Page 1

TYKKI 2/2016


TYKKI 2/2016 Julkaisij a: Turun Yliopiston Kemistit TYK ry Osoite: Arcanum Vatselankatu 2 20014 Turun yliopisto kemistit@lists.utu.fi Web: http://tykry.fi Päätoimittaj a: Enni Mannila paatoimittaja@tykry.fi Kannen kuva: Risto Jokinen Levikki: 145 kpl P ai n o : Painosalama Oy

HUOM! Lehden artikkelit ovat kirj oittaj iensa henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä edusta TYK ry: n virallista kantaa.

SISÄLLYS: Pääkirjoitus....................................3 Puheenjohtajan palsta.....................4 TYKry tenttaa.................................6 Anatis ry.......................................10 Hassuja kuvia internetistä ..............11 Pilttikronikat 2016.........................12 Kemia.......................................13 Antin julkkikset..................................13 Jennan prinsessat...............................15 Joonan ongelmat.................................17 Matiaksen jaksolliset..........................20 Moonan muumilaakso.........................24 Nikon kantapaikat...............................27 Suvi­Annan autotalli............................29 Suvin karhukopla................................32 Biokemia...................................35 Biokemian kalevala.............................35 Oliver ”Andy” Bouchtin lelulaatikko...39 Millan viinakaappi..............................42 Samin kääpiöpiltit...............................45 Katriinan murkinat............................48 Tehtävänurkka..............................51 Hassuja kuvia internetistä..............52 Tykin suuri haalarikatsaus Osa I.....53 Essika testaa.................................58 Kokeilunarvoisia reseptejä.............61 Labrakeitokset..............................64 Kuolemattomat.............................66 Loppulätinät.................................67


PÄÄKIRJOITUS Enni Mannila Päätoimittaja paatoimittaja@tykry.fi

Syksy on lähtenyt taas vauhdilla käyntiin! Turkuuntuminen kesän jälkeen ahdisti aluksi, mutta kun pääsi taas näkemään ihania opiskelukavereita ja jatkamaan hallituspuuhia, niin hirveästi ei ole ehtinytkään muuta miettiä. Ajattelin ottaa tämän syksyn rennosti, mutta mm. synttärivastaavan pesti on pitänyt tämän tytön kiireisempänä kuin koskaan! Hallitushommiin saa kulumaan aikaa, se on selvä, mutta niihin tarvitaan myös tietynlaista intohimoa. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat vaikuttaa ainejärjestömme toimintaan ja tulevaisuuteen sekä opiskelijoiden asioihin niin lähde ihmeessä mukaan hallitustoimintaan, tai sitten vaikka toimariksi! Erään Ennin paikkakin olisi joulun jälkeen auki...;) On ollut ihan mieletöntä huomata, miten tänä syksynä ennen niin nihkeästi hoituneet asiat ovat saaneet tuulta alleen: piltit ja vähän vanhemmatkin opiskelijat ovat innostuneet kirjoittamaan Tykkiin, kansainvälisiä opiskelijoita on jäseninä lähes viisi kertaa enemmän kuin aiemmin ja keväällä mankumani vastuualakohtaiset sähköpostitkin ovat nyt hallituksen käytössä! Tänä syksynä aloitettu Tiedesynttäritoimintakin on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta sen eteen täytyy nähdä vielä paljon työtä. Työtä kannattaa nähdä myös opiskelun eteen vaikkei aina haluaisi. Vastapainoksi

Tykki on kuitenkin erinomaista viihdykettä ja oikea tietopaketti. Jos opiskeluenergia ei tunnu riittävän niin suosittelen kääntämään sivulle 61 ja kokeilemaan jäsenistön lähettämiä reseptejä. Tai oletko koskaan koittanut keittää pakastepitsaa? Essika testaa -jutun jälkeen voit miettiä oletko jäänyt mistään paitsi. Entä tiesitkö miksi kemisteillä on punaiset haalarit? Millaisia pilttejä Arcanumin läheisyydessä pyörii? Mitkä ovat Petri Tähtisen ja Jarmo Niemen suosikkioluet? Tykki on pitkä kuin päätoimittajan hiukset, mutta viihtyminen on ainakin taattu! Toivottavasti jatkatte juttujen kirjoittamista, jotta ensi lehdestä tulee yhtä huikea :3 Huippusyksyä kaikille toivottelee päätoimittajanne

3


PUHEENJOHTAJAN PALSTA Risto Jokinen Puheenjohtaja puheenjohtaja@tykry.fi Onpas hassua aloittaa maisteriopinnot ja neljäs vuosi tänä syksynä. Kovin kaukaiselta tuntui sellainen ajatus pienenä pilttinä. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt aivan hujauksessa, kun taas toisaalta siihen mahtuu niin paljon kaikkea, että on aika hankala käsittää miten kolmeen vuoteen voikaan mahtua niin paljon. Toki se tuntuu usein olevan muillekin melkoinen ihmetyksen aihe. Joka tapauksessa siistiä on ollut! Onko tämä se kohta missä vanhuuden pitäisi alkaa kolkutella oven takana? Opiskellessa ”vanhuus” iskee kullekin vähän eri aikaan. Jotkut ovat jo toisella opiskeluvuodella niin loppu ja vanhoja, kun taas jotkut jaksavat vielä, vaikka takanakin olisi N vuotta opintoja. Itse olen ainakin ajatellut, että kyllä minä jaksan käydä kaikissa tapahtumissa sun muissa kissanristiäisissä. Ei minusta koskaan mitään vanhaa tule perkele! En vieläkään miellä itseäni vanhaksi, mutta jossain takaraivossa kyllä on sellainen kutina, että jos vaikka koittaisi pitää sen viikoittaisen ryyppäämisen yhdessä päivässä. (HAHAHAHA) Joka tapauksessa, koitan ottaa Piltti-Tykissä antamastani neuvosta itse oppia ja pyrkiä opiskelemaan välillä. TYK ry:ssä toimiminen on minusta ollut erittäin mielekästä ja myöskin palkitsevaa. Aika ajoin se vaatii myös paljon työtä, mutta minusta on hienoa tehdä teidän, meidän jäsenistömme, opinnoista ja arjesta mielekkäämpää. Toki tästä saa paljon irti myös itsekin. Itselle tärkeää on 4

ollut se maaginen taikasana, jota heitellään aina ilmoille joka paikassa, eli verkostoituminen. Olen saanut Tykryn ja muiden järjestöjen hommissa tutustua moniin todella hienoihin ihmisiin. Heiltä olen oppinut paljon kaikenlaista, sekä saanut pitää runsaasti hauskaa heidän seurassaan. Ainakaan kaljaseurasta ei pitäisi olla pulaa, jos sille päälle sattuu. Kaiken kaikkiaan suosittelen lähtemään mukaan järjestöihin tekemään ja kokemaan. Koskaan ei ole liian aikaista tai liian myöhäistä. Olitpa sitten maisteriopiskelija, piltti, jotain siltä väliltä tai yläpuolelta. Vanhuus nyt ainakin on vain asennekysymys. Jos et tiedä mistä lähtisit liikkeelle, niin ainejärjestömme syyskokous lähestyy ja tarvitaan uusia toimitsijoita tähän meidän hienoon järjestöömme. Tule siis hallituskähmintöihin juttelemaan, jos intoa ja kiinnostusta löytyy. Tää on oikeasti todella kivaa, en minä täällä muuten kolmatta vuotta keikkuisi!

Risto


Rypäleet ­­ wbwnnerlkjh sanoitus: Kiinniottolista, sävel: punk

Vvv Ilmeensä eventtii päinsä eventtii World syynä Leena eikä mennäääc debytoi OMX Sulje kalenteri kusi vaa vitusti liikaa naisystävä heitti tytön kanssa saadaksemme kaikkein parhaimmat arvosanat mutta hinta on noussut viime vuosina digitaaliseen tekniikkaan sekä kysymys on siitä että jatkoon mennään sillä se on aika jees Jou Peace out Eng sun Ltd anto osa Wilson sherpa NB Farid Demi lujaa I'm so confused right now Lempeät aiempien Bourgogne sinfonia diaesitys päälle säännökset väärii Ei 5


TYK ry tenttaa

Tällä melko uudella juttupalstalla haastattelemme kemian ja biokemian henkilökuntaa. Tarkoituksena on esitellä opiskelijoille, miten tutut naamat kurssisalien etulinjasta ovat päätyneet tekemään juuri sitä, mitä nykyään puuhailevat, ja mitä vinkkejä heillä on meille opiskelijoille jakaa. Tällä kertaa TYK ry:n tenttiin pääsivät Petri Tähtinen kemialta ja Jarmo Niemi biokemian puolelta. Esitetyt kysymykset: 1. Valmistumisvuosi ja -paikka 2. Miten päädyit Turkuun? 3. Tämän hetkinen tutkimuskohteesi? 4. Mikä motivoi työssäsi? 5. Paras opiskelumuistosi 6. Hirvein tenttimuistosi 7. Vinkit opiskelijaelämään 8. Hienoin saavutuksesi 9. Lempiviini tai -olut 10. Terveiset opiskelijoille + Paras poppakonstisi nuhan selättämiseen

6


Petri Tähtinen Yliopisto-opettaja Fysikaalinen orgaaninen kemia 1. Olen valmistunut TY:n kemialta maisteriksi vuonna 1995 ja tohtoriksi 2005. 2. Olen syntynyt ja käynyt peruskoulun ja lukion Raumalla, josta muutin heti ylioppilasvuonna 1988 Turkuun opiskelemaan kemiaa. 3. Teen tällä hetkellä tutkimusta pääasiassa yhteistyössä luonnonyhdistekemian tutkimusryhmän kanssa, joten tutkimuskohteena ovat viime aikoina olleet polyfenoliset yhdisteet, eritoten flavonoidiglykosidien ja ellagitanniinien rakenteiden selvittäminen NMRspektroskopian avulla. 4. Opetustyössä motivoi erityisesti se, kun onnistuu luomaan interaktiivisen yhteyden opiskelijoiden kanssa ja syntyy keskustelua tarkasteltavista asioista. Inspiroivaa on myös se, kun huomaa, että opiskelijat ovat aidosti kiinnostuneita ja innostuneita käsillä olevista asioista. Tutkimustyössä motivaatio löytyy luonnollisesti tarkasteltavana olevan tutkimusongelman ratkomisen haasteista. Rakennekemiallinen tutkimus on usein kuin ristisanan, palapelin tai sudokun ratkomista, jossa ongelman lopullinen ratkaisu muodostuu irrallaan olevista palasista tai tiedon rippeistä, jotka loogisen päättelyn seurauksena lopulta loksahtavan paikoilleen. Se on oikeastaan hauskaa, kun saa tavallaan työkseen ratkoa palapelejä. :) 5. Perustutkinto-opiskeluajoistani on jo sen verran aikaa, etten kaikkea enää hyvin muista. Muistan kuitenkin, että esim. orgaanisen kemian labroja oli mukava tehdä. Sitten tietysti kaikenlaisista opiskelijaelämän riennoista olisi paljon tarinoita. Olin mm. Akateemisen Vartin voittajajoukkueessa eräänä vuonna joskus 1990-luvun alkupuolella, mutten nyt tarkalleen muista minä vuonna kyseinen kilpailu käytiin. Kemistien raittiusseuran nimissä taisi voitto tulla kotiin, ja ehkä siinä oli vilppikonsteillakin jotain osuutta asiaan. 6. Ei tule mieleen yhtään yksittäistä tenttihirvitystä, mutta ei niihin tentteihin meneminen aina niin hauskaa ollut. Varsinkin, jos takana oli lyhyesti nukuttu yö. 7


7. Muistakaa välillä ottaa myös rennosti ja juhliakin, mutta kohtuudella! ;) Opiskeluaika on ainutlaatuinen vaihe elämässä, josta kannattaa ottaa myös ilo irti, pääasiaa kuitenkaan unohtamatta. 8. Hienoin saavutukseni ovat kolme lastani, joista kaksi on jo ylioppilaita ja kolmaskin käy jo lukiota, ja jotka ovat vaikutuksestani huolimatta kasvaneet suhteellisen täyspäisiksi yksilöiksi. 9. Yksi suosikkioluistani on Fuller'sin 1845, joka lähentelee täydellistä olutta. Pidän erityisesti brittiläisistä ale-oluista, mutta myös monenlainen muu olut ja viinikin maistuvat minulle. Suosin myös kotimaisia pienpanimo-olusia. Viineistä en osaa nimetä erityistä suosikkia. Riippuu tilanteesta mihin viiniä tarvitaan. 10. Pitäkää hyvä asenne päällä, niin homma sujuu ja hyvä tulee! + Jos flunssa meinaa iskeä päälle, otetaan päivittäin täysi annos kaikkia mahdollisia vitamiineja, 2 kalaöljykapselia, maitohappobakteereja, echinaceaa ja juodaan kuumaa mustaherukkamehua sekä otetaan ibuprofeenia ja muistetaan levätä mahdollisimman paljon ja pukeutua kunnollisesti. Eli täysi doping päälle. Riittävä (alkoholiton) juominen (esim. teetä/mustaherukkamehua) on tärkeää, ja jos on pakko suoriutua jostain tehtävästä, esim. Finrexinin voimalla pärjää n. 4 tuntia. Vaikutus riittää nippanappa perusharkkatyöryhmän vetämiseen.

