Page 1

Tuoppiarvo

Moodin virallinen 채채nenkannattaja | 26. vuosikerta - 83. numero


Sisällys Vappu

Pääkirjoitus...................................................3

s.19

Puheenjohtajan palsta.........................4 Tervetuloa fuksit!......................................5 Turkupalsta..................................................6 Henkilökunnan vieraskolumni........7 Puuttuvat havainnot...........................10 Metodin vierestä...................................16 Henkilökunnan vieraskolumni

Tyyppiarvo 10 vuotta sitten...........18

s.7

Risto Lehtonen

Artikkeli yhteiskuntatilastotieteen olemuksesta, tutkimuksesta ja sen opiskelusta.

Vappukuvia...............................................19

Tervetuloa fuksit!

s.5

Juha Lehtiranta ja Taneli Sällylä

Lehti lähetetään fukseille syksyllä, joten tässä heille ensikosketus tutoreihin.

TYYPPIARVO 2/10 | Moodin virallinen äänenkannattaja | 26. vuosikerta - 83. numero Päätoimittaja: Taneli Sällylä. Artikkelit: Saara Muukkonen, Risto Lehtonen, Ville Parkkinen, Taneli Sällylä ja Laura Blomqvist. Ulkoasu ja taitto: Jani Miettinen & Taneli Sällylä. Valokuvat: Taneli Sällylä. Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki, 100kpl




Pääkirjoitus Vihdoinkin tuo viheliäinen talvi on ohi. Allekirjoittaneella alkoi järkkyä mielenrauha, kun pakkaset uhkasivat jatkua neljännelle kuukaudelle. Onneksi kesä tekee tulojaan ja opintojen ­taukoaminen häämöttää horisontissa. En puhu lomasta, koska kuten lähes kaikilla opiskelijoilla, kesä vierähtää mukavasti ohi töitä tehden. Törmäillään Helsinki-Vantaalla, kun matkustatte jonnekkin “oikealle” lomalle. Kunnioitettu Tuoppiarvokin on joutunut muutoksien alle. ­Ensimmäiseen numeroon suunnitellut muutokset eivät siihen vielä ehtineet, mutta eipä sillä väliä. Uusi layout on näyttävämpi ja omasta mielestäni mukavampi lukea. Kolmekolumniset sivut tarjoavat kunnon annoksen sisältöä. Sama uudistus mahdollistaa myös suuremman kuvamäärän ja antaa taittajallemme ­Jani ­Miettiselle enemmän tilaa leikkiä. Vappujutut jäivät valitettavasti vähemmälle tällä kertaa. Oma fuksivuoteni tilastotieteessä on vähitellen ohi ja paljon on tarttunut mukaan. Matematiikasta eikä ainejärjestötoiminnasta ole ainakaan ollut puutetta. Kaiken kaikkiaan loistava ja tapahtumarikas vuosi, josta on hyvä taas ponnistaa uuteen nousuun ensi syksynä.

Puuttuvat havainnot

Tulevana syksynä saapuvat taas uudet uhrit tilastojen ihmeelliseen maailmaan ja heidän syksynä tulee olemaan hieman ­erilainen kuin aiemmin. Tässä lehdessä käsitelty tilastotieteilijöiden jako matemaatikoihin ja valtiotieteilijöihin pyritään siirtämään ­historiaan.

s.10

Taneli Sällylä

Tutkimusta ja haastatteluja aineemme opiskelijoiden epätavallisesta jaosta kahden tiedekunnan välille.

Metodin vierestä

Tapaamme taas ensi syksynä, viettäkää loistava vappu ja yrittäkää edes rentoutua kesälomalla. Tiedän, että monille kesäkin on ­ kiireistä aikaa, mutta viitaten edellisen lehden artikkeliini ­viivyttelystä, mielestäni kesällä on oikeus sanoa itselleen: “ehtii sen huomennakin”.

s.16

Ville Parkkinen

Taneli Sällylä Päätoimittaja

Haluatko olla vakuuttava? Tarvitset tutkimuksia, mutta ­kunnollisten tekeminen olisi liian vaivalloista? ­­ Kokeile Tilastoilla valehtelemista (tm)!

Tulevia tapahtumia: 30.4. Vappu Tarvitseeko tätä selittää? Haalarit päälle, lakki päähän ja promillet koholle! 1.5. Vappupäivä Piknik Ullanlinnanmäellä jos väkeä on vielä tolpillaan. 6.5. Aatu “Akateeminen aurajokilaivuritutkinto. Tule kokemaan Suomen leppoisin opiskelijatapahtuma!” 8.5. Kannunvalajien vuosijuhla “Kannunvalajien Juhlavuoden huipennus. Tätä hienostelun ja elostelun ainutlaatuista yhdistelmää et halua jättää väliin!” 22.5. Neppisajot Suomenlinnassa Kesän alkua juhlistaa piknik Suomenlinnassa, jossa pääohjelmanumerona toimii neppisajot.




Puheenjohtajan palsta Valkolakkeja, serpentiiniä, ilmapalloja. Munkkeja, simaa, skumppaa. Mantan lakitus, Ullis, Linnanmäki. VAPPU! Tuo ihanainen kevään, työväen ja ylioppilaiden juhlaksi julistettu päivä. Ah! Varmasti jokainen iloitsee vappuna, mutta näin opiskelijan näkökulmasta kyseessä on Se Juhla, opiskelijoiden­ toinen joulu, vuoden yksi odotetuimmista karkeloista! Omat muistoni eri vuosien vapuista vaihtelevat täysin laidasta laitaan. Pienenä vapun kohokohtana oli, kun päästiin Kauppatorin vapputorille hakemaan iloisen ihmisjoukon hulinasta vappupalloja, papukaijan mallista tietenkin ja tätä seuraten käväisy Linnanmäellä. Vuosien varrella vappumuistoja leimaavat kotitekoisten munkkien ja siman maut, mummin tippaleivät, kaverit sekä seikkailut ja juhlat perinteisen, suomalaisten vapun iloliemen kanssa. Ei ehkä kovinkaan yllättäen, jopa ­Wikipediassa todetaan ”Alkoholin käyttö kuuluu nykyään hyvin usein suomalaiseen vappuun”. Olennaisena vappumuisteloihin kuuluvat myös vappupäivät Ullanlinnanmäellä. Perinteiselle piknikille on tullut selvittyä vaihtelevalla menestyksellä. Parhaiten mieleen muistuu eräs vappu, kun aaton juhlinta oli venähtänyt aamu kymmeneen. Niin toivottomalta kuin tilanne silloin ­tuntuikin, selvisin kuin selvisinkin kodin kautta takaisin Ullikselle juhlakansan joukkoon. Olin melkeinpä ylpeä tästä suorituksesta. Vieläkin naurattaa, kun muistelen kavereiden yllättyneitä ilmeitä ja ihmet­telyä, saapuessani puolen päivän jälkeen piknikille toisessa kädessä kotitekoisia munkkeja ja toisessa pullo kuohuvaa. Viimeisimpänä muistona on viime vuodelta ensimmäinen­ oikea opiskelijavappu. Olin jo muutamana vuotena ­kadehtinut kavereiden vapun haalariasustusta ja hinku saada oma oli sanoin kuvailemattoman suuri. Miten voi olla, että haalari päällä näyttää olevan hauskempaa? ­Viime vuonna vihdoinkin sain ylleni aikuisten kura-asun, jossa kelpaa juhlia ja mellestää: heleänpunaiset (joskin hieman jo kärsineet) Valtsikan haalarit! Valtsikan perinteisiin kuuluen vapun juhlinta alkaa ­Kuppalan pihalta. Puolen päivän jälkeen tiedekunnan pihaa alkavat vallata juhlamieliset valtiotieteilijät ja ­vapun vietto alkaa. Tunnelman kohotessa uusiin ­ sfääreihin ja päivän edetessä juhlinta jatkuu railakkaasti aina yön pikkutunneille asti. Ja mitä tapahtuu Kuppalassa­ ­ jää ­Kuppalaan. Onneksi… Näin keväisin tunnelmin, hauskaa vappua kaikille! ­Toivottavasti juhla ei tänä vuonna vaadi pulkkaa matkaan ja uusintaa laskiaiselta :) Näkemisiin!

