaiset. Pohjanmaalta ruotsinkielisiltä alueelta tulevien opiskelijoiden suomen kielen taito ei ollut nimittäin maisterivaiheeseenkaan mennessä parantunut merkittävästi siitä huolimatta, että teologian osasto sijaitsee suomen kielen ja kulttuuritieteiden oppiaineryhmän kanssa samassa rakennuksessa, Agorassa. Sen sijaan on havaittu, että opiskelijat huastelevat sujuvasti pohjoiskarjalloo jo hyvin lyhyen altistuksen jälkeen.

156


L Ä H E T YS T U R K U U N Kun akateemisena rehtorina toiminut Kalervo Väänänen lähti Turkuun rehtoriksi ja oli viimeistä kertaa Kuopiossa akateemisen rehtorin tehtävässä, häntä oli kerääntynyt isohko porukka saattelemaan Snellmanian ala-aulaan. Paikalle osui myös sovelletun fysiikan laitoksen professori Pasi Karjalainen, joka kävi muutaman dekaanin ja laitosjohtajan jatkeeksi Väänäsen kättelyjonoon. Väänänen taputti Karjalaista olalle ja sanoi tälle: ”Pasi, teillä on kyllä yliopiston paras laitos!” Karjalainen totesi vaatimattomasti, että kyllähän hän sen tiesi ja mietti, että nyt jokin vastakohteliaisuus olisi paikallaan. Hän totesi: ”Viimeksi kun meiltä lähetettiin professoreita Turkuun, niin ne menivät suoraan Kakolaan!”

FA K TO J A LU M E T I N P U O L E LTA Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaanina toimi Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina Timo Jääskeläinen, joka tunnettiin sangen suorasanaisena ja jämäkkänä johtajana. Johtoryhmässä oli kerran puhetta rekrytoinnin tehostamisesta sekä henkilökunnan että opiskelijoiden osalta. Pohdittiin muun muassa sitä, miten haasteissa oleviin luonnontieteisiin saataisiin suomalaisia, ja erityisesti itäsuomalaisia nuoria. Dekaani Jääskeläinen totesi: ”Faktahan on se, että molemmat matemaattisesti lahjakkaat nuoret on jo meillä Itä-Suomessa koulutettu!”

VA L M I S I D E N T I T E E T T I Hieman yhdistymisen jälkeen Uljaaseen tehtiin parodiajuttu, jossa rakennettiin ylioppilaskunnan identiteettiä. Ajatuksena oli se, miten eteläisestä ja pohjoisesta Savosta sekä Pohjois-Karjalasta tulevien yliopistoihmisten onnistuisi muodostaa jonkinlainen Itä-Suomen yliopistolaisuus, ja millaiseksi myös ISYY:läisyys muodostuisi. Juttuun haastateltiin historian professori Maria Lähteenmäkeä, jolta kysyttiin yhteisön rakentamisesta ja yhteisen identiteetin syntymisestä. Lähteenmäki sanoi, että yhteisön identiteetin rakentamiseen tarvittaisiin yleensä kolmisen vuotta. Tätä muisteltiin paljon myöhemmin, ja todettiin, että nyt pitäisi ollakin sitten jo valmista!

157


LADIES AND GENTLEMEN AND THE REST Eräässä Itä-Suomen yliopiston tiloissa järjestetyssä tilaisuudessa syksyllä 2018 yksi tilaisuuden pääjärjestäjistä teki kotiinlähtöä kansainvälisten vierailijoiden kunniaksi tarjotulta illalliselta. Hän pyysi huomiota lähes tulkoon jo klassiseksi tulleella ja yleensä humoristiseksi tarkoitetulla puheenaloitusformulalla ”Ladies and gentlemen and the rest”. Repliikin humoristisuus oli kuitenkin pahan kerran koetuksella, sillä yksi paikalla olijoista oli ei-binaarinen eli muunsukupuolinen. Ilmaisua ei ollut selvästikään tarkoitettu kommentiksi tämän henkilön sukupuoli-identiteetistä, mutta ilmeestä saattoi päätellä, että loukkaantuminen kävi mielessä. Mielipaha oli onneksi vain hetkellistä ja tilanne tarjosi arvokkaan opetuksen siitä, etteivät kaikki vanhat sanonnat ja niiden väännökset välttämättä istu mihin tahansa tilanteeseen.

KALLIIKSI TULEE Itä-Suomen yliopiston toiminta-aikana on keskusteltu sekä yliopiston sisällä että muutenkin yhteiskunnassa siitä, että jaksamisen ja suorituskyvyn parantaminen lääkkeillä alkaa olla muualla maailmassa kovinkin arkipäiväistä. Itä-Suomen yliopiston dosentti ja KYS:n psykiatrian puolella työskennellyt Ulrich Tacke toivoi erääseen aikaan Uljaassa keskustelua siitä, miten kilpailukeskeiseksi yhteiskunta pahimmillaan muuttuu, jos parempaan työsuoritukseen ei olisi enää mahdollista päästä lääkkeittä. Ylioppilaskunnan Joensuun toimiston väki alkoikin Uljaan jutun nähtyään pohtia huumorimielessä sitä, että yliopiston työsopimuksiin oli tehtävä muutoksia ylitöiden suhteen. Työnantajalle tulisi nimittäin pidemmän päälle kovin kalliiksi, kun sihteeristö painaisi töitä piripäissään vuorokausia ilman taukoa.

158


J AT K U VA O P P I M I N E N Myös Itä-Suomen yliopistossa kuumaksi termiksi muodostui 2010-luvun loppupuolella jatkuva oppiminen, johon yliopistot ministeriöstä velvoitettiin. Rehtori Jukka Mönkkönen kiersi muun johdon kanssa laitoksilla ja osastoilla sekä erillis- ja palvelulaitoksilla kertomassa jatkuvasta oppimisesta. Kaikkialla ei oltu niin optimistisia tästä keksinnöstä, eikä vähiten siksi, että oli hyvin epäselvää, mihin jatkuvalla oppimisella käytännössä lopulta viitattiin. Jatkuvan oppimisen kiertue rantautui Kuopion kampuskirjastolle, ja rehtori Mönkkönen selvitti siellä työntekijöille uutta systeemiä. Palvelupäällikkö Jukka Kananen halusi selvyyttä siihen, mitä konkreettista siitä seuraisi. Hän kysyikin rehtorilta, että tarkoittaisiko jatkuva oppiminen kenties sitä, ettei koskaan valmistuttaisi.

M U I S TO K I R J O I T U S E M E R I TO I T U N E E LTA Kevättalvella 2017 teologian professori Paavo Kettunen piti jäähyväisluentonsa pitkäaikaisesta tutkimusaiheestaan häpeästä. Eräs opiskelija oli hankkinut juuri hänen väitöskirjansa. Tällä opiskelijalla on väitöskirjojen keräämisen lisäksi tapana pyytää aina niihin vielä omistuskirjoitus. Luennon jälkeen hän lähestyi professoria ja kysyi epähuomiossa, saisiko tämän muistokirjoituksen teoksen takakanteen. Professori Kettunen vastasi: ”En ole vielä ylösnoussut, mutta tarkoitatko kenties omistuskirjoitusta?”

S AV O L A I S I A M A A I L M A A N Yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Antero Puhakka on ollut sekä Kuopion että Joensuun yliopistoissa töissä. Puhakka oli Kuopiossa töissä, kun hän sai aikanaan Joensuun yliopistossa assistentin paikan. Hänen vaimonsa oli juuri samoihin aikoihin viimeisillään raskaana, mutta muuttoa Joensuuhun alettiin silti tehdä. Puhakka kävi leukailemassa kuopiolaisille työkavereilleen, että pitihän sitä Joensuuhun muuttaa, kun ei passannut maailmaan yhtään enempää savolaisia synnyttää. Kun Itä-Suomen yliopistoa sitten kaksitoista vuotta myöhemmin synnytettiin, kuopiolaiset kollegat muistivat tämän lausahduksen yhä hyvin elävästi.

159


L A M P P U S Y T T YY L A I TO K S I L L A

D E K A A N I N M E TA F O R AT Aikanaan luonnontieteiden- ja metsätieteiden tiedekunnassa oli jokseenkin paljon vaihtuvuutta henkilökunnassa, ja koko ajan saatiin olla rekrytoimassa lisää porukkaa. Tilanne alkoi hieman tuskastuttaa tiedekunnan hallinnossa, ja asiasta käytiin paljon keskustelua. Silloinen LUMET:n dekaani Timo Jääskeläinen tiivisti tilanteen vertauskuvaksi ja totesi, että hänen tiedekuntansa oli kuin bussipysäkki – kaikki olivat matkalla jonnekin!

F YYS I KO I D E N P U O L I I N T U M I S A I K A Jossakin vaiheessa fysiikalla oli paljon sellaisia opiskelijoita, jotka olivat hakeneet ensisijaisesti lääketieteelliseen opiskelemaan. Kun he eivät sinne olleet päässeet, he tulivat vuodeksi yliopistolle kertaamaan matematiikkaa ja fysiikkaa, ja jos sitten sattuivat pääsemään lääketieteeseen sisään, he lopettivat aloitetut opinnot fysiikassa. Osa tuli myös ihan vain katsomaan suoraan todistusvalinnalla, millaista matematiikan ja fysiikan opiskelu oli, ja jos se ei tuntunut omalta, alaa vaihdettiin herkästi. Eräs professori totesi tästä keskusteltaessa, että tämä tarkoitti vain sitä, että fyysikoiden puoliintumisaika oli lyhyt!

160


SIIONIN VIRSI JA SYNNINTUNNUSTUS Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan varadekaanina aikanaan toiminut professori Atte von Wright suhtautui työhönsä intohimoisesti, ja erityisesti loputtomasta tehtävälistasta valikoituivat suoritettaviksi aina mielenkiintoisimmat työt. Ei-niin-mielenkiintoiset tehtävät saattoivat kuitenkin puolestaan aina joskus jäädä hieman vähemmälle panostukselle, ja tiedekuntaneuvostossa hän usein aloittikin oman selontekonsa lausumalla ”tunnustan syntini”. Kun von Wright oli sitten aikanaan eläköitymässä, hän totesi Siionin virren sanoin: ”Kun minä täältä erkanen, sen katson voitoksein!”

E I E D E S R O S KO S M O K S E L L A Kun Kuopion kampuksella sijaitsevaa koe-eläinkeskusta remontoitiin, sen sisäpinnat purettiin aivan lattioita myöden. Kuinka ollakaan, lattian alta löytyi instrumentoitu neljä metriä leveä ja kaksi metriä pitkä juoksumatto, jonka arvoksi arvioitiin noin satatuhatta euroa. Sen koneisto oli kaksi metriä korkea ja paino vaivaiset kolmetuhatta kiloa. Mattoa oli aikanaan käytetty Heikki Helmisen koirien nivelrikkotutkimuksessa beaglejen juoksutukseen. Matto oli valmistettu purettavaksi, eikä professori Pasi Karjalainen sovelletun fysiikan laitokselta antanut lupaa maton hävittämiselle. Niinpä matto purettiin ja varastoitiin myöhempää käyttöä varten. Mattoa ei ollut vielä asennettu mihinkään, ja kiinteistöpuolelta tiedusteltiin Karjalaiselta, meinasiko tämä kenties mattoa käyttää, kun sen purkaminen maksoi kuitenkin kymmenisen tuhatta euroa. Karjalainen vastasi: ”Kuule, tällaista mattoa ei ole ollut edes Neuvostoliiton avaruustutkimusakatemialla. Kyllä sille käyttöä löytyy!”

161


162


T I E D E T TÄ K Y N T T I L Ä N VA LO S S A Joensuun kampuksella oli pitkä, kaikki rakennukset kattanut sähkökatko eräänä syksynä. Suurin osa luennoista peruttiin ja ihmiset lähtivät kotiin, sillä he eivät tienneet, mitä työtehtäviä suorittaa sähköttä. Yliopistolaisten turvasatama kirjasto oli kuitenkin pitänyt ovensa auki. Ilta alkoi jo pimetä kampuksella. Palvelupäällikkö Riitta Porkka päätti, että kirjasto oli suljettava turvallisuussyistä. Kirjastoa alettiin tyhjentää, mutta professori Jukka Korpela oli Porkan kanssa toista mieltä. Hän oli tullut kirjastolle työskentelemään, eikä sähköttömyys tuntunut häiritsevän hänen työntekoaan tuon taivaallista. Professori ja palvelupäällikkö Porkka kävivät suhteellisen kiivassanaista keskustelua kirjaston sulkemisesta. Porkka perusteli professori Korpelalle kirjaston sulkemista muun muassa työskentelyvalon puutteella ja sillä, etteivät mitkään laitteet toimineet. Professori Korpela totesi: ”On sitä ennenkin tiedettä kynttilänvalossa tehty!”

163


E N N E N K U U LU M ATO N Y K S I K KÖ Aducaten Kuopion kampuksen työntekijät olivat neuloneet pitkävartiset Aducaten ja Itä-Suomen yliopiston väreissä loistavat villasukat johtaja Lea Tuomaiselle vuoden 2017 itsenäisyyspäiväkahveille. Jokainen Kuopion kampuksen aducatelainen oli neulonut niitä pienen pätkän, eivätkä ne siten olleet täysin symmetriset, mutta sitäkin enemmän koko Aducaten näköiset. Suunnittelija Ville Valkosen kerrottiin meinanneen jopa pyörtyä omaa osuuttaan neuloessaan, sillä hän oli keskittynyt niin paljon, että oli unohtanut hengittää. Sukkien mukana tuli lappu, jossa luki Never Stop Sneaking, sillä Tuomaisella on tarinan mukaan tapana hiihdellä Aducaten tiloissa pelkät villasukat jalassa. Lahjan kuvailtiin olevan ”savolaiset, käsityönä valmistetut alaraajojen lämmittimet eli villasukat”. Valmistamiseen oli käytetty 40 % hyviä hermoja, 5 % tuskailua, 5 % purkamista ja uudelleentekemistä ja 50 % lämpimiä ajatuksia. Sukkien valmistuksessa oli huomioitu eettiset periaatteet, eikä yksikään mies ollut joutunut valmistusprosessissa kärsimään. Valmistajana oli toiminut AduKnitters, Kuopio. Farmasian laitokselta sattui olemaan eräs opetushenkilökunnan jäsen juuri lahjanantorituaalin aikana tekemässä tallenteita Aducaten tiloissa ja sieltä poistuessaan hän totesi, ettei ollut ikinä nähnyt vastaavanlaista yksikköä: ”Tehän revittelette ihan täysillä!”

KO H TA LO K A S K A M P I T U S Teologian osastolla Joensuussa opiskelijat ja opettajat harrastavat paljon yhdessä ja käyvät esimerkiksi pelaamassa koripalloa omalla vuorollaan. Henkilökunta on sangen kilpailuhenkistä, ja heidän voittamisen ilonsa on käsin kosketeltavaa. Kerran harjoitusvuorolla oli menossa tiukka ”leikkimielinen” harjoituspeli, jonka tiimellyksessä eräs opiskelija taklasi osastonjohtaja Ilkka Huhdan irti pallosta. Kun tilanne oli ohi, Huhta kysyi opiskelijalta, mitenkä tämän peruskurssin laita olikaan, oliko se kenties jo suoritettu!

164


H A I S E VAT K I R J AT Erään kerran Joensuun kampuskirjastolla palautusautomaatin ja lainauksen tuntumassa vallitsi todella kuvottava haju. Kirjastolla on totuttu siihen, että sen tiloista valitetaan aina, ja juuri lämpötilan ohella haju on suosituimpia aiheita. Nyt kuitenkin henkilökunta oli palautteenantajien kanssa samaa mieltä siitä, että haju oli hirvittävä ja se alkoi jo käydä sietämättömäksikin. Hätiin hälytettiin tilapalvelu, josta asiantuntija kävi omatoimisesti tarkastamassa tilanteen. Hän oli jättänyt lapun käynnistään ja siinä luki: ”Ei ollut mitään ongelmaa. Haju johtuu kirjoista”. Todellisuudessa palautuksen viereisessä vessassa oli mennyt pahan kerran viemäri tukkoon, ja karmea haju hiipi sieltä.

S E I N ÄT E I VÄT T U E TO I M I N TA A Pian Itä-Suomen yliopiston perustamisen jälkeen kaikkien tilojen käyttöä ryhdyttiin optimoimaan niin, että hukkatilaa olisi mahdollisimman vähän. Monesti tämä johti yhdistettyihin työhuoneisiin, ja joissakin paikoissa jopa puheeseen avokonttorimalliin siirtymisestä, mitä henkilökunta vastusti laajasti. Tilapolitiikalle annettiin slogan seinistä toimintaan, ja seurauksena oli krooninen tilanahtaus. Rehtorin ja tiedekuntajohdon tapaamisessa silloinen yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja Juha Hämäläinen totesi laitoksensa joutuneen muutosten vuoksi tilanteeseen, jossa ”seinät eivät enää tukeneet toimintaa”!

S A AT TO V I R K A Professori Matti Närhi oli hammaslääketieteellisen koulutuksen Kuopioon palauttamisen uranuurtajia ja on pitkälti hänen pitkäjänteisen työnsä ansiota, että asia pysyi pinnalla julkisessa keskustelussa. Hammaslääketieteellisen koulutuksen alettua uudelleen Närhi sai viisivuotisen määräaikaisen professuurin laitokselta, sillä oli tiedossa, että hän tulisi sinä aikana eläkeikään. Närhellä on työhuone Medistudiassa vanhainkoti Harjulan puolella. Silloinen terveystieteiden tiedekunnan hallintojohtaja Esa Äikiä totesi tämän kuullessaan, että Närhin virkahan oli oikea saattovirka!

165


E I K Ä TÄ S S Ä V I E L Ä K A I K K I Savonlinnan kampussiirto ei ollut mikään pieni projekti sen paremmin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Siirrettävää ja muutettavaa tavaraa oli mieletön määrä, sillä opettajat ovat tunnettuja siitä, ettei heistä mitään kannata heittää pois. Paljon tunnearvokkaita tavaroita oli joukossa, ja kaikki piti saada hyvässä järjestyksessä Joensuun kampukselle turvaan. Muuttoapulaisina oli savonlinnalaisia opiskelijoita, joiden avulla suuresta työmaasta selvittiin kunnialla. Tavaraa Savonlinnan Norssilta siirtyi jo yksinään 50 kuorma-autollista ja OKL:stä saman verran. Sivulliset seurasivat touhua äimistyneinä ja hämmästelivät, miten kummassa muuttotavaraa oli niin paljon. Savonlinnalaiset totesivat vain tyynesti, että kaikkien olisi pitänyt nähdä, miten paljon sitä oikein heitettiin pois!

J A D KO D U D K I M U K D E T Itä-Suomen yliopiston aikaan sijoittuu aikanaan paljon kielteistä julkisuutta yliopistolle tuonut D-vitamiinikohu, joka sai alkunsa epätarkoista mittauksista. Tulokset olisivat olleet mullistavia ja niistä kohistiin reippaasti ennen kuin selvisi, että ne olivat suurilta osin vääristyneitä. Kohututkimuksesta puhuttiin aikanaan paljon Itä-Suomen yliopistolla, ja eräällä laitoksella todettiinkin, että ei pitänyt hätääntyä sen kummemmin: ”Jadkodudkimukdia darvidaan!”

R U OT S I N S U U R M I E H E T - O P U S Itä-Suomen yliopiston kaskukirjan teko herätti monissa yliopistolaisissa huolta siitä, saataisiinko yliopistolta todella kaskuja kirjaksi saakka. Huoli osoittautui myöhemmin turhaksi, sillä materiaalia tuli niin paljon, etteivät läheskään kaikki jutut mahtuneet kirjaan. Henkilökunnan jäsenet olivat kerääjää kohtaan jostain syystä hyvin myötätuntoisen oloisia ja moni sanoi toivovansa todella, että juttuja kertyisi. Uraohjaaja Janne Saarela kiteytti monen yhteisen toiveen kerääjä Hanna Purolle: ”Toivottavasti saat kaskuja ja haastateltavia, ettei siitä kirjasta tule sellainen Ruotsin suurmiehet -opus -tyyppinen parisivuinen merkkiteos!”

166


N I I L L Ä M E N N Ä Ä N K E I TÄ O N ! Kaskukirjan toimituskuntaan kuuluva Hanna Puro ja yliopistonlehtori Arto Nevala keskustelivat kaskukirjan ja juhlavuonna 2020 julkaistavan Itä-Suomen yliopiston historiikin tiimoilta. Molemmilla oli aika hyvä käsitys siitä, mitä ihmiset muistivat milloinkin tapahtuneen ja mitkä teemat yliopiston lyhyen historian aikana olivat nousseet vahvimmin esiin. He pääsivät keskustelussaan aineistonkeruuseen saakka ja puhuivat siitä, miten erilaiset näkemykset saisi sovitettua yhteen teokseen, ja olisiko se ylipäänsä mahdollista ihmisten tavoittamisenkaan puitteissa. Nevala totesi molempien kirjojen puolesta: ”Se on vähän niin kuin urheilun kielellä niin, että niillä mennään, keitä on!”

M I K Ä S S A A R T I S I E O I K E E N O OT ? Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti matkustelee sangen paljon työnsä vuoksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, minkä vuoksi Itä-Suomen yliopiston kirjasto tunnetaan paikassa jos toisessa ja sillä on hyvä maine. Koska Saarti joutuu olemaan niin paljon pois työpisteeltään, hän on myös matkoilla ollessaan hyvin tavoitettavissa sähköisiä viestimiä pitkin. Työhuoneelta häntä ei sen sijaan kannata useinkaan yrittää hetken mielijohteesta tavoitella. Erään kerran yksi kirjaston rivityöntekijöistä oli lähdössä kolmatta kertaa Helsinkiin lyhyen ajan sisällä. Kun hän kertoi kollegoille matkastaan, häneltä kysyttiin: ”Jaa, mikäs Saarti sie oikeen oot?”

KO VAT LU PAU K S E T Teologian osastolla ei ollut yhteen aikaan lainkaan naistyöntekijöitä, ja rekrytointeja tehdessä mietittiin huumorinkin kautta sitä, miten naispuolisia asiantuntijoita voisi houkutella entistä paremmin osastolle. Eräs osaston työntekijä keksi, että hakuilmoitukseen voisi kirjata, että kyseessä oli ainoa yliopistoyksikkö maailmassa, joka voisi luvata naistyöntekijälleen oman, henkilökohtaisen vessan!

167


O LU T H Y L LYS TÄ E N E M M Ä N I LO A Professori Jukka Korpela saapui kerran luennolle, mutta ei aloittanutkaan sitä menemällä heti asiaan tai näyttämällä tapojensa mukaan lomakuviaan. Hän oli nimittäin kohdannut juuri hirveän vastoinkäymisen ja halusi kertoa siitä opiskelijoille varoittavana esimerkkinä. Korpela oli käynyt Suomalaisessa Kirjakaupassa tarkastamassa sen historiankirjavalikoiman. Hän totesi, että se oli niin luokaton, että sen tilalla voisi aivan hyvin olla jotain hyödyllisempää – esimerkiksi oluthylly!

LU PAU S VA I U H K AU S ? Savonlinnan kampussiirron yhteydessä siirrettiin kymmeniä rekka-autolasteja tavaraa Joensuuhun, ja niitä oli määränpäässä uusien lattioiden tilalla röykkiöittäin, kun tavaraa ei ehditty purkaa samassa tahdissa kuin sitä saapui. Jos joku ei tiennyt, minne jokin tavara olisi kuulunut, häntä neuvottiin toimittamaan se kampussiirrosta vastanneen johtavan hallintopäällikkö Kari Korhosen työhuoneeseen. Korhosen huone oli pahimmassa vaiheessa niin täynnä tavaraa, että siitä tuli nähtävyys. Sitä käytiin taivastelemassa yleisenä hupina, mutta vain ovelta, sillä sisään ei mahtunut. Edes Korhonen itse ei päässyt työpöytänsä ääreen pahimmassa vaiheessa. Filosofsen tiedekunnan dekaani Janne Pietarinen näki tilanteen toivottomuuden ja lohdutti Korhosta tämän huoneen oviaukosta seuraavasti: ”Sitten kun tämä huone on tyhjä, et ole varmaan enää töissä UEFilla!”

168


R A N G A I S T U S KO V E N E E Keväällä 2019 kansallisen median otsikoihin nousi vanhustenhuoltoskandaaliksi tituleerattu tapaus, jossa julkisen kuohunnan seurauksena yksityisistä hoivakodeista alkoi paljastua pahoja potilaiden laiminlyöntejä. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella opetetaan monia eri aloja, joita lähelle tapaus erityisesti tuli, kuten lääketiede, hoitotiede ja yhteiskuntatieteet. Yhteiskuntatieteiden laitoksen professori Juha Hämäläinen oli samoihin aikoihin eräässä alan seminaarissa, jossa keskusteltiin kriminaalipolitiikasta. Hän otti siellä puheeksi silloisen oikeusministeri Antti Häkkäsen suunnitelman tehdä elinkautisista rangaistuksista todella elinkautisia. Professori Hämäläinen toi esiin näkökulman, jonka mukaan voisi ajatella loppuelämän kestävän elinkautisen olevan hieman turha, sillä eivät paatuneimmatkaan rikolliset enää vanhana jaksaisi rötöstellä. Hän pohti myös iäkkäänä vankilassa pitämisen etiikkaa, ja kehotti miettimään, olisiko iäkkäille vangeille oikeampi paikka ihan vain hoitokoti. Joku yleisöstä huusi: ”Niin, että rangaistus sitten vain kovenee!”

169


A K AT E E M I S TA E L Ä M Ä N M E N O A

S U O M I PYS Ä H T YY Erään kerran paperityöläiset olivat jälleen lakossa, samoin kuin ahtaajat, eivätkä myöskään tukkirekat kulkeneet. Kohta ei enää mikään kulkisi ja kaupoista loppuisi tavara. Tilannetta pohdittiin Metsätieteiden osaston aamukahvipöydässä, jossa oli lähes koko laitoksen väki. Professori Matti Maltamo kuunteli hiljaa kollegojen panikointia ja sanoi sitten: ”Miettikää jos yliopiston assistentit ja sihteerit menis lakkoon – siinä se Suomi vasta pysähtyis!”

S I I V O O J A M E N E T TÄ Ä H E R M O N S A Tutkijoiden työhuoneeseen kuuluvat olennaisesti hirveän isot paperipinot ja toinen toistaan vaarallisemmin notkuvat kirjahyllyt. Joissakin työhuoneissa tilanne on kuitenkin yksinkertaisesti mennyt mahdottomaksi, ja siivoojat ovat kehottaneet vähentämään kirjojen ja turhan paperin määrää. Mikäli raivaukselle olisi joskus kunnolla aikaa eikä se olisi aina muusta työnteosta pois, voisi tilanne olla hieman erilainen. Humanististen tieteiden osastonjohtaja Risto Turunen joutui kesällä 2018 järjestämään aikaa korjuutyölle, eikä silloin kysytty hänen omaa haluaan: siivooja oli tullut normaalisti Turusen työhuoneelle ja katsonut hävityksen kauhistusta hetken aikaa. Hän ei ottanut askeltakaan työhuoneen sisään, vaan heitti Turuselle kolme jätesäkkiä ovesta ja huusi: ”Siivoo huonees!”

170


KUKA SAA PISTEET Itä-Suomen yliopiston aikaan on alettu valtakunnan laajuisesti opetus- ja kulttuuriministeriön antamiin ohjeistuksiin perustuen pisteyttää tutkimusta sen mukaan, miten laadukasta se on. Tiedekuntien ja laitosten rahoitus perustuu myös osin tälle laadunvalvontajärjestelmälle, mikä on sinällään kaunis ajatus. Laadunmäärityskriteerit ovat kuitenkin herättäneet tutkijoissa närää, sillä tutkimuksen laatu määritetään yksinomaan sen perusteella, missä se on julkaistu. Sama tutkimus saattaa sijoittua laadunarvioinnissa mihin tahansa luokkaan nollan ja parhaan mahdollisen arvion eli kolmosen välillä riippuen vain siitä, millaiset julkaisuolosuhteet sattuvat kyseisellä hetkellä olemaan. Karjalan tutkimuslaitoksella valmistui vuonna 2018 Tuija Monosen, Ismo Björnin ja Rauno Sairisen teos Kaivos koettuna, joka sai parhaan mahdollisen luokituksen kolme. Erikoistutkija Björn vei teoksen Karjalan tutkimuslaitoksen kahvihuoneeseen, jossa istui myös eläkkeelle jäänyttä laitoksen väkeä. Hän esitteli heille kirjaa, ja ihmiset katselivat heille jaettuja teoksia hiljaa. Lopulta eräs henkilö kysyi: ”Kukas tuosta oikein sitten saa pisteet?”

H I S TO R I O I T S I J A E I K A J O A S Ä H KÖ I H I N Itä-Suomen yliopiston visuaaliseen antropologiaan erikoistunut kulttuurintutkimuksen dosentti ja Karelia-ammattikorkeakoulun yliopettaja Jari Kupiainen on kova musiikkimies. Hän oli eräänä keväänä huhtikuun alussa soitellut pitkästä aikaa hieman enemmän kitaraa ja kävellyt viattomasti musiikkikauppaan ostamaan pientä äänikorttia pienimuotoisia nauhoituksia varten. Sen mukana tuli ilmaisohjelma, ja pian Kupiainen tajusi, että ei näin. Hän latasi ammattilaistenkin käyttämän DAW-studiosofta Logic Pro:n ja rupesi tekemään hommia sillä. Aika nopeasti Kupiaiselta lähti musiikkitouhu täysin lapasesta, ja hänen kaikki vapaa-aikansa meni musiikin tekoon. Monivuotinen pato purkautui, ja Kupiainen oli suoranaisessa fow-tilassa heinäkuuhun asti. Tänä aikana hän kävi erään kerran musiikkikaupassa hakemassa lisää plektroja, missä hän tapasi historian yliopistonlehtori Pasi Tuunaisen, joka puolestaan oli ostamassa rumpukapuloita. Kupiainen kertoi Tuunaiselle juurta jaksain kuluneiden kuukausiensa kokemuksista ja ohjelmastaan. Tuunainen katsoi Kupiaista kuin paholaisesta seuraavaa ja totesi hieman kauhuissaan, että hän vain soitti näitä rumpuja, eikä haluaisi sähköihin kajota!

