Page 1

MOODIN VIRALLINEN ÄÄNENKANNATTAJA | TILASTOTIETEEN OPISKELIJOIDEN LEHTI | IV / 2013

MOODI & MATRIX

NAAMIOSITSIT 14

OPINTONURKKA TILASTOTIEDETTÄ FUKSEILLE! 8

KENTTÄTUTKIMUS HAASTATTELU METROLLA PROFESSORI IDÄN IHMEISIIN ELJA ARJAS 16 20

MEDIAPALSTA TIEDON VISUALISOINTI 24


PÄÄKIRJOITUS

Tilastotieteen vuosi Tuomo Nieminen | Päätoimittaja

K

ansainvälinen ”Tilastotieteen vuosi 2013” on lähestymässä loppuaan. Tämän vuoden kuumia tilastoaiheita ovat olleet muun muassa big data, avoin data ja tiedon visualisointi. Näitä on myös Tyyppiarvossa käsitelty jokaisessa numerossa, eikä tämäkään ole poikkeus. Vuoden viimeinen mediapalsta käsittelee datajournalismia, jossa aiheena linkittyy sekä avoimet aineistot, että tiedon visualisointi. s.24-25 Lisäksi Tyyppiarvon toimitus on jälleen uurastanut yötä myöten datan perässä, jonka tottakai luovutamme myös avoimeen käyttöön. s.16-19 On ollut suuri ilo ja kunnia tehdä Tyyppiarvoa energisten, innokkaiden, älykkäiden ja hauskojen ihmisten kanssa. s.28 Tuntuu mahtavalta, että toimituksen uurastus huomattiin myös muualla – Tyyppiarvo nimittäin voitti tänä vuonna HYY:n järjestökilpailun lehtisarjan! HYY:n raadin mielestä Tyyppiarvo on ”Omaperäinen ja laadukas lehti, joka luottaa tilastotieteen vetovoimaan mutta suuntaa ulospäin.” s.6 Sellainen Tyyppiarvo on yrittänytkin olla. Lehti on ”Moodin virallinen äänenkantaja”, jonka tulkitsen tarkoittamaan sitä, että lehden yksi tarkoitus on toimia muille kurkistusikkunana ti-

lastotieteen ja sen opiskelun kiehtovaan maailmaan. Tämä kurkistusikkuna on tarpeellinen siitäkin syystä, että tilastotieteellä on ehkäpä ansaittua vaatimattomampi suosio yliopistolla s.20-22 , mikä saattaa yksinkertaisesti johtua informaation puutteesta. Kaikki eivät vielä tiedä miten kiehtovien asioiden parissa tilastotieteen työkalujen avulla on mahdollista työskennellä! s.16-19 Varsinkin uudet opiskelijat törmäävät usein siihen, että tuttavat suhtautuvat aloittelevan tilastotieteilijän opiskelupaikkavalintaan epäilevästi. s.12-13 Tilastotiede kuitenkin pursuaa kiehtovia sovelluksia ja jännittäviä haasteita, joita lehti on myös tänä vuonna pyrkinyt esittelemään. Erityisesti tässä on kunnostautunut Ville Hyvönen ja Urheilupalsta, jota ei valitettavasti tästä numerosta löydy, mutta onneksi Ville pyrkii silti tälläkin kertaa inspiroimaan tulevia tilastotieteilijöitä esittelemällä työelämän mahdollisuuksia. s.23 Lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä lukijoita, jotka olette kannustaneet meitä vuoden aikana. Kiitos myös kaikille niille, jotka ovat olleet mukana tekemässä Helsingin yliopiston parasta järjestölehteä (tilastotieteen) vuotena 2013. Tämä on ollut mahtava kokemus!

Tyyppiarvo

IV / 2013

3


IV / 2013 | 93. numero | 29. vuosikerta

Julkaisija Moodi ry blogs.helsinki.fi/moodi-ry

Päätoimittaja Tuomo Nieminen tuomo.a.nieminen@helsinki.fi

Yliopistonlehtori

Petri Koistinen on menehtynyt sunnuntaina 10.11.2013 vaikeaan sairauteen. Opiskelijoiden keskuudessa Petri muistetaan pidettynä luennoitsijana ja hyvänä opettajana. Petri Koistisen muistoa kunnioittaen, Moodi ry Matrix ry

Ulkoasun suunnittelu Heikki Ritaluoma Tuomo Nieminen

Taitto ja grafiikka Heikki Ritaluoma

Kirjoittajat Juha Alho Anna Eronen Janina Hietala Ville Hyvönen Minna Lehtinen Aku Leivonen Tuomo Nieminen Sirpa Myllymäki Tuomas Reiterä Heikki Ritaluoma Maiju Tanskanen

Kansikuva Heikki Ritaluoma Kuvassa: Matias Nurmi

Paino Stadin ammattiopisto Painos 60 kpl | 5.12.2013

Verkossa issuu.com/tyyppiarvo facebook.com/tyyppiarvo

Ota yhteyttä tyyppiarvo@gmail.com

Tyyppiarvo saa HYY:n järjestölehtitukea


10

Sisältö 3

6

7

8

10

pääkirjoitus

Tilastotieteen vuosi

Ajankohtaista

Talvi 2013-14

PUHEENJOHTAJAN SANOMA

PJ haastattelee itseään

Opintonurkka

Fukseille tilastotiede tutuksi

Henkilökunnan sana

Optioista eläkkeisiin

12

Aku, haku ja tilasto -fuksisyksy moodilaisena

14

Moodin ja Matrixin Naamiositsit

16

Tyyppiarvo tutkii

Sataako huomenna, Elja Arjas? Emeritusprofessori haastattelussa

23

Tilastotieteilijät työelämässä

MEdiapalsta

Datajournalismi

26

Loikkaajan ajatuksia

27

Ekonurkka

28

16

In Da(ta) Club Tutkimusmatka idän yökerhoihin

20

24

12

Joulupurkki

moodissa

Tyyppiarvon toimitus 2013

20


Ajankohtaisia ihmisiä, paikkoja ja asioita

Tuomo Nieminen tykkäsi tästä

Moodi ry Tyyppiarvo on voittanut HYYn järjestölehtikilpailun 2013! HYY | Järjestökilpailujen voittajat 2013

Uutiset IV

Talvi 2013-14

5.12. on Moodin pikkujoulut.

Järjestölehtisarjan voittaja Tyyppiarvo (nro 2/2013) (Moodi ry) HYYn perusteluja Omaperäinen ja laadukas lehti, joka luottaa tilastotieteen vetovoimaan mutta suuntaa ulospäin. HYY.HELSINKI.FI

9.2. on järjestön Moodi ry syntymäpäiväsitsit. Suositellut sivut

Moodi ry facebook.com/Moodi.ry

Moodin sivulla on 134 tykkäystä Tyyppiarvo

Ville Hyvonen MoPSi Moodin salibandypelit yliopistosarjassa jatkuvat vuonna 2014 @Kumpulan Liikuntakeskus Pe 03.01. klo 13:00 - Kroonikot vs. MoPSi Ke 08.01. klo 14:00 - MoPSi vs. Yhis Pe 14.02. klo 12:00 - MoPSi vs. ViPa Ke 26.02. klo 11:00 - SiVuPePa vs. MoPSi Pe 07.03. klo 14:00 - Peurajärven Pyllistys vs. MoPSi

Sponsoroitu

Tyyppiarvo Näin paljon on ISSUU-verkkopalvelussa luettu Tyyppiarvon näköisversioita kuukauden aikana julkaisusta! I / 2013

II / 2013

III / 2013

lukukertaa

lukukertaa

lukukertaa

520

Moodin kotisivut blogs.helsinki.fi/moodi-ry

Keväällä on kaikenlainen muukin urheilu mahdollista, tästä heitän pallon Moodin seuraavalle urheiluvastaavalle.

462

facebook.com/Tyyppiarvo

Lue Tyyppiarvoa verkossa! issuu.com/tyyppiarvo Alk 0 €/kk (24 kk, yht 0€). Kokeile ja ihastu!

Suomi - Heikki Ritaluoma - Talvi 2013-14 OoksSäFacebookissa

422

79 henkilöä tykkää Tyyppiarvosta Heikki Ritaluoma Tilastot ovat ISSUUsta, jonka mukaan pelkkä lehden selailu ei rekisteröityisi ”lukukerraksi”.

