Page 1


Tuoppiarvo 96

”Pienenä vihasin sydämeni kyllyydestä maksalaatikkoa,suolakurkkua,poikia ja tilastotiedettä”. -Tuntematon tyttö Kenelläpä ei olisi muistoja lapsuudestaan, jotka ovat jättäneet joskus tiukkaankin pinttyneitä traumoja takaraivoon.Kaikki voi johtua pikku asioista. Jonkin periaatteessa potentiaalisen tulevaisuuden uran on voinut sietämätön lehtorinrenttu tuhota tiukkapipoisella asenteellisuudellaan. Jossain kodissa on saatettu takoa kaaliin edellisen sukupolven käsittämättömät sukupuolikäsitykset: “tytöt eivät osaa matikkaa.” Laitoksemme lähinnä tuoreimmasta polvesta kumpuava aktiivisuus on murskaamassa alleen ennakkoasenteet ja pikkuhiljaa kampeamassa tilastotieteen opiskelijoiden ukkovaltaa viemäriin: Mitä ilmeisimmin pidät kädessäsi ainejärjestömme historian ensimmäistä akateemisen vartin naisjoukkueen viestikapulaa. (Epävirallisten tietojen mukaan satunNAISotos). Random Walk tutisee jo housuissaan... Mikään ei voisi olla tervetulleempaa. Saman trendin vääjäämätön suunta täytyy olla Moodin hallitus. N vuotta “vallan” kahvassa olleet äijät joutavatkin jo takariviin. Varatkaa minulle myös yksi paikka. Jukka Jokinen

sivu 2

Sisällysluettelo Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta Graduesittely Miksei kukaan muistanut? Laitoksella tapahtuu Ensimmäinen päivä Rauno ja valkoinen nainen Urheilusivut Matkalla Tallinnaan Koviksen vappuohje Momblen kerhosivu Kevät, vuodenaikojen kuning Tuoppiarvon Tyhjä palsta

,

2 3 4 5 6 8 10 12 14 16 17 18 19

Tyyppiarvo - Moodin virallinen äänenkannattaja Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Päätoimittaja: Toimittajat:

Taitto: Painos: Painopaikka:

Jukka T. Jokinen Kalle Huhtala Mika Leinonen Marja Häppölä Aki T. Niemi +vierailevia tähtiä

Kalle Huhtala 100 Limes

Aineistoa, mielipiteitä ja kehuja saa toimittaa sähköpostitse osoitteeseen jtjokine@cc.helsinki.fi Motto: Tehtävänämme on levittää valistusta ja tietoa kansalle


Tuoppiarvo 96

Puheenjohtajan palsta Tervetuloa synttäreilleni! Tuoppiarvon myötä alkaa kuluva kevät olla enää loppuhuipentumaansa vailla. Moodin huippuaktiivinen ainejärjestökevät ja jokaisen omasta opiskeluinnosta riippuen enemmän tai vähemmän aktiivinen kevätlukukausi ovat pian takanapäin. Erona näillä kahdella toisiaan täydentävällä vastapoolilla on se, että opiskelukevään laiminlyöntejä voi vielä yrittää paikata hikisellä toukokuun loppu-urakoinnilla. Kevään ainejärjestötapahtumat ovat sen sijaan ollutta ja mennyttä; Tallinnan risteilyltämme poissaolleet saavat elää virheratkaisunsa kanssa koko loppuikänsä.Toki Moodinkin keväästä ovat vielä parhaat makupalat jäljellä. Wapun jälkeen taistelemme lauantaina 4.5. Kannun sählyherruudesta ja seuraavan viikon torstaina 9.5. pidämme taas Akateemisessa Wartissa omaa elämöintiämme. Lauantaina 18.5. ovat edessä tdktenttibileet ja talkoot syksyn malliin yhdessä Politicuksen kanssa. Urakoitsijoita tullee taas paikalle vähintäänkin parikymmentä - eihän sitä tiedä vaikka bileiden jälkeen oltaisiin taas lähdössä Tallinaan... Kevään tietysti vielä huipentaa jo legendaariseksi muotoutunut KYBÄLLÄ-tapahtumamme. Suomenlinnaan ollaan lähdössä perjantaina 24.5., jollei nyt aivan rakeita taivaalta satele. Mutta mitä kaikkea Moodi voisi tehdä yhdessä kesällä kaikkien noiden tulevien kolmen kuukauden aikana? Vai kiinnostaako ylipäätään opiskelijoita kesällä ainejärjestötoiminta? Olisiko silloin sittenkin parempi vain hieman ottaa vaihteeksi etäisyyttä toisistamme, opiskella, tehdä töitä ja lomailla kukin omilla tahoillamme ja ladata akkuja kuitenkin taas niin piakkoin koittavaan syksyyn - tuleehan syksystä nyt ennenkokemattoman toiminnantäyteinen mahtitutoreittemme Sampon ja Jupun ansioista. Ehkä Moodi kuitenkin voisi keksiä kesällä jotain sopivaa lukakausien aikaisen aktiivisuuden ja täydellisen hiljaiselon väliltä. Ihan jo senkin takia, että melkein kaikki jäsenemme kuitenkin viettävät ainakin suurimman osan kesästään täällä pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi kukaan kahdeksesta hallituksemme jäsenestä ei ole lähdössä pois maakuntiin tai ulkomaille. Jotain yhteistä siis varmasti kesällekin keksitään. Monet opiskelevat tai ovat kesäharjoittelussa, joten kuulumisia olisi kiva käydä aika ajoin terasseilla vaihtelemassa. Eikä meidän petankkiharrastuksemmekaan saa pelkkään Suomenlinnan KYBÄLLÄ-tapahtumaan jäädä, kun kerran omat kuulat on joskus tullut hankittua. Voisimme vaikkapa lyödä hynttyyt yhteen jonkun toisen ainejärjestön kanssa ja pelata petankkia poikkitieteellisyyden merkeissä. Moodi ja Moodin hallitus kokoontuu vielä kerran tänä keväänä, tiistaina 21.5. klo 19 (paikka vielä avoinna). Tuolloin suunnitellaan ennen kaikkea juuri kesän tapahtumia ja tapaamisia. Ne jotka eivät kokoukseen pääse, voivat mielihyvin ilmoitella kesäideoistaan minulle vaikappa sähköpostitse. Yksi kesän Moodi-tapahtumista on kuitenkin jo lukkoonlyöty. Sunnuntaina 30.6. vietän 23vuotissyntymäpäiviäni ja samana päivänä pelataan Englannissa jalkapallon EM-kisojen loppuottelu. Tuon kaksinkertaisen juhlapäivän kunniaksi kokoonnumme mahdollisimman suurella joukolla yhteen, suunnitelmiemme mukaan taas kahden vuoden tauon jälkeen Tervakoskelle lomakylä Tervaniemeen koko päiväksi ja yönkin yli nauttimaan kesästä. Tarjoan tuolloin kaikille moodilaisille synttärikakkua ja kahvit. Olette lämpimästi tervetulleita! Kiitos taas kaikille yhteisestä Moodi-keväästä. Railakasta Wappua, reipasta loppukevättä ja rentouttavaa kesää!

