Pohjola Norden 2 2015

Page 1

PN 2/2015

POHJOLA-NORDEN

Pienen budjetin elokuvia Färsaarilta Tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen Pohjolassa 4 Den nya styrelsen presenteras 10

Verksamhet med låg tröskel 34 Suomen ystävä Pohjoiskalotilta 37


sisällys innehåll

PN

Maija Myllymäki

POHJOLA-NORDEN

POHJOLA-NORDEN AIKAKAUSLEHTI / TIDSKRIFT ISSN 1456-7644 (painettu) ISSN 1799-781X (verkkojulkaisu) Päätoimittaja / Chefredaktör Michael Oksanen Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare Susanna Puisto lehti@pohjola-norden.fi Osoite / Adress Fredrikinkatu/ Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki / Helsingfors puh. / tfn 09 - 4542 080 pohjola-norden@unionimedia.fi www.pohjola-norden.fi

Oulun seudun Pohjola-Nordenin nuorten tapaamisissa meno on kotoisaa. Järjestön arkeen kuuluvat olennaisesti pienet Pohjoismaihin liittyvät kulttuuritapahtumat. Sivu 30

Pääkirjoitus / Ledare.....................................................................................................3 Pohjoismaiden puolustusyhteistyössä edelleen käyttämätöntä potentiaalia......... 4

Ilmoitusmyynti / Annonsförsäljning Michael Oksanen puh. / tfn 0400 795 235 michael.oksanen@ pohjola-norden.fi

Sherlock i Oslo / Sherlock Oslossa.............................................................................. 8

Ulkoasu ja taitto / Layout och ombrytning Leila Tarvainen Unionimedia Oy

Ajankohtaista / Aktuellt.............................................................................................16

Paino / Tryckeri Forssa Print Oy 2015 Painos / Upplaga 10 000 kpl/st Ilmestymisajat / Utgivningsdagar 2015

Pohjola-Nordenin uusi hallitus...................................................................................10 Här är / Täällä Stockholm........................................................................................... 13 Här är / Täällä Köpenhamn.........................................................................................15 Työsarkana Pohjoismaat ...........................................................................................18 Pieni mutta pippurinen festivaali / En liten festival men naggande god................ 20 Här är / Täällä Reykjavik.............................................................................................23 Pohjoismaista elokuvaa vauvasta vaariin / Nordisk film för ung som gammal...... 24 Det civila samhället med det osynliggjorda folket....................................................27 Herkkuja ja hauskaa eri puolilta Pohjolaa................................................................ 28

3/2015 aineisto/material 19.8. ilmestyy/utkommer 17.9.

Pohjola-Norden i Helsingfors ordnar mångsidigt program.......................................33

Hinta 25 e / vuosikerta Pris 25 e / årgång

Uudenkaupungin Pohjola-Norden täytti 70 vuotta...................................................36

Kansikuva / Omslagsbild Nordens Hus på Færøerne / norden.org

Pohjoismaista hauskaa kolmekymppisille / Nordiskt kul för trettioåringar............ 34 Ragnar Lassinantti – Suuri Suomen ystävä Pohjoiskalotilta....................................37 Här är / Täällä Oslo.....................................................................................................39 Elokuvaa pienellä budjetilla / Film med liten budget............................................... 40

Pohjola-Norden ry:n jäsenlehti Pohjola-Norden on Pohjoismaisen kansalaisyhteistyön keskusliitto.

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto haluaa tasa-arvotyön jatkuvan......................... 44

Pohjola-Norden rfs medlemstidning Pohjola-Norden är centralförbundet för folkligt nordiskt samarbete.

Nordjobb 30 år............................................................................................................ 46

Ajankohtaista Nuorisoliitossa.................................................................................. 45 Haloon kuulumisia! / Nyhter från Hallå!................................................................... 48 Vi presenterar en medlem..........................................................................................52 Verkkopuoti / Nätboden.............................................................................................55

2


pääkirjoitus  ledare

Michael Oksanen pääsihteeri / generalsekreterare

Norden i tiden

Ajassa kiinni oleva Pohjola

Att skriva en ledare till tidningen känns som att avge en kvartalsrapport. Jag har under mina första månader inom Pohjola-Norden fått uppleva hur brett vårt arbetsfält de facto är och samtidigt har jag insett vilken stor potential vi har med vår verksamhet och organisation. Jag har under de senaste månaderna rest runt på fältet och träffat flertalet föreningar och aktiva. Jag tror att det är ytterst viktigt att vi från förbundets sida för en kontinuerlig dialog med medlemsföreningarna och att vi bygger ett ömsesidigt förtroende mellan föreningarna och förbundet. Vi är ju ändå samma nordiska familj. Därtill bör förbundets ledning få ta del av vad fältet önskar och vill ha för service så att man på alla sätt och vis kan stöda föreningarnas jobb. Därför tror även jag att Pohjola-Norden bör förnya sin organisation, få en gemensam strategi och göra upp klara spelregler för verksamheten. Föreningsverksamheten i Finland har och kommer att förändras. Förr var föreningstillhörighet något som man hade från vaggan till graven medan man idag ser en klar trend i att människor deltar i föreningsverksamheten just då man vill och hittar något man är intresserad av. Detta betyder även att vi som jobbar med att sprida nordism borde fundera på om vi kunde göra detta ännu effektivare via nya verksamhetsmodeller. Jag tror nämligen att vi innehar ett varumärke som verkligen är hett ämne just nu. Norden är högaktuell i mycket; litteratur, musik, teater, tv, politik, resor, mat m.m. jag tror att Pohjola-Norden bör marknadsföra sin verksamhet till folket som en ”feel good” organisation och via detta visa upp styrkan och nyttan i nordiskt samarbete. Via verksamhet kan vi sprida nordismen till nya generationer. Nästa kvartal kommer att genomsyras av jobbet med att lyfta fram Pohjola-Norden som en aktör på den spelplan vi hör hemma. Vi bör våga lyfta fram våra åsikter och föra en aktiv och synlig dialog nationellt, för sanningen är att om man syns så finns man. Nu är det bara att börja staka ut riktningen för vår egna nordiska väg. 

Pääkirjoituksen kirjoittaminen on kuin tekisi neljännesvuosiraporttia. Olen ensimmäisinä kuukausinani Pohjola-Nordenilla saanut nähdä, miten laaja toimintakenttämme todellisuudessa on. Samalla olen huomannut, miten suuri potentiaali toiminnallamme ja järjestöllämme on. Viime kuukausina olen matkustanut paljon ympäri kenttää ja tavannut suurimman osan yhdistyksistä ja aktiiveista. Uskon, että on erittäin tärkeää luoda liiton ja yhdistysten välille jatkuva keskusteluyhteys sekä rakentaa molemminpuolinen luottamus. Olemmehan samaa pohjoismaista perhettä. Tämän lisäksi liiton johdon on saatava tietoa siitä, mitä kenttä toivoo ja millaisia palveluja se tarvitsee, jotta kentän työtä voidaan tukea kaikin mahdollisin tavoin. Siksi on mielestäni tärkeää uudistaa myös Pohjola-Nordenin organisaatiota ja luoda sekä yhteinen strategia että selkeät pelisäännöt toiminnalle. Yhdistystoiminta on Suomessa murroksessa ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Ennen yhdistyksen jäsenyys sitoi kehdosta hautaan. Tänä päivänä yhä useampi osallistuu yhdistystoimintaan silloin, kun se itselle sopii ja kun tarjolla on jotain kiinnostavaa. Tämän vuoksi myös meidän, jotka työskentelemme pohjoismaisuuden puolesta, tulisi miettiä, voisimmeko tehdä työtämme entistä tehokkaammin uusien toimintamallien avulla. Uskon nimittäin, että meillä on brändi, joka juuri nyt on todella ajankohtainen. Pohjoismaisuus on kova sana monella saralla: kirjallisuudessa, musiikissa, teatterissa, tv:ssä, politiikassa, matkailussa, ruoassa ja niin edelleen. Mielestäni Pohjola-Nordenin tuleekin markkinoida toimintaansa ihmisille ”feel good” -yhdistyksenä ja tällä tavoin todistaa pohjoismaisen yhteistyön vahvuus ja hyöty. Toiminnan kautta voimme viedä pohjoismaisuutta eteenpäin uusille sukupolville. Seuraava neljännesvuosi tulee painottumaan PohjolaNordenin esiintuomiseen sillä kentällä, jolle kuulumme. Meidän tulee uskaltaa nostaa esiin mielipiteitämme ja käydä aktiivista ja näkyvää keskustelua. Sillä totuus on, että se on olemassa, joka näkyy. Nyt meidän täytyy vain luoda oma pohjoismainen tiemme uudelleen. 

3


Pohjoismaiden puolustusyhteistyössä edelleen käyttämätöntä potentiaalia

Puolustusministerinä vuosina 1990–1995 toiminut Elisabeth Rehn toteaa, että pohjoismainen puolustusyhteistyö on hänen ministeriajoistaan kaikeksi onneksi muuttunut. Rehn tuli ministeriksi kylmän sodan loppumetreillä, joten ministerien väliset keskustelunaiheet oli tarkkaan rajattu. – Virallisesti yhteisissä kokouksissa oli sallittua keskustella vain YK:n rauhanturvaoperaatioista. Kaikki Pohjoismaathan olivat tuolloin suuria rauhanturvaajamaita. Vapaammat epäviralliset keskustelut tapahtuivat tunnin mittaisilla aamukahveilla virallisten tapaamisten ohessa. Nykyään ministerikokouksissa puhutaan kaikesta ajankohtaisesta. Rehnistä tuntuu, että YK on jäänyt jopa vähän taka-alalle keskusteluissa. Yhteiset materiaalihankinnat olivat pöydällä jo Rehnin ministeriaikana. Suomi kuitenkin päätyi tilaamaan Hornetit USA:sta, mikä hetkellisesti koetteli yhteistyötä Ruotsin kanssa. Ruotsi oli toivonut Suomen tilaavan hävittäjät länsinaapurista. – Silloin kuului sellaistakin, että yhteisistä materiaalihankinnoista kyllä puhutaan, mutta todellisuus on toista. Kaiken kaikkiaan pohjoismainen yhteistyö oli Rehnin ministeriaikana kuitenkin hyvää. Hänen mielestään yhteistyötä olisi mahdollista viedä vielä paljon pidemmällekin, vaikka kansalliset intressit eivät koskaan tule katoamaan.

Tasa-arvo vaatii työtä myös Pohjoismaissa Elisabeth Rehn on urallaan työskennellyt useissa eri tehtävissä YK:ssa ja näkee maail-

4

Susanna Puisto

Elisabeth Rehnin mukaan pohjoismaista puolustusyhteistyötä on mahdollista edelleen tiivistää. Lisäksi hän peräänkuuluttaa maiden välistä yhteistyötä tasa-arvoasioissa.

Elisabeth Rehn puhui Pohjola ja muuttunut turvallisuus -seminaarissa.

manjärjestön merkittävänä toimijana jatkossakin. Kiinnostuksen YK:ta kohtaan hän kokee laimentuneen osittain sen vuoksi, ettei järjestö ole kyennyt ratkaisemaan esimerkiksi Syyrian tilannetta. – Mutta YK:n perustyö toimii edelleen hyvin. Esimerkiksi lapsikuolleisuus on laskenut merkittävästi. Yhä useampi lapsi,

tytöt mukaan lukien, pääsee kouluun ja työ ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi jatkuu. Tämä kaikki tulisi muistaa, ja YK:n työtä pitäisi arvostaa. Tasa-arvotyö on edelleen tärkeää myös Pohjoismaissa, eikä nuorten naisten tulisi tyytyä tilanteeseen, jossa naisen euro on 80 senttiä ja lasikatto olemassa. – Tasa-arvokysymyksissä Pohjoismaat voisivat löytää toisensa paremminkin ja teemaa tulisi pitää esillä myös pohjoismaisessa yhteistyössä. Myös Pohjola-Norden voisi tarttua aiheeseen. Rehn kertoo pohjoismaisen yhteistyön toimivan YK:n sisällä, vaikka välillä juututaan epäolennaisuuksiin. Ministeriaikanaan Rehn vastasi myös tasa-arvoasioista ja on siinä roolissa itsekin lukenut YK:ssa Pohjoismaiden yhteisiä lausuntoja. – Yhteistyötä toki rajoittaa se, että osa Pohjoismaista on EU:n jäseniä. Näin ollen niiden kannat eivät voi olennaisesti poiketa EU:n kannoista, kylläkin lisätä olennaisia yksityiskohtia. Rehn on tällä hetkellä UN Womenin alaisessa High-level Advisory Group for Global Study on SCR 1325 -asiantuntijaelimessä sen ainoana pohjoismaisena jäsenenä. 1325 on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma Naiset, rauha ja turvallisuus vuodelta 2000.

Naisten tärkeä rooli rauhantyössä Elisabeth Rehn tunnetaan aktiivisesta työstään naisten aseman parantamisen ja rauhanrakentamisen puolesta. Hän toteaa, että onnistunut rauhanprosessi edellyttää sitä, että miehet ymmärtävät naisten näkö-


Jukka Suomela

Norjan puolustusministeri Ine Marie Eriksen Søreide (vas.), Elisabeth Rehn ja Ruotsin puolustusvaliokunnan jäsenen Maria Weimer.

kulman arvon rauhaa rakennettaessa. – En kuitenkaan tarkoita ennalta määrättyä lukumäärää. Naisten on oltava osaavia ja heillä on oltava lisäarvoa, jota antaa rauhanprosessille. Sellaisia naisia kyllä löytyy pilvin pimein ympäri maailmaa. Surullisena esimerkkinä Rehn mainitsee Srebrenican, jossa teloitettujen miesten äidit ja vaimot jäivät sodan jälkeen ilman statusta. Koska ruumiit joukkohaudattiin, naisten leskeydestä ei löytynyt todisteita. Sittemmin uhrien jäänteitä on löytynyt, mutta naiset ovat edelleen katkeria. Daytonin rauhansopimus ei huomioinut ihmisten hätää. – Potocarin hautausmaalla, johon tuhannet tunnistetut on haudattu, tapasin naisia, jotka puhuivat siitä, miten monta prosenttia heidän miehestään tai pojastaan on löytynyt. Eräs nainen kertoi pojastaan löytyneen 5 prosenttia.

Naisia tarvittaisiin Rehnin mukaan lisää myös poliisiin ja armeijaan. Väkivalta harvoin päättyy itse sodan tai konfliktin päätyttyä, ja tuolloin olisi erittäin tärkeää, että väkivaltaa kokeneet naiset voisivat kääntyä esimerkiksi naispuolisten poliisien puoleen. – Ollessani itse ministerinä minuun ottivat yhteyttä naiset, joita puolustusvoimien palveluksessa olleet esimiehet olivat ahdistelleet. En usko, että he olisivat uskaltaneet kääntyä miespuolisen ministerin puoleen asian viemiseksi eteenpäin. Minä sen sijaan nostin asiasta jumalattoman haloon. Lisäksi Rehn sai yhteydenottoja esimerkiksi nuorilta miehiltä, jotka vanhemmat olivat pakottaneet armeijaan ja joilla oli henkilökohtaisia vaikeuksia. Kyseessä oli usein viimeinen hätähuuto, ja Rehn auttoi monta heistä pois palveluksesta. Rehn

kertoo suitsineensa kovalla kädellä myös simputusta ja järkyttyneensä syvästi joistain yksittäisistä tapauksista.

Naisten rauhantyö epämuodikasta Kysyttäessä mikä Elisabeth Rehnin itsensä sai tekemään rauhantyötä, kertoo hän ministeriaikansa olleen ratkaiseva kipinä. Edellä mainittujen kokemusten lisäksi rauhanturvaoperaatiot tekivät suuren vaikutuksen. – Ymmärsin tuolloin armeijan olevan niin paljon muutakin kuin pelkkiä Horneteja ja tankkeja. Vierailin ministeriaikanani useasti eri rauhanturvaoperaatioiden luona tutustumassa niiden toimintaan. Pohjola ja muuttunut turvallisuus -seminaarissa Rehn totesi, että rauhanliikkeessä mukana olevien naisten määrä on Pohjoismaissa nykyään paljon vähäisempi kuin aiemmin. Tämä johtuu hänen ymmärtääk-

5


seen osaltaan elämän kiireellisyydestä nykyyhteiskunnassa. Rauhantyöstä on myös ehkä tullut vanhanaikaista ja epämuodikasta. – Useampi vuosikymmen sitten sisareni oli mukana rauhanmarssilla Kööpenhaminasta Pariisiin. Sellaisia ei enää järjestetä, eikä nyrkkiä lyödä pöytään rauhan puolesta. Ydinaseet eivät kuitenkaan ole valitettavasti mihinkään kadonneet. Kuluvan vuoden alusta Norja siirtyi ensimmäisenä Pohjoismaana tasa-arvoiseen asevelvollisuuteen. Rehn itse teki ministerinä aloitteen, joka mahdollisti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa 1990-luvulla. Hänen mukaansa asiaa valmistellut työryhmä ei tuolloin käsitellyt asiaa niinkään tasa-arvokysymyksenä. Sen sijaan, että Suomessakin siirryttäisiin suoraan tasa-arvoiseen asevelvollisuuteen, Rehn mielellään näkisi, että myös naiset kutsuttaisiin kutsuntoihin yhdessä asevelvollisten kanssa. – Ongelma on, etteivät nuoret naiset juuri saa tietoa maanpuolustustyöstä. Kaikkien kutsuminen toki vaatisi sekä taloudellisia että ajallisia resursseja, mutta se voisi olla ensimmäinen askel maanpuolustustiedon jakamiseksi koko ikäluokalle.

Ihmisten kohtaloita ei saa sivuuttaa Toimiessaan YK:n tehtävissä Balkanilla 1990-luvun lopulla Elisabeth Rehn kertoo ymmärtäneensä, että tärkeintä rauhanrakentamisessa on ymmärtää, mitä todella on tapahtunut. – Usein neuvottelut käydään kaukana sotatantereilta ja sodan uhrin kohtalo on kaukana neuvotteluista. Yksittäisten ihmisten hätä ei ole tarpeeksi läsnä, ja neuvotteluissa piirretään karttoja, jotka siirtävät ihmiset kodeistaan kuin pelinappulat. Rehn kertoo Balkanilla pyrkineensä tapaamaan siviilejä mahdollisimman paljon ja aiheuttaneensa siinä samassa harmaita hiuksia turvamiehelleen. – Yritin eksyttää hänet, jotta pääsisin tapaamaan ihmisiä kahden kesken. Joskus onnistuin, joskus en. Pitkään rauhantyötä tehneeltä pitää toki kysyä myös suosikkirauhanlaulua. Rehn toteaa niitä olevan monta, mutta nimeää tällä kertaa kappaleen Where Have All the Flowers Gone.  Teksti: Susanna Puisto

6

Armeija tarvitsee lisää naisia Venäjä ja naisten rooli maanpuolustuksessa puhuttivat Pohjola-Nordenin turvallisuusseminaarissa.

Pohjola-Norden ja Elisabeth Rehn Bank of Ideas järjestivät huhtikuun puolessa välissä seminaarin Pohjolan muuttuneesta turvallisuustilanteesta. Panelisteina seminaarissa olivat muun muassa Suomen ja Norjan puolustusministerit. Seminaari sai poikkeuksellista mediahuomiota, kun Pohjoismaiden puolustusministerien yhteisen julkilausuman jälkimainingeissa Venäjä ilmaisi vain päivää ennen seminaaria olevansa huolissaan Pohjoismaiden tiivistyvästä yhteistyöstä. Venäjän mukaan se johtaa Suomen ja Ruot-

sin yhä voimakkaampaan lähentymiseen sotilasliitto Natoa. Norjan puolustusministeri Ine Marie Eriksen Søreide ihmetteli Venäjän reaktiota, koska julkilausumassa kirjoitettiin siitä, mitä pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä on jo parinkymmenen vuoden ajan tehty. Kysyttäessä Naton roolista Pohjoismaissa Søreide vastasi, että Norjan näkökulmasta pohjoismainen puolustusyhteistyö täydentää Nato-yhteistyötä. Hän uskoi myös Suomen ja Ruotsin näkevän pohjoismaisen yhteistyön maiden omaa puolustusta


Susanna Puisto

Elisabeth Rehn ja Maria Weimer osallistuivat seminaarin paneelikeskusteluun.

digitalisoitumisen kautta. Kybermaailman globaalin luonteen vuoksi kansainvälisen yhteistyön sanotaan olevan välttämätöntä, mutta Salmisen mukaan vaikuttaa siltä, että kyberturvallisuusyhteistyötä tehdään Pohjolassa tilanteessa, jossa yhteistyön ala määritellään eri maissa eri tavalla. Hänen kysymyksensä yhteistyöministereille olikin, miten digitaalista turvallisuutta sovitetaan yhteen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa osaksi kokonaisturvallisuutta. Suomen puolustusministeri Carl Haglund kertoi esimerkkinä käytännön kyberyhteistyöstä, miten Pohjoismaiden tietoturvaviranomaisilla on käytössä yhteinen turvallinen tietoliikenneyhteys. Lisäksi uusia mahdollisia yhteistyöaloja identifioidaan yhteispohjoismaisesti kyberturvallisuuteen liittyvissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan aiheissa.

berturvallisuudesta perinteisempään puolustuskysymykseen, asepalvelukseen, ja sen tulevaisuuden kehittämiseen. Peltokorpi muistutti, että Elisabeth Rehn oli puolustusministerinä ollessaan keskeinen vaikuttaja siihen, että naisten pääsy asepalvelukseen mahdollistui Suomessa vuonna 1995, lähes 10 vuotta Ruotsia ja Norjaa myöhemmin. Tästä huolimatta naisten maanpuolustustyö on Peltokorven mukaan edelleen erittäin heikkoa ja hajanaista, mikä heijastuu myös naisten aktiivisuuteen vapaaehtoisessa rauhantyössä. Myös paneelin moderaattori Elli Flen huomautti, että ensimmäinen asia, josta naisille Puolustusvoimien verkkosivuilla tiedotetaan, on palveluksen keskeyttäminen. Ruotsin puolustusvaliokunnan jäsenen Maria Weimer paljasti olevansa huolissaan Ruotsin asepalveluksen tilasta ja toivoi Pohjoismaiden tiivistävän yhteistyötä tasaarvoisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Naiset olivat yhtä mieltä siitä, että armeija tarvitsee lisää naisia. 

Puolustusyhteistyö edelleen heikkoa

Teksti: Heli Mäkipää

Kolmas seminaarissa paneelikeskustelua alustanut nuori tutkija, kasvatustieteiden tohtori Kaisa-Maria Peltokorpi, käänsi keskustelun informaatiosodankäynnistä ja ky-

Susanna Puisto

täydentävänä tekijänä niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Kuka saa puhua puolustuspolitiikasta? Venäjän reaktio toimi myös toisella tavalla loistavana johdatuksena seminaariin, jonka yksi aihe käsitteli informaatiosodankäyntiä ja sitä, kuka puolustuspolitiikasta saa puhua. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkijan Saara Jantusen mukaan informaatiosota on 2000-luvulla muuttunut mediasodasta some-sodaksi, jossa yleisö kutsutaan osallistumaan informaatiosodankäyntiin sen tuottajana. – Tätä sananvapauden ulkopolitisoitumista kuvaa se, kuinka myös Suomessa on kiistelty siitä, kenellä on oikeus puhua Ukrainan sodasta julkisuudessa. Sotilaat eivät saa puhua, koska heillä ei saa olla poliittisia mielipiteitä. Virkamiehet eivät saa puhua, koska he ovat vain osa toteuttavaa koneistoa. Tutkijat eivät saa puhua, jos heillä on motiivi, eli mielipide, eli näkemys. Kulttuurivaikuttajat eivät saa puhua, sillä he eivät ole oikeita asiantuntijoita, Jantunen kärjisti. Lapin yliopiston tutkija Mirva Salminen lähestyi puolustusyhteistyötä yhteiskunnan

Norjan puolustusministeri Ine Marie Eriksen Søreide kertoi pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä Norjalle.

7


Sherlock i Oslo Norsk kriminallitteratur är inte bara action och korrumperade poliser. I historikern Hans Olav Lahlums romaner möter man ett gammaldags Norge, där heder står högt i kurs och poliserna fortfarande är oförvitliga. Författaren Hans Olav Lahlums kriminalsvit utspelar sig under 1960-talet och tidigt 1970-tal, en tid då Norge var ett klas�samhälle och plikt ett honnörsord som man levde upp till. 1960-talet är en synnerligen intressant tidpunkt, en tid av förändring när oskuldsfullheten övergår i något annat, säger Lahlum. – Som historiker är jag mån om att skapa en autentisk tidsskildring, men det får inte bli för överlastat med tidsmarkörer, inte en tyngande kuliss.

