Page 1

Tyyppiarvo Moodin virallinen 채채nenkannattaja | 26.Vuosikerta | 82.Numero


Tyyppiarvo 1/10

Sisällys Puheenjohtajan palsta Pääkirjoitus Henkilökunnan vieraskolumni Pearce-Pratt ESP koesarja Heitä sikaa Tapahtumakalenteri Hallitusesittely Turkupalsta Nyt ei vaan jaksa.... Tyyppiarvo 10 vuotta sitten

Henkilökunnan vieraskolumni

3 4 5 7 10 12 13 16 17 19

s.5

Heitä sikaa

s.10

Nikke Salonen

Arpapelitutkimusta hieman erilaisesta aiheesta, tällä kertaa sikojen heittelystä?

Pearche-Pratt ESP koesarja

s.7

Kimmo Vehkalahti

Jani Miettinen

Professoritason mietteitä laitos-uudistuksesta ja muusta ajankohtaisesta tilastoihin liittyvästä asiasta.

Reportaasi 1930-luvulla tehdystä pseudotieteellisestä tutkimuksesta, jonka lopputulos saattaa yllättää monet.

Hallitusesittely

Nyt ei vaan jaksa....

s.13

s.17

Taneli Sällylä

Ketkä tulivat valituksi Moodin vuoden 2010 hallitukseen?

Pohdintaa kaikkien opiskelijoiden ammattitaudista: mitä tehdä kun huomaa siirtävänsä asioita jatkuvasti huomiselle?

TYYPPIARVO 1/10 | Moodin virallinen äänenkannattaja | 26. vuosikerta - 82. numero Päätoimittaja: Taneli Sällylä. Toimittajat: Saara Muukkonen, Kimmo Vehkalahti, Jani Miettinen, Nikke Salonen, Taneli Sällylä ja Laura Blomqvist. Ulkoasu ja taitto: Jani Miettinen & Taneli Sällylä. Valokuvat: Taneli Sällylä. Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki, 80kpl




Tyyppiarvo 1/10

Puheenjohtajan palsta

Taas on alkanut uusi vuosi. 2010. Kyllä se on paljon, varsinkin kun itsestä tuntuu että vastahan se vuosituhat vaihtui! Mutta näin se menee, uusi vuosi ja uudet kujeet. Kuka olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa, Saara Muukkonen Moodin puheenjohtajana. En ainakaan minä! Tämän lehden ilmestyessä on vuosi jo hyvässä vauhdissa, opinnot jatkuvat ja arjen ihanainen rutiini palannut, niin myös stressi. Ensimmäiset hallituksen kokoukset on saatu jo pidettyä, joten tällä hetkellä suurin stressin aihe onkin Moodin ensimmäiset omat sitsit. Toivottavasti meidän mahtava alter ego -teema tekee tehtävänsä ja saamme pidettyä loistokkaat syntymäpäiväjuhlat Moodin 42-vuotisen taipaleen kunniaksi! Tätä jännityksellä odottaen… Vuoden 2010 tuomiin muutoksiin kuuluu myös viime vuonna paljon keskustelua ja kuohuntaa aiheuttanut, nyt voimaan astunut, yliopistouudistus. Uudistuksen mukaisesti kuulumme nykyään Sosiaalitieteiden laitokseen ja entinen matematiikan ja tilastotieteen fuusiolaitos on hajotettu. Toistaiseksi mitään kovin jännittävää näin opiskelijan ja ”rivikansalaisen” näkökulmasta ei ole tapahtunut, ja saamme jatkaa opintojamme entiseen malliin. Mutta tässäkin asiassa uusia tuulia odotellessa… Näin odottavien tunnelmien merkeissä jään seuraamaan, mitä kaikkea vuosi 2010 tuo tullessaan. Joten nyt, hyvää ja opintoinnon täyteistä alkanutta vuotta kaikille! Jaksamisia ja nähdään!

Saara Muukkonen Turkulaisen tarinasta matkalla Helsinkiin: ”Helsinkis ihmeteltti asema. See oli kyl aika pal komiampi ku Turu asema. Vaik kyl Turu asemaki nätti o. Ensmäitteks menti eruskunta. See oli kamala kivirumilus korkial mäempääl. Kivitrapuiki oli vaik kuimpal. Mut oli siäl hianot paikat. Kaik oli klanssattu ja permannot kiilsi. Katost roikkus hianoi kristallissi kruunui. Nähti mee joku kansaerustajaki. - - Sit lährettin taas kaupunkil. Oli see iso ja täys kivimuurei. Mee menti suurkirkko. See oli kans mäempääl ja tavalisem pal sinnekki oli kivitrapui. Itte kirkko kalpeni kyl tuamiokirko rinnal. Senny näke jokane ku o siäl poikennu. Siit oli lyhkäne paserumatka presitentilinna. Herra itte ei ollu näyttämäs paikoi. Mee vahratti niit vähä sil silmäl, et voisis sitä vaik ussemminki tääl poiketa. Ei ol kyl kylän käsketty. Takas Turku mentin taas junan kans. See oli samalaist klonksuttamist. Vili sanoski, et kyl hän muute vois ussemminki käyrä Helsinkis, mut se on vähä kauka. Siin täyty oike varata aika, et kerki olla hiukam perilki.” (Sattumi 2, Uussi jumpätki Turust, Turun Sanomat, 1998) Lue Lauran kuulumisia ja uutisia Turusta sivulta 16.




Tyyppiarvo 1/10

Pääkirjoitus

Vihdoinkin kun lumimyräkät ja pakkanen hellittivät, niin eikös sitä heti joutunut koulun penkille ahertamaan. Anteeksi, siis opiskelemaan luennoille. Näin ensimmäisestä puolesta vuodesta hengissä selvinneenä voin sanoa, että eipä tämä toistaiseksi kovin dramaattisesti erilaista ole ollut. Suurimpia eroja ovat ehkä tiedon jatkuva penkominen labyrinttimaisilta nettisivuilta ja tietokannoista, jotka muistuttavat lähinnä huonoa Kafkan novellia. Olen melko varma että kyseessä on jonkinlainen karaistamisohjelma, jolla opiskelijat koulutetaan kestämään nykyiset epävarmat työmarkkinaolosuhteet.

Pitäisi varmaan lehdestäkin jotain mainita? Suunnitelmana oli tehdä suuria muutoksia lehden ulkoasun suhteen mutta aikataulu ei ollut yhtä mieltä asiasta. Sisällön saralla on pyritty myös kehittymiseen. Jotta toimittaminen ja taittaminen helpottuisi, on lehteen pyritty rekrytoimaan uutta verta ja luomaan pysyviä artikkelisarjoja sekä kolumneja. Valitettavasti tämä ei toistaiseksi ole onnistunut, mutta onneksi voimme luottaa vanhoihin tuttuihin. Viime vuodelta mukanamme jatkaa Turun reportteri Laura Blomqvist, joka pitää meidät ajan tasalla Turun energisen metropolin tapahtumista. Takavuosina henkilökunnan mietteitä näkyi usein lehdessä, mutta jostain syystä viime vuosina näin ei ole ollut. Tämän korjataksemme olemme olleet yhteydessä opettajistoon ja varsin innostuneen reaktion vauhdittamana aletaan Tyyppiarvossa julkaista henkilökunnan vieraskolumnia. Ensimmäisenä ajatuksiaan meille ammentaa Professori Kimmo Vehkalahti, aiheesta ”Tilastotiede vuonna MMX”.