Aki Niemi sivu 3


lähes asiaa

lähes asiaa

lähes asiaa

lähes asiaa

Tuoppiarvo 96

Tyyppi/Tuoppiarvo esittelee uusiopaperisivuillaan Vehkalahden gradusta lähtien kaikki laitoksella valmistuvat gradut. Koska pyynnöistä huolimatta Kimmo Asikaisen referaattia gradustaan ei määräpäivään mennessä ilmestynyt, oli Tuoppiarvon tutkivan journalismin osaston tehtävä tehdä yllätyshyökkäys laitoksen kirjastoon. So here goes:

Kimmo Asikainen: Paneeliaineistot ekonometriassa Ensimmäisen sivun rivillä 29 lukee “yksilovaikutusten”. Kirjoitusvirhe jo tiivistelmässä. Eipä lupaa hyvää. Vielä kun ymmärtäisi mitä paneeliaineistot tarkoittavat. Ja vielä jos olisi puhelinnumero kielikeskuksen neuvontaan, että voisi tarkastaa ettei sitä vaan kirjoiteta paneliaineisto. Kiukkuinen Tuoppiarvon tieteellisestä aspektista vastaava toimitus alkaa pikkuhiljaa rauhoittua ja pääsee asiaan.

lähes asiaa

Paneeliaineisto: yhdistetty poikkileikkaus- ja aikasarja-aineisto, johon kerätään kustakin havaintoyksiköstä havaintoja useana mittausajankohtana.

Toimituksen esimerkki: Havaintoyksikkö: Ensimmäinen havainto: Toinen havainto: Ongelma: Toimituksen esimerkki:

Sinä sukkamehusi sukkamehusi huomenna riippumattomuus samat sukat

lähes asiaa

Gradussa käytetty esimerkki: asukaskohtaiset terveydenhuoltomenot, joka on maassamme laatuaan ensimmäinen tutkimus, jossa käytetään paneelimenetelmiä em. mallintamisessa. (Toimitus tarkastaa parhaillaan oman sukkamehuesimerkkinsä ainutlaatuisuutta.) Menetelmät: Kiinteiden vaikutusten malli, jossa indikaattorimuuttujan avulla asetetaan havaintoyksikkökohtainen regressiovakio ja sen jälkeen estimoidaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Toimituksen esimerkki: y=3Du+XB+e, jossa u=sinun ominaishajusi. Varianssikomponenttimalli. Se voidaan toteuttaa olettamalla regressiomallin virhetermin koostuvan kahdesta ortogonaalisesta komponentista, joista toinen on kullekin havaintoyksikölle ominainen ja toinen ilmaisee ajankohtaan ja havaintoyksikköön sisältyvän satunnaisvaihtelun. Toimituksen esimerkki: Ominaishajusi (odotusarvo hajuton) on kohtisuorassa päivien päästä löyhkäävään sukkarepertuaariisi. Tiivistelmässä olevasta kirjoitusvirheestä huolimatta gradu sai arvosanakseen magna cum laude approbaturin ja tekijälleen maisterin tittelin. Onneksi olkoon. Toimituksen motto: Gradua ei jätetä. P.S. Toimitus vastaa tekstissä esiintyneistä lukuisista asiavirheistä.

sivu 4 lähes asiaa

lähes asiaa

lähes asiaa


Tuoppiarvo 96

1 000 000 1 000 000 1 000 000 1 000 000

1 000 000 1 000 000 1 000 000 1 000 000

Miksei kukaan muistanut? Jostain kumman syystä ihmiset juhlivat aina suuremmin niillä kerroilla, kun heidän iäkseen merkitään tasakymmen, mutta jättävät huomiotta monia muita merkittävämpiä juhlahetkiä.

Tämän huomasin itse täyttäessäni muutama kuukausi sitten 27 vuotta ja 4 kuukautta ja 16 päivää. Tänä merkittävänä juhlapäivänä ei kukaan onnitellut minua. Surkeinta tässä tietysti on se, että en itsekään huomannut kyseisen päivä olevan merkittävä. Vasta muutamia viikkoja sitten huomasin kauhukseni päästäneeni potentiaalisen juhlapäivän livahtamaan karkuun. Jottei tätä surkeutta pääsisi tapahtumaan kenellekään muulle päätin laskea teidän käyttöönne muutamia merkittäviä juhlapäiviä. Ottaen huomioon yliopisto-opiskelijoiden ikäjakauman ensimmäinen sopiva tasapäivä on kun täyttää 19 vuotta (+ muutamia päiviä), jolloin samalla tulee täyteen 10000000 minuuttia elinaikaa. Vielä saman vuoden aikaan täyttyy myös 100 viikkoa, joten tämä on todella merkittävä vuosi. Se ikä, jonka minä saavutin pari kuukautta sitten, oli 10000 päivää ja seuraava juhla on minulla edessä täyttäessäni 31 vuotta ja vajaat 8 kuukautta, eli 1000000000 sekuntia. Loput tasaluvuista valitettavasti sijoittuvat lapsuuteen tai eläkeikään, mutta käyttämällä sopivia kertoimia saa näistäkin useita käyttökelpoisia juhlapäiviä. Neljän ensimmäisen elinvuoden aikana on jo 29 tasaikää tullut täyteen, joista näyttävimmät ovat 100000000 sekuntia (3v 2kk) ja 1000000 minuuttia (1v 11kk). Tämän jälkeen tulee neljän vuoden tauko, jonka jälkeen saavutetaan 100 kuukauden ikä (8v 4kk). Vielä ennen yliopistoikää jo mainittuja tulevat tietysti 10 vuotta (10 v) ja 100000 tuntia (11v 5kk). Eläkeiässä saavutetaan vielä muutama hieno ikä 1000 kuukautta (83v 4kk) ja tietysti 100 vuotta (100 v). Saattaapa joku elää 114 vuoden ikäiseksi, jolloin tulee eläneeksi 1000000 tuntia. En ole ottanut huomioon karkauspäiviä ja muita tasauksia, koska ne ovat riippuvaisia henkilön synytmävuodesta ja -päivästä. Näiden lukujen onkin tarkoitus olla vain suuntaa antavia. (Vajaat miljardi sekuntia nuori toimittajanne) Heikki Hyhkö 10 100 1000 10000 100000 1000000 10000000 100000000 1000000000

