Page 1

Peruskorjaus lähestyy

Lukiolaiset töissä

2015

NO R S S I T I M E S

E­kirjat opetuksessa

Kävelytauko tunneille?


Norssi ja tulevaisuus Taas yksi Norssi Times on saatu kootuksi! Vuoden 2015 lehdestä tulikin pienempi ja siten toivon mukaan helpompi lukea ja viedä kotiin. Lehden tämänvuotinen pääaihe on koulumme remontti. Sitä odotellessa sukelsimme nykyisen koulun menoon kuten koulunkäyntiin, vapaa-aikaan ja jopa työelämään. Iloksemme olemme saaneet mukaan myös koulussamme syksyllä vierailleiden Helena Rannan ja Tuomas Grönmanin haastattelut. Lehden kokoaminen oli pitkä ja monipolvinen prosessi. Välillä tekstiä tehtailtiin kuin vettä vain ja välillä kokonaisia tiedostoja saattoi kadota savuna ilmaan. Loppujen lopuksi selvisimme kuitenkin vain pienillä kommelluksilla ja saimme kuin saimmekin koottua yhtenäisen kokonaisuuden tiimin yhteistyön ja kovan asenteen avulla. Suurkiitos koko Norssi Times -tiimille ja reipasta alkuvuotta kaikille lukion oppilaille!

Sisällysluettelo

Päätoimittajat Jenni Lehtinen Henna Tikkanen Toimituskunta Vian Amiri Sandra Airio Milla Back Sara Gallagher Pauliina Ketonen Rasmus Konsell Nora Niemi Katriina Pakkanen Zuhur Palani Philippa Rytkönen Samu Saari Vilhelmi Salonen Paula Särki Tuomas Tuhkanen Oskari Virtanen Samir Vujici Jani Vuorinen Ulkoasu ja taitto Milla Back Sara Gallagher Pauliina Ketonen Jenni Lehtinen Katriina Pakkanen Artjom Romanov Philippa Rytkönen Paula Särki Henna Tikkanen Oskari Virtanen Koordinaattorit: Elias Heikkonen Ilkka Numminen Julkaisija Turun normaalikoulu www.tnk.utu.fi Paino Paino-Kaarina. Painos 300 kpl.

2


Kävelytauko kesken tunnin?

Me koululaiset istumme liikaa. Menemme kouluun, istumme välillä jopa kahdeksan tuntia, menemme kotiin ja istumme vielä muutaman tunnin, kun teemme läksyjä. Illalla joillain on mahdollisesti jokin harrastus, jossa ei istuta pariin tuntiin. Jos istumme niin paljon, miksi silti ryntäämme vapaille istumapaikoille, kun meillä on mahdollisuus seistä? Olemmeko niin väsyneitä oppitunnin istumisen jälkeen, että välitunneilla on pakko levätä? Tai koulupäivän jälkeen: miksi me usein tunnemme olomme voimattomaksi, vaikka olemmekin vain istuneet koko päivän? Nuorella unen tarve on suuri, joten vaikka unta saisi kymmenen tuntia, niin olo on silti usein väsynyt aamuisin. Rauhallinen ja puuduttava istuminen oppitunnilla ei auta heräämisessä. Koulupäivän aikana meitä vaaditaan keskittymään monta tuntia putkeen ja välissä on vain pieniä taukoja. Tämä vie meiltä paljon energiaa – siksi olomme on väsynyt emmekä piristy. Istuminen ei auta väsymyksen tunteeseen, vaan päinvastoin lisää sitä. Uskon monen huomanneen, että pienen kävelytauon jälkeen energiataso nousee, varsinkin jos menee tauon aikana ulos. Tunneilla, joilla ei pääse liikkumaan ollenkaan, on yleensä eniten niitä oppilaita, jotka nukahtelevat vähän väliä. Jos pari lyhyttä taukoa lisättäisiin, niin ehkä oppimisesta tulisi helpompaa. Usein syy kävelytaukojen puutteeseen on se, että opettajien mielestä se on ajan tuhlausta, sillä tunnit ovat jo valmiiksi todella tiiviitä.