Tosiaan, näitä omituisia mietteitä esittää Tyyppiarvon uudenkarhea päätoimittaja, ensimmäisen vuoden fuksi joka myös toimittaa Moodin hallituksessa sihteerin virkaa. Pienen mutta ärhäkkään ainejärjestömme riveistä ei meinannut löytyä riittävästi halukkaita vastuutehtäviin, joten niitä sitten ropisi aiotun kahden sijasta viisi. Mutta niinhän nuo veteraanit kertoivat, että aktiivit tuntuvat hoitavan tehtäviä vuorotellen. Hyvässä seurassa työt sujuvat leppoisasti, ja moodilaiset ovat paljastuneet varsin valloittavaksi joukoksi. Moodilaisten ikä ja tarina tilastotieteen pariin päätymisestä ovat hyvin poikkeavia. Tilastotiede itsessään on paljastunut hyvinkin monipuoliseksi ja käytännönläheiseksi oppiaineeksi, joka alun epävarmuuksista huolimatta saattaa olla ”se oikea” minulle.

Toivomme että tekemämme esteettiset muutokset miellyttävät lukijakuntaamme, sillä tänä vuonna Typyjä pyritään julkaisemaan neljä. Kuten aikaisemmin jo sanoin, toivoisimme enemmän aktiivisia kirjoittajia lehteen, etenkin hieman kevyemmistä aiheista. Tyyppiarvoa joka on reunoja myöten täynnä raakaa faktaa ja kylmiä tilastoja ei kukaan jaksa lukea. Välillä on hyvä ottaa taukoa ihanista tilastollisista analyyseista ja miettiä muutakin kuin Survon komentorivejä.

Taneli Sällylä




Tyyppiarvo 1/10

Henkilökunnan vieraskolumni Osa 1: Kimmo Vehkalahti

Tilastotiede vuonna MMX Alkanut kalenterivuosi on yliopistossa monin tavoin erityinen, joten päätin juhlistaa sitä käyttäen roomalaisia numeroita. Niistä tosin hävisi vuosikymmen sitten paljon sitä ”gloriaa”, jota oli oppinut hahmottamaan elokuvien lopputeksteissä tai vanhojen rakennusten seinissä ynnä muissa esiintyneistä kirjainrimpsuista. Mainittakoon esimerkkinä Chaplinin ajaton ”Nykyaika” vuodelta MCMXXXVI tai Helsingin joukkoliikenteen alkamisvuosi MDCCCLXXXVIII (!).

tilastotieteen asemaa ja näkyvyyttä Helsingin yliopistossa: siitä tuli asetusmuutoksella uusi oppiaine matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan, kun yksi valtiotieteellisen tiedekunnan pienimmistä laitoksista fuusioitui uuteen matematiikan ja tilastotieteen suurlaitokseen, joka lähes ainutlaatuisesti kuului kahteen tiedekuntaan. Laitos oli sisäisesti organisoitu neljään eri osastoon: puhdas matematiikka, sovellettu matematiikka, matematiikan opettajankoulutus ja tilastotiede.

Viratonta historiaa

Laitoksen sisäinen mutta tiedekuntien välinen ”rajapyykki” kulki tilastotieteen osaston kohdalta, sillä suurin osa tilastotieteen henkilöstöstä kuului valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Yksi fuusion periaatteista oli kuitenkin, että tiedekuntajako on lähinnä hallinnollinen seikka, jonka ei pidä liikaa koskea opiskelijoita. Toinen periaate oli, että laitoksen molempia oppiaineita saa opiskella vapaasti pää- tai sivuaineena. Siis opiskelijoille haluttiin taata samat mahdollisuudet riippumatta siitä, kumman tiedekunnan ovesta oli tullut yliopistoon. Myös pääaineen vaihtaminen haluttiin tehdä mahdollisimman yksinkertaiseksi.

Dramaattinen romahdus mainitun kaltaisista rimpsuista ”pätkälukemiin” tapahtui samana vuonna kun väittelin tohtoriksi. Kausaaliyhteydestä ei voida puhua, mutta arktinen totuus on, että suomalaisessa järjestelmässä tohtoriksi väittely ei välttämättä edistä urapolkua yliopistossa eikä sen ulkopuolella. Pohdiskelut ovat meneillään, ja mm. amerikkalaisen mallin mukaista ”tenure track” -systeemiä sovitellaan vähitellen käyttöön. Tilastotieteilijät ovat tässä suhteessa onnellisemmassa asemassa. Haastavia tehtäviä riittää niin maistereille kuin tohtoreille, kotona ja ulkomailla, kaikilla mahdollisilla sektoreilla. Itselleni tarjoutui vielä lectio praecursorian jälkeen mahdollisuus jatkaa opinpolkuani, ja niin opiskeluympäristöni muuttui yhä enemmän työympäristöksi.

Fuusion jälkeen tilastotiede on edelleen oppiaine molemmissa tiedekunnissa. Valtiotieteellisessä se kuuluu seitsemästä oppiaineesta muodostettuun sosiaalitieteiden suurlaitokseen, matemaattis-luonnontieteellisessä entisen nimiseen, mutta vain yhden tiedekunnan alaiseen matematiikan ja tilastotieteen laitokseen. Tiedekuntaraja on jossain määrin aiempaa selvempi, mikä näkyy eniten henkilöstöhallinnon tyyppisissä asioissa.Toisaalta opettajien työhuoneet ovat edelleen Kumpulassa. Muutenkin opetusja muu yhteistyö jatkuu ennallaan, vaikka kulisseissa asiat etenevät osin eri reittejä.

Vuosikymmen on vierähtänyt eri pituisten pätkien merkeissä, niin minulta kuin roomalaisiltakin. Erikoiseksi tapaukseksi jää pätkistä pisin MMVIII, jolloin minusta tuli vakituinen valtion virkamies. Komea vakivirkaurani jäi vain vuoden mittaiseksi, kun yliopisto nyt muuttui valtion virastosta joksikin muuksi, ja samalla virat muuttuivat työsuhteiksi. YT-neuvotteluja ei kuitenkaan ole aloitettu - ainakaan vielä. Työsopimukset on allekirjoitettu, mutta työehtosopimusta ei tätä kirjoittaessa ole vielä saatu aikaan.

Ennen kaikkea ennallaan pysyvät fuusiossa linjatut periaatteet. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa aloittava tilastotieteen opiskelija voi niin halutessaan erikoistua biometriaan, ja matemaattis-luonnontieteellisessä aloittava vastaavasti yhteiskuntatilastotieteeseen. Tästä pitävät huolen tilastotieteen oppiaineelle yhteiset, tiedekunnista riippumattomat tutkintovaatimukset. Kolmannen erikoistumislinjan, aikasarja-analyysin ja ekonometrian, osalta tilanne muuttui sikäli erityiseksi, että linjan henkilökuntaa on nyt virallisesti edustettuna molemmissa tiedekunnissa.

Fuusio ja fissio Tilastotieteen olemus sai jälleen uuden muodon, kun kuusi vuotta kestänyt, kolmen entisen yksikön fuusio purettiin vuodenvaihteessa. Fuusio paransi




Tyyppiarvo 1/10 Tutkintoja putkeen Tässä jutussa kaikki näyttää viittaavan Rooman suunnalle, nimittäin myös Bolognan kaupungilla on tärkeä roolinsa yliopisto-opiskelussa. Tilastotieteen tutkintovaatimuksethan ovat yhteiset kandidaatin tutkintoon (VTK/LuK) asti, mitä nyt tiedekunnittain on pieniä eroja yleisopinnoissa. Myös maisterin tutkinnon (VTM/FM) suorittaminen tilastotieteessä sujuu pitkälti saman kaavan mukaisesti, oli tiedekunta kumpi tahansa.