sivu 5


Tuoppiarvo 96

LAITOKSELLA

TAPAHTUU: Moodille uusi logo! Katsokaa ja ihailkaa. Maksoi lähes yhtä paljon kuin Meritan logo, ja on paljon hienompi. How about that! Kiitokset tekijälle, jonka henkilötiedot eivät valitettavasti ole taiton tiedossa... Akista statistikko!

Maistereita Taas yksi maisteri lisää laitokseltamme työmarkkinoiden himokkaisiin käsiin:

Minna Hänninen

Moodin kevätkonferenssissa Tallinkilla koettiin monta sävähdyttävää tieteellistä läpimurtoa. Puheenjohtajamme Aki Niemi heitti hallitusesittelyssä vuoden rankimman uutispommin päin puheestaan päihtyviä moodilaisia: Aineemme eittämättä kuuluisin sivuaineopiskelija Aki “the Man” ilmoitti vaihtaneensa pääaineensa tilastotieteeseen. Huumaantunut kuulijajoukko runttasi ilolla Akin matikanopettajanuran roskakoriin.

(cum laude approbatur) Tuoppiarvo onnittelee/gratulerar!

Knoppitietoutta: Kymmenen vuoden gradutilastot kertovat, että tilastotiede on Valtsikan ainoa aine, jossa ei ole tehty yhtään approbaturin tai lubenterin arvoista gradua. sivu 6

Kiitos taittoavusta Tyyppiarvon toimitus kiittää vuoden ensimmäisen Tyypin kätilöinyttä Heikki Hyhköä hätäavusta. Sankarillinen suoritus pelasti lehdellemme lehdistötuen ja antoi uutta ja poikkeavaa näköä lehden vuosien varrella jo ehkä jämähtäneehköön ulkoasuun. Hädässä ystävä tutaan, kuten tavataan sanoa. Toimitus


Tuoppiarvo 96

Opiskelijoiden ryhmätyöhuone Laitoksemme on panostanut opiskeluoloihimme ja viihtyvyyteemme ainutlaatuisella tavalla: Opiskelijoiden käyttöön on pyhitetty laitokselta yksi työhuone! Ryhmä- ja muuhun opiskelutyöhön tarkoitettu huone on saavuttanut heti alkumetreillä niin suunnattoman suosion, että mikroluokkamme uhkaa vääjäämättä jäädä pois muodista. Jotta tämä upea etuoikeus säilyisi vastaisuudessakin Moodi kehoittaa jäseniään käyttämään mahdollisuutta edelleen yhtä ahkerasti. Avaimen huoneeseen 2005 saa kuittausta vastaan vahtimestareilta.

Neljätoista tilastotieteen laudaturia! Edelleen Tallinkilta: Useilla eri nimillä kulkenut (mm.Glim sekä Kauniit ja Rohkeat) -risteily todisti Estonia-konferenssisalissa (Yksityistilaisuus Jokinen) historiallista julistusta: Peräti 14 moodilaista raapusti nimensä isoon paperiin luvaten pyhästi suorittaa vähintään tilastotieteen laudaturopinnot. Tämä kultaakin arvokkaampi juhlallinen teesi oli suunniteltu kehyksiin opiskelijoiden ryhmätyöhuoneeseen, ja selvisikin lauantaihin asti ennenkuin katosi. Paperista (hypoteettisesti) vastannut viettää edelleen unettomia öitä. Jotakuta katuvaa allekirjoittanutta epäillään.

Lupaan suorittaa tilastotieteestä vähintään laudaturin: Heikki Hyhkö Jukka Jokinen Mika Lahdenkari Harri Lehtinen Sampo Kantele Riika Kilpikari Sami Nevala Aki Niemi Teemu Niemelä Jari Saarinen Mari Savela Katja Sintonen Niklas Sjöblom Tom Stormbom

Tässä se lista kuitenkin on, päätoimittajan pääkopasta kaivettuna! sivu 7


Tuoppiarvo 96

Legenda fuksista eli kuinka kaikki alkoi ...ja jatkui

Ensimmäinen päivä

K

ohtalon tai jonkin muun suuremman voiman oikusta äidin ja isin tytöstä tuli ihan oikea fuksi. Pieni tyttö oli elänyt koko siihenastisen elämänsä helpossa, turvallisessa ja riskittömässä maailmassa, kunnes hän löysi itsensä Isosta Kaupungista. Siellä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Oli syyskuun alku. Perhoset mahanpohjassaan fuksi suuntasi kulkunsa kohti yliopistoa, jossa isot ihmiset tekevät jotain, jota sanotaan opiskeluksi. Yliopistolla oli monta muutakin fuksia. Tämä pieni fuksi tiesi, että nyt sitä mennään. Fuksit jaettiin ryhmiin, joita ohjasivat tutortytöt ja -pojat. Fuksitytön tutoreina oli peräti kaksi hassunnäköistä poikaa, kun muut saivat vain yhden. Nyt fuksi tapasi ensimmäistä kertaa tulevat opiskelukaverinsa ja kas kummaa, nekin näyttivät hassuilta. Ilmeisesti kaikki näyttivät hassuilta sinä päivänä.. Fuksi ja fuksin uudet kaverit vietiin johonkin huoneeseen ja fuksi mietti, löytäneekö sieltä enää ulos. Tutorit sanoivat,

sivu 8

että nyt fukseista tulee tilastotieteen opiskelijoita. Tilastotieteen? Siistiä.. Tutorit sanoivat paljon muutakin, josta fuksi ei muista enää mitään. Toivottavasti se ei ollut tärkeää.. Kaikki saivat esitellä itsensä, ja ne kaikki vaikuttivat kivoilta ja hassuilta. Sitten ensimmäinen päivä oli ohi, ja fuksi muisti jonkun sanoneen kerran, että fuksivuosi on opiskeluvuosista paras. “Tästä tulee jänskää”, fuksi mietti ja kipitti juoksuaskelin kotiin (siihen uuteen). Fuksiaiset Fuksi oli alkanut sopeutua uuteen ympäristöön. Hän oli tutustunut kivaan fuksipoikaan ja tavannut monta muutakin fuksia. Nyt fuksi tiesi, mikä on Portsu eikä eksynyt enää isoon kaupunkiin. Kuinka hassua! Sitten koittivat fuksiaiset. Jonkinlainen rituaali, “näin tehdään oikeita opiskelijoita”, fuksi ajatteli. Tutorit näyttivät


