Uljas 5/2010

Page 12

Mä koetan tehdä valintoja joiden uskon lisäävän omaa sen hetkistä onnellisuuttani. Oli se sitten äidin mansikkamaan kääntäminen tai Brasiliassa Piña Coladan juominen. - Pokerihai Lauri.

Laurin mieleen selvästi. ”Olin kaverilla aamu seiska tai jotain, oltiin dokailtu koko yö pienessä solussa. Siin tuli sit se ajatus mieleen et miks mä teen tätä täällä, kun mä voin tehä samaa jossai lämpimässäki maassa”, kertoo Lauri. Päätöksessä oli kyse rahasta ja vapaudesta. Laurilla oli kuitenkin mielessä, että aina pääsisi takaisin opiskelemaan, jos pokerin pelaaminen ei sujuisikaan. Pian solukämpässä tehdyn päätöksen jälkeen Lauri

varasi menolipun Espanjaan. Paluulipusta ei ollut sillä hetkellä huolta, takaisin tultaisiin sitten kun siltä tuntuisi. Rinkka selässä Lauri asteli kohti unelmaansa vailla huolia huomisesta. Lauri halusi jo tuolloin elämäänsä vapautta, jonka hän nyt kokee saavuttavansa pokerilla: töitä voi tehdä missä vaan, milloin vain ja on ainoastaan itselleen vastuussa tekemisistään. ”Ja kun työt tekee hyvin, saa paljon rahaa, jonka kautta sky is the limit elämän suhteen. Sit on aika vapaat kädet leikkii tässä isossa hiekkalaatikossa”, Lauri kuvailee pokerilla tienaamista. Espanjan matkaa varatessaan Lauri ei vielä tiennyt millainen seikkailu häntä odottaisi. Perhe otti opiskelujen lopettamisen raskaasti, mutta kaverit olivat hyvinkin kannustavia ja seurasivat mielenkiinnolla miten miehen maailmalla käy. Lauri oli omilla ratkaisuillaan avaamassa pullonkaulaa, sillä kaveripiirissä oli pokerin pelaajia, jotka tuolloin tienasivat enemmän kuin Lauri, mutta eivät olleet uskaltaneet tehdä päätöksiä maailmalle lähtemisestä tai ylipäänsä opintojen lopettamisesta. Laurin omien sanojen mukaan hänen ennakkotapauksensa levitti vapauden kaipuuta syövän tavoin kavereiden kesken. Pikkuhiljaa Laurin kaveritkin kokeilivat pokerin pelaamisella elämistä ja toteuttavat sitä enemmän tai vähemmän omissa elämissään. Vapauden unelmaa Lauri toteutti ensin Espanjassa, josta matkusti Australiaan ja lopulta Intiaan. Hän reissasi myös monissa Euroopan maissa, mutta viipyi niissä lyhyempiä aikoja. Reppureissaajana ja elantonsa pokerilla tienaten Lauri viipyi maailman matkallaan noin kaksi vuotta. Matkansa alussa hän pelasi nettipokeria enemmän, suunnilleen neljä tai viisi tuntia päivässä, joka riitti

siihen, että sai kasaan kuukauden vuokran ja rahaa viihteellä käymiseen. Oman pelin parantuessa Lauri alkoi tienata noin 100–200 euroa tunnissa, jolloin pelaaminen vähentyi ajallisesti, koska vaivaa ei tarvinnut enää nähdä rahan eteen yhtä paljon kuin aikaisemmin. Siinä vaiheessa rahaa tuli omiin tarpeisiin aivan riittävästi ja lopun aikaa Lauri vain surffaili aallon harjalla. Erilaiset kulttuurit opettivat paljon, suomalaisena Lauri oli kuitenkin tottunut siihen, että asiat yleensä toimivat. Myös sopeutuminen eri kulttuureihin tuntui vievän pitkän aikaa. Reissaaminen sai Laurin arvostamaan Suomea ja matkoillaan hän huomasi, että oli ympäristö mikä tahansa, missään ei pääse itseään pakoon. Pokerin pelaaminen pakotti hänet miettimään omaa elämäänsä tarkemmin. Lauri myöntää, että pokeri on muuttanut häntä, hänen ajatus- ja arvomaailmaansa sekä maailmankatsomustaan paljon. Lauri uskoo, että pokeri on saanut hänet ajattelemaan individualistisemmin, enää ei ole pakko sopeutua oravanpyörään.

