Page 1

TYKKI

3/2014


TYKKI 3/2014 Julkaisij a: Turun Yliopiston Kemistit TYK ry Osoite: Arcanum Vatselankatu 2 20014 Turun yliopisto kemistit@lists.utu.fi

SISÄLLYS: Pääkirjoitus..................................3 Puheenjohtajan palsta.....................4 Kaljaviesti 2014.............................6 Akateeminen tyylitutka...................8 Pilttikronikat................................12

Web: http://tyk-ry.utu.fi

Biokemia: Professori X:n supersankarikatras.13 Millan muumilaakso...................17 Arcanumin Deep Web...................21 Samin diagnoosit........................24 Tuutori ja kahdeksan jättiä...........28

Päätoimittaj a: Marjaana Parikainen mmppar@utu.fi

Kuvia johdantoviikolta..................32

Kannen kuva: Ilona Varjus Levikki: 160 kpl P ai n o : Painosalama Oy

HUOM! Lehden artikkelit ovat kirj oittaj iensa henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä edusta TYK ry: n virallista kantaa.

Kemia: Heidin Puolen hehtaarin metsän asukit........................................34 Lassin Disney­prinsessat..............39 Mariannan kymmenen uutiset.......42 Millan hedelmäkori.....................46 Sakun seniorit.............................49 Villen viinakaappi........................52 Työllistynkö minä ikinä?................56 Loveboat 2014...............................58 Kuolemattomat.............................64 Loppukevennys.............................66


PÄÄKIRJOITUS Marj aana Parikainen päätoimittaja mmppar@utu.fi Hellurei! Loskaa tulvillaan, on synkkä Turun sää... ♫ Syksy on kiitänyt ohi valonnopeudella ja joulu on jo ihan nurkan takana. Kaamosbileissä on jälleen vihitty käyttöön kymmenittäin kirkkaanpunaisia haalareita, ja jouluristeily keräsi jälleen yhteen joukon luonnontieteilijöitä ympäri Suomen. Ensi vuoden hallituskin on valittu ja mukaan lähti paljon uusiakin innokkaita toimijoita. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime Tykin. Kolmas syksy Turussa biokemialla vetelee viimeisiään, ja keväällä pitäisi mukamas kandiksi valmistua. Ihan kuin vasta olisin itsekin ollut piltti vailla huolia moisista tutkintonimikkeistä. Pilttivuoteen ja etenkin sitä seuranneeseen tuutorointivuoteen verrattuna tämä syksy onkin ollut suorastaan hiljaiseloa, kun bileet ovat vaihtuneet työntekoon ja tentteihin pänttäämiseen. Onneksi oli sentään jouluristeily, loistava tilaisuus ottaa vähän takapakkia liialle aikuistumiselle. Tällä kertaa Tykki on tuhti lukupaketti, sisältäen mm. pilttikronikat ja juttuja menneistä tapahtumista. TYK ry:n jäsenkyselyn palautteessa oli monenlaisia ideoita siitä, millaisia juttuja Tykin tulisi sisältää. Ideat on pistetty muistiin

Kuin kaksi marjaa?

ensi vuoden Tykkejä ajatellen. Päätoimittajana kehottaisin kaikkia lukijoita ottamaan rohkeasti yhteyttä juttuideoidenne kanssa, sillä ei ne jutut itsestään synny. Jos et koe itse kykeneväsi kirjoittamaan näinkin korkeatasoisia juttuja, niin päätoimittaja voi aina yrittää patistaa jotakuta muuta toteuttamaan juttuideasi. Ensi vuonna piiska heiluukin ahkerasti, kun raippaa heiluttelee kaksi pää(natsia)toimittajaa. Eli ei kun kirjoittamaan ja ideoimaan, Tykki on juuri sellainen minkälaiseksi te lukijat sen teette! Tämänkertaisessa pääkirjoituksessa ei tainnut missään vaiheessa punaista lankaa ollakaan, joten eiköhän ole aika lopettaa turhat lätinät ja päästää teidät lukijat oikeiden juttujen pariin. Viettäkää oikein rentouttava joulunaika sekä loistelias uusivuosi 2015, ja muistakaa juoda paljon glögiä! Jouluisin terveisin päätoimittajanne Marjaana ,

3


PUHEENJOHTAJAN PALSTA Milla Kumin puheenjohtaja mmakum@utu.fi Viime lehden ilmestymisen jälkeen on kerennyt taas tapahtua paljon. Uudet piltit ovat kerenneet olla Turussa jo kauan ja allekirjoittanut on valmistunut vihdoin luonnontieteiden kandidaatiksi. Suurimpana muutoksena omassa elämässäni on kuitenkin ollut muutto Otaniemeen opiskelemaan. Elämä kehä III:n sisäpuolella on täysin erilaista kuin Turussa. Voisi kuvitella, että täällä tupsulakkien konsentraatiokeskipisteessä ei olisi aikaa opiskella, koska olet 24/7 kännissä. VÄÄRIN! En ole koko reilun neljän vuoden opiskelujen aikana käyttänyt näin paljon aikaa opiskeluun. Myös muiden fuksien perässä pysyminen tällaiselle vanhukselle (joo, muut fuksit on maksimissaan kolme vuotta nuorempia, mutta akateeminen ikä!) on rankkaa. Ensi vappua kaikesta huolimatta odotan innolla ;) Tietenkään kaikkia TYK ry:n asioita en pysty hoitamaan etänä, joten ensimmäistä kertaa vuosiin tänä syksynä varapuheenjohtaja on oikeasti päässyt hommiin olosuhteiden pakosta. Salla on onneksi hoitanut hommat hyvin! Skypekokouksien pitämistä en suosittele tämän syksyn jälkeen kenellekään. Onneksi Turussa onkin tullut rampattua vähän väliä. Tämän lehden ilmestymisen aikaan TYK ry:lle on jo valittu uusi puheenjohtaja ja hallitus! Tällä palstalla 4

kirjoittaa ensi vuonna uusi Milla. Minun on aika tämän vuoden jälkeen jäädä eläkkeelle TYK ry:n hallituksesta jo maantieteellisistäkin syistä. Nämä kolme viime vuotta ovat antaneet paljon, mutta myös ottaneet paljon. Viimeisin vuosi on kuitenkin ollut erittäin rankka puheenjohtajana eikä asiaa helpottanut yhtään muuttoni. Ensi vuodestakaan ei varmasti tule helppo hallitukselle, koska huhtikuussa juhlitaan vihdoin ainejärjestömme vuosijuhlia. Siellä varmasti nähdään! Kiitos TYK ry näistä kolmesta ikimuistoisesta vuodesta ja onnea jatkoon! Minusta kuulette varmasti vielä, koska näistä hommista eläköityminen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla… Halipusu! Milla K.


5


Kaljaviesti 2014

Rasti 3 B remerissä, tehtävänä nuolla kermavaahtokuvioita silmät sidottuna leivinpaperilta, kilpailij oiden suusta kuultua: ”Ime ja nuole samaan aikaan!” ”Imuroi se niin kuin olisit Nuunuu!” ”Ime se sun sieraimilla, se lasketaan syömiseks!” ”Kieli ulos ja vauhtia!” ”Ajattele mun kikkeliä kun nuolet.” ”Mihin mä nyt sen kieleni työnnän?” ”NAM!” 6


”Kieli tänne!” ”Ylös vaan! Siellä on lisää kamaa.” ”Onko mun peruukissa kermavaahtoa?!?” ”Sä voit miettiä sitten kun oot nuollu!” ”Put your head down there! NOT THAT DOWN!” “No, no! That’s the table.” “Voiksää nyt vaan nuolla?” “Nuole ihan saatanasti!” ”Nuole niin kuin se olis velkaa sulle!” ”Nuole vaan ja toivotaan parasta!”

7


AKATEEMINEN TYYLITUTKA: LABRATAKKITYYLIT

S yksyn harj oitustyöt ovat j o loppusuoralla, j a akateemiset tyylitutkailij amme Enna j a Elli päättivät ottaa tarkkaan syyniinsä labratakkityylit. Tällä kertaa dataa kertyi syksyn hulluimmilta sitseiltä, j onne vinoutuneimmat tiedemiehet j a –naiset olivat kerääntyneet tyylilleen uskollisesti pukeutuneina. Laboratoriotakki, tuo kaikkien laboratoriossa häsläävien ikuinen suojavaruste. Pilteillä vielä uutuuttaan säihkyvän valkoiset ja vanhemmilla opiskelijoilla epämääräisten läikkien ja reikien täyttämät takit otettiin vihdoin Arcanumin naulakoista mukaan hyötykäyttöön rankinta suojautumista vaativaan tapahtumaan: Hullu Tiedemies –sitseille ja jatkobileisiin. Biokemian piltti Jenni tokaisi osuvasti kysymykseemme hänen labratakkityylistään: ”Labratakkityyli? Tää on tiedemiestyyli!” Hän oli ottanut labratakin sijasta isänsä vanhan kauluspaidan ettei itse labratakki menisi vielä ihan säädyttömään kuntoon. E&E mielestä tyyli oli aika 5/5 tiedemies. Kaksi nugettityttöä oli taas selvästi varautunut syksyi8

siin happosateisiin värikkäillä sateenvarjohatuilla. ”Oli vissiin hyvä ostos nää ku päästään Tykkiin”, he tokaisivat ja olivat aivan oikeassa. Jatkoilla baarissa labratakki oli Ellin mielestä aika kiva asu. Elli oli pukenut mukavuudenhaluisena takkinsa alle vain topin ja urheilusortsit, mikä sai ainakin päätoimittajan silmät näkemään pornon punaista. Mieslähestymisiä oli kännimatikalla laskettuna yksi, mutta kyseinen mies tiedusteli vain labratakin alkuperää. Lohdutuksena: ”No ei se ollu ees komee!” Miestenmallinen labratakki ei siis taida olla se kuumin asuvalinta baariin, vaikka muotoa oli haettu valkoisella teiniajoilta tunnetulla tissivyöllä. Asukokonaisuudella pääsi kuitenkin teekkari -


piireihin. Tai sitten syynä oli ne urheilusortsit. Ennalla oli labratakkinsa kanssa virkamiesnaisen perusvaatetus ja jo edellisessä tutkailussa hyväksi havaitut hipsterrillit. Enna päätyi kuitenkin jatkojen sijasta Proffaan, missä hän sulautui joukkoon ja suhtautuminen asuun oli neutraalia. Tiukka nuttura pysyi onnistuneesti kiinni. Kova tarkoitus oli haastatella tämän kertaiseen tyylitutkaan enemmänkin sitsailijoita, mutta tyylitutkailijoiden olotilan (lue: liikaa viinaa) takia gallup tyydyttiin tekemään Whatsappin välityksellä tarkoin rajatulle ja valitulle kaveripiirille. Menetelmä osoittautui melko toimivaksi, ja tyylivinkkejä saatiin nyhdettyä nyrpiintyneiltä ja kyseenalaistavilta sunnuntaipöhnäisiltä labrakamusilta. ”No daa, takki kii tietenki, ootsä ihan tosinuija ku ees kysyt??” Gallupin kysymykset ”1. Millanen on sun labratakkityyli? 2. Käytätkö lisävarusteita? 3. Missä käytät labratakkia?” olivat kuulemma vaikeita osalle, kun taas osa vastasi hyvinkin kivuttomasti. Yksi hämmennystekijä saattoi olla puuttuva possessiivisuffiksi 1. kysymyksessä. Koottuja vastauksia ja suluissa tyylitutkan kommentit: Kysymys 1. -takki päälle ja kiinni -ilman paitaa, ”naturellina paras” (Tän mä haluun nähä) 9


