Tuusulanjärven Klubitalon KLUBIPOSTI 2/2022

Page 1

JÄ LAN

RVE

N

O TAL I B KLU

TUU

SU

N

KLUBIPOSTI

20V Juhlanumero

TUUSULANJÄRVEN KLUBITALON JÄSENLEHTI 2/2022 1


KLUBIPOSTI 2/2022 ONNEA KLUBITALOMME 20 VUOTTA ! 20 vuotta klubitalomme on tuonut tukea ja turvaa ja ollut läsnä oli sitten elämä ihanaa tai kurjaa. Olemme kaikki tasavertaisia ja pidämme yhtä, meistä on muodostunut jonkinlainen ryhmä. Jos sinusta ei kuulu niin soitellaan kuulumiset, joten koskaan yksin jää et. Tekemistä on monenlaista ja jokaiselle jotain, aina voi oppia uutta tai kysyä apua joltain. Kanttiinissa keitellään teetä ja kahvia, ruokaa on tarjolla niin ei tarvitse syödä pahvia. On lukupiiriä ja digikaveria sekä kädentaitoryhmää myös, voi jutella ja hengailla kun olet tehnyt päivän työs. Ei unohdeta kivoja sisäpelejä ja yhteistä liikuntaa, myös siivouspäiviä ei unohtaa saa. Ei unohdeta ihania ohjaajia ja heidän panostaan, heidän kanssaan yhdessä mäetkin suoriksi juostaan. 20 vuotta on pitkä aika ja vuosia tulee lisää, kunhan yhteistyömme ja päättäväisyytemme pitää. - Linda

2


Tuusulanjärven Klubitalon juhlavuosi 2022

K

ylläpä se aika kuluu siivillä! Tänä vuonna Tuusulanjärven Klubitalo täyttää jo 20 vuotta. Minua pyydettiin juhlan kunniaksi kirjoittamaan muutama rivi toiminnan alkuajoista, sillä aloitin Klubitalon toiminnan käynnistämistä uutena työntekijänä silloisen johtajan Marja Nevalaisen sekä ensimmäisten jäsenten kanssa.

O

li vuosi 2002 ja helteinen syyskuun alku, kun tuolloin nimeltään Keski-Uudenmaan Klubitalo aloitti toimintansa kaupan varastona toimineessa tilassa osoitteessa Kaskitie 5–7. Toiminnan alkaessa talo oli vielä aika lailla tyhjä ja talon remontti oli kesken. Keittiössä oli kalusteiden asennus kesken ja aulatilan seinätkin kaipasivat vielä maalia. Minä, Marja ja paikalla olleet jäsenet osallistuimme osaltamme talon kunnostamiseen maalamalla seiniä ja repimillä teippejä salin isoista ikkunoista. Pääsimme myös valitsemaan verhoja, kalusteita ja muita tarpeellisia tavaroita. Aika pian talo alkoi näyttää kodikkaalle ja oli valmis ottamaan uusia jäseniä mukaan toimintaan. Siitä se sitten lähti.

M

inulle on ollut merkityksellistä olla mukana perustamassa jotain näin mahtavaa toimintaa, josta niin monet ovat hyötyneet jo ihan alkuajoista lähtien. Uskon, että Klubitalon toiminta ei tässä suhteessa ole muuttunut vaan sillä on tärkeä merkitys monelle tänäkin päivänä. Myös minä olen saanut paljon siitä ajasta, jolloin työskentelin siellä. Muistelen noita aikoja edelleen lämmöllä ja suurella kiitollisuudella kaikesta siellä kokemastani ja oppimastani.

L

ämpimät onnentoivotukset 20-vuotiaalle Tuusulanjärven Klubitalolle sekä kaikkea hyvää tuleviin vuosiin! - Marju Vuorinen

P

ikkuhiljaa toimintaan alkoi tulla lisää jäseniä. Yhdessä suunnittelimme Klubitalon arkea ja päivittäisten toimintojen pelisääntöjä. Aamuisin oli yhteinen työnjako päivittäisistä työtehtävistä jokaisen osaamisen ja kiinnostuksen mukaan. Tärkeää oli, että jokaiselle löytyi se oma mieluinen työtehtävä. Keittiössä tarjoiltiin päivittäin maistuvia aterioita ja kanttiinista sai kahvia maukkaiden herkkujen kera. Myös muuta makeaa oli siellä tarjolla. Oli myös toimistopuolen tehtäviä, siivousta ja kaupassa käyntiä sekä monenmoista muuta tehtävää. Päivä menikin sitten mukavasti työtehtäviä tehden.

