Page 1

Alkopartainen joulupukki tarjoaa joulun tuhdin lukupaetin -Ota ja hiljenny!


Tyyppiarvo 4/95

Sisällysluettelo Pääkirjoitus Tapasin tässä eräänä päivänä vanhan luokkatoverini joka esitteli minulle humanistiystävänsä. En vaihtanut hänen ystävänsä kanssa kuin pari sanaa, sen verran, että sain kerrottua mitä opiskelen. Reaktio oli odotetunlainen. Reaktio, minkä varmasti jokainen koette harva se päivä. Erkanimme omille teillemme. Paskan maku jäi suuhun. Siihen pitäisi olla jo tottunut, mutta aina se yllättää. Ventovieraan ihmisen minusta saama kuva oli suunnilleen sama kuin olisin sanonut opiskelevani kansainvälistä terrorismia. Eikä mitään ole tehtävissä. Jos olisin ryhtynyt selittämään kuinka upeata kansainvälinen terrorismi on, olisin ensinnäkin kuulostanut oudolta ja toisekseen olisin saanut selittää aika kauan, ennenkuin olisin saanut hänet vakuuttuneeksi että siinäon jotain syvällisempää. Ihmisillä on paha tapa elättää ikivanhoja väittämiä ja mielikuvia vaikka aika on jo kauaa sitten ajanut niiden ohitse. Lähes jokaisen elävän takaraivoon on sotattu spriiliukoisella tussilla mielikuva tilastotieteestä, joka vaihtelee vastenmielisestä halveksuvaan. Mielikuvia VOI muuttaa. Ja se tehtävä on meillä. Mikko Virtanen Kovarianssi Oy:stä (s.??) peräänkuuluttaa tilastotieteilijöiltä röyhkeyttä. Se ei saa rajoittua pelkästään ammatin harjoittamiseen, vaan myös jokapäiväiseen elämään. Oman oppiaineen väheksyntä tai koko keskustelunaiheen välttely ovat omiaan vahvistamaan pinttyneitä mielikuvia. Omalla suoraselkäisellä esimerkillään voi rohkaista myös tulevia tilastotieteilijöitä puolustautumaan mielikuvaterroria vastaan. Kenties silloin seuraava Moodin sukupolvi otetaan kadulla vastaan arvostettuna ja kadehdittuna. Olemme tilastotieteilijöitä, olkaamme ylpeitä siitä! Hyvää joulua kaikille, Jukka Jokinen

sivu 2

Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta Moodin vuosi 1995 Esittely: Kenneth Nordström Vierailu Kovarianssissa Taikaluku Laitoksella tapahtuu Oikea joulu Pro Gradu -työn esittely Mikroko kotiin? Tutor-polku Taitoa, tietoa, tajuntaa Kerhosivut Urheilu: Samulin kutasuu... Urheilu: Bilis -95

2 3 4 6 7 7 8 9 10 12 14 15 17 18 19



Tyyppiarvo - Moodin virallinen äänenkannattaja Ilmestyy 4 (neljä) kertaa vuodessa Päätoimittaja: Toimittajat:

Jukka T. Jokinen Kalle Huhtala Annarita Koiranen Reijo Sund Okko Vainonen Aki T. Niemi +vierailevia tähtiä

Taitto:

Kalle Huhtala

Painos: Painopaikka:

100 Limes

Aineistoa, mielipiteitä ja kehuja saa toimittaa sähköpostitse osoitteeseen jtjokine@cc.helsinki.fi Motto: Tehtävänämme on levittää valistusta ja tietoa kansalle


Tyyppiarvo 4/95

Puheenjohtajan palsta Kuka repäiseekään tällä kertaa vuosikokouksessa? Viime tammikuun vuosikokous sai varsin vaivattomasti valittua järjestöllemme tämän vuoden hallituksen. Suuremmitta suostutteluitta jokaiseen tehtävään löytyi innokas ja myös aivan pätevältä vaikuttanut moodilainen. Loppuhuipentumana monille on varmasti myös jäänyt mieleen kulttuurivastaavaksi valitun Okon väläytys show-miehen elkeistään; kyllähän siinä on kenellä tahansa tekemistä, jos samaan aikaan pitäisi olla sekä elokuvateatterissa että Moodin vuosikokouksessa. Kulunut vuosi on ollut vilkasta ja monipuolista Moodi-aikaa. Hallitus on ideoinut ja uurastanut ja myös saanut paljon väkeä mukaan järjestämäänsä toimintaan ja tilaisuuksiin. Kiitos siis viime vuosikokoukselle; saimme Moodille toimivan ja tarmokkaan hallituksen. Mutta kiitos ennen kaikkea jokaiselle hallituslaiselle mukavasta ja antoista yhteistyöstä. Jokaisen panos - yhdessä ja erikseen - on ollut erinomainen. Mainiosta hallituksestamme Elinalle, Juhalle ja Jukalle ovat mielestäni tässä yhteydessä paikallaan aivan erityiskiitokset. Siksi vain kolmelle, että jos puolet saisi erityiskiitosta, ei sitä enää voisi kutsua erityskiitokseksi. Ja siksi juuri näille kolmelle, että heidän panoksensa on ollut minulle kaikkein myönteisin yllätys; ennen vuosikokousta en heitä juuri tuntenut. Tämä “kolmen kopla” käy myös erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka erilaisista lähtökohdista voi tulla toimimaan Moodiin. Ennen vuosikokousta Elinaa (taloudenhoitaja) en ollut koskaan edes nähnyt, Juhan järjestämistä excursioista olin vain kuullut, enkä Jukan toimittajankyvyistäkään loppujen lopuksi niin kovin varma ollut! Moodin sääntöjen mukaan hallitukseen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja sekä neljä muuta jäsentä. Viime vuosina noiksi muiksi toimiksi ovat vakiintuneet opinto-, projekti- ja kulttuurivastaava sekä Tyyppiarvon päätoimittaja. Tärkeä tiedotusvastaavan tehtävä on yleensä kuin luonnostaan langennut varapuheenjohtajalle. Erillistä liikuntavastaavan toimea hallituksessa ei ole ollut enää kahteen vuoteen. Moodin hallitusta valittaessa tärkeintä on mielestäni 1) löytää kahdeksan innostunutta toimijaa, 2) löytää jokaiselle hallitukseen valittavalle mieleisensä tehtävä ja 3) määritellä tehtävät niin, että jokainen hallitukseen tulija saisi käsityksen siitä, millaisten asioiden kanssa saa vuoden ajan puuhata. Koko valintaa tietysti ohjaavat ne odotukset, joita jäsenistö - ennen kaikkea yhdistyksen päätösvaltaa käyttävä vuosikokous - järjestönsä toiminnalle asettaa. Jotta Moodin toiminta kehittyisi edelleen ovat mielestäni muutamat muutokset hallitusvirkoihin ja sisäiseen tehtäväjakoon paikallaan. Ehdotuksellani yritän ajatella tulevan puheenjohtajan ja myös muun hallituksen parasta; jos hallituksessa on yksikin toimi, joka ei juuri muuta hoitajaltaan vaadi kuin silloin tällöin kokouksissa käymistä, on vaarana että liian monet asiat, ennen kaikkea kaiken uuden idointi ja toteutus kaatuvat vain parin kolmen aktiivisimman harteille. Toisaalta en missään nimessä ole vaatimassa liikaa Moodin tulevalta hallitukselta; ennen mehevimpienkään suunnitelmien toteuttamista pitää ainejärjestössä totta kai ensimmäisenä turvata toiminnan jatkuvuus. Ehdotukseni Moodin tuleviksi hallitustoimiksi on: 1) puheenjohtaja, 2) sihteeri & tiedotusvastaava, 3) taloudenhoitaja, 4) opintovastaava, 5) ATK-vastaava, 6) projektivastaava, 7) virkistysvastaava ja 8) Tyyppiarvon päätoimittaja. Tämän lisäksi joku hallituksesta on nimettävä varapuheenjohtajaksi. Ehdotukseni jääköön hautumaan kaikille tammikuun vuosikokoukseen tulijoille. Sen verran vain selvennän, että sihteerin ja tiedotusvastaavan toimien yhdistäminen toisi sihteerille vihdoin muutakin tekemistä kuin pelkän pöytäkirjojen laatimisen. Lisäksi juuri kirjoittamansa pöytäkirjan avulla sihteeri olisi kaikkein parhaiten perillä, mistä tiedottaa. ATK-vastaavan tehtävänä olisi puolestaan ensijaisesti Moodin WWW-kotisivun ylläpito sekä muun sähköisen tiedottamisen kehittäminen. Virkistysvastaava taas vastaisi kulttuurista, retkistä ja ylipäätään muusta puhtaasti ‘viihteellisestä’. Tehtävänjaosta huolimatta hallituksessa ei kuitenkaan toki kangistuttaisi muotoseikkoihin, vaan työtaakkoja jaettaisiin aina tilanteesta riippuen ja hyvä yhteishenki vetäisi muitakin moodilaisia paitsi osallistumaan myös mukaan aktiivisesti toimimaan. Kiitos moodilaiset kaikesta yhteisestä kuluneena vuonna. Rauhallista joulua, onnea ja menestystä vuodelle 1996!

Aki Niemi

sivu 3


Tyyppiarvo 4/95

Moodin vuosi 1995 Päätoimittaja esitti kehoituksen tai oikeastaan määräyksen muistella mennyttä moodivuotta, Aki T. Niemen valtakauden ensimmäistä jaksoa.