Förändringens tidevarv När man läser Hans Olav Lahlums deckare slås man av hur litet Oslo var på 1960-talet. Men det frapperar en också hur det konservativa norska samhället vid den här tidpunkten stod inför stora omvälvningar. Vänsterrörelsen mobiliserade sig. Kvinnofrigörelsen blev ett hett tema. De första invandrarna kom och någonstans i bakgrun-

den spökade fortfarande ett obearbetat krigstrauma. Allt det här utgör litterärt stoff och i Lahlums deckarsvit finns många beröringspunkter till aktuella händelser och fenomen som formade det moderna Norge. Samtidigt fanns det konservativa motkrafter och i Lahlums böcker kan man bland förövarna ofta hitta personer som vill hindra utvecklingen eller rentav straffa samhällskroppen för att den tillåter kvinnopräster eller invandrarkvinnor att organisera sig. – Visst finns det ett politiskt drag i mina deckare, men alla mördare har inte en politisk agenda. Många brottslingar är helt enkelt onda, så där som i klassiska kriminalromaner av Agatha Christie eller Georges Simenon.

I Conan Doyles fotspår Samtidigt som Hans Olav Lahlums böcker skildrar ett Norge i förändring, vilar det något antikverat och sympatiskt över dem. Att läsa Lahlum är som att stiga in i en för-

Hans Olav Lahlum

fluten värld, där människor agerar utgående från pliktkänsla och där omvärlden är tacknämligt befriad från datorer och mobiltelefoner.

Sherlock Oslossa pixhill.com

Norjalainen rikoskirjallisuus ei ole ainoastaan toimintaa ja korruptoituneita poliiseja. Historioitsija Hans Olav Lahlumin romaaneissa kohdataan vanhanaikainen Norja, jossa kunnia on korkealla ja poliisit vielä moitteettomia.

8

Kirjailija Hans Olav Lahlumin rikossarja asettuu 1960-luvulle ja aikaiselle 1970-luvulle, aikaan jolloin Norja vielä oli luokkayhteiskunta ja velvollisuus oli kunniasana, jonka mukaan elettiin. 1960-luku on erityisen kiinnostava ajankohta, muutoksen aika, jolloin viattomuus muuttui joksikin muuksi, sanoo Lahlum. – Historioitsijana olen tarkka autenttisen ajankuvan luomisesta, mutta se ei saa ylikuormittua aikakausiviittauksilla ja muodostaa raskasta kulissia.

Muutosten ajanjakso Hans Olav Lahlumin dekkareita lukiessa yllättyy siitä, miten pieni Oslo oli 1960-luvulla. Samalla huomaa kuitenkin myös, miten Norjan konservatiivinen yhteiskunta oli tuolloin suurten muutosten edessä. Vasemmistoliike järjestäytyi. Naisten vapautumisesta tuli tärkeä teema. Ensimmäiset maahanmuuttajat saapuivat, ja jossain taustalla kummitteli käsittelemätön sotatrauma. Kaikesta tästä kehkeytyy dekkarisarja, josta löytyy useita kosketuspintoja ajankoh-


Författaren Hans Olav Lahlums kriminalsvit utspelar sig under 1960-talet och tidigt 1970-tal.

– Visst skulle mobiltelefoner och datorer göra brottslösandet enklare, men i deras frånvaro framträder karaktärerna tydligare. Dessutom slipper jag sätta mig in i en massa tekniska detaljer som inte intresserar mig ett dugg, säger Lahlum med ett skratt. Istället för DNA-analyser, teknisk bevisföring och renodlad action bjuds man som läsare på ett strävsamt och gammaldags polisarbete, där de gråa cellerna till slut löser mysteriet. Parallellerna till Christie, Sime-

non och i synnerhet Arthur Conan Doyle är många, inte minst i radarparet Kolbjørn Kristiansen och Patricia Louise Borchmann. Kristiansen, även kallad K2, är inte poliskårens skarpaste hjärna, men han är pålitlig och handlingskraftig, precis som doktor Watson. Den unga kvinnan Patricia Louise Borchmann är däremot knivskarp, en Sherlock-figur i rullstol som lyckas knyta ihop de lösa trådarna på ett brilliant sätt. Bara det utgör en anledning att stifta bekantskap

med dessa charmerande böcker. 

taisiin tapahtumiin ja ilmiöihin ja jotka muovasivat modernin Norjan. 1960-luvulla vaikuttivat myös konservatiiviset vastavoimat, ja Lahlumin kirjoissa voi hahmojen keskuudesta usein löytää henkilöitä, jotka haluavat estää kehityksen tai jopa rangaista yhteiskuntaa, joka sallii naispappeuden tai maahanmuuttajanaisten järjestäytymisen. – Toki dekkareistani löytyy poliittisia piirteitä, mutta kaikilla murhaajilla ei ole poliittista agendaa. Moni rikollinen on yksinkertaisesti paha, samalla tavalla kuin Agatha Christien tai Georges Simeonin klassisissa rikosromaaneissa.

lukeminen on kuin astuisi menneeseen maailmaan, jossa ihmiset toimivat velvollisuudentunnosta ja jossa ympäristö on miellyttävästi vapautettu tietokoneista ja kännyköistä. – Edesauttaisivathan kännykät ja tietokoneet rikosten ratkaisemista, mutta niiden poissaollessa hahmot piirtyvät selkeämmin. Samalla pääsen opettelemasta teknisiä yksityiskohtia, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, Lahlum kertoo nauraen. DNA-analyysien, teknillisten todisteosoituksien ja aidon toiminnan sijasta lukija vedetään mukaan ahkeraan ja vanhanaikaiseen poliisityöhön, jossa harmaat aivosolut lopulta ratkaisevat mysteerin. Yhtäläisyyksiä Christieen, Simeoniin ja etenkin Arthur Conan Doyleen on paljon, ei vähiten unelmapari Kolbjørn Kristiansenin ja Patricia

Louise Borchmannin kohdalla. Kristiansen, jota myös kutsutaan nimellä K2, ei ole poliiseista viisain, mutta hän on luotettava ja kyvykäs toimimaan, aivan kuten tohtori Watson. Nuori Patricia Louise Borchmann on sen sijaan pyörätuolissa istuva veitsenterävä Sherlock-hahmo, joka onnistuu liittämään irtonaiset palat uskomattomalla tavalla yhteen. Jo ainoastaan se on syy tutustua näihin viehättäviin kirjoihin. 

Conan Doylen jalanjäljissä Samalla kun Hans Olav Lahlumin kirjat kuvaavat Norjaa muutoksessa, on niissä jotain vanhanaikaista ja sympaattista. Lahlumin

Text och bild: Petter Lindberg, programledare och kulturredaktör på Yle Fem

Boktips: Menneskefluene (2010) Katalysatormordet (2012)

Teksti ja kuvat: Petter Lindberg Ohjelmajohtaja ja kulttuuritoimittaja, Yle Fem

Kirjavinkkejä: Menneskefluene (2010) Katalysatormordet (2012)

9


Anne-Mari Virolainen on Pohjola-Nordenin uusi puheenjohtaja Liittokokous valitsi liitolle uuden hallituksen seuraaville kahdelle vuodelle. Kuopiossa 25.4 pidetty liittokokous valitsi Pohjola-Nordenille uuden puheenjohtajan, kaksi varapuheenjohtajaa ja yhdeksän hallituksen jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Uusi hallitus aloittaa tehtävässään välittömästi, ja sen kausi on kaksivuotinen. Liiton puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti kansanedustaja Anne-Mari Virolainen (kok) ja varapuheenjohtajiksi niin ikään yksimielisesti kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sdp) ja pappi Simo Rundgren.

Liiton tavoitteena on uuden puheenjohtajiston ja hallituksen johdolla panostaa yhä enemmän asiantuntemuksensa esiin tuomiseen sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. – Suomi toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana 2016. Tässä yhteydessä Pohjola-Nordenilla on loistava tilaisuus tuoda esiin osaamistaan ja tavoitteitaan, toteaa Virolainen. 

Anne-Mari Virolainen är Pohjola-Nordens nya ordförande

Anne-Mari Virolainen

Förbundsmötet valde en ny förbundsstyrelse för följande två år. Förbundsmötet, som arrangerades i Kuopio 25.4, valde en ny ordförande, två vice ordföranden och nio styrelsemedlemmar med personliga suppleanter för förbundet. Den nya styrelsen börjar sitt arbete genast och dess mandatperiod är tvåårig. Till förbundets ordförande valdes enhälligt riksdagsledamot Anne-Mari Virolainen (saml.) och till vice ordföranden likadeles enhälligt riksdagsledamot Maarit FeldtRanta (sdp) och präst Simo Rundgren. Förbundets syfte är att med den nya ledningen satsa ännu mera på att föra fram sitt sakkunnande och även satsa på samhällelig påverkan. – Finland fungerar som orfdförande för Nordiska ministerrådet 2016. I det sammanhanget har Pohjola-Norden en utmärkt möjlighet att föra fram sitt kunnande och sina mål, kostaterar Virolainen. 

10

Stadens mottagning arrangerades på Valtuusto-virastotalo.

Pohjola-Nordenin hallitus 2015–2017 / Pohjola-Norden styrelse 2015–2017 Anne-Mari Virolainen, puheenjohtaja/ordförande Maarit Feldt-Ranta, varapuheenjohtaja/vice ordförande Simo Rundgren, varapuheenjohtaja/ vice ordförande Satu Haapanen (Anette Karlsson) Harry Helenius (Paula Mikkola) Pertti Kinnunen (Kristina Saari)

Ari Laitinen (Leena Kortesalo) Juhani Lönnroth (Mia Haglund) Pirjo Markkola (Arto Alkkiomäki) Heikki Pakarinen (Anne-Mari Karppinen) Kim Rantala (Karolina Lång) Satu Savolainen (Matti Erävala) Teksti ja kuvat: Susanna Puisto


PIIRIT JA ALUEET DISTRIKT OCH REGIONER www.pohjola-norden.fi/piiritoimistot www.pohjola-norden.fi/distrikt Itä-Suomen alue Östra Finlands region

Etelä-Savon piiri, Kuopion piiri ja Pohjois-Karjalan piiri Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio puh./tfn 050 530 7457 etela-savo@pohjola-norden.fi, kuopio@pohjola-norden.fi, pohjois-karjala@pohjola-norden.fi toim. joht./verksamhetsledare Anne Tuomainen

Etelä-Suomen alue Södra Finland

Uudenmaan piiri ja ent. Kaakkois-Suomen piiri Nylands distrikt och fd. Sydöstra Finlands distrikt Fredrikinkatu/Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki/Helsingfors puh./tfn (09) 4542 080

Keski-Suomen alue Mellersta Finlands region

Keski-Suomen Piiri / Mellersta Finlands distrikt Seminaarinkatu 26 B, 40100 Jyväskylä puh./tfn 050 4333 282 keski-suomi@pohjola-norden.fi toim. joht./verksamhetsledare Maija Keskinen

Pohjois-Suomen alue Norra Finlands region

Lapin piiri ja ent. Oulun piiri / Lapplands distrikt och fd. Uleåborgs distrikt Ainonkatu 1, 96200 Rovaniemi puh./tfn 040 861 4539 kirsi.lantto@pohjola-norden.fi toim. joht./verksamhetsledare Kirsi Lantto

Länsi-Suomen alue Västra Finlands region

Österbottens distrikt / Pohjanmaan piiri Storalånggatan 28–30 4 vån / Pitkäkatu 28–30 4 krs 65100 Vasa/Vaasa Tfn/puh. 040 550 6863 pohjanmaa@pohjola-norden.fi / anne-maj.salin@pohjola-norden.fi toim. joht./verksamhetsledare Anne-Maj Salin

Varsinais-Suomen alue Egentliga Finlands region

Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri Kulttuurikeskus, Uudenmaankatu 1/ Nylandsgatan 1, 20500 Turku/Åbo varsinais-suomi.satakunta@ pohjola-norden.fi egentligafinland.satakunda@ pohjola-norden.fi puh./tfn 0400 9955 46 krista.leivo@pohjola-norden.fi, toim. joht. / verksamhetsledare Krista Leivo

Tjaldur - ystävyysseura /vänskapsförening Färsaaret /Färöarna Suomi/Finland Uppik - ystävyysseura /vänskapsförening Grönlanti/Grönland Suomi/Finland

Fredrikinkatu/Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki/Helsingfors tjaldur@tjaldur.fi uppik@uppik.fi www.tjaldur.fi, www.uppik.fi

Tule mukaan toimintaan ja liity jäseneksi! Bli medlem!

Jäsenyys on kannanotto pohjoismaisuuden puolesta. Medlemskap är ett ställningstagande för det nordiska samarbetet. Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa www.pohjola-norden.fi Du kan ansluta dig till Pohjola-Norden även på www.pohjola-norden.fi o Haluan liittyä Pohjola-Nordenin henkilöjäseneksi / Jag vill ansluta mig till Pohjola-Norden som personmedlem (18 e) o Perhejäsenyys/Familjemedlemskap (9 e) o Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton jäsenyys/ Medlemskap i Pohjola-Nordens Ungdomsförbund (ilmainen/gratis) o Koulujäsenyys / Skolmedlemskap (20 e) o Yhteisöjäsenyys (jäsenmaksu määräytyy yhteisön koon mukaan) / Medlemskap för organisationer (medlemsavgiften beror på organisationens storlek) o En nyt liity jäseneksi, tilaan vain lehden / Jag prenumererar endast på tidningen och ansluter mig inte som medlem (25 e) o Haluan liittyä Pohjola-Nordenin kannatusjäseneksi / Jag vill ansluta mig till Pohjola-Norden som stödmedlem (18 e)

Nimi / Namn Osoite / Adress Postinumero ja -toimipaikka / Postnummer och -anstalt Puhelin / Telefon Sähköposti / E-post Syntymäaika / Födelsetid

Lahjoita!

Haluatko tukea pohjoismaista yhteistyötä ja Pohjola-Nordenin toimintaa? Voit lahjoittaa haluamasi summan tilille: Handelsbanken FI53 3131 1001 0762 43. Kirjoita viestikenttään ”lahjoitus”. Voit myös testamentata Pohjola-Nordenille. Ota yhteys asianajajaan tai liittotoimistoomme.

Ge en donation!

Lisätietoja / Ytterligare uppgifter (Koulu- ja yhteisöjäsenten laskutusosoite ja yhteyshenkilön tiedot / Skol- och organisationsmedlemmarnas faktureringsadress samt kontaktpersonens uppgifter)

Vill du understöda nordiskt samarbete och Pohjola-Nordens verksamhet? Du kan donera valfritt belopp till konto: Handelsbanken FI53 3131 1001 0762 43. Skriv ”donation” i meddelandefältet. Du kan också testamentera till Pohjola-Norden. Kontakta din advokat eller förbundskansliet. Päiväys ja allekirjoitus / Datum och underskrift

Lisätietoja Pohjola-Nordenista osoitteessa www.pohjola-norden.fi/jarjesto

www.pohjola-norden.fi/organisationen

Yhteystietojani käytetään ainoastaan Pohjola-Nordenin omaan tiedotukseen eikä niitä luovuteta ulkopuolisille tahoille.

&

Läs mer om Pohjola-Norden på

Kontaktuppgifterna används endast för Pohjola-Nordens interna information och ges inte ut till utomstående.

11


Hyvän mielen luettavaa

00003 Helsinki

Sopimus 5005877

Vastauslähetys

Pohjola-Norden

Pohjola-Norden betalar portot

Pohjola-Norden maksaa postimaksun

Taita ja niittaa tästä Vik och häfta ihop

Miten saada ote elämästä, jos mieli on vajonnut kaiken peittävään pimeyteen? Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa yrittää tarjota vastauksia. Ruotsalainen Linda Olsson (s. 1948) jätti uransa juristina Tukholmassa ja muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin. Kotiäitiys ei riittänyt tyydyttämään Olssonin elämänjanoa, joten hän päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyi kirjailijaksi. Esikoisteos Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi UudessaSeelannissa vuonna 2005 ja keräsi kehuja eri puolilta maailmaa. Olsson kirjoittaa teoksensa itse sekä ruotsiksi että englanniksi. Tänä keväänä suomeksi ilmestynyt Kun mustarastas laulaa on hänen neljäs romaaninsa. Olssonin oma elämäntarina on kuin suoraan hänen kirjoistaan. Niissäkin kohtaamme hahmoja, jotka vasta kypsällä iällä havahtuvat elämään ja pääsevät toteuttamaan haaveensa.

Uskallanko rakastaa? Kun mustarastas laulaa kertoo epätodennäköisestä ystävyydestä ja hukatun elämänhalun etsimisestä. Miten voi uskaltaa rakastaa, jos rakastaminen on aina tuottanut vain kipua? Linda Olssonin mukaan elämää ei voi elää vain puoliksi, vaan sille on joko antauduttava kokonaan tai sitten eristäydyttävä tyystin, eikä milloinkaan ole liian myöhäistä tulla onnelliseksi. Mustarastaan laulu kuvastaa kevättä, elämäniloa, toivoa ja rakkautta. Päähenkilöinä on kolme yksinäistä, samassa kerrostalossa Tukholman Södermalmilla asuvaa ihmistä. Henkilöiden menneisyyttä ja salaisuuksia paljastetaan vähä vähältä. Paniikkihäiriöisesti käyttäytyvä Elisabeth on eristäytynyt asuntoonsa ja odottaa ruoan loppumista. Elias on lahjakas kuvataiteilija, jota vaivaa pahan luokan lukihäiriö. Otto on leskimies, jonka elämää ja asuntoa täyttävät vain kirjat. Yhteensattumat saavat heidät ystävystymään kuin vahingossa. Lukeminen ja kirjat ovat merkittäviä paitsi esineinä, myös viittauksina maailmankirjallisuuden teoksiin. Alussa naapurukset jopa kommunikoivat lahjoittamalla toisilleen kirjoja ja osoittamalla niistä tiettyjä lauseita.

Kevyt lohtukirja Kun mustarastas laulaa muuttuu sitä iloisemmaksi, mitä pidemmälle lukee. Juonenkulku on positiivinen, ja ajallisesti siinä edetään talven pimeydestä kohti kesää ja valoa. Monet kirjabloggarit ovat maininneet Olssonin teoksia lohtukirjoikseen, joihin voi aina palata uudelleen. Olssonin romaaneja voikin pitää hyvän mielen viihderomaaneina. Parhaimmillaan Kun mustarastas laulaa on henkilöiden välisiä suhteita kuvatessaan. Luonto- ja kaupunkikuvaukset, hyvä ruoka ja viini luovat kivaa tunnelmaa, mutta välillä dialogi äityy kömpelöön mahtipontisuuteen.

12

&

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa. Gummerus 2015. Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi. Alkuteos: I skymningen sjunger koltrasten. Brombergs 2014. Kalle Keijonen


här är  täällä

STOCKHOLM Anders Billing Redaktör på nyhetsmagasinet Fokus Toimituspäällikkö, viikkolehti Fokus

Feministisk utrikespolitik

Feminististä ulkopolitiikkaa

Den konservativa brittiska tidskriften The Spectator har knappast för vana att hylla socialdemokrater. Men i slutet av mars hände det. I en kolumn tog den profilerade skribenten Nick Cohen till orda för att försvara den svenska utrikesministern Margot Wallström. Varför, frågade sig Cohen, fanns det ingen Wallström-affär? Varför höjdes inte fler tongivande röster till hennes försvar när hon angreps för sina ställningstaganden för mänskliga rättigheter i diktaturens Saudiarabien? Bakgrunden var förstås hennes regerings beslut den 10 mars att inte förlänga ett militärt samarbetsavtal med saudierna. Avtalet blev ökänt när Sveriges radio 2012 avslöjade att svenska staten, som en följd av det, hjälpte det saudiska kungadömet att projektera en vapenfabrik. Efter en infekterad debatt bestämde sig nu den halvårsgamla regeringen, bestående av socialdemokrater och miljöpartister, för att inte förnya det. Vänsterfolk jublade, men stora delar av borgerligheten och de svenska storföretagen rasade. Cohens text visade att Wallström hade mer stöd än vad som först verkade vara fallet. Även utanför vänstern fanns alltså folk som tänkte att det kanske inte var helt fel att ta en strid med en så problematisk regim som den i Riyadh. Processen liknade beslutet som samma regering hade fattade vid tillträdet i september i fjol, att erkänna en Palestinsk stat. Många ifrågasatte först utspelet, som gjorts utan samordning med EU. Men efter att parlamenten i både London och Paris gjort samma sak nyanserades bilden. Båda besluten kan sägas vara resultat av den mer idealistiska utrikespolitik som den nya regeringen vill föra och som Wallström själv kallar för ”feministisk”. Det övergripande målet för det svenska utrikesdepartementet under Margot Wallström lär vara att väljas in i FN:s säkerhetsråd nästa höst, för perioden 2017–2018. Om de senaste besluten har fört Sverige närmare eller längre från den posten återstår att se. Historiskt har nog inte idealism varit den bästa vägen till framgång i den typen av församlingar. Inte ens om man får stöd från ett magasin som The Spectator. 

Konservatiivisella brittilehti The Spectatorilla ei juuri ole tapana ylistää sosiaalidemokraatteja, mutta maaliskuun lopussa näin tapahtui. Kolumneillaan profiloitunut kirjoittaja Nick Cohen otti asiakseen puolustaa Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmiä. Cohen kyseli, miksei Wallströmin lausunnoista noussut enempää keskustelua ja hänen tuekseen saatu useampia vaikutusvaltaisia lausuntoja, kun hän tarttui Saudi-Arabian ihmisoikeuskysymyksiin. Taustalla on luonnollisesti Ruotsin hallituksen 10. maaliskuuta tekemä päätös katkaista sotilaallinen yhteistyösopimus saudien kanssa. Sopimuksesta tuli surullisenkuuluisa, kun Ruotsin radio vuonna 2012 paljasti, että sopimuksen seurauksena Ruotsin valtio tuki Saudien kuningaskuntaa asetehtaan suunnittelemisessa. Tulehtuneen keskustelun tuloksena sosiaalidemokraateista ja ympäristöpuolueesta koostuva puolen vuoden ikään ehtinyt hallitus päätti olla uusimatta sopimusta. Vasemmisto juhli, mutta suuri osa porvaristosta ja ruotsalaisista suuryrityksistä raivostui. Cohenin teksti osoitti, että Wallströmillä oli enemmän tukea kuin aluksi näytti. Jopa vasemmiston ulkopuolella ajateltiin, ettei ehkä ole aivan väärin olla eri mieltä niinkin ongelmallisen hallituksen kanssa kuin Riadissa on vallalla. Prosessi muistutti saman hallituksen vastaavanlaista päätöstä, jonka se teki heti aloitettuaan toimintansa viime vuoden syyskuussa, eli päätöstä tunnustaa Palestiinan valtio. Monet kyseenalaistivat odottamattoman päätöksen, josta ei ollut keskusteltu EU:n kanssa. Asia sai kuitenkin uusia sävyjä Lontoon ja Pariisin parlamenttien tehtyä saman päätöksen. Molempien päätösten voi sanoa olevan seurausta idealistisemmasta ulkopolitiikasta, jota Wallström itse kutsuu ”feministiseksi”. Margot Wallströmin johtaman ulkoministeriön kaikenkattava suunnitelma kuuluu olevan YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden saaminen kaudeksi 2017–2018. Ovatko viimeaikaiset päätökset lähentäneet tai loitontaneet Ruotsia tästä tavoitteesta, jää nähtäväksi. Historiallisesti idealismi ei ole niissä piireissä ollut paras tapa menestykseen. Ei edes silloin, kun tukea tulee The Spectatorin kaltaiselta lehdeltä. 

13


VÄRLDSSUCCÉN PÅ SVENSKA TEATERN!

