Page 1

Tuoppiarvo 94

ISO TUOPPI 0,sivu 17


Tuoppiarvo 94

Sisällysluettelo

Viimeinen Taisto Jäsentelipä syksyllä virastaan luopuva Tuoppiarvon päätoimittaja eräänä keväisenä päivänä jäähyväispuhettaan. Kröh-kröh-kröhöm. Hyvät ystävät ja työtoverit. Jättäessäni tämän rakkaan ja vastuullisen virkani, jota nyt vuoden päivät olen hoitanut, haluaisin esittää muutamia tällä haikealla hetkellä mielessäni liikkuvia ajatuksia. Työni on ollut antoisaa ja palkitsevaa, joten siitä luopuminen tuottaa minulle suunnatonta tus-kaa ja epätoivoa. Mutta syrjään tällaiset itsekkäät ajatukset, sillä haluanhan toki antaa muillekin mahdollisuuden päästä nauttimaan päätoimittajan työn antoisista hetkistä. Haluaisinkin nyt kiittää toimituskuntaa sekä tietysti runsaslukuista avustajakaartiamme, jotka pyyteettömästi ja aikaa ja vaivaa säästelemättä ovat raataneet lehtemme eteen. Ylpeänä haluan myös todeta, että huolimatta moodilaisten ylettömästä kirjoitusinnosta olemme pystyneet pitämään kiinni periaatteestamme, että kaikki meille toimitettu aineisto julkaistaan. Siitäkin huolimatta, että tämän periaatteen tinkimättömän noudattamisen seurauksena on Tyyppiarvo joskus paisunut jopa 12-sivuiseksi meganumeroksi. Uskon ja toivon myös seuraajani jatkavan tällä linjalla, joten kenenkään ei ainakaan toistaiseksi tarvitse olla huolissaan hengentuotteidensa mahdollisesta hyllyttämisestä tai editoinnista. Ohjeeksi seuraajalleni haluisin myös sanoa - Plop. Tässä vaiheessa päätoimittaja heräsi. Hups, oliko hän todella nukahtanut kesken valmistelemansa lonkkaproteeseja käsittelevän artikkelin, jonka oli vielä samana päivänä luvannut toimittaa työelämästä luonnollisen poistuman kautta syrjäytyneiden diplomi-insinöörien vanhainkodissa asustavalle ystävälleen, joka eläkepäiviensä ra-toksi taittoi Tyyppiarvoa Kauniiden ja roh-keiden mainostauoilla. Elettiin vuotta 2034. Puolustusvoimien komentajana oli joku Niemi.

sivu 2

Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta 3 Matkalla kohti parempia aikoja 4 Toukokuun toimia 5 Moodin hallitus 5 Patovaaran haastattelu 6 Excu Tilastokeskukseen 7 Minun esi-isäni on kala 8 Lukemista kesän luppohetkiin? 9 1. Päivänä Toukokuuta 10 Fuk-sin o-ma pals-ta 11 Interaktiivinen Vappusatu 12 Momblen kerhosivu 14 Kiivas kisa - yllätysvoittaja (bilis) 15

å Tuoppiarvo - Moodin, Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisen Tiedekunnan Tilastotieteen opiskelijoiden yhdistyksen virallisen äänenkannattajan Tyyppiarvon vappunumero (Tyyppiarvo 2/94). Tyyppiarvo ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Päätoimittaja: Toimittajat:

Marja Häppölä Petri Harjamäki Kalle Huhtala Mika Leinonen Mari Savela +vierailevia tähtiä

Taitto:

Kalle Huhtala

Painos: Painopaikka:

100 Limes

Aineistoa, mielipiteitä ja kehuja saa toimittaa sähköpostitse osoitteeseen marja.happola@helsinki.fi Motto: Tehtävänämme on levittää valistusta ja tietoa kansalle


Tuoppiarvo 94

Puheenjohtajan palsta

TYYPPIARVO GETS INTERNATIONAL “As amazing it may seem there are people voluntarily coming to Finland. Their number is increasing and their precense is becoming more and more obvious. Men and women coming from different countries - even continents - are everywhere looking strange in their ridiculous clothing and speaking funny languages. What we are supposed to do with them? Shall we hit them? No, let’s ignore them! Let’s speak only finnish and hope they’ll get bored and go away!” Now all this is going to change. Even the last fortress of finnish conservatives (ie. Tyyppiarvo - this magazine) has to give up. I am absolutely positively sure that every single finnish student who will read this article has been somewhere outside our beloved borders. And now if you all could make a bit of brainwork and try to remember how did you manage to communicate with all The Forigners out there you will realise that you spoke english with them (unless you’re a blockhead been only to Sweden on a ferry or a more fortunate one with capabilities in german or french or even more exotic languages). Bad english is the most commonly spoken language on this planet. The finnish language has very little if any global importance. That is why we have to try to communicate with The Foreigners on some more widely understood languages than finnish. Every year thousands of finnish students fly away in search for better knowledge or at least for the most resent knowledge. In most cases they are treated propely in a human fashion. They can speak and be understood (in english of course). At the same time foreign students arrive in Finland. Can we really raise our heads proudly and say that we treat them well. Do we speak with them? Sometimes yes. But more important; do they manage to get all the information they need without guidance. Can they live in Finland without any skills in finnish in a way they are used to in their homelands. Can they have hobbies or leisures? Do we keep information to ourselves? It may seem that we are innocents but speaking only finnish is hiding even though you don’t mean it that way. That is why I feel that it’s time to come out and start handing information also in some other languages too. Moodi is a little scene but therefore changing is so much easier. Perttu Muurimäki

sivu 3


Tuoppiarvo 94

Matkalla kohti parempia aikoja Kolumnissaan "Matkalla kohti parempia aikoja" Petri Harjamäki kommentoi Moodin tämänhetkistä tilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Kolumni sisältää myös ajankohtaisen urheilu-uutisen. Lama alkaa vähitellen hellittää, talvi näyttää väistyvän ja antavan tilaa kevään pölyille ja auringonpaisteelle. Tosin tälläkin hetkellä ulkona sataa vettä. No eipähän ainakaan tule lunta. Ja kaiken kukkuraksi eilinen jääkiekon 4.finaali päättyi Jokereiden riemukkaaseen voittoon. Turkulaisille taas tuli hiljainen kotimatka Hunajata Hopealle - lauluineen. Kuitenkin kaikkein illahduttavinta tänä keväänä on ollut Moodin virkoaminen hiljaiselostaan ja lähteminen aktiivisen toimimisen loppumattomalle tielle. \ljyn lisääminen vanhoihin rattaisiinhan on aina parantanut kuluneittenkin koneitten toimintaa. Syyllisiä ohjelmatarjonnan moninkertaistumiseen etsittäessä on listan kärkipäässä Moodin Uusi Hallitus, joka yllätti ripeällä toiminnallaan varmasti vanhat moodilaiset. Onhan hallituksessa toki mukana vanhaakin verta ja kokemuksen tuomaa tietoa, mutta eittämättä hallituksen kokoonpanoon pyydetyt uudet jäsenet ovat tuoneet sitä kaivattua piristystä ajatuksenkulkuun ja toteutuksiin. Ihminen kun tunnetusti pyrkii aina jollain tavoin toistamaan itseään ja uudet ideat yleensä tuppaantuvat kauan ympyröissä pyörineillä olemaan jo kertaalleen hyviksi koettuja. Ainoa ongelma vain on edelleenkin väen vähyys. Moodin nykyinen puheenjohtaja Perttu Muurimäki herätteli edellisen Tyyppiarvon linjapuheessaan varmasti kaikkia moodilaisia. Teksti osui täysin kohdalleen. Kaikki ihmiset, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita Moodista, tilastotieteestä tai moodilaisista pitäisi saada toimintaan mukaan. Jos hallitus järjestelee tilaisuuksia ja ohjelmaa/tapahtumia pelkästään itselleen, koska muita ihmisiä ei toiminnassa ole mukana tai “ainejärjestöhömpötys” ei heitä kiinnosta, voi Moodin kalenterikin muodostua täysin hallituksen mieltymysten mukaan. Silloin on aivan turha takarivistä nurista jälkikäteen. Sitä saa, mitä tilaa. Pienessä ainejärjestössä ihmismassa on luonnollisestikin vähäinen. Joka vuosi tulee kuitenkin uusia opiskelijoita tilastotiedettäkin lukemaan 15-20 kpl. Suurin osa heistä on jo opinnoissaan pitkälle edistyneitä ja joillakin on

