Page 1

TYKKI 1/2017


TYKKI 1/2017 Julkaisija: Turun Yliopiston Kemistit TYK ry Osoite: Arcanum Vatselankatu 2 20014 Turun yliopisto kemistit@lists.utu.fi Web: http://tykry.fi Päätoimittaja: Jenni Peuhkurinen paatoimittaja@tykry.fi Kannen kuva: Jenni Peuhkurinen Levikki: 120 kpl Paino: Painosalama Oy HUOM! Lehden artikkelit ovat kirjoittajiensa henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä edusta TYK ry:n virallista kantaa.

Sisällys 3 4 5 10 13 14 18 20 22 24 27 33 35 38 40 42 43

Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta Hallitus 2017 esittäytyy Toimarit esittäytyvät Kolonni Megapiltit 2017 Megatuutorit 2017 Kemian tuutoreiden sukupuu Biokemian tuutoreiden sukupuu Parhaat vinkit Ruisrockiin Haalarikatsaus Tieteen taikaa tiedesynttäreillä Essika testaa Ulkomaille opintojen aikana Labrakeitokset Kuolemattomat TYK ry:n vappu


PÄÄKIRJOITUS Terve vaan, lukija! Sinulla on kädessäsi vuoden 2017 ensimmäinen Tykki. Viime vuoden päätoimittaja Enni lähti Kiinaan, ja sain kunnian jatkaa hänen saappaissaan tämän vuoden. Luultavasti kuulemme jossain vaiheessa, miten Kiinassa meni. Juttuja on tullut kolahdellut postilaatikkoon kivasti, ja osan aiheista siirsin suosiolla seuraavaan Tykkiin, mutta voisi niitä aina enemmänkin lähetellä. Tein Tykkiin lähinnä muotoilumuutoksia, toivottavasti tästä huolimatta ulkoasu miellyttää jatkossa muidenkin silmää kuin omaani. Kevät on jo pitkällä ja kesä häämöttää jo näköpiirissä. Viimeiset labrat selkkareineen pitäisi jaksaa vielä vääntää ja bileet juhlia. Mistä puheen ollen: koska kesä on kohta täällä, niin on myös vappu! Mikäli haluat pysyä menossa mukana, Tykin takakannen sisäpuolelta löytyy TYK ry:n vapun aikataulu. Grillisitsit järjestetään tänä vuonna lauantaina, joten mahdolliset tyäuketkin saattavat päästä mukaan juhlahumuun. Eikä tekeminen tietysti siihen lopu, kuohuviinitanssiaisista alkavan vappuviikon jokaiselle päivälle on suunniteltu jotain pientä, joten tylsää ei pitäisi tulla. Vielä kun saisi pakolliset opinnot pois tieltä kuleksimasta.

tarvitsevalle (bio)kemistille jokin kiva pesti löytyy, tai jos ei, niin edes joitain mielekkäitä kesäkursseja, joiden avulla saa kivasti tuet ja lainat myös kesältä käteen.

Nyt on kuitenkin aika ottaa hetki itselleen, ja lukea uunituore Tykki kannesta kanteen – edes selailemalla. Jos ei mikään muu kiinnosta, niin ainakin kannattaa hypätä sivuille 20–23. Kyseiset sivut pitävät sisällään (bio)kemistien tuutoreiden sukupuut alkaen vuodesta 1999. On ihan Itsellä on muutama tentti vielä kesänkin mielenkiintoista nähdä, mistä asti kenenkin puolella odottamassa, mutta nehän on vasta ”linja” alkaa (: kesällä ne. Kanditutkielman sain sentään pois alta ja kyllähän tuo valmistuminen Stressitöntä ja ratkiriemukasta kesää aika pakolliselta pahalta alkaa näyttä- toivotellen, mään – ainakin kandiksi. Pientä stressiä on havaittavissa myös muiden hengitysilmassa Jenni Peuhkurinen – eikä tätä helpota kesätyöpaikkojen kiven Päätoimittaja alta etsiminen. Toivottavasti jokaiselle paatoimittaja@tykry.fi 3


Puheenjohtajan palsta Voi juku! Taas mentiin saatana. Kaikkea sitä taas kevääseenkin mahtuu, kun tulee Tykryn hommissa pyörittyä. Vuosi on lähtenyt varsin mukavasti käyntiin. Uuden hallituksen toiminta on sujunut hyvin ja koko ajan homma alkaa toimimaan vaan entistä paremmin, kun saadaan porukalle tehtäviin rutiinia. Alkuvuoden tapahtumista on päällimmäisenä jäänyt mieleen Kemiat kohtaa. Meillä ei muutamaan vuoteen olekaan kyseisessä tapahtumassa edustusta ollut, joten oli jo korkea aikakin! Oli myös ihan hyvä, että mentiin, koska muuten ensi vuonna olisi saattanut odottaa vielä isompi yllätys. Lappeen_rantaan meitä lähti edustamaan 8-henkinen porukka. Matkaan lähdettiin kiitämään kahdella autolla, joista toisen ratissa sain kunnian istuskella. Paikalla meitä odotti hassun hauskalla heittopelillä ja SikaKimblellä (hyi olkoon, ei enää koskaan) varustettu illanvietto, josta siirryttiin pyörähtämään Lappeenrannan keskustan yöelämään. Seuraavana päivänä oli luvassa hieman yritysesittelyjä ja illalla sitten sitsit. Seuraavana päivänä aloitettiin silliksen jälkeen matka kohti kotia. Varsin kivaa kokonaisuudessaan siis. Ensi vuonna tämä sirkus on edessä meillä! Joskus ensimmäisen illan pimeinä tunteina meille selvisi, että seuraavaksi olisi Turun vuoro järjestää Kemiat kohtaa.

Henkilökohtaisesti olen suhteellisen innoissani tästä. Kemiat kohtaa oli ainakin tänä vuonna mukava tapahtuma ja on hienoa tuoda se Turkuun lähelle meidän jäsenistöämme. Harvoin tulee tämänkaltaista tilaisuutta verkostoitua ja viettää aikaa oman alan ihmisten kanssa ympäri Suomea. Tapahtumaan tarvitaan tekijöitä ja kannattaa olla hereillä, kun heitä aletaan kerätä kasaan myöhemmin tänä vuonna! Asiasta keskustellaan myös ylimääräisessä yhdistyksen kokouksessa vielä tänä keväänä. Mutta näistä kaikista kuullaan Palattuamme Turkuun piti tehdä vähän sitten myöhemmin lisää. tutkimusta ja kävi ilmi, ettei meille oltu valehdeltu. Tosiaan ensi vuonna on meidän vuoromme. Erittäin hyvä asia siis, että tänä vuonna tuli mentyä itse tapahtumaan. Nyt meillä on sentään aikaa valmistautua. Risto Jokinen Täytynee vielä kirjoitushetkellä ottaa asia Puheenjohtaja puheeksi Kemistklubbenin kanssa. puheenjohtaja@tykry.fi 4


Hallitus 2017 esittäytyy Puheenjohtaja No mutta hei! Nimeni on Risto Jokinen ja toimin tämän puljun puheenjohtajana jo toista vuotta! Olen 23-vuotias ja kotoisin tuosta aivan vierestä Raisiosta. Olen neljännen vuoden biokemisti ja opiskelen Molecular Biotechnology and Diagnostics -maisteriohjelmassa. Tämä on myös neljäs kauteni TYK ry:n hallituksessa. Kivaa on siis ollut! Oman ainejärjestömme lisäksi vaikutan myös HybridiSpeksissä sekä TYYn edustajistossa. Jos näiden järjestöhommien ja verkostoitumisen jälkeen aikaa jää niin vapaa-ajallani soittelen kitaraa ja pelailen. Tulkaa ihmeessä vaan juttelemaan, jos on yhtään mitään asiaa ja juttelemaan saa tulla myös,vaikka asiaa ei olisikaan. Minut tavoittaa myös osoitteesta puheenjohtaja@tykry.fi

Varapuheenjohtaja Häirintäyhdyshenkilö Päätoimittaja Hei vaan hei! Olen Jenni Peuhkurinen (ent. Lähdeniemi) ja tämän vuoden varapuheenjohtaja. Tuuraan siis Ristoa puheenjohtajan hommissa, mikäli sille on tarvetta. Olen kolmannen vuoden biokemisti ja tässä hallituksessa nyt toista vuotta. Lisäksi toimin tänä vuonna myös Tykin päätoimittajana sekä häirintäyhdyshenkilönä. Päätoimittajan toimessa olen se, joka toivoo saavansa teiltä paljon yhteydenottoja uusien lehtijuttujen merkeissä, joko hihasta nykäisemällä tai mailiosoitteeseeni paatoimittaja@tykry. fi. Häirintäyhdyshenkilönä toivon, että jokainen uskaltaa ongelmatilanteissa ottaa minuun yhteyttä ihan henkilökohtaisesti osoitteeseen ajtlah@utu.fi.

Taloudenhoitaja Moi! Olen Nora, 22-vuotias kolmannen vuoden biokemisti ja TYK ry:n hallituksessa toimin jo kolmatta vuotta, taloudenhoitajana toista vuotta. Olen kotoisin Oulusta, mutta kolme vuotta Turussa asuneena kyllä tähän etelän maahan pikkuhiljaa tottuu, murteeseen ei kyllä ikinä... Jos teillä on jotain asiaa minulle tai vaikka koko hallitukselle, niin minut löytää Toimistolta tai muuten vaan Arcanumilta pyörimästä, sähköpostilla tavoittaa osoitteesta talous@tykry.fi.

5


Tiedesynttärivastaava Moikka! Olen Suvi Koivusalo, 21-vuotias kolmannen vuoden (ope)kemisti. Olen Raumalta kotoisin ja siellä koti on ollut mun pakopaikka kaikkeen tähän kandistressiin tänä vuonna. Olen toista vuotta hallituksessa ja tällä kaudella olen tiedesynttärivastaava. Tiedesynttärit ovat olleet ihan mahtavia, ja vaikka hommaa on ollut hirveästi, olen silti ikionnellinen jokaisen tiedesynttärin jälkeen. Tämä pesti on sellainen, että se vaatii paljon töitä ja asioista huolehtimista, mutta kaiken ehdottomasti palkitsee se, että joka viikko saa positiivista palautetta lapsilta, vanhemmilta ja ohjaajilta. Minut löytää yliopistolta matikan demoista (pian se on loppu!), Toimistolta tai opetuslabrasta ohjaamasta tiedesynttäreitä tai viemässä tarvikkeita niitä varten. Jos sua kiinnostaa tiedesynttärit, niin tuu ihmeessä juttelemaan tai laita sähköpostia osoitteeseen tiedesynttarit@tykry.fi

Tapahtumavastaava Tervepä terve! Olen Maria Nieminen, toisen vuoden kemisti, joka eksyi Turkuun noin pari vuotta sitten Ylöjärveltä (tunnetaan paremmin Yolojärvenä). Tänä vuonna toimin Janitan uutena aisaparina tapahtumavastaavan hommissa. Järjestämme jos jonkinmoisia pippaloita ja on niitä poikkitieteellisiä yhteyksiäkin solmittu! Tämän pestin lisäksi aikani kuluu suurimmaksi osaksi speksin parissa puuhastellen, tankotanssia opettaen ja koiran kanssa lenkkeilen. Mutta (ahkerana) opiskelijana minut löytää usein myös Arcanumilta harhailemassa, tule ihmeessä juttelemaan, jos kaipaat seuraa! Minuun saa yhteyden myös osoitteesta tapahtumat@tykry.fi tai henkilökohtaisella maililla mapanie@utu.fi.

Tapahtumavastaava Heippahei! Mun nimi on Janita eli Jande ja oon nyt tokaa vuotta TYKryn tapahtumavastaavana. Tapahtumavastaavana oon päässy tekemään paljon yhteistyötä eri järjestöjen kanssa sekä vaikuttamaan TYKryn tapahtumien määrään ja laatuun tietenkin ;) Yliopistoelämän ulkopuolella suuressa roolissa mun arjessa pyörii jäähallielämä, ja mut löytääkin lähes päivittäin joltain Turun tai sen ympäryskunnan hallilta. Jos sua kiinnostaa vaikuttaa TYKryn tapahtumiin tulevaisuudessa, tuu nykäisemään hihasta tai ota yhteyttä tapahtumat@ tykry.fi Jjejejeje tee jande

6


Biokemian koulutuspoliittinen vastaava Alussa jumala loi Tyk ry:n ja Arcanumin. Tämän jälkeen jumala totesi maailman olevan keskeneräinen, joten jumala loi biokemistit. Koska biokemistit olivat syntisiä ja koulutuksensa edunvalvonnasta tietämättömiä, Jumala loi biokemian koulutuspoliittisen vastaavan eli kopo-tädin. Kopo-tädin tehtävinä on olla herjaamassa, jos joku kehtaa opiskelijoiden oikeuksia riistää. Kopo-tädin suurina velvollisuuksina on olla kuuntelemassa, pullaa syöden, mitä muutoksia saattaa koulutukseen tulla. Kopo-täti on myös ihan mukavakin ja mielellään kuuntelee ja neuvoo opiskelijoiden huolissa. Kopo-täti on kolmannen vuoden biokemian opiskelija ja toimii toista vuotta biokemian kopona. Sini Huuskonen aka. kopo-täti biokemiankopo@tykry.fi

Toimisto- ja ympäristövastaava Heips! Olen Miia Kaartinen, toimisto- ja ympäristövastaava ja toista vuotta hallituksessa. Olen kolmannen vuoden biokemisti, joka opiskelun ohella istuskelee Toimistolla ja tärkeimpinä tehtävinään täyttelee kahvivarastoja ja karkkikaappia. Tulee sitä yleisiä hallituslaisten hommiakin hoidettua siinä omien juttujen lisäksi. Tulkaa nykimään hihasta tai jos ei Toimistolta löydä, niin saa laittaa viestiä osoitteeseen mijokaa@utu.fi.