Ekskursiovastaava Juhnu oli keväällä hurjana. Sähköpostit ja faksit lensivät Otaniemestä käsin firmoihin ja yritysmaailmaan päästiinkin tutustumaan kuukauden välein. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa kuunneltiin TV:stä tuttuja taloustieteilijöitä ja todettiin, että Survo ei ole työmarkkinoilla kova sana. Tieteellisen laskennan keskuksessa hämmästeltiin supertietokonetta ja surtiin sen kovaa kohtaloa: kaatopaikalle entistä tehokkaampien koneiden tieltä. Eikös sen voisi ottaa Tilastotieteen laitoksen mikroluokkaan? Orionilla tutustuttiin biostatistiikan maailmaan lukuisien ansiokkaiden esiintyjien voimin. Viimeinen kohde, Imatran Voima tarjosi kevään parhaat pullakahvit ja maisemat. Urheilua oli ohjelmassa tietenkin runsain mitoin: sählyä, futista, sulkapalloa ja dartsia. Erityisen sykähdyttävää oli konkariopiskelija Mika Lahdenkarin yllätysvoitto darts-kisoissa, jonka Tyyppiarvon urheilutoimittaja jostain syystä uutisoi pienimmällä mahdollisella fontilla. Akateeminen varttikin juostiin eikä moodilaisten suoritusta hylätty tapahtuneesta vaihtovirheestä huolimatta. Senaatintori saavutettiin. Moodin kimblekerho Momble järjesti oman mestaruuskisansa Zebdonin (Lahdenkari voitti jälleen) ja osallistui kisoihin Otaniemessä ja Etelä-Suomalaisessa Osakunnassa. Moodi lahjoitti kerholle uuden Kimble-laudan, joka osoittautui vialliseksi. Puuttuvista pelinappuloista ei kuitenkaan välitetty, mitäs Momble niillä tekisi.

sivu 4

Maaliskuussa Moodi päätti puhdistautua ja tarkoitusta varten varattiin HYY:n alasauna. Menestys oli valtaisa, paikalle saapui kokonaista viisi (5) moodilaista. Vapun viettoa edelsi jo lähes perinteinen prevappuristeily Tallinnaan. Tallinnassa syötiin ja juotiin, mistä huolimatta kaikki löysivät takaisin laivalle. Vappuohjelmaa Moodi ei taaskaan ollut järjestänyt, mutta jäsenistöä löytyi runsain määrin ainakin Kannun vappuboolin ääreltä, Hämäläisosakunnan portaikosta ja Moodin Marttojen piknikiltä Kaivopuistosta. Mainittakoon, että pj. Aki putosi vappupäivän play-offseista jo puolenpäivän aikaan. Lopullisesta voittajasta ei ole tietoa (Moodilaisista viimeisenä pysyi pystyssä Momblen pj K. Huhtala, taitt. huom.).

Ladella sytyttää

Vuosi aloitettiin tavanomaiseen tapaan vuosikokouksella. Pikkujouluissa runsaana virrannut hehkuviini oli saanut ihmiset lupaamaan kaikenlaista ja henkilövalinnat sujuivat näiden osittain hämärien muistikuvien pohjalta. Aki valittiin valtavalla äänivyöryllä uudeksi Moodin johtajaksi ennätyssuuren kokousyleisön riemuksi ja muutkin virat täytettiin ilman suurempaa painostusta. Hallituksen lisäksi muistettiin kerrankin valita myös Tyyppiarvon toimituskunta.

Kevät huipentui kybällä-tapahtumaan, jota vietettiin tällä kertaa Suomenlinnassa kevyessä tihkusateessa. Iltaa jatkettiin runsain joukoin kybällä Ilves-baarissa. Kesäohjelmaa Moodi ei ehtinyt järjestämään järjestäjien työskennellessä ja lomaillessa liian innokkaasti. Martat kyllä ehtivät lomakiireiltään Kaivarin nurmille arvostelemaan oluiden laatueroja. Syksyllä tulivat fuksit. Tutorit Aki ja Kimmo olivat järjestäneet ennennäkemättömän tiivin ja kattavan ohjelman. Fuksiaisiakin taisi olla kolmet erilaiset. Tdk-bileet pidettiin yhdessä Politicuksen kanssa ja väkeä kävi valtavasti.


Tyyppiarvo 4/95

Tuskin kukaan moodilainen välttyi kuulemasta syksyn aikana HYY:n vaaleista. Jäsenistöä oli ehdokkaina ennätysmäärä ja Akin massiivinen t-jakaumaperhe -kampanja täytti sähköpostilaatikot. Aki saavuttikin kunnioitettavan ensimmäisen varasijan ylioppilaskunnan edustajistoon. Muutkin ehdolla olleet saivat ääniä. Tieteellisesti ainejärjestö pätevöityi lähettämällä kolme edustajaa Tilastopäiville. Edustajat eivät ymmärtäneet kuulemistaan esityksistä juuri johdantoa enempää, mutta tekivät ainejärjestöä tunnetuksi ja tutustuivat jyväskyläläisiin opiskelijakollegoihin ja lukuisiin työnantajien edustajiin. Syksylläkin urheiltiin. Lajeina olivat sähly, biljardi ja futis. Teatterissakin käytiin. Ekskursioita oli kaksi, Kovarianssi Oy:öön ja Valtiontalouden tutkimuskeskukseen. Vuosi päättyi pikkujouluihin Idan saunalla. Ravintoa riitti, jäsenistöä ravittiin glögillä, puurolla, kinkuilla, laatikoilla ja viidellä kilolla porkkanoita. Alkopartainen pukki ei ilmestynyt tällä kertaa, vaan aito Elvis-pukki. Lanteitaan ravistellut kitaristipukki päätti Moodin ensimmäisen T-vuoden, sopivalla tavalla.

Tervetuloa VUOSIKOKOUKSEEN! Moodin vuosikokous pidetään torstaina 18.1.1996 klo 19 Uudella Yo-talolla (Mannerheimintie 5) A-rapun 5. kerroksen pikkusalissa (sama paikka kuin viimeksikin). Vuosikokouksen sääntömääräisten asioiden joukossa muiden muassa valitaan uusi kahdeksanjäseninen hallitus (puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja sekä neljä muuta jäsentä). Jos olet kiinnostunut toiminnasta Moodin hallituksessa, voit kysellä asioista tämän vuoden puheenjohtajalta Akilta (puh. 562 1840). Myös muut väistyvän hallituksen jäsenet (nimilista esim. Moodin ilmoitustaululla U37) kertovat mielellään toiminnasta ja omista tehtävistään Moodissa. Moodin hallitus myös kokoontuu vielä tämän vuoden puolella keskiviikkona 20.12. klo 19, paikana luultavimmin Kannu (Uusi Yo-talo, 5. krs). Kokoukseen ovat tuttuun tapaan kaikki moodilaiset tervetulleita. Moodi ry:n hallituksen puolesta Aki Niemi, puheenjohtaja

Mika Leinonen

Moodilaisia pikkujouluissa Idalla 5.12-95

sivu 5


Tyyppiarvo 4/95

Laitosesittelyssä KENNETH NORDSTRÖM Valtiotieteen tohtori Kenneth Nordström ei ole tuttu monellekaan Moodilaiselle. Virkavapaalta syksyllä palannut vs yliassistentti pitää tällä hetkellä harvalukuiselle joukolle erikoiskurssia Koesuunnittelusta. Perusopiskelijan siunaamien luentomonisteiden pakertaminen muutamalle ihmiselle ei ole turhauttanut:” Olen viime vuosina saanut tehdä niin paljon tutkimustyötä, että opettaminen on vaihteeksi ihan mukavaa.” OPISKELIJAT AKTIIVISIKSI Saksassa ja USA:ssa hyvin erilaisten projektien parissa painiskellut Nordström ei tietysti panisi pahakseen vaikka näkisi useampia naamoja luennoilla. Kevään kurssisuunnitelmat ovat vielä avoinna, joten nyt on moodilaisilla hyvä tilaisuus vaikuttaa kevään ohjelmaan. Hänestä on muutenkin valitettavaa, kuinka vähän “aktiivisia” pääaineopiskelijoita laitoksellamme näkyy: “ Olisi ollut hyvä jos opiskelijat olisivat saaneet laitoksella oman huoneensa, jossa voisi työskennellä enemmän ryhmässä ja konsultoida tarvittaessa laitoksen henkilökunnalta.” Valitettavasti Unioninkadun “anatomia” ei anna myöden. Potentiaalisia tiloja ei ole. MATEMATIIKKA ON POP Nordström suosittelee tilastotieteilijöille mitä lämpimimmin matematiikan opintoja. Mikään matematiikan superlahjakkuus ei tarvitse olla. Tärkeintä on, että oppii matemaattisen “lukutaidon” joka on välttämätön apuväline myös tilastotieteessä. Sovellustaidot saadaan käytännön kursseilla, mutta pelkkä sovellustaito ei riitä: “ Oikoteitä ei tieteen maailmassa ole.”

sivu 6

HURJAPÄINEN HARRASTUS Kennethin kunnianhimo ei rajoitu pelkästään tieteeseen. Hän on valloittanut yli 4000-metrisen vuorenhuipun eläissään toistakymmentä kertaa. Perhe-elämä, vajaa 2-vuotias Mats-poika, on vienyt viime aikoina -ihan mieluusti- sen verran aikaa, niin että kiipeily on jäänyt vähän vähemmälle, mutta retkeily vuorilla pysynee rakkaimpana harrastuksena:” Auringonnousu esimerkiksi Mont Blancin huipulla aamukuudelta on niitä luontoelämyksiä jotka eivät koskaan unohdu.” Nordström suoritti aikoinaan melkein kaikki laitoksemme kurssit tiedekuntatenteissä, joten toiminta Moodin parissa jäi vähemmälle. Yksi ekskursio muistui kuitenkin mieleen, joka ei silloista taloudenhoitajaa kummemmin ilahduttanut:” Päätimme kerran extempore lähteä Tukholmaan tapaamaan sikäläisiä tilastotieteilijöitä. Emme vaan kertoneet heille vierailustamme mitään.”


