Page 1

Tyyppiarvo 1/97

1

TYYPPIARVO Moodin virallinen 채채nenkannattaja Moodin virallinen 채채nenkannattaja

1/97


2

Tyyppiarvo 1/97

Pääkirjoitus Tässä se nyt sitten on: Ensimmäinen uuden ja nuorekkaan toimittajakunnan työstämä Tyyppiarvo. Virallisen päätoimittajan ominaisuudessani en alennu lupailemaan parempaa ja kauniimpaa Tyyppiarvoa, minä annan lehden puhua puolestaan. Tyyppiarvo on ollut ja tulee jatkossakin olemaan nimenomaan tilastotieteen opiskelijoiden lehti. Lehden tehtävänä on levittää valistusta ja tietoa kansalle, mutta samalla se toimii myös enemmän tai vähemmän virallisena tilastotieteen opiskelijoiden äänenkannattajana, kuvana. Olkoon Tyyppiarvo siis näköisemme ja arvoisemme lehti. Muistakaa jokainen pitää siitä ja meistä huolta, sillä on sääli huomata peiliin katsoessa otsassaan jättiläismäinen, kupliva paise. Onneksi peilistä näkyy sentään jotain ja jos se minusta riippuu, niin tulee aina näkymäänkin. --Tyyppiarvon epävirallisen strategian mukaan se toteuttaa missiotaan nojautuen seuraaviin peruspilareihin: 1. Tyyppiarvo tarjoaa kiinnostavaa ja hyödyllistä informaatiota 2. Tyyppiarvo tiedottaa, raportoi ja ottaa kantaa 3. Tyyppiarvo viihdyttää 4. Tyyppiarvo ei ole tulosvastuullinen Epävirallisen strategian johtavana visiona on jälleen verkottuminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Reijo Sund

Sisälmykset:

Pääkirjoitus Sisälmykset Puheenjohtaja Tilastot netissä Anders Ekholm Puuttuvan matikan cumun jäljillä Kahdeksan Hurmahenkeä Nakkikojujen sankarit Varokaa tilastotieteilijöitä Laitoksella ei tapahdu 12 vuotta sitten Survo vinkkejä TDK-Bileet Raunon Paluu MoPPI Momblen kerhopalsta Ilmoituksia

2 2 3 4 6 9 10 12 14 14 14 14 15 16 18 19 19

Tyyppiarvo 1/97 Moodin virallinen äänenkannattaja 13. vuosikerta 31. numero Päätoimittaja: Reijo Sund Toimittajat: Heikki Hyhkö Jukka Jokinen Harri Lehtinen Perttu Muurimäki Aki Niemi Taittaja: Heikki Hyhkö Painopaikka: Limes Painos: 100 kpl Motto: Tehtävämme on levittää valistusta ja tietoa kansalle.


Tyyppiarvo 1/97

3

Puheenjohtaja on vaihtunut - eläköön puheenjohtaja!

Vaikka en voikaan väittää edustavani uutta verta niin voin kuitenkin väittää harrastaneeni juhlavaa itsekritiikkiä, minkä seurauksena olen entistä ehompi ja valmiina vastaamaan ajan haasteisiin. Haasteita ei välttämättä ole kuitenkaan kauheasti näköpiirissä. Hallitus vaihtui ilman hirvittäviä pakkokeinoja, paikalla oli jopa useita asioista aidosti kiinnostuneita. Tenttibileetkin vedettiin läpi ennätyksellisellä miehityksellä ja naisituksella. Hommat tuntuvat sujuvan sutjakaasti ilman minkäänlaista asioihin puuttumista. It’s Good to be a King! [Se joka tunnistaa repliikin (kuka sanoi ja missä elokuvassa) on ilmeisesti katsonut kyseisen elokuvan] Hirvittävästi ei kuitenkaan ole varaa lepäilyyn sillä ensi vuosi on kolmekymmentävuotisjuhlavuosi. Hurjaa rahanmenoa on siis tiedossa mutta myös holtitonta hauskanpitoa ja kynsienpureksintaa asiaa hoitavien osalle. Eräänlaisena punaisena lankana tässä puheenvuorossa on ollut tuoda ilmi että tämä vuosi ei tule eroamaan hirvittävästi muista vuosista; mutta että tiettyä variaatiota tietenkin tulee ilmenemään. -Perttu-


4

Tyyppiarvo 1/97

Tilastot netissä (Norway) Internetin valloittaessa hurjalla vauhdilla maailmaa on sen sisältämä tietoaines lisääntynyt ja tullut helpommin saavutettavaksi. Myös tilastoihin liittyvää materiaalia ilmaantuu päivittäin ja kiistattomat hyötynäkökulmat huomioon ottaen kasvu on jatkossa varmasti nykyistäkin suurempaa. Käytännössä on varmasti kaikille enemmän kuin riittävää, että haluamiaan tilastoja pääsee tutkimaan nopeasti ja vaivattomasti suoraan verkon yli. Yleisiä valmiiksi tuotettuja tilastoja on onneksi runsaasti tarjolla, sillä ei liene sattumaa, että Tilastokeskus (http://www.stat.fi) oli etsityimpiä hakusanoja suomalaisessa hakupalvelimessa. Tilastokeskuksen tarjonta ei kuitenkaan yllä kehuttujen norjalaisten tasolle, sillä heiltä löytyy mm. tilastollinen vuosikirja kokonaisuudessaan kuvineen kaikkineen. (http://www.ssb.no/www-open/english) Materiaali ei onneksi rajoitu pelkkiin valmiisiin tilastoihin, vaan kunhan vain osaa etsiä, niin eri aloihin liittyvää aineistoa löytyy vaikka millä

mitalla. Tilastotieteen laitoksen lehtori Juha Puranen on kerännyt kotisivulleen (http:// www.helsinki.fi/~jpuranen) erinomaisen kattavan tilastoihin ja tilastotieteeseen liittyvän linkkilistan. Puranen kertoo itse etsivänsä verkosta aineistoja pääasiassa opetustarkoituksiin. Hän korostaa kuitenkin, että pelkkä aineisto ilman taustatarinaa on käytännössä hyödytön. Verkosta löytyvien aineistojen luotettavuudesta ja todenperäisyydestä Puranen toteaa sen verran, että varmastikin tilastoja tuottavat tahot pyrkivät virheettömiin aikaansaannoksiin, mutta käytännössä opetustarkoituksiin riittää, että on hyvältä vaikuttava aineisto sopivalla taustatarinalla.