peräti suoritettu tutkinto plakkarissaan. Täysin uusia keltanokkia ilmaantuu yleensä yhden käden sormilla laskettava määrä. Kun näistä kaikista sisäänpäässeistä sitten kolmasosa vaihtaa ensimmäisen lukukauden aikana mielipiteensä tilastotieteestä kiinnostavana aineena ja suuntaa opiskelutarmonsa muihin valtiotieteellisen tiedekunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toinen kolmasosa hyppää suoraan lukemaan syventäviä kursseja, jää jäljelle enää yksi kolmasosa aloittelevia tilastotieteen opiskelijoita. Moodin käyttämätön luonnonvara on siinä toisessa kolmasosassa. Se ei ehkä ikäjakaumansa perusteella halua olla mukana juhlissa ja bileitten järjestämissä tai peli-illoissa pöytälätkän ääressä karjumassa. Heitä kiinnostavien tilaisuuksien järjestäminenkin on hankalaa, varsinkin kun he eivät ainejärjestön mukana meuhkaa ja saa näin mielipiteitään ilmi. Toisaalta muillekin moodilaisille olisi varmasti hyötyä heidän mukana olemisestaan. Elämänkokemuksesta on aina hyötyä ja sitä karttuu päivä kerrallaan kaikille lisää, mutta asioiden oppimiseen voisi tulla perinteisen kantapään kautta oppimisreitin rinnalle toinenkin vaihtoehto. Ensi syksystä on varmasti tulossa mielenkiintoista ja vauhdikasta aikaa Moodissakin. Järjestömoottori ja Tyyppiarvon kukoistukseen nostanut The “T” palaa yhdentoista kuukauden lomaltaan ja ottaa entisen virkansa. Lisäksi on odotettavissa Moodin ex-puheenjohtajan Maran ilmestyminen päivänä minä hyvänsä Moodin hallituksen kokoukseen. Näiden reserviläisten puuttuminen onkin aiheuttanut osan toiminnan hiljentymisestä. Ja syksyllä tulee taas sekava kokoonpano uusia opiskelijoita, joita meidän nykyisten moodilaisten olisi pystyttävä haalimaan ainejärjestömme verkkoon mahdollisimman monta. Se vaatii aktiivista toimintaa kaikilta ja sitähän se puheenjohtajakin jo paasasi. Luvassa ovat siis paremmat ja vauhdikkaammat ajat. Toivottavasti kesälomasta tulee aurinkoinen. Petri Harjamäki

sivu 4 järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut


Tuoppiarvo 94

Toukokuun toimia ================== - Maineikas Random Walk kiidättää Tuoppiarvoa Akateemisessa Wartissa (torstaina 5.5 klo 18). Kaikki juoksemisesta pitävät moodilaiset voivat ilmoittautua Mika Leinoselle (puh. 191 8873 tai sähköposti: mleinone@cc.helsinki.fi). Jo kauan huhuttu Aki T:n paluu valtion palveluksesta takaa joukkueen varman suurmenestyksen! (Taitaa olla väärää tietoa...taitt.huom) - Sulkista! Järjestön sulkapallomestaruudesta kisataan toukokuussa (paikka ja aika vielä avoinna, ehdotuksia!...). Kiinnostuksesi voit ilmaista kirjoittamalla nimesi ilmoitustaululla olevaan listaan tai sähköpostitse (lahdenka@cc.helsinki.fi). - Eikä tässä vielä kaikki! Petankkikausi pyörähtää käyntiin toukokuun aikana! Tarkan ajankohdan saat selville seuraamalla ilmoitustaulua ja Portacomin Moodi-kokousta! terveisin tiedotusvastaava

MOODIN HALLITUS 1994 PUHEENJOHTAJA Perttu Muurimäki Paraistentie 18 C 24 00280 Helsinki P. 411731

OPINTOVASTAAVA Kimmo Vehkalahti Päivärinnankatu 6 A 12 00250 Helsinki P. 412411

VARAPJ JA TIEDOTUSVASTAAVA Mika Lahdenkari Mannerheimintie 57 A 1 00250 Helsinki P. 411691

KULTTUURIVASTAAVA Mari Savela Pursimiehenkatu 23 A 13 00150 Helsinki P. 635490

SIHTEERI Katja Sintonen Kolsarinkuja 3 D 46 00390 Helsinki P. 5472776

PROJEKTIVASTAAVA Juha Nurmilaakso Hilatie 28 00390 Helsinki P. 5471609

TALOUDENHOITAJA Mikko Hömppi Sylvesterinkuja 8 B 00370 Helsinki P. 554829 (koti) 949-701743 (tasku)

TYYPPIARVON PÄÄTOIMITTAJA Aki T Niemen virkaa hoitaa keväällä Marja Häppölä Mechelininkatu 10 A 15 00100 Helsinki P. 498075

Moodin hallitus -94 Puolangan ideapäivillä maaliskuussa -94. Vasemmalta: Vehkalahti, Nurmilaakso, Häppölä, Hömppi, Muurimäki, Lahdenkari. Kuvan otti Sintonen.

sivu 5 järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut - järjestösivut


Tuoppiarvo 94

Tuntiopettaja Timo Patovaara: Matematiikka on tapa ajatella Valtiotieteellisen tiedekunnan matematiikan tuntiopettaja Timo Patovaara tekee ensimmäisen vuoden opiskelijoille heti syksyn ensimmäisillä luennoilla selväksi, mikä ero on matematiikalla ja koulumatematiikalla. Matematiikka on tapa ajatella. Koulussa opetellaan laskemaan ylioppilaskirjoituksia varten, Patovaara kiteyttää. Tilastotieteen opiskelijalle matematiikka on kaiken tiedon perusta, sillä sovellettua matematiikkaahan tilastotiede on. Mitä enemmän hallitsee matematiikkaa, sitä helpommaksi tilastotiede tulee, Timo Patovaara sanoo kannustavasti. - Matematiikan opiskelu on raskas proseduuri, varsinkin tähän tiedekuntaan tuleville. Aivan ensimmäiseksi opiskelijan pitäisi tavata tekstiä itsekseen kynän ja paperin kanssa ja yrittää hahmottaa asioita. Kun sitten menee luennolle, näkee onko itse ajatellut ja ymmärtänyt asiat samalla tavalla kuin luennoija. Luennon jälkeen pitäisi taas kerran tankata tekstiä itsekseen. Lisäksi koko prosessin ajan pitäisi tehdä harjoitustehtäviä. - Sivuaineopiskelijoilla ei kuitenkaan riitä tuohon kaikkeen aikaa, Patovaara myöntää. - Ennen luentoa teksti jää lukematta. Jos tuolloin luennolla hetkeksi kadottaa ajatuksensa, ei sitä enää tahdo saada kiinni takaisin. Ja eikun luennoille

puoli. Kirkasta valoa vasten tuijottaminen on vienyt ammattikalvokynäilijän toisesta silmästä näön miltei kokonaan; ei sentään Patovaarakaan yliopiston vahtimestareita aivan tahallaan kiusaisi. Riittävät eväät neljästä kurssista Patovaara luennoi kerran vuodessa kaikki neljä tilastotieteen opiskelijoille pakollista matematiikan kurssia. Tämän lisäksi hän vetää osaa näistä kursseista Lahden verkkoyliopistossa. Kaikki kurssinsa Patovaara luennoi itse kirjoittamistaan kirjoista tai luentomonisteista. Matematiikan standardikirjallisuuden käyttöä luentomateriaalina hän pitäisi epäsopivana. Asioiden yleisyystaso vain kasvaisi ilman erityisempää hyötyä tilastotieteen opiskelun kannalta. - Kurssini on kirjoitettu varta vasten tämän tiedekunnan tarpeita varten niin, että niiden antamat tiedot riittäisivät. - Toisaalta pyrin aina käymään kursseilla läpi kaiken sen mitä kirjassa onkin. Esimerkiksi multinormaalijakauman esittäminen olisi tärkeä asia vektori- ja matriisilaskennassa, mutta jos lisäisin sen tekstiin, muut opettajat myös olettaisivat sen käsitellyksi. Aki T. Niemi