Saara Muukkonen




Tervetuloa fuksit! Pääsit/päädyit tilastotieteeseen? Miten tässä näin pääsi käymään?! Ihmisten ajautumistavat ­tilastotieteen pariin ovat hyvin monipuolisia, ja sen takia ovat myös ainejärjestön jäsenetkin. Tulet huomaamaan ensitapaamisessamme, hieman ennen opintojen alkua, että värikkäästä joukosta löytyy varmasti sinunkin henkistä seuraa. Joukkoon on mahdotonta soveltaa mitään stereotypiaa, tosin useat ovat eksyneet pariimme psykologia lähinnä sydäntä. Moni, joka on tullut epäilevin mielin aineen pariin, on kuitenkin päättänyt jäädä, huomattuaan tilastotieteen käytännönläheisyyden ihanuuden. Ainejärjestötoiminnan kautta pääset tutustumaan muihinkin kuin tilastotieteilijöihin. Tutuksi tulevat niin keskustakampuksen valtiotieteilijät kuin myös Kumpulan matemaatikot. Moodi on riehunut Helsingin yliopistossa jo vuodesta 1968 lähtien. Virallisena tarkoituksena on tukea tilastotieteilijöitä opinnoissaan ja valvoa heidän etujaan. Epävirallisesti päämotivaatiomme on hauskanpito ja kaiken irti ottaminen opiskelijaelämästä. Opiskelun jälkeen jäävän vähän ­vapaaajan tuhoamiseksi on Moodilla suuri määrä opintojen ulkopuolista toimintaa. Juhlien ja illanistujaisten lisäksi järjestämme tutustumiskäyntejä yrityksiin, yhteismatkoja Suomen sisällä, esim. laskettelun merkeissä ja sekoilemme risteilyillä. Järjestön alaisuudessa toimii myös useita kerhoa mm. legendaariseksi muodostunut lautapelikerho sekä viikoittain kokoontuva pallopelikerho. Tilastotieteestä on paljon ennakkoluuloja, mutta itse myhäilen tyytyväisenä, kun muut istuvat tunkkaisessa kirjastossa pänttäämässä satoja sivuja teoriaa. Useammankin tunnin opiskelurupeamat menevät nopeasti tilastotieteessä koska ­aineessa saa aina tehdä käytännön hommia. Käytännönläheinen laskemi­seen ja tutkimiseen keskittyvä tilastotieteen arki tulee vetämään monet epäilijät vielä mukaansa. Tilastotiede on myös arvostettu tutkinto: vuonna 2009 Wall Street Journalin tutkimuksessa tilastotieteilijät heiluivat kolmansina. Aineen kautta avautuvat ovet valtion työhön yhteiskuntatilastotie­ teellä, yritysmaailmaan ekonometrialla ja hieman molempiin lääketieteessä käytettävällä biometrialla. Pelkät sivuaineopinnotkin tai kandin paperit tilastotieteestä ovat arvokasta pääomaa. Ei ole väliä, oletko tullut sisään valtiotieteellisen tai matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kautta, koska kaikki tiet aineen sisällä ovat avoinna. Ensimmäiselle vuodelle annamme sen neuvon, että lähtekää siihen mukaan täysillä. Liittykää kaikkiin järjestöihin mihin pystytte, käykää mahdollisimman monissa tapahtumissa ja tutustukaa uusiin ihmisiin. Ensimmäisenä vuotena luodut ­kontaktit muodostuvat usein vankimmiksi yliopistossa saaduiksi. Opiskelukin on sallittua, tosin ensimmäisen periodin suosittelen ottamaan rennosti. Yliopistossa opiskelu on erilaista kuin lukiossa ja siinä tärkeää on erityisesti itselleen parhaimman tyylin löytäminen. Opetelkaa siis ensin Moodin siivellä opiskelija­ elämään, sitten voitte aloittaa itse opiskelun. Jos huvittaa.



Terveisin tutorinne Juha Lehtiranta 2009 fuksi Opiskeli 2008 tilastotiedettä Jyväskylän yliopistossa Parantaa maailmaa Unicefin feissarina

Taneli Sällylä 2009 fuksi Ensimmäinen opiskelupaikka Pahentaa maailmaa yleisellä käytöksellään


Turkupalsta Pian se on taas täällä, vappu! Ennen kuin kaivan tötteröt ja huiskat kaapin kätköistä, minun pitäisi päättää, vietänkö vapun Turussa vai Helsingissä. Turun yliopiston opiskelijana olisi varmasti jonkinasteinen velvollisuus kokea myös nämä paikalliset turkulaiset vapun riennot. Mutta uskaltaako sitä luopua Helsingin niin perinteisistä ja parhaista vapun fiilistelyistä? Mitä on vappu ilman Ullista ja Mantaa? Ennen kuin näin tärkeää ja perustavanlaatuista päätöstä tekee, täytyy vanhana tilasto­ tieteen opiskelijana tehdä hieman vertailuja näiden kahden vaihtoehdon välillä. Perinteisesti vappu alkaa siitä, kun saa vappuaattona kiskaista haalarit päälle, napata lakin ­kainaloon, pakata skumpat ja muut oheistarvikkeet reppuun ja suunnata kohti muita kanssaopiskelijoita. Tämä toteutui Moodin kohdalla mainiosti viime vuonna Kuppalan pihan piknikillä. Kuulin, että myös ­Turussa vappu on ollut tapana aloittaa hengailulla kampusalueella poksauttaen ensimmäiset skumpat. Taitaapa täällä tarjolla olla myös ilmaista boolia, kuten ainakin viime vuonna oli Kuppalassakin. Tässä vaiheessa tilanne siis Turku-Helsinki 1-1. Kun kello alkaa lähestyä iltakuutta, Helsingissä valutaan kohti Mantan patsasta katsomaan, kun jotkut onnekkaat pääsevät nosturiin keikkumaan ja laittamaan valkoista hattua Mantan päähän. Lakitetaanko Turussa sitten muuta kuin omat päät? Kyselin asiasta ja sain vastauksesksi, että täällä­ ­lakitetaan Liljan patsas, joka sijaitsee jossain päin Aurajokirantaa. Manta on kyllä se ainoa oikea vappu­patsas, mutta tilanne on edelleenkin aika tasainen. Vapun vietto jatkunee sekä Turussa että Helsingissä skoolaillen siman, skumpan ja milloin minkäkin coctailin voimin aina aamuun asti. Tavoitteena on tietenkin nähdä mahdollisimman paljon ­kavereita (hukata heitä sitäkin enemmän), tuhlata serpentiiniä niin paljon, että kaupungin puistotyöntekijät kiittävät seuraavina aamuina sekä tietenkin pitää niin hauskaa, että sen huomaa lakin väristä vapun mentyä. Uskon, että ne helsinkiläiset ja turkulaiset opiskelijat, jotka tunnen, osaavat tämän aivan varmasti. Valintani siis vain vaikeutuu entisestään. Kun riehakkaasta vapun aatosta on selvitty (edes jossakin määrin), on aika jälleen kerätä vappupallot ja muut härvelit kasaan ja suunnata vapun päivän piknikille. Helsingissä Ullis ja Turussa Vartiovuorenmäki täyttyvät haalari­merestä jo heti aamusta. Ketään ei väsytä ja skumppaakin on taas löytynyt jostain repun kätköistä. Kummassakin kaupungissa ­vappu jatkuu asenteella niin pitkään kuin vain mahdollista. Valinta näiden kahden kaupungin välillä ei todellakaan ole ­itsestäänselvä. Päädyn diplomaattiseen ratkaisuun. Vietän vapun aaton Turussa ja vapun päivän Helsingissä. Aamujunalla suoraan Ullikselle. Siinähän sitä ehtii parin tunnin unetkin ottamaan! Näemme siis viimeistään vappuna. Pyydän suvaitsevaa asen­netta punaisesta erottuviin haalareihini. Hauskaa Vappua kaikille moodilaisille!! Laura




Henkilökunnan vieraskolumni

Osa 2: Risto Lehtonen

Yhteiskuntatilastotieteen näköaloja

Kolumni käsittelee yhteiskuntatilastotiedettä ja sen roolia tilastotieteen opiskelussa ja tutkimuksessa yliopistossamme. Millaisia uusia näköaloja avautuu esimerkiksi opiskelijalle? Valitsen yhden tarkastelukulman. Se on tilastotieteen suhde yhteiskuntaan ja erityisesti tilastotoimeen. Samalla avautuu kansainvälinen näkökulma – niin tilastotiede kuin tilastotoimikin kun ovat luonteeltaan kansainvälisiä. Valotan myös omaa historiaani tilastotieteen alalla.

Tieteenalan erityispiirteitä Yhteiskuntatilastotiede on nimikkeenä verraten uusi suomalaisessa tilastotieteessä. Englanninkielinen vastine Social statistics sen sijaan on vakiintunut kielenkäyttöön. Maailmalla on yliopistollisia tilastotieteen yksiköitä, jotka ovat omaksuneet yhteiskuntatilastotieteen erityisalakseen. Hyvä esimerkki on Southamptonin yliopiston School of Social Sciences, jonka tärkeä yhteistyökumppani on UK:n tilastovirasto ONS (Office for National Statistics). Pohjoismaisia esimerkkejä ovat Tukholman ja Örebron yliopistojen tilastotie­ teen yksiköt, joiden yhteistyökumppani on Ruotsin tilastovirasto Statistiska Centralbyrån, SCB. Listaan voidaan lisätä Baltian maiden yliopistoja, kuten Tarton ja Vilnan yliopistot, sekä saksalaisia yliopistoja, esimerkiksi Trier, Bamberg ja Freie Universität Berlin. Niillä on yhteistoimintaa kansallisten tilastovirastojen kanssa (Viron ja Liettuan tilastokeskukset ja Saksan tilastovirasto Destatis). USA:ssa toimiva JPSM-koulutusohjelma (Joint Program in Survey Methodology), jossa ovat mukana Marylandin yliopisto, Westat ja Census Bureau, on erikoistunut yhteiskuntatilastotieteeseen. Census Bureau on yksi USA:n tilastovirastoista ja Westat on tilasto- ja tutkimuslaitos. Yksi tärkeä yhteinen piirre kaikille näille tilastotieteen yksiköille on tiivis yhteys kansalliseen tilastotoimeen.