171


T U R VAT T U T U L E VA I S U U S Teologian osastolla eräs professori kirjoitti vuonna 2018 osaston henkilökunnan Yammeriin ilouutisia: hän oli saanut Oxford University Pressiltä ystävällisen viestin, että hänen artikkelinsa julkaisuprosessi eteni. Julkaisusopimuksen hän oli allekirjoittanut kustantajan kanssa Itä-Suomen yliopiston perustamisvuonna 2010. Professori kirjoitti, että ehkä kuluvana vuonna tehtävä tutkimus sataisi osaston laariin 12 vuoden kuluttua, kun hän jäisi eläkkeelle. Osastonjohtaja Ilkka Huhta kiirehti onnittelemaan professoria ja totesi, että kyseessä oli kaikin puolin hieno uutinen: Hän kun välillä pohti sitä, mikä mahtoi olla osaston tulevaisuus pidemmällä aikavälillä ja näytti siis siltä, että erinomainen!

K A N N U S TAVA A PA L AU T E T TA Savonlinnan entisen normaalikoulun rehtori Mikko Ripatti oli usein koulun vanhempainilloissa mukana keskustelemassa huoltajien kanssa ajankohtaisista asioista koulutyössä ja lasten oppimisessa. Erään kerran yhden oppilaan vanhemmilla oli mukana lapsen pienempi sisarus, joka oli hyvin innostunut päästyään käymään ihka oikeassa koulussa. Innostusta ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä tilaisuuden alettua hän joutui istumaan tiukasti äitinsä sylissä. Rehtori Ripatti alkoi tehdä selkoa koulun kuulumisista, eikä hän ei ollut ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun yleisöstä jo kuului: ”Äiti, koska tää loppuu?”

E L Ä M Ä N H A A S K AU S Pellettiprofessorina Itä-Suomen yliopistossa työskennelleen Lauri Sikasen poika oli seuraillut silmä kovana vanhempiensa työskentelyä vuosien ajan. Eräänä päivänä hän ilmoitti, että oli löytänyt ainakin kaksi sellaista ammattia, joihin ei varmuudella tulisi hakeutumaan ja ne olivat pellettiprofessori ja kauppakamarin toimitusjohtaja: ne veivät aivan liikaa aikaa, keskusteltavat asiat olivat äärimmäisen tympeitä ja puhelimet soivat kaikkiin aikoihin kaikkina päivinä. Näitä kannatti hänen mielestään välttää, jos halusi elää onnellisena eikä haaskata elämäänsä.

172


SISUUNTUMISIA Itä-Suomen yliopiston monialaisuus on aikaansaanut monia hyviä tieteenalojen välisiä keskusteluja ja lähentymisiäkin. Klassisin näistä lienee lääketieteen ja teologian välinen ikuisuuskeskustelu, joka on joissakin tapauksissa mennyt suurempiinkin mittasuhteisiin. Lääketieteen laitoksella anatomian ja kehitysbiologian vastuuhenkilö, apulaisprofessori Petteri Nieminen puhuu kahtatoista eri kieltä ja hänellä on kolme tohtorintutkintoa. Tarina kertoo, että hänen teologian tohtorin paperinsa on tehty ainoastaan vedon takia. Nieminen oli keskustellut kollegansa kanssa siitä, voisiko ateisti suorittaa teologian opinnot. Hän oli ollut sitä mieltä, että kyllä voisi, mutta kollega ei ollut ollut taas niin vakuuttunut. Nieminen oli sitten vain ottanut, mennyt ja tehnyt teologian opinnot väitöskirjaan saakka, ja todisti väitteensä näin itse elävänä esimerkkinä. Eräässä toisessa kokouksessa yksi Itä-Suomen yliopiston lääketieteen professoreista esitteli neuvotteluporukalle tekemiään rahoituslaskelmia. Eräs kauppatieteiden professori totesi laskelmat nähdessään, että lääketieteilijän oli parempi olla puuttumatta asiaan, kun hän ei kauppatieteistä mitään ymmärtänyt. Kului kaksi vuotta, ja kyseinen lääketieteen professori väitteli kauppatieteistä. ”Sattumaako?” – laitoksilla kuhistiin.

O I K E I TA TÖ I TÄ Itä-Suomen yliopiston määräaikaisena professorina toimineen Henrik Heräjärven lapset kävivät isän professoriaikaan yliopiston läheisissä kouluissa. He saattoivat tulla aamuisin tai koulun jälkeen isän työhuoneella käymään. Joskus professori Heräjärvellä saattoi piipahtaa kansainvälisiä ohjattavia opiskelijoita, joiden puheesta lapset eivät ymmärtäneet tuon taivaallista, ja muina aikoina isä istui näpertämässä hiirellä näyttöä, luki papereita tai kirjoitteli menemään. Lapset ihmettelivät, oliko isän homma muka jotakin oikeaa työntekoa, kun selvästi näytti siltä, ettei tämä tehnyt juuri mitään. Heräjärvi totesi, että lapsilla täytyi olla terve maailmankuva, jos työnteko tarkoitti heistä jotakin konkreettista, kuten kirveellä hakkaamista tai terassilautojen maalausta. Ja olivathan tutkijan ja professorinkin työt vähän sellaisille ihmisille, jotka eivät osaisi oikeita töitä tehdäkään!

173


M I TÄT TÖ M Y Y K S I Ä Metsätieteen professorin ja osastonjohtaja Jyrki Kankaan lapset tulivat aikanaan ala- ja yläasteikään, ja heiltä alettiin kotona kysellä varovaisesti, mitä he haluaisivat ja aikoisivat sitten isoksi tultuaan tehdä. Pojat mainitsivat kaikenlaista tähtitieteestä poliisintyöhön, ja Jyrki Kangas sekä hänen vaimonsa, Luken tutkimusprofessori Annika Kangas ihmettelivät, kun metsäalaa ei mainittu sanallakaan. He sitten hienotunteisesti kysyivät, mitä pojat oikein ajattelisivat metsänhoitajan urasta ja koulutuksesta. Pojat menivät ihan sanattomiksi, ja vähän ajan päästä heistä vanhempi rohkaistui sanomaan: ”Mikään niin mitätön ei kiinnosta pätkääkään!”

174


J O H D O N O I VA L LU K S I A J A O I VA L LU K S I A J O H D O S TA

VA A R A L L I N E N J O H TO Emeritusprofessori Tapani Pakkanen toimi kymmeniä vuosia kemian laitoksen johtajana ja oli hyvin arvostettu työssään sekä tunnettu hyvän huumorin ystävänä. Eräänä päivänä professori Pakkanen saapui tavalliseen tapaansa töihin kemian laitoksen toiseen kerrokseen. Hänellä oli mukanaan salkku täynnä asiakirjoja ja kädet täynnä tavaraa. Pakkanen meinasi törmätä nenälleen laitosjohtajan huoneen oven kohdalla: hänen huoneensa edestä oli vedetty kaapeli käytävän yli, ja juuri hänen ovensa kohdalla lappu, jossa luki punaisella kissan kokoisin kirjaimin ”VAROKAA JOHTOA”!

SUURSUOMI Vaikka professori Tapani Pakkanen on jo emeritoitunut, hän oli kuitenkin eräänä syksynä toivottamassa kemialle tulleita kansainvälisiä opiskelijoita tervetulleeksi. Emeritusprofessori Pakkanen on yhä eläkkeelle jäätyään legendaarinen hahmo opiskelijoiden keskuudessa. Hän kävi tervetulopuheenvuorossaan aivan ensiksi läpi sitä, millaiseen paikkaan opiskelijat olivat nyt tulleet. Hän kertoi heille hieman yleistietoa Suomesta, ja puheeksi tulivat myös Suomen geopoliittinen sijainti sekä historia Ruotsin vallan ajalta Venäjän keisarikunnan osaksi. Pakkanen näytti vanhaa Suomen karttaa, jossa nyky-Suomen ja -Venäjän alueet olivat yhdessä kartalla. Hän totesi: ”kuten tästä näette, mahtava Venäjäkin on kerran ollut osa vielä mahtavampaa Suomea!

175


V E N Ä L Ä I S E T E I VÄT O L E U L KO M A A L A I S I A Uusien rahoitusjärjestelmien myötä tuli myös Itä-Suomen yliopiston laitoksilla ja erillislaitoksilla akuutiksi hankkia enenevissä määrin kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Karjalan tutkimuslaitoksella patisteltiin niin ikään hankkimaan ulkomaisia yhteistyökumppaneita pikapuoliin ja mieluiten heti paikalla. Johdolle todettiin, että kansainvälisiä yhteistyökumppaneitahan oli jo vaikka millä mitalla esimerkiksi Venäjältä. Johdosta todettiin, ettei venäläisiä laskettu ulkomaalaisiksi – kaikkihan heidän kanssaan tekivät sitä nykyä yhteistyötä!

TOT U U S V E R OT TA J A S TA Verotus haasteineen nousi puheeksi eräässä johtoryhmän keskustelussa erään ison verotaakan langettua yliopiston maksettavaksi. Verottaja ainaisine virityksineen ei herättänyt kovin laajaa suosiota johtoryhmässä, ja sen aiheuttamaa vaivaa harmiteltiin oikein olan takaa. Hallintojohtaja Tuomo Meriläinen antoi tiukan ja pelkistetyn analyysin koko puljun toiminnasta: ”Verottajan asenne nyt vaan on semmoinen, että ’paljonko teillä on rahaa, missä ne ovat, lähettäkää ne tänne’!”

M I TA L I S I J O I L L A V I I M E I N K I N Itä-Suomen yliopistolla on jo vanhojen yliopistojen ajoilta hyvinkin meritoituneita professoreja ja muuta opetushenkilökuntaa. Monella on vähintään yliopiston myöntämä kunniamerkki saavutuksistaan akateemisen asian ja tiedemaailman hyväksi. Silloinen professori ja nykyinen dekaani Jukka Jurvelin sai tasavallan presidentiltä vuonna 2010 Suomen valkoisen ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkin, eikä tämä tietenkään pysynyt salassa yliopistolla, kun asiasta tiedotettiin kaikissa lehdissä. Silloinen terveystieteiden tiedekunnan hallintopäällikkö Esa Äikiä onnitteli Jurvelinia tyylilleen uskollisena tästä kunniasta. Äikiä oli merkinnyt sähköpostin saajaksi Jurvelinin lisäksi muutaman muun jonkin mitalin lähiaikoina saaneen Itä-Suomen yliopistolaisen, ja kirjoitti: ”Hei, pojat. Nyt ollaan sitten lopultakin kaikki mitalisijoilla!”

176


PY H Ä KO L M I N A I S U U S Erään kerran historia- ja maantieteiden laitoksella kokoontui työryhmä, joka keskusteli eräästä maakuntatason asiasta, johon suurimmalla osalla jäsenistä ei ollut minkäänlaista uskoa. Professori Jukka Korpela oli ehdotuksen kannalla, mutta yliopistonlehtori Arto Nevala piti ajatusta suorastaan mahdottomana. Hän totesi professori Korpelalle, että kyseessä olisi sillä tavalla hankala juttu, että suunnitelma oli käytännössä mahdotonta toteuttaa. Nevala kysyi Korpelalta, tiesikö tämä, mikä olisi toinen ihan yhtä mahdoton asia. Korpelapa ei tiennyt, joten Nevala selvitti: ”No se, kun pannaan apurahahakemus ahkerille ja lahjakkaille mutta vähävaraisille savolaisille, niin ei sinnekään tule yhtään hakemuksia!”

T I L A S TO L L I S TA PA R A N N U S TA Uusi yliopistolaki rahoituksineen on aikaansaanut sen, että laitos- ja tiedekuntajohdon on pyrittävä suitsuttamaan työntekijöitään parempaan ja tehokkaampaan tulokseen kuin koskaan aiemmin. Todellisuus saattaa kuitenkin olla se, että tehokkuusajattelu johtaa lopulta päinvastaisiin tuloksiin. Se on johtanut joissain tapauksissa hassuttelevaankin analysointiin siitä, mihin työaikaa käytetään ja miten se resultoi. Eräässä tiedekunnassa oli yhteen aikaan tulossa paljon eläköitymisiä ja niiden myötä uusia rekrytointeja. Tiedekunnan dekaani totesi leikkimielisesti, että se tarkoittaisi sitä, että uusissa rekrytoinneissa tuli onnistua ja vähintäänkin niin, että uudet tulijat olivat keskimääräisesti parempia työntekijöitä kuin keskimääräiset vanhat, eikä se olisi edes vaikeaa!

H A N U R I S TA U LO S Yliopiston henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle oli pitämässä dosenttiluentoa korkeakouluhallinnon yhteistyökonferenssissa. Hän esitelmöi hyvin omistautuneesti ja täysin eläytyen. Hän halusi elävöittää luentoa kielikuvalla, joka muusikkomaailmassa kuvaa suunnitellun ja toteutuneen välistä ristiriitaa ”sielussa soi, mutta ei saa pelistä ulos”. Sama ristiriita iski tässä kohtaa, sillä hän ilmaisi tämän väärällä painotuksella ”sielussa soi, mutta ei saa hanurista ulos!”

177


PA R E M P I K U I N E I M I TÄ Ä N Tiedekunnissa on paljon vaihtelevaa rahoitusta, mikä tuo dekaaneille jatkuvaa painetta: pelkkä rahoitus ei luonnollisesti riitä, vaan sen pitäisi olla mahdollisimman kilpailtua eli hyvää. Eräs dekaani oli antanut selontekoa tiedekuntansa rahoitustilanteesta, jonka riittävyydestä oli käyty keskustelua. Puolustuksekseen hän totesi: ”Ei tämä meidän rahoitus nyt ole ihan lipaston ylälaatikosta, mutta on se rahoitusta kuitenkin!”

R A H AT T U L E VAT S I T T E N P E R Ä S TÄ ! Aikanaan kun professori Juha Hämäläinen oli vielä yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja, hän keskusteli akateemisen rehtorin Kalervo Väänäsen kanssa sosiaalityön koulutuksen kehittämisestä. Akateeminen rehtori Väänänen piti tärkeänä koulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä. Professori Hämäläisestä se kuulosti ajatuksena toki mukavalta, mutta hän pohti kovasti sitä, mistä rahat paikkojen lisäämiseksi saataisiin. Hän tiedusteli tätä Väänäseltä, joka vastasi: ”No, rahat tulevat sitten perästä!”

O L L A A N K U I N PA N K I S S A Perustoiminnan rahoittamisesta on Itä-Suomen yliopiston aikana ollut jatkuvasti puhetta. Osastonjohtoa oli jälleen kerran kutsuttu koolle, ja kokouksessa käsiteltiin muun muassa uuden työntekijän rekrytointia, johon vaadittavan paperityön rahoituksen saaja joutui itse sitä nykyä tekemään. Kaikki tivasivat hallintojohtajalta vuoron perään, miksi rahaa ei annettu laitoksille, vaan heistä kaikki meni hallinnon toiminnan ylläpitoon. Hallintojohtaja Tuomo Meriläinen selvitti asiaa rauhallisesti ja helposti lähestyttävällä esimerkillä: ”Katsokaas, kun tämä on vähän niin kuin pankissa: asiakkaat totutetaan siihen, että he hoitavat itse omat asiansa!”

178


R OTAT J ÄT TÄVÄT U P P O AVA N L A I VA N Kun hallintojohtaja Petri Lintunen oli valittu Tampereen yliopiston hallintojohtajaksi, moni Itä-Suomen yliopistolainen kuuli asiasta vasta virallisen tiedotuksen kautta. Lintusella oli joitakin haasteellisia projekteja kesken, ja eräs asiasta paremmin tiennyt yliopistonlehtori soittikin hänelle. Ensi töikseen hän totesi: ”Jaa, rotat jättää uppoavan laivan?”

M I TÄ Y H T E I S TÄ ? Kun Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen valittiin paitsi jatkamaan hallituksessa, myös puheenjohtajan tehtävään, hän koki itsensä hieman outolinnuksi: Ryynänen-Karjalainen on suomalaisten yliopistojen hallituksen puheenjohtajien keskuudessa sangen miesvaltaisessa joukossa ja vielä alkuperäiseltä koulutukseltaan kanttori. Hänen miehensä kirjoittikin Facebookiinsa, että mitä yhteistä oli hänen vaimollaan, Björn Wahlroosilla ja presidentti Tarja Halosella. Joku vastasi: ”ehkäpä vaaleanpunaiset housut?”

M I E L I P I D E T I E D E K U N TA Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina neljän uuden tiedekunnan dekaanit olivat usein koolla, ja silloinen luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani Timo Jääskeläinen halusi aina hieman haastaa muita dekaaneja ajatustyöhön. Hänellä oli ollut jokin pieni vaiva jo pidemmän aikaa ja hän oli käynyt eri lääkäreillä, mutta he kaikki olivat olleet aivan eri mieltä siitä, mikä Jääskeläistä mahdollisesti saattoi vaivata. Jääskeläinen mainitsi tästä silloiselle terveystieteiden tiedekunnan dekaanille Jukka Mönkköselle ja sanoi: ”Sinun tiedekuntasihan edustaa vähän tällaista eräänlaista mielipidetiedekuntaa!”

179


180


LU K U 7

Alansa ammattilaiset ja akateeminen arki Kirjasto on humanistin temppeli. - Entinen flosofsen tiedekunnan dekaani Markku Filppula

181


A M M AT T I L A I S E T T YÖ S S Ä Ä N

H Ä N S Ä ÄT J A I L M AT S Ä ÄTÄ Ä Itä-Suomen yliopiston hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja oli vuoteen 2015 saakka Ilmatieteen laitoksen johtaja, meteorologi ja flosofan tohtori Petteri Taalas. Taalaksen kanssa oli helppoa jutella muustakin kuin säästä, mutta tietysti erityisesti hänen kanssaan juuri siitä usein puhuttiin. Hallitukseen tuli sittemmin valituksi myös Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen. Hänen aloitettuaan luottamustehtävässä heräsi hallituksessa pohdintaa siitä, kummalta herralta sääasioista pitäisi nyt sitten vastaisuudessa tiedustella; todetaanhan eräässä virressäkin, että Hän säät ja ilmat säätää. Asiaa tiedusteltiin vakavassa hengessä puheenjohtaja Taalakselta, joka totesi ykskantaan: ”Se on kuulkaa parempi, kun kysyy molemmilta, niin tuleepahan sitten varmistettua!”

A M M AT T I M I E H I Ä Piispat ovat kunnostautuneet erityisesti Itä-Suomen yliopiston hallituksen hyvinä tarinankertojina. Emerituspiispa Wille Riekkisen jäätyä hallituksesta pois Kuopion hiippakunnan nykyinen piispa Jari Jolkkonen on ottanut vetovastuuta hallituksen jutunkerronnassa. Erään kerran hallituksessa keskusteltiin siitä, miten tärkeää oli, että ihmisiä koulutettiin ammatteihin ja oikeisiin tehtäviin sekä että yliopistolle saatiin rekrytoitua juuri tiettyihin tehtäviin sopivat asiantuntijat. Jolkkonen oli samaa mieltä, ja kertoi hallitukselle onnistunutta rekrytointia kuvaavan jutun majuri Nikke Pärmistä, joka toimi jatkosodassa vangeista koostuvan pataljoonan komentajana. Pärmin komennukseen tulleet miehet pääsivät pois vankilasta, sillä ehdolla, että he lähtisivät rintamalle taistelemaan. Pärmin pataljoonaan tuli kerran täydennyksenä kaksi miestä, joilta majuri sitten tiedusteli, mistä heidät oikein oli tuomittu. Miehet kertoivat saaneensa murhatuomion kumpikin. Pärmi totesi tyytyväisenä, että ”ammattimiehiä, ammattimiehiä!”

182


L Ä Ä K E T I E D E E I L Ä H D E Y K S I T TÄ I S TA PAU K S I S TA Itä-Suomen yliopiston alkuaikoihin sijoittuva karppausbuumi herätti paljon keskustelua niin pseudotieteen kuin oikeankin ravitsemustieteen saralla. Matti Uusituvan yhdessä akatemiaprofessori Jaakko Tuomilehdon kanssa käynnistämä diabetestutkimus oli jo tuohon aikaan kansainvälisesti viitatuin suomalainen tutkimus. Karppaajien omat kokemukset ruokavalion vaikutuksista eivät puolestaan vastanneet heidän kymmenien vuosien tutkimustuloksiaan. Uusituvalta pyydettiin paljon lausuntoja, ja hän oli myös Ylen A-talkissa keskustelemassa karppaamisesta sekä pohjoismaisesta ruokavaliosta. Keskusteluohjelmaan, jota katsoi yli puoli miljoonaa suomalaista, oli kutsuttu Uusituvan lisäksi karppauksella laihtunut ravintoneuvoja Marjut Janhunen, joka noudatti vähähiilihydraattista ruokavaliota perheensä kanssa. Uusitupa hieman tuskastui Janhusen väitteisiin, sillä aihetta oli tutkittu todella paljon ja tulokset olivat aivan päinvastaisia kuin tämän kokemus. Uusitupa totesi ohjelmassa kokemuksen ja tutkimustulosten suhteesta: ”Ei lääketiede lähde potilastapauksista. Ei penisilliiniä testata sen perusteella, että tämä nyt sattuu tuntumaan jostakusta hyvältä!”

P I TÄ Ä T U N T E A M E T S Ä S T YS A J AT Suurin osa metsätieteiden laitoksen väestä harrastaa metsästystä, osa intohimoisemmin ja osa vähemmän intohimoisesti. Yhtä kaikki opiskelijat oppivat pian opintojensa alussa, kun syksy etenee, tuntemaan ne professorit, joille metsästys on sydäntä lähellä. Joidenkin professorien saavutettavuus on nimittäin täysin kiinni siitä, sattuuko olemaan kanalinnustusaika, hirviaika tai kenties majavanpyyntiaika. Erityisesti hirvestysaikana opiskelijoiden on aivan turhaa käydä kopistelemassa näiden professorien ovia, mikäli seuralla on vielä hirviä pystyssä. Kun viimeinenkin on kaadettu, opiskelijat saavat taas neuvoja ohjaajiltaan!

183


KO L M E KO U LU K U N TA A Keväällä 2013 yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan silloinen dekaani Juha Kinnunen siirtyi yllättäen kesken kauden Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtoon. Lähtöjuhlassa rehtorit kiittelivät asiaankuuluvasti Kinnusta puheissaan. Heidän jälkeensä oli vuorossa laitoksen silloinen johtaja, professori Juha Hämäläinen, joka improvisoi ja lausui: ”Rehtorit ovat tässä kiitelleet ja olleet kovin hienotunteisia. Minä sanon sinulle Juha Kinnunen, että olet saattanut meidät suuren hämmennyksen valtaan. Tutkijayhteisössämme etsitään selitystä päätöksellesi jättää meidät. Asian ympärille on ehtinyt syntyä jo kolme koulukuntaa: ensinnäkin ovat nuo hegeliläiset, jotka katsovat, että tämä on nyt se ajanhetki. Toiseksi fanaattinen psykopatologinen koulukunta, mutta ehkä on parempi, etten sano siitä sen enempää. Kolmanneksi ovat ne hartaat freudilaiset, jotka sanovat, että kevättä rinnassa. Kovin on toivottavaa, että tästä keskustelusta syntyy paljon julkaisuja mieluiten JUFO2- ja JUFO3 -tasoilla. Jäisipä jotain hyötyä meidät hylänneen dekaanin elämäntyöstä. Toivotan sinulle Juha Kinnunen kuitenkin onnea ja menestystä tehtävääsi!”

LU OT TA M U S M I E H E N T U N N U S M E R K I T Erään kerran kirjastolaiset olivat Kuopion kampuksella jumittuneet käytävälle ja jääneet suustaan kiinni. Yhdessä vatvottiin yleistä ongelmaa, nimittäin opiskelijoita, jotka odottivat valmiita vastauksia. Tietoasiantuntija Maarit Putoukselta oli juuri viimeksi sinä päivänä käyty kysymässä erääseen tutkimusaiheeseen teosta, jollaista ei ollut olemassakaan. Opiskelija ei ollut tahtonut millään uskoa tätä, ja hän kirosi asiaa yhdessä muiden turhautuneiden kanssa. Pääluottamusmies, yliopistonlehtori Antero Puhakka sattui kävelemään porukan ohi ja pysähtyi kuullessaan Putouksen sadattelun. Huvittuneena hän huikkasi Putoukselle: ”Ryhdytkö luottamusmieheksi, kun sinulta tulee tuollaista tekstiä?”

184


E I K U K A TA H A N S A Eräs professori lahjoitti eläkkeelle jäädessään kirjakokoelmansa silloisen Kuopion yliopiston kirjastolle, missä periaate kokoelmalahjoituksien kanssa oli ja on yhä Itä-Suomen yliopistonkin aikana tiukka: ottovaiheessa määritellään, mitä teoksia siirretään varastokirjastoon, ja tuplakappaleet menevät tylysti poistoon. Professori jätti rakkaan kokoelmansa tyytyväisenä kirjaston hellään huomaan, mutta ei kulunut kauaakaan, kun hän oli huomannut, että tarvitsi kipeästi yhtä lahjoittamaansa teosta. Hän soitti kirjastolle asiasta, ja hänelle kerrottiin, että kirja oli mennyt varastokirjastoon. Professori oli jo lähdössä sinne, mutta kirjastolta toppuuteltiin. Kirjastolta luvattiin tilata kirja hänelle, sillä varastokirjastolle ei päässyt ihan kuka tahansa. Professori huusi puhelimeen: ”Mutta minähän en ole kuka tahansa!”

N O M I N A L I S T I T V S . R AT I O N A L I S T I T Filosofan oppiaineen henkilökunta oli erään kerran yhdistymisaikaan viettämässä iltaa yliopistolaisten legendaarisessa illanviettopaikassa Jokelassa. Tämä tarkoitti käytännössä flosofan viimeistä professoria Seppo Sajamaa sekä tutkijatohtoria ja assistenttia. Paikalla oli myös pari opiskelijaa, joista yksi graduntekijä ajautui Sajaman kanssa flosofseen väittelyyn. Se mikä oli alkanut kevyenä asiakeskusteluna, äityi nopeasti kunnon kinasteluksi. Graduntekijä oli noin kaksi metriä pitkä ja metrin leveä, kun taas Sajama häntä kymmeniä senttejä lyhempi vanhempi herrasmies. Kun väittelystä ei tahtonut tulla millään loppua, Sajama teki graduntekijälle ehdotuksen: ”Mennäänkö tuohon ravintolan ulkopuolelle katsomaan, ovatko rationalistit vai nominalistit oikeassa?”

185


KO N S T R U K T I O K I E L I O P I N T U T K I M U K S E N H YÖ DY T Agoran arkkitehti on aikanaan suunnitellut rakennuksen niin, että sen kahvilasta avautuisi upea näkymä Alkukiville ja niitä ympäröivälle aukiolle, kuten pitkään olikin. Humanisteille oli kuitenkin suuri järkytys, kun kesällä 2018 nämä näköalaikkunat oli teipattu Fazer Food & Co’n massiivisilla Hav a Java -teipeillä. Lause ei luonnollisesti tarkoita mitään, ja on kaiken kieliopin vastainen. Kun osastonjohtaja Risto Turunen näki teippaukset, hän soitti välittömästi hallintoon ja kertoi, että osastolla ei missään tapauksessa hyväksytty, että humanistiseen ja kielten rakennukseen tuotiin tällaista havajavan kaltaista virheellistä kieltä. Hallinnosta pahoiteltiin, ettei osastolla tai edes yliopistolla ollut asiaan mitään sanottavaa, sillä tila oli vuokralla Fazerilla, joka sai itse päättää, millaista epäkieltä se seinille liimasi. Tyynnyttyään professori Turunen totesi eräälle konstruktiokielioppia harrastavalle professorille, että jos ei muuta hyvää, niin tapaus osoitti ainakin sen, että tämänkin tutkimuksesta oli jotain käytännön hyötyä: sen avulla voitiin rakentaa kaikenlaisia uusia havajavoja esimerkiksi!

A R T I K K E L I TA I K AT E M P P U Itä-Suomen yliopiston kirjastolta oli delegaatio vierailulla Pietarissa tutustumassa sikäläisiin yliopistokirjastoihin kirjastonjohtaja Jarmo Saartin johdolla. Ohjelmaa riitti kaikille vuorokauden tunneille ja viimeisenä iltana oli vielä asianmukainen illanvietto, josta kirjastolaiset pääsivät kahden maissa hotellille. Heidän yöunensa jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä heidän junansa takaisin Suomeen lähti aamulla kuudelta. Kun porukka unihiekat silmissä pääsi lopulta Allegroon ja vielä oikeaan vaunuosastoon, Saarti kaivoi läppärinsä ja totesi muille, että hän kirjoitti hotellihuoneessaan Signumiin artikkelin matkasta ja pyysi kaikkia katsomaan, olisiko heillä mitään lisättävää!

186


S E KO I R A Ä L Ä H TÄ Ä … Sosiaalipedagogiikan ja sosiaalityön professori Juha Hämäläinen oli kirjoittanut artikkelin, jossa hän käsitteli vanhuksia ja vanhustyötä. Sen julkaisemisen jälkeen hän sattui samaan tilaisuuteen jo pitkään eläkkeellä olleen, iäkkään emeritusprofessorin kanssa. Emeritusprofessori veti professori Hämäläisen kahvitauolla syrjään ja kertoi lukeneensa tämän artikkelin. Professori Hämäläinen olisi voinut odottaa pitkää ja antoisaa keskustelua artikkelin asiasisällöstä, mutta sen sijaan emeritusprofessori alkoikin ripittää häntä artikkelin käsitevalinnoista: ”Juha, ei näin. Ei saa puhua vanhuksista, täytyy puhua ikäihmisistä!”