Ilta-Sanomat

”Succén är ett faktum” Borgåbladet

”Mamma Mia vilken fest”

© LITTLESTAR

Tidningen Åland

SPECIALPRIS I AUGUSTI TILL POHJOLA-NORDENS MEDLEMMAR Tisdag–torsdag föreställningarna, A-plats 78€ (norm 88€)

www.mamma-mia.fi Boka biljetter via Svenska Teatern, Lippupiste eller på nätet www.mamma-mia.fi eller www.lippu.fi Svenska Teaterns biljettkassa är öppen måndag-fredag 10-18, lördag 12-18 samt 1 h innan föreställningen börjar tel. (09) 6162 1411 Gruppbokning måndag-fredag 10-16 tel. (09) 6162 1433 • Lippupiste måndag-söndag 7-22, tel. 0600 900 900 (1,98 €/min+lsa)

4318 7001 2345 6789 4318

MEDLEM MARIA A L G T VA R U B O D E N 0 1 6 3 1 2 3 4 5 6


här är  täällä

KÖPENHAMN Gunilla Heick Frilansjournalist Vapaa toimittaja

Priset av eftertraktade kolonialvaror

Himottujen siirtomaatuotteiden hinta

Slavhandeln är ett mörkt kapitel i Danmarks historia. Den inleddes i början av 1670-talet, då envåldshärskaren Christian V och Vestindisk Kompagni skulle skaffa hem varor från kolonierna – kryddor, tobak, bomull, rom och inte minst socker. För att producera varorna behövdes människor som kunde tåla både tropisk värme och hårda arbetsvillkor. Lösningen blev att importera svarta slavar från de danska besittningarna på Guldkusten, nuvarande Ghana. Snart gick skeppen i triangelfart: Från Danmark till Guldkusten med bland annat gevär och länkar för slavtransporterna, från Guldkusten till Dansk Vestindien, det vill säga St Thomas, St Croix och St John, med slavar, och slutligen från öarna till Danmark med de eftertraktade kolonialvarorna. Denna slaveriets dödsrutt fortsatte ända fram till år 1848, då guvernör Peter von Scholten frigav de danska slavarna på öarna. Man räknar med att Danmark fram till dess hade transporterat omkring 100 000 afrikaner till slavauktionerna i Dansk Vestindien och talet omfattar enbart de som överlevde. Lika många dog nämligen under transporterna. Detta placerar det dansk–norska kungariket på en pinsam sjundeplats bland världens slavhandlande nationer, efter USA på sjätteplatsen. I en ny bok, Slaverne dansede og holdt sig lystige, hävdar sjöfartshistorikern Kåre Lauring att trekantshandeln i själva verket gav underskott, att slavhandeln snarare ruinerade skeppsredarna än förgyllde dem. Frågan är då varför den fortsatte i flera hundra år? Lauring menar att det var för att handelskompanierna inte hade tillräcklig ekonomisk insikt för att förstå att de förlorade pengar på handeln. Det låter osannolikt. Odiskutabelt är det att slavhandeln var orsak till mycket lidande. Många rika familjer tog dessutom svarta slavar från kolonierna som tjänstefolk till Danmark. I vissa fall handlade det om att ge barn och unga möjlighet för skolgång och kristlig uppfostran. På det sättet kom Victor Cornelins, 7 år, till Danmark år 1905. Meningen var att han här skulle utbilda sig till lärare, för att sedan återvända till sin hemö St Croix. Men år 1917 sålde Danmark öarna till USA, och Cornelins strandade i Danmark. 

Orjakauppa on pimeä jakso Tanskan historiassa. Se alkoi 1670-luvun alussa, jolloin yksinvaltias Kristian V ja Länsi-Intian komppania hankkivat tavaraa siirtomaista – mausteita, tupakkaa, puuvillaa, rommia ja erityisesti sokeria. Aineiden tuottamiseksi tarvittiin ihmisiä, jotka kestivät trooppista lämpöä ja ankaria työoloja. Ratkaisuna käytettiin mustien orjien tuontia Tanskalle Kultarannikolla kuuluneilta alueilta eli nykyisestä Ghanasta. Pian alukset kulkivat kolmiota Tanskasta Kultarannikolle kivääri- ja ketjulastissa orjakuljetuksia varten, Kultarannikolta Tanskan Länsi-Intiaan eli St Thomasille, St Croix’lle ja St Johnille orjalastissa ja lopulta näiltä saarilta Tanskaan himottujen siirtomaatuotteiden kanssa. Tämä orjuuden kuolemanreitti jatkui aina vuoteen 1848, jolloin kuvernööri Peter von Scholten vapautti Tanskan saarille orjiksi tuodut ihmiset. Arvioidaan, että Tanska oli siihen mennessä kuljettanut noin 100 000 afrikkalaista Tanskan Länsi-Intian orjamarkkinoille ja luvussa ovat mukana ainoastaan hengissä säilyneet. Yhtä monet nimittäin kuolivat kuljetusten aikana. Tämä sijoittaa Tanska–Norjan kuningaskunnan piinalliselle seitsemännelle sijalle maailman orjakauppaa käyneiden valtioiden joukossa heti USA:n jälkeen. Uudessa kirjassa Slavern dansede og holdt sig lystige (Orjat tanssivat ja pitivät hauskaa) merenkulkuhisto­ rioitsija Kåre Lauring väittää, että kolmiossa käyty kauppa oli itse asiassa tappiollista, ja orjakauppa pikemminkin tuhosi laivanvarustajat kuin rikastutti heidät. Miksi kauppa silti jatkui vuosisatojen ajan? Lauringin mukaan kauppakomppanioilla ei ollut riittävästi taloudellista näkemystä, jotta ne olisivat ymmärtäneet häviä­ vänsä kaupankäynnissä. Tämä ei kuullosta uskottavalta. Kiistämätöntä on, että orjakauppa aiheutti paljon kärsimystä. Monet rikkaat perheet ottivat lisäksi mustia orjia siirtomaista palvelusväeksi Tanskaan. Joissain tapauksissa näin voitiin antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus koulunkäyntiin ja kristilliseen kasvatukseen. Tällä tavoin Victor Cornelins, 7 vuotta, saapui Tanskaan vuonna 1905. Tarkoitus oli, että hän kouluttautuisi opettajaksi palatakseen sitten kotisaarellensa St Crox’lle. Tanska kuitenkin myi saaret vuonna 1917 USA:lle, ja Cornelins jäi Tanskaan. 

15


ajankohtaista  aktuellt

Koonnut / sammanställt av: Susanna Puisto ja Linus Hielm-Dahlberg

Nordjobbia voi hakea toukokuun loppuun asti

Akseli Gallen-Kallelan Järvimaisema 1901, copyright Ateneum

Nordjobb tarjoaa 18–28-vuotiaille nuorille työpaikan toisessa Pohjoismaassa, välittää asunnon ja järjestää kulttuuriaktiviteetteja. Lisätiedot: www.nordjobb.org

Taidetta Norjasta ja Suomesta Ateneumissa Ateneumissa on 18.6.–27.9. nähtävissä näyttely Tarujen kansat. Näyttelyn aiheena ovat kansa, myytit ja tarinat Norjan ja Suomen taiteessa 1800–1900- lukujen vaihteessa. Ateneumin ja Norjan Nasjonalmuseetin yhteisnäyttelyn keskeisiä taiteilijoita ovat muun muassa Edvard Munch, Gerhard Munthe, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Theodor Kittelsen. Tarujen kansat -näyttely on kuvaus Suomen ja Norjan taiteen erityispiirteistä, mutta osoittaa samalla, kuinka uudenaikaista ja kansainvälisesti kiinnostavaa taidetta Pohjolan perukoilla tuolloin tehtiin. Lisätiedot: www.ateneum.fi

Modern Sky Helsinki 2015 Modern Sky Helsinki on uusi urbaani festivaali, joka täyttää 28.– 29.8. telakkarannan sisäpihan raikkaalla aasialaisella ja pohjoismaisella vaihtoehtomusiikilla ja muilla kulttuuri-ilmiöillä. Tapahtumassa moderni Aasia kohtaa uudenaikaisen Pohjois-Euroopan – New Asia Meets New Nordic. Ohjelmakattaus on monipuolinen paketti sisältäen tuoreita artisteja vaihtoehtomusiikin laajalta kentältä. Mukana on myös raikkaita dj-nimiä niin Aasiasta kuin Pohjoismaista. Lisätiedot: www.modernsky-helsinki.com

16

Ansökningstiden för Nordjobb pågår tills slutet av maj Nordjobb erbjuder ungdomar mellan 18–28 år sommarjobb i ett annat nordiskt land samt boende och deltagande i kulturella aktiviteter. Mera information: www.nordjobb.org

Toimintatukihaku elokuussa Syksyn toimintatukien hakuaika on jälleen elokuussa. Viimeinen hakupäivä on 22.8. Toimintatukea voivat hakea Pohjola-Nordenin piirit ja yhdistykset. 

Ansökningstid för verksamhetsstöd i augusti Ansökningstiden för höstens verksamhetsstöd är igen i augusti. Sista ansökningsdag är 22.8. Verksamhetsstöda kan ansökas av Pohjola-Nordens distrikt och föreningar. 

Stockholms Kulturfestival 2015 Stockholms kulturfestival arrangeras i år 11–16.8. På och runt Sergels torg bjuds det bland annat på gatuteater, marknad, performance och samtal. Mera information: www.kulturfestivalen.stockholm.se

Tukholman kulttuurifestivaali 2015 Tukholman kulttuurifestivaali järjestetään tänä vuonna 11.–16.8. Sergelintorilla ja sen ympäristössä on tarjolla muun muassa katuteatteria, markkinoita, performansseja ja keskusteluja. Lisätiedot: www.kulturfestivalen.stockholm.se


www.pohjola-norden.fi www.facebook.com/pohjolanorden

5 pohjoismaista kysymystä

1 2 3 4 5

?

Koska Norjan ja Ruotsin välinen valtioliitto purettiin? Mikä on puhutuin saamenkieli? Koska passivapaus astui voimaan Pohjoismaissa? Missä on kuvattu pohjoismainen elokuva Barbara (1997)? Mikä Pohjoismaa voitti jalkapallon Euroopan mestaruuden 1992?

Vastaukset 1. 1905 2. Pohjoissaame 3. 1952 4. Färsaarilla 5. Tanska

Scandinavian Metal på Kabelfabriken i september

Utställningen Folkhemmets mode på Nordiska museet På Nordiska museet i Stockholm visas en utställning med 39 stilfulla bilder från 1930–1950-talen fram till 23.8. I utställningen visas både modellbilder och vardagsmode fångat av framstående fotografer som Erik Holmén, Sten Didrik Bellander och Kerstin Bernhard. Mera information:

Sten Didrik Bellander, Nordiska museet

www.nordiskamuseet.se

Näyttely Folkhemmets mode Nordiska museetissa Tukholman Nordiska museetissa on esillä näyttely Folkhemmets mode 23.8. asti. Näyttely koostuu 39 tyylikkäästä valokuvasta 1930–1950-luvuilta. Näyttelyssä on esillä sekä muoti- että arkimuotikuvia, jotka ovat ottaneet kuuluisat valokuvaajat Erik Holmén, Sten Didrik Bellander ja Kerstin Bernhard. Lisätiedot: www.nordiskamuseet.se

pixhill.com

Scandinavian Metal -konserten på Kabelfabriken 26.9. presenterar nordiska metalband, som är verkligen populära nuförtiden. På estraden uppträder Amaranthe (SWE), Ensiferum (FIN), Jorn (NOR) och Pretty Maids (DEN). Biljetter och tilläggsinformation www.menolippu.fi och www.lippupalvelu.fi

Pohjoismaiselle kirjastoviikolle voi jo ilmoittautua Osoitteessa www.bibliotek.org/fi voi jo ilmoittautua mukaan ensi syksyn Pohjoismaiselle kirjastoviikolle. Viikkoa vietetään 9.–15.11. teemalla Ystävyys Pohjolassa. Vuoden teokset ovat Maria Parr Våffelhjärta, Marjun Syderbø Kjelnæs Skriva i Sandín ja islantilaiset saagat. Teokset käännetään suomeksi ennen kirjastoviikkoa. 

Det är möjligt att redan anmäla sig till Nordiska biblioteksveckan På www.bibliotek.org kan man redan anmäla sig till höstens Nordiska biblioteksveckan. Veckan firas 9–15.11 med temat Vänskap i Norden. Årets texter är Maria Parr Våffelhjärta, Marjun Syderbø Kjelnæs Skriva i Sandín och isländska sagor. Texterna översättas till svenska före biblioteksveckan. 

17


Työsarkana Pohjoismaat Pohjola-Nordenin Helsingin toimiston henkilökuntaan kuuluu neljä vakituista työntekijää sekä siviilipalvelusmies. Koulutoiminta hoidetaan nykyään Kuopiosta käsin, minkä lisäksi muita alueellisia toiminnanjohtajia on viisi.

Nina Nyman, medlems- och organisationssekreterare

Michael ”Miche” Oksanen, pääsihteeri Min uppgift är att leda kanslipersonalens arbete och vara en länk mellan kansliet och styrelsen. Mitt mål är att bidra till att utveckla förbundets verksamhet och strategiska arbete. Därtill sköter jag om förvaltningen av förbundet och ansvarar för näringslivssamarbetet. Jag är också chefredaktör för förbundets tidning. Ett viktigt arbete är även att vara i kontakt med medlemmarna och andra aktörer som finns med i vår verksamhet. Nu på våren har jag rest mycket i olika distrikt och föreningar. Jag sitter även med i olika samnordiska forum. För att kunna utveckla verksamheten gör jag även mycket lobbningsarbete. Min favorit nordiska författare är Jo Nesbø och favoritkunglighet Madeleine!

Heli Mäkipää, edunvalvontavastaava Vastaan Haloo Pohjola -neuvontapalvelusta Suomessa ja työpöydälläni on liikkuvuuskysymykset ja rajaesteet. Saan päivittäin kysymyksiä liikkumisesta Pohjoismaiden välillä. Jos liikkumisessa on ongelmia, analysoin ne ja viestitän eteenpäin vastaaville tahoille, kuten ministeriöille. Tavoitteena työssäni on rajaton Pohjola. Politiikka herättää minussa aina tunteita, ja siksi pohjoismaalainen lempisarjani on Borgen.

18

Mitt arbete består egentligen av tre helheter som är medlemsärenden, ekonomi och kontoret. Så mina arbetsuppgifter växlar mycket från dag till dag. Med medlemsärenden jobbar jag på alla våra nivåer – främst med lokalföreningar och enskillda meddlemmar, men också distrikt, samverkande medlemmar och styrelsen. Det är också jag som tar emot ansökningarna för verksamhetsstöd och senare betalar ut dem efter att styrelsen tagit sitt beslut. Därtill kommer allt med ekonomin och det praktiska på kontoret som t ex reseräkningar och att svara i växeln. Min nordiska favoritförfattare är danska Suzanne Brøgger och favorit nordisk kunglighet Drottning Marghareta.

Susanna Puisto, tiedottaja Vastaan sekä liiton ulkoisesta että sisäisestä viestinnästä, joten työpöydälläni on muun muassa liiton verkkosivujen ja intran ylläpitäminen sekä piiri- ja paikallisyhdistyskirje ja eri tapahtumista tiedottaminen. Olen myös liiton lehden toimitussihteeri eli kasaan ja editoin artikkelit, hoidan yhteydenpidon taittoon ja kirjoitan itsekin juttuja mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi hoidan verkkopuotitoimitukset ja vastaan Pohjoismaisen kirjastoviikon toteuttamisesta Suomessa. Toimin myös liittohallituksen sihteerinä. Susanne Bierin Kostoa ei ehkä voi luonnehtia pohjoismaalaiseksi lempielokuvaksi, mutta yksi vaikuttavimmista se kyllä oli.


Linus Hielm-Dahlberg, civiltjänstgörare

Anne Tuomainen, kouluvastaava

Jag jobbar som civiltjänstgörare på kontoret och hjälper till med översättning av texter, skickande av mejl, ordnande av seminarium och andra kontorsarbeten, vad de andra än råkar ha på gång just då. En allmän ”nakituskone” alltså. Min nordiska favoritsångare är Björk och författare Tove Jansson.

Työskentelen Itä-Suomen toimistossa koulun alan asioiden parissa. Opettajastipendit, leirikouluapurahat, kielikurssit ynnä muut ovat päivittäin työpöydälläni. Näiden ohessa hoidan Itä-Suomen piirien toiminnanjohtajan tehtäviä. Minuun voi ottaa yhteyttä kaikissa koulun alan asioissa. Kiehtovin ja koskettavin pohjoismainen kirja, jonka olen lukenut, on ollut islantilaisen dekkarikirjailija Arnaldur Indridasonin Haudanhiljaista.

Pohjoismaisuuden ilosanomaa nuorille Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto on Pohjola-Nordenista täysin erillinen oma liittonsa. Nuorisoliiton henkilökuntaan kuuluu kaksi vakituista työntekijää sekä Nordjobb-projektivastaava ja osa-aikainen UNR-koordinaattori. Liitto toimii samoissa tiloissa Pohjola-Nordenin kanssa. Laura Mynttinen, pääsihteeri Toimin Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton (PNN) pääsihteerinä. Olemme Pohjola-Nordenista kokonaan erillinen, oma järjestömme. Vastaan PNN:n pääsihteerinä järjestön taloudesta, operatiivisesta toiminnasta ja hallituksen toiminnasta, edunvalvonnasta. Olen myös henkilöstön esimies. Pohjoismaisista kuninkaallisista oma suosikkini on tietysti aina ihana Ruotsin kruununprinsessa Victoria!

Mira Korhonen, Nordjobb-projektivastaava Vastaan Nuorisoliitossa Nordjobb-kesätyöohjelman pyörityksestä Suomessa. Työhöni kuuluu kesätyöpaikkojen hankkiminen pohjoismaalaisille nuorille ja tiedottaminen Nordjobbista suomalaisille nuorille. Kesällä Nordjobbin parissa työskentelee myös kolme harjoittelijaa, jotka järjestävät kulttuuri- ja vapaa-ajanohjelmaa Suomeen tuleville nordjobbareille. Suosikki pohjoismainen laulajani on tanskalainen Marie Key.

Laura Ollila, UNR-koordinator Jag jobbar deltid som koordinator för Ungdomens Nordiska Råd (UNR). UNR är ett samarbetsorgan för politiska ungdomsorganisationer i Norden och sekretariatet är placerat i Helsingfors hos Pohjola-Nordens Ungdomsförbund (PNU). Som koordinator ansvarar jag för de praktiska arrangemangen kring presidiets möten, fungerar som sekreterare vid presidiets möten och sköter löpande ärenden, så som kontakt med medlemsorganisationer och samarbetspartners, uppdatering av hemsidan och uppföljning av budgeten. Jag arrangerar också sessionen som är UNR:s största årliga möte där representanter från de politiska ungdomsorganisationerna samlas och diskuterar aktuella nordiska frågor. Detta år ordnas UNR:s session i Reykjavik från 23–25 oktober. Min favorit nordiska tv-serie är Broen.

Annika Häggblom, organisationssekreterare Jag jobbar med ärenden som gäller våra medlemmar, lokalavdelningar och evenemang. I praktiken innebär detta att jag planerar och organiserar en stor del av Ungdomsförbundets evenemang samt stöder styrelsen och lokalavdelningarna i deras arbete. Dessutom fungerar jag som Ungdomsförbundets informatör, så jag jobbar även mycket med våra webbsidor, sociala medier och marknadsföringen av våra evenemang. Min nordiska favorit tv-serie är den dansk-svenska kriminalserien Broen. Det är en mycket välgjord serie där spänningen verkligen håller i sig från början till slut. Jag kan inte vänta tills säsong tre börjar på hösten!

19


Tänä vuonna Karjaanseudun elokuvafestivaali järjestetään 6.–8. marraskuuta.

Pieni mutta pippurinen festivaali Karjaanseudun Pohjola-Nordenin syksyisestä elokuvafestivaalista on muodostunut jo perinne. Kesällä 2013 yhdistyksen hallitus kokoontui suunnittelemaan seuraavan syksyn ohjelmaa. Suurin osa hallituksesta oli paikalla ja tunnelma hyvä. Yhdistys oli selvinnyt kunnialla tanskalaisen Tårnby Hots -orkesterin viikon mittaisesta vierailusta ja kuuden konsertin järjestämisestä eri puolilla LänsiUusimaata. – Nyt halusimme ottaa vähän rauhallisemmin. Silloin Karin Svahnström ehdotti, että voisimme katsoa pohjoismaisia elokuvia syysiltoina, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Annika Pråhl. Niin sai alkunsa elokuvafestivaali Norden på Pallas – Pallaksen Pohjola, jonka yhdistys järjestää yhdessä paikallisen elokuvateatteri Bio Pallaksen ja Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistyksen kanssa.

Monica Z vetonaulana Sekä Bio Pallas että Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistys innostuivat ideasta heti, ja Antero ”Antsu” Vuorisen johdolla järjestet­tiin nopeassa aikataulussa ensimmäinen viikonlopun mittainen festivaali marraskuussa 2013. Vetonaulana oli ruotsalainen Monica Z, jonka näytös oli ensimmäisiä koko Suomessa. Festivaali sai hyvän vastaanoton, ja yleisöä saapui aina Helsinkiä myöten. – On ollut ilo huomata, että olemme saaneet katsomoon henkilöitä, joilla edellisestä kerrasta on jo useita vuosia. On ollut mukavaa huomata heidän innostuksensa ja mielenkiintonsa, toteaa Vuorinen. Kaiken kaikkiaan ohjelmistossa oli seitsemän elokuvaa viidestä Pohjoismaasta.

20

Elokuvatuottaja Marko Röhr kunnioitti festivaalia läsnäolollaan ja kertoi islantilaisen Djupet elokuvan tuotannosta. Perheen pienimmät taas saivat nauttia norjalaisesta luotsivene Eliaksesta kertovasta piirroselokuvasta. – Festivaali oli taloudellinen riski, mutta onnistuimme selviämään omin varoin, joskin tappiota tuli, kertoo Pråhl.

Nimekkäitä vieraita, paljon yleisöä Ensimmäisen festivaalin onnistuminen antoi intoa suunnitella toisintoa seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa oli myös aikaa hakea festivaalille rahallista tukea. Yhdistyksen hallitus nimesi pienen ryhmän hiomaan suunnitelmia. Annika Pråhl kertoo, että tällä kertaa vetonaulan löytäminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi. – Mutta sitten Karin Svahnström keksi loistavan idean: yrittäisimme saada dokumentin muusikko Björn Afzeliuksesta. Elokuvan saaminen oli hankalaa, mutta onnistuimme ja olimme yksi ensiesittäjistä Suomessa. Lisämausteen esitykseen toi toimittaja Maria Serrano, joka kertoi omasta tapaamisestaan Afzeliuksen kanssa. Ohjelmistossa oli myös useita mielenkiintoisia kotimaisia elokuvia kuten Mielensäpahoittaja, Vadelmavenepakolainen ja Muumit Rivieralla. Tällä kertaa vieraiksi onnistuttiin saamaan tuottaja Ilkka Matila ja näyttelijä Kati Outinen, jotka kertoivat kokemuksistaan. Yhteensä elokuvia oli kahdeksan neljästä eri Pohjoismaasta. Aino-

astaan Tanska puuttui joukosta. Kävijätavoitekin toteutui ja yleisömäärä oli reilut 300 ihmistä.

Tavoitteena yhä suurempi yleisö Festivaali sai viime vuonna tukea sekä Pohjola-Nordenilta että Karjaan-Pohjan Säästöpankkisäätiöltä, eikä tehnyt enää tappiota. Tämän vuoden suunnitelmat ovat jo työn alla ja festivaali järjestetään 6.–8. marraskuuta. Yhtenä tavoitteena on tällä kertaa saada paikalliset koulut mukaan ja kasvattaa yleisömäärää entisestään. – Toisena tavoitteena on aiempien vuosien tapaan saada ihmiset nauttimaan elokuvista juuri teatterissa ja sen miellyttävässä ympäristössä, kertoo Antero Vuorinen. Vaikka on haasteellista löytää mielenkiintoisia ja ajankohtaisia elokuvia, jotka puhuttelevat eri kohderyhmiä, uskoo yhdistyksen puheenjohtaja onnistumiseen tänäkin vuonna. – Hallituksessamme on kaksi todellista elokuvafania ja olen vakuuttunut siitä, että onnistumme taas syksyllä tarjoamaan näkemisen arvoisia pohjoismaisia elokuvia, toteaa Annika Pråhl ja toivottaa samalla kaikki sydämellisesti tervetulleiksi Bio Pallakseen Karjaalle.  www.facebook.com/ PohjolaNordenKarisKarjaa P-N Kuvat: Antsu Vuorinen


Kati Outinen berättar om sina erfarenheter i filmen Time and Time and Again.

En liten festival men naggande god Pohjola-Norden i Karis med omnejd arrangerar på höstarna en filmfestival som redan blivit en tradition. I slutet av sommaren 2013 samlades föreningens styrelse för att planera höstens program. De flesta var på plats och stämningen var god. Föreningen hade med hedern i behåll klarat av danska orkestern Tårnby Hots besök en hel vecka och organiserat sex konserter på olika håll i Västnyland. – Nu ville vi ta det lugnare en tid. Då sa Karin Svahnström att vi skulle ju kunna se på nordiska filmer i höstmörkret, berättar föreningens ordförande Annika Pråhl. Så fick filmfestivalen Norden på Pallas – Pallaksen Pohjola sin början. Karisföreningen arrangerar festivalen tillsammans med den lokala biografen Bio Pallas och Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistys.

