Page 1

Käsinuket kertovat Lasten tarinoita Afrikasta


Sisältö Alkusanat ........................................................................ sivu Johdanto ......................................................................... sivu Opettajan ohjeet .............................................................. sivu Mistä tarinat tulevat ......................................................... sivu

3 4 5 6

Tarinat Valehteleva apina ............................................................. sivu Kukko ja heinäsirkka . ....................................................... sivu Jänis ja apina ruokavarkaissa ............................................ sivu Eläinten nälkävuosi . ......................................................... sivu Krokotiilin sairas vaimo ..................................................... sivu Poika ja pääkallo .............................................................. sivu Miksi koirat jahtaavat autoja ............................................. sivu Kuinka kilpikonnasta tuli suosittu ....................................... sivu Miksi jäniksellä on pitkät korvat ......................................... sivu Kaikenvärisiä pikkupoikia .................................................. sivu Lemmikkikissa Gans ......................................................... sivu

9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29

Nukkien askarteluohjeet Heinäsirkka . .................................................................... sivu Vuohi .............................................................................. sivu Jänis ............................................................................... sivu Koira ............................................................................... sivu Aasi ................................................................................ sivu Poika tai kuningas ........................................................... sivu Kilpikonna ....................................................................... sivu Apina .............................................................................. sivu Kukko . ............................................................................ sivu Kissa ............................................................................... sivu Leijona ............................................................................ sivu Krokotiili........................................................................... sivu

30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41

Pahvinukkien kaavat..................................................... sivu 42

Käsinuket kertovat - Lasten tarinoita Afrikasta on UFF:n ja Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen yhteistyöhanke. Hanketta on rahoittanut myös Suomen ulkoasiainministeriö. Käännös portugalista suomeksi: Terhi Kinnarinen Kuvitus ja askarteluohjeet: Sari Kotola Valokuvat: Tiina Palin-Brummer Taitto: UFF ISBN 978-952-92-3265-9


kansainvälisyyskasvatushanke Käsinuket kertovat - lasten tarinoita Afrikasta

Afrikassa viihteen nälkä tyydytetään perheiden yhteisillä tuokioilla satuja ja tarinoita kertoen. Kodeissa ei ole televisiota tai tietokonetta - ei yleensä edes sähköä. Vanhukset ovat tarinankerronnan mestareita, mutta myös lapset kertovat ja keksivät uusia tarinoita kuulemiensa kertomusten innoittamina. Satujen myötä moraalikäsitykset: tieto siitä mikä on oikein, mikä väärin ja miksi siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kertomusten lopussa pohditaan tarinan opetusta. Myös monissa tämän kirjan kertomuksissa on opetus, jonka pohtimisen myötä tarinan sisältö on helpompi muistaa. Kirjan tarinat ovat afrikkalaisten lasten keksimiä. Satujen sisältö tuttuine eläinhahmoineen kertoo vahvasta tarinankerronnan perinteestä, joka edelleen elää ja uudistuu sukupolvien myötä. Monissa tarinoissa käsitellään kuolemaa, joka afrikkalaisessa kulttuurissa koetaan luonnollisempana osana arkipäivää, kuin mihin me länsimaissa olemme tottuneet. Tämän oppaan testausvaiheessa muutamat ammattikasvattajat kokivat tarinoiden sisällön jopa liiankin pelottavana. Se, ovatko afrikkalaisten lasten tarinat liian pelottavia, vai olemmeko ehkä itse menettäneet kykyämme kohdata kuolema luonnollisena osana elämän kiertokulkua, jää jokaisen kasvattajan arvioitavaksi omalta kohdaltaan.

Me Suomen UFF -yhdistyksessä ja Mikkelin kehitysmaayhdistyksessä halusimme tuoda afrikkalaisen tarinankerronnan perinteen myös suomalaisten lasten ulottuville sellaisenaan. Projekti on saanut Suomen ulkoasiainministeriön tiedotustukea. Opasta käytettäessä tarkoituksena on kokea tarina ensin kuunnellen ja esittää se sen jälkeen nukketeatterina vapaasti tarinan innoittamana. Nukketeatteriesityksen ei tarvitse sanasta sanaan noudattaa kuultua tarinaa, vaan esittäjät luovat esityksensä kuulemansa pohjalta. Aivan kuten Afrikassakin lapset kertovat uudelleen ja muokkaavat kuulemiaan tarinoita, jotakuinkin noudatellen alkuperäisen tarinan juonta. Esitysnukkeina voidaan käyttää jo olemassa olevia käsinukkeja ja pehmoleluja tai nuket voi valmistaa tämän kirjan ohjeiden mukaan kierrätysmateriaaleista tai pahvista. Aikaa vievin ja vaikein, mutta varmasti myös palkitsevin vaihtoehto on nukkien valmistaminen kierrätysmateriaaleista ryhmässä lasten kanssa. Samalla voidaan antaa lapsille näkökulman kierrätykseen ja löytää yhdessä vanhasta materiaalista hauskoja ja yllättäviä uusia ulottuvuuksia. Mosambikissa ja Keniassa lelut tehdäänkin yleensä itse, eikä uusia materiaaleja ole saatavilla. Riemukkaita nukketeatterihetkiä! Birgit Nevala viestinnän ja kehitysyhteistyön päällikkö UFF, U-landshjälp från Folk till Folk i Finland rf




Johdanto Tähän oppaaseen on koottu lasten kirjoittamia tarinoita Mosambikin Chimoiosta ja Kenian Nairobista Kiberan slummialueelta. Näissä kaupungeissa on Suomen UFF-yhdistyksen ja Mikkelin kehitysmaayhdistyksen kehityshankkeita. UFF tukee Chimoiossa katulapsikoulua, joka tarjoaa vähäosaisille lapsille peruskoulutusta. Mikkelin kehitysmaayhdistys auttaa Nairobissa slummilapsia. Tarinoissa seikkaileville hahmoille on tehty yksinkertaisten käsinukkien askarteluohjeet ja mallipiirrokset. Nuket on suunniteltu niin, että pienikin lapsi voi aikuisen ohjauksella ne askarrella. Materiaalina on käytetty mm. parittomia villasukkia, nukkaantuneen sukkahousun lahkeita, pieneksi jääneen paidan hihaa – joka kodista löytyvää kierrätystavaraa. Oppaan takasivulla on lisäksi kaavat paperista tai pahvista leikattavia hahmoja varten. Mitä pienempien lasten kanssa nukketeatteria on tarkoitus tehdä, sitä helpompi nukkien valmistustapa on syytä valita, vaikka oppaan kuvat houkuttavatkin viehättävien kierrätyshahmojen askarteluun. Tarinoiden ja nukketeatterin kautta tuodaan lasten todellisuutta kehitysmaassa tutuksi pienelle lapselle Suomessa. Toimintaoppaan on tarkoitus rohkaista päiväkoteja ja ala-asteita kertomaan erilaisten kulttuurien ja elinolojen vaikutuksesta lasten elämään. Aiheen käsittely tapahtuu lasten omalla kielellä ja lapsille läheisten teemojen ympärillä.