Entä Helsingin yliopistossa? Suomen yliopistojen tilastotieteen yksi­ köistä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan uuden sosiaalitieteiden laitoksen tilastotiede on erikoistunut yh­ teiskuntatilastotieteeseen. Myös meidän tapauksessamme on ominaista tiivis yhteys yhteiskunnallisiin tutkimusorganisaatioihin ja tilastotoimeen. Tilastotieteen yhteistyö Tilastokeskuksen kanssa vakiintui jo 1990-luvun alussa, valtiotieteellisen tiedekunnan silloisen tilasto­tieteen laitoksen oloissa. Laitoksemme professori Hannu Niemi toimi tuolloin muutaman vuoden Tilastokeskuksen tieteellisenä johtajana. Minä siirryin Tilastokeskukseen tieteellisen johtajan tehtävään vuonna 1996 Kansaneläkelaitoksen tutkimu­syksi­köstä, jossa toimin tutkijana ja vähän aikaa tutkimusyksikön johtajana. Sittemmin siirryin Tilastokeskuksessa Elinolot-tulosyksikön johtajaksi. Yksikön tehtävänä oli tuottaa yhteiskuntatilastoa ja tehdä alan empiiristä tutkimusta ja siihen kuului mm. maankattava tilastohaastattelijoiden verkosto ja puhelinhaastattelukeskus. Moni Elinolot-yksikön tutkija on Helsingin yliopistossa oman alansa jatkoopiskelijana tai on jo väitellyt tohtoriksi. Tuohon aikaan emme käyttäneet vielä yhteis­kuntatilastotieteen nimikettä, se otettiin käyttöön vasta aivan viime vuosina. ­Osoittautui hyödylliseksi ottaa Helsingin yliopistossa käyttöön nimike, joka on erityinen maamme yliopistollisen tilastotieteen kentässä ja kuvastaa tilastotieteen tietyn osaalueen opettajien ja tutkijoiden erikoistumisalaa. Samalla nimike on viesti tilastotieteen pääaineopiskelijoille. Yhteiskuntatilastotiedenimike spesifioi hyvin alan erityispiirteitä ja ilmentää opetuksen ja tutkimuksen pääasiallista suuntautumista. Nimike kommunikoi hyvin myös yliopiston sisällä, ympäröivälle yhteiskunnalle, yhteistyökumppaneille ja opiskelijoiden tulevien työpaikkojen suuntaan. Maininta CV:ssä erikoistumisesta yhteiskuntatilastotieteeseen voi olla tärkeä viesti tulevalle työnantajalle. 

Helsingin yliopiston yhteiskuntatilastotie­ teen yhteistyö Tilastokeskuksen kanssa on syventynyt viime vuosina. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on kolme opettajaa, joiden toimintaa Tilastokeskus ainakin osin rahoittaa, minun lisäkseni sosiaalitieteiden ­laitoksen tilastotieteen professori Seppo Laaksonen ja politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen empiirisen makroekonometrian professori Markku Lanne. Sepon erikoisaloja ovat ns. survey-metodiikka, imputointimenetelmät ja empiirinen mikroekonometria, kaikki keskeisiä yhteiskuntatilastotieteen osa-alueita. Professuurini Helsingin yliopistossa alkoi vuonna 2006. Tilastokeskus-yhteyksien lisäksi toimin Kansaneläkelaitoksessa tutkimusprofessorina. Profiiliin kuuluu esimerkiksi, että käytän osan työajastani Kelassa ja Tilastokeskuksessa, vaikkakin pääpaikkoja ovat Kumpulanmäki ja Keskustakampus. ­­Yhteistyö Tilastokeskuksen ja Kelan kanssa käsittää tutkimuksen (joka on tärkein alue) ohella opetusta ja erilaisten kehittämisprojektien toteuttamista. Toimenkuvaan kuuluu myös järjestää tilastotieteen gradupaikkoja Tilastokeskukseen ja Kelaan. Tämä on opiskelijan kannalta merkille pantavaa. Gradupaikat ovat palkallisia ja niistä voi avautua mahdollisuus myös pidempiaikaisempaan työsuhteeseen. Myös tutkimus hyötyy: esimerkiksi laitoksemme tutkija Maria Valaste työskentelee osin Kelassa ja tutkija FT Ari Veijanen, toinen tärkeä yhteistyökumppanini, työskentelee sekä laitoksellamme että Tilastokeskuksessa. Tilastotieteen kirjo valtiotieteellisessä tiede­ kunnassa on laaja. Laitoksemme tilastotieteilijöitä ovat edellä mainittujen lisäksi professori (yliopistonlehtori) Kimmo Vehkalahti, yliopistonlehtori Jyrki Möttönen ja yliopistoopettaja Pekka Pere. Kimmon erityisaloja ovat monimuuttujamenetelmät ja mittausvirheiden tilastotiede, Jyrkin tutkimusalaa ovat robustit ja ei-parametriset menetelmät ja Pekka on erikoistunut aikasarja-analyysiin ja ekonometriaan. Myös dosenttikunnassa on yhteiskuntatilastotieteen asiantuntijoita, esimerkkejä ovat VTT Reijo Sund Terveyden


ja hyvinvoinnin laitoksesta, professori­ Imbi Traat Tarton yliopistosta ja professori Mindaugas Bloznelis Vilnan yliopistosta. Tilastotieteellä on pitkät perinteet Helsingin yliopistossa. Ensimmäinen tilastotieteen opetukseen ja tutkimukseen suuntautunut yliopistollinen laitos Suomessa perustettiin vuonna 1945 Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Ensimmäisenä professorina toimi Leo Törnqvist, aina vuoteen 1974 saakka. Tilastotiede oli jo tuolloin suuntautunut sovelluksissa selkeästi yhteiskuntatieteisiin.

Mitä yhteiskuntatilastotiede on… Englanninkielinen vastine Social statistics­ viittaa yhteiskuntatilastotietee­seen tilas­ to­­­tieteen osa-alueena. Nimikkeen kattavuus on kuitenkin laajempi kuin suomenkielisen vastineensa sikäli, että ala kattaa tieteenalamääreensä ohella myös tilastotoimen tuottaman yhteiskuntatilaston. Yhteiskuntatilastoon­ voidaan lukea muun muassa väestöä, hyvinvointia, toimeentuloa, ­­ elinoloja,­ kulutusta ja työmarkkinoita ­koskevat tilastoalueet. Suomalaisessa kielenkäytössä voidaan siten ajatella, että yhteiskuntatilastotiede tieteenalana kattaa yhteiskuntatilaston ja empiirisen kvantitatiivisen yhteiskuntatutkimuksen tarvitsemien tilastollisten menetelmien tutkimuksen ja kehittämisen. Menetelmiä käytetään laajasti empiirisessä kvantitatiivisessa tutkimuksessa yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden alalla yliopistomaailmassa ja tutkimuslaitoksissa sekä virallisen tilastotoimen tilastotuotannossa. Yhteiskuntatilastotiede on siten soveltava tieteenala, sillä on tiivis yhteys käytäntöön, etenkin viralliseen tilastotoimeen ja tilastotuotantoon yleensä. Vielä konkreettisemmin: Miten työttömyysaste lasketaan? Entä puoluekannatuksen virhemarginaali? Mikä on köyhyysaste? Ovatko tuloerot kasvaneet? Miten mitataan arvoja, asenteita ja onnellisuutta? Tällä tavalla kuvailimme yhteiskunta-

tilastotieteen joitakin kysymyksenasetteluja abeille äskettäin jaetussa opiskeluesitteessä ”Minustako tilastotieteilijä?”.

Kansainvälisyys Yhteiskuntatilastotieteen tutkimus toteutetaan nykyään useimmiten kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa. Merkittäviä omalta ­osaltani ovat projektit CHINTEX (Change from Input Harmonisation to Ex-post Harmonisation in National Samples of the European Community Household Panel, 2000–2002), EURAREA (Enhancing Small Area Estimation Techniques to Meet European needs, 2001– 2004) ja meneillään oleva AMELI (Advanced Methodology for European Laeken Indicators, 2008–2011). Projektit ovat kilpailtuja ja kuuluvat EU:n tutkimuksen puiteohjelmien rahoituksen piiriin. Ominaista projekteille on, että mukana on ­yliopistollisten tilastotieteen yksiköiden ohella EU-maiden kansallisia tilastovirastoja. Työnjako on tyypillisesti sellainen, että tieteellinen tutkimus on pääosin yliopistojen tehtävä ja tilastovirastot tuottavat dataa ja sovellusalustan menetelmien kokeilua varten. Menetelmien implementointi tilastotuotantoon on tilastovirastojen tehtävä. Projekteissa on usein mukana varttuneiden tilastotieteilijöiden ohella nuorempia tilastotieteilijöitä, mukaan lukien gradun tai väitöskirjan tekijöitä. Tällaiset mahdollisuudet ovat olemassa myös tulevissa vastaavissa hankkeissa. Projektien nimet voivat vaikuttaa kummallisilta, mutta kaikissa niissä on merkittävä tilastotieteellinen tutkimuspainotus. Tavoitteena on kehittää uusia menetelmiä, joiden on tarkoitus soveltua käytäntöön, erityisesti kansallisissa tilastovirastoissa. Otan esimerkin AMELI-projektista. Projektin nimessä on mainittu Laekenin indikaattorit (Laeken on Brysselin esikaupunki, jossa ­ pidetyssä EU-kokouksessa indikaattorit sovittiin 2000-luvun alussa). Laekenin indikaattorit ovat EU:n piirissä käytössä olevia köyhyys- ja hyvinvointi-indikaattoreita. Niitä 

