Uljas 2/2018
Pääkirjoitus | Uljas linja
Sisällys | <3
8
19
Uutiset
Jutut
4: Tilannekatsaus. Kuopiolaisopiskelijoista teh-
14–15: Kirjallisuus. Humanistin kannattaa välil-
ty realitysarja ilmestyy Youtubessa. Itä-Suomen yliopistoon saattaa tulla lakko.
lä vilkaista alansa klassikoita. Joku on todennäköisesti pohtinut jo samoja ongelmia.
5: Häirintä. Yliopiston tarjoama apu opiskelijan
16–17: Kansi. Tuoreen uskontotieteen professo-
kohtaamaan häirintään on ripoteltu moneen eri paikkaan.
rin Timo Kallisen mielestä tutkijan tehtävä ei ole ratkoa poliittisia ongelmia. Lisäksi musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo oli kiinnostava tapaus.
6: YTHS. YTHS:n kahdesta vakituisen hammas-
lääkärin paikasta on täytettynä tällä hetkellä vain yksi. 8: Lukiolaiset. Kuopiossa lukiolaiset voivat
suorittaa yliopisto-opintoja jo lukioaikana. Lyseon lukiossa toista vuotta opiskeleva Emma Päykkönen tähtää ravitsemustieteen opintoihin.
10: Kielten opiskelu. Lääketieteen opiskelija
Antti Laaksonen osaa nyt kysyä venäläiseltä potilaalta, mihin sattuu ja mitä on tapahtunut. Laaksosen mielestä lääkärin kielitaito hyödyttää potilasturvallisuutta.
Kulttuuri 9: Column. For some unfortunare reason,
reading has suffered a decline in the age that is all about the visual. Aderemi Fayoyiwa asks what went wrong. 18: Teatteri. Anna Kareninassa yhdistyy kriitik-
ko Sanni Koivumäen mukaan kiihkeä intohimo, kauniit puvut ja taidokas tekniikka. 19: Konsertti. Animalia Joensuu järjesti Eläinten
ääni -tukikonsertin Kultturikahvila Laiturissa. Konsertilla tuettiin eläinsuojelulakiesityksen päivittämisen puolesta kampanjoivia.
Itä-Suomen ylioppilaslehti
Verkossa www.uljas.net Facebook Uljas Instagram & Twitter Uljas_lehti Soundcloud Uljas
”While it is very respectable (and perhaps even admirable) that some people do follow a straight career path, it is only natural to expect that not everyone will. s. 22
Päätoimittaja (vt.) Jussi Turunen, 044 576 8420, paatoimittaja@uljas.net Tuottaja Iisa Manninen, 044 576 8409, iisa.manninen@uljas.net Taitto Iisa Manninen, Kalevi Hämäläinen Kustantaja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta Ilmoitusmyynti Valto Merta, 044 988 0408, valto.merta@uef.fi Painopaikka Botnia Print Kannen kuva Risto Takala Avustajat: Aderemi Fayoyiwa, Luana Galoiu, Nina Räsänen, Tuuli Hyp-
pänen, Ari J. Tervashonka, Mira Asikainen, Risto Takala, Juuso-Valtteri Kivimäki, Kalevi Hämäläinen, Sanni Koivumäki, Paulina Bouzas, Tiina Marila, Elisa- Maria Heikkinen, Itäinen Turhan Tietäjä
Pahan tarpeellisuudesta
P
ahuus on loputon luovuuden lähde. Kasku kertoo, että kirjoittaessaan Jumalainen näytelmä -teostaan italialainen Dante Alighieri kärsi suorastaan luovuuden tuskasta, kun hänen piti kuvailla paratiisia. Helvetin kuvaaminen oli hänelle paljon luontevampaa. Englantilainen vankilapsykiatri Theodore Dalrymple puhuu kirjassaan Our Culture, What’s Left of It (2005) siitä, että yksilön on tarpeen uskoa oman käytöksensä moraalisuuteen, olipa se tosiasiassa miten kammottavaa hyvänsä. Olen välillä pohtinut, että lisääntyykö ihmisten välinen aito empatia vaatimalla parempaa käytöstä, vai oppivatko he vain kätkemään todelliset vaikuttimensa entistä syvemmälle hiilenmustiin sieluihinsa. Dalrymplen mielestä ongelma ei ole niinkään se, että länsimaisissa yhteiskunnissa kuten Isossa-Britanniassa ihmisiltä olisi vaadittu ylen määrin kuristavaa, normeihin pakottavaa hyvää käytöstä, jonka vastareaktiona he tekevät rikoksia, laiminlyövät perheitään ja kohtelevat sekä itseään että toisiaan välineellisesti. Dalrymplestä kukaan ei vain halua tuomita yksilöä vastuuttomuudesta ja kaikki ihmisen elämään liittyvä nähdään ainoastaan omana, yksityisenä valintana. Jos tähän uskoo, on julistautunut saareksi. ”Kun nuoret ihmiset haluavat ylistää itseään, he kertovat, että he eivät tuomitse mitään. Heille korkein moraalisuuden muoto on moraalittomuus”, Dalrymple toteaa. Täytyykö jokaisen lopulta myöntää oma valmiutensa pahuuteen voittaakseen sen puolen itsestään? Ajatus on mitä suurimmassa määrin kristinuskon sävyttämää: ihminen on langennut olento, jolle hyveen tavoittelu on tarpeellista, vaikka siinä ei voi koskaan onnistua täydellisesti. Asian voi oikeastaan nähdä niin, että vain pahaan kykenevä ihminen voi olla todella moraalinen. Tarkoitan sitä, että on paljon moraalisempaa tietää kykenevänsä johonkin väärään – edellyttäen, että uskoo oikeaan ja väärään sekä pitää jompaakumpaa tavoittelemisen arvoisena – ja sen jälkeen olla tekemättä niin. Jos virheistä oppiminen jätetään laskuista, niin onko oikeastaan muunlainen kasvaminen mahdollista? Miksi edes puhua pahuudesta jos ei koskaan pohdi omaa osuuttaan siinä? Mikäli ajatus tuntuu vaikealta, niin voi miettiä luottaako ennemmin ihmiseen, joka ei omasta mielestään koskaan tekisi mitään kärpäsellekään, vai tyyppiin joka sanoo: ”Minulla on kyky toimia epämiellyttävästi lähimmäisiäni kohtaan. Pystyn varmasti myös paljon pahempiin tekoihin. Tänään päätän olla tekemättä mitään niistä.”
”Teko oli suorastaan Toimittajalta | Mitä opin tänään profetiallinen.
Jussi Turunen
Tekstini Anteeksiantamaton-dokumentista vaati paljon ajatustyötä. Aloitettuani aiheen pohdiskelun en tiennyt lopputulosta tai sitä, miten siitä muodostuisi pitkä essee. Dokumentin katsottuani pääsin hyvin käsiksi tekijän ja uhrien pintapuolisiin tunteisiin, joista avautui syvällisempiä näkökulmia sekä niiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Keskeiset teemat, anteeksianto, vapaa tahto ja pahuus, olivat paikoittain haastavia käsitellä. Kuitenkin lähemmässä tarkastelussa inhimillisyys paistoi voimakkaasti teemojen läpi ja siitä muodostui tekstin ydinsanoma. Elisa-Maria Heikkinen
Uljas 2 | 5.3.2018
3