Opettajan ohjeet Lukekaa muutama tarina ja valitkaa yhdessä mieluisin nukketeatterileikkiä varten. Nukketeatterileikin voi toteuttaa askartelemalla tarinan sankarit kierrätysmateriaaleista, kuten villasukista, paidan hihoista, sukkahousun lahkeesta. Teatteriesityksen voi toteuttaa nopeammin leikkaamalla hahmot pahvista. Kun nuket ovat valmiita, kuunnellaan tarinat vielä kerran. Seuraavaksi lapset esittävät tarinat kuultujen kertomusten pohjalta. Estradiksi voi virittää kankaan tai nuket voivat esiintyä vaikka sohvan selkänojan takaa. Esityksen ei tarvitse noudattaa tarinan kulkua sanasta sanaan, vaan lapset voivat hyvin antaa mielikuvituksensa lentää. Esityksen pohjana on lasten ymmärrys ja mielikuva tarinan todellisuudesta, jonka he siirtävät omaan teatteriesitykseensä. UFF avaa www-sivuilleen nukketeatteriosion. Sivulla on lisää tarinoita Afrikasta, sekä kuvia ja kokemuksia oppaan käytöstä. Toivomme useiden koulujen ja päiväkotien tallentavan lasten esitykset ja lähettävän tallenteet UFF:lle. Parin minuutin videonpätkä tai muutama valokuva ovat enemmän kuin tervetulleita. Materiaalin voi lähettää osoitteeseen info@uff.fi. Muiden lähettämiä kuvia ja videoita pääsee katselemaan osoitteessa www.uff.fi.




MISTÄ TARINAT TULEVAT Kenia Kenia sijaitsee päiväntasaajalla Afrikan itärannikolla. Aurinko porottaa siellä kohtisuoraan taivaalta. Keniassa voi nähdä täydellisen paratiisin upeine maisemineen, mutta myös äärimmäisen köyhyyden. Ongelmia ovat esimerkiksi puhtaan veden puute, sairauksien vuoksi orvoiksi jääneet lapset sekä aliravitsemus. Useimmat kenialaiset asuvat maaseudulla viljellen maata ja hoitaen karjaa. Kibera on Nairobin ja koko Afrikan suurin slummi. Slummit ovat suurkaupunkien laitamilla sijaitsevia rappeutuneita ja huonolaatuisia asuinalueita, joissa asuu köyhiä ihmisiä. Suurin osa Kiberan asunnoista on yhden huoneen muta- tai peltihökkeleitä, joissa asuu koko perhe. Juoksevaa vettä ja viemäriä ei ole. Kiberan slummi on jakautunut yli kymmeneen kylään, ja tähän kirjaan valitut kenialaiset sadut tulevat Mashimonin kylästä. Kylässä on paljon orpoja ja heitteille jätettyjä lapsia, ja vain joka neljäs lapsi käy koulua. Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen slummiprojekti tukee kenialaisen Drug Fighters and Counselling for Young Generation -järjestön tekemää työtä Kiberassa. Järjestöllä on toimintakeskus, jossa ylläpidetään epävirallista koulua lapsille. Keskuksessa käy tällä hetkellä lähes 200 iältään 1-14-vuotiasta lasta saamassa opetusta, ravitsemusta ja hoivaa. Edward, 12 vuotta, kertoo: Minä olen Edward ja käyn neljättä luokkaa koulua Drug Fighters Centre -nimisessä peruskoulussa. Olen syntynyt vuonna 1995 eli olen nyt 12vuotias. Minun perheeni käy töissä Estaten kaupungissa, mutta asumme Moshimon kylässä. Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äiti nimeltään Rose, isä nimeltään Joseph, sisko, veli, Patrick-setä ja Jane-täti. Meitä on siis seitsemän. Äitini ja isäni aikovat ostaa minulle kengät ja koulupuvun sekä englannin kielen harjoituskirjan. Minä tykkään opiskella englantia ja erityisesti tehdä tehtäviä. Parhaan ystäväni nimi on Kevin. Onneksi äiti antaa aikaa leikkiä Kevinin kanssa. Välillä teemme tietysti molemmat kotitöitäkin.




Mosambik Mosambik sijaitsee Intian valtameren rannalla Afrikan itärannikolla. Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi kestää marraskuusta maaliskuuhun. Heinäkuusta syyskuuhun on kylmempää ja kuivempaa. 20-miljoonaisesta väestöstä suurin osa saa elantonsa maanviljelyksestä. Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Ongelmia aiheuttavat myös tartuntataudit, joiden syynä on usein huono hygienia sekä puhtaan veden ja käymälöiden puute. Hyviä uutisiakin on saatu: köyhyydessä elävien osuus on pienentynyt, lapsikuolleisuus vähentynyt, suurin osa lapsista aloittaa koulunkäynnin ja puhdasta vettä on yhä useampien saatavilla. Chimoion kaupunki sijaitsee sisämassa, Mosambikin keskiosassa. Kaupungissa asuu noin 180 000 ihmistä. Suomen UFF-yhdistyksen tukema Chimoion katulapsikoulu tarjoaa 8 – 20-vuotiaille lapsille ja nuorille peruskouluopetusta. Suurin osa lapsista on orpoja tai he tulevat hyvin köyhistä perheistä. Peruskoulutuksen lisäksi lapsille ja nuorille opetetaan mm. puunveistoa, huonekalujen tekoa, puiden istutusta, ompelua ja kirjailua – taitoja, joista on lapsille myöhemmin hyötyä toimeentuloa hankkiessa. Julinha, 13 vuotta, kertoo: Nimeni on Julinha. Olen 13-vuotias tyttö. Minulla on kolme sisarta ja asun isovanhempieni kanssa. Vanhempani ovat kuolleet. Asun savesta tehdyssä talossa Nhamatsanen alueella Chimoiossa. Herään joka aamu viideltä. Ensimmäiseksi lakaisen pihan ja pesen astiat. Sitten haen kaivolta kylpyvettä, peseydyn ja pesen myös hampaat. Seuraavaksi kerään koulukirjat kokoon, pukeudun koulupukuun ja lähden kouluun. Koulu alkaa puoli kahdeksalta. Käyn viidettä luokkaa ja lempiaineeni on portugali. Saan koulussa lounaan. Pidän erityisesti perunoista ja leivästä. Isona haluaisin olla kodinhoitaja, pestä vaatteita ja tiskata ja auttaa muita. Menen suoraan koulun jälkeen kotiin, teen läksyt ja autan kotitöissä. En ehdi pelata pelejä, mutta pitäisin kyllä lentopallosta. Illalla, kun perheen kotityöt on tehty, teemme ruokaa. Syömme leipää ja maissipuuroa kalan ja joskus lihan kanssa. Menen nukkumaan iltaisin seitsemältä.