Monica Z som dragplåster Både Bio Pallas och Länsi-Uudenmaan kulttuuriyhdistys välkomnade förslaget genast och med Antero ”Antsu” Vuorinen i spetsen ordnades i snabba tag ett veckoslut med nordiska filmer i november 2013. Den svenska filmen Monica Z var festivalens dragplåster och arrangörerna lyckades vara en av de första som visade filmen i Finland. Festivalen togs väl emot och man lockade publik tom från Helsingfors. – Det har varit en glädje att se hur vi har fått in människor som inte har gått på bio på flera år. Det har varit skönt att se deras enthusiasm och intresse, berättar Vuorinen. Allt i allt fanns sju filmer från fem nordiska länder på programmet. Filmproducenten Marko Röhr hedrade den första festivalen med sin närvaro och berättade om sin

produktion av den isländska filmen Djupet. Familjens minsta fick njuta av en norsk animationsfilm om en tuff bogserbåt Elias. – Festivalen var en ekonomisk risktagning eftersom planeringstiden blev så kort. Men vi klarade det med egna medel även om vi gick en hel del på minus, säger Annika Pråhl.

Berömda gäster, en stor publik Den första festivalen gav mersmak och nu hade föreningen tid att planera och ansöka om bidrag inför hösten 2014. Styrelsen utsåg en liten planeringsgrupp som träffades några gånger och smidde diverse planer. Annika Pråhl berättar att det var svårt att hitta ett riktigt dragplåster den här gången. – Men så kom Karin Svahnström på den briljanta idén att försöka få dokumentären om musikern Björn Afzelius. Det var knepigt att få den men vi lyckades och kunde visa den som första i Finland. En extra krydda gav journalisten Maria Serrano som berättade om sitt personliga möte med Afzelius. På programmet fanns också flera intressanta inhemska filmer nämligen Mielensäpahoittaja, Hallonbåtsflyktingen och Mumin på Rivieran. Den här gången lyckades man få producenten Ilkka Matila och skådespelaren Kati Outinen att delta och berätta om sina erfarenheter. Allt i allt visades åtta filmer från fyra nordiska länder. Bara Danmark blev utanför. Drygt 300 personer deltog och arrangörerna är nöjda med deltagarantalet.

Målsättningen en ännu större publik Festivalen fick ifjol bidrag både av PohjolaNorden och Sparbanksstiftelsen i Karis-Pojo och man klarade ekonomin med ett litet plus. Planerna för kommande höst är redan under arbete och festivalen hålls 6–8 november. Den här gången vill man nå skolorna på orten och få en ännu större publik. – Vår andra målsättningen är samma som tidigare: att få människorna att njuta filmer just på bio och i dess mysiga atmosfär, berättar Antero Vuorinen. Även om det är utmanande att hitta tillräckligt intressanta och aktuella filmer som tilltalar olika målgrupper tror ordförande på succé också den här gången. – Vi har två verkligt filmintresserade i vår styrelse så jag är övertygad om att vi även i höst kan erbjuda sevärda nordiska filmer, säger Annika Pråhl och välkomnar samtidigt alla hjärtligt till Bio Pallas i Karis.  www.facebook.com/ PohjolaNordenKarisKarjaa P-N Bilder: Antsu Vuorinen

21


Maista samettista valkoista suklaata ripauksella tuttua Sinistä. PARHAALLA ON VÄRINSÄ. SININEN. Smaka på sammetslen vit choklad och bekanta Fazer Blå. DEN GODASTE ÄR BLÅ.

UUTUUS NYHET


här är  täällä

REYKJAVIK Stefán Vilbergsson Projektledare och frilansjournalist Projektijohtaja ja freelancer-journalisti

Akta er för djuret

Varokaa eläintä

Detta land kan väsa, bita och slå. Det är en vacker och vild best som människorna har försökt tämja med kraftverk och andra metoder, men inte lyckats fullt ut. Det har alltid tagit mer än det har gett tillbaka. Våra förfäder har förlorat livet i stormväder på havet, frusit ihjäl i ett oväder i fjällen, blivit svalda av glaciärer, dött i jordbävningar eller vulkanutbrott. Det är ett land där ingenting ska kunna växa eller trivas, enligt vikingen som gav det namn. Vi beundrar dess skönhet och respekterar de fenomenala krafterna. Annars kan det gå illa. Vi hade mest levt på fisket men plötsligt och utan varning har det svämmats över med resenärer. Förra året besökte 1 miljon gäster ett folk på 320 tusen, en ett hundra-procentig ökning på fyra år. Ingen var beredd på det. Turismens infrastruktur är fortfarande primitiv, det saknas faciliteter och naturpärlorna trampas ned av ett par miljoner fötter. Här utövar man liten kontroll av de som reser runt, det är trots allt ett stort landområde, enorma ytor, och få människor. Det skyltas sparsamt, av varningsskyltar finns det få och man litar på att folk rör sig runt fritt med sunt förnuft. Gäster som kommer från länder där naturen är förutsägbar, ett tamt husdjur, underskattar därmed ofta risken. Turister har fångats av mäktiga vågor när de lekt på stranden, erfarna friluftsmänniskor har behövt nödhjälp på grund av plötsliga väderförändringar och folk invaderar områden med aktiva vulkanutbrott där det finns giftiga ångor och askregn. Även på de mest trafikerade turistattraktionerna larmas räddningskåren nästan varje dag på grund av turister som inte återvänder till sina bussar. De brukar återfinnas på sitt hotell eller på en annan buss. Här finns det otaliga sätt att hamna i trubbel och några har gjort det, men hittills har de flesta återvänt helskinnade hem. I år väntar vi 1,2 miljoner turister. Förhoppningsvis kommer de alla att närma sig djuret med respekt och omtanke. 

Tämä maa voi raivota, purra ja lyödä. Tämä maa on kaunis ja villi peto, jota ihmiset ovat yrittäneet kesyttää voimaloilla ja muilla keinoilla siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Tämä maa on aina ottanut enemmän kuin antanut. Esi-isämme ovat heittäneet henkensä myrskyävällä merellä, paleltuneet kuoliaiksi rajuilmassa tuntureilla, tulleet jäätikön nielemiksi, kuolleet maanjäristyksissä tai tulivuorenpurkauksissa. Tämä on maa, jossa ei sille nimen antaneen viikingin mukaan voi kasvaa tai viihtyä mikään. Ihailemme sen kauneutta ja arvostamme sen ilmiömäisiä voimia. Muuten voi käydä huonosti. Olemme eläneet lähinnä kalastuksella, mutta äkkiarvaamatta matkailijat ovat vyöryneet tänne. Viime vuonna 320 000 asukkaan maassa vieraili miljoona matkailijaa, lisäystä neljän vuoden aikana 100 prosenttia. Tähän ei ollut kukaan valmistautunut. Matkailun infrastruktuuri on yhä alkeellinen, varustelu on puutteellista ja luontokohteet tallautuvat miljoonien askelten alla. Kiertomatkalaisia ei juurikaan valvota, kyseessä on kuitenkin suuri maa-alue, valtavat pinta-alat ja vähän ihmisiä. Opasteita on harvakseltaan, varoitustauluja on vähän, ja yleisesti luotetaan siihen, että ihmiset kulkevat ympäriinsä terve järki mukanaan. Usein niistä maista tulevat matkailijat, joissa luonnonilmiöt ovat ennakoitavissa kuin kesy kotieläin, aliarvioivat riskit. Matkailijat ovat joutuneet valtavien aaltojen vietäviksi leikkiessään rannalla, kokeneet eräkävijät ovat tarvinneet hätäapua äkillisten säänmuutosten vuoksi, ja ihmiset tunkeutuvat alueille, joissa on myrkyllisiä kaasuja ja tuhkasadetta aktiivisten tulivuorenpurkausten johdosta. Jopa kaikkien suosituimmille luontokohteille hälytetään lähes päivittäin pelastajia, koska matkailijat eivät ole palanneet linja-autoihinsa. Useimmiten he löytyvät hotelliltaan tai jostain toisesta linjaautosta. Vaikeuksiin voi joutua lukemattomilla tavoilla, mikä on joidenkin kohdalla tapahtunutkin, mutta useimmat ovat palanneet vahingoittumattomina kotiin. Tänä vuonna Islantiin arvioidaan tulevan 1,2 miljoonaa matkailijaa. Toivottavasti he kaikki lähestyvät eläintä kunnioittavasti ja harkitsevasti. 

23


Raija Kivilahti

Pohjoismaista elokuvaa vauvasta vaariin Lapissa vuosittain pidettävä elokuvafestivaali Arktista Vimmaa järjestää pohjoismaisten elokuvien ilmaisnäytöksiä usealla paikkakunnalla. Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998 nimellä Pohjoismainen Filmiviikko. Tapahtuman järjestivät Rovaniemen Arktikum-talolla Rovaniemen Pohjola-Norden, Lapin yliopiston Arktinen keskus ja Elokuvakerho Cinema. Ensimmäisessä tapahtumassa yhteistyökumppaneina olivat Norjan suurlähetystö, Pohjola-Nordenin keskusliitto ja Rovaniemen kaupungin kulttuuritoimi.

24

– Heti alkuvuosina pohjoismaisen elokuvan esiinmarssia toteuttamaan ja järjestämään tulivat myös Lapin taidetoimikunta ja Pohjola-Nordenin Lapin piiri. Tapahtuma myös laajeni Arktikumista koko maakunnan laajuiseksi, ja joinakin vuosina mukana on ollut myös Pohjois-Ruotsin ja PohjoisNorjan paikkakuntia, kertoo PohjolaNordenin Lapin piirin toiminnanjohtaja Kirsi Lantto.

Alkuvuosina vieraiksi kutsuttiin monia elokuvantekijöitä. Kolmannen Arktisen elokuvafestivaalin ohjelmistossa vuonna 2003 oli norjansaamelaisen elokuvaohjaajan Nils Gaupin Veiviseren, ensiesityksensä saanut Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin Jumalan morsian sekä Kanadasta Zacharias Kunukin Atarnarjuat, ensimmäinen inuitin ohjaama pitkä elokuva.


Uusi nimi käyttöön Arktista Vimmaa -nimellä elokuvafestivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005, Pohjola-Nordenin Lapin piirin ja Arktisen keskuksen toimesta. Nykyään tapahtuma on jo saanut selkeän identiteetin ja paikan Lapin kulttuurikalenterissa. – Tapahtuma on noussut alueen tekijöiden foorumiksi, keskeiseksi mediakasvatuksen kehittäjäksi ja suurelle yleisölle mielenkiintoiseksi uusien pohjoismaisten elokuvien festivaaliksi. Vuosittain suunnittelemme elokuviin liittyviä tapaamisia ja luentoja sekä kutsumme paikalle vieraita elokuvien tekijöistä, kertoo Arktisen keskuksen tapahtumakoordinaattori Raija Kivilahti. Festivaali lisää lappilaisten mahdollisuutta tutustua pohjoiseen alueeseen liittyviin tarinoihin niin Suomessa kuin rajan takana ja vahvistaa sekä paikallisidentiteettiä että aluetuntemusta. Festivaalin teemat tekevät arktisia alueita tutuksi yleisölle sekä tarjoavat lapsille ja nuorille kanavan tutustua arktiseen tutkimukseen. Vuosittain teema vaihtuu: – Olemme esittäneet muun muassa naisohjaajien elokuvia ja keskittyneet eri Pohjoismaihin. Vuonna 2013 teemana oli Jännitystä Pohjolassa, ja esitimme pohjoismaisia jännitys- ja kauhuelokuvia pelosta vapisten. Vuonna 2014 olimme ihanan vaaleanpunaisen romanttisia koko viikon, sillä teemamme oli Rakkautta Pohjolassa, jatkaa Kivilahti. Tänä vuonna, kun Lapin sodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta, on

teemana Pohjola Sodassa. Festivaali keskittyy tuolloin sota-aikaa kuvaaviin pohjoismaisiin tarinoihin.

Kaikenikäisille ja ympäri maakuntaa Arktista vimmaa -festivaalin ohjelmistoon valitaan aina mahdollisimman uusia tuotantoja. Kirsi Lantto kertoo, että yleisön ikähaitari on vauvasta vaariin, sillä festivaalien näytökset ja aikataulu on suunniteltu palvelemaan kaikenikäistä yleisöä. – Aamulla aloitamme päiväkotinäytöksillä, kun taas iltapäivän näytökset ovat vanhemmille ihmisille. Silloin kierrätämme elokuvia Rovaniemen kaupungin palvelukodeissa. Maakuntakierros tehdään aina PohjolaNordenin elokuvatoimiston Walhallan ja Kinoscreen Illusionin tuella, ja elokuvat ovat kouluissa näytettäviä nuorisoelokuvia. Elokuvia on kierrätetty muun muassa Sevettijärven koulussa Inarissa ja Peltovuoman koulussa Enontekiöllä, jossa koko koulun yhteensä noin 20 oppilasta ja opettajaa ovat nauttineet niistä. – Olemme toimittaneet elokuvia kuntien syrjäkylien pienille kouluille esimerkiksi kuntakeskuksen ruokapalvelun auton kyydissä. Lapin maakunta on hieman haasteellinen elokuvien kierrättämisen suhteen, sillä meillä bussit eivät kulje kerran tunnissa, kertoo Lantto.

Huvittavia kömmähdyksiä festareilla

maan, koska elokuva tuli Rovaniemelle Matkahuoltoon perjantaina sen mentyä kiinni ja seuraavan kerran Matkahuolto aukesi vasta maanantaina. Lisäksi on ajettu autolla Tornioon hakemaan elokuvaa, jonka levittäjä oli vahingossa lähettänyt väärään paikkaan. Vuonna 2007 festivaalilla esitettiin norjalainen animaatioelokuva Free Jimmy ja vieraaksi saatiin elokuvan ohjaaja Christopher Nielsen. Elokuvassa oli saamelaismafia, joka oli kuvattu luonnollisesti hieman yksinkertaiseksi. – Christopher sai tuta meidän kostomme, sillä teimme oman pienen elokuvan, jossa saamelaisemme heittivät hänet avantoon, kertoo Lantto. Arktista vimmaa on siitäkin merkityksellinen tapahtuma, että sen kautta pohjoismaisuus ja pohjoismainen elämäntapa tulevat pohjoissuomalaisille tutuksi. – Kiitämme kaikkia yhteistyökumppaneitamme vuosien varrelta. Erityskiitoksen saavat Rovaniemen seudun koulut, mutta suurin kiitos kuuluu kuitenkin meidän ihanalle yleisöllemme, toteaa Kivilahti. Järjestäjät toivottavat myös kaikki elokuvan ystävät lämpimästi tervetulleiksi seuraavaan Arktiseen Vimmaan, joka järjestetään Arktikumilla 3.–6. marraskuuta.  www.arktistavimmaa.org P-N

Luonnollisesti festivaaleilla on myös sattunut silloin tällöin huvittavia kömmähdyksiä. Viikonloppuesitys on jouduttu peru-

Nordisk film för ung som gammal Den i Lappland årligt ordnade film festivalen Arktista vimmaa arrangerar gratisföreställningar för nordiska filmer på flera orter.

Festivalen ordnades första gången år 1998 under namnet Nordiska Filmveckan. Evenemanget, som ordnades i Arktikum-huset i Rovaniemi, arrangerades av Pohjola-Norden, Lapplands universitets arktiska center och Filmklubben Cinema. Som samarbetspartners för den första tillställningen fungerade Norges ambassad, Pohjola-Nordens centralförbund och Rovaniemi stads kulturkommission.

25


– Genast under de första åren kom även Lapplands konstkommission och Lapplands distrikts Pohjola-Norden med i organiseringen och genomförandet av den nordiska filmens frammarsch. Evenemanget expanderade sig från Arktikum till hela Lapplands län, och vissa år har även orter från NordSverige och Nord-Norge varit med, berättar Lapplands distrikts Pohjola-Nordens verksamhetsledare Kirsi Lantto. Under de första åren bjöd man in många filmskapare som gäster. Den tredje Arktiska filmfestivalens program år 2003 innehöll norsksamiska filmregissören Nils Gaups Veiviseren, premiären för Markku Lehmuskallios och Anastasia Lapsus Jumalan morsian samt Kanadensiska Zacharias Kunuks Atarnarjuat, som är den första långfilmen regisserad av en inuit.

Nya namnet tas i bruk Filmfestivalen ordnades första gången under namnet Arktista vimmaa år 2005, på Lapplands distrikts Pohjola-Nordens och Arktiska centrets initiativ. Idag har evenemanget redan fått en klar identitet och plats i Lapplands kulturkalender. – Evenemanget har blivit ett forum för områdets aktörer, en central utvecklare av mediefostran och en för den stora publiken intressant festival för nya nordiska filmer. Varje år planeras det möten och föreläsningar som har med filmer att göra och filmskapare bjuds in som gäster, berättar Arktiska centrets evenemangskoordinator Raija Kivilahti. Festivalen ökar lapplänningarnas möjligheter att bekanta sig med det norra områdets berättelser både i Finland och bakom gränsen och stärker samtidigt både lokalidentiteten och områdeskunskapen. Festivalens teman introducerar de artiska områdena för publiken, samt erbjuder barn och unga en möjlighet att lära känna artisk forskning. Temat byts årligen: – Vi har bland annat visat kvinnliga regissörers filmer och koncentrerat oss på olika länder i Norden. År 2013 var temat Spänning i Norden, och vi visade nordiska spännings- och horrorfilmer och skakande av rädsla. År 2014 var vi underbart ljusröda och romantiska hela veckan, eftersom vårt tema var Kärlek i Norden, fortsätter Kivi­ lahti. I år, då det är 70 år sedan Lapplandskriget tog slut, är temat Norden i Krig. Festivalen koncentrerar sig då på nordiska berättelser som beskriver krigstid.

sträcker sig från ung till gammal, eftersom festivalens visningar och tidtabeller är planerade för att passa för publik i alla åldrar. – På morgonen börjar vi men daghemsvisningar och eftermiddagsvisningarna är sen redan för äldre, eftersom vi då cirkulerar filmer i Rovaniemi stads servicehem. Länsrundan görs alltid med stöd av Pohjola-Nordens filmkontor Walhalla och Kinoscreen Illusions, och filmerna är alltid ungdomsfilmer för skolor. Filmer har cirkulerats bland annat i Sevettijärvis skola i Inari och i Peltovuomas skola i Enontekiö, där hela skolan (ca 20 elever och en lärare) har njutit av dem. – Vi har skickat filmer till kommunernas avlägsna byars små skolor till exempel med hjälp av kommuncentrets matservice - bilar. Lapplands län är aning utmanande för cirkulation av filmer, eftersom bussen inte går en gång i timmen här hos oss, berättar Lantto.

Roliga missar på festivaler Naturligtvis så händer det nu och då roliga missar på festivaler. Veckoslutets föreställning har man hamnat inhibera på grund av att filmen på fredag kommit till Rovaniemi med Matkahuolto, och för att de har hunnit stänga och nästa gång öppnar först på måndag, så har filmen ej kunnats visas. Därtill har man kört till Torneå för att hämta en film som distributören i misstag skickat till fel ställe. På festivalen år 2007 visades den norska animationsfilmen Free Jimmy och man fick filmens regissör Christopher Nielsen som gäst. I filmen fanns en samisk mafia, som naturligt visades som en aning simpel. – Christopher fick känna av vår hämnd eftersom vi gjorde en egen liten film där våra samer kastade honom i en vak, berättar Lantto. Arktista vimmaa är även ett meningsfullt evenemang eftersom nordfinländare via det bekantar sig med nordism och den nordiska livsstilen. – Vi tackar alla våra samarbetspartners genom åren. Ett speciellt stort tack går till skolorna i området kring Rovaniemi, men den största tacken hör ändå till vår underbara publik, konstaterar Kivilahti. Organisatörerna välkomnar också alla filmens vänner till nästa Arktista vimmaa, som ordnas på Arktikum 3–6 november.  www.arktistavimmaa.org P-N

För alla åldrar och runtom i länet Till Arktista vimmaa - festivalens program väljs alltid så nya produktioner som möjligt. Kirsi Lantto berättar att publikens åldrar

26


Kangasala satsar på kunskap om Norden Pohjola-Norden i Kangasala ordnar årligen en nordisk frågesport för fjärde klassisterna. I frågesporten deltar alla skolor i Kangasala och evenemanget är en tradition som man haft i många år. Idén härstammar från att man i årskurs 4 läser om Norden i geografin. Skolorna utser ett 3 manna lag som sedan deltar i finalen som arrangeras turvis mellan skolorna. I år var det Kirkkoharju skolas tur att vara arrangör för finalen i Nelosvisa. Det fanns lag från alla sju skolor och kampen var ytters hård om vinsten. Med en

poängs marginal vann Kirkkoharju skola före Liuksiala på andra plats medan sedan Suorama och Vatiala skola delade på tredje platsen. Det är Pohjola-Norden i Kangasala som gör frågorna och sköter om genomförandet av tävlingen. – Vi vill med detta visa upp vår verksamhet åt barnen redan i denna ålder för att öppna deras intresse för Norden och nord-

ismen, säger Pirkko Loukimo-Peltonen från Pohjola-Norden i Kangasala. Frågorna var väldigt varierande allt från geografi till kultur och språk. Alla i publiken, åtminstone vi äldre, kunde bara konstatera att vi inte skulle ha kunnat svaren lika galant som de tävlande fjärdeklassisterna.  Michael Oksanen Bild: Pirkko Loukimo-Peltonen

Det civila samhället med det osynliggjorda folket ”Vi gör det av egen fri vilja, för vi vill hjälpa till när vi kan” sa ett par som hjälpte till under en föreningskväll. Jag vill prata om människorna inom det civila samhället som så sällan får någon uppmärksamhet. De tillhör det sociala ideella nätverket, man skulle kunna kalla dem ”det osynliga folket, som ser till det gemensammas bästa”. Många är med i flera föreningar och betalar avgifter för basorganisation. Du finner dem i många roller, när du deltar i de aktiviteter som de skapar. Flera har unika kunskaper, som de bjuder på gratis. De vill se resultat av det man pratar om. De ställer inte upp för att tjäna pengar utan bidrar tvärtom i många fall med egna pengar. En stor del av dem finns inom de så kallade folkrörelserna som spelar en viktig roll för demokratin i Sverige. Civilsamhället har blivit särskilt viktigt i glesbygden. För människor som till exempel har långt till den kultur som erbjuds i de stora kommunerna och som då betalas med skattemedel. De lokala aktörerna i glesbyg-

den tar egna initiativ till kultur där lokalbefolkningen är medskapare. Många teateroch musikgrupper har kommit till tack vare dessa människor, men det är kulturella aktiviteter som sällan uppmärksammas av media och press. Det förstärker bilden av ”det osynliga folket”. Och syns man inte finns man inte. När Hembygdsförbundet i länet tog in uppgifter om ideella timmar som man gjort i ett 1960-tal föreningarna visar det sig för år 2012 vara frågan om 15 miljoner kr om man räknar, som inom EU projekt, med 175 kr/timme. Det torde i verkligheten handla om ännu mer, då inte alla föreningar lämnade in svar. Hembygdsföreningarna i länet är ett bra exempel på vad det civila samhället kan vara. Dessa föreningar har ett mycket brett kulturutbud och har en viktig uppgift när det gäller kulturarvsfrågor, förr och nu. Det är aktiva människor med bred

kompetens. De 6 000 medlemmarna har starkt engagemang i sina lokalsamhällen. Det talas inom politiken om att man vill arbeta för en levande landsbygd. Dessa ideella människor gör det i handling. Men när kommuner sparar så är det inte ovanligt, att man minskar på bidrag till dessa ideella föreningar. Risken blir då att många av dessa ideella föreningar inte ens har det stöd som är en grundförutsättning för att kunna verka. I dagens föreningsliv krävs stöd och hjälp med att nå ut med information, men även lokaler för möten. Det finns ROT och RUT avdrag, kanske är det dags för något som stödjer det enorma arbete som sker genom civilsamhället?  Bo Nilsson Ordförande Västerbottens läns hembygdsförbund (VLH)

27


Herkkuja ja hauskaa eri puolilta Pohjolaa Rauman Pohjola-Norden järjestää jäsenistölleen pohjoismaisia teemailtoja, joissa nautitaan teeman mukaisesta ruuasta ja ohjelmasta.

Suosituissa teemailloissa on ehditty käydä läpi muun muassa Lappi, Smoolanti ja Ahvenanmaa. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Mirjam Voutilainen kertoo itse ehdottaneensa Smoolanti-teemaa: – Koska olen itse joskus asunut Smoolannissa, ehdotin, että se olisi seuraava teema. Kuvittelin mielessäni iltamme ja Vaahteramäen Eemelin äidin pitopöydän: köttbullar, kroppkakor, falukorv, prinskorv, ostkaka... Yhdistyksemme sihteeri Terhi Strömman innostui kanssani ajatuksesta ja lähdimme ruokaostoksille Tukholmaan. Smoolantilaisesta illasta tuli onnistunut, ja Voutilaisen mielikuvat Vaahteramäen Eemelin äidin pitopöydästä toteutuivat. Illan aikana Strömman kertoi Smoolannista ja näytti omia purjehduskuviaan Öölannin rannikolta. – Itse otin esille rakkaan lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin, jonka kotipaikka Vimmerby sijaitsi Smoolannissa. Tavoitteenani oli luoda samanlainen kodikas tunnelma kuin hänen kirjoissaan. Lopuksi

kuuntelimme pikku Idan kesälaulun, josta tulee aina hyvä mieli, kertoo Voutilainen.