Tyyppiarvo 4/95

VIERAILU KOVARIANSSI/INVARIANSSISSA Ennätysmäärä Moodilaisia mahdutti itsensä 27.11 Kovarianssi Oy:n toimitiloihin Erottajalle. Tiettävästi Suomen ainoa tilastollista konsultointia harjoittava yritys kiinnosti jopa yli “puoluerajojen” (mukaan mahtui kaksi kansislaista)

27 vuotta vierähti ennenkuin Moodi pääsi oikealle tilastoexculle, jossa tarjottiin tätä.

Vanhat Moodin konkarit Samuli Ripatti ja Mikko Virtanen kertoivat värikkäästi konsultointiyrityksen syntyvaiheista ja toiminnasta sekä antoivat hyödyllisiä vinkkejä aloitteleville tilastotieteilijöille. Sen jälkeen Moodin ja Invarianssin tuplaroolissa leikitellyt Mari Savela esitteli virvokkeiden kera S-PLUS:saa, “maailmankaikkeuden parhainta tilasto-ohjelmaa”, jonka markkinointi ja maahantuonti on sisaryritys Invarianssin tehtävä. “Röyhkeys on tilastotieteilijän tärkein ominaisuus” kiteytti Mikko Virtanen. Mitä aikaisemmin uskaltaa aloittaa tilastollisen analysoinnin sen parempi, koska vasta tekemällä oppii. Pitää itsevarmasti seisoa analyysiensa takana ja omata myös sosiaalisia kykyjä kommunikoimiseen soveltajan kanssa. Liekö 12 hengen excujoukkio ollut enteellinen, sillä kaikki kuuntelvat herkeämättä kuin pienet opetuslapset. Näitä miehiä myös kannatti kuunnella, sillä kokemusta heillä on jo laidasta laitaan eikä töistäkään tunnu olevan puutetta. Illan kohokohta, Darts-turnaus Moodi vs Kovarianssi jäi toteutumatta ylitsepursuavan osanottajasuman vuoksi. Moodi harkitsee parhaillaan Kovarianssi Oy:n haastamista hieman epävirallisemmissa merkeissä. (P.S. Inva/Kovarianssilla on kotisivu http://www.clinet.fi :ssä, taitt. huom.)



TAIKALUKU



- Anna joku luku. - 43 - Hmm...ei! - Miten olisi 71? - Äh! Ei sinne päinkään. - Seiska! Se on onnennumerokin! - Ei käy. Liian pieni, olkaamme sentään vähän runsaskätisempiä. - Sata. Kaunis kolminumeroinen luku. - Älä nyt sentään liioitele. - No, ei sitten. Olisiko sen oltava sitten jotain niiden keskiväliltä. Miltä kuulostaisi 55? - 55! Sehän kuulostaa mahtavalta! Viisviis, olkoon lukumme siis! Tuo ihastuttava numeraalien sointi saa minut aivan haltioihinsa. Tässä luvussa on jotain aivan erikoista. Se tuntuu tarkkojen matemaattisten laskutoimitusten tulokselta, eikä kukaan voisi suurin surminkaan kuvitella sitä täysin tyhjästä hatusta tempaistuksi. 48 esimerkiksi tai 60, kumpikin yhden vuoden kuukausimäärällä jaollisia, kuulostaisivat aivan liian yksinkertaisen ja vaivattoman mietiskelyn lopputuloksilta. Mutta tuo 55, helposti mieleenpainuva numerosarja, siinä on jotain ihmeellistä numeroesteettistä hohtoa, joka jää ihmisiltä monta kertaa havaitsematta. Ystäväni, työtoverini, meidän on tunnustettava olevamme hengen jättiläisiä. Tämä uusi keksintömme on säkenöivä neroutuemme leimahdus, joka tulee säihkymään koko maan läpi, idästä länteen, etelästä pohjoiseen!



Ja niin oli tuo taianomainen luku saatettu koskemaan meitä kaikkia tasaarvoisesti, täysin riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, ideologisesta katsantokannasta, tai edes koulutusohjelmasta.

sivu 7 Okko Vainonen


Tyyppiarvo 4/95

Huolimatta puolivakavasti otettavan julkaisun panettelusta (ks.Ylkkäri 16/95)

TILASTOTIETEEN LAITOKSELLA TAPAHTUU: Laitoksen www-sivu: http:// www.helsinki.fi/~mleinone/ laitos/laitos.html

LAITOKSEN TUTKIJASEMINAARI Laitoksellamme on pidetty tänä syksynä tutkijaseminaari joka mitä luultavimmin jatkuu keväällä. Syksyllä esityksensä pitivät Yliass. Nordström ja Prof. Mustonen sekä ATKkeskuksen Esko Valkeila. Tilaisuksien jälkeen on laitoksella tarjolla kahvia ja pikkuleipiä sekä jälkipuintia esityksistä. Antoisaa ja innostavaa kuultavaa kaikille, varsinkin aineopintojaan suorittaville. Kevään ohjelmaa ei ole vielä lyöty lukkoon, seuratkaa laitoksen ilmoitustaulua. JYVÄSKYLÄN KOLLEGAT VAILLA ASUNTOJA

PROF. NIEMI PALAA LAITOKSELLE Laitoksemme esimies, Professori Hannu Niemi palaa virkavapaaltaan vuoden vaihteessa. Vuoden pesti tilastokeskuksen tieteellisenä johtajana on päättymässä. Opiskelijat toivottavat esimiehemme tervetulleeksi.

Tilastopäivillä marraskuussa Moodin kolmihenkinen delegaatio loi lämpimiä suhteita Jyväskyläläiseen tilastotoimen opiskelijajoukkioon. EU-rahoitteiseen opintohankkeeseen kuuluu olennaisena osana 3 kk:n työharjoittelu joka alkaa huhtikuun lopulla. Harjoittelupaikkoja on pitkin Suomea, myös Helsingissä. Keväällä tänne töihin saapuvat kollegat ovat kiitollisia kaikista mahdollisista majoitustiedoista. Joten jos satut tietämään lyhytaikaista vuokrakämppää ilmoita siitä sähköpostitse osoitteeseen: jtjokine@cc.helsinki.fi Eläköön tilastotieteilijöiden yhteistyö.

PATOVAARALTA ERIKOISKURSSI KEVÄÄLLÄ Lehtori Timo Patovaara pitää mitä ilmeisimmin keväällä kurssin kompleksiluvuista (2 ov). Varsinkin aikasarja-analyysissä esiintulevia kompleksilukuja opetetaan torstaisin harjoituksineen klo 10-14 U37 luentosali 1049:ssä jos kurssille ilmoittautuneita on riittävästi. Kurssi on suunniteltu alkamaan tammikuussa. Seuratkaa laitoksemme ilmoitustaulua.

sivu 8

KALVOT KATOAVAT LUOKASTA

MIKRO-

Kurssiopetusta mikroluokassamme on häirinnyt viime aikoina jatkuva piirtoheitinkalvojen ehtyminen. Mm. Lehtori Juha Puranen on joutunut kehittämään aivan uusia kalvojen kierrätysmenetelmiä. Yliopiston olisi jo korkea aika huomata, millä laitoksella sitä opetusta tapahtuu ja jakaa määrärahoja sen mukaan. Rullattava kalvo mikroluokkaan!


Oikea joulu?