Tyyppiarvo 1/97 Yleensä aineistojen ongelmana on se, että ne ovat joko liian siistejä tai liian monimutkaisia opetukseen, hän jatkaa. Maailmalta löytyy useita suuria tietopankkeja, joihin on kerätty erilaisia julkaistuja aineistoja mm. kirjoista. Myös Suomeen on suunnitteilla tietopankki. Huhujen mukaan tarkoituksena olisi, että kaikki yleisen rahoituksen piirissä kerättävät aineistot sisällytettäisiin tähän tietopankkiin. Tämä olisikin ensiarvoisen tärkeää, sillä aineistot olisivat silloin helposti hyväksikäytettävissä

5 myös muihin tutkimuksiin tai mihin niitä nyt satuttaisikaan tarvitsemaan. Tiedon tällä tavoin julkistuessa törmätään muutamiin perustavanlaatuisiin ongelmiin. Ensinnäkin tietosuojan ongelmat, jotka kyllä saadaan kierrettyä häivyttämällä arkaluontoiset tiedot. Toisena ongelmana on osan tutkijoista harrastama todellisen tiedon hautominen. Syynä tähän saattaa pahimmassa tapauksessa olla tulosten vääristely, joka saattaisi ko. tutkijan kiusalliseen tilanteeseen tietojen julkistamisen jälkeen. Kolmantena ja suurimpana ongelmana on raha. Kuinka paljon tiedoista tullaan rahastamaan ja kuinka paljon tarvitaan rahaa tiedon tuottamiseksi ovat kaksi asiaa, joista tullaan varmasti käymään useita pitkiä ja tuskaisia keskusteluja. Reijo Sund (Kiitoksia Juha Puraselle informatiivisista kommenteista)


6

Tyyppiarvo 1/97 Apulaisprofessori

Anders Ekholm

tykkää matikasta

Tilastotieteen laitoksen apulaisprofessori Anders Ekholm on monien vaiheiden -ja aineidenjälkeen ajautunut tilastotieteen pariin. Toimituksen pyynnöstä Hän niputti kirjavan autobiografiansa Tyyppiarvolle:

apul.prof Anders Ekholmilla on opiskelijoille kolme neuvoa:"Opiskelkaa matematiikkaa, opiskelkaa matematiikkaa ja opiskelkaa matematiikkaa" Olen syntynyt 21.4.1935 Turussa. Asuin ensimmäiset seitsemän elinvuottani Helsingin eteläisessä osassa, seuraavat kaksi sotalapsena Ruotsissa, siitä lähtien Helsingin eteläisissä vuoteen 1960. Vuosina 1960-1980 kiersin vaimon, kasvavan lapsiluvun - Kalle syntynyt v 60, Marina v 63 ja Nisse v 65 - ja vaihtelevan kalaluvun kanssa lähiöt Kaarela, Haaga ja Vuosaari, kunnes avioliitto kariutui 1980. Asuin pari vuotta vuoroin Kruunuhaassa ja Kensingtonissa kunnes 1982 palasin Ullanlinnaan, jossa asun edelleen. Kävin Svenska Normallyceumin, vv 1945-52, mutta puhun sujuvasti 40- ja 50-luvun stadin kieltä, varmaan pitkälti sen ansiosta että olen pelannut jääpalloa Suomi-sarjassa (II divisioona) ja jalkapalloa maakuntasarjassa (III divisoona).

Menin vuonna 1993 uusiin naimisiin Barbara Hoyerin kanssa, joka on lapsuuteni porrasnaapuriperheen kaunis tytär; Why can't they see her with my eyes,to me she doesn't look older at all Olen asunut ulkomailla seuraavasti: 2 vuotta Lidingössä vv 42-44, 3 kk Antwerpenissa v 1953, 12 kk Lontoossa vv 1972-73, 2+3 kk Lontoossa vv 1980-1981, 5 kk Mainzissa v 1983, 2 kk Lancasterissa v 1985, 12 kk Seattlessa vv 1988-89, 12 kk Southamptonissa vv 1993-94, 5 kk Southamptonissa v 1996. Pääsin ylioppilaaksi 1952 Norsenin klassiselta linjalta. Ryhdyin opiskelemaan historiaa ja kirjallisuudenhistoriaa. Molempia luennoi ruotsiksi ikivanhat rutikuivat ukot (olivat


Tyyppiarvo 1/97 varmaan kymmenen vuotta nuorempia kuin minä olen nyt), jotka kateederissa istuen, lukivat mumisten käsinkirjoitetuista hyvin kuluneen näköisistä paperinipuista. En osannut tehdä muistiinpanoja ukkojen tahtiin ja läksin luistelemaan. Muutin 1954 Valtsikkaan opiskelemaan sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa. Heikki Wariksen seisaaltaan, vapaasti ja sujuvasti esitetyt, numeroilla, vuosiluvuilla ja kaskuilla höystetyt luennot suomalaisen yhteiskunnan rakenteesta ja sosiaalipolitiikasta kiehtoivat ja herättivät pysyvän kunnioituksen työväenkulttuuria kohden. Erik Allardt osasi tulkita yhteiskunnallisia ilmiöitä yllättävillä ja suvaitsevaisuuteen opettavilla tavoilla, mutta hänen teoretisointinsa logiikkaa en pystynyt ymmärtämään. Kun kuulen tai luen sanan 'nelikenttä' koen vieläkin ahdistusta. “Kun kuulen tai luen sanan 'nelikenttä' koen vieläkin ahdistusta.” Ainoat asiat sosiologiassa, joiden logiikka tuntui mahdolliselta olivat tilastolliset analyysit. Päätin oppia tilastotiedettä. Kävi kättelyssä selväksi, ettei tilastotiedettä voinut oppia osaamatta matematiikkaa. Olen muuten kuunnellut samoja Leo Törnqvistin tilastotieteen approbaturluentoja kuin Spede Pasanen. Spede istui hovineen takapenkissä ja siellä riitti juttua ja naurua. Onneksi en ole koskaan saanut sellaista porukkaa kuulijoiksi luennoillani. Törnqvist ei ollut moksiskaan, tuskin huomasi. Kuvittelen, että Speden nerokas TV-sketsi, jossa opiskelija pitää seminaariesitelmän `automaatiosta' ja vaivautuneisuuttaan ajautuu puhumaan `autotomaatista' on syntynyt Törnqvistin johtaman seminaarin osaanottajana. Vuonna 1960 ryhdyin opiskelemaan matematiikkaa. Kontrasti Valtsikkaan oli valtava. Matematiikan laitoksen luennoijat olivat loistavia. Kirjoittivat taululle kauniilla käsialalla kaiken, mikä oli kopsattava. Logiikka virtasi kirkkaana kuin vuoristopuro. Erikoisella ihailulla muistelen Gusse Elfvingiä, joka oli ruotsinkielisen matematiikan professuurin haltija. Gusse oli vanhan eurooppalaisen yhtenäiskulttuurin edustaja. Hän hallitsi kasvitieteen, hän oli ollut tutkimusavustajana