Moodi ry tykkäsi tästä

Mikhael Koufos Tapahtumarikas marraskuu vai mitä Moodi? Kaiken muun kivan lisäksi myös paljon työelämätapahtumia! Suuret kiitokset Tilastokeskukselle, KONEelle, SAS Institutelle, 4Pharmalle ja Suomen Pankille, ammattiliitoille LALille ja YKK:lle sekä alumneillemme Ilkalle, Eikulle ja Faizille! #työelämämarraskuu #ensvuonnalisää #tyyppiarvoonparas #heikkitöihinhesariin Tyyppiarvo IV / 2013

Tyyppiarvo 2013 Vuosi on taas kulunut ja neljä lehteä onnistuneesti toimitettu. Vuonna 2014 Tyyppiarvo jatkaa uuden toimituksen voimin. Päätoimittaja(t) valitaan Moodin vaalikokouksessa.


puheenjohtajan sanoma

Vuoden viimeisellä PJ-palstalla Moodin puheenjohtaja haastattelee itse itseään

TEKSTI: Janina Hietala

Moi Janina! Mitä kuuluu? Ihan hyvää. On vähän kiirettä pitänyt, kun tuli tämä puheenjohtajuus niin yllättäen ja muutto ja kaikkea. Opiskellakin on pitänyt yrittää. Mutta eiköhän se tästä. Miten Moodin syksy mielestäsi meni? Jaa-a… Tapahtumia ainakin oli paljon. En tiedä oliko liikaakin. Välillä näytti siltä jo, ettei saada oikein jäsenistöä innostumaankaan enää. Mutta ainakaan hallituksella ei tylsää tullut. Mikä oli suosikkitapahtumasi tänä syksynä? Moodin työelämäilta. Melkein jo innostuin tilastotieteestä sen seurauksena. Oli niin hyvät puhujat. Ja tarjoilut myös kohdallaan! Ja sitten tärkeä kysymys tähän aikaan vuodesta: tuleeko joulutortussa hillo sakaroiden alle vai päälle? No päälle tietysti! Eihän se torttu pysy millään kasassa jos sen alle laittaa! Kuka on historian kuumin tilastotieteilijä? Tässä lehdessä on varmaankin vastattava että Tuomo Nieminen. ;) Millä perusteella valitset vessapaperisi? Tilastollisesti kolmanneksi halvimmassa on paras hinta-laatu-suhde.

Mitkä ovat lempiluottamusvälisi? [0,99; 1,01], [56,3; 57,8] ja ]-∞; 37]. Mikä on lempihajusi ja missä sitä voi haistella? Eikös kaikkien Kumpulan opiskelijoiden suosikkihaju ole iki-ihana klusterintuoksu? Sitä voi tietenkin haistella osoitteessa Leppäsuonkatu 11. Halutessaan sitä voi vielä jalostaa yhdistämällä sen sukkamehuun tai paremman puutteessa ihan perinteiseen hienhajuun. Mitkä ovat terveisesi uudelle hallitukselle? Pitäkää hauskaa, stressatkaa sopivasti mutta delegoikaa aina kun mahdollista. Ja muistakaa järjestää riittävä, mutta tarpeeksi vähäinen määrä tapahtumia! Kerro vielä lopuksi vinkkisi ensi viikon lottoarvontaan. Niin tosiaan. Moodihan sai Jyväskylän tilastotieteilijöiltä lahjaksi Veijo Wirénin huippulaadukkaan teoksen Näin voitan lotossa?, johon en valitettavasti vielä ole ehtinyt tutustumaan kuin pintapuolisesti. Muistaakseni tärkeää oli kuitenkin, ettei ainakaan laita samaan riviin kolmea tai useampaa peräkkäistä numeroa. Ja kannattaa myös välttää viime viikolla tulleita numeroita! Eiköhän näillä vinkeillä jo kuusi saa oikein.

Tyyppiarvo

IV / 2013

7


opintonurkka

Fukseille tilastotiede

tutuksi!

TEKSTI: Tuomas Reiterä loitin tilastotieteen opinnot syksyllä 2010. Yritykseni päästä lukemaan poliittista historiaa oli epäonnistunut, mutta halu päästä opiskelemaan yliopistolle oli kova. Hain matematiikan ja tilastotieteen laitokselle, sillä tiesin ylioppilaskirjoitusten matematiikan arvosanani riittävän sisäänpääsyyn. Tilastotiede valikoitui aineeksi ohi matematiikan. Odotin, että luvassa olisi jotain käytännönläheisempää ja minulla oli hyviä muistoja lukion todennäköisyyslaskennan kurssista. Mitään tietoa minulla ei 20-vuotiaana lukion ja armeijan kasvattamana nuorena miehenä tilastotieteen opintojen sisällöstä kuitenkaan ollut.

Suomen Tilastoseuraan kannattaa liittyä jo opiskeluaikana, etenkin jos alkaa tuntua siltä, että tavoittelee tilastotieteilijän uraa.

Hyvässä seurassa on mukava verkostoitua! Vuosittain yksi hallituksen jäsenistä valitaan tilastotieteen opiskelijoiden keskuudesta.

Tarkempia tietoja Kotisivuiltamme www.tilastoseura.fi ja hallituksen jäseniltä.


”Mielestäni on erittäin tärkeää, että tilastotieteilijät saavat kokemusta nimenomaan tilastotieteestä matematiikan rinnalla jo opintojen alussa.”

U

udet tilastotieteilijät aloittivat opintonsa opiskelemalla matematiikkaa. Fuksisyksyyn myös suositeltiin käytäväksi tilastotieteen johdantokurssi, mutta sen luennot olivat analyysin luentojen kanssa täysin päällekkäin. Ohjaajatuutorimme kehottivat meitä keskittymään ehdottomasti ennemmin analyysiin. Ensimmäisellä joululomalla en tiennyt tilastotieteestä juuri sen enempää kuin yliopistolle ensimmäistä kertaa saapuessa. Puolen vuoden analyysien ja matriisilaskentojen tahkoamisen jälkeen mietitytti, että oliko päätökseni antaa tilastotieteelle reilu mahdollisuus kaiken vaivan arvoista. Fuksitovereita oli jo alkanut katoamaan viereltä. Tammikuussa koitti ensimmäinen tilastokurssi data-analyysi. Siellä pieniä hankaluuksia aiheutti, etten ollut käynyt kurssin esitietovaatimuksena ollutta johdantokurssia. Nykyään päällekkäisyysongelma on onneksi poistettu ja johdantokurssi on pääaineopiskelijoille lanseerattu uudelleen minustako tilastotieteilijä -kurssiksi. Kurssi koostuu johdantokurssin ensimmäisestä osasta ja täydentyy viiden opintopisteen kurssiksi tilastotiedettä koskevien mielenkiintoisten artikkelien etsimisellä ja niistä keskustelemalla. Minustako tilastotieteilijä –kurssista on monenlaisia mielipiteitä sen käyneiden uudempien opiskelijoiden keskuudessa. Joidenkin mielestä tilastotieteeseen liittyvien artikkelien etsiminen oli hyvin innostavaa ja avasi silmiä tilastotieteen erilaisista sovellusmahdollisuuksista. Joidenkin mielestä taas luento-osuuden vaatimustaso on liian alhainen ja kynnys johdatus tilastolliseen päättelyyn –kurssin vaatimustasoon liian suuri. Erityisesti viime vuoden fuksit olivat sitä mieltä,

että kurssia tulisi kehittää. Nyt on kehitteillä tietojenkäsittelytieteen hyvien kokemusten innoittamana tilastotieteen historian kurssi, jonka tarkoitus on tutustuttaa uusia opiskelijoita tilastotieteeseen historian kautta. Idea on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Ongelmaksi voi muodostua, että jonkun tilastollisen menetelmän kehityksen historiasta kuunteleminen ei välttämättä ole kauhean mielekästä, jos ei vielä tunne itse menetelmää ollenkaan. Ideoinnin alla on ollut myös liittää ohjaustuutorointiin tilastotieteen peruskäsitteiden opettelua ja pienten tilastollisten pähkinöiden ratkontaa. Tämä kuulostaa toimivalta ajatukselta. Mielestäni on erittäin tärkeää, että tilastotieteilijät saavat kokemusta nimenomaan tilastotieteestä matematiikan rinnalla jo opintojen alussa. Erityisesti suoraan papereilla sisään tuleville tällä on suuri merkitys. Tilastotieteen pääsykokeella valtiotieteelliseen hyväksytyillä on tietenkin joku käsitys tilastotieteestä ja joitain perusteita jo hallussa. Puolittain sattumalta suoravalinnalla tilastotieteelle saapuvat fuksit saattavat olla jo menetettyjä ennen ensimmäisenkään tilastokurssin alkamista, jos ensimmäinen kosketus tilastotieteeseen otetaan vasta fuksivuoden keväällä. Mutta onko näihin tulevaisuuden suunnitelmistaan epätietoisiin fukseihin panostaminen edes vaivan arvoista, jos he saattavat luovuttaa milloin vain jo ensimmäisinä kuukausina? Toisaalta, onko tilastotieteellä varaa päästää potentiaalisia lahjakkuuksia karkuun ennen kun on edes yritetty tutustuttaa heitä tilastojen ihmeelliseen maailmaan? Olisiko aika suunnitella pääaineopiskelijoille suunnattu tilastotieteen johdantokurssi?