-likainen ja kuuma (!! E&E haluaa samalle labrakurssille! Ellei vastauksella kuvailtu tyylin sijasta pelkkää labratakkia. Hyi.) -iha normi -takki auki ”elämä edessä”, ”ellei jotain oikeesti tahrivaa tai vaarallista” -valkoinen ja harteikas, kotelomainen, satunnaisella harmaanruskealla kuvioinnilla (kyseessä selvästi katkeroitunut biokemistityttö) -labroja nähnyt takki, farkut, jalkoja suojaavat kengät ”tietenkin” (Jo työturvallisuuskurssilla opittu perusvarma tyyli) -katu-uskottavasta labratakista näkee, että töitä on tullut tehtyä -hiukset ponnarilla tai nutturalla Helmi Neuvonen voi huokaista helpotuksesta, sillä lisävarusteina takin kanssa

käytetään eniten suojalaseja. Kysymys 2. -suojalasit päässä ”kun on pakko”, ”roiskeita varten”, ”joskus” -paras tuntuma ilman välineitä -salainen ase liitettynä takkiin (Wut is tis?) -niin vähän kuin mahdollista

-enempi parempi (selvää hajontaa vastauksissa) -Lynikynä

-taskusta saattaa löytyä jotain (tell me more)

-lempilabrakynä on pinkki, jossa teksti ”Genius at work” -taskuissa satunnaista sälää mm. ruttaantuneita post-it –lappuja, käytettyjä labrahanskoja, roskaa (roskis sijaitsee usein labrapöytien alla) -etutaskun pieltä on koristamassa taskusuoja ja kyniä. Lasit ja varahanskoja löytyy toisesta taskusta (joku tosi pro)

Sitsien tauon fiiliksiä. Labratakit näkyvät kuvassa valkoisina. 10


Kysymys 3. -yliopistolla labrassa ”kun on pakko”, ”no tietty!”, ”joskus” -töissä -opintokäynnit -opetustilaisuudet -niin vähän kuin mahdollista -hyllyjen suojaaminen pölyltä -talvisin labrassa kylmän yllättäessä

-piknik-alusta (nää on nää nykyiset lääkisläiset…) -enimmäkseen htm-bileissä, joissa ”ehdoton varuste” -kaikkialla kun elän vaarallisesti -työskennellessä yksin pimeässä huoneessa ja/tai hengenvaarallisia kemikaaleja (mm. NaCl) käsitellessä

Vasemmalta oikealle suomennettuna: 1: The assarityyli, tyylin ikikäyttäjä mm. Helmi Neuvonen. 2: The wannabe-lääkis -tyyli, käyttäjinä kaikki, jotka luulevat olevansa cooleja. 3: The fail. Tätä tyyliä Elli käytti lukiossa kuviksen tunneilla, mutta labrassa ainakin tähän asti tuntematon tyyli. 4: The biokemistityttötyyli. Enough said. Tyylitutka toivoo asiaan

muutosta, ja tämän tyyliongelman vakavasti ottamista hallituksessa. Kuvasta puuttuu The Cool tohtori –tyyli, sillä jotkut ovat liian cooleja käyttämään takkia lainkaan. Ehjien ja tahrattomien vaatteiden ystävinä E&E ei suosittele kokeilemaan, ellei satu olemaan tohtori tai muu henkilö, joka ei tee virheitä.

11


KRONIKAT

12


Biokemian pilttikronikat

Professori X:n supersankarikatras Professorin missiona on yhdistää väärinymmärretyt supersankarinsa osaksi muuta yhteiskuntaa. Välillä tehtäviin kuuluu myös kuningasalkoholin myrkyttämien pilttisankareiden taluttaminen kotiin mielen voimalla.

Tessa ”Iron Man” Karru Rautahaarniskaa vuodesta -95 kantanut tyttö on kotoisin Pyhärannasta. Kiinnostus biokemiaan on ollut jo jonkin aikaa "sirpaleena sydämessä", ja se lopulta johtikin hänet Turkuun opiskelemaan. Hän esiintyy aina rohkeasti omana itsenään, ja hankaluudet voittaa alkoh... egonsa avulla. Ja koska hän pelaa ringetteä opiskelunsa ohella, lentokyvystä on hyötyä kun täytyy päästä treeneihin Uuteenkaupunkiin asti.

Susanna ”Flash” Haverinen Susanna pakenee Flashin nopeudella kaikennäköistä pakollista ryhmäaktiviteettia. 13


Biokemian pilttikronikat Markus ”Saivemies” Saive Putkahdin universumiin Raumalla, josta minut lähetettiin Turun huomaan. Vartuttuani huomasin omaavani supervoimia, Saivemvoimia, kuten esimerkiksi lentokyky ja mikroskooppikatse. Näistäkin syistä hakeuduin opiskelemaan biokemiaa, jossa hyödynnän mikroskooppikatsettani ym. salaisesti. Peitenimenäni on machai ja valeasuni valkoinen labratakki, jossa haahuilen. Takin alla minulla on kuitenkin aina sinipunainen viitallinen pyjama, jossa on S rinnassa, tunnetaanhan minut Saivesankarina, rosvojen kauhujen huudoissa Saivemies. Laboratoriossa minuun ei rikkihapot kykene, mutta täällä metropoli-Turussa voin kohdata vaarallisen arkkiviholliseni Lex Luthor -oluen, tai mikä pahinta, suurta tuhoa yhteiskunnassa aiheuttavat kirkkaat ja väkevät ovat kryptoniittini, jotka vievät Saivevoimani tyystin. Sofia ”Spiderman” Isokangas Pikkuruisesta pahakyläsestä Perniöstä sain minä Sofia ”spider(wo)man” Isokangas alkuni. Siellä tutkin usein monia luonnoneliöitä, erityisesti hämähäkkejä. 19 vuotissyntymäpäivänäni kaikki ei mennyt putkeen, vaan innostuin liikaa silittelemään myrkyllistä hämähäkkiä, joka puri minua. Minulle kehittyi supervoima luoda hämähäkinverkkoa, jonka avulla vedin helposti ihmisiä puoleeni. Hämähäkinverkko mahdollisti minun toteuttaa unelmaani olla villi ja vapaa hyppiessäni ja lentäessäni ympäri Suomen rakennuksia. Toisaalta verkkoni aiheutti myös ongelmia, kuten sen, että aamulla sängystä nouseminen oli vaikeaa, sillä olin verkossani jumissa ja seurauksena myöhästelin usein koulusta. Lähdin Turun yliopistoon opiskelemaan biokemiaa, sillä halusin tutkia verkkoni koostumusta ja kehittää itseäni hämähäkkinaisena. -

14


Biokemian pilttikronikat Ville "Superhessu" Käpylä Hän on Ankkalinnaan aikova lietolainen paikallisihme. Tavallisesti tämä parikymppinen jamppari on veltto suupaltti, joka ajattelee vähemmän kuin puhuu, mutta ihmepähkinöstä hän saa viiltävän järjen ja rautaisen motivaation. Lisäksi alkoholin yhteisvaikutuksesta pähkinät antavat hänelle mm. lentokyvyn ja satakertaiset voimat. Helena ”Hulk” Lehmusto Tämä vaalea ja rauhallinen 21-vuotias neitokainen Nummelasta ei ole kaikkea miltä näyttää. Orientaatioviikolla tapahtuneen laboratorio-onnettomuuden jälkeen Helena on muuttunut kuin toiseksi olennoksi. Alkoholia nautittuaan Hulk-Helenaa ei voi olla huomaamatta. Tämä vihreä aggressiivisesti takamustaan heiluttava lihaskimppu on sisimmässään ruuan suuri ystävä, ja häntä tapaakin öisin baari-iltojen jälkeen grilliltä mussuttamasta hampurilaista. Julia ”Taikaviitta” Kuisma Maalta kotoisin oleva Julia ”Taikaviitta” Kuisma matkustaa usein salaisella hissillään Köyliön peltojen keskeltä loistokkaaseen Turun sykkeeseen. Harrastuksekseen Julia kaitsee kotonaan matelijoiksi naamioitunutta Karhukoplaa. Koska Taikaviitta ei omaa supervoimia, hänet löytää usein taianomaisen matkapuhelimensa äärestä. 15


Biokemian pilttikronikat Ida ”Catwoman” Lahtonen Raisiossa 21 vuotta sitten syntynyt kissanpentu varttui nahkapukuiseksi seksikkääksi kissanaiseksi, jonka ulkokuoren alla piilee ennen kaikkea fiksu ja naisellinen nainen. Tällä supersankarilla ei ole varsinaisia yliluonnollisia voimia, mutta hänen olemuksensa syövyttää miehen kuin miehen silmät. Punatukkainen pussycatimme maukuu öisin Turun keskustahuoneistossaan opintojen ohella. Miau! ;)

Olen liikkunut valonnopeudella jo 19 vuotta. Olen Jasmin ”Hopea-surffari” Raita ja avaruusmatkailen Turun ja Uudenkaupungin välillä hopeisella surffilaudallani. Kaikki aikani menee energian muuntelemiseen enkä sen vuoksi ehdi harrastamaan mitään. Joskus otan kaksi marsuani mukaan surffailemaan.

Morjes! Olen Jesse ”Hancock” Vainio. Pidän alkoholijuomista ja onnistun usein rikkomaan asioita. Soitan tanssimusiikkia, lenkkeilen ja nukun puiston penkeillä. En myöskään muista mitään ennen vuotta 1993.

16


Biokemian pilttikronikat

Millan muumilaakso Milla ”Poliisimestari” Valta

Poliisimestari on Muumilaakson vanhempi asukki, jonka tehtävänä on valvoa Laaksoa ja sen asukkaita. Hänet tunnistaa kirkkaanpunaisista haalareista ja pitkistä hiuksista, joita tarinan mukaan on joskus käsirautojen puutteessa käytetty pidätyksessä. Poliisimestari asuu pienessä talossa, josta löytyy työnurkkaus ja vankilakoppi. Koska Muumilaakso on pääosin rauhallinen paikka, jää Poliisimestarille aikaa usein myös diplomaattisten tehtävien hoitoon Arcanumilla. Miia Kaartinen ja Julia Kukkonen aka ”Tiuhti ja Viuhti” Nämä Lohjalla -95 syntyneet tytöt pakkasivat matkalaukkunsa kohti Turkua heti lukion jälkeen. Muumilaaksoon saavuttuaan eivät he ole täysin välttyneet Poliisimestari Millan tuimilta katseilta, sillä kaksikon itsepäiset ja itsenäiset paikkavalinnat aiheuttavat pieniä katoamisilmoituksia Poliisimestarille silloin tällöin. Miian luonne ei ole arkaa nähnytkään. Hän on sosiaalinen, hänellä on sarkastinen huumorintaju ja hän on puheliaampi puolisko, vaikkakin osaa kuunnella myös muita, kuten Juliaa. Muut eivät aina ihan heidän omalaatuista kommunikointiaan ymmärrä. Koodikieliset A10 ja B8 jäävät muille mysteereiksi. Tietyissä tilanteissa Julia keskittyy puhumisen sijasta kuuntelemiseen, mutta pääosin hän on ulospäinsuuntautunut ja ottaa muut aina huomioon. Tiuhdin ja Viuhdin yhteisinä mielenkiintoina ovat mm. espanjan kielen opiskelu, jonka Miia aloitti jo yläasteella, mutta vain Julia sai ne käytyä loppuun asti lukiossa. Lisäksi Julia tykkää sisustamisesta, jonka vuoksi he usein ovatkin Julian kämpillä (eikä komeilla naapureilla ole tietenkään asian kanssa mitään tekemistä). Miia taas tykkää luovasta ruoanlaitosta, formuloista ja matkustelusta (ainakin ennen opiskeluaikoja...) 17


Biokemian pilttikronikat

Suvisaara ’’Aliisa’’ Holmström

Aliisa on kotoisin synkästä metsästä Harjavallasta. Hän on 19-vuotias, kaikkien muumien kaveri, jonka suurin unelma on tulla oikeaksi biokemistiksi. Aliisa pitää retkeilystä, uimisesta ja veden päällä kävelystä sekä muiden muumien kanssa leikkimisestä. Aliisa karkaakin usein keskiviikko- ja torstai-iltaisin muumien matkaan ja altistuu heidän huonoille vaikutuksilleen. Aliisa saattaa innostuessaan puhista jotain milamassa saragossa kannelorum lom, Barbarossa tillin tallin tilulilulaa -tapaista, mutta siitä ei kannata pelästyä. Taru ”Muumimamma” Hannuksela Taru Hannuksela on luotu Nurmoossa ja kasvatettu Teuvalla. Hän on yliopistotarinoiden muumimamma, joka kantaa mukanaan lähes aina valkoista käsilaukkua. Hän on luonteeltaan lempeä ja kärsivällinen, vaikka Raksu (paimenkoira) hänen hermojaan parhaimmalla tavalla koetteleekin. Muumimamma on luonteeltaan hyvin tyyni ja itsevarma. Kuitenkin hän aina osallistuu innokkaasti perheensä ja ystäviensä hullutuksiin.

