Page 1

TYYPPIARVO Moodin virallinen 채채nenkantaja Numero 4 / 2012


S

isällys

03 -- Pääkirjoitus 04 -- Puheenjohtajan palsta 05 -- Erasmus Darwinin jäljillä 09 -- KJYR 11 -- Moodin vuosi 12 -- Unicafe-ravintoloiden

henkilökunta esittelyssä

16 -- Salat julki!

Käänteisten menetelmien tilastotiede

18 -- Moodin pikkujoulut 20 -- Henkilökuva: Sirkka-Liisa Varvio,

Bioinformatiikan oppiainevastaava

22 -- Ekopalsta

TYYPPIARVO 4/2012 | Moodin virallinen äänenannattaja | 28. vuosikerta — 90. numero Päätoimittaja: Anni Malmberg Etukansi: Juha Lehtiranta, Takakansi: Heikki Ritaluoma Artikkelit: Anni Malmberg, Mikhael Koufos, Jukka Corander, Paula Bergman, Essi Wikman, Sirkka-Liisa Varvio, Samuli Siltanen Ulkoasu ja taitto: Juha Lehtiranta ja Anni Malmberg Kuvat: Anni Malmberg, Jukka Corander, Paula Bergman, Samuli Siltanen Painopaikka: WhyPrint Oy, Helsinki Tyyppiarvo saa HYY:n järjestölehtitukea.

2


S

Pääkirjoitu

Mieleni teki runoilla kun en tavalliseen tapaan viitsinyt kirjoitella. Vuoden viimeinen numero onpi tää. On mun aika päätoimittajan virka jättää. Olisinpa parempi koulussa, niin olisi enemmän opintopisteitä WebOodissa. Mutta ei huolta lahjoja saa kuitenkin joulupukilta. Nyt voi vaikka Tyyppiarvon juttuja lukea ja kelkalla mäkiä laskea. Loman jälkeen jaksaa taas survoa. Kaikille oikein hyvää joulua!

Anni Malmberg

3


Moi moi lukijat! Vuosi lähenee loppuaan ja niin myös samalla Moodin nykyisen hallituksen kausi. Viime vuoden syksyllä minulle tuntui itsestäänselvyydeltä jatkaa Moodin hallituksessa, mutta silloisen pj:n Haimin saappaat tuntuivat pitkään melko teoreettiselta vaihtoehdolta. Puheenjohtajuutta aloin vakavasti miettimään vasta hallituksen virkistysillassa, jossa silloinen vpj Kaisa ilmoittikin, ettei lähtisikään ehdolle pj:ksi. Mietin asiaa pitkään ja päädyin sanomaan ”joo” vaalikokouksessa, kun minua ehdotettiin. Vaikka vastuu kaikista Moodiin liittyvistä asioista vaikutti silloin suunnattoman suurelta, tuumin, että minulla voisi olla vielä kuitenkin paljon annettavaa. Tahtoa järjestön kehittämiseen suurten muutosten aikana tuntui haasteena houkuttelevalta. Siitä se sitten lähti, enkä ole katunut tuota ”joota” tippaakaan. On ollut suuri ilo ja kunnia toimia tässä tehtävässä. Moodin vuosi 2012 on ollut varsin onnistunut. Sen lisäksi, että alkuvuosi alkoi luonnollisesti synttärisitsejä järjestellessä, koki Moodi jonkin verran muutoksia. Synttärisitsipäivänä hieman ennen itse sitsejä pidetyssä kokouksessa päätettiin yksimielisesti antaa Moodin logolle designvastaavamme Heikki Ritaluoman suunnittelema uusi, väriltään vihreämpi ilme. Tämä oli jatkoa joulukuussa valitulle vihermustalle haalaritaskulle. Edellisvuonna alkanut integroituminen Matluun syveni ja Moodin kaksitiedekuntainen luonne vahvistui, kun järjestö hyväksyttiin Matluklusterin käyttäjäksi, jolloin valittiin Moodistakin edustaja klusteria hallinnoimaan Leppätalokomiteaan. Tämän lisäksi Moodi on ollut aktiivinen myös Kannunvalajissa ja esimerkiksi Kannun fuksisitseille osallistui ennätysmäärä moodilaisia. Ensi vuoden Kannunvalajien hallitukseen valittiin Moodista peräti kaksi jäsentä! Yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa on tehty tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Olemme mm. järjestäneet Moodi-Matrix-sitsit, kiipeilleet Statuksen ja palloilleet Median kanssa. Kävimme myös toukokuisessa Turussa, jossa Turun yliopiston tilastotieteen opiskelijat Statistika otti meidät stadilaiset AATUilijat lämmöllä vastaan. Huomionarvoista on myös se, että tänä vuonna Tyyppiarvoja julkaistiin peräti neljä, ja että urheilun sarallakin vuosi on ollut hyvin vilkas. Moodin palloseura MoPSi on otellut salibandyssä, jalkapallossa, futsalissa ja koripallossa. Ehdottomasti parasta tässä vuodessa oli kuitenkin se, kun tämän syksyn fuksit saapuivat innokkaina vieläpä sankoin joukoin järjestön tapahtumiin ja toimintaan mukaan. Valtava kiitos teille aktiivisuudesta ja tietysti yhtä valtava kiitos tämän vuoden tuutoreille! Kiitos Anni, Kaisa, Essi (joku ensi vuoden pj), Juha, Eero, Sonja, Heikki, Eero, Paula, Tuomas, Ville, Hessu, Haimi, Anni ja Antero tästä vuodesta! Pistetään ensi vuonna vielä paremmaksi! Hyvää loppuvuotta ja –kautta toivottaen, Mikhael, vielä pj

4


Erasmus Darwinin jalanjäljillä Moi! Olen Jukka Corander ja toiminut professorina Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella vuodesta 2009. Opiskelin tilastotiedettä ensin Turun yliopistossa 90-luvulla ja valmistuin tohtoriksi Tukholman yliopistossa vuonna 2000. Palasin Suomeen ja aloitin tutkijana Helsingin yliopistossa 2001, mistä matka jatkui Åbo Akademin tilastotieteen professoriksi 2007. Tutkimustyöni käsittelee aiheita laidasta laitaan, tekoälyn teoreettisista perusteista rikostilastotieteeseen, jota teen yhteistyössä Keskusrikospoliisin laboratorion kanssa. Siis aidossa CSI:n ja Numb3ers:in hengessä! Pikkuskidinä ammatinvalinta alkoi hahmottua luettuani Burroughsin kirjan ”Marsin nero”. Siinä erikoinen tiedemies siirsi aivoja ihmisen kehosta toiseen ja myös tietynlaisiin eläimiin. Ajattelin silloin, että tiedemiehenä pääsee tekemään viileitä kokeita, mutta tilastotieteestä en tiennyt mitään ennen kuin lukiokaverini houkutteli minut opiskelemaan sitä. Tilastotieteen ohella harrastan juoksua, lumilautailua ja kitaransoittoa.