Rafael João Fobra, 16 vuotta, Mosambik

Valehteleva apina Jänis ja apina olivat ystävyksiä, ja ne kävivät toistensa luona kylässä lähes joka päivä. Eräänä päivänä jänis päätti lähteä käymään apinan luona. Kun se saapui apinan talolle, apina oli keittämässä munia. Apina ei halunnut jakaa munia jäniksen kanssa, joten se lähti pois keittiöstä ja jätti jäniksen sinne yksin. Jänis huomasi, että apina jätti kattilan liedelle. Se meni kurkistamaan kattilaan ja näki munat. Se otti munat ja söi ne. Kun apina palasi keittiöön, se meni heti katsomaan kattilassa olevia munia… Niitä puuttui kaksi! Niinpä apina sanoi hyvin vihaisena: ”Ystäväni, teit hyvin rumasti! Munat, joita keitin, olivat kanalle haudottavaksi. Minun piti kasvattaa kananpoikia, mutta sinä pilasit kaiken. Ystävyytemme on loppu!” Eikä apina tyytynyt tähän, vaan meni kantelemaan kuninkaalle. Kuningas käski hakea jäniksen paikalle. Jänis saapui vasta kolmen päivän kuluttua likaisena ja rähjäisenä. ”Miksi sinä viivyit niin kauan?” ”Viivyin, koska keitin papuja, jotta voisin kylvää niitä”, jänis vastasi. ”Miten sinä voit kylvää keitettyjä papuja?” kysyi kuningas. ”Jos minä en voi kylvää keitettyjä papuja, miten kana voi hautoa keitettyjä munia?” Kuningas mietti ja mietti ja tuli siihen tulokseen, ettei hän voisi sanoa jänikselle mitään, sillä apina oli tilanteessa se, joka oli ollut epärehellinen ja pahantahtoinen.

Tässä tarinassa seikkailee jänis (s.32), apina (s. 37) ja kuningas (s. 35). Lisäksi tarvitaan munia ja kattila. 


10


Quito, 5. luokka, Mosambik

Kukko ja heinäsirkka Olipa kerran kukko ja heinäsirkka. Kukko meni käymään heinäsirkan luona, mutta paikalla oli vain heinäsirkan vaimo. Kukko kysyi missä heinäsirkka oli. Vaimo kertoi, että heinäsirkka oli mennyt savipataan katsomaan oliko ruoka jo kypsää. Kukko meni kotiinsa ja sanoi vaimolleen, että se menisi savipataan. Vaimo kielsi kukkoa ja sanoi, että jos kukko menisi pataan, se kuolisi. Kukko sanoi, ettei se kuolisi, koska heinäsirkkakin oli mennyt pataan, ja kukko oli itse nähnyt että pata oli ollut tulella. Kukko kiipesi pataan. Sen siivet alkoivat käristyä ja se kuoli juuri kun heinäsirkka oli tulossa käymään. Näin kukko muuttui itse ruoaksi. Tämän tarinan opetus on se, ettei pidä matkia asioita, joita ei tunne käytännössä ja joista on kuullut vain puhuttavan.

Tässä tarinassa seikkailee kukko ja kana (s. 38), sekä heinäsirkka ja heinäsirkan vaimo (s. 30). Lisäksi tarvitaan savipata.

11


12


Pedro Martinho, 6. luokka, Mosambik

Jänis ja apina ruokavarkaissa Olipa kerran jänis ja apina. Ne asuivat seudulla, jonka asukkaat kärsivät kuivuudesta. Eräänä päivänä jänis päätti lähteä etsimään ruokaa, jotta se voisi elättää perheensä. Se matkasi pitkin isoa tietä ja näki kuorma-auton, joka oli täynnä ruokaa. Se kävi tielle pitkäkseen. Kun kuorma-auto oli jo lähellä, kuski näki tiellä makaavan jäniksen. Kuski luuli, että jänis oli kuollut ja nosti sen kuorma-autoon. Kun auto oli ajanut jo jonkin matkaa, jänis alkoi heitellä säkkejä kyydistä kuskin huomaamatta. Sitten se lähti tiehensä. Kun jänis saapui kotiinsa, se tapasi apinan, joka halusi tietää miten jänis oli onnistunut hankkimaan niin monta säkillistä ruokaa. Jänis selitti apinalle, että tämän pitäisi mennä tielle ja odottaa kuorma-autoja, jotka kuljettivat ruokaa. Sitten sen pitäisi käydä pitkälleen keskelle tietä niin kuin se olisi kuollut, jolloin se nostettaisiin ylös ja laitettaisiin kuorma-autoon. Kun olisi jo ajettu jonkin matkaa, se voisi alkaa heitellä ruokasäkkejä kyydistä ja jäädä itse pois. Apina lähti juosten tielle ja kävi pitkäkseen. Ei mennyt kauaa, kun tielle ilmestyi kuorma-auto, mutta kuski ei pysähtynyt. Apina meni jäniksen luokse ja sanoi: ”Ystäväiseni, kuorma-auto tuli kyllä, mutta se ajoi melkein minun päälleni.” Tämän tarinan opetus on se, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32), apina (s. 37) ja ihminen (s. 35). Lisäksi tarvitaan kuorma-auto ja säkkejä.

13


14


Ester Jacinto Chindole, 14 vuotta, Mosambik

Eläinten nälkävuosi Kauan, kauan sitten eläimillä ei ollut syötävää. Ne päättivät lähteä etsimään ruokaa toisesta maasta, jonne oli kolmen päivän matka. Kaikki muut paitsi jänis lähtivät rehennellen matkaan. Ne saivat ostettua ruokaa ja lähtivät takaisin samaa reittiä. Jänis tunsi eläinten käyttämän tien, ja se kävi kaatamassa ison puun, joka tukki kulkureitin. Sitten se piiloutui puunrungon alle. Eläimet saapuivat ruokakasseineen paikalle. Joukon ensimmäisenä kulki apina. Se huomasi, että tie oli poikki ja päätti hypätä puun yli. Se loikkasi ilmaan, jolloin jänis alkoi laulaa: ”Kalinga-lingandi kalinga-lingandi du du du.” Apina hämmästyi ja käski kumppaneitaan pysähtymään. ”Täällä on hyvää musiikkia, lasketaan kantamukset maahan ja tanssitaan!” se sanoi. Eläimet laskivat kassinsa maahan ja alkoivat tanssia. Hiekka pöllysi, ja väsyneet ja likaiset eläimet päättivät lähteä uimaan lähellä olevalle joelle. Niiden mentyä jänis tuli esiin puunrungon alta. Se vei kaikki tavarat piiloon ja lähti tiehensä. Kun eläimet palasivat, ne eivät löytäneet yhtä ainutta kassia, ja vaikka ne kuinka hyppivät puun yli, musiikkia ei enää kuulunut. Ne olivat menettäneet kaiken. Tämän tarinan opetus on se, että monet ihmiset menettävät omaisuutensa, eivätkä pysty kotiin palattuaan huolehtimaan perheestään.

Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32), apina (s. 37) ja muita eläimiä Lisäksi tarvitaan puu ja ruokakasseja.