Tyyppiarvo

IV / 2013

9


HENKILÖKUNNAN SANA

Optioista

eläkkeisiin

- hajahuomioita vuosien varrelta TEKSTI: Juha Alho

| KUVA: Tuomo Nieminen

Kesätöissä Chicagossa Tein väitöskirjaa Northwestern Universityssä 1980-luvun alkupuolella, aluksi stipendirahoituksella ja sen jälkeen teaching assistantin niukalla palkalla. Lisätienestiä tuli kirjavista lähteistä. Näistä tärkein sekä taloudellisesti että tutkimuksellisesti oli kesätyö Chicago Board of Tradessa. O’Connor and Associates oli voimakkaasti kasvava, pörssin lattialla kauppaa tekevä yritys, jonka repertuaariin kuuluivat arbitraasi, futuurit ja erityisesti optiot. (Tätä kirjoitusta varten googlasin firman: se on yhä olemassa, joskin Swiss Bank Corporationin omistuksessa; työntekijöitä näyttää olevan 600, eli kymmenkertaisesti 1980-luvun alun määrä.) Omat tehtäväni liittyivät optiokauppaan. Taustaksi sen verran, että osto-optio on arvopaperi, joka antaa haltijalleen oikeuden ostaa osakkeen määräpäivänä lunastushintaan. Jos osakkeen hinta on tätä korkeampi, niin option arvo on hinnan ja lunastushinnan erotus. Fisher Black ja Myron Scholes olivat vuonna 1973 julkaisseet stokastisten differentiaaliyhtälöiden teoriaa käyttämällä kaavan sille, mikä on option ”oikea hinta” ennen lunastuspäivää. O’C&A puolestaan oli eräs ensimmäisistä sitä soveltavista pörssikauppiaista. Kaavan ainoa tuntematon parametri on osakkeen hinnan suhteellisen muutoksen varianssi, yksik-

10

Tyyppiarvo IV / 2013

köajassa. Parametria kutsutaan volatiliteetiksi. Oli havaittu volatiliteetin vaihtelevan, ja sen tilastollisen ennustamisen parissa puuhailin. Black ja Scholes olivat hyvin perillä siitä, että kaavan johtoon liittyi lukuisia yksinkertaistuksia. Kaava näytti kuitenkin toimivan niin hyvin, että jatkokehittelijöitä ilmaantui valtaisia määriä ja esimerkiksi vaihtelevan volatiliteetin aikasarjamalleista on tullut keskeinen osa ekonometriaa ja finanssimatematiikasta on tullut elinvoimainen stokastiikan osa-alue. - Black ehti kuolla 1995, ennen kuin Scholes ja Robert Merton, joka lisäsi hyppykomponentin hintaprosessiin, saivat Nobelin muistopalkinnon 1997; Robert Engle sai palkinnon vaihtelevan volatiliteetin malleista 2003 ja kaiketi myös tämän vuoden palkinnon saaja Eugene Fama voidaan laskea B&S:n työn jatkajaksi.

Taustalla on ajatus vakuutuksesta Pitää myöntää, etten noina aikoina ollut kovinkaan innostunut tästä optiotouhusta. Rahan perässä juokseminen ei silloin ollut lainkaan niin sosiaalisesti hyväksyttävää kuin nykyisin. Ja toisin kuin esimerkiksi nykyiset varainhoitopankkiirit, O’C&A ei suorittanut mitään palveluita kenellekään, kunhan vain keräsi mammonaa omistajilleen. - Toki O’C&A oli siinä mielessä pörssikauppaa tekeville hyödyksi, sillä yhte-

nä market makerina se huolehti osaltaan kaupankäynnin likviditeetistä ja näin piti kapitalismin pyörät pyörimässä! Eräs näkökulma optioihin on kuitenkin se, että ne voivat toimia eräänlaisena vakuutuksena ja rajoittaa osakesalkun arvon vaihteluita. Jos uskon hinnan alenevan ja myyn osakkeen, niin ostamalla option samaan osakkeeseen voin saada osakkeen takaisin lunastuspäivänä kiinteään hintaan, jos odotusteni vastaisesti hinta olisikin noussut. Ajatus siitä, että taloudellisten arvojen vaihtelulta voi suojautua, on tärkeä paitsi taloustieteen myös yleisemmin yhteiskuntatieteen näkökulmasta, sillä monet keskeiset yhteiskuntapolitiikan kysymykset liittyvät siihen, kenen maksettaviksi yhteisesti sovitut etuudet tulevat. Tilastotieteellisiä näistä kysymyksistä tulee samasta syistä kuin optiokaupastakin. Jos Eduskunta määrää, että päivähoidossa ryhmäkoko tai koulussa oppilas/opettaja–suhde ei saa ylittää normia, niin tästä aiheutuva lisäresurssien tarve riippuu sekä syntyvyydestä että muuttoliikkeestä ja kummankin ennustaminen on erityisesti kuntatasolla epävarmaa. Jos taas ryhmäkokojen annetaan vapaasti vaihdella käytettävissä olevien varojen mu-


!

Juha Alho nimitettiin yhteiskuntatilastotieteen professorin tehtävään Helsingin yliopistolle 1.3.2013. 61-vuotias Alho on toiminut apulaisprofessorina University of Illinois'ssa ('87-'91) sekä tilastotieteen professorina Joensuun ja Itä-Suomen yliopistoissa ('91-'12). Yhteiskunnallisia ja luonnontieteellisiä tilastotieteen sovelluksia tutkivan Alhon houkutteli Helsinkiin Suomessa ainutlaatuinen, valtiotieteellisen tiedekunnan yhteiskuntatilastotieteeseen erikoistunut yksikkö.

kaan, etuudet voivat vaihdella satunnaisesti eri osissa maata, eri-ikäisten yksilöiden välillä tai erilaisessa sosiaalisessa asemassa olevien välillä. Nämä ilmiöt ovat mitä suurimmassa määrin tilastollisia luonteeltaan. Ja voidaan kysyä, millaiset sosiaaliset järjestelmät tuottavat eniten hyvinvointia/vähiten pahoinvointia yhteiskunnassa.

Sukupolvien yhdenmukainen kohtelu Tätä kirjoitettaessa julkisen keskustelun kohteena on ollut eläkejärjestelmämme remontin tarve. Järjestelmää perustettaessa 1960-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin, Suomen ikärakenne on ollut suotuisa. Työntekijöitä on ollut runsaasti kattamaan tehtyjen eläkepäätösten kustannukset. Hedelmällisyyden aleneminen on kuitenkin johtanut ikäluokkien pienenemiseen ja elämme entistä pitempään. Suomessa on Ruotsin tapaan käytössä elinaikakerroin, joka leikkaa eläkkeitä eläkevuosien kasvua vastaavasti. Tämä suojaa automaattisesti työntekijäväestöä pitkäikäisyyden ”riskiä” vastaan, mutta epäilen, etteivät työuransa jälkipuolella olevat vielä täysin käsitä, että aiemman tasoista eläkettä on turha odottaa ilman lisätyövuosia. - Toinen riskienhallintamekanismi joka meillä on käytössä on eläkkeiden osittainen rahastointi, joka sekin vähentää nykyisten työntekijöiden maksurasitusta.

Saman tyyppinen ongelma syntyy terveys- ja hoivamenoista. Erona on kuitenkin se, että niitä ei lainkaan rahastoida ja luvatut edut tulevat täysimääräisesti kunkin hetkisten työntekijöiden katettavaksi. Ison ikäluokan jäsenenä pääsee helpommalla kuin pienen ikäluokan jäsenenä. Aika vähän tähän sukupolvien väliseen tasa-arvokysymykseen kiinnitetään julkisessa keskustelussa huomiota. Tasa-arvoisuus eri väestöryhmien välillä on yllättävän hankala asia mitattavaksi. Otetaan esimerkki. Miesten elinajanodote iässä 63 on vuosina 19892012 ollut noin nelja vuotta naisten elinajanodotetta matalampi. Esimerkiksi v. 2012 se oli miehillä 19.1 vuotta ja naisilla 23.0 vuotta. Tätä eroa ei mitenkään oteta huomioon eläkkeiden tasoa määrättäessä – ja ei ehkä pitäisikään, sillä samapalkkaisuus työelämässä tuskin on toteutunut maassamme. Aika harvoin olen kuitenkaan havainnut tätä naisten kannalta suotuisaa asiantilaa kiitettävän. Viime vuosiin asti yhteiskuntatutkimuksessa on ollut vallalla suuntaus, jossa empiirisellä mittaamisella ja tilastollisella mallinnuksella on ollut melko vähäinen rooli. Yhteiskuntatilastotieteiljänä toivoisin, että tähän tulisi muutos. Mielenkiintoisia kysymyksiä on mielin määrin ja Suomessa on – Ruotsin ohella – tämän alan tutkimukseen paremmat edellytykset kuin missään muussa maassa.