5


Opiskelijana kestää jonkin aikaa hahmottaa, että kaikki kokeelliset tieteenalat ravintotieteestä ydinfysiikkaan nojaavat tilastotieteen menetelmiin. Meidän alan asiantuntemus on siis uskomattoman kysyttyä tavaraa! Olette varmaan kuulleet Wall Street Journalin ja muiden lehtien julkaisemista jutuista, joissa hehkutetaan, miten viileä ammatti tilastotieteilijä on. Mutta en todellakaan pitänyt sitä viileänä lukiomatikan kurssilla, koska se antoi harmillisesti virheellisen kuvan siitä, mitä moderni tilastotiede oikeastaan on. Tilastotiede ei enää ole ensisijaisesti valtion tilan ja poliittisen kannatuksen kuvailua prosenttiosuuksien, taulukoiden ja kuvien avulla. Se mikä lukion kurssista jää uupumaan on kertomus siitä, että tilastotiede on lukemattomien ilmiöiden mallinnusta todennäköisyyslaskennan keinoin ja, että nämä tilastolliset mallit

ympäröivät meitä kaikkialla. Ne suodattavat roskapostin, auttavat Googlea löytämään neulan heinäsuovasta ja varmistavat että syöpähoito on yhtä korkeatasoista kaikissa Suomen sairaaloissa. Vaikka tilastotiede onkin vakavasti otettavaa touhua, niin media tekee aina silloin tällöin ylilyöntejä tulkitessaan sen aikaansaannoksia sovellusaloilla, kuten oheinen PhD comicsin tarina havainnollistaa. Olen opettanut evoluutiota kuvaavien tilastollisten mallien teoriaa ja soveltamista useilla eri kursseilla viimeisten vuosien aikana. Se, että evoluutiotutkimus nojaa vahvasti tilastollisiin malleihin, tulee useimmille opiskelijoille yllätyksenä. Lähes yhtä suuri yllätys tuntui olevan se, että keskeisillä matikan kursseilla opittuja

- Ernst Haeckelin käsitys (julkaistu vuonna 1874) lajien sukulaisuussuhteista evoluutiopuun muodossa. - Aiemmin Charles Darwinin Lajien synnyssä myös hahmoteltiin evoluutioprosessia puun kaltaisena konstruktiona. -Vertikaalinen evoluutioprosessin kuvaus perustuu perimän muutoksiin jotka tapahtuvat perimän siirtyessä jälkeläisille.

6


lauseita voitiin käyttää suoraan evoluutiomallien tärkeiden ominaisuuksien todistamiseen. Tilastotieteilijät ovat itse asiassa olleet pioneereja tällä alalla. Yksi 1900-luvun tunnetuimmista teoreettisista tilastotieteilijöistä, Jerzy Neyman, johti ensimmäisen estimoitavissa olevan satunnaismallin evoluutioprosessille 1960-luvun lopulla. Olen varma siitä, että kaikki tunnette Charles Darwinin nimen evoluutioteorian isänä. On kuitenkin vähemmän tunnettua, että jo hänen isoisänsä Erasmus Darwin esitti täsmällisen hypoteesin evoluutiosta teoksessaan ”Zoonomia”. Mutta vasta Charles Darwinin teos lajien kehittymisestä sai aikaan laajemman pyrkimyksen kuvata evoluutiota mahdollisimman täsmällisesti. Vuonna 1874 Ernst Haeckel julkaisi kirjan,

jossa lajien sukulaisuussuhteita kuvattiin puun haarojen ja oksien avulla. Juuri puut diskreetin matematiikan olioina näyttelevätkin keskeistä roolia modernissa evoluutiomallinnuksessa, ja vertikaalinen evoluutioprosessin kuvaus perustuu perimän muutoksiin, jotka tapahtuvat perimän siirtyessä jälkeläisille. Bakteereilla ja viruksilla evoluutio tapahtuu kuitenkin osittain täysin erilaisten prosessien myötä verrattuna monisoluisiin eliöihin. Läpimurto tämän ymmärtämiseksi tapahtui Fred Griffithin kokeessa vuonna 1927, jonka tulokset julkaistiin seuraavana vuonna.

7


kuitenkin edelleen kun mallinnetaan bakteeripopulaatioiden perimän muutoksia, johtuen yllä kuvatusta horisontaalisesta perimän siirtymästä. Laajojen aineistojen analysointiin tarvitaan lähes välttämättä älykkäitä stokastisia algoritmeja, jotta luotettavia tuloksia saadaan ylipäätään aikaan. Yleisesti käytössä olevat tavanomaiset ns. Monte-Carlo-algoritmit ovat liian tehottomia, jotta suuria aineistoja kyettäisiin tarkastelemaan. Esimerkkinä vaikkapa alan johtava menetelmä muutaman vuoden takaa, jolloin bakteerien perimäaineistot olivat yleensä korkeintaan muutaman tuhannen emäksen pituisia ja kattoivat kymmenistä muutamaan sataan populaationäytettä. Tämänkaltaisella menetelmällä bakteerien koko genomin laajuista aineistoa analysoitaessa laskenta vaatii tyypillisesti noin kuukauden prosessoriaikaa, vaikka näytteitä olisi vain 10. Koska laskennallinen kompleksisuus skaalautuu eksponentiaalisesti näille malleille, vaatisi muutamien kymmenien näytteiden analysointi jo vuosia tai vuosikymmeniä.

Oheinen kuva havainnollistaa koetta, joka toteutettiin injektoimalla hiiriin erilaisia pneumokokkibakteerien kantoja. Tavallinen pneumokokki (kuvassa kanta S-II) tappaa hiiren päästessään sen verenkiertoon. Mikäli nämä pneumokokit altistetaan lämpökäsittelylle, niiden solut tuhoutuvat, ja kuolleita soluja sisältävä liuos on harmiton hiirille. Kun eläviä pneumokokkeja viljellään sopivasti laboratoriossa, niiden ominaisuudet muuttuvat, ja tämän seurauksena saatava kanta R-I on harmiton hiiriin injektoituna. Kokeen hämmästyttävä tulos syntyy, kun eläviä tyypin R-I pneumokokkeja sekoitetaan kuolleiden lämpökäsiteltyjen tyypin S-II solujen kanssa (jotka olivat itsessään harmittomia). Tästä yhdistelmästä syntyy nimittäin tappavia tyypin S-II pneumokokkeja! Ilmiön selitys on pneumokokkien kyky siirtää perimäänsä ympäristössään havaitsemia kuolleiden solujen DNA-pätkiä. Nämä pätkät sisältävät tyypin S-II tapauksessa juuri ne geenit, joiden tuotteiden seurauksena hiiret kuolevat. Periaatetta kutsutaan transformaatioksi ja sitä esiintyy myös monilla muilla bakteereilla, esim. meningokokeilla, jotka aiheuttavat vakavaa aivokalvontulehdusta. Transformaation lisäksi bakteereilla tunnetaan muitakin horisontaalisen geenisiirtymän mekanismeja, kuten transduktio, joka viittaa virusten eli bakteriofaagien eri isäntäsolujen välillä siirtämään perimään.