K

oin, että Klubitalon porukan kesken syntyi heti alusta alkaen hyvä yhteishenki ja siellä oli tekemisen meininki. Oli ilo huomata, miten tärkeäksi talon toiminta tuli kaikille siellä oleville ja moni jäsen koki toiminnan tukevan heidän kuntoutumistaan. Ja se todella näkyi!

3


Alkavaan Aamuun

2001 Keväällä

Mustaan Taivaanrantaan Vaikkei Sitä Horisontista Oikein Erota Molemmat Ovat Mustia Yöstä Joka Oli Pitkä Loputtoman Pitkä Herää Aamu Ensin Mustin Musta Tummansiniseksi Muuntuu Kirkastuen Siniseen Sarastukseen Auringon Kirkkaaseen Kristalliseen Kohta Aavistus Valosta On Hetken Kuluttua Taivaanrannassa Koettavissa Yöstä Muistan Odotuksen Toiveen – Kaipauksen Elämään Aamun Kristallisen Kirkkauden Auringon Ensi Välähdyksen Valo Tuo Mukanaan Uuden Mahdollisuuden Uuden Elämän Joka Aamu Aina Jokaiseen Alkavaan Aamuun. Hannu Taskinen

4

© Runo 2001 Kevät & DigiKuva 2020 Kevät


20 Vuotis Onnittelut Tuusulanjärven Klubitalolle ! Kaikki alkoi Kaskitiellä, Klubitalo avasi ovensa 01.08. 2002 ! Marja Nevalainen Klubitalon ensimmäinen johtaja otti vastaan Klubille tulijoita ! Heitä kiinnostuneita tulikin heti Klubitalon ensimmäisenä työpäivänä elikä avajaispäivänä ! Kaskitiellä alkoi heti suunnittelu avajaisten jälkeen – tuloksena oli sisustus ja maalausprojekti ! Teimme Kaskitien kiinteistöstä Klubilaisten näköisen Klubitalon ! Klubitalon jonne on kiva tulla ja kiva olla ! Kerrankin Elämässä olin Kaskitiellä oikeassa paikassa oikeaan aikaan ! Sattumoisin olen Klubitalon Jäsen Numero 1 yksi ! 20 Vuoden aikana on tapahtunut vaikka mitä ! Kaikista parasta on että Klubitalo on olemassa – Kaikille Meille Kuntoutujille ! Jos on valittava yksi asia niin – Paras ja kaikista mieleenpainuvin ja kivoin on ollut 2019 Keväällä toteutunut Kisakallion toimintaloma ! Onnittelut 20 Vuotis Syntymäpäivänä – Ja toivon lisää tulevia vuosia Tuusulanjärven Klubitalolle!

Hannu Kuva: Jari Järvinen

5


Klubitalo 2006 - 2008

A

vasin eräänlaisen Pandoran lippaan lämpimänä elokuun iltana 2022. Lipas - eli Marimekon pahvinen kansio - vei minut vuosien taakse aikaan, jolloin toimin Klubitalon johtajana Järvenpäässä. Lippaasta nousi esiin toinen toistaan ihanimpia muistoja, joiden kanssa tein aikamatkan ainutlaatuisiin tunnelmiin.

K

eski-Uudenmaan Klubitalo Järvenpäässä eli varhaista nuoruuttaan astuessani johtajan saappaisiin perustajien Marjan ja Marjun ja myöhemmin Joukon ja Marjun jälkeen. Jäsenistö ohjasi vahvasti toimintaa, kuten kuuluikin ja oli toiminut korvaamattomana tukena ”Talon” arvojen ja toiminnan linjaajina. Se näkyi heti ensimmäisestä päivästä lähtien uskomattoman hienona yhdessä tekemisen meininkinä, ihmisenä ihmiselle kohtaamisina, yhteisenä vastuunkantona, toistemme tukemisena ja hauskanpitonakin. Jäsenistö oli kantava voima, jota ilman ei Klubitaloakaan olisi ollut.