‘Käykää luennoilla, käykää harjoituksissa’, Patovaara muistaa aina muistuttaa. Ja onkin siinä oikeassa. Toistakymmentä vuotta valtsikassa ja sitä ennen viisi vuotta oppikoulussa matematiikkaa opettaneena hän tuntee hyvin opetettavansa ja heidän vaikeutensa. Johdonmukainen esitystapa saa hankalimmatkin asiat vähitellen tuntumaan ymmärrettäviltä ja matematiikan taas entistä kiinnostavamalta. Eikä luennoilta huumoriakaan puutu. Kalvokynällä kirjoittaminen ohi kalvosta suoraan piirtoheittimen lasiin on sitä yleisintä, vaikkakin asiaan kätkeytyy myös vakavampi Timo Patovaara omassa persoonassaan

sivu 6


Tuoppiarvo 94

Excu Tilastokeskukseen Keskiviikkona 30.03.1994 Moodi teki tutkimusmatkan Tilastokeskukseen noin kahdeksan tilastotieteenharjoittajan voimin. Vierailu kesti 2 tuntia, jonka aikana tiedottaja Maari Paasilinna esitteli meille Tilastokeskuksen yleisluontoisesti ja Paavo Väisänen menetelmäpalveluista johdatti meidät estimoinnin maailmaan yritysotanta-asetelmissa. Tutkimusmatka päättyi kiertokäyntiin Tilastokirjastossa. Tilastokeskus on Suomen “kaikkien tilastojen äiti” ja se tuottaa yli 60 prosenttia julkisen vallan tilastoista sekä ohjaa myös muiden tilastojen laadintaa. Tilastokeskuksen tavoitteena on palvella kaikkia yhteiskunnallisen tiedon tarvitsijoita aina mattimeikäläisistä yrityksiin, julkiseen valtaan ja tutkijoihin. Erittäin suuren asiakaskunnan muodostavat aina uusia tilastoja tarvitsevat, tiedonjanoiset toimittajat. Tilastokeskuksen palveluista ovat maksuttomia kirjaston peruspalvelut, uutispalvelut ja puhelinneuvonta. Julkaisuista, asiakaskoulutuksesta, tietokantojen suorakäytöstä jne peritään hinnaston mukainen korvaus. Tilastokeskus laatii myös tilastotyössä noudatettavia standardeja, huolehtii alan kansainvälisistä suhteista sekä konsultoi tilastojen kehittämishankkeita, erityisesti Baltian maissa ja Venäjällä. Vuonna 1992 Tilastokeskuksella oli toimintaa noin 157 milj.mk suuruudelta ja tilastoinnin kohteet jakaantuivat seuraavan suuruisiin osiin: -elinolot, 36 % : työvoima, tulot, kulutus jne. -henkilöt, 19 % : väestö, kuolemansyyt, työssäkäynti (työssäkäymättömyys ?) jne -yritykset, 18 % : toimialat, tutkimus, tiede ja teknologia, rakennuskustannukset jne. -talous, 15 % : kansantalouden tilinpito, rahoitusmarkkinat, julkinen talous jne. -hinnat ja palkat, 12 % : kuluttajahinnat, palkat, tuottaja- ja kuluttajaindeksit jne. Tilastokeskus muutti alkuvuodesta Sörnäisten Työpajankadulle Annankadulta (hallinto) ja Haagan Nuijamiestentieltä (menetelmät). Tilastokeskuksen Helsingin toimipisteessä työskentelee 600 henkilöä ja Tampereen, Turun, Oulun, Seinäjoen sekä Mikkelin alueyksiköissä yhteensä 180 henkilöä. Tilastokeskus on palkannut opetusministeriön rahoituksella tilastotieteenharjoittajia harjoittelijoiksi. Menetelmäpalvelut vastaa muiden Tilasto-

keskuksen osatoimintojen sekä kansainvälisten kehittämishankkeiden konsultoinnista. Tulevaisuudenhaasteeksi on noussut tilastojen yhdenmukaistaminen vertailukelpoisuuden parantamiseksi sekä aikasarjojen kansainvälisten standardien kehittäminen. Tilastokeskus on tehostanut tilastojen laadintaa tietokoneavusteisten haastatteluohjelmien avulla, mutta pahimpana ongelmana on edelleen vastaamattomuus, jonka vaikutusta pyritään minimoimaan erilaisten painokertoimien avulla. Tilastokeskus on myös kehittänyt TASSU-tilastoohjelman ja muutoinkin käytössä on laaja valikoima erilaisia tilasto-ohjelmia SAS:ista CALMAR:iin. Tilastokirjasto toimii Tilastokeskuksen yhteydessä ja sen palveluihin kuuluvat tietopalvelut (neuvonta ja opastus), koulutus ja kurssitoiminta, lainaus- ja kaukopalvelut, julkaisutoiminta, Tilastokeskuksen tuotteiden myynti (julkaisut ja PC-tuotteet) sekä kattava kokoelma tilastoja kaikista aihealueista, tilasto-, väestö- ja kansantaloustiedekirjallisuutta sekä alan aikakauslehtiä. Tilastokirjaston osoite: Työpajankatu 13 B, 2.kerros puhelinnumero (90) 17 341 sekä tietopalveluiden ja neuvonnan puhelinnumero (90) 1734 2220. Tilastokirjasto on avoinna ma-pe klo 8:00-16:15. Taloustutkimus Oy:n ja Tilastokeskuksen vierailut järjestäneenä toivoisin suurempaa osallistumisaktiviteettia, muutoin ei kannata järjestää vierailuja! Tulevaisuudessa on tarkoitus järjestää (?) vierailuja tilastollisia menetelmiä käyttäviin palveluyrityksiin (Taloustutkims Oy), julkisiin laitoksiin (Tilastokeskus) sekä (prosessi)teollisuusyrityksiin. Juha Nurmilaakso “There are three kind of lies: lies, damn lies, and statistics.” Mark Twain (1835-1910) “He uses statistics as a drunken man uses lamp-posts -for support rather than illumination.” Andrew Lang (1844-1912)

sivu 7


Tiede & Kulttuuri Tuoppiarvo 94

Minun esi-isäni on kala Ennen ilmakehää, happea ja maata ei ollut muuta kuin vesi, suolaa ja joitakin kaasuja. Näiden sopivien kombinaatioiden tuloksena syntyi proteiini, joka on kaiken elämän alku. Proteiinin syntyminen ei ole mysteerinen, selittämätön tapahtuma, mutta sen monistaminen itse itsellään on ikuisuuskysymys, johon tiede ei tänä päivänä ole pystynyt vastaamaan. Solun lisääntyminen proteiinien avulla on yhtä mahdoton asia käsittää, kuin ikiliikkuja on valmistaa. Uusi elämä syntyy tyhjästä. Millä energialla?