Kansainvälisyysvastaava Tekstiili- ja tarvikevastaava Heippa! Olen Krista 21-vuotias, toisen vuoden kemisti. Alun perin olen Riihimäeltä, mutta eksyin jotenkin mystisesti tänne Turkuun. Toimin vuoden 2017 hallituksessa kansainvälisyys- eli kv-vastaavana sekä tekstiili- ja tarvikevastaavana. Yleisesti olen positiivinen ja avoin, sekä helposti lähestyttävä persoona. Todennäköisimmin minut löytää esimerkiksi kemian Toimistolta kahvin merkeissä tai urheilun parista, sähköpostiakin kannattaa kokeilla osoitteesta international@ tykry.fi.

7


Sosiaalipoliittinen vastaava Häirintäyhdyshenkilö Sihteeri Hejsan! Nimeni on Antti “Ana” Pekkanen ja olen 21-vuotias toisen vuoden kemian opiskelija. Olen toista vuotta hallituksessa sosiaalipoliittisena vastaavana (tänä vuonna keskittyen enemmän edunvalvontaan). Tämän lisäksi olen hallituksen sihteeri. Jos sinulla on jotain näihin liittyvää asiaa, voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen sopo@tykry.fi. Olen myös meidän toinen häirintäyhdyshenkilö. Jos sinua kiusataan, voi laittaa minulle viestiä osoitteeseen anolpe@utu.fi.

Kulttuuri-, liikunta- ja IT-vastaava Terve! Olen Matti Leinonen, ensimmäisen vuoden kemian opiskelija. Alun perin olen kotoisin Porvoosta, mutta Turussa on tullut asusteltua nyt kolmisen vuotta. Hallituksessa yritän parantaa kemistien hyvinvointia kulttuuri-, liikunta- ja IT-vastaavana, eli käytännössä vastaan lautapeli-illoista, liikuntavuoroista, leffailloista, Sammonmalja-turnauksista, Toimiston tietokoneista, sähköpostilistoista, käsityökerhosta, saunaillasta, yms. alkoholittomasta toiminnasta. Vähäisen vapaa-aikani tykkään viettää toimist… opiskellessa, musiikin parissa tai urheillessa. Palautetta ja ideoita minun vastuualueisiin saa lähettää osoitteeseen majulei@utu.fi.

Kemian koulutuspoliittinen vastaava Heips! Olen Jenna Hannonen, 23-vuotias neljännen vuoden kemian opiskelija materiaalikemialta. Hallituksessa olen ekaa ja jos valmistun ajoissa niin myös viimeistä kertaa. Hommani on kemian kopoilu eli tulkaa juttelemaan jos asiaa on aiheeseen liittyen tai sen vierestäkin. :) Minut tavoittaa myös sähköpostilla osoitteesta kemiankopo@tykry.fi

8


Tiedotusvastaava Julkaisu- ja monistevastaava Morjes! Nimeni on Matias Kari, 23-v toisen vuoden kemian opiskelija. Olen kotoisin Varsinais-Suomesta, Suomen lounaisrannikon Miamista, eli tuttavallisemmin Uudestakaupungista. Tämä Uusikaupunki on siitä maaginen paikka, et siel o meri iha rannas. Onneksi rantaa löytyy Turustakin, ettei ole ihan orpo olo asua täällä keskustassa Aurajoen varrella. Orpo totisesti oli oloni alkuvuodesta, kun aloitin hommat ensimmäistä kertaa TYK ry:n hallituksessa. Pestini hallituksessa ovat tiedotusvastaavan hommat ja myös prujujen tilaaminen/ hankkiminen. Käytännössä keksin huonoja vitsejä sähköpostispämmeihini. Epävirallisesti hoidan usein tarvittaessa julisteiden ja haalarimerkkien suunnittelua sekä toteutusta, ja "mestariteoksiani" näkeekin Arcin kellarin käytävillä ja muualla pitkin kampusta. Onnistun usein hankkimaan itselleni liikaa hommaa, mistä lähinnä kärsii allekirjoittaneen yöunet ja opiskelu. Olen aivan liian helposti ylipuhuttavissa erilaisiin hommiin mukaan, jos minulta vaan uskaltaa kysyä. Aina ei edes tarvitse sortua kysymiseen, vaan välillä lähden mukaan ilman kysymistäkin. Kysymyksistä puheen ollen, tiedän kaikesta kaiken, joten jos sattuu olemaan huolia, niin minulta saa aina apua ja neuvoa pulmaan kuin pulmaan. Erikoisalani sijoittuvat juomien puolelle, ja olenkin aikamoinen diletantti mitä tulee teehen. Teen lisäksi tiedän myös muista enemmän tai vähemmän tanniineja sisältävistä juomista, kuten viineistä ja votkuleista. Helpoiten minuun saa yhteyden live-tilassa, mutta tavoittanee myös osoitteesta mpokar@utu.fi.

Yritysvastaava Hybridin edustaja Heips! Olen Emilia Kortelainen, 21-vuotias toisen vuoden kemian opiskelija. Kotoisin olen Suomen kauneimmasta kaupungista eli Turusta. Hallituksessa olen ensimmäistä kertaa ja toimin yritysvastaavana. Tämän lisäksi olen myös Hybridi ry:n hallituksessa. Minut löytää useimmiten Toimiston sohvilta ”opiskelemasta” ja satunnaisesti myös Turun yöelämästä. Jos sinulla on kysyttävää tai asiaa, voit ottaa minuun yhteyttä laittamalla viestiä osoitteeseen yritysyhteistyo@tykry.fi

Piltti- ja tuutorivastaava Hybridin edustaja Loimun edustaja Heippa hei! Olen Moona Haapala, 21-vuotias toisen vuoden kemisti Rovaniemeltä. Hallituksessa toimin piltti- ja tuutorivastaavana. Lisäksi hoidan Hybridillä taloutta ja puuhastelen vpj:na ammattiliittomme Loimun Turun paikallisyhdistyksessä. Muu vapaa-aika kuluukin tällä hetkellä HybridiSpeksin ja salin tai juoksun parissa. Jos on jotain mielenpäällä, olethan yhteydessä mokiha@utu.fi.

9


Toimarit esittäytyvät Elokuvailloista vastaava toimihenkilö Moikka! Olen Mimosa Sillanpää ja opiskelen nyt toista vuotta kemian laitoksen hellässä huomassa. Toimarin tittelini on elokuvatoimihenkilö, eli olen viime syksystä asti joka toinen maanantai ahkerasti syönyt popparia Tykryn piikkiin. Aktiivisena opiskelijana (opiskelijaelämän saralta) minut voi bongata ainejärjestön tapahtumista tai sitten vain löhöämästä Toimiston sohvalta. Minut myös tavoittaa utumailin kautta osoitteesta mamsil@utu.fi.

Tenttitärpeistä vastaava toimihenkilö Olen Ville ja hoidan TYK ry:n tenttitärppejä. Lopettelen nyt viidettä vuotta materiaalikemian tutkintoohjelmassa ja yritän valmistua kesään mennessä. Lopetin TYK ry:n hallitushommat vuoteen 2015, joita ehdin hoitaa jo kolme vuotta ja nyt haluan jatkaa hieman vähemmän vastuuta vaativassa hommassa. Nyt tenttitärpit löytyvät kivasti sähköisessä muodossa, joten homma ei ole muuta, kun uusien tärppien arkistoon sijoittelemista. Jos jotain asiaa tärpeistä tulee tai keksit vaikka parannusehdotuksia nykyiseen järjestelmään, laittele mulle viestiä vijues@utu.fi.

Käsityökerhosta vastaava toimihenkilö Heipähei! Olen Marjaana Parikainen, viidennen vuoden biokemisti ja tänä vuonna jälleen TYK ry:n toimari. Vedämme yhdessä Millan kanssa joka toinen tiistai-ilta käsityökerhoa. Toiveita ja kysymyksiä kerhoon liittyen voi laittaa osoitteeseen mmppar@utu.fi.

10


Käsityökerhosta vastaava toimihenkilö Hei! Minun nimeni on Milla Valta ja opiskelen viidettä vuotta biokemialla. Viime vuosiin mahtuu minun osaltani paljon ainejärjestönakkeja, tuutorointia, hallitusta kuin nyt viimeksi myös toimarin hommia. Pyöritän yhdessä Marjaana Parikaisen, toisen vanhemman aktiivin, kanssa Kemistien käsityökerhoa. Arcanumilla minuun ei juurikaan enää erikoistyön johdosta törmää, mutta mikäli sinulle tulee mahti-idea käsityökerhon toteutettavaksi voit pistää viestiä osoitteeseen mkmval@utu.fi.

Tapahtumatoimihenkilö Moikkamoi! Olen Laura aka Fosse, TYK ry:ltä Nucleukselle livahtanut entinen kemisti. En alanvaihdon jälkeenkään osannut jättää TYK ry:tä taakseni ja tällä hetkellä toiminkin yleisenä tapahtumatoimihenkilönä. Tämän lisäksi harrastan ainejärjestötoimintaa muun muassa HybridiSpeksi ja Nucleus ry:issä. Yliopistolla ollessani minut löytää yleensä ravaamassa Arcin kellarissa Toimistolta Kiltikselle jompikumpi kahvikuppini kädessäni. Minut voi myös tavoittaa osoitteesta laelfo@utu.fi.

Yleinen toimihenkilö Morjes! Olen Marco Quiroz, kolmannen vuoden biokemisti, joka päätyi pienen pohjoisessa suoritetun mutkan jälkeen Turkuun. Aktiivinen opiskelija (jota et luennolla tosin havaitse), jonka voit bongata Toimistolta ja Turun yöstä reenin salliessa.

11


Yleinen toimihenkilö Hei olen Roni Tähti, alunperin Kaarinasta, nykyään asun Turussa. Syntynyt -95 ja harrastuksiin kuuluu pelailu, pelistä ei väliä. Toimin yleisenä nakkikoneena hallitukselle. Kysyttävää?