O U TO J A H A K E M U K S I A Hankkeita ja apurahahakemuksia saattoi uuden yliopistolain myötä tulla arvioimaan kuka vain asiantuntija ilman, että hänen tarvitsi sen kummemmin tietää arvioimansa hankkeen alasta tuon taivaallista. Arviointihenkilöstön osaamattomuus on herättänyt monenlaista hilpeyttä niillä aloilla, joiden tutkimus eroaa yleisistä tutkimustyypeistä. Yksi esimerkki tällaisista tieteenaloista on oikeustiede, ja sen apurahahakemuksien arvioinnissa on saatu todistaa hupaisiakin hetkiä. Eräs yliopiston johtoon kuuluva henkilö oli kerran saanut arvioitavakseen joukon hankkeita, johon kuului myös oikeustieteiden laitoksen hakemuksia. Hän tapasi laitoksenjohtaja Tapio Määtän, jolle kertoi arvioineensa hakemuksia, jotka olivat olleet hänestä jokseenkin outoja, kun niissä ei puhuttu mitään aineistoista tai metodeista. Hän pohti ääneen, voisiko oikeustiede olla tiedettä: oikeustieteilijäthän vain ilmeisesti lukivat tekstejä ja kertoivat, mitä ne pitivät sisällään.

187


M AT E M AT I I K A N E T I I K K A A J A K A I K E N M Ä Ä R I T T E LY Matematiikan lehtori Martti Pesonen piti aivan ensimmäisiä luentoja matematiikkaa Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan tulleille fukseille. Kuten muukin opetushenkilökunta, hän lähti liikkeelle aivan peruskäsitteistä. Hän päätyi lopulta määrittelemään kaikenlaista, esimerkiksi sen, millainen tilanne heillä oli juuri sillä hetkellä käsillä: ”Nyt on meneillään opetustapahtuma, joka on sellainen tapahtuma, joka tapahtuu meidän välillämme”. Lopulta luennolla päästiin erääseen matemaattiseen peruslauseeseen jo hieman käsiksi, ja siihen liittyen Pesonen valisti tuoreita opiskelijoita: ”Tällä lauseella saahaan hirveesti hyvää aikaan, mutta myös pahaa kuten kaikella matematiikalla – ainakin kiertoteitse!”

O R N I TO LO G I A H A R M I T TA A Savilahden, ja niin myös Kuopion kampuksen, ehdoton keskipiste on Lentoon-patsas, joka kuvaa nimensä mukaisesti lentoon lähteviä lintuja. Kuopiossa käy jonkin verran ornitologeja vierailulla, ja he huomauttavat joka kerta, että patsas ei ole realistinen: vesilinnut nousevat aina järvelle päin, eivätkä missään tapauksessa maalle. Patsaan linnut eivät heidän mukaansa voi myöskään laskeutua ottaen huomioon patsaan nimen. Kuopiolaisia tämä pieni suunnitteluvirhe ei tunnu haittaavan, mutta on pohdittu, pitäisikö patsas kääntää toisin päin ihan vain siksi, että ornitologit sulkisivat suunsa.

188


( S T E R E O ) T YY P P I P I I R T E I TÄ

I N S I N Ö Ö R I K I N A R V O S TA A Erikoishammaslääkäri Kari Palokas valmistui aikanaan ensimmäisten joukossa Kuopion yliopistosta vanhalta hammaslääketieteen laitokselta ja työskenteli sittemmin myös tuntiopettajana klinikalla. Hän selosti erään kerran opastuksessaan olevalle kandille, että kun tämä tekisi paikkaa, hän voisi ajatella sitä ikään kuin talonrakennuksena: kun paikka-ainetta laitettaisiin, tulisi retentio, jolle sitten pitäisi olla vastavoima eli paikka-ainetta tuli laittaa myös hampaan toiselle puolelle. Potilas kuunteli Palokkaan selvitystä suu auki ja kun sitten oli saanut paikan hampaaseensa ja jo lähdössä pois, hän sanoi: ”Tuohan kuulosti aivan järkevältä, minä olen nimittäin insinööri!”

189


H A I S E VA K E M I S T I Nykyinen kemian laitoksen johtaja, professori Mika Suvanto, oli aikanaan tohtoriopiskelija ja teki väitöstutkimustaan varten tutkimuksia rikkiyhdisteillä. Suvannolla oli yhdisteiden käsittelyä varten rikkivetyä, jolla on hyvin voimakas mädän kananmunan ominaistuoksu. Oli selvää, että rikkivetyä sisältävää reaktoria ei voinut avata sisällä, joten kirpeästä pakkassäästä huolimatta Suvanto kuljetti reaktorin ulos. Hän avasi reaktorin, ja juuri sillä siunaaman hetkellä kaksi opiskelijaa tuli kemian laitoksen kulman takaa hiuksiaan heilutellen. Tytöt kävelivät ripein askelin kohti biologian laitosta sekä samalla myös kohti laitoksen ja heidän itsensä välissä olevaa Suvantoa ja keskustelivat intensiivisesti edellisestä viikonlopusta. Suvanto ei ehtinyt tehdä mitään, kun tytöt jo seisahtuivat niille sijoilleen ja katsoivat kauhistuneina toisiaan. He yrittivät epätoivoisesti tunkea hanskoja ja kaulahuiveja nenälleen ja etsivät samalla kuumeisesti hajun aiheuttajaa. Suvanto seisoi suoraan heidän edessään, ja tytöt jäivät tuijottamaan häntä kuin riivattua. Hän ei ehtinyt selittää mitään, kun toinen tytöistä jo osoitti häntä ilmeettömänä. Molemmat tytöt katsoivat toisiaan, purskahtivat nauruun ja lähtivät kuin yhdestä tuumasta juoksemaan kikattaen biologian laitosta kohti.

E PÄT E R V E E L L I S E T E VÄ ÄT Erään kerran tietojärjestelmäsuunnittelija Juha Riepponen oli menossa syömään Canthian ravintolaan, missä hän kohtasi jonossa silloin jo rehtorin toimesta poisjääneen ravitsemusgenetiikan ja -genomiikan professori Matti Uusituvan. Riepponen huomasi riemukseen, että ruokana olisi pyttipannua ja kananmuna, jotka tirisivät ja höyrysivät houkuttelevina linjastossa. Riepponen totesi Uusituvalle, että nyt olikin oikein kunnon evästä tarjolla, mutta Uusitupa ei näyttänyt kovin innostuneelta. Hän totesi: ”No jaa, eihän tämä nyt oikein ravitsemussuosituksia täytä!”

190


L I N J AT R I I T TÄVÄT T E R V E YS T I E T E I L I J Ö I L L E Itä-Suomen yliopistolla on sen suunnitteluprosessista lähtien osallistettu koko yliopistoyhteisöä sen kehittämisessä esimerkiksi strategiatyön kautta. Moista osallistamista eivät kaikki ole pitäneet kovin tarpeellisina uutena ilmiönä, sillä työtä on riittämiin muutenkin. Joillakin tieteenaloilla pitkien ja monipolvisten keskustelujen koetaan ylipäätään vain hankaloittavan asioita, ja ongelmia eivät ole erilaiset kriteerit, vaan se, onko mitään ylipäätään saatu aikaan. Terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki totesikin kerran, että heidän tiedekunnassaan olisi suurimmalle osalle aivan sama, millä kriteereillä ja tavoilla asioita tehtäisiin, kunhan ne olisivat selkeitä ja hyvin perusteltuja!

K Ä S I T Y K S I Ä Y L I O P I S TO L A I S T E N L I I K U N N A L L I S U U D E S TA Farmasian nuorempi tutkija Marko Lamminsalo kävi syksyllä 2018 juoksemassa Kuopio-maratonin. Lamminsalolla ei ollut varsinaisesti sponsoreita, mutta frmaa mainostaakseen hän oli ilmoittanut omaksi seurakseen UEF Farmasian laitoksen. Lamminsalo menestyi maratonilla ja sijoittui miesten sarjan neljänneksi. Entinen rehtori ja professori emeritus Matti Uusitupa oli ollut ilmeisesti liian kauan pois paikallisista urheiluympyröistä, sillä kuuluttaja kommentoi tuloksia lukiessaan yllättyneenä, että kyllä näköjään yliopistossakin tarvitaan hyvää kuntoa!

191


L I I K A S A N A I S TA P U H E T TA Erään terveystieteiden tiedekunnan laitoksen johtaja sekä yhden flosofsen tiedekunnan osastonjohtaja kävivät kerran keskustelua johdon asioissa. Terveystieteiden puolen professori kuunteli humanistiprofessoria hetken aikaa ja kysyi sitten: ”Mikä kumma tuossa teidän humanistien puheessa oikein on, kun teillä on niin paljon noita sanoja?”

TA S A - A R V OY H DYS H E N K I LÖ E I V O I O L L A F YYS I K KO Eräs professori ilmoitti kerran yliopiston johdolle käärmeissään, että Itä-Suomen yliopiston tasa-arvovaltuutettua on mahdotonta löytää yliopiston verkkosivuilta. Hän kertoi löytäneensä vain jonkun tasa-arvoyhdyshenkilön, mutta ei ketään, kehen ottaa yhteyttä. Pian selvisi, että hän oli löytänyt aivan oikean henkilön – yliopiston tasa-arvoyhteyshenkilön, professori Pasi Karjalaisen. Konsultaatiota tarvitseva professori ei ollut kuitenkaan voinut kuvitella, että professori Karjalainen oli hänen etsimänsä henkilö, sillä hänhän oli mies ja vieläpä fyysikko!

E I S I T T E N K Ä Ä N VA S TAU K S I A K A I K K E E N Kirjastolaisia pidetään usein lähes kaiken tietävinä, mikä pitää kyllä monin osin paikkansakin. Heillä on oltava laaja yleistieto ja kokonaiskuva olemassa olevasta tiedosta, ja he ovat myös korkeasti koulutettuja. Kirjastolaisilla oli Joensuun kampuksella tapana käydä osoittamassa tätä laajaa sivistystään aina palkkapäivän jälkeisenä perjantaina vanhan Palaveri-pubin tietovisassa. Siellä kysyttiin kuitenkin usein vääriä kysymyksiä vääristä aiheista, joista kirjastolaisilla ei ollut harmainta aavistustakaan. Heillä oli käytössään joukkueen salanimi Kexholm-IFK, sillä he eivät halunneet tuottaa huonoa mainetta kirjastolle. Tietovisaa kuitenkin piti eräs ikuisuusopiskelija Tapaninen, jota salanimi ei hämännyt. Erään kerran visassa oli ollut taas hirvittävän hankalia urheilukysymyksiä ja muita aihepiirejä, joista kirjastolaisilla ei ollut ollut mitään hajua. Tapaninen kuulutti tuloksia kovaan ääneen: ”Kexholm-IFK -joukkue ELI YLIOPISTON KIRJASTO jäi sijalle 10!”

192


K I R J A S TO L A I S I L L E K E L PA A K A I K K I Kirjasto on kuuluisa erityisesti Joensuussa siitä, että mitä tahansa sen henkilökunnan kahvihuoneeseen tuo, kaikki menee, ja vielä alta aikayksikön. Eräänä keväänä kirjaston tietoasiantuntija Riitta Holopaisella oli kotonaan tupaantuliaiset, joihin hän oli kutsunut myös kollegansa kirjastolta. Vieraat istuskelivat lämpimässä kevätillassa Holopaisen puutarhassa, minne väki oli kutsuttu heti viideltä töiden jälkeen. Vieraita oli paikalla vasta kourallinen, eikä Holopainen ollut vielä laittanut tarjoiluja esille. Holopaisen esimies, palvelupäällikkö Helena Silvennoinen-Kuikka, selitti tapansa mukaan hirveätä kyytiä kaikenlaisia asioita, ja napsi pöydällä olevasta kulhosta samalla raksuja. Pahaksi onnekseen hän ei ollut huomannut, eikä kukaan ehtinyt sanoakaan, että ne olivat Holopaisen koiran raksuja!

M A A N T I E T E I L I J Ä N E M P I I R I N E N KO E Yliopistolaiset eivät voi mitenkään estää itseään suorittamasta empiirisiä kokeita aina kun siihen on mahdollisuus. Educalle muutto aiheutti historia- ja maantieteiden laitoksen väessä kaikenlaista hauskaa ja vähemmän hauskaa puhetta, mutta laitoksen nykyinen johtaja, yliopistonlehtori Minna Tanskanen päätti käyttää tilanteen aidosti hyväkseen ja suorittaa pitkää autoetnografsta havainnointia vaativan kokeen. Maantieteilijöille tilan käsite ja mahdollisuudet ovat tärkeitä, ja Tanskasta kiinnostikin kovasti, miten pienessä tilassa ihminen voisi työskennellä. Educalle muutto mahdollisti koeasetelman, ja niinpä Tanskanen vaati itselleen kaikkein pienintä 8,5 m² työhuonetta. Hän pystyi työskentelemään huoneessa ja selvisi evakosta hengissä. Myös muut evakossa olleet säilyttivät terveytensä ja järkensä, ja Educa miellytti kaikkia jopa siinä määrin, että moni olisi halunnut jäädä alun ennakkoluulojen vastaisesti sinne kokonaan.

193


H U M A N I S T I E N VÄ Ä N TÖ J Ä Itä-Suomen yliopiston perustamisaikaan käytiin kerran rehtori Perttu Vartiaisen johdolla läpi uuden yliopiston proflointia. Rehtori Vartiainen toisteli puheessaan, että uudelle yliopistolle pitäisi tehdä uusi profili. Profili-sanan käyttö sellaisessa merkityksessä ei tuntunut merkitystieteilijöistä fksulta, ja toisaalta sen jatkuva toistelu myös ärsytti joitakuita. Professorit Jopi Nyman ja Jukka Korpela kävivät rehtorin puheen aikana keskenään sanailua puoliääneen siitä, miten yliopistorakennusten kattojen profilipellit saataisiin mahtumaan kaikki yhteen. Rehtori Vartiainen kuuli tämän ja huokaisi: ”Taas te humanistit siellä vääntelette näitä sanoja!”

TUPPISUUHAMMASLÄÄKÄRIT Kielikeskus suunnittelee ja järjestää kaikille Itä-Suomen yliopiston koulutusalojen opiskelijoille heidän tarvitsemansa kieli- ja viestintäopinnot. Eräs kielikeskuksen suunnittelija oli kerran yhteydessä hammaslääketieteen laitokselle, sillä hän oli parhaillaan suunnittelemassa heille puheviestinnän kurssia. Suunnittelija kertoi tehneensä lääketieteen opiskelijoille vuorovaikutuskursseja, mutta ihmetteli, mitä ihmettä hammaslääketieteen opiskelijoille voisi laittaa, kun eiväthän he puhuneet potilaille ollenkaan!

O P E T TA J I E N H O R O S KO O P P I Savonlinnan kampussiirtoa tehtäessä huomattiin, miten paljon kymmenien vuosien aikana oli kerääntynyt tavaraa. Kuvaamataidon luokassa Norssilla oli esimerkiksi säästetty joka ikinen kartonkisiivu, vaikka siitä olisi leikattu pieniä kuvioita miten monta kertaa. Piirtoheittimiä ei oltu hävitetty varmasti ensimmäistäkään, ja osa varastossa olevista kalusteista oli jo parhaat päivänsä nähneitä. Kun tavaroita pakattiin, päätettiin, että jokainen pakkaisi sellaisen oppiaineen tavaroita, joihin itsellä ei olisi tunnesidettä. Muussa tapauksessa tavaroiden poistaminen voisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pakkaustohinassa keksittiin myös opettajien kiinalainen horoskooppi: hamsteri.

194


P I I LOT U K S I A Savonlinnasta siirrettiin Joensuuhun vaikka minkämoisia esineitä ja isompaakin tavaraa. Eräs monta kymmentä vuotta vanha nahkasohva siirrettiin vanhasta Taitolasta uuteen ihan vain siksi, että se oli ollut aina Taitolassa ja sen tunnearvo oli mittaamaton. Kaikkea ei kuitenkaan ryhdytty raijjaamaan, ja esimerkiksi suuri pylväsporakone tuotti muuttoväelle päänvaivaa. Se oli nimittäin täysin toimiva, mutta samalla myös iänikuinen ja hirmuisen painava. Taitolassa työskenteli eräs ohjaava puukäsityönopettaja, joka oli jäämässä eläkkeelle, ja Taitolan laitteiden tiedettiin olevan hänelle hyvin tärkeitä. Muuttoväki totesi, että mikäli tämä henkilö näkisi koneen, niin hän takuulla laittaisi sen lähtemään siirron mukana. Kone päätettiin huputtaa kaikessa hiljaisuudessa isoilla muoveilla, jotta se olisi siinä ikään kuin piilossa. Sitä ei ole näkynyt Joensuussa, mutta tarina ei kerro, löytyykö se vielä Savonlinnan Taitolasta vai onko se jo siirtynyt opettajan kotiin.

E N E M M Ä N LU O N N O N T I E T E I L I J Ä K U I N LU O N N O N T I E T E I L I J Ä I T S E Entinen Joensuun ja sittemmin Itä-Suomen yliopiston hallintojohtaja Petri Lintunen tunnettiin hyvin suoraviivaisena ihmisenä. Oli kyse asiasta kuin asiasta, hän laittoi sen halki, poikki ja pinoon, eikä hötkyillyt tai vatuloinut turhaan. Erään kerran Lintunen oli hoitanut jälleen kerran jonkin hyvin spesifn ja monimutkaisen asian yksinkertaistamalla sen äärimmilleen. Sittemmin luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaanina toiminut Jukka Jurvelin totesi, että Lintunen oli enemmän luonnontieteilijä kuin luonnontieteilijä itse!

195


196


A K AT E E M I S TA A H E R R U S TA

I N N O VA AT I O N S Y N T Y Uudet keksinnöt ja innovaatiot vaativat tunnetusti terävän kupolin ja tietotaidon lisäksi joutavaa aikaa sekä mahdollisuuden yleiseen höpöttelyyn. Itä-Suomen yliopiston aikanakin tehty menestyksekäs rapututkimus sai alkunsa, kun rapubiologi Japo Jussila oli juuri palannut Australiasta 1990-luvulla. Muun muassa marjoihin ja kasvitauteihin erikoistunut Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen tutkija Harri Kokko ja Jussila alkoivat hieroa nopeasti tuttavuutta. Erään kerran Kokko tuli jälleen piipahtamaan Jussilan työhuoneella ja huomasi ensi töikseen pöydälle jääneen esitteen, jonka kannessa oli rapurutto kuvineen päivineen. Kokko nappasi rapuruttoesitteen ja nojasi kirjahyllyyn, jota ei ollut kuitenkaan kiinnitetty kunnolla seinään. Hylly lähti kaatumaan, ja siitä tiukasti kiinnipitävä Kokko meni sen mukana. Hän ei voinut irrottaa, sillä ajatustyö oli selvästi kesken ja kaikki keskittyminen meni itse brosyyriin. Kaatuessaan hyllyn kanssa Kokolla välähti ja hän huudahti: ”Perkele, tämähän on onmykeetti!”

197


V I R K A M I E H E N PÄ I VÄ K Ä S K Y Yliopistolain uudistuessa yliopistolla työskennelleistä virkamiehistä tuli tavallisia työsuhteessa olevia ihmisiä. Siinä missä entisillä valtion virkamiehillä oli virkavastuu, mikään ei enää velvoittanut vastuuttomia työntekijöitä. Erään kerran aamukahvipöydässä kirjastonjohtaja Jarmo Saarti, hankintapäällikkö Markku Torvinen ja talousjohtaja Matti Paavonsalo keskustelivat vartiointiliikkeen kilpailutuksesta, joka oli ulkoistettu yliopistolta. Torvinen sanoi, että heille ei saisi sanoa mitään, ja Saarti totesi, että tähän sopikin hyvin vanha hyvän virkamiehen ohje: jos ei kysytä, niin älä sano mitään. Paavonsalo totesi: ”Näin on!”

VÄ I TÖ S K I R J A N O I N Y H D E K S Ä S S Ä V I I KO S S A Metsätieteiden osastolla on oma joulujuttuperinne, jonka on aloittanut professori Matti Maltamo. Joulukuun alussa ryhmä tutkijoita kokoontuu eräänlaiseen symposiumiin, jossa vietetään pikkujouluja ja päätetään samalla, mistä aiheesta sinä vuonna kirjoitettaisiin joulujuttu. Kun aihe on päätetty, niin artikkelien pitää olla lähetettyinä sarjaan ennen joululomille jääntiä eli kirjoittamisaikaa on yleensä kolmisen viikkoa. Joulujuttua kirjoitti pitkään neljän henkilön porukka, joista yksi sitten väitteli tohtoriksi. Kerrotaan, että kyseisen artikkeliväitöskirjan neljästä jutusta peräti kolme olisi ollut joulujuttuja. Näin ollen kolme neljäsosaa tämän tohtorin väitöskirjasta olisi kirjoitettu yhdeksässä viikossa.

Y L I O P I S TO M A I N E N R A A M AT U N T U L K I N TA Yliopistomaailma saattaa joskus tuntua epäreilulta ja kovalta, sillä siellä eteneminen vaatii raakaa työtä, joka ei välttämättä silti johda aina haluttuun lopputulokseen. Joistakin saattaa joskus tuntua, että apurahat kasautuvat vain tietyille tahoille, eikä oman tutkimuksen arvoa ymmärretä arvioinneissa. Teologian osastolla onkin keksitty käyttää Matteuksen hektiä vertauskuvana yliopistomaailmalle: sille jolla on jo ennestään, annetaan aina vain lisää ja siltä, jolla ei ole juuri mitään, otetaan pois sekin vähä, mitä hänellä ei edes ole.

198


NOLLAA PUKKAA Yliopiston uuden palkkausjärjestelmän myötä tutkijat pisteytettiin heidän koulutuksensa ja henkilökohtaisen menestyksensä ja suoriutumisensa mukaan niin, että monesta oman alansa huipusta tuntui, että hyvä kun kelpasi enää kahvinkeittäjäksi. Uusi järjestelmä koettiin ihmisiä aliarvioivaksi, sillä muihin työnantajiin ja asiantuntemukseen verrattuna palkka oli joistakuista naurettavan heikko. Tämä meni kuitenkin vielä yliopistolaisille läpi jotenkuten, mutta sitten tuli opetus- ja kulttuuriministeriöltä lahjana ajatus tutkimuksen tasoista. Sitä kutsuttiin myös laiskuuden huipentumaksi, sillä tutkimuksen laadun arviointi ulkoistettiin siinä toiselle taholle, joka arvioisi sen laadun jo valitessaan sen julkaistavaksi omalla julkaisualustallaan. Sama tutkimus saattoi siis olla aivan erilaatuinen ja -arvoinen riippuen ainoastaan siitä, missä se oli satuttu julkaisemaan. Vaikka tutkimus olisi ollut miten hyvä ja se olisi sisältänyt täysin saman uuden tiedon, se saattoi siitä huolimatta olla nollaa. Eräät Itä-Suomen yliopiston tutkijat perustivatkin oman nollatutkimusryhmän, jonka tavoitteena oli ja on yhä tehdä pelkkää nollatutkimusta. Siitä kuulleista tutkijoista moni on ollut kiinnostunut tulemaan remmiin. Todettiin, että vaikka miten hyvin työnsä tekisi, tuotti silti liikaa tai ainakin aivan vääränlaista tutkimusta.

KO H T E L I A S N U O R I H E R R A Erityisesti iäkkäät ihmiset ovat hyvin apteekkiuskollisia, ja Itä-Suomen yliopiston apteekille on kunnia-asia, että palvelu pelaa aina. Tyytyväiset asiakkaat toimittavat heille usein kiitoksia aina korteista ja kukista kakkuihin ja suklaisiin. Itä-Suomen yliopiston apteekin apteekkari Jouko Savolainen pyrkii myös aina kaikkien muiden työtehtäviensä ohella käymään asiakaspalvelussa. Erään kerran hän oli taas ollut hetken tiskillä ja palvellut asiakkaita miten parhaiten taisi. Myöhemmin asiakkaalta tuli apteekin sähköpostiin palautetta: Asiakasta oli palvellut kyseisenä päivänä Itä-Suomen yliopiston apteekissa sellainen erittäin kohtelias nuoriherra kerrassaan suurenmoisella asiantuntemuksella ja ystävällisyydellä. Asiakas arveli, että kyseessä täytyi olla joku uusi oppilas, ja hän pyysi välittämään lämpimät kehut ja kiitokset tälle sekä erinomaisen rekrytoinnin tehneelle apteekkarille!

199


T YÖ E N S I N Itä-Suomen yliopistossa käytiin toiminnan alkuvuosina rakenteellisen kehittymisen keskusteluja, tuttavallisesti RAKE:a, jossa tuli olla laitosjohdon edustus paikalla. Silloinen dekaani Harri Siiskonen patisti tiedekuntansa laitosjohtajia paikalle kokoukseen, ja hän oli sanonut, että paikalle piti mennä vaikka pää kainalossa. Kävi niin, että silloisen kauppatieteiden laitoksen johtaja Matti Turtiaisen vaimon, opintopalveluiden johtaja Miia Turtiaisen synnytys käynnistyi samaisena päivänä kuin Siiskonen oli määrännyt laitosjohtajat RAKE-ryhmiin paikalle keinolla millä hyvänsä. Matti Turtiainen ilmoitti vaimolleen, että hänen on pakko mennä työryhmän kokoukseen, ja niin tämän piti jäädä yksin synnyttämään. Siiskonen oli jälkeenpäin kauhuissaan kuullessaan, mitä laitosjohtaja Turtiainen oli uhrannut RAKE-ryhmän tähden, sillä kyllä synnytys olisi kyllä ollut hänen mielestään tarpeeksi pätevä syy olla kokouksesta pois.

E PÄTO I M I T E T T U T E O S Itä-Suomen yliopiston aikana on tullut ohjeistus, jonka mukaan juhlakirjoja saisi tehdä vain professoreille, sillä muille se on kuulemma akateemisen hyvän tavan vastaista. Jo emeritoituneelle professori Pertti Rannikolle tehtiin juhlakirjaa aikanaan, ja siitä tehtiin perinteisesti toimitettu teos, jossa oli kaiken kaikkiaan viisi toimittajaa. Kirja kirjattiin asianmukaisesti SoleCris-järjestelmään, ja sitten työ oli vihdoin tehty. Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun Karjalan tutkimuslaitoksen silloinen SoleCris-vastaava otti tutkijoihin yhteyttä ja totesi, että Rannikon juhlateos oli merkitty toimitetuksi teokseksi, vaikka se ei sitä ollut. Hänelle vastattiin, että tottahan se oli toimitettu teos, kun siinä oli viisi toimittajaa ja kannessakin luki, että toimitettu on. SoleCris-vastaava totesi, että teos ei ollut toimitettu, sillä siitä puuttui kokoava loppuluku ja termi olisi poistettava Solesta välittömästi!

L A I TO S PA LV E L E E Sovelletun fysiikan laitoksella käy paljon potilaita esimerkiksi liikeratatutkimuksissa. Laitoksen ulkopuolista väkeä alkoi ravata pikapuoliin myös laitoksen muutettua 2010-luvun taitteessa Technopolikselle. Useita kertoja päivässä kaikennäköisiä ihmisiä ajoi hissillä laitoksen tiloihin viidenteen kerrokseen, ja

200


he kertoivat aina tulevansa töitä etsimään. Jotkut vaativat päästä tapaamaan työvoimaviranomaisiakin. Laitoksella otettiin tulijat ystävällisesti vastaan ja kerrottiin, että heidät mielellään palkattaisiin, mutta maisterintutkinto oli vähimmäisvaatimustaso, eikä avoimia työpaikkoja useinkaan ollut. Vierailut jatkuivat useamman kuukauden, kunnes selvisi, että työvoimatoimiston tilat olivat remontissa, ja he olivat väistötiloissa Microteknian nelosrakennuksen S-rapussa, kun sovelletun fysiikan laitos piti puolestaan evakkoa talon F-rapussa. Työvoimatoimistoa pyydettiin kiinnittämään huomiota artikulaatioon osoitekuvaelmia antaessaan, mutta tämä sovelletun fysiikan laitoksen työvoimapoliittinen uroteko jatkui siihen saakka, kunnes laitos pääsi muuttamaan takaisin toiselle puolelle Neulaniementietä.

TA R K AT L A S K U T Akateeminen elämä tempaisee helposti mukaansa, ja monella aktiivisella tutkijalla vapaa-aika saattaa olla monesti kortilla. Tutkimuksensa lisäksi luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani Jukka Jurvelin oli erään kerran pohtinut kotona ääneen tekevänsä aika paljon töitä. Hän pohti, mahtoiko niitä olla vähän liikaakin, kun oli laskenut olleensa kyseisen vuoden aikana vain kolme viikonloppua vapaalla. Jurvelinin vaimo Ritva Karjalainen-Jurvelin sattui kuulemaan miehensä pohdinnan ja totesi: ”Ei pidä paikkaansa, vain yhden viikonlopun!”

A R A J Ä R V E N R U O K AVA L I O Professori Pentti Arajärvi toimi Joensuun yliopiston loppuvuosina sekä Itä-Suomen yliopiston kahtena ensimmäisenä vuonna oikeustieteiden laitoksen osa- ja määräaikaisena sosiaalioikeuden professorina. Arajärven puoliso Tarja Halonen sattui samaan aikaan olemaan Suomen tasavallan presidenttinä, ja Arajärven toinen koti oli Mäntyniemessä. Arajärven kerrotaan olleen mielissään Joensuussa olosta, sillä se mahdollisti hänelle poispääsyn normaaliarjesta, jossa hänet nähtiin jatkuvasti vain presidentin puolisona. Hän majoittui Joensuussa ollessaan usein oikeustieteiden professori Tarmo Miettisen luona. Arajärven kerrotaan olleen kuitenkin kaikkein onnellisin siitä, että Joensuussa ja erityisesti professori Miettisen luona hän sai lenkkimakkaraa, sillä sitä ei kotona tarjottu lainkaan!