Tuoppiarvo 96

mallia, kuinka juhlitaan tyylillä (?!), ja fuksit ottivat kunnolla.. opikseen. Toisen tutorin kämpässä oli tiivis ja intiimi tunnelma - kaikki viihtyivät vallan mainiosti. Talvi Fuksi oli kaukana kotoaan, mikä aiheutti pieniä mutta ei isoja sopeutumisvaikeuksia. Fuksi oli reputtanut ensimmäisen tenttinsä ja jännitti toista niin, että ei nukkunut sitä edeltävänä yönä ollenkaan. Fuksi soitti isilleen ja kehui, kuinka raskasta yliopistoopiskelu itse asiassa on ja pyysi samalla isiltään vähän rahaa, kun oli käyttänyt omansa loppuun. Fuksin uusi elämä oli kuin vuoristorata. Välillä fuksi jaksoi paahtaa kuin heikkopäinen kunnes laiskistui yhtäkkiä piristyäkseen taas uudelleen. Silloin tällöin fuksia ei huvittanut mikään: kaikki oli tylsää ja masentavaa, mutta muulloin eli yleensä tosi kivaa. Ja ensimmäistä kertaa elämässään fuksi tajusi, kuinka nuori itse asiassa vielä on.

Joulukin vilahti ohi. Äiti ja isi suhtautuivat fuksityttöönsä kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan poissa - odottivat kai vain, milloin routa ajaa pikkupossun kotiin. Vuosi vaihtui, ja fuksin rahat olivat lopussa, kunnes hän sai koulutustaan vastaavaa työtä kaupan kassana. Siinä näki monenlaisia ihmisiä, mikä omalta osaltaan laajensi fuksin maailmankuvaa - ja lisäsi fuksin motivaatiota valmistua vielä jonain päivänä valtiotieteiden maisteriksi.. Kevät Fuksityttö alkoi herätä talvihorroksestaan ja touhusi kaikenlaista. Fuksin ainejärjestö risteili Tallinnaan, mikä jätti epäilemättä kaikkiin lähtemättömät jälkensä. Eräs toinen fuksi oli luullut, etteivät moodilaiset jaksa bailata koko yötä - no, ilmeisesti kuitenkin jaksoivat.. Elämä oli iso JEES. Ainakin tämän fuksitytön uusi elämä vaati uskomattoman paljon sopeutumista - but that’s only life. Pieni fuksityttö haluaisi kiittää ikimuistoisesta vuodesta ihania tutoreitaan, fukseja ja muita moodilaisia, jotka tekivät kaiken mahdolliseksi.. Olette upeita!

Kuvitus fuksien laskuharjoituksista.

Ansku Koiranen

sivu 9


Tuoppiarvo 96

Rauno Rauno ja ja valkoinen valkoinen nainen nainen Tämä tarina on täysin fiktiivinen eikä perustu miltään osin mihinkään edes hämärästi todellisuutta muistuttavaan. Myös tarinan henkilöt ovat pelkän vilkkaan mielikuvituksen tuotteita, eikä niillä ole mitään tekemistä kirjoittajan mahdollisesti elävässä elämässä tuntemien todellisten tilastotieteen opiskelijoiden kanssa. Myös se että Raunon juuret on tarinassa sijoitettu Kouvolaan on puhdas sattuma. Kaikki yhteydet todellisuuteen kielletään. Rauno määkäisi ja paiskasi Patovaaran luentomonisteen käsistään. Argh -hän sanoi vielä painokkaasti ja hörppäsi teetä kupista, joka oli pöydällä hänen edessään. Automatisoitunein liikkein hän kytki tietokoneeseen virran ja ryhtyi pelaamaan Doomia. Pam, kups ja bäng saivat möröt näytöllä kyytiä. Hetken kuluttua hän sammutti koneen, pisti piipun palamaan ja jäi tuijottamaan ikkunasta. Vastapäinen kerrostalo tuijotti ruskeana takaisin kadun toiselta puolelta. Rauno huokaisi. -On niin hiljaista...olen niin yksin... Äkkiä Rauno riuhtaisi itsensä liikkeeseen ja marssi eteiseen. Hän tarttui puhelimeen ja pyöritti ystävänsä Tarmon numeron. -Tarmolla, Tarmo vastasi. -Rauno. Terve. -Moi moi käpy. Miten menee metallimies? -Lueskelin tuossa Patista mutta ei se tunnu menevän sitten millään päähän. -Luet? Launataina? Get a Life, Man! Mä olen juonut kaljaa ja tuijottanut videoita koko päivän. Pääni halkeavat. Mennääs ottamaan yhdet. Ei tätä kestä selvin päin. -Vastaukseni on periaatteellisista syistä myönteinen. Tahdon. Tällä seurakunnalla ei ole mitään tätä ideaa vastaan. Onko paikalla väliä? -Halpa on usein hyvää ja olisi mukava nähdä