7 geofysikaalisissa mittauksissa, hän osasi latinaa ja kreikkaa, hän puhui ja kirjoitti tietysti ruotsin, suomen, saksan, ranskan ja englannin kielet. Hän tiesi varmasti enemmän kaunokirjallisuudesta ja estetiikasta kuin “Logiikka virtasi kirkkaana kuin vuoristopuro.” Suomen kaikki ammattihumanistit tiesivät yhteensä matematiikasta. Siinä sivussa Gusse näki ensimmäisenä maailmassa kokeen suunnittelun geometrisen rakenteen ja rakensi mm. matemaattisen teorian siitä, miten neidon kannattaa päättää hyväksyykö hän tämän päivän kosijan vai jääkö odottamaan mahdollisesti myöhemmin tulevaa parempaa ehdotusta. Gusse kääntyi vanhetessaan Bayes-päätösteorian kannattajaksi ja innostuneeksi viljelijäksi. Pari vuotta matematiikkaa opiskeltuani ja asevelvollisuuden suoritettuani, jossa valmistuin 'lääketieteen ja kirurgian kersantiksi', pääsin töihin Alkoholipoliittiseen tutkimuslaitokseen. Sitä laitosta johti sosiologi Kettil Bruun, joka sallii tutkijoiden pohtia ongelmia kauas ohi alkoholipolitiikan, kunhan he tekivät sen ahkerasti ja innostuksella. Jouduin mm. tilastomieheksi lääketieteen ja kirurgian tohtori Juhani Hyväriselle, joka tutkii aivofysiologiaa. Erästä kanien aivosolujen sähköimpulssien aikasarja-aineistoa analysoidessani keksin yhdistää kahden aikasarjamallin, Markov-ketjun ja uudistumisteorian. Tein asiasta matematiikan sivulaudaturtyön. Kun Gusse oli tarkastanut sen, hän sanoi, että ideastani oli ainakin lisensiaattityöksi ja kenties väitöskirjaksi. Monien vaiheiden jälkeen väittelinkin siitä aiheesta v 1971. Syyskuussa 1972 matkustin Lontooseen British Councilin apurahan turvin David Cox'in johtamaan laitokseen. Brittiläinen tilastotiede ja elämäntapa osoittautuikin olevan jotakin muuta kuin sosiologia Suomessa. Gershwin-veljeksiä mukaillen: The way they sip their tea, the way they solve their strife, the way they changed my life, No, no, you can't take that away from me.


8

Tyyppiarvo 1/97

Sana strife tarkoittaa tässä mm. statistical problems. Ihmettelen vieläkin brittiläisen tilastotieteen pursuavaa elinvoimaa ja ovelaa monipuolisuutta. Kasvaa, viheriöi ja kukkii monella värillä ikään kuin itsestään, kuin englantilainen puutarha. Monta vuotta sitten sanottiin David Cox'ista , että ...he destroys difficult problems by simple arguments. Minusta tämä karakterisoi brittiläistä tilastotiedettä laajemmaltikin. Kiperän paikan tullen tarvittava matemaattinen taikatemppu vedetään hihasta aivan kuin ohi mennen, ja siinä me muut seisomme ihmettelemssä, että `Olipa yksinkertaista, olisihan mun pitänyt nähdä '. Tilastotiedettä ryhdytään IsoBritanniassa yleensä opiskelemaan vasta kolmen vuoden matematiikan yliopistoopintojen jälkeen. “... he destroys difficult problems by simple arguments.” Vuoden 1973 syksystä olen toiminut Helsingin yliopiston tilastotieteen apuproffana. Vuoden 1986 työskentelin Tilastokeskuksessa ja olen myös virkapaalla HY:stä tehnyt tutkimustyötä Saksassa, USA:ssa ja Englannissa yllä lueteltuja jaksoja. Tilastotieteen laitoksella olen opettanut approbatur- cum laude- ja laudatur-tasoisia kursseja, tilastollisia menetelmiä ja päättelyn teoriaa. Haastavinta on ollut opettaa tilastollisen päättelyn teoriaa kirjan *Cox & Hinkley, Theoretical Statistics -hengessä.* Kyse on paljon enemmästä kuin vain matemaattisesta tilastotieteestä. Kyse on sovelletun tilastotieteen teoriasta, esimerkkien muodossa löytyy käyttökelpoisia tilastollisia malleja, paikoin teksti yltää ankaran loogiseksi tieteenfilosofiaksi. Kokonaisuutena kirja vie vastaanottavan lukijansa intellektuaaliselle retkelle. Neljä vuotta sitten päättelyn opetukseeni kohdistettiin tilastotieteen laitoksen johdon taholta aggressiivinen, erittelemätön, ja minulta viimeiseen asti huolella piiloteltu kritiikki. Kritiikinkestokykyni ei ehkä ole, mitä sen pitäisi olla, mutta en ole voinut olla huomaamatta, että kriitikkoni ovat omalta osaltaan lopettaneet sekä tilastollisten analyysien että tilastotieteen tekemisen. Innostustani tilastolliseen päättelyyn he eivät saaneet minulta pois.