Tyyppiarvo 4/95

Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta loppuvuoden suuren juhlan lähestyminen. Joulu ei tule koskaan varkain: siitä pitävät rahanahneet kauppiaat huolen. Televisio alkaa pyörittää jouluun viittaavia mainoksia jo marraskuun puolella ja tavaratalot saavat vähä vähältä yhä jouluisemman ilmiasun. Lopulta joulukadun avajaiset räjäyttävät hullunmyllyn: kukaan ei voi enää välttyä tajuntaan tunkeutuvilta korneilta joulusävelmiltä eikä valtavasti sähköä syöviltä jouluvaloilta. En voi olla ihmettelemättä, muistaako kukaan enää joulun alkuperäistä ajatusta: yhdessäoloa, rakkautta, rauhaa - kunnes huomaan jouluhysterian vallanneen itsenikin. Onko perinteinen joulu hukkunut itsensä synnyttämään materialismiin? Muistan hämärästi erään joulun toistakymmentä vuotta sitten: olin ikionnellinen saadessani joululahjaksi lähes itseni kokoisen nappisilmäisen nallen. Tänä jouluna sama nalle lienee jossakin kellarin nurkassa pölyttymässä. Nykyisin sellaisia pehmeitä, hellyttäviä nalleja tuskin enää edes valmistetaan: joulun myyntivaltteja ovat Prätkähiirien tapaiset väkivaltaiset figuurit. Oikeaa joulun tunnelmaa on vaikeaa tavoittaa, kun ainoana päämääränä tuntuu olevan lahjojen saaminen: mitä enemmän lahjoja, sen parempi. Tavaratalojen kassat käärivät rahaa, ja vastaavasti vähäosaiset vanhemmat tuskailevat lukuisiin joululahjoihin investoituja summia. Ennen vanhaan joulukin oli vielä aito ja oikea joulu: pyhiä vietettiin perheen parissa ja rauhoituttiin. Nykyisin joulu lienee vuoden stressaavinta aikaa jouluostoksineen ja muine valmisteluineen. Mistä sitten johtuu moinen muutos joulukulttuurissa? Pohjimmaisena syynä lienee arvojen muuttuminen: vielä vuosia sitten arvostettiin harmoniaa ja rauhaa, joka vallitsi jouluisten lumikinosten keskellä. Nyt yhteiskunta - ja joulu - on muuttunut osapuolten väliseksi valtataisteluksi ja kilpailuksi. Sillä, jolla on rahaa, on valtaa. Kauppiaat yllyttävät asiakkaita ostamaan valtavat määrät lahjoja, ja ansoihin lankeavat rikkaat vanhemmat tulevat hyvinkin tyytyväisiksi voidessaan täyttää hemmoteltujen muksujensa jokaisen joululahjatoiveen. Kaikki ovat onnellisia. Kun kuljen Helsingin keskustassa ja katselen ohitse kiitäviä, kiireisiä ihmisiä, tunnen melkein kohoavani heidän yläpuolelleen. Koska valtio ei ole toistaiseksi jakanut köyhille opiskelijoille joululahjalisää, ei minullakaan ole varaa muistaa läheisiäni kalliilla joululahjoilla. Oikeastaan oloni on helpottunut: tänä vuonna minun ei tarvitse miettiä päätäni puhki, mitä ostaisin ystävilleni ja perheelleni. Voin vain muistaa heitä pienillä, yksinkertaisilla lahjoilla. Mahtaakohan muidenkin opiskelijoiden tilanne olla samanlainen kuin minun? Onko opiskelijoissa antimaterialistisen, perinteisen joulun tulevaisuus? Keskustan tavaratalot ovat jouluostosten kuninkaan paratiisi: löytäähän asiakas niistä kaikki lahjat saman katon alta, eikä hänen tarvitse juoksennella pitkin loskaisia kaupungin katuja liikkeestä toiseen. Sehän olisi suorastaan rasittavaa! Stockmann ja muut valtaapitävät nettoavat joulunaikaan valtavia määriä rahaa. Tavaratalot tuskin noudattavat Sherwoodin metsän sankarin Robin Hoodin periaatetta, jonka mukaan on otettava rikkailta ja annettava köyhille. Päinvastoin - joulumarkkinoilla otetaan rikkailta ja annetaan rikkaille. Köyhät tai muutoin vähäosaiset jäävät parempien kansalaisten jalkoihin jopa jouluna, jonka pitäisi olla antamisen ilon juhlaa. On surullista katsella, kuinka joulu jää kaupallistuneen sekasorron taakse. Joulupukkikaan ei ole enää mitään muuta kuin mediaa. Mahtavatkohan lapset ympäri maailmaa edes tietää, missä Korvatunturi sijaitsee? Saa nähdä, kuinka kauan joulupukissa vielä pihisee henki. Pukin, muorin ja tonttujoukon sukupuuttoon kuolemisesta pitävät varmasti huolen aatonaattona sanomalehdissä itseään mainostavat raittiit, autoilevat pukinkorvikkeet. Toivon kuitenkin, että ihmiset joulun materialisoitumisesta huolimatta saavuttavat aattoiltana edes hetkeksi aidon joulun tunnelman. Loppujen lopuksi joulu on kuitenkin ainutlaatuista aikaa, jolloin voi unohtaa kaikki arkiset huolet ja nauttia läheisten seurasta. Turun julistama joulurauha, kynttilät, piparit, kuusenhavujen ja hyasinttien tuoksu ja tietysti muistamisen ilo kylmässä ja pimeässä talviillassa tuovat varmasti lämpimän tunteen meidän jokaisen sydämeen. Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Annarita Koiranen

sivu 9


Tyyppiarvo 4/95

Pro gradu -työn esittely Kunnianarvoisaan lehteemme on kuulemani mukaan kaivattu hivenen tieteellistäkin otetta - jopa niin hivenen, että minua on pyydetty kirjoittamaan jopas jotakin gradustani; tuosta tämän vuoden aikana kyhäämästäni 20 opintoviikon opintosuoritteesta (OJ20), jonka kahtena 100 sivun paperipinkkana tulin jättäneeksi tiedekuntamme dekaaneille 1. marraskuuta klo 9:00. No, minäpä kerron. Tutkimukseni kohteena olivat reliabiliteettimittojen tilastolliset ominaisuudet. Reliabiliteettimittoja käytetään etenkin käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä mittauksen tarkkuuden arviointiin. Reliabiliteetti tarkoittaa mittauksen todellisen ja havaitun vaihtelun suhdetta. Taustalla on malli, jossa havaitut muuttujat esitetään ns. tosiarvon ja mittausvirheen summana. Mitä vähemmän mittaustuloksessa on mittausvirhettä, sen parempi on kyseisen mittarin reliabiliteetti. Keskityin työssäni kahteen reliabiliteettimittaan: Lee Cronbachin vuonna 1951 esittämään mittaan, joka tunnetaan Cronbachin alfan nimellä sekä Lauri Tarkkosen väitöskirjassaan 1987 esittämään mittaan. Alfa on ollut yleisesti omaksuttu mitta 50-luvulta lähtien. Sen johtamisessa on käytetty kuitenkin hyvin epärealistisia oletuksia useimpia sovelluksia ajatellen. Niinpä alfa ei ole kelvollinen reliabiliteettimitta kuin hyvin harvinaisissa erikoistilanteissa. Tämä on todettu jo 1960-luvulla ja monesti sen jälkeenkin. Tuo epäkelpoisuus ei kuitenkaan ole tuntunut - eikä tunnu edelleenkään haittaavan alfan käyttöä. Tähän on varmasti johtanut sekin, että alfa on niin helppo laskea: sen laskemiseen riittää pelkkä havaittujen muuttujien kovarianssimatriisi. Sen sijaan psykologian laitoksen tilastotieteen lehtorin Lauri Tarkkosen väitöskirjassaan esittämä mitta on teoreettisesti ylivertainen alfaan nähden. Itse asiassa miltei kaikki tällä vuosisadalla esitetyt reliabiliteettimitat ovat sen erikoistapauksia - myös alfa. Minun työnäni oli nyt selvittää, onko Tarkkosen mitta pätevä myös tilastollisten ominaisuuksiensa puolesta eli mitä tapahtuu, kun käytössä onkin otoksia jostakin määrätystä jakaumasta.

sivu 10

Selvittääkseni mistä kaikki oikein alkoi, pengoin kesällä urakalla yliopistojen kirjastoja. Helsingin yliopiston kirjastotkaan eivät riittäneet, koska psykometriikan (psykologian alan tilastotieteen) teoriaa on kehitelty erityisesti psykologian ja kasvatustieteen aloilla. Näiden alojen keskeiset yliopistot Suomessa ovat Jyväskylässä ja Turussa. Vierailinkin kummassakin kaupungissa kahdesti kesän aikana. Löysin runsaasti artikkeleita ja kirjoja aiheesta ja pääsin lopulta ajassa taaksepäin aina vuoteen 1904, jolloin Charles Spearman yritti kehittää menetelmiä ihmisen älykkyyden mittaamiseen. Siinä yhteydessä hän loi perustan mittausvirheiden ja sitä kautta mittauksen reliabiliteetin arvioinnille. Siitä lähtien erilaisia reliabiliteetin arviointimenetelmiä on kehitetty lukuisia. Pelkästään kesän aikana kopioimani keskeisimmät artikkelit vuodesta 1904 tähän päivään asti täyttävät kaksi paksua mappia. Gradussani esitän johdantona katsauksen historiaan, esittelen tärkeimmät tulokset ja kommentoin niitä lyhyesti. Yksityiskohtaisemmin käsittelen Tarkkosen mitan oletukset ja sen johdon. Tapahtumat vuodesta 1987 tähän päivään olen kuitannut alle sivun pituisella tekstillä; mitään ihmeempää ei ole tapahtunut. Tarkkonen ei ole valitettavasti julkaissut mittaansa missään laajalti leviävässä lehdessä. (Tämän puutteen tulen korjaamaan lähitulevaisuudessa kirjoittamalla artikkelin yhdessä Tarkkosen kanssa.) Varsinaisesti suurimman osan gradustani muodostavat laajat simulointikokeet. Tutkittava malli on sen verran monimutkainen, että perinteisellä kaavanjohtamistekniikalla ei päästä puusta pitkälle. Nykyiset PC:t ovat kuitenkin niin tehokkaita, että varsin raskaitakin Monte Carlo -simulointikokeita voi tehdä omalla työpöydällään.


Tyyppiarvo 4/95

Tarkkosen mitta perustuu mittausmalliin, jonka tärkeä erikoistapaus on tavallinen faktorianalyysimalli. Tein simulointikokeet faktorianalyysimallin pohjalta 12 erilaisessa tilanteessa. Näistä kuudessa asetelma oli sellainen, että Tarkkosen mittaa ja Cronbachin alfaa voitiin vertailla, ts. alfan oletukset olivat voimassa: on vain yksi faktori, ja kaikki faktorilataukset ovat yhtäsuuria.

mitä tahansa. Soveltajalle jää vastuu tietää menetelmien käytön rajoituksista.