Tilastotieteen osalta ”vaihtovirtaa” on luontevasti molempiin suuntiin. Matematiikasta tai tietojenkäsittelystä LuK-tutkinnon suorittanut voi melko vaivattomasti siirtyä tekemään FM-tutkinnon tilastotieteestä; vastaavasti tilastotieteestä VTK- tai LuK-tutkinnon suorittanut voi melko väljin ehdoin siirtyä jonkin tilastollisia menetelmiä soveltavan tieteenalan maisteriopintoihin, esimerkiksi psykologiaan tai erityisiin yhteiskunta- tai muiden tieteiden maisteriohjelmiin. Toki käytännössä ”siirtyminen” tarkoittaa usein hakemista, mutta tilastotieteen osaajat ovat haluttua tavaraa myös näillä ”siirtomarkkinoilla”.

Kaksiportainen tutkintojärjestelmä juontaa juurensa vuosituhannen vaihteen alla annetusta Bolognan julistuksesta, jonka tavoitteena oli synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue nyt alkaneeseen vuoteen mennessä. Tavoite lienee useimmilta osin toteutunut varsin hyvin. Pari vuotta sitten toteutetun tutkintouudistuksen seurauksena kaikki opiskelevat nyt Bologna-systeemin mukaisesti. Vähitellen nähdään, mitä vaikutuksia sen tarjoamilla mahdollisuuksilla on. Jonkin verran on jo hyödynnetty mahdollisuutta ”sivuttaissiirtymään”, joka tarkoittaa pääaineen vaihtoa kandidaatin tutkinnon jälkeen.

Toivotan kaikille tilastotieteen opiskelijoille opintomenestystä alkaneena vuosikymmenenä!

Kimmo Vehkalahti, professori, soveltavan tilastotieteen dosentti Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Moodi ry:n tiedottaja (MCMXCII) ja opintovastaava (MCMXCIII)

Photo:Sampo Tiensuu

Kimmo vastaa... 1. Ikä ja mistä olet kotoisin?

1. Ikäni puolesta olen tukevasti XL-kategoriassa. Kotoisin olen Tampereelta, josta kotiuduin ennen kouluikää Helsingin seudulle.

2. Miten päädyitte tilastotieteen pariin? 3. Millaiseksi kuvittelitte tulevaisuutenne kun aikoinaan aloititte opiskelun?

2. Koulut käytyäni kuljeskelin keräillen kokemuksia keittiöistä keskusyksiköihin. (Koko karmaiseva kertomus karriääristäni kotisivuillani.)

4. Missä ja mitä teette 10 vuoden kuluttua?

3. Aina vain kiinnostavammaksi (siinä olin oikeassa!).

5. Miten houkuttelisitte lisää opiskelijoita lukemaan tilastotiedettä?

4. En osaa sanoa, enkä ole siitä huolissani. Monenlaista tilastollisesti mielenkiintoista, mitä todennäköisimmin yliopistomaailmassa. 5. Tuomalla eri yhteyksissä selkeästi esiin, minkä takia tilastotiedettä tarvitsevat käytännössä kaikki. Erityisesti pääaineopiskelijoita yritetään houkutella uudella esitteellä, jota vastikään lähetimme lukioihin yli 4000 kpl.

Kysymykset: Taneli Sällylä




Tyyppiarvo 1/10

Pearce-Pratt ESP koesarja 1930-luvulla Teksti ja kuvat: Jani Miettinen

Parapsykologia

Koe käytännössä

Parapsykologia on tutkimusala, joka tutkii paranormaaleja kykyjä. Niin epäolennaiselta kuin se kuulostaakin, maailmassa on monia asioita joihin tiede ei ole vielä pystynyt antamaan vastauksia. Kykyjä, joita ala on tutkinut, ovat mm. telepatia, selväaistiminen, ennalta tietäminen ja psykokineesi. Ilmiöitä voidaan kutsua yliluonnollisiksi ilmiöiksi. Parapsykologian tutkimuksen kehityksessä keskeinen henkilö oli professori J.B. Rhine[4], joka johti Yhdysvalloissa Duken yliopiston 1930-luvulla perustettua parapsykologian laboratoriota.

Ennen kokeen aloittamista Hubert Pearce kävi samassa huoneessa, jossa testin avustaja J.G. Pratt oli ja he synkronisoivat kellonsa. Samalla he päättivät täsmällisen kellon ajan, joilloin testi alkaisi. Hubert Pearce käveli sen jälkeen erilliseen taloon odottamaan testin alkamista. Tällä aikaa avustaja valitsi yhden korttipakan usean korttipakan joukosta. Tämän jälkeen hän sekoitti kortit useaan kertaan pitämällä korttien kuvapuolen alaspäin, jonka jälkeen hän asetti kortit oikealla puolelle työpöytäänsä. Keskellä pöytää oli suljettu kirja, jonka päälle he Hubert Pearconin kanssa sopivat että kortti kerrallaan asetetaan.

Pearce-Pratt ESP koe ”Pearce-Pratt Distance Series of ESP tests” koesarja suoritettiin vuosina 1933 – 34 parapsykologian laboratoriossa Duken yliopistolla[2]. Kokeen koehenkilö, Hubert E. Pearce Jr., oli tuolloin teologian opiskelija Duken yliopistossa. 18 kuukautta ennen koetta, Pearce oli tavannut J.B. Rhinen ja kertonut, että hän oli perinyt äidiltään ennustustaitoja. Ennustustaitoja käsittelevässä kokeessa kävi ilmi, että hän ylitti huomattavasti keskimääräisen piste-ennusteen.

Kun testi alkoi, J.G. Pratt nosti yhden kortin pakasta, asetti sen kuvapuoli alaspäin kirjan päälle ja antoi sen olla kirjan päällä minuutin ajan. Minuutin kuluttua hän nosti kortin edelleen kuvapuoli alaspäin vasemmalla kädellään vasemmalle puolelle pöytää ja samanaikaisesti nosti oikealla kädellään uuden kortin kuvapuoli alaspäin kirjan päälle. Aina seuraava luettu kortti asetettiin luettujen korttien pakan päälle ylimmäiseksi, jotta korttit pysyisivät järjestyksessä tarkastusta varten. Tätä mukaan kortit käytiin pakan loppuun asti, jolloin ajo oli valmis.

Testauksen suunnitelmasta vastasi J.B. Rhine ja testin avustajana toimi J.G. Pratt. J.B. Rhine ei osallistunut testin käytäntöön muuten kuin tarkistamalla tulokset osiossa D, jossa hän valvoi J.G. Prattia testin aikana. Kokeessa erillisessä talossa oleva koehenkilö pyrki ennustamaan avustajan nostaman ESP-kortin kuvan.

Hubert Pearcon yritti minuutin aikana tunnistaa kortin ja kirjasi sen paperille. Ajojen välissä Hubert Pearconilla oli viiden minuutin tauko levätä ennen kuin seuraava ajo alkoi. Tauon aikana Hubert Pearcon kopioi vastauksensa uudelle paperille, laittoi sen kirjekuoreen, sekä sulki kirjekuoren. Myös avustaja kirjasi tauon aikana korttien kuvat ylös erilliselle paperilla ja kopioi sen, joista toisen hän sulki kirjekuoreen, joka lähetettiin J.B. Rhinelle.