Tyyppiarvo

IV / 2013

11


Aku, haku ja tilasto - fuksisyksy moodilaisena TEKSTI: Aku Leivonen

N

| KUVA: Tuomo Nieminen

imeni on Aku. Olen 20-vuotias tilastotieteen fuksi ja kotoisin Lahden seudulta, eräältä pieneltä paikkakunnalta nimeltä Nastola, jossa olin asunut koko elämäni ennen tänne Helsinkiin muuttoa ja jossa kävin myös peruskoulun ja lukion. Lukion jälkeen olin vuoden töissä asuen vielä kotona yhdessä äitini, isäpuoleni ja nuoremman siskoni kanssa. Nyt sitten opiskelujen alettua muutin vihdoin omilleni Helsinkiin Lauttasaareen, josta sain kämpän aivan viime hetkillä ennen opiskelujen alkamista. Jo yläasteella pidin matematiikasta sekä luonnontieteistä ja lukiossa kävin paljon matemaattisten aineiden kursseja. En kuitenkaan silloin olisi uskonut, että päätänkin jonain päivänä hakea opiskelemaan tilastotiedettä. Minulla ei oikeastaan missään vaiheessa lukion aikana ollut selvää, että mitä haluan opiskella tai tehdä lukion jälkeen. Kun sitten tuli aika hakea, niin valintojen tekeminen tuntui todella vaikealta. Toisaalta minua kiinnostivat matematiikka ja luonnontieteet, mutta toisaalta myös yhteiskuntatieteet, kuten taloustiede olivat käyneet mielessäni. Sitten sattumalta löysin netistä Helsingin yliopiston tilastotieteen esittelysivun ja huomasin, että tässähän on oikeasti ala, joka yhdistää useampaa asiaa, joista olen kiinnostunut. Ja mikä parasta, tätä pääsee opiskelemaan

12

Tyyppiarvo IV / 2013

suoraan pitkän matematiikan kirjoitusten arvosanalla. Niinpä sitten hain tilastolle ihan ykkösvaihtoehtona. En juurikaan tiennyt, mitä odottaa tilastotieteen opiskelulta tai yliopisto-opiskelulta ylipäätään, joten aloitin opiskelut melko avoimin mielin. Suuresti minua kiinnosti, millaisia muut tilastotieteen fuksit ovat. Syksyn ensimmäisessä fuksitapahtumassa, johon osallistuin eli Limeksen fuksileirillä ennen orientoivaa viikkoa, odotin tapaavani muita tilastolaisia, mutta harmikseni tilastofuksit edustivat siellä selvää vähemmistöä (minun lisäkseni yksi). Pääsihän siellä toki tutustumaan muihinkin matlun fukseihin, joita tosiaan oli huomattavasti enemmän. Oikeastaan minulla ei ennen syksyä ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen taustan omaavia ihmisiä muut tilaston fuksit voisivat olla, tai millainen on perus tilastotieteen opiskelija. Tutustuttuani muihin tilastofukseihin ensimmäisillä viikoilla huomasin, että ei varmaan edes olekaan mitään perus tilastolaista, vaan meitä oli hyvin monenlaisia ja erilaisen taustan omaavia fukseja. Osa tuli suoraan lukiosta, osa taas oli ehtinyt opiskella jo vaikka mitä. Toisaalta, hyvin montaa tilastofuksia näyttää yhdistävän se, että suunnitelmissa on lähteä opiskelemaan jotain muuta. Sen verran, mitä nyt olen tutustunut muihin tilastolaisiin,voin sanoa, että he ovat kyllä olleet huipputyyppejä, sekä fuksit että esimerkiksi tuutorit.


Tilastotiede on mielestäni siinäkin mielessä kiva ala yliopistossa, että meille suunnattuja opiskelijatapahtumia on paljon, kun on sekä matlun että valtsikan opiskelijatapahtumat ja sitten tietysti Moodin ja Matrixin järjestämät jutut. On ollut kiva huomata, miten paljon tapahtumia erityisesti fukseille järjestetään. Melkeinpä joka viikolle olisi jotain. Itse olen joskus turhankin laiska käymään tapahtumissa, toisaalta joskus vain ei aika oikeasti riitä. Aina silloin tällöin tulee kuitenkin käytyä. Mieleenpainuvin tapahtuma syksyltä lienee Matrixin fuksiaiset. Vaihtoehtojakin tuntuu olevan joka viikolle laidasta laitaan. Opiskelijaelämä tulee siis tuskin olemaan kenelläkään tylsää tilastotieteessä, ellei sitten itse tee siitä sellaista. Itse opiskelu on ollut mielestäni vielä tässä vaiheessa melko rentoa, mikä on ollut minusta jopa hieman yllättävää. Matematiikka (lue analyysi) on toki joskus haastavaa, mutta ei ainakaan vielä mitenkään ylitsepääsemätöntä. Varsinaisesti tilastotieteen opiskelusta on vaikea sanoa vielä mitään, kun tämä syksy nyt on ollut melkeinpä pelkkiä matematiikan kursseja. Mielenkiinnolla kuitenkin

odotan, mitä tuleman pitää, sillä olen syksyn aikana kuullut niin paljon positiivista juttua tilastotieteestä ja alan lupaavista tulevaisuudennäkymistä. Vielä ennen syksyä minulla ei oikein ollut kunnollista kuvaa siitä, millaista tilastotiede oikeasti on ja mitä tilastotieteilijä tekee työkseen. Siksi oli vaikea vastata ihmisten kysymyksiin siitä, mitä sitten tulen joskus tekemään työkseni tilastotieteilijänä. Eniten minua ärsyttivät kuitenkin joidenkin ihmisten kommentit siitä, että tilastotiede olisi jotenkin tylsä tai kuiva ala, josta valmistuu ”ei miksikään”. Nyt kun olen huomannut, miten moneen suuntaan tilastotiede oikeasti avaa ovet, niin voin oikeasti sanoa, että nämä ihmiset kommentteineen eivät taida tietää, mistä puhuvat. Suosittelisin tilastotiedettä muillekin, erityisesti niille, joilla on vähänkään mielenkiintoa sen lukuisiin sovellusaloihin tai niille, jotka ovat ehkä epävarmoja, mitä haluavat opiskella. Tilastotiede vaikuttaa jännittävältä alalta, jonka suhteen odotukseni ovat syksyn aikana nousseet paljon korkeammalle kuin mitä ne olivat vielä hetki sitten.

”Huomasin, että tässähän on ala, joka yhdistää useampaa asiaa, joista olen kiinnostunut.”

Tyyppiarvo

IV / 2013

13


Matrix

Moodi

Alina-sali 3.11.2013


Naamiositsit kuvat: Heikki Ritaluoma


M

tyyppiarvo tutkii

In Da(ta) Club

eli yökerhodata ja kuinka se kerättiin

Tutkimusryhmä

TEKSTI ja KUVAT: Maiju Tanskanen

Tuomo Nieminen Tuomo Kareoja Niina Piepponen Mikhael Koufos Maiju Tanskanen

Open Data

16

Tyyppiarvo IV / 2013

E

lämme merkityksellisiä aikoja. Helsingin yöelämän suurin mullistus sitten kieltolain päättymisen tapahtui marraskuussa metrojen aloittaessa liikennöinnin pikku tunneille asti perjantai- ja lauantaiöisin. Eksoottiset ja tuntemattomat itäiset kohteet ovat nyt käden ulottuvilla ja siten potentiaalisia yönviettopaikkoja myös kantakaupungin menoihin jumiutuneille, mutta sattumanvaraiseen lähiödiskoon astumiseen sisältyy tilastollisesti merkittäviä riskejä. Yökerhot ovat Tyyppiarvon tutkijatoimittajille lähes yhtä tärkeä asia kuin kovan tieteen tekeminen ja hämmentävien tilastollisten yhteyksien julkituominen. Kansan on saatava tietää totuus yökerhoista.

Metroradan varrelle on sijoittunut mitä erilaisimmin profiloituneita viihderavintoloita. Realiteettien puitteissa lähes satunnaisella otannalla valikoituu tutkimussuunnitelmaamme neljä kohdetta, joista kustakin kerätään havainnot tarkoin valikoiduista 19 muuttujasta. Kaikki perustavanlaatuiset elementit on huomioitu aina valaistustasosta yllätysdrinkin laatuun. Tutkimustulokset ovat huolellisesta taustatyöstä ja korkeista validiteetti- ja reliabiliteettitasoista johtuen luultavasti universaaleja tai ainakin yleistettävissä koskemaan pääkaupungin yökerhojen joukkoa. Koska tutkimusryhmämme koostuu enemmän ja vähemmän vakaumuksellisista dataliberalisteista, löytyy keräämämme aineisto Internetistä ollen siten kaikkien halukkaiden tarkasteltavissa ja analysoitavissa.


CLU B Huvipuistomaisuus

Hienostuneisuus

Hienostuneisuus -summamuuttuja huomioi yllätysdrinkin laadun, palvelun laadun, siisteyden, muusikin laadun ja sisustuksen tasokkuuden.

Stone Full Moon

Huvipuistomaisuus -summamuuttuja huomioi desibelitason, valaistustason, virikkeiden lukumäärän sekä asiakaspaikkojen lukumäärän.

Fantasy Club Stadin Tähti 10

5

0

0

5

10

15

Stone, Mellunmäki

Full Moon, Kontula

Ensimmäinen kohteemme Stone näyttää ulkoapäin hätkähdyttävän paljon huoltoasemalta. Ovimies kysyy papereita todeten kuitenkin samaan hengenvetoon päättelevänsä varmoista otteistamme, ettemme ole asialla ensimmäistä kertaa. Pitää paikkansa: dataa on tullut kerättyä aiemminkin. Astumme sisälle migreenisen pinkkien valojen loisteeseen. DJ soittaa tyhjälle tanssilattialle kymmenen vuoden takaisia R’n’B -hittejä. Juomat ovat kuitenkin ilahduttavan edullisia ja palvelu hyvää. Aineistomme itäisin tanssiravintola erottuu monella mittapuulla edukseen. Yökerhojen soveltuvuutta armottoman rankkaan juhlimiseen mitattiin muuttujalla, joka nimettiin kuvaavasti krebakertoimeksi ja joka määriteltiin jokaisen tutkimusryhmämme jäsenen yhdestä viiteen antamien arvioiden keskiarvona. Stonen krebakerroin 3,5 on kirkkaasti aineiston korkein. Analyysivaiheessa kävi ilmi krebakertoimella olevan hämmentävät arkikäsitysten vastaiset negatiiviset yhteydet sekä desibelitasoon (r=-.983, p<0.05) että tanssilattian kokoon (r=-.934, p<0.075). Täten näyttäisi olevan kiistaton tilastollinen fakta, että parhaimmat bileet tapahtuvat pienissä ja hiljaisissa paikoissa.