Koen tilastotieteen tämän hetkisen aseman HY:ssä ongelmalliseksi. Minusta tilastotieteen maisterikoulutusohjelma pitäisi sovinnolla lopettaa ennenkuin se kuolee kituen pois säästösupistuksiin ja opiskelijoiden puutteeseen. Sen sijaan matematiikan maistereille, jotka ovat suorittaneet pari kurssia todennäköisyyslaskentaa ja reippaasti sekä reaali- että kompleksianalyysia, annettaisiin kaksivuotista lisensiaattitutkintoon johtavaa tai viisivuotista tohtorintutkintoon johtavaa koulutusta. Minusta Rolf Nevanlinna -Instituutti olisi sopiva tällaisen jatkokoulutuksen tyyssija. Varsinkin nyt kun tilastotieteen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa akatemiaprofessori Elja Arjas on nimitetty professoriksi yhteisesti RNI:iin ja Kansanterveyslaitokselle. Lääketiede ja biologiset tieteet ovat nähdäkseni viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana voimakkaasti kasvattaneet tilastollisten menetelmien osaamistaan ja käyttöään ja niissä on tärkeätä, että aineisto analysoidaan osuvasti ja tehokkaasti. Tilastotieteen laitokselta löytyy aineistoanalyysin ja päättelyn osaamista joka ymmärtääkseni vahvistaisi Rolf Nevanlinna Instituutin taitoja ja tietoja. Taloustieteellisiin sovelluksiin erikoistuneet tilastotieteen laitoksen tutkijat taas vahvistaisivat tuntuvasti kansantaloustieteen laitoksen tällä hetkellä heikkoa ekonometrian linjaa. Valtsikkaan jätettäisiin muutama opettaja tyydyttämään sosiaalitieteilijöiden ja humanistien - ei kovin pakottavia - numerologisia tarpeita.


Tyyppiarvo 1/97

9

Puuttuvan matikan cumun jäljillä Kuten kaikki toivon mukaan tietävät, tilastotieteen opiskelijoille suositellaan vähintään cumlaude-tason opintojen suorittamista matematiikassa. Patovaaran pitämien kurssien jälkeen täytyy jatko-opinnot suorittaa matematiikan laitoksella. Lähdin siis sinne selvittämään korvaavuuksia ja sopivia jatkokursseja. Pitkien käytävien ja hissiajelujen jälkeen päädyin päivystävältä assistentilta yliassistentille ja lopulta professori Tukian, joka antaa merkinnän cumun opintokokonaisuudesta, puheille. Matikan cumun suorittaneita tilastotieteilijöitä ei taida loppujen lopuksi kovin montaa olla, koska korvaavuudet eivät näyttäneet olevan itsestään selviä. Ryhdistäytykää. Seuraavassa kuitenkin joitakin riipomia, jotka toivon mukaan pitävät paikkansa vielä ensi viikollakin. Kommentit koskevat matematiikkaa nimenomaan sivuaineena.

Approbatur Matematiikan sivuaine-approbatur (15 ov.) koostuu vain kahdesta kurssista approbatur I (7 ov.) ja approbatur II (8 ov.), jotka keskittyvät matemaattiseen analyysiin. Joten korvataksesi tilastotieteen laitoksen matematiikan kursseilla matematiikan laitoksen approbaturin sinulla täytyy olla suoritettuna seuraavat kurssit: - analyysin johdantokurssi (7 ov.) - analyysin jatkokurssi (4 ov.) - usean muuttujan funktioiden integraalilaskenta (1 ov.) - kompleksilukujen kurssi (2 ov.) Vaikka näistä kursseista muodostuukin yhteensä vain 14 opintoviikkoa sen ei pitäisi olla ongelma. Differentiaali- ja differenssilaskennan kurssista (2 ov.) ei ole ainakaan haittaa.

Ja sitten se cumu Matematiikan laitoksen cumlaude on 35 opintoviikkoa, siis appro ja 20 opintoviikkoa lisää. Ensimmäiset viisi opintoviikkoa tulevat mukavasti korvaamalla lineaarialgebra I (5 ov.) matriisilaskennan johdanto- (5 ov.) ja jatkokursseilla (3 ov.). Nyt onkin sitten käytetty kaikki Patovaaran matikan kurssit ja raataminen matikan puolella voi alkaa. Cumusta puuttuvat 15 opintoviikkoa voi kerätä melko vapaasti tarjolla olevista kursseista. Erityisen suositeltavia ovat kuulemma diskreetti matematiikka, optimointi I, algebra I (teoreettista), differentiaaliyhtälöt ja todennäköisyyslaskenta I. Kaikki kurssit ovat viiden opintoviikon mittaisia. Myös differentiaali- ja integraalilaskenta II ja topologia olisivat hyviä, mutta niiden suorittaminen voi olla hankalaa meidän pohjatietojemme perusteella. Päällekkäisyyksiä ei tietenkään hyväksytä. Jos olet korvannut Patovaaran kurssilla jonkin matikan laitoksen kurssin, ei tätä matikan kurssia voi enää sisällyttää cumuun. Näin ollen esimerkiksi lineaarialgebra I:tä ei voi sijoittaa cumun opintoihin. Kurssien luentokansiot löytyvät matikan laitoksen neljännestä kerroksesta. Sieltä etsimään kurssit, joissa aita on matalin tai haaste kovin. Harri Lehtinen


10

Tyyppiarvo 1/97

Perttu Muurimäki

Kahdeksan Hurmahenkeä eli Moodin hallitusesittely Koiraihminen. Pidän selkeistä hierarkioista, metsistä, haistelemisesta, pureksimisesta ja maksalaatikosta. Viihdyn laumassa mutta en kuole nälkään yksinkään. Häntä on kiepillä, korvat törrössä, kuono kylmä ja minä vain pörhistyn. Talvella voin hyvin nukkua kinoksessa. Että tällaisen tyypin olette valinneet alfa-moodilaiseksenne.

Jukka Jokinen Harri Lehtinen

Olen nyt jo kolmatta vuotta SAMPO-VISA!!!!! Moodin hallituksessa, joten Vastaa nyt, voita myöhemmin! voin yleisön pyynnöistä Kysymykset: huolimatta ryhtyä 1) Sampon mielimauste? tituleeraamaan itseäni 2) Sampon nykyinen kitarasankari? Moodin konkariksi. 3) Sampon toinen mielimauste? Tykkään burgereista ja 4) Sampon kummipojan nimi? tilastotieteestä. 5) myös toinen nimi? Harrastukset: 6) Mitä Sampo lisää kahviinsa? lenkkeily (kerran vuodessa) 7) Sampon virka hallituksessa? sulkapallo (kaksi kertaa 8) Miksi? vuodessa) Parhaiten vastanneen kesken arvotaan kahvi ilman munkkia tai kahvi ilman viineriä 2005:ssa. Syntynyt: On, Kouvolassa (kyllä, ihan totta) 1971 Toimi: Opintovastaava toista vuotta Opinnot: Tilastotiede, matematiikka, sosiologia ja muuta sälää Koti: Mäen päällä Paheet: Pelkkiä hyveitä Ruoka: Tandoori-lammas jugurttikastikkeessa Namaskaarin tapaan Musiikki: Cure ja Cave Harrastukset: Olin kerran DJ Intohimo: Ruotsin verbien taivuttaminen


Tyyppiarvo 1/97 Tyyppiarvon päätoimittaja, Moodin varapuheenjohtaja ja paljon muuta.