Tiede & Kulttuuri

Elämä syntyi veteen. Siksi esi-isäni on kala. Kun vedestä loppui tila, tarvittiin maa. Aluksi maa oli tyhjä kaikelta elämältä. Ei ollut happea jota hengittää. Hapen tuottamiseen tarvittiin yhteyttämistä. Syntyi kasveja, jotka muuttivat hiilidioksidia hapeksi, kunnes ilmakehä oli valmis ja kala saattoi nousta vedestä. Kala tarvitsi jalat liikkuakseen maalla. Näin kehittyivät liskot. Kun maa täyttyi, nousivat eläimet taivaalle. Raajat surkastuivat tehden siiville tilaa.

aikojen alusta, aina on ollut myös laumaelämää. Yhteistyö helpotti ravinnon hankkimista. Ihmisaivot kehittyivät ja suurenivat. Niin teki myös naisen lantio. Maailma alkoi löytää muotojaan. Ihmisen ajattelukyky on kehittynyt. Silti minä käytän vain murto-osan ajatteluuni varatusta aivokapasiteetistani. Suurimman osan ihmisen aivomassasta varaa aisteja varten tarvittava solusto. Ihminen on täysin eläin. Vaikka minulla ei ole lajivihollisia, tiedän etten selviytyisi maapallolla ilman aistejani ja niitä ohjaavaa hermostoa. Ajattelu on ihmisen toiminnan ja käyttäytymisen hienosäätöä. Siinä ero muuhun luomakuntaan. Paitsi aisteihin, suuri osa aivoistamme on varattu oppimiseen, muistamiseen ja tiedon hakuun muistista. Ihminen oppii matkimalla, toistamalla ja harjoittelemalla. Pala palalta rakennamme itsellemme toimintamalleja, joita käytämme aistien tapaan - ensin ärsyke, sitten toiminta.

Milloin syntyi ihminen? En tiedä. Tiedän vain, että jonkun eliön kehityskaaren jossain vaiheessa tämä eliö nousi pystyyn, ja niiltä jalansijoilta on ihmisen kulku alkanut. Miksi eliö nosti ruumiinsa kulkeakseen kahdella jalalla? Sen täytyi tuntea olonsa turvalliseksi uskaltautuessaan moiseen irtautumiseen maan kamaralta. Ehkäpä siitä lähtien ihmisellä ei ole ollut samalla tavoin toisen lajin edustajia vihollisinaan, kuten lähes kaikilla muilla luomakuntamme asukkailla on.

Esi-isäni eli vedessä. Minä elän maalla. Minun maani on maapallolla. Maapallo kuuluu Aurinkokuntaan. Aurinkokunta kuuluu galaksiin nimeltä Linnunrata, joka taas kuuluu paikalliseen galaksiryhmkään, joka puolestaan on osa paikallista superjoukkoa. Paikallisia superjoukkoja on paljon. Osaksi niistä koostu maailmankaikkeus. Näissä mittasuhteissa, mikä on ihminen tai kala? Kuinka alkukantainen on meidän ajattelukoneistomme oppimisineen ja harjoittelemisineen? Kuinka inhimillistä onkaan luulla,että missään muualla ei ole olemassa älyllistä elämää.

Ilman vihollisia ihminen olisi lisääntynyt syöpäsolun tavoin tuhoten ympäristöään oman kasvunsa alle. Luonto istutti ihmiseen sotaisan luonteen ja tartuntataudit. Ihmisestä tuli vihollinen itse itselleen.

Olen varma, että jos ihmisellä olisi aisti, joka havainnoisi sähkömagneettisten kenttien liikettä, kukaan ei väittäisi, että maapallon ulkopuolella ei ole elämää. Tänään on helppo sano: sitä mitä ei näe, ei ole.

Hyväksyn täysin sen, että esi-isäni on kala. Tunnen vetovoimaa veteen. Kalat ovat kauniita. Kalat ovat sulavalinjaisia. Vain yksi asia minua epäilyttää. Kalat eivät ajattele.

Olen myös varma, että maailman-kaikkeudessa on elämää, joka perustuu puhtaalle ajattelulle; ei oppimisprosesseja, harjoittelua tai toimintamalleja. Kaikki elämä on kiinni hetkessä. Järkeillen ja päätellen tuon paikan eliöt selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Mitään tietoa ei tarvitse verrata tuttuihin malleihin, sillä logiikka kuljettaa ajattelua luoden koko ajan uutta ja avaten jatkuvasti ovia uusiin ulottuvuuksiin, joita on rajaton määrä. Aivokapasiteetin käyttöä

Ihmissikiön saamalla ravinnolla ja aivojen kasvulla on selkeä yhteys. Jotta aivoilla olisi mahdollisuus kehittyä, sikiö tarvitsee ravintoa säännöllisesti ja ravinnon on oltava riittävän monipuolista. Vaikka ihmiset ovat sotineet

sivu 8

Tiede & Kulttuuri


Tiede & Kulttuuri Tuoppiarvo 94 rajoittavaa psyykettä ei ole. Kukaan tai mikään ei kiellä tekemästä mahdottomuuksia. Humanoidit lentävät UFOillaan kumoten painovoimaa, sillä materian olemassaolo on ehkäpä pelkkää harhaa... Ihmisen on luonnollisesti suhtauduttava riittävän kyynisesti kaikkeen, mitä omat kykymme eivät riitä olemassaolevaksi todistamaan. Ihmisen yksi suurista tehtävistä on olla ikuinen epäilijä, sillä itsekeskeinen elämänkatsomuksemme ei koskaan tule riittämään sellaiseen objektiivisuuteen, että ymmärtäisimme maailmankaikkeutta. Yhtä käsittämätön on maailma, kuin sen pienen osasen lähtökohta. Mistä tulee ihmiseen henki? Mari Savela

Ilman vettä ihminen ei selviydy pitkään aavikon paahtavassa kuumuudessa

DONNA TARTT: JUMALAT JUHLIVAT ÖISIN Esikoiskirjailija Donna Tartt yllättää positiivisesti. Kirjan ilmapiiri tuo mieleeni Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvan, mutta mitä pitemmälle kirja etenee, sitä enemmän se alkaa muistuttaa David Lynchin kieroutuneita kuvaelmia. Päähenkilönä on Richard niminen nuorukainen, joka muuttaa Kalifornian lämmöstä itärannikolle, Vermontissa sijaitsevaan Hampdenin collegeen. Siellä hän liittyy viiden snobin kreikanopiskelijan tiiviiseen ja salamyhkäiseen seuraan. Tapahtuu murha ja sitä seuraavat eriasteiset syyllisyydentunnot ja kiinnijäämisen pelko. Kirjailija pyörittää tarinaa sujuvasti kuuden opiskelijan ja heidän kreikanopettajansa ympärillä. Lisäksi hänellä on mainio taito paljastaa tiettyjä asioita etukäteen ja kuitenkin yllättää lukija niiden tapahtuessa. Huumoriakin kirjasta löytyy ja kokonaisuutena se on oikein viihdyttävä lukukokemus. (s. 551, alkup./suom. -92/-93) JULIAN BARNES: PIIKKISIKA Innostuneena tartuin Barnesin uusimpaan teokseen, aikaisemmat näytöt olivat vahvat. Kirja parodioi kuvitellun murroksessa olevan itäblokin maan ex-hirmuhallitsijan oikeudenkäyntiä. Vanhan hallitsijan sosialistisen retoriikan liturgia on pistää toisen pääosan esittäjälle, yleisenä syyttäjänä toimivalle yliopiston professorille, jauhot suuhun. Aihe on sinällään mielenkiintoinen, mutta toteutus on pettymys. Puujalkavitsit eivät naurata ja kirja uhkaa käydä lyhyydessäänkin pitkästyttäväksi. Tällaiseen floppiin en keksi muuta selitystä kun sen, että kirjailija on lähtenyt liian heikoin eväin itselleen oudolle alueelle, vaikka sanomalehtimies entiseltä ammatiltaan onkin. Suotuisamman kuvan Barnesin tuotannosta saa tutustumalla opuksiin 10 1/2 lukua maailmanhistoriaa ja Puhumalla paras, jotka ovat edelliset häneltä suomennetut teokset. (s. 156, alkup./suom. -92/-93) Hannu Kröger

Tiede & Kulttuuri

sivu 9

Tiede & Kulttuuri

LUKEMISTA KESÄN LUPPOHETKIIN?


