Page 1

TYYPPIARVO 4 / 2007

tyyppiarvo00.indd 1

1.12.200 20:13:


Pääkirjoitus Vuosi 2007 lähenee loppuaan. Uusi hallitus on valittu. Tyyppiarvokin saa motivoituneen uuden päätoimittajan, kun tämän vuoden puheenjohtajana toiminut kaimani ottaa vastuun lehdestä. Mitä tästä vuodesta jäi käteen? Musiikkilehdet ja nykyisin myös monet muut julkaisut julkistavat vuoden lopussa vuoden parhaimmat asiat. Listafriikkinä on aina hauska katsoa miten ammattilaisten mielipiteet korreloivat omaan makuun. Jotta tilastotieteen lehdessäkin olisi pitkästä aikaa listoja, päätin valita Moodin vuoden parhaimmat tapahtumat. Moodin vuoteen mahtui useampikin huippuhetki. Uusi hallitus saa yrittää pistää paremmaksi. 5.Mari Idolsissa Viime keväänä TV:ssä näytetyn Idolsin kolmannen kauden alkukarsinnat käytiin jo vuoden 2006 lopussa. TV:stä Idols alkoi kuitenkin tulla vasta tämän vuoden alussa, joten viitos sijan saa itseoikeutetusti tuutorinakin kunnostautuneen Marin Idols-esiintyminen. Se, että joku moodilainen menee telkkarin laulukilpailuun ja pääsee vieläpä alkukarsinnoista jatkoon, riittäisi itsessään jo maininnan arvoiseksi. Marin esitys nousi kuitenkin klassikoksi Ari Koivusen Kirka-esityksen rinnalle. TV:ssä näytetty Maammelaulu ja sen jälkeiset Jone Nikulan ylidramaattiset tenttaukset ja jatkopaikkalapun ryttäämiset olivat kuumottavinta katsottavaa koko keväänä. Jatkokarsinnoissa Maria ei valitettavasti näytetty. 4.Loopin’  Louie Hessu raahasi syksyn ensimmäiseen Kuppalassa pidettyyn illanviettoon paristoilla toimivan lentokonepelin, jossa yritetään pudottaa toisten kanoja. Omia kanoja suojellaan mailalla, jota on syytä painella aina lentokoneen lähestyessä. Aivan käsittämättömän suosion saanut peli löytyy tällä hetkellä monen moodilaisen hyllystä. Loopin’ Louie sisällytettiinkin myös mailapeliturnaukseen. Ala-saunalla olleilla jatkoilla pelistä yritettiin saada kaikki irti. Uusien lyöntitekniikoiden lisäksi kokeiltiin uusia variaatioita, kun peliä pelattiin aluksi silmät kiinni ja sen jälkeen koko sauna pimeänä. 3. Risteilyt

Vuonna 2007 Moodi risteili sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Keväällä ollut Tallinnan risteily oli virallisesti Kannun risteily. Käytännössä risteilylle lähteneestä porukasta suuri osa oli moodilaisia. Risteily osoittaitui aika perinteiseksi opiskelijaristeilyksi. Astetta legendaarisempi risteily oli matka Tukholmaan. Hyttien vakiovieraaksi ilmaantui eräs laivan työntekijä. Järjestyssääntöjä kertaillut herrasmies heitteli muun muassa tuoleja ja takavarikoi porukoiden juomia.

2. Kwaidan Mikä ihmeen Kwaidan? Maaliskuussa Moodi -        yritti harrastaa korkeakulttuuria menemällä \ katsomaan japanilaista nykytanssiesitystä Suo- \ men Kansallisoopperaan Alminsaliin. Uusi kult---tuurivastaava varasi hyvissä ajoin kaksikymmen-tä lippua, jotta saimme maksimaalisen ryhmäalennksen. Tilaisuuteen paikalle selviytyi lopulta kolme henkilöä, joista suurin osa vieläpä ilmoitti harkinneensa loppuun asti tilaisuuden väliinjättämistä. Epävarmuus joko siitä pitääkö lippu joka tapauksessa maksaa tai siitä kenelle peruuttamisesta piti ilmoittaa sai kolmikon kuitenkin paikalle saapumaan. Itse esitys tyrmäsi Alminsalin yleisön täysin. Esityksen jälkeen olisi ollut kahvitarjoilu ja keskustelutilaisuus. Moodilaiskolmikko löytyi kuitenkin ratikkapysäkiltä välittömästi esityksen jälkeen. Tyrmäys oli ollut täydellinen, sillä sanaakaan ei vaihdettu. 1.Mökkireissu  Järvenpäähän Vuoden ykköstapahtumasta ei ole epäselvyyttä. Tammikuussa järjestty, jo tuoreeltaan klassikoksi julistettu tapahtuma sisälsi kaiken mahdollisen. Vahvasti sensuroitu kuvaus tapahtumista kerrottiin jo vuoden ensimmäisessä lehdessä Markuksen piirtämässä loistavassa sarjakuvassa. Aliaksen pelaamisen, saunomisen ja avantouinnin lisäksi tapahtuma sisälsi aika paljon muutakin. Aamuyön tunteina kuultiin muun muassa mitä pystyy valmistamaan foliosta. Toisessa mökissä taas pelättiin keskellä lattiaa olevasta järjettömän suuresta kolosta tulevan mörköjä. Petri Peltonen 2

tyyppiarvo00.indd 2

1.12.200 20:13:


Sisällys Pääkirjoitus 2 Puhis 4 Graduesittely 5 Tilastojuttu 6 Vaihtarijuttu osa 2 8 Moodin pikkujoulut 10 Leffajuttu 12 10 vuotta sitten 13 Kuvia 14

TYYPPIARVO 4/07 - 23. vuosikerta - 74. numero Päätoimittaja: Petri Peltonen Toimittajat: Markus Grönfors, Marja Snellman, -Eija-Leena Koponen, Petri Tiihonen, Heikki Hyhkö Taittajat: Petri Peltonen, Katri Tikkanen Kansi ja kuvitukset:Katri Tikkanen Painopaikka: Multiprint, Otamedia, Painos: 100 kpl