Tutkimukseni työvälineenä käytin Survoa, johon ohjelmoin C-kielellä moduulin RELIAB. Se laskee sekä Tarkkosen että Cronbachin reliabiliteetit. Simulointeja varten konstruoin sukron (Survon makro-ohjelman), joka toistuvasti generoi otoksen multinormaalijakaumasta, tekee faktorianalyysin, laskee reliabiliteettimittojen arvot ja kokoaa tulokset tulostiedostoon jatkotarkasteluja varten. Näiden simulointien toteutuksessa hyödynsin oman kotikoneeni lisäksi useita laitoksen mikroluokan koneita - välillä jopa kanslian kone oli käytössä. Parhaimmillaan simulointeja pyöri yhtaikaa seitsemässä koneessa. Raskaimmat kokeet kestivät useita vuorokausia. (Onneksi laitoksella oli kesällä todella hiljaista...)

Tein graduni tilastollisen tietojenkäsittelyn opintosuunnalla. Ohjaajani oli prof. Mustonen. Sain mielestäni erittäin hyvää gradu-ohjausta, jota ilman työn valmistuminen olisi varmasti viivästynyt. Nythän koko hommaan ei mennyt lopulta puolta vuottakaan. Pidin myös aiheesta useampia esityksiä laitoksen seminaareissa ja kursseilla.

Simulointikokeiden tuloksista vielä sen verran, että jopa niissä tapauksissa joissa alfan oletukset ovat voimassa, on Tarkkosen mitta tarkempi. Tällä on se käytännön merkitys, että Cronbachin alfa voidaan unohtaa kokonaan: sen käytölle ei ole mitään järkevää perustelua.

Voit kernaasti tutustua graduuni tiedekunnan kirjastossa. Voit myös tulla keskustelemaan kanssani - et voi tosin enää vaikuttaa työn sisältöön. Sen sijaan voit saada osviittoja omaa opinnäytetyötäsi ajatellen, etenkin jos olet kiinnostunut tilastollisesta tietojenkäsittelystä.

Kimmo Vehkalahti

Tulostiedostot keräsin kotikoneeseeni analysoitaviksi. Niiden avulla saatoin tutkia mittojen harhaa ja otantavaihtelua. Johtopäätökseni oli, että Tarkkosen mitta on tarkentuva, eli otoskoon kasvaessa otoksesta lasketut mitan arvot lähestyvät todellisia arvoja. Harhaa esiintyy vain jonkin verran pienillä otoskoilla. Lisäksi harhan osuus otantavaihtelusta on melko vähäistä. Alfan osalta oli nähtävissä, että kun sen oletukset eivät ole voimassa, saadaan tulokseksi roskaa, jopa negatiivisia reliabiliteetteja, mikä on jo vastoin reliabiliteettimitan perusluonnetta. Usenetin uutisryhmässä sci.stat.consult eräs usein esiintyvä kysymys onkin: “I computed Cronbach’s alpha, and got a negative value! What can I do now?”. Alfaa käytetään mekaanisesti sen taustalla olevat oletukset unohtaen. Ne onkin helppo unohtaa, sillä niistä ei näy jälkeäkään alfan tavanomaisissa esitysmuodoissa; puhumattakaan siitä, että ohjelmathan kyllä yleensä laskevat muutenkin Kirjoittaja saatuaan urakkansa valmiiksi

sivu 11


Tyyppiarvo 4/95

Mikroko kotiin ??? Elämme tänä päivänä kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa tehokkaasti toimiminen edellyttää erilaisten apuvälineitten, kuten tietokoneitten, käyttöä. Itse asiassa lähes joka paikassa saa kuulla, kuinka koneitten käytön hallitseminen on perusedellytys alalla kuin alalla. Myös internetin ja multimedian yletön esiinmarssi on lisännyt kiinnostusta ja halua tutustua uuteen ‘maailmaan’, vaikka toisaalta olisikin mielenkiintoista pohtia kuinka pitkäaikaiseksi ja pysyväksi tämän hetken muotibuumi tulee kehittymään. Pitää tietää mitä haluaa

Lisätilpehöörit

Joka tapauksessa, syystä tai toisesta, on monelle ihmismäiselle oliolle tullut ajankohtaiseksi tietokoneen hankkiminen omaan käyttöön. Vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta asialta, se ei sitä missään nimessä ole. Vaikka saattaa kuulostaa pelottavalta, että pitää tietää mitä haluaa, on se perusedellytys järkevälle koneen hankkimiselle. On siis nähtävä vaivaa ja uskallettava kysyä, sillä muuten saattaa edessä olla karvas pettymys.

Jos nyt menee uudestaan kauppaan ja sanoo haluavansa pentiumin, sen myös saa, ja yllättävän halvalla hinnalla, mutta turhan usein tällainen paketti on tietyiltä osiltaan kompromissi. Kannattaa aina tarkistaa, että koneeseen ei jää turhia pullonkauloja. Pentium-koneessa muistia pitäisi olla ehdottomasti vähintään 8Mb, mielummin enemmän. Kovalevyä 1Gb, hyvä näytönohjain, 15-17" monitori ja riittävästi korttipaikkoja. Riippuen siitä, mitä ominaisuuksia tarvitsee, voi kyseeseen tulla vielä mm. modeemin (14.4/28.8), cd-romin (3x) ja äänikortin hankinta. Myyjien innokkaasta kauppaamat lelukaiuttimet kannattaa unohtaa ja kytkeä tasokas äänikortti suoraan hifi-stereoihin. Käytännössä siis kannattaa perehtyä esim. alan lehtiin tai pyytää

Rahako ratkaisee ??? Ensin on tehtävä selväksi, kuinka paljon rahaa on valmis sijoittamaan omaan koneeseen, ja sen jälkeen laskettava onko edes ylipäätään mahdollista hankkia konetta halutuilla ominaisuuksilla. Jos ei, niin kannattaa pohtia tulisiko vielä hetken aikaa toimeen esim. yliopiston koneilla tai sitten on karsittava ominaisuuksia. Julmia tosiasioita on se, että koneitten hinnat laskevat jatkuvasti, joten ‘järkevästi’ ajatellen ei oikeaa ostoaikaa ole olemassakaan. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tässä asiassa kompromissiratkaisu on aina huono ratkaisu. Eli siis toisin sanoen: Jos on riittävästi rahaa, niin kannattaa ostaa sitä mitä tarvitsee. Jälkiviisaus on aina jälkiviisautta ja koneitten jälleenmyyntiarvo laskee vuorenvarmasti kuin lehmän häntä. Mitä sitten pitäisi ostaa ? Vaihtoehtoja on yllättävän vähän. Jos marssii alan kauppaan ja sanoo, että haluaa ostaa mikron, niin lähes järjestäen aletaan kauppaamaan PCkoneita. Ja hyvä niin, paitsi että niitäkin on liian paljon erilaisia. Hintahaitari on muutamasta satasesta kymmeniin tuhansiin. Pitää siis tietää mihin konettaan haluaa käyttää. Windows ja pelikäyttö vaativat vähintään 486:sen, mielummin pentiumin. Survo ja tekstinkäsittely toimivat periaatteessa jo 286:llakin, mutta juuri mikään muu ei sellaisella enää toimikaan.

sivu 12

Tietokoneen sisuksista löytyy jänniä asioita sekä paljon pölyä


Tyyppiarvo 4/95 jotain ‘asiantuntijaa’ apuun laadittaessa ominaisuuslistaa. Yleensä myyjätkin auttavat avuliaasti, ja heitä on syytä kuunnella. Kannattaa kuitenkin vaatia hyvä perustelu, jos myyjän mielestä joku ominaisuus on turha tai taas toisaalta välttämätön. Mistä kannattaa ostaa ? Valmiin ominaisuuslistan kanssa kannattaa kiertää mahdollisimman monia alan liikkeitä ja pyytää tarjous halutusta kokonaisuudesta. Yleensä tällä tavoin löytää muutaman mahdollisen ostopaikan, joista sitten tietysti kannattaa valita parhaalta tuntuva, esim. vertailemalla alan lehtien avulla osien laatua. Tälläinen pieni työ saattaa osoittautua usean tuhannen arvoiseksi. Minun mielestäni on myös kannattavaa ostaa koko paketti samasta paikasta, koska tällöin takuukäytäntö helpottuu ja on helpompi tinkiä hintaa hieman alaspäin. Tällä tavoin ajateltuna osa osalta ostamisella saatava hyöty on marginaalinen, varsinkin kun valmiin paketin saa usein myös koottuna ja asennettuna. Käytännön esimerkki Itse ostin hiljattain mikron ylioppilaslahjakseni. Halusin koneen, jota pystyn käyttämään niin windows-, linux-, tietoliikenne-, peli-, tilasto- kuin renderointityössäkin. Ominaisuuksiin kuuluivat: 100Mhz pentium 32Mb muistia 1Gb kovalevyä 17" monitori Diamond Stealth 968 VRAM näytönohjain nelinopeuksinen CD-ROM 28.8 modeemi Canon BJC-4000 värimustesuihkukirjoitin näppis ja hiiri. Kiersin useahkossa pääkaupunkiseudun mikroliikkeessä ja pyysin tarjouksia, joista paljastui tuhansien markkojen eroja. Lopulliseksi muodostunut hinta oli reilu 20000,- kesäkuussa 1995. Nykyään samanlainen paketti on varmasti monta tuhatta halvempi. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen ostokseeni, vaikka korttipaikkojen puute sekä ukkosmyrskyn aiheuttamat vauriot ovat pakottaneet minut käyttämään toimivan takuuhuollon palveluita. Vähitellen myös kovalevytila alkaa käydä ahtaaksi, joten ajoittain joutuu suorittamaan melkoisia suursiivouksia.