on lukuisia, esimerkiksi suhteellinen köyhyysriski ­(poverty rate), Gini-indeksi ja köyhyyden syvyys ­ (poverty gap). Indikaattoreiden empiirinen aineisto perustuu kansallisista otostutkimuksista tai verorekistereistä saataviin tulotietoihin. Köyhyysindikaattoreiden tutkimus on sikäli ajankohtaista, että vuosi 2010 on ­ EU:n­ piirissä teemavuosi otsikolla ”The European Year for Combating Poverty and Social Exclusion”. Tilastotieteen kannalta Laekenin indikaattoreiden yhteinen piirre on, että ne ovat epälineaarisia ja niiden estimointi ei ole yksinkertaista. AMELI-projektissa tutkimme estimaattoreita, jotka tuottavat nykyisin käytössä oleviin verrattuna tarkempia estimaatteja erityisesti erilaisille väestön osajoukoille. Kyseessä on siis ns. pienalue-­estimointi (small area estimation), josta on tullut kansain­välisesti merkittävä tilastotieteen tutkimuksen osa-alue ja joka on yksi omista tilastotieteen tutkimusaloistani. Helsingin yliopiston ja Tilastokeskuksen AMELI-tutkimusryhmämme keskittyy tilanteisiin, joissa pienalue-estimoinnin apuna voidaan käyttää rekisteriperusteista lisäinformaatiota. Tämä mahdollisuus on käytettävissä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, mutta ei samassa määrin muualla Euroopassa. Lisäinformaation ohella tärkeitä ovat tilastolliset mallit, erityisesti yleistetyt lineaariset sekamallit. Estimaattorityyppejä ovat esimerkiksi malliavusteiset yleistetyt regressioestimaattorit (GREG) ja EBLUP-estimaattorit. Näihin tilastotieteen opiskelija voi törmätä alan kursseilla. Tutkimuksen työskentelytapa on tietokone­simulointi, koska estimaattoreiden ominai­suuksien analyyttinen tutkiminen ei useinkaan ole mahdollista. Opiskelijan kannalta kiinnostava on myös verkosto Baltic-Nordic-Ukrainian Network in Survey Statistics, jonka vuosittaisiin tilaisuuksiin (workshops, conferences) moni tilasto­ tieteen tutkija ja opiskelija myös Suomesta on päässyt osallistumaan. Yhden ikimuistettavan sellaisen järjestimme vuonna 2007 Kuusamossa, seuraava on tänä vuonna Vilnassa.


Tilastotieteilijän opinnot Tilastotiede ei ole matematiikan osa-alue. Mutta matematiikan taidot ovat tilastotietei­ lijälle tärkeitä. Tämä näkyy myös tutkintovaatimuksissa, joissa matematiikalla on tärkeä osuus. Tutkintovaatimukset ovat edelleen pääosin yhteiset matemaattis-luonnon­ tieteellisen tiedekunnan matematiikan ja tilastotieteen laitoksen kanssa. Samoin perusja aineopintojen sekä syventävien opintojen pakolliset tilastotieteen kurssit ovat yhteisiä. Erikoistuminen yhteiskuntatilastotieteeseen tapahtuu suurelta osin maisteriopinnoissa ja varsinkin graduvaiheessa, mutta erikoistumisen aloittaminen on mahdollista myös kandidaattiopinnoissa. Yhteiskuntatilastotiede sijoittuu valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Tiedekunnan tieteen­aloja ovat mm. sosiologia, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia ja kansanta-

loustiede. Kvantitatiivinen tutkimusmetodiikka on niissä tärkeällä sijalla. Vaikka nyky-yliopistossa sivuaineita voi valita melko vapaasti, tilasto­tieteen pääaine­opiskelijan kannalta nämä tieteenalat ovat hyviä valintoja sivuaineopintoja varten. ­ Yh­teiskunnallista kysyntää on asiantun­tijoista, joilla on hyvä menetelmäosaaminen ja sisältöalan, ­esimerkiksi sosiaalipolitiikan tai kansan­ talouden tuntemus. Tämä käy jatkuvasti ilmi keskusteluissa yhteistyö­organisaatioiden kanssa. Itselläni on Jyväskylän yliopistossa suoritettu yhteiskuntapolitiikan sivulaudatur. Tieteenala on osoittautunut aivan hyväksi sivuainevalinnaksi. Tilastotieteen alan aktiviteeteistani, joita itse arvostan ehkä eniten, voin mainita emeritusprofessori Erkki Pahkisen kanssa kirjoittamani oppikirjan, jonka toisen painoksen Wiley julkaisi vuonna 2004, sekä Ari Veijasen kanssa laaditun luvun Handbook of Statistics

-kirjasarjan osaan 29B. Kirjan toimittajat ovat C.R. Rao ja Danny Pfeffermann ja julkaisija Elsevier vuonna 2009. Minulle tärkeä on ­ollut tutkimusyhteistyö Montrealin yliopiston emeritusprofessori Carl-Erik Särndalin kanssa. Hänen sekä Arin kanssa muodostunut pitkäaikainen yhteistyö myös jatkuu.

Risto Lehtonen, FT, professori

Risto Lehtonen vastaa.. Ikä ja mistä olet kotoisin? Tyypillinen suurten ikäluokkien edustaja (62 V) ja kotoisin Jyväskylästä, Jyväskylän Lyseon kasvatti. “Jyväskylän Tylypahkassa” ovat aikaansa viettäneet niin Alvar Aalto kuin Otto Wille Kuusinenkin. Miten päädyitte tilastotieteen pariin? Alussa oli matematiikka...mutta kun aurinko vihdoin pääsi paistamaan risukasaan niin paljastui Tilastotiede. Siellä olen ja pysyn. Millaiseksi kuvittelitte tulevaisuutenne kun aikoinaan aloititte opiskelun? Ensin pitkä ja harras opiskelu (kuten olikin) ja sitten aktuaariksi Kelaan... No, ei han näin, vaan yliopistoura kangasteli mielessä, mutta tuli välillä tehtyä 20 vuoden ekskursio “tuotantomaailmaan”, Kelaan ja Tilastokeskukseen. Mutta sitten takaisin yliopistoon! Missä ja mitä teette 10 vuoden kuluttua? Opetus- ja tutkimusharrastusta. Hyviä yli 7-kymppisiä esimerkkejä löytyy: työtoverini emeritusprofessori Erkki Pahkinen luennoi edelleen otantamenetelmiä JY:ssä, emeritusprofessori Carl-Erik (Kalle) Särndal tutkii minkä ikämiesten korkeushyppyharrastukseltaan ehtii... Miten houkuttelisitte lisää opiskelijoita lukemaan tilastotiedettä? Ei se määrä niinkään vaan se laatu... Hyviä esimerkkejä löytyy nykyisestäkin opiskelijakunnasta, heitä kannattaa tuoda esiin Tyyppiarvonkin palstoilla. Ja lehti laajaan jakeluun!




Puuttuvat havainnot

Suurin osa Helsingin Yliopiston tilastotieteilijöistä aloittaa nykyään opintonsa Matematiikan ja Tilastotieteen laitoksella. Silti Moodi, jonka toimintatarkoitus on “tilastotieteen opiskelijoiden ainejärjestö”,­ koostuu lähes täysin Valtiotie­teellisen tilastotieteilijöistä. MATTL:n tilasto-opiskelijat ovat taas Matrixissa pienenä vähemmistönä. Miten ja miksi tämä jako on muodostunut?

10


K

un aloitin opiskelut, halusin tietää kaiken mahdollisen opiskelusta ja ainejärjestöistä. Mitä kaikkea ainejärjestöt tekevät, onko Moodilla jotain perinteitä tai ketkä henkilökunnasta ovat helposti lähestyttäviä? Ajoittain puheenaiheeksi nousi tilastotieteilijöiden omituinen olemassaolo ­ kahdessa tiedekunnassa. Moodi oli käytännössä ainoastaan valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden ainejärjestö. Kun kysyin, minkä takia ML-tdk:n opiskelijoita ei ollut ainuttakaan ainejärjestössä, vastaukseksi sai epäilyksiä ja arvailuja. Kukaan ei tietänyt mitään varmaa, vain sen, että aiheesta oli joskus joku keskustellut. Ehkä. Kiinnostavaksi asia kävi, kun otin asian esille ohjaajatutorin Mari Arasolan kanssa. Vuonna 2008 laitokselta oli otettu yhteyttä Moodiin ja hermostuneesti kyselty, minkä takia MaTTL: n tilastotieteen opiskelijat eivät tietäneet mitään moodista. Ainejärjestöä syytettiin jopa suoranaisesta syrjinnästä. Asia kuulosti hieman hassulta. Eikös Moodin pitänyt olla ainoastaan valtiotieteilijöiden ainejärjestö? Miksi henkilökunta oli asiasta näin hermostunut? Jos meidän pitäisi olla samassa ainejärjestössä, miksi asialle ei ole tehty mitään? Saisiko tästä hyvän artikkelin Tyyppiarvoon? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus seuraavilta sivuilta.