tyyppiarvo00.indd 3

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Puhis Vähän aikaa sitten Englannissa uutisoitiin aavistuksen verran oudosta tapahtumasta. Britannian verohallinnon virkamies lähetti kaksi cd-levyä postin kautta valtiontalouden tarkastusvirastolle. Cd:t sisälsivät yhteensä noin 25 miljoonan brittiläisen tietoja, sillä niissä oli lapsilisätiedot lähes kaikkien alle 16-vuotiaiden ja heidän huoltajiensa osalta. Pakettipa ei koskaan saapunut perille, ja nyt levyt ovat kateissa. Eikä pojilla sitten sattunut olemaan edes varmuuskopioita sukan varressa. Kaikki tietoturvamääräykset paukkuivat kyllä oikein rankammalla kädellä. Koko episodi on ollut kauttaaltaan aika absurdi. Ihmisen tyhmyydellä ja ammattitaidottomuudella ei ilmeisesti ole mitään rajaa. Haluaisin sanoa kädestä päivää tälle virkamiehelle, joka oli kyseisessä tapahtumaketjussa pääosassa. Koulutus on kannattanut ja kaikki tärkeimmät työelämäominaisuudet on ilmeisesti omaksuttu. Ylimmälle johdolle ja valtiolle voi tietysti nostaa hattua, koska toivat asian julkisuuteen ilman sen suurempia salailuja. Ei heillä kyllä toisaalta ollut mitään muutakaan tehtävissä, mutta onhan niitäkin tilanteita nähty, joissa yritetään kieltää kaikki viimeiseen asti. Marraskuun ja joulukuun vaihteessa Nokialla pääsi jätevettä normaalin vesijohtoveden sekaan, mutta tiedotus asiasta tuli todella pahasti jälkijunassa. Lopputuloksena satoja ihmisiä joutui hakeutumaan sairaalahoitoon. On ymmärrettävää, että mekaaniset laitteet eivät kestä loputtomiin.

tyyppiarvo00.indd 

On kuitenkin ihmeellistä, että asukkaita ei jostain syystä viitsitty informoida asiasta sen vaatimalla vakavuudella. Helpointa neuvomista on tietysti jälkeenpäin neuvominen. Tätä harrastaa aivan jokainen, ehkä jopa allekirjoittanutkin. Virheitä sattuu, mutta välillä maailman ja ihan jopa Suomenkin tapahtumat ovat kyllä aivan naurettavia. Moodin osalta vuosi 07 alkaa olemaan paketissa, ja voimme aloittaa kurkkimisen seuraavan vuoden puolelle. Haluan onnitella vuoden 2008 hallitusvirkailijoita, ja toivottaa onnea tulevalle virkakaudelle. Eivätkä vanhemmat konkaritkaan varmasti vielä minnekään häviä, vaikka virallista titteliä eivät omistakaan. Ensi vuosi käynnistynee perinteisellä Moodin mökkimatkailulla, jonka jälkeen vuosijuhlat kokoavat ison kasan tilastotieteilijöitä yhteen lauantaina 16.2. Edellisessä Tyyppiarvossa taisin manata vähälumisuutta, ja nyt kun maa on ollut jo useamman päivän ajan valkoinen, niin en löydä talvikenkiäni mistään. Sulaisivat nyt vaan pois... Toivotan jokaiselle moodilaiselle oikein hyvää joululomaa! -Petri Tiihonen



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Pikku G:n seikkailut Elokuussa 2007 marssin valtiotieteellisen tiedekunnan opintotoimistoon kainalossani sipaisu Nivea pearl beauty -deodoranttia sekä kaksi kulmalukkokansioon sullottua gradua, joiden molempien kansilehdessä luki “Case definition of Pneumococcal Pneumonia – a Latent Class Analysis approach”. Toinen niistä matkaisi raadeltavaksi arvostelijoille ja toinen tahmatassujen lämittäväksi kirjastolle. These are their stories.

prinssi Williamia) odotella – ei se tule. Itse ainakin kiinnostuin koko ajan enemmän ja enemmän tutkimuksesta ja itse menetelmästä.

Barbaran päiväkirja

Graduesittelyssä kuuluu aina kertoa, että mistä se idea sitten oikein lähti. Voisin toki sanoa, että eräänä päivänä halusin vain muodostaa pneumokokin aiheuttamalle keuhkokuumeelle tapausmäärittelyn nähtyäni aivan valloittavan yskösnäytteen ratikan lattialla. Totuus on kuitenkin jotain muuta. Toukokuussa 2005 olin päätynyt Kansanterveyslaitokselle harjoitteluun. Kesän lopussa tallustellessani viattomana rokoteosaston kahvihuoneeseen, minut palkattiin osa-aikaiseksi tutkimusassistentiksi ikäihmisten keuhkokuumetutkimukseen. Tutkimuksessa pyritään monen muun asian lisäksi selvittämään keuhkokuumeen etiologia, eli sitä, että mikä pöpö sen taudin nyt sitten aiheutti. Ongelman voisi tiivistää seuraavasti. Tutkimukseen osallistuvat keuhkokuumeesta kärsivät mummot ja papat antavat yskös-, nenänielu, veri- sekä virtsanäytteitä. Näytteet analysoidaan käyttäen lukuisia erilaisia tosi siistejä mikrobiologisia menetelmiä, joista en ymmärrä paljoakaan. Nämä testit antavat kukin joko positiivisen tai negatiivisen tuloksen, jolloin 20 eri testistä voidaan muodostaa aika pirun monta* kombinaatiota. Yhden testin tulos voi olla oikea positiivinen, väärä positiivinen, oikea negatiivinen tai väärä negatiivinen. Ongelma onkin se, että koska emme tiedä onko mummolla pneumokokin aiheuttama keuhkokuume, emme myöskään tiedä, onko testin antama tulos oikea vai väärä, mikä taas johtaa siihen, että testien sensitiivisyyksiä ja spesifisyyksiä ei voida laskea tavanomaisin keinoin. Tähän ongelmaan ratkaisun tarjoaa latentin luokan analyysi, jossa testien sensitiivisyyksiä ja spesifisyyksiä estimoidaan havaittujen testituloskombinaatioiden avulla. Lähimmän esimieheni ehdotuksesta lähdin sitten tekemään graduani tästä kiinnostavasta aiheesta. Joten siitä se idea sitten lähti, valmiina pureskeltuna, muottiin runnottuna. Vaikka oma luovuus jäi ehkä vähemmälle, niin tällainen ratkaisu sopi minulle mainiosti. Sain hyvää ohjausta, koska työnantajani oli kiinnostunut tuloksista ja pystyin keskittymään itse asiaan. En toki suosittele ottamaan vastaan mitä tahansa aihetta, mutta turha Maikin valmistumisen kunniaksi on kotona visiota (tai