Marco ”Piisamirotta” Quiroz Pitkän mutkan pohjoisessa tehnyt biokemistinalku voidaan havaita pohdiskelemassa Arcin portailla. Tämä filosofi ei joudu pettymään kerta ei koskaan odota mitään. Houkuttelee usein opiskelutovereitaan Proffaan tultuaan siihen tulokseen, ettei opiskelusta tule kuitenkaan mitään, joten luennolle meno on turhaa.

18


Biokemian pilttikronikat

Markus "Muumipeikko" Uusikartano

Tämä 20-vuotias muumilaakson asukki on alkujaan kotoisin Ylöjärveltä, Tampereen kupeesta. Ensimmäisen vuoden biokemistinä hänet voi tavata luennoilla ja laboratorioissa, sekä illanvietoissa "ahkeran" opiskelun jälkeen. Vapaa-ajalla tämä kaikkienkaveri tykkää myös pyöräillä ja nauttia rennosta meiningistä kotona ja kavereiden kanssa. Tältä vuodelta hän odottaa paljon uusia ja unohtumattomia kokemuksia rauhallisen välivuoden jälkeen. Santeri ”Muumipappa” Kankaanpää

Muumipapan urotöissä, tai muissakaan hänen seikkailuissaan, ei muistettu mainita Papan saapumista laaksoon Jokioisilta, josta silinteripäinen herrasmuumi lähti taivaltamaan 1994. Piippu on matkan varrelle jäänyt, mutta sen sijaan ystäviään ja jemmattua viskilaatikkoaan on Pappa valmis puolustamaan yhä tussari tanassa. Tentteihinkin Pappa ehtii hyvin valmistautua, vaikka viimeisenä iltana, kun aikakone avittaa viime hetken hädässä. Tosin hämärälle aikamatkalle voi joutua myös piipahdettua jemmatulla viskilaatikollaan...

Roni ”Esi-isä” Leppäkoski Roni, pilttien esi-isä, on vanha tuttu Arcanumilla. Muut piltit eivät häntä ole varmaan nähneet siellä, sillä hän on piilossa ja tulee esiin vain harvoin luentojen välissä. Esi-isä näyttää tavalliselta muumilta paitsi että hän on pitkä, karvainen, ei puhu ja asuu Arcanumin kätköissä jo kolmatta vuotta. Hänen häntänsä on yhtä suuri kuin tavallisilla nyky-muumeilla. 19


Biokemian pilttikronikat

Sami ”Haisuli” Räihä

Ryhmän taparikollinen ja epäkelpo alkoholisti. 20v Haisuli asustaa Muumilaakson Runosmäessä onton puunrungon kolossa. Saa parhaiten unta luentosalien epämukavilla penkeillä ja taktiikka opinnoissa on viime hetken paniikki. Harrustuksiin kuuluu dataus ja rentoutuminen paikallisessa anniskeluravintolassa. Olen melko rauhallinen ja varustettu sarkastisella huumorintajulla. Anna ”Reippailija hemuli” Mäkelä Tämän Muumilaaksossa talvisin hiihtelevän torvea soittavan hahmon läsnäolon saattaa kuulla jo kaukaa. Liikunta on tälle kilpailuhenkiselle hahmolle erottamaton osa elämää. Hiihtämisen lisäksi hän rakastaa juoksemisesta ja harrastaakin sitä lähes päivittäin. Tämä omalaatuinen hahmo viihtyy paljon yksikseen, mutta hän tarvitsee myös ympärilleen ystäviä. Muumimamman tekemä vaapukkahillo vähenee kovalla vauhdilla Reippailija hemulin vieraillessa Muumilaaksossa. Ei hän kuitenkaan tarkoituksella ole ahne ja kiittämätön, vaan nälkäisenä hän ei pysty toimimaan järkevästi. Samuel ”Posteljooni” Lindqvist Vastaa Muumilaakson postillisista tarpeista. Posteljooni on 20-vuotias, alkujaan Liedosta, kaukaa yksinäisten vuorten tuolta puolen, mutta sittemmin muuttanut Muumilaaksoon opiskelujen perässä. Kämppää läntisessä Muumikylässä hamsterinsa kera. Jakopiirinä Arcanumin ja Three Beersin alue. 20


Biokemian pilttikronikat

Arcanumin Deep Web

Internetin maailma on ihmeellinen ja sieltä löytyy kaikkea jännää. Nyt nämä mitä eriskummallisimmat sivut ovat kerääntyneet Riston eli suuren kaikkitietävän Googlen hellään huomaan. Google pyrkii johdattamaan heitä suurella viisaudella, mutta aina silloin tällöin ne viisaudet johtavat melkoisiin harharetkiin. Voi juku! Viinaa! Kim “Facebook” Jokipii “Se on stadi, ei mikään Hesa”

a”

Tämä Malmilta maailmanlaajuiseksi levinnyt ilmiö on vaikuttanut Hesan ja Turun yöelämässä jo 21 vuoden ajan. Kimille uusien ystävien tekeminen on vain “oikeiden nappien painamista”. Tältä sivulta voit myös tavata koiran, Erkki, jota Kim peukuttaa (y) jatkuvasti. Otso “4chan” Turunen Tämä internetin alin lima on jo 19-vuoden luonut paskaa muiden käyttöön. Täältä voit löytää jotain fiksua kuorrutettuna paskalla, pedofilialla, nekrofilialla ja goatsella. Useimmat pahamaineiset jutut leviävät vain puskaradion kautta ja tämä Turun tauti varmistaa aina olevansa viiden proxyn takana jakamassa filosofiaan. an

äreijäksi koska poist an “Voit kutsua mua per er i ttei tä o r a a l i s es ti ”

21


Biokemian pilttikronikat

Paulina “Pinterest” Heponiemi

Paulina, tämä internetin kypsä ja kokenut kuvien jakaja on jo 19 kuukauden ajan julkaissut käsitöidensä kuvia. Nämä kuvat ovat niin makeita, että niistä saa diabeteksen, ainakin hammasreikiä, jos vietät enemmän kuin 10 minuuttia niitä katsellen. Paraisilta tuleva monikielinen Paulina on sinun lunttilappusi ruotsin kurssilla.

a t y hjä ” “ Mun pä ä o n a i n Jenni “Suomi24” Lähdeniemi

Tämä sivusto on niin vanha että sen pitäisi olla suomi26. Tältä sivustolta voit löytää mitä ikinä haluat Turun ja Hangon välillä. Suomi26 on ekspertti lapsien hoidossa ja laboratoriossa, mutta älä odota mitään hyödyllistä vastausta.

“Nyt mä en oo ihan kartalla” Elmeri “Flickr” Kiviluoto Elmerillä on aina kuvattavaa sillä hänhän tulee Karkkilasta, jossa asunnot ovat suklaata ja asfaltit lakritsia. Tämä kaikkien kuvaajien ystävä on 19 kameran kanssa eksynyt mielenkiintoisiin seikkailuihin Canon 5D 9001x Zoominsa kanssa, 6-jalkaisen heksapodin, 200W salaman ja aukkoluku 42 ^3. π

22

“Pikselit on melko… jä nni ä ”


Biokemian pilttikronikat Roni “Reddit” Tähti Tämä kaiken nähnyt /r/kuusistosta /r/turkuun. Tälle voit puhua mistä vain vaihtelevalla menestyksellä, mutta 19 suurinta alaaluetta on hallinnassa. Tältä voit löytää mitä vain ihanista kissakuvista sarjakuvien kautta ällöttävyyksiin. Sivusto on myös erittäin helppokäyttöinen ja ystävällinen tutustua.

a i s t us t a ” “ V a a d i n r a ng

Ella “Habbo” Muhli Ella on Habbo Hotellin Jyväskylän osan ehdoton johtaja jo 20 vuoden kokemuksella. Habbokolikot ja terävä kaupankäynti ovat hänen valttikorttejaan. Hän on myös helvetinmoinen peelo. Häntä harmittaa vain ettei voi syödä tai pelata jalkapalloa tässä virtuaalimaailmassa.

“ H ö pö ”

23


Biokemian pilttikronikat

Samin diagnoosit Tuutor Sami "levottomat jalat" Kallio Tämä Espoosta Turkuun vuonna 2013 rantautunut pari levottomia jalkoja on parhaansa mukaan koittanut tutustuttaa uusia diagnooseja paikallisiin elinolosuhteisiin ja -tapoihin. Levottomat jalat ilmenevät hyvin monella eri tavalla. Luennolla jatkuva vispaaminen ja vatkaaminen, vapaa-ajalla jalat voivat löytyä lähes mistä tahansa päin Turkua tahansa, sillä paikallaan olohan ei ole vaihtoehto.

Sini "Ruttosyöpä" Huuskonen Ruttosyöpä saa alkunsa yleensä yhdestä ainoasta toiminnaltaan häiriintyneestä solusta. Ruttosyövällä on erilaisia piirteitä; 1) Solu ei tottele ulkoisia tai sisäisiä opiskelua ohjaavia signaaleja. 2) Solu ei valmistu eikä erikoistu. 3) Solun geneettinen koostumus voi olla poikkeava. 4) Solu kykenee karkaamaan anniskelualueesta toiseen anniskelualueeseen luoden etäpesäkkeitä. 5) Solu onnistuu välttämään apoptoosin, eli sammumisen ja krapulan. 6) Ruttosyöpä tarttuu helposti henkisenä vitutuksena saastuneesta yksilöstä terveeseen yksilöön.

24


Biokemian pilttikronikat Sami "Uniapnea" Nuutinen Tämä Klaukkalasta lähtöisin oleva sairaus on levinnyt 22 vuodessa ympäri maailmaa ja onnistunut löytämään tiensä myös universumin syrjäisimpään kolkkaan, Turun yliopistoon. Sami löydettyään sopivia uhreja kiinnittyy heihin ja Samista on vaikea päästä eroon huomaamattomuutensa vuoksi. Sami aiheuttaa uhreilleen hengityskatkoksia heidän nukkuessaan, mikä aiheuttaa mm. voimakasta väsymystä, nukahtelutaipumusta, päänsärkyä ja muistivaikeuksia. Turun yliopiston opiskelijoiden potema "krapula" onkin merkki vain piilevästä Samista. Ja niin kauan kuin opiskelijat nukahtelevat luennoilla, unohtelevat tenttivastauksia ja repuuttavat tenttejä... Sami pysyy keskuudessamme.

