H y v ä e lä m ä m u o d o s t u u työ s tä j a m u u s ta e lä m ä s tä
Ristiriidasta voimavaraksi: muutos näkökulmassa
T
yö- ja organisaatiopsykologiassa työtä ja muuta elämää (joka yleensä on perhe) on tarkasteltu usein erillisinä elämänalueina, joiden risti riitaisesta tai rikastavasta suhteesta toisiinsa ollaan kiinnostuneita. Lukuisa määrä tutkimuksia ja katsauksia, joista osa on esitelty tämän oppaan lähdeluettelossa, on selvittänyt työn ja muun elämän välisen ristiriidan ennustajia. Tutkimuksissa on listattu myös myönteisiä vaikutuksia työhyvinvointiin sekä sitä kautta työpaikan toimintaan. Näitä työn, työpaikan tai ihmisten ominaisuuksia voidaan tarkastella erilaisina voimavaroina, joita joko on tai ei ole riittävästi. Työhyvinvoinnin tutkimuksessa työn ja muun elämän yhteensovittamiseen kohdistuvien tutkimusten määrän voimakas kasvu liittyy naisten työssä käynnin yleistymiseen länsimaissa. Aluksi aihetta käsiteltiin usein ongelmalähtöisesti, rooliristiriidan ja voimavarojen rajallisuuden sekä elämänalueiden välisten raja-aitojen kautta. Tutkimuksissa selvitettiin usein työn kielteistä vaikutusta muuhun elämään ja muun elämän kielteistä vaikutusta työhön erityisesti koetun kuormituksen kautta. Toisin sanoen työn vaatimukset ovat tavalla tai toisella epäsuhdassa muun elämän vaatimusten kanssa, niin että molempien toteuttaminen on vaikeaa (conflict, interference, spillover). Elämänalueiden välisiä suhteita voidaan arvioida myös tarkastelemalla tasapainon kokemuksia. Tällä tarkoitetaan sitä, miten tasapainossa eri elämänalueilta kumpuavat vaatimukset ja voimavarat ovat (work-life balance). Lisäksi tutkimuksissa on oltu kiinnostuneita hyvin- ja pahoinvoinnin kokemusten läikkymisestä elämänalueelta toiselle ja välittymisestä muihin perheenjäseniin, erityisesti puolisoon (crossover). Vuosien varrella työ ja muu elämä on yhä enemmän alettu nähdä voima varoina toisilleen, elämää rikastuttavina tekijöinä. Moniroolisuus nähdään siis ihmiselle hyvänä asiana. Työn ja perheen myönteistä, vastavuoroista vaikutusta toisiinsa on kuvattu esimerkiksi käsitteillä enrichment, enhancement ja facilitation. Yhä useammin myös selvän rajan katoaminen työn ja muun elämän väliltä ei näyttäydy enää yhtä ongelmallisena vaan pikemmin välttämättömyytenä. Tämä näkyy myös käytettyjen tutkimuskäsitteiden valinnassa. Esimerkiksi nykyisin saatetaan käyttää käsiteparia work-life integration tai work-life fit eikä käsitettä work-family balance. Taustalla on ajatus, että digitalisaation muuttaessa työtä myös työn tekemisen ehdot muuttuvat. Toisaalta työ saattaa silloin sekoittua liikaa vapaa- aikaan, jolloin työstä palautuminen kärsii. Työn ja muun elämän myönteistä vaikutusta ihmisen hyvinvointiin voidaan kuvata esimerkiksi työn ja muun elämän voimavaramallilla, joka on kehitetty työ- ja organisaatiopsykologian alalla (kuva 3). Sen mukaan 12