Ohjelmistoista Jos nyt oletetaan, että on saatu hankittua uusi hieno kone, on kysymyksenä enää mitä sillä sitten tekisi. Kone on niin typerä, että se ei yksinkertaisesti tee oikeastaan mitään ilman sopivia ohjelmia, ja valitettavasti saa usein havaita, että ohjelmat mokomat maksavat helposti jopa koneen hinnan verran. Tähän ongelmaan tuovat onneksi pientä lohtua atk-keskuksen kampuslisensseinä myymät ohjelmat. Tarjolla on Borlandin, Novell-Wordperfectin sekä Microsoftin tuotteita, joten saatavat ohjelmat kattavat lähes kaikki tietokoneen käyttötarpeet. Myös tilastollisiin ohjelmiin voi ostaa käyttöoikeusaikaa. Ohjelmien hankinta Atk-keskus hoitaa ohjelmalevykkeiden monistuksen ja myy levykkeitä käteisellä Helsingin yliopiston opiskelijoille ja opettajille keskustan myyntipisteessä (Fabianinkatu 24A). Ohjelmien hintaan ei kuulu käsikirjoja, mutta mukana on usein kuitenkin lyhyt asennusohje. Halutessa alkuperäisiä käsikirjoja tai cd-rom versioita ohjelmista voi hankkia noin kuukauden toimitusajalla. Atk-keskus myy myös omia oppaitaan eri ohjelmiin kohtuuhintaan. Ohjelmia hankittaessa on allekirjoitettava sitoumus käyttöoikeusehtojen noudattamisesta, joihin siis on luonnollisesti aiheellista tutustua riittävän tarkasti. Kannattaa myös ottaa huomioon se tosiasia, että vuoden 1996 alusta alkaen atkkeskuksen myymiin tuotteisiin lisätään 22% arvonlisävero. Muista pitää pää kylmänä Mitään joka tilanteeseen sopivia koneenostoohjeita on turhaa ja ehkä hankalahkoakin enempää antaa, mutta kannattaa muistaa pitää pää kylmänä ja uskoa itseensä. Valitettavasti en voi nyt lopuksi kuin toivottaa onnea ja menestystä koneen hankintaa silmällä pitäen. Reijo Sund

☯ sivu 13


Tyyppiarvo 4/95

Tutor-polku 1995

“Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti...” No, minä olen varmaan nämä tutorpolut nyt osaltani tallannut, koska valmistuminen häämöttää ja uskoisin, että seuraavan vuoden tutoreiksi on jo pitkä jono innokkaita moodilaisia. Näin pitää mielestäni ollakin: tutorit vaihtuvat joka vuosi. Joissakin aineissa tuntuu olevan tapana, että samat tyypit ovat tutoreina kolme-neljäkin vuotta peräkkäin. Viides opiskeluvuoteni oli menossa, kun Moodin vuosikokouksessa innostuin miltei hetken mielijohteesta ryhtymään tutoriksi. Ajattelin, että jos ei kuudennen vuoden opiskelija osaa toimia tutorina vaikka kylmiltään, niin johan on kumma. Kevään tutor-koulutukset jäivät osaltani väliin miltei kokonaan virkavelvollisuuksieni vuoksi. Osittain laistoin koulutuksia aktiivisestikin, koska monet asiat olivat liiankin tuttuja, esim. yliopiston atk-jutut. Sen sijaan päätin kompensoida kevään lintsailut osallistumalla HYY:n järjestämällä tutorleirille aivan syyskuun alussa. Se olikin tehokas ja hauska tapa kerrata monet sellaiset asiat, joita fuksit yleisimmin kyselevät ja jotka täytyy myöntää - n:nnen vuoden opiskelijat ovat jo saattaneet unohtaa. Itselläni tällaisia asioita olivat erityisesti opintotuki ja opiskelijaasunnot. Asiat eivät ole olleet itselläni varsinaisesti tapetilla vähään aikaan: opintorahaa nostin viimeksi keväällä -93 ja opiskelija-asunnosta muutin pois jo syksyllä 92. Yksi motivaatioperusta tutorointiin ryhtymiseeni oli, että voisin neuvoa fukseja opintoihin liittyvissä asioissa. Sosiaaliset asiat kun ovat kaikille yliopisto-opiskelijoille yhteisiä, ja niihin löytyy runsaasti apua siinäkin (harvinaisessa) tilanteessa, kun tutor ei osaa neuvoa. Sen sijaan oman aineen opiskeluissa voi neuvoa vain saman aineen vanhempi opiskelia tai opettaja. Yliopisto ja ylioppilaskunta ovat olleet monessa yhteydessä sillä kannalla, että opiskelijatutorin tehtävä on auttaa opiskelijaelämän alkuun nimenomaan sosiaalisella puolella. Opintoasioissa neuvonta on haluttu nähdä kokonaan opettajatutoroinnin

kannalta. Minusta tämä on liian yksipuolinen näkemys: kyllä opiskelijatutorkin voi neuvoa opintoasioissa, jos se on mahdollista. Eräs tutor-leirin hyvistä ohjeista oli: “Älä odota fukseilta mitään, äläkä valmistaudu liikaa.” Tällä ennakkoasenteella päätinkin lähteä peliin mukaan. Tiesin, että tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, joten mitään paineita minulla ei ollut tässä suhteessa. Kaikki sujuikin kohtalaisen hyvin. Ilokseni huomasin, että myös opintoasioista kyseltiin aivan alusta asti. Muodostimme mielestäni Akin kanssa hyvän tutor-pakkiparin, jolla luotsasimme ryhmäämme eteen-, taakse- ja sivullepäin syksyn riennoissa. Monet käytännön hommat taisivat jäädä enemmän Akille sitä mukaa, kun syksy edistyi. Olin itse aika tavalla kiinni graduni teossa, mitä en arvannut vielä silloin kun tutoriksi lupauduin. Toisaalta fuksitkin osoittautuivat niin aktiivisiksi, ettei tutoreille paljon hommia jäänytkään alkuvaiheen jälkeen. Vihonviimeinen tutor-polku minulla oli edessäni, kun osallistuin HYY:n tutorseurantaseminaariin M/S Cinderellalla marraskuussa. Siellä puitiin kokemuksia tutoroinnista ja hankittiin niitä vielä lisääkin. (Mukana oli jostain syystä myös tusina kemian fukseja, tutoreita oli matkassa viitisenkymmentä.) HYY:n järjestämät tutorkoulutukset ja riennot ovat siinä mielessä hauskoja, että siellä tapaa tutoreita kaikkialta yliopistosta. Polun varrelta jäi mieleen mukavia muistoja ja hauskoja kokemuksia. Jos haluat itse kokea, miltä tuntuu olla tutor, toimi nopeasti, sillä paikkoja on rajoitetusti... Kimmo Vehkalahti

sivu 14


Tyyppiarvo 4/95

Tutorina huseeraaminen on tavattoman hauskaa ja uskomattoman antoisaa

Taitoa, tietoa, tajuntaa

Tämän syksyn fuksit ovat opiskelleet sekä opetelleet opiskelua yliopistolla reilut kolme kuukautta. Heidän tutorointinsa on kuitenkin - yllätys, yllätys - kestänyt projektina jo liki vuoden päivät. Tammikuun vuosikokouksen jälkimainingeissa kävi kuta kuinkin selväksi, että Kimmo ja minä olisimme tämän vuoden tutoreita. Niin meistä tutoreita tulikin; muille asiasta kiinnostuneille ja innostuneille syyskuun alku oli jo muutenkin turhan kiireinen. Jokainen ryhtyy tutoriksi ja on tutorina täysin omana itsenään oman persoonansa peliin pistäen. Tärkeintä on halu ryhtyä tutoriksi. “Oman fuksisyksyn tutor-jakso oli hauskaa aikaa ja parhaat yliopistokaverini sain juuri tutorryhmästäni. Olisi kiva kokea jotain samanlaista vielä uudelleen.” Tuossa yleinen ja aivan riittävä perustelu tutoriksi ryhtymiseen. Kun vielä tuntee ja tiedostaa omat tehtävänsä, “Tunnen että minulla on paljon annettavaa uusille opiskelijoille”, voi itse todeta olevansa sopiva tutoriksi. Tietynluonteiset ihmiset ryhtyvät tutoreiksi, toiset päättävät antaa sen muiden hommaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen on sopiva tutoriksi mikäli vain tiedostaa, että pienryhmäohjaus niin kuin kaikki muukin opetusluontoinen toiminta on mitä suurimmassa määrin myös jatkuvaa itsensä kehittämistä.

