l e u n i t m e a u h t s s a a u s n m ikenteen ja ajatu tahan ntöjen s op i i ä ä s ä l k y ä k t i t s i y m ois än a pysäh uin m omaa : a s n t k u o a h t t i kolumni n s n n i a u u t k all n aa a oikeak SamPönötyksen e a t e paluu d a s y u y m a tä m m i e s ta. i r m o e a t p yl ä t ä n i s e s ä s i n sivat illäni on n siinä m re n r a e ä s v i p u t j t o ym taa su o a k a t j u i k t i va a a t t i s e s k n e t r i k u o k r y t b ä v t ä a t i m p o t u ö h n ä n t s ä t i l ä n l s e y k n d o ö ä l y l m h a p t a elä u l k l l l e o a j m n s a o y k y i e s s k m ö n t sä e t u y d i h d e , ö j a y h t h o s i o n n e o n j d a u s e t l k n e r e o d s i u K o t u . h n a e u d la k l y i k e t l t k o r a t ä t m a t i n o m a l o a t i e i e d e i n t i r t n a a t e o u n e u n n k m v i e l s ä i a m j 4 l i l m 1 o n e y t s s s a r y a y n r a k e e t n s i k e a j t ö n i t n t s u h a a k j ä a a l j , a k e a r s n a t t a m i l s l i e s n n g i e e s s a n l k k o i y t u t t a s j a e j tem tijana m r r ä u j m y a u l s l y i n n t e h s u s t a k n v n y o e t a l s s i a e y t j a r a . k m r ä t ä j a a n y n r v l i e l a e a y t m l k l h s a i o n t i n u t a r u a a s k e v a y l i r t l s s n o i i i i o o u r s i v n m p t n a m o t a a e r r i u e o a t n t n a e e e a s t r j i e l m o n l t a m a m n i n a n n m ava kun tö o yyne iin Kun vanhempani olivat nuoria, juhliminen ei ollut muotia. Kun haluttiin naimisiin, kipaistiin ruokatunnilla maistraattiin ja siemaistiin korkeintaan torikaffet päälle. Akateemisessa maailmassa filosofian kandidaatti ja FL (väit.) olivat arvostetumpia titteleitä kuin maisteri ja tohtori. ”Ei tehrä tästä ny numeroo”, kiteytti Sinikka Nopola paitsi hämäläisen sielunmaiseman, myös koko sukupolvensa ajattelun. Ylioppilasliike hylkäsi formaalit akateemiset juhlat vuosikymmeniksi. Juhlatraditioiden vastustaminen kiteytyy juhlapukeutumiseen. Kravatti edustaa monelle isäni ikätovereista vain häitä tai hautajaisia – ja osalle kai jonkinsorttista fasistista pakkovaltaa. Ikäluokkien suhdetta solmioon voi tarkastella Suomen Kuvalehden kravaatittomuusindeksistä. Alun perinhän vain 50-vuotiaiden junioriosasto ja satunnaiset taiteilijat esiintyivät syntymäpäiväpotretissaan ilman solmiota. Tänään moni 70-vuotispäiväänsä viettäväkin jättää kravatin kaappiin tai kaupan rekkiin. Työpaikoilla kravatti kirvoittaa edellistä sukupolvea edustavilta työtovereilta kysymyksen: ”Mitkäs juhlat tänään on?” Sinänsä myönteiseksi kommentiksi tarkoitettu utelu paljastaa kysyjän syvän vastenmielisyyden kuristavaa kaulanarua tai sen kantajaa kohtaan. ”Pitääkö sen taas tehrä ittestään numeroo?”
kuva: Aino Salmi
***
Pönötys on kuitenkin kokenut renessanssin. Oma sukupolveni arvostaa juhlallisuuksia. Yhdeksänkymmentäluvun lopulla ainejärjestöt alkoivat vähitellen herätellä vuosijuhlatraditioita henkiin. Nyt monella järjestöllä on vähintään viiden vuoden välein toistuvat frakkijuhlat. Tarvittaessa juhlatraditioita luodaan vaikka itse. Erityisesti massiivisten hääjuhlallisuuksien järjestämisessä sukupolveni tuntuu ylittäneen kaikki aiemmat sukupolvet. Juhlakulttuurin hallitsemisen luokkasidonnaisuuskin on osin rapissut: tänään kuka hyvänsä töllin tyttö voi tarkastaa internetistä, kuinka kuuluu juhlia. ***
Itse olen aina tuntenut suurta viehtymystä niin formaaliin pukeutumiseen kuin kaavamaisiin juhlallisuuksiin. Oman uhmakkaan isänmurhani tein kahdeksanvuotiaana ostamalla helmenvalkeana kiiltävän kravatin, jota mallailin kaikkiin mahdollisiin asukokonaisuuksiin kravattikammoisen isäni kauhuksi. Promootio antaa oivan mahdollisuuden ”tehrä ittestään numeroo”. Hauskinta on tietysti mahdollisuus viedä formaali pukeutuminen huippuunsa. Oman promootiopäivällisasuni kruunaavat netin huutokaupasta ostamani ooppera-avokkaat, jotka ovat muodollisimmat frakin kanssa käytettävät jalkineet. Ne ovat kiiltonahkaiset, silkkiruseteilla somistetut, balleriinatossuilta näyttävät jalkineet — minun tapauksessani koossa 45. Frakkiin sonnustautuminen onkin nykyisin naamiaisiin verrattavaa hupailua, joka on kaikille osallistujille opeteltua askartelua. Juhlaillallisella minun ei tarvitse olla huolissani, että vieruskaveri tunnistaa alhaisen syntyperäni väärästä frakkiasusteesta. ***
Mainittakoon vielä, että sovinnon eleenä kravattikammoinen isäni laittoi väitöskaronkkaani toista kertaa elämässään kravatin – tosin se oli soiva Hessu Hopo -kravatti. Akseli Salmi Kirjoittaja on Turun yliopiston vuoden 2013 promootioon osallistunut, vuonna 2012 Turun yliopistosta filosofian tohtoriksi väitellyt Someron lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori.
14 | Aurora