Virpi Ruokolampi

maksaa vuokrat, palkat ja muut kulut eli jatkuuko toiminta. Toivon, että tilanne on nyt vakaampi, sillä Klubitalo on paikkansa ansainnut moneen otteeseen. Näinä vuosina remmiin saatiin maailman paras Pirjo!.

K

lubitalohenki on jättänyt itselleni suuren merkityksen keskelle sielua ja sydäntä. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus kaikkien kesken toimi kantavana voimana, joka näkyi arjessa aivan joka päivä. Sillä ei ollut väliä, millaisista taustoista tai mistä syistä tulet, vaan sillä, että jokainen kohdattiin arvokkaana omana itsenään ja kukin sai olla itsensä voimiensa mukaan. Välillä niitä voimia kasailtiin yhdessä ja välillä ne taas kantoivat toinen toisiamme eteenpäin. Voi, kun vastaavaa näkisikin muualla yhteiskunnassa ja työelämässä.

E

iimeisen pääkirjoitukseni kirjoitin Klubilainen -lehteen 7/2008 ja siinä totesin mm: ”Missään muualla ei kokata viiden tähden aterioita Siekkareiden tahtiin, leivota maailman parhaita pullia, hierota jumiutuneita hartioita toimintakuntoon tai siivota 400 neliön tiloja vartissa putipuhtaiksi. Kiperistäkin asioista selvitään yhdessä, koska niin on yhdessä päätetty tehdä.”

rään klubilaisen sanoin: Lähes kymmenen vuoden nöyryyttävän kohtelun jälkeen muistutin enemmän hakattua koiraa, kuin ihmistä. Vaikeinta oli oppia siihen, että kohotettu käsi ei aina ennakoi iskua vaan voi myös koskettaa ja silmiin luodussa katseessa voi olla aitoa välittämistä. Luottamuksen ja vastuun tarjoaminen on ensiarvoisen tärkeää ja kuntoutuminen sekä kasvu ihmisenä on mahdollista vasta sitten, kun yksilö kokee tunteensa ja mielipiteensä huomioon otetuiksi.

J

T

V

ohtajana asioissa oli toki toinenkin puolensa oivon ja uskon, että tämä sama henki jatkuu eli rahoituksen riittävyys ja toiminnan jatkon Klubitalolla edelleenkin. Toivotan sydämelliturvaaminen. Tuohon aikaan Keski-Uudenmaan sen lämpöisiä halauksia aivan jokaiselle ja mahKlubitalot ry oli itsenäinen yhdistys, jonka tulo- tavaa juhlavuotta. rahoitus perustui Ray:n avustuksiin ja silloisten ”isäntäkuntien” eli Tuusulan, Keravan ja Järvenpään maksuosuuksiin. Välttämättä vielä jouiitos teille klubilaiset! lukuussa ei tiedetty, onko tammikuussa varaa 6

K


Klubitalon historiaa, valokuvausryhmä

K

lubitalon menneisyyteen kuuluu valokuvausryhmä, joka järjestettiin kahteen eri otteeseen viiden kokoontumiskerran jaksoina. Allekirjoittanut toimi ryhmien ohjaajana. Ensimmäisellä kerralla ryhmän osallistujamäärä oli viitisen henkilöä, se toimi v. 2018. Toinen kerta lopahti hieman kasaan innostuksen puutteessa.

E

K

okoontumisten päätteeksi ryhmämme kävi Vanhankylänniemessä kuvaamassa luontoa. Siellä yritin painottaa kuvaajille omaa näkemystä, mielikuvituksen käyttöä ja antaa vinkkejä kuvausaiheista. Jälkeenpäin on tullut esiin, että jotain asioita on muistettu niistä ryhmässä opetelluista ja käytetty kuvatessa, joten siinä mielessä olen ilahtunut, että ryhdyin ohjaajaksi.

nsimmäisessä ryhmässä käytiin läpi valokuvauksen perusteita digikuvauksen pohjalta. Samat perusteet ovat olleet olemassa jo filmiku- Teksti: Jari J. Kuvat: Valokuvausryhmä vauksessa, mutta digiaika on tuonut omat erityispiirteensä kameroihin ja myös kuvankäsittely mahdollisuudet.