Yleinen toimihenkilö Hellou! Nimi on Milla Mikkola ja olen 22-vuotias ekan vuoden biokemian opiskelija. Toimin Tyk ry:n yleistoimarina ja pikkusen myös kv-toimarina. Kaikenlainen hallitusja järjestötoiminta kiinnostaa kovasti. Kotoisin olen pienen pienestä tuppukylästä läheltä itärajaa. Turkuun muutin elokuussa 2016. Uuteen ”isoon” kaupunkiin muuttaminen jännitti, mutta kai tää ihan hyvin on sujunut. Nyt voin jopa sanoa tuntevani kaupungista muutakin kuin reitin yliopistolle ja baariin. Yliopistolla minut bongaa useimmiten kirjastolta ”ahkerasti” opiskelemassa. Bileissäkin välillä näyttäydyn, mutta jos yhteyttä haluaa ottaa niin sähköpostista tavoittaa helpoiten: mimimi@utu.fi

Yleinen toimihenkilö Moi! Oon raumlaine toisen vuoden kemisti ja TYK ry:n yleinen toimihenkilö. Hallitushommissa olis tällaselle tohelolle liikaa vastuuta, joten tää nakkikoneena toimiminen on enemmän mun juttu. Toimarina mua saattaa nähdä tarjoilu- tai lipunmyyntihommissa mut todennäköisimmin löydät mut kun kurkkaat Toimiston viltin alle. - Ira

Lisäksi Matti Kortelainen toimii peli-illoista vastaavana toimihenkilönä ja Emma Viinamäki yleisenä toimihenkilönä. 12


Tämänkertainen Kolonni on kirjoitettu suuressa tutkielma-ahdingossa ja naama stressistä vääntäytyneenä. Kandituttaa, mutta katsotaan kuinka käy. Pilteille on nyt keväällä tullut vastaan orgaanisen kemian perusteet, joka on nyttemmin käynyt häivesuodattimen läpi hankkimassa itselleen uuden kryptisen aliaksen: Kemia IV. Tämä kurssi oli melko hauska ja looginen, mutta kakkosvuonna eteen tullut orgaanisen kemian aineopinnot ei ollut: 28:sta epätoivoisesta yrittäjästä 16 sai hylätyn, eikä kukaan napannut vitosta. Demoissa sai huutoa ja nöyryytystä, jos kehtasi olla niin tyhmä, että laittoi kaarinuolen väärään paikkaan. Noista päivistä ollaan tultu pitkälle, ja uskon että nykyiset uuden sukupolven opettajat ovat arvoiltaan hieman pehmeälinjaisempia opiskelijuutta kohtaan. Onnittelut siitä. Kakkosvuosilaisilla eli vanhemmilla tieteenharjoittajilla virkamiesruotsin opintopisteet ovat kilisseet Nettiopsuun. Onneksi olkoon kaikille läpäisseille ja tsemppiä koitokseen niille, jotka vielä yrittävät uusintojen muodossa. Turussa sanotaan kaikista yliopistokaupungeista olevan pahin taso, joten voitte taputtaa itseänne olalle, kun selätätte tuon hirviön. Niin minäkin tein ja ajattelin, että kaikki tulee olemaan kuin ruusuilla tanssimista ruotsin jälkeen, mutta kyllä sitä korkeaa vaikeustasoa muualtakin löytyy − esim. fysikaalisen kemian aineopinnot, II -kurssilta, joka johdattaa nuoret, ahnaat opiskelijat kvanttimekaniikan syövereihin, mikä uhmaa apinanaivojemme logiikkaa toden teolla. Se on hauska kurssi se (ei ole). Itselläni on nyt LuK-tutkielman kirjoitus menossa kovaa vauhtia. Sain viime viikolla kirjoitettua kaksi lausetta siihen eli hyvin menee. Tästä kiitoradasta on vielä jäljellä vähän alle puolet, ennen kuin saan tuulta siipieni alle maisterivaiheen muodossa. Kemian kevät lähestyy uhkaavasti. Ykkös- ja kakkosvuosilaisille se on melko pieni ja merkityksetön, jopa tylsää pakollisuutta edustava kissanristiäistilaisuus, mutta meille viittä vaille -kandeille ja -maistereille se on iso juttu. Pitää olla tutkielmat, esitykset ja muut systeemit melko hyvällä mallilla tuona päivänä. No, eivätköhän ne tule tehdyksi. Katselen tässä kalenteria ja tunnen huojennusta, kun se näyttää niin tyhjältä. Tuo huojentuneisuuden tunne on kuitenkin valheellista, sillä kalenterissa ei ole lainkaan merkitty tutkielman kirjoitusta, mikä siellä pitäisi olla. Olkaa ahkerampia kuin minä, ykkös- ja kakkosvuosilaiset.

Sami Vuori Kolonnisti amiksestayliopistoon.blogspot.com

13


Megapiltit 2017 KEMIA

Matti Leinonen No huh huh. Megapiltti. Mitäs sitä taas on tullut tehtyä, että on saanut tällaisen kunnian. Tulihan sitä kyllä tehtyä syksyllä kaikenlaista. Ajattelin aluksi vain käydä hieman orientaatioviikolla kattelemassa, mutta enpä arvannut tutustuvani niin moneen hienoon ihmiseen, eihän sitä siihen voinut lopettaa. Ja siitähän se sitten lähti, lautapeli-illat, liikuntavuorot, kastajaiset, sitsit, kaljaviestit, toimisto... Kemistien ryhmähenki oli kyllä jotain todella hienoa. Opintojenkin kanssa löytyi aina joku auttamaan jos oli vaikeaa. Päädyinpä lopulta hakemaan myös hallitukseen, ajattelin että olisi kiva antaa jotain takaisin, eikä vain olla aina itse nauttimassa muiden työn hedelmistä. Ja vaikka aikataulut täyttyi menoista, ei voinut valittaa. Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa, ehkä siksi tää puol vuotta on mennyt niin nopeasti, siis oikeesti kohta on vappu! Ja vastahan mä aloitin opiskelut (melkein) parrattomana pikku pilttinä. Tuutorini kysyi kerran yön pikkutunteina minulta Vegasissa, että miten mä jaksan olla kaikessa mukana koko ajan vaikka oon näin vanha. En tietenkään ymmärtänyt kysymystä, eihän hauskanpidolla nyt ole ikärajaa, ja hyvä seurahan juuri auttaa jaksamaan. Enkä ymmärtänyt myöskään mitä hän tarkoitti vanhalla. Olenhan vain 2x vuotta, niin kuin melkein kaikki muutkin.. Mutta iso kiitos kaikille jotka on ollu osa tätä hienoa syksyä ja kevättä, toivottavasti näitä tulee vielä monta lisää! Matti Leinonen

14


Essi Suominen Minäkö megapiltti?!? Hämmennykseni oli hyvin suuri, kun kuulin oman nimeni kuulutettavan Vegasissa ja saatuani diplomin käteeni. En vain voinut uskoa tämänkaltaisen kunnian osuvan kohdalleni, sillä edellisin saavutukseni tapahtui ollessani 9-vuotias. Silloin hieno piirustukseni sillasta lähetettiin ihan oikein Ranskaan asti edustamaan mäntsäläläisten koululaisten piirustustaitoa. Se oli sitten hieno silta. Tosin koulun käytävillä liikkui tuolloin huhua, ettei mitään kilpailua ikinä ollutkaan, vaan että opettaja tunki työni paperisilppuriin. En sitten tiedä, mitä sille lopulta kävi. Tämä ensimmäinen opiskeluvuosi kemian parissa on ollut hyvin hauska ja täynnä toimintaa. Alussa pelkäsin, että mitäköhän tästäkin tulee. Pelkäsin, että löydänköhän minä yhtään kavereita ja pärjäänkö opinnoissani. Pelkoni olivat turhia. Olen saanut tutustua aivan uskomattomiin ihmisiin. Kastajaiset, kostajaiset, jouluristeily, Essika Testaa ja lukemattomat muut tapahtumat ja seikkailut (bio)kemistien seurassa ovat tehneet vuodesta unohtumattoman. Opinnotkin ovat sujuneet hyvin, vaikka olen ajoittain ottanutkin oppia tuutorini Nikon viisaista sanoista: ’’Eihän niillä luennoilla nyt tarvitse käydä.’’ Tämän vuoden opinnot alkavat pikkuhiljaa olla paketissa. Odotan jo innolla seuraavaa vuotta Arcanumilla, sillä en usko sen kalpenevan hetkeäkään tälle ensimmäiselle. Megapiltin titteli on hyvin suuri kunnia. Tätä ei edes päihittäisi, vaikka Pariisin Louvren seinällä lukisi: Silta Made by Essi Suominen

15


Megapiltit 2017 BIOKEMIA Josefiina Haalisto Megapiltti – niin mikä? Siinä oli sitten ihmettelemisen aihetta, kun palapelibileissä yönsä viettäneet opiskelijatoverini ilmoittivat minun tulleen valituksi. Turkuun muuttaminen ja uuteen opiskeluympäristöön sopeutuminen oli jännää aikaa. Oli ilo huomata, että heti ensimmäisestä päivästä lähtien hommat alkoivat sujua, ja uusien ystävien kanssa haasteiden kohtaaminen oli kaksin verroin hauskempaa. Orientaatioviikon jälkeen arki alkoi hahmottua; päivät vietettiin yliopistolla, keskiviikko- ja torstai-iltaisin suunnattiin Turun villiin yöelämään. Aamulla herättiin puoliksi syödyn hampurilaisen vierestä, ja juostiin lynihelmet kaulalla keikkuen pakolliselle luennolle. Sitsaaminenkin tuli koettua niin hyvässä kuin pahassa, mieleenpainuvimpana kokemuksena oli hauen salakuljettaminen sitsipaikasta jatkobileisiin haasteen vastaanottaneena. Voin sanoa, että hauskaa on ollut! Yksi pilttivuoden kohokohdista oli ehdottomasti omien (bio)kemistinpunaisten haalarien saaminen. Niitä on koristellut mielellään opiskelijabileistä rohmutuilla merkeillä ja kantanut ylpeydellä – haalarithan ovat tietynlainen yhteenkuuluvuuden symboli. Parempaan opiskelupaikkaan en olisi voinut päätyä, tänne kuulun, ja tuskin maltan odottaa seuraavaa lukuvuotta! Kiitos kaikille ihanille ihmisille, joihin olen saanut tutustua, ja jotka ovat olleet tukena. Megapiltti – Josefiina Haalisto

16


Milla Mikkola Megapiltti? Ai minä vai? No huh. Täytyy kyllä sanoa, että en olis uskonut, että näin suuren kunnianosoituksen saisin. Kiitos! Voiko tätä enää ylittää? No ehkä ensi vuonna tähtäimessä megatuutorin nimike;) Syksyllä, kun tänne muutin, tunsin pelonsekaista intoa. Kun on koko elämänsä asunu pikkupaikkakunnalla, missä kaikki ihan oikeesti tuntee kaikki, niin tälläseen isoon opiskelijakaupunkiin sopeutuminen on aika jännittävää. Mut on tää ollu niin upeeta. Ei ne turhaan toitota, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa. Lukuvuoden puolikas on mennyt ihan luvattoman nopeasti. On ollu bileitä, pari approa, kastajaiset, kostajaiset, sitsit, leffa- ja peli-iltoja ja mitä näitä nyt on. On sitä kai tullu opiskeltuaki jonkin verran. Ihan ykkösjuttu kuitenkin on nää ihmiset. Melkein joka viikko tutustuu uusiin kivoihin tyyppeihin, ja jo tässä ajassa on löytynyt oma tiivis kaveriporukka. Oon ihan erityisen iloinen siitä, että pääsin just tänne. Biokemia on supermielenkiintonen ala ja Turku on ihana kaupunki! Toivottavasti loput opiskeluvuodet ovat yhtä korkealentoisia. Ps. Kiitokset parhaalle tuutorille Ristolle!<3 -Megapiltti Milla Mikkola

17


Megatuutorit 2017 KEMIA

Matias Kari ”Siiiiiiis, HÄ?” Kuuluivat ensimmäiset sanani tittelin julistamisen jälkeen. Reaktiooni saattoi vaikuttaa jo pitkälle edennyt päivän ajankohta, mutta mukana oli myös aitoa ihmetystä. Koin, että olin hoitanut hommani hyvin ja tehnyt parhaani, mutta että oikein tittelin arvoisesti! No jopas totisesti jotakin! Oma tuutorini, nimeltä mainitsematon hallituksessa tällä hetkellä kopona istuva neljännen vuoden blondi kemisti, jätti minuun tuutoroinnista oman asiallisen kuvansa. Toteutin tätä metodiikkaa myös omassa toiminnassani. Toki ulkonäkö ja vaikutelma voikin joskus olla vain hämäystä. Omat pilttini kuvailivat minua joskus myöhään syksyllä asialliseksi tyypiksi. Koitinkin parhaani mukaan olla asiallinen ja helposti lähestyttävä tyyppi. Koen onnistuneeni tässä sikäli hyvin, vaikka minua ei mahdottomia määriä olekaan vaivattu murheilla. Tämä toki voi johtua myös onnistuneesta tuutoroinnista, kuten sanonta menee: Jos laitat piltille ohjeet suoraan käteen, hän kysyy lisää ohjeita seuraavana päivänä. Mutta jos kerrot piltille, että intrassa on kaikki tieto, hän on hukassa koko loppuopiskeluajan. Toinen ensimmäinen päivä yliopistolla oli paljon ensimmäistä vaikeampi. Ensimmäisenä ekana päivänä pystyi vain kulkemaan punahaalarisen/muiden perässä sen kummempia miettimättä. Kaikki näytettiin kädestä pitäen minulle, jolloin ei tarvinnut (onneksi) paljon itse ajatella ja pystyi keskittymään olennaiseen (huurteiseen). Toisena ensimmäisenä päivänä pitikin jo itse ajatella: piti tietää kaikesta kaikki tai edes milloin tulen tietämään kaikesta kaiken. Kaikkitietävän luonteeni takia tehtävä oli hieman helpompi, mutta vastuu usean ihmisen opintojen alkamisesta stressasi toki. Muuten ensimmäiset viikot sujuivat täyden kalenterin merkeissä, joten omia tekemisiään ei tarvinnut paljon miettiä. En lähtenyt tuutoriksi rahan tai noppien takia. Rahaa saa seinästä ja noppia Agoralta. Lähdin hakemaan uusia kokemuksia, tutustumaan uusiin ihmisiin, niin tuutoreihin kuin piltteihin, ja haastamaan itseäni. Seuraaville tuutoreille tiedoksi: kyseessä on kokemus, joka auttaa niin muita kuin kasvattaa myös itseään. Tärkeää on olla tukena ja jakaa omaa kirjatietoa, mutta myös elämäntietoa unohtamatta hauskanpitoa. Tuutorointi ei ole vakava asia, vaikka sen voi myös vakavasti ottaakin.