Marraskuinen Kontulan ostari ei vaikuta yöelämän keitaalta, ja joudummekin vaihtamaan lennossa suunnitelmaa, kun suunniteltu kohteemme Comeetta on yllättäen kiinni. Katsomme aivan metrosisäänkäynnin suulla houkuttelevasti sijaitsevan Full Moonin käyvän korvikkeena. Paikka ei vakuuta: palvelu on nuivaa, sisustus tyylitöntä ja musiikki huonoa. Mainitsen sinnikkään keskusteluhaluiselle tuntemattomalle mieshenkilölle kerääväni dataa, ja tämä luulee kyseessä olevan muuntohuume.

20 Yökerhojen hienostuneisuutta mitattiin yllätysdrinkin laadun, palvelun laadun, siisteyden, muusikin laadun sekä sisustuksen tasokkuuden summamuuttajalla. Full Moonin hienostuneisuustaso osoittautui aineiston alhaisimmaksi, mutta yllättävää kyllä klubin salonkikelpoisuudella ei vaikuttanut olevan merkittäviä tilastollisia yhteyksiä yhtään mihinkään. Sen sijaan Full Moonin alhaista krebakerrointa selittänee osittain alhainen narikkamaksu: korrelaatio näiden asioiden välillä on positiivinen ja lähes merkittävä (r=0.901, p<0.1).

6,00

R2 = 0,508

15

Stadin Tähti

Hintataso

5,00

Full Moon

Fantasy Club

4,00

3,00

Stone

2,00 Stone erottuu edukseen krebakertoimen ja hintatason hajontakuvassa.

1,50

2,00

2,50

3,00

3,50

Krebakerroin Tyyppiarvo

IV / 2013

17


Mitä iistimpää sitä siistimmät hinnat.

sen ajankohtaisuutta, jota mitattiin laskemalla kohteeseen saapumisen jälkeisen ensimmäisen puolen tunnin aikana soineet sen hetkiselle Spotifyn Top20 -listalle sijoittuneet kappaleet. Fantasy Club on ajan hermolla: listabiisejä kuul-

tiin peräti kolme. Musiikin ajankohtaisuus ja tanssilattian koko ovat asioita, joiden yhteyttä tavallinen klubikävijä ei tule ajatelleeksi, vaikka syytä olisi: niiden välillä vallitsee ilmeinen positiivinen korrelaatio (r=0.930, p<0.075).

R2 = 0,820

6,00

Stadin Tähti 5,00

Hintataso

Fantasy Club, Itäkeskus Itäkeskus, tuo idän Ibiza. Öisille kaduille on ripoteltu läheisen elintarvikeliikkeen ostoskärryjä. Saavumme Fantasy Clubille parahiksi todistamaan, kuinka olutlasiin virtsannutta herrashenkilöä poistettaan rutinoitunein ottein paikalta. Allekirjoittanut ei lasiin sylje eikä virtsaa, mutta vaihtaa tilaamansa selvästi pilaantuneen makuisen hanaoluen pullotuotteeseen. Tanssilattialla soi Cheek. Musiikkia tutkittiin desibelitason ja yleisen laadun lisäksi tarkastelemalla

Fantasy Club

Full Moon

4,00

3,00

Stone

P

2,00

ITÄ

L

10,00

E

15,00

20,00

25,00

30,00

35,00

Matka-aika minuuteissa

kun lähdetään pe klo 22 rautatieasemalta

Kumpulan Kampus

Sörnäinen

Stadin Tähti

Kalasatama

18

Tyyppiarvo III / 2013

Kulosaari


Stadin Tähti, Sörnäinen Saavumme viimeiseen kohteeseemme Kurvin kupeeseen. Stadin Tähti muistuttaa kahden maissa huumeluolan ja ruotsinlaivan hämmentävää fuusiota. Savukoneella varustettu tanssilattia on väljä, mutta tunnelmaltaan lähes hurmoksellinen. DJ soittaa sekä listabiisejä että takavuosien hittejä, tutkimusryhmän pyynnöstä muun muassa Shakiraa. Epämääräisillä ohjeilla tilattu yllätysdrinkki on kierroksen hintavin mutta parhaimman makuinen. Päätämme olla spekuloimatta drinkin maistu-

vuuden ja sitä ennen nautittujen alkoholiannosten määrän välistä yhteyttä. Desibelitasosta, valaistustasosta, asiakaspaikkojen lukumäärästä sekä virikkeiden lukumäärästä muodostettiin summamuuttuja. Äänekäs, kirkkaasti valaistu, suuri ja virikerikas yökerho tuo mieleen huvipuiston, joten uusi muuttuja nimettiin nokkelasti huvipuistokertoimeksi. Stadin Tähti osoittautui kohteista huvipuistomaisimmaksi, mutta sijoitus ei ole varauksetta positiivinen asia. Huvipuistomaisuudella ja shotin hinnalla on nimittäin

tilastollisesti erittäin merkittävä positiivinen yhteys (r=0.971, p<0.05). Aineiston ollessa kasassa poistumme paikalta yön saavutuksiin tyytyväisinä ohittaen ovimiehen käsiraudoittaman mieshenkilön, joka purkaa mielipahaansa huudellen yöhön painokelvottomia manauksia koskien selvästi epäonnistunutta yökerhovalintaansa. Voi pettymysten pettymys. Yöelämässä pärjääminen on riskipeliä, mutta tilastolukutaitoisten on vastaisuudessa onneksi mahdollista välttää perustavanlaatuisimmat virhearviot.

Mellunmäki

Kontula Full Moon Stone

Myllypuro Puotila Itäkeskus Siilitie

Herttoniemi

Fantasy Club


Elja Arjas on perheensä kanssa Jollaksessa asuva emeritusprofessori. 70-vuotiaaksi katse on harvinaisen terävä ja hymy herkässä. Puheen tempo on miellyttävä ja ääni rauhallinen. Tarkasti kuunneltuna nuotti paljastaa tamperelaisen syntyperän.

Sataako huomenna, Elja Arjas? Teksti ja kuvat: Tuomo Nieminen

V

uonna 2009 biometrian professorin virasta eläkkeelle jäänyt Arjas toimii edelleen aktiivisesti tiedeyhteisössä vieraillen säännöllisesti Arnoldo Frigessin johtamassa biostatistiikan työryhmässä Oslossa. Elja haluaisi saada fiksut nuoret innostumaan tilastotieteestä ja hänen mielestään satunnaismuuttujaa pitäisi kutsua satunnaissuureeksi. Eljan oma innostus tilastotiedettä kohtaan alkoi Helsingissä, jonne hän tuli opiskelemaan matematiikkaa vuonna 1961. Tilastotiede oppiaineena oli alun perin tullut osaksi vuonna 1945 perustettua valtiotieteellistä tiedekuntaa, mutta jo ennen sotaa tilastotieteestä ja todennäköisyyslaskennasta kiinnostunut matematiikan professori Gustav Elfving piti Eljan opiskeluaikoina näihin keskittyviä luentoja ruotsiksi.

20

Tyyppiarvo IV / 2013

| Haastattelussa: Elja Arjas Ne oli erittäin suosittuja ja tärkeitä luentoja. Mun heräte tilastotiedettä kohtaan tuli sieltä Elfvingiltä. Kuuntelin Elfvingin luentoja ja menin tilastotieteen tentteihin. Trafiikkia tiedekuntien välillä oli paljon. Elja aloitti akateemisen uransa Teknillisessä korkeakoulussa laboratorioinsinöörinä 1965 ja teki väitöskirjansa Suomen Akatemian tutkimusassistenttina. 1970-luvun kuluessa moniin Suomen yliopistoihin perustettiin tilastotieteen virkoja, joiden myötä alan tutkimus ja opetus laajeni merkittävästi. Vuonna 1975 Eljalle avautui mahdollisuus toimia sovelletun matematiikan ja tilastotieteen professorin virassa Oulun yliopissa. Siellä todennäköisyyslaskentaan erikoistunut Arjas huomasi opiskelijoiden tarpeen ja kiinnostuksen syventävää tilastotieteen opetusta kohtaan, mikä johti hänet tilastotieteen tutkimuksen tielle.

Siellä oli opiskelijoita, jotka oli suorittanut tilastotieteen cum lauden. Ne oli odottamassa, että sinne tulis joku proffa, jotta ne vois suorittaa maisterin. Ajattelin, että tätä täällä tarvitaan. Oulussa vierähtikin 20 vuotta. Eljan akateemista uraa ei voi kutsua tylsäksi; hänellä on julkaisuja noin kymmeneltä eri tilastotieteen ja matematiikan alueelta. Uraan kuuluu myös useita nimityksiä ja vaikutusvaltaisia vastuutehtäviä, kuten viisivuotiskausi Suomen Akatemian akatemiaprofessorina ja päätoimittajan asema kansainvälisen tilastotieteen instituutin ISI:n lippulaiva-julkaisussa ”International Statistical Review”. Hän muistelee pyrkimyksiään päätoimittajana: Pyrin määrittelemään tiettyjä osaalueita tilastotieteen kehityksessä, joita olis paikallaan valottaa eri näkökulmista. Kutsuin ihmisiä kirjoittamaan näiden ympäriltä.