tyyppiarvo00.indd 

Graduesittelyssä kuuluisi varmasti kertoa liioitellun itsevarmasti, suorastaan pöyhkeästi käyttämistään tilastollisista menetelmistä. Latentin luokan malli on kerrassaan suloinen ja helppo ymmärtää, mutta en vain millään koe innostavaksi sukeltaa sen syvimpiin syöverihin tässä ja nyt. Nimittäin, vaikka gradun palauttamisesta on kulunut jo kuukausia, olen edelleen aika kyllästynyt siihen. Lisäksi sukeltaminen on kallis ja vaarallinen harrastus. Kirjoitusprosessi, johon meni ehkä neljä kuukautta, ei ollut mitenkään hohdokasta aikaa elämässä. Toki siihenkin kuului riemua, hetkiä, jolloin kaikki oli selvää ja hienoa ja luulin olevani maailman kuningas, mutta pääasiallisesti se oli joko tylsää tai kurjaa. Aikataulut painoi päälle ja muitakin töitä oli tehtävä. Ulkona paistoi aurinko ja jo gradunsa aikoja sitten jättäneet ihmiset olivat lomalla. Joten mikä onkaan neuvoni sinulle, nuori graduntekijä? Kirjoita talvella hyvä ihminen. Olet silloin muutenkin kalpea. Graduni arvostelun yhteydessä koin hämmentäväksi sen, että laitokselta ei tuntunut löytyvän toista tarkastajaa. Käsittääkseni meidän laitokselta ei ole varsinaista tunkua ulos, joten luulisi nyt henkilökunnan ehtivän lukea 59 sivua varsin kiinnostavaa tekstiä (nyt olen pöyhkeä). Mielestäni systeemissä on jotain vikaa, jos opiskelija joutuu ottamaan yhteyttä opintotoimistoon, koska laitoksen määräämä tarkastaja ei ole halukas suorittamaan annettua tehtävää tiedekunnan määräämän aikataulun rajoissa. Pahimmassa tapauksessa valmistumiseni olisi lykkääntynyt kuukaudella, mikä olisi tarkoittanut minulle taloudellisia tappioita. Lisäksi minusta tämä on myös periaatteellinen asia: jos opiskelijoita vaaditaan pitämään aikatauluista kiinni, ei henkilökunnalta voi odottaa kuin samaa! Onnekseni Elja Arjas ystävällisesti suostui varsin lyhyellä, muutaman päivän, varoitusajalla tarkastamaan graduni, joten valmistuin aikataulun mukaisesti lokakuussa. Tästäkin huolimatta haluan sanoa murrr murrr laitokselle. Pitäkää meistä vähäisistä opiskelijoista parempaa huolta! Marja “Maikki” Snellman * pirun monta: 2^20

mm. U37:n nimi vaihdettiin.



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Tilastotieteen suuret ja tuntemattomat Monien mieltä on askarruttanut se pimeä puoli, jonne kukaan moodilainen ei ole vielä uskaltautunut. Keitä ovat ne matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tilastotieteen opiskelijat, jotka lymyävät Komeron kätköissä? Mikä sai heidät hylkäämään valtiotieteellisen vetovoiman ja hakeutumaan piiloon varjojen maille? Onko se kuuluisa ruoho sittenkin vihreämpää siellä aidan toisella puolella? Päätin lopulta, että kunnon tutkiva journalisti soluttautuisi näiden ihmisolioiden joukkooon ja ratkaisisi kaikki valloillaan olevat mysteerit. Edessä olikin tiukka haastattelukierre ja tutkimustulosten analysointi, jossa ihmeteltäisiin miksi he valitsivat tämän meille niin vieraan toimintamallin. Tehtävä ei ollut helppo miltään kantilta, mutta ahkera työnteko onneksi palkitaan aina. Kysyin laitokselta mahdollisuutta tehdä tutkimustuloksista myös harjoitustyön, jolla saisin korvattua roikkumaan jääneen tilastotieteen johdantokurssin. Virallista vastausta ei ole vielä kuulunut, mutta odotukset ovat korkealla.

K:Miksi hait Helsingin yliopistoon lukemaan tilastotiedettä juuri matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan,etkä valtiotieteelliseen tiedekuntaan?

Haastattelin tutkimusta varten kolmea opiskelijaa, jotka ovat erilaisissa vaiheissa opinnoissaan. Olin laittanut ilmoituksen tutkimuksesta ilmoitustaululle, lineaarialgebran koetulosten päälle. Toivoin, että tällä tavalla tavoittaisin mahdollisimman monen tilastonikkarin mielenkiinnon. Yhteydenottoja tulikin valtavat määrät, mutta valikoin päältä vain parhaat. Jos et uskonut edellistä, niin sallittakoon se. Oikeasti sain yhteyden kolmeen opiskelijaan opetuskehitystyöryhmän kautta. Tässä huomasimme jälleen, että yhteydet erilaisiin instituutioihin ovat aina hyödyllisiä.

V: Normaalijakauma, jos joku jakauma saisi olla minä, niin se olisi normaalijakauma.

V:Sisäinen anarkistini halusi kapinoida valtiota vastaan. Lisäksi harvat asiat kuulostaa tylsemmältä kuin matemaattis-luonnontieteelliset aineet, mutta valtiotiede nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä. K:Mitkä ovat päämääräsi tilastotieteen opiskelun suhteen? V:Normaalin elämän viettäminen on melko iso asia siinä. En ole vielä sisäistänyt kuinka nämä kaksi ah niin isoa asiaa saa sovitettua yhteen. K: Jos olisit jakauma, niin mikä jakauma olisit?

K: Onko laitoksen opetustarjonta vastannut odotuksiasi? V: Opetustarjonta aiheuttaa miltei älyllisiä orgasmeja, on se vaan niin hulppeaa että. Toki aina löytyy parantamisen varaa. K: Miten Komerosta saataisiin viihtyisämpi paikka? V: Turhaa kamaa vois heittää pois niin mahtuu asustamaan.Tämä pätee ainakin omaan komerooni, eiköhän se ole aika yleispätevä ratkaisu, oli kyseessä sitten minkälainen komero tahansa

Petteri Ruotsalainen, Juhani Virtanen ja Satu Cuento viettivät seurassani leppoisan iltapäivän perjantaina 30.11.2008. Tarjosin heille Unicafen juuresmureke-illallisen, joka saikin heidät vastaamaan innolla uteluihini. He halusivat myös täydentää kysymyskavalkadia keksimällä itse itselleen kysymyksiä, koska heidän mielestään en osannut tuoda esille kaikkia heille läheisiä asioita. Tästä hyvästä jälkiruoaksi kaavailemani puolukkarahka jäi tarjoilematta.

K: Mitä mielikuvia Moodi herättää sisälläsi? V: Aivan loistava, suorastaan uskomattoman upea.homma hoituu niin hyvin että moodi eduskuntaan ja vaikka presidentiksi. Enpä keksi oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa tästä hulppeasta ja ilmiömäisestä ilmiöstä.