Jarmo Niemi Lehtori Biokemia

1. Olen valmistunut syksyllä 1983 täältä Turun biokemialta. 2. Olen Porista; täällä on biokemiaa, ja tuttujakin aloitti täällä. 8


3. Tutkin antibioottien biosynteesireittejä ja niiden entsyymejä Streptomyces-bakteereissa. Streptot, kuten mikrobiologian käyneet muistavat, ovat maaperässä yleisiä bakteereja, joilla on hyvät lääkekemistin taidot; ne tuottavat 2/3 tunnetuista antibiooteista. Tarkoituksenä on ymmärtää antibioottien biosynteesiä riittävän hyvin, että voitaisiin kehittää tulevaisuudessa uusia antibiootteja, joista on kova pula. 4. Halu tehdä työni mahdollisimman hyvin ja ratkaista ongelmia. 5. Vaikea pistää järjestykseen, mutta ehkä ne TYK-porukoissa vietetyt bileet... (Kuva 1.) 6. Epäorgaanisen kemian cum laude-tentti. Urf. 7. Pitäkää hauskaa, mutta ei liian hauskaa. 8. Hienointa on se, että olen päässyt näinkin pitkälle (se ei aina ole ollut ihan itsestään selvää). Jos tieteellistä puolta ajatellaan, julkaisu, josta olen ylpein, on RdmB:n (antrasykliini-10-hydroksylaasi) toimintaperiaatteen selvittäminen (Jansson A., Koskiniemi H., Erola A., Wang J., Mäntsälä P., Schneider G., Niemi J. (2005) Aclacinomycin­10­hydroxylase is a novel substrate­assisted hydroxylase requiring S­ adenosyl­L­methionine as cofactor. J. Biol. Chem 280 3636­3644)

9. Weihenstephaner Vitus -vehnäolut 10. Mitäs sitä nyt voisi sanoa? "Live long and prosper". Tai ehkä "olkaa ahkeria ja pitäkää hauskaa".

Kuva 1. TYK-bileet

9


Kuka voi liittyä? Henkilö, jolla on tutkinto tai opiskelupaikka yliopistossa ja jolla ei ole ylioppilastutkintoa, lukion päättötodistusta, AMK- tai vanhaa opistoasteen tutkintoa tai vastaavaa ulkomaalaista tutkintoa. Jäseneksi kelpaa siis esimerkiksi peruskoulu- tai ammattikoulupohjalla yliopistossa opiskeleva. Miksi kannattaa liittyä? - koska haluamme edistää lukiottomien asemaa yliopisto-opiskelua ajatellen - koska meillä ei ole vastaavaa yhdistystä koko Suomessa, olemme siis ainut asiaan keskittynyt yhdistys - koska haluamme pitää yhtä muiden kaltaistemme kanssa - olemme koko maan laajuinen yhdistys Mitä liittyminen maksaa? - opiskelijajäsenille 5 €/vuosi (tai ~0,42 €/kk!), jatko-opiskelijoille ja muille 10€/vuosi ja kunniajäsenet (lukiottomat tohtoreiksi väitelleet) eivät maksa jäsenmaksua lainkaan Mitä liittymisestä saa? - jäsenyyden yhteen Suomen eksklusiivisimmista yhdistyksistä - upean jäsenkortin - muita hienoja asioita (esim. tenttiarkiston käyttö!) Miten liittyä? Laita sähköpostia joko - Samille (sapevu@utu.fi), - Kennethille (kelindqv@abo.fi) (också på svenska) tai - Janille (jakran@utu.fi). Ei tarvitse kuin ilmoittaa, että haluaisit liittyä yhdistykseen. Lue lisää: http://goo.gl/S2wJxH 10


Hassuja kuvia internetistä

11


KRONIKAT 2016

12


Kemian piltit Antin julkkikset

Tuutorina Antti Pekkanen

Laura Kosonen-Hamdi Tämä Jussi-palkittu näyttelijä on kotoisin Nokialta ja on syntynyt vuonna 1997. Hän on lukuisten elokuva- ja tv-rooliensa lomassa ehtinyt harrastaa koripalloa, mutta on nykyisin ripustanut tossut naulaan ja nauttii nuorempien sukupolvien taidonnäytteistä. Koska Laura ei omista bussikorttia tai autoa, hän pyöräilee kouluun 5km päivittäin ja siksi Soijaa pukkaa turhankin usein. Ensimmäisiä viikkoja yliopistossa hän kuvaa osuvasti "Ristus mikä reissu!" Teppo Kreivilä-Nykänen “Elämä on laiffii”, totesi Teppo muutettuaan Loimaalta Turkuun etelän lämpöön. Tämän 21-vuotiaan entisen urheilijalupauksen päivät eivät enää kulu jäähallilla, vaan uusia harrastuksia Tepolla on futis, Beer Pong sekä lynkytys. Tepon aamudemot alkavatkin usein sanoin: “Ehkä otin, ehkä en, so not, kunhan laskut kulkee.” Fiiliksiään tulevasta tenttiviikosta Teppo kuvailee itsevarmasti: “Se on ihan fifty-sixty, miten käy. Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä onko muilla.” 13


"Risumies" Otto Rouhio "No perkele", sanoi tämä hieman rivopuheinen Raumalainen herätessään ensimmäisenä aamuna opiskelemaan. Elämä uudessa kaupungissa opiskelijana on kuitenkin lähteny ihan hyvin käyntiin. Otto ei ole mikään suurempi hupiukko, mutta kyllä hänet voi silti keskiviikko ja torstai iltasin nähdä kymmenen jäläkeen ottamassa muutaman oluen. Perjantain aamun olotilan ja demojen yhdistelmää ei voikaan muuta kuin kyrvän syyläksi kutsua.

Aleksandra Ass U Nygård-Saltychev Tämä 21-vuotias lahjakas suunsoittaja on kotoisin Suomen Turusta ja nauttii sekä kotibileistä että satunnaisista selvistä päivistä. Artistin harrastuksiin kuuluvat purjehtiminen ja vaeltaminen, sekä tietenkin useiden turkulaisten tapaan lynin tanssilattialla hengailu. Perjantaiaamun luennolla hän kätkee sattuneesta syystä valoherkät silmänsä aurinkolasien taakse ja toteaa, että ilman hauskaakin voi olla viinaa.

Essi "Robin" Marjamäki Essi lauloi tiensä Porista Turkuun. Nyt kun hän on aloittanut opintonsa Kemian laitoksella, lentelevät paperilennokit Arcanumin aulassa. Päivät kuluvat yliopistolla, kuntosalilla ja frontside ollieita tavoitellen. Opiskelujen ja opiskelijaelämän kanssa tasapainotellen hän miettii: "niin erilaiset yhdessä ollaan". Aiemmin sydämestä puuttui palanen, nyt hän löysi paikkansa.

14


Jennan prinsessat

Tuutorina Jenna Hannonen

Walt Disneyn antamin valtuuksin olen kerännyt kemialle piirretyt kauneimmat ja ihanimmat prinsessat, jotka häikäisevät bileitten tanssilattialla. Näillä prinsessoilla ei ole kiire lähteä baarista ennen kello kahtatoista. Nähtäväksi jää, kuka heistä kadottaa lasikenkänsä Vegasin portaille, kuka on se prinssi tai portsari, joka sen palauttaa, ja kenen kärry muuttuu kurpitsaksi. Prinsessojen yliopistoelämää varjostaa ilkeän äitipuolen vaikutus tenttien ja labraselkkarien läpimenoon. Onneksi prinsessat voivat luottaa hyviin haltijatuutoreihin opinnoissaan. Herkko "Belle" Laukkanen Herkko on prinsessoista se, joka lukee paljon ja joka tuntuu viettävän kaiken aikansa fiktiivisissä maailmoissa. Herkko, oman elämänsä kaunotar ja Tukholmasyndroomaan vahvasti taipuvainen, viettää aikaansa Terrakodilla, Turun kahden Science Fiction -seuran vieraana, silloin kun häntä ei ole teljetty hirviön linnaan. Roope ”Ruusunen” Kesäläinen Ruususta on piiloteltu Turussa koko tämän elämänsä ajan, mutta nyt piilottelun aika on ohi. Hän astuukin kemian rikkihapon katkuiseen maailmaan hyvät haltijapiltit seuranaan. Luennoilla Ruususen on varottava iskemästä sormeaan värttinään, tosin aina siltä ei voi millään välttyä varsinkaan bileillan jälkeisenä aamuna. 15


Juho "Ariel" Salonen Minä, kuvaakin kauniimpi merenneito eksyin puhtaalta ja kirkasvetiseltä välimereltä Turun vielä puhtaampaan Aurajoen maastoon. Kuitenkin paikallisilla juopoilla on tapana uiskennella alasti puhtaassa joessani ja minun täytyi edetä elämässäni. Otin ensiaskeleen maankamaralle ja löysin itseni opiskelemassa kemiaa Turun yliopistossa. Vaikka kuinka vakuutan uusia ystäviäni juomaan Aurajoesta he kieltäytyvät ja kaivavat povitaskuistaan eriskummallisia pulloja joidenka juomisen jälkeen irvistävät. Eriskummallista, eikö? Hertta "Merida" Viskari Kun eksyy syvälle landen uumeniin on parasta pyytää apua epäilyttävältä ja hullun oloiselta noidalta. Helsingin sumuisilta nummilta Turkuun harhailleelle rämäpäälle noita kuitenkin loihti suuren haasteen: maisterintutkinnon! Kykeneekö tämä vastuun välttelyn taidon täydellistänyt neiti selvittämään kemian salat ja löytämään tiensä takaisin sivistyksen pariin? Noora "kuningatar Elsa" Nolvi Porista muuttanut jääkuningatar lähti selvittämään hänen taikavoimiensa lumen ja jään kemiallisia koostumuksia Turkuun Arcanumille. Kuningattaren vapaa-aika kuluukin mahtavassa jäälinnassaan lauleskellen ja talviurheilulajeista nauttien. Hän viihtyy omissa oloissaan seiniä jäädytellen. Nähtäväksi jää onnistuuko Elsa hallitsemaan viiden vuoden aikana taikavoimiensa lisäksi opiskelijaelämän. Heidi "Liisa Ihmemaassa" Kähkölä Tämä utelias nuori tyttö on seikkaillut Ihmemaassa (a.k.a. Turussa) jo vuodesta 1996. Arcanumille hän eksyi seurattuaan valkoista puhuvaa kania. Luonteeltaan hän on hyvin sosiaalinen ja laajaan ystäväpiiriin kuuluu niin käveleviä pelikortteja, näkymättömiä kissoja kuin vesipiippua polttelevia kaalimatojakin. Vapaa-ajallaan hän viettää teekutsuja ystäviensä kanssa mystisiä litkuja juoden. Sanna "prinsessa Jasmine" Parkkali Tämä prinsessa muutti omasta palatsistaan Porista Aladdininsa kanssa Turkuun. Poriin jäi oma lemmikkitiikeri äidin hoiviin, koska se ei olisi sopeutunut kerrostaloasuntoon. Harrastuksena on taikamatolla lentely ja taikalamppujen metsästys – ainakin unissa. Ja nukkuminen onkin oikein mukava tapa viettää aikaa. Jos löytäisin taikalampun käyttäisin lampun hengen kolme toivetta harkiten, tai tentin ja tenttipaniikin lähestyessä läpipääsyn varmistamiseen. 16


Joonan ongelmat

Tuutorina Joona Arvola

Elämä ei ole aina pelkästään ruusuilla tanssimista vaan siinä kohdataan usein erilaisia vastoinkäymisiä. Omat nuoruuden ongelmavuodet asuin Maskussa, josta kolmisen vuotta sitten muutin Turkuun opiskelemaan, eikä ne ongelmat siihen loppuneet. Opiskelijan elämää riivaavat asiat, kuten taloudelliset huolet ovat olleet myös minun kohdallani kompastuskiviä, mutta onneksi suomiappelsiiniin on aina jostain riittänyt kahisevaa, eikä aamun krapulaluennot ole aivan tuntematon käsite. Onneksi on kuitenkin monia tapoja ehkäistä opiskelijaelämän tuomaa stressiä ja omalla kohdalla näitä tapoja ovat liikunta ja ystävät. Kaikkiin vaivoihin pelkkä liikunta ja ystävien tuki eivät kuitenkaan auta ja seuraavaksi pääsemmekin tarkastelemaan millaisiin ongelmiin olen törmännyt tämän syksyn aikana. Joel “Jalkasieni” Köykkä Joel Jalkasieni ei liene Joonan ongelmista suurin, mutta on sitäkin ärsyttävämpi. Hyvinkään epähygieenisillä hoodeilla kasvaneena ja Helsingin kemian laitoksella itseään muutaman vuoden desinfioineena Joel osaakin titrata jo todella hyvin. Lamisil-emulsion lisäksi elämään tuovat sisältöä muun muassa nopea konemusiikki ja hyvä mäkkisafka