Reijo Sund

- Tutorvastaava ja tutori Annukan kanssa - 2. vuoden tilastotieteen opiskelija - entinen lääketieteen opiskelija - kiinnostunut biometriasta Riika - Mopin “Äiti” Kilpikari - Moodin kangasmerkkien myyjä, sitten kun merkkejä tulee - inhoan aamuluentoja ja rakastan nukkumista

Annukka Valkeapää

Olen Heli, Moodin uusi taloudenhoitaja. Opiskelen tilastotiedettä nyt kolmatta vuotta, joista kaksi ensimmäistä Nääsvillessä. Vapaaaikoinani läiskin sulkapalloa/ilmaa, kuuntelen musiikkia ja seuraan jääkiekkoa (SaiPa!). Asun Espoossa, ja kotonani majailee myös poikaystäväni kavereidensa (yli 350 oluttölkkiä...) kanssa. Omituisen mie-murteen ja SaiPan kannatuksen selitykseksi mainittakoon, että olen kotoisin Lappeenrannasta.

11

Heli Paajanen Virka ja muu toiminta Moodissa: Kulttuurivastaava, Mopin perustajajäsen ja kamppailua hihamerkin puolesta Opiskelu: Toista vuotta aktiivista ja päämäärähakuista sivistyksen lähteillä harhailua (n. 8 johdantokurssia suoritettu) Selviytymisstrategia: Ei tiedolla vaan TAIDOlla Muuta: Muuttanut kuusen katveesta betoniviidakkoon (tuntee olonsa lähinnä säilykkeeksi)


12

Tyyppiarvo 1/97 Katoavaa kansanperinnettä

Nakkikojujen sankarit Juri, Rane ja mä oltiin tultu Kurren hautajaisiin. Se oli silloin joskus ollu meijän jengin kingi. Mut Se ei sit koskaan päässy irti siitä meijän entisestä elämäntavasta, joka koostu kylillä pyörimisestä ja dokaamisesta. Mä olin tavannu sen pari viikkoo aikasemmin, sillon se näytti olevan ihan samassa kunnossa kun aina enneki, eli pienessä pöhnässä. Se sano “et ois kiva joskus saada vanha jengi kasaan”. Mä olin samaa mieltä, muttei meistä kumpikaan viittiny tehä mitään sen asian hyväks. Kun mä sitte kuulin, että se oli kuollu juotuaan jotain itäpirtua, mitä se oli muuten yrittäny mullekin myydä, niin mä ajattelin että voitashan me hautajaisten jälkeen kokoontuu muisteleen vanhoja, vähä niinku Kurren muistoks. Mun tietokoneeseen oli sinä samana aamuna tunkenu joku virus ja se väläytteli vaan tekstiä “He’s random elk.” ja joku hirven tapanen hyppeli siinä näytöllä edestakasin. Kun mä sain sen hyppelyn loppumaa niin sen jälkeen siihen näyttölle tuli teksti “dos injure”, eikä sitten tapahtunu enää mitää. Tää nyt oli mun mielestä paha ennelaji ja niinhähän se huono onni jatkukin. Kun mä soitin tietokenefirmaan ja yritin tinkiä hiukan hinnasta niin se korjaaja sano että “Ja pah, palkka-ale ei mua kiinnosta, hanki sitten korjaajas jostain muualta” ja sitten se löi luurin kiinni. Että se kurren hautajaispäivän aamu ei ollu niitä parhaita mun elämässä. Eipä siellä hautajaisissa ollukkaan muita kuin me kolme ja pappi, jolla oli suhtkoht erikoinen nimi Aaro A. Vompatti. Sukulaiset ei varmaan edes tienny Kurren kuolemasta ja ne dokuporukat ei välittäny. Kun suntio toi tuhkauurnan niin mä huomasin, ettei Rane ollu muuttunu pätkääkää, koska se sano mulle “Kato Riki, likapikari”. Oli se aika ihme että nii isosta äijästä jäi nii vähä jäljelle. Se ku oli ollu varsin mahkas näin loppuaikoina, jonka takia mä kai sain mieleeni sen tekstinpätkän, joka hyvin kuvas sen loppuaikojen olemusta “Kurt, pirteä muumi”. No pääsi Kurre ainakin hienoon seuraan, ku viereisessä hautakivessä luki Dr. Anselm Keho.

Me kokoonnuttii hautajaisten jälkeen mun luo muisteleen vanhoja ja tietysti ekana tuli mieleen jengin viimene yhteinen perjantai. Siitä oli jo yli viistoista vuotta, mutta kyllä me silti aika paljo muistettiin. Se oli elokuun viimene viikonloppu vuonna 1981. Alunperin meijän tarkotus oli ollu mennä kaupungille kattoon joku elokuva, mut kun me katottiin lehestä mitä elokuvia oli menossa, nii suunnitelmat hiukka niinku muuttu. Toisessa teatterissa esitettiin Salkin “Blöjmos” ja se oli selvästikkin joku ruotsalainen taide-elokuva eikä kiinnostanu pätkääkään. Toisessa taas ois ollu komedia nimeltä “Hra Hitlerinne ja Ihme nunnia” mutta me oltiin nähty se jo viime viikolla. Sillon me tietysti päätettiin mennä paikalliseen räkälään, johon me lähettiin Ranen Skodillakilla. Sen paikan nimi oli “Lepakon Mesta” ja sen ymmärsi kun näki sen väen mitä siellä pyöri. Kaikki vakkarit oli paikoillaan eli tiskin takana oli Pete ja Karhukoplat oli myös molemmat paikalla. Me nimitettiin karhukopliks paikallisii nuorisojengejä jotka yleensä alkuillasta dokas ja loppuillasta tappeli keskenään. Me mentiin kysyy Peteltä tapahtuuks tänää jotain erikoista. Ei se ainakaan tienny et mitään ois tekeillä, joten me tilattiin ekat bisset ja mentiin pöytään. Muutaman kaljan jälkeen Rane alko valittaa että taasko tää ilta menee pelkäks dokaamiseks. Rane dokas vähemmän kun me muut eikä sen takia ollu aina kauheen tyytyväinen meijän touhuihin ja kun se lisäks oli puhelias kaveri niin se oli koko ajan valittamassa. Sen takia me oltiinkin annettu sille nimeks narisija Rane. Toinen joka illan aikana tulis jälleen lunastamaan nimensä oli Denso Juri. Se veti aina kaljaa ja viinaa siihen malliin ettei se loppuillasta ollu enää menossa mukana. Ku me oltiin istuttu ja dokattu pari tuntia joku helkkarin daami änkes siihen ja alko ehottelee meille kaikenlaista. Se muija tais olla aivan totaalisesti P.A. tai kiimainen, koska se ei uskonu ettei meitä kiinnostanu sen ehdotukset. Lopulta mä sanoin sille, että “usko jo ettei meitä kiinnosta