sivu 10

ihan oikea nainen. Ehdotan.. öh.. tuota.. puhtaasti käytännöllisistä syistä Tomatilloa. -Jaa - lievä pettymys. Minulla oli mielessä lähhinnä Botta, Manala tai QQ. -Ei hätää. Voin jäädä pois jo yhtä pysäkkiä aiemmin. -Hyvä on. Aloitamme Bottalta klo 21.30. -Selvä, Rauno sanoi vilkaisten kelloaan. Aikaa oli vielä runsaasti. -Olen portaiden yläpäästä vasemmalle olevan baaritiskin oikeassa reunassa selin sinuun, Tarmo sanoi ja sulki puhelimeen. Heti paljon piristyneenpänä Rauno laski luurin kädestään. Tiedossa olisi mahdollisesti hyvinkin hauska ilta. -Rahaa on, aikaa on, jos vain saisi naaman ja vartalon vaihdettua niin kaikki olisi hyvin, hän ajatteli ja katsahti peiliin. -Mitähän minä laittaisin ylleni tänään. Nämä poikkiraidalliset valkovioletit Black Horsen pitkät kalsarit on ainakin jätettävä kotiin. Täytyy laittaa jotain seksikkäämpää ylle - jos vaikka kävisi flaksi, Rauno hymyili itsekseen ja keikisteli peilin edessä ilman paitaa. -Auts, se sattui, hän äyskähti kun nipisti itseään nännistä. Tuska sai ystävämme havahtumaan unelmistaan ja hän kääntyi tutkimaan vaatekääpin sisältöä. Hetken hyllyjä koluttuaan hän levitti sängyn päälle tiikeritangat, Mihail Gorbatsov-t-paidan ja puhtaat farkut. Samassa puhelin soi.


Tuoppiarvo 96

-Rauno Lahti, Rauno vastasi. -No äiti tässä hei, lempeä, hymyilevä, lyhyt mutta tuhti ääni vastasi. -Oih, äiti, Rauno äännähti liikutuksen vallassa, kuinka siellä kotitilalla Kouvolassa pärjätään?

-Oi anteeksi, anteeksi. Niin lauantai-iltahan se on. Olinpa minä hölmö. Mene poikani mene. -Terveisiä kotiväelle. -Minä vien, hauskaa iltaa. Hei

-Mikäs täällä on loikoillessa. Mansikki vasikoi juuri eilen ja potran pojan tuo tekikin. -Oh, mikä ilon päivä, Rauno sanoi. Hän muisti hyvin lapsuuden ihanat kesät lehmäpaimenessa. -Traktorista hajosi separaattori ja isäsi on veljesi kanssa korjaamassa sitä juuri navetan takana.

-Hei hei, Rauno sanoi ja sulki puhelimen. Kello oli melkein yhdeksän. Aika alkoi olla kortilla. Hän vaihtoi nopeasti ylleen sängyn päälle asettelemansa vaatteet, nappasi eteisestä takin vielä päälleen ja harppoi kadun varteen bussipysäkille. Muutamaa minuuttia myöhemmin sinivalkoinen matalalattiabussi hiipi hiljaa mutkan takaa ja Rauno nosti kätensä. Käsi vapisi jännityksestä...Ehkä tänä iltana...

-No sehän alkoikin olla jo vanha. Entä kuinka jaksaa Regina, kaunis sisareni.

Rauno valmistautumassa riiuulle

-No sisaresi riiustaa sen Niskavuoren nuoren isännän kanssa. Näyttäisi olevan tosi kyseessä, Raunon äiti hehkutti onnessaan. -Voi onnea! Häät siis tiedossa! -Voi kyllä,kyllä! äiti hihitti Hetken aikaa äiti ja poika vain huokuivat hiljaisina onnea kunnes äiti katkaisi äänettömyyden ja kysyi: -Kuinka sinä siellä Helsingissä? -Hyvin hyvin. Olen opiskellut ahkerasti. -Entäpä tuo emäntäpuoli? -Silmat auki olen kulkenut. Kyllä se siitä haaviin vielä tarttuu. -No, sehän on hyvä. Isä vaan on ollut huolissaan mutta kyllä minä aina olen sille sanonut että kunnon poika se on. -Niin..tuota..olin juuri pukemassa illanviettoon lähteäkseni niin jos sopii niin jatkaisin mielelläni. Alkaa tulla kohta kiire.

Lukijakilpailu: Tarinaan on piilotettu viisi repliikkiä kuunnelmasta Linnunradan käsikirja liftareille. Jos Bongaat ne kaikki ja osaat vielä kertoa kenen repliikki on kyseessä tarjoan joskus kaljan. Perttu Muurimäki

sivu 11


Tuoppiarvo 96

Jupu tuplamestariksi

DARTS-V AL TIKK AV AIHTOI OMIST A JA A DARTS-VAL ALTIKK TIKKA VAIHTOI OMISTA JAA Moodin viikonloppuristeily oli uuvuttanut jäsenensä niin, ettei keskiviikkona 3.huhtikuuta pidetyt Dartsmestaruuskilpailut saaneet innostettua Chapliniin kuin viisi heittäjää ja yhden statistin. Taso oli kuitenkin kova: Koko edellisvuoden kärkinelikko oli raahautunut paikalle.

Silmäpussien lomasta löydetyt moodilaiset tuntuivat olevan finaalissa jo ennenkuin tikkaakaan oli huitaistu, mutta jostain kumman syystä turnaus saatiin kuitenkin käyntiin. Fyysiset loppuottelijat oli päätetty ottaa selville: Alkusarja 301 ilman tuplalopetusta ja sitten play-offit tuplalopetukseen. Tomppa Teneriffalla v.-95 Runner up Tom Stormbom lähti vakaasti hakemaan mestaruutta ja revanssia mestari Mika Lahdenkarista. Toisin kuitenkin kävi. Tomppa tuntui olevan jo seuraavan viikon etelänmatkallaan, joten tappio seurasi alkusarjassa toistaan. Voitto Harrista tuskin lohdutti, sillä Harri kuittasi ja runnoi kylmän rauhallisesti tärisevillä käsillään(ks. takakansi) Tompan laulukuoroon heti play-offien ensimmäisellä kierroksella. Yleisölehtereillä kohistiin: Jymy-yllätys oli valmis. Jupu sensijaan hoiti alkusarjan eleettömän kylmäkiskoisesti puhtaalla pelillä ja otti valmiiksi henkisen yliotteen vastustajistaan. Lahdenkarin edesottamuksia seurattiin tarkkaan...