Tommi ”Tippuri” Vienonen Olen kotoisin Hämeenlinnasta, jonka Kaurialan lukiosta kirjoitin ylioppilaaksi 2015. Harrastuksiini kuuluu salibandy, jota pelaan aina kun siihen on mahdollisuus (pl. Jos samaan aikaan on tiedossa mahdollisuus päihtyä opiskelijaporukalla). Joonan tapasin ensimmäisen kerran Lynin vessassa ja vaikka nimi antaa olettaa kyrvänsyyläksi olen silti ihan hupiukko vaan. 17


Taru ”Talousvaikeus” Kariniemi, 25+ Tämä sitkeä talousvaikeus on syntynyt jo paljon ennen ankeaa ”ysärilaman” aikakautta eli ei taida kannattaa edes vuosirenkaita laskea tältä seniorisarjalaiselta. Tämä taloudellinen tappio on kerennyt aiheuttaa vahinkoja jo muissakin oppilaitoksissa ja päässyt vahvasti jylläämään työelämässäkin labra-alalla jo yli kymmenen vuoden ajan. Pääasiallisesti ja hyvinkin vahvasti talousvaikeus on juurtunut Sastamalaan, vaikka muuntautuneena sosiaaliseksi yrittääkin nyt levittäytyä myös Turun alueelle. Tampere saanee hengähtää ainakin ensi kesään asti, ennen kuin kassavaje painaa taas saldon nolliin Sarankulmassa eräässä vesiensuojeluyhdistyksen laboratoriossa. Joutoaikana taloudellisen harmin voi löytää yllättävistäkin paikoista kuten jousiammuntaradalta. Tällä hetkellä eräässä talossa kaukana kaukana Keikyän perämetsissä suurehkoksi paisunut remontti on kutsunut talousvaikeuden kylään, ainakin viikonloppuisin, viikolla se kerää voimia Turussa ja kehittää itseään muuntautumiskykyisemmäksi ja tehokkaammaksi aseeksi toimia tulevaisuudessa entistäkin laaja-alaisemmin kemianalalla. Matti ”Mielialahäiriö” Leinonen Tämä mielialahäiriö diagnosoitiin Porvoon sairaalassa jo vuonna 1988 ja on siitä lähtien ollut parantumaton vaiva, kiertäen epidemian lailla eri puolilla maailmaa, päätyen lopulta Turkuun Joonan ongelmaksi. Mielialahäiriöön kuuluu selkeitä maanisia ja depressiivisiä vaiheita. Maanisuus on havaittavissa erityisesti hyvän musiikin soidessa, hyvässä seurassa ja yön pikkutunteina, mutta voi esiintyä myös spontaanina oireena. Depressiivisyys taas näkyy ennen päivän ensimmäistä kahvikuppia, karkkipussin tyhjentyessä ja tenttejä edeltävinä päivinä. Välitöntä tartuntavaaraa ei mielialahäiriöstä ole, mutta pitkä altistuminen voi tartuttaa ihmisiin huonoa huumorintajua ja oluiden/kahvin hifistelyä. Apua mielialahäiriön oireisiin on tullut etsittyä niin kuntosalilta, lenkkipolulta, musiikista, elokuvista ja matkustamisesta, mutta parannuskeinoa ei ole vielä löytynyt. 18


Atte ”Alkoholismi” Kudjoi Olen 20-vuotias imatralainen, joka eksyi Turkuun lähdettyään hakemaan lisää näytteitä tutkimukseen, jossa vertailtiin idän ja lännen juomien etanolikonsentraatioden eroja. Ensimmäinen, hapuileva askel kohti länttä otettiin lukiossa, joka käytiin Lappeenrannassa. Sieltä valmistuttiin keväällä 2015. Välivuosi meni täydellisessä sumussa ja maanpuolustuksellisten velvollisuuksien täyttämisessä. Selvinä hetkinä harrastuksiin kuuluu jalkapallo sekä virtuaalimaailmoissa seikkailu. Muina päivinä seinän ja katon rajapinnan tutkiskelu. Nyt tämä kaksi vuosikymmentä kypsytetty, kolmeen kertaan tislattu maksakirroosin aiheuttaja on saapunut Turkuun aiheuttamaan loven Joonan varallisuuteen ja terveyteen mukanaan idän lahja läntiselle sivistykselle: kassilinen aitoa venäläistä kotipolttoista. Niko ”Nikotiiniaddiktio” Nousiainen, 28 Vuosien ajan tämä taiteilijasieluinen Vantaan kasvattia joutui surullisena katselemaan, kun lupaavat kemistinalut jättivät suurenmoisen elämänsä taakseen ja lähtivät hukkaamaan parhaan nuoruutensa valkoisen takin kiilto silmissään lääkikseen. Tuota sielullista tyhjyyttä huokuvaa valtavirtaa vastaan taistellakseen Niko päätti lääkäriksi valmistumisen jälkeen toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja ryhtyä kemistiksi. Tämän turkulaistuneen kemistin kotona porisee itsetehty omenasiideri ja takkatulen äärellä tuntuu vihdoin siltä, että elämä olisi menossa oikeaan suuntaan. Vuosien juhliminen on kuitenkin vaatinut veronsa ja nikotiiniaddiktionsa vuoksi tämä oman elämänsä narkomaani ei ole enää aikoihin voinut polttaa ainuttakaan tupakkaa. Onneksi luonto, matkustelu, hyvä ruoka ja juoma (erityisesti belgialaiset oluet ja italiaiset viinit) sekä uusiin ihmisiin tutustuminen toimivat loistavana korvikkeena, kun raikkaammat tuulet puhaltavat elämässä.

19


Matiaksen jaksolliset

Tuutorina Matias ”Mendelejev” Kari

Matias Kari (1994 –) on Uusikaupunkilainen puistokemisti, joka tunnetaan parhaiten uuden jaksollisen järjestelmän luojana. Viimevuosina Kari on ollut myös mukana tekemässä mittavaa tutkimusta alkoholin ja aivosolujen yhteistoiminnasta, käyttäen suurimmassa osassa kokeita koehenkilönä itseään. Häntä pidetäänkin yhtenä 2000-luvun suurimpana puistokemistinä. Näiden lisäksi etenkin alamaailmassa Kari on tunnettu kossumyytistä, simakokoelmastaan sekä huhusta lapsityövoimalla toimivasta haalarimerkkitehtaastaan. [lähde?]

20


Nimi: Emilia M[Al]mberg Merkki: Al - Esiintyvyys: Kolmanneksi yleisin alkuaine maankuoressa sekä Turun yössä - Sulamispiste: 660,3 °C - Kiehumispiste: Kaikki Cheekin tuotanto - Kemialliset ominaisuudet: Reagoi voimakkaasti alkoholipitoisten liuosten kanssa. Tästä johdettu mm. Vergi-Stolichnayan yhtälö: (juotujenshottienmäärä(x))^2/((aika(h)) )=(häpeä)×10^6+(muistinmenetys) Nimi: Las[S]i Lehtinen Merkki: S (Lassi ja rikki jakavat saman merkin S, kun huomattiin, että 'rikki' kuvaa myös Lassia) - Löytäjä: Kukaan ei halunnut ottaa vastuuta alkuaineen löytämisestä. - Atomipaino: Mahdoton laskea. Lassilla ei ole minkäänlaista substanssia. - Esiintyminen: Harvoin löydettävissä klo 8-10 aamulla. Voidaan houkutella esiin etanolin hajulla. Tutkijat arvelevat alkuaineen myös löydettävissä mullan alta parin vuoden sisällä. - Laajentuminen: Kyllä. Varsinkin vatsan alueelta. - Orbitaaleista: Mielenkiintoisesti, kyseisellä alkuaineella ei ole ollenkaan omia orbitaaleja, vaan hakeutuu muiden alkuaineiden (useimmiten vastakkaisten sukupuolisten) orbitaaleihin. Mitään varsinaista kontaktia kahden välillä ei kuitenkaan synny. - Kemialliset ominaisuudet: Alkuaineella on omituisen vahva vetovoima sohvia kohtaan, jonka ansiosta sille annettiin lempinimi "sohvasurffari". Lassin ulkorakenteen vuoksi hän on usein yhdistynyt heliumiin, jonka takia hän harvoin laskeutuu humalasta. - Lisätietoa: Pian alkuaineen löytämisen jälkeen, useat ihmiset sen ympärillä tunsivat itsensä normaalia enemmän ärsyyntyneiksi. Tämän ilmiön seurauksena vuosien rankan tutkimuksen jälkeen pystyttiin kehittämään kaava, joka kuvaa harmituksen määrää ollessaan Lassi Lehtisen ympärillä. Kaava on seuraava: (saikoLassi,kyllä(0)ei(1))×((seurassavietettyaika(t))×(viimeyönpromillet(p)))/(omauni määrätunteina(h))x10=vitutus

21


Nimi: Ol[Li] Tiilimäki Merkki: Li Tämä harvinainen alkuaine löydettiin ensi kertaa Porissa vuonna 1997. - Ulkonäkö: talvisin kalpean valkoinen, kesäisin vähemmän häikäisevä. - Olomuoto: useimmiten kiinteä, aamuluennolle valuessaan nestemäinen - Esiintyvyys: Tämä alkuaine esiintyy enimmäkseen Porissa ja Turussa. Porissa aika kuluu lähinnä pahamaineisessa Länsi-Porissa selviytymiseen (viidakon laki yms.) Turussa ensisijaisena tekemisenä toimii opiskelun yrittäminen. - Harrastukset: Seinfeld ja hyvä musiikki. Kaikki muu on turhaa. Nimi: Milja [Ra]hkila Merkki: Ra - Esiintyvyys: Säteillyt suurimman osan 20 vuoden pituisesta elämästään Turun laitamilla. Nähdään usein juoksemassa ympäri Turun yötä ilmaisten drinkkien, huomion ja haalarimerkkien perässä. - Käyttö: Nautittuna haitallista, pitkäaikaista käyttöä ei suositella. Kuumenee yllättäen ja nopeasti, kiehumispiste on kuitenkin melko korkea. Ei räjähdä. - Varoitusmerkit: Ärsyttävä, helposti ärsyyntyvä. Nimi: [Ka]lle Mäntylä Merkki: Ka - Esiintyminen: Kaikkialla, missä tarvitaan välitöntä asiantuntemusta ja ammattimaista olemusta. Usein väsyneenä ja eksyksissä. - Moolimassa ja rakenne: Avaruudelliseen tilavuuteensa suhteutettuna hyvinkin pieni. Yrityksistään huolimatta tutkijat eivät ole kyenneet laboratorio-olosuhteissakaan kasvattamaan formaalista rakennetta. - Fysikaaliset piirteet: Riippumaton yleisiin ympäristön muutoksiin. Poikkeuksena reagoi hyvin endotermisesti ympäristössä, joka on varautunut negatiivisesti häntä kohtaan. Ydin hajoaa spontaanisti henkisistä iskuista. Epävakaita isotoopeja runsaasti. Saatetaan positiivisesti varautuneeseen tilaan pönkittämällä itsetuntoa kaksinaisilla anekdooteilla. - Kemialliset ominaisuudet: Muodostaa samanhenkisten atomien kanssa hetkellisiä sidoksia, jotka vaihtelevat 2 nanosekunista parhaimmillaan 3 sekuntiin. Pysyvämmät sidokset harvinaisia. Hydroksyyliryhmän läsnäolo pidentää sidosten pitävyyttä suhteessa konsentraation neliöön – kuulemma.

22


Nimi: [To]mmi Katila Merkki: To - Atomipaino: AINA 65 kiloa, vuodenajasta, lämpötilasta ja iästä riippumatta. - Fyysiset ominaisuudet: Murtuu herkästi paineen alla, mutta palauttaa muotonsa nopeasti. Erittäin korkea ominaislämpökapasiteetti, ei turhia kuumene edes roastatessa. Ei reagoi kiivaasti juuri minkään kanssa. Niin pehmeää, että voi veitsellä leikata. - Rakenne: noin 183 cm. Hyvin kankea, katkeaa jos yrittää koskettaa varpaitaan. Ei kestä kuumentamista lainkaan. Säilytettävä sisätiloissa valolta suojattuna. - Esiintyvyys: Joka toinen keskiviikko 17-23 Terrakodilla. Nimi: M[Er]i Davidsson Merkki: Er - Atomipaino: n. 50 kiloa - Esiintyminen: Yo-kylässä - Ominaisuudet: Väri joskus valkohopea ja joskus pinkki. Myrkyllistä nieltynä. Robert-kissa saa sulamaan. Viihtyy hyvin kuumassa ja kiehuu vasta 2868 asteessa.