Tyyppiarvo 1/97

13 oli nujakointi kuitenkin taas täydessä vauhdissa. Kurre tunsi jonkun niistä tappelijoista ja meni väliin. Tietysti kytät tuli just silloin ja putkaahan se taas ties Kurrelle.

mikään nakukapakan elävä”. No se oli ku mikä lie hapan Jane kun se tajus ettei tuu kauppoja.Seuraavaks meijän pöytään yritti änkee joku äijä selittään, että se omistaa sitä sun tätä ja että meijän elämä on täysin tyhjää verrattuna sen touhuihin. Homma muuttu kuitenkin hauskaks silloin kun sen äijän tukka tipahti Jurin tuoppiin. Silloin se lehahti ihan punaseks ja lähti menee niin nopeesti että tupee tomut vaan pöllys. Siinä vaihessa Jurilta meni kaljanjuonti halut ja se siirty viinaksiin. Me lähettiin menee siitä raflasta siinä vaiheessa kun konjakin kuje oli päässy yllättään Jurin, eli kun se sammu. Me kannettiin se autoon ja jätettiin se sinne nukkumaan. Koska nälkä oli alkanu vaivaamaan me lähettii kolmestaan kylän nakkikioskille. Siellähän ne karhukoplat olikin jo toistensa kimpussa, mutta kun me tultiin paikalle niin tilanne hiukan rauhottu. Kai se oli Kurren hurja maine minkä takia meitä pidettiin nakkikojujen kuninkaina. Kun me oltiin syöty hodarit ja ostettu hampurilainen Jurille vietäväks

No me palattiin kahestaan autolle ja Rane ois varmasti ollu tyytyväisempi, jos Juoppo-Juria ei olis jätetty sen autoon.Siellä näytti olevan lähes kaikkee mitä ihminen voi suustaan päästellä ja kun oven avas vastaan tuli ainakin kahteen kertan syödyn perunan haju, jota ei Arjan sierain tulis kyllä sietämään. No Rane tietysti alko nimitteleen Juria tyyliin possu, narri, aasi, j.ne..Yrjöt oli onneks pääasiassa iltalehden päällä ja kun mä heitin sen meneen, mä huomasin, että siinä kannessa luki sen ykän alla “RKP kirii liikaa”. Onneks Aku Ankka oli säilyny puhtaana kun mä en ollu lukenu sitä vielä ihan kokonaan, meinaan ainakin jatkiksena oleva Aku Ankan päävelka oli vielä mulla lukematta.Takapenkillä oli myös iso marjateetahra ja jostain sämpylästä varisseita graham roskia, mutta niistä ei varmaan voi syyttää Juria. Seuraava aamu meniki sitten sitä autoa putsatessa kun Ranen piti sunnutaina mennä Arjansa kanssa kattoon opiskelijakämppää kaupunkiin. Siitä auton puhdistuksesta tuli mieleen sen mopon pesut, joka mulla oli ollu nuorena ja jonka kanssa mä olin ajanu kaiken maailman rapakoissa. Tää meijän jengin viimene perjantai oli menny suunillee samalla lailla kun ne kaikki aikasemmatkin.

Tähän artikkeliin on sisällytetty usean eri moodilaisen tai muuten moodilaisten kanssa tekemisissä olevan henkilön nimistä muodostettuja anagrammeja. Sille henkilölle, kuka ensimmäisenä löytää kaikki anagrammit ja kykenee sen minulle todistamaan, lupaan tarjota yhden oluen tai vastaavan juoman (huom. vastaavuus on täysin minun päätettävissäni). Lisäksi kerrottakoon että yhtäkään anagrammia ei katkaise lauseen loppu tai rivinvaihto. Jotta pääsisitte hyvään alkuun kerrottakoon vihjeenä, että otsikkoonkin sisältyy erään Moodin hallituksen jäsenen nimen anagrammi. Eräästä henkilöstä on tarinaa sijoitettu kolme anagrammia ja muutamasta muusta kaksi, mutta suurin osa on kuitenkin saanut tyytyä yhteen. Kaikki viittaukset olemassa oleviin henkilöihin ovat (toivottavasti) huvittavia. Hessu


14

Tyyppiarvo 1/97

Kuvassa Moodin uusi hallitus (paitsi Boris joka oli toipumassa leikkauksestaan) ensimmäisessä kokouksessaan.