Tilastollista haastetta kuvailee hyvin se, että näissä malleissa on tällä hetkellä aineistosta riippuen miljoonasta miljardiin estimoitavaa parametria. Olemme tutkimusryhmässäni kehittäneet äskettäin uuden menetelmän, jonka avulla esimerkiksi yli 200 pneumokokin genominlaajuinen aineisto saadaan mallinnettua noin 2 tunnissa käyttäen 100 prosessoria rinnakkain. Ponnistelut menetelmän jatkokehitykselle ovat jo käynnissä, koska genomiaineistojen koko ja monimuotoisuus kasvaa huimaa vauhtia teknologisen kehityksen myötä. Bioteknologia, fysiikka, kemia, matematiikka, tietojenkäsittelytiede ja tilastotiede yhdessä avaavat meille ikkunan evoluution maailmaan, mitä ei voisi lainkaan nähdä ilman näitä ”tieteellisiä kakkuloita”! Lisätietoa tilastotieteen tutkimuksesta CSI:n maailmasta pöpöjen evoluutioon löytyy verkkosivuilta http://www. helsinki.fi/bsg/.

Evoluutioprosessien tilastollinen mallinnus on erittäin haasteellista puuhaa jo monisoluisten eliöidenkin tapauksessa. Laajat perimäaineistot ja monimutkaiset mallit edellyttävät nykyään lähes poikkeuksetta sadoilla prosessoreilla tehtävää rinnakkaislaskentaa ja tästä huolimatta luotettavien tulosten saavuttaminen voi kestää useita viikkoja. Tilanne vaikeutuu

Jukka Corander

8

K


KJYR

Tämä artikkeli kertoo KJYR-risteilystä. Parhaan lukuelämyksen takaamiseksi joitain yksityiskohtia on paranneltu tai muokattu hieman. Kaikki kuitenkin kävi suunnilleen näin:

Eräänä sunnuntaina kolmen jälkeen Helsingin Olympiaterminaaliin alkoi kerääntyä epämääräistä porukkaa. He olivat opiskelijoita, joiden suuntana oli KJYR, Kumpulan järjestöjen yhteisristeily vuosimallia 2012. Lukuisat moodilaiset parveilivat ympäriinsä pukeutuneena kummallisiin asuihin. Joukosta löytyi niin supermies, keijukainen kuin Maija Poppanenkin. Hyvissä ajoin etukäteen mainostettu satuhahmo-pukuteema oli saanut suuren suosion. Pikkuhiljaa innokkaat risteilijät pääsivät matkaan.

Kuvat ja teksti: Paula Bergman

Helsingin jäädessä taakse, alkoi valmistautuminen laivasuunnistukseen. Paula ja Heidi pitivät huolella suunniteltua rastia hytissään. Aiheena oli alias, mutta sanoja sai selittämisen lisäksi esittää pantomiimina. Ensimmäisenä paikalle saapui Moodin fukseista koostuva ryhmä. He olivat täynnä taistelutahtoa laivasuunnistuksen voittamiseksi. Aliaksesta he saivat täydet kymmenen pistettä ja lähtivät tehtävästä suoriuduttuaan tarmokkaasti jatkamaan matkaansa. Osa jäi kuitenkin hyttiin keskustelemaan bayes-päättelystä muiden tilastotieteilijöiden kanssa. Myös integrointi ja tasa-arvokäyrät olivat kuumia puheenaiheita, jotka keskeytyivät välillä suunnistusjoukkueiden saapuessa. Hytissä oli tiivis tunnelma, koska kaikki halusivat päästä mukaan keskusteluun ja

saada osansa terveellisestä punaherukkamehusta, jota muutama suunnistusjoukkue tarjosi kiitollisuuden osoituksena hyvästä rastista. Suunnistuksen päätyttyä porukka suuntasi tanssilattian pyörteisiin. Parkettien partaveitset esittelivät vuorotellen taitojaan, myös karaokea laulettiin. Kaikki kiirehtivät silti nukkumaan ennen puolta yötä, jotta olisivat aamulla pirteitä ja valmiita kiertämään Tukholman kaikki turistinähtävyydet. Aamulla Tukholmassa paistoi aurinko. Nauravaiset risteilymatkaajat astelivat eväsleivät laukussa ja kamerat kaulasta roikkuen ruotsalaiseen syysilmaan. Osa moodilaisista suuntasi ostoksille kauppakeskuksiin, osa päätti ajaa metrolla vanhaan kaupunkiin ja vähän sen ohi. Huolestunut kanssamatkustaja yritti T-Centralenin pysäkin

9


kohdalla saada heitä jäämään pois metrosta, mutta he vain jatkoivat, uudet ja kokemattomat maisemat silmissään siintäen. Niin mielenkiintoista kuin Slussenissa olikin, päätti tämä seikkailijaporukka suunnata kohti vanhoja tuttuja maisemia, takaisin vanhaan kaupunkiin. Siellä kun oli se kuuluisa karkkikauppa, josta saa tikkareita, jotka värjäävät kielen siniseksi. Tikkarit kourassa oli hyvä jatkaa matkaa. Tutuiksi tulivat kuninkaanlinna, Åhlens, monet mukulakivikadut ja Ruotsin lippu. Virkistävän iltapäiväkävelyn toivossa maailmanmatkaajat päättivät kulkea keskustasta takaisin satamaan jalan. Heidän luontaisella suuntavaistollaan matka taittui joutuisasti, eikä heidän tarvinnut pitää ainuttakaan vessataukoa. Takaisin laivassa ketään ei väsyttänyt. Onneksi

oli iPad ja siinä Menolippu-peli. Amerikan halki kulkevia pitkiä junareittejä rakennellessa aika kului kuin siivillä, ja illan tullen laiva kulki rauhallisesti. Aivan kuin merivesi olisi pysynyt paikoillaan, niin tyyntä matkanteko oli. Muovipussi sängyn vierellä oli vain mandariinin kuoria varten.