23


Moonan muumilaakso

Tuutorina Moona Haapala

Tämä laakso on koti monelle (tarkalleen ottaen seitsemälle) eriskummalliselle, mutta rakastettavalle hiipparille. Sen suojissa asukit ovat tutustuneet yliopistomaailman saloihin. Vaikka laakso onkin kotoisa ja turvallinen, uskaltautuvat otukset joskus myös laakson ulkopuolelle, muun muassa Lidliin ja Lyniin. “Otus voi poistua muumilaaksosta, mutta laakso ei ikinä poistu otuksesta”.

Arto ”Piisamirotta” Kalliomäki Olen 19-vuotias filosofian maisterin alku Satakunnan Kankoonpääst. Turkuun muutin erakoitumaan entisestä kotipesästäni muuttaessani typerän naiseni (vaimoni) kanssa yhteen. Piisamirotan tavoin olen usein omissa maailmoissani ja minut näkeekin useammin yksikseni. Ruuan perässä kumminkin menen vaikka läpi harmaan kallion. Mielenrauhan saavutan repiessäni malmia salilla. Mavemaksimi tässä tilanteessa? No ehkä yksi.

Minttu “Tuutikki” Kangosjärvi Minttu on Turkuun Lapista rantautunut talvea rakastava hahmo. Toisin kuin muut muumit Minttu ei nuku talviunta vaan nauttii talvesta pienessä kämpässänsä, jossa hän tekee olonsa niin mukavaksi kuin mahdollista talven tuivertaessa ulkopuolella. Luonteeltaan Minttu on käytännönläheinen ja elämänmyönteinen. Minttu tykkää raidallisista villapaidoista, lumihevosten rakentamisesta ja pilkkimisestä. 24


Matti ”Nipsu” Kortelainen Muumilaakson asukkaista herkkujen perään oleva Matti muistuttaa eniten Nipsua. Hän osallistuu mielellään kaikkiin pilttien puuhiin mutta mihinkään vaaralliseen Matti ei arkuutensa vuoksi ryhdy. Uusia yliopistoelämän asioita Matti lähtee muiden kanssa tutkimaan innokkaana, mutta usein hän väsyy ja lopettaa joukon ensimmäisenä. Jenna “Muumimamma” Lappi Moi kaikille! Mää oon Jenna aka Muumimamma, kute kuvaki kertoo. Tää 19v mammanalaku on kotosi Lestijärveltä, mikä ei kellekkää kerro mitää mut sielt Keski-Pohojammaalt mää oon. Kuulee kuulemma puheestaki, ko ei mua aina tahota ymmärtääkkää. Mää osaan laittaa tosi makosta ruokaa, kute Mammaki, kuha ei nuudeleit pyyä tekeen. Ne ei vaan onnistu. Vapaa-aikani mää käytän enimmäkseen netisä pyörimiseen ja kirjojen lukuun. Jep, mää oon meleko rauhalline kotihiiri, äläkääs ny. Ihan näi lopuks mää haluisi, et kaikilla tää vuosi ois loppupeleis kiva ja muistaisitte pitää huolta ihtestänne. Tuomas ”Pikku myy” Räty Tämä (suhteellisen) kitukasvuinen turkulainen on tunnettu suorista sanoistaan ja lyhyestä pinnastaan. Impulsiivisesta luonteestaan johtuen hän harvoin jättää mielipiteensä itselleen tai ilmaisee sitä harkitulla tavalla. Kalenterin käytöllisesti jälkeenjääneenä sovitut päivämäärät sekä ajat tuottavat ongelmia. Suuriin intohimoihin kuuluu (mutta ei rajoitu) urheilu, vaellus sekä viina. Myös Nipsun kiusaaminen on kivaa. 25


Emilia "Mymmeli" Poijärvi Mymmeli on luonteeltaan avulias ja ystävällinen. Motoksi on vakiintunut vuosien varrella lause: "Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan." Vaikka Mymmeli on rauhallinen, lähtee hän silti heti innoissaan mukaan seikkailuihin ja rientoihin. Hän rakastaa täsmällisyyttä ja järjestystä, mikä usein koituukin hänen stressin aiheekseen. Mymmeli asustelee Kupittaan ja Yliopiston välissä, jossa hän haaveilee koirakaverin ottamisesta. Hän ei enää unelmoi elämänsä rakkauden löytämisestä, koska se on löytynyt jo peräti 5 vuotta sitten. Vaikka Mymmeli onkin oikea haaveilija niin joskus nutturakin avautuu valloilleen. Vapaa-aika kuluukin elämästä nauttimisessa ja erilaisten urheiluharrastusten parissa. Hän rakastaa itsensä haastamista ja riskien ottamista. Mymmeli uskoo myös, että tulevasta pilttivuodesta tulee ikimuistoinen. Tiia "Vilijonkka" Ylikangas Neiti Vilijonkka pitää kaikessa tärkeänä järjestystä ja tiukkoja aikatauluja. Hän ei halua vain päästä kursseista läpi, vaan syventyy asiaan kuin asiaan irtokarkkien ja kahvin voimalla. Lähtiessään yliopistolle luennoille neiti Vilijonkka kantaa pinkkiä Fjällräven Kånkenia mukanaan ja aikatauluistaan huolimatta on aina myöhässä. Neiti Vilijonkka asuu Turun Ispoisissa luonnon ympäröimässä kerrostalossa avopuolisonsa ja Volvon kanssa. Neiti Vilijonkka siivoaa aina ahkerasti kotiaan ja miehensä jälkiä, minkä voisi luokitella harrastuksiin. Velvollisuuksien jälkeen on suotavaa rentoutua viskilasin äärellä. Vaikka neiti Vilijonkka on tavoilleen uskollinen aina tylsyyteen asti, syvällä sisimmässään hän ehkä on hiukan kateellinenkin muumien vapaalle elämälle. 26


Nikon kantapaikat

Tuutorina Niko Lehtinen

Niko tuutorina siipiensä suojassa ohjaa pilttejään Turun yöelämässä. Hän pitää ryhmänsä ansioikkaasti suunnilleen ajantasalla ja saattaa jopa joskus tietämättään ilmoittaa ryhmänsä oikeisiin paikkoihin. Baari-illan tapahtumat Nikolla on aina selvillä, paitsi mitä tapahtuu baariin sisään astumisen ja seuraavan aamun välillä. Tiivistettynä yhteen lauseeseen: Niko on ansainnut esimerkillinen tuutoritoiminta -merkinnän! #vergi4life#enmäämuist#oinas#getonmylevel

Essi ”Vegas” Suominen Perustamisvuosi: 1997, Mäntsälä Ykkösjuoma: Lonkero ja ihan vaan ''vettä'' Password: ''Venaa, mä katon milloin mun dösä lähtee'' Varoitus: Ruoka on lähellä Vegasin sydäntä, joten pitäkäähän safkanne (erityisesti porkkanat ja viinirypäleet) poissa lähettyviltä. Muuta tietoa: Vegasin perustamispaikkaa kunnioittaen illan viimeinen hidas on Kake Singersin ikivihreä Mäntsälä mielessäin. #QueenOfFuckingEverything #aQueenIsNeverLate #oinas #GetOnMyLevel #MadeInMäntsälä #DontStealMyCarrot #ainaluennoilla #extremepizza Tuuliina ”Forte” Tuominen Perustettu: 1997, Säkylä Listan ykkösjuoma: Sol-aleolut ja mudslide Illan viimeinen hidas: Drake - One dance Password: En mää tiä Varoitus: Varaudu siihen, että Tuuliina kieltäytyy aluksi bilettämisestä. Tämä osoittautuu kuitenkin lähes aina valheeksi. #enmääkest #vittumääoonidiootti #peltii #pakkoottaa #vainsäkyläjutut 27


Erika "Lyni" Alanteri Perustettu: 1997, Pori Ykkösjuoma: Omat juomat Password: Kaikkiruokainen Varoitus: Kova reivaaminen saattaa satunnaisesti aiheuttaa yllättävää housujen repeilyä Hyviä puolia: Never darra! Sääntö: Don't ever say no to shots! #vainporijutut#extremepizza#oinas#getonmylevel #tunnollinenopiskelija

Henrik "Börs" Pukkila Perustettu: 1994, Kouvola Ykkösjuoma: Vodkaredbull, ehkä kaksikin Password: joovai?! Varoitus: Saattaa aamuisin vaikuttaa etäiseltä, jopa huonotuuliselta Hyviä puolia: Aktivoituu nopeasti erilaisilla päihteillä tai piristeillä #muutamarisu #ymmärräjo #itäsuomi

Pilttiryhmään kuuluu myös Aki, Khadija ja Mirella.

28


Suvi­Annan autotalli

Tuutorina Suvi-Anna Helkiö

Suvi-Anna Helkiö on opiskelija, joka kaipasi elämäänsä uusia haasteita ja niinpä hän päätti ruveta keräilemään autoja. Tällä hetkellä kokoelmasta löytyy seitsemän erilaista autoa, joista hän huolehtii ja joita hän pyrkii säännöllisesti käyttämään erilaisissa hassunhauskoissa tapahtumissa. Autourheilu on haastavaa puuhaa, välillä rapatessa roiskuu, eikä pieniltä pintanaarmuiltakaan voi aina välttyä, mutta Suvi-Anna yrittää parhaansa pitääkseen autonsa poissa suuremmista onnettomuuksista, sekä valvoo että ainakin hänen autonsa pääsevät kunnialla katsastuksesta läpi. Aleksi "Fiat" Mustonen Aleksi on vuonna 1996 Oulussa valmistettu auto. Vikoja ovat mm. se, ettei se käynnisty talviaamuisin ilman paria litraa kahvia ja se, että huumori on samaa tasoa kuin vanhan Fiat 500, eli todella huono. Mahdollista löytää luentojen välissä väärin pysäköitynä toimistossa niin, että valtaa koko sohvan Oona ”Audi” Nurmi Oona on Eurasta peräisin oleva menopeli vuosimallia -97. Tälle menopelille oven avaaminen on enemmän kuin suotavaa, jotta liikenne sujuisi kaikinpuolin joustavammin ja jottei ruuhkia ovien lähettyville pääsisi syntymään. Tämän Audin kiihtyvyys ei vedä vertoja esim. Fordin tai Nissanin kiihtyvyyksille, mutta saavuttaessaan maksimivauhtinsa, menoa ei pysäytä mikään. 29


Joakim "Volvo" Rantanen Joakim on vuonna 1992 Vaasassa valmistettu auto, joka kuitenkin pian otettiin käyttöön Kaarinassa ja sen jälkeen Paraisilla, ja siellä saaristossa suurin osa auton kilometreistä on ajettu. Vaikka auto on täysin suomalaista sukua, kaikki koulutukset on käyty ruotsiksi ja takana on myös farmaseutin tutkinto Åbo Akademista. Kyseinen malli ajaa parhaiten hyvien ystävien parissa, lämpimissä ilmastoissa tai erimuotoisissa liikuntamuodoissa. Suurimman merkityksen olemassaoloonsa auto on saanut kohdattuaan Luojansa ja toimii nyt mukana erimuotoisissa seurakuntakuvioissa. Viime kesänä matkaan liityi mukaan autoista kaunein, ja nyt tämä nuori autopari ajaa yhdessä kohti tulevia määränpäitä. Roosa "Ford" Vastamäki Roosa on Eurajoelta lähtöisin oleva menopeli vuosimallia -97. Vaikka Roosa on äärimmäisen tapaturma-altis, se kestää kaikki kolhut ja lommot kunnialla. Aina kun Roosa saa sille välttämätöntä polttoainetta tankkiinsa, kiihtyvyys nollasta sataan on vain muutamia nanosekunteja. Vaikka Roosa on välillä turhankin vauhdikas, pääsee se silti aina silloin tällöin katsastuksesta ja muista testeistä läpi, kunhan muistaa aika ajoin painaa myös jarrua. Tämä tapahtuu silti valitettavan harvoin, ja siitä syystä Roosan näkee melko usein Lygasin läheisyydessä rallittamassa. Toni “Tesla” Laine Tämä vuonna 1997 alkunsa saanut Teslan pitkään kehityksessä ollut prototyyppi on hyvin hiljainen ja kevyt. Tonin testiajoja suoritettiin Virttaan hiekkateillä lähes 19 vuotta ennen kuin siirryttiin kaupunkitesteihin Turussa. Tämän hetkisten tulosten perusteella Toni toimii kaupungissa lähes yhtä hyvin kuin maalla. Mallin sisäänrakennettu navigaattori vain toimii huonommin kaupungissa. 30


Samu "Citroen" Raunio Samu on vuonna -95 valmistettu automalli joka suunniteltiin kaikista epäselvimmässä kaupungissa, eli Espoossa. Hän on yleisesti hyvin käyttäjäystävällinen, korkealla mukavuusasteella. Moottori teho ja hevosvoimat ovat alhaista sorttia, mutta korvaa tätä kuitenkin luotettavuudellaan. Polttoaineeksi sopii monet eri valmisteet, mutta kaikki päihdeaineiksi luokitellut ovat ehdoton ei. Pintaa syvemmältä kuitenkin löytyy erittäin kaoottinen pikku nippeleiden sekamelska, josta mallin oma tietokonekaan ei saa usein selvää. Huomattavaa on että tämä mielen raunioittaja pyrkii kyseenalaistamaan jopa elämän merkityksen kuin joku filosofi ikään, joten kyytiin kannattaa lähteä vain jos on valmis miettimään turhan monimutkaisia ajatuksia elämästä ja olemuksesta. Veera "Nissan Micra" Kuusisto Pieni, persoonallinen ja toimii, kun toimii. Sellainen on tämä vuosimallia 96 oleva vihtiläis-japanilainen kaara, jolta ei ominaisuuksia puutu. Näistä ominaisuuksista mainittakoon tällä kertaa ruoste ja ajoittaiset sähköviat. Ruoste saattaa yllättää matkustajat aamuisin, aiheuttaen epämääräistä mutinaa ja hidastaen matkantekoa luentosalien välillä. Myöhästymiset saattavat myös johtua siitä, ettei GPS sisälly Nissanin perusvarustukseen. Ja kuka nyt sähköä tarvitsee! Toinen toimiva ajo- sekä jarruvalo on enemmän kuin tarpeeksi, onhan sitä ennenkin selvitty puolivaloilla baarista turvallisesti kotiin. Ominaisuuksistaan huolimatta on Nissan perusvarma ja vaarattoman näköinen pikku purkki, joka saattaa kyydittävät turvallisesti päämääräänsä. Paitsi pakkasaamuina, jolloin starttimoottori saattaa jättää matkustajansa nukkumaan ensimmäisten aamuluentojen ajaksi.