luisua totaaliseen itsekurittomuuteen. Vielä pari vuotta sitten pokeri oli hänelle intohimo ja nyt se tuntuu välillä jopa pakkopullalta. Lauri uskoo saavuttavansa todellisen tavoitteensa pokerissa, kun hänellä on X määrä rahaa. Kaivo on pohjaton. Pokerin pelaaminen on joka tapauksessa antanut Laurille enemmän mahdollisuuksia ja avannut ovia. Hän kokee olevansa onnellisempi mies kuin ennen ja tulevaisuudessa vielä onnellisempi kuin nyt. Unelmia hänellä on paljon, vain mielikuvitus on niissä rajana. Koulun penkille 24 -vuotias Lauri ei usko pystyvänsä ikinä palaamaan eikä voi nähdä itseään ”normaalissa” palkkatyössä. Pokerissa vain raha ratkaisee, joten se on enää ainoa keino Laurin kaltaiselle ammattilaiselle tehdä rahaa. Hyödyllisiä asioita, kuten talonrakennusta ja sijoitustoimintaa hän kuitenkin aikoo opiskella itsenäisesti. ”Johonki se aikansa on käytettävä kuitenkin”, myöntää Lauri. Opiskelusta Lauri kaipaa vain opiskelijaporukkaa ja ihmisten erilaista kirjoa.

Pokerin suosio kasvaa vuosi vuodelta, suuri hitti se on

etenkin nuorten miesten parissa. ”Tähän bling bling ikäluokkaan pokeri sopii ku nyrkki silmään. Se on nuorien lotto”, pohtii Lauri. Hänen mukaansa pokerissa lahjaton ihminen tienaa kovalla työllä, kun akateemisesti koulutetut ja lahjakkaat pelaajat kovalla työllä tienaavat puolestaan astronomisia summia. Kun huomaa, että pokerilla voikin tienata helposti rahaa, se imaisee täysin mukaansa. Laurin kaveriporukasta monet tienaavat elantonsa pokerin pelaamisella. Lauri ansaitsee tällä hetkellä pokerilla kaiken minkä tarvitsee itsensä elättämiseen ja enemmänkin. Hän on suunnitellut pelaavansa 1-5 vuotta pokeria tosissaan ja keräävänsä itsellensä siten ”eläkepaketin”. Toteutus on vielä ajatuksen tasolla, vaikkei se vaatisi muuta kun vain pelaisi. Eläkepaketin hankkiminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Lauri on huomannut, että kun pokeria pelaa ammatikseen, viimeinenkin itsekuri katoaa. Ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, jolloin ei tule tehtyä epämiellyttäviä asioita. Lauri myöntää, että pokerin kautta voi helposti

Kaikille onnenkantamoisille Lauri ei kuitenkaan suo-

sittele heti keskeyttämään opintojaan ja siirtymään pokeriin. Se on melko totaalinen elämänmuutos. Pokeria kannattaa pelata sivussa niin pitkään, että varmistuu voittavansa taidolla eikä tuurilla. Myös erillistä pokerirahaa on oltava riittävästi, pienellä kassalla pelaaminen on henkisesti erittäin stressaavaa. Pokerin ammatillisuus mietityttää myös nuorta miestä. ”Nään että yhteiskunta käsittää sen arvostettuna ammattina ehkä joskus. Koko ajan perustetaan eri puolelle maailmaa pokerikouluja ja pokeriyrityksiä, jotka kouluttaa ja palkkaa pelaajia”, Lauri selvittää. Vaikuttaakin siltä, että valtaväestö alkaa katsoa pokeria suopeammin. Yhden tärkeimmän elämänoppinsa Lauri on löytänyt pokerin kautta. ”Mä koetan tehdä valintoja joiden uskon lisäävän omaa sen hetkistä onnellisuuttani. Oli se sitten äidin mansikkamaan kääntäminen tai Brasiliassa Piña Coladan juominen”, kertoo Lauri onnellisen miehen hymy huulillaan.