Seuraavana aamuna oli tunnelma sanalla sanoen haikea. Kyyneleitä pyyhittiin haikeana siitä, että risteily oli ohitse. Moodin fuksit muistuttivat toisilleen, että näkisivät pian uudestaan Analyysin luennolla. Ikävään ei siis ollut aihetta. Risteilynostalgia jäi sen sijaan kaihertamaan sydämeen. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!

10


MOODIN VUOSI Tänä vuonna Moodista tuli entistä upeampi, sillä Moodi muuttui vihreäksi! Hankimme tätä muutosta kuvaamaan uusia vihreitä haalarimerkkejä sekä mahtavan vihreän taskun haalareihin. Nettisivutkin ovat vihdoin päivitetty (melkein) ajan tasalle kiitos uuden design-vastaavamme! Moodi suunnitteli myös valtsikan puolen suosikkiopettaja Kimmo Vehkalahdelle oman haalarimerkin.

Moodista on tullut entistä poikkitieteellisempi, sillä olemme saaneet käyttöoikeuden Matluklusterille sekä järjestäneet peliiltoja, jonne kutsuttiin valtsikan ja Matlun puolen järjestöjä. Marraskuussa järjestimme Matrixin kanssa yhteissitsit. Lisäksi olemme tutustuneet muiden kaupunkien tilastotieteilijöihin approexcun merkeissä Turussa. Siellä vietimme päivän Turun tilastotieteilijöiden statistikalaisten kanssa. Moodin ja Matrixin hallitukset esittäytyvät yhteisitseillä. Urheilun puolella MoPSi kunnostautui taas jalkapallon, futsalin sekä sählyn saralla. Menestystä lähdettiin hakemaan sekä valtsikan että Kumpulan sählyturnauksissa. Menestystä tulikin, sillä kummassakin turnauksessa olimme kolmen parhaan joukossa. Kesällä järjestettiin katukorista kaikille moodilaisille, ja syksyllä lähdimme Statuksen kanssa kiipeilemään ja saunomaan. Syksyllä Moodin hellään huomaan saapui taas yllätysmäärä fukseja! Tuutorit ottivat heidät avosylin vastaan ja opastivat heitä käymään Kannun ja Matlun tapahtumissa sekä tutustumaan vanhempiin tilastotieteilijöihin. Tänäkin vuonna löytyi paljon aktiivisia fukseja, joista tulee varmasti tärkeitä jäseniä Moodille. Moodi huolehti opiskelijoiden oppimisesta järjestämällä Tilastollisen päättelyn kurssille tukikurssin. Moodi järjesti myös toivottavasti perinteeksi muodostuvan tilasto-illan, jossa vanhempi tilastotieteen opiskelija kertoi ymmärrettävästi jostain itseään kiinnostavasta tilastoaiheesta. Tänä vuonna Moodi on ollut aktiivinen uusien tapahtumien järjestäjä, mutta toki kaikki perinteisetkin tapahtumat järjestettiin, kuten synttärisitsit, fuksiaiset, puheenjohtajan vappubrunssi sekä MoPPeja. Moodilaiset ovat käyneet ahkerasti myös muiden ainejärjestöjen tapahtumissa. Tästä on hyvä lähteä ensi vuonna jatkamaan uuden hallituksen sekä uusien ideoiden kanssa! Teksti: Essi Wikman Kuva: Anni Malmberg

11


KUMPULAN UNICAFERAVINTOLOIDEN HENKILÖKUNTA ESITTELYSSÄ Kuvat ja teksti: Anni Malmberg

Unicafe-ravintoloiden tarjoamalla ruoalla on Helsingin yliopiston opiskelijoille suuri merkitys; joillekin opiskelijalounas on päivän ainoa lämmin ateria. Hyvästä ruoasta saamme kiittää tietysti Unicafeiden työntekijöitä. Niinpä esittelemme nyt teille, hyvät lukijat, Kumpulan kampuksen Unicafe-ravintoloista tuttuja kasvoja.

Haastatelluilta kysyttiin seuraavia kysymyksiä: 1. Kuinka kauan olet työskennellyt täällä? 2. Koulutus? 3. Mikä sinut toi tähän työpaikkaan? 4. Minkälainen on työn kuvasi? 5. Mitkä ovat työn hyvät ja huonot puolet? 6. Minkälainen on hyvä asiakas tai millä tavalla asiakkaan ei pitäisi käyttäytyä? 12


SICUM PHYSICUM PHYSICUM PHYSICUM PHYSICUM

Tanja Laaksonen 1. Tulin tänne viime vuoden tammikuussa. 2. Hotelli- ja ravintolasuurtalouskokki. Esimiehen erikoisammattitutkintoni on melkein valmis. 3. Olin ensin Fazerin Amicalla ravintolapäällikkönä. Olen ollut töissä myös Otaniemessä opiskelijaravintolassa. Ajattelin, että tämä työpaikka sopii minulle, koska minusta opiskelijoita on kiva palvella. 4. Olen ravintolapäällikkö. Työhöni sisältyy mm. työvuorolistojen suunnittelua sekä raaka-ainetilausten ja tarjoilutilaisuuksista huolehtimista. 5. Hyvä puoli on ehdottomasti työaikojen säännöllisyys. Lisäksi pidän leipomisesta, koska siinä näkee kätensä jäljen. Huonoksi puoleksi voisin laskea sen, että tiettyinä kellonaikoina täällä on aika kiireistä. 6. Hyvä asiakas jaksaa tervehtiä. Täällä on paljon ystävällisiä asiakkaita.

Saara-Leena Sormunen 1. Yhden vuoden ja neljä kuukautta. 2. Minulla on keittiöalan (catering) perustutkinto. Ammattinimikkeeni on palveluvastaava. 3. Muutin Helsinkiin ja sain täältä töitä. 4. Olen kylmäkkönä täällä. 5. Tämän työn hyviä puolia ovat se, että saa olla ja työskennellä ihmisten kanssa ja olla liikkeessä sekä työn monipuolisuus. 6. Joskus asiakkaiden kanssa on kommunikointiongelmia ja voi tuntua melkein siltä, ettei asiakas kuuntele.