V

alokuvaus on kuvallista ilmaisua, joten pelkkä kameran tekninen hallinta ei välttämättä tuota kiinnostavia kuvia. Ryhmässä tutustuimme kuvan sommitteluun ja asioihin, jotka kannattaa ottaa huomioon kuvatessa. Perusteet pitävät sisällään myös optiikan lait, jotka vaikuttavat kuvan onnistumiseen yhdessä oman näkemyksen kanssa. Otin esiin näitä yksinkertaisimpia optiikan lakeja kameran muun toiminnan ohella.

7


Resan till Raseborg

V

år svenska gruppen reste den sista maj till klubbhuset Fontana i Karis. Vi körde dit med vår leasing-bil. I Karis var det meningen att möta svenskspråkiga från några andra klubbhusen, bland annat från Mariehamn, Björneborg och Lovisa. Det var fyra personer med från vårt klubbhus, gruppledaren var Mona, som talar svenska som sitt modersmål.

Text och bilder: Jari J.

och Karis körde vi till Ekenäs på eftermiddag. Där hade vi vår boende nästa natt i ett vackert motell närä havet. Klockan 18 gick vi till restaurangen Santa Fé för att äta. Vi hade gott mat där, jag tog lax med potatis och grönsaker. På kvällen var det då tid att gå till våra motellrummena och sova.

M

orgonen började med frukosten i motellets matsal, dit vi samlades. Klockan 9 började i skulle bekanta oss till klubbhuset Fontanas verksamhet och tillsammans med andra vår sista etappen, körning till Fiskars. Där bekandeltagare hitta lösningar för att bättra svensk- tade vi oss till brukets attraktionen, forset, butispråkiga klubbhusenas synlighet i Finland. Vi ken osv.. Till sist hade vi lunch i lokala restauranplanerade ansökan till Svenska Kulturfonden gen, gott mat var det där också. för att få stöd till svenskspråkiga klubbhusenas verksamhet. Det kom fram många bra idéer, et var meningen att tala svenska hela resan, men det lyckades tyvärr inte för mig. Jag bland annat ett svenskspråkig e-klubbhus. Jag bör säga att jag inte minns så bra alla Idéer för kom inte ihåg vanliga orden så jag måste tala som finskspråkig kunde jag inte följa med i dis- lite finska till och med. Trots allt var den en lyckutionen tillräckligt bra. kad resa och ett bra upplevelse. Hoppas att jag får tala svenska oftare så blir jag van vid det. är vårt grupparbete var över, grillade vi korv ute i gården och hade fri umgänge. Jag tog några fotos för att användas senare. Klubbhuset Fontanas lägenhet finns i ett gammalt hus som har ganska stor gården också rån Fontana

V

D

N 8


9


Retkipäivä Lahteen 11.8.2022

Teimme Klubitalon kanssa sisävesiristeilyn Lahden Vesijärvelle. Talolta lähdettiin klo 11:30, takaisin oltiin klo 18:00. Meillä oli bussikuljetus Klubitalolta satamaan. Laivan nimi oli Suomen Neito, joka on Hildenin perheyrityksen 199 paikkainen pienehkö alus vuodelta 1988. Risteily kesti 4 tuntia ja reitti oli Vesijärven ja Vääksyn kanavan yhden sulun kautta Päijänteen eteläosaan. Laivalla oli monipuolinen buffettipöytä ja menimme heti syömään. Tarjolla oli erilaisia salaatteja ja kalaa, perunoita, uunikasviksia ja jälkiruuaksi rahkaa, mehua ja kahvia. Ruoka oli tosi hyvää ja monipuolista. Kannelta oli kiva katsella maisemia ja sää oli tosi kaunis ja lämmin. Koronan takia ei olla päästy retkille pitkään aikaan, niin tämä oli hieno mahdollisuus. Pelasimme laivalla tornipeliä mukavassa seurassa. Meitä oli iso porukka - lähes 30 henkilöä - kaikki nauttivat matkasta. Omavastuukin oli vain 10€, matka oli edullinen jäsenille ja siihen sisältyi kuljetukset, laivamatka, hyvät ruoat sekä Vichy. Risteilyn aikana suomalaiset saivat kuulla suru-uutisen: monitaiteellinen Vesa-Matti Loiri oli menehtynyt vaikean sairauden takia. Klubitalon retket ovat kivoja ja seuraavaa retkeä odotellessa. -Riikka ja Anni 10