Koe sisälsi neljä osiota ja yhteensä suoritettiin 74 korttipakan ajoa. Korttipakka sisälsi 25 korttia, joissa oli viittä erilaista kuvaa, jokaista yhtä monta. Testipäivät eivät aina olleet peräkkäisiä. Syy tähän on ehkä se, että tälläisten energiavoimien käyttö on henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaita.

Kokeen tulokset Koehenkilön arvaa kortin kuvan ilman että saa tietää oliko edellinen vastaus oikea vai väärä. Tässä on kyseessä toistokoe jolloin pistetodennäköisyyksiä ja kertymäfunktiota voidaan mallintaa binomijakauman avulla. Yhden kortin oikein arvauksen todennäköisyys on 5/25=0,2 eli 20 %.

Osio A suoritettiin 100 jaardin, osio B 250 jaardin ja osiot C sekä D 100 jaardin etäisyydellä. Osion A pituudeksi sovittiin 300 korttia eli 12 ajoa. Osion B piti olla yhtä pitkä kuin osion A, mutta proseduuria pidennettiin testauksen aikana. Osio C oli osion A käytännön uudelleen testaus ja osion D oli tarkoitus olla vain lyhyt testaus (150 korttia, 6 ajoa).




Tyyppiarvo 1/10

Taulukko 1: kokeiden tulokset ja oikeiden arvauksien odotusarvot sekä keskihajonta.

Taulukossa (1) on lueteltu osiokohtaiset ja koko testin perustiedot: korttien lukumäärä, oikeiden vastausten määrä, odotusarvo ja keskihajonta. Lähteissä mainitulla sivulla[2] oli saatu eri tulokset keskihajonnalle. Kyse on kuitenkin vain muutamasta desimaalista, joka voi johtua esimerkiksi siitä, että tuohon aikaan saatettiin laskut suorittaa paperilla, jolloin tarkkuus ei ollut samaa luokkaa kuin tietokoneitten aikaan. En tosin tiedä miksi virheelliset tulokset olisi silti internet sivustolle laitettu.

Kuvassa (1) on mallinnettu 300 kortin eli 12 ajon todennäköisyyksiä. 99 % luottamusväli oikeille vastauksille on 42 - 78 oikeaa vastausta. Hubert Pearce arvasi osiossa A 119 kuvaa oikein ja osiossa C 88 kuvaa oikein. Kuten nähdään, 80 oikean arvauksen jälkeen on todennäköisyys enää olematonta, puhumattakaan sitten 119 oikean vastauksen jälkeen. Kuvassa (2) on mallinnettu 1850 kortin todennäköisyysfunktiota. Kuvasta voidaan havaita, että todennäköisyys saada 558 tai enemmän oikeaa vastausta on olematon. Itse asiassa todennäköisyys saada yli 410 oikeaa vastausta on äärimmäisen epätodennäköistä. Teoriassa oikean arvauksen todennäköisyys on 0,20 %, kun Hubert Pearcon arvasi oikean kortin 0,30 % todennäköisyydellä 1850 kortin kokeessa.

Taulukosta nähdään, että testattava on vastannut jokaisessa sarjassa yli odotusarvon. Kaikissa tapauksissa oikeat vastaukset ovat yli kolmen hajontayksikön päässä odotusarvosta. Mielenkiinto kohdistuu kuitenkin osittain siihen millä tavoin todennäköisyyksien mukaan oikeiden vastausten lukumäärä jakautuu?

Kuva 1: ESP korttikokeen pistetodennäköisyyden mallinnus (n=300).




Tyyppiarvo 1/10

Kuva 2: ESP korttikokeen pistetodennäköisyyksien mallinnus (n=1850).

Kuva 3: Oikeiden vastauksien ennusteen regressiosuora (ympyrät) ja Hubert E. Pearcen oikeiden vastauksien regressiosuora (kolmiot).

Hubert E. Pearconin oikeiden vastausten poikkeavuutta odotusarvoista esittää kuva (3). Kuvassa alempi suora esittää oikeiden vastausten odotusarvosta muodostettua regressiosuoraa ja ylempi Pearcen oikeista vastauksista muodostettua regressiosuoraa. Kuvasta nähdään selvästi, että Pearconin vastaukset eroavat odotusarvoista huomattavasti. Testi osoittaa, että todennäköisyyksien mukaan voidaan sanoa, että Hubert E. Pearce Jr. ennusti korttien kuvan. Testiä on kritisoitu[4] ajan saatossa vahvasti, kuten voidaan olettaa. On epäilty mm. että testissä on huijattu jollain tapaa tai jätetty kertomatta epäonnistuneista testeistä. Jokainen voi kuitenkin itse päättää siitä, että uskooko että testissä kyseessä erittäin epätodennäköinen sattuma, huijaus vai onko paranormaalien kykyjen tutkiminen sittenkään epäolennaista?

Lähteet: [1] H. Genzmer ja U. Hellenbrand Mysteria, Suom. K. Mäkinen ja J. Nieminen ISBN 978-1-4075-1208-2 [2] http://psychicinvestigator.com/demo/ESPdoc.htm (1.3.2010) [3] http://en.wikipedia.org/wiki/Parapsychology (1.3.2010) [4] http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Banks_Rhine (1.3.2010)




Tyyppiarvo 1/10

Heitä sikaa - sikailua strategisesti Teksti ja kuvat: Nikke Salonen

Lähteet: 1. Freddie W’s Pass The Pigs www-page. [http://www.members.tripod.com/~passpigs/index.html]. 05.02.2012. 2. Kern, JC (2006). “Pig Data and Bayesian Inference on Multinomial Probabilities”. Journal of Statistics Education 14. 3. Wikipedia: Heitä sikaa. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Heit%C3%A4_sikaa]. 05.12.2012. 4. Wikipedia: Pass the Pigs. [http://en.wikipedia.org/wiki/Pass_the_Pigs]. 05.12.2012.

Heitä sikaa on kahden tai useamman pelaajan peli, jossa on tarkoituksena heittää kahta muovista valmistettua sikaa. Riippuen siitä mihin asentoon siat heiton jälkeen jäävät saa pelaaja pisteitä tai menettää ne. Heittämistä voi jatkaa niin kauan kuin haluaa tai kunnes siat jäävät asentoon, jossa menetät pisteitä ja pelivuoro siirtyy seuraavalle.

Asennot ja pisteet

Taulukko 1: asennot ja pisteet.

Kierros voi loppua kolmella tavalla: 1. Läskilortti = Siat jäävät maahan eri kyljille. 0 pistettä ja pelaaja menettää vuorollaan keräämänsä pisteet. Vuoro siirtyy seuraavalle. 2. Heiton tuoma pisteluku on positiivinen ja pelaaja päättää lopettaa heittämisen. Kaikki pelaajan sillä kierroksella keräämät pisteet säilyvät ja vuoro siirtyy seuraavalle. 3. Pelkkää pekonia = Siat asettuvat niin, että ne koskevat toisiaan. Menetät kaikki pelin aikana keräämäsi pisteet ja vuoro siirtyy seuraavalle.

10


Tyyppiarvo 1/10 Todennäköisyydet:

Taulukko 2: heittojen määrä: 6000. Lisäksi ”Pelkkää pekonia” eli siat jäävät maahan koskettaen toisiaan, tuli 23 kertaa eli sen todennäköisyys oli 0,38 %.