Joikuja ja pannukakkua

Ohjaaja Kati Nordman iloitsee osaamisesta.

Aiemmin yhdistys oli jo ehtinyt järjestää Ahvenanmaa-teemaillan. Tuolloin ruokana oli saaristolaisia perinneherkkuja sekä tietysti Ahvenanmaan pannukakkua. Vieraiden vastaanottajina toimivat Myrskyluodon Maija ja Janne eli Mirjan Voutilainen itse ja yhdistyksen puheenjohtaja Ari Laitinen. Maija ja Janne olivat pukeutuneet asiaankuuluvasti, ja illan mittaan he esittivät dialogia, josta selvisi saaristolaiselämän karuus vaativissa sääolosuhteissa. Myös Lappi-ilta on jo ehditty järjestää toiminnallisena versiona. – Vieraat toivotti tervetulleiksi asianmukaisesti pukeutuneet Unna ja Aslak Magga. Ruokana oli poronkäristystä runsaan puolukkasurvoksen kera ja jälkiruokana oli lakkakakkua, muistelee Voutilainen. Terhi Strömman kertoi illan aikana joikusta ja siitä, miten se on mielentila. Jos

Lappi-illan tunnelmaa ja vieraita Uudestakaupungista.

Rummutus alkaa ja yhteinen rytmi löytyy.

28


joku on iloinen, surullinen tai vaikkapa rakastunut hän ilmaisee sen joikaamalla. Illan vieras Kati Nordman opetti osallistujia rummuttamaan noitarummulla. Nordman itsekin hämmästyi sitä, miten hienoja rytmejä osallistujat saivat aikaan.

Perinne on syntynyt Nyt yhdistyksen teemailtojen kohdalla voidaan jo puhua perinteestä ja suositusta sellaisesta, sillä osallistujia on aina lukuisia. Mirjam Voutilainen kertoo, että iltojen valmistelu on ollut yhdistystyötä parhaimmillaan. – Yhdistyksen koko hallitus on aina ollut aktiivisesti mukana varmistamassa iltojen onnistumisen. Lisäksi toteuttamisen ja onnistumisen on Voutilaisen mukaan mahdollistanut hyvä suunnittelu ja tasokas ruoka. Iltojen ohjelmallinen osuus on puolestaan toteutettu käyttämällä enemmän mielikuvitusta kuin rahaa. Pikkujoulun kynnyksellä 2014 yhdistys vietti Färsaari-iltaa, mutta siitä lisää joskus toiste. 

Terhi Strömman kertoo mukaansatempaavasti siitä, mikä on joiku.

P-N Kuvat: Mirjam Voutilainen

Taikarummun pauloissa.

Vårläsning

2790

från Fontana Media

1890

Tomas Sjödin Det är mycket man inte måste

Monica Vikström-Jokela Hej Gud, här bor jag!

77 krönikor Önskningarna är goda men när de kommer i flock är det klokt att vara lite sträng. I Det är mycket man inte måste syns kampen mot tillvarons alla onödiga krav, men också kärleken som kan förvandla alla måsten till längtan.

Barnens bönbok Barnens egen bönbok leder in i bönerummet genom ord och bild. Knacka på dörren – och se var du hamnar! Boken innehåller många nyskrivna böner och några gamla bekanta. Mervi Lindmans färggranna collagebilder fyller boken.

1890

2290 Malin Klingenberg Alberta Ensten och Uppfinnarkungen

Alberta Ensten och hennes kompis Tor dras in i ett halsbrytande äventyr då Albertas mamma utmanas av Abraham Trynevald, en man som inte tvekar att använda sig av de mest skurkaktiga metoder för att vinna. Boken är nominerad till Nordiska rådets barn- och ungdomslitteraturpris 2015.

Monica Vikström-Jokela Johanna Sjöström Bärtil och tvärtom-dagen

Plötsligt är inget sig likt på Bärtils äng. Allt är ju precis tvärtom! Fåret Bärtil, Isa Gris, den diktande igelkotten Rune Berg och ekorren Holly Gong tar ut svängarna i bilderboken Bärtil och tvärtomdagen.

www.fontanamedia.fi • tfn (09) 612 615 30 info@fontanamedia.fi • Sandvikskajen 13, 00180 Helsingfors

29


Maija Myllymäki

OSPNN:n 10+1-vuotissyntymäpäiväjuhlat.

OSPNN:ssä vallitsee pohjoismainen ilmapiiri Oulun seudun Pohjola-Nordenin nuoret ry kerää yhteen Pohjoismaista kiinnostuneita nuoria. Jäsenet kuvailevat järjestöään tanskankielisellä adjektiivilla hyggelig, joka tarkoittaa suomeksi kotoisaa. Järjestön arkeen kuuluvat olennaisesti pienet Pohjoismaihin liittyvät kulttuuritapahtumat, mutta saattaapa OSPNN:n kautta päästä puhumaan Ruotsin eduskuntaan.

– Monet meidän tapahtumat taitavat olla aika ruokapainotteisia, naurahtaa OSPNN:n puheenjohtaja Maija Myllymäki. Hän kertoo, että OSPNN on vastikään järjestänyt yliopistolla pohjoismaisen aamiaisen ja syksyllä 2015 haaveena on viettää rapujuhlia ruotsalaiseen tapaan. Tekee OSPPN kuitenkin muutakin kuin syö. – Tapahtumien teemat liittyvät usein johonkin pohjoismaiseen kieleen, Elisa Harju lisää. Aiemmin on rupateltu rennosti ruotsiksi Babbel-illoissa, ja kieli- ja kulttuurikylpyjä ovat myös pohjoismaiset lyhytelokuvat, joita on katsottu yhdessä. OSPNN:n arki koostuukin pääasiallisesti pienistä, monipuolisista kulttuuritempauk-

30

sista, joiden avulla tuodaan pohjoismaisuutta lähelle Oulun seudun nuoria.

Harrastus- ja asiantuntijajärjestö Toisinaan kulttuureihin tutustutaan matkustamalla johonkin Pohjoismaahan. Syksyllä OSPNN:n jäsenet vierailivat Kööpenhaminassa. Elisa Harju kertoo, että matkalaiset yöpyivät tanskalaisen tuttunsa omakotitalossa. – Oli mukavaa, että saimme tutustua tanskalaiseen arkielämään. Tuli myös huomattua, että Pohjoismailla on yhteistä ruokakulttuuria, sillä isäntämme keitti meille joka aamu kaurapuuroa. Harju ja Myllymäki selittävät, että myös halloween-teemainen Kööpenhaminan Tivoli oli kokemisen arvoinen, sillä koreaan huvipuistoon lipui illalla varsin mielikuvituksellisesti naamioitunutta juhlakansaa.

Keväällä 2015 OSPNN saa vastaavasti vierailijoita Tanskasta, ja lähitulevaisuuden unelmana on vierailla Ruotsin Luulajassa. Tuuli Aidantausta valaisee, että OSPNN on harrastejärjestön lisäksi myös asiantuntijajärjestö, jonka kautta saa lisätietoa esimerkiksi pohjoismaisia kesätyöpaikkoja välittävästä Nordjobb-ohjelmasta. – Toimimme pohjoismaisuuteen liittyvien asioiden informaatiokanavana, ja osaamme ohjata kysyjiä oikeaan paikkaan, Aidantausta linjaa.

Unelmana avoin pohjola OSPNN:n valtakunnallisena kattojärjestönä toimii Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto. OSPNN tekee kattojärjestönsä kanssa paljon yhteistyötä, ja OSPNN:n jäsenet osallistuvat aktiivisesti PNN:n järjestämiin tapahtumiin.


Mielenkiintoisimpia PNN:n tapahtumia on perinteinen SaunaExpressen, jota vietetään tänä vuonna talvisessa Turussa. SaunaExpressenissä pohjoismaalaiset nuoret tutustuvat neljän päivän ajan suomalaiseen sauna- ja kaupunkikulttuuriin. Tänä talvena OSPNN:n jäsenillä on mahdollisuus osallistua myös PNN:n toteuttamalle islannin kielen kurssille. OSPNN on ollut mukana myös kattojärjestönsä kannanotoissa. – Halusimme PNN:n mukana tukea tasaarvoista avioliittolakia, sillä laki on muissa Pohjoismaissa jo toteutunut. Miksipä ei myös Suomessa? OSPNN:n jäsen ja PNN:n puheenjohtaja Kim Rantala kysyy. OSPNN:n ja PNN:n tavoitteena on edistää myös pohjoismaista verkostoitumista. Päämäärään sisältyy haave avoimesta pohjolasta, jossa Pohjoismaiden välinen yhteistyö kukoistaa ja liikkuminen on helppoa. – Esimerkiksi joukkoliikenteen opiskelija-alennus tulisi yhtenäistää eli opiskelijan tulisi saada alennus kaikkien Pohjoismaiden joukkoliikenteessä riippumatta siitä, missä Pohjoismaassa hän opiskelee, Rantala selventää.

Rantala arvostaakin OSPNN:n ja PNN:n kautta syntyneitä yhteyksiä, joiden ansiosta hän on muun muassa päässyt keskustelemaan Ruotsin eduskuntaan muiden pohjoismaisten nuorisojärjestöjen jäsenten kanssa. – Puhuimme ainakin Syyrian pakolaistilanteen ratkaisemisesta ja kolmannen sukupuolen tunnustamisesta Pohjoismaissa, hän muistelee. Myllymäki, Harju, Aidantausta ja Rantala arvelevat, että OSPNN:n jäsenyydestä voi olla hyötyä tulevaisuudessa. – Kyllä tässä ainakin omat verkostot kasvavat, Aidantausta miettii. Suurin hyöty ja rikkaus on kuitenkin näkökulmien avartuminen: – Haluamme avata jäsenten silmät pohjoismaisille mahdollisuuksille.  Teksti: Tiina Mattanen

•• OSPNN eli Oulun seudun Pohjola-Nordenin nuoret ry on perustettu vuonna 2003. Järjestö on poliittisesti sitoutumaton, ja sen toiminta perustuu pohjoismaahenkisyyteen. •• Viralliseksi jäseneksi voi liittyä OSPNN:n kattojärjestön eli Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton kautta. PNN:n alla toimii seitsemän paikallisjärjestöä, ja PNN:ään liittyneet ovat automaattisesti myös lähimmän paikallisjärjestönsä jäseniä. Jäseneksi voi ilmoittautua Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton verkkosivuilla (www.pnn.fi). •• OSPNN järjestää pieniä, pohjoismaisia kulttuuritapahtumia noin kerran kuukaudessa. Tapahtumat sekä kuukausittaiset kokoukset ovat kaikille avoimia. •• Järjestön jäseniksi ovat tervetulleita kaikki 15–29-vuotiaat nuoret. Suurin osa jäsenistä on yliopisto-opiskelijoita, ja järjestö ottaisikin mielellään toimintaan mukaan enemmän myös muita nuoria. •• OSPNN:llä on arviolta noin 400 jäsentä, joista muutama kymmenen osallistuu aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin. Jäsenistöön kuuluu paljon kieltenopiskelijoita ja erityisesti pohjoismaista filologiaa opiskelevia.

I OSPNN råder en nordisk atmosfär Oulun seudun Pohjola-Nordenin nuoret samlar ihop unga med intresse för norden. Medlemmarna beskriver sin organisation med det danska adjektivet hyggelig, vilket på svenska översätts till mysig. Till organisationens vardag hör främst små nordiska kulturevenemang, men till och med möjlighet att få prata i den svenska riksdagen kan uppnås via OSPNN. – Många av våra evenemang lär vara ganska mat-inriktade, skrattar OSPNNs ordförande Maija Myllymäki. Hon berättar att OSPNN nyligen har ordnat ett nordiskt morgonmål på universitetet och att på hösten 2015 är förhoppningarna att ordna en kräftskiva efter svensk sed. I OSPNN gör man dock också annat än äter. – Evenemangens teman är ofta förknippade med något nordiskt språk, tillägger Elisa Harju.

Man har förut till exempel småpratat lättsamt på svenska under Babbel-kvällar, och till språk- och kulturbadet hör även nordiska kortfilmer, som man har samlats för att titta på tillsammans. OSPNNs vardag består till stor del av små, mångsidiga kulturevenemang, med vilka man för fram norden till ungdomar i Uleåborgs området.

Hobby- och expertorganisation Ibland bekantar man sig med kulturer ge-

nom att resa till ett nordiskt land, senaste höst var OSPNNs medlemmar och besökte Köpenhamn. Elisa Harju berättar att de resande övernattade i sina danska bekantas egnahemshus. – Det var trevligt att vi fick bekanta oss med den danska vardagen. Det märktes även att vi i norden delar en gemensam matkultur, eftersom vår värd kokade havregrynsgröt åt oss varje morgon. Harju och Myllymäki förklarar att även det halloween-temade Köpenhamns Tivoli

31


Tiina Mattanen

OSPNN aktiva Kim Rantala, Tuuli Aidantausta, Maija Myllymäki och Elisa Harju har anlänt till Business Kitchens utrymmen för att skola nya styrelseaktörer.

var värt att pröva på, eftersom det under kvällen strömmade in verkligen fantasifullt klätt folk. På våren 2015 får OSPNN motsvarande gäster från Danmark, och det finns också drömmar om att i närmaste framtiden besöka Luleå i Sverige. Tuuli Aidantausta belyser att utöver att vara en hobbyorganisation är OSPNN även en expertorganisation, genom vilken man kan få information om till exempel Nordjobb-programmet, som förmedlar nordiska sommarjobb. – Vi fungerar som en informationskanal för saker angående norden och kan visa undrande i rätt riktning, linjar Aidantausta.

Drömmen om ett öppet Norden Som OSPNNs rikstäckande takorganisation fungerar Pohjola-Nordens Ungdomsförbund. Samarbetet är nära med takorganisationen och man deltar aktivt i dess evenemang. Bland de intressantaste evenemangen som PNU ordnar är den traditionella SaunaExpressen, som i år ordnas i det vintriga Åbo. I SaunaExpressen får nordiska ungdomar, i fyra dagars tid, möjlighet att bekanta sig med finsk bastu- och statskultur. I vinter har OSPNNs medlemmar även chans att delta i en kurs i isländska, denna också ordnad av PNU. OSPNN har även deltagit i sin takorganisations ställningstaganden. – Vi ville tillsammans med PNU stöda en jämlik äktenskapslag, eftersom lagen redan

32

blivit verkställd i de andra nordiska länderna. Värför då inte även i Finland? frågar OSPNNs medlem och PNUs ordförande Kim Rantala. OSPNN och PNU har även som mål att främja uppbyggandet av nordiska nätverk. Till målet hör en dröm om ett öppet norden, där det nordiska samarbetet blomstrar, och där det är lätt att röra sig. – Till exempel borde den kollektiva trafikens studierabatt förenas, så att studerande skulle få samma rabatt i alla Nordiska länders kollektiv trafik, oberoende var i Norden han studerar, förklarar Rantala. Rantala uppskattar de kontakter som redan uppstått via OSPNN och PNU, och med hjälp av vilka han bland annat har fått diskutera med andra nordiska ungdomsorganisationers medlemmar i Sveriges riksdag. – Vi diskuterade åtminstone lösningar på Syriens flyktingsituation, och om att erkänna det tredje könet i norden, kommer han ihåg. Myllymäki, Harju, Aidantausta och Rantala tror att medlemskap i OSPNN även kan vara till fördel i framtiden. – Nu växer åtminstone de egna nätverken, funderar Aidantausta. Den största nyttan och rikedomen är dock öppnandet av nya synvinklar: – Vi vill öppna medlemmarnas ögon för de nordiska möjligheterna.  Text: Tiina Mattanen Översättning: Linus Hielm-Dahlberg

•• OSPNN eller Oulun seudun PohjolaNordenin nuoret ry är grundat år 2003. Organisationen är politiskt obunden, och dess verksamhet baserar sig på nordisk samkänsla. •• Officielt kan du bli medlem via OSPNNs takförening Pohjola-Nordens Ungdomsförbund. Under PNU fungerar sju lokalföreningar, och de som anslutit sig till PNU är också automatiskt medlemmar i den närmaste lokalorganisationen. Man kan ansluta sig som medlem på PohjolaNordens Ungdomsförbunds websida (www.pnn.fi). •• OSPNN ordnar små, nordiska kulturevenemang cirka en gång i månaden. Evenemangen samt de månatliga mötena är öppna för alla. •• Alla 15–29-åriga ungdomar är välkomna som medlemmar. Största delen av medlemmarna är universitets-studeranden, men organisationen skulle gärna även ta emot andra ungdomar. •• OSPNN har omkring 400 medlemmar, av vilka omkring några tiotal deltar aktivt i olika evenemang. Till medlemmarna hör många språkstuderanden och speciellt de som studerar nordisk filologi.


Pohjola-Norden i Helsingfors ordnar mångsidigt program Inom Pohjola-Norden har Helsingforsföreningen en helt egen karaktär. Vi är inte ett eget distrikt utan underlyder direkt centralorganisationen, säger avdelningens ordförande Henrik Stenius. Han pekar på det faktum att huvudstadsavdelningen tack vare sitt geografiska läge har kort avstånd till de politiska beslutsfattarna, de nordiska kulturinstitutionerna, Helsinfors universitet och ambassaderna i Helsingfors vilka alla man samarbetar med. Och inte minst till Pohjola-Nordens centralkansli på Fredriksgatan.

Kultur och en del annat Pohjola-Norden i Helsingfors har exakt 732 medlemmar. Avdelningen är grundad på 1920-talet och har således gamla anor. Men som bekant lever man inte enbart på stolta traditioner. Dagens Pohjola-Norden i Helsingfors är i allra högsta grad en levande och dynamisk organisation. – Ser vi på vår aktuella verksamhet så har vi dels satsat på kulturella evenemang. Avsikten är att göra kulturen i de nordiska länderna känd för en större allmänhet. Men vi anordnar också evenemang för hela familjen. De årligen återkommande nordiska vinterdagarna tillsammans med Hanaholmen och några andra organisationer har varit en stor succé, berättar Stenius. Heidi Haggrén som är sekreterare för Pohjola-Norden i Helsingfors påminner om att man enbart i år haft över 700 deltagare i de populära evenemangen. De har väckt så stort intresse att det till och med kommit en busslast med deltagare från orter ytterom Helsingfors. Redan en kort titt på vårens program bekräftar vad Haggrén och Stenius säger. Avdelningen förmedlar information om en bok- och författarkväll, samt månadens nordiska film på Hanaholmen. Eget program är ett besök i äggmuséet, teaterkvällar för att se pjäserna Pippi Långstrump och Fosterlandet, en valpanel om nordiskt samarbete, en presentation av Hammershöiutställningen och en mottagning i Amos Andersons konstmuseum, medlemsträffar med inledningar och debatter om nordiskt samarbete, aktuellt inom Nordiska Rådet, Norden och EU, förändringar på det kommunala fältet, innovationssamarbetet

Henrik Stenius och Heidi Haggrén har anledning att vara nöjda med den mångsidiga verksamheten inom Pohjola-Nordens Helsingforsförening.

samt en vårutflykt till Hvittorp i samarbete med Pohjola-Nordens avdelningar i Esbo, Vanda och Kyrkslätt.

– Det visar samtidigt hur huvudstäderna kan lära av varandra, kommenterar Haggrén.

Huvudstadsmöte en årlig tradition

Nordiska samarbetet borde betonas mera

För början av hösten planeras bland annat en nordisk filmafton i samband med filmfestivalen Kärlek&Anarki, ett tillfälle om stadsplanering samt en dansk valfrukost. Dessutom ska man inte glömma det traditionella nordiska huvudstadsmötet på hösten som i år hålls i Oslo. – Huvudstadsmötet roterar mellan de nordiska huvudstäderna kring olika teman. I år betonar vi kulturen. Dessutom träffas representanter för Nordenföreningarna i huvudstäderna regelbundet mellan de officiella huvudstadsmötena. Till exempel i mars i år möttes vi i Mariehamn i samband med litteraturdagarna, säger Heidi Haggrén. Som ett exempel på konkreta former av samarbete nämner Haggrén och Stenius att avdelningen senaste höst inbjöd en expert från Stockholm för att diskutera kollektivtrafiken. – I Stockholm har man mer och mer börjat satsa på kollektivtrafik på vattnet. Det passar ju också bra i Helsingfors där havet precis som i Stockholm alltid är nära, säger Stenius.

Men allt är inte bara rosor. Det finns även anledning att ge ris. Henrik Stenius är missnöjd med vissa saker. – Det nordiska samarbetet har inte fått tillräcklig genklang bland de politiska beslutsfattarna. Tyvärr är det ett faktum att Nordiska Ministerrådet tagit livet av viktiga nordiska lungor. Istället för ett institutionaliserat samarbete vill man koncentrera sig på kortsiktiga projekt vilket jag anser vara ödesdigert, säger Stenius. Men med tanke på framtiden finns det all anledning till optimism. – I Europa har vi nu ett nytt säkerhetspolitiskt läge. Mitt intryck är att det utökade nordiska försvarssamarbetet bidrar till att vitalisera många andra former av nordiskt samarbete. Dessutom står EU och Norden ingalunda i motsättning till varandra. Tvärtom är ett starkt och enat Norden bra för det europeiska samarbetet, framhåller Stenius.  Text och bild: Henrik Helenius

33


Pohjoismaista hauskaa kolmekymppisille Pohjola-Nordenin alaisuudessa toimiva Klubb Norden on suunnattu Nuorisoliitosta ”eläköityneille” jäsenille.

Klubb Nordenin matkatunnelmia Bergenistä.

Klubb Norden perustettiin vuonna 2006. Silloin tavoitteena oli suunnata toiminta kolmekymppisille, joille Nuorisoliitto alkoi olla liian nuori. Perustajajäsenistä suurin osa on edelleen toiminnassa mukana, ja vuosien varrella mukaan on liittynyt uusia aktiiveja. – Nyt olemme iältämme lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, mutta se ei menoa haittaa. Perusajatuksena on järjestää itseämme kiinnostavaa toimintaa. Mielestämme paras tapa saada väkeä mukaan on suunnitella sellaisia tapahtumia, joihin myös itse menisimme, puheenjohtaja Hedvig Rask kertoo. Moni toiminnassa mukana oleva on työskennellyt pohjoismaisissa ympyröissä, ja Klubb Norden on oiva tapa pitää yllä pohjoismaisuutta ja vuosien varrella solmittuja tuttavuuksia.

Pohjoismaisia matkoja ja karkki-iltoja Klubb Nordenin toiminta on kulttuuripainotteista ja kaksikielistä, joten jokainen saa

34

tapahtumissa puhua äidinkieltään. Kuluvana vuonna Klubb Norden järjestää kirjallisuuspiirin, ja toukokuussa se viettää Norjan kansallispäivää piknikin merkeissä. Elokuussa on edessä matka Loviisaan, jossa odottaa muun muassa Svartholman linnoitus. Alkuvuonna Klubb Norden on jo ehtinyt pitää vuosikokouksen ja tutustua Kansallismuseon näyttelyyn Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisista. Se on myös katsastanut Amos Andersonin museon pohjoismaisen taidetarjonnan. – Toiminnassa mukana olevia yhdistää kiinnostus pohjoismaiseen kulttuuriin ja pohjoismaisiin kieliin. Kulttuurin määrittelemme laajasti, mutta tärkeää on kuitenkin aina löytää pohjoismainen näkökulma, Hedvig Rask kuvailee. Aiempina vuosina Klubb Norden on järjestänyt suosittuja maisteluiltoja, joihin osallistuneet ovat voineet tutustua muun muassa pohjoismaisiin makeisiin, juustoihin ja oluisiin. Lisäksi se on järjestänyt matkat Skåneen ja Bergeniin.

Matalan kynnyksen toimintaa Klubb Nordenin kohderyhmä on haastava: kolme-nelikymppiset taiteilevat usein työuran, harrastusten ja perheen perustamisen keskellä. Ruuhkavuosina harva ehtii mukaan järjestötoimintaan. Hedvig Rask kertoo, että tämä on toimintaa järjestäville tuttua myös omalta kohdalta. – Tunnistamme hyvin nämä haasteet. Yritämme pitää tapahtumat yksinkertaisina ja toisaalta luoda tapahtumia, joihin myös lapsiperheet voivat osallistua. Järjestöbyrokratian olemme karsineet minimiin. Tärkeintä on, että Klubb Norden on meille hauska juttu – silloin se on sitä muillekin. Klubb Nordenin toimintaa voi seurata samannimisessä Facebook-ryhmässä sekä sähköpostilistalla, johon voit liittyä lähettämällä viestin osoitteeseen klubbnorden@ gmail.com. Yleistietoa löytyy myös osoitteesta www.pohjola-norden.fi/klubbnorden. Teksti ja kuva: Tuovi Rautjoki


Nordiskt kul för trettioåringar Den under Pohjola-Norden fungerande Klubb Nordens verksamhet är riktad till från Ungdomsförbundet ”pensionerade” medlemmar Klubb Norden grundades år 2006. Då föreningen grundades var målsättningen att rikta verksamheten till 30-åringar, som var för gamla för Ungdomsförbundet. Av grundarmedlemmarna är största delen ännu verksamma och under årens lopp har även nya aktiva anslutit sig. – Nu är vi redan närmare fyrtio än trettio år, men det stoppar oss inte. Den grundläggande tanken är att idka verksamhet som intresserar oss själva. Vi tycker att det bästa sättet att få folk med är genom att ordna sådana evenemang som vi själva också skulle delta i, berättar ordföranden Hedvig Rask. Många av de som är med i verksamheten har arbetsår från en nordisk miljö bakom sig, och Klubb Norden är ett bra sätt att hålla uppe nordism och bekantskaper från årens lopp.