Olin ajatellut lopullisia päämääriäni, ja kaikista kaukaisimpana haaveena siinsi mahdollinen kanditaatin tutkielma, jossa voisin ehkä käsitellä tutkimustuloksiani epäjatkuvan regressiomallin avulla. Tässä artikkelissa keskityn kuitenkin vielä perustavaa laatua oleviin tunnuslukuihin ja grafiikkaan. Vankalle peruspohjalle on myöhemmin helppo rakentaa tavoitteellisempia päämääriä.

K: Keksi itsellesi kysymys, ja vastaa siihen? V: Onko mahdollista syödä liikaa joulukinkkua? Ei, tätä ilmiötä ei ole todettu tapahtuneen koskaan, vaikka moni väittääkin tätä tehneen seuraavan vuoden puolella. K: Terveisesi Tyyppiarvon lukijoille: V: Olkoon kinkkunne sopivan mureita ja riisipuuronne sakeaa.tiptap ________________________________________________

Haastattelua vaikeutti aavistuksen verran Satu Cuento, joka oli vähän hiljaisempaa sorttia. Hänellä oli myös vaikeuksia pysytellä vaatimissani rajoituksissa, sillä ”En samaa, enkä erimieltä”- vastausvaihtoehtoa sai käyttää vain kerran. Satu käytti optionsa jo haastattelun aikaisessa vaiheessa, joten jouduin muistuttamaan häntä tilanteen vakavuudesta useampaan otteeseen.

Tutkimustulokset kertovat omaa kieltään: Opiskelijat eivät kaipaa niinkään valtiotieteellistä näkökulmaa, koska tästä syystä he juuri hakivat Kumpulan maisemiin. Moodin vetovoima oli kuitenkin kiistaton, ja tätä hyväksi käyttäen myin heille vuosijuhlalippuja tiukkaan ylihintaan. Budjetti on nyt kasassa.

Petteri Ruotsalainen oli onneksi huumorimiehiä, joten palkkioksi tästä päätin julkaista yksityiskohtaisemmin hänen mietteitään:

tyyppiarvo00.indd 



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Opiskelijat olivat melko tyytyväisiä opetustarjontaan, sillä kun heiltä kysyttiin mielipidettä asiasta asteikolla Hyvä-huono, niin vastausten keskiarvo oli 10,33. Kaikilta vastaajilta löydettiin myös hämmästyttävä yhtäläisyys, sillä kaikki vastaajat ilmoittivat lempiharrastuksekseen moottoriurheilun. Toisena vaihtoehtona ollut avantosukellus ei saavuttanut suurta suosiota. Osa kysymyksistä aiheutti kuitenkin ankaraa kritiikkiä vastaajien keskuudessa: Olin ilmeisesti unohtanut äidinkielen kurssilla opitut pilkkusäännöt, jota pahoittelen syvästi. Lupaan mennä kertauskurssille, että tällainen ei pääse ikinä enää toistumaan.

tyyppiarvo00.indd 

Onko olemassa huonoa tilastotiedettä? Ehkä. Vaikka tarinamme tilastotieteilijä olikin tutkimuksessaan aika ajoin hiukan pihalla, niin Petteri Ruotsalaisen haastattelu on nimeä vaille täysin aito. Tästä seuraakin tämän vuoden viimeisen Tyyppiarvon ensimmäinen palkintotehtävä? Kuka henkilö on tämä ”Petteri Ruotsalainen”? Oikealla vastauksella lunastat lipun ensi kesäksi Iron Maidenin konserttiin Helsingin Olympiastadionille. -Petri Tiihonen



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Saluti da Perugia! osa 2

Ensimmäinen lokakuuta heräsin jännittyneenä auringon- vuotta) systeemiin ja kandin paperit saa siis 180 opintopaisteeseen: ensimmäinen päivä oikealla yliopistolla! Olin pisteellä niin kuin meilläkin. tutkinut hyvin hartaasti Suomessa mitä kursseja voisin Ensimmäisen kuukauden aikana totuttelin uuteen päiottaa, mutta unohdin aikataulujen ilmestyttyä asian tar- värytmiin ja siihen, että luennoilla ymmärryksen taso kemman pohtimisen tyystin ennen viimeistä iltaa. Cavo- oli vielä alhaisempi kuin Suomessa. Kattelin taululla ja lo, mihinköhän minun olisi tarkoitus mennä huomenna?! piirtoheittimellä tutun näköisiä kuvioita, mutta pystyin Päätin aloittaa Fisica 1:sta, vaikka viimeinen kerta kun nappaamaan professoreiden puheesta vaan sanan sieltä olen ollut tekemisissä mainitun aineen kanssa oli luki- täältä. Ensin en tiennyt kirjoittaako muistiinpanoja suoon ensimmäisenä vuonna ensimmäisessä jaksossa. Mutta meksi vai italiaksi, mutta huomasin nopeasti, että kääntäkurssiohjelmassa ei vaadittu mitään esitietoja, joten ei se minen samalla kun kirjoittaa on aivan mahdotonta. Joten nyt mikään vaikea kurssi voi olla. Minäpä siis hyvissä ajoin kursseilla, joilla professori kirjoittaa taululle, tyydyin ennen yhdeksää yliopistolle, kävin kyselemässä mistäkö- kopioimaan kaiken ja “laittamaan syrjään” sanoja, joihän voisin löytää aula I2:n. “Vahtimestarina” ollut nai- ta en tuntenut. Tietysti ensimmäisen viikonaikana luennen huusi italiaksi ohjeita (ihan kun en kuulisi, jos en nyt tolehtiön syrjät oli täynnä sanoja ja vaivuin jo pieneen kaikkea ymmärrä) ja lähdin ohjeiden mukaisesti johonkin epätoivoon riittämättömän normaalin sanakirjani kanstakapihalle. Löydettyäni hämärän näköisen oven, kyselin sa, mutta onneksi Alman sanakirja on auttanut useimettä olenko oikeassa paikassa ja myöntävän vastauksen miten kääntämään esimerkiksi fysiikan sanastoa. Vaikka jälkeen istuuduin keskivaiheille salia ja aloin tarkkaile- tuntuu, että en ole oppinut paljon enempää italiaa, niin maan muita opiskelijoita. Kenelleköhän sitä uskaltaisi näin melkein kahden kuukauden jälkeen pystyn jo seupuhua? Istuskelin tomerana liian korkean pöydän takana raamaan opetusta aika hyvin. Tietenkin kaikkien pienien kunnes hyvin nopealla italialla kuului “Anteeksi. Onkohan merkintöjen nappaaminen professorien puheesta on aika tää Fisica 1 ja toisen vuoden kurssi?” Minäpä vastaamaan mahdotonta, mutta kunhan nyt pysyn kärryillä edes, että sitten, että joo on, mutta sinuna en kauheasti luottais mistä puhutaan. Nimittäin täällä ei voi tehdä Liniksiä eli mun sanaan kun oon Erasmus-opiskelija ja voi olla et oon nojata lähimpään vieruskaveriin ja ottaa pieniä tirsoja silymmärtänyt väärin, vaikka kysyin kans jo. Pienen juttu- loin kun menee yli hilseen eikä jaksa enää kiinnostaa, sillä tuokion jälkeen minulla oli ensimmäinen yliopistokave- kursseilla on maksimissaan noin 50 ihmistä. Hävettää jopa ri, jolla oli jopa kaks samaa kurssia! Olin innosta soikea. haukotella! Joten jos kyllästyn pinnistelemään, alan katKävi ilmi ettei hänkään ollut paikallinen vaan Roomasta selemaan kalenteriani tai etsimään sanoja sanakirjasta. ja tunsi itsensä myös vähän ulkopuoliseksi kaikkien uusien Fysiikan kurssilla professori selittää asiat uskomattoman ihmisten keskellä. hyvin, mutta persoonana hän on hyvin temperamenttinen, Täällä siis yliopiston lukuvuosi alkaa lokakuun alussa ja eikä ollenkaan yritäkään peittää sitä. Jos luentosalissa ei se koostuu kahdesta lukukaudesta. Ensimmäinen loppuu olla hiljaa taikka opiskelijat eivät vastaa kysymyksiin tarpääsääntöisesti tammipeeksi nopeasti, tämäkuussa ja toinen alkaa pä ottaa ja hermostuu. maaliskuun alussa ja Ja hermostumisella loppuu heinäkuussa. tarkoitan liitujen heitKokeet ovat yleensä tämistä ja taulun pyyhtammi-helmikuussa ja kimistä tyhjäksi kesken kesä-heinäkuussa. Kurskaiken. Ohjelmoinseista, joista et päässyt nin perusteet kurssia läpi, kokeen voit käydä opettaa taas aivan toiuusimassa syyskuussa. senlainen pariskunta Matematiikan kurssit on (vaimo ja mies). Toiyleensä 5 tuntia viikosnen toistaan tylsemsa ja keskimäärin niistä piä. Mies syö sanansa saa 7,5 opintopistettä. puhuessaan ja vaihtaa Eli neljällä kurssilla aihetta kesken lauseen, lukukaudessa saat sen niin että italialaisetkin 30 pistettä pysyäkseen pyörittelee silmiään vauhdissa mukana. kun eivät saa selvää Täällä on myös siirrytja vaimon puheeseen ty triennale-specialista voisi vaikka nukahtaa. Maisemia eli kandi-maisteri (3+2 Ja kummatkin käyttää