18


BioKEMIA Risto Jokinen Voi juku! Megatuutori! Onhan se aina mukava saada palautetta tehdystä hommasta ja voisi ainakin olettaa, että tällä kertaa on mennyt varsin hyvin! Erityinen kiitos kuuluu tietenkin aivan mahtavalle pilttiryhmälleni. Kiitos teille kaikille, itse ainakin viihdyin ja viihdyn edelleen teidän seurassanne. Tuutorointi on itselle ollut aina kovin tärkeää ja minusta on älyttömän siistiä olla mukana auttamassa uusia opiskelijoita pääsemään liikkeelle yliopistossa. Nyt kaksi kertaa tuutoroineena on saanut tavata monta siistiä tyyppiä ja muutenkin hienoa ihmistä. Hauskaa on ollut, ja en voi muuta kuin suositella tuutorointia kaikille, ketkä vähän edes epäröivät tuutoroinniksi lähtemistä. Vaatiihan se aikaa, mutta se kannattaa varmasti.

19


Kemian Kemiantuutoreiden tuutoreiden 2017

Maria N.

Tuomas R.

2016

Joona A.

2015

Joona A.

Matias K.

Moona H. Lassi R.

Jenna H.

2014

Heidi K.

2013

Janne N.

2012

Jenna H.

Lassi R. Milla K.

Pasi S.

Milla S.

Milla K.

2011

Milla S.

2010

Kristian L.

2009

Kristian L.

2008

Riikka H.

2007

Tuulia S.

2006

Risto S.

2005

Risto S.

2004 2003

Tiina T.

2002

Riikka N.

2001

Lauri P.

Tapio L.

Sakari H.

Jorma K.

Jussi S.

Milla S.

Jussi S.

Kaisa M.

Jorma K. Anu N.

Marjukka E.

Raili K.

Kiira R.

Ulpu M.

Kaisa M.

Ulpu M.

Matti L.

Jaakko W.

Aleksi L.

Marika M.

Kristiina J. Ossi L. Symbolien selitykset:

Aapo R.

yhdistää tuutorin omaan tuutoriinsa henkilö on jatkanut tuutorointia

Piia N.

tuutoripari

2000

Piia N. #

ei omaa kemian tuutoria, vaihtanut opiskelemaan kemiaa

1999

20

Lauri P.

*biokemian opiskelija toiminut kemian tuutorina

Arto A.


sukupuu1999–2017 1999–2017 sukupuu Emilia K. Antti P.

Niko L. Suvi K.

Janita L.

Mimosa S. Suvi-Anna H.

Antti Ä.

Laura F.

Saara N.

Marianna M.

Saku V.

Isabella N. Isabella N.

Matti T.

Salla H.

Erika N.

Isabella N.

Linda S.

A-K V.

Tiina K.

2015 Milla L.

2014

Salla L.

2013

Salla L.

2012 Saku V.

2011

Kalle V.

Saku V.

2010

Jussi P.*

Kalle V.

Tero L.

2009

Julius K.

Antti T.

Tatu H. R-M S.

Leena V.

Maija H.

Leena V.

Maija H. Jori J.

2008 2007 2006

Heini H. Päivi F.

Jutta S.

2005 2004 2003 2002

Tuomas P. Marianne L.

Tiina K.

Mikko S.

Anu N. Outi S.

2017

Tiina K.

Antti T.

Toni P.

#

2016

Niko L.

Ville E. Ville E.

Emma V.

Patrik H.

Pekka P.

2001 2000

Michael Z Saku

Pauliina

1999

21


Biokemian tuutoreiden 2017

Milla M.

2016

Risto J.

2015

Jenni P.

Heidi H.

2014

Risto J.

Sofia T.

2013

Marjaana P.

2012

Venla K.

2011

Minttu H.

Venla K.

2010

Tiina L.

2009

Heikki A.

Laura J.

Antti K.

2008

Jussi P.

Thomas B.

Pasi P.

2007

Maarit K.

Erika H.

2006

Olli M.

Satu L.

2005

Sami B.

2004

Tuomo L.

Mihail R.

Matti T.

Katja

Tero M.

Anne K.

Sampo L.

Teijo

Sampo L.

2003 2002

Susanna K.

2001

Satu K.

2000 1999

22

Hanna P.

*Aloittanut biokemialla, mutta vaihtanut kemialle ja tuutoroinut siellä


sukupuu 1999â&#x20AC;&#x201C;2017 Milla W.

Emma V.*

Milla W.

Sami N.

Sami K.

Sami N.

Iina T.

Oliver B.

Katriina H.

Oliver B.

Milla V.

Salli K.

Milla V.

2015

Oskari B. Oskari B. Jenna T.

Oili H.

2014

Jouni K.

Susanna H.

2013

Jouni K.

Eerika V.

2012

Aino K.

2011

Laura K.

Aino K.

2010

Terhi T.

Eerika V.

Niina K. Kari K.

Hely T. Sanni A

Linda I.

Laura K.

Jenna T. Oili H.

2017 2016

Elina R.

Sami K.

Sami M.

Sini H.

2009 2008

Ville K.

2007

Timo V.

2006

Joanna P.

M.-R.V.

Hanna H.

2005

Etvi J.

Timo V.

2004

Mari J.

Suvi A.

2003

Tiina K. Tytti

P.O.D Antti

2002 2001 2000 1999

23


Parhaat vinkit RUISROCKIIN Teksti: Festarikemisti, Kuva: Joonas Mäkivirta/Ruisrock 2016 Vietätpä kesäsi Turussa tai kotipaikkakunnallasi, Ruisrock eli tuttavallisemmin Ruissi on ehdottomasti yksi kesän kohokohdista, joille kannattaa osallistua. Kesäinen Turku hellii heinäkuun alussa usein lämmöllä ja auringolla, joten mikäs sen parempaa kuin festarit kauniissa Turun saaristomaisemassa! Kolmen päivän ilottelusta saa silti maksaa melko tyyriisti, ja raha saattaakin olla suurin este osallistumiselle. Katsastin Ruissin viime kesänä ja keräsin tähän juttuun asioita, jotka ekakertalaisten, ja miksei konkareidenkin, kannattaa huomioida ja ottaa mukaan onnistuneen (ja edullisen) festarikokemuksen takaamiseksi. Oma tai kaverin sänky: Turkulaisilla on helppoa säästää majoituskuluissa yöpymällä omassa kämpässä. Vaikka joidenkin mielestä autenttisin festarikokemus syntyy leirinnässä, niin kyllä oma sänky ja suihku lataavat akut parhaiten seuraavaa päivää varten. Ruississa leirinnän kannalta huonona puolena on se, että festarialueelle saa tulla vain kerran sisälle eli sinänsä sama vaiva tulla leirinnästä tai kotoa, kun ei kumpaankaan pääse kesken päivän palaamaan. Tämä on myös hyvä syy ulkopaikkakuntalaiselle omata turkulainen kaveri, vinkvink ;)

Pyörä: Itse sain pari kertaa kokea luksusta, kun pääsin Ruississa kojua pitäneiden kavereiden autokyydillä alueelle asti, mutta toiseksi paras ja edullinen vaihtoehto on tulla pyörällä. Itse en tykkää bussikyydistä, sillä bussipysäkiltä joutuu vielä kävelemään pari kilometriä festaripaikalle. Vaikka matka keskustasta asti pyöräillen tuntuu pitkältä, se menee yllättävän nopeasti. Pyörän voi myös tarvittaessa jättää matkan varrelle puskaan, jos välttämättä haluaa säästää pari euroa valvotusta pyöräparkista. Illalla nopea pyöräkyyti on joka tapauksessa huomattavasti kivempi kuin pimeä via dolorosa bussille. Humalaiset ja festarihöperöiset pyöräilijät ovat tosin oma vaaratekijänsä, varsinkin paluumatkalla: vaatii todellista selviytymismentaliteettia ja selvää mieltä, jotta pärjää humalaisten puskiin ja tielle kaatuilevien pyöräilijöiden keskellä. Kypärä on aika kiva, just sayin'!

24


Kärsivällisyys: Jo pyöräillessä festareille tai festaribussiin jonottamisessa vaaditaan kärsivällisyyttä. Ihmisiä on tosi paljon ja siirtymiset tai ruoan tilaukset eivät suju aina niin nopeasti kuin haluaisi. Bajamajoissa kannattaa suosia kauempana päälavoista sijaitsevia tai anniskelualueilla olevia, sillä niistä suurin osa voi jopa olla siedettävässä kunnossa pienempien jonojen lisäksi. Ymmärrystä tarvitaan myös ah, niin ihanien humalaisten kanssa :--) Seura: Harva löytää festareilta uusia kavereita, joten festariseura kannattaa varmistaa hyvissä ajoin. Kauempaakin saattaa tulla kavereita ja Facebookista on hyvä stalkata, jos epätoivo iskee. Itse vaihtelin kaveriporukkaa vähän fiiliksen mukaan ja välillä menin joillekin keikoille yksin, kun keikkaseuraa ei herunut. Fiilikseen pääsee ilman kaveria loistavasti, kun vaan tunkee hurmoksessa olevan yleisön sekaan hyppimään ja huutolaulamaan mukana. Luottokaveri on silti paras festarivaruste, joka kannattaa pitää mukana.

Omat eväät: Vaikka festareilla on tarjolla paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, on se kaikkein halvin ruoka eväsruoka. Välipalapatukoita tai rusinapaketteja kannattaa joka tapauksessa pitää mukana estämään pahimmat nälkäkiukkukohtaukset – niin omat kuin kavereidenkin. Lähes kaikki ruokavaliot on otettu huomioon ja myös harvoin saatavia herkkuja voi päästä maistelemaan: kokeilin ensimmäistä kertaa nyhtökauraa ja hinta-laatusuhde (10 €) oli ihan pätevä täyttävästä annoksesta.

Hyvät kengät ja vaatteet: Nämä kannattaa miettiä sään mukaan asenteella "mukavat päällä eikä haittaa mennä likaiseksi". Itsellä vaatteet olivat parhaimmillaan rintsikoita ja sukkia myöten pölyssä ja ties missä. Haalaripuku oli mukavan kesäinen, mutta bajamajassa melko extreme, kun lukko ei toiminut. Ja vaikka Cheekillä ja Antti Tuiskulla oli alfaurosmaisesti täysivalkoiset esiintymisvaatteet, niin ne ei ole ehkä ne parhaimmat festarivaatteet meille lavan turva-aitojen takana bailaaville. Kun ruiskautat vahingossa suklaasoijamaitoa vieressä istuvan kaverilta lainatuille valkoisille housuille, niin harkitse omantunnon mukaan haluatko hinkata tahroja epätoivoisesti toisen reisiltä vai liueta paikalta kuten true kemisti. Reppu: Reppu on selän ja tavaroiden kantamisen kannalta kaikkein paras valinta. Perus nenäliinat ja käsidesit kannattaa ottaa mukaan, samoin laturi ja vesipullo (lataus- ja vesipisteet <3), mutta ihan kaikkea mahdollista et kuitenkaan tarvitse: joillain pisteillä on tarjolla hiuslakkaa, pinnejä, aurinkorasvaa ja muuta oleellista festarilookin korjailua varten. EA-pisteellä saa luonnollisesti puhdistettua pipin ja laastareita. Kondomeitakin saa ihan ilmaiseksi, omg! Sää: Ruississa paistaa aina aurinko ja kesäfiilis on taattu! Kannattaa kuitenkin tsekkailla säätiedotukset ja oikeasti ottaa mukaan myös lämmintä vaatetta auringonlaskun jälkeistä kylmyyttä ajatellen. Voit ottaa myös uimapuvun, sillä uimaankin pääsee!

25


Alueohjelma: Ruississa on paljon muutakin kuin ruokakojuja ja musiikkia: alueelle oli viime vuonna ripoteltuna erilaista aktiviteettia niin benji-hypystä jättisaippuakupliin. Suoritin kondomiajokortin ja otin jopa muutaman tatuoinnin, jotka tosin kuluivat pois viikossa (kondomiajokortti ei! hehehe). Turun Sarjakuvakerho oli piirtämässä hauskoja karikatyyrejä ja bongasin myös (selvinpäin) ison yksisarvisen kävelemässä pitkin kenttää. Viihdykkeet on siis taattu, jos esiintyjälista ei jossain vaiheessa iske.