A

loitetaan siis alusta. Vuoden 2004 fuusiota alettiin suunnitella jo vuosia aikaisemmin ja professori Kimmo Vehkalahden mukaan asia otettiin tuolloin esille ainejärjestöjen kanssa. Ainakaan vuosina 2002–2003 asia ei tullut esiin, mutta puheenjohtaja Samu Hakala ei ole asiasta varma: “Muistelen laitoksen olleen suoraan minuun yhteydessä ylipäätään hyvin harvoin missään ainejärjestötouhuihin liittyvissä asiois­sa. En myöskään muista kantaneeni huolta uusista tilastotieteilijöistä. Ajattelin varmaan, että valtsikan pääsykokeista tulleet ovat jatkossakin Moodin ja Matlun tilastotie­ teilijät Matrixin vaikutuspiirissä.“ Fuusiovuonna 2004 Moodi yritti kuitenkin lisätä toimintaansa Matrixin kanssa ennakoiden tulevaa vuotta, mutta tämä ei sujunut ongelmitta. Silloisesta puheenjohtajasta Jukka Kontosta asiaan vaikutti laitosten sijainti: “Moodi toimi pääasiassa Unioninkadulla­

(Kumpulassa oli vielä alkuvaiheessa vain muutamia luentoja) ja Matrix Kumpulassa. Näin jokapäiväinen törmääminen matrixlaisiin jäi olemattomaksi, mikä on kuitenkin tärkeä edellytys ihmisten houkuttelemiseksi ainejärjestöjen toimintaan.” Yhteistoiminta jäi lähinnä hallitusten väliseksi. Vuonna 2005, kun ensimmäiset opiskelijat viimein saapuivat, tilanne oli hyvin epävarma tuolloisen puheenjohtajan Niina Metsä-Simolan mukaan: ”Ilmassa oli jotain toiveita siitä, että MaTTL:n puolen tilastotieteilijät saataisiin osaksi Moodia. Tätä kaiketi kannatettiin yleisesti (tai siis aktiivit kannattivat), koska jäsenmäärää haluttiin kasvattaa.” Vaikka ilmapiiri oli selkeästi myönteinen, ei MetsäSimolan mukaan ”mitään konkreettisia toimia asian edistämiseksi” kuitenkaan hänen muistaaksensa tehty.

U

usien tilastotieteilijöiden saapumi­ sesta oli siis puhuttu, mutta Moodin perinteinen sijainti keskustassa aiheutti ongelmia. Passiivisuudelle löytyy kuitenkin toinenkin selitys. ”Kun Matematiikan laitoksellekin alettiin ottaa tilastotieteen opiskelijoita, niin Moodin sen aikaisista aktiivi­ toimijoista tuntui siltä, että näiden opiskelijoiden haaliminen Moodiin olisi toisen ainejärjestön (Matrix) varpaille astumista. Tuolloin täysin valtsikalaiselle ainejärjestölle tällainen tiedekuntarajan ylitse tapahtuva “fuksien kaappaus” ei tuntunut luontevalta askeleelta, vaikka kyse olikin saman pääaineen uusis­ ta opiskelijoista.”, kertoo Moodin veteraani Heikki Hyhkö. Kun luontevin ja helpoin tilaisuus opiskelijoiden Moodiin mukaan ottamiseksi meni ohitse, oli jälkeenpäin ongelmaa hankala korjata. Tosin asia ei juuri ollut edes esillä seuraavina vuosina. Auli Hämäläinen, puheenjohtaja vuodelta 2006, muistelee: ”Sain kerran sähköpostia MaTTL:n puolelta ainejärjestö­ hen­kilöltä koskien jotain tapaamista, joka olisi voitu järjestää matikkalaisten kanssa, mutta en muista oliko kyse erityisesti tilastotieteilijöistä. Mielestäni ei”. Matrix yritti saada siis yhteistoimintaa järjestöjen välillä aikaan. Moodin puolelta viimeiset aloitteet oltiin tehty vuonna 2004, jolloin järjestölle sovittiin oma kaappi ja hyllytilaa Kumpulan opiskelijahuoneeseen. 11

Tilastotieteen opetus on aloitettu valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1945. Moodi, tilastotieteilijöiden ainejärjestö, on perustettu vuonna 1968 professori Seppo Mustosen aloitteesta. Asiat jatkuivat melko muuttumattomina aina 2000-luvulle saakka, vuoteen 2004, jolloin Matematiikan ja tilastotieteen laitos aloitti toimintansa. Edellä mainittu sekä matemaattis-luonnontieteelliseen, että valtiotieteelliseen tiedekuntaan kuulunut fuusiolaitos korvasi 2003 lakkautetut erilliset matematiikan laitoksen ML-tiedekunnasta ja tilastotieteen laitoksen VT-tiedekunnasta. Laitokseen yhdistettiin myös Rolf Nevanlinna-instituutti, jonka tutkimuksen aloina ovat matematiikka, tilastotiede ja tietojenkäsittelytiede. Syksyllä 2005 aloittivat myös ensimmäiset tilastotieteen pääaineopiskelijat MLtiedekunnan kautta. Tänä vuonna tulee siis täyteen viisi vuotta siitä, kun tilastotiedettä on aloitettu opettamaan uudessa tiedekunnassa. Vuonna 2010 osana koko yliopiston suurta laitosrakenneuudistusta vuoden 2004 “fuusio” purettiin (tai oikeastaan järjestettiin toisella tavalla). Matematiikan ja tilastotieteen laitos kuuluu nyt ainoastaan ML-tdk:aan, kun taas VT-tdk:ssa tilastotiede on yksi uuden sosiaalitieteiden laitoksen oppiaineista. Oheinen historiikki on koostettu professori Kimmo Vehkalahden ja Moodin vuoden 2009 puheenjohtaja Eija-Leena Koposen kanssa käydyistä keskusteluista.


M

atrixin puolella fuusio ei juuri näkynyt. Kun vuonna 2005 ensimmäiset tilastotieteen opiskelijat saapuivat, liittyivät he automaattisesti Matrixiin. MLtdk:n opetuksen alkuaikoina, vuonna 2006, opiskelijaksi tullut Johanna Koskinen oli päätynyt tilastotieteen pariin tuttua reittiä: psykologian pääsykokeessa ei onnistanut, joten varasuunnitelma piti ottaa käyttöön. Ohessa on hänen kertomuksensa ML-tdk:n tilastoaktiivin elämästä. Matrix otti tilastotieteilijät avosylin vastaan ja Koskista vaivasit jaossa lähinnä käytännön ongelmat. Moodi näyttäytyi harvoin Kumpulassa hänen kolmevuotisen opiskelutaipaleen aikana. Matrixin nettisivuja tutkimalla selviää, että Moodi-vastaavan titteli oli mukana vain yhtenä vuotena. Mutta vastaava ylipäätään oli olemassa, vaikka toiminta jäikin vähemmälle. Asiat eivät ole juuri muuttuneet vuosien varrella. Vuoden 2009 ML-tdk:ssa aloittanut Iiris Härkönen koki matemaatikoihin sekoittumisen hyväksi asiaksi. “Kun aloitimme opiskelut syksyllä, meidät jaettiin tuutori­ ryhmiin sekaisin matematiikan opiskelijoiden kanssa. Se oli ihan kiva juttu, koska sai heti kontakteja tilastotieteen opiskelijoiden lisäksi, joihin tutustuimme ohjaajatuutoriryhmissä. Ainakin minä vietin paljon aikaani yliopistolla matematiikan opiskelijoiden kanssa, ja vielä joulukuussa jotkut heistä ihmettelivät: “Etkö opiskelekaan matematiikkaa?” “

Vuoteni tilastotieteilijänä

Johanna Koskinen

”Käytännössä tunsin itseni matematiikan fuksiksi ja Matrix ry:läiseksi, koska fuksikurssit olivat alkuvaiheessa molemmilla samat ja ML-tdk:n tilastofuksit kutsuttiin matemaatikkojen kanssa samoihin fuksirientoihin. Lisäksi tiesin koko ajan, että voisin vaihtaa pääainetta helposti matematiikan ja tilastotieteen välillä tiedekunnassa, koska alkuvaiheessa opinnot eivät toisistansa eroa. En tiennyt opintojen ensimmäisinä päivinä Moodista mitään, ja tuutorinkin sain suoraan Matrixista. Aluksi melkein kadutti, että olin rastittanut tilastotieteen mate­ matiikan sijaan, sillä jouduin koko ajan varmistelemaan, päteekö esitellyt käytännöt myös tilastotieteilijän kohdalla. En muista ketään muuta tilastotieteilijää meistä noin sadasta fuksista, mutta tiedän toki sellaisia muutaman olleen. Myöhemmin opinnoissa hullaannuin opiskelijaelämään ja ajauduin Matrixin toimintaan mukaan. Nyt olin myös kuullut Moodista, mutta jotenkin mieltänyt sen käytännössä olevan “valtsikan tilastotieteilijöiden” opiskelijaryhmä. Rupesin toisena vuotena itse tuutoriksi ja ohjaajatuutoriksi. Kun osallistujiakin oli tarpeeksi, saatiin tilastofukseille oma ryhmä, jossa itse toimin vetäjänä. Tässä viisihenkisessä OT-ryhmässä sainkin sitten enemmän käsitystä “meistä” tilastotieteilijöistä. Mitään “meitä“ ei ML-tdk: ssa tosiaan ollut, mutta olin vahvasti kokenut ajatuksen tästä erillisestä tilastotiederyhmästä tarpeelliseksi – lähinnä käytännöllisistä syistä. Matrix-aktiivinakin kerkesin tosiaan parisen vuotta toimia, taisin itseasiassa olla jonkun vuoden Moodi-vastaavanakin! Järjestössä tämä rooli tarkoitti käytännössä mitääntekemättömyyttä, jonka ymmärsin useita vuosia vanhaksi perinteeksi. Moodi tuntui Kumpulasta käsin jotenkin valtsikalaisten järjestöltä, osin todennäköisesti siksi, ettei sieltä taholta meihin ML-tilastotietelijöihin otettu kontaktia. Tilastotieteen fuksien ongelmaksi laitoksellamme koin ainoastaan näistä käytännön asioiden eroista ja yhtäläisyyksistä informoimisen, mitä koetin omalta osaltani parantaa OT-toiminnan kautta. Matrix kun kuitenkin on virallisesti matematiikan opiskelijoiden aineryhmä.” Koskinen vaihtoi vuonna 2009 pääaineensa psykologiaan tekemättä kandia.