Tuoppiarvo 94

1. Päivänä Toukokuun

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, Wapusta vähäsen... Näinhän se on vaikka voissa paistaisi. Kun simat on pullotettu ja käymisprosessin loppua odotellaan, tulee aika pitkäksi. Ensimmäinen avattu pullo on vielä käymistilassa ja silti se on niin pirun hyvää. Ainakin siitä saa vatsan sekaisin, jos jaksaa lorotella kurkkuunsa kierteellä pullon jos toisenkin. Mutta Wappu ilman simaa, on kuin Moodi ilman Momblea. Ja ne serpentiinit ja ilmapallot ja ilmapallonmyyjät, jotka luulevat voivansa pyytää parkuvien lasten vanhemmilta smurffipalloista ihan mitä vain. Ainakin setelit ovat olleet suosittu kysynnän kohde. Rahan vaihdettua omistajaa tulevaisuutemme veronmaksaja, nykyään vielä pieni natiainen, päättää imeä peukaloaan ja lähettää kehitysyhteistyön hengessä ikätoverilleen toiselle puolelle maailmaa ilmapallotervehdyksen . Kyllähän heliumilla homma hoituu ja pallo lentää ja sitten taas seteleitä kehiin ja ostohommiin. Torvi-en toitotusta päivällä kaduilla ja pihoilla, iltaisin torvet ovat saaneet jalat ja toikkaroivat kaduilla ja pihoilla. Sima on saanut käymisessään liikaa hiivaa ja sokeria ja mukaan on ryydi-tetty Sima-nolia värirepertuaarin kat-taessa kaikki ohra-vehnä-ruiskaura-muut viljat & yrtit kombinaatiot. Purkkiruokaa nesteenä nautittuna ja energiaa tulee niin että paukkuu. Eihän siinä menossa voi ylioppilaslakki päässä pysyä, eihän sellaista voi edes vaatia. Remmeillä ja ilmastointiteipillä stuidupipo kalloon kiinni.Taitaa olla ainoa mahdollisuus säästyä lippavalkolakki firmojen uudelleen tukemiselta. On se hurjaa touhua. Ei ole ainakaan pelkoa, että tarttis olla yksin. Kevään ensimmäiset kärpäsetkin viettää omia juhliaan. Ihmisiä on joka paikassa satoja tuhansia. Tuttu siellä, tuttu täällä, ja seuraavana päivänä vielä enemmän tuttuja, jos kaikki vain muistuvat mieleen. Tuli sitten taivaalta vettä, pennejä, räntää, rakeita tai muumipappoja kuumailmapalloilla niin väkeä riittää markkinahumussa. Ja auta armias, jos paistaa aurinko ja on 15 astetta lämmintä. Heti ollaan niin kesää niin kesää, että sortsit ja t-paita päällä viuhahdellaan ihmisten seassa ja esitellään ensimmäisiä kotimaan auringon polttamia melanooman esiasteita. Revi siitä sitten, kun joku väittää että suomalaiset ei käy missään ja murjottaa vaan omissa oloissaan. Pidetään Wappu joka toinen viikko niin johan loppuu hiljaiselo tässäkin napapiirin maassa. Ei mulla oikeestaan mitään sitä vastaan olis. Wirallisena wapunpäivänähän sitten ollaan kulkueissa ja marssitaan lippulinnan perässä kuin ankanpoikaset emonsa pyrstön takana. Ei haittaa

sivu 10

vaikka matkaa kertyisikin monta sataa metriä. Kaikilla on oikein mukavaa, vaikka jalkoja kivisteleekin tallustelu ja seisoskelu. Päällystäisivät jalkakäytävät nurmimatoilla niin voisi kävellä paljain jaloin. Se olis aika hienoa. Mutta autolla pitäis kyllä päästä ihan viereen ettei tarvitsisi kävellä enää kilometriä kotiin asti. Ja sitten kuunnellaan puheita, joita pitämään on kutsuttu valtakunnan puuhamiehiä, jotka puhuvat hienoista ja suurista tulevai-suuden asioista. Se on politiikkaa se. Samaa lässy-tystä saa lukea lehdistä päivit-täin, mutta kun on kerran Vapun päivä niin pitää-hän sitä kuunnella ihan unplugged ja näkeehän siellä viime vuotisia kohtalotovereita tihkusade-muistoineen. Kaikki hyvä päättyy aika-naan niin myös sima ja Wappu. Olotilat vaihte-levat, mutta hauskaa oli. Näinkin asian voisi koruttomasti ilmaista. Toukokuun lähtölaukauksen lisäksi Wappu on myös lähtölaukaus kesälle ja juhannuksen odo-tukselle. Onhan välissä vielä äitienpäiväkin. Mitähän äidit tuumaisivat, jos h e i d ä n nimikkopäiväänsä vietettäisiin samalla mentaliteetilla ja innolla kuin t o u k o k u u n ensimmäistä. Olisi tavallaan Wapun jälkilöylyt. En kannata ajatusta ilman kansanäänestyksen yksimielistä kylläenemmistöä. Wappu on Wappu ja muut pysyköön lestissään. No voi #@”%&! Olen tainut unohtaa laittaa simat käymään. Siispä simaa värkkäämään Wappua varten. Se on vähintä mitä voin tehdä näillä palkoilla suurta kansanjuhlaamme varten. Kyllä. Selkäytimestä se kaikki lähtee, jopa siman tekeminen. Hauskaa Wappua Kaikille!


Tuoppiarvo 94 Uutta Tyyppiarvossa: Julkaisemme ensimmäistä kertaa oman neuvontapalstan fukseille. Tällä kertaa aiheena on vappu ja jatkossa on luvassa tietoa muista fuksin mieltä hämmentävistä asioista.

FUK-SIN O-MA PALS-TA Vap-pu ja sen viet-to 1) Va-pun lä-hes-ty-mi-sen huo-maat hel-poi-ten te-ke-mäl-lä sil-loin täl-löin tun-nus-te-lu-ret-ken kä-ve-le-mäl-lä A-lek-si-a pit-kin y-li-o-pis-tol-ta Stok-kal-le. Sii-nä vai- hees-sa kun mat-ka-si keskey-tyy kym-me-nen met-rin vä-lein tup-su-lak-kisen vap- pu-jul-kai-su-a kau-pit-te-le-van teek-kari-pel-len a-set-tu-es-sa pans-sa-ri-vau-nu-es-teen ta-voin tiel-le-si voit pää-tel-lä, et-tä vap-puun on e-nää kor-kein-taan kol-me kuu- kaut-ta ai-kaa. Va-rau-du ky-sei-siin hyy-pi-öi-hin jo-ko is-ke-villä kom-men-teil-la, le-kal-la tai kyy-nel-kaa-sul-la.

lan-lin-nan-mäel-lä Kai-vo-puis- tos-sa. Va-raa mu-kaa-si kuo-hu-vii-ni-ä ja run-saas-ti syö-tävää. Jos et ha-lu-a ja- kaa e-väi-tä-si tut-ta-vi-esi kes-ken, so-vi tref-fit “sii-hen kal-li-on ku-peeseen män- nyn vie-reen” ja voit ol-la var-ma, että kö-kö-tät-te aa-mu-päi-vän ku-kin o-man ha- vupuun-ne kat-vees-sa.