Esiintyjät: Festareilla on helppo tutustua uusiin itselle tuntemattomiin esiintyjiin ja parhaimmillaan löytää uutta kuunneltavaa ja fanitettavaa. Välillä kavereiden mukana saattaa päätyä kuuntelemaan jotain ihan kakkaa tai ihan timanttia. Kannattaa siis mennä avoimin mielin ja antaa reippaasti mahdollisuus oman musamaun ulkopuolisillekin artisteille, mutta jos ei iske niin vaihtamalla meno usein paranee. Kyllä ne kaverit aina löytyy (selvä ajan ja paikan sopiminen etukäteen helpottaa huomattavasti)! Jätin kaverit kuuntelemaan Ruger Haueria ja menin itse bingoon, mikä oli paras päätös ever, vaikken voittanutkaan ensi kesälle VIP-lippuja. Toisaalta saman kaverin seurassa vaivuin Airin keikalla melkein transsiin avaruudellisen musiikin ja rauhallisen festariyleisön mukana. Ensi kesänä lavoilla nähdään monia mielenkiintoisia artisteja ja vanhojakin tuttuja, kuten Ultra Bra ja Darude! Kannattaako mennä? No aivan varmasti :3 Tässä vielä jotain viime vuoden Ruissin huippuhetkiä: Icona Popin popitus with my girlfriend Soffe: Saimme yleisön sekaan uponneen tykryläisen lähes kyyneliin, koska me oltiin niin ”kilttejä ja ihania”. Venlan ohje vanhempana biokemistinä meille oli: ”pitäkää niin paljon hauskaa, ku te voitte ikinä pitää hauskaa”. Ja olihan meillä hauskaa! "On ihan ok kuunnella Suomen kovinta poptähteä": Biletysfiilis ja iso rakkauden hyökyaalto vyöryi lavakarismaa tihkuvasta Antti Tuiskusta koko keikan ajan ja Soffen kanssa oltiin ihan hurmoksessa, vaikkei kumpikaan olla faneja. Vastentahtoisesti ’elämänsä parhaisiin bileisiin’ raahattu ystäväni Laura ei ollut yhtä vakuuttunut. ”Mä tulin tänne syömään”, Laura totesi ja avasi taskulämpimän rahkapurkin. Kesäfiilis best! Koko viikonlopun paistoi aurinko ja varsinkin Rantalavan äärellä meininki oli unohtumaton <3

26

TL;DR Too Long; Didn't Read Mikä: Musafestarit! Mis: Ruissalo-nimisel saarel Turus Millo: Heinäkuus eka viikonloppu Kuimpal: 90/135/155 € 1/2/3 päivän lippu Kannattaaks: Todellaki! Lisätietoi: skannaa QR-koodi tai näpyttele osoitteeseen ruisrock.fi ps. talkoohaku käynnissä!


Tykin suuri haalarikatsaus 2016 Osa 3

Arvon lukijat, olemme saapumassa pitkäksi venähtäneen matkan pääteasemalle. Kesän 2016 korvilla huvikseen ilmoille heitetty idea paisui hieman suunniteltua suuremmaksi, mutta kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä aikaansaannokseemme ja mielestämme yllättävänkin korkealle kohonneeseen vastausprosenttiin, joka oli peräti 50 % (kaikki kauppiksen pienainejärjestöt niputettuna TuKYn alle). Siispä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, kaikki matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ulkopuolisten tiedekuntien ainejärjestöjen värit, s’il vous plait. Valkoiset haalarit Aloitetaan vaikkapa valkoisesta. Kanta ei osannut kommentoida, miksi päätyivät juuri tähän väriin, mutta tiedämme kuitenkin, että heidän värinsä on vaikuttanut kahteen muuhun ainejärjestöön: Muusaan, joka irtautui Kannasta 1995, ja Sugriin, johon palaamme myöhemmin. Muusa jatkoi emojärjestöltään perityllä valkoisella linjalla parin vuoden ajan, kunnes alkoi pitää haalareita ja niitä kantavia opiskelijoita sen verran noloina, että siirtyivät ylpeään arkivaatekansaan. Vuoteen 2006 mennessä jyrkkä asenne oli kuitenkin laantunut sen verran, että rohkeimmat uskalsivat jo kokeilla perinteen uudelleenlämmittelyä, ja nykyään Muusan valkoisiin haalareihin törmää muun bilekulttuurin puutteessa vappuisin. Tunnistamista helpottavat verestävät sormenpäät, sillä muusalaiset ompelevat merkkejään vain kerran vuodessa kovassa kiireessä juuri ennen vappurientoja. Kammiosta kerromme myöhemmin lisää, mutta mainittakoon tässä vaiheessa, että jos heidän lippuidean ohessa alkunsa saaneet haalarisuunnitelmansa ottavat tuulta alleen, he tulevat pukeutumaan valkoiseen. Luova kirjoittaminen kun lähtee tyhjästä taulusta, tai tässä tapauksessa paperista. Siispä toivotamme Kammiolle onnea haalarihankintoihin ja ehdotamme, että heidän perinteisiinsä tulisi kuulumaan haalareiden personointi itse kirjoitetuilla tekstinpätkillä, mutta tyylikkään lopputuloksen saavuttaminen lienee helpommin sanottu kuin tehty. Ai niin, myöskään Opex ei osannut kertoa valkoisista väreistään mitään. Snif. Mustat haalarit Jatketaan seuraavaksi mustaan, koska se on suhteellisen tyypillinen väri. Digiteillähän värin määräsi teekkariperinne. Tritonuksen edustaja ei osannut kertoa käyttöönottovuotta eikä syytä värivalinnalle, mutta musiikkitieteilijät tunnistaa joka tapauksessa oikean lahkeen pianokoskettimistosta, ja ainakin väri sopii teemaan. Vare hankki haalarinsa edustajansa parhaan arvion mukaan 1993. Hieman aiemmin yhdistys oli suunnitellut itselleen logon ja tilannut muita vaatekappaleita, ja mustan oli todettu pukevan arkeologeja parhaiten, joten haalareiden värivalinta oli ilmeinen. Vaikka logo olikin olemassa, painotekniset tai kustannussyyt pistivät arkeologit maalaamaan ensimmäisten haalareiden logot käsin. Kuten aikaisemmin mainittiin, valkohaalarisesta Kanta ry:stä on tosiaan irtaantunut kaksi ainejärjestöä: Muusa, joka jatkoi valkoisella linjalla, ja Sugri, joka päätyi mustaan hankkies-

27


saan haalarinsa 2002. Välit Kannan kanssa eivät nimittäin olleet lainkaan hyvät, joten looginen vaihtoehto oli hankkia täysin vastakkaisen väriset haalarit. Lisäetuina on se, että konttaamisen ja mutapainin kaltaisten aktiviteettien jäljiltä haalarit eivät näytä niin kamalan likaisilta. Kaksi triviatiedon poikasta: 1) Sugrilaiset erottaa muista mustahaalarisista heidän vasemman lahkeensa udmurtinkielisestä tekstistä ”Ajda taka vilin vorttilom”, vapaasti suomennettuna ”Lähdetäänpäs ajelemaan pässillä.” 2) Yksiin suurehkoihin haalareihin mahtuu kaksi pientä marin kielen opiskelijaa – tämän on pakko olla testattu juttu. Katukuvassa haalarikansasta erottuvat historian opiskelijat mustissa viitoissaan. Kritiikki seurasi tiiviisti haalarikulttuurin leviämistä 80-luvulla, ja keskustelu omien haalareiden hankinnasta oli vääjäämätöntä. Osa jäsenistöstä kannatti ajatusta, osa vastusti sitä. Haalarit miellettiin ennen kaikkea teekkarikulttuurin ilmentymäksi, vaikka pukine olikin jo levinnyt myös kauppikseen ja muihin korkeakouluihin. Viittaideaa ajoivat kolme opiskelijaa, ja ajatus sai lopulta vihreää valoa, sillä viitta oli erilainen, arvokas ja hauska vaatekappale (historian opiskelijoilla on hassu huumorintaju). Onhan viitalla toki myös historiallista arvoa, sillä Turun Akatemian aikoihin henkilökunta ja opiskelijat pukeutuivat perunasäkkien sijaan arvokkaan mustiin (ja aateliset punaisiin) viittoihin. Kritiikkiläisten silmissä se on siis arvokas ja käytännöllinen asuste, joka suojaa sateelta ja mudalta, on helppo pukea ja riisua, toimii peittona ja nukkuma- tai piknikalustana, eikä estä anniskelualueille pääsyä samalla tavalla kuin haalarit. Toisinaan Kriitikin viitta mystisesti ilmestyy jonkin kuuluisan patsaan harteille Suomessa tai jopa muualla Euroopassa. Tempauksia järjestävä taho on tällä hetkellä tuntematon, samoin se, mistä taho saa viittoja käsiinsä. Olettakaamme kuitenkin historian opiskelija, joka on ekskursiolla tullut nauttineeksi viiniä liiankin sivistyneesti. Seurauksena voi olla älyttömän hyvä ja toteuttamista vaativa ajatus tai viitan häviäminen parempiin kätösiin. Emme tiedä varmaksi, kunhan arvailemme. Turun Haalarituote ei valmista viittoja, joten jäsenistö ompelee vaatekappaleensa yhteistalkoissa ennen Mustien viittojen yötä, jossa ne vihitään käyttöön. Jokavuotisessa viittavalassa fuksit kerääntyvät Porthanin patsaan eteen vannomaan, etteivät ikinä pukeudu haalareihin, tai jos näin erehtyvät tekemään, ovat pyytävä julkisesti anteeksi tekoaan. Viitta pestään haalareiden tapaan ainoastaan Aurajoessa, ja perinteisesti se on pidetty haalarimerkeistä vapaana, vaikkakin käytäntö on nykyään höllentynyt. Muun sortin muokkaukset ovat tyypillisesti hyväksyttävämpiä, yleisimpänä oletettavasti kiinnitysnauhan korvaaminen soljella. TLKS ja THLKS eivät nähneet tarpeelliseksi vastata kyselyymme, joten kostoksi heitämme hatustamme seuraavat selitykset: Musta on kuoleman väri, ja lääkisopiskelijat viestivät haalareillaan haluavansa ihmisten olevan kuolemanvaarassa, jotta heille olisi töitä. Hammaslääkärit puolestaan haluavat, että ihmisillä olisi mustat hampaat pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. Tai sitten vaihtoehtoisesti he osoittavat värivalinnoillaan, mitä vastaan he taistelevat. Muita tyhjiksi arvoiksi jääneitä ainejärjestöjä olivat Dialectica ja Hurma. Vaaleanpunaiset haalarit Turussa on vain yksi vaaleanpunaista tunnustava ainejärjestö, ja se on T-klubi. Heidän logiikkansa on pätevä: siinä missä kauppiksella on puput, matlulla piltit ja kaikilla muilla fuksit, T-klubilla on pikkupossut, joista vappuna kasvaa ehtoja kapitalistisikoja, taloustieteilijöitä kun ovat. Järjestö on saanut alkunsa silloisen yhteiskuntatieteilijöiden yhteisjärjestö Indexin siipien alla 1964 ja rekisteröity viisi vuotta myöhemmin, ja klubilaiset ovat ylpeästi kantaneet logossaan