15


16


Betinho Pito, Mosambik

Krokotiilin sairas vaimo Olipa kerran krokotiili, jonka vaimo oli sairaana. Krokotiili meni käymään parantajan luona. Parantaja sanoi krokotiilille: ”Jotta vaimosi paranee, sinun täytyy tuoda minulle apinan sydän.” Krokotiili tunsi erään ovelan apinan, joten se suostui ja lähti tapaamaan ystäväänsä. Se kulki ja kulki pitkän matkaa ja saapui apinan luokse. Apina asui puussa. Se tuli alas puhuakseen ystävänsä kanssa, ja krokotiili sanoi: ”Ystäväni, tulen paikasta joka on täynnä banaaneja, appelsiineja, juustoa ja maissintähkiä”, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Puheen tarkoitus oli huijata apinaa, joka sanoi: ”Haluan tulla kanssasi, mutta en osaa uida.” ”Se on hyvin helppoa, ja tiedätkös mitä, minä vien sinut sinne.” Ne lähtivät matkaan, ja kun ne olivat keskellä merta, krokotiili sanoi: ”Kaikki mitä kerroin sinulle oli valetta. Haluan tappaa sinut ja ottaa sydämesi jotta vaimoni paranee.” Apina löi krokotiilia päähän ja sanoi: ”Senkin typerys, miksi et sanonut mitään aikaisemmin. Sydämeni on ylhäällä puussa. Mennään takaisin niin saat sydämeni.” Ne kulkivat taas pitkän matkaa, ja kun ne saapuivat rantaan, apina hyppäsi pois krokotiilin selästä. Se sanoi: ”Senkin typerä krokotiili! Oletko muka joskus nähnyt eläimen, jolla ei ole sydäntä rinnassaan? Sinulla ei ole sydäntä, niin kuin ihmisillä on sydän, ja jos sinulla ei ole sydäntä, miten voit edes olla hengissä! Mene tiehesi!” ”Anna anteeksi, minä lähden pois. Olen roisto”, sanoi krokotiili. Kun se palasi kotiinsa, sen vaimo oli jo kuollut. Se itki paljon ja halusi tappaa itsensä. Naapurit toivat krokotiilille kaloja.

Tässä tarinassa seikkailee krokotiili (s. 41) ja apina (s. 37). Lisäksi tarvitaan parantaja, naapureita ja kaloja.

17


18


Geremia, Mosambik

Poika ja pääkallo Olipa kerran poika ja pääkallo. Poika lähti matkalle, ja matkalla hän tapasi ihmisen pääkallon. Yleensä ihmiset kävelivät pääkallon ohi kiinnittämättä siihen huomiota, mutta poika oli erilainen. Hän lähestyi päätä, kopautti sitä kepillä ja sanoi: ”Tyhmyys koitui sinun kuolemaksesi.” Pääkallo vastasi: ”Tyhmyys koitui minun kuolemakseni, mutta nokkeluus vie sinulta hengen.” Poika pelästyi niin paljon, että palasi kotiin eikä enää jatkanut matkaansa. Lopulta poika oli niin peloissaan, että hän kuoli.

Tässä tarinassa seikkailee poika (s. 35) ja pääkallo. Pääkallon kaava löytyy takakannesta. Lisäksi tarvitaan keppi. 19


20


Patrik, 14 vuotta Mosambik

Miksi koirat jahtaavat autoja Olipa kerran koira, aasi ja vuohi. Kun Afrikkaan tuli takseja, myös koiran, aasin ja vuohen täytyi kulkea taksilla. Kun ne saapuivat aasin talolle, aasi sanoi: ”Minä jään tässä pois, kuinka paljon olen velkaa?” ”Kymmenen meticauta, kiitos.” Aasi maksoi, ja taksi saapui vuohen talolle. Vuohi sanoi: ”Minä jään tässä pois. Kuinka paljon olen velkaa?” ”Kaksikymmentä meticauta, kiitos.” Yhtäkkiä vuohi hyppäsi taksista maksamatta. Taksi saapui koiran talolle ja koira kysyi: ”Kuinka paljon olen velkaa?” ”Kolmekymmentä meticauta, kiitos.” Koira antoi taksikuskille viisikymmentä meticauta. Se jäi odottamaan vaihtorahojaan, mutta taksikuski ajoi pois. Koira yritti seurata taksikuskia saadakseen vaihtorahansa. Jos tiellä on aasi ja se näkee taksin, se ei ala juosta, koska se on jo maksanut. Jos tiellä on vuohi ja se näkee taksin, se juoksee karkuun, koska se on velkaa taksikuskille. Jos tiellä on koira ja se näkee taksin, se juoksee taksin perään, koska se etsii taksikuskia, joka on sille vaihtorahat velkaa. Siksi koirat jahtaavat autoja.

Tässä tarinassa seikkailee koira (s. 33), aasi (s. 34) ja vuohi (s. 31). Lisäksi tarvitaan taksi-auto ja taksin kuljettaja. 21


22


Kenia

kuinka kilpikonnasta tuli suosittu Kauan sitten eläimet eivät osanneet metsästää. Ne eivät myöskään osanneet viljellä omaa ruokaa, joten niiden täytyi käydä syömässä salaa ihmisten puutarhoista. Ihmisiltä ruoan varastaminen oli kuitenkin vaarallista puuhaa ja usein ruuan hankkija päätyi itse ruuaksi ihmisten pataan. Leijona oli eläinten kuningas ja kaikki kunnioittivat sitä. Eräänä päivänä se ehdotti, että kaikkien eläinten pitäisi muuttaa toiseen paikkaan asumaan, jossa ei olisi ihmisiä. Muut eläimet hyväksyivät ajatuksen. Apina varasti ihmisiltä joitakin työkaluja ja jänis ruokaa. Eläinten elämä sujui mukavasti uusilla asuinsijoilla, mutta eräänä päivänä herätessään ne huomasivat kaiken ruoan kadonneen ja järvikin oli lähes kokonaan tyhjentynyt. Ne näkivät vuoren kokoisen eläimen, melkein kuin 10 norsua olisi niputettu yhdeksi. Sen iho haisi ja oli kostea. Sen silmät olivat puolestaan limaiset ja vihreät. Sieraimet olivat kuin kaksi luolaa, josta virtasi kuumaa ilmaa. Suurin luola oli kuitenkin sen suu, joka oli täynnä teräviä hampaita. Se oli hirviö, joka söi vaikka puhvelin elävältä yhdellä suupalalla. Kaikki eläimet alkoivat ryntäillä ympäriinsä ja aikoivat varoittaa muita. Leijona yritti