Ostamalla näitä tuet vähäosaisia 2) Vap-pu al-kaa pe-rin-tei-ses-ti Man-tan la-kituk-sel-la klo 18.00. Ä-lä ve-dä y-li- op-pi-las-lakki-a-si pää-hä-si tä-tä en-nen, sil-lä jo-ku saat-taa sil-loin ar-va-ta si-nut fuk-sik-si. (Ä-lä ve-dä teekka-ri-lak-ki-a-si pää-hä-si en-nen klo 24.00, muuten jo-ku saat-taa lei-ka-ta tup-su-si (taitt.huom)). 3) Man-tan pat-sas si-jait-see kaup-pa-to-rin reunal-la. Luo-nnol-li-sim-min lä-hes-ty- mi-nen tapah-tuu kes-kus-tas-ta Es-paa pit-kin. Niin myös 20 000 muun y-li-op-pi- laan mie-les-tä. U-noh-da siis jo-ko Es-pa tai Man-ta. Jos ha-lu-at näh-dä jäl-kim- mäi-sen, kan-nat-taa käyt-tää hyö-dyk-si se-naa-tin-to-ril-ta läh-te-vi-ä pik-ku-ka-tu-ja tai suo-rit-taa lä-hes-ty-mi-nen E-te-lä-sa-ta-man tai pres-san-lin-nan suun-nal-ta. 4) Man-tan jäl-keen voit jo-ko viet-tää ai-kaa-si bon-gaa-mal-la tut-tu-ja-si ih-mis-vi- li-näs-sä kau-pungil-la, ih-mis-vi-li-näs-sä ravin-to-lois-sa tai ih-mis-vi-li-näs-sä e-ri-lai- sis-sa vap-pu-bi-leis-sä. Nämä vaih-to-eh-dot ei-vät tie-ten-kään o-le toi-si-aan pois- sul-ke-vi-a, vaan voit muo-ka-ta niis-tä myös e-ri-laisi-a yh-dis-tel-mi-ä ja kom-bi- naati-oi-ta. Jos et tie-dä, min-ne kannat-tai-si läh-te-ä, voit tie-tys-ti heit-täyty-ä mas-san vie-tä-väk-si, jol-loin var-masti suu-rel-la to-den-nä-köi-syy-del-lä löy-dät itse-si jos-tain suo-si-tus-ta pai-kas-ta. 5) Mi-ten-kä sit-ten va-pun-aat-to-si ja va-punpäi-vän var-hai-set tun-ti-si vie-tät-kään, eh-doton must on va-pun-päi-vän aa-mun bruns-si Ul-

6) Seu-raa-vak-si oh-jel-maan voi ot-taa vaik-kapa vap-pu-lou-naan, Lin-nan-mä-en tai, el-let vielä saa-nut tar-peek-se-si, vap-pu-bi-leet. Toi-mituk-sem-me saa-man tie- don mu-kaan oi-val-lisim-man kei-non pa-ton-ki-en ja kuo-hu-vii-nin sulat-te-luun tar-jo-aa Lint-sin uu-sin vim-pain, TopSpin. To-sin huo-mau-tet-ta-koon, et-tä tä-hän laittee-seen ei y-li 190-sent-ti-sil-lä o-le a-si-aa, joten ko-ri-pal-loi-li-joi-den on tyy-dyt-tä-vä y-rit-tämään vas-taa-vaa suo-ri-tus-ta jos-sain pe-rin-teisem-mäs-sä här- ve-lis-sä. 7) Va-pun viet-toa voi tie-tys-ti jat-kaa vie-lä tämän-kin jäl-keen. Kos-ka em-me ha- lu-a täy-sin la-tis-taa fuk-sin o-mi-a luo-vi-a ky-ky-jä, toi-mituk-sen vin-kit lop-pu-vat kui-ten-kin tä-hän. Marja Häppölä PS. En-sim-mäi-sen fuk-si-pals-tan kun-ni-ak-si ju-lis-tamme kai-kil-le fuk-seil-le a-voi- men vap-pu-ai-hei-sen pii-rus-tus-kil-pai-lun. Toi-mi-ta piir-rok-se-si meil-le en-si vap- puun men-nes-sä ja o-let mu-ka-na kil-pai-lus-sa, jonsa par-haat ty-öt jul-kais-taan tu- le-vas-sa vap-pu-nu-meros-sa. Jos piir-tä-mi-nen ei o-le o-min-ta a-laa-si, voit myös kir-joit-taa ai-hees-ta To-si-a-si-oi-ta ja mie-li-ku-vi-a ensim-mäi-ses-tä va-pus-ta-ni.

sivu 11


Tuoppiarvo 94 Uusinta uutta edistyksen tietä harppovassa Tuoppiarvossa edustaa interaktiivisuus, jota esittelemme tässä ensi kertaa. Interaktiivisuushan tarkoittaa sovellusta, jossa osoittamalla hiirellä, kursorilla tai sormella erityisellä tavalla korostettuja koodisanoja päästään tekstissä uudelle tasolle, voidaan nähdä liikkuvaa kuvaa tai kuulla ääntä. Painamalla esimerkiksi tämän artikkelin kuvia kahdesti kuulet örinää, linnunlaulua ja kevään ääniä. Tämä lehti kuuluu parhaaseen A-ryhmään, sillä se on interaktiivinen. Olkaa hyvä -

interaktiivinen VAPPUSATU Päivä viriää kauniina kuten toivoa sopii, tänään on vappuaatto. Pari yksinäistä pilvenhattaraa ajelehtii taivaalla ja olo on irrationaalisen kevyt. Hotkaisen pari leipäpalaa aamiaisen korvikkeeksi, kello on jo vartin yli kaksitoista, heitän rotsin niskaani ja suuntaan kohti keskustaa. Ihmiset tuntuvat olevan hyvällä tuulella, hymyileviä kasvoja ja tasaisena poreilevaa puheensorinaa on vähän joka puolella, kun odottelen vuoroani Alkon kassajonossa. Vappupirtelön ainekset mukanani lähden vaeltamaan takaisin kotiin. Suunnittelen mielessäni illan rientoja: soitto kavereille, simaa ja särvintä, Manta, lisää hulinaa. Kassi tuntuu aina vaan painavammalta ja kättäni kivistää. Päätän hinautua läheiselle auringonpaisteessa kylpevälle kalliolle lepuuttelemaan ja ihailemaan ympäröivässä luonnossa näkyviä alkavan kesän merkkejä. Minut ympäröi voimakas elämän tuoksu, joka tunkeutuu läpi keskikaupungin pölyn koettelemien sieraimieni ja tuntuu aivan keuhkojen perukoilla asti. Lehdet ovat juuri tulleet koivuihin ja niiden vihreä lepatus raikkaana puhaltelevassa tuulessa tekee oloni entistä autuaammaksi. Linnanmäen maailmanpyöräkin näkyy tähän ja mieleeni tulee pari ikimuistoista vappukokemusta sieltä. Voisin jäädä tähän vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta kalliosta hohkava kylmyys pakottaa nousemaan jälleen ylös. Juuri kun olen lähdössä laskeutumaan takaisin kävelytielle, kuulen heikon äännähdyksen kallion takana olevasta pusikosta. Se ei kuulostanut miltään eläimeltä. Terästän kuuloani ja taas, vieno voihkaisu. Varovasti edeten lähestyn kallion katveessa olevaa varjoisaa notkelmaa. Pullot kilahtavat kassissa ja kiroan mielessäni. Nyt se näkyy, joku makaa pitkin pituuttaan kosteikon pohjalla. “Onko jokin hätänä?”, kysäisen tunnustelevasti. “Tule tänne”, hahmo vastaa hiljaa kuiskaten. Hyvä lukija! Interaktiivisuuden nimissä Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa tarinan kulkuun. Mikäli olet ns. Happy Endien kannattaja, valitse "Onnellinen loppu empaattisille henkilöille". Jos taas olet enemmän kyynisyyteen taipuvainen, sopii "Onneton loppu kyynikoille ja nihilisteille" Sinulle.