201


T U N T E M ATO N A S I A K A S Määräaikaista professuuria tehdessään professori Pentti Arajärvi käytti paljon Joensuun kampuskirjastoa. Hän oli tullut erään kerran hakemaan varaamaansa kirjaa, jotka annettiin vielä siihen aikaan tiskin takaa. Arajärvi saapui tiskille ja kertoi tiskissä olleelle virkailijalle asiansa. Tiskin takana ollut kirjastolainen kysyi reippaasti hymyillen: ”Joo, millä nimellä?”

R A S K A S TA A J AT T E LUA Eräs opiskelija oli kerran päättänyt mennä syömään Joensuun kampuksella hieman hienommin, mikä tarkoitti luonnollisesti Aura-ravintolaa. Ruokaa ottaessaan hän huomasi, että eräs vanhempi professori tutki jugurttipurkkia ja luki sen sisältöä kylmähyllyn edessä hyvin tarkkaan omistautuen. Professorin kasvoilta näkyi selvästi, miten hän rekonstruoi ja analysoi tekstiä, ja jokin näytti harmittavan häntä siinä kovasti. Opiskelija pystyi lukemaan hänen kasvoiltaan sen valtavan määrän asioita, joita professori kävi siinä läpi, eikä siitä tullut loppua: kun opiskelija sai ruokansa otettua ja maksettua, professori jäi yhä painiskelemaan purkin kimppuun.

K AIKKI HY VIN Kun entinen Kuopion yliopiston rehtori, professori Matti Uusitupa jäi eläkkeelle vuonna 2013, järjestettiin hänen suuri jäähyväisluentonsa Mediteknia-rakennuksen auditoriossa, joka täyttyi yleisöstä. Paikalle saapui myös kliinisen fysiologian emeritusprofessori, ylilääkäri Esko Länsimies, joka päätyi istumaan sittemmin luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaaniksi samana vuonna valitun Jukka Jurvelinin ja talousjohtaja Matti Paavonsalon viereen. Jurvelin ja Paavonsalo tiedustelivat Länsimieheltä, miten tämä jaksoi ja mitä hänelle kuului – edellisestä tapaamisesta oli jo vierähtänyt tovi. Länsimies kiitti kysymästä ja totesi, että kaikki oli aivan hyvin: ”Joka aamu kun huomaan, että herään, olen omassa sängyssäni, muistan nimeni, jäsenet toimivat, vuode on kuiva ja pystyn itse tekemään diagnoosin, niin hyvin menee!”

202


LU K U 8

Kansainvälisyyttä, yhteistyötä ja matkoja Aidon UEFilaisen hyvän matkan toivotus: ”ei törmätä matkalla, ellei sitten Tuusniemen Teboililla!” - Tuntematon

203


P O L I T I I K K A J A P O L I I T I KOT

K I I VA S VA S T U S T U S K Ä Ä N T YY H YÖ DY K S I Kun Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden tutkinnonanto-oikeudesta aikanaan keskusteltiin, muun muassa Lakimiesliitto oli etunenässä torppaamassa koko hanketta. Kärkeviä mielipiteitä tuli yksittäisiltä henkilöiltäkin. Siihen aikaan yritettiin aktiivisesti luoda oikeustieteiden koulutuksen epäonnistumisesta erilaisia harhakuvia, joilla sanomaa pönkitettiin. Opetusministerinä siihen aikaan toimineen Jukka Gustafssonin kerrotaan todenneen myöhemmin, että vaikuttamisyritysten, suuren vastustuksen ja lobbauksen vuoksi hän päätti jo silloin, että aivan varmasti tulisi antamaan tutkinnonanto-oikeuden Itä-Suomen yliopistolle heti paikalla, kun se vain oli mahdollista.

R I S I K KO K Ä S K Y T TÄ Ä Kovaa keskustelua käytiin Itä-Suomen yliopiston perustamisaikana myös hammaslääketieteen koulutuksen uudelleenkäynnistämisestä. Koulutuksen aloittamista oli vatvottu edestakaisin valtakunnan tasolla jo pidemmän aikaa, ja vihdoin sosiaali- ja terveysministeriöön oli kutsuttu myös silloisen opetusministeriön edustajat, hammaslääketieteen edustajia sekä Itä-Suomen yliopiston ja sairaanhoitopiirin edustus – yhteensä kolmisenkymmentä henkeä. Käytiin pitkä ja puuduttava lausuntokierros, jossa todettiin jo tiedossa olleet faktat: hammaslääkäripula Itä-Suomessa oli todellinen ja suusairauksien tila hälyttävä. Hammaslääketieteen koulutuksesta tehdyt laskelmat osoittivat kaikki sitä, että sen aloittaminen olisi taloudellisesti kannattavampaa kuin silloinen tilanne, vaikka alun perin koulutus oli lakkautettu säästösyistä. Kun opetusministeriön virkamies oli antanut oman lausuntonsa, silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko puhkesi puheeseen. Hän totesi virkamiehelle: ”Nyt sinä menet ja selvität tämän asian ja nämä numerot. Tämähän on itsestään selvää, että koulutus tarvitaan ja te opetusministeriössä laitatte ehdotuksen siitä eteenpäin!

204


H A M M A S T E K N I K KO KO U LU N H A M M A S L A B O R ATO R I O Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon voimakastahtoisuudesta ja älykkyydestä oli hyötyä, sillä hammaslääketiede saatiin kuin saatiinkin Kuopioon takaisin. Jukka Gustafsson toimi opetusministerinä myös silloin, kun hammaslääketieteen uusi opetusklinikka lopulta valmistui ja avattiin Kuopion kampuksella. Päivä oli juhlava, ja sen kruunasi klinikan virallinen avaus, jota armoitetusti saapui suorittamaan itse opetusministeri Gustafsson. Häntä kuitenkin ehkä jännitti tai hän ei ollut ehtinyt valmistautua tarpeeksi avajaisiin, sillä kun tuli hänen vuoronsa puhua ja suorittaa virallinen avaus, tuli mutkia matkaan. Hän seisoi leikattavan nauhan vieressä ja piti pienen juhlapuheenvuoron. Lopuksi hän sanoi juhlallisesti: ”nyt avaan tämän” – ja katseli vähän ympärilleen – ”hammasteknikkokoulun hammaslaboratorion!”

ERIOIKEUKSIA Pysäköintiuudistus ei ollut vielä siihen aikaan nähnyt päivänvaloa, mutta pysäköiminen tuotti silti jälleen kerran päänvaivaa Kuopion kampuksella. Siellä oli nimittäin parkkeerattu musta Mersu keskelle jalkakäytävää ja pelastustietä lähestulkoon Snellmanian oven eteen. Tilapalveluihin satoi valituksia asiasta ja sieltä otettiin selvää, kenen autosta oli kyse. Tarkoituksena oli puhutella noin välinpitämättömästi pysäköinyttä henkilöä ja vaatia tätä siirtämään auto välittömästi. Tulenkatkuinen puhelu jäi kuitenkin soittamatta, sillä viime hetkellä selvisi, että kyseessä olikin pääministeri Juha Sipilän menopeli.

205


EKSYNYT TIILIK AINEN Itä-Suomen yliopistossa on ollut tapana valita vuoden alumni jonkun yliopistolta tai sen edeltäjiltä valmistuneen, ansioituneen henkilön kunniaksi. Vuonna 2018 vuoden alumni oli silloinen asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Yliopiston vuosijuhlissa Tiilikainen piti yliopistolaisille nostattavan ja innostavan puheen, jossa hän myös muisteli omia opiskeluaikojaan ja pohti niiden sekä yliopiston antia elämälleen. Hän totesi: ”Naisen perässä tulin, enkä olisi muuten varmaan tänne eksynytkään. Onneksi kuitenkin eksyin, sillä päivääkään en ole katunut!”

S I P I L Ä N S AV U S T U S Diplomi-insinööri sekä metsä- ja energiatalouden ammattilainen, pääministeri Juha Sipilä vieraili maaliskuussa 2016 Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella metsätieteiden osaston järjestämässä seminaarissa. Juuri vähän ennen vierailua oli tehty koulutuksesta mittavia leikkauksia, joita vastustavien mielestä koulutuksen häpäisyn sallinutta Sipilää ei olisi pitänyt kutsua ollenkaan puhumaan yliopistolle moisen tempun jälkeen. Opiskelijat halusivat osoittaa mieltään Sipilälle, joka varotoimena saapui pitämään puheenvuoroaan takaoven kautta. Seminaariosallistujiksi ilmoittautuneet mielenosoittajat poistettiin Carelian isoimmassa salissa pidetystä seminaarista heti Sipilän puheen alettua. Tilanne eskaloitui kuitenkin niin, että joku mielenosoittaja sai laukaistua palohälytyksen, ja niin koko muuta Carelia-rakennusta alettiin tyhjentää. Tilannetta seurannutta käsirysyä näytettiin valtakunnan ykkösuutisia myöten, mutta Sipilä jatkoi puhettaan kaikesta hälinästä ja sireenin ulvonnasta huolimatta. Seminaarin jälkeen mielenosoittajat olivat entistäkin hurjempina ja halusivat Sipilän kuulemaan asiaansa, vaikka väkisin. Seminaarin jälkinäytös oli myös aikamoinen, kun mielenosoittajat etsivät Sipilää kaikkialta ja yrittivät saada häntä tavoitettua Carelian kaikilta mahdollisilta uloskäynneiltä. Muutama mielenosoittaja meni jopa kirjaston henkilökunnan tiloihin, missä he aukoivat kaappien ja työhuoneiden ovia varmistuakseen, ettei Sipilä vain lymyillyt missään!

206


SIPILÄ NOKITTELEE Kun Sipilä vieraili Itä-Suomen yliopiston kampuksella kevättalvella 2016, hän kävi keskusteluita rehtori Jukka Mönkkösen, akateemisen rehtorin Jaakko Puhakan sekä metsäbiotalouden professorin ja metsätieteiden osastonjohtaja Jyrki Kankaan kanssa paitsi metsätieteen asioista, myös koulutuspolitiikasta. Samaan aikaan myös päätös Savonlinnan kampussiirrosta oli ajankohtainen, ja Sipilä nosti aiheen koko keskustelun pääasiaksi, vaikka tarkoitus oli alun perin ollut keskustella ihan muista asioista. Sipilä kysyi, että miten Itä-Suomen yliopisto näki sellaisen asian, kun se vaati itsensä vaalimista hänen nähdäkseen osin aluepoliittisilla syillä ja alueen kehittämisellä, ja samaan aikaan se itse toimi tätä ajatusta vastaan Savonlinna-asiassa. Hän kuitenkin unohti, että poliittisten päätöksien takia Savonlinna-keskustelu oli ylipäänsä jouduttu käynnistämään, ja aluepolitiikkaa ei juuri sen vuoksi voitu harjoittaa niin paljon kuin olisi luonnollisesti toivottu.

O P E T U S M I N I S T E R I N A N S I OT Savonlinnan opettajankoulutuksen siirto Joensuun kampukselle herätti paljon julkista keskustelua niin lehtien palstoilla kuin poliitikkojenkin keskuudessa. Savonlinnan toimintaa oli vuosikaudet yritetty tukea kaikin keinoin, ja jopa Savonlinnan kaupunki ja Etelä-Savon liitto sponsoroivat sitä aikanaan. Kampussiirtopäätös ei ollut kenenkään mieleen, mutta se oli pakko tehdä. Entisen opetusministeri Jukka Gustafssonin kerrotaan sanoneen päätöksen jälkeen, että Savonlinnan säilyminen oli ollut pitkälti hänen ansiotaan: kun hän jäi pois ministerinpestistä, ei mennyt kauan [kolme vuotta kuitenkin], kun lakkautuspäätös jo tehtiin!

207


K A N S A I N VÄ L I S I Ä KO H TA A M I S I A

PYS T Y K ÄV E LY H A R J O I T T E I TA Itä-Suomen yliopistossa on tehty tutkimusta muun muassa saunomisesta ja sauvakävelystä, joista molemmat ovat eksoottisia aktiviteetteja monille ulkomaalaisille. Akateeminen rehtori ja yleisen historian professori Harri Siiskonen isännöi erään kerran afrikkalaisia vieraita Joensuun kampuksella. Vierailijat olivat akateemisen rehtorin johdolla kävelyllä tutustumassa Joensuun kantakaupunkiin. Heti kaupunginkirjaston kohdalla heitä vastaan tuli kaksi keski-ikäistä sauvakävelijää, joiden menoa vieraat kovasti ihmettelivät. Siiskonen selitti sauvakävelyn funktiota kärsivällisesti vieraille: ”Katsokaas, tässä näette, kun tämä meidän porukka vasta harjoittelee tätä pystykävelyä: täällä ollaan vasta tässä vaiheessa evoluutiota, että pitää olla vielä tuollaiset sauvat tukena, kun siellä teillä Homo Sapiens on kävellyt kahdella raajalla jo jonkin aikaa!”

K I E L I M U U R I E I E S TÄ YM M Ä R R YS TÄ Laukkujen tuominen sisään kirjastolle oli yhteen aikaan äärimmäisen ankarasti kielletty, ja kieltoa valvottiin asiakaspalvelutiskiltä tarkasti. Joensuun kampuksella tietopalveluneuvoja Liisa Tervonen oli erään kerran tiskissä, ja hän näki, miten asiakas saapui muina miehinä reppunsa kanssa sisälle kirjastoon. Hän pyysi asiakasta ystävällisesti viemään repun kaikille laukuille tarkoitettuun lokeroon Carelian aulaan. Asiakas vastasi Tervoselle: ”Sorry, but I don’t speak Finnish”. Tervonen jatkoi suomeksi: ”Niin niin, mutta silti!” Ja opiskelija lähti kiltisti viemään reppua pois.

208


K E S K I A I K A I S TA M U N K K I R U O K A A Uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani järjesti kerran alan konferenssin Valamon luostarissa. Eräs hänen kollegoistaan suositteli luostarin ravintolan ruokaa ja sanoi, että linjastoruoankin voisi vallan hyvin ottaa. Koitti sitten konferenssin juhlaillallinen, jossa piti olla tarjolla paistia ja erilaisia lisukkeita. Ruoka piti hakea linjastosta, ja se muistuttikin enemmän kouluruokaa kuin kouluruoka itse. Ubani toimi konferenssin chairina ja joutui esittelemään illallisen. Hän mietti, miten voisi pelastaa hirvittävän nolon tilanteen ja lausui: ”Konferenssiin haettiin avustusta eri tahoilta ja sitä saatiinkin ortodoksiselta kirkolta hyvin. Evankelisluterilainen kirkko ei antanut paljoakaan, mutta kiitetään heitä tästäkin pienestä. Ja nyt saammekin sitten tutustua keskiaikaiseen munkkiruokaan!”

LÄHISEUTURETKI Yhdistymisaikaan Joensuun yliopistolla järjestettiin seminaari, jossa oli kansainvälisiä korkea-arvoisia vieraita ympäri maailmaa. Eräällä seminaarilla olevalla tutkijalla oli puoli päivää ylimääräistä aikaa, ja yliopistolta oli luvattu, että hän saisi toivoa haluamaansa ohjelmaa täksi muutamaksi tunniksi ja yliopisto pyrkisi järjestämään sen. Tutkijalla oli heti vastaus valmiina: hän halusi piipahtaa Napapiirillä!

209


210


KUOPIO JÄI LÄMMÖLLÄ MIELEEN Kuuluu hyviin tapoihin järjestää kansainvälisille vieraille ohjelmaa, ja niin tehtiin myös sovelletun fysiikan laitoksella, jonne oli saapunut amerikkalainen vastaväittäjä. Professori ei tullut lämpimistä etelävaltioista, mutta hänellä oli silti mukanaan vain nappaskengät, eikä niinkään Suomen talveen sopivaa varustusta. Väitöskirjaohjaajat eivät tätä tienneet ohjelmaa suunnitellessaan ja he ajattelivat, että vierailijasta voisi olla mukavaa käydä tutustumassa kaupunkiin ylhäältä päin. Väitöstilaisuutta edeltävänä päivänä professori syötettiin ja juotettiin hyvin Puijon tornissa, minkä jälkeen siirryttiin alas hyppyrimäen tuntumaan, jossa olivatkin käynnissä mäkihyppyharjoitukset. Isännät olivat innoissaan tästä sattumasta, mutta sitten huomattiin kenkätilanne, johon professori kuitenkin viittasi kintaalla ja vaati päästä lähemmäs seuraamaan toimintaa. Hyppyrimäen sivusta oli todella liukas, ja professori otti maakontaktia useaan otteeseen. Kun vieraan kanssa päästiin turvallisesti takaisin parkkipaikalle, hän pudisteli lumia vaatteistaan ja totesi, että hän oli jokseenkin monessa paikassa käynyt elämänsä aikana, mutta sen hän voisi nyt varmaksi sanoa, että Kuopio ja sen tarjoama lumiryventä jäisivät lämmöllä hänen mieleensä.

211


E I S E N A R V O I S TA Siinä missä Kuopiossa vieraita kuskataan usein Puijon torniin, Joensuussa ollaan aina valmiita viemään kansainvälisiä ja kotimaisia kumppaneita Kolille. Ja valmiina ollaan, vaikka vieraat eivät olisikaan. Erään kerran humanistisella osastolla järjestettiin kansainvälinen seminaari, jonka ohjelmassa oli mainittu, että mukana tulisi olla hyvät ulkoiluvarusteet. Elettiin loppukevättä, ja Ukko-Kolin huipulle johtavat portaat olivat jo sulat, mutta varjopaikoissa oli vielä sohjolunta. Vierailla ei syystä tai toisesta ollut ulkoiluvarustusta, mutta huipulle silti kavuttiin sohjon läpi piikkikoroissa ja nahkakengissä osastonjohtaja Risto Turusen ja varadekaani Jopi Nymanin johdolla. Turunen ja Nyman selittivät innoissaan Sibeliuksesta ja Järnefeltistä vieraille, jotka värjöttelivät tilaisuuteen täysin sopimattomissa vaatteissa huipulle lopulta päästyään. Eräs virolainen kollega ja molempien herrojen hyvä ystävä katseli ympärilleen ja kuiskasi Turusen korvaan: ”Tämä kaikki ei ole kyllä sen arvoista”.

PA R E M P I J O E N S U U S S A K U I N E I M I S S Ä Ä N Helsingin yliopistosta tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle eräs vieras junalla. Hän matkusti VR:llä mukavasti neljä ja puoli tuntia ja perille päästyään tunsi itsensä jokseenkin ryytyneeksi. Professori ja humanistisen osaston johtaja Risto Turunen haki vieraan asemalta, missä tämä totesi tuohtuneena, että samassa ajassa hän olisi matkustanut Pariisiin ja takaisin. Neuvokas professori Turunen ei jäänyt kommenttia harmittelemaan, vaan lohdutti vierasta, että siinä tapauksessahan hän ei olisi päässyt mihinkään: ”Jos olisit mennyt Pariisiin ja takaisin, olisit yhä Helsingissä, mutta nytpä päädyitkin Joensuuhun!

212


C I T Y - S I E N E S T YS TÄ Kuopion kampuksella oli yhteen aikaan Venäjältä Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan tullut Sergei, joka asui ensin yliopiston vierashuoneella kampuksella. Sergei oli kaikin puolin mainio tyyppi, ja hän tutustui ja ystävystyi nopeasti yliopiston henkilökunnan kanssa alasta riippumatta. Hän oli innokas hyödyntämään luonnon antimia, joten hän saattoi usein perata vierashuoneen yhteisessä keittiössä kaloja ja keitellä käpyjä vedenkeittimessä. Hän ei useinkaan siivonnut jälkiään, joten hänen touhustaan alkoi tulla jonkin verran sanomista ja niinpä hän muutti lopulta Puijonlaaksoon opiskelijataloihin. Sergei piti myös sienistä ja ihmetteli kovasti, miksi suomalaiset eivät sienestäneet lainkaan; eihän tarvinnut kuin mennä ovesta ulos niin ruohikolla törrötti vaikka minkälaista tattia. Sergeille selitettiin, että oli syynsä sille, miksi sieniä ei kerätty talojen läheltä, ja että kyllä suomalaiset totta vie olivat myös sienikansaa. Erään kerran Sergei saapui iloisena yliopistolle ja ilmoitti, että oli tavannut vakiopaikaltaan toisenkin sienestäjän. Sergei oli mennyt innoissaan tervehtimään tätä ja kehumaan, että hieno homma, mutta hänkin oli ollut venäläinen!

“ F E R T I L E N E X U S O F I N T E L L E C T UA L ENERGY IN THE MIDDLE OF FOREST” Kautta aikain on löytynyt niitä, joiden mielestä kehä III:n ulkopuolella ei tarvitsisi olla elämää, mutta todellisuudessa luonnonläheisyys miellyttää yllättävän monia. Vaikkapa Oxfordin yliopistossakin on lehmiä keskellä kampusta, eikä kukaan pidä sitä huonona yliopistona maanläheisyyden vuoksi. Itä-Suomen yliopiston aikaan anottiin Suomen Akatemiasta tutkimuksen huippuyksikköä Joensuun kampukselle ja sitä varten pyydettiin tutuilta professoreilta erinäisiä lausuntoja Itä-Suomen yliopistosta sekä Joensuusta. Eräs Sorbonnen yliopiston professori vastasi pyyntöön ja kirjoitti: ”Joensuu is a fertile nexus of intellectual energy in the middle of forest”.

213


VA I N N E L J Ä N O B E L I A E N E M M Ä N Professori Juha Hämäläisellä oli kerran vieraana hänen kollegansa Takeo Matsuda Nagoyan yliopistosta Japanista. Professori Hämäläinen vei professori Matsudan tervehtimään rehtori Jukka Mönkköstä rehtoraattiin. Professori Matsuda kertoi rehtori Mönkköselle kotiyliopistostaan ja tuli maininneeksi, että heillä oli myös neljä Nobel-palkintoa. Rehtori Mönkkönen tuumasi: ”Neljä enemmän kuin meillä!”

TA R P E E L L I S E T L I I K E L A H J AT Talvella 2014 professori Pekka Mäntyselällä oli japanilainen tutkimusryhmä vieraanaan. Ryhmä teki kansainvälistä tutkimusta neuvolajärjestelmistä ja he olivat olleet Joensuussa tutustumassa neuvolaan, mistä he saapuivat sitten Kuopioon. Oli varmasti sen talven kylmin päivä ja kaikki elämä ulkona pakkasessa tuntui hiipuneen. Professori Mäntyselkä sai vierailta heidän lähtiessään lahjaksi japanilaisen kalenterin. Ryhmään kuuluneiden kätilöiden kävi ilmeisesti dekaania sääliksi, sillä he antoivat hänelle vielä pusseja, jotka lämpenivät sisuksen rikki hakkaamalla. He totesivat Mäntyselälle: ”Tulet varmaan tarvitsemaan näitä paljonkin!”

EI KIAA Itä-Suomen yliopiston yhdistymisaikaan Kuopion yliopistolla oli korealaisia vieraita, joiden kanssa juttu luisti erinomaisesti yhteisessä illanvietossa. Puheet karkasivat tieteestä pian vapaampiin aiheisiin ja vitsit lentelivät puolin ja toisin. Nokia oli niihin aikoihin vielä voimissaan ja erityisesti siitä riitti juttua teknologiasta kiinnostuneiden korealaisten kanssa. Silloinen farmasian tiedekunnan dekaani Jukka Mönkkönen kysyi vierailta, tiesivätkö he, miksi nokialaiset eivät saaneet käyttää korealaista Kia-autoa: ”Well, because No Kia!”

214


R E H TO R I T H E R ÄT TÄVÄT H Ä M M E N N YS TÄ Rehtori Perttu Vartiainen ruokaili usein yliopistolla ollessaan Aurora-rakennuksen Aura-ravintolassa. Aura-ravintola oli rehtori Vartiaisen mieleen erityisesti siksi, että hän rakasti tavata kollegojaan ja keskustella heidän kanssaan, ja Aurassa jos missä oli aina joku tuttu istumassa. Hän vei usein myös kansainvälisiä vieraita sinne lounastamaan yhdessä yliopiston muun väen kanssa. Ei ollut kuitenkaan yksi eikä kaksi kertaa, kun ulkomaiset vieraat ilmaisivat hämmennyksensä siitä, miten ennenkuulumaton rehtorin tapa oikein oli: eihän nyt rehtori voinut syödä samassa paikassa opiskelijoiden, työntekijöiden ja muiden kuolevaisten kanssa! Itä-Suomen yliopistolla oli vuosia rehtori Vartiaisen lounashetkiä myöhemmin kauppatieteiden laitoksella aasialaisia vieraita, joita hyysäsivät laitoksen väen lisäksi rehtori Jukka Mönkkönen sekä akateeminen rehtori Harri Siiskonen. Ehkä jopa liiankin lähtemättömän vaikutuksen korealaisiin ja kiinalaisiin teki se, että rehtorit itse kaatoivat heille kahvia. Kahvista tuli rehtorien käsissä niin pyhää, etteivät vieraat uskaltaneet juoda sitä ollenkaan.

S E R E M O N I AT VA A D I TA A N Itä-Suomen yliopiston ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä kävi Intiasta eräs professori luennoimassa oikeustieteiden laitoksella. Laitokselta otettiin yhteyttä kirjastoon, sillä vieraileva professori halusi lahjoittaa sen kokoelmiin teoksensa. Se sopi tietysti oikein hyvin kirjastolle, ja tietoasiantuntija Mikko Meriläinen sopi laitoksen kanssa kellonajan, jolloin kirjaa sopisi tulla tuomaan. Sovittuna ajankohtana suomalainen professori tuli sitten juhlavasti pukeutuneen intialaisen kanssa tuomaan hienosti paketoitua kirjaa. Suomalainen professori esitteli vieraan ja kertoi, mistä kirjassa ja lahjoituksessa oli kyse. Meriläinen kiitteli intialaista professoria ja totesi, että kirjasto ottaisi teoksen mielihyvin vastaan. Intialainen professori oli kuitenkin hyvin hämmentynyt ja äreän näköinen, eikä tehnyt elettäkään ojentaakseen kirjaa. Meriläinen ihmetteli, mistä oikein kiikasti, kun homma ei edennyt yhtään ja suomalainen professori sitten selvitti ja totesi Meriläiselle, että intialainen ei suostunut antamaan kirjaa ilman seremonioita – missä ne muuten oikein olivat? Tilanne ei ratkennut siltä istumalta, sillä Meriläinen ei pystynyt seremonioiksi muuttumaan, ja lopulta intialainen professori lähti kirjan kanssa takaisin laitokselle. Sovittiin, että kirjaston palvelupäällikkö Riitta Porkka kävisi myöhemmin vastaanottamassa teoksen juhlallisesti jonkin oikeustieteiden massaluennon aluksi, ja lahjoitus saatiin siten onnellisesti suoritettua.

215


E U R O O P PA L A I S TA N Y T K YM I S TÄ Joensuussa toimii African Student Association eli tuttavallisemmin ASA, joka oli kerran esittäytymässä kansainvälisille opiskelijoille suunnatussa infotilaisuudessa. Paikalla olivat olleet aiemmin muun muassa Joensuun Ellin ja YTHS:n edustajat, ja yleisö alkoi olla hieman puutunutta. Kun tuli viimein ASA:n vuoro, heidän edustajansa ottivat rennosti tilanteen haltuun ja ihmiset virkosivat heti. ASA:n herrat mainostivat African Cultural Night -tapahtumaa, jossa olisi luvassa muun muassa hyvää musiikkia, ruokaa ja tanssia. Toinen herroista täsmensi: ”Ja tanssilla ei tarkoiteta nyt mitään eurooppalaista nytkymistä, vaan siellä tanssitaan ihan oikeasti!”

S U O M E N BY R O K R AT I A Itä-Suomen yliopistolla oli useamman vuoden mittainen kansanterveyden edistämisen hanke kolmen afrikkalaisen yliopiston kanssa, ja mukana oli yliopiston kirjasto sekä terveystieteiden eri laitoksilta professoreita ja yliopistonlehtoreita. Hanke sisälsi useita matkoja puolin ja toisin, ja eräällä matkalla Itä-Suomen yliopiston vieraat olivat saaneet kunnian osallistua heidän paikallisen isäntänsä varpajaisiin. Ne järjestettiin hänen kotonaan, joka ei ollut ihan vaatimattomimmasta päästä, ja vieraat olivat tietysti otettuja tästä kunniasta. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti keskusteli isännän kanssa talosta ja kyseli häneltä kiinnostuneena, millaisen rakennusluvan hän oli sitä varten hankkinut. Isäntä katsoi Saartia hölmistyneenä ja totesi: ”Minä vain rakensin!”

216


M AT K A I LU AVA R TA A

A B S O LU T I S T I O N S U O S I T U I N Eräs Itä-Suomen yliopiston maailmalla ja kotimaassakin erittäin arvostettu fyysikko ei nauti laisinkaan alkoholia. Hänen kollegansa ympäri maailmaa tietävät sen myös hyvin, sillä tämä joukosta poikkeava tapa suo heille monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Konferensseissa suomalaisten saavuttua fyysikkokollegat tarkistavat ensimmäisenä, onko tämä professori paikalla. Mikäli hän on, se joka ensimmäisenä ehtii käy kiireen vilkkaa hoitamassa illallisten plaseerauksen niin, että pääsee tämän professorin viereen istumaan. Eräs toinen sovelletun fysiikan laitoksen professori totesi kansainvälisille kollegoille tätä toimintaa seuratessaan: ”On se hassua kun yleensä suomalaiset tarvitsevat rohkaisua tullakseen siedettäviksi seurustelukumppaneiksi, mutta tässä tapauksessa taas absolutismilla voi tulla kaikkein halutuimmaksi seuralaiseksi!”