Tunneilla istuminen on suuri ongelma. Istumme koko tunnin epäergonomisilla tuoleilla ja huonossa asen-nossa, vaikka yrittäisimmekin istua hyvin. Kirjoitamme, teemme tehtäviä tai kuuntelemme opetusta koko tunnin selkä kyyryssä yrittäen sinnitellä hereillä. Istuminen hidastaa verenkiertoa ja saa lihakset menemään jumiin. 90 asteen kulmassa istuminen ei ole ihmiselle luontainen tai terveellinen asento. Minun mielipiteeni on se, että yhdellä tai kahdella tauolla oppimisen tehokkuus paranisi, ja oppilaat olisivat iloisempia, energisempiä ja aktiivisempia. Meidän on jo mahdollista kävellä koulupäivän aikana välitunneilla, eli jos emme saa kävelytaukoa oppitunneilla, niin vähintään välitunneilla voisi kävellä tai seistä. Välitunneilla suurin osa on kuitenkin niin väsynyt edellisestä oppitunnista, että istuminen tuntuu paljon mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Monet varmasti muistavat, kun oppilaat pakotettiin ulos silloin, kun satoi tai oli todella kylmä. Kun yläasteella sai päättää enemmän omista asioista koulussa, monet valitsivat olla menemättä ulos, sillä ala-asteen tuntemukset välituntia kohtaan olivat vielä tuoreena muistissa. Tämä on yksi syy, miksi monet välttelevät ulos menemistä välitunneilla, mutta jos ihmiset menisivät edes yhdellä välitunnilla ulos, se olisi jo hienoa.

3


Visitors from Thailand A group of Thai educational professionals and journalists visited our school in November. Specialists from the Ministry of Public Health, universities and hospitals among other organisations were following classes and teachers for a couple of days. They were interested in the famous school system of Finland and they all work in educational committees trying to proceed the educational reform in Thailand. They followed classes for three days and observed the teaching met-hods and working in classes. I received an opportunity to go and interview these experts on the 19th of November. We had a conversation for quite some time, asking questions back and forth about the Finnish and Thai education systems and also my personal experience in the Finnish education system, as I am an outcome of the system just like many of you readers. We established that the biggest difference between Finnish and Thai systems is the relationship between the teacher and the students. In Thailand the culture of hierarchy is a lot stronger than in Finland. With classes of 40-50 students the teacher uses maybe 90 per cent of his or her time talking in front of the class and students do not argue with the teachers whereas in Finland a lot of group working and discussion goes on in the class and the teacher-student relationship is a lot friendlier. What these experts appreciated in the Finnish system is the equality between students in a class. It might be a surprise for us but in Thailand students are put into classes based on their achievements and their grades while in Finland we are all in the same classes despite our level of skills and the ones who need help will receive it easily. The support system inside the Finnish education was recognised as one of the reasons Finland succeeds in education. Our guests had been to many countries that are in the lead of the statistics of quality of education, such as New Zealand, Taiwan and Singapore but Finland stood out in this group with its innovative teachers. Each teacher has their own teaching method and they are allowed to decide what their style is. Some decide to use a lot of information technology in their classes and some decide to not use it as much. We also agreed that there exists a gap in the IT-related skills between the teachers and students. In Thailand there is an ideal of one tablet for one student but it has been realised that students really do use tablets more for entertainment than something to help them study. In my opinion this can be seen in Finland also. Well, who can admit that they have not been to Facebook once during a class? Not many. The discussion of the use of Internet and IT in teaching was a long one. In Thailand a pro-blem of Internet addiction has been rec-ognised and it seems that we have a similar problem in Finland as well. To be honest, as a user of social media, I can say that the addiction is more related to being reachable at all times than to Internet. We are used to having our smart phones in our hands all the time and answering our friends’ messages immediately. It is also nice to know what our friends are up to and what’s happening in the world. Since we are used to this, not having a constant flow of information feels really weird. When I was asked about the things I like about the Finnish education system I was proud to say that the atmosphere in our school is great and I really enjoy coming to school. I was also able to say that I feel like I am supported and I am free to expressed my opinions in the class. This is what a successful education system provides the students with and I hope that all of you feel like we have all this in our school.