Toisessa semifinaalissa Jupu hoiteli helpohkosti puolivälierissä väsyneen Harrin tähtäimessään lukuvuoden 95-96 tuplamestaruus. (ks.Tyyppiarvo 4/95) Ennen finaalia päätettiin vielä käydä pronssitaisto, jotta Tomppaa voitaisiin laillisesti kutsua turnauksen jumboksi. Aki hoiteli siinä edellisvuoden tapaan himmeimmän mitalin ja ikuisen kolmosen arvonimen. Finaali Jupun näytöstä Loppuottelussa, 501 tuplalopetukseen, vuorottelivat henkinen psyykkaus ja huonot tulokset. Tuplille kuitenkin päästiin. Toisin kuin edellisvuonna tupla ei antanut odottaa itseään: Monen vuoden rutiinilla Jupu päätti finaalin toisella tuplatikallaan ja sai tuulettaa hillitysti jo toista mestaruuttaan. Jupun tuntien keskittyminen Moodin sulisturnaukseen alkoi kuitenkin varmasti jo pelipaikalla. Selvittyään häiritsevistä faneista koko remmi Tomppaa lukuunottamatta jatkoi iltaa futiskisastudion merkeissä, ja uusi mestari sai tarjota Tallinnan tuliaisnesteensä kuiviin. Jukka Jokinen

Laden päänahka haussa Lade oli ottanut silmälasinsa mukaan ja päättänyt tänä vuonna nähdä taululle asti. Asenne oli hyvin kuvaava: Mitään ei annettu ilmaiseksi. Aki teki kaikkensa, mutta Lade luovi itsensä jälleen finaaliin. Oliko viimevuotinen mestaruus sittenkään yllätys? sivu 12

Moodin Dartsturnaus 3.4.1996 Ravintola Chaplin: 1. 2. 3. 4. 5.

Jukka Jokinen Mika Lahdenkari Aki Niemi Harri Lehtinen Tom Stormbom


Suksi suihki, sompa sauhusi

Tuoppiarvo 96

Mika Leinonen, Moodin Motitus, 193. Pirkan Hiihdossa Mika Leinonen, 27, saavutti kunniakkaan 193. sijan Pirkan Hiihdossa 3.3.96. Moodin Motituksen alunperin kaksihenkinen joukkue supistui aivan lähdön alla yhteen henkeen yllättävän työmatkan estäessä Motituksen toisen jäsenen osallistumisen. Seuraavassa tulosten mausteeksi haastattelu jota ei tehty: TA: No miltä nyt tuntuu, yhdeksän peninkulmaa on takana? ML: Kiitos, tosi hyvä fiilis. Ihan hyvä olo. TA: Millainen keli taipaleella vallitsi? ML: Talvinen... lunta oli puiden oksilla, maassa ja jopa ladullakin. Myös jääpuikkoja saattoi havaita. TA: Miten luonnehtisit latua? ML: Sanoisin sitä vaihtelevaksi. Osa matkasta oli ylämäkeä, toisinaan sai lasketella alaspäin. Kurveja ei ollut juurikaan merkitty. TA: Missä vaiheessa huomasit voitonmahdollisuuksien karanneen käsistä? ML: 70 km kohdalla sain väliaikatiedon, jonka mukaan en todennäköisesti pääsisi mitalisijoille. Mutta tärkeintähän on jalo kilpa. TA: Kiitos "haastattelusta"! ML: Ei kestä. "haastatteli" K.H.

sivu 13


Tuoppiarvo 96

Matkalla Tallinnaan Jos Moodi on herrasmies, joka käyttää silinteriä, hän varmasti nostaa hattuaan kuullessaan tuon ehdotuksen. Loistava ehdotus, ajattelen, kun jonottaessamme laivaan vierustoverini keksii mitä Tallinnasta kannattaa ostaa. Hän on ajatellut kaikkia mahdollisia tuotteita ja niiden hinta-laatu-määrä suhteita, ja päättänyt ostaa perunoita niin monta säkillistä, kuin yksi mies selässään jaksaa kantaa. Kotona perunat ovat halvimmillaan 1,90 mk/kilo, kun taas Tallinnassa perunat ovat kalleimmillaan markan kilo. Prosentteina laskettuna alennus on huima. Laivassa kuulutukset kuulostavat samalta kuin savolaiset puhumassa englantia. Eestin kielen kuunteleminen hymyilyttää. Hymy on tarpeen matkustettaessa hissillä laivan pohjimmaiseen kerrokseen autokannen alle, jossa hytit sijaitsevat. Hississä kolisee samalla tavalla kuin mersussa, joka tiputetaan ahdasta tunnelia pitkin kaivokseen. Sekunteja kestävän pudotuksen aikana ajattelen hissin p-nappulan tarkoittaneen meren pohjaa, eikä laivan pohjaa.

yritän keskustella hänen kanssaan auringon tavasta tuottaa energiaa, ja verrata sitä ihmisten tapaan tuottaa energiaa vedenvirtauksen, lämpövoiman, tai tuulten avulla, filosofi vastaa, ettei aurinkoa kannata jäljitellä, sillä eihän ihminen elä säteilyenergialla, vaan syömällä. Lisäksi hän huomauttaa, että ydinvoimalat tuottavat energiaa lähes samalla metodilla kuin aurinko, ja toteaa, että kusessa ollaan. Koska filosofilla ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, mikä on fissio- ja fuusioenergian välinen ero, en yhdy keskusteluun kuinka lähes samanlaista aurinkoenergia on ihmisen tuottaman ydinenergian kanssa. Kusessa ei olla siksi, että nykyinen ydinenergiantuotantomuotomme on tuhoon tuomittu, vaan siksi, että me ihmiset, jotka rakennamme ja ylläpidämme voimaloitamme, emme ole täydellisiä luontokappaleita kuten aurinko, vaan erehdymme, epähuomioimme välttämättömyyksiä ja sorrumme virheisiin.

Isäntämme Moodi ry esittäytyy konferenssihuoneessa, joka on varattu seurueemme käyttöön illaksi. Moodi itse ei ole paikalla, mutta sen lihaksisto pullistelee ansiokkaasti. Kaikki lihakset esittelevät itsensä ja tehtävänsä. Johtavan lihaksen (taitaa olla kieli, koska puhuu niin paljon) mukaan Moodi on aktiivisempi kuin aikoihin. Tyytyväisyys leijuu ilmassa. Isäntämme Moodi ry tarjoaa illallisen viineineen. Tapoihin kuuluu juoda niin paljon kuin kerkeää. Vaikka aterioimme seisovasta pöydästä, joku on ostanut kaupasta omat eväät. Eväs-ihminen hipsii kyllä ruokapöytään, mutta käy siellä piilottaakseen hapankorppuja taskuunsa voidakseen levittää ostamansa kurkkumaksapasteijan niille. (Ymmärtääksesi seuraavan kappaleen sisällön, toimitus suosittelee luettavaksi: tyyppi 1/95..) Illallispöydässä seurassani istuu mielenkiintoisia ihmisiä, mutta tunnelma ei ole täysin mutkaton. En löydä yhteistä kieltä erään filosofin kanssa, joka väittää mm. Newtonin lain voimasta ja vastavoimasta olevan vain näennäinen havaintopsykologiaan liityvä ilmiö. Toiseksi, kun