Todennäköisyys saada seuraavalla kierroksella X määrä pisteitä:

S= Lähtöpisteet ennen kierrosta, T= Kierroksella jo kerätyt pisteet -(S + T) = Pelkkää pekonia, -T = läskilortti Yllä olevasta taulukosta saadaan selville että pisteet eivät noudata normaalia logiikkaa, jonka mukaan ne olisi painotettu niiden saamien todennäköisyyksien mukaan. Esimerkiksi viiden pisteen saaminen seuraavalla heittokierroksella on todennäkörisempaa kuin yhden pisteen saaminen. Myös pisteiden 15 ja 25 saamat esiintymistodennäköisyydet ovat odotettua pienempiä. Paras strategia Määritetään seuraavaksi odotettu pistemäärä seuraavalla heittokierroksella. Merkitään tätä EX:llä. EX = -S*P(”pelkkää pekonia”) - T* P(”Pelkkää pekonia tai läskilortti”) + P(”Tulee pisteitä”) Kannattaa jatkaa heittämistä niin kauan kun T on positiivinen. T on positiivinen kun

T < (P(”tulee pisteitä”) – P(”pelkkää pekonia”)) / P(”Pelkkää pekonia tai läskilortti”)

eli T < 22 aloituspisteiden ollessa 0. P(”pelkkää pekonia”) on niin harvinainen tapahtuma että aloituspisteet eivät vaikuta merkittävästi T:n arvoon. Tulokseksi saatiin siis että heittämistä kannattaa jatkaa niin kauan kunnes T on 22 tai yli. Tietysti kun aloituspisteet ovat 79 tai yli kannattaa tästä taktiikasta luopua.

11


Tyyppiarvo 1/10

Tapahtumakalenteri 2009 KEVÄT Tammikuu 26.1 Hallituksen kokous I ja vuosikokous Helmikuu 8.2 Valtsikan speksi 13.2 Moodin synttärit Cantina Westissä 19.2 Hallitusten välinen konferenssi eli HVK-sitsit Maaliskuu 9.3 Hallituksen kokous II 10.3 Laitoskahvit Matematiikan ja Tilastotieteen laitoksella 20.3 Moodin mökkireissu 25.3 Hallituksen kokous III 30.3 MoPPI Huhtikuu 15.4 Kannun suunnistus, rasti Dilemman kanssa 17.4 Hallituksen kokous IV 23.4 Hesarin appor 30.4 Vappu-piknik Valtsikan pihalla Toukokuu 4.5 Excursio Kelan AT-osastolle ja Hallituksen kokous V 9.5 Kannunvalajien vuosijuhlat 14.5 Aurajoen appor 23.5 Neppisajot, jatkot Pohjahovissa, Moodi osallistui kahdella joukkueella 28.5 Piknik Kontaktin kanssa Kesäkuu 5.6 Kybä eli perinteinen piknik Suomenlinnassa

SYKSY Heinäkuu 24-26.7 Karavaanari-reissu Elokuu 13.8 Fuksien ensitapaaminen 29.8 Kannu-games 31.8-4.9 Orientoiva viikko, tuutorit fuksien kanssa 4.9 Moodi & Matrix jakamassa mehua MaTTL:n orientointitilaisuudessa Syyskuu 2.9 Hallituksen kokous VI 10.9 Fuksisuunnistus, rasti Kehon ja Kontaktin kanssa 17.9 Moodin Fuksiaiset, Hallituksen kokous VII 30.9 Moodilaiset fuksisitseillä osallistumassa ja auttamassa Lokakuu 1.10 Hallituksen kokous VIII 7.10 Limeksen Appro 8.10 SOS-sitsit Pohjanhovissa 10.10 Moodi auttamassa Median kymppisitseillä 12.10 MoPPI eli Moodin lautapeli-ilta 21.10 Hallituksen kokous IX 31.10 Halloween-bileet Kuppalassa Marraskuu 4.11 Kiasma 5.11 Valtiotieteellisen Abi-info porthaniassa, tutorit esittelemässä 15-17.11 Fuksiristeily 16.11 Hallituksen kokus X 19.11 Picasso-näyttely Ateneumissa 21.11 KTTO 50v-juhlat ravintola Pörssissä 25.11 Kannunvalajien pikkujoulusitsit Joulukuu 5.12 Pikkujoulut Kuppalassa 7.12 Vaalikokous 12.12 Mailapeli-ilta

12


Tyyppiarvo 1/10

Hallitusesittely Teksti: Taneli Sällylä Kysymykset: Saara Muukkonen

Vuoden 2010 hallitukseen oli rajatusti halukkaita joten tehtäviä tuli jälleen riittävästi niille jotka olivat tarpeeksi häiriintyneitä lähtemään mukaanhallitustoimintaan. Tälle vuodelle teemaksi tuntuu muodostuneen yhteistoiminta ja sen edistäminen muiden ainejärjestöjen kanssa. Moodi ry:n hallitus valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Valinta suoritetaan tiukkaakin tiukemmilla vaaleilla joulukuussa, mitä on edeltänyt koko vuoden kestänyt kähmintä. Uusi hallitus pääsee aloittamaan toimintansa heti kalenterivuoden alusta. Hallitukseen valitaan uudistettujen sääntöjen mukaan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, opintovastaava, taloudenhoitaja ja kahdesta seitsemään muuta jäsentä. Hallitus kokoustaa noin 10 kertaa vuodessa eli noin kerran kuussa lukuvuoden aikana. Kokouksissa sovitaan yhteisistä asioista, tiedotetaan tärkeistä asioista sekä organisoidaan ja järjestellään tapahtumia.

Hallitus on tänä vuonna yhdentoista hengen vahvuinen, joista neljä on vuoden 2009 fukseja. Vanhoina tuttuina, tosin uusissa tehtävissä, jatkavat puheenjohtaja Saara Muukkonen, Virkistys- ja KV-vastaava Eija-Leena Koponen ja varapuheenjohtaja Jani Miettinen. Vanhoissa tehtävissään jatkavat urheiluvastaava ja tiedottaja Sini Tiainen, taloudenhoitaja Jussi Tervola ja kulttuuri- ja ympäristövastaava Tuuli Levänen. Uusia tilastotietäjiä ovat työelämä- ja tutorvastaava Juha Lehtiranta, sihteeri Taneli Sällylä, suhdevastaava Vesa Huotelin ja 2.opintovastaava Taneli Saastamoinen. Ensimmäistä kertaa mukana on myös matematiikan laitoksen tilastotieteilijä Ville Parkkinen, joka toimii 1.opintovastaavana.

Vuoden 2010 hallitus Puheenjohtaja Saara Muukkonen Varapuheenjohtaja Jani K Miettinen

Sihteeri Taneli Sällylä

Taloudenhoitaja Jussi Tervola

Suhdevastaava Vesa Huotelin

Virkistys- ja KV-vastaava Eija-Leena Koponen

1. Opinto- ja ulkosuhdevastaava Ville Parkkinen

Kulttuuri- ja ympäristövastaava Tuuli Levänen

2.Opintovastaava Taneli Saastamoinen

Urheiluvastaava ja tiedottaja Sini Tiainen

Tutor- ja työelämävastaava Juha Lehtiranta

Esittely jatkuu seuraavalla aukeamalla...