P O H J O I S VA LT I O I TA AIV-instituutin akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala oli erään kerran konferenssimatkalla Yhdysvalloissa eräässä etelävaltiossa, jossa hän majoittui isossa ketjuhotellissa. Kirjautuessa hän täytti rutiininomaisesti majoituskortin ja kirjasi siihen myös osoitetietonsa. Virkailija otti akatemiaprofessori Ylä-Herttualan täyttämän lapun ja kirjasi hänen tietonsa koneelle. Kun virkailija pääsi osoitetietoihin saakka, hän pysähtyi pohtimaan: ”Post code seven…zero...Finland… Hmm, that must be one of the Northern States, right?”

217


K U S K I VA L I N TO J A Tietojenkäsittelytieteen professori Pauli Miettinen oli kerran kongressimatkalla Atlantassa, minne tulee lunta noin kerran kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa. Lumipäivä sattui tietysti juuri sille päivälle, kun Miettisen lento saapui perille, ja oli suoranainen ihme, että kone pääsi ylipäänsä laskeutumaan. Paikan päällä ei ollut tietenkään kuultukaan talvirenkaista, mutta koska kaikki julkinen liikenne oli seis, Miettisellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin turvautua kesäkumeilla päästelevään amerikanrautataksiin. Miettinen pohti vakavasti, olisiko hänen pitänyt sekä omansa että taksikuskin turvallisuuden vuoksi ehdottaa, että hän ajaisikin autoa, mutta muisti sitten nauttineensa lennolla virvokkeita. Hienon eloonjäämissuunnitelman kariuduttua ei auttanut muu kuin lähteä matkaan, ja se muotoutuikin erittäin mielenkiintoiseksi, kun kuski, joka ei ollut ikinä ajanut lumessa, yritti kaikin voimin pysyä tien urilla. Jotta meno ei olisi käynyt liian tylsäksi, välillä hän keksi myös kokeilla, mitä tapahtuisi, jos urista lähtisi pois. Ja niin auto professoreineen päivineen pyöri 360 astetta ja jatkoi sitten sulavasti matkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

U L KO M A I L L E Yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä kävi välillä Turun yliopistossa tekemässä määräaikaista professuuria vuosina 2012 - 2013. Kun hän kertoi Kuopiossa kollegoille lähdöstään, monet olivat kovin suruissaan, sillä hän oli kovin pidetty työyhteisön jäsen. Turkua vierastettiin muutenkin, sillä se on hyvin kaukana Itä-Suomesta ja itäsuomalaisuudesta. Eräs professori tokaisikin uutisen kuultuaan: ”No, sehän on kun menis ulkomaille!”

218


PA L J A S J A L K A I S E K S I H E L S I N K I L Ä I S E K S I H E T K E S S Ä Kirjaston palvelupäällikkö Helena Silvennoinen-Kuikka oli kerran työmatkalla Helsingissä. Siihen aikaan kirjastolla oli ollut vääriä palohälytyksiä oikein riesaksi asti, ja siellä oli näin ehdollistuttu Pavlovin koirakokeiden tapaan liikkumaan heti kun kello soi. Silvennoinen-Kuikka yöpyi aivan rautatieaseman vieressä Vaakuna-hotellissa ja keskellä yötä heräsi palohälytykseen. Ääneen ehdollistuneena hän sinkosi ylös, paloportaikkoon ja alas, missä huomasi, ettei hänellä ollut edes kenkiä jalassaan. Portaat päättyivät jotenkin Sokoksen ala-aulaan, josta näki kadulle, mutta sinne johtanut ovi ei auennut ollenkaan. Silvennoinen-Kuikan kanssa tilannetta oli ihmettelemässä joukko japanilaisia turisteja, jotka saivat jollain ihmeellä oven auki. Heidän perässään Silvennoinen-Kuikka hiipi paljain jaloin korttelin ympäri takaisin hotellin ala-aulaan ja tuumasi itsekseen: ”Nyt minäkin olen paljasjalkainen helsinkiläinen!”

HANDS ON -SESSION Kemian laitoksen silloinen johtaja professori Tapani Pakkanen, varajohtaja professori Mika Suvanto sekä professori Tuula Pakkanen olivat laitehankintamatkalla Saksassa, ja laitetoimittaja oli järjestänyt heitä varten laitedemon. Laitteen ohjelmiston käyttöä oli opastamassa nuori nainen, jonka ohjauksessa Suvanto alkoi harjoitella laitteen käyttöä. Hänen hiirenkäyttönsä oli kuitenkin rivakkaa, joten nainen ryhtyi demonstroimaan Suvannolle kädestä pitäen hillitympää hiirenkäsittelyä. Juuri samaan aikaan myyjä saapui huoneeseen ja pyysi Pakkasia palaamaan neuvotteluhuoneeseen kuulemaan laitteen kehitysmahdollisuuksista. Suvannon käsi oli ansassa hiiren ja ohjaajan käden välissä ja hän loi viimeisen epätoivoisen katseen huoneesta poistuviin Pakkasiin. Suvannon ahdinko herätti neuvotteluhuoneessa hyväntahtoista hilpeyttä, ja kun hän saapui yhdessä ohjaajan kanssa hetkeä myöhemmin, Pakkanen totesi, että laite mahtoi olla hyvä. Suvanto oli kuin ei olisi ollut moksiskaan tällaisesta vakavasta suomalaisen oman tilan loukkaamisesta ja totesi: ”Niin, tuohan nyt oli sellainen niin sanottu hands on session!”

219


AIR CHANCE Säteilybiologian ja -epidemologian emeritusprofessori Jukka Juutilainen oli professoriaikanaan konferenssimatkalla Pariisissa, ja hänen lentonsa koki pahoja takaiskuja teknisten vikojen vuoksi. Matkustajia juoksutettiin edestakaisin portilta bussiin ja takaisin terminaaliin, kunnes lopulta tuntikausia myöhässä aikataulun mukaisesta lähtöajasta rullattiin vihdoin kiitoradalle. Kone pysähtyi kuitenkin yhtäkkiä kuin seinään, ja kapteeni kuulutti matkustajille, että takana tulevan koneen pilotti on havainnut koneen moottorissa roikkuvan jotakin. Tätä havaintoa seurasi taas tuntien odotus. Professori Juutilainen ja matkakumppanit pääsivät kuitenkin kaikesta huolimatta lopulta takaisin Suomeen. Kun Juutilainen kertoi heitä kohdanneista vastoinkäymisistä myöhemmin ranskalaiselle kollegalleen, tämä repesi nauruun: ”Jukka hyvä, mitä odotit? Etkö tiedä, että Air Francen toinen nimi on Air Chance!”

T U L I A I S I A T U R VATA R K A S T U K S E E N Eräällä Afrikan hankeyhteistyömatkalla yksi Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden professoreista osti paikallisesta marketista viimeisen päälle hienon hillopurkin, jonka hän aikoi viedä kotiin tuomisiksi. Hilloa oli kehuttu kovasti ja professori halusi, että hänen perheensäkin pääsisi sitä maistamaan. Ainoa ongelmia tuottava pieni yksityiskohta oli se, että elintarvikkeiden tuonti Euroopan ulkopuolelta oli tiukasti säädeltyä ja purkkia piti yrittää salakuljettaa. Hän onnistui työssään mestarillisesti ja sai kuin saikin pidettyä purnukan mukanaan useissa eri vaihtoyhteyksissä. Pariisissa Charles de Gaulle’n lentokentällä turvatarkastuksessa se kuitenkin riistettiin häneltä. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti tähän: ”Tännekö asti se piti kuljettaa poisheitettäväksi?”

220


POJUT PIHALLE! Itä-Suomen yliopiston alkuaikoina kemian laitokselta pieni porukka oli ollut konferenssissa Euroopassa ja suuntasi takaisin kohti Joensuuta. Professori Mika Suvanto johti silloin yhtä laitoksen isoimmista tutkimuksista ja mukana matkassa oli myös kaksi muuta hankkeen tutkijaa sekä silloinen laitosjohtaja ja professori Tapani Pakkanen. Heillä oli ollut pitkä työ- ja matkustuspäivä ja professori Pakkanen tuumi, että voisi olla mukavaa käydä hieman rentoutumassa Finnairin loungessa. Hän oli kuitenkin ainoa, jolla oli kultatason kortti, joten kaikkien neljän kohdalla asiasta piti vähän neuvotella. Pakkanen lähestyi ehkä hieman professori Suvantoa vanhempaa lounge-emäntää tapansa mukaan hyvin ystävällisesti ja tiedusteli, oliko mitenkään mahdollista, että hän voisi tuoda loungeen yhden vieraan sijasta kolme. Nainen katsoi Suvantoa ja tutkijoita ja Suvantoa ja Pakkasta ja vielä kerran Suvantoa. Hän myöntyi: ”Sopiihan se, mutta jos tulee ruuhkaa, niin pojut lähtee pihalle!”

221


Y H T E I S T YÖ K U V I O I TA

HARD ROCK UNIVERSITY Joensuun kampuksen keskeisimmällä paikalla Carelia-rakennuksen pihamaalla ja osin myös rakennuksen sisällä on kuvanveistäjä Kain Tapperin sementtimosaiikista ja graniitista tehty teos Alkukivet. Perinteen- ja kulttuurintutkimuksen oppiaineiden luennoitsijavieraana oli tammikuussa 2016 New York Universityn performanssitutkimuksen emeritaprofessori sekä Puolan juutalaisten historian museon pääkuraattori Barbara Kirshenblatt-Gimblett, jolle silloinen flosofsen tiedekunnan dekaani Markku Filppula kertoi, että Alkukivet viittaavat yliopiston alla olevaan muinaisaikaiseen kallioon. Ne kuvaavat kaiken ihmisen aikaansaannosten pohjaa ja juuria, jotka pistävät minkä vain kädenjäljen läpi. Tähän perinteentutkimuksen professori Pertti Anttonen: ”Itä-Suomen yliopistohan on Hard Rock University!”

Y H T E I S T YÖTÄ Hallintojohtaja Tuomo Meriläisen vanha hyvä sanonta turha työ ei koskaan mene hukkaan sopii moneenkin paikkaan. Erään kerran Aducatesta tehtiin juttua lehteen, ja sitä varten haastateltiin muun muassa markkinointisihteeri Eeva Kykkästä Joensuun kampukselta. Haastattelija tuntui perehtyneen hyvin Aducaten toimintaan ja sen tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin, mikä miellytti Kykkästä kovasti. Haastattelun loppupuolella haastattelija halusi vielä tietää Aducaten sidosryhmä- ja yliopistoyhteistyöstä ja kysyi viattoman uteliaasti: ”No entä teettekö sitten paljon yhteistyötä sen Kuopion yliopiston kanssa?”

222


TA K I N VA I H TO J A Kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma-Mäkelä muutti vuonna 2005 professuurin saatuaan Joensuuhun miehensä kanssa, ja hänet tutustutettiin nopeasti paikalliseen kulttuurielämään, johon jo sittemmin lakkautettu ravintola Jokelakin kuului. Jokelassa käytiin aina tilaisuuden kuin tilaisuuden jälkeen, ja kaikki Joensuussa vierailevat tiesivätkin, minne konferenssien ja seminaarien jälkeen suunnata. Kerran kun Järviluoma-Mäkelä ja hänen miehensä, kirjailija Matti Mäkelä, olivat akateemisessa illanvietossa Jokelassa ja heidän tuli aika lähteä kotiin, Mäkelän päällystakkia ei yllättäen löytynytkään mistään. Eräästä naulakosta löytyi kuitenkin hyvin samannäköinen harmaa ulsteri, jonka Mäkelä ja Järviluoma-Mäkelä ottivat matkaansa, kun oli niin ilmeistä, että takit olivat vaihtuneet. Mäkelä harmitteli kovasti takinmenetystä, sillä sen taskussa oli ollut muun muassa hänen lompakkonsa kaikkine kortteineen. Väärän takin povitaskusta löytyi kuitenkin, ihan kuin pienenä hyvityksenä, litteä koskenkorvapullo, mutta ei minkäänlaista vihjettä oikean omistajan henkilöllisyydestä. Seuraavana päivänä Mäkelään otti yhteyttä Joensuun emerituskaupunginjohtaja, itse Aaro Heikkilä tiedustellen, olisivatkohan heidän takkinsa menneet sattumoisin sekaisin!

U U S I A K E K S I N TÖ J Ä Kun Kuopion kampuksen uusi ja viimeisen päälle moderni hammaslääketieteen opetusklinikka avasi ovensa, sitä kävi katsomassa paitsi media, myös muiden hammaslääketieteen opetusta antavien yliopistojen väki niin kotimaasta kuin ulkomaitakin myöden. Kotimaisten yliopistojen vierailijat olivat hieman huvittuneita niistä metodeista, joita Kuopiossa käytettiin ja siellä tehtiin monia asioita heidän mielestään vallan hullunkurisesti. Muutaman vuoden päästä Kuopiosta lähti hammaslääketieteen opetushenkilökuntaa Ouluun katsomaan heidän uutta simulaansa ja klinikkaansa. Siellä oululaiset hammaslääkärit esittelivät ylpeinä uusia tilojaan ja edelläkäyviä toimintatapojaan, jotka olivat tosin olleet Kuopiossa alusta lähtien käytössä!

223


T I U K AT E H D OT Kemian laitokselle on vuosien varrella ostettu erittäin kalliita laitteita, joiden halutaan kestävän pitkään. Pitkään laitosjohtajana toiminut professori Tapani Pakkanen oli aikanaan yhdessä muun laitosjohdon kanssa hionut laitteenhankintaehdot vuosien saatossa huippuunsa, sillä vielä yhdistymiseen saakka laitos vastasi hankinnoistaan itse. Hankintasopimuksiin kirjattiin esimerkiksi sellainen ehto, että laitteen tuli olla toimintakunnossa vähintään 11 kuukautta ensimmäisen vuoden aikana ja jos tämä ei täyttyisi, olisi laitoksella oikeus perua koko kauppa ja saada koko kauppasumma takaisin korkoineen. Kerran eräässä neuvotteluyhteydessä oli päästy jo sangen pitkälle ja tuli aika esitellä sopimusehdot. Laitetoimittajan edustajat olivat tyrmistyneitä ehdot nähdessään ja totesivat, että eihän sellaisiin voisi mitenkään suostua. Kemian laitoksen edustajat ihmettelivät asiaa tosissaan: Kyseinen ehtohan oli tarkoitettu vain neuvottelukumppanin epäluotettaville kilpailijoille, joten kuinka kauan he sitten arvelisivat laitteidensa toimivan – neljä, kuusi vai peräti kahdeksan kuukautta? Sopimuspaperit luettuaan laitetoimittajan edustaja iski kannettavansa kiinni ja tiuskaisi: ”Ja mehän ei näillä ehdoilla kauppoja tehdä, minä lähden!” Erään laitetoimittajan pääedustaja hyväksyi myöhemmin samaiset ehdot nurkuen, mutta totesi: ”Näin tiukkoja ehtoja ei ole ollut kuin Italian laivastolla!” Kemian laitoksen maine myös kiiri, sillä Oulun yliopistossa erään laitetoimittajan kerrotaan todenneen neuvottelujen alussa: ”Mehän emme sitten Pakkasen ehdoilla kauppoja tee!”

224


LU K U 9

Opetusta tieteenalasta, elämästä ja vähän muustakin Toivottavasti tämä kaikki ei aiheuta teille opiskelijoille sellaista kosmista huimausta! - Kirkkohistorian professori Matti Kotiranta

225


O P I S K E LU - J A E L Ä M Ä N O P P E J A

K U P P I E I O L E V I I T TAU S Vaikka viittaamistakin on opeteltu ihan peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien, niinkin tavallinen taito saattaa monella olla jo hukassa siinä vaiheessa, kun yliopistoon tullaan opiskelemaan. Joku ei muista ollenkaan, että puheenvuoroa pitäisi ylipäänsä pyytää, kun taas toinen on jo niin vanha ja väsynyt, ettei jaksa enää viitata tai osallistua muutoin laisinkaan. Matematiikan tuntiopettaja Martti Pesonen piti eräällä luennolla kädennostoäänestyksen eräästä tehtävänratkaisusta. Kun opiskelijat viittasivat, käsiä oli mitenkuten pystyyn nostettuina niin, että vaakatasossa olevilla kämmenillä olisi pysynyt vaikka nestettä. Pesosesta näky oli huvittava ja hän laski ääneen: ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, sitten kuppi – ja toinen kuppi!” Ja niin opiskelijat oppivat jälleen viittaamaan kunnolla.

L A S K I M I A E I M E L K E I N O L LU T Eräällä yliopisto-opettaja Martti Pesosen pitämällä matematiikan luennolla käytiin jälleen kerran hankala ja monipolvinen laskutoimitus läpi käsin laskemalla, vaikka niinä päivinä jo laskettiin samoja asioita hyvinkin vikkelästi tietokoneella. Matematiikan ja fysiikan perustöihin kuului tällainen raportointi työn kulusta, kaavoista ja laskutoimituksista, jotta varmistettaisiin paras oppimistulos ja syvä ymmärrys aiheesta. Opiskelijat olivat täysin puhki työlään ja pitkällisen laskutoimituksen jälkeen. Pesonen päätti piristää opiskelijoita: ”Kuulkaa tällaisen työn minäkin jouduin aikanaan fysiikan perustöissä tekemään ja laskimia ei melkein ollut!”

226


O D OT U K S E T E R O AVAT Taiteensosiologian peruskurssia piti muuan professori, jolla oli usein hyviä käytännön esimerkkejä. Eräällä luentokerralla käsiteltiin ymmärryksen tasoja sekä esiymmärryksiä ja niiden muodostamia oletuksia. Professori kertoi, että ihmisten oletukset toisistaan riippuvat pitkälti siitä, millainen heidän keskinäinen suhteensa ja roolinsa ovat. Hän havainnollisti asiaa tapansa mukaan esimerkillä, ja kaikki opiskelijat taas yrittivät parhaansa mukaan olla nauramatta. Hän sanoi: ”Esimerkiksi te opiskelijat odotatte minulta aivan eri asioita kuin minun vaimoni odottaa minulta, kun menen kotiin!”

O M AT J O H TO PÄ ÄTÖ K S E T Kauppatieteiden uusilla fukseilla oli Kuopion kampuksella eräänä syksynä koko heidän yliopistouransa ensimmäinen luento käsillä. Luennoitsija laittoi suuressa auditoriossa aivan ensimmäiseksi joukon kirjoja kiertämään. Teokset olivat todella paksuja luulot pois -tyyppisiä opuksia, joihin professori neuvoi opiskelijoita tutustumaan, sillä niistä saattaisi olla hyötyä. Uutena ostettuna ne maksaisivat parisen sataa euroa: ”Voitte siitä sitten itse päätellä, mitä kannattaa hankkia, kun terassilla maksaa olut 5 euroa. Kahdella sadalla eurolla saa muutaman oluen tai sitten nämä kirjat. Itse päädyin aikanaan näihin kirjoihin ja olen nyt tässä, että voitte tehdä siitä omat johtopäätöksenne siitä, millainen päätös se oli!”

A I N A K A N N AT TA A Y R I T TÄ Ä Kuopiolaisten sovelletun fysiikan opiskelijoiden perimätiedon mukaan data analysis -kurssin tentissä professori Pasi Karjalaisella on aina samat kahdeksan kysymystä, joista tentissä esiintyy viisi. Ne kolme, jotka eivät ole tentissä, ovat sitten laskuharjoituksissa. Yksi opiskelija ei ollut kuitenkaan näistä avuista huolimatta osannut mielestään tentissä riittävän hyvin ja paperia palauttaessaan hän rastitti vaihtoehdon, että tenttiä ei jätettäisi arvosteltavaksi. Kului reilu viikko ja opiskelijoille ilmoitettiin, että tenttivastaukset olivat hävinneet Karjalaisen ollessa työmatkalla. Tämä johti siihen, että kaikki tentin arvosteltavaksi jättäneet saivat kurssista automaattisesti arvosanan 3 ja jos halusi korkeamman, sen sai käydä erikseen pyytämässä.

227


O P I S K E L I J O I D E N P E R U S TA R V I K K E E T Eräällä matematiikan luennolla yliopisto-opettaja Martti Pesonen tuskaili taulun kanssa. Kyseessä oli vastoin kaikkia odotuksia tavallinen vanha kunnon liitutaulu, mutta tapaus osoitti, että senkin toiminta saattoi joutua vaakalaudalle, kun asiat olivat tarpeeksi hullusti. Liitutauluun oli päätynyt jostain käsittämättömästä syystä liimaa tai jotakin vastaavaa töhnää, eikä liitu kulkenut sillä laisinkaan. Pesonen tuskastui ja totesi opiskelijoille, että nyt tarvittaisiin Koskenkorvaa: ”Ei kellään sattuis olemaan taskumattia mukana?”

N O U TA J A T U L E E Hoitotieteen laitoksen yliopisto-opettaja Pirkko Mikkanen oli tunnettu hahmo laitoksella. Hän oli hyvin jämerä opettaja, mutta kaikki tiukatkin vaatimukset perustuivat aina siihen, että hän ajatteli vain opiskelijoiden parasta. Tärkeintä opiskelijoille oli Mikkasen näkemyksen mukaan erityisesti valmistuminen, eikä siitä ollut yliopistollekaan toki haittaa. Hän ilmoitti usein heti uusien opiskelijoiden saavuttua, että mikäli joku heistä edes aikoisi keskeyttää opintonsa, hän tulisi pienellä autollaan henkilökohtaisesti hakemaan opiskelijan tämän kotoa.

O TEMPORA, O MORES Jo emeritoituneella ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikolla oli tapana muistella usein kultaisia menneitä sivistysyliopiston aikoja, jolloin kaikki oli paremmin kuin nykypäivänä. Hänen suosikkiaikojansa olivat erityisesti 1960 ja -70-luvut, joista opiskelijat kuulivat paljon luennoilla ympäristöpolitiikan ohessa. Erään kerran Itä-Suomen yliopistolla osoitettiin suuresti mieltä hallituksen tekemien leikkausten vuoksi. Rannikko piti samaan aikaan luentoa, jolla muisteli kultaisia 60- ja 70-lukuja: ”Silloin oli kuulkaa joka viikko joku iso mielenosoitus. Nythän tämä on vain tällaista pientä näpertelyä!”

228


K AU N I I T O P I S K E L I J AT Mikrobiologian lehtori Tapio Nurmi piti tärkeänä sitä, että farmasian opiskelijat oppisivat alusta pitäen, että puhdastiloihin mentiin todellakin puhtaana. Se tarkoitti esimerkiksi sitä, että sinne mentäessä ei saanut käyttää meikkiä lainkaan, sillä siitä saattoi irrota pieniä hiukkasia, jotka kontaminoisivat muutoin puhtaan tuotteen. Erityisesti naisopiskelijoille tämä oli tietysti kova pala. Nurmi tiesi sen kokemuksestaan, ja hän lohduttikin opiskelijoita ennen kuin kukaan ehti harmistua enempää: ”Te olette kaikki kauniita ilman meikkiäkin!”

E I V O I K U I N E PÄO N N I S T UA Englanninkielen opiskelijoille teroitetaan aivan heidän opintojensa alusta lähtien, että on hyvin tärkeää kirjoittaa yliopiston henkilökunnalle lähetettävät sähköpostit kohteliaan sähköpostiformulan mukaan. Sähköpostiviestin kirjoittamiseen annetaan selkeät ohjeet jo heti fuksivuoden alussa, ja on eräitä opetushenkilökunnan jäseniä, jotka kiinnittävät puhutteluun erityisen tarkkaa huomiota. Eräs opiskelija oli kerran osoittanut eräälle yliopistonlehtorille sähköpostiviestin tervehdyksellä ”dear professor”, vaikka henkilöä pitäisi puhutella ”dear doctor”. Yliopistonlehtori ei vastannut itse viestin asiasisältöön mitenkään, vaan kirjoitti: ”Hyvä opiskelija, kiitos viestistäsi, mutta olen tehnyt paljon töitä tohtorinarvon eteen, joten minua tulee myös sillä arvolla kutsua”!

H ÖT K Y I LY H I S TO R I A A N Erään kerran opiskelijat olivat pakkautuneet Suomen historian luennolle oikein viimeisen päälle ajoissa, mutta kun kello löi 14.15, luennoitsijaa, professori Kimmo Katajalaa, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Opiskelijat pitivät hänen kurssistaan valtavasti, joten he odottivat ja odottivat. Kun professoria ei alkanut kuitenkaan kuulua, eräs opiskelija lähti tämän työhuoneelle katsomaan, mikä tällä oikein maksoi. Työhuoneelta hän löysi rennosti tietokonetta näpyttelevän Katajalan, jolla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire. Opiskelija sanoi hänelle, että anteeksi, mutta luento olisi juuri alkanut. Katajala totesi: ”Jaa, pitääpä tästä sitten lähteä tulemaan!

229


U E F I L A I S E T O M I S TAU T U VAT T YÖ L L E E N Opiskelijoista saattaa joskus tuntua, että heidän kurssiarvosanojensa saamisessa menee ikuisuus, ellei kaksikin. Eräs anatomian opetushenkilökunnan jäsen on kuitenkin kunnostautunut mitä suurimmin tenttivastausten nopeassa korjaamisessa, ja ne saa häneltä yleensä vielä tenttipäivän iltana. Erään kerran hän piti tenttiä perjantaina ja pahoitteli jo etukäteen opiskelijoille, että tulosten antamisessa saattaisi mennä maanantaihin. Arvosanat kuitenkin saapuivat vielä saman päivän aikana. Sama työlleen omistautunut henkilö piti kerran erästä lääketieteille yhteistä kliinisen vaiheen anatomian kurssia, jolla oli päästy aivan viimeisimpiin luentoihin. Viimeisillään oli myös kyseinen luennoitsija, jonka raskaus oli mitä ilmeisimmin hyvin loppupuolella. Luennoitsija totesi opiskelijoille, että hän pitäisi luennot vaikka synnytyssalissa ja jos lapsivedet tulisivat, luento jatkuisi normaalisti.

P R I O R I S O I N T I S E LVÄ K S I H E T I A L K U U N Monilla tieteenaloilla on havaittu, että luennoilla on aivan yhtä tärkeää opettaa elämän perustaitoja ja opiskelun syviä saloja kuin tiukkaa asiaakin. Kauppatieteiden opiskelijoilla oli Kuopion kampuksella meneillään yksi heidän ensimmäisistä kursseistaan, jota piti kansantaloustieteen yliopistonlehtori Hannu Tanninen. Hän kertoi opiskelijoille ensin yleisesti kurssista ja sitten vähäsen myös yliopistoelämästä. Tanninen totesi heti ensimmäisessä lauseessa, että ensimmäisenä opiskeluvuonna tärkeintä ei ollut itse opiskelu vaan se, että opiskelijat verkostoituisivat ja joisivat kaljaa. Kun sitten myöhemmin kurssilla määriteltiin vaihtoehtoiskustannuksen käsitettä, hänestä ilmeisesti tuntui siltä, etteivät opiskelijat olleet ottaneet hänen neuvostaan vaarin. Tanninen antoi nimittäin esimerkin vaihtoehtoiskustannuksen käsitteestä siten, että kun opiskelijat olivat tulleet luennolle, se oli sulkenut heiltä esimerkiksi sen vaihtoehdon pois, että he voisivat olla jossakin muualla – vaikkapa juomassa kaljaa.

S A M AT S Ä Ä N N ÖT K A I K I L L E Joillakin matematiikan ja fysiikan opetushenkilökunnan jäsenillä oli ainakin jossakin kohtaa tapana antaa ylimääräisiä laskuharjoituspisteitä, jos opiskelija laski kurssitehtäviä omalla ajallaan. Ajankäyttösyis-

230


tä tämä tarkoitti usein sitä, että tehtäviä käytiin näyttämässä professorien työhuoneilla. Eräs matematiikan vuosikurssi oli oppinut tämän tavan hyvin nopeasti, ja kun heillä alkoi uusi kurssi, he tiedustelivat sitä pitäneeltä professori Timo Erkamalta, saisiko häneltäkin laskuharjoituspisteitä, jos kävi tämän työhuoneella tehtäviä näyttämässä. Professori Erkama totesi: ”Saahan sitä aina laskea ja tehtäviä näyttää, mutta varsinaisista laskuharjoituksista ne pisteet annetaan!”

P E R U S T E LT U VA I K E A S E L KO I S U U S Eräällä biolääketieteen kurssilla ei ollut läsnäolopakkoa ja kun siitä oli ilmoitettu ensimmäisellä luentokerralla, seurasi väenkato. Yksi opiskelija saapui puolessa välissä kurssia luennolle ja kertoi yrittäneensä opiskella itsenäisesti diojen avulla. Ajatus oli kuitenkin kariutunut, sillä hän ei ollut saanut selkoa professorin Moodleen laittamista dioista. Professori totesi tähän hyväntuulisesti: ”No eipä niitä ole tarkoituskaan ymmärtää, jos ei vaivaudu luennoille!”