Reija Salakari 1. Tammikuun puolesta välistä asti. 2. Ystäväni suositteli tätä työpaikkaa. Hän tiesi, että tänne haetaan kahvilatyöntekijää. 3. Leipurikondiittori. 4. Aamuvuoroon kuuluu mm. leipien hakeminen Chemicumista, kahvilan avaaminen sekä pöytien laittaminen valmiiksi. Keittiön siivous ja kassan hoito myös tietysti kuuluvat työtehtäviin. Iltavuorossa kassa lasketaan, kahvila suljetaan ja roskat viedään pois. 5. Täällä on hyvä yhteishenki ja mukavat työkaverit. Iltavuorossa voi joskus mennä myöhään, mutta siihenkin tottuu. 6. Hyvällä asiakkaalla on kassalle tullessaan lompakko ja opiskelijakortti valmiiksi esillä. Puhumattomuus ja se, ettei vastaa tervehdykseen, on ärsyttävää.

13


1. Kahdeksan kuukautta. 2. Olen opiskellut kemiaa ensin viisi vuotta Madridissa, sitten yhden vuoden Helsingin yliopistossa. 3. Muutin tyttöystävän mukana Suomeen. Työskentelin ensin Fazerin Amicassa, jossa myös tämän ravintolan ravintolapäällikkö oli töissä ja sitten seurasin häntä uuteen, tähän nykyiseen työpaikkaan. 4. Työhön kuuluu mm. salaattien valmistusta, kassan hoitamista ja kahvitilausten hoitamista. Työ on vaihtelevaa. 5. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä, asiakaspalvelusta sekä työn vaihtelevuudesta. 6. Hyvä asiakas on ystävällinen, kyselee kuulumisia ja pitää vertaisenaan. Huono asiakas odottaa ravintolan työntekijän toimivan kuin jokin kone ja pystyvän tekemään kaikkea samaan aikaan.

PHYSICUM

Jaime Ysern

Henri Piirilä

Taru Härmälä 1. Helmikuussa tulin Chemicumiin. Sitä aiemmin työskentelin Kruununhaan opettajan laitoksella sekä sitä ennen useissa muissa Unicafe-ravintoloissa. Olen ollut tässä työssä 13 vuotta. 2. Ravintolakokki ja leipuri. 3. Valmistuin 1999, ja tuli vain haettua Unicafelle. Se oli ensimmäinen oman alan työpaikkani. 4. Tiskaamine on tällä hetkellä tärkein työtehtäväni, mutta avustan myös kylmäkköä. 5. Nykyään huono puoli on se, että kaikessa pyritään säästämään. Työmäärä on lisääntynyt, mutta työntekijät ovat vähentyneet. Työstä on tullut henkisesti rasittavaa. Hyvänä puolena taas on vapaat viikonloput. 6. Toivon, että asiakas olisi ystävällinen ja iloinen. Tällä laitoksella on hyvin vähän äkäisiä asiakkaita. Vuosien varrella olen tavannut myös vaativia asiakkaita, ja jotkut ovat esittäneet turhia kysymyksiä.

14

CHEMICUM CHEMICUM CHEMICU

1. 5 vuotta. 2. Olen käynyt talotekniikan peruskurssin Vallilan ammattikoulussa. 3. Jouduin onnettomuuteen, jossa loukkasin käteni niin, etten voinut enää harkita kouluttautumista siihen ammattiin, johon olisi halunnut. Tulin tänne. 4. Laitan salaattipöydät valmiiksi ja salin kuntoon sekä hoidan kassaa. 5. Sekä työkaverit että asiakkaat ovat mukavia. Ruoan kanssa on kiva olla tekemisissä. Hyviä puolia on myös työn säännöllisyys ja vapaat viikonloput. Huonoja puolia ei oikeastaan ole. 6. Hyvä asiakas on iloinen ja positiivinen sekä helppo palvella. Mielipiteensä saa ilmaista.


XACTUM EXACTUM EXACTUM EXACTUM EXACTUM

Riina Viren 1. Kolmas syksy täällä. 2. Suurtalouskokki. 3. Ensimmäisen vuoden ajan olin täällä vuokratyöntekijänä ja sen jälkeen olen ollut talon omana työntekijänä. Tiesin heti, että haluan olla täällä töissä. 4. Työn kuvaani kuuluu asiakaspalvelu, ruokien kuumentaminen ja esille laitto, makeiden ja suolaisten ruokien valmistus, tiskaaminen, salaattien valmistus sekä salin hoito. Olen myös tämän ravintolan ympäristöagentti, joten käyn ympäristöaiheisissa kokouksissa tietyin väliajoin. 5. Työssäni hyvä puoli on sen monipuolisuus, ja huonoja puolia hektisyys sekä tämän ravintolan ahtaus. 6. Törkeä käyttäytyminen on ikävää, tosin hyvin harvinaista. Työntekijän ja asiakkaan välillä voi joskus olla näkemyseroja esim. sellaisesta tilanteesta, että ruoka on loppu.

Sanna-Mari Hietanen 1. Olen ollut Unicafella töissä vuodesta 2007. 2. Restonimi. 3. Piti vain saada työpaikka. 4. Ravintolapäällikkönä vastaan ravintolan johtamisesta, raakaainetilauksista, ruokien esille laittamisesta, yms. 5. Työssäni jokainen päivä on erilainen. Minusta on myös mukavaa saada olla tekemisissä ihmisten kanssa. Työ on haasteellista, jos useampi kollega on sairaana samaan aikaan. Mutta kaikesta selvitään. 6. Meillä on vain hyviä asiakkaita.

Minna Skog 1. Aloitin 2011 syksyllä. 2. Olin aiemminkin työskennellyt ravintola-alalla, joten tulin tänne. 3. Olen valmistunut Diakoniaopistolta lähihoitajaksi. 4. Aamulla valmistan lounassalaatit ja leivät. Loppupäivän vietän suurimmaksi osaksi kassalla. 5. Työajat ovat hyvät. Tykkään ihmisten parissa olemisesta. Välillä on kiireistä, mutta tavallaan pidän kiireessäkin työskentelystä. 6. Kaikki asiakkaat ovat hyviä. On hyvä, että he ovat kaikki erilaisia.

15


Salat julki!