tyyppiarvo00.indd 



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

käsinkirjoitettuja kalta ja siis ensimmäinen voja muistiinpanoina. koe yliopistolla useimOhjelmoinnin perusmille. Paperin kun sait teet oli siis kurssin sen näköjään sai käännimi, ymmärsit oikein. tää ja vastata piti kuuKolmannella kurssilla lakärkikynällä, vaikka (Matemaattiset metositäkään ei missään dit ekonomiassa) prosanottu. Sanoisin, että fessori ainoana heistä minun näkökulmastani kysyi onko ulkomaalaihyvin epäorganisoitua sia paikalla. Saatuaan toimintaa. Professori minulta innokkaan vaskävi katsomassa kyllä tauksen, hän koittaa kultakin henkilöllisyysainakin kerran viikossa todistuksen ja kirjoitti heittää jotain todella samanlaisen istumajärhuonoa vitsiä suomajestyksen kuin meillälaisuudestani. kin. Minun kohdallani Ensimmäinen välikoe hän kysyi, jos tarvitoli lokakuun viimeisesisin apua kysymysten nä päivänä ja voitte kääntämisessä. MeinaDaniele Silvestrin ilmaiskonsertti Perugian keskustassa kuvitella, että se tuli sin vastata, että kyllä vähän puun takaa. Käytin vähän liikaa hyväkseni Eras- mä nyt italiaa ymmärrän, mutta tää koe on ihan hepreaa. mus-opiskelijan etuoikeutta lykätä opiskelun aloittamis- Päätin kuitenkin hymyillä kauniisti ja olla hiljaa. Saatiin ta myöhemmäksi, sillä hauskaahan täällä piti pitää! Eikä tulokset seuraavalla viikolla ja olin juuri siinä rajalla että täällä ole kuultukaan mistään jokaviikkoisista laskareista, pääsin läpi. Jippijaijee! Suulliseen kokeeseen aion kyljoten luentojen jälkeen en avannut varmasti kertaakaan lä petrata, en mä mitään ykkösiä täältä ajatellut tuoda muistiinpanoja oikeasti opiskellakseni. Viimeisenä päivä- kotiin. nä ennen koetta opiskelin sitten hiki hatussa koko päivän Viimeiseksi, mutta ei ne vähäisemmäksi: mulla on itaitalialaisen ystäväni kanssa. Ilman häntä olisin varmaan lialaisia kavereita yliopistolla! Enemmänkin kuin se yksi ymmärtänyt vieläkin vähemmän. Onneksi koe oli kirjalli- ensimmäiseltä päivältä. 1,5 kuukauden luennoilla istuminen tällä kertaa joten ei tarvinnut naama punaisena selit- sesta on ollut siis jotain hyötyä. Nämä kun ei täällä pidä tää asioista, joista en tiennyt paljon mitään, vaan sain mitään bileitä pelkästään opiskelijoiden kesken, vaan olen aika rauhassa raapusjoutunut lähinnä väsyttella kukkia papetämis-totuttautumis riin. Koetilaisuudessa tekniikalla hankkimaan istuttiin hyvin hajalitselleni kavereita. laan, mutta kukaan Kyllä me osataan Suoei oikeastaan pahemmessa kaikki paremmin katsonut lunttaamin! ko joku vai ei, ja aina kun professori käänsi Bocca al lupo per selkänsä joku jossain l’esami e tanti saluti a kuiskutti vastauksia tutti / Onnea kokeisiin toisille. Ohjeistusta ei ja paljon terkkuja kaiollut ollenkaan kuten kille meillä aina taululla, vaikka tällä kurssilla oli Eija-Leena pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoi-