12


Koskisen aiempi yksinäisyys tilastotieteilijänä matemaatikoiden meressä ei Iiriksellä kuitenkaan toistunut, ja yhteishenki on auttanut opinnoissa: “Tilastotieteen kurssien alkaessa kolmannessa periodissa aloimme viettämään aikaa yliopistolla enemmän tilastotieteen opiskelijoiden kesken. Mielestäni se on lisännyt opiskelumotivaatiota selkeästi. “

P

alataan kuitenkin vielä alkuvuosiin, jolloin Matrix otti vastuun tilastotieteen opiskelijoista. Matrixin 2005 puheenjohtaja Jouni Haapakosken mukaan asiaan vaikutti myös opiskelijoiden liittäminen laitoksen OT-ryhmiin. MaTTL:n amanuenssi ja 2004 Matrixin puheenjohtaja Terhi Hautalan avaa entisen järjestönsä toimintaperiaatteita: “Matrixilla ei ole missään vaiheessa ollut intressinä ottaa ML:n tilastotieteilijöitä omiin riveihinsä - ainejärjestöön ovat tervetulleita kaikki toiminnasta kiinnostuneet matematiik­ kaa pää- tai sivuaineena opiskelevat.” Haapakoski muistelee yhteistoiminnasta:, ”Moodin kanssa joskus puuhattiin yhteistä illanviettoa, ja onhan niitä silloin tällöin ollutkin, mutta kokonaisuudessaan ollaan kyllä oltu aika eri maailmoissa.” Koska yhteistoiminta oli niin heikoilla kantimilla, olisi opiskelijoiden kosiskelu vaikuttanut varsin omituiselta. Hautala ymmärtää Moodia kohdanneet ongelmat: “Laitosfuusio oli suurempi muutos Moodille kuin Matrixille, koska Moodin olisi pitänyt muuntua vahvan valtsikalaisesta järjestöstä kahden tiedekunnan yhteiseksi toimijaksi hyvinkin lyhyessa ajassa.”

Moodista uusille ML-tdk:n tilastotieteilijöille välittynyt kuva on ollut kovin valtsikaorientoitunut Terhi Hautala

Hautalasta opiskelijoiden haaliminen ei olisi vaivannut ainejärjestöä. ”Matrix ei ole missään vaiheessa kokenut Moodin astuvan varpailleen siitä että ottavat toimintaansa mukaan tilastotieteen opiskelijat. Harmillista on tietenkin että Moodissa tämä tiedekuntarajan ylittäminen on koettu vaikeaksi vaikka juurihan sitä olisi kaivattukin.”

kanssa. Vikmanin mukaan tuolloin asiaan vaikutti muutkin seikat: “Yritimme tosiaan saada myös heidän fuksejaan mukaan syksyn rientoihin, koska sinä vuonna meidän omia fukseja oli alle kymmenen..” Kimmo Vehkalahden mukaan ainejärjestön syyttely sekaannuksesta on turhaa: ”Jos aiemmat moodilaiset eivät olleet informoineet uusia, niin minkäs sille mahtaa. Sinänsä esim. prof. Elja Arjaksen huoli oli perusteltua, ­hänhän oli täysin samoilla linjoilla kuin minä: siis Moodi on HY:n tilastotieteen opiskelijoiden järjestö, ei esim. Matrix.”

V

olmen vuoden sähellyksen jälkeen henkilökunnan hermostumisen voi ehkä ymmärtää. Ärtymyksen kohteeksi joutui Moodin 2008 puheenjohtaja Liisa Vikman joka meni keskustelemaan asiasta henkilökunnan kanssa. ” Laitos oli ihmeissään, kun tuutorimme eivät olleet ottaneet yhteyttä Matlun fukseihin. Muistaakseni sävy oli hieman närkästynyt. Emme olleet kuitenkaan missään vaiheessa saaneet Matlun tilastotieteen fuksien nimiä/yhteystietoja (toisin kun Valtsikan fuksien yhteystiedot saimme laitokselta). Siispä toimimme samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina oli toimittu ja otimme yhteyttä vain omiin fukseihimme.”

iime vuonna ML:tdkn fukseja ei taaskaan näkynyt Moodin tapahtumissa. Moodi mainosti toimintaansa Kumpulassa tutor-viikolla, mutta sillä ei juuri ollut vaikutusta asenteisiin. Tutorviikko on tärkein vaihe uusien opiskelijoiden sijoittumisessa.. Ei riitä, että heille mainitaan ohimennen Moodista, jos he viettävät kaiken ajan MaTTL:n tutorin parissa. Juuri tuo tiedekuntajako on ongelman juurena, kun eri tiedekuntien opiskelijoille pitää opettaa eri käytännöt opiskelun alussa. Samalla nämä tutorit ohjaavat heidät mukaan omaan järjestötoimintaansa. ­Omituiseltahan se tuntuisi, jos uusia opiskelijoita yritetään häätää ainejärjestöön, josta he eivät tunne ketään. Tarjolla on samaan aikaan täysin vastaava järjestö, josta he tuntevat sentään tutorit.

Seuraavana syksynä ML-tdk:n fukseista saatiinkin muutama osallistumaan fuksiaisiin, mutta ”innostus lopahti nopeasti”. Muutenkin yhteistoiminnasta keskusteltiin Matrixin

Vehkalahden mielestä ”ainejärjestöjen tulisi ehkä yleisemminkin löytää uusia yhteistyömuotoja.” Monimutkaistuneet laitosyhteydet pakottavat ainejärjestötkin uudistumaan.

K

13


Amanuenssi Hautala taas pohtii, ”Koen että ketään ei pidä pääaineen mukaan pakottaa mihinkään järjestöön, pääsääntöisesti voitaisiin ajatella, että tilastotieteilijät tulisivat Moodiin ja matikkalaiset Matrixiin, mutta kaikille tarjottaisiin vapaus valita. Eikä mikään estä opiskelijoita kuulumasta kumpaakin järjestöön.”

O

ngelmat tiedonkulussa ja tilasto-tieteilijöiden näkymättömyys ML-tdk: ssa eivät ole ainoita syitä tekemättömyyteen. Monen vanhan moodilaisen puheista on käynyt ilmi epäilevä asenne fuusiota kohtaan. Vanhojen puheenjohtajien mietteitä asiasta: “Fuusio herätti moodilaisissa vastustusta, sillä pelkona oli, että suuri syö lopulta pienen, ja tilastotiede siirretään pois Valtsikasta MLtiedekuntaan ja kauas Kumpulaan. Tämä vastustus heijastui myös Moodin ja Matrixin yhteistyön aloittamiseen, ja kahden

a­ inejärjestön ns. pakkoliittoon suhtauduttiin varauksella.” “Etenkin muutto Kumpulaan oli iso peikko.” “Muistaakseni Moodissa oltiin laajemminkin huolestuneita siitä, että tilastotieteen opiskelijoita otettaisiin sisään kahta eri väylää pitkin. “

Suhtauduin itse aikanaan kielteisesti siihen, että tilastotiede muodostui osaksi matlua. Entinen moodilainen

Täydellinen siirtohan on tapahtunut Turkua lukuunottamatta kaikissa muissa Suomen yliopistoissa, joissa tilastotiedettä opetetaan. Viime vuosina tilastotiede pääaineena aloittaneiden määrät tukevat ideaa. Hyväksyttyjen määrät ovat vuodesta toiseen lähes kaksinkertaiset ML-tdk:ssa. Kahtena viime vuotena myös opinnot aloittaneiden määrä on ollut suurempi: vuonna 2008 opiskelijoita aloitti 28 MLtdk:ssa ja 14 VT-tdk:ssa. Vuonna 2009 määrät olivat 25/16. Tämän jatkuessa tilastotieteilijöitä on parissa vuodessa enemmän Matemaattis-luonnontieteellisessä kuin valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Fuusio on jo siis selvästi vaikuttanut opiskelijamääriin. Nuo määrät ovat myös hyvin vinoutuneet ML-tdk:n hyväksi. Kun mietitään asiaa ainejärjestöjen kannalta, on selvää ettei parikymmentä opiskelijaa juuri vaikuta Matrixin toimintaan. Moodissa tämä taas yli kaksinkertaistaisi fuksimäärät. Asia on siis merkittävässä asemassa kun puhutaan Moodin sekä tilastotieteen tulevaisuudesta Helsingin yliopistossa. 14