28


kapitalistisika-maskotti Masan kuvaa, josta on haalareiden väriin päädytty. TYK ry:n tapaan T-klubi hankkii haalarinsa jo syksyllä, ja ne ehtivät olla pikkupossujen käytössä puolisen vuotta ennen vappuna tapahtuvaa haalarikastetta. Aiemmin haalareiden käyttöönotto on tapahtunut juurikin vappuna, mutta käytäntöjen muuttumisesta huolimatta perinteen ajankohtaa ei ole lähdetty muuttamaan. Ja lopuksi huomio: Joskus kuulee t-klubilaisten haalareiden olevan ”fuksianpunaiset”. Montako fuksianpunaista possua tai sikaa tiedätte? Aivan. Possut ovat vaaleanpunaisia. Siniset haalarit Sinisiä haalareita on yliopistossamme aimo liuta, mutta ikävä kyllä vain TuKY osasi valottaa omaa valintaansa: kauppislaiset ovat kopioineet värimaailmansa Turun kaupungin virallisista väreistä, jotka siis ovat tummansininen ja kultainen. Anglican, P-klubin, Kääntöpiirin, Forum Romanumin, Slavan ja Putexin väreistä emme osaa sanoa mitään. Huomionarvoista toki on, että turkoosia Slavaa ja Putexia lukuun ottamatta kaikkien edellä mainittujen haalarit ovat tummansinisiä, mikä antoi Nucleukselle mahdollisuuden löytää oman ekologisen lokeronsa kirkkaansinisine haalareineen. Keltaiset haalarit Kompleksin jäsenet käyttivät keltaisia paitoja kauan ennen siirtymistä samanvärisiin haalareihin 1986. Värivalintaa perusteltiin meille sillä, että keltainen kuvastaa auringonnousua ja toivoa, kuninkaallisuutta, kärsivällisyyttä (liikennevalot) sekä rikkauksia, joita kompleksilaiset ”viikinkien lailla” vaativat vääryydentekijöiltä takaisin arjen sankareille, tavallisille kansalaisille. On niin hyvät perustelut, että TYK ry:nkin pitäisi melkeinpä siirtyä keltaisiin haalareihin! Punaiset haalarit (Bio)kemistien lisäksi Turkua kansoittaa muutama muukin punahaalarinen opiskelijaryhmä. Eroja on vain painatusten väreissä: Mañanalla ne ovat keltaiset ja Katkolla valkoiset, ja tämän yksityiskohdan täsmentäminen pilteilleen on TYK ry:n tuutoreiden jokasyksyinen tehtävä. Kummaltakaan ainejärjestöltä emme saaneet virallisia perusteluja värimaailmalle, mutta Mañanan kohdalla voisimme veikata, että Espanjan lipulla – punaisella rajattu keltainen – on varmasti jotain tekemistä asian kanssa. Katkolaiset puolestaan varmaan vain haluavat leikkiä Where’s Waldoa kemistien kustannuksella. Lexin bolognan- eli arkisemmin viininpunainen on lakitieteen opiskelijoiden yleinen väri ympäri maailmaa. Ensimmäisen 20 kappaleen koetilaus tehtiin 1982, ja testihaalarit menivät pääasiassa hallituslaisten käyttöön. Muutamaa koe-erää myöhemmin väriksi oli valikoitunut nykyinen sävy, ja haalareita käyttivät jo muutkin kuin pelkät hallituslaiset. Miksi juuri bolognanpunainen? No tietenkin siksi, että ”punaisena kaupunkina” tunnettuun Bolognaan perustettiin maailman ensimmäinen yliopisto vuonna 1088, ja oikeustieteen opetus sai siellä alkunsa. Myös 2000-luvun alkupuolella korkeakoulujen läpikäymä, opetuksen yhtenäistämiseen tähtäävä ”Bolognan prosessi” lähti samaisesta kaupungista liikkeelle, kuten fiksuimmat voivat nimestäkin ehkä päätellä. Vihreät haalarit Surullista kyllä hienon värikaaviomme pitkä rivi vihreitä haalareita jäi pitkälti vaille selityksiä. Adaptus, Pappagallo ja Sklubi jättivät vastaamatta kutsuihimme, kun taas Skandican edustaja joutui alkuinnostuksestaan huolimatta päättämään selvitystyönsä tuloksettomana. Vanhemmat väinämöiset kun olivat kadonneet rajun sukupolvenvaihdoksen jälkeen maan alle.

29


Violetit haalarit Mitä yhteistä on fyysikolla ja taidehistorioitsijalla? Haalareiden väri. Miksi, sen kun tietäisimme. Kuvatus kun jätti vastaamatta. Harmaat haalarit Turussa näkee tällä hetkellä kahta harmaata: Seitan jäsenet pukeutuvat tummanharmaisiin haalareihin ja aiemmasta numerosta unohtuneiden Pultereiden jäsenet sellaiseen, jota me kirjoittajat kutsumme pelkäksi harmaaksi, mutta joku enemmillä tappisoluilla varustettu voisi luonnehtia hopeanharmaaksi. Vaikkemme saaneetkaan kummaltakaan ainejärjestöltä selitystä värivalinnoille, kummatkin ovat sen puolesta perusteltuja, että kumpikin värisävy on Turussa ainutlaatuinen, ja Pulterit voivat helposti maastoutua rakkaiden kiviensä joukkoon. Tulevaisuudessa saatamme tosin nähdä lisää harmaata, tai tarkemmin ottaen hopeaa, jos Black Swansin läpällä heitetty suunnitelma toteutuu ja he ottavat hopeaviitat käyttöön. Kritiikki ei virallisen vastauksensa mukaan omista tavaramerkkiä viittoihin, joten joutsenten suunnitelmat eivät tallo kenenkään varpaille. Ja hei, miettikää tätä yhtälöä: sekä menneisyyden että tulevaisuuden tutkijat käyttämässä viittaa. Moniväriset haalarit Yksin vappuna kadulla liikkuu monenkirjavaa väkeä. Joissain tapauksissa monenkirjavaa väkeä esiintyy jo ainejärjestön sisälläkin – tosin Fobian tarkkoja perusteluja heidän violetti-mustaratkaisulleen jäimme kaipaamaan. Legendan mukaan väreillä on jotain tekemistä Fobia ry:n suojelupyhimyksen Mustanaamion kanssa, minkä lisäksi värien on ajateltu kuvaavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ottakaa nyt tuosta sitten selvää. Sivuainejärjestö Foneemi on hakenut muuten kaksiväristen haalareidensa koostumukseen hieman palapelimäisyyttä vaihtamalla hihojen värit päittäin: mustan puolen hiha on viininpunainen (vai pitäisikö sanoa bolognanpunainen?) ja päinvastoin. Värit tulevat ainejärjestön logosta, ja haalarit itsessään otettiin käyttöön vasta reilu vuosi sitten yhteishengen ja näkyvyyden parantamiseksi. Pienen ainejärjestön jäsenet tulevat kuka mistäkin pääaineesta, joten kaksivärisyys tavallaan kuvastaa kirjavaa kokonaisuutta. Germanican haalarit ovat nekin omanlaisensa palapeli: mustaa vyötäröstä alaspäin, punaista vyötäröstä ylöspäin, keltaiset hihat. On siis liiankin ilmeistä, että värivalintaan on vaikuttanut muuan valtio. Kysymyksessä on Witcher-kirja- ja -pelisarjasta tuttu Aedirn, jonka lippua haalarit muistuttavat yläosa vyötäisille sidottuna. Toki kyseessä voisi olla myös Saksan lippu, mutta miksi värit olisivat sitten ylösalaisin? Lahkeiden pitäisi silloin olla keltaiset ja hihojen mustat. Miksei näin ole, sen kun tietäisivät itse germanicalaisetkin.

30


Haalarittomat ainejärjestöt Eräät ainejärjestöt eivät käytä haalareita ollenkaan, ja yleisiä syitä ovat haalareiden tarpeettomuus ja sivuainejärjestöys. Hetkinen, haalareiden tarpeettomuus? Pohditaanpa tätä nyt hieman. Haalareiden avulla erotutaan joukosta ja kasvatetaan ryhmähenkeä. Kun Lynin tanssilattia on Viimeisen Tentin Bileissä ääriään myöten täynnä tai Turun kadut kuhisevat vappukansaa, värikoodit helpottavat oman porukan löytämistä väenpaljouden seasta, ja keskustelun aloitus tuntemattoman kanssaopiskelijan kanssa mahdollisesti helpottuu, jos oppiaine on sama tai edes vähän tuttu. Bileet ja haalarit kulkevat käsi kädessä, sehän on selvä. Pienet ainejärjestöt eivät kuitenkaan istu tähän muottiin. Ne pyörittävät talouttaan eri tavalla: bileiden järjestäminen on kallista puuhaa, eikä pieni jäsenmäärä tuo bileiden tai haalareiden hankintaan vaadittavaa alkupääomaa saati takaa vakkarisponsoreita haalarihankintojen tueksi. Siksi pienainejärjestöt hankkivat tuloja ja viettävät aikaa muilla tavoin. Tyypillinen tapa on esimerkiksi myyjäisten järjestäminen, joiden tuotoilla järjestetään vähän prameammat kotijuhlat tai vuokrataan kerhotila illanviettopaikaksi. Koska ei ole massabileitä, ei ole tarvetta erottua isosta joukosta. Ja koska ei ole isoa joukkoa, kaikki tuntevat jo entuudestaan toisensa, joten ryhmähengen erillistä nostatusta ei tarvita – ja jos nyt on aivan pakko tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon, haalareita edullisempia ja vaivattomampia hankintoja ovat logolla varustetut vaatekappaleet, kangaskassit tai pinssit. Entäs miten tuo sivuainejärjestön rooli sitten? Kun ihmiset aloittavat pääaineopintonsa, he liittyvät pääaineensa ainejärjestöön ja hankkivat sen haalarit. Pääainejärjestö pystyy yleensä järjestämään isompia bileitä. Kun opiskelijat sitten myöhempinä vuosina alkavat lukea jotain sivuainetta, he voivat liittyä sivuaineen ainejärjestöön. Tässä vaiheessahan heillä on jo haalarit, ja opintojen alkuvaiheen bilehuuma on ehkä jo laantunut, joten kakkoshaalarit ovat aika lailla tarpeettomat. Lisäksi oppiaineen luonteesta johtuen jäsenyys voi olla lyhytikäinen. Kirjoittajille tuli pienehkönä yllätyksenä, että ”halu erottua massasta” ei kuulunut yhdenkään ainejärjestön vastausten joukkoon lukuun ottamatta Muusaa, ja hekin ovat tulleet järkiinsä ja palauttaneet haalarit osaksi perinteitään (F-pisteen ja Prometheuksen virallista kantaa emme tosin tiedä). Useissa ainejärjestöissä keskustelua haalareista on kyllä käyty ihan viime aikoinakin, mutta Foneemin kaltaista poikkeusta lukuun ottamatta ne on koettu viimeistään hintaansa nähden tarpeettomiksi. Jonkin sortin esikuvaa pienainejärjestöjen toiminnasta jo saatiinkin, mutta valotetaan asiaa myös meille tarjotuin esimerkein. Palladion – jolla on Wikipedian ja Niksulan sivujen mukaan joskus ollut käytössään vaaleanvihreät haalarit – järjestää vapun-, halloweenin- ja pikkujoulunviettoja sekä peli-, viini- ja leffailtoja. Museion panostaa museoiden erikoispiirteisiin ja työelämään tutustumiseen ja kontaktien luomiseen tähtääviin ekskursioihin ja vierailuihin sekä valmiuksia opettavia työpajoja. Peli-iltojen, pikkujoulujen ja myyjäisten alkoholittoman luonteen ansiosta tapahtumat ovat lapsiystävällisiä, mikä on etu varttuneella jäsenistöllä. Taotao on maisteriohjelman ainejärjestö, ja valtaosa jäsenistöstä viettää toisen maisterivuotensa vaihdossa vähentäen haalareiden tarpeellisuutta entisestään. Turauksen jäsenet ovat menossa mukana suurin piirtein sen ainoan auskultointivuotensa verran, ja sen toiminta keskittyy siksi edunvalvontaan.

31


Lopuksi Sitten siirrytään tylsään liibalaabaan. Kiitämme kaikkia ainejärjestöjen edustajia, jotka ehtivät nähdä vaivaa homman eteen. Toivottavasti ekassa osassa julkaistusta kaaviosta on hyötyä esimerkiksi tulevana vappuna, kun Turun kadut ja viheralueet täyttyvät taas haalarikansasta. Perisuomalaiseen tapaanhan koskaan ei kannata kysyä, mitä alaa minkäkin värinen haalari edustaa. Parempi vain olla hiljaa, tuijottaa toista ja juoda sitä skumppaa miettiessä syntyjä syviä. Huh! Tämä oli sitten tässä. No niin, kukas selvittää seuraavaksi Åbo Akademin ja Turun AMK:n haalarivärien historian? Ville Eskonen Jorma Kim Ja vihoviimeiseksi pitkä litania juttua varten haastatelluista henkilöistä: Milla Airosalmi (Museionin sopo16), Anna Einola (Black Swansin vpj16), Oona Jalonen (Vareen vpj16), Joel Juusola (Kritiikin vpj16), Henna-Riikka Lahtinen (Sugrin vpj16), Ville Laakso ja Tommi Manninen (Lexin pj ja pääsihteeri 16), Tuike Laine (Muusan pj16), Iida-Maria Niskajärvi (TurAuksen pj16), Eveliina Nygrén (T-klubin pj16), Mikaela Pesonen (Skandican pj16), Laura Puronaho (Pultereiden pj16), Fobia ry, Sanna Rantanen (Foneemin pj16), Kari Silvola (Kammion pj16), Sheri Toivomäki (Tritonuksen pj16), Reija Tolvanen (Taotao), Veera Toukola (Palladionin pj15), Minna Varho (Kompleksin kulttuuri16).