sivu 14

Moodittaret aaltojen armoilla Lopulta keskustelua filosofin kanssa on mahdotonta jatkaa, sillä kun hän kehottaa minua laskemaan katseeni tähdistä tähän hetkeen, suistun täysin raiteilta, sillä tätä hetkeähän ei ole ilman tähtiä. Kello 23.30 laiva pysähtyy. Moottorit sammuvat ja uppoaminen alkaa. Kampaan tukkani ja suoristan asuni valmistautuakseni vastaanottamaan energiasuihkun, joka restrukturoisi minut kvarkkisumuksi, ja nostaisi sumun pilvenä ilmakehän yläpuolella odottavaan alukseen.


Tuoppiarvo 96

Toimintani on kuitenkin turhaa, sillä joku kokeneempi Tallinnan-kävijä osaa kertoa, että olemme saapuneet satamaan, Tallinnan satamaan. Aiomme pysäköidä yöksi satama-altaaseen. Päätäni vaivaa hetken kysymys miksi matkustamme Tallinnaan viettääksemmme yön laiturissa kaupungin edustalla. Sama kai se, voin ainakin pumpata itseni täyteen ydinenergiaa. Täällä sitä on ilmassa ja sitä saa ottaa ilmaiseksi jonottamatta. Yöllä on hauskaa, koska tarjolla on halpaa tupakkaa ja kaljaa. Laivalla yön ja aamun erottavat toisistaan aamupala. (aamupala paikallisella kielellä: pien hetkon iliman viinaksia) Nukkumattoman yön jälkeen on hyvä saada syödäkseen niin, että tuntuu. Kun olo on sellainen, että tuntuu, ymmärtää itsekin, jos silmiä on vaikea pitää auki vuorokauden valvomisen jälkeen, tai jos tasapainoa on vaikeaa saavuttaa. Ei leiju ilmassa, vaan kompastuu reilusti kynnykseen. Se on sentään jotain, tietää, että kompuroi. Aamulla laivasta saa poistua maihin, vihdoinkin. Etsiessämme ulospääsyreittiä laivasta olemme mielestäni eestinkielisen pohjapiirrustuksen mukaan menossa pallimereen (K yli 10v), mutta huomaan seuralaisteni tuntevan sokkeloiset käytävät selvästi minua paremmin, sillä seuraamalla heidän määrätietoista kulkuaan löydän itseni passijonosta. Tallinnassa huomaan, että kolmen hengen seurueeseemme on huomaamattamme liittynyt Monty Python. Itse en häntä näe, mutta toinen tilastotieteilijä- ystävistäni näkee Montyn kaikkialla. Välillä hän hihittää yksin, ja kertoo sitten millaisesta tapahtumasta oli kyse. Monty on selvästi vaikuttava persoona, sillä hän tunkeutuu keskusteluumme jatkuvasti.

Matkustamme bussilla Mustanmäen torille. Torilla ei ole ahdasta, eikä jonoja, lukuunottamatta pienen kioskin edustaa, jossa on kymmenien metrien mittainen paikallisen väestön muodostama jono. Tahtoisin mennä jonon jatkeeksi, ja selvittää mitä kioskista saa, mutta seuralaiseni eivät ole innostuneita seisoskelusta tihkusateessa. Olen vakuuttunut menettäneeni parhaan perunatarjouksen. Torin kulmalla tie on kuoppainen ja jäinen, suojatietä ylittävä vaaleaan palttooseen pukeutunut nainen kompastuu, ja kaatuu kyljelleen vesilätäkköön. Toisella kulmalla lihahallissa sianpäät ja -sorkat retkottavat tiskeillä. Joku hakkaa kirveellä nyljettyä lehmän ruhoa kylkiluiden kohdalta katki. Nyt tiedän, mistä kaikki kärpäset tulevat kesäisin. Tallinna on täynnä hyviä ruokapaikkoja, minua valistettiin lähtiessä. Meille ruokapaikan etsiminen ei ole helppoa. Törmäämme kyllä mitä erilaisempiin ruokaloihin, mutta useimmissa haju on liian eksoottinen, eikä siksi houkuttele. Pistäydymme kahvilassa nimeltä Vesivessa, ja jatkamme vatsat tyhjinä, kunnes löydämme kelvollisen ravintolan. Tilaan kalapuikkoja ja ranskalaisia, kovin amerikkalaista. Jätän kasvikset, sillä vierastan niiden outoa makua, kovin amerikkalaista. Samana iltapäivänä, kun heitän hyvästit Montylle ja muille seuralaisille, Helsingissä sataa räntää.

M.S.

sivu 15


Tuoppiarvo 96

sivu 16


Tuoppiarvo 96

Momble - jotta totuus ei unohtuisi Momblen kesäkausi on piakkoin alkamassa. Suunnitelmissa on järjestää ZEBDON III (the Return of the Pop-OMatic) mahdollisesti ulkoilmaturnauksena esim. Suomenlinnassa. Helsingin kaupungin järjestyssääntökin sallii tämän. Kevään ja kesän edetessä näemme, miten asian käy. Mutta jos ei ulkotiloissa niin sitten sisällä. Tärkeintä on, että noppa pyörii ja korkit poksavat. Momblen hallitus ja jäsenistö toivottavat toisilleen iloista loppukevättä ja kesää!

Toukokuun mombletyttö: Pop-O-Matic ja aurinko... mitä muuta vielä kaipaankaan...!