V

aloa tunnelin päässä kuitenkin on, sillä MaTTL:n tilastotieteilijä Ville Parkkisen osallistuminen Moodin toimintaan on nostanut aiheen uudelleen pinnalle. Parkkisella oli useampikin syy miksi hän otti yhteyttä Moodiin: “Lukuvuoden alussa etsin käsiini moodilaisia ja koitin vähän selvittää, missä mennään. Vuodenvaihteessa tulin sitten kokoustamaan, tarkoituksena ottaa joku hallitusnakki MatLu-puolelle. Halusin selvittää Moodin tarjoamia hyötyjä itselleni ja muille MatLu-tilastolaisille, vaikka osittain kyse oli myös uteliaisuudesta.” Hänen mukaansa jako on aiheuttanut ongelmia, sillä ML-tdk:sta ei löytynyt tilastotieteilijää, joka olisi tällä hetkellä, tai olisi jo ollut, kandivaiheessa. Muutenkaan Parkkinen ei osaa nimetä henkilöitä, jotka olisivat opiskelleet tilastotiedettä ML-tdk:ssa pidempää kuin kolme vuotta. Tämä ei kerro opiskelijamääristä, vaan yksinkertaisesti siitä, että yhteistoiminta laitoksen tilastotieteilijöiden kesken on ollut vähäistä. Parkkisen mukaan ainejärjestössä ei ole juuri tilastotieteilijöitä, sillä monet ovat jättäytyneet toiminnan ulkopuolelle, syystä tai toisesta. Johanna Koskisen tarinasta taas huomaa, että yksittäiset tilastotieteilijät selviävät ML-tdk:ssa hyvin. Matrix kykenee tarjoamaan tilastotieteilijöille hyvän oppimisympäristön ja varmasti enemmin oheistoimintaa massiivisen kokonsa puolesta. Vakavinta ongelmaa, tilastotieteen muodostumista välilaskupaikaksi, ehkäisisi kuitenkin oma ainejärjestö, jolla on selkeä identiteetti. Epäilykset omista kyvyistä tai aineen sopivuudesta ovat helpompia kestää, jos ympärillä on saman aineen opiskelijoita jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Kun mietitään takavuosien ongelmia tilastotieteilijöiden yhdistämisessä, eivät ne vaikuta kovin ajankohtaisilta. Varsinkin koska aloite on tullut Matrixin jäseneltä, voidaan aiemmin relevantti ongelma, ”toisen ainejärjestön varpailla astumisesta” viimeistään unohtaa. Tilastotieteilijöiden yhdistyminen on siis nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin. Päätoimittaja


Puuttuvat havainnot Taustatietoa artikkelista

Valtiotieteellinen TDK Matemaattis-luonnontieteellinen TDK

Halusin kirjoittaa artikkelin, koska tämä ongelma on kenties tärkein Moodia vuosien varrella kohdannut haaste. En halua uskoa, että me tilastotieteilijät olemme näin helposti heitettävissä matemaatikoiden sekaan. Tässä testataan, kuinka olennaista on tilastotieteilijöiden oma identiteetti. Jos hyväksymme sen, että tilastotieteilijät voidaan unohtaa matemaatikoiden sekaan, voimme aloittaa keskustelun Moodin olemassaolon järkevyydestä ja tilastotieteen täydellisestä assimilaatiosta ML-tdk:aan.

Hakijat

Ohessa olevat luvut kertovat synkkää tarinaa, jossa opiskelijamäärät vaikuttavat painottuvan ML-tdk:n valintaan. Sehän on selvää, tiedekuntaanhan voi kävellä sisään papereilla kun taas valtiotieteellliseen on pyrittävä. Hakijamäärät ovat selkeästi kääntyneet ML-tdk:an päin enkä koe oikeudenmukaiseksi, että puolelle aineen opiskelijoista on oma järjestö, kun toinen puoli pyörii suurjärjestön massoissa. Me opiskelemme kuitenkin täsmälleen samaa ainetta. Pääaineopinnoissamme ei ole yhtä ainutta eroavaisuutta.

Hyväksytyt

Ryhmähengen kehittämisestä en vielä puhuisi, ensin pitäisi saada ryhmä muodostettua... Erään moodilaisen mielipide

Moodin on yksinkertaisesti ryhdyttävä kahden kampuksen järjestöksi jotta se säilyttäisi elinvoimaisuutensa ja relevanttiutensa. Vuosia kestäneen jossittelun ja arvailun jälkeen on tuo askel viimein uskallettava ottaa. Törmäillään siis Kuppalassa ja Kumpulassa!

Artikkeliin kommentoineet Matemaattis-luonnontieteellinen tdk

Valtiotieteellinen tdk

Matrixin pj:t Terhi Hautala (2004) Jouni Haapakoski (2005)

Moodin pj:t Samu Hakala (2002-2003) Jukka Kontto (2004) Niina Metsä-Simola (2005) Auli Hämäläinen (2006) Liisa Vikman (2008) Eija-Leena Koponen (2009)

Opiskelijat Johanna Koskinen (2006-2009) Ville Parkkinen (2007 -) Iiris Härkönen (2009-) Henkilökunta: Terhi Hautala, Amanuenssi

Paikan vastaanottaneet

Opiskelijat: Mari Arasola (2007-2009) Heikki Hyhkö ((-∞)-∞) Henkilökunta: Kimmo Vehkalahti, Professori

15


Metodin vierestä

Ville Parkkinen

Kuva 1: lähde Yhdysvaltain valtiovarainministeriö

Haluatko myydä tuotettasi, kiillottaa ­imagoasi, levittää maailmankuvaasi tai löytää jotain uutta ja mullistavaa? ­Haluatko olla vakuuttava? Tarvitset tutkimuksia; lukuja, kuvia, testejä ja ­ johtopäätöksiä, mutta kunnollisten tekeminen olisi liian vaivalloista, kallista tai voisi tuoda ilmi kannaltasi kiusallisia seikkoja? Kokeile Tilastoilla valehtelemista (tm)! Tapoja ihmisten huijaamiseen on luonnollisesti yhtä paljon kuin tapoja välittää tietoa, mutta Tilastoilla valehtelemisen (tm) tekee erityiseksi sen tehokkuus: jo yksinkertainen hatusta vedetty prosenttiosuus riittää vakuuttamaan peräti 70 prosenttia väestöstä, hienostuneempien vedätysten vääristäessä kokonaisten kansakuntien käsityksiä todellisuudesta. Tilastoilla valehtelemisen (tm) voima perustuu ihmisen pelonsekaiseen matematiikan ­kunnioitukseen. Koska matematiikkaa pidetään puhtaana ja erehtymättömänä, ovat ­luvutkin sitä: tiivistettyjä totuuksia maailmasta. Ajatellaan, että “joku laski sen, joten se on totta”. Kuitenkin jopa totuutta aidosti tavoittelevat tutkijaryhmät saattavat kompastella jo sen aineiston luotettavassa keruussa, josta nämä laskut on tehty. Lisäksi kannattaa huomata, ettei lukujen lukemista opeteta

juuri missään. Siis miksi petkuttaa puheilla tai peukaloida pikseleitä, kun tarvitaan vain yksi graafi? Kuvassa 1 alimpana on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön taidonnäyte vuodelta 2005. Miten he tekevät sen? Voisitko sinäkin? Kyllä vain! Otetaanpa pikainen katsaus siihen, miten Tilastoilla valehteleminen (tm) ­käytännössä toimii. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Tilastoilla valehtelemisen (tm) voi aloittaa jo ennen, kuin mitään dataa on edes kerätty! Käytä vinoutunutta otosta valikoidaksesi havaintoja etukäteen. Muistan hyvin, miten joskus autokoulussa minua neuvottiin välttämään suurempia teitä, sillä opettajan havaintojen mukaan niillä sattuu enemmän onnettomuuksia. Varmasti näin, mutta ­onhan niillä myös enemmän liikennettä ja siten ­enemmän mahdollisuuksia onnettomuuk­ sien syntymiseen, yksittäisen autoilijan onnettomuustodennäköisyyden ollessa ehkä jopa pienempi, kuin kapeammilla ja huonommin ylläpidetyillä pikkuteillä. Kyselytutkimuksessa kannattaa muistaa kysymyksien itsensä merkitys. Asenteikkaiden kysymysten esittäminen saattaa olla 16

joskus liian läpinäkyvää, mutta harva kiinnittää huomiota siihen, mitä kysymyksiä ei kysytty. Esimerkkiä kannattaa ottaa vaikkapa “maahanmuuttokriittisen” Homma ry:n maaliskuussa 2010 teettämästä mielipidetutkimuksesta, jossa kyseltiin paljon suhtautumisesta maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Kysymättä jäi kuitenkin, miten paljon vastaajat todellisuudessa tiesivät näistä ­asioista. Kuinka suuri osa kannatti maahanmuuton hankaloittamista tietämättä, miten helppoa oleskeluluvan saanti Suomesta tällä hetkellä on, tai kannatti maahanmuuttajien saamien tukien leikkauksia tietämättä, miten paljon he niitä tällä hetkellä saavat? Kun rehellinen mittaus ei riittänyt Kun data on kerätty, avautuu Tilastoilla valehtelijalle (tm) todellinen mahdollisuuksien maailma. Esimerkiksi voit tehdä jonkin ­hypoteesin juuri keräämäsi tiedon perusteella ja esittää saman datan sen perusteluksi. Esimerkiksi voit suorittaa saman tutkimuksen sadassa kaupungissa, huomata erikoisen poikkeavuuden niistä yhdessä ja todeta juuri tämän kaupungin olevan siksi muista poikkeava, vaikka ehkä oli todennäköistä, että satunnaisvaihtelu tuottaisi poikkeavan tuloksen ainakin jossain kaupungissa.