Varokaa tilastotieteilijöitä “Älä koskaan sorru soveltamaan tilastotiedettä, ellet todella hallitse alaa”, neuvoo australialainen lääkäri Frank Shann Lancet-lehdelle lähettämässään kirjeessä, ja kertoo opettavaisen tarinan. Kolme tilastotieteilijää ja kolme lääkäriä matkaavat junassa. Yksi tilastotieteilijöistä tiedustelee lääkäreiltä, onko jokainen heistä hankkinut oman matkalipun. Nämä nyökkävät. “Hölmöt”, naurahtaa tilastotieteilijä. “Me ostimme vain yhden”. Lippujentarkastuksen lähestyessä kaikki kolme tilastotieteilijää sulloutuvat vaunuosaston vessaan. Konduktöörin koputtaessa he sujauttavat lipun oven ali. Tämä leimaa lipun ja palauttaa sen. Lääkärit ihastelevat kollegojensa nokkeluutta, ja päättävät kokeilla samaa kikkaa paluumatkalla. Jälleen tilastotieteilijä utelee, montako lippua tuli ostettua. Lääkärit kehuvat hankkineensa yhden. “Hölmöt”, ilkkuu tilastotieteilijä taas. “Me emme ostaneet lippua lainkaan.” Lääkärit vetäytyvät kummastellen vessaan. Koputuksen kuullessaan he työntävät lipun oven alitse. Toisella puolella kyttäävät tilastotieteilijät poimivat lipun ja marssivat naapurivaunun vessaan odottamaan konduktöörin tuloa. Tämän tarinan poimi “Mister X” Tiede 2000 -lehden numerosta 1/97

Laitoksella ei tapahdu Tyyppiarvo 12 vuotta sitten Ei ilmestynyt.

Survo vinkkejä 1.Työvalikon luominen: Kirjoita toimituskentän yläkulmaan SAVE INDEX / Selitys ja aktivoi se. Paina näppäintä F11, jolloin pääset suoraan työvalikkoon.Lisää juuri tallettamasi työ näppäimellä +. Pääset työvalikkoon aina näppäimellä F11 tai Ctrl-A. 2.Pienet kirjaimet isoiksi: F2 M C Isot kirjaimet pieniksi: F2 M L 3.SCRATCH kahdella näppäimellä: F2 1 ESC 4.Katkaisuviiva: ALT+F3 ENTER 5.Poistu Survosta, poistu suoraan Survosta tallentamatta työtäsi: F8 & Y


Tyyppiarvo 1/97

15

Moodi järjesti jälleen

TDK-Bileet ja tällä kertaa Stigman kanssa.

DJ

pi ti yl lä

hu rj aa

m en oa

ssä töi ia ais dil oo M

o jon ön llit Hi


16

Tyyppiarvo 1/97

Raunon Paluu

Koko yön hirvittävät humanoidit ahkeroivat kumartuneina Raunon ylle. Koko yön hirvittävät humanoidit ahkeroivat kumartuneina Raunon ylle. Heti kun taju oli Raunosta kirvonnut hänet oli kannettu keittiöön ja asetettu kirurgin pöydälle ja hänen vatsaontelonsa aukaistu. Sisäelimiä käänneltiin ja väänneltiin ja viimein kiivaasti kiistelleet humanoidit näyttivät pääsevän yksimielisyyteen; yksi niistä otti jääkaapista koeputken. Naarasilmestys värähti. Siinä putkessa oli kappale häntä; yksi munasolu, jonka humanoidit olivat jotenkin hedelmöittäneet omalla perintöaineksellaan. Kammottava ajatus, Nainen ajatteli, niinpä hän ei ollut suostunut että the thing kasvaisi hänen sisällään vaan hän oli yhteistyönsä ehdoksi määrännyt, että hän olisi vain luovuttaja - ei kantaja. Kantajan hän oli luvannut järjestää, mutta moista temppua hän ei kyennyt yhdellekään naiselle tekemään ja niinpä hän oli valinnut surkeimman tyypin minkä löysi surkimuksen elämä oli todennäköisesti jo niin onnetonta, että alienin synnyttäminen sitä tuskin voisi enää pahentaa. Humanoidit olivat poimineet hedelmöitetyn munasolun koeputkesta ja asensivat sitä Raunon paksusuolen erääseen mutkaan. Kilpajuoksu ajan kanssa ajoi näitä outoja olentoja ylittämään ennen ylittämättöminä pidettyjä esteitä - tavoittelemaan fyysisestikin yhteistä tulevaisuutta tämän oudon apinoista

periytyvän lajin kanssa. Heidän kotimaailmansa oli tuhon oma. Onnettoman aseistautumisen seurauksena heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää sekoittua ihmiskuntaan ja vähitellen saattaa se hallintaansa ylivertaisten henkisten kykyjensä avulla. Alkuvaiheessa he vain tarvitsivat hieman vähemmän huomiota herättävän ulkonäön. Sijoitus oli tehty. Yhdeksän kuukauden kuluttua he palaisivat ja sieppaisivat tämän olion uudelleen, ottaisivat pienokaisen ja palauttaisivat olion ennenkuin kukaan huomaisi yhtään mitään. Äärimmäinen salassapito oli tilanteen kriittisyyden takia ehdoton vaatimus; kukaan ei saisi epäillä mitään. Mutta jotta he voisivat jatkuvasti seurata Raunon edesottamuksia ja valvoa että kaikki meni niinkuin pitikin Humanoidit sijoittivat Raunon niskaan pienen metallinpalan, joka ilmoitti Raunon sijainnin ja monitoroi Raunon ja lapsen tilaa kaiken aikaa ja ilmoitti mahdollisista häiriöistä. Sitten humanoidien urakka oli tehty. He kursivat Raunon kasaan, voitelivat haavat Scars-Away-voiteella ja luovuttivat Raunon Naisen hoiviin. Nainen puki inhoten vaatteet Raunon ylle, raahasi tämän alaovelle, haki varastosta kottikärryt, paiskasi Raunon niihin ja