Anna-Maria "Kesäflunssa" Kanerva Lemusta lähtöisin oleva, ja kyseistä kylää 18 vuotta piinannut flunssavirus. Vuosi sitten havaittu levittäytyneen myös Turun alueelle. Muodostunut ongelmaksi Arcanumilla, jossa se oli vuoden kemistien kiusana ja nyt hypännyt biokemistien riesaksi. Kesäflunssa on aamuisin ja talvisin varsin eloton, sillä se viihtyy parhaiten lämpimissä tiloissa ja valoisissa paikoissa. Luentosaleissa tartunnan saa helpoiten takakulmasta. Tartunta ei ole tappava, mutta aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä, levottomuutta, ärtyisyyttä, väsymystä, liman eritystä ja muutenkin pilaa kesäsi. 25


Biokemian pilttikronikat Elina ”Piiskamato” Rajaniemi Paksusuolessa elävä loinen, joka on vasta 19 vuotta sitten tunnistettu älylliseksi eläimeksi. Varokaa, sillä tämä paimiolainen liero metsästää itselleen isäntää tai emäntää piiskattavaksi. Hankkiutui yliopistolle valloittaakseen uusia kaupunkeja saastuttaen ihmisten ruokia ja juomia. Monen vuoden kassatäteys ruokakaupassa on jo saanut Paimion ahdinkoon, nyt on Turgusseen vuoro! Joko mahaan koskee? Tätä loista et tule löytämään ellet oikein kaiva pebaasi. Suositeltavaa tappaa ennen kuin saastut...

Tutkijat ovat bonganneet Vihdin Oravalan takametsästä uudenlaisen sairauden, jolla on todettu yhtenäisyyksiä narkolepsian kanssa. Uusi narkolepsian sukulainen on nimetty Ville Jokiseksi. Taudin kuvaan kuuluu vaikeuksia ilmestyä aamuluennoille, satunnaista pilkkimistä tentteihin luettaessa sekä vaikeuksia päästä pois tietokoneen äärestä ennen aamu kolmea. Tautia sairastava voi vaikuttaa äreältä ja vaikka sairastunut saattaa viihtyä omissa oloissaan, ei ole todistettu että heistä olisi haittaa muille ihmisille. Tautia ei ole todettu tarttuvaksi vaikka iso osa väestöstä on raportoinut samanlaisia oireita. Asiantuntijat vakuuttavat että syytä paniikiin ei olzzzzz...

26


Biokemian pilttikronikat

Heidi "Hinkuyskä" Hannula

Tämä helposti leviävä tauti on jo 19 vuoden ajan kiduttanut tartunnan saaneiden vatsalihaksia ja kanssaolijoiden korvia. Ylivieskalaisesta pienestä kodista alkunsa saanutta hinkuyskää ei saatu pidettyä hallinnassa, vaan nyt se on levittäytynyt jo Turkuun eikä anna kenenkään kuunnella luennoilla rauhassa. Tarkistakaa, että rokotuksenne ovat ajan tasalla!

Nora ADHD Logrén Nopeasti etenevä ADHDeeeeEEeeeE lähtee Helsingistä, ei vaan siis Oulusta. 19 vuotta se on suunnannut kohti Turkua. OOooo mitä värejä! ADHD pystyy piirtämään ja ehkä opiskelemaankin monta minuuttia ennen kuin RUOKAAAA sen mielenkiinto häviää! Topias ”maanis-depressiivisyys” Kurikka Tämä 19-vuotias Espoosta kotoisin oleva tauti on tunnettu vahvoista mielialan vaihteluistaan. Topiaksen maniajaksolle on tavanomaista olla innostunut, iloinen ja liikunnasta nauttiva ihminen. Varsinkin uinti on ollut lähellä hänen sydäntään. Kuitenkin tämän taudin toinen puoli paljastuu masennusjaksojen aikana, useimmiten joitakin juhlia seuraavana päivänä. Tällöin Topias on kireä ja ärtyy helposti ja keskustelu on vaikeaa. Kuitenkin tämä depressiivinen kausi on nopeasti ohi ja Topias palaa normaaliin tilaansa. 27


Biokemian pilttikronikat

Tuutori ja kahdeksan jättiä

Olipa kerran kaukaisessa yliopistossa, lähellä Ruotsin viheliäistä kuningaskuntaa, tuutori vailla pilttejään. Eräänä myrskyisenä päivänä lähti kyseinen tuutori etsimään pilttejään Alkemistien muinaisesta opinahjosta, Arcanumin syövereistä. Suunnistettuaan päättäväisesti läpi liuotinhuurujen tiesi tuutori olevansa lähellä. Yht’äkkiä vaatenaulakoiden varjoista astui esiin kahdeksan kauhistuttavaa jättiä. ’’HUI!’’ älähti tuutori, ’’Keitä te hiipparit oikein olette?’’

Minä olen Toimelias. Saavuin tänne pikkukylästä, metsien ja peltojen keskeltä, suuresta perheestä. Olen taiteilijasielu ja tunnustaudun nykyajan martaksi. Minulta luonnistuu niin sukkien kudonta kuin pippareittenkin jakaminen. Omistan myös liian ison kokoelman kaukaisten valtakuntien sarjakuvia. Il o na Minä olen Viisas. Purjehdin opinahjoon Kokemäenjoen yläjuoksulta jakamaan biologian iloja. Toimin rauhallisesti, mutta ajatuksenjuoksuni perässä ei silti moni pysy. Ennen tänne saapumista seilasin kaikilla maailman merillä ja tutustuin kaukaisten maiden asukkeihin.

28

S a nt e r i


Biokemian pilttikronikat Minä olen Innokas. Kirmailin metsän siimeksessä ja lopulta löysin itseni biokemialta. En ole turhaan tunnettu Elovena-tyttönä, mutta älä anna hiusteni hohdon tai pirteyteni hämätä, sillä osaan myös kiukustua. Ei myöskään kannata pelästyä, jos kesken illanvieton venytän jalkani pään yli. Täysin normaalia.

Ma r i Minä olen Mallikas. Tulin maamme hämäristä pusikoista entisestä tietotekniikan kehdosta. Olen taistellut valtakuntamme kunniasta koripallon armottomilla tantereilla, vaikka olenkin porukan junnu. Aikomuksenani on tehdä maanpetos ja karata lääkikseen. Olen Lystikkään pieni oppipoika sanataiteen jalossa taidossa.

J o o na Minä olen Unelias. Tallustelin tänne rannalta vihreän meren. Minut tunnistaa piposta, josta en luovu peseytyessäkään. Jos en löydy tanssilattialta, olen luultavasti seuraamassa taikapeilin tarinoita (Netflix). Luennot vietän mieluiten nukkumatin seurassa ja innostumaan minut saa vain beerpong tai laserpyssyt.

H e l mi i na

29


Biokemian pilttikronikat

Minä olen Ironikas. Olin aikaisemmin hovin keittiömestarina, mutta lopetin kun en kestänyt Hänen Korkeutensa ainaista nipotusta kulinaarisista luomuksistani. Saatan vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, mutta taikajuoman alaisena todellinen hellä luontoni pääsee esiin. Pyrin aina pitämään kyynisyyden ja ironisuuden minimissään. Sar i

Minä olen Veitikas. Elämän tarkoitukseni on olla ikuisesti piltti ja viimeksi soluttauduinkin Keski-Maan (semi)viisaiden akatemiaan. Minut tunnetaan niin ”hieman” humaltuneitten prinsessojen pelastajana kuin yhtenä heistä. Vietän aikaani usein Arcanumin toisessa kerroksessa valkotakkisten joukossa EtaxAapullo taskussa. Tiedän hyvän viinin kun sellaisen näen (maistan) ja suuren suurella elämänkokemuksellani voin sanoa, että kun joku ei natsaa niin aina voi skipidiskip.

30

Leo


Biokemian pilttikronikat Minä olen Lystikäs. Jolkottelin Kontulan pahamaineisesta kaupunkitasavallasta hiomaan korttitaitojani. Olen kävelevä meemi ja haaveenani on saavuttaa paikka loisteliaimpien puujalkavitsien aatelistossa. Kykenen kommunikoimaan muinaisilla kielillä Toimeliaan ja Mallikkaan kanssa. Opiskelijastatukseni on kyseenalainen (ootko jo tilannu sen opiskelijakortin?). Olen sairaan nopee ja värikäs, suustani. Ar t t u Tuutori ei enää pelännyt ja tiesi löytäneensä etsimänsä. Matkan varrella tuutorille myönnettiin myös monta osuvaa(?) arvo(?)nimeä (Shotti-Soffe, Sheikki-Soffe). Ja niin he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

31


Kuvia johda n

32

toviikolta


33


Kemian pilttikronikat

Heidin Puolen hehtaarin metsän asukit

Hahmot:

Tuutori: Heidi "Möhköfantti" Koponen Piltit:

Nilla "Puh" Kukkonen, 20 vuotta, Turku "Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin!" 34

Laura "Ruu" Saario, 19 vuotta, Turku "I'd rather have a life full of 'oh wells' than 'what ifs' "


Kemian pilttikronikat

Henrika "Nasu" Aaltonen, 18 vuotta, Turku "When life gives you lemons, ask for tequila&salt"

Ilkka "Pöllö" Vuorio, 20 vuotta, Turku "Hommat on hommelei"

Iina "Kani" Säkkinen, 20 vuotta, Kajaani Eetu "Risto Reipas" Juhola, 19 vuotta, Eurajoki "Parempi olla hiljaa ja antaa muiden pitää tyhmänä kuin avata suunsa ja todistaa se"

35


Kemian pilttikronikat

Liisa "Myyrä" Nieminen, 19 vuotta, Tampere "Kärsivällisyys, ahkeruus sekä positiivinen ja avoin asenne auttavat elämässä eteenpäin"

Otto "Ihaa" Ahola, 18 vuotta, Piikkiö "Kun meno käy kovaksi, kovat panee menoksi!"