On erittäin tärkeetä, että opetusta toteutetaan yhdessä.

1 vai 2 tilastotiedettä?

p-arvo pielessä

2000-luvun puolella Elja oli aktiivisessa roolissa, kun tavoitteena oli keskittää tilastotieteen tutkimus ja opetus sille hänen mielestään luontaiseen paikkaan; matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Ajatuksena oli, että tilastotieteilijän erikoistumismahdollisuudet olisivat mahdollisimman laajat ja työkalut sijaitsisivat samassa rakennuksessa Kumpulassa. Yhteydet matematiikkaan ja myöskin kasvavalla tavalla tietojenkäsittelytieteisiin; ne keskeiset naapurit. Sieltä vois sitten katsoa minne vain: sosiaalitieteisiin, yhteiskuntatieteisiin, lääketieteisiin, kasvatustieteisiin, biologiaan, metsätieteisiin... Minne vaan.

Elja on bayesilaisen koulukunnan kannattaja, mikä tarkoittaa sitä, että hän näkee todennäköisyyden käsitteen johonkin asiaan liittyvänä uskomuksen asteena. Hänen mielestään tämä on yksinkertaisempi ja helpommin ymmärrettävissä oleva tulkinta, sillä se heijastaa arkikielen tilanteita ja ilmauksia. Ihmiset puhuvat siitä, että millä todennäköisyydellä huomenna sataa. Sillä ilmaistaan uskomus kvantitatiivisesti siitä, että jotakin tapahtuu.

Näin kävikin vuonna 2004, kuin MLtiedekuntaan kuuluneet matematiikan laitos, valtiotieteellisen tiedekunnan tilastotieteen laitos ja Eljan työpaikkana silloin toiminut Rolf Nevanlinna –instituutti yhdistyivät kahden tiedekunnan alaiseksi matematiikan ja tilastotieteen laitokseksi. Uuden yliopistolain tullessa voimaan vuonna 2010, tämä kahden tiedekunnan hallinnollinen rakenne kuitenkin jälleen purkautui. Asiat eivät siis ole sujuneet aivan Eljan toivomalla tavalla. Opetus kuitenkin hoidetaan tiedekuntien välillä yhdessä, minkä Elja näkee positiivisena. On erittäin tärkeetä, että opetusta toteutetaan yhdessä. Puhalletaan yhteiseen hiileen ja pyritään koordinoimaan opetus sen resurssin mukaan, mikä molemmilla tiedekunnilla on yhteensä. Syy tilastotieteen kenties ansaittua vaatimattomaan asemaan ja mielenkiinnon puutteeseen Helsingin yliopistolla ei kuitenkaan johdu ainoastaan hallinnollisista hankaluuksista. Paras ratkaisu olis, että opiskelijat osoittais ettei näin tartte olla. Jos opiskelijat huomais kuinka todella mielenkiintoinen alue tilastotiede voi olla... Fiksut nuoret ihmiset huomais, että kato pakana, täähän on semmonen asia missä voi oikeesti tehdä jotain.

Hän haluaisi muuttaa todennäköisyyslaskennassa ja tilastotieteessä käytetyn satunnaismuuttujan nimityksen satunnaissuureeksi. Satunnaisuus ei ole sitä, että joku muuttuu koko ajan. Satunnaisuus on sitä, että arvo on tuntematon. Jos mä heitän rahaa kerran ja laitan sen taskuun, niin se ei muutu enää. Elja haluaa painottaa, että todennäköisyyslaskenta ja tilastotiede ovat eri asioita, mutta todennäköisyyslaskenta ja sieltä johdetut työkalut ovat kuitenkin tilastotieteelle erittäin tärkeitä. Todennäköisyyslaskennan kursseilla lähdetään yleensä liikkeelle frekvensitulkinnasta ja lanttia ajatellaan heitettävän n kertaa. Todennäköisyyslaskenta ei kuitenkaan tarvitsisi tätä määritelmää. Laiva kääntyy hitaasti. Maailma ei tule Bayesläiseksi vuoteen 2020 mennessä, niin kuin jotkut ovat sanoneet. On olemassa suuria yhteisöjä, jotka puhuvat frekventistisellä kielellä. Paljon johtuu väärinkäsityksistä, ihmiset käsitttää parvon väärin. Eljan mielestä varsinkin jälkimmäinen kuvastaa isoa ongelmaa ja hän on epävarma siitä, onko välttämättä hyvä asia, että tilastotiedettä viljellään niin paljon tutkimuksissa. Siitä on tullut koreografia. Vähän niin kuin soidintanssi. Kirjoitat p-arvot tai luottamusvälit sinne ja joku joka lukee neluulee tietävänsä mistä on kysymys, vaikkei välttämättä kumpikaan ymmärrä.

Tyyppiarvo

IV / 2013

21


Mikä tilastotieteilijästä tulee isona?

Eläkkeelläkin ajan hermoilla Elja on vuoden 2013 alusta toiminut Oslon yliopistossa hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää innovatiivisia malleja biotieteiden kysymysten ratkaisemiseksi, käyttäen hyväksi nykyaikaista laskentatehoa. Toisin sanoen – isoa dataa ei pääse pakoon eläkkeelläkään. Hän pääsee edelleen aitiopaikalta seuraamaan tieteen kehitystä mielenkiintoisina aikoina. Se on hyvä, että tilastotieteeseen on tullut uusia selviä haasteita. Se [Big data] on tällä hetkellä aika ”in” asia. [Oslon projektissa] haetaan heikkoja vaikutuksia yhdistelemällä ehkä heikkojakin signaaleja suuresta määrästä tietoa. Uudet haasteet tuovat tarvetta kehittää menetelmiä ja laajentaa tilastotieteen työkalupakettia. Suomessakin erityisesti Teknillisen korkeakoulun puolella on jo pitkään kehitelty moderneja laskennallisia menetelmiä, joiden pioneerina voidaan pitää Teuvo Kohosta. Vaikkakin Elja kannattaa mallipohjaista lähestymistapaa, hän painottaa kuitenkin, että mieli on pidettävä avoinna myös muunlaisille menetelmille. Tekoäly, algoritmit... tilastotieteilijöiden olisi syytä perehtyä sellaisiin alueisiin hyvin ja ottaa sieltä aineksia jotka on hyödyllisiä. Ei sais jäädä höyrykonekaudelle, muuten käy sillä tavalla, että muut ajaa ohituskaistaa ohi ja tilastotieteilijät jää sen höyrykoneensa kanssa sitten antiikkisiks.

Elja Arjaksen kirje aloittelevalle tilastotieteilijälle

Tilastotieteen opiskelija joutuu lähtemään taipaleelleen melkoisesta takamatkasta. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset tuskin tietävät, mistä alasta siinä oikein on kysymys. Kouluopetus – jossa vielä todennäköisyyslaskennan kurssi oli sijoitettu pitkän matematiikan ja tilastotieteen kurssi lyhyen matematiikan puolelle – ei antanut asiasta juuri minkäänlaista kuvaa. Alkuvaiheen opinnot, jotka sisältävät enimmäkseen matematiikkaa, eivät nekään anna nopeita vastauksia kysymykseen ”Mikä tilastotieteilijästä tulee isona?” Siksi varmaan monet opiskelijat itsekin ihmettelevät alanvalintaansa – tai sitten avoimesti myöntävät, että ovat vain odottelemasa jonkun houkuttelevamman oven avautumista. Kuka nyt voisi olla kiinnostunut alasta, joka nimestä päätelleen käsittelee ’tilastojen tekemisen tiedettä’? Keksiikö kukaan kuivempaa opintoalaa itselleen? Perimmältään tilastotieteessä on kysymys menetelmistä, joita käyttämällä tehdyistä havainnoista voidaan päätyä kiinnostavia kysymyksiä koskevaan lisääntyneeseen tietämykseen ja parantuneeseen ymmärrykseen. Ja tämähän alkaa jo vaikuttaa houkuttelevammalta, eikö vain? George E. P. Box (1919-2013) on kuvannut tätä prosessia hienosti keskustelupuheenvuorossaan (J. Roy. Stat. Soc. B 57 (1995): p. 77), joka kannattaa bongata ja lukea kirjaston Nelli-portaalin e-lehdistä. Laajaan, koko tilastotieteen alan heikkoa vetovoimaa koskevaan ongelmaan ei taida olla helppoja ja nopeasti vaikuttavia lääkkeitä. Mutta niille opiskelijoille, jotka ovat jo tämän alan valinneet tai jotka harkitsevat sille siirtymistä, on toki tarjolla hyviä tapoja vakuuttua alan kiinnostavuudesta. Se tapahtuu luontevimmin juttelemalla ja kyselemällä ’isosilta’, jo ammatissa toimivilta tilastotieteilijöiltä. Vastikään järjestetty Moodin työelämäilta on tästä mahdollisuudesta hyvä esimerkki. Uskoisin myös monien tilastotieteen opettajien olevan halukkaita kertomaan omista vaikuttimistaan, vaikutelmistaan, ja kokemuksistaan. Toivottavasti innostus tarttuu!