Kuvat Markku S.


11


NUORI DRACULA JA VIILTÄJÄ JACK Luku 2

Ajomatkalla Zack huomasi,ettei nähnyt ulos mistään auton ikkunasta, muttei pitänyt sitä kovin outona, sillä Amerikassa oli sallittua käyttää todella vahvasti tummennettuja ikkunoita. Muukalainen alkoi puhua Zackille: ”Miksi et soittanut hätäkeskukseen?” Zack: ”Anteeksi kuinka?” Muukalainen: ”Se kuollut henkilö siinä pysäkillä, miksi et soittanut siitä hätäkeskukseen?”

Hän huomasi paljon valkosipulia erääseen oveen ripustettuna ja kun he menivät ovesta sisään, Zack kaadettiin lattialle ja hän löi päänsä. Muutaman minuutin jälkeen hän heräsi ja huusi kovaan ääneen: ”Mitä te oikein haluatte minusta?”. Muukalainen kuulutti mikrofonista takaisin: ”Saamme kaltaisistanne veren imijöistä mukavan summan.”. Zack huusi: ”Ettekö te tajua, että tämä on laitonta, siis siepata joku.”

Zack: ”Ai niin. Se ruumis siinä vai? Oletin että hän Muukalainen sanoi: ”Sitä ei kukaan huomaisi kuitennukkui siinä.” kaan, sillä olet hylkiö. Lisäksi teidän kaltaisille hylkiöille on hyvät markkinat.”. Muukalainen: ” Aha. Miksi sitten tuijotit sitä puoli tuntia, jolloin bussisi jatkoi jo matkaansa?” Zack vaipui epätoivoon ja kaivoi taskustaan taskukellon, jonka oli hänen isältään saanut ja puhui itsekseen: Zack: ”Yritin herätellä häntä kyllä, mutta.......” ”Miksi juuri nyt minun piti hankkiutua ongelmiin. Juuri nyt kun koulunkäyntikin on hankalaa.”. Hetkeä Muukalainen: ”Mutta mitä?” myöhemmin alkoi kuulua puhetta: ”Oletteko pulassa herra?” Zack: ”Aivan kuin hän olisi kärventynyt sisältä.” Zack säpsähti ja etsi puhujaa, mutta ei löytänyt ”hänMuukalainen: ”Oletko aivan varma? Miten voit arvail- tä”. Zack oletti vartijoiden puhuneen ja alkoi tuijottaa la tuollaista?” huoneeseen ilmestynyttä lepakkoa. Lepakko tuli Zackin olkapäähän ja mystinen puhe jatkui: ”Voisimmeko Zack: ”Hänen silmänsä hehkuivat hiilloksen lailla ja mitenkään auttaa?” kun hänen ruumiinsa lyyhistyi penkiltä maahan, huomasin hänen hieman kärventyneen istumapaikan.” Ääni kuului nyt korvanjuuressa: ”Hämmentävää kun lepakko puhuu, eikö?” Zack säpsähti uudestaan, mutta Muukalainen: ”Toivottavasti ehdin tehdä työni täällä alkoi ajatella ääneen: ”Olenko tulossa hulluksi? Kuuennen kuin minulle käy sama kohtalo.” len epämääräisiä ääniä.” Ja kun hän tajusi puhuvansa ääneen, hän vaikeni lähes heti. Zack oli siis mielestään Zack: ”Mitä meinaat?” tulossa hulluksi. Muukalainen pysyi vaiti koko loppumatkan.Vihdoin oltiin perillä, mutta Zack ei ollut koulussa vaan hylätyssä varastossa. Zack aavisti,että jotain oli pielessä ja kysyi muukalaiselta missä he olivat, mutta muukalainen ei vastannut vaan mutisi jotain ja katsoi ympärilleen.