Henniina "Kengu" Hentula, 18 vuotta, Raisio Tommi "Tiikeri" Wallenius, 20 vuotta, Raisio "Tukka takana, elämä edessä" "Ole oma itsesi" 36


Kemian pilttikronikat

Olipa kerran pH-metsässä Nalle Puh. Eräänä kauniina iltana syötyään vatsansa täyteen herkkuja, päätti Puh lähteä tallustelemaan ulkosalle. Tovin tallattuaan tapasi hän metsässä ystävänsä Nasun. Ystävykset jatkoivat yhdessä matkaa ja päättivätkin kipaista Nightclub Honeylyniin, tuttavallisemmin Lyniin, yksille. Perille päästyään Puh ja Nasu huomasivat Ihaan hortoilemassa eksyneen näköisenä baarin ulkopuolella. Kävi ilmi, että Ihaa oli tullut jo aikaisemmin maistamaan, miltä hunaja tänään maistuu, ja saanut jo leimankin tassuunsa. Honeylynin ulkopuolelle oli ehtinyt jo muodostua pitkä jono, joten Puh ja Nasu suuntasivat sen hännille. Myös Ihaa liittyi seuraan, vaikka hänellä leima jo olikin. Hän oli vain unohtanut jo kerran päässeensä sisälle. Jonon häntäpäässä he tapasivat Pöllön, joka kuuliaisesti jonotti ketään vahingossakaan ohittamatta. ”Kyllä kaikki pääsevät varmasti sisään, eihän se hunaja kesken lopu”, Pöllö virkkoi. Ajan kuluksi Puh kuitenkin kaivoi taskustaan pienen taskuhunajapurkin, otti siitä kulauksen ja tarjosi maistiaisen myös muulle seurueelle. Yhtäkkiä he huomasivat, kuinka Tiikeri ja Ruu röyhkeästi pomppivat suoraan sisälle Lyniin täysin jonosta piittaamatta. Pöllö huokaisi syvään ja Nasu tyytyi pyörittelemään silmiään. Kun Puh, Nasu, Ihaa ja Pöllökin pääsivät viimein sisälle Lyniin, törmäsivät he narikan edessä Möhköfanttiin, joka oli lyöttäytynyt Tiikerin ja Ruun seuraan. ”Tulen suoraan treeneistä, ja aion tänäänkin pysyä hunajattomana", innokkaana urheilijana tunnettu Möhköfantti hehkutti. Hän ei siis tälläkään kertaa nauttisi hunajaa, vaikka olikin jo vuoden muita kokeneempi pH-metsän tallustelija. Narikasta Puh, Ihaa, Pöllö ja Tiikeri suuntasivat suoraan baaritiskille, kun taas Nasu ja Ruu jäivät tapansa mukaan

37


Kemian pilttikronikat

asettelemaan kampeitaan siten, että edes toinen säästäisi 2€:n narikkamaksun. Ennen kuin he olivat edes ehtineet tilata jo vakiojuomaksi muodostuneita hunajashotteja, ponnahti Myyrä tiskin takaa huudahtaen: ”Ny nääs hunajaa perkele!” Myyrä oli saapunut Lyniin yhdessä Ihaan kanssa, ja näin ollen ehtinyt jo hyvän aikaa nauttia makoisista hunajashoteista. Baaritiskiltä koko konkkaronkka siirtyi tanssilattialle, mistä he bongasivat Risto ”reivaaja” Reippaan reippaissa hunajoissa esittelemässä muuvejaan. Kaikki liittyivät Riston seuraan ja alkoivat tanssia kuin viimeistä päivää. Jokaisen yllätykseksi myös Kengu ilmestyi hetken päästä tanssilattialle reivaamaan. Tanssimiseen kyllästyttyään Tiikeri lähti pomppimaan pois tanssilattialta vain palatakseen hetken päästä kailottamaan, että oli käynyt ilmoittamassa koko porukan karaokeen. Ja eipä aikaakaan kun ilmassa raikui innokas laulu seinissä resonoiden. "Hunajata, hunajata, hunajata mulle. Hunajata, hunajata, hunajata sulle..." Lukuisten suosionosoitusten vastaanottamisen jälkeen Kengu ehdotti jo hieman örveltäville Ihaalle ja Tiikerille vesikierrosta. Örveltäjistä huolimatta railakas ilta jatkui hunajaisissa merkeissä aamuun asti... Aamulla Puh, Nasu, Ihaa, Pöllö, Tiikeri, Ruu, Myyrä, Risto Reipas ja Kengu valuivat pH-toimiston sohvilta luennolle. Luentosalissa istui Kani eturivissä tarkkana kuin porkkana. Kaikki ihmettelivät, missä Kani oli ollut edeltävänä iltana. ”Hoivasin porkkanaa, ja väitän iltani olleen huomattavasti mukavampi kuin teidän!” Ja niin Kani jatkoi valppaana luennon seuraamista, kun muut kärsivät kaameasta pöhötyksestä. Kesken luennon Ihaa havahtui huomatessaan, että hän oli taas kadottanut häntänsä ja totesi: ”Olo on jo muutenkin kuin talonsa alle jääneellä!” Tarinan opetus? Ei hunajaa mahan täydeltä...

38


Kemian pilttikronikat

Lassin Disneyprinsessat

Sanni "Santsa" Tähtinen, 20

Kaukaisilta mailta, EteläPohjanmaan havumetsien syövereistä, vaelsi tänä syksynä YO-Kylään muuan Sannihontas. Aikansa tuo vaahteraista viulua soitteleva luonnonlapsi käyttää uusista seikkailuista tuntemattomilla mailla haaveiluun ja lenkkipolkujen tallailuun. Jo vuodesta 1994 asti omia teitään kulkenut optimisti rakastaa luonnon tarjoamia herkkuja, erityisesti viinirypäleitä nestemäisessä olomuodossa, hyvässä seurassa nautittuna. Lotta “Kidagakash Nedakh” Wallinmaa Myyttisestä Helsingin kadonneesta kaupungista saapuu tämän muinaiskulttuurin valtaistuimen perijätär, Lotta “Kida” Wallinmaa. Suuri tulva ajoi hänet Turun suuntaan melko lailla heti omien lakkiaisriittien jälkeen, ja nyt tulokas on asettunut aloilleen turvallisesti vähintään sadan kilometrin päähän jokaisesta verisukulaisestaan. Entisenä etelän asukkina Lotta viihtyy parhaiten nyhjäten lämpimissä nurkkauksissa tai vaihtoehtoisesti opiskelijaruokaloissa - tästä (ja vain tästä) syystä naista ei aina kylmistä luentosaleista löydä, varsinkaan aamuisin. Kulttuurilleen uskollisena Lotta harjoittaa monumentteihin kiipeilyä, puskissa istumista ilman näkyvää syytä, läpipaskojen ideoiden kehittelyä, äänekästä verbaaliakrobatiaa sekä sanojen “blandis” ja “spora” liikakäyttöä. Soturiprinsessan muita mielenkiinnonkohteita ovat mm. videopeliväkivallan harjoittaminen, teräaseet, luova väkräys ja vanhat kirjat.

39


Kemian pilttikronikat Inka ”Lumikki” Sakki Tämä 19-vuotias neiti on karussa Kouvolan vanhoja tätejä, jotka jakelevat ilmaiseksi omituisia omenoita. Hän pitää luonnollisesti leipomisesta ja eläimistä, joskus jopa pysähtyy yöllisillä matkoillaan ihmettelemään jäniksiä ja muita metsän eläimiä. Hänet tunnistaa helposti pitkistä tummista hiuksista ja kalpeasta naamasta. Hän saattaa välillä eksyä omiin ajatuksiinsa ja uneksia muiden seurassa. Mutta ei tämä neito aivan hyödytön lasiarkussa koisija ole, vaan harrastaa vapaaajallaan monenlaista urheilua. Urheilun lisäksi hän nauttii myös piirtämisestä ja lukemisesta, kuten jokaisen itseään kunnioittavan pikku prinsessan kuuluukin.

Julia ”Mulan” Rönnholm Mulan on saapunut taistelemaan sekä hunneja että opintopisteitä vastaan Naantalin suurdynastiasta. Sisaruksia hänellä on lähes Kiinan väkiluvun verran. Jos Mulania ei näy yhteisissä riennoissa, hän on todennäköisimmin hiomassa osaamistaan taistelulajeissa kuten joukkuevoimistelussa. Hänen toinen erikoisalansa, ylenpalttinen päteminen, on poikinut jopa kutsun keisarin neuvonantajaksi.

40


Kemian pilttikronikat Petteri "Prinsessa Ruusunen" Kelavuori, Kaarina, 19 Muuan aasi saa Ruususen houkuteltua koskemaan miestä terävämpään. Tästä huumautuneena hän vaipuu 100:n vuoden uneen. Prinsessa ei kuitenkaan ehdi nukkua sataa vuotta, sillä aamun postit ovat jakamatta. Silti joskus harvoin aamun luennot jäävät väliin unen aikana kehittyneen piikkipensaan takia. Tämän prinsessan pelajastaja ei olekaan prinssi, vaan moneen otteeseen täytetty Novelle -pullo. Ruususen löytää myös Disney on ice -esityksistä, mutta muista poiketen hän käyttää mailaa, sillä ilman sitä hän ei pysy pystyssä. Maria ”Tuhkimo” Hokkanen Tämä nainen on vähän vaatimattomampi prinsessa. Hän ei vietä kaikkia päiviään kuninkaan hovissa juhlimassa, vaan pikemminkin kotona arkisten asioiden parissa. Muun muassa ruuanlaitto ja siivoaminen ovat hänen mielestään hyvää ajanvietettä. Ulkonäöllisiä tuntomerkkejä ovat vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän ei kulje joka päivä juhlamekossa, vaan viihtyy paremmin rennommissa vaatteissa. Hänessä on eräs huono puoli, joka on monet kerrat aiheuttanut ongelmia: auttamaton tavaroiden hukkaaminen. Joka päivä hän joutuu etsimään joko puhelintaan tai avaimiaan – tai molempia. Usein ne tosin löytyvät juuri sieltä missä niiden pitääkin olla. Joskus kuitenkin hukkaantuvat vähän isommatkin asiat, esimerkiksi kengät baari-iltojen jälkeen... 41


Kemian pilttikronikat Kymmenen uutisista, hyvää iltaa. Minä olen Marianna Manninen, hehkeä tuutori-ankkurinne. Aloitetaan tämä uutislähetys kotimaan uutisilla ja eräällä merkkitapauksella.

Otto Lehtinen pääsi tänä syksynä aloittamaan kemian opinnot tiettävästi ensimmäisenä lietolaisena. Hänen opintonsa ovat alkaneet erinomaisesti ja opintopisteitä on kertynyt jo huomattavia määriä. Näillä opintopisteillään tämä tuleva kemian nobelisti tulee pitämään Kelan tyytyväisenä ja rauhan kotimaassa (tai ainakin Liedossa).

Jatketaan tästä ulkomaiden uutisilla. Jyri Luoma, mitä kuuluu ulkomaille? – On käynyt ilmi, että ulkomailta on vaikea päästä luennoille ja olenkin nukkunut useimpien tapahtumien ohi. Ulkomailla on myös vaarallista olla, koska siellä pääsevät henkilöllisyyspaperitkin hukkumaan, millä on ollut katastrofaalisia seurauksia nesteyttämisen kannalta. – Entä mikä on tilanne nyt? – Paperit ovat kunnossa, mutta talous on täällä laskussa. 42


Kemian pilttikronikat Näistä tunnelmista onkin hyvä siirtyä Samuli Kortelaisen kokoamiin talousvinkkeihin. – Totta puhuen en ole mikään talousekspertti, vaan sydämeltäni enemmän kemisti. Kemistinä voin jakaa kanssanne sellaisen neuvon, että kalliisti maksettua ruokaa ei tarvitse heittää heti päiväyksenkään jälkeen roskiin. Kananmunat ovat aivan hyviä kunnes ne alkavat piipittää.

Kiitokset Samulille näistä vinkeistä. Otetaan tähän väliin viihdeuutisia. Milla Toivonen raportoi kauhistuneena Nightclub Marilynistä, jossa tanssitangot poistettiin viime kesänä. Milla, mikä siellä nyt on tilanne? –Minua kohtasi täällä hirvittävä näky, jossa tanssilattian korokkeet ammottivat tyhjyyttään. Mutta..hetkinen… Juuri saamani tiedon mukaan kyseessä eivät olleetkaan itselleni rakkaat balettitangot, vaan aivan väärin katon ja lattian väliin pystyyn asennetut tanssitangot. Eihän niissä olisi voinut tehdä arabesqueita!

Annetaan Millan toipua järkytyksestä ja siirrytään lifestyle-osioon seuraamaan Anniina Simolan remonttiprojektia. Anniina, mikä on remontin tavoite? – Tavoitteena on mukava lukaali, josta käsin on ilo suorittaa kemian opintoja. – Miten aiot sen toteuttaa ja millä aikataululla? – Seinät tulevat olemaan sävy sävyyn uuden puhtoisen labratakkini kanssa, joten näiden seinien suojissa on hyvä keskittyä. Projektin olisi tarkoitus valmistua ennen opintojen päättymistä.