olla rohkea, mutta säntäsi pakoon niin lujaa kun pystyi hirviön karjuessa sille. Eläimet halusivat muuttaa jälleen asuinaluetta, mutta kilpikonnalla oli toisenlainen ajatus: Se ilmoitti, että halusi tehdä sopimuksen hirviön kanssa, jolloin muut eläimet nauroivat sille. Muiden eläinten mielestä kilpikonna oli hullu, jos kuvitteli jonkun niin pienen eläimen kohtaavan hirviön. Kilpikonna piilotti kirveen panssarinsa alle ja alkoi tallustaa hitaalla tahdillaan kohtaamaan hirviötä, jonka rinnalla se näytti mitättömän pieneltä. Urheasti se komensi hirviötä häipymään eläinten asuinalueelta. Hirviö ei uskonut korviaan. Pitkällä keltaisella ja limaisella kielellä se kietaisi kilpikonnan kauheaan suuhunsa. Kilpikonna kaivoi kilpensä alta kirveen esiin ja alkoi hakata kieltä. Hirviö luuli saavansa päänsäryn ja murisi äänekkäästi. Kilpikonna jatkoi kielen hakkaamista kunnes kieli katkesi. Tämän jälkeen kilpikonna etsi tiensä ulos hirviön suusta. Hirviö kaatui maahan kuolleena. Kaikki eläimet alkoivat hurrata kilpikonnalle ja pitivät tätä kaikkein nokkelimpana eläimenä. Ei sillä väliä, jos onkin pieni. Pienikin voi tehdä suuria tekoja.

Tässä tarinassa seikkailee leijona (s. 40), apina (s. 37), jänis (s. 32), kilpikonna (s. 36) ja muita eläimiä. Lisäksi tarvitaan hirviö, kirves, työkaluja ja ruokaa.

23


24


Kenia

MIKSI JÄNIKSELLÄ ON PITKÄT KORVAT Kerran suuren nälänhädän vallitessa kaikki eläimet olivat laihaakin laihempia. Vain hämähäkki säilyi poikkeuksellisen pulskana ja terveenä. ”Kuinka ihmeessä olet niin pulska, veljeni hämähäkki, mitä oikein syöt?” jänis kyseli. ”Pilvissä yläpuolellamme on kosolti ruokaa, ystäväni”, hämähäkki vastasi.

Lopulta hämähäkin täytyi pakottaa jänis palaamaan maahan. Se kieputti seittiä jäniksen kaulan ympärille ja tämä kiljui: ”Apua! Kuristat minut!”

”Sinne minun on mentävä! Keksisitkö sinä, ystäväni, keinon, jonka turvin pääsen korkealle pilviin?” jänis kysyi. ”Muistathan jänönen, että me hämähäkit osaamme valmistaa seittilankaa. Käyttäkäämme sitä.”

Jäniksen jo pudotessa maata kohti hämähäkki huomasi, että lanka oli liian lyhyt. Kesti hyvän tovin ennen kuin hämähäkki keksi keinon auttaa taivaan ja maan välillä riippuvaa ystäväänsä. Sillä aikaa jäniksen korvat venyivät yhä pidemmiksi ja pidemmiksi.

Niinpä toverukset tavoittivat taivaan pilvet hämähäkin seitin avulla. Ne löysivät runsaasti ruokaa, söivät ja söivät. ”Palatkaamme jo maahan”, hämähäkki ehdotti. ”Nyt varmasti haluat jekuttaa minua, hämähäkki hyvä”, jänis vastasi viisaasti. ”Sinä voit tulla tänne takaisin koska tahansa, mutta entäpä minä? Kuinka pääsen tänne uudestaan syömään? Ei, ystäväni, minä en palaa takaisin maan kamaralle.”

Hämähäkki avasi seitin. Se päätti sitoa ystävänsä korvista. Se aikoi pudottaa tämän turvallisesti alas maahan.

Lopulta hämähäkki irrotti otteensa seitistä ja antoi jäniksen pudota, etteivät korvat pulpahtaisi kokonaan ulos tämän päästä. Jänis putosi niin kovaa, että maahan tuli kolo. Siinä samaisessa kolossa jänis asuu vielä tänäkin päivänä.

Tässä tarinassa seikkailee jänis (s. 32) ja hämähäkki. Hämähäkin kaava löytyy takakannesta. Lisäksi tarvitaan seittilankaa ja ruokaa.

25


26


João Simão Béri, 10 vuotta, Mosambik

KAIKENVÄRISIÄ PIKKUPOIKIA Olipa kerran mustaihoinen poika, jonka nimi oli Carlos. Hän asui mustien poikien maassa, ja hänellä oli tapana sanoa: ”On hyvä olla musta kuin yö, musta kuin hiili, musta kuin tiet, jotka vievät joka paikkaan.” Eräänä päivänä hän lähti pitkälle matkalle ja saapui paikkaan, jossa kaikki pojat olivat keltaisia. Siellä hänellä oli ystävä, jonka nimi oli Acacia. Acacia sanoi, kuten kaikilla keltaisilla pojilla oli tapana sanoa… Keksi tarinalle jatkoa.

Tässä tarinassa seikkailee pikkupoikia (s. 35).

27


28


Samuel Kiarîe ja Kevin Kimanthi, 10 vuotta, Kenia

LEMMIKKIKISSA GANS

Olipa kerran mustavalkoinen kissa, Gans. Se oli kuin leopardi pitkän häntänsä kanssa. Se oli erityisen hyvä pyydystämään rottia, liskoja ja käärmeitä, jotka olivat myös sen erityistä herkkua. Kun pitkä käärme luikerteli sen edessä, siitä tuli onnellinen kissa ja se nappasi käärmeen itselleen. Mutta se oli myös hellä ja rakastava kotikissa. Kun kotiväki meni nukkumaan, Gans seurasi aina perässä. Se oli hyvä kissa, koska se piti vaaralliset eläimet poissa kotoa. Kaikki rakastivat Gansia ja se rakasti perhettään. Keksi tarinalle jatkoa. Mitä Gansille tapahtui eräänä päivänä?

Tässä tarinassa seikkailee kissa (s. 39), rottia, liskoja ja käärmeitä.

29


Heinäsirkka • • • • • •

vartaloon paidan hiha tai sukkahousut täytteeksi kangassilppua n. 20 cm puutikku jalkoihin 2 kpl piippurasseja (ja silkkipaperia tai ohutta kangasta) siipiin askarteluhuopaa tai kangastilkkuja nappeja, lankaa ja ohutta rautalankaa

Pitkänmallisen heinäsirkan vartalo syntyy näppärästi trikoopaidan hihasta. Hihan toinen pää sidotaan langalla ja hiha käännetään ympäri, jotta heinäsirkan nenänpäästä tulee siisti. Vartalo täytetään kangassilpulla päästä alkaen. Puutikun pää kastetaan liimaan ja työnnetään tikku täytteiden joukkoon. Kaulan kohdalle sidotaan löysästi lanka ja täyttämistä jatketaan vartalon puolelle. (kuva 1)