Zack oli kaveripiirinsä outolintu, koska hän oli hieman erilainen muihin verrattuna. Monet vitsailivat hänen kalpeasta ihonsävystään, hänen huomiota herättävät vaatteensa saavat ei toivottua huomiota ja hänen mieltymyksensä lepakoihin koettiin melko inhottavana.

Äkkiä joukko aseistettuja ihmisiä piirittivät Zackin ja Pohtiessaan omia ”outoja” ominaisuuksiaan, Zack kysyivät muukalaiselta salakielellä mitä poika teki siel- ei keksinyt kuitenkaan selitystä äänelle, jonka kuuli lä. Muukalainen vastasi, että hän toi pojan koska tämä puhuvan hänelle. oli tärkeä heille, saaden miehet laskemaan aseensa ja antamaan kaksikolle tietä. Zack näki katossa paljon lepakoita ja ihmetteli, miksi niitä on niin paljon ja oletti että melu oli herättänyt ne.

12


Zack katsoi olkapäällään istuvaa Lepakkoa ja kysyi: Hän oli juuri paennut huoneesta eli lepakot saivat nyt ”Ai sinäkö puhut?” pitää ääntä, jolloin hänelle tuli mahdollisuus hiippailla kaikkien muiden vartijoiden ohi. Hän ei kuitenLepakko: ”Näin on, herra……..” kaan voinut olla näkymättömissä kauaa, koska muukalainen tarkkaili liiketunnistimilla varustettua lattiaa Zack: ”Zack.” monitorilta. Lepakko: ”Oletteko pulassa, Zack.” Zack: ”Olen valitettavasti.”

Zack tiedosti tämän, joten hän yritti olla ripeä liikkeissään. Hän ehti jo melkein 4 vartijan ohittaa kun alkoi kuulla laukauksia takanaan ja muukalaisen kuulutuksen: ”Hän yrittää paeta ottakaa hänet kiinni!!!”.

Lepakko: ”Voimme auttaa sinut pois täältä.” Zack juoksi varastolla lepakoiden opastelemana kohti uloskäyntiä, mutta vartijat eivät tehneet siitä helppoa. Vartijat kiipesivät laatikoiden päälle ja alkoivat ampua Lepakko: ”Voit antaa meille käskyjä tietenkin.” Zackia, kun hän yritti mennä oikeaan suuntaan ja osuivat häntä lopulta jalkaan saaden hidastettua ZacZack: ”Puhumalla teille vai?” kia jonkin verran, mutta vartijoilla ei ollut valtuuksia käyttää oikeita ammuksia, sillä Muukalaisen asiakas Lepakko: ”Näin on.” vaati ehjän saaliin. Hän lopulta löysi reitin ulos, mutta valitettavasti siellä olivat vartijat vastassa. Zack kirosi Zack alkoi suunnittelemaan pakoa lepakko ystävänsä ja lähti etsimään uutta uloskäyntiä, kunnes yhtäkkiä kanssa. Sotilaita oli koko varastotilassa ainakin 12 ja hän huomasi mahdollisen keinon päästä pois: pansjokaisen ohi oli päästävä. sarivaunun. Lepakko sanoi, että paras tapa hämätä heitä olisi, että hänen lepakko ryhmänsä alkaisi pitämään ääntä Zackin yrittäessä paeta huoneesta, jossa häntä pidettiin. Zack: ”Miten?”

Zack tarvitsisi samalla pari lepakkoa näyttämään reittiä ulos. Hän myös tarvitsi jotain, jolla kolkata huonetta vartioivat sotilaat. Tähän kävi hienosti sorkkarauta, joka jäi varastoon sen tullessa hylätyksi. Kun suunnitelma oli selvä, lepakot aloittivat valmistella hämäystä. Zack alkoi ”itkeä” ja vartijat tulivat huoneeseen. Sotilaat kysyivät: ”Mitä nyt, verenimijä?” Zack: ”Lepakko puri jalkaani!” Sotilaat: ”Katsotaanpa!” Zackin jalkaa tutkiessa sotilaat olivat haavoittuvia, koska molemmat joutuivat jättämään aseensa huoneen ulkopuolelle merkiksi, että juuri he olisivat siellä eli tunkeilijoita ei olisi. Näin tapahtuessa, Zack otti sorkkaraudan ja kolkkasi molemmat vartijat.