13


Tyyppiarvo 1/10 Puheenjohtaja

Saara Muukkonen kuumeessa :( ei nyt!! Ihan liian kauan - Kommentoi - Tykkää Varapuheenjohtaja Jani Miettinen Miksi kukaan ei kertonut että se peli tulee FST5-kanavalta!?!? 4min - Kommentoi - Tykkää Taloudenhoitaja Jussi Tervola Ai tältä näyttää kun ei oo pölyä. 20min - Kommentoi - Tykkää Keksi Moodille Sudenpentukenraali arvonimi? Urheiluvastaava ja tiedottaja

Sini Tiainen Mitä ne on?!

Kulttuuri- ja ympäristövastaava

Tuuli Levänen Moniulotteinen Omistautuva Oraakkelimainen Dynaaminen Ihmekerho

Varapuheenjohtaja

Jani Miettinen Mainion Omituinen Osittais Derivaattojen Ilmentymä

Osaavatko hyttyset piiloutua? Taloudenhoitaja

Jussi Tervola En tiedä mikä tän kysymyksen tarkotus on, mutta veikkaan että osaa. Joskus mökillä niistä kuuluu vaan ininä, mutta niitä ei näy missään

Puheenjohtaja

Saara Muukkonen Tietenkin! Eihän niitä ikinä näy, kun valot on päällä! Pimeällä kuuluu taas ininää ihan koko ajan… Ärsyttäviä.

Kulttuuri- ja ympäristövastaava

Tuuli Levänen No joo! Tai sit joku asentaa kesäöisin mun korvaan minihyttysininäkojeen..

Kulttuuri- ja ympäristövastaava Tuuli Levänen Jee reeneihin! 45min - Kommentoi - Tykkää Ulkosuhde ja opintovastaava Ville Parkkinen Se on kiukun patinoimaa, reteetä ja roimaa, räjähtävää voimaa tää rock’n’roll! 45min - Kommentoi - Tykkää Virkistysvastaava Eija-Leena Koponen First time in high heels after november-ankle-accident: What a feeling! joku 5min - Kommentoi - Tykkää

14


Tyyppiarvo 1/10 Suhdevastaava

Vesa Huotelin Hernari, ruisleipä, sinappisilli ja Root Beer! 10min - Kommentoi - Tykkää Urheiluvastaava ja tiedottaja

Sini Tiainen 3 min - Kommentoi - Tykkää Sihteeri ja nettivastaava

Taneli Sällylä

10min - Kommentoi - Tykkää Mitä on tapahtunut kun olet herännyt Kuppalasta kahden pykälistin välistä? Puheenjohtaja

Saara Muukkonen Ei sen kummempaa. Pykälistit vaan totesivat edeltävänä iltana, että pykälistit ja Sörkän Pykälä eivät ole mitään verrattuna moodilaisiin ja Kuppalaan. Ihana yhteisymmärrys;)

Ulkosuhde ja opintovastaava Ulkoja opintovastaava

Ville Parkkinen Pykälistit on erehtynyt henkilöstä ja mä olen erehtynyt paikasta.

Sihteeri ja nettivastaava

Taneli Sällylä Ne on keplotellu mulle hyvin omituisen tuomion

Tutor- ja työelämävastaava Juha Lehtiranta http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Virkkunen+Pysyv% C3%A4+verov%C3%A4hennys+yliopistolahjoituksista/1135252437244 2h - Kommentoi - Tykkää Opintovastaava

Taneli Saastamoinen

20min - Kommentoi - Tykkää Mitä olet aina halunnut paljastaa itsestäsi? Virkistysvastaava

Eija-Leena Koponen Olkapään ja ehkä vähän kantapäätä. Tutor- ja työelämävastaava

Juha Lehtiranta Parempi tulla kysymään ihan naamatusten, niin näytän ;)

Suhdevastaava

Vesa Huotelin Erittäin piilevät tarinankerrontalahjani

Lue lisää hallituslaisista Moodin kotisivuilta osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/moodi-ry/

15


Tyyppiarvo 1/10

Turkupalsta Turku toimii Kahden kaupungin kansalaisena sitä aina miettii, mikä toimii missäkin paikassa ja mikä ei. Kummallista on se, että usein ollessani Turussa mietin sitä, että kylläpä tämäkin asia on paremmin Helsingissä ja taas ollessani Helsingissä mietin sitä, että onpahan Turussa sittenkin niin paljon helpompaa. Onneksi tällaista vertailua tapahtuu myös positiivisten asioiden yhteydessä. Ja onneksi juna kulkee (VR:lle sen sopiessa), jos toisessa paikassa alkaa asiat tökkiä. Helsinkiin verrattuna Turku on tietenkin pieni kaupunki, muttei tämä silti mikään kyläpahainen ole. Väestöä Turussa on ollut viime vuoden lopussa 176 157, mikä tekee siitä Suomen viidenneksi suurimman kaupungin. Turun pienuudessa on kuitenkin luksusta se, että etäisyydet paikkojen välillä ovat pienet. Kaikki löytyy käden ulottuvilta. Julkista liikennettä (siis Turun tapauksessa busseja) ei tarvitse kovinkaan usein. Tätä kiittelee yllättävän usein silloin, kun istuu Helsingin ruuhkaisissa kärttyisiä mummeleita täynnä olevissa busseissa tai ratikoissa. Ja jos Turussa kokee julkisen liikenteen olevan tylsän yksipuolinen, voi aina marssia jokirantaan ja ottaa förin. Föri on hieno ja ennen kaikkea tarpeellinen laite. Se on pieni, rupuinen ja yksinäisen näköinen lautta, joka kulkee muutaman kymmenen metrin matkan Aurajoen toiselta puolelta toiselle puolelle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos tänne eksyy. Turussa on myös hienoa se, että kun menet kahvilaan ja tilaat kahvin, siitä ei tarvitse maksaa kolmea euroa niin kuin monissa helsinkiläisissä kahviloissa. Erityisesti täällä kannattaa kokeilla Cafe Brahea. Ne croissantit, nam! Toisaalta täällä ei sitten ole tietenkään niin paljon vaihtoehtoja. Tämä koskee myös yöelämää. Baareja on vähemmän, seduloita kuulemma sitäkin enemmän. Tuoreinta City-lehteä (3/2010) lukiessani (kyllä, Turussa on oma City-lehti!) huomasin, että suosituimmat kahvilat ja ravintolat ovat pysyneet melko samoina viime vuoden ja jopa vuosien ajan. Johtuuko tämä siitä, että kyseiset paikat vain yksinkertaisesti ovat niin hyviä vai siitä, että Turussa ei Helsingin tavoin osata uudistua? Tiedähän sitä. Yksi pieni huomio Turun ja Helsingin eroista löytyy Stockmannilta. Olen huomannut helsinkiläisten vähän naureskelevan käydessään ihastelemassa tätä Turun

16

paikallista ostoskeskusta. Eräs turkulaistunut, alun perin helsinkiläinen kaverini kertoi juuri käyneensä Turun Stockmannilla tarkoituksenaan ostaa uusi lamppu uuteen kotiinsa. Myyjä katsoi hölmistyneenä, kun hän kysyi lamppuosastoa. Ehkä sieltä jostain nurkasta joku lamppu löytyy. Kuten kaikki suomalaiset tietävät, Turku on merkittävä kaupunki Suomen historiassa. Se näkyy täällä kaikessa. Jokirannan ympärillä, vanhojen historiallisten talojen seassa on ihanaa kävellä. Kauniiden puutalojen keskellä ei tule ikävä Helsingin keskustan betonimöykkyjä. Tuntuu, että täällä vanhoja rakennuksia arvostetaan enemmän. Kaikkea ei vedetä jyrän alle. Yliopistoalueellakin on paljon käytössä vanhoja taloja, joita on silloin tällöin kiva fiilistellä. Olin tuossa yhtenä viikonlopun iltana helsinkiläisen taksikuskin kyydissä ja juttelin hänen kanssaan Helsingin ja Turun eroista. Yksi kohta jäi erityisesti mieleen siitä, mitä hän sanoi: ”On se kumma, kun muutetaan opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja aina kehuskellaan siitä, kuinka upeaa siellä uudessa paikassa on. Sitten kuitenkin tullaan lähes joka viikonloppu maitojunalla kotiin.” Taidanpa tunnistaa itseni tuosta tarinasta. Ehkä siellä kotona on vain sitä jotain. Turkua kannattaa kuitenkin kokeilla. Viimeistään toukokuussa räjähtää, kun opiskelijat ympäri Suomea tulevat tänne seilorihatut kourassa suorittamaan akateemista aurajokilaivuritutkintoa. Odotan, että silloin myös Moodi näyttää, mistä Helsinki on kotoisin!