K YS E E N A L A I S T U S TA TA R V I TA A N Yliopistonlehtori Arto Nevala pitää joka syksy uusille historianopiskelijoille ja muille sivuainetta tekeville modernin Suomen rakennemuutoksia -kurssin, joka järjestetään sekä Kuopiossa että Joensuussa. Yhtenä syksynä Nevala oli Kuopion kampuksella valmistelemassa auditoriota kurssin luentoa varten, kun joukko ympäristötieteen opiskelijoita saapui auditorioon ohjaavan opettajan johdolla. He tiedustelivat, voisivatko he tuoda kurssityön aineistonkeruuta varten hiilidioksidipäästömittarit saliin. Nevalalle tämä sopi ilman muuta ja niin opiskelijat tulivat virittelemään kaikenlaisia, hieman mikrofonia muistuttavia mittareita ympäri salia. Kun Nevalan omat opiskelijat saapuivat, he kiinnittivät heti huomionsa mittareihin ja niitä hieman kummeksuen asettuivat paikoilleen. Kun luento alkoi, Nevala totesi opiskelijoille vakavasävyisesti: ”Nyt on kuulkaa tilanne semmoinen, että olen saanut yliopiston rehtorilta virallisen varoituksen. Olen puhunut vastoin yliopiston virallista totuutta ja rehtori on nyt asettanut tämmöisiä mikrofoneja ja kuuntelee tälläkin hetkellä koko ajan. Jos vielä puhun pahoja, tämä luento tullaan keskeyttämään”. Kului puolisen minuuttia täyden hiljaisuuden vallitessa, kunnes joku opiskelija sanoi, että ei kyllä uskonut tuota puhetta!

231


VA I M OT VA I H T U U, KO O D I T PYS YY Professori Pasi Karjalainen on opettanut 20 vuotta opiskelijoiden suosiossa olevaa kurssia nimeltään “Data analysis”. Hänellä on kurssimateriaaleissa tehtäviä ja esimerkkiratkaisuja, joista osa on ollut alusta lähtien, sillä itse asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Professori Karjalainen on käyttänyt myös eräässä datan analysointiesimerkissä samaa koodinpätkää jo 30 vuotta. Yhtenä vuonna hän kertoi tästä taas uusille kurssilaisilleen ja totesi: ”I have changed my wife, but not my code!”

KUNNON SUOMALAISEN TUNNUSMERKIT Eräällä oikeustieteiden kurssilla käsiteltiin rikostapausta, jossa varkaita oli ollut paossa varastetulla autolla ja omistajat olivat ajaneet heitä takaa. Takaa-ajotilanne oli kärjistynyt siihen, että anastuksen kohteeksi joutuneet olivat kaivaneet autosta haulikon, jolla olivat uhanneet varkaita ja samaan aikaan he olivat soittaneet myös poliisille. Luentoa pitänyt professori Matti Tolvanen tiedusteli opiskelijoilta, mikä heistä oli tarinan oleellinen osa. Vastauksia tuli vaikka minkälaisia ja professori Tolvanen kiitti niistä. Lopuksi hän totesi: ”Ja niin kuin tästä tapauksesta huomataan, yhä tänäkin päivänä kunnon suomalaiselta pitää löytyä viinapullo ja ladattu haulikko takakontista!”

232


OMAN TIETEENALAN A M M AT T I L A I S E K S I

J U M A L A N K Ä M M E N E L L Ä LU E N N O L L A Taas jälleen oli tullut syksy ja kurssit alkoivat pyöriä lähes omalla painollaan Itä-Suomenkin yliopistolla. Teologialla oltiin aloittelemassa uutta kurssia, jonka opiskelijat poreilivat jännittyneinä luentosalissa. Professori Martin Ubani aloitti luennon ja kesken kurssin suorittamistapojen käsittelyn eräs matti myöhäinen opiskelija saapui vielä saliin. Hän pyyteli häpeissään anteeksi, mutta professori Ubani armahti hänet: ”Ei se haittaa, oppiaineemme luonteeseen kuuluu onneksi, että kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on!”

SAMASSA VENEESSÄ Sähköisen reseptin tuloaikaan Itä-Suomen yliopiston apteekin apteekkari Jouko Savolainen kävi kiertämässä paljon erilaisia tilaisuuksia ja kertomassa uudesta järjestelmästä. Jotkut vierastivat vielä siihen aikaan kovastikin e-reseptiä, sillä se oli sangen uusi keksintö, ja Savolaisen tehtävä oli riittävällä informaatiolla lieventää vastustusta. Kerran apteekkari Savolainen paasasi eräässä tilaisuudessa jälleen sähköisen reseptin hyödyistä kuin Runeberg konsanaan. Apteekkari Savolainen totesi, että rajoituksia reseptien katseluoikeuksiin kannatti todella tehdä hyvin harkiten, sillä oli tärkeää, että vaikkapa hätätilanteessa nähtäisiin heti, mitä lääkityksiä potilaalla oli päällä. Joku yleisöstä kysyi, olisiko reseptien avoimuus aina kaikkien lääkkeiden kohdalla välttämätöntä. Nopeana esimerkkinä Savolainen keksi, että esimerkiksi siinä tapauksessa, jos hän olisi nyt käynyt hakemassa vaikka Viagran jostakin, reseptin avoimuus ei ehkä olisi tarpeellista. Luennon jälkeen yleisöstä tuli vanha herra sanomaan Savolaiselle olkaan taputellen, että ”samassa veneessä ollaan!” Eikä Savolainen sitten hennonut sanoa, että kyse oli ollut vain hypoteettisesta esimerkistä.

233


T E O LO G I N M A N AU S Systemaattisen teologian professori Serafm Seppälä on kuuluisa siitä, että hän pitää aina kaulassaan Oulun Kärpät -avainnauhaa, ja opiskelijat saavat säännöllisin väliajoin kuulla varsinaisen kurssiaiheen lisäksi myös tärkeää tietoa jääkiekosta. Professori Seppälä piti kerran kaikkien teologian opiskelijoiden kauhua – heprean kurssia – jonka eräällä luennolla harjoiteltiin käännöksiä. Yhdessä harjoituksessa käännettävänä lauseena oli ”kuin pieni tyttö”, ja Seppälä assosioi, että sehän vastasi lähestulkoon täydellisesti erästä kohtaa Bob Dylanin kappaleesta Just like a woman. Seppälä innostui resitoimaan ja kääntämään pari kyseisen kappaleen riviä hepreaksi. Opiskelijat seurasivat toimitusta ihmeissään, mutta Seppälä selitti heille Dylanin olevan vuosisadan merkittävin runoilija. Erikoisen luennon jälkeen selvisi sekä professori Seppälän että koko muun maailman yllätykseksi, että Ruotsissa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli juuri myönnetty, ja kenelle muulle se oli mennyt kuin Bob Dylanille! Seuraavan aamun luennon Seppälä aloitti lausumalla voitonriemuisesti: ”Ja tänään opettelemme sanomaan hepreaksi ’Jesse Puljujärvi on parempi kuin Patrik Laine’!”

FA L L I S T I I K K A J A O H J U K S E T Eräs miesoletettu opiskelija osallistui kerran sukupuolentutkimuksen kurssille, jonka eräällä luennolla käsiteltiin fallistista symboliikkaa. Luennoitsija kuvaili, miten monet sotilaalliset instrumentit, pommit ja keihäänkärjetkin olivat fallistisia ja näin representoivat tietynlaista maskuliinisuutta sotamaailmassa. Eräs opiskelija pyysi puheenvuoroa ja totesi, että hänestä näiden esineiden muoto johtui ennen kaikkea niiden aerodynaamisista ominaisuuksista ja koko maskuliinisuusnäkökulma ja sen pohjalta tehty analyysi olivat turhia: ”Jos vaginan muotoinen ohjus olisi parempi, niin eiköhän se otettaisi välittömästi käyttöön!”

234


K U I N E L LU N K A N AT Orgaanisessa kemiassa tehtiin kerran ensimmäisen vuosikurssin laboratoriotöitä ja kurssin osallistujat oli jaettu viiteen eri ryhmään, joilla kaikilla oli oma valvoja. Edellisellä kerralla oli käsitelty vahvoja liuottimia, joita yksi tyttö oli henkäissyt hieman liian voimakkaasti ja sen seurauksena sitten pyörtynyt. Yhdellä ryhmällä oli tällä kerralla ohjaavana opettajanaan varsinaisen laboratorio-opettajan sijainen. Ryhmä sekoitteli liuottimia ja syövyttäviä aineita ja meno oli siihen nähden hivenen kaoottista. Opiskelijoilla olikin ilmeisen hauskaa, sillä he kikattelivat, käkättelivät ja kiljahtelivat vähän väliä. Toisen ryhmän valvoja tuli paikalle ihmettelemään sijaiselle, mitä kummaa laboratoriossa oikein tapahtui. Sijainen totesi tälle vain: ”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat!”

D I S R U P T I O LU O V U U D E N T E S TA A M I S E K S I Yliopistotutkija Juhana Venäläinen oli kerran Futuralla opettamassa työn muutokset -seminaaria uudenaikaisessa opetusympäristössä. Luentosali oli niinkin moderni, että opettajanpöytä oli eri puolella salia kuin valkoinen seinä, jolle diojen oli määrä heijastua. Pöytäryhmät oli sijoitettu sikin sokin modulaarisesti, eikä kukaan tiennyt, miten olisi pitänyt toimia, kun esitelmöijä oli eri puolella huonetta diojen kanssa. Kukaan ei kyennyt ratkaisemaan suunnitelmassa ollutta toimintamallia, vaikka osallistujia oli eri vuosikymmeniltä. Lopulta Venäläinen meni istumaan läppärin kanssa opiskelijoiden keskelle ja piti luennon sieltä. Hän totesi, että kyseessä oli takuulla opetushenkilökunnan luovuuden testaus: järjestelyllä aiheutettiin disruptio, joka pakotti kyseenalaistamaan opetusmenetelmiä.

235


L A S K E N TO - O P P I A Sovelletun fysiikan yliopistonlehtori Päivi Ronkanen on opiskelijoiden keskuudessa legendaarinen opettaja. Hän on tehnyt Kuopiossa sovelletun fysiikan laitoksella tunnetuksi myös kollegansa Martti Pesosen Joensuun kampukselta, sillä hän käyttää usein tämän opetusmateriaaleja. Kuopiolaisetkin opiskelijat tuntevat näin Martin monisteet, jotka ovat heidän parissaan kulttiasemassa, vaikka he eivät ole ikinä päässeetkään Pesosen luennoille. Eräänä syksynä Ronkanen oli jälleen kerran saanut uudet sovelletun fysiikan fuksit opetettavikseen ja ensimmäisen luennon hän käytti pitkälti opintojakson kuvailuun ja yliopistomaailman tutuksi tuomiseen. Hän esitteli opiskelijoille myös oppiainetta, jota he olivat tulleet opiskelemaan sekä teki selväksi ne asiat, joita he eivät vielä osanneet: ”Te pienet lukiolaiset ette vielä osaa lainkaan derivoida. Te luulitte, että lukiossa oli matematiikkaa, mutta siellä teille opetettiin laskento-oppia ja nyt täällä yliopistossa sitten matematiikkaa!”

R I KO S O I K E U D E N P E R U S TA Eräällä rikos- ja prosessioikeuden kurssilla käytiin professori Matti Tolvasen johdolla läpi erilaisia rangaistuksia ja niiden lieventämistapoja. Professori Tolvanen mainitsi, että yleensä lieventämisperusteena saatettiin käyttää esimerkiksi tekijän kunnollisuutta: työpaikkaa, parisuhdetta ja vaikkapa raittiutta. Opiskelijat kuuntelivat ja joku laski mielestään loogisesti yhteen 1+1. Hän viittasi ja kysyi professori Tolvaselta, että jos näin kerran oli, oliko sitten niin, että rikosoikeus oli vain niitä varten, jotka olivat työttömiä, juoppoja, eivät osanneet elää parisuhteessa ja kaiken lisäksi olivat vielä asunnottomiakin!

236


P I T K Ä A I K A I N E N H A I T TAVA I K U T U S Erään kerran farmakologian ja toksikologian luennolla käsiteltiin ehkäisyvalmisteiden yhteiskäyttöä muiden lääkkeiden kanssa. Luennoitsija kertoi farmasian opiskelijoille lääkevalmisteista, joita ei missään tapauksessa saisi määrätä, jos potilas käytti tiettyjä ehkäisymenetelmiä. Hän mainitsi, että muun muassa eräs luennollakin useasti mainittu lääke heikensi merkittävästi yhden ehkäisyvalmisteen tehoa. Opiskelijat tiedustelivat luennoitsijalta, oliko niiden yhteiskäytöllä pahojakin haittavaikutuksia. Luennoitsija totesi: ”No, eräs kohtuullisen pitkäaikainen haittavaikutus saattaa olla lapsen saaminen!”

LU O N N O N T I E T E I L I J Ö I D E N LU E N TO E I LO P U S Ä H KÖ K AT KO O N Joensuun kampuksella oli jälleen kerran koko kampuksen pimentänyt sähkökatko, joka pimensi koko kampuksen tuntien ajaksi kertarysäyksellä. Juuri katkon alkaessa meneillään oli muun muassa eräs matematiikan luento, jonka luennoitsija tuumasi, että sähkökatko taisi sillä kertaa lopettaa leikin siihen, kun kerran piirtoheitinkään ei pelittänyt. Paikalla oli kuitenkin neuvokas opiskelija Juha-Matti Huusko, joka muisti, että hänellä oli sattumoisin auton perässä akku ja invertteri. Hän kävi peräkontilla noutamassa tarpeet ja kytki ne piirtoheittimeen. Huuskon tarjoamalla virralla luento saatiin pidettyä kunnialla loppuun saakka, eikä sitä jouduttu siirtämään, toisin kuin muilla tieteenaloilla.

237


P I R I S T YS TÄ LU E N N O L L E JA TENTTEIHIN

TUNNETTUJA TIEDEMIEHIÄ Eräällä sosiaalihistorian luennolla käsiteltiin sosiologian klassikoita, mikä oli opiskelijoista ehkä hieman puuduttavaa kaikessa teoriapitoisuudessaan. Yliopistonlehtori Arto Nevala halusi tapansa mukaan osallistaa opiskelijoita ja hän kysyi heiltä, kuinka moni salissa istuvista opiskelijoista tiesi, kuka oli Pierre Bourdieu. Kaikki katselivat ympärilleen, mutta kukaan ei viitannut. Nevala sisuuntui: ”No entä kuinka moni teistä tietää, kuka on Jukka Korpela?” Kaikki kädet nousivat. Nevala totesi mahtipontisesti: ”No niin hyvät ystävät, tästä näemme, että professori Jukka Korpela on tunnetumpi kuin Pierre Bourdieu!”

TUTTU OPISKELIJA Oli käynnissä biolääketieteen kurssi, jota luennoi yksikön johtaja Anitta Mahonen, joka tunnetaan hyvin rauhallisena ja pedanttina henkilönä. Erään kerran noin 150 opiskelijaa oli kokoontunut jälleen Mahosen luennolle, jota tämä piti täysin rauhallisella, ehkä jopa hieman monotonisella äänellä. Yhtäkkiä hän osoitti erästä opiskelijaa ja huudahti ”SINÄ!” Kaikki hiljenivät ja lopettivat kirjoittamisen lähestulkoon kauhusta kankeina. Mahonen jatkoi: ”Sinä myit minulle farkut eilen!” Kaikki tapittivat luennoitsijaa silmät ymmyrkäisinä, mutta hän vain tuijotti nettikirppistelevää opiskelijaa, joka oli täysin sanaton. Sitten Mahonen heräsi ihan kuin lumouksesta ja jäi pohtimaan ääneen: ”Jaa, mistäs olinkaan puhumassa?”

238


S E KO H U J O H TA J A Metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas on työskennellyt aiemmin muun muassa Metsähallituksen johtajana, jossa hän jätti työnsä keväällä 2014 vastustamansa metsähallitusuudistuksen vuoksi. Kankaan erosta syntyi kohu mediassa ja hän sai paljon julkisuutta päätöksensä vuoksi. Sittemmin professori Kangas on monesti kertonut uusille opiskelijoille, että on työskennellyt Metsähallituksella, mutta mitä nuorempia opiskelijoita tulee, sen vähemmän he ovat seuranneet aikanaan metsäalan uutisia ja tietävät, että entinen Metsähallituksen pääjohtaja luennoi heille. Eräällä Kankaan luennolla tulivat sitten puheeksi metsälain uudistamisprosessi ja sen ongelmat, ja yksi opiskelija muisti Kankaan olleen aikanaan joissakin hommissa Metsähallituksella. Hän pyysi puheenvuoroa ja kysyi Kankaalta: ”Kun tämä lakimuutosprosessihan oli kai aika kipeä Metsähallitukselle niin eikös sieltä se kohupääjohtajakin lähtenyt sieltä vain ovet paukkuen pois?”

TUOLI KUIN TUOLI Erään kerran oli historia- ja maantieteiden laitoksen yleinen tentti, jossa valvojana oli muun muassa yliopistonlehtori Arto Nevala. Eräs opiskelija oli tarvinnut tenttiin erityisjärjestelyitä muun muassa paremman valon ja erilaisen tuolin muodossa. Nevala oli järjestellyt tuoliasiaa ja kun kaikki oli valmista, hän oli siirtynyt paikalleen salin etuosaan valvontatointa suorittamaan. Ei mennyt kauaa, kun eräs opiskelija saapui myöhässä tenttiin. Hän tuli pahoitellen Nevalan luokse, jolla oli pöydällä edessään ylijääneiden kysymyskuorten pino. Opiskelija totesi Nevalalle ykskantaan, että ”Palli”. Nevala kuittasi ja pyysi opiskelijaa odottamaan hetken niin hän toisi tälle erikoistuolin. Opiskelija toisti sanansa, ja Nevala puolestaan alkoi jo hermostua – opiskelija olisi nyt hyvä ja menisi vain kiltisti odottamaan omaa tuoliaan hetkeksi. Opiskelijallakin alkoivat jo kierrokset nousta ja hän kuiskasi minkä kurkusta lähti: ”Ei, kun minun nimeni on Palli!”

239


K U O L E T TAVA LU E N TO Ari Haaranen teki hoitotieteen laitoksella valmistumisensa jälkeen yliopistonlehtorin sijaisuutta parin vuoden ajan. Hän piti muun muassa tutkimusmenetelmäkurssia, jossa kollegansa kanssa opetti sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta. Luennot olivat usein aamuisin heti kahdeksalta, eivätkä opiskelijat olleet aina aivan pirteimmillään sinne saapuessaan. Ei tosin ollut Haaranenkaan, sillä vain hieman aikaisemmin hänelle olivat syntyneet kaksostytöt, jotka vaativat hoitoa ympäri vuorokauden. Erään kerran Haaranen oli lopettamassa luentoa, joka oli tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi hänen kroonisen väsymyksensä vuoksi. Kun kello lähestyi varttia vaille kymmentä, Haaranen totesi kuolemanväsyneellä äänellä: ”Nyt on kaikki loppu, päätämme päivämme tähän!”

T U H K AT PÄ Ä L L E J A P U S S I I N Yliopistonlehtori Antero Puhakka piti kerran yhteiskuntatieteiden opiskelijoille tilastotieteen harjoituskurssia, jossa kovin moni ei kokenut olevansa hirveän hyvä. Opiskelijat olivat selvästi turhautuneita ja osa meinasi toden totta jopa luovuttaa, kun päästiin lopulta summamuuttujiin saakka. Puhakka oli varmasti monta kertaa aiemminkin ollut todistamassa samanlaista opiskelijoiden epätoivoa, joten hän päätti rohkaista heitä: ”Vaikka teidän tekisi mielenne ripotella päällenne tuhkaa ja laittaa itsenne muovipussiin, niin koittakaa nyt silti jaksaa tehdä näitä tehtäviä. Katsotaan niitä sitten yhdessä!”

240


T E O LO G I S I A T I L A S TO J A Teologian oppiaineessa saattaa tietyissä tenteissä olla osallistujia vain yhdestä muutamaan, jolloin yhdenkin opiskelijan reputtaminen saattaa näyttää tilastoissa todella pahalta. Esimerkiksi yhden tai kahden opiskelijan tenttimässä tentissä hylkäysprosentti saattaa olla 50–100%. Kerran erään professorin suupielet venähtivätkin pahemman kerran, kun hän oli saanut pitämänsä tentin koonnin, josta ilmeni osallistumisprosentin olleen 125! Selvisi, että hurja lukema johtui yksinkertaisesti siitä, että tenttiin oli osallistunut mustana hevosena yksi kokonaan ilmoittautumatta jättänyt opiskelija. Asiaa käsitellyt hallintohenkilö totesi, että ensinnäkin tapaus osoitti sen, ettei matematiikka aina humanististen tieteiden rakennuksessa päde. Hän oli myös mielissään siitä, että vastaava osallistumisprosentti onnistui muuallakin kuin Neuvostoliiton ja Venäjän vaaleissa!

O S A A M AT TO M U U S E I K A A D A U R A H A AV E I TA Itä-Suomen yliopiston pellettiprofessorinakin toiminut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Sikanen on Joensuun yliopiston kasvatti, mutta toisin kuin hänen uramenestyksestään voisi päätellä, opiskelu ei ihan aina valtavasti kiinnostanut häntä. Erään kerran sittemmin muun muassa Luonnonvarakeskuksen tutkijana toiminut Juha-Pekka Hotanen oli ollut Sikasen tentaattorina ja pyytänyt tentissä korpirämeen määritystä. Metsätyyppiä olisi pitänyt kuvailla sen kasviston kautta, mutta Sikanenpa ei sattunut juuri sillä hetkellä muistamaan juuri muuta kuin kuusen ja mustikan. Sen sijaan hän kuvaili tenttipaperiinsa hyvin kaunokirjallisesti sitä, millaista oli olla MT-metsätyypin metsässä ja että siellä pitäisi olla muun muassa kumisaappaat jalassa. Viimeinen virke vastauksessa oli ”yleisvaikutelma hämyinen”. Hotanen antoi vastauksesta Sikaselle 0,5 pistettä ja erityismaininnan siitä, että vastauksesta kuulsi vastaajan käsitys metsätyyppien määritelmästä, joka oli todellakin hämyinen.

241


T E N T T I I N VA L M I S TAU T U M I S M E TO D E J A Oli kerran eräs lääketieteen ja hammaslääketieteen yhteinen kurssi, jonka tentti häämötti opiskelijoiden kalenterissa uhkaavana. Heille oli kerrottu, että tenttiin tulisi yksi kysymys suufysiologian professori Matti Närhiltä, joka tunnettiin vaativana opettajana opiskelijoiden keskuudessa. Yksi opiskelija ei ollut ehtinyt valmistautua tähän haastavaan tenttiin kunnolla ja viimeisenä iltana hänelle alkoi tulla pieni paniikki päälle. Erityisesti häntä pelotti professori Närhin kysymys, sillä tämä olisi kehitellyt taatusti jotain hyvin hankalaa. Opiskelijan oli aikataulusyistä keksittävä ripeästi, miten hän selviäisi tentistä. Niin hän päätti, että etsisi tenttimateriaalista kaikkein erikoisimman sanan ja opettelisi sen määrityksen niin, että osaisi ladella sen vaikka keskellä yötä unissaan. Ja kuinka ollakaan, Närhin kysymys seuraavan päivän tentissä oli juuri tämän erikoiskäsitteen määritys, josta opiskelija sai täydet pisteet!

PA R A S TA LU E N N O S S A Yliopistonlehtori Mirjami Ikonen suoritti aikanaan pedagogisia opintoja, ja etukäteen oli sovittu, että hän keräisi tietyltä luentokerralta palautetta. Ja kuinka ollakaan, juuri sillä kerralla koko AU100-salin tekniikka kaatui ja paikalle piti kutsua kiireen vilkkaa tietotekniikkapalveluista korjaaja paikalle. Pian tämän saavuttua oli selvää, että hän ei selviäisi ongelmasta yksin ja niin hän soitti itselleen kaverin avuksi. Sillä välin kun TIPA:n miehet hääräsivät koneiden parissa, Ikonen yritti improvisoida opiskelijoille parhaansa mukaan valmistelemaansa esitystä. Noin vartti ennen luennon loppumista tietotekniikka saatiin pelittämään, mutta siitä ei paljon iloa enää ollut, kun Ikosen piti jo alkaa kerätä opiskelijoilta palautetta. Yksi palautelomakkeen kysymyksistä kuului, mikä kyseisellä luentokerralla oli ollut vastaajan mielestä parasta. Lähes puolet vastasi: ”Itä-Suomen yliopiston tietotekniikkapalvelut”.

242


STREAMIJUOMA Johdatus tietojenkäsittelytieteeseen -kurssin työpajat toteutettiin syksyllä 2018 osittain livestreameissa, joita piti tietojenkäsittelytieteen professori Matti Tedre, joka usein työpajan aluksi korkkasi jonkin virvoitusjuoman. Kolmannella työpajakerralla joku etäyhteydellä osallistunut opiskelija tajusi, että juoma oli jokaisella kerralla eri. Ennen luennon alkua hän kysyi professorilta, mikä sen päivän streamijuoma olisi, ja tämä ihastui konseptiin ikihyviksi. Siitä lähtien Tedre pääsi aina jokaisen työpajan aluksi arvioimaan juomansa ja opiskelijat kertoivat kurssin jälkeen oppineensa paljon uutta eri kolatuotteista!

V I E R A A N S A L I N H Ä I R I T S E VÄ LU E N N O I T S I J A Eräs biolääketieteen dosentti Mustafa Atalayn kurssi oli valtavan suosittu, ja kun laitoksella huomattiin ilmoittautuneiden lukumäärä, piti luentosalin vierestä varata toinen sali opetustilaksi, johon luento myös streamattaisiin. Koska kurssilla ei ollut läsnäolopakkoa, kävi kerran niin, että kaikki osallistujat mahtuivatkin siihen saliin, jossa Atalay luennoi. Viereisessä salissa etäyhteys oli kuitenkin valmiiksi viritettynä päällä ja Atalayn ääni pauhasi sen kovaäänisistä kantautuen varsinaiseen luentosaliin. Atalay kuuli äänensä toistona salin etuosaan asti ja totesi opiskelijoille paheksuen: ”Jaaha, joku puhu hoono soomi tuolla, pannaan ovi kiinni!”

243


K A D O N N U T T YÖ VÄ E N LU O K K A Historianopiskelijoilla oli kerran meneillään luento, joka ei jaksanut viihdyttää aivan kaikkia paikallaolijoita. Jotkut opiskelijat olivat vajonneet täysin omiin mietteisiinsä ja nuokkuivat paikoillaan miten sattui. Yhtäkkiä kaikki valpastuivat, kun oveen koputettiin ja sisään kurkisti yliopistonlehtori Arto Nevala, joka oli mitä ilmeisimmin erehtynyt tilasta. Hän huiskautti kättään ja huikkasi: ”Anteeksi kovasti häiriö, etsin vain kadonnutta työväenluokkaa!”

244


O M A P E R Ä I S I Ä M E TO D E J A

K ÄY TÄ N N Ö N D E M O N S T R A AT I O Syyslukukaudella 2014 uudet fuksit istuivat eräänä aikaisena aamuna ihmisen fysiologia ja anatomia -kurssin luennolla SN100-salissa. Edellisenä iltana olivat olleet eräät opiskelijariennot, joten väki salissa oli tavallistakin vähälukuisempaa ja paikalle raahautuneet kovin väsyneen oloisia. Kyseisen luennon aiheena olivat aistit, ja ensimmäisenä luennoitsija veti pitkän pätkän opiskelijoita tylsistynyttä asiaa. Moni kuulijoista ei voinut itselleen mitään ja alkoi nuokkua tai keksiä oheistoimintaa puhelimen parissa. Yhtäkkiä luennoitsija vaihtoi dian ja melkein kaikki luentosalissa hätkähtivät. Luennoitsija oli käyttänyt kuvanmuokkausfltteriä, jolla saadaan yhdistettyä kahden eri henkilön piirteet, ja yleisöä tapitti valkokankaalta järkyttävästi irvistävä naama, joka oli kuvottava yhdistelmä pikkuvauvan ja ryppyisen vanhuksen kasvoja. Luennoitsija näytti tyytyväiseltä aikaansaamaansa reaktioon ja totesi: ”Ja näin demonstroin juuri teille, kuinka yllättävä aistiärsyke valpastuttaa väsyneempääkin henkilöä, oli ärsykkeen alkuperä sitten haju-, kuulo-, tai näköaistimus!”

245


246


KO H T I TA N G E N T T I A Professori Tapani Pakkanen opetti fysikaalista kemiaa, jossa yksi olennainen käsite on hitausmomentti. Sillä tarkoitetaan konkreettisesti sitä, miten kaukana massa on pyörimisliikkeen keskipisteestä ja mitä kauempana se on, sen hitaampaa pyörimisliike on. Vastaavasti mitä lähempänä massa on keskipistettä, sen nopeammin objekti pyörii. Tähän perustuu esimerkiksi taitoluistelijoiden piruettiasento, ja professori Pakkanen ajatteli, että hänpä vielä demonstroisi asian opiskelijoille parhaan oppimistuloksen varmistamiseksi. Professori Pakkanen otti työtuolin, jossa oli poikkeuksellisesti vain neljä sakaraa, mikä hänen sitä tajuamattaan vaikutti olennaisesti pyörimisliikkeeseen. Professori Pakkanen siirteli huonekaluja ja otti tuolilla vauhtia opetustilan edessä, mutta tuolin olemuksen vuoksi hänen matkansa jatkuikin yllättäen lattialle. Hän nousi ylös kuin ei olisi moksiskaan ja totesi nauraville opiskelijoille: ”Kas niin, siinä objekti niin vain lähtikin tangentin suuntaan!” Eräs professori Pakkasen opiskelijoista totesi jälkeenpäin, että hitausmomentti jäi kurssilta parhaiten mieleen, joten Pakkanen onnistui kuin onnistuikin tehtävässään.