Kielikurssilta valmistuneet

tyyppiarvo00.indd 



1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Moodin pikkujoulut Moodin pikkujoulut pidettiin jälleen perinteitä kunnioittaen Kuppalassa itsenäisyyspäivän aattona. Puuron keittoon lupautunut kaksikko Tiihonen ja Peltonen aloitti kauppareissun jälkeisen keittourakkansa puolentoista tunnin tiskauksella. Kattilat olivat varovasti arvioiden lunastuskunnossa. Tiskauksen jälkeen puuron valmistus eteni tyylikkäästi ja vain toisessa kattilassa puuro paloi hieman pohjaan (jep, eli minun kattilani). Liisa ja Tuuli valmistivat joulutortut. Pikkujouluihin ruokanelikko saapui vaivaisen tunnin myöhässä. Pikkujoulut taisivat jälleen kerätä eniten moodilaisia yhden katon alle koko vuonna (mukaan lukien Excactum arkipäivänä). Paikalle saapui arviolta reilut neljäkymmnentä ihmistä. Listalla pyörähtäneestä fuksien pelotteluviestistä huolimatta paikalle oli uskaltautunut kuusi fuksia. Ohjelmaakin oli tarjolla. Ohjelman pääsuunnittelijakaksikko oli kuitenkin katsonut parhaaksi jättää tilaisuuden väliin,

Fiksut ja filmaattiset fuksit esittelemässä ohjelmanumeroaan

joten fuksien luvatun ohjeman vetäjäksi rupesi Teemu. Kahteen ryhmään jaetun moodilaisjoukkion piti käydä Senaatintorilla keräämässä mahdollisimman suuri joukko ihmisiä samaan kuvaan. Tämän jälkeen piti käydä laulamassa rautatieaseman aikataulujen alla Suvi-virsi. Lisäksi piti löytää joku julkkis ja pyytää häneltä nimikirjoitus. Kaiken tämän jälkeen Kuppalaan piti raahata jotain suurta. Ulkoilua vaatineet tehtävät eivät herättäneet kaikkien juhlijoiden innostusta. Ulos lähtikin vain osa molemmista joukkueista. Kumpikin joukkue selvisi kierroksesta kuitenkin hämmästyttävän nopeasti. Mukana oli yllättäen myös todistusaineisto kuvina ja videoina. Kakkosjoukkueen, jossa itsekin olin, kuvissa Senaatintorilla oli aivan järjetön määrä ihmisiä. Jopa Hanna Pakarinen näytti olevan paikalla. Joukkueen oma arvio 25 000 ihmistä poikkesi kuitenkin huomattavasti tuomareina toimineiden fuksien arviosta, joka oli kolme. Kuvia voi tulkita näköjään monella tavalla. Suvivirsikin tuli laulettua aikataulujen alla (tai osittain jopa päällä). Julkisuuden henkilöksi valitsimme useista hyvistä vaihtoehdoista Moodin kunniajäsenen Heikki Hyhkön. Kaikesta tästä huolimatta kilpailun voiton vei ykkösjoukkue, joka oli sattumalta tavannut Johnny Deppin (ja ilmeisesti myös Orlando Bloomin). Tapaamisesta hämmentyneenä joukkue taisi unohtaa pyytäää nimi-

Kiltit tytöt saivat kivoja joululahjoja

tyyppiarvo00.indd 10

10

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

kirjoitukset. Kuva ei kuitenkaaan valehtele. Fuksien ohjelmasta selvittyämme oli tarjolla lisää ohjelmaa. Lahjojen jako rumba pyöritettiin läpi perinteiseksi muodostuneella varastamistyylillä. Tällä kertaa useimmat kuitenkin tyytyivät ottamaan pukilta paketin. Edes perinteistä kiertopalkintoa ei varastettu ilmeisesti kuin kerran. Lahjojen jako saatiinkiin loppumaan säädylliseen aikaan. Lisälahjan sai ‘mantelin’ puurostaan löytänyt Jani. Kellon lähestyessä puoltayötä oli vielä tarjolla toisen vuoden opis- Samu Vapahtaja ja Gouda edustikelijoiden ohjelmaa. Hanna emän- vat maistereita pikkujouluissa nöi pantomiimi-visailua. Haastavat aiheet arvattiin yllättävänkin nopeasti. ”Aamun ensi säteet” taisi kuitenkin osoittautua liian vaikeaksi. Pikkujoulujen virallinen osuus päättyi itselläni siihen mistä oli alkanutkin – kattiloiden tiskaukseen. Muiden lähtiessä jatkoille piti paikat vielä laittaa jonkinlaiseen järjestykseen (onnittelut tässä vaiheessa uudelle hallitukselle). Jatkot olivat Amarillossa, jonne hallitusporukka selvisi kahden pintaan. Pilkun jälkeen olikin hyvä alkaa ihmetellä ajavatko yöbussit. Ja kyllähän niitä meni. Itsenäisyyspäivänä klo 8.00 aamulla televisiosta tullut Liisa ihmemaassa jäi tällä kertaa katsomatta.

Hanna emännöi yöllistä pantomiimi-visaa

Petri Peltonen

Ykkösjoukkue tapasi merirosvopukeissa olleen Johnny Deppin

tyyppiarvo00.indd 11

11

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Ilmaisleffoja puolityhjissä saleissa Elokuvatarjonta pääkaupunkiseudulla on mainettaan parempi – ainakin syksyisin Vuoden 2006 kesä oli synkkää aikaa elokuvissakävijöille Helsingissä. Kesäkuun loppupuolella yhdessä Helsingin tunnetuimmista elokuvateattereista lyötiin lappu luukulle, kun Finnkino lopetti elokuvatoiminnan Forumissa. Vain viikkoa myöhemmin kymmenen salinen vaihtoehtoelokuvaa esittänyt Bio City lopetti toimintansa lähes täysin varoittamatta. Lopettamispäätös ei ollut ehkä yllättävä mutta äkkinäinen se oli. Maksuvaikeuksiin joutunut teatteria pyörittänyt Kamras Film Group ajautui konkurssiin. Lehdissä voivoteltiin tilannetta kulttuurisivujen kolumnien lisäksi myös mielipidepalstoilla. Vielä, kun Finnkino ilmoitti ostavansa Kinopalatsin ja Maximin itselleen, tuntui, ettei elokuvataidetta olisi enää jatkossa tarjolla Helsingissä. Toki Elokuva-arkisto tarjoaa mielenkiintoisia vanhoja elokuvia päivittäin, mutta uuttakin haluttaisiin nähdä. Vajaata puoltatoista vuotta myöhemmin tilanne ei periaatteessa ole paljon muuttunut. Maximiin pääsee taas pitkästä aikaa Finnkinon sarjalipuilla kuten nyt myös Kinopalatsiin. Näennäisesti ainoaa vaihtoehtoelokuvaa tarjoaa Cinema Mondon omistama KinoEngel. Todellisuudessa Engelissä on ollut vain muutama oma ensi-ilta ja nistäkin useimmat on jo nähty festareilla. Kaiken lisäksi nämä harvat levityksen saaneet elokuvat on ilmeisesti rahoituksen puutteen takia jätetty tekstittämättä. Uudistuneen Kino Tapiolan avautuminen on sentään tuonut vaihtoehtoja ainakin - tapiolalaisille. Kaikesta huolimatta mielestäni elokuvatarjontaa pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan hämmästyttävän paljon – ainakin syksyisin. Kyse on yhä suositummiksi tulleista festivaaleista ja teemaviikoista. Helsingin elokuvasyksyn tärkein festivaali on jo 20-vuotiaaksi kasvanut Rakkautta ja anarkiaa. Reilut sata elokuvaa puoleentoista viikkoon mahduttava tapahtuma merkitsee monelle elokuvan ystävälle kiireistä aikaa, kun ohjelmistosta pitää sumplia itselleen sopiva aikataulu ja käydä sitten vielä katsomassa kaikki valitut elokuvat. Rakkautta ja anarkiaa on ehkä Helsingin tärkein elokuvafestivaali mutta ainoa se ei todellakaan ole. Pari viikkoa ennen R&A:ta Espoossa järjestetään elokuvien määrässä lähes yhtä suuri tapahtuma, Espoo Cine. Keskiverrosta eurooppalaisesta draamasta tunnettu festari esittää paljon myös kauhua ja fantasiaa. Tämän vuoden todennäköisesti oudointa antia tarjosi kotivideotasoinen pakistanilainen gore-elokuva. Yleisesti tunnetuja tapahtuma ovat myös kauhuelokuviin keskittyvä Night Visions, kokeellisia elokuvia tarjoava Avanto, vaihtoehto animaatiota esittävä Animatrix sekä homo- ja lesboelokuvia näyttävä VinoKino. Edellä mainittuja tapahtumia yhdistää se, että liput ovat lähes normaalihintaisia (siis 4-7 euroa).