31


Suvin karhukopla

Tuutorina Suvi Koivusalo

Suvi ”Konnamuori” Koivusalo Ikä:21 Etsintäkuulutettu: Pilttien (myös muiden kuin omien) kaappaaminen erilaisille baarikierroksille ja approille Tuntomerkit: Karhukonniensa äiti, liiallinen suostuttelu bileisiin, halailun tarve humalassa Viimeisin havainto: Rauma Todennäköisin sijainti: Lygasin tanssilattiat Kiinniottopalkkio: Pilttipiste

Ida ”Kepuli” Erholtz 617-761 Ikä: 20 eikä vanhene!!! Etsintäkuulutettu: Opiskelijoiden salakuljetus ja suostuttelu laittomiin bileisiin Tuntomerkit: Silmiinpistävä vähä-älyisyys, ei niin väljät vaatteet, heittäytyvä Viimeisin havainto: Naantali Todennäköisin sijainti: Baari Kiinniottopalkkio: Niin kallis ettei kannata edes yrittää Anu ”Kovanaama” Malmi 167-671

32

Ikä: 19 Etsintäkuulutettu: (Ryhmä)hengen tappaminen tutustumisleikeistä kieltäytymällä Tuntomerkit: Koplan lyhin jäsen. (Onko se edes yli metrin?!), pukeutuu vain mustaan, osaa olla pomottava Viimeisin havainto: Tampere (kyllä. Älkää tappako) Todennäköisin sijainti: Kotona kokkaamassa Kiinniottopalkkio: Parhaat itsetehdyt ranskikset ;D


Laura ”Maitoparta” Ruottinen

176-167

Ikä: tasan 20 Etsintäkuulutettu: Luennoilla kihertelystä ja yleisen rauhan häiriköinnistä Tuntomerkit: Koplan toiseksi lyhyin jäsen, puhuu hieman oudosti, hyvä naamioitumaan (omistaa lähes identtisen näköiset sisaret), pukeutuu yleensä mukavuudenhaluisesti (lue: urheiluvaatteet) Viimeisin havainto: Savonlinna Todennäköisin sijainti: Kuntosalilta, lenkkipoluilta Kiinniottopalkkio: Savon murteen oppitunnit Riku ”Megatavu” Niemi

176-176

Ikä: 19 Etsintäkuulutettu: Polkupyörän laittomasta virittämisestä Tuntomerkit: Koplan ”nero”, hullu pyöräilijä, parhaana kaverina kännykkä, eikä paljoa puhu kenellekään. Viimeisin havainto: Kokkolan maaseudulla Marinkaisten metropolissa Todennäköisin sijainti: Paikannus vaikeaa, pyörii (pyöräilee) siellä täällä etsien ”salaisia aarteita”. Kiinniottopalkkio: Pyöräilykamat, koko setti mitä sattuu olemaan napatessa mukana Sanni ”Lukutoukka” Anttila

167-167

Ikä: 19 ja 1/2 Etsintäkuulutettu: Työajan käyttämisestä vapaaajan lukemiseen Tuntomerkit: Jatkuva kännykän käyttö vapaa-ajalla sekä usein nähdään kirja kädessä Viimeisin havainto: Kemiönsaaren pohjoispää Todennäköisin sijainti: Kirjasto Kiinniottopalkkio: Suoraan verrannollinen kiinniottohetkellä kädessä olevan kirjan sivumäärään 33


Mikko ”Keksi-keijo” Kinnari

176-761

Ikä: 19 Etsintäkuulutettu: HK:n sinisen varastaminen Kextrasta ja sen mässyttäminen julkisesti Tuntomerkit: Siellä missä on hiljaista ei ole Mikkoa. Hikottelu, jatkuva puhevirta, impulsiivisuus, pirteys. Pitää eniten Presidentti tai Marsalkka-kahvista. Viinaksi haluaa mieluiten Jallua. Viimeisin havainto: Sastamalan Vammala Todennäköisin sijainti: Pianon ja ruokapöydän välissä Kiinniottopalkkio: Ilmainen ruoka-arvostelu ja viinatesti Juho ”Koljatti” Välimaa

716-167

Ikä: 21 Etsintäkuulutettu: Luentojen laiminlyönti ja liiallinen valvominen ytimessä Tuntomerkit: Harvahampainen hymyilevä konna, joka imuroi vartiomatta jätettyjen tölkkien sisällön tumpeilla höystettynä tai ilman. Potkii mummojen lisäksi palloja kaikkialla, missä viheriö on leikattu. Ryöstöretkien väliset matkat Koljatti taittaa uljaalla kasipyöräisellä Nopsa-ratsullaan. Viimeisin havainto: Espoo Todennäköisin sijainti: Missä viina virtaa Kiinniottopalkkio: Povarista löytyvän pullon pohjat

34


Biokemian piltit Biokemian kalevala

Tuutorina Risto Jokinen

Monet suuret legendat alkavat pienestä. Suuri tuutori ja opiskeluelämän monitaitaja Risto Jokinen on tähän alle koonnut joukon erilaisten biokemistin alkujen tarinoita. Jonakin päivänä näistä sankareista lauletaan vielä mahtavia lauluja!

Ryhmään kuuluu oheisten henkilöiden lisäksi myös Maiju Tuovila, mutta kaikkia taruja ei tähän eepokseen ole vielä saatu kerättyä. Elisa "Marjatta" Palomäki Koko ikänsä lyhyen, Turussa asunut on hän, biokemiaa jotenkin päätyi opiskelemahan. Hänelle marjat maistuvat, karpalolonkero ja muut, aamuluennoilla et häntä välttämättä näkemään tuu. Iivari ’’ Ahti’’ Ahokas Nimi ompi Iivari "Ahti" Ahokas. Veden jumalan koti on Kalajoella, jossa joki virtaa ja meri kuohuaa. Vesi loitsuja Ahti on harjoittanut jo 20 vuotta.

35


Emil ’’Pieni mies’’ Koski Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni. Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni: miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen. "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi? Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, stadilainen. Tulin opit oppimahan, biokemian taitamahan!" Faijan sukua onpi, laiha poika lappalainen. Mutsin sukua puukkopoika, pohjalainen rääväsuinen Stadin mailta mahtavilta, Amandan helmoilta helliltä. Saapuvi mies pienen pieni, mittahansa mahtavampi.

Inka ’’Lemminkäinen’’ Salminen Kirkkonummen kasvattama Kauniaisten kouluttama. Yhdeksäntoist' vuotinen on lapsonen tää syntinen. Herkästi viina houkutti ja lonkerokin koukutti. Vaihtanut on Tuonen Auraan pohjasta viel löytyy varmaan. Käy haravalla tonkimaan kun syntist' lasta kaivataan. Kalja kädessä pintaan käy eikä tälle loppua näy.

36


Josefiina ”Ilmatar” Haalisto Istun taivahankannella sieltä ma alas tiirailen maailmani olen luonut niin kaunihiksi kaulinut, verrattomaksi veistellyt. Oon Laitilasta lähtöisin, lapsuuteni siellä vietin yhdeksäntoistakesäiseks kanssa kissain ja musiikin - elämäin kultamunien, ylevine yllätysten. Vain tulevaisuus voi näyttää huolella päivät nää käyttää ja nyt lailla Ilmattaren luomistyöni on ikuinen. Martti ’’Antero Vipunen’’ Jokelainen Olen Martti "Antero Vipunen" Jokelainen, muinainen vuonna 1991 syntynyt tietäjä, olen kotoisin kauhavalta. Harrastan maan alla nukkumista ja muinasen viisauden jakelua, pidän eläimistä sekä koirista ja kissoista että muista. Salla ’’Sampsa Pellervoinen’’ Lehtonen Turkuun tulin maaseudulta, Pyhärannan peltohilta, biokemmaa opiskelemaan, tietoa tavoittelemaan. Viljavakan ehtyessä kaskuja kummia kylvän, kirjastoissa kuljeskelen, kirpputoreja kiertelen. 37


Milla ”Mielikki” Mikkola Olip' kerran pieni kylä, kartan kaakon puolehilla Katunsa tein kodikseni, metsänsä leikkikentikseni Maistoin meren tuolla puolen suolaa ilman ihanan Metsissänsä toiset sävyt, uudet katujen kuviot Nyt tässä olen aika neito Uutten metsien äärehillä Uutten katujen keskehellä Turussa tuntemattomas' Tietheen saloja oppimas' Tuomas ’’Väinämöinen’’ Javanainen << If you don´t have haters, you must be doing something wrong >> Synnyin 39 vuotta sitten Kotkan kaupunkiin, joka sijaitsee kymenlaakson maakunnassa. Nuoruudessa harrastin paljon jalkapalloa aina A-junioreihin asti. Kun jalkapallo jäi penkkiurheiluksi siirryin voimailun pariin ja sen parissa vierähtikin tovi. Kirjoitin ylioppilaaksi 1996 syksyllä, sen jälkeen kävin armeijan ja myöhemmin myös se työllisti minut alokaskouluttajana. Useiden työpaikkojen jälkeen viimeisenä Suomen tulli, aloin kiinnostua siitä, miten ympäristö vaikuttaa ja ihmisen puolustusjärjestelmä taistelee eri tautien synnyssä. Aloin tutkia erilaisia julkaisuja ja kuuntelemaan haastatteluja, jotka liittyivät tautien syntymekanismeihin ja miten me itse pystymme vaikuttamaan niihin omilla valinnoillamme. Sen jälkeen aloin tutkia, mikä koulutus sopisi siihen parhaiten ja se oli selvästi biokemia , joten päädyin hakemaan Turun yliopistoon biokemian linjalle. Pääsin tokalla kerralla sisään. Tulevaisuuden tavoitteena on arvostaa ja käyttää yliopistolla sekä siviilissä opittuja taitoja, kuin Väinämöinen miekkaansa ja yhdessä Ilmaristen ja muiden mahtavien henkilöiden kanssa tehdä jotain niin suurta ja merkittävää, että vuoretkin halkeaisivat. 38


Oliver “Andy” Bouchtin lelulaatikko

Tuutorina Oliver Boucht

Tässä on Oliver “Andy” Bouchtin lelulaatikko. On aika siirtyä eteenpäin elämässä kohti kurjaa vastuullista aikuisuutta. Vaikka toisinaan lapsettaakin hirveästi, on Oliverin luovuttava vanhoista ystävistään ja lahjoittaa heidät eteenpäin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Henna “Slinky” Yliluikki Tämä 19-vuotias vieterikoira on venynyt Somerolta Turkuun, jossa hän nykyisin seikkailee muiden lelujen kanssa. Yliopisto, treenit ja ruokakauppa ovat Slinkyn suurimmassa suosiossa seikkailukohteista. Silloin tällöin muut lelut houkuttelevat Slinkyn rajumpiin seikkailuihin, joihin hän innokkaasti lähtee mukaan, mutta huomaa usein jossakin vaiheessa vieterinsä menneen pahasti solmuun. Vaikka Slinky välillä on hieman hölmö, pääasiassa hän on mukava, kiltti ja uskollinen ystävä. Oskari “Little Green Man” Puro Tämä tässä on Oskari “Little Green Man” Puro, saatat tavata hänet TYK ry:n toimistolla omissa maailmoissaan tai Turun yöelämässä. Hän on tunnettu viisaista, mutta toistuvista sanoistaan. Oskarin toiveena on joskus saada tutkinto, jolla hän pääsee parempaan paikkaan. Hän osallistuu jos jonkinmoisiin tempauksiin innoissaan, tosin näihin aamuluennot eivät kuulu. Oskari myös tutustuu mielellään uusiin ihmisiin, joita hän valistaa viisauksillaan 39


Paula "Spider baby" Kuuppo Paula on... no, kauniisti sanottuna omalaatuinen hahmo, mutta paremmin tutustuessa hän osoittautuu kuitenkin aika symppikseksi. Kaarinan lelutehtaan jämäpaloista koottu Paula ei toivo roolia kenenkään painajaisissa. Sen sijaan Paula joskus toivoisi, että hänellä olisi useampi raaja kuten Spider babyllä, koska silloin liikkuminen olisi nopeampaa eikä aina tarvitsisi olla myöhässä.