Nordiska resor och godiskvällar Klubb Nordens verksamhet är kulturinriktad och tvåspråkig, så alla kan tala på sitt modersmål under evenemangen. Till det

innevarande årets program hör en bokcirkel, firandet av Norges nationaldag i maj i form av picknick och en resa till Lovisa i augusti, där bland annat Svartholms fästning väntar. I början av året har man hunnit hålla ett årsmöte och bekanta sig med Nationalmuseets utställning om Sveriges och Norges skogsfinländare. Även Amos Anderson museets nordiska konstutbud är inspekterat. – De verksamma sammanförs av ett intresse för nordisk kultur och nordiska språk. Vi definierar kultur brett – men det är ändå viktigt att finna den nordiska infallsvinkeln, beskriver Rask. Tidigare år har Klubb Nordens program dessutom bestått av populära tasting-kvällar med bland annat sötsaker, ostar och ölsorter från Norden. Det har också ordnats resor till Skåne och Bergen.

arbetskarriär, fritidssysslor och grundande av familj. Under rusningsåren hinner få med i föreningsverksamhet. Rask berättar, att detta även är bekant för egen del för organisatorerna av verksamheten. – Vi identifierar dessa utmaningar väl. Vi försöker hålla tillställningarna simpla och samtidigt skapa ramar som även barnfamiljer kan delta i. Organisationsbyråkratin har vi skurit ner till ett minimum. Det viktigaste är att Klubb Norden är en kul grej för oss – då är det roligt för andra också. Man kan följa Klubb Nordens verksamhet på Facebook-gruppen med samma namn samt med en e-postlista, som man kan gå med i genom att mejla klubbnorden@ gmail.com. Allmän information hittas även på www.pohjola-norden.fi/klubbnorden. Text och bild: Tuovi Rautjoki Översättning: Linus Hielm-Dahlberg

Verksamhet med låg tröskel Klubb Nordens målgrupp är utmanande: trettio- fyrtioåringar balanserar ofta mellan

35


Rauman Pohjola-Norden yritysvierailulla

Matkaan lähdettiin iloisella mielellä ja hymy huulessa, kuten aina.

Aina ei tarvitse lähteä kauas voidakseen saada näkökulmaa asioihin. Tämän totesi Rauman yhdistys vierailullaan Raision Ikeaan.

Ostoksiakin tarttui mukaan mukavasti.

Vierailun aikana osallistujille esiteltiin Ikean arkipäivää ja liikeideaa. Nimi IKEA tulee sanoista Ingvar, Kamprad, Elmtaryd ja Agunnaryd. Ingvar Kamprad on tunnetusti IKEAn perustaja, Elmtaryd ja Agunnaryd ovat tila ja kylä, joissa Kamprad varttui aikuiseksi. Ennen vierailun niin sanottua virallista

osuutta nautittiin toki IKEAn kuulu aamupala. Aikaa oli tietysti myös ostosten tekemiseen, ja niitä löytyikin riittävästi! Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin onnistunut ja saimme paljon uutta tietoa IKEAsta ja sen toimintatavoista.  Teksti ja kuvat: Mirjam Voutilainen Rauman Pohjola-Norden, vpj.

Uudenkaupungin Pohjola-Norden 70 vuotta Uudenkaupungin Pohjola-Norden vietti huhtikuussa 70-vuotis­ juhlaansa. Juhlapäivä alkoi Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin kevätkokouksella, jonka jälkeen vuorossa oli lounas ja juhlaohjelma. Uudenkaupungin VPK:n soittokunta soitti muun muassa Jean Sibeliuksen ja Uudessakaupungissa syntyneen B.H.Crusellin musiikkia. Juhlapuheen piti Laitilan Kaukolan kartanon isäntä, kulttuurijohtaja emeritus Atte Johan Laine. Juhlassa jaettiin myös liiton ansiomerkkejä. Kultaisen merkin saivat Maire Hautala, Mirja Hannonen, Tuula-Riitta Karlin ja Riitta Koistinaho. Hopeisen merkin taas saivat Riitta Haapio, Aarne Helminen, Kaarina Tötterman sekä Ann-Maj Helpiö. Harrastusmerkki myönnettiin Juhani Valolle. Lehtori Mirja Hannonen esitteli juhlassa yhdistyksen historiikin. Toimintaan on vuosien aikana kuulunut esimerkiksi ystäväkuntavierailuja, kulttuuritapahtumia, ruotsinkielinen keskustelupiiri sekä stipendien myöntäminen yläkoulun ja lukion oppilaille.

36

Juhlan yhteydessä palkittiin aktiiveja liiton ansiomerkeillä.

Yhdistyksellä on ollut kaikkiaan kymmenen puheenjohtajaa. Heistä pitkäaikaisin on kunniapuheenjohtaja Eeva Leino, joka on edelleen paikallisyhdistyksen hallituksen kokouksissa aktiivisesti mukana. 29. heinäkuuta ohjelmassa on Crusell-

viikon Maailmanmatkaajat-konsertti, johon kaikki Pohjola-Nordenin jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!  www.crusell.fi Teksti: Tuula-Riitta Karlin Kuva: Antti Karlin


Suuri Suomen ystävä Pohjoiskalotilta Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Ragnar Lassinantin (1915–1985) syntymästä.

Veri veti opiskelemaan Ragnar Lassinantti syntyi väylän, Tornionjoen, varrella Norrbottenin läänissä Neistenkankaalla 20.9.1915. Hänen äitinsä oli Suomesta ja isä Ruotsin Tornionlaaksosta. Koti oli kaksikielinen. Äidiltä tuli kiinnostus kirjallisuuteen ja suomen kieleen, isältä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Lassinantti kasvoi pienviljelijäperheessä, ja toimeentulo oli niukkaa. Kansakoulun hän suoritti erittäin hyvin arvosanoin. Ainoastaan kotiseutu- ja ympäristöopista tuli hylätty arvosana. Miten se on mahdollista? Lassinantti on sanonut, että koulussa ei opetettu mitään hänen kaksikielisestä kotiseudustaan, ei Laestadiuksesta, ei tavallisten ihmisten arjesta eikä paikallisesta historiasta. Rakkaus ja kunnioitus kotiseutuun oli saanut vankan kannattajan. Sekä opettaja että pappi toivoivat Lassinantin jatkavan opiskeluaan joko keskikoulussa tai seminaarissa Haaparannalla. Mutta kotitila tarvitsi työntekijän, sillä rahaa ei ollut. Lassinantin työura alkoi 12-vuotiaana. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli uitossa ja metsätöissä. Lahjakkaan nuoren miehen halu opiskella vei kuitenkin voiton, ja kolmivuotinen aliupseeripalvelus Bodenissa antoi hyvän pohjan poliisikoulutukseen Tukholmassa. Sieltä Lassinantti palasi Ruotsin Pelloon, perusti perheen ja aloitti poliittisen uransa liittymällä Ruotsin sosialidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hän oli valtiopäiväedustajana vuosina 1956–1966 ja Norrbottenin maaherra vuosina 1966–1982. Lassinantista tuli kolmen yliopiston kunniatohtori: Oulun ja Uumajan yliopistojen sekä Luulajan teknillisen korkeakoulun. Lassi-

Lassinantti lahjoitti Kekkoselle karhukeihään presidentin vieraillessa Norrbottenilla 1971

nantti oli myös aktiivisesti mukana Föreningen Nordenin toiminnassa ja Pohjoiskalottikonferenssien käynnistämisessä. Suuri suomen kielen ystävä kuoli 31.3.1985.

Kalotin kummisetä Kaksi eri tapahtumaa nuoren Ragnar Lassinantin elämässä johtivat siihen, miksi hänestä tuli Pohjoiskalottiyhteistyön innokas kannattaja ja hän näki rajan mahdollisuudet eikä vain ongelmia. Ensimmäinen tapahtuma oli hänen syntymänsä. Lähin kätilö oli Tornionjoen toisella puolella Suomessa ihan Neistenkankaata vastapäätä. Mutta koska valtakunnan rajaa ei saanut ylittää mistä vain, ehti Lassinantti syntyä torpparivaimon avustamana. Kymmenisen vuotta myöhemmin Lassin­antista tuli suuri kirjallisuuden ystävä. Perheen äiti, joka osasi vain suomea, oli innokas lukija. Suomenkielistä kirjallisuutta ei saanut olla ruotsalaisissa kirjastoissa. Suomen Pellosta niitä sai kuitenkin lainata, ja näin Lassinantti tutustui suomen kirjallisuuteen ja suomen kieleen. Hänen omien sanojensa mukaan Väinö Kataja ja Samuli Paulaharju olivat ne suomalaiset kirjailijat, jotka merkitsivät eniten hänen tornionlaaksolaisen identiteettinsä luomisessa. Vuonna 1984 Lassinantti lahjoitti Lapin korkeakoululle 4 000 nidettä 1700- ja 1800-lukujen aineistoa.

”Meidän maaherra” Vuonna 1957 valtiopäiväedustajana ollessaan Ragnar Lassinantti aloitti Ruotsin radiossa tunnin mittaiset kerran viikossa lähetetyt suomenkieliset ohjelmat nimeltään

Bert Persson

Olen vuodesta 1996 osallistunut Pohjoiskalottikonferensseihin ja aina on joku puhuja viitannut Ragnar Lassinantin sanomisiin ja tekemisiin. Ja yleisö on nauranut. Hänen nimensä mainitaan Pohjoiskalotilla yhtä usein kuin minkä tahansa maailmantähden tai urheilijan. Lassinantin syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta tänä vuonna. Mutta kuka oli tämä suuri Suomen ja suomen kielen ystävä Pohjoiskalotilta?

Pohjoiskalotti. Se oli rohkea teko tuohon aikaan, sillä suomen kieli oli kielletty kouluissa ja kirjastoissa. Radiolähetysten ansiosta Lassinantti tuli tunnetuksi koko Pohjoiskalotilla varsinkin tavallisten ihmisten parissa. Hänen tuntemuksensa ja mielenkiintoiset henkilöhaastattelunsa olivat Suomen puolella hyvin suosittuja. Lapissa hänelle annettiin arvonimi ”meidän maaherra”. Lapin läänin omat maaherrat eivät ole kyseistä arvonimeä saaneet. Ragnar Lassinantin juhlavuoden tapahtumia ja hänen radio-ohjelmiaan löytyy sivustolta www.lassinantti.se Teksti: Raili Ilola Tornion Pohjola-Norden

Juhlavuosi jatkuu seuraavin seminaarein:

•• Lassinantin Laestadius-perintö, Ruotsin ja Suomen Pello, 7.7.2015 •• Ragnarin henki tänään -seminaari, Tornio, 6.11.2015 •• Ragnarin juhlavuoden päättäjäiset, Haaparanta, 5.12.2015

37



här är  täällä

OSLO Helene Skjeggestad Journalist i Aftenposten Aftenposten lehden toimittaja

En annen verden

Toinen maailma

For oss som vokste opp på 90-tallet, var bildet av et farlig Russland utdatert og avleggs. Det er bare å innrømme – vi tok feil. Jeg husker fremdeles dagen jeg bestemte meg for å studere russisk og Russland. Dagene mellom 1. og 3. september 2004 satt jeg klistret til skjermen og fulgte gisseldramaet i den lille byen Beslan minutt for minutt. ”Hva er det som skjer? Dette kan jeg ingenting om”, erkjente jeg for meg selv. Der og da bestemte jeg meg for å lære mer om Russland og Kaukasus. Nå, over ti år etterpå, har jeg en mastergrad i russlandsstudier og skriver om vårt naboland for Norges største avis. Det er svært interessant å trekke seg litt tilbake å se utviklingen i disse ti årene. Se hvordan Norge satset på samarbeid med Russland og optimismen da Dmitrij Medvedev ble valgt til presidenten. Da Vladimir Putin tok tøylene igjen i 2012, var det riktignok pessimisme, men de fleste lovendringene ble likevel viftet bort. Likevel – eller nettopp kanskje derfor, har det siste året virkelig rystet oss som er glad i Russland, og har i hvert fall tvunget meg til å innse at vi står overfor en svært alvorlig situasjon. En situasjon med økte spenninger mellom Russland og dets naboland i vest. Dette er jeg selvfølgelig ikke alene om. 10. april trykket Aftenposten en kronikk der fem nordiske statsråder stiller seg bak en tekst om et svært tydelig og utvidet militært samarbeid. Dette er et direkte svar på aggressiv russisk opptreden i de nordiske nabolandene. Samarbeidet skal inkludere flere felles militære øvelser, felles industrisamarbeid i forsvarssammenheng, samarbeid om etterretningskunnskap og av cyber-materiale. Et slik samarbeid vil uten tvil skape reaksjoner hos den store naboen i øst. Russland har forandret seg, og alliansene forandrer seg med. Det nordiske samarbeidet er neppe det siste vi ser av felles handling mot et stadig mer aggressivt Russland. Det har også vi, som har vokst opp med et snillere og mer samarbeidsvillig Russland, nå forstått. 

Meille 90-luvulla varttuneille kuva Venäjästä vaarallisena valtiona oli kaukainen ja aikansa elänyt. Myönnettävä on – olimme väärässä. Muistan yhä päivän, jolloin päätin aloittaa Venäjänopinnot. Vuonna 2004 syyskuun 1.–3. päivinä istuin liimautuneena kuvaruutuun ja seurasin minuutti minuutilta pienessä Beslanin kylässä tapahtunutta panttivankidraamaa. ”Mitä ihmettä tapahtuu? En tiedä tästä mitään”, tunnustin itselleni. Siltä istumalta päätin oppia enemmän Venäjästä ja Kaukasuksesta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin minulla on loppututkinto Venäjän-opinnoista ja kirjoitan naapurimaastamme Norjan suurimpaan päivälehteen. On erittäin mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja tarkastella näiden kymmenen vuoden aikana tapahtunutta kehitystä. Nähdä Norjan panostus yhteistyöhön ja optimismi Dmitri Medvedevin tultua valituksi presidentiksi. Vladimir Putinin tartuttua ohjaksiin jälleen vuonna 2012 päällimmäinen tunne oli tosin pettymys, mutta useimmat lakimuutokset on kuitenkin hylätty. Kuitenkin – tai ehkäpä juuri siksi – viime vuosi on järkyttänyt meitä, jotka pidämme Venäjästä, ja pakottanut ainakin minut tajuamaan, että tilanne on erittäin vakava. Tilanne, jossa Venäjän ja sen läntisten naapureiden välinen jännite vain kasvaa. En luonnollisestikaan ole yksin tätä mieltä. Aftenposten julkaisi 10. huhtikuuta kirjoituksen, jossa viiden Pohjoismaan puolustusministerit asettuvat nykyistä selkeämmän ja laajemman sotilaallisen yhteistyön taakse. Tämä on suora vastaus Venäjän agressiiviselle käytökselle näissä maissa. Yhteistyö tulee sisältämään nykyistä useampia yhteisiä sotaharjoituksia sekä yhteistyötä puolustusteollisuuden, tiedustelutoiminnan ja cyber-aineistojen aloilla. Epäilemättä tällainen yhteistyö aiheuttaa reaktioita suuressa itänaapurissamme. Venäjä on muuttunut, ja niin ikään liittoumat muuttuvat. Yhteistoiminta alati aggressiivisemmaksi muuttunutta Venäjää vastaan tuskin jää tähän. Sen olemme myös me lempeämmän ja yhteistyöhaluisemman Venäjän kanssa kasvaneet nyt ymmärtäneet. 

39


Färsaarilla on sallittua olla vähän outo ja tehdä asioita, jotka tanskalaisten mielestä eivät ole mahdollisia, kertoo elokuvantekijä Katrin Ottarsdóttir.

Elokuvaa pienellä budjetilla Färsaarelainen Katrin Ottarsdóttir teki miehensä Hugin Eiden kanssa ensimmäisen pitkän färsaarelaisen elokuvan 15 vuoteen. Viimeisin pariskunnan elokuva Ludo (2014) on samalla ensimmäinen färsaarelainen pitkä elokuva 15 vuoteen. Sen lisäksi Katrin Ottarsdóttir ja Hugin Eide ovat tehneet kaksi viimeisintä Ludoa edeltänyttä färsaarelaista pitkää elokuvaa. Viimeisin jonkun toisen tekemä färsaarelainen pitkä elokuva on Jørgen-Frantz Jacobsenin Barbara vuodelta 1997. Ludo on intensiivinen psykologinen draama ja osittain omaelämänkerrallinen. – En olisi voinut kirjoittaa näistä teemoista, jos en tuntisi niitä lainkaan. Mutta tietysti elokuva on dramatisoitu, se on henkilökohtainen, mutta ei yksityinen. Ludo perustuu Ottarsdóttirin samannimiseen runoon, joka julkaistiin hänen ensimmäisessä runokokoelmassaan Eru koparrør í himmiríki? (2012). Ottarsdóttir sai seuraavana vuonna kokoelmastaan M.A. Jacobsen’s Kulturpris -palkinnon kaunokirjallisuuden sarjassa.

Pariskunnan työnjako selvä Katrin Ottarsdóttir syntyi Tórshavnissa

40

1957. Vuonna 1976 hän muutti opiskelemaan Kööpenhaminan Den Danske Filmskoleen, ja siitä lähtien hänen tukikohtansa on ollut Tanskassa. Myös Hugin Eide (1963) on lähtöisin Tórshavnista. 28 vuotta naimisissa ollut pariskunta on tehnyt kaikki suuret tuotantonsa yhdessä ja työnjako on selvä: Ottarsdóttir kirjoittaa ja ohjaa, Eide tuottaa ja hankkii rahoitusta. – Yhdenkään elokuvan tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman Huginia, toteaa Ottarsdóttir. Yhdessä Ottarsdóttir ja Eide ovat tehneet neljä pitkää elokuvaa, kolme dokumenttia ja useita pienempiä projekteja. Dokumentit ovat trilogia färsaarelaisista taiteilijoista Hans Pauli Olsenista, Tóroddur Poulsenista ja Jóanes Nielsenistä.

Elokuvien tekeminen Färsaarilla haaste Se, että Ludo on ensimmäinen pitkä färsaarelainen elokuva 15 vuoteen, kertoo ennen kaikkea elokuvanteon mahdollisuuksista Färsaarilla. Keskeisenä esteenä ovat vähäiset rahoitusmahdollisuudet. Färsaarten oma

elokuvasäätiö jakaa vuosittain 100 000 e tukea eri projekteihin, mutta koska tuki jaetaan monen tekijän kesken, eivät yksittäiset summat ole suuria. Esimerkiksi Ludon budjetti oli 120 000 e. Sen sijaan Ottarsdóttirin elokuva Bye Bye Blue Bird (1999) sai tukea Tanskan elokuvasäätiöltä, ja sen budjetti oli noin miljoona euroa. – Mutta Bye Bye Blue Bird onkin siinä mielessä tanskalainen elokuva. Färsaarilla kaikki tehdään pienellä budjetilla. Paitsi mainoselokuvat, joita tekemällä on mahdollista elättää itsensä. – Uusimman muutaman minuutin mittaisen Färsaarten turistivideon budjetti oli samaa luokkaa kuin Ludon, kertoo Ottarsdóttir. Rahoituksen saamista vaikeuttaa myös se, ettei Tanskan elokuvasäätiöllä ole apurahojen jaossa kiintiöitä Färsaarille ja Grönlannille. Koska färsaarelainen elokuva on mentaliteetiltaan hyvin erilaista kuin tanskalainen, ei Tanska ole sen paras mahdollinen kohdemaa. – En sanoisi färsaarelaisia elokuvia


melankolisiksi, vaan ainoastaan rauhallisemmiksi ja hitaammiksi kuin tanskalaiset. Färsaarilla on sallittua olla vähän outo ja tehdä asioita, jotka tanskalaisten mielestä eivät ole mahdollisia. Ottarsdóttir uskoo kuitenkin, että jos valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa mainostettaisiin yhtä paljon kuin main streamia, löytyisi sillekin katsojia. Kaiken kaikkiaan elokuvan tekeminen Färsaarilla on Ottarsdóttirin mielestä kuitenkin yksinkertaisesti liian vaikeaa, eikä elokuvakulttuuri ole päässyt saarille juurtumaan. – Muuten tekisin itsekin elokuvan joka toinen vuosi. Färsaarilla teeskennellään, että meillä oma elokuvakulttuuri, mutta ei sitä oikeasti ole. On toki joukko innokkaita nuoria, jotka tekevät lyhytelokuvia, mutta kaikki tapahtuu vapaaehtoispohjalta.

Elokuvia luvassa jatkossakin Kaikki pariskunnan pitkät elokuvat on tehty Färsaarilla. Suurin osa näyttelijöistä on färsaarelaisia, ja myös saarten jylhä luonto on usein näkyvässä roolissa. – En kuitenkaan koskaan kuvaa luontoa vain sen itsensä vuoksi. Luonnon kuvaamisen pitää aina tukea tarinaa ja hahmoja. Muuten se olisi liian helppo ratkaisu. Luonnon kuvaamisella oli osansa myös Ottarsdóttirin elokuvan Atlantic Rhapsodyn (1989) synnyssä. Saksalainen elokuvafestivaali järjesti kilpailun Färsaarille sijoittuvista elokuvista ja Ottarsdóttir päätti osallistua. – Halusin, että mukana on myös oikea färsaarelainen elokuva eikä vain kulisseja. Atlantic Rhapsody voitti kilpailun. Ottarsdóttir kertoo, että rahoituksen järjestyessä hän olisi valmis tekemään elokuvia muuallakin. – Mutta haluan kyllä taistella sen puolesta, miten Färsaarilla elokuvia tehdään ja olla uskollinen omalle taustalleni. Seuraavasta projektistaan pariskunta ei vielä osaa sen tarkemmin sanoa. Uutta elokuvaa on kyllä jo ajateltu, mutta ensin pitää saada rahoitus kuntoon. Ottarsdóttir voisi hyvin kuvitella kirjoittavansa yhdessä myös jonkun toisen kanssa. Sopivaa paria ei ainakaan vielä ole löytynyt. Se on kuitenkin varmaa, että elokuvat ovat ykkösasia jatkossakin.

Filmografia (elokuvat ja dokumentit) / Filmografi (film och dokumentär): Íbúðarminnir (Memories from an Apartment, 2011) Sporini vaksa úr orðum (Traces Grow out of Words, 2010) Ein regla um dagin má vera nokk! (A Line a Day Must Be Enough! 2008) Eingin kann gera tað perfekta (No One Can Achieve Perfection, 2008) Regin Smiður – Une danse ballade (2004) Bye Bye Blue Bird (1999) Maðurin ið slapp at fara (The Man Who Was Allowed to Leave, 1994) Atlantic Rhapsody (1989) Hannis (1992) Regin Útiseti (Regin Dahl – a Faroese Poet In Denmark, 1987) Eitt Kvøld í havn (Tórshavn by Night, 1984)

Film med liten budget Katrin Ottarsdóttir från Färöarna gjorde tillsammans med sin man Hugin Eiden den första färöiska långfilmen på 15 år.

www.bluebirdfilm.dk Teksti: Susanna Puisto Kuvat: Blue Bird Film

Den senaste av parets filmer Ludo (2014) är tillika den första färöiska långfilmen på 15 år. Dessutom har Katrin Ottarsdóttir och Hugin Eide gjort de två senaste långfilmer från Färöarna som kommit ut före Ludo. Den senaste filmen gjort av någon annan är Barbara av Jørgen-Frantz Jacobsen från år 1997. Ludo är ett intensivt psykologiskt drama

och delvis självbiografiskt. – Jag skulle inte ha kunnat skriva om dessa teman ifall jag inte kände till dem överhuvudtaget. Men det är klart att filmen är dramatiserad, den är personlig men inte privat. Ludo baserar sig på en dikt med samma namn av Ottarsdóttir, som publicerades i hennes första diktsamling Eru koparrør í himmiríki? (2012). Ottarsdóttir fick följande

41


år M.A. Jacobsen’s Kulturpris i den skönlitterära kategorin.