tutoroinnin onnistuminen millainen tahansa, ainakin tutor oppii paljon kokemuksistaan. Fuksiryhmän ohjaus haastavaa Tärkein ominaisuus tutorille on kyky kaikenlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Näitä taitoja tutorina oleminen myös pakostakin kehittää. Kokemuksista ohjaajana, opastajana ja opettajana hyötyy jokainen omassa elämässään urasuunnitelmistaan riippumatta. Ryhmänä uudet yliopistoopiskelijat kuitenkin asettavat aikamoisia haasteita ohjaajalleen. Joissain asioissa fuksit tuntevat itsensä hyvinkin epävarmoiksi, jolloin he odottavat tutoriltaan varsin tarkasti yksityiskohtiin pureutuvaa tietoa ja tarvittaessa ehkä jopa henkilökohtaista ohjausta. Toisaalta useimmista asioista fuksit haluavat ottaa aivan itse selvää - esimerkiksi opintooppaat he ovat saattaneet heti postista saatuaan jo koluta kannesta kanteen. Tällöin tutorin tehtäväksi jää fuksiensa ohjaaminen ja rohkaiseminen tietojen ja taitojen itsenäiseen hankintaan. Tutoria kuitenkin helpottaa se, että hän saa hyvin nopeasti palautetta siitä, mitä kukin fukseista ohjaukseltaan odottaa; fuksit alkavat osallistua vain tarpeellisiksi tunteemiinsa tilaisuuksiin, osa jää ehkä jopa kokonaan pois ryhmästä. Tietoa ja taitoa tietotulvan torjuntaan

Luomalla toimivan pienryhmän ja hoitamalla innolla ja tarmolla tehtäväänsä tutor voi tehdä tavattoman hyvää työtä uusien opiskelijoiden eteen. Toisaalta jokainen tutor tekee totta kai myös virheitä, jopa suoranaisia floppeja. Oli siis

Tultuaan valituksi tehtäväänsä tutor alkaa jo keväällä saada postista massiivisia tietopaketteja, läpysköjä ja lippusia. Kohti syksyä tämä informaatiotulva tietysti vain kiihtyy. Tiedekunta jakaa omaa sivu 15


Tyyppiarvo 4/95

informaatioitaan, HYY omaansa. Tuleeko tutorin sitten suoranaisesti opiskella saamaansa materiaalia ennen ohjauksen alkamista? Ei, mielestäni. Osallistuessaan tiedekunnan ja HYY:n koulutukseen tutor saa tärkeimmistä asioista jonkinlaisen yleiskuvan. Saamastaan materiaalista tutorin riittää tietää, että sellaista on; tarpeen tullen löytää siis omastakin takaa tietoa vaikka mistä. Kevään tenttikiireessä tutor ei ehdi ylimääräisiä opiskella, kesällä syksyn asiat taas tuntuvat turhan kaukaisilta ja syksyllä fuksit sitten yhtäkkiä yliopistolle putkahtavatkin. Sitä paitsi kun tutor ei turhaan yritä tietää kaikesta kaikkea, ei tule myöskään vaaraa tuntea itseään lian epävarmaksi. Taito ottaa asioista itse selvää riittää; siihenhän fuksejakin ohjataan. Aivan toinen asia sitten on se, että toimimalla tutorina vain yksinkertaisesti kartuttaa rutkasti omaa tietopääomaansa - toisaalta aivan toissijaisissa asioissa, toisaalta ehkä hyvinkin hyödyllisiksi joskus myöhemmin osoittautuvissa asioissa. Yliopisto avautuu uudella tavalla Tutor-jakso on tietysti uusille yliopistoopiskelijoille mitä suurimmassa (sosiologisessa) mielessä siirtymäriitti, jonka kautta uudet jäsenet liitetään osaksi yhteisöä. Mutta samalla tutor-jakso myös vahvistaa ohjaajan itsensä kuulumista yhteisöönsä. Omalla kohdallani olin mielenkiintoisessa tilanteessa, kun kesken kiivainta tutorointia poikkesin sijaiseksi vanhalle koululleni. Ero fuksien ja lukion kolmasluokkalaisten välillä oli tyrmistyttävä. Koulun vanhimpina oppilaina abit olivat kaikessa ylpeydessään niin lapsellisia, etten kyllä mielessäni voinut kuin nauraa heille. No, kyllähän meistä kaikki vielä muistavat, ettei 12 vuoden kouluputki aivan loppuun asti niin mehevältä maistu. Mutta miksi puolestaan fukseja ei näytä yhtään ottavan päähän se, sivu 16

että heillä saattaa olla vielä toiset 12 vuotta edessään - tai nyt ainakin puolet siitä ennen valmistumistaan maistereiksi. Tutorina toimiminen on siis vahvistanut tietoisuuttani siitä, että olen ja opiskelen juuri siellä, missä haluankin ja minne minusta on parasta kuulua. Mutta joka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa; ei todellakaan yhtään kannata kukkoilla tai edes brassailla tällä akateemisella tietoisuudellani yliopistoyhteisön ulkopuolella. Yhteiskunta ei ole yliopisto, eikä siitä yliopiston kaltaista milloinkaan tule. Kun tutorina näkee, kuinka suuren elämänmuutokseen fuksit pääsevät tullessaan yliopistolle, ymmärtää taas hieman paremmin yliopiston ja muun yhteiskunnan varsin erityislaatuisia suhteita. Tuttuja ja tuntemattomampia joka lähtöön Taitoa, tietoa, tajuntaa - neljäs olisi tietysti tovereita, mikäli haluaisin kömmähtää sanavalinnassani. Totta kai tutustuminen uusiin ihmisiin on kaikkein arvokkainta, mitä tutorina saa. Mutta tässäkin asiassa tutorina oleminen antaa niin yllättävän paljon ja saattaa avata mitä hyödyllisimpiä ovia. Tiiveintä kanssakäymistä tietysti syntyy yleensä noin 15 uuden tilastotieteen opiskelijan kanssa. Mutta keväästä syksyyn puolen vuoden aikana tutustuu myös varsin hyvin pariinkymmeneen muuhun valtsikan tutoriin, omasta aktiivisuudestaan riippuen myös muiden tiedekuntien tutoreihin ja lukemattomat yliopiston järjestöaktiivit sekä yliopiston henkilökunta saavat kasvot ... - vau mikä mimmi! Parhaat kiitokset uusille opiskelijoille yhteisestä syksystä. Aki Niemi


12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 Tyyppiarvo 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890 12345678901234567890

M

4/95

3

Moodin Martat ja Martit tiedottaa - Moodis Märthorna och Mårterna informerar

Momble

jatkuvasti

aktiivisena

Momble jatkaa toimintaansa Moodin vireimpänä alayhdistyksenä. Syksyn toimintaan on kuulunut jo mm. fuksien kimbleinitiaatio, ZEBDON II sekä osallistuminen myrskyisään ESOn Kimbledon 95 -turnaukseen. Näistä riennoista tarkemmin ensi vuoden puolella. ZEBDON II:n yhteydessä valittiin Momblelle uusi hallitus. Uutena hallituksena jatkoi vanha hallitus. Vanha hallitus toivottaa uudelle hallitukselle onnea ja menestystä vaikeassa ja vaativassa tehtävässään. Olkoon Pop-O-Matic heille suopea. Tilanpuutteen ja myöhäisen vuorokaudenajan takia tällä kertaa ei esiinny Momblepoikaa. Pahoittelemme tapahtunutta ja lupaamme korjata virheen ensi numerossa.

Joulukuun Mombletyttö: Tässä turvaruudussa on sitten ihana köllötellä...

Moodin Marttojen ja Marttien toiminta pelasti jälleen Moodin pikkujoulut, joista ilman M3:n toimintaa olisi saattanut sukeutua järisyttävä katastrofi, ainakin ruokahuollollisesti. M3:n neuvokas ja sitkeä toiminta takasi kuitenkin kaikille pikkujoulujuhlijoille herkullista puuroa, lämmintä glögiä ja täydellisen jouluaterian kinkkuineen loorineen kaikkineen. Samassa tilaisuudessa julkistettiin Moodin oma, ns. sinivihreä porkkanalaatikko, jonka reseptiä ei tässä julkaista, koska se on salainen. M 3 sai myös uuden jäsenen. Asiaankuuluvaa intoa ja ruokataloudellista huolta osoittanut Tyyppiarvon päätoimittaja Jukka "Jupu" Jokinen saavutti ripeässä ylennysketjussa hangaround- ja prospect-asteiden kautta M3:n täysjäsenen kunniakkaan arvon. Samalla huomattiin hienoinen ongelma kerhon jäsenistön sukupuolirakenteessa, joka ainakin absoluuttiarvoissa mitaten osoittaa huomattavaa vääristymistä. Toisaalta, suhteutettaessa jäsenistö prosentuaalisesti muuhun Moodin jäsenistöön, ei vääristymä ole lainkaan yhtä vakava. Kyse on siis tulkinnasta.