Wille-Veikko "Rex" Poikonen Wille-Veikko on syntyperäinen Turkulainen, joka on muuttanut pienempänä Paimioon, jota hän on terrorisoinut kymmenisen vuotta. Vaikka hän näyttää hurjalta petoeläimeltä, on hän kuitenkin hyväsydäminen ja sosiaalinen. Wille-Veikon karjaisu ei ehkä ole maata järisyttävä, mutta sen hän korvaa helpolla lähestyttävyydellä ja ystävillä. Nyt hän on tullut takaisin vanhalle reviirilleen.

Abdula ”Sarge” Habib Olen irakilaisen lelunvalmistajan tuotos ja avasin silmäni vuonna 1997, Turussa, Oliverin lelulaatikossa. Toimin vihreiden sotilaiden päällikkönä. Ulkopuolisten silmissä saatan vaikuttaa hiljaiselta, mutta todellinen luonteeni paljastuu komentaessani alamaisiani ja suorittaessani tehtäviäni. Arvostan uskollisuutta ylitse kaiken enkä koskaan jättäisi sotilaitani pulaan vaikka he olisivat kuoleman partaalla. En myöskään siedä muiden lelujen kaltoinkohtelua, ja olenkin ottanut yhdeksi tehtäväkseni heidän suojelemisensa. Silloin kun en ole suorittamassa erinäisiä vaarallisia operaatioita, vietän vapaa-aikani karateharjoitusten ja strategiapelien parissa. 40


Laura "lehmityttö Jessie" Laihonen. Tämä tässä on 19-vuotias, Raumalta kotoisin oleva tyttö nimeltään Laura "lehmityttö Jessie" Laihonen. Hän on rento, hieman räväkkä ja energiaa täynnä oleva persoona- tosin onhan niitä huonojakin päiviä, mutta ei usein! Laura kulkee paikasta toiseen Napakymppi-pyörällään ja on aina valmis uusiin seikkailuihin ja haasteisiin. Häneen on helppo tutustua, joten ei muuta kun juttelemaan vaan!

Juuso ”Woody” Saviranta. Woody pitää huolen muista ihmisistä, kuin myös leluista ja on empaattinen heitä kohtaan. Juuso on pääsääntöisesti hymyilevä ja iloinen kaikkien lelujen ystävä. Minut on helppo saada yllytettyä kaikennäköiseen typeräänkin. Saatanpa joskus olla yllyttämässä muita mukaan omiin ”mahti” ideoihin. Vaikka cowboy olenkin, kaksintaistelut eivät ole minun juttuni.

41


Millan viinakaappi

Tuutorina Milla Weckman

Milla Weckman, tuo tuleva etanolin ammattilainen, on tuonut yhteen seitsemän erilaista pulloa ja muodostanut jotain, johon monet muut eivät ole pystyneet: täydellisen harmonisen viinakaapin. Ylpeänä kokoelmastaan Milla katselee, kuinka rakkaat pullot yhdessä haahuilevat ja kilisevät Turun yössä. Tarvittaessa hän lähtee itsekin mukaan rientoihin tai poimii harhailevat pullot yksitellen takaisin lukkojen taakse. Valtteri Lempinen Pienissä määrissä nautittava, suurissa määrissä jalat alta vievä ”Vodka-Vallu” on kirkastanut öitämme jo vuodesta 1995. Rauman kanaalista Turun ruskeisiin vesiin valunut Valtteri yrittää parhaansa mukaan pitää alkoholitoverinsa yhdessä kasassa, jollei itse eksy shottirallin jälkeen kirkastuttamaan saniteettitiloja. 42


Nea Keränen Nea ”Vadelmatassu” Keränen, tuo Karjaan glamourkeijukainen, saapui maaseudulta Turun yöhön vasta muutama viikko sitten, mutta on jo tehnyt naamansa tutuksi Vegasin vakiotarjonnassa. Tämä 19-vuotias sokeripommi on lyhyessä ajassa ehtinyt koukuttaa prinssin, joka keltaisella ratsullaan saattaa neidon illan päätteeksi takaisin linnaansa.

Eetu Maaranen Ryhmän kuopus Eetu ”The Salmari” on sairaan nopee ja potkiva kaveri. Tämä 97-syntyinen kirkkonummelainen on nuoresta iästään huolimatta ryhmän kypsynein yksilö, joka korostaa synkkää suomalaisuuttaan juomalla juomansa tosimiehen tavoin mustana.

Iida Karhu Iida ”Karhu” Karhu on pantu aluille Karjaan metsissä vuonna 1997. Hän selviytyy yksilönä, mutta tavataan usein myös 6, 12 ja 24 ryhmissä. Edes 100 km:n junamatkat eivät pidättele tätä yksilöä poissa baareista, sillä karhuemohan ei pentujaan jätä. 43


Roosa Alanen 22 vuotta Turun tammitynnyrissä hitaasti kypsynyt Roosa ”Rosee” Alanen on ainoa laatuaan. Tämä edullinen kyykyttäjä viihtyy ruoan äärellä, tosin loppuillasta saattaa läikähdellä myös baarin lattian puolelle. Kyseinen punkkuhilkka bailaa rajusti aamun tunneille saakka ja päätyy aina mystisesti oman peittonsa alle hajoamaan.

Pihla Pyykkönen Kaikkien portsareiden kauhu Pihla ”Minttu” Pyykkönen tyrmää vastustajansa, ystävänsä – ja loppuillasta myös itsensä. Tämä -93 syntynyt Tampereen oma Indiana Jones ei busseja pelkää, vaan heilauttaa itsensä nopeinta mahdollista reittiä kohti seuraavaa minttushottia, tai roskista.

Sanni Sihvonen Yhden tähden Jallu-Sanni on jo vuodesta -94 vetänyt puoleensa suomalaisia, etenkin keskiikäisiä miehiä. Tämä turkulainen jallutar jää varmasti kaikkien mieleen, ellei pyyhi sitä pois. Sannin illan pysäyttää ainoastaan valomerkki – tai baarin lattialle läikähdellyt kollega.

44


Samin kääpiöpiltit

Tuutorina Sami "Lumikki" Nuutinen

Tämä 24-vuotias kalpea kaunotar eksyi turkuun biokemian laitokselle Nurmijärveltä jo kolme vuotta sitten. Muiden prinsessojen tavoin tämä viehkeä biokemisti laulaa mielellään, ehkä jo muiden haitaksikin ja on jo repsahtanut prinsessalle kuuluvasta hienostelusta ryhtymällä muun muassa kiipeilemään ja syömään kebabbia. Kuitenkin kolmantena opiskeluvuonna on hänen eteensä ilmestynyt pieni joukko biokemistikääpiötä. Juuso "Jörö" Lainio Tämä isonenäinen 19-vuotias kääpiö on aito turkulainen, joka muista kääpiöistä poiketen ei työskentele kaivoksella, vaan hänet tapaa todennäköisemmin päiväluennoilla tai yöelämässä. Hän lähtee myös ensivuonna sotaan mystiseen maahan nimeltä Säkylä, joten hän ei voi työskennellä teidän Turun kääpiöiden kanssa silloin. Puhumisesta hän ei pidä vaan mököttää usein takarivillä suu mutrussa, kännykkä kädessä ja hänen on usein kuultu äännähtävän yksinkertaisesti: "Hmprh..." Emma "lystikäs" Eager Rajamäeltä, Nurmijärveltä, kotoisin oleva 19-vuotias "hippityttö". Olen aina innoissani mukana kaikessa ja tuomani positiivinen, jopa hieman lystikäs ilmapiiri auttaa muita ihmisiä ympärilläni jaksamaan arjen keskellä. Olen aina muiden seurassa iloinen ja voin luvata, että seurassani olet sinäkin. Varmistan, ettei yksikään reissu jossa olen mukana jää tylsäksi ja lupaan, ettei kellään ole ikävää. 45


Iida “Viisas” Payne Iida on kolmenkymmenen ikävuotensa aikana kerennyt kiertämään maailmalla keräten ns. elämän viisautta, jota hän mielellään jakaa ympäriinsä, halutaan sitä tai ei. Hän on hitaasti lämpenevä hahmo, mutta vauhtiin päästyään jarruja ei enää tunnu löytyvän. Iida on julistanut itse itsensä tuutoriryhmänsä johtajaksi, hyörien ja pyörien ympäriinsä yrittäessään katsoa muiden kääpiöiden perään. Hänen ajatuksensa kuitenkin usein harhautuvat sivuraiteille, eikä hän muutenkaan tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi . On siis luojan lykky että kääpiöiden taloon on muuttanut Sami “Lumikki” Nuutinen, joka huolehtii kääpiöstä ja järjestää menot kaikkien kalentereihin sopiviksi. Maria "unelias" Heikkilä Turun siimeksessä, Kupittaan citymarketin kupeessa asustaa pieni Unelias-kääpiö. Tämä veljessarjansa keskimmäisin kääpiö saapuu kaukaa Loimaalta, seitsemän viljapellon takaa. Seikkailut ovat jatkuneet jo 21-vuoden ajan, eikä loppua näy. Unelias on nimensä mukaisesti rauhallinen luonne. Kun muu metsänväki rientää torstaisille juomanhakureissuilleen, näkee Unelias usein paremmaksi vetäytyä peiton alle koisimaan. Siitä huolimatta tämä kääpiö on usein muita paremmin perillä tulevista sitsipäivistä ja iltariennoista. Pirteän Uneliaan voi bongata Manhattanin kirpputorilta, ruokajonon hänniltä tai saksan alkeiskurssin B-ryhmästä tiistaisin ja perjantaisin. Oskari "Vilkas" Mieskolainen Tämä toisinaan ylivilkas 96 syntynyt kääpiö on saapunut Rovaniemeltä. Parhaiten hänet tunnistaa (luennoilla) adhd-kohtausten sekaisesta haukottelusta tahi henkisestä läsnäolemattomuudesta. Muuten voit törmätä häneen omilla poluilla sekä yo-kylän nurkilla... 46


Jyrki ”Nuhanenä” Rasmus Vielä hetken 36-vuotias laborantti, joka majailee IsoHeikkilässä 14-vuotiaan poikansa kanssa. Syntyjään Utsjoen Karigasniemeltä, mutta vaippaiän loppupuoliskolla Turkuun tulleena ei juurikaan muistoja kaamoksesta. Harrastuksina satunnainen ja sekalainen urheilu, pääasiassa kuitenkin satunnainen. Pilttikronikan teeman päätöksen jälkeen jäi luonnollisesti odottelemaan deadlinea, ja joutui tyytymään ylijääneeseen hahmoon. Täten nuhanenä kuvastaa korkeasta iästä huolimatta ikuista räkänokkaa. Kristiina "Ujo" Mäkelä Ujo kääpiö, kavereiden kesken Krisse vaan, muutti Turun suureen kaupunkiin kesän lopussa. Tämä kääpiö on seinäruusujen aatelia. Omissa oloissaan viihtyvän kääpiön voi satunnaisesti bongata myös sosialisoimasta muiden kanssa. Ujo onkin oikeastaan ihan lungi tyyppi, jonka jututkin on hyviä (jos vaan saa sen mutinasta selvää).

47


Katriinan murkinat

Tuutorina Katriina "Posso" Hemminki Tämä sokerinen, monelle melko tuntematon, kotkalainen tuutori on pehmeä, mutta kätkee silti sisällensä yllätyksen. Katriinan murkinat ovat ehkä tuttu näky monelle ja ne ovat helposti lähestyttäviä, kannattaa siis kokeilla!