Parets arbetsfördelning är klar Katrin Ottarsdóttir föddes i Tórshavn 1957. År 1976 flyttade hon till Köpenhamn för att studera på Den Danske Filmskolen och sen dess har hon haft huvudkvarter i Danmark. Även Hugin Eide (1963) är hemma från Tórshavn. Paret, som varit gifta i 28 år, har gjort alla sina stora produktioner tillsammans och arbetsfördelningen är klar: Ottarsdóttir skriver och regisserar och Eide producerar och fixar finansiering. – Det skulle inte ha varit möjligt att göra en ända film utan Hugin, konstaterar Ottarsdóttir. Tillsammans har Ottarsdóttir och Eide gjort fyra långfilmer, tre dokumentärer och flera mindre projekt. Dokumentären var en trilogi om de färöiska konstnärerna Hans Pauli Olsen, Tóroddur Poulsen och Jóanes Nielsen.

Utmanande att göra filmer på Färöarna Att Ludo är den första färöiska långfilmen på 15 år berättar framför allt om möjligheterna att göra filmer på Färöarna. Det centrala hindret är små möjligheter till finansiering. Färöarnas egen filmfond delar årligen ut 100 000 e i stöd till olika projekt, men eftersom stödet delas mellan många aktörer är de enskilda summorna inte stora. Till exempel budgeten för Ludo var 120 000 e. Däremot fick Ottarsdóttirs film Bye Bye Blue Bird (1999) stöd av Danmarks filmfond och dess budget var ca en miljon euro. – Men Bye Bye Blue Bird är också i det syftet en dansk film. På Färöarna görs allting med liten budget. Utom reklamfilmer, med vilka man

42

kan försörja sig med. – Den nyaste, några minuter långa turistvideon för Färöarna hade en budget i samma klass som Ludo. Anskaffning av finansiering försvåras även av det att Danmarks filmfond inte har någon bestämd kvot på stipendium till Färöarna och Grönland. För att färöisk film är mycket avvikande från dansk film med tanke på mentalitet, är inte Danmark den bästa målgruppen. – Jag skulle inte kalla färöiska filmer melankoliska, utan endast lugnare och långsammare än danska. På Färöarna är det accepterat att vara lite konstig och göra saker som danskarna inte tycker är möjliga. Ottarsdóttir tror ändå, att ifall man skulle göra lika mycket reklam för en från det konventionella avvikande film som man gör för mainstream filmer, så skulle det finnas tittare till den också. Sist och slutligen tycker Ottarsdóttir att det helt enkelt är för svårt att göra filmer på Färöarna, och filmkulturen har inte heller riktigt rotat sig på öarna. – Annars skulle jag själv också göra en film vartannat år. På Färöarna låtsas man att vi har en egen filmkultur, men den finns inte på riktigt. Det finns en grupp ivriga ungdomar som gör kortfilmer, men allting utgår från frivillig basis.

Filmer också i fortsättningen Alla av parets långfilmer är gjorda på Färöarna. Största delen av skådespelarna är färöiska och öarnas mäktiga natur är ofta i en synlig roll. – Jag filmar ändå aldrig naturen bara för sig själv. Filmandet av naturen måste alltid stöda berättelsen och karaktärerna. Annars vore det en för enkel lösning.

Att filma naturen hade sin del i skapelsen av Ottarsdóttirs film Atlantic Rhapsody (1989). En tysk filmfestival ordnade en tävling för en film belägen på Färöarna och Ottarsdóttir bestämde sig att delta. – Jag ville att en äkta film från Färöarna är med och inte bara kulisser. Atlantic Rhapsody vann tävlingen. Ottarsdóttir berättar att ifall finansiering ordnar sig skulle hon vara klar att göra filmer på andra ställen också. – Men jag vill nog slåss för det, hur man på Färöarna gör filmer och vara trogen till min egen bakgrund. Om sitt nästa projekt kan inte paret berätta desto noggrannare. Tanken på en ny film har funnits, men först måste man fixa finansieringen i skick. Ottarsdóttir kunde gott tänka sig skriva tillsammans med någon annan. En passlig partner har i alla fall inte än hittats. Det som ändå är klart, är att filmer är etta även i fortsättningen. www.bluebirdfilm.dk Text: Susanna Puisto Bilder: Blue Bird Film Översättning: Linus Hielm-Dahlberg


43


Nuorten Pohjoismaiden neuvosto haluaa tasa-arvotyön jatkuvan Viime vuonna tuli kuluneeksi 40 vuotta Pohjoismaiden yhteisen tasa-arvotyön alkamisesta. Vuosikymmenten työ on luonut mahdollisuudet käydä perinpohjaista keskustelua tasa-arvosta, joka koetaan keskeiseksi pohjoismaiseksi arvoksi. Vaikka tasa-arvotyöllä on Pohjoismaissa pitkät juuret, ei todellista tasa-arvoa kuitenkaan ole vielä saavutettu, ja töitä riittää. Suurimmat saavutuksemme tasa-arvon alalla ovat rohkeiden poliittisten päätösten ansiota. On suuri rikkaus, että Pohjoismaissa molempien sukupuolten kyvyt ja osaaminen ovat tehokkaasti käytössä. Tämä on mahdollistettu luomalla tasa-arvoa tukevia rakenteita.

Vanhempainvapaat tasa-arvoisemmiksi Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (UNR) kirjoitti kannanoton tasa-arvotyön puolesta 25. maaliskuuta 2015 Kööpenhaminassa. UNR haluaa kehityksen jatkuvan sen sijaan, että tuudittautuisimme tilaan, jossa uskomme tasa-arvon olevan valmis ja ettei yhteiskunnallista epätasa-arvoa luovia rakenteita voisi purkaa. Olemme Nuorten Pohjoismaiden neuvostossa huomanneet tasa-arvon olevan niitä harvoja arvoja, jonka kaikki jaamme maasta tai puoluesuuntauksesta huolimatta. Näkemyseroja toki löytyy keinoista, joilla sitä haetaan. Yhteisen tavoitteen jakaminen kuitenkin kertoo, kuinka syvä ja yhteispohjoismainen tasa-arvo arvona on. Naisten tasa-arvoa pohjoismaisissa yhteiskunnissa ovat keskeisesti edistäneet modernit pohjoismaiset vanhempainvapaajärjestelmät. Vanhempainvapaiden jakaminen on mahdollistanut vanhemmuuden kokemusten jakamisen ja luonut molemmille sukupuolille tasavertaisemmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja työelämään. UNR halusi kannanotossa nostaa tavoitteeksi vanhempainvapaajärjestelmien kehittämisen yhä tasa-arvoisemmiksi ja yksinhuoltajia sekä sateenkaariperheitä paremmin huomioiviksi.

44

Sukupuolittunut väkivalta häpeäpilkku On tärkeää, että nuorella poliittisella sukupolvella on rohkeutta esittää vaatimuksia, ideoita ja aloitteita asioiden kehittämiseksi pitkällä perspektiivillä. Meille tasa-arvon edistämisessä on kyse tulevaisuudestamme – siitä, onko sukupuoli tarpeettomasti rajoite meidän toiminnallemme ja mahdollisuuksillemme yhteiskunnassa. Toinen tärkeä kannanotossa nostamamme asia on palkkauksen läpinäkyvyys. Läpinäkyvyys on tärkeää monenlaiseen syrjintään, kuten sukupuoleen, etniseen taustaan tai ikään, puutumiseksi. Sukupuolittuneet asenteet näkyvät epätasa-arvona naisten palkassa, etenemismahdollisuuksissa sekä palkkaamisessa. Yhteiskunnassa vallitseviin sukupuolittuneisiin asenteisiin, jotka ruokkivat epätasaarvoa, tulee puuttua kouluissa toteutettavilla tasa-arvosuunnitelmilla ja niiden aktiivisella toteuttamisella. Puuttuminen hyvissä ajoin epätasaarvon rakenteisiin palvelee monia tavoitteita, joista vähäisin ei ole sukupuolittuneen

väkivallan kitkeminen. Sukupuolittunut väkivalta on pohjoismaisen tasa-arvon häpeäpilkku. On tärkeää kampanjoida sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan ja turvata arvokasta työtä tekevien turvakotien rahoitukset. Mikäli haluamme todella sitoutua tasa-arvon edistämiseen Pohjoismaissa, on tärkeää nostaa sukupuolittuneen väkivallan ehkäisy keskeiseksi puheenaiheeksi, eikä aina vain joutua taistelemaan sukupuolittuneen väkivallan uhreja auttavien tahojen rahoituksen puolesta. Kannanotto poliittisista tasa-arvotavoitteista on hyvin tärkeä Nuorten Pohjoismaiden neuvostolle. Emme halua, että tasa-arvo jää vain yleväksi arvoksi, vaan että se on tavoite, jonka eteen tehdään töitä aktiivisesti.  Hanna-Marilla Zidan Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston jäsen ja Socialistisk Ungdom i Nordenin puheenjohtaja Kuva: Johannes Jansson/norden.org


ajankohtaista Nuorisoliitossa  aktuellt på Ungdomsförbundet 50 vuotta pohjoismaista nuorisoyhteistyötä Pohjola-Nordenin nuorisoedustajisto perustettiin 21. huhtikuuta 1965. Sittemmin nimi muutettiin tänäkin päivänä käytössä olevaksi Pohjola-Nordenin Nuorisoliitoksi. Vietimme siis huhtikuussa 50-vuotispäiväämme, minkä kunniaksi julkistimme juhlavuosilogon. Vuosijuhlia vietetään Turun linnassa 10. lokakuuta. Kutsumme vuosijuhliimme jäse-

nemme, paikallisosastomme, jäsenjärjestömme ja muut ystävämme. Joukkoon liittyvät myös pohjoismaiset sisarjärjestömme. Juhlimme PNN:n 50-vuotiasta taivalta pohjoismaisessa hengessä. Kutsut lähetetään myöhemmin. Olemme kirjoittaneet Kalevala-henkisen runon kuvataksemme PNN:n syntyhistoriaa ja tärkeimpiä tapahtumia. Nauttikaa! 

50 år nordiskt ungdomssamarbete Pohjola-Nordens ungdomsdelegation grundades den 21 april 1965. Sedermera byttes namnet till Pohjola-Nordens Ungdomsförbund - namnet som används ännu i dag. I april firade vi alltså vår 50-årsdag och dagen till ära publicerade vi vår jubileumslogo. Den stora 50-årsfetsen kommer att firas i Åbo slott den 10 oktober. Vi bjuder in våra medlemmar, lokalavdelningar, medlemsför-

eningar och vänner till vår årsfest. Våra nordiska systerorganisationer tar också del av festen. Vi firar 50-åriga PNU i nordisk anda. Inbjudningarna skickas senare. Vi har skrivit en dikt i Kalevala-stil för att beskriva PNU:s historia samt förbundets viktigaste händelser. Varsågoda! 

Nordhumla – ett forum för en modern 50-åring Pohjola- Nordens Ungdomsförbund webbtidning Nordhumla bjuder varje vecka på en insyn i förbundets evenemang samt aktivas funderingar. Med jämna mellanrum tas pulsen på förbundet i och med den månatliga styrelsekolumnen. Jag har själv äran att vara chefredaktör för Nordhumla och får via tidningen bekanta mig med ett förbund

som tar vara på sina 50-åriga rötter och samtidigt fylls av en mängd aktiva, nordiskt sinnade unga som kommer med nya, innovativa idéer.  pnn.fi/nordhumla Anna Pusa

Paikallisjärjestöjen aktiivit kohtasivat Oulussa PNN:n Café Finland -tapahtumassa 17.–19. huhtikuuta.

PNN 50 vuotta! Alussa oli aate, aktivismi ja aikuisjärjestö Ukko-Norden, tuo ikiaikainen Keväällä 65 murtui portit sen Purkautui sen syleilystä Nuorten kiihko pysäyttämätön Kuin tulivuori Islannin Oli koittanut aika nuoruuden Pohjolan kansojen yhtenäistämisen Läntisten maiden laulujen oppimisen Syntynyt oli Pohjola-Nordenin nuoriso­ edustajisto! Oli nuorten virta pysäyttämätön Valui se kohti pohjoista ja etelää, länttä ja itää Ei sitä pysäyttänyt mikään Tavoitti virta Turun ja Tampereen, Pielavetehisen, Keravan ja Napapiirin pitäjät Ystävät oikealta ja vasemmalta mukaankin liittyivät Sykki sielläkin sydän Pohjolan, herätti laulun mahtavan Kaikui laulu yli Pohjanlahden Ja kauas oli Skandien vuoriston Kuului riemu: “Meillä metkaa on!” Näin kylvetty oli siemen yhteistyön Läpi Pohjolan yöttömän yön Näin jatkui taival Pohjolan nuorten Se matkasi yli kaukaisten vuorten Virta harhapoluillakin kävi Jopa Tansanian savannit se näki Oli vuosi 85, on siitä jo aikaa siis Siitä kun Nordjobb lausui näin: “Ota mut messiin pliis!” Lähtivät nuoret pitkin Pohjolaan Oppimaan uutta toisiltaan Sai Pohjolan nuoret uuden äänitorven Nordhumlan kaiut kiiri yli korven Ei se polku aina ruusuinen ollut Sai sampo kärsiä monet kolhut Piti Pohjolan sampo saada kuntoon Lähteäkseen uuteen kiitoon ja voiman tuntoon Näin on meillä käsillä juhlan hetki Liitto 50-vuotiseen ikään ehti Iästään huolimatta liitto edelleen vahvana porskuttaa Pohjolan nuoria opettaa, saunottaa ja kannustaa Näin 50 vuotta vierähti Mutta kirkkaasti tuikkii yhä Pohjolan tähti Teksti: Kim Rantala Kuva: Maija Myllymäki

45


Programmet har sedan 1985 erbjudit ungdomar mellan 18-28 år sommarjobb och fritidsprogram i ett annat nordiskt land.

Nuförtiden finansieras projektet av Nordiska ministerrådet och Föreningarna Nordens Förbund i Köpenhamn har ansvar för genomförandet. Varje land har dessutom sin egen nationell projektledare och vid behov projektassistenter.

Nordjobb startade 1985 och genast från början medverkade föreningarna Norden i fritidsverksamheten i fler städer. Totalt deltog drygt 1 000 ungdomar i Nordjobb det första året.

Syftet att öka ungdomsmobiliteten Tanken med Nordjobb är att deltagarna skall stärkas i sin nordiska identitet och få en ökad känsla av nordisk samhörighet. Dessutom vill man stärka den gemensamma nordiska

arbetsmarknaden och öka ungdomsmobiliteten över de nordiska gränserna. Fritidsprogrammet är en viktig del av Nordjobb och genom den skapas vänskapsförbindelser över de nationella gränserna. På arbetsplatsen får deltagarna däremot en naturlig kontakt med värdlandet som inte kan förmedlas vid till exempel ett turistbesök.  Källa: Nordjobb.org

Det bästa med Nordjobb är andra nordbor Jenni Meinilä och Pernilla Olsson är båda erfarna nordjobbare. Jenni har jobbat med äldrevård i Sverige och på en fiskfabrik i Danmark. Pernilla jobbar däremot fortfarande hos sin gamla nordjobbarbetsgivare Garnvaruhuset Lankava i Kauhava. Vi ställde dem fem frågor om Nordjobb. Pernilla: Det var jätteroligt. Jag trivdes så bra att jag frågade min arbetsgivare om jag kunde få stanna kvar och det fick jag.

Jenni Meinilä

Vad skulle du säga till dem som undrar om de ska söka Nordjobb eller inte?

Jenni på paus på fiskfabriken.

Varför valde du att söka Nordjobb? Jenni: Jag hade börjat studera svenska och ville förbättra mina språkkunskaper. Möjligheten att jobba utomlands intresserade mig också. Pernilla: Jag studerade finska och ville lära mig språket bättre. Fick höra av en kurskamrat att möjligheten fanns att söka sommarjobb i Finland genom Nordjobb.

Jenni: Att nordjobb är en bra möjlighet att jobba i ett annat nordiskt land och lära sig svenska eller något annat nordiskt språk. Nordjobb underlättar det genom att organisera boende och fritidsprogram för dem som blir valda. Pernilla: Att man definitivt ska söka! Det är verkligen en upplevelse och man vet aldrig vad det kan leda till.

Vad var det bästa och det mest utmanande? Jenni: Det bästa var att träffa nya människor som var i samma situation. Jag är fortfarande vän med många personer som jag har träffat genom nordjobb. Det mest utmanan-

de var kanske att börja prata svenska som var svårt i början och kändes obehagligt. Jag var också ganska nervös innan jag åkte till Stockholm för första gång. Pernilla: Det mest utmanande för mig är språket. Finska är ett svårt språk att lära sig. Det roligaste är alla nya människor man träffar.

Vad var den största skillnaden mellan ditt hemland och det landet du nordjobbade i? Jenni: Språket förstås. I Sverige kändes folk artigare, gladare och mer politiskt korrekta än i Finland. I sverige saknade jag det att man kan vara på dålig humör också ibland. Ändå tycker jag att skillnaderna inte är stora mellan de nordiska länderna. Pernilla: Att människor är mer raka och ärliga i Finland. I Sverige diskuterar man mer. P-N

Jenni: Jag har nordjobbat 4 gånger, två somrar i Stockholm, en i Göteborg och en i Skagen, Danmark. Jag har lärt mig mycket svenska, särskilt sådant som man inte lär sig i skolan. Jag tror att jag har blivit mer självständig och säker på att jag kan klara mig utomlands och i situationer och sammanhang som låter svåra eller skrämmande. Jag har blivit modigare.

46

Nordjobb

Hur vad det att nordjobba, vad lärde du?


7 maata. 1 hinta. Sonera Sopiva -asiakkaana surffaat ja puhut pohjolassa ja Baltiassa samaan hintaan kuin kotona. www.sonera.fi/matkalla

47


Haloon kuulumisia! Nyheter från Hallå!

Finnjäveleistä svenskjäveleihin ”He ottavat vastaan minkä tahansa työn, asuvat ahtaasti, juovat liikaa, örveltävät ja viettävät aikaa vain keskenään”. Kuulostaako tutulta: Suomalaisilta 1960-luvun Ruotsissa? Ei, vaan ruotsalaisilta 2010-luvun Norjassa. Näin ainakin, jos on uskominen tuoreen Svenskjävel -elokuvan ruotsalaista ohjaajaa Ronnie Sandahlia, joka kiteytti näkemyksensä ”Skandinavian meksikolaisista” DN:n haastattelussa 27. maaliskuuta. Asetelma Ruotsin ja Norjan välillä on kääntynyt hieman päälaelleen. Vuosisatojen isoveljestä on tullut rikastuneen pikkuveljen työvoimavaranto. Sandahlin mukaan ruotsalaiset ottavat vastaan myös ne työt, joita ”hyvinvoivat norjalaiset” eivät enää halua tehdä. Mutta samoin tekevät myös suomalaiset – yhä useampi raksamies ja siivooja suuntaa Norjaan suurempien ansioiden perässä. Asia ei ole jäänyt huomaamatta myöskään Haloo Pohjolassa: Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston sivujen ylivoimaisesti luetuin osio on Haloo Pohjolan sivu työskentelystä Norjassa. Urbaanit legendat huippupalkkaisista töistä kalanperkaamoissa Pohjois-Norjassa elävät edelleen tiukassa. Harva palkkoja vertaileva tulee miettineeksi, että myös eläminen korkeamman hintatason maassa tulee kalliimmaksi, saati

se, jos työnantaja irtisanoo yllättäen ja jättää palkat maksamatta. Esimerkiksi rakennusalalla on alan ammattilaisten mukaan tavallista, että työtä etsivä lähtee omatoimisesti työmaalle esittäytymään, ja jos hommaa löytyy, tartutaan työkaluihin ilman kirjallista työsopimusta. Vasta, kun työntekijä yllättäen lomautetaan tai palkkoja ei ala kuulua, otetaan yhteyttä omaan ammattiliittoon. No älkää sitten lähtekö, ajattelisi joku. Ei ulkomaille töihin lähteminen kuitenkaan ole ongelma. Jos Suomen työttömyysaste oli viime vuoden lopulla 9 prosentin tuntumassa ja Norjassa alle 3 prosenttia, miksi ei kokeilla, löytyisikö rajan takaa töitä. Vapaa liikkuvuus nähdään pohjoismaisessa yhteistyössä perusedellytyksenä yhteisten pohjoismaisten sisämarkkinoiden toiminnalle ja alueen talouskasvulle, mutta sisämarkkinat eivät toimi, jos työmarkkinoilla harrastetaan sosiaalista polkumyyntiä ja laittomia irtisanomisia. Kysymys kuuluu, mitä meidän tulisi tehdä, jotta Pohjoismaiden sisämarkkinoista saataisiin toimivammat? Haloo Pohjola ja Pohjola-Nordenin

ammattiyhdistystoimikunta ovat kiinnittäneet huomiota näihin kysymyksiin viimeisimmissä seminaareissaan. Vuosi sitten Pohjola-Nordenin ammattiyhdistystoimikunnan järjestämässä siirtolaisuutta käsitelleessä seminaarissa kysyttiin, huomioidaanko maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä tarpeeksi, ja mitä olemme oppineet aikaisemmista kokemuksista. Tämän vuoden maaliskuussa Haloo Pohjola, Pohjoiskalotin Rajaneuvonta ja Rakennusliitto järjestivät Rovaniemellä seminaarin suomalaisten työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista Norjassa. Reseptiä sille, kuinka sisämarkkinoista saataisiin toimivammat, olivat osaltaan luonnostelemassa Norjan työsuojeluhallinto Arbeidstilsynet, ammattiliitto Fellesforbundet sekä Rajaesteneuvosto. Puheenvuorojen perusteella sai hyvän kuvan siitä, kuinka paljon tasa-arvoisten työmarkkinoiden eteen tehdään työtä: Norjassa on käytössä esimerkiksi tariffipalkat ja solidaarisuusvastuu (solidaransvar), jonka mukaan alihankkijan palkkaama alipalkattu työntekijä voi vaatia taulukkopal-

Från finnjävel till svenskjävel ”De tar vilka jobb som helst, bor trångt, super för mycket, är för högljudda, bara umgås med varandra.” Låter det bekant: Finländare i 1960-tals Sverige? Nej, utan svenskar i 2010-tals Norge. Så är det åtminstone om man skall tro på Ronnie Sandahl, den svenska regissören av filmen Svenskjävel, som sammanfattar sin åsikt om ”Skandinaviens mexikaner” i en intervju för DN 27 mars. Ställningen mellan Norge och Sverige har vänt sig en aning upp-och-ner. Storebrodern från århundraden tillbaka har blivit den nyrika lillabroderns arbetskraftsreserv. Enligt Sandahl tar svenskarna emot de jobb som ”de välmående norrmännen” inte vill utföra mer. Men det gör även finländarna – allt fler byggarbetare och städare siktar mot

48

Norge med större inkomster i tankarna. Saken har ej heller passerat obemärkt i Hallå Norden: Nordiska rådets och ministerrådets sidors överlägset mest lästa sektion är Hallå Nordens sida om att arbeta i Norge. De urbana legenderna om topplöner inom fiskeindustrin i Nordnorge lever ännu starkt. Få av de som jämför löner kommer ihåg att tänka på att även levnadskostnaderna är högre, för att inte nämna ifall arbetsgivaren plötsligt säger upp en och lämnar lönen obetald. Exempelvis i byggnadsbranschen

är det, enligt proffsen i branschen, vanligt att en arbetssökande arbetstagare självmant går till bygget och introducerar sig, och om det finns jobb så tar man tag i verktygen och börjar jobba utan skriftligt kontrakt. Först då arbetstagaren plötsligt hemförlovas eller då lönen inte syns till, tar man kontakt med fackföreningen. Nåmen stick inte då, kunde någon tänka. Problemet är dock inte att fara utomlands och jobba. Ifall Finlands arbetslöshetsgrad i slutet av förra året var kring 9 procent och Norges under 3 procent, varför då inte


Karin Beate Nøsterud/norden.org

kan mukaista palkkaa pääurakoitsijalta, jos alihankkija ei ole sitä maksanut tai pysty sitä maksamaan. Näillä toimilla on tarkoitus varmistaa erityisesti se, ettei ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksia poljeta. Suurimman ongelman suomalaisille muodostaakin kielimuuri. Norjan työsuojeluhallinnon Ole-Johnny Selstadin mukaan suurin vaara joutua sosiaalisen polkumyynnin kohteeksi on niillä, jotka eivät ymmärrä, mihin nimensä laittavat. Jos ei tiedä oikeuksistaan, on vaikea vaatia niitä. Ruotsalaisilla tätä ongelmaa ei ole, eikä heidän osalta juuri raportoida laittomuuksista työpaikoilla. Vaikka Ruotsin mediassa Sandahlin näkemykset herättivät keskustelua norjalaisten rasismista ja syrjinnästä ruotsalaisia kohtaan, tuntui yleinen mielipide olevan, että kyse on lopulta veljellisestä nahjailusta. Ei ole kuitenkaan liioiteltua sanoa, että paras vakuutus, jonka työntekijä voi itselleen ottaa, on kielitaito.  Heli Mäkipää Pohjola-Nordenin edunvalvontavastaava ja Haloo Pohjolan Suomen projektijohtaja

pröva ifall det finns jobb bakom gränsen? Fri rörelse anses, i den nordiska gemenskapen, vara en förutsättning för den gemensamma nordiska inre marknadens verksamhet och områdets ekonomiska tillväxt, men den inre marknaden fungerar inte ifall man utövar social dumpning och illegala uppsägningar. Frågan är vad vi borde göra så att Nordens inre marknad skulle fungera bättre? Hallå Norden och Pohjola-Nordens fackliga kommitté har fäst uppmärksamhet vid dessa frågor under deras senaste seminarier. I seminariet gällande migration, som ordnades av Pohjola-Nordens fackliga kommitté för ett år sedan, ställdes frågan om man tar i beaktande frågor gällande immigration tillräckligt, och vad vi har lärt oss från tidigare erfarenheter. I mars i år ordnade Hallå Norden, Nordkalottens Gränstjänst och Byggnadsförbundet ett seminarium i Rovaniemi om de

finländska arbetarnas rättigheter och skyldigheter i Norge. Ett recept för hur man kunde få den inre marknaden att fungera, formulerades av Arbeidstilsynet (Norges arbetsskyddsadministration), Fellesforbundet och Gränshinderrådet. På basis av talen som hölls fick man en bra bild av hur mycket det arbetas med att skapa en jämlik arbetsmarknad: i Norge används till exempel tarifflön och solidaransvar, enligt vilka en underbelönad arbetstagare, som arbetar för underleverantören, kan kräva lön efter tabell-lön, av huvudleverantören, ifall underleverantören inte har betalat det eller inte kan betala det. Dessa åtgärder är meningen att försäkra att speciellt utländska arbetstagares rätter ej blir nertrampade. Det största problemet för finländare utgör dock språkbarriären – Ole-Johnny Selstad säger att den största faran för att

hamna i social dumpning är hos dem som inte förstår vad de skriver under. Om man inte vet sina rättigheter, är det svårt att kräva dem. Svenskarna har ej detta problem, och det rapporteras knappt några olagligheter på arbetsplatserna gällande dem. Fastän Sandahls åsikter i Sverige väckte diskussion om norsk rasism och diskriminering mot svenskar, verkade den allmänna åsikten vara att det slutligen handlar om broderskapligt bråkande. Det är dock inte överdrivet sagt, att den bästa försäkring en arbetstagare kan anamma sig, är språkkunskap.  Heli Mäkipää Intressebevakningsansvarig på PohjolaNorden och projektledare på Hallå Norden Översättning: Linus Hielm-Dahlberg

49


Katse pohjoiseen Suomi tarvitsee yhtenäistä toimintaa pohjoisilla alueilla. Entinen pääministeri Paavo Lipponen näkee suuria mahdollisuuksia, kunhan hallitus ja elinkeinoelämä tarttuvat yhdessä toimiin.