32


Tieteen taikaa tiedesynttäreillä ”Onks täs taikaa?”, kysyi pieni 7-vuotias poika minulta viime syksynä, kun hän ihmetteli löllöliman kummallisia ominaisuuksia tiedesynttäreillä. Kiinteää otettaessa käteen, mutta valuu hetkessä sormien välistä. Löllölima ja monet muut näyttävät työt kuten sokerisateenkaaret, värikästä kemiaa, maitoliima, väriliidut, laavalamput, hiilidioksidikuplat, elefantin hammastahna, vetyraketti ja nestetyppi ovat ihmetyttäneet sekä lapsia, vanhempia että ohjaajia viime lokakuusta lähtien. Kaikki alkoi viime syksynä, kun ensimmäiset tiedesynttärit pidettiin erään erikoistutkijan pojalle. Paikalle saapui Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja. Juttu tiedesynttäreistä julkaistiin Turun Sanomissa ja siitähän suosio alkoi. Ensimmäiset varaukset tulivat aikaisin aamulla. Syksyn tiedesynttärit varattiin nopeasti täyteen. Samoin kevät buukattiin täyteen, kun varaukset kevätkaudelle alkoivat tammikuussa. Varaussaldo: 9 kertaa syksyllä ja 21 kertaa keväällä. Muuta markkinointia ei ole ollut kuin tuo Turun Sanomien syksyllä julkaisema juttu sekä lasten ja aikuisten eteenpäin kerrotut suositukset. Kysyntää riittää enemmän kuin pystymme tiedesynttäreitä järjestämään. Tiedesynttäreitä järjestetään pääasiallisesti aina torstaisin, mutta suuren kysynnän vuoksi välillä muinakin arkipäivinä. Synttärit alkavat klo 16.30 labraosuudella, joka kestää klo 18.00 saakka, jonka jälkeen on puolen tunnin mittainen herkutteluhetki, jonne vanhemmat ovat saaneet tuoda pientä naposteltavaa pienille tiedemiehille ja -naisille. Tiedesynttäritoimintaa ei olisi ilman mahtavia, innostuneita ja asiansa osaavia ohjaajia. Tiedesynttäri-ohjaajat tulevat etukäteen valmistelemaan synttäreillä tehtäviä töitä ja he jäävät siivoamaan sekä tiskaamaan lasten lähdettyä herkuttelemaan. Vaikka jokainen kemisti tai biokemisti varmasti osaisi tehdä tiedesynttäreillä tehtävät työt, hyvä ohjaaja tarvitsee muutakin kuin tietämystä konsentraatio- tai pH-eroista. Hyvä ohjaaja on lapsilähtöinen, innostunut ja ystävällinen. Jokainen lapsiryhmä on erilainen, joten tilanteeseen pitää mukautua. Joskus ryhmässä on villejä ja vauhdikkaita yksilöitä, jolloin joutuu hieman enemmän panostamaan ”kurinpitoon”. Välillä ohjaajan taas pitää rohkaista lasta upottamaan kätensä reippaasti löllölimaan, joka aluksi vaikuttaa ällöttävältä, mutta itse kokeiltaessa onkin hurjan hauskan oloista. Uskon, että lasten innostus lähteekin juuri ohjaajan innostuksesta. Osa ohjaajista on opettajaopiskelijoita, joille tiedesynttärit antavat upean mahdollisuuden saada opetuskokemusta, ja muut ohjaajat yksinkertaisesti vain tykkäävät tästä toiminnasta.

33


Itse tiedesynttärivastaavana huolehdin yhteydenpidosta vanhempien kanssa, ohjaajajaoista ja -koulutuksesta, herkuttelutilan varaamisesta, töiden suunnittelusta ja tiedesynttäritarvikkeista. Vastaan lasten, vanhempien ja ohjaajien tyytyväisyydestä. Olen myös ollut vastuuohjaajana melkein jokaisella synttärillä. Töitä siis on riittänyt, mutta voin kertoa, että tässä pestissä on eniten plussapuolia. Parasta on, kun näkee lapsen ilon ja mielenkiinnon tiedettä kohtaan. Ajatuksenahan tällä toiminnalla on, että lapset kiinnostuisivat tieteestä ja ehkä 10-15 vuoden päästä meillä on opiskelemassa (bio)kemistejä, jotka kertovat, että heidän innostuksensa tiedettä kohtaan alkoi juuri tiedesynttäreillä. Myös synttäreistä saatu palaute sekä lapsilta, vanhemmilta, että ohjaajilta saa minut erittäin onnelliseksi.

Tässä muutama vanhemmilta saatu palaute: ”Aivan upeat ohjaajat. Parhaat synttärit mitä olemme järjestäneet. :)” ”Lapset olivat oikein innoissaan paikan päällä ja puhuivat synttäreistä paljon vielä jälkeenpäinkin. Vaikka lapset olivat alle kouluikäisiä, vetäjät osasivat hienosti hallita tilanteen ja työt olivat ikätasolle sopivia. Lapset pitivät erityisesti pipetoinnista ja lopussa tehdyistä nestetyppi tempuista” ”Aivan ihania ohjaajia, innostuneita. Tytöt tykkäsivät kovasti ja joululahjaksi toivotaan nyt lasten "pikkukemistin" harjoitustyöpakkausta ” ”Yksi lapsi oli kertonut vanhemmilleen haluavansa heti uudestaan, toisen kotona olisi heti illalla pitänyt alkaa valmistaa limaa, ja kolmas halusi pitää myös omat synttärinsä tiedelabrassa.” Palautteesta päätellen olemme onnistuneet tavoitteessamme innostaa lapsia tieteeseen. Vinkkini onkin kaikille Tykin lukijoille, että löytäkää taas oma lapsenkaltainen innostuksenne! Tehkää vaikkapa löllölimaa; 2 dl maissitärkkelystä, 1 dl vettä ja hieman elintarvikeväriä, ja eikun leikkimään! ;) Tiedesynttäriterveisin, Suvi Koivusalo

34


Essika Testaa nuudelinkeittonesteet Teksti ja kuvat: Essi Suominen ja Erika Alander Mistä kaikki lähti? Noh, Essika Testaa duo piipahti kaupassa joulun tiimoilla ja päätyi ostamaan glögiä ja nuudeleita. Hetken vitsailtuaan, että keittäisivät nuudelit glögissä, he saivat sairaan idean. Mitäpä jos baarista kotiin tultaessasi haaveilet nuudeleista, mutta muistat Olkiluodon juuri räjähtäneen ja saastuttaneen Turun pohjaveden ja tämän johdosta vesi on katkaistu koko Varsinais-Suomen alueelta? Mutta sinun on PAKKO OTTAA nuudeleita. Ei hätää! Essika Testaa ratkaisee ongelmasi: me testasimme yleisimmät opiskelijan kaapista löytyvät nesteet ja nesteenkaltaiset keittomahdollisuudet. Kokoamamme nälkäinen ja kaiken kestävä maisteluryhmä sisälsi jo tutuksi käyneet Niko Lehtisen, Tuuliina Tuomisen ja Oskari Puron. Essika Testaa -debyyttinsä tällä kertaa suorittivat Niko Korsoff (Koff) sekä yksi eksynyt Digitti Timpza Loca. HUOM! Vaikka alkoholin kuuluisi haihtua keitettäessä, se ei kumminkaan haihtunut maisteluryhmäläisten viinapulloista. Eli pyydämme lukijoiltamme huumorintajua kommenttien suhteen Ohje kaikille vaihtoehdoille: lämmitä nestettä kunnes se suunnilleen kiehuu ja lisää nuudelit (käytimme Mama kananuudeleita, ei mausteita). Keitä kunnes nuudelit ovat kypsiä. Syö, juo nesteet ja nauti mikäli kykenet. 1. Viini (Vino Frizzante Pinot Noir) Kommentit: Niko: ’’Kilo pekonii ni ehkä sit’’ Timpza: ’’Yllättävän hyvää, ketterä koostumus, puhutteleva jälkimaku’’ Puro: ’’Vähänku nauttis nuudelii ja viinii samaan aikaan’’ (no shit…) Keskiarvo: 2,4/5 2. CocaCola (Freeway) Kommentit: Timpza: ’’Jos mäkkäris ois nuudelii ni se vois maistuu tältä’’ Keskiarvo: 3,3/5 3. Maito (Kotimaista-kevytmaito) Kommentit: Niko: ’’Mun oksennus näytti samalta Aurasouduissa’’ Tuuliina: ’’Maistuu äidinmaidolta’’ Timpza: ’’Ihanku söis nuudelii ja jois kaakaota, mut ilman suklaata’’ (Why are you so smart??) Keskiarvo: 2,3/5

35


4. Olut (Saaremaa Tuulik,taskulämmin) Kommentit: Niko: ’’Ihme köntti… Ei sen paskempaa, ku muutkaan’’ Tuuliina: ’’Pitäis olla oksennusämpäri vieres’’ Keskiarvo: 0,7/5 5. Lonkero (A. Le Gog Gin Long Drink Greip Fruit Taste ) Kommentit: Erika: ’’En vaan tykkää lonkerosta…. NUUDELISTA’’ Tuuliina: ’’En oo ennenkää tykännyt lonkerosta ja tää varmisti etten tuukkaan tykkää’’ Koff: ’’Mmmmmm…. (Marabou tyyliin)’’ Wolt-kuski: ’’En tiedä, outoa. Siitä hyvän ja pahan väliltä’’ Keskiarvo: 2,4/5 6. Jugurtti (1:1 Rainbow banaani ja Rainbow päärynä-vanilija, lisätty vettä, ehkä palo pohjaan. HUOM! Muista vahtia) Kommentit: Puro: ’’Paskaa saa perseestäkin’’ Essi: ’’Pystyin syömään krapulanpoistopirtelön, mut tää on aika pahaa’’ Timpza: ’’Ei täs muuten mut… lentää ylös’’ Erika: ’’Haisee ja maistuu weetabix banaani napostelupaloille, eli aika hyvää’’ Keskiarvo: -e/5

7. Vergi 40% (Juho Salosta lainaten: Vergi tekee virolaisista voittajia) Kommentit: Puro: ’’Jos toi äskeinen oli pahaa niin… Jos vergiin vois kuolla’’ Tuuliina: ’’Voiko tän nuudelin (1kpl) oksentaa?’’ Essi: ’’Niin pahaa et naurattaa’’ Keskiarvo: ln2/5 8. Kahvi (Ennen baariin lähtöä keittämäsi, 5h seissyt vaaleapaahtoinen, tietysti Pauligin, kahvi) Kommentit: Koff: ’’Kitkerää mutta juotavaa’’ Timpza: ’’HHhhhhhhhh….’’ Keskiarvo: 3/5 9. Tomaattikastike (Mutti) Kommentit: Niko: ’’ *huutaa jotain espanjaksi* mä haluun pekonii’’ Koff(eliini): ’’Söisin, panisin’’ Timpza: *Cry in Spanish* Essi: ’’Jumalten luomaa nuudelijuomaa’’ Keskiarvo: 4.4/5

36


10. Likööri (Remedia Green apple) Kommentit: Erika: ’’Limasta’’ Tuulina: ’’En ostais, en myis, en markkinois’’ Niko: ’’En söis, en jois, en panis’’ Keskiarvo: 1,4/5 11. Energiajuoma (ED) Kommentit: Tuuliina vertaa: ’’Vois syödä10 milj. kiloo karkkii’’ Puro: ’’Ihan ok, liian makee’’ Koff: ’’Makeahko’’ 1 5 Keskiarvo: lim n ∞n 12. Vermouth (Martini, white) Herätti to-del-la paljon kysymyksiä Kommentit: Erika: ’’Kenen idea oli jättää tää vikaks?’’ (idea oli Erikan) Tuuliina: ’’Miks mä ikinä suostuin tähän testiryhmään?’’ Essi: ’’Kui te juotitte mulle näin paljon vergii?’’ Keskiarvo: 0,7(?)/5

37


Ulkomaille opintojen aikana Teksti: Eerika Vuorinen Kirjoittajalla on ollut kolme ulkomaan jaksoa opintojen aikana: Erasmus-vaihto Oviedossa, Espanjassa 2010-2011, erikoistyön tekeminen Limassa, Perussa 2013 ja työharjoittelu Merck KGaA:lla Saksassa 2016. Opiskelijavaihto vai työharjoittelu? Opiskelijavaihtoon lähteminen on helppo, koska yliopistolta löytyy valmiita yhteistyöyliopistoja, apurahoja ja muita valmiita paketteja. Näiden kanssa saa paljon opastusta ja apua helposti sekä takuun, että vaihdon suoritukset saa myös liitettyä omaan tutkintoon. Yliopistojen välinen yhteistyö on yleensä melko helppoa eikä byrokratian kanssa tarvitse repiä hiuksia päästä. Tietenkin vaihtopaikankin voi järjestää itse, jolloin omaa fiksailua vaaditaan enemmän. Vaihdossa on tietty vapaus, koska kurssien määrän voi päättää tietyissä määrin itse, mikä myös mahdollistaa enemmän vapaata aikaa matkusteluun. Työharjoittelussa ollaan ”oikeissa töissä”, joka myös määrittelee kuinka joustavaa elämä on. Harjoittelija voidaan laittaa tekemään ties minkälaisia töitä – kaikkea arkistoinnista, kahvinkeitosta ja skannailusta vaativiin ja jopa liian vastuullisiin hommiin. Ideaalitilanteessa kuitenkin pääsee tekemään mielenkiintoista ja sopivan haastavaa hommaa, jossa oppii paljon uutta. Parasta työharjoittelussa on se, että saa kultaakin kalliimpaa oman alan työkokemusta, palkkaa ja huikean kokemuksen ulkomailla asumisesta. Ja vastaus kysymykseen vaihto vai harjoittelu: miksei molemmat? Erasmus-vaihtoon hakeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. Vastaanottavassa yliopistossa osattiin auttaa asunnon etsimisessä ja sain helposti vuoden aikana suoritetut kurssit osaksi tutkintoa (tosin vapaavalintaisiin opintoihin). Perussa tein tutkimusta, joten sisällyttäminen ei ollut missään nimessä ongelma. Molempien vaihtojen aikana pystyin matkustelemaan ympäriinsä melko vapaasti ja nähdä paljon uusia maisemia. Työharjoittelun aikana tein 37,5h/vko, mutta onneksi saldot ja Saksan lain mukaiset lomapäivät tarjosivat mahdollisuuksia muutamiin irtiottoihin syksyn aikana. Minua pelottaa – en osaa kieltä, entä jos en saa kavereita Suomalaiset osaavat englantia (ja mahdollisesti muita kieliä) kansainvälisesti verrattuna hyvin! Ja kielitaidon saa sujuvaksi ja hyväksi vain käyttämällä sitä. Natiivit vain arvostavat, kun yrittää puhua heidän kanssaan ja he ovat kärsivällisiä, vaikka hieman änkyttäisikin. Parin kuukauden kuluttua tilanne on jo täysin eri kielellä puhumisen kanssa. Vaihdossa - ns. Erasmus-kuplassa – eläminen on helppoa, koska ympärillä on paljon muita samassa tilanteessa. Etenkin muiden vaihtareiden kanssa tulee tutustuttua melkein huomaamattaan, paikallisiin kontaktin saaminen onkin jo sitten hieman haastavampaa. Työharjoittelussa sosiaalisten suhteiden luominen voikin vaatia jo enemmän työtä, etenkin jos on firman ainoa nuori ja/tai ulkomaalainen.