Tyyppiarvo 1/97

17

lykki Raunon läheiseen koirapuistoon, missä - En muista oikein mitään, hän ajatteli, paitsi kumosi Raunon hiekalle. Rauno ei päästänyt jonkin upean naisen mutta kuinka ihmeessä olen ääntäkään. Nainen otti vielä pullon viskiä täällä enkä hänen luonaan? Niskaan ja vatsaan takkinsa taskusta ja kaatoi sen sisällön kokonaan sattuu ja haisen aivan helkkaristi. Mitä ihmettä on tapahtunut? Raunon päälle. -Nyt kukaan ei usko vaikka muistaisitkin jotakin, Ähkien Rauno nousi seisomaan ja oikaisi hän mutisi julmasti ja jätti sankarimme selkänsä. Aurinko alkoi jo lämmittää hieman ja retkottamaan tajuttomana ja viskiltä lemahtavalta Raunon olo parani hieman veren alkaessa jälleen autioon koirapuistoon. Aurinko pilkisti jo puitten kiertää. Äkkiä Rauno huomasi että hänen takaa, päivästä tulisi kaunis. Läheinen paitansa oli väärinpäin. Hetken hän vain tuijotti tyhmänä rintateollisuusalue oli mustaan mutta hiljaa, eikä se sitten oivallus ja heräisi vasta kuin nauru nousivat maanantaiaamuna. hänen kasvoilleen. Pieni kirkko, jonne - Vanha charmi pukoirapuistosta oli ree vielä, hän sanoi vain kivenheitto, itselleen hihittäen, alkaisi kutsua mutta miksi ihmisiä sunnuntaiihmeessä olen jumalanpalvelukseen sitten lähtenyt vasta neljän tunnin hänen luotaan. kuluttua. Pitkään Luulisi että vaikka Rauno makasi kuinka kännissä liikkumatta vain tajuaisi odottaa v a i v o i n kunnes bussit hengittäen. Sitten ... metrin korkuinen musta terrieri, jota hän kulkevat. Olkiaan hän liikahti, säikähti, olikin vain patsas. kohautellen ja äännähti ja avasi tavattoman hyvän silmänsä. Kirkaisu tuulisena Rauno lähti suunnistamaan karkasi hänen huuliltaan mutta Rauno hiljeni samantien, kun tajusi että metrin korkuinen koirapuiston porttia kohti. Yhdellä onnellisella musta terrieri, jota hän säikähti, olikin vain loikalla hän hyppäsi aidan päälle, horjahti ja patsas. Rauno huokaisi helpotuksesta ja painoi mäjähti keskelle katua. Vasemmalta tuli taksi; kädet kasvoilleen. Mitä helvettiä oli tapahtunut, kuljettaja oli nuori teologian ylioppilas rahoittamassa opintojaan ja hän oli istunut hän ajatteli. ohjauspyörän takana jo kaksitoista tuntia. Hänen reaktioaikansa oli seitsemän sekunnin luokkaa. Rauno ei koskaan huomannut mitään; teologi ehti vain kuiskata nopean rukouksen ennen iskeytymistään Raunon selkään lähes viidenkymmenenkilometrin tunti-nopeudella. Rauno lennäti komeassa kaaressa auton konepellin ja katon yli ja iskeytyi katuun monta metriä taksin takana. Kaikki luvut Humanoidien näytöillä putosivat nollaan. Siru Raunon niskassa vaikeni iäksi.


18

Tyyppiarvo 1/97 Ensin

MoPPI

sitten oppi

Mopin lyhyt historia Keskiviikko 27.11.1996 Joukko moodilaisia oli kokoontunut syömään metsätalolle. Ruokailun yhteydessä ja myös sen jälkeen aloimme pohtia Moodin toiminnan kehittämistä. Silloin Riika Kilpikari ehdotti, että voisimme kokoontua pelaamaan lautapelejä. Ajatus sai välittömästi laajaa kannatusta ja pelipaikaksi keksimme Kuppalan. Torstai 28.11.1996. Päätimme, että ensimmäinen peli-ilta tullaan järjestämään kahden viikon päästä tiistaina. Varattuamme Kuppalan, minut pakotettiin tekemään ilmoitus peli-illasta. Tällöin kehitin tilaisuuden nimeksi Moodin PöytäPeli-Illan, josta lyhennys MoPPI tietenkin tulee. (Aluksi kirjoitin sen MOPPI, mutta Sampon kehotuksesta muutin sen muotoon MoPPI.) Tiistai 10.12.1996 Kokoonnuimme Kuppalaan kello kuusi, mukanamme joukko mielenkiintoisia pelejä. Pelaajia kertyi yhteensä yksitoista ja tietääkseni kaikki olivat tyytyväisä peli-iltaan. Ehdimme pelata vain kolmea peliä, jotka olivat Alias, Uno ja Avista. Tilaisuus päättyi kymmenen maissa.

Yläkuvassa vähemmän hurjaa menoa pelaajien kerätessä voimia ja keskittyessä Mopin toiseen puoliaikaan.

Alakuvassa pelaajat keskittyvät Mister X’n kiinni saamiseen ja “Hans Holmer“ on jo selvästi omilla linjoillaan. Tiistai 21.1.1997 MoPPI 1/97 keräsi jälleen 11 pelaajaa, joista kahdeksan oli vanhoja konkareita ja kolme uusia kykyjä. Peleinä jo legendaarisiksi muodostuneet Avista ja Alias sekä uusina tulokkaina Trivial Pursuit ja Scotland Yard. Viimeisenä pelinä (osan väestä jo poistuttua) pelattu Scotland Yard osoittautui todelliseksi jännitysnäytelmäksi ja pelin kuninkaiksi nousivat Niklas “Mister X” Sjöblom ja Perttu “Hans Holmer” Muurimäki. Tällä kertaa pelailimme puoli yhteentoista asti. Tiistai 4.3.1997 MoPPI 2/97 tulee keräämään jälleen leegion pelaajia Kuppalaan kello kuudeksi. Mopin de facto -tiedottaja Hessu


Tyyppiarvo 1/97

19

Momblen kerhopalsta Momblella menee lujaa t: Väliaikainen kerhosivuvastaava

Kuukauden mombletytöt: "Paskat kuteista; Pop-o-matic rules"

Ilmoituksia MoPPI 2/97 Tiistaina 4.3.1997 klo. 18.00 alkaen Kuppalassa Mukana ainakin huikea Raitiovaunupeli, jossa pelaajien strategiset kyvyt asetetaan koetukselle. Muista mukana olevista peleistä ilmoitellaan myöhemmin Tinissä. Tyyppiarvon ilmaisversiot saatavana laitoksen mikroluokasta (ilman käytörajoituksia)

Varatkaa rahaa! Moodin hihamerkit on jo tilattu . Ne ilmestyvät myyntiin kahden (2) kuukauden sisällä. Hinta 15 markkaa. (... alkaa olla nälkä) Merkkien puolesta A & R


20

Tyyppiarvo 1/97

MoPPI 1/97 tulokset Trivial Scotland Avista Pursuit Alias Yard YHT. 2 5 1 1 1 Jupe 2 5 1 1 Hessu 1 1 4 1 1 Annukka 1 1 7 2 1 Marika 3 2 5 2 Ansku 1 1 3 1 1 Riika 1 5 2 1 1 Niklas 1 4 1 2 Jari 1 3 1 1 Reijo 2 4 1 Reetta 1 1 6 2 3 Perttu

Tyyppiarvo 1 / 1997