Kun vartaloa on täytetty pienen matkaa, on jalkojen vuoro. Jalkoihin voi käyttää piippurassia sellaisenaan tai silkkipaperilla vuorattuna. Silkkipaperia käytettäessä piippurassi liimataan paperin reunaan ja rullataan kääretortun tavoin pötköksi. Jalkoja ei vielä taivuteta. (kuva 2) Jalkojen piippurassipäät työnnetään kankaan läpi sirkan vartalon keskikohdasta. Rassin päät kiepautetaan puutikun ympärille. (kuva 3) Heinäsirkan siivet leikataan huovasta tai kankaasta. Siivet liimataan kaulan kohdalle. Kaulan ympärille voi vielä solmia kangassuikaleen tai nauhan liimakohtaa peittämään. Suun voi piirtää tussilla tai ommella pienillä pistoilla. Silmät piirretään tai liimataan napit paikalleen ja jalat taivutetaan mutkalle. Sirkan tuntosarvet syntyvät kankaan läpi pujotetusta ohuesta rautalangasta. Sirkka on valmis tarinahetkeen.

kuva 2

Näin pääset helpommalla: • • • • •

30

Nenän ja kaulan sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Jalkoihin voi käyttää piippurassia sellaisenaan. Suun ja silmät voi piirtää tussilla. Tuntosarvet voi jättää tekemättä. Heinäsirkan voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta. kuva 1

kuva 3


Vuohi • • • • • •

villasukka täytteeksi kangassilppua korviksi, nenäksi ja silmäluomiksi kangas- tai askarteluhuopatilkkuja sarviin piippurasseja ja ohuita sukkahousuja parraksi pörrölankaa, karvaa tai pumpulia nappeja, lankaa

Vuohen verkkainen olemus rakennetaan villasukan ympärille. Sukan kärki ja pohjaosa täytetään sopivalla materiaalilla. Teräosaan jätetään sen verran tilaa, että sinne mahtuu käsi.

Sarvet kiinnitetään työntämällä piippurassi villasukan kantapään kohdalta läpi. Piippurassien päät kierretään tiukasti yhteen sukan sisällä. Samalla voi lisätä hieman täytettä vuohen päälakeen. Seuraavaksi piirretään, ommellaan tai liimataan langasta suu ja nenänpäähän tilkku kangasta. Korvat leikataan kaksinkertaisena kankaasta. Korvan kaksi kerrosta joko liimataan tai ommellaan yhteen ja paikalleen. Sitten liimataan silmät napeista ja niiden päälle luomet, jotka saavat olla vähän nappia reilummat. Viimeiseksi kiinnitetään ompelemalla tai liimaamalla partatuppo leuan alle. Vuohi on leikkiä vaille valmis.

Ensin valmistetaan vuohelle sarvet, joihin käytetään ohuiden sukkahousujen lahkeita. Sarveen tarvitaan n. 35 cm:n pätkä lahjetta. Toisesta päästä taitettu piippurassi sujautetaan sukkahousun sisään noin puoleen väliin lahjetta. Rassin suora pää jää pilkistämään lahkeesta n. 10 cm ulos. (kuva 1) Sukkaa rullataan rassin päälle ja ympärille kieputetaan lankaa. Sarvi saa olla kärjestään vähän suipompi, joten alussa lankaa kieputetaan tiukemmalle kuin sarven tyvessä. Lopuksi lanka solmitaan piippurassin ympärille.

Näin pääset helpommalla: kuva 1

• • • •

Sarven voi tehdä pelkästä piippurassista. Suun, nenänpään ja silmät voi piirtää tussilla. Korvat voi tehdä yksinkertaisesta kankaasta. Parran voi jättää tekemättä.

Vuohen voi leikata pahvista. Kaava löytyy kirjan takakannesta.

31


Jänis • •

villasukka korviksi kangastilkkuja

• •

silmiksi ja nenäksi nappeja lankaa

Jäniksen pää on lyhyt ja nenänpäähän tarvitaan ruttuinen ilme. Sukka käännetään ympäri ja noin puoleen väliin teräosaa sidotaan lanka. Sukka käännetään oikein päin. Sidottu teräosa jää nyt mukavasti pään sisälle ja siitä on hyvä pitää leikkiessä kiinni. Päähän voi tarvittaessa lisätä täytteeksi kangassilppua. Ilmeikkääseen nenänpäähän liimataan tai ommellaan nappi. Korvat leikataan kaksinkertaisesta kankaasta. Kerrokset liimataan tai ommellaan pienillä pistoilla yhteen. Korvat liimataan tai ommellaan paikalleen, samoin nappisilmät, jotka saavat olla suuret ja hämmästyneen näköiset.

Näin pääset helpommalla:

32

• • •

Nenän sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Nenän ja silmät voi piirtää tussilla. Korvat voi tehdä yksinkertaisesta kankaasta.

Jäniksen voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.


Koira • • • • • •

villasukka täytteeksi kangassilppua korviksi sukkahousujen teräosat kieleksi kangastilkku nenäksi ja silmiksi nappeja lankaa

Ensin muotoillaan koiralle kuono. Sukan nurjan puolen kärkeen solmitaan lanka ja sukka käännetään takaisin oikein päin. Koiralla on nyt hieman ruttuinen kuonon pää. Kuonon poimuihin voi kiinnittää liimaten tai muutamalla pistolla ensin kielen ja sitten napin.

mella toisen väriset kangastilkut somisteeksi. Korva sidotaan leikkuureunastaan suppuun langalla, jolla se myös kiinnitetään päähän. Korvat voi myös liimata paikoilleen. Kiinnittäminen kannattaa tehdä ylösalaisin, jotta korvien tyvi jää piiloon ja korvat nousevat veikeästi vähän pystyyn. Langanpäät pistetään neulalla nurjalle puolelle ja solmitaan napakasti yhteen. Koiralle kiinnitetään vielä silmät, ja piirretään tai ommellaan suu, ennen kuin se saa kertoa oman tarinansa.

Koiran luppakorvat syntyvät kuin itsestään pienen sukan teräosasta. Teräosa leikataan irti kantapään alapuolelta. Korvien sisäpuolelle voi liimata tai om-

Näin pääset helpommalla: • • •

Nenän ja korvan leikkuureunan sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Nenän, suun ja silmät voi piirtää tussilla. Korvat voi tehdä yksinkertaisesta kankaasta ja liimata paikoilleen. Koiran voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

33


Aasi • • • • •

villasukka turpaan pätkä sukkaa tai sukkahousun lahjetta korviin kangastilkkuja silmiksi nappeja harjaksiksi villalankaa

Lopuksi liimataan tai ommellaan korvat harjaksen tyveen. Ne voivat olla kaksinkertaisesta kankaasta leikatut. Aasille lisätään ennen tarinointia vielä silmät ja muut halutut yksityiskohdat paikalleen joko liimalla tai ommellen.