Vapauden kaipuu on vienyt kautta aikojen

22

Uljas 5 | 21. 5. 2010

Arthur Rimbaudille vapauden kaipuu kuului hänen perusluonteeseensa. Jo nuorena Rimbaud karkaili kotoa päästäkseen eroon äidistään ja kaikista sitoumuksista, jotka ahdistivat nuorukaista. Rimbaud oli vasta 16-vuotias, kun hän karkasi matkustelemaan eri puolelle Ranskaa päätyen jopa Belgiaan asti, josta poliisi löysi hänet ja palautti kotiin. 17-vuotiaana Rimbaudille kehkeytyi rakkaussuhde vanhemman miehen kanssa, joka myös oli tunnettu runoilija. He muuttivat yhdessä Lontooseen, jossa elivät rappiollista alkoholin ja huumeiden siivittämää boheemielämää muutaman vuoden ajan. Suhde oli vauhdikas ja päättyi lopulta tapaturmaan, jossa Rimbaud sai käteensä ampumahaavan rakastajansa aseesta. Riettaaseen elämäänsä kyllästyneenä Rimbaudilla oli kaksi vaihtoehtoa: joko elää tasaista elämää runoilijana

Italialainen oikeusfilosofi Enrica Rigo tuulettaa maahanmuuttokeskustelua käsittelemällä siirtolaisia ihan oikeina ihmisinä. Valtavirran keskustelussa on pääasiassa uhreja, terroristeja

ja sosiaaliturvaturisteja. Kansalaisuuden käsite murenee Rigon analyysissa erilaisiksi laillisuusasteiksi ja oikeudellisiksi statuksiksi.

Laittomat kansalaiset Maahanmuuttopolitiikka määrittelee Euroopassa oleville ja sinne pyrkiville erilaisia laillisuuden asteita. Asteikko vaihtelee täydestä kansalaisuudesta itäeurooppalaisten romanien rajoitettuun kansalaisuuteen tai karkotukseen. Osa kuolee jo yrittäessään Eurooppaan. - Pasi Huttunen, teksti & kuva

E

Kommentti | Runoilijasta asekauppiaaksi

Vapauden kaipuu ja seikkailun halu ovat kiehtoneet nuoria miehiä ja naisia jo kautta aikojen. Yksi tunnetuimmista lienee 1800-luvulla elänyt ranskalainen Arthur Rimbaud, joka jätti lupaavan uransa runoilijana päätyen lopulta kauppaamaan aseita Afrikkaan. Rimbaud oli aikansa kirjallisuuden harvinainen lapsinero, jonka päätuotanto syntyi jo teini-iässä. 21-vuotiaana Rimbaud julkaisi viimeisen kokoelmansa, jolloin hän oli jo mullistanut maailman omalla erikoislaatuisella tuotannollaan. Häntä pidetään edelleen yhtenä suurena runouden modernisoijana ja hänen tuotantoaan arvostetaan laajalti. Rimbaud oli siitä harvinainen lahjakkuus kirjallisuudessa, ettei hän ollut minkään tietyn tyylilajin vanki vaan toteutti tuotannossaan kaikkia tyylejä taitavasti sekoittaen.

”Rasismin ja äärioikeiston nousu on ohjattu ja päättäjille hyödyllinen prosessi. Se tukevoittaa populistista maaperää, josta ponnistaa. - Enrica Rigo

tai yrittää tulla rikkaaksi, jotta voisi elää varakkaana ja tehdä vapaasti ja huoletta sitä mitä rakasti, kirjallisuutta. 21-vuotiaana Rimbaud alkoi tehdä kaikenlaisia töitä etsiäkseen rikkauksia. Hän muun muassa värväytyi Alankomaiden armeijaan ja työskenteli jopa sirkuksessa. Lopulta Rimbaud päätyi Afrikkaan, jossa hän alkoi pyörittää omaa bisnestään asekauppiaana. Asekauppiaan ammatti osoittautui vaaralliseksi ja haastavaksi, mutta Rimbaud tienasi sillä rahaa suuriakin summia. Rimbaudille oli kehkeytymässä suuretkin ympyrät asekauppiaana, kun kohtalo puuttui peliin ja hän sai polveensa syövän. Rimbaud palasi kotiinsa Ranskaan, jossa lopulta kuoli 37-vuotiaana rikkaana miehenä. Saara Hanhela

urooppalaiset maahanmuuttopolitiikat toimivat yhä tehokkaampina työmarkkinoiden välineinä. Kun siirtolaisten oleskeluoikeutta sidotaan tiukemmin työsopimuksiin, tulee rajoista suodattimia, jotka annostelevat halutun kaltaista työvoimaa määrätyksi ajaksi eurooppalaisille työmarkkinoille. Siirtolaisuus on peliä, jossa menestymisen mahdollisuuksien ja oikeuksien määrittely alkaa lähtömaassa ja jatkuu Euroopassa. Häviäjät kuolevat rajalle tai saavat karkotuspäätöksen. ”Euroopan rajojen tehtävä on yhä vähemmän pitää ulkomaalaisia ulkona. Ne integroivat siirtolaisia alistetussa asemassa olevaksi työvoimaksi. Rajat tuottavat suhteen alueen, resurssien ja liikkuvuuden välille”, italialainen oikeusfilosofi Enrica Rigo analysoi. Itä-Suomen yliopistossa järjestetyssä rajaseminaarissa vieraillut Rigo puhuu siirtolaisista laittomina kansalaisina tarkoituksellisen provosoivasti. ”Käsite on paradoksi. Oikeuden näkökulmasta kansalainen ei voi olla laiton, mutta paradoksi tuo kansalaisuuteen sisältyvän konfliktin näkyväksi. EU:n laajentumisen myötä kävi selväksi, että Euroopan kansalaisuus ei ole sama kaikille”, hän sanoo.