247


JA MINUUN MENI PERKELE Opiskelijoilla on raamatunkielten käännöstehtävissä joskus tapana arvailla oikeita vastauksia, sillä he tuntevat kielenkäyttöformulat ja itse asiasisällön niin hyvin. Arvailuun voi päätyä ihan vahingossa laiskuuttaan tai sitten siitä yksinkertaisesta syystä, että tenttiin valmistautuminen ei ole ollut vaaditulla tasolla. Erään kerran tenttiä varten laatimassaan tehtävässä systemaattisen teologian professori Serafm Seppälä oli päättänyt laittaa opiskelijoiden käännettäväksi sellaisen lauseen, jossa onnistuminen vaati todella kielen osaamista. Lause kuului ja Mooses sanoi Jeesukselle, lähtekäämme yhdessä kalaan. Koska lause oli mahdoton Raamattuun kirjatuksi, Mooses vääntyisi esimerkiksi Pietariksi, jos käännökseen ei panostaisi. Kun professori Seppälä sitten kertoi tästä keksinnöstä kollegoilleen, hän tarinallisti tentinlaatimisprosessin ja totesi tehtävän keksimisestä: ”Ja sitten minuun meni Perkele!”

VA R O I T TAVA E S I M E R K K I Kirjaston tietoasiantuntija Maarit Putous oli syksyllä 2018 pitämässä kirjastostarttia Canthian auditoriossa. Putous esitteli uusille opiskelijoille kirjastonkäyttöä ja tietysti myös Finnan toimintaa. Hän opasti opiskelijoille lyhyesti, miten Finnasta etsittäisiin teoksia ja mistä lainat saisi uusittua. Putous päätti demonstroida varauksentekoa, mutta järjestelmä ei yllättäen antanut hänen tehdä sitä. Sen sijaan paljastui, että hän olikin lainauskiellossa: Putous huomasi, että hänellä oli noin 100 euroa maksuja, ja hän totesi opiskelijoille naama punaisena, että nytpä nämä pääsivätkin oppimaan virheellisen esimerkin kautta!

248


H E L P OT U S TA A R V O S T E LU U N Teologian osastolla opiskelijat ovat kehittäneet professoreiden avuksi helpon keinon määrittää arvosana tilanteessa, jossa tenttivastausten lukeminen on ylivoimaisen vaikeaa tai muutoin raskasta. Toimistosihteeri Kalevi Kosloselle on toimitettu noin puolen metrin halkisijalla oleva tarrataulu, joka on jaettu neljään eri sektoriin, joissa on kussakin yksi arvosana yhdestä neljään. Napakymppinä on arvosana viisi. Vaikeissa arvostelutilanteissa Koslosta on neuvottu ripustamaan taulu työhuoneensa seinälle ja määrittämään opiskelijan arvosana palloa heittämällä. Heittoja on kaksi, ja niiden keskiarvo lasketaan arvosanaksi (esim. 2 ja 4 =3), jotta sattuma ei vaikuttaisi liikaa tulokseen. Mikäli pallo menee ohi, on opiskelijalle tiedossa hylsy.

O M AT A R V O S T E LUA J AT Erästä sovelletun fysiikan peruskurssia opetti laitoksen yliopistotutkija Lasse Heikkinen. Kurssi päättyi normaalisti tenttiin, mutta siitä ei alkanut kuulua arvosanoja. Opiskelijat tiedustelivat kohteliaimmin, milloin tuloksia sopisi odottaa. Heikkinen lupasi opiskelijoille, että nämä saisivat tulokset tulevana perjantaina. Kun tulevasta perjantaista oli kulunut kaksi kuukautta, opiskelijat rohkaistuivat kysymään uudestaan, voisiko heidän tuloksensa jo ilmoittaa. Heikkinen sanoi: ”Joka kerta kun kysytte, niiden saanti viivästyy aina päivällä!”

249


K U O L E M A N T U O M I O LU E N N O L L A Vaikka flosofan pääaineopinnot lakkautettiinkin Itä-Suomen yliopiston alkutaipaleella, monella tieteenalalla pakollisiin perusopintoihin kuului vielä flosofan peruja ollut Etiikka 1 -kurssi. Kyseinen opintojakso ei ollut opiskelijoiden suuressa suosiossa sen pakollisuuden vuoksi, eikä niin ollen myöskään opettajan, sillä epämotivoituneita opiskelijoita ei ollut mukavaa kaitsea. Eräällä luentokerralla käsiteltiin moraalia ja sitä, olivatko kaikki moraalisesti väärät teot yhtä vääriä ja siten samanarvoisia hypoteettisella tasolla. Luennoitsija antoi käytännön esimerkin ja osoitti erästä opiskelijaa: ”Jos nyt lupaisin teille tappaa hänet, kumpi olisi pahempi – se, että tapan hänet vai se, että petän lupaukseni, enkä tapakaan?”

VA I N TÖ I S S Ä TÄ Ä L L Ä Professori Jukka Korpela piti kerran kulttuurihistorian jatkokurssin luentoa, jonka aluksi hän kierrätti opiskelijoilla läsnäololistan. Kun kaikki olivat kirjoittaneet nimensä, paperi tuotiin professori Korpelalle. Hän katsoi sitä pitkään ja totesi sitten lakonisesti: ”Niin, mitä minä tällä läsnäololistalla teen kun ei minua kiinnosta tätä kurssia pitää. Tämä kuuluu vain työhöni!” Ja niin hän nakkasi läsnäololistan olkansa yli ja aloitti tapojensa mukaisen, äärimmäisen mukaansatempaavan luennoinnin.

F LO P PAU S M E N E T E L M Ä TO I M I I Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ismo Björn käyttää yhä opetuksessaan vanhaa kunnon foppausmenetelmää, jonka hän on hyväksi havainnut. Hänen omaan foppausmenetelmäänsä kuuluu vielä lisäerikoisuutena se, että hän kertoo osan tenttikysymyksistä opiskelijoille etukäteen, sillä hän on huomannut, että se ei vaikuta lopputulokseen juuri millään tavalla. Esimerkiksi eräänkin kerran Björn valmisteli opiskelijoitaan tenttiin ja hän kertoi heille, että tulisi kysymään tämän ja tämän asian ja vastauksen pitäisi olla sellainen ja sellainen. Hän sanoi: ”Teitä on nyt paikalla 32 henkilöä ja silti tentissä teistä seitsemän sanoo, että ei ole koskaan kuullutkaan tällaisesta kysymyksestä, vaikka olette siinä nyt paikalla. Ja kun te vastaatte, siitä tulee nolla pistettä. Ootteko te ymmärtäny?” Opiskelijat vastasivat kuorossa: ”Joooooooo”. Ja juuri näin se meni.

250


LU K U 10

Akateemisia(kin) juhlia ja traditioita Tällainen spektaakkeli lähentelee jo Oscar-juhlaa! - Amerikkalainen vastaväittäjä suomalaisesta väittelyperinteestä

251


VÄ I TÖ S T I L A I S U U K S I S S A TA PA H T U U

K A I K E N A L K U R Ä J Ä H DY K S E N J Ä L K E I S E N L A I TO S Sovelletun fysiikan laitoksella oli kerran vastaväittäjänä eräs lääkäritaustainen arvostettu professori, joka väitöstilaisuudessa ihmetteli kovasti sitä, mitä tällainen laitoksen nimessäkin mainittu sovellettu fysiikka oikein oli olevinaan. Kustoksena toiminut professori Pasi Karjalainen pohti parasta mahdollista tapaa selittää asia ja päätyi käyttämään erästä hieman muokkaamaansa anekdoottia: ”Alkuräjähdys oli ensimmäinen hetki tässä meidän maailmankaikkeudessamme. Sitä ennen ei ollut aikaa, ei materiaa, ei mitään. Paitsi fysiikka, joka synnytti alkuräjähdyksen ja maailmankaikkeuden. Sen jälkeen kaikki, aivan kaikki, on ollut sovellettua fysiikkaa!”

VA R O I T TAVA E S I M E R K K I Nykyinen professori Matti Viluksela väitteli tohtoriksi vuonna 1991, ja toinen hänen ohjaajistaan oli sama kuin muutama viikko aiemmin väitelleellä muuan Jukka Mönkkösellä. Mönkkösen vastaväittäjänä oli ollut myöhemmin Itä-Suomen yliopiston akateemisena rehtorina toiminut Kalervo Väänänen. Ohjaajan Vilukselalle antamat ainoat ohjeet koskivat sitä, mitä Vilukselan ei Mönkkösen esimerkin mukaisesti pitäisi tehdä. Väänänen ja Mönkkönen tunsivat jo tuolloin hyvin toisensa, ja väittelijä oli rempseänä kaverina mennyt formaliteettien ulkopuolelle kysymällä vastaväittäjältä, oliko tämä sattunut lukemaan erään tuoreen artikkelin. Nykypäivän näkökulmasta nykyinen rehtori oli toki ennen muuta keskustelevan väitöskulttuurin edelläkävijä. Pitkän palopuheen jälkeen ohjaaja kuitenkin pamautti Vilukselalle: ”Ja sinä et sitten kysy vastaväittäjältä mitään, et edes, että anteeksi mitä!”

252


H E L P P O R AT K A I S U Nykyinen biomekaniikan professori Rami Korhonen väitteli vuonna 2004 Kuopion yliopistosta flosofan tohtoriksi kustoksenaan nykyinen luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani Jukka Jurvelin. Korhosen vastaväittäjä piti väittelijää kovilla väitöstilaisuudessa ja esitti tälle toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä. Vastaväittäjä antoi Korhoselle erääseenkin kysymykseen kaksi vastausvaihtoehtoa, joista toinen oli oikea ja toinen väärä. Korhonen oli jo niin puhki kaikesta hiillostamisesta, ettei hän osannut enää parhaan kykynsä mukaan pohtia asiaa ja niinpä hän päätti arvata. Hyvin mietitty veikkaus meni kuitenkin pieleen, ja vastaväittäjä jatkoi johdatteluaan, että jos Korhonen valitsisi kyseisen vaihtoehdon ja se johtaisi tiettyyn tulokseen, niin mitä tämä sitten tekisi. Korhonen tajusi itsekin, että nyt ei mennyt hyvin ja totesi: ”Sitten minä lähtisin kyllä baariin!”

TA I K U R I N VÄ I TÖ S Itä-Suomen yliopistossa on väitellyt tohtoriksi ihan oikea taikuri Olli Rissanen, jonka väitöstilaisuus herätti laajaa kiinnostusta. Rissanen tutki väitöskirjassaan ammattitaikuruuden muodostumista ja sen prosesseja. Väitöstilaisuutta ei voinut kutsua tylsäksi, sillä Rissanen viihdytti kuulijoita sytyttämällä väitöskirjansa tuleen. Väitöskirjan hyväksymistä käsiteltiin myöhemmin tiedekuntaneuvostossa ja sana liekehtivästä väitöskirjasta oli jo kiirinyt niillekin tiedekuntaneuvoston jäsenille, jotka eivät olleet performanssia päässeet näkemään. Tiedekuntaneuvostossa todettiinkin kuin yhdestä suusta, että onneksi kirja säästyi poltolta, ja heille jäi jotakin arvosteltavaa!

253


B O N G AU K S I A Filosofsesta tiedekunnasta syksyllä 2017 väitellyt Alina Kuusisto tutki Suomen historian väitöskirjassaan Joensuun korkeakoulun punaista historiaa ja yliopiston politisoitumista. Väitöskirja herätti paljon huomiota ja kiinnostusta suuressa yleisössä, joten Kuusiston väitöstilaisuudessa eivät Naturan auditorion salipaikat riittäneet, vaan väitös streamattiin vielä toiseen tilaan, josta sitä saattoi seurata. Kuusiston väitös oli kuin luokkakokous, kun vanhat yliopistolaiset kerääntyivät sankoin joukoin paikalle. Vielä Itä-Suomen yliopistolla vaikuttavat pitkän linjan tutkijat saattoivat bongailla yleisön joukosta tuttuja kasvoja, ja paikalle tulleet ihmiset tarjosivat positiivisia yllätyksiä: ”Ai tuokin on täällä ja tuokin puolestaan on vielä hengissä!”

VÄ I TÖ S K I R J A S TA O N M O N E K S I Kun vanhan hampaan aikana vuonna 1987 väitteli tohtoriksi nykyinen Kouvolan kaupungin ylihammaslääkäri Tuija Palin-Palokas, hänen vastaväittäjänään toimi entinen Norjan terveysministeri Leif Arne Heløe. Vastaväittäjää häiritsi tavattomasti hänen pöytänsä, joka keikkui aina kun sitä vähänkään kosketti tai sillä olevia tavaroita siirsi. Hän ei jäänyt toimettomaksi, vaan otti itselleen osoitetun kappaleen Palin-Palokkaan väitöskirjaa, repi siitä yhden blankkosivun, ruttasi sen ja laittoi mytyn pöydänjalan alle. Eikä sen jälkeen mikään häirinnyt väitöstilaisuutta!

VÄ Ä R Ä Ä T I E TO A Kirjaston tietoasiantuntijat ovat monesti avainasemassa väitöskirjan tiedonhaussa, sillä he toimivat monen väitöskirjatutkijan apuna varmistamassa, että haut on suoritettu ja raportoitu asianmukaisesti kaikista tietokannoista. Kaikki ei silti aina mene juuri sellaisenaan väitöskirjaan, joten jotkut tietoasiantuntijat eivät viitsi mennä väitöstilaisuuksiin siitä kuulemaan. Kerran tietoasiantuntija Maarit Putous oli seuraamassa erästä hoitotieteiden väitöstä, jossa vastaväittäjä nosti esille huomionsa, että eräästä tärkeästä alan tietokannasta ei ollut haettu tietoa lainkaan. Putous muisti, että tasan tarkkaan ja aivan vuorenvarmasti asianmukaiset haut oli tehty, mutta se oli jäänyt jostain syystä väittelijältä raportoimatta. Putous kuiskasi vieruskaverilleen kovaan ääneen: ”Varmaan kyllä haettiin!”

254


L A S K U TO I M I T U K S I A Suufysiologian professori Matti Närhi oli aikanaan Helsingin yliopistossa vastaväittäjänä fysiologian laitoksella. Väittelijä oli kirjoittanut yhteenvetoon, että tutkimus oli tehty niin ja niin monella vapaaehtoisella koehenkilöllä, joista tietty määrä oli naisia ja tietty määrä miehiä. Kun näiden ilmoitettu lukumäärä laskettiin yhteen, tulos jäi yhtä henkilöä pienemmäksi kuin vapaaehtoisten koehenkilöiden ilmoitettu määrä. Väittelijä oli hyvin jännittynyt aivan tilaisuuden alussa, joten professori Närhi päätti hieman keventää tunnelmaa. Hän esitteli tekemänsä laskutoimitukset ja niiden tuloksen ja kysyi, että tarkoittiko tämä nyt sitä, että tämä yksi henkilö ei ollut ollut vapaaehtoinen!

PUKEUTUMISONGELMIA Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani Jukka Jurvelin oli erään kerran kustoksena omasta tutkimusryhmästään väitelleelle nuorelle tutkijanlupaukselle. Kustos kiinnitti pian huomiota siihen, että väittelijä hikoili valtavasti kysymysten edessä ja vastaväittäjäkin teki saman huomion. Hän kysyi väittelijältä, olivatko kysymykset vaikeita, kun näytti, että tämä hikoili. Väittelijä vastasi: ”Onhan nämä ihan riittävän vaikeita, mutta ois noi välihousut pitänyt täältä frakin alta kyllä jättää pois!”

255


VA S TAVÄ I T TÄ J Ä N U U D E T VA AT T E E T Koska professori Tapani Pakkanen on väitellyt Yhdysvalloissa, on hänellä myös asianmukainen tohtorinkaapu useampana kappaleena. Kemian laitokselle oli kutsuttu vastaväittäjäksi nuorehko naisihminen Belgiasta ja hänelle oli teroitettu, että pukukoodina on tumma puku. Hänellä kaikesta huolimatta, syystä tai toisesta, oli ruskea kesämekko, ja professori Pakkanen joutui kiiruhtamaan vaatekaapilleen. Vastaväittäjälle kaivettiin yksi professori Pakkasen amerikkalaisista tohtorinkaavuista, ja niin väitöstilaisuus sujui hyvin sekä asiaankuuluvalla arvokkuudella myös vaatteiden osalta. Väitöstilaisuuden jälkeen professori Pakkanen ja vastaväittäjä vetäytyivät professori Pakkasen huoneeseen keskustelemaan arvosanasta, josta heillä oli yhtenevä näkemys. Ei kulunut kauaa, kun professori Pakkasen oveen koputettiin ja vastaväittäjän ystävätär tuli pyytämään tätä kanssaan kaupungille kiertelemään. Vastaväittäjä kiitti professoria ja oli jo lähdössä, kun professori Pakkanen seisautti hänet, ojensi kättään ja pyysi kaapuaan takaisin. Vastaväittäjä meni hieman vaikeaksi ja sanoi, että kyllä muuten, mutta hänellä ei ole täällä alla oikein mitään!

K U S TO K S E N K E N G ÄT Eräällä laitoksella väitteli nuori tutkijanalku, jonka ohjaajana ja siten myös kustoksena toimi eräs vanhempi, luonteeltaan värikäs professori. Kustoksella oli ollut vaikeuksia juhlavaatteiden kanssa, mutta niiden osalta oli tilanne saatu vielä juuri ennen väitöstä alkuun. Hänellä oli jalassaan kuitenkin tummat kengät, joiden pohjaan liukkailla keleillä lisättävät nastat olivat kaikessa sekaannuksessa unohtuneet kiinni. Kun sitten kolmikko saapui väitössaliin, nastat raapivat lattiaa ja loivat jännittävää kauhuelokuvan tunnelmaa väitössaliin. Tästä lähtien kyseisellä laitoksella on moisia liukuestekenkiä kutsuttu kustoksen kengiksi.

256


U U D E S TA A N ! Eräässä sovelletun fysiikan laitoksen väitöstilaisuudessa oli kutsuttuna ulkomainen vastaväittäjä, jolle oli onnistuttu ohjeistamaan tilaisuuden pukukoodi ja kulku viimeisen päälle. Väitöstilaisuus eteni aivan kuin vastaväittäjä olisi ollut suomalainen, mutta lopuksi tämä kuitenkin unohti lausua suosituksensa väitöskirjan hyväksyttäväksi jättämisestä. Väittelijä oli helpottunut väitöstilaisuuden mentyä niin mukavasti, mutta kustoksena toiminut professori heilautti hänelle kättään: ”Mitä vielä, eihän sitä suositeltu hyväksyttäväksi, kyllä sinun täytyy väitellä uudestaan!” Oli onni, että väittelijä istui tukevasti kahvipöydässä, sillä järkytys olisi vienyt varmasti jalat alta.

VA S TAVÄ I T TÄ J Ä N TO I V E E T Paljon vastaväittäjänä toimivilla professoreilla on usein omia rutiineja, joilla he väitöskirjaa käyvät läpi ja sitten itse väitöstilaisuuteen lähtevät. Historia- ja maantieteiden laitokselle kutsuttiin kerran vastaväittäjäksi eräs professori, joka lupasi tulla mielihyvin, mikäli hänelle annettaisiin kiitoksena vodka- tai konjakkipullo, ja sellainen toki hankittiin pikimmiten laitoksen piikkiin. Kun vastaväittäjä saapui paikalle, selvisi, että hänen ei suinkaan ollut tarkoitus viedä pulloa kotiinsa. Sen sijaan vastaväittäjä kumosi sen pohjaa myöten paikan päällä ennen väitöstilaisuuden alkamista – hänellä kun sattui nimittäin olemaan sellainen tapa. Väitöstilaisuus sujui kuitenkin kaikkien peloista huolimatta varsin mallikkaasti, eikä vastaväittäjästä olisi lainkaan arvannut, minkä määrän miestä väkevämpää hän oli ennen tilaisuutta nauttinut.

257


A R V O I T U K S I A VÄ I TÖ S T I L A I S U U D E S S A Matti Uusitupa on uransa aikana toiminut kymmeniä kertoja vastaväittäjänä, ja näihin väitöksiin on mahtunut monenlaista sattumusta. Eräässä väitöksessä väittelijälle tuli totaalinen muistikatko, eikä tämä muistanut vastausta HDL-kolesteroliaineenvaihduntaan liittyneeseen yksinkertaisen kysymykseen. Professori Uusitupa yritti johdatella väittelijää oikeaan suuntaan, mutta tämä sen kuin vain meni yhä pahempaan jamaan yrittäessään epätoivoisesti palauttaa vastausta mieleensä. Professori Uusitupa ajatteli rentouttaa tunnelmaa kertomalla tarinan: ”Meillä Vimpelin yhteiskoulussa oli kerran luonnontieteiden opettajana rovasti, joka kysyi meiltä oppilailta linnuista. Kun kukaan ei oikein tiennyt mitään niin rovasti sitten kysyi, että no mikäs on sitten se lintu, jolla on ikään kuin kiviä taskussa”. Väittelijä katsoi vain professori Uusitupaa suu auki, eikä vastausta kysymykseen saatu koskaan.

J O K A TO I S E L L E K U O P PA A K A I VA A Kulttuurintutkimuksessa väitteli vuonna 2013 nykyinen Tampereen yliopiston tutkijatohtori Meri Kytö istanbulilaisesta ja suomalaisesta äänimaisemasta yhteisen ja yksityisyyden piirissä. Myöhemmin illalla karonkassa tarjoiltiin voimakkaamman puoleista väkijuomaa ja ihmiset poistuivat illan hämärtyessä kohti kotejaan sangen mukavissa tunnelmissa. Joensuun keskusta oli kaivettu siihen aikaan lähes kokonaan auki ja se oli täynnä monen metrin levyisiä ja syvyisiä kuoppia, kun tänäkin päivänä siellä tönöttäviä liikenneympyröitä tehtiin. Väitöstä seuraamaan tulleet vierailijat tekivät matkaa hotellille mylläysten läpi ja kävi niin onnettomasti, että yön hämärässä Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen käveli suoraan yhteen syvistä työmaakuopista. Eräs toinen tutkija ja Lehtosen hyvä kollega oli paikalla todistamassa tilannetta ja hän meni tietysti kuopan reunalle lausumaan ylväitä irvailuja ja kurkistelemaan professoria. Kuinka ollakaan, vanhan kansan sanonta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa kävi toteen, sillä jollain käsittämättömällä tavalla myös kuopan reunalla naureskellut tutkija meni ja putosi kuoppaan professorin seuraksi!

258


P R O M O OT I O T U N N E L M I A

KIELIMIEHIÄ Fysikaalisen kemian professori Tapani Pakkanen toimi Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen promootiossa vuonna 2014 promoottorina. Professori Pakkaselle selvisi pian, että kunniatohtoreita on aina puhuteltu heidän omalla kielellään, ja näin hän halusi myös itse toimia. Ainoa hankaluus päätöksessä oli se, että jos mikään on koskaan ollut professori Pakkaselle vaikeaa niin kielet. Hän ei tyytynyt lausumaan puhuttelua muistilapun varassa, vaan perusteellisena professorina päätti opetella joka ikisen puhuttelun ulkoa. Tästä alkoi luonnollisesti hirvittävä kieltenopiskelu-urakka, jossa haasteita tuotti lopulta vain venäjä, ja siihenkin professori Pakkanen sai onnekseen ammattitaitoista opetusta promootiotoimikunnassakin toimineelta, nyt jo emeritoituneelta professori Lea Siiliniltä. Pomootioakti koitti viimein, ja professori Pakkanen istui yleisön joukossa eturivissä odottamassa vuoroaan. Hänelle oli ohjeistettu, että kuoron poistuttua olisi hänen vuoronsa mennä parnassolle. Professori Pakkanen oli kuitenkin niin viritetyssä tilassa, että kun kuoro lopetti, hän ponkaisi saman tien ylös ja äkkiä kohti parnassoa. Kuoro hiipi pikkuhiljaa pois, ja professori tajusi, että oli tullut aivan liian aikaisin pönttöön. Hän loihti leppoisimman mahdollisen hymyn kasvoilleen ja mietti vain, että papitkin tulivat saarnastuoliin aina kesken virren – hätää ei siis ollut. Eräs venäläinen kunniatohtori oli lähes nukahtanut penkkiinsä, mutta kun professori Pakkanen sitten puhutteli häntä venäjäksi, hän aivan heräsi eloon ja säteili, kun tuli lavalle promovoitavaksi. Kunniatohtorien puhuttelu sai valtavan suosion, ja promootion jälkeen rehtori Perttu Vartiainen etsi vielä professori Pakkasen käsiinsä ja tuli kiittämään häntä oikein kädestä pitäen: ”Voi Tapani, minä en tiennytkään millainen kielimies sinä olet!”

259


260


TO H TO R I TA I K U R I T Kuopion yliopiston aikaiseen promootioperinteeseen kuuluivat tohtorinhattujen lisäksi viitat, joista yliopistojen yhdistymisessä sittemmin luovuttiin. Kuopion yliopiston viimeisessä promootiossa kuljettiin perinteisessä kulkueessa, mutta hiukan haikein mielin Musiikkikeskukselta kohti Kuopion tuomiokirkkoa. Kulkuetta oli seuraamassa yleisöä sankoin joukoin, ja joukossa oli myös tätä kummallista akateemista perinnettä ihmetteleviä lapsia. Eräskin poika oli päässyt äitinsä kanssa aivan ensimmäiseen riviin vastapromovoituja tohtoreita katsomaan. Kulkueen ohittaessa heidät hän näki aivan lähietäisyydeltä tämän valtavan joukon hattupäisiä viittaihmisiä ja kiljaisi innoissaan: ”Äiti, äiti, kato miten paljon taikureita!”

261


L A S E R M I E K K A K ÄY T TÖ Ö N Kaikkien mielestä promootio ei ole vain hieno ja arvokas, perinteinen juhla vaan joidenkin mielestä se on ennemminkin älytöntä patsastelua. Aikuiset ja vielä viisaatkin ihmiset hilluvat tärkeinä, hankkivat pukuja ja risteilevät menemään. Kaikki eivät pitäneet siitäkään, kun Joensuun yliopistossa aikanaan käytössä olleet miekat poistettiin promootioperinteestä Itä-Suomen yliopiston aikana. Eräs tutkija ehdottikin, että jos metallinen, raskas miekka olisi liian vahva väkivallan symboli, miksei otettaisi lasermiekkaa käyttöön sen sijaan. Se ei kantanut negatiivisia konnotaatioita ja sitä paitsi se olisi täysin asianmukainen, kun yliopistolla vielä molemmilla kampuksilla opetettiin ja tutkittiin fysiikkaa!

P O S I T I I V I S U U S K A N TA A Yhteiskuntatieteiden professori Juha Hämäläinen oli Kuopion promootiossa erään brittiläisen kunniatohtorin isäntänä. Promootio järjestettiin juuri kesäkuun alussa ja kuten tiedetään, Suomen säät saattavat silloin olla mitä vain muutaman pakkasasteen ja hikihelteen välillä. Promootioajaksi sattui kolean sateinen sää, mutta siitä huolimatta promootiopurjehdus tehtiin ja matkalla rantauduttiin Alahovin viinitilalle, missä osallistujille oli tarjolla kenttälounas. Sää oli todella kylmä ja ja vettä tuli rankasti. Lounasta varten oli viritetty iso teltta, jossa promootioväki saattoi ruokailla. Hämäläinen ja hänen kunniatohtorivieraansa hytisivät teltassa ja voivottelivat tilannetta aikansa. Lopulta brittikunniatohtori totesi Hämäläiselle: ”Well, Juha, it could be worse!”

TO H TO R I N H AT T U O I K E U T TA A Isä Damaskinos on valmistunut Itä-Suomen yliopistosta ja sittemmin vihitty Atanos-luostarin munkiksi. Hän oli yksi kesällä 2019 Joensuussa promovoitavista tohtoreista ja tullut sitä varten keväällä sovittamaan tohtorinhattua. Teologian opiskelija Marko Koskelo oli seuraamassa hatunsovitusta ja totesi tälle leikillään, että mitä väliä hatulla edes olisi. Isä Damaskinos totesi: ”Ei Marko, kun minä saan tämän hatun päähäni niin minä voin tehdä ihan mitä minä haluan!”

262


O L E N T U L LU T KOT I I N ! Kuopion promootiossa 2015 vihittiin terveystieteiden tiedekunnan kunniatohtoriksi maailmankuulu neurotutkija Rudolph Tanzi, jonka isäntänä toimi solu- ja molekyylibiologian professori Mikko Hiltunen, joka oli ollut Bostonissa aikanaan post docina professori Tanzin tutkimusryhmässä. Amerikkalaiset eivät ole ymmärtäneet jäykistelevää ja vakavahenkistä promootioperinnettä aina suomalaisimmalla mahdollisella tavalla, sillä heistä kyseessä pitäisi olla iloinen juhla. Professori Tanzi saatiin kuitenkin vihittyä kunnialla kunniatohtoriksi ja hän osallistui myös promootiokulkueeseen. Terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki oli tavannut professorin jo aiemmin ja ajatteli, että nykäisisipä nyt oikeasta narusta ja piristäisi vähän kunniatohtori Tanzin päivää. Hän meni poikansa kanssa seuraamaan arvokasta promootiokulkuetta Boston Red Sox -baseballjoukkueen lippalakit päässä ja professori Tanzin tullessa kohdalle he vilkuttelivat tälle iloisesti. Tanzi oli kuin seitsemännessä taivaassa lippalakit nähtyään. Hän pomppasi pois kulkueesta ja huiskutti Pihlajamäelle: ”I’ve come home!”

T Y K K I P E R I N N E T TÄ P R O M O OT I O O N Promootion suunnittelussa on Itä-Suomen yliopistolla aina erikseen nimetty promootiotoimikunta, jossa suunnitellaan juhlaa ja jaetaan organisointivastuita. Kun kesän 2019 promootio lähestyi, alettiin laitoksillakin suunnitella, mitä kaikkea juhliin voitaisiin sisällyttää. Kemian laitokselta promootiotoimikunnassa oli laitosjohtaja, professori Mika Suvanto, jolle laitoksen ideoita esiteltiin eteenpäin vietäväksi. Professori ja laitoksen varajohtaja Juha Rouvinen vannotti Suvantoa hommaamaan tykillä ampumisen osaksi promootiota. Suvanto totesi, että olisihan se komeaa, kun Kainuun prikaatista hinattaisiin yliopiston nurkalle tykki ja runtattaisiin muutaman kerran menemään niin että hämähäkit tippuisivat katosta. Suvanto on sanansa mittainen mies ja niinpä hän veikin asiaa eteenpäin. Ehdotus ei kuitenkaan ottanut jostain syystä tuulta purjeisiin, vaikka jo Helsingin yliopiston alkuaikoina 1800-luvulla tykillä ampuminen oli ehdoton osa promootio-ohjelmaa.