Aasin yksi tuntomerkki on muusta päästä poikkeavan värinen turvan kärki. Aasi aloitetaankin leikkaamalla pätkä sukkahousujen lahkeesta tai sukasta. Sukan pätkä pujotetaan villasukan kärjen päälle. Aasille tehdään ilmeikäs mutrusuu kääntämällä villasukka ympäri ja sitomalla lanka sukan kärjen ympärille. Tässä kohdin pitää tarkastaa, että villasukan kärkeen pujotettu eri värinen sukkapala tulee sidottua samalla. Sukkapalan toinen reuna ommellaan tai liimataan reunasta kiinni villasukkaan. Aasilla on harjakset ja pitkä otsatukka. Harjaksen voi tehdä helposti liimaamalla tai pujottamalla langanpätkiä sukan läpi. Isommat lapset voivat ommella pieniä lankanippuja tikkipistoilla aasin niskaan. Otsatukka tehdään samoin.

Näin pääset helpommalla:

34

• • •

Nenän sitomiseen voi käyttää kuminauhaa Silmät voi piirtää tussilla. Korvat voi tehdä yksinkertaisesta kankaasta.

Aasin voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.


Poika tai Kuningas • • • • • •

päähän pätkä ohutta sukkahousua ja täytettä vartaloksi paidan hiha käsiksi kangastilkku (n. 20 cm x 6 cm) hiuksiksi villalankaa nappeja puutikku

Poika rakennetaan päästä ja vartalosta. Päätä varten leikataan n. 20 cm pätkä sukkahousun lahjetta. Lahje käännetään ympäri ja toinen pää suljetaan sitomalla tiukasti langalla. Lahje täytetään kangassilpulla sopivan pyöreäksi. Puutikun kärki kastetaan liimaan ja tikku työnnetään täytteen sekaan. Pää suljetaan sitomalla lanka tiukasti puutikun ja lahkeen ympärille. Kun pää on täytetty, tehdään tarvittavat yksityiskohdat. Nenän saa kätevästi ohueen sukkahousuun venyttämällä sukkahousua ja sitomalla pieni nykerö langalla.

Jos halutaan pyöreämpi nenä, voi sukkahousun sisälle pujottaa helmen, joka otetaan mukaan nenää sidottaessa. Silmät liimataan tai ommellaan paikalleen, samoin suu. Hiukset voi tehdä monella tavalla. Sormen tai kynän ympärille kieputtamalla saa lankalenkkejä, joita voi ommella tai liimata päähän. Hiukset voi myös värittää tussilla, tai liimata kankaasta. Pää ja vartalo kiinnitetään toisiinsa sitomalla vartalo puutikun ympärille nurjalta puolelta. On tärkeää, että lankaa ei solmita liian lähelle vartalokankaan reunaa, jotta vartalo pysyy napakasti kiinni. Seuraavana ovat vuorossa kädet. Käsiä varten varattu kangastilkku rullataan pitkäksi pötköksi. Pötkön päät sidotaan langalla umpeen. Jos käsiin halutaan ihonväriset kämmenosat, laitetaan pötkön päihin sukkahousutilkut ennen sitomista. Vartaloon leikataan pienet viillot hartioiden kohdalle. Käsipötkö työnnetään toisesta viillosta sisään vartaloon ja tuodaan toisesta viillosta ulos. Viilto saa olla mahdollisimman pieni, jotta kädet pysyvät napakasti paikallaan. Nyt poika on valmis. Kuninkaalle voisi vielä askarrella kruunun ja viitan, ennen kuin leikki alkaa.

Näin pääset helpommalla: • • • •

Pään ja vartalon sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Silmät, nenän, suun ja hiukset voi piirtää tussilla. Kädet voi jättää tekemättä. Pojan voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

35


Kilpikonna • • • • •

vartaloksi sukkahousun lahje kilveksi pitkä sukkahousun lahje jaloiksi sukkahousun terät nappeja lankaa

Kilpikonna kannattaa tehdä kaverin kanssa. Vartaloon tarkoitetusta sukkahoususta leikataan lahje ja siitä teräosa irti. Lahjeosa käännetään ympäri ja kapeampi pää solmitaan langalla. Sukka käännetään ympäri ja käsi työnnetään lahkeeseen. Vartalolahkeen päälle vedetään kilveksi tarkoitettu sukkahousun lahje. Vartalo työnnetään kilpilahkeen puoleen väliin. Kilpilahje käännetään ja vedetään takaisin kohti reunaa. Käsivarren ympärillä on nyt päällekkäin vartalo-osa, josta näkyy pää sekä kaksinkerroin oleva kilpiosa, jonka umpinainen reuna on kilpikonnan pään ympärillä ja avoin reuna käsivarren ympärillä. (kuva 1)

Kilpeä aletaan täyttää avoimesta reunasta. Täyte tulee kilven sisään ja se asetellaan oikealle kohdalleen kädessä. Tässä tarvitaan kaveria, sillä toisen on helpompi pidellä kilpikonnaa kädessä samalla kuin toinen täyttää kilpeä. Kun kilpi on sopivan pullea, voidaan täyttäminen lopettaa ja täyttöreuna sulkea. Sulkeminen tapahtuu rullaamalla vartalolahkeen suu siten, että kilpilahje jää sen sisälle (kuva 2). Rullatun reunan voi liimata tai ommella kiinni. Kilpikonnan jalkoihin ei tarvita muuta kuin sukkahousujen terät. Terät kastetaan liimaan ja työnnetään kilpikonnan kilven ja pään väliin siten, että ne jäävät mukavasti roikkumaan kilven reunasta. Vielä silmien kiinnitys ja veikeän pullea kilppari on valmis tarinointiin.

kuva 1

Näin pääset helpommalla: • • •

36

kuva 2

Vartaloon tarkoitetun lahkeen voi sulkea kuminauhalla. Silmät voi piirtää tussilla. Kilpikonnan voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.


Apina • • • • •

päähän pätkä sukkahousua ja täytettä vartaloksi pienet sukkahousut, trikoopöksyt tai potkuhousut korviksi ja yksityiskohdiksi kangastilkkuja nappeja puutikku

Leikkisää apinaa varten tarvitaan sekä pää että vartalo. Päätä varten leikataan n. 20 cm pätkä sukkahousun lahjetta. Lahje käännetään ympäri ja toinen pää suljetaan sitomalla tiukasti langalla. Lahje täytetään kangassilpulla sopivan pyöreäksi. Puutikun kärki kastetaan liimaan ja tikku työnnetään täytteen sekaan. Pää suljetaan sitomalla lanka tiukasti puutikun ja lahkeen ympärille (kuva 1). Pään kaikki yksityiskohdat kannattaa kiinnittää nyt, kun pää on vielä irrallaan. Korvat, silmät ja muut yksityiskohdat liimataan tai ommellaan.