Ylioppilaslehti teki yllätystupa-, siisteys- ja kaappitarkastuksen YO:n verkkolehtiin. Tyyppi lupaa parantaa tasoaan ja arvostella vuorostaan verkkoylkkärin.

sivu 17


Tyyppiarvo 4/95

Moodin oma futaaja yksi Suomen Cupin pikkufinaalin ratkaisijoista

Samulin

kultasuudelma

“Samuli, 22v. kumartaa syvään yhdessä joukkuetovereidensa kanssa Olympiastadionin aurinkokatsomolle. Vain hetki sitten päättyneessä ottelussa jalkapalloilijan uransa arvokkaimpaan saavutukseensa yltänyt Samuli kuitenkin muistaa sekavan juhlahumun keskellä myös uskollisimpia fanejaan: ‘Opiskelukaverit Sampo, Marika ja Aki. He ovat täällä tänään jakamassa kanssani suurta hetkeä’. Faniensa raivokkaita Samuli, Samuli -kiitoshuutoja hän ei kuitenkaan nyt saavuta korviinsa. Mutta tärkeintähän on, että hän kuuli huudot ennen ottelua; niistä sai voimaa... Joukkue kohoaa kapteeninsa johdolla ylös Olympiastadionin penkkirivistöä kohti kutsuvierasaitiota... Kapteeni huudattaa tuhatpäistä yleisöjoukkoa kohottamalla cup-kannun suorille käsilleen... Vihdoin tulee Samulin vuoro: suudelma kannun kylkeen, tietysti.” TIlastotieteen toisen vuoden opiskelija Samuli Sistonen oli joukkueensa EBK:n (Esbo Bollklubb) kanssa 28. lokakuuta Olympiastadionilla voittamassa jalkapallon Suomen Cupin pikkufinaalia. Otteluun suosikkina lähtenyt Pasi Rautiaisen valmentama Pallokerho-35 kaatui niukasti mutta ansaitusti 1-0 (0-0). EBK:n oikeana laitalinkkinä pelannut Samuli oli ehdottomasti yksi ottelun ratkaisijoista. EBK kehitteli parhaat tilanteensa toisella puoliajalla, jolloin useimmat hyökkäykset lähtivät juuri oikealta Samulin kautta. Jarmo Bäckmanin 58. minuutilla rangaistuspotkusta laukoman 1-0 -voittomaalin jälkeen Samuli pääsi kahdesti hyvään laukaisupaikkaan, mutta maalinteko stadikalla ei vielä tällä kertaa onnistunut. Jo kymmenkunta vuoden ajan pelattu pikkufinaali on tapahtuma, joka saa Suomen Cupiin osallistuvat aladivisioonienkin joukkueet tosissaan taistelemaan cup-menestyksestä. Ennen varsinaista cup-finaalia pelattavaan pikkufinaaliin selviytyvät pisimmälle Suomen Cupissa selviytyneet 3. ja 4. divisioonan joukkueet. Tällä kertaa vastakkain tosin olivat 2. (PK35) ja 3. (EBK) divisioonan porukat. Tämän vuoden cup alkoi kuitenkin jo viime vuoden puolella, jolloin molemmat joukkueet vielä pelasivat sarjaporrasta alempana. A: - Samuli. Vain harva pääsee voittamaan pikkufinaalia. Onko voitto urheilu-urasi paras saavutus? S: - On, eikä harrastelijajalkapalloilija paljon siitä voikaan enää parantaa. A: - Mihin ottelu mielestäsi ratkesi? Otteluhan oli PK:n näennäistä painostusta, mutta eivät he loppujen

sivu 18

stadikalla

Kirjoita Samulille! Samuli-fanclubiin Marikan, Sampon ja Aki seuraan pääset lähettämällä postia osoitteeseen ssistone@cc.helsinki.fi. lopuksi olleet kovin lähellä maalia - oikeastaan heillä oli vain palautuspallo upeasta saksipotkusta, mutta loistavasti ajan tasalle olleet tuomarit hylkäsivät maalin paitsiona. Te puolestaan saitte vastaiskuista muutaman selkeän maalipaikan ja se ratkaiseva osuma sitten tuli, vaikkakin rangaistuspotkusta. S: - Halu ja tahto voittaa ratkaisivat; voitto oli tavoitteemme. Ottelupäivänä söimme joukkueen kanssa yhdessä hotelliaamiaisen, matkasimme yhdessä stadikalle ja aloimme valmistautua matsiin. PK:n ennakkoasenteeseen taas ehkä vaikutti liikaa se, että me olimme kolmosen joukkue. A: - EBK sai cupin voitosta mukavat 20 000 markkaa. Saivatko pelaajat siitä mitään? S: - Pinnarahoja tuli satanen jokaiselle. Saamme pinnarahoja vastaavasti myös sarjaotteluista. A: - No, miten joukkueenne juhli cup-voittoa? Pikkufinaalihan oli samalla pitkäksi venähtäneen kautenne viimeinen ottelu? S: - Juhlat alkoivat heti ottelun jälkeen. Illalla meillä oli EBK:n seniorijoukkueiden päättäjäiset, yhdessä naisjoukkueen kanssa. A: Pelasit vielä edelliskaudella Nummelan Palloseurassa, mutta nyt siirryit opiskelun myötä EBK:hon. Miten eväistäisit muita opiskelijoita, jotka omissa urheilulajeissaan harkitsevat siirtymistä pääkaupunkiseudun seuroihin? S: - Pitää olla itse aktiivinen, ilmoituksiakin lehdistä kyllä löytyy. Uuteen seuraan päästäkseen ei tarvitse olla maailman paras, sillä täällä on porukoita ja seuroja niin paljon.


Tyyppiarvo 4/95 Vielä muiden Samuli-fanien kysymykset. Marika: - Diggaatko jotakuta argentiinalaista futaajaa? S: - Maradonaa totta kai. Toinen suurista on minulle Marco van Basten. Sampo: - Kumpi on parempi? Se, että joukkueesi voittaa mutta itse pelaat huonosti vai että joukkueesi häviää mutta taas itse onnistut? S: - Joukkueen voitto on tärkeintä, oma peli tulee vasta sen jälkeen. Mutta painotus noiden kahden asian välillä riippuu kyllä ottelusta. Tyyppiarvo onnittelee Samulia hienosta saavutuksesta! Toivottavasti paikat pysyvät kunnossa ja Samuli voi jatkaa jalkapalloilua vielä vuositolkulla.

Aki Niemi

Moodin mestari valmistautuu antamaan köölle kyytiä

‘Onneksi nuo tyypit käyvät täällä vain kerran vuodessa’, biljardisalin vakioporukka huokaa

Jupusta

mestari,

Tiistaina 28. marraskuuta oli taas Moodin biljarditurnauksen aika. Ensimmäistä kertaa Moodin historiassa taisteltiin Moodin mestaruuden lisäksi Moodin supermestaruudesta. Biljarditurnaus on vakiintunut yhdeksi joka syksyn Moodi-tapahtumista. Biljardin pelailua, yhdessäoloa ja huulenheittoa, jännitystä ja dramatiikkaa; kaikki tuo houkutteli koolle ravintola Chapliniin yhdeksän moodilaista. Ilahduttavaa oli, että mukana oli samoja toisen vuoden opiskelijoita kuin vuotta aiemminkin. Tämän syksyn fukseja puolestaan ei paikalla näkynyt. Olisiko siis sittenkin pitänyt pelata snookeria tai kaisaa eikä taas kerran aina niin rahvaanomaista kasipalloa? Heidi ja Reeta hurjina Kaikki vastaan kaikki alkuottelut pelailtiin rennosti läpi, sillä jo perinteisesti paikka pudotuspeleihin aukeni jokaiselle osallistujalle. Stormbomin Tomppa pelasi yhtä vakuuttavasti kuin aina ennenkin; ykköstila irtosi kevyesti, tosin heti ensimmäisessä ottelussa tuli tapaturmainen tappio Akille. Alkuotteluiden myönteisimmät yllättäjät olivat Heidi ja Reeta. Edellissyksystä huimasti kehittyneet tytöt jallittivat vastustajiaan lähes solkenaan pelaten alkusarjan sijoille 3 ja 5. Alkusarjan jälkeen Tomppa pääsi suoraan supermestaruusotteluun - taisteluun Moodin mestaruudesta häntä ei tänä vuonna enää huolittu. Muut kahdeksan osallistujaa saivat näin keskenään pelata tasaiset ja jännittävät jatko-ottelut. Kaavion ylemmältä

Tomista

supermestari

puoliskolta Aki eteni loppuotteluun kuin itse varmuus. Alemmalla puoliskolla sen sijaan toden teolla kepit heiluivat ja pallot viuhuivat - milloin minnekin. Dramatiikan ja hallittujen hasardien värittämässä toisessa välierässä Jupu lopulta kepitti Tomi V:een ja pääsi näin yrittämään ikuisen unelmansa toteuttamista - Akin voittamista ja nujertamista maanrakoon. Akin ote kirposi Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja vedonlyöntikertoimia Jupun positiivinen voittokierre jatkui myös loppuottelussa. Jokin selittämätön oli horjuttanut Akin keskittymiskykyä, eikä selkeä ennakkosuosikki missään vaiheessa onnistunut pelaamaan hänelle tyypillistään ‘totaalista biljardia’. Kun vielä Aki teki muutaman - ilmeisesti vaiston ja järjen hetkellisistä konflikteista johtuneen - taktisen virhearvioinnin, sai Jupu ansaitusti tuulettaa ottelun voittajana ja uutena Moodin mestarina. Moodin uusi mestari Jupu ja vanha mestari Tomppa kohtasivat lopuksi vielä paras kolmesta pelatussa supermestaruusottelussa. Sen kummemmitta kommervenkeittä Tom pelaili 2-0 -voittoon ja ensimmäiseksi Moodin superbiljardimestariksi. Moodin biljarditurnauksen 28.11.1995 lopullinen järjestys: 1) Tom S. , 2) Jupu, 3) Aki, 4) Hannu K., 5) Tomi V., 6) Heidi, 7) Kimmo A., 8) Reeta K., 9) Lade. Kiitos kaikille osallistujille!

Aki Niemi

sivu 19

Tyyppiarvo 4 / 1995  
Advertisement