Syksyisin järjestetään kuitenkin myös todella paljon ilmaisia tai lähes ilmaisia elokuvatapahtumia. Esimerkiksi Kaapelin valajien -postituslistalle tulee mainoksia melkein viikottain. Milloin on italialaista elokuvaa tarjolla milloin afrikkalaista. Vuoden parhaimmat pohjoismaiset elokuvatkin on mahdollista katsastaa ilmaiseksi Maximissa, kunhan tietää milloin näytökset ovat. Puoli tyhjiin saleihin vain kävellään sisään. Viime tai tämän vuoden syksyinä olen bongannut jo edellä mainittujen maiden lisäksi ainakin kroatialaisen, liettualaisen ja israelilaisen elokuvien sarjat. Pääasiassa ilmeisesti maiden suurlähetystöjen sponsoroimat tapahtumat ovat siis katsojille yleensä ainakin melkein ilmaisia. Oma lisänsä (ilmaiseen) elokuvatarjontaan on tunnettujen ohjaajien retrospektiivit. Esimerkiksi Andorra omisti loppu syksystä kokonaisen viikonlopun Matti Ijäksen elokuville. Näytöksissä esitettiin kotimaisista klassikoista niin Katsastus kuin Pala valkoista marmoria. Myös esimerkiksi HYY:n juhlaviikoilla on parin viime vuoden aikana näytetty useampi elokuva nimellisen euron sisäänpääsyllä. Vielä, kun lisää pelkästään opiskelijavetoisten elokuvakerhojen tarjonnan, tuntuu, että elokuvista on pikemminkin runsaudenpulaa. Ilmaisia tapahtumia ei paljoa ole varaa mainostaa. Silti on sääli, että salit ovat usein aika tyhjillään. Osasyy on tietenkin se, että salit ovat suuria. Elokuvia esitetään Engelin ja Maximin lisäksi lähinnä Tennispalatsi 1:n kokoisessa Bio Rexissä ja Andorrassa. Kun edes jollain tavalla vaihtoehtoisen Kinopalatsin ensi-iltoina salit huutavat tyhjyyttään (kyllä sekä Sickon että INLAND EMPIREn näytökset ykkös salissa olivat aivan tyhjiä ensi-iltoinaan), ei ole ihme, että vain harvat löytävät mainostamatta jääneisiin tapahtumiin. Ihmisten yleinen vähäinen kiinnostus ja mainostamattomuudesta johtuva tietämättömyys tapahtumia kohtaan lienee kuitenkin suurin syy katsojien vähäiseen määrään. Syitä voi hakea myös televisiosta ja dvd-levyistä. Esimerkiksi Teemalta tuntuu tulevan viikottain useampikin todella mielenkiintoinen elokuva. Ehkä suurin syy kuitenkin on se, että monien leffafanienkin elokuvakunto loppuu jo R&A:han. Sarjakortillenikin (11 lippua) leffoja reiluun viikkoon tyydyttää monien elokuvantarpeen muutamaksi kuukaudeksi. Lisäksi ainaiset Finnkinon sarjaliput pitäisi saada kulutettua, Engelin lipuista nyt puhumattakaan. Vaikka elokuvatarjonnasta näyttäisi olevan välillä jopa runsaudenpulaa, se on todennäköisesti vain syksyn aiheuttama harha. Alkuvuodesta pidettävän dokumenttielokuvaa esittävän festivaalin, Doc Pointin, jälkeen on festivaalien osalta aika hiljaista. Pitkä odotus selittääkin varmaan sen, miksi aina ostan sarjakortin Espoo Cineen, vaikka tarjonnasta on usein vaikea poimia edes yhtä mielenkiintoista elokuvaa per päivä. Petri Peltonen