Talvisin terveisin, Laura


Tyyppiarvo 1/10

Nyt ei vaan jaksa....

Teksti ja kuva: Taneli Sällylä

Huominen, tuo maaginen päivä jolloin kaikki järjestyy! Laskut maksavat itsensä ja analyysin luentomonisteet muuttuvat taianomaisesti kiinnostaviksi! Survosta tulee täysin ymmärrettävä, selkeä ja helposti omaksuttava kokonaisuus. Makuuhuoneen vuotava ikkuna kasvaa umpeen ja elämästä tulee huoletonta! Tätä utopiaa voi jatkua siihen asti kunnes uusi päivä koittaa ja huominen on jälleen edessä, mutta todellisuuden vaateet iskevät tänään. Huomisen voimat eivät auta, kun laskuharjoitukset ovat kahden tunnin päästä ja harjoitustyö pitäisi palauttaa iltapäivällä.

tuntuisivat muussa tilanteessa epämiellyttäviltä. Moni lukijakin tunnistaa itsensä tilanteesta, jossa siivoaa asunnon tai tulee autettua tuttavaa omassa kouluprojektissaan, vaikka omasta takaa löytyy jo riittävästi tehtävää. Nämä toimivat loistavina tekosyinä, joilla voi häivyttää oman syyllisyydentuntonsa toteamalla “en voi tehdä asiaa X, koska teen Y:tä”. Ongelmaksi toiminta muuttuu kun asioita Y löytyykin kokoajan lisää.

Itse harrastan edelläkuvattua toimintaa hyvin ahkerasti. Englanniksi sana tälle aktiviteetille (tai aktiviteetin puutteelle) on procrastination, suomeksi vitkastella, viivyttää, lykätä. Syy miksi pidän enemmin englanninkielisestä vastikkeesta on se, että siinä tiivistyy paremmin kaikki tuon jokaisen opiskelijan ammattitaudin oireet. Vastuun väistely, viivytys, etenkin seuraavalle päivälle asioiden siirtäminen, kuuluvat kaikki tuohon sanaan.

Mielenkiintoisempi variantti taudista löytyy niiltä, joilla on taipumusta, suomalaisittain sanottuna, ylisuorittamiseen. Tietyillä kunnianhimoisilla ihmisillä on niin korkeat tavoitteet itselleen, että pelkkä ajatus mahdollisesta epäonnistumisesta tai oman riman alittamisesta ajaa heidät piiloutumaan tehtävilä. Luonteenlaadustaan johtuen tämä herättää heissä itseinhoa jolloin ratkaisuna on usein tukeutuminen alkoholiin, sillä krapulan yhtenä sivuvaikutuksena on täydellinen kykenemättömyys tehokkaaseen opiskeluun. Näin henkilö voi uskotella itselleen että opiskelemattomuus ei johdu hänestä itsestään.

Oireyhtymään ei välttämättä sisälly laiskottelu, jonka vuoksi vitkastella on huono sana. Työn lykkäyksestä syntyvä ahdistus saattaa purkautua energiana aktiviteetteihin jotka

17


Tyyppiarvo 1/10 Kaikkein yleisin aiheuttaja on kaikkein yksinkertaisin: motivaation puute. Yleisimmässä tapauksessa pakollisen kurssin eteen ei juurikaan jaksaisi raataa, mikä vain pahentaa ongelmaa. Epämääräisestä kurssista jossa pyöritellään abstrakteja kaavoja on vaikea välittömästi löytää sen itselle tuomaa hyötyä. Miksi panostaa enempää kuin on aivan välttämättä pakollista, projektiin jonka lopullisesta hyödystä ei juurikaan ole käsitystä.? Juuri tässä näkyy erinomaisesti oireyhtymän pohjimmainen syy. Heti hyötyä ja nautintoa tuottavista ärsykkeistä on vaikea päästä eroon, kun niiden kilpakumppanina on jokin jonka hyötyarvo tulee ilmeiseksi vasta viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien päästä. Tässä opettajat ovat tärkeässä asemassa, sillä käytännön esimerkeillä havainnollistaminen on erittäin tehokas keino. Tänä vuonna lineaarialgebran kursseilla olleet tietävät täysin mistä puhun. On hyvin erilaista opiskella kun on kirkas ajatus siitä, mihin opeteltavia asioita hyödynnetään. Kun lopulta sen lykkäämänsä projektin kimppuun pääsee, saattaa työn määrä yllättää, sillä kurssit on suunniteltu kulkemaan tiettyä muuttumatonta tahtia. Jos kyydistä on pudonnut vitkastelun takia, saa muut kiinni saadakseen tehdä hartiavoimin töitä. Näin työn aloittamisen lykkäämisellä on työmäärää kasvatettu ja oman mieliharmin määrä on ohessa noussut kohisten. Hienoin lausahdus jonka olen ongelmaa koskien kuullut, on ehdottamasti “pakko on paras muusa”. On tosiaan totta, että vaikka motivaatio olisi miten alhaalla ja työ kuinka tylsä, mahdollinen etujen menetys tai oman työmäärän lisääntyminen on varsin erinomainen työmoraalin nostattaja. Omakohtaisesti tämä tuli joululoman aikana todettua, kun erinäiset epämiellyttävät tehtävät olivat päättäneet kasaantua loman viimeiselle viikolle. Mutta kun mahdolliset rahalliset sanktiot lymyävät nurkan takana, alkaa ratkaisujen teko muuttua yllättävän helpoksi. Ensimmäisten aitojen kaaduttua sain kaikki kertyneet velvoitteet hoidettua tehokkaasti muutamassa päivässä. Yksi pääsyitäni kirjoittaa aiheesta oli epäilys siitä, että tauti olisi hyvin yleinen tilastotieteen opiskelijoiden keskuudessa. Etenkin fukseilla tämä on laajalti esiintyvä ongelma, kun useilla on haaveita jättää tilastotiede toisen aineen vuoksi. Lisäksi tilastotiede on hyvin käytännönläheinen oppiaine, mutta sovelluksia ennen on opeteltava valtava määrä matemaattista taustateoriaa.. Tämä johtaa usein aiemmin mainittuun ”mitä hyötyä tästä on”-ongelmaan. Kuten sanoin alussa, olen itse hyvä esimerkkitapaus artikkelin luonnostelemasta vitsauksesta. Viime aikoina olen kuitenkin itse tullut tulokseen, että helpointa on vain käydä ongelman kimppuun niin nopeasti kun mahdollista. Jos lyhyet projektit tekee valmiiksi lähes heti kun ne ovat ilmestyneet, eivät ne jää vaivaamaan mieltä. Lyhyet ja nopeasti tehdyt projektit toimivat myös porttina isompiin