Johannes ''Kalakukko'' Kontio Kova, kylmä ja karu on ulkokuoreni, mutta suuri määrä yllätyksiä odottaa sisälläni. Kaukana idässä ovat ikiaikaiset juureni, aito vanha suomalaisuus on minulla veressäni. Kunnianhimo, määrätietoisuus, ahkeruus, voima, sisu -avaimeni menestykseen, katseeni kohdistuneena vakaasti tulevaisuuteen. Työskennellessäni kaikkeni aina annan, vastuuni järkähtämättä loppuun asti kannan. Ville ”Lihapata” Pollari Monipuolinen, useaan pöytään ja seuraan sopiva. Toimii hyvin yhdessä erilaisten lisukkeiden kanssa ja kylkeen sopii erinomaisesti sekä olut että punaviini (jotkut voivat tykätä selvänä, pelkällä vedelläkin). Saattaa olla välillä vähän pippurinen, mutta mauttomaksi ei jää. Ei jätä ketään tyytymättömäksi ja pyrkii jakamaan jotain kaikille. Näin voisi kuvailla lihapataa, jonka kotipaikka on määrittelemätön. Kuvaus sopii myös Pollarin Villeen, jonka kotipaikka on Jyväskylässä. 48


Niina ”Siivet” Fostén

Oskari ”Rullakebab” Homi

Siivet ovat parhaimmillaan alkuperäisessä ympäristössään Tampereella. Heikoimmille siipiä tarjoillaan miedolla kastikkeella maidon kanssa, rohkeammat uskaltavat tulista tai jopa extratulista kastiketta. Vaikka siivet eivät sytyttäisi ensimmäisellä kerralla, kannattaa niille antaa toinen mahdollisuus, ja pian on vaikeaa kuvitella elämää ilman siipiä! Kokematon ruokailija saattaa yllättyä todellisuudesta, sillä kolikon kääntöpuolena löytyy odotusten vastaisesti puolet koipia siipien seasta. Keikarinelkeet kannattaa työntää syrjään, sillä siivet ovat toisinaan sotkuista syötävää, ja siitä syystä ilmeisen huono treffivalinta.

Olen rullakebab. Turku on paikkani ja sinne kuulun. Olen kaikkea mitä tarvitset yhdessä paketissa. Mehevää lihaa, rapeaa leipää ja ”terveellistä” salaattia. Minut löytää yömyöhään keskustasta, kun on otettu vähän ja minut saa ottaa mukaan kotiin jatkoille. Minusta tosin voi joskus saada tarpeekseen ja saada vatsavääntöjä. Jos et ikinä ole minua testannut, niin kannattaa joskus kokeilla ja saada selville olenko 5 tähden ruoka. Aleksi ”Sienikeitto” Lehtinen Minut on poimittu Kuusjoen perämettästä 1996. Vahingossa noukittu, toinenkin mukaan tarttui. Pikkuhiljaa minua valmisteltu, mausteet lisätty. Vielä en ole valmis, vaan raaka. Joskus ehkä olen keitto, vaikkei sen ottaminen auta. Olen Aleksi Lehtinen, kesken, mutta kyllä minusta ehkä vielä jotain tulee. 49


Iina ”Perunalimppu” Takala Reseptistä ollaan montaa mieltä, mutta tässä limpussa on piimästä happamuutta, perunasta perinnettä ja sokerista makeutta. Ulkokuori siirappia. Vaatii hieman aikaa, mutta lopputulos on sen arvoinen. Tykkää olla kädenlämpöisessä, mutta pieni vaivaaminen ei haittaa. Sen jälkeen tarvitsee kuitenkin hetken lepoa ja lämpöä. Haastajaksi kelpaa terävä tai sahalaitainen veitsi.

Susanna ”Karkki” Salonen Karkki eli makeinen. Sen keskeinen ainesosa on sokeri. Karkkeja on monenlaisia. Ne on usein värikkäitä ja houkuttelevan näköisiä. Voi olla päältä kirpeitä ja sisältä makeita. Voi olla pyöreitä ja soikeita. Karkit voivat myös hurmata makeudellaan ja aiheuttaa jonkinlaista riippuvuutta. Karkkeja syödään usein jälkiruokana (koska paras jätetään yleensä viimeiseksi) ja ne jättää aina hyvän jälkimaun ;)

Jesse ”Paistetut silakat” Ojala Perinteinen annos Turun rannikoilta. Suosittu saaristossa. Pyydystäminen vie aikansa, mutta on sen arvoista. Jauhoissa pyörittelyn jälkeen kalpean valkoinen, mutta valmiina komean ruskea. Sopii hyvin viinien tai oluiden kanssa.

50


Pilttien – ja miksei jäärienkin – tehtävänurkka

51


Hassuja kuvia internetistä Perustuu tositapahtumiin

52


Tykin suuri

haalarikatsaus Osa I 2016 Aloitetaan tämä artikkeli opetuksella: Kun osallistutte kuohuviinitanssiaisille ja teidät on plaseerattu istumaan Tykin päätoimittajaa vastapäätä, olkaa varovaisia siinä vaiheessa kun hän tokaisee kesken kiivaimman pöytäkeskustelun, että ”tehän voisitte kirjoittaa tästä aiheesta jutun Tykkiin”. Ette pääse hänen tähtäimestään enää pois ennen kuin juttu on valmis ja painettu. Meidän tapauksessamme keskustelunaihe ja sitä seuranneet lisäpohdinnat etenivät suurin piirtein seuraavalla kaavalla: ”Miksi TYK ry:llä on punaiset haalarit? Miksiköhän muilla Hybridin ainejärjestöillä on sen väriset kuin on? Miten ylipäätään mikään ainejärjestö on päätynyt sen värisiin haalareihin kuin on?” Ajatusketju olisi toki voinut jatkua vielä ”Miksi Åbo Akademin/Turun AMK:n/kaikkien Suomen yliopistojen…” mutta jotain rajaa nyt. Pitäähän jossain välissä ehtiä Proffaankin oluelle. Turun ja muiden kaupunkien ainejärjestöjen haalarivärejä on listattu ennenkin esim. Digit ry:n DigiWikin Haalariarkistossa ja Matti M. M. Änkön muutenkin laajassa haalarisivustossa, joskin se on (ainakin Turun osalta) auttamattoman vanhentunut ja suoraan sanottuna sekava. Värivalintoja ei kummassakaan esimerkissä perustella mitenkään. Tämän juttusarjan tarkoitus on korjata asia Turun yliopiston osalta. Tuumasta toimeen. Loppukesästä järjestimme ainejärjestöille tekemistä lähettämällä heille kyselypostin, jossa pyysimme saada tietoomme haalareiden käyttöönottovuoden, värivalinnan syyn sekä jotain mainitsemisen arvoisia haalareihin liittyviä perinteitä tai asioita. Joissain tapauksissa kyselyposti suuntautui vahingossa vpj:n postilaatikkoon, mutta yhtä kaikki vastauksia on tätä kirjoitettaessa kertynyt kiitettävästi, ja sehän on pääasia. Henkilökohtaisesti pidämme voittona jo sitä, että tähän mennessä Kolmesta Suuresta kaksi on vaivautunut laskeutumaan alas tuodakseen vastauksia meidän maan matosten vaatimattomaan pikku kyselyyn. Ainoana miinuksena yllättävänkin suurelle vastausprosentille on, että menimme lupaamaan heille Tykit vaivanpalkaksi… voisiko joku piltti hoitaa asian nakkipisteen toivossa? 53


TYK ry:n nykyiset haalarit vasemmalla, ensimmäiset oikealla. Ensimmäiset haalarit suljettiin vetoketjulla, joka kulki keskeltä kaula­aukon vasempaan reunaan. Äkkisilmäyksellä vanhat haalarit näyttävät melko neitseellisiltä, mutta ulkonäkö pettää: haalarimerkit astuivat mukaan kuvioihin vasta paljon myöhemmin, joten bileaktiivisuus ei suoraan näy.

Monien vastausten osalta epäilyksemme kävivät toteen: Vaikka haalarikulttuuri on oleellinen osa opiskelijaelämää, Turussakin ainakin vuodesta 1982 alkaen, haalareiden käyttöönotosta harvoin säilyy mitään tietoa nykypäiviin asti. Käyttöönottovuosi katoaa nopeasti kollektiivisesta muistista, eikä värivalintaa tyypillisesti perustella pöytäkirjoissa, sikäli kuin niitä on edes säilyttänyt tähän päivään asti. Eräskin noheva TYK ry:n entinen puheenjohtaja päätti, että roskiin tuollaiset turhat paperit. Tästä ja erinäisistä muista syistä kaikki ainejärjestöt eivät pystyneet antamaan meille vastauksia. 54


Tällä kerralla keskitymme TYK ry:n haalareihin, ja kahden seuraavan numeron jutuissa kerromme myös muiden ainejärjestöjen väreistä. TYK ry:n haalarit Koko homma lähti liikkeelle siitä, kun pohdimme kuohareilla, miksi TYK ry:n haalarit ovat punaiset. Oikeus-, lääke- ja kauppatieteitä edustavien ainejärjestöjen tuotua haalarit Turun katukuvaan 80-luvulla ilmiö alkoi levitä nopeasti, ja TYK ry hankki haalarinsa tarkimman tietomme mukaan 1986–1988 vaikkakin kaikkein bileaktiivisimmat jäsenet alkoivat käyttää omia haalareitaan jo ennen tätä ”rypyvaatteina”. Ensimmäisten haalareiden materiaali oli ohutta, tuulipukumaista kangasta, mutta jo toisesta erästä lähtien niissä on käytetty kunnon paksua haalarikangasta, josta ei näy läpi. Nykyään yleisimmin kuultava selitys[lähde?] haalareiden punaiselle värille tuntuu liittyvän ainejärjestön silloiseen poliittiseen aktiivisuuteen, suomeksi sanoen kommunismimentaliteettiin. Kolmen aikalaisen haastattelussa emme kuitenkaan saaneet tälle väitteelle vahvistusta. Sen sijaan punaiselle värille löytyi kaksi muuta selitystä: Ensinnäkin punaista ei vielä tuolloin ollut muiden turkulaisten ainejärjestöjen käytössä, joten sillä kykeni erottumaan muusta haalariväestä. Toinen, hieman ehkä erikoinen etu oli se, että veren ei ajateltu erottuvan punaisista haalareista kauhean hyvin – kemistien keskuudessa kun oli tuolloin väkeä, joka säännöllisesti löysi tiensä jatkoille kontaten. Uusien opiskelijoiden menoa seuratessa tämänkin syksyn aikana voi huomata, että moni asia ei ole vuosien saatossa muuttunut. Näihin tunnelmiin päättyy Tykin haalarikatsauksen ensimmäinen osa. Kahden seuraavan numeron ilmestymistä odotellessa voitte tutustua oheiseen havainnolliseen värikoosteeseen, jonka ansiosta niin uunituore piltti kuin vähän varttuneempikin lukija pystyy tunnistamaan haalareiden kantajan ainejärjestön jo kaukaa (Kammion haalarit ja Black Swanin viitta ovat vasta ajatusten asteella). Seuraavalla kerralla paljastamme, minkä väriset haalarit Deltassa haluttiin ennen kuin nykyisen väriset tilattiin. Ensi kertaan! Ville Eskonen Jorma Kim Tätä osaa varten haastatellut henkilöt: Juha Lappalainen, vpj 1985 Erkki Nurminen, vpj 1991 Mika Raivonen, vpj 1989 55


56


57


Essika Testaa:

extremetavat lämmittää pakastepizza

Teksti ja kuvat: Essi Suominen ja Erika Alander

Mistä kaikki lähti? -Noh, tarina juontaa juurensa johdantoviikon lautapeliiltaan. Silloin kaksi nälkäistä pilttiä, Essi Suominen ja Erika Alander, löysivät lähikaupasta Pirkka salami kiviuunipizzan ja päättivät syödä sen. Pienessä nousuhumalassa he päättivät tunkea pizzan aitoon kiviuuniin, toisin sanoen grilliin. Monet epäilivät pizzan onnistumista ja he olivat oikeassa, pizzassa maistui vahvasti karsinogeenit. Erika ja Essi eivät luovuttaneet, vaan kemistien kastajaisiltana he paistoivat nuotiolla uudestaan samanlaisen salamipizzan. Tämä onnistui, täydellisesti. Siitä lähti ajatus extereme pizzanpaistotavoista. Essi ja Erika päättivät koota maisteluryhmän, jolle he kokkasivat kuudella erikoisella tavalla pakastepizzan. Maisteluryhmänä toimi Niko Lehtinen, Juho Salonen, Tuuliina Tuominen, Matti Leinonen ja yksi eksynyt biokemisti Oskari Puro. Valitettavasti Juuso Saviranta ei päässyt paikalle, mutta hänen luovat ideansa toteutettiin. HUOM! Maistelutilaisuus sisälsi alkoholia (mm jallupirtelöä ja 80%- Vergiä), joten pyydämme lukijoilta tietynlaista kriittisyyttä ja huumorintajua kommenttien suhteen. Uuni (vertailukohteen vuoksi) Ohje: 200 astetta, uunin keskitasossa, 14-16 minuuttia Kommentit: Uunipizza ei saanut maisteluryhmältä kovinkaan erikoisia arvosteluja. • Juho: ''Ei täydellinen, rapea pohja ja hyvä salami'' Arvosana: 3/5 Grillaus Ohje: Heitä pizza sopivalle korkeudelle liekkien yläpuolelle. Vahdi pohjan tummumista ja ota jossain kohtaa pois. Kommentit: Maisteluryhmän suureksi yllätykseksi pizza onnistui • Matti: ''Lopputulos olikin parempi, mitä olisin odottanut, pohja oli mukavan rapea ja täytteet myös lämmenneet, savukin toi vielä sopivasti makua. Mutta uunipizza on aina uunipizza.'' Arvosana: 4/5 58