Vartalo valmistuu näppärimmin lasten sukka- tai potkuhousuista. Housujen lahkeet toimivat hahmon käsinä. Lahkeet katkaistaan ja housut käännetään nurinpäin. Lahkeensuut suljetaan langalla sitomalla ja housut käännetään taas oikeinpäin. Housujen lahkeisiin sidotaan ulkopuolelle vielä langat muutaman cm: n päähän päistä, jotta saadaan aikaan kämmenet. Jos käytetään materiaalia, jossa ei ole lahkeita (esim. paidan hiha), voi kädentekovinkin katsoa pojan ohjeesta sivulta 35. Päätä varten housujen haaraosaan leikataan pieni viilto. Pää asetetaan tikkupuoli ylöspäin pöydälle. Housut käännetään nurin päin. Tikku pujotetaan haaraosan viillosta läpi ja housut vedetään pään ympärille (kuva 2). Pää ja vartalo yhdistetään solmimalla lanka tiukasti kaulan kohdalle tikun ympärille. On tärkeää, että lankaa ei solmita liian lähelle vartalokankaan reunaa, jotta vartalo pysyy napakasti kiinni. Jos apina valmistetaan kuminauhavyötäröllisistä housuista, kannattaa kuminauhaa lopuksi vielä kiristää suppuun. Näin nukke tuntuu mukavammalta leikkijän kädessä. Apina on valmis seikkailuihin.

kuva 1

kuva 2

Näin pääset helpommalla: • • • •

Pään ja vartalon, sekä kämmenien sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Silmät, nenän ja suun voi piirtää tussilla. Korvat voi liimata paikoilleen Apinan voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

37


Kukko • • • •

vartaloksi lapanen harjaksi ja nokaksi lasten sormikkaat heltaksi kangastilkku nappeja

Näin pääset helpommalla: • • •

38

Kukko voi muodostua myös pelkästä sormikkaasta. Silmät voi piirtää tussilla. Kukon voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

Kukko valmistuu nopeasti kahdesta käsineestä. Sormikkaasta leikataan irti sormiosa hieman peukalon yläpuolelta. Sormiosa liimataan tai ommellaan lapasen kärkeen harjaksi. Sormikkaan peukalosta tai jonkin muun lasten käsineen peukalosta saa kukolle nokan. Nokan voi joko kiinnittää sellaisenaan tai sitten pulleammaksi täytettynä. Nokan kanssa samaan aikaan kiinnitetään tilkku heltaksi. Kukolle kiinnitetään vielä nappisilmät ennen leikkiä.


Kissa • • • • • • •

päähän sukkahousun lahkeen pätkä ja täytettä vartaloon paidan hiha puutikku korviksi ja hännäksi kangastilkkuja nappeja lankaa rautalankaa

Veikeä kissa muodostuu päästä ja vartalosta. Päätä varten leikataan n. 20 cm pätkä sukkahousun lahjetta. Lahje käännetään ympäri ja toinen pää suljetaan sitomalla tiukasti langalla.

Lahje täytetään kangassilpulla sopivan pyöreäksi. Puutikun kärki kastetaan liimaan ja tikku työnnetään täytteen sekaan. Pää suljetaan sitomalla lanka tiukasti puutikun ja lahkeen ympärille. Kun kissan pää on valmistettu, siihen kiinnitetään korvat, silmät ja nenä. Viikset kannattaa jättää myöhemmäksi, sillä ne takertuvuudessaan haittaavat vartalon kiinnittämistä. Vartaloon kannattaa käyttää koko hiha, sillä kissa on mukavan näköinen, kun sen vartalo on pitkä ja kapea. Pää ja vartalo kiinnitetään toisiinsa sitomalla vartalo puutikun ympärille nurjalta puolelta. On tärkeää, että lankaa ei solmita liian lähelle vartalokankaan reunaa, jotta vartalo pysyy napakasti kiinni. Kissalle kiinnitetään kangassuikale hännäksi ja nenänpäähän pujotetaan vielä rautalankapätkiä viiksiksi. Rautalangat saa käännettyä hyvin kiinni nenän ympärille, jos nappi on ommeltu kiinni. Jos nappi on liimattu, kannattaa viiksilangat pujottaa sukkahousun läpi. Kissa on valmis näyttämölle.

Näin pääset helpommalla: • • • •

Pään ja vartalon sitomiseen voi käyttää kuminauhaa. Silmät ja nenän voi piirtää tussilla. Viiksiksi voi liimata villalankaa. Kissan voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

39


Leijona • • • • •

vartaloon lapanen päähän karvaa, lankaa, tilkkuja nappeja lankaa rautalankaa

Leijonan vartaloksi tarvitaan paksu ja tukeva lapanen. Jalat ja hännät jätetään tässä mallissa tekemättä ja leijonan olemus rakennetaan vain pään ympärille.

Kun erivärisiä ja -laatuisia kerroksia on liimattu tai ommeltu päällekkäin sopiva määrä, kiinnitetään kaiken päälle pyöreäksi leikattu kangastilkku. Tilkku tuo esiin leijonan kasvot ja peitää alleen epämääräiset langat ja tilkunreunat. Kasvojen keskelle kiinnitetään nenä ja silmät. Halutessa piirretään tai ommellaan muut kasvonpiirteet. Viiksetkin voi vielä muotoilla rautalangasta ennen kuin loikataan mukaan tarinaan.

Päätä aletaan muodostaa kiinnittämällä kerroksittain erilaisia karvoja tai lankoja kehän muotoon. Jos saatavilla ei ole karvaa tai lankoja, voi kankaasta leikata suikaleen, jonka pitkä reuna hapsutetaan leikkaamalla viiltoja. Kangassuikaleen voi sitten liimata renkaaksi pään kohdalle.

Näin pääset helpommalla:

40

• •

Silmät, nenän ja suun voi piirtää tussilla. Viikset voi liimata villalangasta.

Leijonan voi leikata pahvista. Kaava löytyy kirjan kansilehdeltä.


Krokotiili • • • •

vihreä hiha tai sukkahousun lahje täytettä nappeja tilkkuja

Krokotiili tehdään yksinkertaisesti ja liiat yksityiskohdat unohtaen. Hihan tai lahkeen kapea pää ommellaan, liimataan tai nidotaan umpeen. Reunaa ei sidota myttyyn vaan krokotiilin kuonon pään tulee olla suora ja kulmikas.

Kuonon kärkeen laitetaan täytettä mutta se pidetään litteänä. Kuonon kärjen ympärille kiinnitetään hammasrivistö joko yksittäisinä tilkkuhampaina tai yhtenä pötkönä leikattuna hammasjonona. Hampaat voi liimata tai ommella. Käsi työnnetään krokotiiliin sisälle ja etsitään näin oikeat silmän paikat. Silmät tulisi kiinnittää leikkijän rystysten kohdalle, jotta silmät näyttävät suurilta ja ulkonevilta. Kohdat merkitään kynällä ja silmät liimataan tai ommellaan. Krokotiilin kuonoon ja niskaan voi liimata kangastilkkuja tai ommella tikkauksia, jotta pinnasta tulee elävämmän ja suomuisemman oloinen. Korkotiili on valmis satuiluun.

Näin pääset helpommalla: •

Silmät voi piirtää tussilla.

Krokotiilin voi leikata pahvista. Kaava löytyy takakannesta.

41


42


43

Käsinuket kertovat − Lasten tarinoita Afrikasta  

Käsinuket kertovat -kirja oli UFF:n ja Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen yhteistyöhanke vuonna 2007. Hanketta rahoitti myös Suomen ulkoasiainmi...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you