13


Hän yritti käynnistää panssarivaunua, mutta epäonnistui siinä, sillä ei ymmärtänyt panssarivaunun monimutkaista mekaniikkaa. Zack alkoi ajautua ahdinkoon virheensä seurauksesta. Vartijat todennäköisesti jo lähestyivät panssarivaunua ja ajatus kammotti häntä.

Näin tapahtuikin ja hän otti pistoolin, joka putosi vartijan rintakehään. Zack avasi panssarivaunun luukun ja tuli ulos. Muukalainen hymähti ja johdatti vartijarykelmänsä ja Zackin ulos varastolta. Muukalainen sanoi yhdelle vartijoista: ”Tehkää hänestä loppu!” Vartija: ”Mutta entä asiakkaasi?” Muukalainen: ”Hän saa pitää rahansa ja myös haistaa pitkän paskan.” Vartija nyökkäsi ja osoitti Zackia kiväärillä. Muukalainen sulki varaston oven vilkaisematta taakseen. Silloin Zack otti pistoolin taskustaan ja huusi: ”Tehän ette ota minua hengiltä.” Ennen paikalta poistumistaan hän käski taas lepakoita häiritsemään vartijoita juostessaan kadunkulmaan ja nousi palotikkaita pitkin ylös. Poliisien sireenien äänet kuuluivat jo parin korttelin päässä, joten hän kuitenkin päätti kiinnijäämisen riskistä huolimatta jäädä seuraamaan tilannetta, jotta näkisi tapaamansa muukalaisen pidätyksen.

Hän ei halunnut takaisin siihen oksettavan kuntoiseen huoneeseen. Vartijat piirittivät pikkuhiljaa Zackin ja alkoivat ampua panssarivaunua, mutta siihen ei tullut naarmuakaan. Muukalainen oli ilmeisesti uskaltautunut komentohuoneestaan ulos, sillä hän alkoi puhumaan Zackille megafonin kautta: ”Tule ulos senkin viheliäinen verenimijä. Sinulla ei ole Poliisien päästyä paikalle, he ratsasivat varaston ja pakoreittiä enää.” pidättivät kaikki 13 sotilasta, mutta eivät ilmeisesti löytäneet maskilla varustettua sieppaajaa eikä ZacZack: ”Saatte hakea minut väkisin täältä. En palaa sii- kin tainuttamaa vartijaa. Zack lähti hieman turhautuhen huoneeseen.” neena paikalta ja juoksi kohti koulua. Kun hän pääsi perille, hän joutui toteamaan että koulu päättyi jo. Muukalainen tuhosi megafoninsa ja siitä kuului tärykalvoja viiltävä kaiku, joka kuuluisi varmasti jo lähim- Seuraavaksi Zack suuntasi kohti kotia ja sielläkään mälle poliisiasemalle. Sitten muukalainen huusi Zac- ei vaikuttanut olevan ketään, mutta kun hän meni kille: ”Saamasi pitää! Senkin siivekäs saasta.” sisään, häntä odotti karmea yllätys. Zack välttyi megafonin aiheuttamalta ääniaallolta ja kuuli mitä muukalainen sanoi ja vastasi: ”Ketään… ketään ei saastaksi haukuta minun kuullen! Muista se, kusipää.” Sanomansa jälkeen hän kuuli luukun avautuvan ja eräs vartijoista tuli pistooli kädessään osoittaen Zackia ja tarttui toisella kädellä häntä ranteesta. Silloin Zack puraisi vartijaa ja alkoi tuntemaan oudon tunteen. Kuin hänen olisi pakko pitää kiinni, kunnes vartija menisi tajuttomaksi.