Paavo Lipponen on Elinkeinoelämän Keskusliiton toimesta tehdyssä raportissa Pohjoinen tahtotila analysoinut Suomen mahdollisuuksia pohjoisilla, arktisilla alueilla. Hän toteaa, että mahdollisuudet ovat valtavat, mutta ne edellyttävät sekä johtajuutta että määrätietoisuutta. Yksistään Barentsin alueella on arvioitu, että hankesuunnitelmia on yli 140 miljardin euron edestä. Erityisesti Norjan ja Venäjän

investoinnit ovat suuruusluokaltaan mittavat. Norjan puolella öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen etenee suunnitellusti ja uusia kenttiä avataan. Murmanskin ja Arkangelin alueiden infrastruktuuri vaativat mittavia investointeja kuten myös Jamalin LNG-laitosten rakentaminen.

Mittavat öljy-, kaasu- ja mineraalivarat Raportissaan Paavo Lipponen visioi, että Suomi voisi olla globaalin logistiikan keskus Aasian ja Euroopan välissä ja Venäjän naapurina. Aivan keskeisenä hän pitää tässä suhteessa Euroopan ja Aasian välisen valokaapeliyhteyden rakentamista. Arktisten alueiden öljyvarojen arvioidaan riittävän alkaneen vuosisadan loppuun ja kaasuvarojen jopa 300 vuotta. Mineraalivarat ovat alueella mittavat ja esiintymien pitoisuudet maailman korkeimpia. Lipponen esittää, että Suomen valtio ja elinkeinoelämä yhdessä määrittelisivät arktisen politiikan päämäärät tavoitteena saada Suomelle mahdollisimman suuri osa pohjoisesta potentiaalista. Hän varoittaa eripuraisuudesta ja peräänkuuluttaa maakuntien ja yliopistojen hyvää yhteistyötä.

Koillisväylästä merkittävä reitti Eräänlaisena jatkeena aikaisemmin kehitetylle pohjoisen ulottuvuuden politiikalle Paavo Lipponen esittää, että Suomi tavoittelisi pohjoista johtajuutta EU:n piirissä ja siten tasapainottaisi nykyistä keskittymistä eteläisille alueille.

Blicken norrut Finland behöver enhetlig verksamhet i de nordliga områdena. Tidigare statsministern Paavo Lipponen ser stora möjligheter bara regeringen och näringslivet gemensamt skrider till verket.

50

Raportissa kiinnitetään huomiota viimeaikaiseen kehitykseen, joka suurvaltasuhteiden kiristymisestä ja öljyn ja kaasun hintakehityksestä johtuen on siirtänyt näkymiä kauemmaksi tulevaisuuteen. Havaittu näkymien muuttuminen ei kuitenkaan vähennä Suomen mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Lipponen viittaa Norjan ja Venäjän pitkäjänteiseen investointi- ja kehityspolitiikkaan ja Kiinan kiinnostukseen Grönlannin mineraaleista. Hän arvioi, että koillisväylän liikenne alkaa toden teolla 20–40 vuoden kuluttua.

Pohjoismainen yhteistyö keskeistä Näitä tulevaisuuden näkymiä ajatellen Lipposen raportissa esitetään, että pääministeri ottaisi vetovastuun arktisen ja pohjoisen politiikan päätöksenteossa ja Suomi pyrkisi tavoittelemaan johtoasemaa EU:n arktisessa ja pohjoisessa politiikassa. Lipponen haluaa myös vahvistaa yritysten roolia valmistelussa ja peräänkuuluttaa valtakunnallista otetta niin, että koko maan yritykset kytketään prosessiin. Selkeä strategia on tarpeen, jotta Suomi pystyisi edistämään maalle tärkeitä infrastruktuurihankkeita EU:ssa. Suomesta pitäisi myös kehittää logistiikan, tietoliikenteen ja niin kutsutun big datan globaali solmukohta. Tärkeää tässä kehityksessä on raportin mukaan tiivistää pohjoismaista yhteistyötä ja panostaa ruotsinkielen taitoon.  Teksti: Larserik Häggman

Paavo Lipponen har på uppdrag av Finlands näringsliv i rapporten Pohjoinen tahtotila analyserat Finlands möjligheter i de nordiska och arktiska områdena. Han konstaterar att möjligheterna är mycket stora men förutsätter både ledarskap och målmedvetenhet. Enbart inom Barentsområdet har man beräknat att värdet på existerande projektplaner uppgår till över 140 miljarder euro. Speciellt Norges och Rysslands investeringar är av betydande storleksordningar. På den


norska sidan avancerar utvinningen av oljeoch gastillgångarna planenligt och nya fält öppnas. Infrastrukturen i Murmansk- och Arkangelområdena kräver omfattande investeringar liksom också LNG-anläggningsbyggena i Jamal.

Stora mängder av olje, gas och mineraler I sin rapport lägger Paavo Lipponen fram en vision av Finland som en global logistisk central, en länk mellan Asien och Europa och en granne till Ryssland. Helt central, är enligt honom i detta avseende byggandet av en ljusbalförbindelse mellan Europa och Asien. Oljetillgångarna i de arktiska områdena väntas räcka århundradet ut och gastillgångarna upp till 300 år. Mineraltillgångarna i området är omfattande och halten i förekomsterna bland de högsta i världen. Lipponen föreslår att finska staten och näringslivet tillsammans definierar målen för den arktiska politiken i syfte att Finland skall få en så stor andel av den nordliga potentialen som möjligt. Han varnar för oenighet och efterlyser ett gott samarbete mellan landskapen och universiteten.

Nordostpassagen en signifikant rutt Som ett slags fortsättning på den tidigare utvecklade politiken för en nordlig dimension föreslår Paavo Lipponen att Finland eftersträvar ett nordiskt ledarskap inom EU och sålunda balanserar upp den nuvarande koncentrationen på sydliga områden. Rapporten fäster uppmärksamhet vid den senaste tidens utveckling som till följd av åtstramningen av relationerna mellan stormakterna och utvecklingen av olje- och gasprisen har flyttat utsikterna längre framåt i tiden. Den noerade förändringen minskar dock inte Finlands möjligheter på lång sikt. Lipponen hänvisar till Norges och Rysslands långsiktiga investerings- och utvecklingspolitik och Kinas intresse för mineralerna på Grönland. Han bedömer att trafiken i Nordostpassagen kommer igång på allvar om 20–40 år.

nordliga politiken och att Finland skall sträva efter en ledarposition i EU:s arktiska och nordliga politik. Han vill också förstärka företagens roll i beredningen och efterlyser ett riksomfattande grepp så att företag i hela landet knyts till processen. En klar strategi behövs för att Finland skall kunna främja för landet viktiga infrastrukturprojekt inom EU. Finland borde också utvecklas till en global knutpunkt för logistik, datakommunikation och så kallad big data. Viktigt för denna utveckling är enligt rapporten att förtäta det nordiska samarbetet och satsa på kunskap i svenska.  Text: Larserik Häggman

Nordiskt samarbete väsentligt Med tanke på dessa framtidsutsikter föreslås i Lipponens rapport att statsministern skall ta det övergripande ansvaret i beslutsfattandet när det gäller den arktiska och

New Forum For New Helsinki 6000m2 restaurants, cafés and shops in Forum! Gigantti, H&M, Intersport, BIK BOK, Tiger, Union Five, Teknikmagasinet, Mango, Alko...

Welcome!

Mannerheimintie 14-20 | 00100 Helsinki

#newforum

www.forum.fi

51


PohjolaNordenin lukijoille räätälöity matka

HURTIGRUTEN - MAAILMAN KAUNEIN MERIMATKA 17.–22.10.2015 Koe Pohjola-Nordenin ja Kon-Tiki Toursin upea merimatka Kirkkoniemestä Bergeniin. Tule näkemään ja kokemaan Norjan rannikon lukuisia satamia ja henkeäsalpaavia maisemia, joissa yhdistyvät meri, vuonot, tunturit ja rannikon kylät ja kaupungit sekä laivan ylelliset täysihoitoruokailut.

Matkan ajankohta Matkan hinta

17.–22.10.2015 1 260 €/hlö jaetussa kahden hengen hytissä 450 € lisähinta yhden hengen hytistä Matka toteutetaan min 20 hengen ryhmällä

Hintaan sisältyy • lennot Helsingistä Oslon kautta Kirkkoniemeen ja paluulennot Bergenistä Oslon kautta Helsinkiin • viiden yön täysihoitoristeily ikkunallisissa N-luokan 2 hengen hyteissä Kong Harald -aluksella • lentokenttäkuljetukset • kaupunkikiertoajelun Bergenissä • suomalaisen matkanjohtajan palvelun koko matkan ajan Lisätietoja ja ilmoittautumiset 10.7. mennessä www.kontiki.fi verkkokaupassa tai ilmoittautumiset@kontiki.fi ja puh. 09 466 300 Ennakkomaksu 400 €/hlö varauksen yhteydessä, loppumaksu 4.9.2015.

52

Vastuullinen matkanjärjestäjä on kotimainen Oy Kon-Tiki Tours Ltd / MatkaSeniorit, joka kuuluu Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylläpitämään matkanjärjestäjärekisteriin (1929/00/Mj Mv) ja noudattaa kaikkia matkailualan yleisiä valmismatkaehtoja.

Matkan koko ohjelma nähtävillä www.kontiki.fi sekä Pohjola-Nordenin nettisivuilla. Tervetuloa mukaan nauttimaan syystunnelmista merelle hyvässä seurassa!


Vi presenterar en medlem ”För mig har det nordiska alltid varit viktigt.” Eija Olsson från Borgnäs valdes av Nylands distrikts till Årets Nordist 2014. Olsson är konsthistoriker och jobbar som guide på Ateneum, Sinebrychoff, Amos Anderson och Helsingfors Universitet och föreläser ofta om nordisk konst och konstnärer på olika medborgarinstitut och evenemang. Eija Olsson och Hanne Jugas målning med Färöarnas nationalfågel Tjaldur.

Vad var det som att fick dig att bli medlem i Pohjola-Norden? Jag drar en kulturcirkel på Sibbo medborgarinstitut på Nickby bibliotek och i den deltar Hasse Lindroos från Sibboföreningen. Det var han som lockade mig med och fick mig att ansluta mig till Pohjola-Norden. Jag kände inte riktigt till organisationen, men jag visste nog att min mamma hade varit medlem på 1970-talet i Helsingforsföreningen.

Vad betyder Norden för dig? För mig har det nordiska alltid varit viktigt, det är en samhörighet man känner med andra nordbor. När man är på resa, till exempel i Afrika, blir man väldigt glad om man möter någon annan från Norden. Jag är nöjd att Norden uppfattas i Europa som ett rätt enhälligt område. Vi har ju likadande samhällsstruktur och lagstiftning och hör ihop också på det sättet. Och framför allt en lång gemensam historia med Sverige. Jag har ju i själva verket invandrarbakgrund, släkten från både min farmors och min farfars sida kommer från Sverige. Farmors familj kom i slutet på 1800-talet från Eskilstuna till Björkboda, dit hennes far blev värvad som yrkeskunning låssmed till Björkboda bruk. Min farfars far kom som kanoniär i den svenska armén till Sveaborg i slutet på 1700-talet.

Vilkenslags verksamhet har ni i er förening? Ett väldigt populärt evenemang varje år är En resa till okänd mål. Det är alltid en person som har ansvar för arrangemanget och andra bara stiger på bussen utan att veta vart de ska. Spännande och lika lyckat är det

varje gång! Därtill har vi alltid i slutet av året en kväll med nordiska jultraditioner. Varje år är temat ett nordiskt land och dess traditioner. Och mat naturligtvis. I år kommer det att bli en kväll med estniskt tema eftersom vi redan har gått igenom alla nordiska länder och några andra områden. I fjol var det Gotland och vi hade en frågesport om det gotländska språket och sederna, det var överraskande svårt! Sedan har föreningen också ordnat en smørrebrødkurs. Den hoppas jag att ska ordnas pånytt för den var faktiskt så populär att jag inte rymdes med på den. På hösten åker vi också till Norge där vi ska besöka vår vänort Aurskog-Høland som ligger nära Oslo. Efter besöket ska jag själv bli i Norge och åka till Kristiansand som jag länge har velat besöka. En massa kulturprogram har vi också, till exempel föreläsningar och utställnings- och museibesök.

Vad är den oförglömligaste händelsen under din tid på Pohjola-Norden? Det var nog att bli vald till Nylands Årets Nordist. Det var bara så oväntad och en stor och positiv överraskning. Jag kände mig hedrad. Jag har ju föreläst en massa om olika nordiska konstnärer och nordiskt arkitektur både för Sibbos medlemmar och andra föreningar (Kervo, Orimattila). Förutom dessa föreläsningar håller jag också konsthistoriekurser på olika Medborgarinstitut i Mellan-Nyland (Sibbo, Esbo, Järvenpää, Hyvinge, Mäntsälä). Det är ett slags hobby för mig, jag har också studerat pedagogik och tycker om att dela med mej vad jag vet.

Jag reser ju mycket runtom i Norden och kan ta t.o.m. 1500 bilder på olika byggnader och konstverk på tre dagar. Dem använder jag sedan på mina kurser om nordisk arkitektur och konstskatter. Jag rekommenderar alla att besöka utställningen Finnskogar –Metsäsuomalaiset på Nationalmuseet i Helsingfors.

Vad är ditt favoritställe i Norden eller vart skulle du vilja resa? Norge och norrmän tycker jag väldigt mycket om. Landskapet är så vackert och människorna så härliga och pigga, med rosa kinder. Jag har också rest mycket runtom Norge och har en barndomsvän som bor i Tromsö. Men om jag ska välja min favoritstad i Norden så är det nog Stockholm, som är så nära och har så mycket kultur att bjuda på. Efter att nu i vår ha guidat Vilhelm Hammershöis utställning på Amos Anderson reser jag snart till Köpenhamn för att se husen på Strandgade 25 och 30 där han bott. Innan det tar jag en kort kurs i danska på Borgå medborgarinstitut, med en tidigare nordist Johanna Toivonen som lärare.  Text och bild: Susanna Puisto

Vi presenterar en medlem i varje nummer. Medlemmen kan vara gammal eller ny och hon eller han behöver inte vara förtroendevald i föreningen. Tips på möjliga medlemmar kan skickas till susanna.puisto@ pohjola-norden.fi

53


VOLVO S60 D4 190 HV 99 G 3,8 L

VOLVO V40 D2 120 HV 82 G 3,2 L VOLVO V60 T4 190 HV 135 G 5,8 L

volvossa on uusi

VOLVO XC60 D5 AWD 220 HV 137 G 5,2 L

VOLVO V70 D3 150 HV 113 G 4,3 L

VOLVO XC90 T8 AWD 388 HV 59 G 2,5 L

Uudistimme tärkeimmän. Volvojen uuden sukupolven ruotsalaisissa moottoreissa on nyt entistä pienemmät päästöt ja pienempi kulutus – sekä diesel- että bensiinimalleissa. Niiden hyötysuhde on automaailman huippua: matalat päästöt tarkoittavat tästä lähtien enemmän tehoa ja ajonautintoa, kaikissa kokoluokissa.

MALLIVUOSI 2016 ON NYT ENNAKKOMYYNNISSÄ VOLVO –JÄLLEENMYYJILLÄ.

Volvo V40 alkaen: autoveroton hinta 21 800 €, autovero 5 409,75 €, kokonaishinta 27 209,75 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 3,2–5,9 l/100 km, CO2 82–137 g/km. Volvo S60 alkaen: autoveroton hinta 27 600 €, autovero 7 328,46 €, kokonaishinta 34 928,46 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 3,7–6,4 l/100 km, CO2 96–149 g/km. Volvo V60 alkaen: autoveroton hinta 28 700 €, autovero 7 981,14 €, kokonaishinta 36 681,14 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 3,7–6,7 l/100 km, CO2 98–157 g/km. Volvo V70 Classic alkaen: autoveroton hinta 34 700 €, autovero 7 534,12 €, kokonaishinta 42 234,12 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 4,3–6,7 l/100 km, CO2 113–156 g/km. Volvo XC60 alkaen: autoveroton hinta 38 700 €, autovero 8 798,25 €, kokonaishinta 47 498,25 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 4,5–7,0 l/100 km, CO2 117–163 g/km. Volvo XC90 alkaen: autoveroton hinta 61 300 €, autovero 20 476,47 €, kokonaishinta 81 776,47 € + toimituskulut 600 €. EU-yhd. 2,5–7,7 l/100 km, CO2 59–186 g/km. Kuvan autot erikoisvarustein.

VOLVOCARS.FI


verkkopuoti  nätboden

www.pohjola-norden.fi/verkkopuoti www.pohjola-norden.fi/natboden

Pohjola-Nordens necessär Pohjola-Nordens necessär med stort fack, mindre framfack och en användbar upphängningskrok i metall. På vänstra sidan tryck www.pohjola-norden.fi.  Medlemspris 5 e Övriga 10 e

Pohjola-Norden minnespinne

Grönlanti - pieniä tarinoita suurelta saarelta

4 GB minnespinne med Pohjola-Nordens 90-årslogo. Kortet är stort som ett kreditkort och praktiskt att ha med sig i plånboken. 

Eva Jansson

Medlemspris 10 e Övriga 15 e

Hyppää kyytiin ja lähde lumoavaan Grönlantiin! Pienet tarinat on kirjoittanut suomalainen eskimologi Eva Jansson lukuisilla matkoillaan eskimoiden luokse pieniin kyliin. Eskimoiden hurtti huumori sävyttää aitoja tarinoita, joissa on iloa, itkua, naurua ja kulttuurien välisiä yhteentörmäyksiä. 

Pohjoismainen yhteisö tänään ja huomenna

Saamelandia

Pohjola-Nordenin 90-vuotisjuhlajulkaisussa kahdeksan kirjoittajaa pohtii Pohjolan nykypäivää ja tulevaisuutta. Teksteissä käsitellään muun muassa arkipäivän pohjoismaisuutta, puolustuspolitiikkaa ja arktista aluetta. Tekstit ovat kirjassa sekä suomeksi että ruotsiksi. 

Turisteille joikua, saamelaiskolttuja, poronpaijausta ja henkijuomaa! Pohjoisnorjalaisten veijarien menestyskonsepti kuulostaa helpolta kuin hengittäminen. Todellisuudessa Roy ja Leif eivät tiedä saamelaisista mitään – mutta eihän sitä japanilaisille tarvitse kertoa. Mikään ei kumma kyllä suju suunnitelmien mukaan. Royn ja Leifin kaveri sössii ryöstämällä rahankuljetusauton vaaleanpunaisessa kanipuvussa, eräs Audun jatkaa yhden miehen saamelaissotaansa ja porot protestoivat. Eivätkä naisetkaan osoita suurta ymmärtämystä. 

Hinta: Ilmainen

Jäsenhinta 15 e Muut 10 e

Mangne Hovden

Jäsenhinta 15 e Muut 25 e

Tilaa verkkopuodista/Beställ från nätboden

Kirjoja/Böcker Lippuja/Flaggor Esitteitä/Broschyrer

Julisteita /Afficher Oppimateriaalia/Läromaterial Ilmaismateriaalia/Gratismaterial

55


Pa

Pa Pa

lv

lv lv

el

el el

un ta

un ta un ta

rj

rj rj

oa

ja t:

h

iT ap

io

LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaana voit soittaa maksutta TerveysHelppiin,

la

Ke

sk

in

jossa Lääkärikeskus Dextran ammattilaiset tarjoavat apua kaikenlaisiin

äi

oa

ja t:

oa

ja t:

Lä Lä

h

h

iT ap iT ap

io io

PARANET PARANET PARANET PIAN PIAN PIAN

la la

Ke Ke

sk sk

in in

äi äi

ne

n

ne

n

ne

n

Va k

Va k Va k

vaivoihin flunssasta luunmurtumiin, kaikkialla Suomessa.

uu

tu Tarvittaessa saat heti ajan erikoislääkärille ja korvausasiasi sy LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaana voit soittaa maksutta TerveysHelppiin, ht iö ,L vireille. Kuntoudut nopeammin, kun hoito äh jossa Lääkärikeskus Dextran ammattilaiset tarjoavat apua kaikenlaisiin iT LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaana voit soittaa maksutta TerveysHelppiin, ap io la hoidetaan alusta asti oikein. vaivoihin flunssasta luunmurtumiin, kaikkialla Suomessa. K jossa eLääkärikeskus Dextran ammattilaiset tarjoavat apua kaikenlaisiin sk

uu uu

tu tu

in

sy sy

ht i ht i

äi ne Tarvittaessa saat hetiluunmurtumiin, ajan erikoislääkärille ja korvausasiasi lahitapiola.fi/terveyshelppi vaivoihin flunssasta kaikkialla Suomessa. n

ö, L ö, L

H

äh äh

iT ap iT ap

e

nk vireille. nopeammin, kun hoito iv Tarvittaessa saat Kuntoudut heti ajan erikoislääkärille ja korvausasiasi ak io io

uu

la la

Ke Ke

sk sk

in in

äi äi

tu

sy hoidetaan alusta asti oikein. vireille. Kuntoudut nopeammin, kun hoito ht iö ,L

ne ne

n

n

H

H

en en

ki ki

va va

ku ku

ut ut

äh

hoidetaan alusta asti oikein. lahitapiola.fi/terveyshelppi

iT ap

io

la

al ue lahitapiola.fi/terveyshelppi yh us us

ti

yh ti yh ti

ö, L ö, L

äh äh

iT ap iT ap

io io

la la

al al

ue ue

yh ti yh ti

öt

öt öt

ja

ja ja

D

D

D

ex

ex ex

tr

tr tr

a.

a. a.

SAIRAUDEN TAI TAPATURMAN SATTUESSA, SOITA SAIRAUDEN TAI TAPATURMAN SATTUESSA, SOITA


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.