Onnellinen loppu empaattisille henkilöille Menen lähemmäksi ja näen risupartaisen laitapuolen kulkijan nokisella naamalla pelokkaan ilmeen. Mies kertoo paenneensa pieniä vihreitä koukkupolvisia äijänkäppyröitä ja kompastuneensa kantoon. Päätäkin kuulemma särkee, mutta muuten paikat tuntuvat olevan kunnossa. Hän alkaa suoltamaan sekavaa tarinaa tapahtuneesta. Vihreät miehet olivat varastaneet hänen pullonsa ja sitten ne vielä ilkkuivat hänen ympärillään. Mies osoittaa syvemmällä metsän siimeksessä sijaitsevaan bunkkerintapaiseen majaan. Aion todistaa miehen hourailut perättömiksi ja lähden kohti bunkkeria. Mies tulee arkaillen perässäni ja kohta olemme niin lähellä bunkkeria, että kuulen hämmästyksekseni sen sisältä puhetta. Hiivin mies kannoillani lähemmäs ja hetken mielijohteesta tartun kahvaan ja avaan oven. Vastaani pelmahtaa karmea löyhkä, tupakansavua, ehkä ruohoa, viinaa ja avatuista liima- ja maalipöntöistä leviäviä höyryjä. Paljaan sähkölampun kelmeässä valossa lauma teini-ikäisiä gangstereita kääntää katseensa minuun. Yritän ottaa mahdollisimman ankaran ilmeen ja totean olevan epäreilua varastella pulloja avuttomilta pultsareilta. Samassa tunnen kuinka joku tyrkkää minut selästä sisälle bunkkeriin ja hetkessä ympärilläni on kokonainen lauma zombien näköisiä nuoria. Kassi napataan kädestäni ja takanani oleva pultsari puhkeaa puhumaan. “Liity joukkoon veli hyvä. Me olemme Sekoitetun tajunnan veljeskunta, meille mitkään aineet eivät ole vieraita ja kaikki pistetään yhteiseen jakoon.” Ikuisuudelta tuntuvan ajan kestävä naurunremakka lisää uhkaavaa tunnelmaa, kunnes ovelta kuuluu koputus ja megafonin metallinen ääni kertoo taloa ympäröivän poliisijoukon odottavan antautumistamme

sivu 12


Tuoppiarvo 94 ilman vastarinnan aikeita. Pakoteitä ei ollut, joten epäilyttävät kasvisniput liimapönttöön upotettuaan joukkio alkaa vastahakoisesti astella ulos. Yritän ilmaista kyseisessä paikassa olooni liittyvät stokastiset elementit, mutta tietysti kaikkein ilkeimmän näköinen poliisi ottaa juuri minut huomionsa kohteeksi. “On rikollista kuljettaa päihteitä alaikäisille narkkareille ja huligaaneille.”, “Sinäkö tämän olet organisoinut?” ja muita yhtä järkyttäviä toteamuksia. Matkalla maijaan joku nuorista saa karmean elämöintikohtauksen ja hetkiseksi poliisien huomio kiinnittyy häneen. Huomaan tilaisuuteni koittaneen ja pinkaisen vauhtiin taakseni katsomatta. Huutojen säestämä lämpsyttävä askellus kuuluu perästäni,mutta vanhana sprintterinä uskon omiin mahdollisuuksiini. Mäkeä alas juostessa vastaan tulee pari juhlatuulella olevaa opiskelijaryhmää. Väistelen kadun tukkivia tyyppejä ja käteeni tarttuu jonkun harteilla ollut pääkalloa esittävä vappunaamari. Pari kilometriä juostuani uskallan vihdoin vilkaista taakseni, enkä huomaa jälkeäkään poliiseista. Hiljennän kävelyksi ja hengitys alkaa tasaantumaan, mutta pulssi lyö edelleen kuin rytmihäiriössä. Mieleeni kohoaa ikävä ajatus menetetyistä juomista, pistän vappunaamarin päähäni ja jatkan päämäärätöntä kulkuani. Puolen tunnin harhailun jälkeen näen Töölönlahden rannan penkereelle leiriytyneen tyttöporukan viittilöivän minulle. Erään tytöistä oli onnistunut pudottaa valkolakkinsa jorpakkoon ja minulle lankeaisi sankarin osa onkia se sieltä ylös. Siinä se kelluu viiden metrin päässä rannasta, eikä sopivia karahkoja ole mailla halmeilla. Urhoollisesti lähden kahlaamaan kohti lakkia, mutta aiheuttamani laineet kuljettavat lakkia edemmäs ulapalle. Vesi on jäätävän viileää ja lähestyn äkkisyvän reunaa. Yritän reippaalla kurotuksella napata lakin ja tasapainoni menettäen rojahdan kylmään kylpyyn. Kuiville selvittyäni huomaan tyttöjen katseissa myötätunnon ja kiitollisuuden väikähdyksiä, jotka kiteytyvät toiminnaksi lakkinsa saaneen ehdottaessa minun kuivattamistani hänen lähellä sijaitsevassa kämpässään. Otan tarjouksen kiitollisena vastaan ja lähdemme neljästään talsimaan kohti Töölöä. Jugend-talossa sijaitsevassa kommuunissa on boheemi ilmapiiri. Sohvalta löytynyt vanha hippi ihastuu vappunaamarini habitukseen siinä määrin, että haluaa vaihtaa sen pullolliseen valkoviiniä ja tytöt lupaavat tarjota vähän purtavaa. Lasken veden ammeeseen, riisuudun, avaan kylpyhuoneen ikkunan ja upottaudun nautinnollisesti höyryävään veteen. Kaupungilta kantautuu torvien töräyksiä ja sekalaista mölinää, mietin elämän sattumia.

Onneton loppu kyynikoille ja nihilisteille: Menen lähemmäksi ja näen risupartaisen laitapuolen kulkijan nokisella naamalla tuskaisen irvistyksen. Mies kertoo hätistelleensä pieniä vihreitä piruja ja liukastuneensa kalliolta alas. Oikean ohimon tienoilla on läntti kuivunutta verta, mutta muuten paikat tuntuvat olevan kunnossa. Ainakin yli yön hän on tässä maannut, sillä hän suoltaa jatkuvasti sekavaa tarinaa illan tapahtumista. Kertomuksen edetessä miehen elämäntarinaan autan hänet alas kävelytielle ja lähdemme kulkemaan kohti läheistä Diakonissalaitoksen sairaalaa. Hän on lähempänä seitsemääkymmentä oleva entinen yksityisyrittäjä, rautakauppias. Juomisen hän kertoo aloittaneensa konkurssin ja leskeksi jäämisen myötä viisi vuotta sitten. Lapsetkin ovat hylänneet hänet jo vuosia sitten, kun ei ole enää ollut perintöä kytättäväksi. Aina välillä hän kääntää huomionsa kassiini ja kerjää huikkaa. Minua säälittää, mutta kieltäydyn antamasta hänen kärttämäänsä ryyppyä ja tuota pikaa olemme sairaalan pihassa. Portista takaamme kaartaa auto, tummansininen Mercedes-Benz. Siirrymme syrjään ajoväylältä, mutta juuri kun auto tulee kohdallemme, mies horjahtaa sen eteen pitkin pituuttaan ja auton etupyörät jyräävät hänen ylitseen. Kahden tunnin kuluttua kaikki on selvää, poliisi on kuulustellut minua ja auton kuljettajaa, äijä on varmaan jo ruumishuoneella. Mietteissäni saavun kotiin ja puhelin soi. Kaverit siellä tiedustelevat missä minä olen oikein kupannut, meidän pitäisi kuulemma olla kohta kaupungilla. Sanon, etten ole juhlatuulella. Kaverit eivät halua ymmärtää sitä, mutta saavat lopulta tarpeekseen. Kadulta kantautuu torvien törinää ja karjuntaa, urbaani angst iski jälleen

