Motiivina periaatteet ja tarkoituksenmukaisuus Vaikka historiasta kumpuava suomalaisen poliittisen kulttuurin pohjavirta on myös Eurooppa-politiikan osalta suosinut konsensusta, poliittisen tilanteen muutokset, vallan tavoittelun logiikka ja ideologiasta kumpuavat painotukset ovat tapauskohtaisesti mahdollistaneet konsensuksen haastamisen ja yritykset puhutella etenkin keskustan ja vasemmisto liiton kannattajakunnan EU-kriittisiä osia. Moniulotteinen motivaatio integraatiopolitiikassa esitetyille näkemykselle korostaa puolueiden ja poliittisten toimijoiden joustavuutta hakea kuhunkin tilanteeseen sopiva toimintamalli ja poliittinen viesti. Kritiikin ja kiitoksen avaimet ovat tarpeen tullen olleet sisäänrakennettuina eduskuntakeskusteluiden ja euro vaaliohjelmien linjauksiin. Suuressa kuvassa voikin todeta, että keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät ovat alkuperäisen EU-jäsenyyskeskustelun jälkeen sopeutuneet hyvin virallisen yhtenäisyyttä tavoittelevan Eurooppa-politiikan linjaan. Keskustan ja vasemmistoliiton henkilöihin kytkeytynyt ja puolueiden sisälle pesiytynyt Eurooppa-politiikan rajalinja muodostui ongelmalliseksi vasta perussuomalaisten nousun jälkeen. Puolueiden sisäinen konflikti purkautui nyt puoluekenttää jakavaksi uudeksi jakolinjaksi, jonka vastapuoliksi asettuivat EU-myönteiset puolueet, kuten vihreät, kokoomus ja RKP ja toiseen päähän EU-kriittiset, kuten kristillisdemokraatit ja erityisesti perussuomalaiset. Eurooppa-poliittisten kiistojen eskaloituminen sisäpolitiikan areenalla oli sekä uhka että mahdollisuus: EU-kriittiset äänenpainot olivat aiempaa hyväksyttävämpiä, mutta perussuomalaisten peittoaminen heidän omalla maaperällään oli hyvin vaikeaa. Kansallisen suvereenisuuden rapautuminen, taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu ja etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntyminen 1990- ja 2000-luvuilla näkyvät puolueiden Eurooppa-poliittisissa linjoissa. Keskustan kansallinen katse vastasi suvereniteetin heikkenemiseen liittovaltiokehitystä vastustamalla. Vasemmistoliitolle taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu oli maailmanlaajuinen globaalin uusliberalismin ilmiö, jonka kapitalismikriittiset ratkaisut ovat myös ylikansallisia. Vihreille monikulttuurinen ja suvaitseva maailmankansalaisuus on Eurooppa-politiikkaa parhaimmillaan. Puoluei den sopeutuminen Euroopan unionin jäsenyyteen osoittaa, että suomalaista yhteiskuntaa muokanneisiin kehityskulkuihin vastaaminen edellyttää ideologian ydinperiaatteista kumpuavaa pysyvyyttä ja dynaamista äänestäjien preferensseihin ja ajankohtaiseen tilanteeseen reagoivaa muutosvalmiutta.
Periaatteet, pragmatismi ja poliittinen kulttuuri
48