Uusi teatterinjohtaja uskoo alan tulevaisuuteen Helmikuussa 2016 Joensuun kaupunginteatterin johtajana aloittavan Iiristiina Varilon tulevaisuusnäkymät ovat valoisat lamasta ja leikkauksista huolimatta. – Niina Turunen, teksti & Samuli Kuittinen, kuvat
T
ampereelta Joensuuhun siirtyvä Iiristiina Varilo ei koe astuvansa virkaan kaaoksen keskelle. ”Johtoryhmä on tehnyt hyvää työtä. Olen kuullut teatterin ympärillä käydystä riepottelusta, mutta tällä hetkellä talossa näyttää olevan hyvä meininki. Olen aloittanut syksyn ohjelmistosuunnittelun ja istunut talolla taiteellisessa jaoksessa puhumassa siitä, millaista teatteria haluamme tehdä. Kevätkauden ohjelmisto vaikuttaa kiinnostavalta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin”, Varilo kertoo. Varilo uskoo teatterityössä yhteisöllisyyteen ja toisten kuuntelemiseen. ”Teatteri on ryhmätaidetta, joten koko talon pitää muodostaa yhteisö, ensemble. Koko talon henkilökunta yhdessä synnyttää taideteoksen. Teatteri tarjoaa viihdettä laastariksi ja taidetta lääkkeeksi sielulle. Pyrimme tekemään töitä suurella sydämellä ja sillä suurella ammattitaidolla, jota täältä löytyy. Haluamme ottaa huomioon erilaiset yleisösegmentit ja ihmisten erilaiset tarpeet suhteessa teatteriin”, Varilo kertoo. Siirtyminen Tampereelta Joensuuhun ei huolestuta, sillä Joensuu on tuttu kaupunki. ”Olen viettänyt täällä paljon aikaa. Viihdyn täällä ja pidän Pohjois-Karjalasta. Täällä on hyvä olla. Tiedän, että kaupunginteatterilla on aina ollut pätevää henkilökuntaa ja mahdollisuus tehdä hyvää taidetta.”
Lama antaa kuitenkin huolenaihetta.
”Tällaisissa tilanteissa on tapana käydä niin, että kulttuurista leikataan. Toisaalta kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että haluaa uudistaa valtionosuusrahoituksen rakenteet. Puhe on ollut sen suuntaista, ettei teattereita näivetettäisi yhtään enempää.” Varilo uskoo teatterin tulevaisuuteen. ”Kyllä ahdistaa, että rahaa lähtee minulle rakkaalta taiteenalalta. En kuitenkaan usko, että suomalaiset antaisivat purkaa huikean ammattiteatteriketjun, jonka ansiosta Suomea pidetään teatterikansana jopa Britanniassa.”
Parhaimmillaan maakuntateatteri on Varilon mielestä keskustelusuhteessa ympäröivän kanssa. ”Hyvää teatteria voi tuoda maakuntiin kiertueena muualta, mutta silloin dialogi ympäröivän yhteisön kanssa puuttuu. Merkityksellistä maakuntateattereissa on se, että ne ovat vahvassa dialogissa ympäristönsä kanssa, eikä tämä tarkoita sitä, että tehdään vain paikallisista aiheista paikallisia tekstejä.” Varilon tavoitteena on tasapainottaa teatterin talous ja monipuolistaa teatterin tarjontaa. ”Viime vuonna katsojaluvut laskivat, mutta teatteri-, tanssi- ja sirkustaiteen kokonaiskatsojien määrä on tippunut koko Suomessa radikaalisti. Seuraavaksi lyömme teatterilla viisaat päämme yhteen ja lähdemme työstämään ohjelmistoa, joka saisi ihmiset oman maakuntansa teatteriin. Jos keskitymme siihen, että teemme teatteria paikallisten ihmisten kanssa paikallisille ihmisille, se alkaa kiinnostaa myös muualla. Jos teatteri pystyy antamaan jotain seutukunnalle, se antaa jotain myös Suomen teatterikartalle.” Teatterin katsojana Varilo on kaikkiruokainen. ”Olen nähnyt farssin, jota katsoessa meinasin tikahtua nauruun, vaikka en erityisemmin farsseista pidä. Olen nähnyt synkkää draamaa, joka on viiltänyt sielua ja saanut uudistumaan. Suosikkini on ehkä klassikko, josta on pyyhitty pölyt pois. ” Varilo aikoo ohjata myös tulevaisuudessa. ”Se on välttämätöntä, sillä täällä myös johtaja toimii ohjaajana. Olen kuitenkin päättänyt tehdä vain yhden ohjauksen vuodessa. Sekä johtajan että ohjaajan mieli on työssä 24 tuntia vuorokaudessa, ja jos ne sovitetaan yhteen, on burnout lähellä. Olen jo sopinut tekeväni yhden tietyn ohjauksen, mutta se on vielä salaisuus.” Lopuksi urheiluruudusta tuttu kysymys: miltä nyt tuntuu? ”Kutkuttavalta”, Varilo hymyilee.
Uljas 9 | 16. 11. 2015
23