Itä-Euroopasta tulleiden romanien tilanne kertoo paljon. Astrid Thorsin taannoinen kommentti siitä, että vapaalle liikkuvuudelle tarvitaan pelisäännöt antaa ymmärtää, että oikeudellinen status vaihtelee myös etnisin perustein. ”Olen samaa mieltä sosiologi Alessandro Dal Lagon kanssa siitä, että Euroopan rajoilla käydään sotaa siirtolaisia vastaan. Eurooppaa ei voida määritellä tarkasti tietyksi maantieteelliseksi alueeksi, joten sota on läsnä kaikkialla”, Rigo painottaa. Euroopan Unionin instituutiot, kuten Frontex operoivat hyvin kaukana Euroopan ulkorajoista – niin niiden sisä- kuin ulkopuolellakin. Maahanmuuttoviranomaiset tarkastavat eurooppalaisten kaupunkien kaduilla henkilöllisyyksiä. Tarkastettaviksi valitaan ulkomaalaisen näköisiä. Suomen työ- ja elinkeinohallinto perustaa yhteistyössä Karjalan tasavallan työministeriön kanssa Petroskoihin neuvontapisteen, jonka tarkoituksena on edistää työntekijöiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta Itä-Suomen ja Karjalan tasavallan välillä, eli hankkia Suomen ja Euroopan alueelle oikeanlaisia siirtolaisia. ”Rajasta on tehty spektaakkeli. Siirtolaisuuden luoma uhka on poliittista retoriikkaa, joka peittää euroop-

palaisen rajapolitiikan logiikan. Rajoilla siirtolaisille määritellään erilaisia oikeudellisia statuksia. Siirtolainen saa usein oikeuksia vasta, kun joutuu hyväksikäytön kohteeksi. Samalla maahanmuuttopolitiikat toimivat laboratorioina, joista käytäntöjä siirretään koskemaan myös kansalaisia”, hän jatkaa. Rigo viittaa kommentilla muun muassa suunnitteilla oleviin sormenjälkirekistereihin ja jo käytössä oleviin biotunnisteilla varustettuihin passeihin. Vastikään suomennetussa kirjassaan Rajojen Eurooppa Rigo käsittelee siirtolaisia toimijoina, jotka rakentavat omaa elämäänsä esimerkiksi liikkumalla paikasta toiseen. Rajat asettavat reunaehtoja ja määrittelevät liikkumista niin Euroopan sisällä liikkuville, kuin ulkopuolelta tulevillekin. Hän tuntee huolta siitä, että viime vuosina kiinnostus Eurooppaa kohtaan on laskenut. Kun joitakin vuosia sitten valtioiden ja kansalaisten poliittisessa toiminnassa nähtiin horisonttina yhteinen eurooppalainen tila, on keskustelu nyt palannut alueellisemmalle tasolle. ”Eurooppalainen eliitti jatkaa yhdentymisprosessia, mutta kansalaistoiminnan ja vastarinnan yhteys siihen uhkaa katketa. Rasismin ja äärioikeiston nousu on ohjattu ja päättäjille hyödyllinen prosessi. Se tukevoittaa populistista maaperää, josta ponnistaa”, hän arvioi. ”Kansalaisuutta tulisi rakentaa alhaalta ylöspäin. Kamppailun tapoja ja kansalaisuuden analyysia syventämällä voidaan ehkä saada aikaan parempia maahanmuuttopolitiikkoja, mutta en ole kovin optimistinen. Siinä kansalaistoiminta ja teoreettinen keskustelu ovat kuitenkin kohdanneet, että keskustelu on siirtynyt humanitaarisesta poliittiseen suuntaan. Rajainstituutiot on otettava kritiikin kohteeksi. En hyväksyisi säilöönottokeskusta, vaikka siellä olisi poreammeet.” Uljas 5 | 21. 5. 2010

23