Kynttilät Ohje: Sytytä noin 20 tuikkua, aseta pizza noin 7-8cm korkeuteen kynttilöiden päälle. Paista noin tunti paloturvallisuuden vuoksi koko ajan vahtien. Kommentit: Kynttilät ovat loistava tapa lämmittää pakastepizza esim. sähkökatkon aikana. Miinuksena hitaus ja mahdollinen kärtsääminen, jos pizza on liian lähellä kynttilöitä. • Monen suusta: ''Hyvä, lähes täydellinen, rapea pohja, mutta juusto ei ollut sulanut tarpeeksi'' Arvosana: 4/5

Keittäminen Ohje: Kääri pizza elmukelmuun (tarpeeksi kelmua, jottei vesi pääse pizzaan käsiksi). Keitä noin puoli tuntia. Kääreitä avatessa emme suosittele pizzan haistamista, sillä haju ei ole ruokahaluja herättävä. Kommentit: Hankala arvioida valmistumisaikaa, sillä jostain kumman syystä pizzapaketin kyljessä ei lue keitto-ohjeita. • Erika: ''Taikinamaista, maku ei mikään loistava'' • Oskari: ''Paskaa saa perseestäkin'' Lisäkommentit: KENEN IDEA TÄMÄ OLI? Vastaus lisäkommenttiin: Juuson Arvosana: 1,5/5 Mikro Ohje: Laita mikroon kuudeksi minuutiksi, suosittelemme kuvun käyttöä. Kommentit: Reunat ihan hirveät, koostumus purkkamainen, maku ihan okei (koska salami). • Tuuliina: ''Tahmaista ja vetelää'' • Juho: ''Jallupirtelö parempaa'' • Niko: ''Ihme mössöä'' Arvosana: 2/5

59


Paistinpannu Ohje: Lämmitä pannu, lisää öljy ja pizza. Paista noin 7 minuuttia. Suosittelemme lämpimästi pohjan jatkuvaa vahtimista (mitä emme siis itse tehneet). Kommentit: Pohja palanut vahtimisen puutteen vuoksi, juusto ei ollut kunnolla sulanut. • Juho: ''Pohja vähän palanut. Jallu laittanut mahan sekaisin'' • Essi: ''Jos ei olisi palanut niin 5/5'' Arvosana: 3,55/5 Pizzeria Arezzon pizzauuni Ohje: Marssi pakastepizzan kanssa lähipizzeriaasi ja kysy voisivatko he tieteen nimissä paistaa pizzasi heidän ammattilaiskäyttöön suunnitellussa uunissa. Anna ammattitaitoisen henkilökunnan arvioida sopiva paistoaika. Kommentit: Erittäin hyvää • Juho: '' Maistuu aito, censored pizzataito'' • Niko: ''Muy bueno'' • Essi: ''Todella hyvä'' • Tuuliina: ''Jumalten luoma'' • Oskari: ''Mucho bueno'' • Erika: ''Mä oon ihan liian kännis, ei pysty'' hetken päästä: ''Liikaa tomaattia'' • Arezzon työntekijä: ''Tuoksuu hyvältä, mitä tää on?'' Arvosana: 5,52/5

60


Kokeilun arvoinen resepti: SEI NOU MOOR (Curry­kala) Teksti ja kuvat: Taru Kariniemi

Kuin reseptitaivaasta tipahtaneena tämä resepti on ehdottomasti kokeilun ja jakamisen arvoinen, niin makunsa kuin budjetoinninkin suhteen. Sopii opiskelijan kukkarolle, mutta ei nöyristele gourmet-tason antimillekaan. Tämä suussa sulava kalaherkku juontaa juurensa jo kaukaisen yhdeksänkymmentäluvun puolivälin kotitaloustunneille, jolloin resepti kulki vielä nimellä Curry-kala. Sittemmin makuhermon kutkuttajalle on muotoutunut hassunhauska ja harhaanjohtava nimi, SEI NOU MOOR. Tässä teille olkaa hyvät: SEI NOU MOOR (Curry-kala) 400 g seitä 2 kpl suola(herkku)kurkkuja 1 kpl purjosipulia 1 pkt sulatejuustoa (esim. koskenlaskija, olympia tms.) 100 g voita tai margariinia 1 tl suolaa 2 tl currya (1-2 tl kurkumaa) Voitele uuninkestävä vuoka pienellä voi- tai margariininokareella. Laita uuni lämpenemään 200°C. Kuutioi jäinen kala ja herkkukurkut sekä paloittele pesty purjosipuli. Siirrä pilkotut ainekset vuokaan. Sulata rasva, sekoita mausteet rasvan joukkoon ja kaada rasvaseos vuokaan pilkottujen ainesten päälle. Annostele sulatejuusto paloina tai kahden pikkulusikan avulla tasaisin välein vuokaan muiden ainesten päälle. Paista uunissa 30 minuuttia ja tarjoa riisin kera (esim. Basmatiriisi). Bon Appetit!!!

61


Kokeilun arvoinen resepti: SUPERVÄLIPALA Teksti ja kuvat: Laura Hamdi

Tämä välipala sopii kiireiselle opiskelijalle täydellisesti, sillä sen valmistamiseen ei kulu juurikaan aikaa eikä rahaa. Tarvitset vain: Pehmeää maitorahkaa 200g Mustikkahilloa (tai jotakin muuta kotimaista marjahilloa) 2 tl Vehnänalkioita tai vehnäleseitä 1 rkl Pellavansiemeniä 1 rkl Esillepano on tässä ruokalajissa se, mihin voi halutessaan panostaa, mutta varsinaisia ruuanlaittotaitojahan tässä ei tarvita. Reseptiä voi myös muokkailla mielensä, makunsa sekä kunkin jää- ja kuivakaapin sisältöjen mukaan. 1) Ota joko lasiastia tai muovikippo ja kaavi rahka siihen. Muistathan, että jos rahkapurkin kansi on metallinen, se kuuluu metallinkeräykseen eikä normaaliin roskaastiaan. 2) Mittaa hillo rahkan päälle. Parhaimmillaan tässä vaiheessa voi päästä nollabudjetilla, jos pakastimestasi löytyy itse kerättyjä marjoja ja niistä tehtyjä hilloja. 3) Mittaa vehnänalkiot tai -leseet ja ripottele ne annoksesi päälle. Vehnänalkiot ja -leseet ovat erinomaisia välipalalle, sillä ne turpoavat vatsassa ja pitävät siten nälän tunteen kurissa pitkään. Niissä on myös runsaasti vitamiineja ja proteiinia. 4) Lopuksi ripottele pellavansiemenet annoksen päälle. Pellavansiemenet sisältävät paljon tarpeellisia omega-3-rasvahappoja sekä monityydyttymätöntä rasvaa. Muistathan, että siemenet ja pähkinät tulisi säilyttää tiiviisti lasipurkeissa ja niitä tulisi syödä päivittäin. Annoksesi on nyt valmis ja se saattaa jopa muistuttaa jäätelöannosta. Ravintoaineet vain ovat parempia kehollesi ja maku luonnollisempi. Vaihtoehtoisesti aineet voisi lisätä tehosekoittimeen ja lisätä mukaan jotakin nestettä, jotta välipalasta tulisi helpompaa juoda. Reseptille on monia variaatioita ja kaikkea kannattaa kokeilla.

62


t p e s e r n ine o v r a n u Kokeil AS KANAN

i:

Teksti ja kuvat: ESa +Kananas

Paista kana, lisää ananaspalat ja paista hetki. Kananananananananananas on valmis.

Toim. huom. pilteille: tästä ei myönnetty pilttipistettä...

:--)

63


Labrakeitokset

– Mikä saa sut kiehumaan? Tälle uudelle juttupalstalle kerätään lukijoiden labrakämmit tai kiehutuksen aiheet, joita voi lähettää anonyymisti tekstinä, runona, haikuna, kuvana, meeminä tai haluamanasi formaattina päätoimittajalle. Herra lääkisläisellä on tunnin inkubaatioita: näprää siis kännykkää tunnin inkubaatioiden välissä ja kärkiboksien täyttö kuuluu vaan labran alimmalle kastille Tai luultavasti niitä vaan ilmestyy jostai taivaasta

paras mosavirhe ikinä: sekoitat sinkkiä ja rikkiä kulhos ja kuumennat liekil, vetokaapis posahtaa ja koko kaappi musta. Toistat vielä kerran ja ihmettelet mis menee vikaan: mosavirhe! Sekoitit sinkin ja rikin ainemäärän keskenää (ks. kuva oikealla)

säädät tislauslaitteston kouraa, sielt lentää jousi ja tislekolvi butaanihappo + jtn orgaanist putoo lattial ja koko labras hirvee käry ja happo syöpyy kii lattiaa Se ku hajotat 3 lämpömittaria putkee maanantaiaamuna krapulas koitat saada mitattuu jostai 10 mg reflektiospektrii ja käsi vähä tärisee, ohhoh paperi pongahtaa nii et tuote o lattial Se kun pipetoi väärään kuoppaan. Se kun liikuttaa geeliä ennen kun se on jähmettynyt Se kun "jakaa" solut samalle maljalle..

Se kun radioaktiivinen membraani irtoaa kehyksestä ja lilluu developerissa Ehkä paskin päivä labrassa ikinä Se kun rikkoo ison fuugin ja ajattelee et se oli tässä nyt. Not funny. Se kun yhdistää vasta-ainekylvyt "tarkoituksella" ”Mitä me tehään näillä?” ”Mitä vitun väliä, me ollaan täällä kuitenki alle 12 tunnin päästä taas..!” 64


Kun labrapari halus tehdä kaikki täydellisesti:

Ilta kymmeneltä kaupassa: ”Hei Ilona! Mistä sä tuut?” ”Labroista” ”Me tehtiin sitä neljä tuntia, teittekste sitä 11 tuntii??!!” ”Nojoo..” ”Hyivittu jumalauta ku voi haista paskalta tää saatanan liemi”, sanoin hiljaisimmalle labraopelle niin kovalla äänellä että ois kuulunu viereiseenki labrasaliin asti. Sain vastuulleni valmistaa reagenssit raudan määritystä varten. Kaksi päivää ahkerasti puuhailtuani ja työstäni hyvin ylpeänä nostan reagenssit hyllylle, josta labraan saapuessani seuraavana päivänä on ope ne siitä laskenut alas ja kertoo, että ne olisi pitänyt valmistaa happopestyihin astioihin…

65


t a m o t t a m Kuole Arcanumilla kuultuja hassun hauskoja sutjautuksia

Meinasin tulla naamalleni spekken demoja tehdessä Nugetin fuksi Toimistol 26.9. 15:10 Tällaseen pikkunälkään riittää pienempiki patukka! Suvi-Anna Kelaaksä et oot ollu syvemmällä sun äidissä kun sun isäs Oliver toimistolla Sairastuin ku pomo anto mulle jotain Orientaatioviikon alussa Toimistol Ei se pallo mee sinne sisään jos sä et kato mihin sä laitat sen Wabuaaton aattona kuultua (Mattu) ”Onko valtava olo?” Krista Emmä haluu et siin on joku toinen lortto vieres Mehiläinen Mä sain ekaa kertaa. Tai siis oon mä saanut monta kertaa ennenkin mut se oli keväällä. Nooma Paahala …Jos tykkää lapsista silleen hyvällä tavalla Risto kokouksessa kun puhuttiin lasten synttäreistä (tarkoituksena värvätä ohjaajia)

66


Loppulätinät Huhhuh mikä paketti, mutta loppu saavutettiin vihdoin ja melko onnellisesti! Kiitos kaikille juttuja lähettäneille, päätoimittajalla oli ainakin hauskaa niitä lukiessa x) Muistakaahan, että kaikkien juttuja lähettäneiden kesken arvotaan Finnkinon elokuvalippu, joten kannattaa olla aktiivisesti mukana tekemässä Tykkiä! ;) Ehtona arvontaan osallistumiseen on, että juttu on lähetetty oma-aloitteisesti ennen deadlinen umpeutumista. Lähetelkäähän paljon labrakämmejä, lempparireseptejänne ja muita juttuja osoitteeseen paatoimittaja@tykry.fi <3

Muigeeta syksynjatkoo !


Tykki 2/2016  

Turun Yliopiston Kemistit TYK ry -ainejärjestön jäsenlehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you