18

Wikipedia! Parkinson’s law Work expands so as to fill the time available for its completion. Student syndrome Student syndrome refers to the phenomenon that many people will start to fully apply themselves to a task just at the last possible moment before a deadline. This leads to wasting any buffers built into individual task duration estimates. Academic Procastrination While academic procrastination is not a special type of procrastination, procrastination is thought to be particularly prevalent in the academic setting, where students are required to meet deadlines for assignments and tests in an environment full of events and activities which compete for the students’ time and attention Ohessa muutamia wikipedian tarjoamia mietteitä asiasta. Wikipedia kun on taivaan lahja vitkastelijalle. Sivusto on täynnä “faktatietoa” joka luo illusion hyödyllisestä ajankäytöstä. Hmh? Pitäisi lukea lineraarialgebran tenttiin? Ei pysty nyt, luen juuri Ruandan presidentin Paul Kagamen sekaantumisesta Kongon luonnonvarojen riistoon.

urakoihin ja näin pystyy huijata itsensä tekemään tuon yhden lyhyen projektin lisäksi myös osia tärkeämmistä töistä. Töitä lykkäämällä saavutettu vapaa-aika on vain lumetta joka useimmiten otetaan juuri sieltä missä sitä itse tarvitsisi, loppuperiodista jossa töitä on ilman lykkäämisiäkin. Jos tunnistat itsesi artikkelista, aloita pienestä, huomaamatta sitä ajautuu muutamaksi tunniksi ahertamaan. Tämäkin artikkeli on kirjoitettu loppuun sunnuntaina Alexandriassa, eli meillä vakavimmillakin tapauksilla on siis toivoa.


Tyyppiarvo 1/10

Tyyppiarvo 10 vuotta sitten Taneli Sällylä Vuoden 2000 ensimmäisen Tyyppiarvon kannessa urheilee lehden päätoimittaja Tiina Sévon ja pääkirjoituksessa ihmetellään milleniumpaniikkia. Nähtävästi emme ole oppineet mitään sillä 2012 paniikki alkaa olla yhtä järjetöntä. Puheenjohtaja Heikki Hyhkö valaisee uusista Moodin toiminnoista, mm. “tilastoteoriasta todellisuudeksi” seminaarista joka kuulostaa varsin pätevältä idealta. Muuten lehden sisältö on tiukalla asialinjalla, pisin artikkeli on 3 sivun tykitys alueellisuudesta tilastotieteessä. Lisäksi löytyy analyysi lehtori Juha Purasen nettisivuista ja erityisen kiinnostava artikkeli “Lääkemaistajaiset”. Lääkemaistajaiset on raportti exkursiosta lääkefirma Leiraksen tiloihin. Näin fuksille teksti valaisi hieman, mitä biometrikot oikein säätävät. Suosittelen erityisesti fukseja tarkastamaan artikkelin Moodin sivuilta. Muuhun sisältöön lukeutuu lyhyt artikkeli Tilastotieteen historiasta, “Tyyppiarvo 12 vuotta sitten” eli 1988 lehdestä kertova juttu ja tietenkin uuden hallituksen esittely. Hallituslaisten luonteet tulevat hyvin esiin, Petteri Lahti on vallannut puolet sivusta kun Sonja Lumpeelle riitti 8 pientä ranskalaista viivaa.

TYYPPIARVO - Heuristista tiedonvälitystä ainejärjestötyyppisessä viitekehyksessä Tämä loistava tekstinpätkä löytyi lehden tekijät sisältävästä kohdasta. Tilastotieteen historia Osa 1: Todennäköisyylaskentaa ja kuolinsyitä Heikki Hyhkö

Kohti alueellista analyysia? Reijo Sund

Todennäköisyyslaskennan historiallisena syntymähetkenä, pidetään kirjettä, jonka Blaise Pascal lähetti Pierre de Fermat´lle vuonna 1654. Ammattipeluri Chevalier de Mére esitti Pascalille seuraavanlaisia ongelmia: Pelaaja yrittää kahdeksalla nopan heitolla saada yhden ykkösen, mutta kolmen epäonnistuneen heiton jälkeen peli keskeytyy (eri lähdeteoksissa peli kuvataan hieman eri muodoissa). Miten hänen panoksensa tulisi hyvittää? Pascal kirjoitti ongelmasta Fermat’lle ja heidän viidestä kirjeestä koostunut kirjeenvaihtonsa loi perustan todennäköisyyslakennalle.

On mielenkiintoista seurata millä tavalla monimutkaisiin menetelmiin ihastuneet tutkijat voivat tuhlata energiaansa substanssimielessä epäoleellisiin tai jopa mahdottomiin kysymyksenasetteluihin. Yhtä kiinnostavaa on havaita tilastotuotannon kapeakatseisuus ja yksinkertainen suoraviivaisuus. Valitettavasti hyvää kompromissia ei taida olla olemassa, silläkenelläkään ei ole resursseja osata kaikkea. Kunmukaan sotketaan vielä etiikka näennäisen tietosuojan varjolla, alkaa soppa hiljalleen valmistua. Kuinka tuottaa eettisesti ja halvalla substanssin kannalta oleellista sekä joustavasti eri menetelmiin soveltuvaa informaatiota?

Purasen sivuja! Perttu Muurimäki

Lääkemaistajaiset Juha Johansson

Hiljaiset illat saa mukavasti kulumaan surffaamalla Purasen “Visualisation” -otsakkeen alta löytyvien kilkkeitten parissa. Itsekin hämmästyin, kuinka paljon leikkimahdollisuuksia on mahdollista verkossa toteuttaa. Siellä on noppa- ja olikkosimulaattoreita (nähkää kolikon pyörivän!). Voit harjoitella arvioimaan korrelaatiokertoimia taikka kertoa koneelle millaisia korrelaatiokertoimia haluaisit nähdä luonnossa taikka peräti katsella elävää kuvaa korrelaatiokertoimen muutoksesta.

Oikeilla ihmisillä (koe-eläimistä emme kuulleet mainintaa) lääkkeitä ja lääkeaineita testattaessa joutuu suunnittelussa eettisten valintojen eteen: moniko syöpää sairastava potilas verrokkiryhmissä saa plaseboa eli lumelääkettä ja miten hankalille sivuvaikutuksille koehenkilöt voidaan tietoisesti altistaa. Jos tutkimuksessa on mukana tuhansia koehenkilöitä, voi testaamisella olettaa joskus olevan “merkitsevää” vaikutusta ihmiselämiin.

19


Palautetta tekijöille Kuten varmaan huomasitte, muutamat asiat ovat muuttuneet lehdessämme. Emme kuitenkaan aio tyytyä tähän, vaan toivomme teiltä uusia ideoita ja mielipiteitä lehden kehityksestä. Rakentavaa kritiikkiä ja palautetta otetaan mielellään vastaan. Pysyviä toimittajia ja kolumnisteja toivotaan lisää, sillä laadukasta sisältöä ei voi olla liikaa. Seuraava numero ilmestyy näillä näkymin vappuna ja näin ollen luvassa on perinteinen Tuoppiarvo. Palautetta voi lähettää osoitteeseen: taneli.sallyla@helsinki.fi Tyyppiarvon toimitus toivottaa hyvää kevättä kaikille lukijoille!

Tyyppiarvo Moodin virallinen äänenkannattaja

Tyyppiarvo 1 / 2010