Toukokuun momblepoika: Dudajev on kuollut, eläköön Dudajev!

sivu 17


Tuoppiarvo 96

KEVÄT, VUODENAIKOJEN KUNINGATAR Pikkupojan järkkymättömässä ja ehyessä maailmassani kesä ja talvi olivat ne kivat vuodenajat. Kesällä uitiin ja peuhattiin rannoilla päivästä toiseen - eikä ihon korrelle kärventyminenkään ollut muuta kuin ‘jänskää ja hienoa’. Kesälle ajoittuivat myös matkat isän, äidin ja veljien sekä naapuriperheen kanssa Tanskaan ja Norjaan sekä vuosittaiset Itä-Suomen reissut setieni mökeille Savonlinnaan ja Anttolaan. Ja totta kai kesällä pelattiin jalkapalloa ja yhtä lailla myös tennistä. Kesästä se penkkiurheiluintoilunikin alkoi; jalkapallon MM-kisat Espanjassa vuonna 1982 olivat minulle ensimmäiset laatuaan - jokavuotisia Juha Jokisen selostamia Wimbledonin tennisturnauksia unohtamatta (vihdoinkin moni asia sai selityksensä - taitt. huom.). Talvella taas hiihto vei leijonanosan vapaaajastani. Kouluunkin ala-asteelle hiihdin silloin tällöin järven yli. Ja kun lähdimme mummolaan Jämsään, otettiin sukset mukaan ja eikun papan kanssa sivakoimaan. Hiihtolomalla en malttanut pysyä päivääkään poissa suksien päältä. Tuo innokas hiihtämiseni myös palkittiin; koulun hiihtokilpailussa pääsin aina mitaleille, kun taas syksyisissä yleisurheilumittelöissä olin huonoimpien joukossa. Syksy ja kevät taas eivät pienenä poikana olleet yhtään niin mukavia. Syksyllä satoi ja tuuli, eikä kesää olisi millään halunnut jättää taakseen. “Melkein vuosi taas kesään aikaa. Tylsää!” sitä ajatteli. Eikä sitä keväästäkään silloin nauttinut; odotti vain kesää ja kesälomaa, milloin pääsisi taas eroon talviturkistaan. Tosin mahtui kyllä sivu 18

kevääseenkin paljon mukavaa; lintujen kevätmuuton tarkkailu pihapiirissä ja pelloilla ja jalkapallotreenien siirtyminen salista ulos hiekalle. Mutta nyt vanhemmiten on toisin. En enää odota kesää ja kesälomaa kuin kuuta nousevaa, saatikka myöskään talvea tai edes joulua ja joulupukkia. Mutta mistä moinen suhtautuminen? Eivätkö kesä ja talvi ole enää niin kuin silloin, kun olin vielä pieni ja melkein pellavatukkainen? Vai olenko minä muuttunut?

Kirjoittaja kevään virkistävien näkymien innoittamassa mielentilassa Totta kai olen vuosien saatossa muuttunut ja kasvanut. Mutta ilman muuta myös kesä ja talvi ovat edelleen yhtä ihanaa aikaa kuin aina ennenkin. Ja kyllähän minä vieläkin odotan innoissani juhannusta ja joulua, en kuitenkaan vielä huhti- tai lomakuussa.


Tuoppiarvo 96

On suurenmoista elää myös huomisessa, odottaa ja suunnitella tulevaa jopa vuosiksi eteenpäin. Mutta se mitä elämä itse asiassa on - ja minkä nyt olen toivon mukaan oppinut ja sisäistänyt - on elämistä tässä alati ohitsekiitävässä ajassa, tuon hetkellisyyden kokemista ja ympärillä tapahtuvan muutoksen tuntemista. “Vaikka me kuinka pääsemmekin osalliseksi jotain, emme me kuitenkaan saa mitään ikuisiksi ajoiksi omaksemme.” Kun syvällisesti miettii, on tuo oikeastaan mitä helpottavin tosiasia. Elämä on siis muutosta, jatkuvaa liikettä. Ja keväällä tuon tosiaan huomaa. Päivät pitenevät ja lämpenevät, lumi sulaa, jäät lähtevät, linnut palailevat muuttomatkoiltaan; luonto alkaa vaihe vaiheelta näyttää lisää elonmerkkejä talven jäljiltä. Koko tuo jatkuva, luonnon itsensä luoma täydellinen crescendo tekee keväästä kaikkein kauneimman vuodenajan, vuodenaikojen kiistattoman kuningattaren. Kevät saa ihmeitä aikaan myös meissä ihmisissä. Vaikka tunnemme myös kevätväsymystä, jotkut jopa masennusta, saamme kuitenkin aina kaikkein eniten asioita aikaan juuri keväällä. Viimeistään keväällä innostumme taas tosi mielellä opiskelemaan, suoritamme tenteillä, välikokeilla ja harjoitustöillä kasapäin opintoviikkoja, täytämme yötä myöten kesätyöhakemuksia, teemme mitä huimimpia kesälomasuunnitelmia milloinkaan unohtamatta jatkuvaa hameiden (tai housunlahkeiden) lyhenemisen uteliasta sivustaseuraamista. Nauttikaamme täysin siemauksin keväästä, vuodenaikojen kuningattaresta! Aki Niemi

Tyyppiarvon Tyhjä Palsta Tämä palsta on tyhjä! Kaikille sitä tästä lehdestä etsineille tiedoksi, tässä se on. Se on palsta, jolla ei ole mitään. Absolute zero. Nichts. Nada. Ingenting. Sen tyhjää valkoisuutta (tai no, tässä tapauksessa kannen väriä) ei pilaa mikään. Kaikki mielenrauhaa kaivanneet voivat tuijottaa sitä, huokaista, keskittyä, tyhjentää sielunsa ja mielensä arjen huolista, vedota kuka kukin omaan ylempään tai alempaan voimaansa, koota aatoksensa, maksaa tvlupamaksunsa, meditoida, virkistyä, kerätä elinvoimaa alkavan paastonajan varalle, tehdä viimeinkin sen hyvän työn, olla onnellinen jne. Kullekin tarpeensa mukaan. Tämä palsta on tässä, jotta sinulla olisi joku, joka ymmärtäisi vaikeuksiasi. Tämä palsta ei narise, ei pane vastaan, ottaa kaiken nöyrästi opikseen, tottelee, neuvoo ja opastaa hädänalaista mierontiellä. Tätä palstaa on moni kaivannut. Toimitus ja taitto on saanut lukuisia sähköposteja, joissa on toivottu absoluuttisen tyhjää palstaa: "Miksi aina tekstiä?" "Mitä teemme kaikella tällä turhalla tiedolla?" "Lukisin mieluummin Anttilan hinnastoa" Huutavien ääniin on vastattu, koputtaville on avattu. Tässä on ja pysyy Tuoppiarvon Tyhjä Palsta. Ups. Hm. Ensi kerralla: Tyyppiarvo tekee tikusta asiaa sivu 19

Tyyppiarvo 2 / 1996  
Advertisement