Ei kannata myöskään unohtaa datan ehostamista epäsuotuisten havaintojen tai kokonaisten havaintosarjojen poisheittämisellä. Erityisen tehokasta tämä on yhdistettynä liian pieneen otokseen. Ota viisi ihmistä ja kysy heidän mielipiteitään. ­Ellei ainakin neljä vastaa suotuisasti, ota uudet viisi ihmistä ja yritä uudelleen. Toista, kunnes voit raportoida 80% kokeeseen osallistuneista ajatelleen tavallasi. Niin muuten, luulitko tosissasi sen jossain mainoksessa ­olleen tutkimuksen, joka kertoi ”neljä viidestä valitsi tämän”, mainitsematta otoskokoaan, olleen mitään muuta? Kun rehellinen johtopäätös ei riittänyt Tilastoilla valehtelemisen (tm) tarjoamat mahdollisuudet eivät pääty vielä siinäkään vaiheessa, kun data on jo analysoitu. Yleistä tulokset koskemaan laajempaa joukkoa, josta teit otantasi, eli puhu suomalaisista, vaikka kysyit vain helsinkiläisiltä. Älä kerro mittauksiin liittyvästä epävarmuudesta, vaikka tätä nyt tuskin edes tarvitsee mainita kaltaisellesi helppoheikiksi halajavalle. Onhan se myönnettävä, että aika tyhmä olisit, jos menisit

puhumaan miniotoksesi massiivisesta virhe­marginaalista. Sen sijaan kokeile vaikka ­todistaa nollahypoteesisi, siis esimerkiksi anna ymmärtää, että se, ettet löytänyt luotettavaa yhteyttä syövän ja tupakoinnin välillä, todistaa, ettei yhteyttä ole. Tilastografiikkaan liittyvistä mahdollisuuksista taas voisi kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan. Jos et kaiken tämänkään jälkeen pysty ”todistamaan” näkökulmaasi, osoita jotain aivan muuta, ja kerro sen johtavan suoraan teoriaasi. Voi kuulostaa jo liian epätoivoiselta, mutta on tälläkin päästy valtakunnantason medioihin: niin teki saksalainen tutkija­ ryhmä, jonka YLE 30.3.2010 nettisivuillaan ­julkaisemassa ­ uutisessa ­ kertoi tippukivien radio­aktiivisuuden vaihteluja analysoimalla löytäneen todisteita Egyptin muinaisen pääkaupungin alueella 3200 vuotta sitten tapahtuneesta ilmastonmuutoksesta. Eihän siinä mitään, mutta kun tutkijat jatkoivat tästä sepittämällä tämän aiheuttaneen uskomattoman ketjureaktion, joka selittää yhdeksän Vanhan testamentin kymmenestä vitsauksesta, uutisotsikon ollessa nasevasti “Uusi tutkimus osoittaa Raamatun vitsaukset

todellisiksi”, on kasassa jo melkoinen suoritus. ­Koitetaan me amatöörit kuitenkin jättää nämä tutkimukset ammattilaishuiputtajien asiaksi, jookos? Niin, mikäs siinä jenkkiministeriön kuvassa olikaan pielessä? Oikeastaan monikin asia, mutta tärkeimpänä vertailun puute. Kuva kattaa vain kolme vuotta, mikä on aivan liian lyhyt aika. Näyttämällä kaksi vuotta enemmän, aloittaen siis Bushin hallintokauden alusta, lasku olisi vain hallinnon ensimmäisten ­vuosien aikana syntyneen nousun kompensaatio. Aloittamalla vuodesta 1993, Bill Clintonin virkaanastumisesta, näyttäisi vuosi 2003 vuosikymmenen työttömyys­piikiltä ja Bushin hallinnon ensimmäiset vuodet edellisen hallinnon pitkän työn tyhjäksi tekemiseltä. Aloittamalla vuodesta 1950 eivät nämäkään vaihtelut näytä enää suurilta historiallisten nousujen ja laskujen rinnalla.

Kuva 2: lähde general public license 17


Tyyppiarvo - 10 vuotta sitten On vuoden toisen numeron aika, ja sehän tietenkin tarkoittaa Tuoppiarvoa. Kannessa komeilee jokin metallinen tuoppi, jota kiinnostavampi on otsikon alta löytyvä teksti “Random Walkin viraton viestikapula”. Hulvatonta. Tiina Sevonin pääkirjoitus alkaa täynnä kevään riemua, johon on helppo samaistua. Positiivisuus loppuu ensimmäiseen kappaleeseen, sillä valtaosa pääkirjoituksesta keskittyy pohtimaan yliopisto-opiskelijoiden mielenosoitusta rahoituksen puolesta. Kirjoituksessa sivutaan myös Moodin omaa rahanhankintaa, joka tukeutui tuolloin tiedekuntabileiden järjestämiseen VOO:n kanssa.

“ On hienoa jos pystymme mielenilmauksilla herättämään keskustelua yliopistojen tilanteesta...” Heikki Hyhkön PJ:n palsta jatkaa hartaammalla otteella, muistaen kahta laitoksesta lähtevää opettajaa, jotka ovat ilmeisen arvostettuja. Lisäksi Hessu pohtii, miksi moodilaisia ei juurikaan tunneta ainejärjestön ulkopuolella. Tilastotieteilijöiden aktiivisuus opiskelijaelämässä on siis vanha ongelma. Artikkeleihin lukeutuu pitkä-aikaisen matematiikan lehtori Timo Patovaaran haastattelu, joka on henkilökuva varsin kiinnostavasta miehestä. Vaikeammin avautuvassa artikkelissa Reijo Sund kertoo Eleusis-korttipelin liittyvästä ohjelmointityöstä. Seppo Mustonen taas avaa Survon tulevaisuuden näkymiä ja Jani Raitanen sivuaa graduaihettaan urheiluotteluihin liittyvästä todennäköisyysmaailmasta.

Pokeria ja matematiikkaa Kasimir Kaliva

Suomalaisen ja unkarilaisen matematiikan opetuksen eroa kuvaa hyvin seuraava esimerkki: kun Suomessa esitetään ongelma näin: 2+3=?, Unkarissa sama ongelma esitetään näin: ?+?=5. Ensimmäinen tapa on mekaanista laskemista, jälkimmäinen vaati jo ajattelua: kunka monta eri mahdollisuutta on olemassa, ovatko myös negatiiviset luvut mukana, entäs murtoluvut, onko järjestyksellä väliä jne. Suomessa ei harjoitella tarpeeksi ajattelukykyä. Kun opettaa pieniä lapsia, he rakastavat ongelmia. Toisin on laita lukiolaisten kanssa. Suomalainen koulujärjestelmä onnistuu tappamaan kaiken kiinnostuksen.

Computational intelligence –a probabilistic version of Eleusis Reijo Sund

Eleusis is a card game which simulates scientific research. The general idea is that the dealer (“Supreme Being”) thinks up a rule that governs the correct play of the cards. The other players (“Scientists”) take turns playing cards and race one another to see who can come up with a good theory about the rule. In the probabilistic version of Eleusis the “Supreme Being” selects at each step a random card (with replacement), i.e. decides on a particular card from a regular deck according to a given distribution. The task of the scientist is to come up with the correct characteristics of the playing card (suit, number) in question. Our task was to program a scientist object that can play the probabilistic Eleusis game.

18

Survosta Windows-versio Seppo Mustonen

Olen viime joululta lähtien tehnyt alustavia kokeita Windows-ohjelmointiy mpäristössä ja keskustellut vaihtoehtoisista ratkaisuista Kimmo Vehkalahden ja Reijo Sundin kanssa. Kokeet ovat johtaneet sikäli myönteiseen tulokseen, että voin sanoa olevani parhaillaan rakentamassa uutta Survoa, joka teknisesti on aito Windows ohjelmien muodostama kokonaisuus. Tavoitteenani on, että uuden Survon tulisi syntyä mahdollisimman pienin muutoksin Ckielisen lähdekoodin tasolla ja uuden Survon käyttötapojen ja -mahdollisuuksien pitäisi olla täsmälleen samat kuin nykyisen SURVO 98:n. Luonnollista on kuitenkin pohdiskella myös, mitä uusia tai vaihtoehtoisia keinoja mm. hiiri tarjoaisi töiden ohjaamiseen ja hallintaan. Tähän mennessä tehtyjen selvitysten ja kokeilujen pohjalta näyttää siltä, että em. tavoitteet on parhaiten saavutettavissa tekemällä uusi Survo ns. Windowsin konsolisovelluksena, jolloin toimituskenttää edelleen pyöritettäisiin nykyisen näköisessä tilassa, mutta mm. kuvaruutugrafiikka ilmestyisi omiin ikkunoihin.


Hauskaa vappua!

19


Tuoppiarvo Moodin virallinen 채채nenkannattaja

Tyyppiarvo 2 / 2010