Käänteisten menetelmien tilastotiede Puhe syntyy äänihuulivärähtelyistä, jotka suodattuvat suun läpi kulkiessaan vokaaleiksi ja muiksi äänteiksi. Kukaan ei ole kuullut puhdasta äänihuulivärähtelyä, koska vaikka mikrofonin voikin erityiskeinoin ujuttaa äänihuulten tienoille, ympäröivät kudokset vääristävät mittausta. Äänihuulisignaalilla olisi käyttöä esimerkiksi luontevan synteettisen puheäänen tuottamisessa tietokoneella, mikä puolestaan selkeyttäisi automaattisia kuulutuksia ja auttaisi äänensä menettäneitä ihmisiä. Puuttuvan alahampaan korvaaminen istutteella vaatii reiän poraamista leukaluuhun. Liian matala reikä ei johda tukevaan lopputulokseen, mutta liian syvä reikä vahingoittaa hermoa. Oikean poraussuunnan ja -syvyyden määrittämiseen tarvittava kolmiulotteinen tieto saadaan tomografisella röntgenkuvauksella, jossa kohdealueesta otetaan useita röntgenkuvia eri suunnista. Potilaalle pitäisi antaa mahdollisimman vähän säteilyä, mutta kuvien määrän vähentäminen tai kunkin kuvan annoksen pienentäminen johtaa laskennallisiin vaikeuksiin. Nämä kaksi esimerkkiä ovat käänteisiä ongelmia, joissa kiinnostavaa suuretta (äänihuuliherätesignaali tai hampaiston kolmiulotteinen rakenne) ei päästä mittaamaan suoraan. Tarjolla on ainoastaan epäsuoria mittauksia (mikrofoniäänitys, röntgenkuvat eri suunnista), joiden perusteella kiinnostuksen kohde tulisi rekonstruoida.

Toimin teollisuusmatematiikan professorina Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella, ja erikoisalani on käytännöllisten inversioongelmien laskennallinen ratkaisu. Yllämainittuun röntgenkuvantamisongelmaan törmäsin heti väiteltyäni vuonna 1999, jolloin siirryin silloiseen Instrumentarium Imagingiin töihin. Firma muuttui sittemin GE Healthcareksi ja edelleen Palodex Groupiksi, mutta tästä turbulenssista huolimatta kolmiulotteinen hammasistutesuunnittelun röntgenlaite saatiin markkinoille vuonna 2007. Äänihuuli-inversiotutkimus puolestaan tapahtuu Suomen Akatemian laskennallisen tieteen Lastuprojektin puitteissa yhteistyössä Aalto-yliopiston puheteknologia-asiantuntijoiden kanssa. Nämä kaksi ongelmaa voidaan ratkaista tilastollisen inversion avulla. Epäsuorasta mittauksesta saatu puutteellinen informaatio puetaan todennäköisyysjakauman muotoon samaan tapaan kuin maximum likelihood (ML) -menetelmässä. Käänteisen ongelman luonteen vuoksi ML-ratkaisu on epästabiili ja kärsii mittauskohinasta ja mallinnusvirheistä. Siksi ongelman ratkaisussa tarvitaan lisätietoa. Tilastollinen inversio yhdistää mittaustietoa ja muuta etukäteistietoa Bayesin kaavan avulla. Mittausdata mallinnetaan likelihood-jakaumalla. Valkoisen kohinan tapauksessa likelihood-jakauma on Gaussinen kellokäyrä korkeadimensioisessa parametriavaruudessa, ja vektorin todennäköisyys riippuu siitä, kuinka lähellä sitä vastaava (virtuaalinen) data on alkuperäistä mittausta.

16


Etukäteistieto puolestaan mallinnetaan priorijakaumalla, joka liittää parametriavaruuden vektoriin suuren todennäköisyyden, jos se on etukäteistiedon valossa uskottava, ja muutoin pienen todennäköisyyden. Bayesin kaava antaa posteriorijakauman, joka on verrannollinen likelihoodin ja priorin tuloon. Vaikka alkuperäinen inversio-ongelma onkin virheherkkä, posteriorijakauman analysoiminen

posteriori (MAP) -estimaatiksi. Sen laskennallinen määrittäminen on optimointitehtävä, ja hammaskuvantamisen tapauksessa optimointi tapahtuu yli seitsenmiljoonaulotteisessa avaruudessa. Tällainen laskenta vaatii ovelia algoritmeja ja järeähköä tietokonetta. Posteriorijakauman keskiarvoa kutsutaan conditional mean (CM) -estimaatiksi. Se on joissakin tapauksissa parempi kuin MAPestimaatti, koska CM-estimaatin määrittely käyttää hyväkseen koko todennäköisyysmassan jakaumaa eikä vain huippukohtaa. CM-estimaatin laskenta suoritetaan yleensä Markov chain MonteCarlo (MCMC) -menetelmillä, joissa suuri määrä parametrivektoreita arvotaan yksinkertaisten satunnaissääntöjen mukaisesti, ja saadusta jonosta otetaan keskiarvo. Yllämainittu puheäänen ”glottal inverse filtering” -ongelma on epälineaarinen inversio-ongelma, ja sen analyysiin CM-estimaatti soveltuu paremmin kuin MAP-estimaatti. Tilastollinen inversio on tutkimusaiheena hedelmällisessä vaiheessa. Mielenkiintoisia sovelluksia on tarjolla esimerkiksi lääketieteellisen kuvantamisen, ilmastomallien, seismografian, rahoituksen ja avaruustutkimuksen aloilla. Tietokonetehojen kasvaminen tuo yhä uusia laskennallisia lähestymistapoja mahdollisuuksien rajoihin. Teoriapuolellakin on tehtävää: tuntemattoman kohteen diskretisaation tihentyessä saavutetaan asymptoottisesti jatkuvia malleja, joiden erikoisista ominaisuuksista tunnetaan vasta pieni osa. Samuli Siltanen www.siltanen-research.net

on täysin stabiili tehtävä. Posteriorijakaumaa ajatellaan käänteisen ongelman täydellisenä ratkaisuna, mutta käytännön tilanteissa on syytä laskea jakaumasta jokin edustava estimaatti. Posteriorijakauman moodia kutsutaan maximum a

Lisätietoja on saatavilla sivuilla http://www. siltanen-research.net/project_Xray.html ja http:// www.helsinki.fi/speechsciences/synthesis/ samples.html sekä esitelmässä http://www. siltanen-research.net/Luxor_SS.pdf

17


Moodin

pikkujoulut Tässä pieni kertomus illan 5.12 tapahtumista Kuppalassa:

Porukkaa alkoi kerääntyä paikalle kello kuuden jälkeen. Tarjolla oli paljon hyvää naposteltavaa. Joulupuuro ja glögi lämmittivät mukavasti ja tekivät tunnelmasta jouluisen. Fuksit olivat suunnitelleet kaikenlaista hauskaa ohjelmaa. Jokainen juhlija pääsi onkimaan shotteja seinän viereen pystytetyn verhon takaa! Ohjelmaan kuului myös leikki, jossa osallistujat jakaantuivat neljän hengen joukkueisiin, joissa yksi osallistuja kieputti kolmen muun ympärille mahdollisimman nopeasti kokonaisen vessapaperirullan. Voittajajoukkue oli muita nopeampi varmaankin pyörimistaktiikkansa ansiosta.

Kuvat ja teksti: Anni Malmberg

Shottiongintaa!