43


Kemian pilttikronikat Päästetään Anniina takaisin remontin pariin ja otetaan yhteys kirjeenvaihtajaamme Vilma Kuvajaan, joka raportoi från Pargas. Vilma, miten sujui eilinen kaupunginvaltuuston kokous? –Jå jå, kuulen kyllä. Här i Axo har vi bullar, bakelser och wienerbröder och dom är jättekivoja. Palvelun taso oli jätte bra, men se on laskenut när jag slutade arbeta där. Men Pargas är den bästa, ainakin kesällä.

Aivan… Kiitos Vilma näkemyksistäsi. Siirrytään sitten kulttuuriuutisiin. Turun yliopisto sai tänä syksynä uuden musikaalisen kemistilupauksen. Juho Tuure on monien soitinten mies ja soittaa mestarillisesti muun muassa pianoa, kitaraa ja ukulelea omaksi ilokseen sekä privaatisti kansainväliselle yleisölle. Keikkapyynnöt voi lähettää suoraan asianomaiselle itselleen.

Sitten urheilu-uutisiin. Pesäpalloa pelaava Anni Harjunen on onnistunut yhdistämään kemian ja fysiikan opiskelun hyödyt urheilun kanssa: " Heitot ja lyönnit suuntautuvat nykyään paljon tarkemmin nyt kun olen alkanut laskemaan ilmanpaineen ja lämpötilan vaikutuksia pallon liikerataan!”

44


Kemian pilttikronikat

Seuraavaksi meteorologimme Laura Forsman esittelee viikon sään. – Ai mää vai? Alkuviikko näyttää aurinkoiselta, mutta keskiviikkoillaksi on luvassa kosteaa. Torstain vastaisena yönä sää muuttuu synkäksi ja sumuiseksi, mutta aamu valkenee turhankin kirkkaana. Viikonlopun tilanne on vielä epävarma.

Lähetyksen lopuksi Meeri Hakala kertoo loppukevennyksenä kotipaikkansa innoittaman vitsin. – Koira, hevonen ja lehmä kiistelivät siitä, kuka oli tärkein sodassa. Koira ilmoitti olevansa tärkein, sillä se vei viestejä rintamalle. Hevonen totesi olleensa paljon tärkeämpi vetäessään kalustoa rintamalle. Lehmä naurahti ja totesi: ”Totta kai minä olin tärkein, minä ammuin!”

45


Kemian pilttikronikat

Millan hedelmäkori

Tuutorimme Milla on töissä tullin laboratoriossa ja vastaa laadunvalvonnasta sekä hedelmien kypsyttämisestä etyleenikylvyllä. Hänellä on kuitenkin tapana ottaa viekkaudella ja ylivoimaisella laadunvalvojan silmällä kuormasta parhaimmat hedelmät päältä. Alla ovat tullin sisäisen tutkinnan listaamat Millan Herran vuonna 2014 anastamat hedelmät, jotka nyt sijaitsevat Millan hellässä huomassa.

46


Kemian pilttikronikat

§1 Mango Mangoa ei tule säilyttää kylmässä, sillä se pilaantuu. Kylmällä on myös vastaavanlainen vaikutus Linneaan. §2 Viikuna Elina ja viikunat viihtyvät Espanjan aurinkorannoilla. Lisäksi molemmat ovat oman alansa yleisneroja, sillä esimerkiksi viikuna sopii muun muassa suolaisten ja makeiden ruokien kanssa erinomaisesti. §3 Banaani Banaanin stereotyyppisiä ominaisuuksia ovat merkittävä pituus verrattuna muihin hedelmiin sekä vaaleus, jotka ovat myös Veeran huomattavia ominaisuuksia. §4 Kesäkurpitsa

Sekä kesäkurpitsa että Susanna ovat molemmat kesänlapsia, eivätkä siten siedä kylmyyttä. Virallinen säilytys lämpötila on yli yhdeksässä asteessa celsiusta. Heidät voi molemmat tavata grillin ääreltä. §5 Satsuma Satsuma on kotoisin Kiinasta, mutta Satu ei. Täten heitä eivät suinkaan yhdistä maantieteelliset seikat, vaan pieni koko ja kirpeys. §6 Tomaatti Tomaatin poskien väri yltää usein Tonin kasvojen punaisuuden tasolle, mutta muuta yhteistä heillä ei olekaan. §7 Kiivi Kiivin pinta on pääsääntöisesti karvainen ja suhteellisen karkea. Myös Oskarin pinnat koostuvat karvojen peittämistä ja paikoitellen rosoisista alueista. Molemmat saattavat olla hyvin allergisoivia. 47


Kemian pilttikronikat §8 Ananas Saulin kuontalo on melko samanlainen ananaksen latvaruusukkeen kanssa; ne ovat aina pystyssä. Lisäksi molempien kovan kuoren sisällä on pehmeä ja vitamiinipitoinen sisältö, joka takaa ylivoimaisen suorituskyvyn. §9 Maapähkinä Aapon useat harrastukset - muun muassa pokeri ja jonglööraus - ovat monesti hyvin kyseenalaistettuja, kuten maapähkinöiden taksonomia. Lisäksi harrastusten määrä vastaa maapähkinäpussin sisältöä. §10 Tyrni Tyrni kasvaa yksinäisillä Turun saariston luodoilla. Samoissa olosuhteissa saatat myös Nikon tavata. Molemmat ovat paikoitellen happamia ja piikikkäitä. Siten sekä tyrnin että Nikon seurassa viihtyvät paremmin punkit kuin ihmiset. Oikein tarjoiltuna molemmat toimivat kuitenkin siinä missä muutkin marjat.

48


Kemian pilttikronikat

Retirement home

*Nämä kronikat ovat nyt vanhusystävällisessä fonttikoossa! Terveisin ikinuori päätoimittajanne*

Sami “Seniili” Vuori Ennen vanhaan, kun pää ja selkä vielä toimivat, tapasin valokuvata ja korjailla automopiileja. En tahtoisi valittaa, mutta nykyään kaikki on huonommin. Ei ollut näitä ison kaapunnin onkelmia Toijalassa, ja rahaakin oli. Niin ja ennen lumikin oli valkoisempaa ja taivaskin oli sinisempi!

49


Kemian pilttikronikat Riikka “Reumatismi” Hiltunen Kun mina olin nuori ja nivelet vielä taipuivat, niin jaksoin juoksennella ympäri metsiä. Sormet olivat vielä näppärät soittelemaan pianoa ja poikkihuilua. Selkäkin antoi periksi heitellä kupperskeikkoja neljän lapseni kanssa.

Essi “Estrogeeni” Nuutinen Kun mina olin nuori ja vielä nätti, energiaa löytyi vaikka ja mihin – erityisesti etäopiskeluun ja lavatanssehein. Rääväsuuksikin minua on kehuttu, mutta kyllä se muutaman hömpsyn jälkeen laulu raikaa.

Esa-Pekka “Eturauhasvaiva” Mattila Minun nuoruudessani kaikki oli paremmin. Ei ollut stereomusiikkia pilaamassa nuorisoa, laboratoriossa sai tupakoida ja pipetointi tehtiin suun avulla.

50


Kemian pilttikronikat

Arttu “Altzheimer” Heikkilä

Kun minä olin nuori, vartuin Suomen suurimman kaljatölkin lähimaastoissa. Vaahtosammuttimen kokoisena jopa kusta lurautin Kheopsin JA Kukulcanin pyramidien juurille. True story. Opiskelin myös paholaisen salatiedeyhdistelmää; talousoikeutta. Nyt vanhoilla päivillä pimputtelen pianoa ja joskus kummallisen mielenhäiriön seurauksena lähden ulos juoksemaan. Olen kiinnostunut historiasta, stand upista, lätkästä, musiikista, ufoista, mysteereistä ja eläimistä! Puistokemistin hommia teen hyvin satunnaisesti. Tapio “Tementtia” Viita-aho Nuorena, kun tunsin vielä tuulen täällä ylhäällä, sekä muistin miten dementia kirjoitettiin, jaksoin käydä vekasissa tanhuissa häviämässä opintotukeni uhkapeleissä. Tanssiakin jaksoin. Puhuin saksaa, mutten sanaakaan ruotsia. Elämä oli ihanaa kun vaimokin vielä hyväksyi haisevana parvekkeelle nukkumaan.

Sami “Sydän- ja verisuonitauti” Pasanen Kun olin nuori, soitin rumpuja ja rakastin elämää. Parhaat yöni vietin sammuneena vessan lattialle. Nykyään vain korvissa tinnittää ja olkapäitä särkee. Tulisipa vielä ajat jolloin kapula pysyi kädessä. 51


Kemian pilttikronikat

Villen viinakaappi Ville ”Viinakaappi” Eskonen

Sijainti: Uudenmaankatu, Turku Valmistusvuosi: 1991 Mitat: • pituus: 8,6cm • leveys: 2,7cm • syvyys: riittävä Lisätietoa: • valmistettu pehmeimmästä suomalaisesta puusta • kokenut kovia (ja puolikovia) • kestää enintään 11,8 sekunnin yhtämittaisen kulutuksen • avoinna kaikille ja kaiken aikaa Käyttöohjeita: • Takaluukku vaatii viikoittaisen voitelun. • Kaappi menettää ajan mittaan muotonsa. Palauttaaksesi alkuperäisen muodon, rapsuta sen alaosaa.

Suvi ”Salmari” Koivusalo • Valmistusvuosi: 1995 • Valmistuspaikka: Rauma • Vaikutukset: Aiheuttaa voimakasta tarvetta halailuun. Myöskään asioiden unohtaminen ja muistin menetys eivät ole tavatonta. • Nautitaan jääkylmänä tuopista

52


Kemian pilttikronikat Lotta ”Leijona” Kevo • Tislattu: 1994 • Valmistuspaikka: Turku • Vaikutukset: Häpeän tunteet alkavat vähitellen unohtua, samoin tavarat. Sisäinen satakieli ottaa vallan. • Nautitaan vaivihkaa suoraan pullosta

Roope ”Rommitonkola” Kesäläinen • Valmistettu: 1995 • Valmistuspaikka: Turku • Vaikutukset: Hyvää mieltä löytyy ilman rommiakin. Tästä johtuen muistikatkokset ovat vähäisiä ja luennoille selviää yleensä seuraavanakin päivänä. • Nautitaan suoraan joulupukin reestä

Janita ”Jaloviina” Louhelainen • Vuosikerta: 1993 • Valmistuspaikka: Espoo • Vaikutukset: ”♫♪Kolmen tähden viinapullon juotuaan” spagaatit sujuvat ja pää saattaa olla alaspäin. Etkojen ja bileiden välissä tulee annettua hyvät kyydit, mutta seuraavana aamuna onnistuu töihin lähtö pirteänä. ”Juodaan viiiiinaa, tullaan viisaammiksi näin..! ♪ ” • Nautitaan pullosta pillillä ♫

53


Kemian pilttikronikat Kadir ” Koppa kaljaa” Demir • Pantu alulle: 1994 • Valmistuspaikka: Uusikaupunki • Vaikutukset: (Pää)koppa tyhjenee nopeasti ja tulee tarve kiusata muita pitkällä mustalla lelulla. Tavaroistakaan ei ole huolta koska ne löytyvät seuraavana aamuna (aivojen lisäksi) narikasta. • Nautitaan tunnin sisällä

Laura ”Lonkero” Vainio • Valmistusvuosi: 1995 • Valmistuspaikka: Hyvinkää • Vaikutukset: Muutaman lonkeron jälkeen on joulu joka päivä, joten jouluntoivotukset syyskuussa eivät ole tavattomia. Olo on erittäin hilpeä ja ilta sujuu omassa onnenkuplassa. • Nautitaan lämpimänä auringosta

Susanne ”Siideri” Icking • Pantu alulle: 1993 • Valmistuspaikka: Rauma • Vaikutukset: Aiheuttaa iloisuutta ja hymyn yltymistä yön pikkutunneille asti. Muiden kaatuillessa vieressä alkaa huoli kasvaa ja mahdollisuuksien mukaan tulee autettua heitä. • Nautitaan saunalla tai ilman

54


Kemian pilttikronikat

Alina ”Absintti” Sillanpää • Tislattu: 1995 • Valmistuspaikka: Vammala • Vaikutukset: Muutaman drinkin jälkeen alkaa tanssijalka vipattaa ja tanssiliikkeet sujuvat Jorma Uotisen tyyliin – ainakin omasta mielestä. Usein muutkin tulee raahattua estradille nauttimaan tanssin pyörteistä. • Nautitaan ennen kuin ehtii läikkyä

Liisa ”Likööri” Rinne • Valmistusvuosi: 1995 • Valmistuspaikka: Somero • Vaikutukset: Sanat pulpahtelevat suusta sen kummempia ajattelematta. Aiheuttaa lievää kaksimielisyyttä ja aiheetonta alastomuutta. Koko seurueen viihtyvyys ja hilpeys on taattu. • Nautitaan märkänä pullosta

55


Työllistynkö minä ikinä?