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE MOODILAISILLE! Hannu Kröger

sivu 13


Tuoppiarvo 94

Kimble - Ein Instrument der Tortur? Es war wohl nicht zu raten, daß der Spiel, der uns so lieb ist, in Wirklichkeit eigentlich eine grausame Geschichte hat! Gerade so ist es jedenfalls, laut dem Professor d. Geschichte der Mittelalterlichen Justizprozessen HansJochen Schwanzsauger aus der Niedersächsischen Universität für Noppologie in Baden-Württemberg-amLinz. "Ja, schon in den uralten Zeiten wurden Würfeln in verschiedenen Formaten für die Voraussage der Zukunft der Kriegsgefangenen und Mörderer verwendet. Aber erst in der XV Jahrhundert wurde ein neues, teufliches Apparat der Tortur entwickelt, nämlich der Pop-O-Matic. Die Name stammt aus Latein, und die Originalform lautet "Avtomaticvs Poppvs", weil die Konstruktören römische Jesuiten waren. Der originalen Pop-OMatic wurde zur Häxenenthüllung benutzt. Die Regel dabei war, daß wenn eine Kandidat, die jemand unter Verdacht als eine Häxe gesezt hatte, nicht sechs mal sechs in einer Reihe aus dem Pop-O-Matic bekommen konnte, war sie ohne Zweifel mit der Teufel beschäftigt. Eine weitere Punkt der Interesse in die Konstruktion des "Avtomaticvs Poppvs" war, daß in den Würfeln statt der Nummer sechs Nummer sieben geschrieben war!" lächelt Herr Professor d. Geschichte der Mittelalterlichen Justizprozessen Hans-Jochen Schwanzsauger aus der Niedersächsischen Universität für Noppologie in Baden-Württemberg-am-Linz.

sivu 14

In den Folterkammern der Bastille in Paris wurde der Spiel seine finale, grausame Form gegeben, komplett mit den kleinen Gestalten, die herum den Pop-O-Matic rennen mussten, im Hoffnungslosen Kampf ums Überleben. Die Gefangenen spielten, und der Glückliche die den Spiel gewann, bekam die Privilegie in der Weise seiner Wille entrichtet werden!" lächelt Herr Professor d. Geschichte der Mittelalterlichen Justizprozessen HansJochen Schwanzsauger aus der Niedersächsischen Der Momble-Junge der Universität für Noppologie Mai: Der Sieg wird unser in Baden-Württemberg-amsein! Linz. Die Grund der Verwendung des Kimbles als ein Method für Strafjustiz verschwand erst nachdem die Regeln der Wahrscheinlich-keitsmathematik gefunden wurden. Heute können wir uns über die gewonnenen Bierflaschen freuen, aber niemals dürfen wir vergessen, was die Menschlichkeit für die Kimble gelitten musste!" lächelt Herr usw. Kalle Huhtala

Das Momble-Mädchen der Mai: Die Arbeit macht Frei!


Tuoppiarvo 94

Kiivas kisa - Yllätysvoittaja Tilastotieteen opiskelijoitten ainejärjestö Moodi järjesti männäviikolla Avoimen Moodin Biljardimestaruuskilpailun. Osanottajia ilmaantui peräti seitsemän (vertaa tikkakisan osanottajamäärään) ja näyttämönä toimi keskikaupungin paras biljardinpelauspaikka eli Chaplin. Pöytinä olivat ne yläkerran pool-pöydät ja palloina ne pyöreät moniväriset. Kepit eli “kööt” olivat puusta. Peliksi valitsimme Mustan Kasin jonka säännöt pikaisesti kerrattiin ennen pelien alkua ja toisinaan niitten aikanakin. Ottelut aloitettiin yksinkertaisella sarjalla eli jokainen pelasi kerran jokaista muuta vastaan. Näinollen jokainen sai pelata ainakin kuusi ottelua. Tämän jälkeen viimeinen ja ensimmäinen, toiseksi viimeinen ja toinen, kolmanneksi viimeinen ja kolmas jne. kohtasivat voittajan selvitessä jatkoon. Tämä on niin sanottu cup-periaate. Sanomatta jäi ja vaikka fiksuimmat lukijamme sen varmaan ymmärsivätkin sanon kuitenkin että cup-sarjassa kohtasivat siis alkusarjan viimeinen ja ensimmäinen jne. eli mitään muita jakoja ekoiksi ja vikoiksi ei suoritettu.

Hannun ja Allekirjoittaneen piti ottaa yhteen uudemman kerran sillä ensimmäinen kohtaus ei ollut tuonut selvyyttä keskinäiseen paremmuuteen. Play-offseihin Allekirjoittanut tuli kuin uudestisyntyneenä. Kahden uskomattoman Hullun Munkki voiton jälkeen selvisin Yläkerran Avustuk sella loppuotteluun missä viimein seisoin sitten omilla jaloillani ja sanottava on että rajusti tuli taisteltua. MikaLa ei ollut taipuakseen ja uudelleen ja uudelleen oli iskettävä jotta sain hänet talttumaan. Viimein hikisinä ja uupuneina saatoimme todeta lopputuloksen ja kaikkien yllätykseksi Allekirjoittanut voitti. Pronssin nappasi Misa Tomin uupuneista kourista Teemun, Juhnun ja Hannun jäädessä pisteille. Tämä turnaus oli myös sikäli erikoinen että meillä oli yksi katsoja. Hän tuli tosin myöhässä eikä jaksanut aivan loppuun asti mutta pe laajille Hänen edes hetkellinen läsnäolonsa antoi uutta puhtia ja motivaatiota. Lopuksi osoitankin Minulle suoduin valtuuksin Moodin Hyvä Yleisö-palkinnon Kulttuurivastaava Mari Savelalle. Hyvä Yleisö viirin haltijalla on vuoden ajan ilmainen pääsy kaikkiin Moodin tilaisuuksiin (lukuunottamatta tiedekuntabileitä) joten Tervetuloa Hyvä Yleisö. Kaikille kateellisille haluan ilmoittaa että Moodin Hyvä Yleisö -viiri ei ole ainutkertainen kiertopalkinto vaan Kaikilla, aivan Kaikilla on mahdollisuus ansaita se. Joten Kaikki Viiriä Hankkimaan! Perttu Muurimäki

Pelit alkakoon. Köön kärjet kastettiin liituun ja sitten pallot saivat kyytiä. Varsin pian alkoi erottua kärki (ja tyvi) sillä Tomi ja MikaLa tuntuivat kiitävän voitosta voittoon. Molemmat kylläkin kompastelivat hieman ja saavuttivatkin ainoastaan neljä voittoa kuudesta mahdollisesta. Tiukassa tuntumassa tiukin ilmein rynnivät kolmella voitolla Teemu, Misa ja Juhnu. Takana oivissa kyttäysasemissa tilanteen kehittymistä seurasivat Hannu ja Allekirjoittanut. Alkusarjan jälkeen siirryttiin Play-offs-vaiheeseen. Ensin piti kuitenkin selvittää tarkka järjestys sillä Kolmen Voitonjoukko oli voittanut toisensa ristiin. Myös

sivu 15


Tuoppiarvo 94

ISO TUOPPI 0,sivu 16

Tyyppiarvo 2 / 1994