Lisäksi fuksit kiittelivät vuoden tuutoreita sekä Moodin hallitusta, joiden ansiosta heidän syksynsä on ollut täynnä hauskoja tapahtumia ja he ovat päässeet tutustumaan tilastotieteen opiskelijoiden elämään. Sitten Moodin hallituslaiset pääsivät esittämään tiernapoikia!

Seuraavaksi tuutorit palkitsivat superfuksin. Kilpailu Jouni Erkkilän ja Niina Piepposen välillä oli melko tasaväkinen, sillä kumpikin oli kerännyt runsaasti pisteitä fuksipassiinsa. Niinan saamat pisteet uuteen hallitukseen liittymisestä ratkaisivat kisan lopulta hänen edukseen. Palkinnoksi hän sai karkkeja ja juotavaa. Superfuksi Niina Piepponen

Loppuillasta joulupukki tuli jakamaan lahjoja. Kiltit tilastotieteilijät odottivat kukin oman lahjansa saamista ja tuhmemmat varastivat lahjoja toisilta. Puoli kahdentoista jälkeen osa meni vielä jatkoille Bar IsoRoba 10:een. Juhlien onnistuneisuutta hehkutettiin vielä jälkeenpäin Moodin Facebook-sivulla.

19


HENKILÖKUVASSA

SIRKKA-LIISA VARVIOBIOINFORMATIIKAN

OPPIAINEVASTAAVA

Olen Siru, yliopistonlehtori, bioinformatiikan oppiainevastaava ja koordinaattori, luennoitsija, gradujen ohjaaja, ML-tilastotieteen byrokraatti, joka hoitaa opintokokonaisuuksien ja muualla suoritettujen tilastotieteen opintojen hyväksiluvut, opetusjärjestelyt, kaikenlaiset selvitykset. Taustani on biotieteissä, joskin ensimmäinen yliopistollinen opetustehtäväni, kauan sitten, oli tilastotieteen luennointi eläinlääketieteen opiskelijoille ja biologeille. Kun opiskelin genetiikkaa, paljon ennen nykyistä Big Data -epookkia, oli genetiikka yhtä kuin tilastotiede, eli genetiikan perusteet approbatur-tasolla olivat ikään kuin tilastotieteen perusteet ja cum laude -tasolla sitten hieman moniulotteisempaa tilastotiedettä. Myöhemmin tilastotieteen opiskelijana hämmentävä havainto: tämä kaikki oli jo genetiikassa. Nyt on tietenkin toisin, genetiikalla on oma substanssinsa. Vuonna 2001 siirryin Viikistä Rolf Nevanlinna instituuttiin professori Elja Arjaksen perustamaan tilastollisen genetiikan tutkimusryhmään. Bioinformatiikka, oppiaine, johon ensisijaisesti identifioidun ja jota emännöin, on matematiikan ja tilastotieteen laitoksen kolmas koulutusohjelma, yhteisin tutkintovaatimuksin tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa, laitoksilla yhteinen kansainvälinen bioinformatiikan maisteriohjelma. Mikä se on ja kannattaisiko vaihtaa siihen jos on kiinnostunut biometrian ja bioinformatiikan erikoistumislinjasta tilastotieteessä? Tämän kysymyksen on kuluvan syksyn aikana esittänyt minulle seitsemän tilastotieteen opiskelijaa. Ehkä siksi, että ML-tiedekunnan uusittu tutkintosääntö mahdollistaa kansainvälisiin maisteriohjelmiin vaihtamisen samalla proseduurilla kuin pääaineen vaihtamisen. Ei siis tarvitse enää osallistua työlääseen KV-hakuprosessiin. Niinpä onkin tässä oikea paikka selventää asiaa. Bioinformatiikan maisteriohjelma on tarkoitettu tilastotieteen ja/ tai matematiikan ja/tai tietojenkäsittelytieteen taustan omaaville siten, että kanditutkinnossa on näitä vähintään 60op. Ohjelma on pyörinyt viisi vuotta ja siinä on ollut (mukaan lukien tänä syksynä aloittaneet) 20 suomalaista opiskelijaa ja 40 opiskelijaa 22 eri maasta; mantereista Australialla ei toistaiseksi ole edustusta. Valmistuneita on toistaiseksi 42, suuri osa tavoitteen mukaisessa 2-2.5 vuodessa. Mitä he tekevät valmistumisensa jälkeen? Pari on lähtenyt takaisiin kotiin (Peruun ja Japaniin), pari tekemään väitöskirjaa muualle Eurooppaan