- Elja Arjas

22

Tyyppiarvo IV / 2013


Tilastotieteilijät

työelämässä: Ilkka ja Eikku

Teksti: Ville Hyvönen

M

| KUVA: Tuomo Nieminen

oodin työelämäillassa kävi esittäytymässä kahden henkilön otos valmistuneista ja työelämään siirtyneistä tilastotieteilijöistä: Ilkka Tynkkynen ja Moodin kunniajäsen Eija-Leena ”Eikku” Koponen. Seuraavassa heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään siitä, miltä elämä valmistumisen jälkeen tilastotieteilijälle saattaa näyttää. Ilkka Tynkkynen aloitti opiskelemalla matematiikkaa, mutta sivuaineina lukemiensa tilasto- ja taloustieteen kautta päätyi sitten suorittamaan tutkintonsa tilastotieteen puolelta ekonometrian ja aikasarja-analyysin erikostumislinjalta. Opintojensa loppuvaiheessa Ilkka päätyi työskentelemään osa-aikaisena mobiilipalveluita asiakaspalvelun ja myynnin tarpeisiin tarjovaan SN4Mobileen, jossa hän valmistumisensa jälkeen jatkoi täyspäiväisenä. Ilkka työskentelee erilaisten aineistojen, kuten asiakastyytyväisyyskyselyjen tulosten parissa, käsitellen niitä ja kehittäen niiden hyödyntämiseen liittyviä prosesseja. Eikku taas tippui tilastotieteen kaninkoloon samalla tavalla kuin moni muukin pieni moodilainen: hän haki alunperin lukemaan psykologiaa, ja kun ei päässyt, tuli sen sijaan lukemaan tilastotiedettä. Tällä tiellä hän on edelleen, eikä ainakaan toistaiseksi kadu valintaansa. Eikku valmistui puo-

litoista vuotta sitten ja gradunsa hän kirjoitti Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalle. Korkeakouluharjoittelun Eikku suoritti Työ- ja elinkeinoministeriössä, ja pesti jatkui saman tien määräaikaisena sopimuksena, joka myöhemmin vakinaistettiin. Eikun työnkuvaan kuului käsitellä työttömyyslukuihin liittyviä aineistoja, ja hän esimerkiksi kirjoitti niistä tarvittaessa raportteja ministereille. Eikun tilastollinen ja tietotekninen osaaminen oli kysyttyä myös muiden työntekijöiden keskuudessa, ja osa työajasta kuluikin työtovereiden auttamiseen heidän pulmissaan. Puolitoista kuukautta sitten Eikku päätyi etsimään uusia haasteita teknologiakonsultointiyritys Accenturelle, jossa hänen virallinen toimenkuvansa on SAS-konsultti. Kuitenkin konsulttien työskentely tapahtuu asiakkaan projekteissa ja työn sisältö vaihtelee hyvin paljon projektin mukaan; tällä hetkellä Eikku työskentelee ns. data designin parissa, joka ei hänen mukaansa juurikaan liity tilastotieteeseen. Myös työtahti on hiukan hektisempi kuin ministeriössä, ja ”lakisääteiset” ovatkin vaihtuneet kahvin nauttimiseen lennosta, Eikun juostessa tapaamisesta toiseen. Kumpikaan ei ole työssään varsinaisesti vielä päässyt hyödyntämään menetelmäosaamistaan, vaan työn ti-

lastotieteellinen osuus on ollut ns. kuvailevaa tilastotiedettä, eli aineiston esikäsittelyä ja kuvailemista tunnuslukujen ja kuvioden avulla. Ilkan mukaan tämä on useimmiten tilanne työuraansa aloittelevalla tilastotieteilijällä, eli kovin syvällistä tilasto-osaamista ei yleensä pääse/joudu soveltamaan, vaan työ on yleensä hyvin suoraviivaista aineistonkäsittelyä. Eikku ja Ilkka ottivat myös esiin roolinsa ”tulkkina” varsinaisten teknologiaosaajien ja myynnin/markkinoinnin välissä. Ilkan mukaan toisaalta myynnin ihmisten tietämys aivan perusasioista – kuten tunnusluvuista – on hyvin vähäistä, ja toisaalta taas varsinaiset koodarit eivät yleensä osaa juurikaan kertoa työnsä tuloksista sellaisella kielellä, että maallikko sitä ymmärtäisi. Siten tilastotieteilijän – joka kuuluu osittain kumpaankin maailmaan – osaaminen on arvokasta, sillä hän pystyy toisaalta tulkitsemaan mitä myynti ja johto haluavat teknologiapuolelta, ja toisaalta osaa selittää näille teknologiaosaajien työn tuloksia. Ainakin Eikun ja Ilkan mukaan tilastotieteen osaajille löytyy tällä hetkellä kysyntää työmarkkinoilta, joten hyvät tilastotietelijät, voitte taputtella toisianne selkään: olette tehneet voittajan valinnan. Ja mikä tärkeintä: vaikutti myös siltä, että kumpikin aidosti viihtyy työssään.

Tyyppiarvo

IV / 2013

23


Mediapalsta

Datajournalismi eli tiedon visualisoinnin viehätys

O 24

Tyyppiarvo IV / 2013

TEKSTI: Anna Eronen

letko uutisia lukiessasi kiinnittänyt huomiota hienoihin kuvaajiin tai kauniisiin karttoihin? Avoimen datan sekä helppokäyttöisten verkkotyökalujen ansiosta uutisia kerrotaan nykyään yhä enemmän tiedon visualisoinnin avulla. Datajournalismissa artikkeleita tuotetaan laajojen tietoaineistojen pohjalta yhdistelemällä, analysoimalla ja visualisoimalla. Data-analyysiin perustuva uutisointi ei sinänsä ole uutta. Esimerkiksi jo 1950-luvulla tietokoneen avulla analysoitua äänestysdataa hyödynnettiin tulevien presidentinvaalien voittajan ennustamisessa. Kuitenkin vasta nykyisellä digitaalisella aikakaudella tietoteknistä, tilastollista ja graafista osaamista on alettu yhdistämään journalismiin siinä määrin, että voidaan puhua erillisestä alasta nimeltään datajournalismi. Suomessa sekä Helsingin Sanomilla että Suomen Kuvalehdellä on nettisivuillaan erillinen datajournalismiin keskittyvä teemasivu. Erityisesti Helsingin Sanomat on kunnostautunut datajournalismissa, heillä on erityinen aiheeseen keskittyvä toimitus, jota johtaa alan suomalaiseksi guruksi kutsuttu Esa Mäkinen. Kansainvälisesti datajournalismissa ovat kunnostautuneet mm. BBC, New York Times ja The Guardian. Yksittäisten artikkeleiden lisäksi visualisoidun tiedon avulla voidaan yrittää esittää myös

laajempia asiakokonaisuuksia. Hyvä esimerkki on ”The Infographic History of the World”, joka sisältää 78 aukeamallista tietoa täynnä olevia kuvaajia, karttoja ja piirroksia. Kukin aukeama käsittelee omaa aihealueettaan ja kuvien kertomaa viestiä avataan myös lyhyellä kappaleella tekstiä. Kirjan vetovoimaa on vaikea kuvata esittämättä sen kuvia, mikä tekijänoikeudellisista syistä johtuen ei valitettavasti ole mahdollista. Tekijänoikeudet selittävät osaltaan myös datajournalismin suosiota. Visuaalista sisältöä ei kilpailija voi julkaista, kun taas perinteiset tekstimuotoiset tiedot siirtyvät nykyään nopeasti kilpaileviin medioihin. Muita datajournalismin etuja ovat sen nopeus ja helppous. Helsingin Sanomilla on valmiina erilaisia visuaalisia ja interaktiivisia malleja, joiden avulla sisältö saadaan muutamassa tunnissa julkaisukuntoon. On olemassa myös paljon ilmaisia ja helppokäyttöisiä verkkotyökaluja (mm. Datawrapper, Timeline JS, Google Forms), joiden avulla dataa on helppo käsitellä ja visualisoida. ”The Infographic History of the World” sisältää graafisten innovaatioiden lisäksi myös joitain teknisesti tavanomaisempia väestöpyramidi- ja pylväskuvia. Vaikkapa valuuttakurssien kehitystä kuvaavia viivadiagrammeja on kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa tarkastella


”innovatiivisuus Joidenkin kuvien kohdalla

piilee itse datassa.