263


K U N N I ATO H TO R I K S I VA I K K A VÄ K I S I N Filosofsen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa käsiteltiin kunniatohtoreiden nimeämistä kesäkuussa 2019 Joensuun kampuksella järjestettävään tohtoripromootioon. Yksi ehdotuksista oli Ismo Alanko, ja hänen nimeämisensä sai välittömästi paljon kannatusta. Joillakin heräsi kuitenkin välittömästi huoli siitä, että entäpä sitten, jos Alangolla sattuisi olemaan keikka juuri promootioajankohtana. Filosofsen tiedekunnan dekaani Janne Pietarinen ilmoittautui kokouksessa vapaaehtoiseksi menemään Alangon keikalle ja järjestämään promootioaktin vaikka siellä. Dekaanin ei kuitenkaan tarvinnut uhrautua, sillä vaikka Alangolla olikin kuin olikin keikkakalenterissaan tunkua ajankohdalle, hänen managerinsa kanssa saatiin sovittua, että hän pääsisi paikalle torstaiksi ja osaksi perjantaita juuri parahiksi promootioaktiin.

A K AT E E M I N E N V I L AU T U S A I E Vuoden 2019 promootion kulkue valmistautui lähtemään kohti Joensuun evankelisluterilaista kirkkoa. Päivä oli kaunis ja kaupunkilaisia oli kokoontunut sankoin joukoin seuraamaan kulkuetta. Myös poliisi oli paikalla takaamassa turvallisuutta, ja mahdollisesti tästä virkavallan läsnäolosta inspiroitunut akateeminen rehtori Harri Siiskonen totesi rehtori Jukka Mönkköselle, että tällaisesta massatapahtumastahan puuttuisi enää sellainen viuhahtaja. Rehtori tuumi hetken ja totesi: ”Niin, no nythän olisi sitten akateemisella rehtorilla hyvä tilaisuus antaa siihenkin panos!”

264


J U H L A N PA I K K A

K A R AO K E I N V E S TO I N N I T K A N N AT TAVAT Itä-Suomen yliopiston johdon kokoontumisissa yksi paikanvalinnan tärkeimmistä kriteereistä on ennen muuta se, että molemmilta kampuksilta olisi yhtä pitkä matka paikanpäälle. Toisena kriteerinä on erityisesti rehtori Jukka Mönkkösen aikana ollut se, että paikassa on oltava karaokemahdollisuus. Savo-karjalaiset majoitus- ja ravitsemusliikkeet ovatkin tehneet Itä-Suomen yliopiston aikana hyvää tiliä, mikäli ovat älynneet hankkia karaokevehkeet itselleen. Tarina ei kerro, olisiko varauksia jopa peruttu, mikäli olisi paljastunut, ettei laitteita löydy, mutta se lienee hyvinkin mahdollista.

H E N K I LÖ K U N N A N A R VA A M ATO N J U O M A M A K U Itä-Suomen yliopistolla on tapana järjestää henkilökunnalle aina muutaman vuoden välein UEF-festarit, joilla esiintyy henkilökunnan bändejä ja tarjolla on ollut myös hyvää ruokaa sekä juomaa. UEF-festarit on pidetty perinteisesti Hojo-Hojossa Tuusniemellä, minne on ollut kaikilta kampuksilta bussikuljetus. Festarit keräsivät heti ensimmäisestä järjestämiskerrasta lähtien ympärilleen vankan suosion, vaikka silloin kävikin niin onnettomasti, että viini pääsi loppumaan kesken. Järjestelyissä oli näet varattu perinteisiä festarijuomia olutta, siideriä ja lonkeroa yllin kyllin, mutta kenellekään ei tullut mieleen, että sivistyneet yliopistolaiset haluaisivatkin lipittää vain viiniä!

265


H I M A L L A O N VA I N K I I R E S AU N A A N Historia- ja maantieteiden laitoksen pikkujoulut järjestettiin syksyllä 2018 Hopealahdessa. Laitoksen väki aloitti kuitenkin juhlansa ei-niin-perinteisellä tavalla asioimalla hieman poliisin kanssa. Himalaisille oli varattu juhlapaikalle bussikuljetus, jolla matkaan yliopistolta lähdettiin. Kurjasta kelistä huolimatta se sujui rattoisasti, kunnes saavuttiin viimeiselle, kapealle ja mutkaiselle tienpätkälle, joka oli aivan peilijäässä. Kuski menetti tällä kärrypolulla bussin hallinnan, ja se suistui ojaan. Bussi pysyi onneksi pystyssä pientareella olleiden koivujen ansiosta ja laitoksen väki pääsi pujottautumaan keskiovesta ulos. Pikkujoulupaikalla oli jo silloin muutamia omilla autoilla järjestelyjä varten paikalle aiemmin menneitä himalaisia, joille soitettiin ja kerrottiin uutisia. Henkilökunta ei jäänyt toimettomaksi, vaan lähti hakemaan matkalaisia kylmästä pakkasillasta juhlia viettämään, kun mitään henkilövahinkoja ei kuitenkaan ollut sattunut. Kun viimeistä autollista oltiin lastaamassa onnettomuuspaikalla autoon, poliisi saapui viimein paikalle. He puhuttelivat kovaan sävyyn laitoksenjohtaja Minna Tanskasta ja muita paikallaolijoita: eivätkö he tienneet, että koskaan ei saanut poistua onnettomuuspaikalta ilman lupaa? Tanskanen selitti, että heillä oli pikkujoulut alkamassa, sauna lämpimänä ja juomat kylmänä – totta ihmeessä ihmisten piti päästä pakkasesta iltaa viettämään. Poliisit eivät antaneet periksi, vaan seurasivat viimeistä autoa paikanpäälle Hopealahteen, missä he nuhtelivat vielä suomalaiset Kanarialla -teemavaatteissa iltaa viettävää laitoksen väkeä ja keräsivät kaikkien linja-autossa olleiden tiedot ylös varmistettuaan, ettei kukaan ollut traumatisoitunut sen pahemmin. Ja niin kaikki pääsivät saunaan viivästyksestä huolimatta!

266


P E L I E I O L E E N Ä Ä R E H E L L I S TÄ Yliopistonlehtori Arto Nevalalle oli tehty kaikessa hiljaisuudessa häneltä salaa 60-vuotisjuhlakirja. Kirjan antotilaisuutta varten Metrian kahvioon oli tilattu Nevalalle kakku ja paikalla oli vaikka keitä vanhoja yliopistolaisia sekä Nevalan ystäviä, perhettä ja tietysti mediaa. Nevala oli kuitenkin tästä kaikesta autuaan tietämätön ja niin hän oli sopinut juuri samalle kellonlyömälle toimittajan kanssa syntymäpäivähaastattelun puhelimitse. Kollega kävi pyytämässä Nevalaa tulemaan alakertaan heti haastattelun alettua ja tämä totesi vain, ettei voisi tulla, kun haastattelu oli meneillään. Ei mennyt kauaa, kun seuraava jo tuli häntä hakemaan. Jatkuva kollegojen ramppaaminen ja maanittelu alkoivat käydä Nevalan hermoille toden teolla ja hän hermostui, ettei mikään voinut olla niin tärkeä asia, että häntä piti koko ajan häiritä. Vasta kun hän pääsi alakertaan ja näki vaimonsa ja kaksi lastaan hän ymmärsi, mistä oli kysymys ja totesi: ”Nyt ei ole peli enää rehellistä!”

ERILAINEN JUHLAKIRJA Kun professori Jukka Korpelasta aikanaan tuli Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori, hän sai laitokselta tervetuliaislahjaksi kirveen. Tarina lahjan takana liittyy siihen, kun professori Korpela oli kertonut laitoksella lyöneensä kirveellä käteensä mökillä rakennushommissa, ja uusi kirves oli sitten edellistä isompi. Kirves on kuitenkin Korpelan henkilökohtaisella suosikkilahjalistalla vasta toisena. Paras hänen ikinä yliopistolta saamansa lahja oli aikanaan hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi annettu. Korpela oli sanonut etukäteen kollegoilleen historia- ja maantieteiden laitoksella, että hän ei sitten missään tapauksessa haluaisi juhlakirjaa. Kollegat olivat kuitenkin valmistelleet professori Korpelalle juhlakirjan, joka ei tosin ollut aivan perinteisintä mallia: kirjan oli tarkoitus sisältää sellaisten historioitsijoiden töitä, joita Korpela arvosti. Koska niitä ei ollut kuitenkaan löytynyt, hän sai pelkät kirjan kannet!

267


J Ä I H Y VÄ M A K U Joensuun kampuksella toimivan oikeustieteiden laitoksella erikoisjuristeiksi opiskelevien ainejärjestö Legio Ostiensiksen vuosijuhlien jatkot on perinteisesti järjestetty ISYY:n saunatilassa Suvaksella. Näin tapahtui myös Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina, jolloin osoittautui myös, että opiskelijat hallitsivat vuosijuhliin olennaisesti kuuluvan väkevien juomien nautiskelun eräitä professoreita paremmin. Professorit halusivat juhlien jälkeen hyvittää hieman villiksi muuttunutta menoaan jatkoilla, joten Legion silloinen hallitus vastaanotti heiltä juhlista seuraavalla viikolla kassillisen väkijuomia. Professoreille oli kaikesta päätellen jäänyt ilmeisen toiveikas ja odottavainen mieli vuosijuhlaillasta, sillä juomat oli kuulemma tarkoitettu ”seuraavia juhlia varten”!

T E R V E M E N O A VA A N Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaaniksi tuli professori Timo Jääskeläisen jälkeen professori Jukka Jurvelin vuonna 2014. Professori Jurvelin tiesi, että professori Jääskeläinen jäisi pian eläkkeelle ja hän ehdotti, että tämän pitkän ja ansiokkaan yliopistouran kunniaksi haluttaisiin tiedekunnassa pitää tälle ikimuistoiset läksiäiset. Professori Jääskeläinen totesi: ”Juu kuulostaa hyvältä, pitäkää vaan ja tehkää niistä oikein näyttävät – minä en tule!”

268


J A E T T U R A S K AU S O N N I Vuonna 2017 oli Itä-Suomen yliopiston rehtorin vuoro saada kutsu Linnan juhliin, ja tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että rehtori Jukka Mönkkönen vaimoineen valmistautui innoissaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Johdon sihteeri Senja Hytinkoski oli varannut heille huoneen Helsingistä ja kaikki valmistelut oli viimeisen päälle hoidettu. Mönkköset olivat varoittaneet jo etukäteen lapsia ja sukulaisia siitä, että puoli yhdeksän uutiset keskeyttivät Linnan lähetyksen aina silloin kuin rehtorin kättely oli menossa. Vakavasti huolestuneina ehdittiin pohtia monta kertaa sitä, nähtäisiinkö kotisohvalla heistä vilaustakaan. Kuinka ollakaan samana vuonna rouva Jenni Haukio odotti presidenttiparin lasta, eikä jaksanutkaan edustaa koko kättelyn ajan. Kättelyjono nopeutui huomattavasti yhden käteltävän jäätyä pois, ja näin myös Mönkköset pääsivät nauttimaan rouva Haukion raskauden tuomasta onnesta ehtimällä kättelyyn ennen uutisia.

269


Itä-Suomen yliopiston merkkihenkilöitä Perttu Vartiainen (1953–2017) toimi yliopistojen yhdistymisaikaan Joensuun yliopiston viimeisenä rehtorina sekä sittemmin Itä-Suomen yliopiston ensimmäisenä rehtorina vuosina 2010–2014. Rehtori Vartiainen oli Joensuun yliopiston kasvatti ja hän teki pitkän ja menestyksekkään akateemisen uran, jonka aikana hän toimi muun muassa yhteiskuntamaantieteen professorina ja rehtorikautensakin jälkeen Karjalan tutkimuslaitoksella tutkimustehtävissä. Vartiainen tunnettiin paitsi lahjakkaana aluemaantieteilijänä ja tiedemiehenä, myös äärimmäisen ystävällisenä ja humaanina ihmisenä. Hänellä oli merkillepantavan hyvä muisti – laajan substanssiosaamisensa lisäksi hän tunsi koko henkilökunnan nimeltä ja osasi nostaa jokaisen vahvuuksia esiin. Vartiainen ymmärsi myös oman asemansa ja vastuunsa rehtorina, eikä epäröinyt tehdä vaikeitakaan päätöksiä. Rehtori Vartiaista muistellaan miellyttävänä, helposti lähestyttävänä, nöyränä ja työteliäänä miehenä, joka ei koskaan nostanut itseään muiden yläpuolelle asemastaan ja menestyksestään huolimatta. Hänen persoonansa, työnsä ja panoksensa merkitys Itä-Suomen yliopiston syntymiselle ja menestykselle on korvaamaton. Matti Uusitupa on Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori, lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä sisätautien erikoislääkäri. Uusitupa toimi Kuopion yliopiston rehtorina vuosina 2001–2009 yliopistojen yhdistymiseen saakka. Rehtorikaudellaankin Uusitupa teki paljon tutkimusta, ja hänen diabeteksen seurantatutkimuksensa on viitatuin suomalaistutkimus maailmalla. Uusitupa on toiminut myös lukuisissa eri luottamustehtävissä, muun muassa kaksi kautta Suomen Sydänliiton puheenjohtajana. Uusitupaa pidetään paitsi erittäin arvostettuna tiedemiehenä ja entisenä rehtorina, myös erittäin sivistyneenä ja asiaorientoituneena ihmisenä. Hänet muistetaan helposti lähestyttävänä rehtorina, jonka kanslian ovet olivat aina avoinna. Uusituvan panos Itä-Suomen yliopiston menestykselle on ollut valtava, ja hänen aktiivinen työnsä sidosryhmissä ja yhteistyökumppaniverkostoissa kantaa hedelmää vuosikymmenet. Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen aloitti rehtorin virassa vuoden 2015 alusta ja tuli valituksi jatkokaudelle keväällä 2019. Ennen rehtorinvirkaa Mönkkönen toimi Itä-Suomen yliopiston akateemisena rehtorina vuodesta 2012 sekä sitä ennen jo Kuopion yliopiston ajalta asti ensin farmaseuttisen ja

270


sittemmin terveystieteiden tiedekunnan dekaanina. Rehtori Mönkkönen on paitsi proviisori, farmasian tohtori ja professori, myös lahjakas musiikkimies. Hänet tunnetaan huumorilla johtavana rehtorina, joka saa kevennettyä raskaidenkin asioiden käsittelyä. Mönkköstä pidetään kansanmiehenä, joka on helposti lähestyttävä. Rehtorin substanssiosaamista arvostetaan koko yliopistolla ja ollaan kiitollisia hänen kannustavasta ja mahdollistavasta asenteestaan. Itä-Suomen yliopiston akateemisina rehtoreina ovat kirjan ilmestymiseen saakka toimineet vuoteen 2012 Kalervo Väänänen, vuosina 2012–2014 Jukka Mönkkönen, vuosina 2015–2017 Jaakko Puhakka sekä vuosina 2017–2019 Harri Siiskonen. Akateeminen rehtori Siiskonen sekä rehtori Mönkkönen ovat yliopiston omia kasvatteja. Itä-Suomen yliopiston yhdistymisen aikaan Kuopion yliopiston hallintojohtajana toimi nykyinen valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteeri Päivi Nerg. Nerg työskenteli myös yliopistojen fuusion johtajana yhdistymisvaiheessa. Nerg muistetaan jo yliopistoajaltaan toimeen tarttuvana ja toimeenpanevana, määrätietoisena hallinnon ja johtamisen ammattilaisena, joka ei pelännyt ottaa vaikeitakin asioita puheeksi ja tehdä päätöksiä silloin, kun niitä tarvittiin. Joensuun yliopiston hallintojohtajana toimi yhdistymisaikaan nyt jo edesmennyt Petri Lintunen, josta tuli myös vastasyntyneen Itä-Suomen yliopiston hallintojohtaja. Lintunen ehti toimia myös Tampereen yliopiston hallintojohtajana ennen äkillistä poismenoaan. Lintusta muistellaan Itä-Suomen yliopistolla haikein mielin ja lämmöllä: hän oli erittäin pidetty ja arvostettu kollega, joka hahmotti helposti suuriakin asiakokonaisuuksia ja teki niistä ymmärrettäviä. Lintunen oli visionääri vailla vertaa, ja hänen sutkautuksensa toivat iloa ja valoa työyhteisön päiviin. Sekä Lintusen että Nergin panos Itä-Suomen yliopiston synnyttämisessä on korvaamaton. Itä-Suomen yliopiston hallintojohtajana alkuvuodesta 2011 on toiminut Tuomo Meriläinen, joka on hammaslääketieteen tohtori ja erikoishammaslääkäri sekä toiminut aiemmin muun muassa Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveysjohtajana. Meriläinen on lunastanut paikkansa paitsi äärimmäisen ammattitaitoisten rautakanslerien Lintusen ja Nergin manttelinperijänä, myös Lintusen vitsinikkarin maineen lunastajana. Meriläistä pidetään sekä toimeenpanevana ja laajoja osaamiskenttiä hallitsevana johtajana että hyvin ihmisläheisenä ja tilannehumoristisena henkilönä.

271


Henkilöhakemisto Holopainen, Jouni 35, 48 Holopainen, Riitta 193 Hotanen, Juha-Pekka 241 Huhta, Ilkka 79, 164, 172 Huttunen, Pasi 143 Huusko, Juha-Matti 237 Hynynen, Petri 126, 145 Hytinkoski, Senja 269 Häkkänen, Antti 169 Hämäläinen, Jari 34 Hämäläinen, Juha 104, 147, 165, 169, 178, 184, 187, 214, 262 Ikonen, Mirjami 242 Ilkeämieli, Erkki 100 Janhunen, Marjut 183 Jobs, Steve 44 Jolkkonen, Jari 76, 182 Juntunen, Arja 100 Jurvelin, Jukka 60, 72, 73, 127, 153, 176, 195, 201, 202, 253, 255, 268 Jussila, Japo 197 Juutilainen, Jukka 220 Järviluoma-Mäkelä, Helmi 134, 223 Järvinen, Tomi 50 Jääskeläinen, Timo 34, 39, 157, 160, 179, 268 Kainulainen, Pirkko 107 Kananen, Jukka 21, 56, 82, 159 Kangas, Annika 174

Aalto, Anne 101 Aaltonen, Elli 74 Alanko, Ismo 264 Anttonen, Pertti 222 Arajärvi, Pentti 201, 202 Atalay, Mustafa 242 Björn, Ismo 12, 79, 171, 250 Bourdieu, Pierre 238 isä Damaskinos 262 Dylan, Bob 234 Emeritusarkkipiispa Johannes 75 Enqvist, Kari 134 Erkama, Timo 231 Eskelinen, Matti 78 Filppula, Markku 33, 39, 58, 61, 72, 181, 222 Friberg, Ari T. 80 Grönlund, Sari 78 Gustafsson, Jukka 204, 205, 207 Haaranen, Ari 240 Halonen, Raimo 70, 87 Halonen, Tarja 179, 201 Haukio, Jenni 269 Heikkilä, Aaro 223 Heikkinen, Lasse 249 Helminen, Heikki 161 Heløe, Leif Arne 254 Heräjärvi, Henrik 173 Hiltunen, Mikko 263

272


Kuusisto, Alina 254 Kykkänen, Eeva 106, 222 Kytö, Meri 258 Kärenlampi, Petri 71 Laine, Patrik 234 Lajunen, Lauri 50 Lammentausta, Veli-Matti 123 Lamminsalo, Marko 111, 191 Lehikoinen, Anita 13 Lehtinen, Tapio 93 Lehtonen, Mikko 258 Leinonen, Risto 92 Levonen, Anna-Liisa 95 Lintunen, Petri 18, 20, 22, 30, 38, 48, 51, 63, 64, 145, 179, 195 Lähteenmäki, Maria 157 Länsimies, Esko 202 Maijala, Marja 101 Mahonen, Anitta 238 Makkonen, Soili 39, 46, 47, 65, 66, 68, 139 Maltamo, Matti 170, 198 Matsuda, Takeo 214 Meriläinen, Mikko 215 Meriläinen, Tuomo 48, 65, 66, 68, 176, 178, 222 Merta, Valto 122 Miettinen, Pauli 218 Miettinen, Pekka 78 Miettinen, Tarmo 201

Kangas, Jyrki 94, 174, 207, 239 Karjalainen, Pasi 34, 91, 109, 124, 157, 161, 192, 227, 232, 252 Karjalainen, Tero 34 Karjalainen-Jurvelin, Ritva 201 Katainen, Jyrki 143 Katajala, Kimmo 229 Kekkonen, Urho 75 Kekäle, Jouni 33, 53, 67, 68, 177 Kekäläinen, Jukka (IT-palveluneuvoja) 140 Kekäläinen, Jukka (akatemiatutkija) 140 Kettunen, Paavo 159 Kinnunen, Juha 39, 71, 184 Kirshenblatt-Gimblett, Barbara 222 Koivaara, Pekka 121 Kokko, Harri 197 Korhonen, Kari 140, 168 Korhonen, Kari A. 140 Korhonen, Rami 253 Korpela, Jukka 21, 163, 168, 177, 194, 238, 250, 267 Koskelo, Marko 120, 144, 262 Koslonen, Kalevi 110, 249 Kotiranta, Matti 225 Kuikka, Paavo 147 Kumpulainen, Jarkko 142, 143 Kumpulainen, Kari 151 Kupiainen, Jari 171

273


Pitkänen, Jaana 128 Porkka, Riitta 163, 215 Puhakka, Antero 13, 33, 42, 126, 152, 159, 184, 240 Puhakka, Jaakko 207 Puljujärvi, Jesse 234 Puro, Hanna 166, 167 Putous, Maarit 106, 108, 184, 248, 254 Pykäläinen, Jouni 155 Pärmi, Nikke 182 Rannikko, Pertti 200, 228 Recknagell, Helmut 2 Riekkinen, Wille 12, 55, 57, 75, 76, 135, 182 Riepponen, Juha 68, 190 Ripatti, Mikko 92, 172 Risikko, Paula 204, 205 Rissanen, Olli 253 Rissanen, Sari 72 Ronkanen, Päivi 236 Rosti-Siira, Anu 105 Rouvinen, Juha 263 Ryhänen, Tarja 47, 62 Ryynänen-Karjalainen, Lea 32, 57, 109, 179 Ryökäs, Esko 93 Saarela, Janne 166 Saarti, Jarmo 23, 70, 149, 166, 186, 198, 216, 220 Sairinen, Rauno 171 Sajama, Seppo 185 Sallinen, Jussi 35 Savolainen, Jouko 199, 233 Seppälä, Serafm 234, 248 Siilin, Lea 259

Mikkanen, Pirkko 228 Mononen, Tuija 171 Myllys, Riikka 108 Myrsky, Matti 138 Mäkelä, Matti 223 Mäntyselkä, Pekka 133, 214, 218 Määttä, Tapio 138, 187 Mönkkönen, Jukka 39, 45, 53, 55, 56, 57, 60, 61, 64, 65, 67, 68, 73, 105, 119, 159, 179, 207, 214, 215, 252, 264, 265, 269 Naumanen, Lea 139 Nerg, Päivi 13, 18, 51, 52, 65 Nevala, Arto 39, 97, 167, 177, 231, 238, 239, 244, 267 Niemi, Katri 96 Nieminen, Petteri 173 Niinistö, Sauli 99, 134 Niskanen, Iivo 115 Nurmi, Tapio 229 Nuutinen, Juhani 74 Nyman, Jopi 67, 194, 212 Närhi, Matti 165, 242, 255 Paavonsalo, Matti 32, 59, 70, 147, 198, 202 Pakkanen, Tapani 33, 50, 74, 175, 219, 221, 224, 247, 256, 259 Pakkanen, Tuula 219 Palin-Palokas, Tuija 254 Palokas, Kari 111, 189 Pasterstein, Dennis 131 Pesonen, Erkki 110, 148 Pesonen, Martti 188, 226, 228, 236 Pietarinen, Janne 95, 168, 264 Pihlajamäki, Jussi 95, 191, 263

274


Uusitupa, Matti 12, 14, 20, 29, 31, 38, 50, 51, 52, 82, 183, 190, 191, 202, 258 Valkonen, Ville 164 Vartiainen, Perttu11, 13, 14, 18, 28, 31, 37, 41, 46, 47, 48, 49, 51, 60, 61, 68, 139, 194, 215, 259 Venäläinen, Juhana 235 Vikman, Noora 99 Viluksela, Matti 252 Virratvuori, Jussi 99 Von Wright, Atte 161 Väänänen, Kalervo 24, 25, 32, 58, 59, 60, 119, 157, 178, 252 Wahlroos, Björn 179 Ylä-Herttuala, Seppo 217 Äikiä, Esa 165, 176

Siiskonen, Harri 32, 61, 62, 71, 73, 200, 208, 264 Sikanen, Lauri 69, 132, 135, 172, 241 Silvennoinen-Kuikka, Helena 147, 193, 219 Sipilä, Juha 94, 205, 206, 207 Sulkava, Raimo 129, 148 Suvanto, Mika 64, 83, 86, 190, 219, 221, 263 Taalas, Petteri 55, 182 Tanninen, Hannu 230 Tanskanen, Minna 97, 193, 266 Tanskanen, Sami 114, 116 Tanzi, Rudolph 263 Tapaninen 192 Tedre, Matti 243 Tervonen, Liisa 101, 127, 149, 208 Tiihonen, Jari (palveluneuvoja) 141 Tiihonen, Jari (professori) 141 Tiilikainen, Kimmo 206 Tokola, Timo 152 Tolkki, Lauri 96, 140 Tolvanen, Matti 33, 75, 130, 131, 137, 232, 236 Torvinen, Markku 70, 153, 198 Tuomainen, Lea 97, 139, 164 Tuomilehto, Jaakko 183 Turtiainen, Matti 200 Turtiainen, Miia 138, 200 Turunen, Jussi 144 Turunen, Risto 21, 77, 130, 170, 186, 212 Turunen, Satu 127 Trump, Donald 134 Tuunainen, Pasi 171 Töttö, Pertti 108 Ubani, Martin 87, 209, 233 Urtti, Arto 53

275


Keruuseen osallistuneet Pertti Anttonen Jan Behm Ismo Björn Valtteri Bovella Olli Gröhn Ari Haaranen Raimo Halonen Susanna Haverinen Tero Heiskanen Henrik Heräjärvi Helena Hirvonen Jouni Holopainen Riitta Holopainen Aleksis Honkanen Pasi Huttunen Petri Hynynen Jussi Hyvärinen Juha Hämäläinen Mirjami Ikonen

Arja Juntunen Jukka Jurvelin Japo Jussila Jukka Juutilainen Helmi Järviluoma-Mäkelä Saija Kalliomäki Jyrki Kangas Jukka Kananen Sanna Kanerva Pasi Karjalainen Tero Karjalainen Kalle Kattelus Jouni Kekäle Jukka Kekäläinen Jari Kellokoski Pekka Koivaara Leena Kolehmainen Kari Korhonen Leena Korhonen

276

Jukka Korpela Marko Koskelo Pauliina Koskimäki Kalevi Koslonen Veli-Matti Kosma Ville Kuismin Jarkko Kumpulainen Jonna Kumpulainen Jari Kupiainen Eeva Kykkänen Marko Lamminsalo Leena Lampinen Pertti Lappi Kari Lehtinen Henri Leskinen Olli Majaluoma Soili Makkonen Mikko Meriläinen Pekka Mäntyselkä


Tapio Määttä Jukka Mönkkönen Päivi Nerg Arto Nevala Samuli Nieminen Miko Nilsson Jopi Nyman Matti Närhi Tatu Näsänen Saara Oravuo Matti Paavonsalo Tapani Pakkanen Kari Palokas Ville Pellinen Anne Pennanen Emma Peräkylä Erkki Pesonen Sofa Pesonen Jussi Pihlajamäki Marko Piipponen Jaana Pitkänen

Antero Puhakka Maarit Putous Hanna Puro Päivi Puustjärvi-Soininen Saija Repo Samuli Reunamo Juha Riepponen Mikko Ripatti Sari Rissanen Lea Ryynänen-Karjalainen Janne Saarela Jarmo Saarti Kauko Salo Jouko Savolainen Serafm Seppälä Harri Siiskonen Lauri Sikanen Helena Silvennoinen-Kuikka Anne Sulkakoski Rosa Summanen Liisa Suominen

277

Outi Suorsa Mika Suvanto Minna Tanskanen Sami Tanskanen Ari Tervashonka Liisa Tervonen Lauri Tolkki Matti Tolvanen Markku Torvinen Lea Tuomainen Risto Turunen Matti Viluksela Martin Ubani Matti Uusitupa Lasse Vartiainen Juhana Venäläinen Jiri Vihvainen Anetta Väänänen Seppo Ylä-Herttuala


Print ISBN: 978-952-61-3224-2 (nid.)

Profile for University of Eastern Finland

Idän jättiläinen ja muita kaskuja Itä-Suomen yliopistosta  

Idän jättiläinen ja muita kaskuja Itä-Suomen yliopistosta -kirjaan on koottu kaskuja ja tarinoita yliopiston kymmenvuotisen historian ajalta...

Idän jättiläinen ja muita kaskuja Itä-Suomen yliopistosta  

Idän jättiläinen ja muita kaskuja Itä-Suomen yliopistosta -kirjaan on koottu kaskuja ja tarinoita yliopiston kymmenvuotisen historian ajalta...

Profile for uniuef