20


(Luxemburgiin ja Belgiaan), yhdestä en tiedä, loput ovat sijoittuneet erittäin hyvin juuri sinne minne ohjelman on heitä tarkoitus ollut kouluttaa: biotieteellisiin ja lääketieteellisiin tutkimusryhmiin analysoimaan dataa, ja lähes kaikille tämä työ on myös väitöskirjaan tähtäävää. No, kun näin hyvin menee, niin miksi en ole kenellekään sanonut: juu, vaihda bioinformatikan maisteriohjelmaan. Enhän minä niin voi tehdä, koska loukkaisin länsimaisen yliopistolaitoksen perusarvoa, akateemista vapautta, jonka monenlaisista määrittelyistä HY:n opettajana katson velvollisuudekseni noudattaa kanslerimme sanamuotoa: ”… akateeminen vapaus merkitsee valintojen ja vastuun antamista opiskelijoille…”. Mielestäni opettaja ei koskaan saa sanoa opiskelijalle: vaihda pääainetta (tai: vaihda tiedekuntaa). Opintoneuvonta, esimerkiksi opastus sivuaineiden valinnassa, on tietenkin täysin toisenlainen asia, ja siihen opettaja on velvollinen. Lisäksi on huomioitava, että onko syytä sanoa, että tilastotieteestä valmistuneilla menisi huonosti. Tuskinpa! Olenkin antanut kaikille vastauksen: ihan itse sinun on mietittävä haluatko tutkintotodistuksen, jossa lukee, että olet maisteri tilastotieteestä, biometrian ja bioinformatiikan linjalta vai että oletko maisteri bioinformatiikan kansainvälisestä maisteriohjelmasta. Molemmat lienevät hyviä tutkintonimikkeitä. Syventävien pakolliset kurssit eivät ole samat (tämä tarkoittaa kursseja noin 10op verran), mutta kaikki muu voikin sitten olla suunnilleen samaa kurssitarjontaa. Varsinkin jos on kandivaiheessa ollut joku bio-sivuaine. Opetustyöni sijoittuu suurimmaksi osaksi tietokoneluokkaan. Data-analyysi on keskeistä, samoin tukeutuminen tuoreisiin tieteellisiin julkaisuihin – alalla tiedon puoliintumisaika ei ole kovin pitkä, ja oppikirjatyyppinen lähestymistapa mielestäni ei sovelias. Opetuksen ja tutkimuksen rajapintaa on gradujen ohjaus, minulla 15 kpl viimeisten parin vuoden aikana. Bioinformatiikan gradut tehdään tutkimusryhmissä Meilahden tai Viikin tiedekuntien tai THL:n tutkimusryhmissä, joihin neuvottelen opiskelijoille työpaikat. Osa liittyy tutkimusprojekteihin, joissa itselläni on myös jonkinasteinen tutkimuksellinen yhteistyörooli. Oma tutkimukseni on aina liittynyt tavalla tai toisella tilastolliseen genetiikkaan ja genomiikkaan, kohteina/mallieliöinä (alkaen vuosikymmenten takaa, järjestyksessä): vesimittarit, kimalaiset, ampiaiset, muurahaiset, simpukat, äyriäiset, täpläverkkoperhonen, lehmät, lampaat, siat, porot, metsäpeurat, kuusi, mänty, koivu, lapsuustyypin diabetes ja immuunijärjestelmän geenit yleisesti, sekä infektiotauteja aiheuttavat bakteerit. Alussa mainitsin myös kaikenlaisten selvitysten kuuluvan toimenkuvaani. Esimerkiksi: Mitä ne jotka ovat ottaneet ML-tilastotieteen koulutuspaikan vastaan, ovat ruvenneet tekemään, opiskelemaanko tilastotiedettä? Enenevässä määrin kyllä, siis opiskelemaan. Tilastotieteen historia ML:ssä alkaa vuodesta 2006, kiintiöllä 25 opiskelupaikkaa. Kiintiö on aina täyttynyt, mutta 2006 vain yksi rupesi oikeasti opiskelemaan tilastotiedettä, vuonna 2007 kaksi, 2008 viisi, 2009 kaksitoista, 2010 kahdeksantoista, 2011 kaksikymmentäkolme. Niistä, jotka eivät ole tilastotieteen koulutuspaikalla ruvenneet opiskelemaan tilastotiedettä vaan jotain muuta (tai ei mitään HY:ssä), vain kaksi on ilmaantunut myöhemmin psykan opiskelijoiksi, eli ML:n tilastotieteen opiskelupaikan status ei näyttäisi olevan sama kuin valtsikan. Toinen tuore minulle langennut selvitysurakka koskee tilastotieteen opetusta Helsingin yliopistossa muualla kuin tilastotieteen oppiaineen puitteissa ML:ssä tai valtsikassa: HY:n eri tiedekunnista ja laitoksista olen löytänyt 57 erilaista tietyn oppiaineen substanssiin kohdennettua tilastotieteen kurssia. Se on – aika monta. Rehtori on asettanut työryhmän pohtimaan tilastotieteen verkostorakennetta. Tilastotieteellä on rooli kaikilla tieteenaloilla.

21


EKOPALSTA Ilmastonmuutos on varmaan jokaiselle tuttu sana. Ehkä jopa niin tuttu, että sillä alkaa olla ärsyttävän trendin sointi. Jokainen valveutunut ja valveutumatonkin tietää, että ilmasto lämpenee ja se on meidän syytämme, meidän jokaisen, jotka ostamme ja syömme ruokaa, liikumme paikasta toiseen, jopa kärsimme silloin tällöin ilmavaivoista. Mutta mistä tässä hössötyksessä oikein on kyse ja ovatko asiat tosiaan niin huonolla tolalla?

Kuva ja teksti: Paula Bergman

22


Lähdin ottamaan asioista selvää Heurekaan KlimaX-näyttelyyn, joka johdattaa kävijänsä käytännön kautta kokemaan, millaisia vaikutuksia ilmaston lämpenemisellä voi olla ja mitä tavallinen ihminen voi tehdä hillitäkseen radikaalia muutosta. Ennen näyttelytilaan astumista oli puettava jalkaan suuret keltaiset kumisaappaat. Se tuntui hieman hämmentävältä, mutta syy selvisi pian. Koko näyttelytilaa peitti reilun 10:n sentin paksuinen vesikerros ja kaiken keskellä oli valtava jääkuutio, joka suli sulamistaan. Se teki kaiken heti konkreettisemmaksi kuin tavallinen tylsä tietoisku olisi tehnyt. Näyttelyn sanomaan oli helpompi suhtautua sen ansaitsemalla vakavuudella. Veden keskellä kahlatessa sai tutustua erilaisiin teksteihin, kuviin, graafeihin ja muihin esitystapoihin, jotka antoivat paljon tietoa ilmastonmuutoksesta. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin se, että ilmastonmuutosta ei voi kokonaan enää estää. Sitä voidaan kuitenkin hillitä ja sen eteneminen on mahdollista pysäyttää. Valitsemalla vaikkapa maalämmön kotiinsa öljylämmityksen sijasta tai vähentämällä naudanlihan kulutusta on jo oikeilla jäljillä. Kerrankin tällaisesta tietoiskusta jäi sellainen tunne, että syyttävällä sormella ei osoitella ketään erityistä, vaan KAIKKI voivat tehdä jotakin, KAIKKI ovat tässä liemessä yhdessä. Näyttelyssä oli nähtävillä myös WWF:n kanssa tuotettuja ”Minä ja ilmastonmuutos”-videoita, joissa kuullaan kuinka eräät julkisuuden henkilöt ovat pienentäneet omaa hiilijalanjälkeään. Samoja videoita voi katsoa myös Internetissä osoitteessa wwf.fi/earthhour. Videoiden henkilöihin on helppo samastua, sillä heidän tekonsa ovat kovin arkipäiväisiä. Ehkäpä minäkin voisin miettiä vähän tarkemmin ennen kuin raahaan kotiin kauppakasseittain ruokaa epävarmana siitä, mitä oikeastaan aion syödä. Tai kenties voisin lähteä reilaamaan sen sijaan, että pyrähtäisin Pariisiin lentokoneella. Selvisi, että yksittäisen ihmisen teoilla on todella vaikutusta ja kysymys siitä, ovatko asiat todella niin huonolla tolalla, sai myös vastauksen. Oheisessa kuvassa näkyy maapallon keskilämpötilan vaihtelu 1800-luvulta tähän päivään. Oikeassa yläkulmassa katsotaan tulevaisuuteen: Käyrä voi jatkua karkeasti kolmella mahdollisella tavalla. Riippuu täysin meistä, mikä näistä vaihtoehdoista käy toteen. KlimaX-näyttely on esillä Heurekassa 3.2.2013 saakka.

23


Tyyppiarvo 4 / 2012