Iso-Britannian tilastokeskuksen infografiikoita | www.ons.gov.uk

kun ne on piirretty seteleiden sisään. Toisaalta joidenkin aluksi hieman tylsemmiltä vaikuttavien kuvien kohdalla innovatiivisuus piilee itse datassa. Kirjan lopussa olevassa liitteessä on datan avoimuuden periaatteen mukaisesti kerrottu, mistä lähteistä tiedot on saatu ja miten niitä on muokattu. Kauniiden kuvien avulla olisi periaatteessa helppoa johtaa ihmisiä myös harhaan, mutta datan avoimuus takaa sen, että mahdolliset vääristelyt ovat kenen tahansa löydettävissä. Datajournalismissa visuaalisuus ei ole itsetarkoitus, vaan tavoitteena on kuvien kautta esittää datan kertoma tarina. Tiedon esittämisestä datan visualisoinnin avulla on myös hyötyä monilla eri tieteenaloilla. Eräs kvantitatiivisen tiedon visualisoinnin pioneereista on Princetonin ja Yalen yliopistoissa opettanut tilastotieteen professori Edward Tufte, jota New York Times on nimittänyt ”datan da Vinciksi”. Datan visualisointiin keskittyviä tutkimusryhmiä on myös monissa muissa huippuyliopistoissa kuten esimerkiksi Stanfordissa. Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat numeroa! Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti: www.hs.fi/aihe/datajournalismi suomenkuvalehti.fi/teemat/datajournalismi

Tyyppiarvo

IV / 2013

25


HY

AALTO

Loikkaajan ajatuksia TEKSTI: Minna Lehtinen

A

loittaessani tilastotieteellä syksyllä 2012 tiesin, kuten moni muukin, urani Kumpulassa jäävän yhteen vuoteen. Loppujen lopuksi moni aluksi muualle haikailleista hurmioitui tilastotieteen tarjoamista puitteista, siis Moodin tiivistä porukasta, laajasta kurssivalikoimasta ja rennosta meiningistä ja päätyikin jäämään. Minä luin koko fuksikevään sitkeästi pääsykokeisiin, ja paikka Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta irtosi kevyesti. Töölön kampukseen tutustuessani tuli ikävä Kumpulan modernia ja toimivaa kampusaluetta. Kauppakorkeakoulussa on tasan yksi sali, Nokia-sali, jota käytetään. Siellä on kylmä ja ahdasta, ja luennoitsija jää etäiseksi suuressa tilassa. Ruokala on aivan liian pieni ja meluisa - kun olet vihdoin löytänyt vapaan pöydän et todellakaan kuule mitä pöytäseurueessasi puhutaan. Ruoka tosin on Amican pyörittämässä Raflassa huomattavasti tasokkaampaa kuin Unicafessa. Kumpulassa tuore, paikan päällä paistettu leipä olisi tuntunut vain kaukaiselta haaveelta. Kauppakorkeakoulu on uudistusten ja muutosten myllerryksessä, ja sen olemme saaneet kokea varsinkin me vuoden 2013 fuksit eli mursut. Mursukurssit on täysin uudistettu, ja työmäärä on kasvanut opintopisteiden kuitenkin pysyessä samana. Tilastotieteellä käymiini kursseihin verrattuna suurin ero on varmasti ryhmätöiden jäätävä määrä kauppiksella. Caseja ratkotaan 4-6 hengen ryhmissä joka ikisessä ai-

26

Tyyppiarvo IV / 2013

neessa, jopa matikassa. Toinen iso muutos on kauppakorkeakoulun kanditason muutto Otaniemeen vuonna 2015. Yllättäen mursut eivät ole kovin innoissaan muuttamassa Töölöstä Espooseen. Tilastotieteellä aktiivisten opiskelijoiden määrä on loppujen lopuksi pieni, ja Moodilla on hyvä yhteishenki. Kauppiksella meininki on hieman toinen, sillä näitä aktiivisia on joka vuosiluokalla noin 200. Sanomattakin on selvää, että kaikkiin ei tutustu. Moodin kotoisaa meininkiä onkin kovin ikävä, vaikka on isossakin porukassa puolensa. Tapahtumia on todella paljon, ja biletysburn-out on lähellä jos osallistuu kaikkiin. Syksyn bileistä mainittakoon esimerkiksi 24 tuntia kestäneet mursujaiset, kolmoskierros (appro ratikan reitillä), viikon mittainen Helsinki international week (majoitin saksalaista ja hollantilaista kauppatieteiden opiskelijaa) sekä erittäin monet sitsit. Sitsikulttuuri on erilainen kuin Helsingin yliopistolla. Suurin ero on ”ulkkisten” eli toisilta paikkakunnilta tulevien kauppatieteilijöiden runsas osallistuminen. Sitseillä nähdään myös paljon proggiksia eli erilaisia esityksiä. Kauppatieteet on alana minulle täydellinen, ja siksi olen toki tyytyväinen koulunvaihtooni. Vuosi tilastotieteellä oli minulle kuitenkin merkityksellinen ja tärkeä, ja auttoi selvittämään omia toiveitani ja unelmiani. Eniten harmittaa, että teitä ihania moodilaisia ei näe enää yhtä usein kuin aiemmin!


ekonurkka TEKSTI ja KUVAT: Sirpa Myllymäki

E

konurkka on tällä kertaa joulutunnelmissa. Olen itse koko sydämestäni jouluihminen. Pipareita voi leipoa ympäri vuoden ja seuraavan vuoden joululahjojen ostamisen voi aloittaa jo alkuvuodesta. Tässä siis ekovinkki joulutunnelman luomiseen!

Tämä joululahja sopii sukupuolesta, iästä ja asuinpaikasta riippumatta kaikille. Kyseessä on helppo ja halpa lahjaidea! Ekovinkki tällä kertaa on…

Joulupurkki

1. Osta uusi tai pese käytetty lasipurkki ja koristele haluamallasi tyylillä mm. nauhoilla ja kankailla

Ohje muokattu mustikka-muffineitten ohjeesta, jossa kaakaojauhe korvataan 3dl mustikoilla.

Joulupurkki pitää sisällään Suklaa-muffini-ainekset:

.. 3,5dl vehnäjauhoja 2dl sokeria .. 2tl leivinjauhetta 2tl vanilliinisokeria . 3-4rkl kaakaojauhetta .. 1dl maitoa 100g sulatettua voita . 2 kananmunaa

Lisäksi lahjan saaja tarvitsee myös:

2. Lisää lahjapurkin ainekset vuorotellen suppilon läpi lasipurkkiin ja painele ainekset tiiviisti ja huolellisesti jokaisen kerroksen jälkeen, jotta ainesosat eivät sekoitu keskenään

Liitä lahjapurkkiin muffineitten ohje: ”Kaada lahjapurkin sisältö kulhoon. Lisää maito, sulatettu voi ja kananmunat taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina paperivuokiin. Paista 200-asteessa n:15-18min. Anna jäähtyä.”

3. Kirjoita resepti ja liitä lahjapurkkiin mukaan


TYYPPIARVOSSA Tällä sivulla on vuonna 2013 Tyyppiarvossa julkaistut jutut ja niiden toimittajat.

Tuomo Nieminen

Päätoimittaja

- Pääkirjoitus [I, II, III ja IV/13] - Pokeri, osa I [I/13] - Moodin Vartia [II/13] - Pokeri, osa II [II/13] - Tilastolaisten tilastot [III/13] - Sataako huomenna, Elja Arjas? [IV/13]

TAITTAJA

Heikki Ritaluoma

Janina Hietala

Essi Wikman

Maiju Tanskanen

Paula Bergman

Ville Hyvönen

Sirpa Myllymäki

Anna Eronen

Tuomas Reiterä

Ville Parkkinen

Kimmo Vehkalahti

Heikki Hyhkö

Juha Alho

Aku Leivonen

- Toimituslaisen esittely [I, II ja III/13] - Eroticum [I ja II/13] - Tuutoriesittely [II/13]

- Tyyppi kysyy, Arvo vastaa [II/13] - Fuksiesittely [III/13] - Tilastoskooppi [III/13]

- Ajankohtaista [I, II, III ja IV/13] - Sarjakuva [II ja III/13] - Moodissa [II, III ja IV/13]

- Lautanen tyhjäksi [I/13] - Katugallup [II/13] - Avoimen datan vaikutus [III/13]

- Tilastotieteen torjuntavoitto [III/13] - Fukseille tilastotiede tutuksi [IV/13]

- Stats For Dummies [III/13]

Lisäksi

- Vuosikymmenen parhaat bileet [I/13] - Katugallup [II/13] - Minustako puheenjohtaja? [III/13] - PJ haastattelee itseään [IV/13]

- Moneyball [II/13] - Jalkapallo ja tilastot [III/13] - Tilastieteilijät työelämässä [IV/13]

- Kahden tiedekunnan Moodi [I/13]

- Optioista eläkkeeseen [IV/13]

- Odotuksen arvoinen vuosi [I/13] - Puolentoista vuoden kurssi [II/13] - Miksi luovuin [III/13]

- Biojätepussi [II/13] - Take away -kuppi [III/13] - Joulupurkki [IV/13]

- Häikäisevät tulevaisuuden näkymät [II/13]

- Aku, haku ja tilasto [IV/13]

- Kallio Data Crawl [I/13] - Tilastotieteen viihdekäyttö [III/13] - In Da(ta) Club [IV/13]

- Pohjois-Korean puuttuvat tilastot [I/13] - Datajournalismi [IV/13]

Juha Lehtiranta

- Tilastotieteen brändi, Julia ja Ministeriöiden data [II/13]

Minna Lehtinen

- Loikkaajan ajatuksia [IV/13]

Tyyppiarvo 4 / 2013  

(Nro 93) Tilastotieteen opiskelijoiden lehti, Helsingin yliopisto