Olen kiertänyt joitain vuosia luonnontieteellisiä kampuksia läpi ympäri Suomen. Vuodesta toiseen tuntuu, että yksi teema toistuu keskusteluissa muiden opiskelijoiden kanssa: Pelottaa, työllistynkö valmistuttuani. Oma tunteeni on, että tämä pelko ja epäilys työpaikan saannista on voimistunut viime vuosina. Voi olla, että kiinnitän aiheeseen nykyään enemmän huomiota, mutta taustalla on myös tutkittua tietoa. Yleinen käytävillä kuultu lausahdus on ”Sitten kun valmistun niin työttömäksihän minä jään”, tai ”en minä kuitenkaan töitä saa”. Tätä on lopulta surullista kuunnella. Kun keskustelua jatkaa aiheesta, tai kysyy syytä tälle, niin taustalla on se, että väitteen esittäjä tuntee vain vähän ihmisiä, ketkä ovat saaneet oman alan kesätöitä ja valmistuttuaan päässeet heti töihin. Sama toistuu joskus työelämäluentoja pitäessä: kun esittelen alan työllisyysluvut, yleisöstä joku viittaa, ja kyseenalaistaa alalta työllistymisen. Jos esitän tilastoja siitä, kuinka kauan työnsaanti kestää, ja kuinka hyvin joltain alalta on työllistytty, jos esitystä ei koeta omakohtaiseksi, se ei näytä luovan uskoa tulevaisuudelle. Miksi? On tutkittu fakta, että opiskelijoiden tulevaisuudenodotuksiin vaikuttaa opintojen aikaiset työllistymiskokemukset. Kysyttäessä opiskelijoilta asteikolla 1-10 tulevaisuudenodotuksia, opintojen alkuvaiheen opiskelijat suhtautuvat keskimääräistä positiivisemmin tulevaisuuteen, kuin loppuvaiheen opiskelijat. Siinä, missä 1. ja 2. vuoden opiskelijat vastaavat keskimäärin 8-9, opintojen loppuvaiheen opiskelijoiden keskiarvo vastauksille on lähempänä seitsemää. Taitekohta tapahtuu kandivaiheen jälkeen. Analysoitaessa syitä tälle laskevalle trendille, havaittiin, että jos opiskelija ei ole saanut oman alan kesätöitä opintojensa aikana, eikä tunne kavereita jotka ovat päässeet oman alan töihin, hänellä ei ole tarttumapintaa työllisyyteen, ja hänen odotuksensa työllistyä laskevat. Mikä huolestuttavaa, tämä saattaa aiheuttaa täysin äkkinäisen halun vaihtaa alaa kaikista muista muuttujista riippumatta. Vaikka opinnot olisivat edenneet mallikkaasti, laitoksen ilmapiiri olisi hyvä ja kavereita riittää, jos tulevaisuuden odotukset ovat alhaiset, opiskelijat alkavat miettiä alanvaihtoa tai viivytellä opinnoissaan. 56


Kuten varmaan ymmärrätte, tämä käsitys perustuu kuitenkin virhepäätelmään. Ihmisellä on luontainen taipumus yleistää omat kokemuksensa: jos minä ja yksi kaverini emme saaneet kesätöitä, ei saanut kukaan muukaan! Tai jos ei ajatella näin radikaalisti, niin ainakaan jos itse en nyt heti ensiyrittämällä saanut työpaikkaa, en saa jatkossakaan. Tämä on syy, miksi LAL:ssa teemme säännöllisesti työmarkkinatutkimuksia. Kysymme kaikilta vastavalmistuneilta ja jo pidempään töissä olleilta sekä opiskelijoilta työllistymistä, ja laadimme siitä tilastot. Meidän tilastojemme mukaan toivoa vielä on. Mediaanikesto työllistymiselle valmistumisen jälkeen on noin kolme kuukautta. Sen verran voitte odottaa joutuvanne käyttämään aikaa työnhakuun valmistumisen jälkeen. Opintojen aikainen kesätyön puute ei ole vaarantava tekijä työllistymiselle: selvitysten mukaan opintojen aikainen työ edistää työllistymistä, mutta myös töitä tekemättömät työllistyvät lopulta omalle alalle, kunhan jaksavat hakea töitä ahkerasti. Neuvoni, jonka annan aiheesta: Älkää luovuttako. Se, että joku puhuu pahaa työllistymisestä, tai suhtautuu työnsaantiin skeptisesti, ei tarkoita paljoa. Jos joku luennolla sanoo minulle, että minulla on kaveri, joka ei työllistynyt, vastaan tälle että tässä minulla on tilastot, jossa sadat valmistuneet ja opiskelijat toteavat työllistyneensä. Te olette luonnontieteilijöitä, uskokaa tilastoja, älkää vedotko anekdootteihin. Tieteellinen lähestymistapa toimii myös työelämäasioihin. Antti Väisänen, opiskelija-asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto

57


Loveboat 2014, eli “kaikki ei selvinneet” Jaakko Hakakari Seuraavat tarinat ovat otettu omasta muistista, valokuvista, äänitteistä ja whatsappviesteistä. Valehtelisin jos sanoisin, että kaikki on juuri niin miten meni, mut hei, jaksaisitpa ite muistaa kaiken mitä Jouluristeilyllä tapahtui. 20: 00 S atama Kompuroin ulos Miian autosta ihmismassan ympärille, satamassa odottaa satoja janoisia luonnontieteilijöitä (niitä hauskempia luonnontieteilijöitä). Terminaalin sisällä odottaa joukko Turun biokemistejä. Revin laukustani teleskooppisen kamerapidikkeen ja räpsäisen muutamat selfiet heidän kanssaan. Täytän kännykkäni ihmisten hyttinumeroilla ja sovin yksin hytissään olevan Aleksin kanssa, että hänen hytistään tulee se vakiobilehytti, jaan tämän ilosanoman monelle. Saatuani lipun suuntaan kohti turvatarkastusta. Tämä on se hetki, joka päättää tuletko pitämään hauskan risteilyn Ruotsiin asti. Laukussani istuu vesimeloni, jolle olen ahkerasti parin päivän aikana juottanut koskenkorvaa, litran karhua ja pullonpohjallisen vodkaa. Onneksi vartijat eivät tällä kertaa ole sadistisia hirviöitä ja pääsen läpi. Jään odottamaan ovia terminaalin sisälle. 20: 1 5 Terminaali/Laiva Ilma täyttyy opiskelijoiden ulvonnasta kun portit aukeavat. Tässä hetkessä ei voi olla sivistynyt, sillä jouluristeilyä olemme odottaneet koko vuoden. Survoudun kavereiden kanssa läpi portin kohti laivaa. Yritän näyttää järkevältä lähestyessäni Siljalinen valokuvausaukkoa, ei onnistunut. Onneksi olen selfievastaava, käsissäni on kaikki valta valita vain itseäni imartelevat kuvat. Olen valokuvaaja, malli ja kehittäjä! Hytissäni minua odottaa kolme kaunista nuorta naista.

58


20: 3 0 Jaakon Enkelit Välittömästi olen riuhtaissut repustani vajaan kossupullon ja kehotan hyttiläisiäni tyhjentämään sen. “Maistuisiko tytöille vähän lenkkiä?” kysyn viattomasti kaivaessani laukusta pussillisen makkaraa. Kun makkarat olivat syöty, valmistauduin lähtemään kohti Aleksin hyttiä. Pistin reppuuni melonin, bisset sekä matkakaiuttimeni. 20: 5 0 Aleksin Hytti Astun Allun hyttiin jossa odottavat Allu, Ville, Ossi ja Janne. Lukitsen kaiuttimeni pöytään kiinni fillarilukolla ja korkkaan vesimelonin. Ensimmäisessä lohkossa, jonka jaan hytissä olevien ihmisten kanssa, ei juurikaan ole mitään vesimelonin makua jäljellä. “Hyi saatana!” kommentoivat vierellä olevat. Vesa Meloonin huolestunut ilme sopi tilanteeseen hyvin vahvasti, ei hän sille voinut mitään ettei pojat tykänneet puhtaasta viinan mausta. Korkkaan oluen ja pistän musiikin soimaan. Käytävästä kuulutetaan, että Starlight Palatsissa on Jouluristeilyn aloitusseremonia. 21 : 40 S tarlight Palace Jatkan kompurointia suuntaamalla porukan kanssa katsomaan mitä kivaa seremoniassa tapahtuu. Ovella sain arpalipun. Istahdin ystävien seuraan eturiville, koska kuulemma tuttumme Kirsi vetää tanssikoreografian. Seremonian aloittaa parrakas jätkä joka arpoo voittajat. Urpo ei edes kertonut mitä voittajat saavat. Se heitti pari puista vitsiä, en muista mitä koska tanssijat tuli ulos. Siinä tais olla semmoset yhdeksän naista, jotka tanssivat niitä nykyhetken kovia tanssibiisejä (I’m sexy and I know it soi [ehkä]). Olin hyvin vaikuttunut, olisit kai itsekin jos vaan olisit ollut siellä. Tanssiryhmän jälkeen lavalle saapui kolmikko, jotka olivat pukeutuneet semmoseen moulin rouge/taikurishow -vaatetukseen. Ensimmäinen heistä oli hyvin notkea nainen, joka heitti kärrynpyöriä ja handstandejä. Hänen jälkeen lavalle saapui parrakas jeppe massiivisen renkaan kanssa, jota hän sitten pyöritti. Viimeinen heistä oli hyvin vahvan näköinen nainen, joka teki mahdollisesti huikeimman poledance-esityksen mitä olen päässyt tuijottamaan. Hänen takiaan minulla on uusi virkeä kiinnostus poledancelajiin ja myös lihaksikkaisiin naisiin, saatan poiketa naapurissa olevaan Imperial loungiin. Seremonian tanssiesitykset suorastaan tihkuivat kauneutta, niin paljon että otin jopa kaksi ilmaista kortonkia ulkona istuvasta jakelupisteestä. Lähdin palatsista etsimään seuraavaa lorvauspistettä. 23 : 00 Lindan Hytti Seikkailumme jatkui palatsista Lindan, Ossin ja Jasminin hyttiin (hytissä oli neljäs, mahdollisesti Kirsi). Mukana olivat hytin omistajat ja joku pikachu. Jasmin tarjosi luumuviinaa nimeltä Schwartzenegger (se oikee nimi ei ollut mitenkään lausumista varten keksitty), joka heitti asiat välittömästi rajuksi. Arska maistui pahalta giniltä,