38


Lähtiessäni Erasmus-vaihtoon olin käynyt kaksi espanjan alkeiskurssia eli en käytännössä osannut kieltä ollenkaan. Mutta kun hengasi porukassa, johon kuului mm. italiaisia, jotka eivät osanneet englantia, niin espanjasta muodostui käyttökieli. Syksy meni änkyttäessä, mutta kevätlukukauden alkaessa espanja alkoikin jo taittua. Saksassa taas työkielenä oli englanti ja sosiaalisessakin elämässä itse saksan vääntäminen jäi vähäiseksi. Sosiaalinen puoli taas; voi Erasmus-kupla ja bilevaihto – enough said. Perulaiset olivat hieman varautuneempia eikä ihmisiin tutustumista helpottanut se, että olin melkein koko ajan yksin labrassa vääntämässä tutkimustani. Työharjoitteluni kanssa taas kävi tuuri, sillä Merckillä on yleensä noin 300 harjoittelijaa kerralla ja virallisia tapaamisia kerran kuukaudessa. Muina viikkoina taas tämä Stammtisch oli epävirallinen, tosin ainoa ero oli vain kuka kutsun lähettää. Lisäksi heti ensimmäisessä tapaamisessa minutkin lisättiin harjoittelijoiden WhatsApp-ryhmään, jossa oli myös paljon ei-harjoittelijoita ja ei-Merckläisiä. Tämä oli suurin yksittäinen asia, joka vaikutti sosiaalisen elämän muodostumiseen Darmstadtissa. Ei minulla ole varaa Millä ihmeellä elät sitten Suomessa? Useimmissa maissa hintataso on matalampi, joten jos opintotuki+säästöt+ym riittää Turussa, niin raha ei ole mikään este lähteä ulkomaille. Opiskelijavaihtoon on usein kytketty jo jokin apuraha, lisää voi aina hakea ja stipenditkin voivat irrota helpommin. Työharjoitteluunkin voi saada apurahaa, jos kyseessä on palkaton tai minimipalkkapaikka. Erasmus-apuraha tuli parin tonnin könttänä, Perua varten saamani CIMO:n apuraha taas oli 400€/kk. Siihen lisänä suomalainen opintotuki+lainat, niin asumiskustannusten jälkeen matkakassaan jäi vielä helposti rahaa. Saksan palkkani oli 1476€/kk, minkä takia pystyin hakemaan vielä Erasmus+-apurahaa, joka on tarkoitettu juurikin työharjoittelua varten (raja 1500€/kk). Eli melko herroiksi tuli elettyä jokaisella kerralla ulkomailla. Mutta valmistuminen viivästyy! Riippuen vaihdon/harjoittelun kestosta ja mitä siellä tekee, ajallaan valmistuminen ei ole ongelma. Ja työnantajia ei oikeastaan edes kiinnosta onko hakija valmistunut tavoiteajassa vai 5,5 vuodessa, jos CV:ssä lukee, että hän on asunut ulkomailla ja selviytynyt ehjin nahoin takaisin. Etenkin kun ulkomailla asuessa yleensä oppii enemmän itsestään, saa luottoa itseensä ja omaan osaamiseen. Sopeutumiskyky ja asioiden näkeminen eri kantilta on myös valttia työnantajan silmissä. Sain maisterin tutkinnon valmiiksi kuudessa vuodessa, joista vietin kaksi vuotta ulkomailla. Espanja-vuoden aikana tein 30 opintopistettä, joka on laitoksemme koordinaattorin mukaan melko normaali noppamäärä. Pisteitä tärkeämpänä pidin kuitenkin sitä, että opin espanjaa, minkä takia pystyinkin lähtemään Peruun. Tavoiteajassa valmistuminen ei ollutkaan tavoitteeni missään vaiheessa, vaan pidin näitä kokemuksia tärkeimpinä myyntivaltteina töitä hakiessa. Puolen vuoden työharjoittelu tietenkin lykkäsi valmistumista, mutta johti vakituiseen työsuhteeseen! Lopuksi pari vinkkiä, josta voi löytyä harjoittelupaikkoja: GoinGlobal-portaali Rekryn tai TEK:n kautta graduateland.com

39


Labrakeitokset -Mikä saa sut kiehumaan?

Teksti: Kaija Kemisti Tällä kertaa toimitus sai käsiinsä sen verran herkullisen tarinan, että päätti tilasyistä julkaista sen keitoksissa yksinään. Kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä, mutta myönnettäköön, että kyseessä voisi olla kuka tahansa meistä. Kuva ei liity tapaukseen. Useamman vuoden kemian laitoksella viettäneenä on ollut mahdotonta välttyä labramokilta – lasitavaran rikkominen, omien vaatteiden liuotus ja synteesien täydellinen epäonnistuminen ovat jokaiselle vakavasti otettavalle kemistinalulle arkipäivää. Henkilökohtaisen labramokahistoriani huipentumana pidän kuitenkin erästä tapahtumaketjua, joka hämmästyttävine välivaiheineen johti ultimaattiseen labrakaaokseen ja jätti taatusti pysyvän, traumaattisen arven sekä kollegoideni henkiseen hyvinvointiin että opetuslaboratorion kollektiiviseen muistiin. Se oli just another day at the lab – neljä innokasta toisen vuoden kemistiä suorittamassa synteesiä ilomielillä ja riittävän saannon jumalia rukoillen. Jaoin vetokaapin erään naispuoleisen laboristin kanssa, jolla oli hienosti onnistunut synteesituote kuivumassa lämpölampun alla. Allekirjoittaneella oli äärimmäisen hienostunut refluksointilaitteisto pulputtamassa viimeisiä henkäyksiään samaisessa kaapissa. Viimein piinallinen odotus päättyi ja aloin ammattitaitoisesti ja varmoin ottein purkaa rakennelmaa. Ensimmäiseksi toki piti sulkea vesikierto. Vielä tänäkään päivänä en ymmärrä, miten reilusti yli kaksikymmentä vuotta länsimaisia hanoja, korkkeja ja muttereita kiinni ja auki ruuvaillut ihminen ei kykene vaistomaisesti kiertämään nuppia oikeaan suuntaan. Eikö tämä opeteta jo alakouluikäisille? Vastapäivään auki, myötäpäivään kiinni. Väänsin hanan reilusti kiinni – vastapäivään. Äkkinäinen virtaaman kasvu ja paineen nousu paukautti muoviletkut tanssimaan kobramaisesti, ampuen vettä kaikkialle: yltympäriinsä vetokaappiin, lattialle, syntetisoijan itsensä päälle luonnollisesti. Suljin vesihanan salamannopeasti, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Tämä tapahtuma tietysti säikäytti salikumppanini, mutta erityisesti tämän nuoren naisparan, jonka hengentuote oli kuivumassa kaapin hyllyllä. Itse hekottelin jo kauemmas vetokaapilta vetäytyneenä, kun kollegani lähti vauhdikkaasti kohti vetokaappia pelastaakseen sen, mitä pelastettavissa olisi. Hän oli ehtinyt karkeasti arvioiden puolen metrin päähän kaapista, kun se tapahtui: räjähdys. Kyllä, räjähdys. Kuuma lämpölamppu oli saanut pinnalleen reilun kastekerroksen, ja jokainen luonnontieteilijä toki ymmärtää, mitä tapahtuu kun yhdistetään kuuma lasipinta ja kylmä vesi. Eikä tämä todellakaan ollut 40


vieno pamaus, vaan korviariipivä räjähdys, joka varmasti sai jokaisen läsnäolijan pumpun jättämään muutaman lyönnin välistä. Erityisesti toveriparkani, tämän uskomattoman tapahtumasarjan viattoman sivullisen uhrin, joka seisoi vaarallisen lähellä räjähdyskeskusta. Vahinkojen laajuutta onneksi pienensi huomattavasti vetokaapin liukuovi, joka oli puolittain alhaalla, rajoittaen veden leviämistä ja estäen tappavalla nopeudella syöksyvien lasinpalojen lentämisen iskuetäisyydelle. Hetken haukoimme kaikki henkeämme, ja järkytyksen hieman laannuttua kykenin katsomaan ympärilleni arvioidakseni vahingon laajuutta. Näky ei ollut kaunis. Vettä ja lasia kaikkialla. Olin itse läpimärkä kiireestä kantapäähän, labratakki vaatteisiini liimaantuneena ja silmälasit pisaroita täynnä. Tiesin, että minulla ei ollut kuin yksi vaihtoehto: kävellä assarin koppiin ja tunnustaa. Tätä mokaa ei voisi lakaista työkaappien alle tai liuottaa olemattomiin. Keräsin itseni ja siirryin pystypäin suorittamaan tätä häpeällistä tehtävää. Assari keskusteli juuri kanssaopiskelijan kanssa, ja koputin vienosti avonaiseen oveen keskeyttäen debatin. ”Öö tota anteeks, mut voisiksä tulla ihan kohta, mulla kävi tuolla pieni onnettomuus”, totesin itsevarmasti, näyttäen todella siltä, että nyt on käynyt vähän enemmänkin kuin pieni onnettomuus. Assari katsoi sanattomana ja silmät suurina vettä valuvaa itseäni ja lähti hyvin ripeästi seuraamaan minua onnettomuuspaikalle. Hän pysähtyi salin ovelle, ja vain tuijotti edessä avautuvaa näkyä hiljaisuuden vallitessa. Lopulta hän sai suustaan ulos ensimmäiset sanat, jotka mieleen tulivat, ja jotka tulen muistamaan ikuisesti: ”Tällaista ei oo koskaan ennen tapahtunut.” Minut tunnettiin pitkään tämän jälkeen Tyttönä, joka räjäytti lämpölampun. Olen tästä salaa melko ylpeä. Ihminen voi elämässään yltää erilaisiin saavutuksiin, ja voisin väittää, että tämä on yksi parhaistani. Toki nöyränä ihmisenä otin tästä myös opikseni, ja haluan nämä opetukset painaa myös teidän mieleenne: 1) auki vastapäivään, kiinni myötäpäivään, 2) vetokaapin liukuovien olemassaololle on syynsä.

41


Kuolemattomat Se on mun tavote! Löytää joku vanhus, jonka päälle istua. -Golddiggr hellu Se on kivempaa, kun se sattuu. -MQ Haluutteko nähdä mun ankan, jolla on anaalihelmet? -Matti-88 Se näyttää ihan mustan miehen ripulilta. -Mehiläisen mietteet labratöistä Googlaa, onko pöly vettä. -Mehiläinen Marco: ”Roni, olisit huono isä, kun hukkaat sun nappulat.” Roni: ”Niit voi tehdä aina lisää.” Mun pitää peittää itseni keinutuolilla. -Kostea Ira Lähellä kuin ytimen elektronit. -Krista 2017 Tuomas nosta persettäs! Katon onko mun kumi siellä. -Marco toimistolla Viime vuonna en tullut, tänä vuonna haluaisin. -Biokemisti toimistolla

42


TYK ry:n vappu 2017

La 22.4. Su 23.4. Ma 24.4. Ti 25.4. Ke 26.4. To 27.4. Pe 28.4. La 29.4. Su 30.4.

Kuoharit Sillis Kyykkä ja sauna Viini- ja juustoilta Pikasitsit Simatus ja grillailua Beer pong -turnaus Grillisitsit Boolitus


Tykki1 2017  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you