tyyppiarvo00.indd 12

12

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Tyyppiarvo 10-vuotta sitten Tyyppiarvon -97 joulunumero on eräs mielenkiintoisimmista vanhoista Tyyppiarvoista, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Kyseisen numero, jonka kantta koristaa veikeä kani, on tyylikäs sekoitus tiukkaa asiaa ja epävirallisempia juttuja. Sisältö 2 Pääkirjoitus 3 Puhiksen palsta 4 Lauri Tarkkonen 8 Lukiomatikkaa 9 Timo Alanko 10 Grögerin gradu 11 Alangon väikkäri 12 MEGA-Integraatio 14 Aino kirjoittaa 15 12 vuotta sitten 16 Enkeli Taivaan 17 Laitoksella tapahtuu 18 Tilastopäivät 20 Dilbertin Periaate 22 Musta Pukki 24 MoPPI ”Mutta eihän yksinkertainen idea voi toimia. Opiskelijat alistuvat kiltisti kohtaloonsa eivätkä edes uskalla kokeilla mitään erilaista. Opettajat opettavat vasemmalla kädellä laiminlyöden perusvelvollisuutensa tai turhautuvat saamattomien opiskelijoiden nollaosallitumisesta. Mutta mikäs siinä, niinhän se on aina ennenkin ollut.” Reijo Sund, Pääkirjoitus ”Miksi en voisi hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen, miksi minun tulisi muuttua? Ilmeisesti tila loppuu joten kaikki joutuvat nyt miettimään näitä kysymyksiä itse kotonaan.” Perttu, Puheenjohtajan palsta Millaisena näet yliopiston tulevaisuuden? ”Useimmat muutokset ovat aika hitaita, mutta jos halutaan kaukaisempia visioita, niin näen kerrostumia. Nykyiset tehokkuuskriteerit suosivat määrää laadun kustannuksella, nykyinen informaatioilmasto suosii kovin pinnallisia ratkaisuja. Tämä johtaa väistämättä siihen, että varsin suuri osa tutkinnoista (ja myös tutkimuksesta) jää varsin vaatimattomalle tasolle.” Mitä mieltä olet suomalaisesta mediasta ja sen suhtautumisesta tilastotieteeseen? ”Karrikoiden voisi sanoa, että ainoa asia mitä media on oppinut tilastotieteestä on vanha vitsi, jonka mukaan ensin on vale, sitten emävale ja sitten tilasto. Tämän jälkeen he suruttomasti käyttävät menetelmiä, jotka ovat suoraan D.Huffin kirjasta “How to lie with statistics”. Tai sitten he esittävät jotain muutosta kuvaavia käyriä, jossa erot alittavat otannasta aiheutuvan vaihtelun ja tekevät tästä erosta suuren numeron. Jos media ymmärtäisi enemmän tilastotieteestä, olisi tilastotiede viestinnän suosituin sivuaine. Nyt se lienee epäsuosituin.” Lauri Tarkkonen, Henkilökunta esittelyssä Yliassistentti

tyyppiarvo00.indd 13

”Kauan kauan sitten tilastotieteilijät olivat tiedekunnan komeimpia ja halutuimpia kumppaneita. Ei ollut sellaista s-tieteilijänaista, joka olisi saattanut vastustaa komean ja tulisen tilastotieteilijäuroksen soidinkutsua ja -tanssia. Tiedekunnan muut miehet – valtio-oppineet, sosiologit, kansantaloustieteilijät – taistelivat tilastotieteilijänaisten huomiosta, sillä he olivat tiedekunnan kauneimpia ja älykkäimpiä ja lempeimpiä ja tyylikkäimpiä. Suuria turnajaisia järjestettiin joissa naistilastotieteilijät valitsivat joukosta itseään eniten miellyttävät ja palkitsivat heitä kuten parhaaksi näkivät. Laitoksemme kaikki opiskelijat olivat onnellisia, terveitä ja menestyivät opinnoissaan. Laitoksellamme valmistui viisitoista gradua vuodessa. Saimme huippuyksikkörahoitusta. Sitten kateelliset muitten laitosten opiskelijat kehittivät hirvittävän ja katalan juonen tilastotieteilijöitten pään menoksi. Tämä järkyttävä tarina kuvaa tuota kammottavaa tapausta. Se alkaa näin...” Perttu, Joulutarina ”Kahden seuraavan päivän aikana sali oli täynnä silmäätekevää populaa (sekä lehterillä että estradilla), mutta missä oli laitoksen henkilökunta? heidän olisi tarkoitus valottaa viime aikoina “kulovalkean tavoin” levinnyttä bayesilaista aatemaailmaa. Ja millä tavoin: “Tilastotiede on kuollut. Ei tarvita kuin yksi kaava ja loput on laskemista”. Vain järjestelytoimikunnan jäsenyys esti minua karkaamasta prof. Spiegelhalterin kurkkuun. Kaikki vain ihmettelivät huuli pyöreänä ja hiljaa. “Suomalaiset tilastotieteilijät ovat munatonta porukkaa” ajattelin.” Jukka Jokinen, Tilastotiede on kuollut; Eläköön tilastotiede Markus Grönfors

13

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Joulukuun tapahtumia Mailapeliturnaus Mukavan suuri joukko saapui jälleen Moodin jo perinteeksi muodostuneeseen urheilutapahtumaan. Varsinaisessa turnauksessa pelattiin pöytätennistä ja sulkapalloa. Alasaunalla olleilla jatkoilla turnausta jatkettiin vielä Loopin’ Louiella. Turnauksen voittajaksi selviytyi Tyyppiarvon ensi vuoden päätoimittaja Petri Tiihonen. Pikkujoulut Pikkujoulut kunnioittivat Moodin perinteitä fuksien järjestämine ohjelmineen ja puuroporukan myöhästymisineen. Tarkempi kuvaus tapahtumista löytyy toissaalta lehdessä. Moodi Dali-näyttelyssä Espoon modernin taiteen museossa, Emmassa, oli näytteillä viime vuosisadan suurimman surrealistin, Salvador Dalin, taidetta. Klassisimmat maalaukset loistivat poissaolollaan. Tarjolla oli kuitenkin useiden valokuvien ja muiden vähemmän tunnettujen piirrosten lisäksi hieno Disneyn kanssa tehty animaatiovideo sekä silmänpuhkaisu-kohtauksesta kuuluisaksi tullut Andalusialainen koira. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne osaittautui liian vaikeaksi muutamalle exculle osallistuneelle. Eräs henkinen sipoolainen ei voinut ymmärtää, etteivät Espoon bussit lähde kaukoliikenteen terminaalista.

Loopin’ Louie -turnaus vaati keskittymistä. Kuvassa näkyvien sipsien ja karkkien hinta oli yksi illan puheenaiheista.

Mailapeliturnauksen ping pong -osuuden voitti Sauli.

Tämä kaksikko on ensi vuonna päävastuussa Moodin touhuista.

tyyppiarvo00.indd 1

14

1.12.200 20:13:


Tyyppiarvo 4/07

Moodin vuoden 2008 hallitus

Kuvasssa vasemmalta oikealle: Nikke Salonen, Jussi Tervola, Liisa Vikman, Tuuli Lev채nen, Heidi Ryyn채nen ja Marja Lehmijoki Kuvasta puuttuvat: Eija-Leena Koponen, Jenny Rontu ja Mari Arasola. Tyyppiarvon toimitus onnittelee uutta hallitusta ja toivottaa kaikille lukijoille oikein Hyv채채 Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

www.kannustin.fi

tyyppiarvo00.indd 1

15

1.12.200 20:13:


No mutta, tämähän on vuoden seurapiiritapahtuma! Tiesittekö, että juhlapuheen pitää Osmo Soininvaara?

Moodin 40. vuosijuhlat lauantaina 16.2.2008 klo 18.00 osoitteessa Unioninkatu 33 Seuratkaa elektroonisia tiedoitusvälineitänne, lisätietoja tapahtumasta luvassa lähiaikoina!

tyyppiarvo00.indd 1

1.12.200 20:13:0

Tyyppiarvo 4 / 2007  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you