14

Talo oli kuin ryöstön jäljiltä ja samalla seinistä löytyi aika hurja määrä verta. Zack kuuli voimakasta huutoa yläkerrasta ja riensi katsomaan kuka huusi. Kävellessään hän näki ruumiita kaikkialla ja jokaisella niistä näytti olevan vampyyrin purema kaulassa. Hän kuuli velipuolensa vaikeroivan. Zackin velipuoli, Anthony on 17-vuotias ja hänellä on usein tapana kiusata Zackia hölmöilyillään, mutta myös puolustaa Zackia vaikeissa tilanteissa koululla. Tällä kertaa Anthony tarvitsee Zackin apua tai enemmänkin tukea.


Hän huomasi Zackin tulleen huoneeseensa ja sanoo: histuu ja kuiskaa: ”Vampyyreja?”, johon Zack nyök”Zack……. Minun ei ollut tarkoitus tehdä kenelle- kää ja Zack katsoi ruumiita ja löysi Clairen ruumiin. kään pahaa. He yrittivät siepata minut ja Clairen ja nyt……..” Tätä oli ammuttu niskaan tuntemattomalla aseella. Zack löytää Clairen taskusta kirjeen, mutta hän ei ymmärtänyt mitä siihen oli kirjoitettu. Kirje oli värjäytynyt verenpunaiseksi ja tuoksui vereltä, mutta se ei ollut verta ja Zack tiesi sen. Hän ihmetteli, miten hän tiesi, ettei se ollut verta ja ihmetteli myös keneltä kirje on, joten hän vei seuraavana päivänä ensimmäisen oppitunnin jälkeen kirjeen venäjän kielen opettajalle ja kysyi saisiko hän siitä selvää, mutta eipä venäjän kielen opettaja saanut siitä mitään muuta, kuin että Zackin pitäisi kysyä muinaisten kielien opettajalta asiasta. Sitten Zack kysyi voisiko hän saada venäjän kielen pikaoppitunnin ja hän sai kuin saikin sellaisen.

Zack: ”Ketkä yrittivät?”

teksti: Elias Väisänen kuvat: pixabay.com jatkuu seuraavassa numerossa...

Anthony: ”Sotilaat! He tappoivat Clairen ja se on syytäni.” Zack: ”Hei! Nyt vedä henkeä ja rauhoitu…… Näytä minulle tapahtumapaikka. Jutellaan sitten tapahtuneesta, ok?” Anthony poistui huoneestaan ja vei Zackin keittiöön. Zack huomasi sotilaiden ruumiit ja kysyi: ”Sinäkö tämän teit?” Anthony: ”En!”

Seuraava Klubiposti ilmestyy joulukuussa!

Zack katsoi sotilaiden aseita ja varusteita ja kalpeni. Ne olivat täysin samat sotilaat, jotka yrittivät myydä hänet jollekin. Zack: ”Kuka tai mikä ikinä nirhasikaan nämä sotilaat saat olla kiitollinen. Nämä samat sotilaat olivat kimpussani 4 tuntia sitten.” Anthony: ”Mitä tarkoitat kun sanot, että mikä? Mitä sinä näit sellaista mihin ihminen ei pysty?” Zack näyttää vampyyrin puremajäljet ja Anthony kau15


TUUSULANJÄRVEN

KLUBITALO ESKOT ry

Seutulantie 1A 04410 Järvenpää

AJATUKSISSA! Hieman hukassa Snadisti ulkona Lennän tuulessa, myrskyssä. Aurinko, Kuu .... tähdet ja taivas niin lähellä! KIITOS KLUBITALO Anniina K.

Tuusulanjärven Klubitalo avoinna Ma - To 8:00 - 15:30 Perjantaisin 8:00 - 14:30 Jos olet kiinnostunut Klubitalon jäsenyydestä, ota yhteyttä. Klubitalon puhelinnumero: 050 502 0514 sähköposti tuusulanjarvi@eskot.org

16 Etukannen kuva: Mia

nettisivut: https://tuusulanjarvenklubitalo.eskot.org Facebook: Tuusulanjärven Klubitalo Jäsenten yksityinen ryhmä Facebookissa: Tuusulanjärven Klubitalo YKSITYINEN