59


pullossa kuva hymyilevästä pariskunnasta joka sai minut miettimään, että kuinka on mahdollista olla irvistämättä tämän litkun kanssa. Viina iski lärviin Jasminia kuin Mr. Olympia 1975. Olisin tahtonut huutaa “You got knocked the fuck out!” kun hän kaatui kanveesiin, mutta meidät häädettiin hytistä. Kuulin myöhemmin ettei hän ollut ainoa joka piti aikaisen nukkumaanmenon. 23 : 5 0 Pubi j a suuri melonin pelastusretki Jatkoin kohti pubia kädessäni karhun tölkki, joka takavarikoitiin välittömästi. Iski paniikki kun muistin, että rakas Vesa Meloonini on jätetty Allun hyttiin, Allulla on ainoa avain, Allu ei ole näkyvillä, eikä kännykät enää toimi. Laskut häämöttivät jossain valmiina säikäyttämään minut, niin käytin seuraavan puolitoista tuntia laivan ympäri ramppaamiseen. Törmäsin moniin kavereihin, jotka olivat “juuri nähneet Allun tos 5 minuuttia sitten”. Vihdoin ja viimein löysin Allun vitoskerroksesta, Allu ymmärsi huoleni ja passitti minut hänen hyttiin. Otin talteen Vesan ja boomboksini ja lähdin etsimään sitä seuraavaa lorvaushyttiä. 1 : 3 0 Käytäväravaus Suuntasin etsimään Villen, Ilonan, Jannen ja Marjan hyttiä kädessäni Vesa ja popittamalla elektroo täysil volil. Vastaan tulivat vartijat, joilta kysyin missä hytti numero 8550 on. He olivat kiinnostuneet enemmän siitä, minkä takia nuori mies kantaa vesimelonia. “Mitäs siel sun meloonis on?” kysyi vanhempi vartija, johon kylmästi sanoin “Pelkkää melonimehuahan täällä”. He uskoivat (ei vitus uskoneet) ja passittivat minut oikeaan suuntaan. Kävelin sen hytin ohi varmaan viisi kertaa kunnes huomasin sen, ja koputettuani opin ettei siellä ollutkaan ketään. Tympiintyneenä suuntasin Neljän E'n hyttiin (Ella, Emmi, Enni ja Elina), jossa päätin hotkia koko melonin. Paikalle saapui eräs Jani joka mainosti hiihtolomaa Norjassa. Vastapäätä hyttiä istuva Emmi kiinnostui aiheesta niin että hän valitti “Miksen mä voi tehdä tommosii asioita? Miks mä oon Suomes?” seuraavat 30 min kun Jani veisti Vesasta halloweenkurpitsamaisen pään. Tarjosin Janille idean että ostan hänelle tuopin kun lähdettiin kannelle hengaa. Muistin kuinka kallista on ostaa ihmisille drinkkejä, feidasin Janin välittömästi ja lähdin etsimään uusia menoja. Vesa ja Vesan palaset jätettiin kylmästi neljän E'n hytin lattialle.

60


2: 1 0 Omassa hytissä Saavuin omaan hyttiin jossa makasi oksenteleva naishenkilö. Tein mitä kohtelias yksilö yleensä tekisi kun toinen on hyvin pahassa hapessa, eli söin lenkkimakkaraa vieressä ja äänitin login. Sanoin “hei hei” ja jatkoin matkaa etsimään ihmisiä. 2: 25 Laivatapahtumia (Vesan efektit hankaloittavat seuraavien 4 tunnin muistamista) Löysin Riston tupruttamassa sikaria kannella, mietin että tääl on kylmä ja jatkoin eteenpäin. Törmäsin Lindaan, jonka kanssa otin selfien (emmä tiiä). Päädyin Villen, Ilonan, Marjan ja Jannen hyttiin, jossa näköjään Ilonakin oli sammunut. Valmistauduin piirtämään permanenttitussilla kirkkoveneen Ilonan poskeen, kunnes Marja vastusti Ilonan naaman töhrimistä hanhiemon raivolla. En saanut edes popittaa musiikkia koska toinen on niin “lights out” ettei pystyisi nauttimaan siitä. Lähdin Villen ja Marjan kanssa hengaamaan Starlight palatsiin. Tunnelma oli näinä hetkin kuollut. Sekään ei auttanut, että palatsissa oli kaksi Djtä, joista molemmat olivat pulskia parrakkaita yli 30-vuotiaita miehiä. Törmäsin Joonaan, jonka kanssa tanssin viimeset hitaat. Odotellessa että päästään aamiaisbuffalle pidin Elinan ja Villen kanssa hissireivit. Elikkäs mankka huutamaan täysiin jotaki deadmau5ee ja hyppimään hissin sisälle. Mukaan liittyi seitsemän muuta ihmistä joiden kanssa matkustimme ylös ja alas vartin verran. Mentiin Villen hyttiin jossa Marja oli myös sammunut. En voinut vastustaa joten töhersin ripsipiirakan hänen sääreen. Sitten olikin jo aika syödä.

6: 00 B uffetti j a välikuolema Risteilybuffeteissa on hyvin tärkeä ruokavalikoima esillä: pekoni, nakki ja lihapulla. Nämä kolme ovat “pyhä kolminaisuus” ja ovat ainoa energianlähde seuraavaan seitsemään tuntiin. Jäimme lorvaamaan siihen miettimään milloin tax free alkaa myymään viinaa ja nuuskaa. Parin pekonilautasen jälkeen päätin että välikuolema olisi ihan jees idea, suuntasin siis hyttiini. Saavuttuani huomasin että minut oli korvattu ihmisellä. Sain kummiskin nukkumasijan jossa nukuin makoisat 3 tuntia. 61


9 : 00 Nyt sitä nuuskaa Heräsin siihen että suuni maistuu tuhkakupille, joten vedin haalarit jalkaan ja peseydyin. Olin myös maagisesti väistänyt krapulan. Suuntasin suoraan tax freehin, jossa otin nuuskaa ja batteryn. Kassalla myyjä ojentaa minulle puolen litran fisupullon ja sanoo “Ota siitä vähän kalamiehen juomaa.” En voinut hylätä kassamiehen ehdotusta, hän herätti janon sisälläni. Pistin aarteet reppuuni ja jatkoin matkaani kohti hyttiä johon olisin tervetullut. 1 1 : 00 B ingoa j a uupuneita opiskelij oita Törmäsin Ossiin jonka kanssa lähdin lorvailemaan. Linda ja Ella liittyi seuraan ja päädyimme palatsiin. Sieltä menimme iskelmäkanteen, jossa oli bingokilpailu alkamassa. He aloittivat sanomalla että bingon pääpotti 5 tonnia, ostin välittömästi viiden euron bingolapukkeen. Bingon loppuessa laskeskelin että kuinka paskamaista on sanoa, että bingossa voi jopa voittaa rahaa kun suurin palkinto oli 30 euroa. Ensimmäinen voittosumma oli 5 euroa! Laivan bingonpitäjät painuivat helvettiin varmaan nauraen. Paikalle saapui opiskelijoiden pitämä bingokisa joka oli sentään ilmainen. Pöydälläni oli yhdeksän bingolappua eli ei olisi voinut olla mahdollista, että jäimme ilman palkintoa. Bingon loputtua meillä ei ollut mitään millä sanoa että oli tuottoisat pari tuntia kunnes ilmoitettiin, että se yks kansanaloite meni läpi.

1 3 : 3 0 Oulu pilaa aina kaiken (Lindan hytti) Tepasteltiin kohti Lindan hyttiä kaveriporukan kanssa. Pistin omat musiikit siel soimaan ja korkkasin fisupullon. Hytissä odotti Jasmin, joka oli varmaan siellä ollut koko risteilyn ajan. Vanha ystävä Schwartzenegger-pullo odotti myös. Tästä hytistä teimme paikan, jossa olisimme risteilyn loppuun asti. Ovelle ilmestyi kummallinen kaveri Oulusta jonka toivotin tervetulleeksi. (Täl hetkel Jasminil ei tainnu olla housuja päällä). 62


Ystävämme Pekka Oulusta aloitti kertomalla, kuinka kaikki turkulaiset ovat perseestä. Vaikka kuinka moni oli valmiina häätämään Pekan, tarvitsimme kummiskin ihmisen, joka voisi juoda pois Arskan. Kaikin puolin vitun törkee jätkä joka valitti musiikista, turkulaisista ja kertoi huonoja vitsejä. Pekan lähdettyä huomasin, kuinka kuollut meidän meno juuri olikaan. Meil tais mennä kevyet viisi tuntia siihen et me vaan oltiin hytissä.

1 8 : 3 0 Hyvästit laivalle j a viimeiset hissireivit Käärin mankkani ja otin pari frendii mukaan nauttimaan hissireiveistä. Mukana oli tällä kertaa semmoset kahdeksan ihmistä. Laiva kertoi minulle, että kohta laskeudutaan, joten suuntasin hyttiini. Hyttini oli saanut kovat siivousverot siitä että oksennusta täynnä oleva roskakori oli jätetty käytävälle, missä sitä oli vihaisesti potkittu ympäriinsä. Otin viimeiset selfiet ja lähdin menemään. Satamassa loikkasin ystävien kanssa taksiin ja jatkoille katsomaan Disney-piirrettyjä, ei ne hermot muuta taida kestää. Siinä oli 2014 Luonnontieteilijöiden jouluristeily. Retki oli kaikin puolin maukas. Kiitos lukemisesta. Kapteeni kuittaa.

63


t a m o t t a m e l o Ku (Bio)kemisteiltä kuultuja viisauksia

"Mul on tää yks iso reikä, tällanen. Ja sitten on muutama näitä pienempiä..." Vallah Kallelle BioCityssä "Mä voisin ottaa ne mustat tähän narun päähän" Biokemian piltti peli-illassa 13.10. "Se tulee luonnostaan. En minä edes yrittäny." Kemisti X "Onks kukaan teistä ikinä nähny märkää koalaa?" Metsän kuningas illanistujaisissa "Kysykää samalla mun vittukorua" Kalle 16.10. "Nyt eikä heti! Kohta!" Moona "Olis ihan kiva joskus tehdä asioita jonkun kanssa eikä vaan yksinään..." Pikku Myy "Onks pakko tunkee joka ikisestä kolosta?" Elviira "Meidän liikuntavuorot on torstaisin klo 19.00 Proffan päällä" Cumin pilteille "Kuinka monta sukkaa yks neitsyys vastaa?" Bär Flodudde Kastajaisissa "Kieli käy muttei yllä" Tatu 64


"Siis hieno. Mutta odotin suurempaa." Cumin "Jouni ainaki sano et siält takaa pääsee sisään" Pikku Myy "Hitto ku mul on niin paljon aukkoja!" Kalle kuohareista "Sillä on tosi pitkä. En mä niin pitkää halua." Vallah BioCityssä "Oikeestaan lapsilla ei tarvis olla edes vaatteita" Seniili vanhus, 16.10., Toimisto "Mä ehkä nielen" Lady Suski yön pimeinä tunteina "Ai ootteks te tyttöjä? Joo mä oon kuullu teistä." Teekkari baarissa "Miks se tykkää Jormasta niin paljon?" Pikku Myy "Mä yritin kerran saada ne kaikki ja melkein sainki" Tatu nugeteista

65


66


Hauskaa

Joulunodotusta!


Tykki 3/2014  

Turun Yliopiston Kemistit TYK ry -ainejärjestön jäsenlehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you