4


Vi finlandssvenskar i Norssi

Vi kan vara glada över att få gå i en multikulturell skola med många olika nationaliteter och språk. I takt med att elever från olika kulturer ökar, har också andelen finlandssvenskar ökat under de senaste åren. För tillfället studerar 12 elever med svenska som modersmål i Norssi, vilket är en ganska stor andel med tanke på att det total sett bara finns ca. 9780 finlandssvenskar utav Åbos befolkning på ca. 182 000 människor. Miksi sitten suomenruotsalaiset eivät voi tyytyä hyvään lukio-opetukseen, jota on saatavilla heidän omalla äidinkielellään? Syitä on monia. Erityisesti Turussa suomenruotsalaiset piirit ovat todella pienet. Viimeistään yläkouluiässä kaikki samanikäiset nuoret tuntevat toisensa, kun kaikki käyvät samaa ruotsinkielistä yläkoulua, S:t Olofsskolania. Ei ole epätavallista, että oppilas voi olla samalla luokalla samojen ihmisten kanssa jopa yli kymmenen vuotta tai että suurin osa ystävyyssuhteista alkaa jo päiväkodeissa ja säilyy monia kymmeniä vuosia. Suomenruotsalaiset tuntevat kaikki toisensa siksi, että a) he ovat sukua toisilleen, b) he ovat olleet samalla luokalla alaasteelta asti, c) he harrastavat urheilua samassa seurassa tai d) monien nuorten vanhemmat ovat töissä Åbo Akademilla. Näin pieni suomenruotsalaisten ankkalammikko on. Turun suurin ruotsinkielinen työnantaja on Åbo Akademi, ja sitä spekuloidaan myös syyksi siihen, miksi noin 80% suomenruotsalaisista ysiluokkalaisista Turussa tähtää lukioon joka vuosi. När man har studerat i en miljö, var alla känner alla är det inte konstigt om man vill byta studiemiljö och träffa nya människor. För de som vill söka till ett gymnasium så är ofta Katedralskolan i Åbo det första alternativet. Utbudet av finskspråkiga gymnasier är förstås stort men tröskeln för att söka är hög och rädslan för att inte klara av studierna på finska är ofta stor. Det kan kanske låta konstigt men många finlandssvenskar i högstadieåldern behöver inte använda finska särskilt ofta, förutom i butiker eller banker. Undervisningen sker på svenska, kompiskretsarna är små och hobbyerna sker ofta på svenska. Ifall man inte pratar finska hemma med någondera av föräldrarna så finns det inte många situationer var man är tvungen att använda finskan.

Koska Norssin IB-linjan hakijat voivat suorittaa sisäänpääsykokeen kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi, kynnys Norssiin pyrkimiseen alenee paljon. Sisäänpääsykoe on varmasti kaikille jännittävä tilanne, ja ainakaan silloin ei tarvitse jännittää sisäänpääsyä, jos oma ruotsin kielitaito on riittävä. Myös mahdollisuus opiskella ruotsia äidinkielenä Norssissa on todella hieno ja arvostettu asia, sillä luonnollisesti monet haluavat ylläpitää omaa äidinkieltään ja sen kirjoitustaitoa. Viimeistään lukion puolessavälissä huomaa, miten omat äidinkielen taidot huononevat. Englannin ja suomen kieltä tulee joka suunnasta, ja silloin on erityisen tärkeää, että ruotsia pystyy puhumaan ja kirjoittamaan äidinkielen tunneilla, ennen kuin omat taidot menevät vielä huonompaan kuntoon. Många finlandssvenskar såväl som finskspråkiga unga vill många studera i en internationell miljö och ha alla dörrar öppna för t.ex. studier utomlands. Att få studera på engelska är säkert största orsaken varför så många finlandssvenskar vill söka till Norssi. Engelskan känns för många lätt i.o.m att det till en viss grad är så nära besläktad med svenskan. En annan orsak varför engelskan känns lätt kan också bero på att största delen av finlandssvenskarna kommer från tvåspråkiga hem, var både finska och svenska pratas. Om man redan som liten har lärt sig två språk samtidigt är det oftast lätt att lära sig ett tredje och ett fjärde språk. Norssi on monelle koulu, jossa voi yhdistellä lukioopiskelua englanniksi ja kuitenkin pitää suomenruotsalaisista ystävistä ja identiteetistä kiinni. On hienoa, että meidänkin koulussamme juhlitaan Lucian päivää ja lauletaan kansallislaulu myös ruotsiksi. Vaikka nämä ehkä vaikuttavat pieniltä asioilta, ne kuitenkin ovat merkki siitä kaksikielisyydestä, jota meillä on. Uskon, että monet arvostavat niitä pieniä hetkiä, jotka oikeasti loppujen lopuksi ovat aika isoja ja hienoja asioita.

5


Vihkot ja kynät ovat mennyttä vuosisataa Vihkot, kynät ja muut analogiset oppimisvälineet voi toimittaa museoon muinaisjäännöksiksi. Tietokone on nykyajan opiskelijoille parempi ja nykyaikainen vaihtoehto. Suurimmassa osassa lukioista käytetään tietokoneita oppitunneilla ja yhä useammassa se on jo pakollinen työkalu opiskelijalle. Eikä ihmekään, sillä onhan tietokoneilla mahdollista tehdä paljon enemmän asioita kuin kynällä ja paperilla. Vihko pääsee täyteen potentiaaliinsa, kun se kirjoitetaan täyteen muistiinpanoja, mutta tietokoneella muistiinpanojen kirjoittaminen on vain yksi perusominaisuuksista. Tietokoneiden etuna ovat selvästi monipuolisemmat mahdollisuudet. Kun tarvitsee etsiä tietoa, avaat vain nettiselaimen ja alat hakemaan. Asiat käyvät kätevästi muutamissa minuuteissa. E-kirjojen ansiosta ei tarvitse kantaa läjää kirjoja repussa, siis tulevaisuudessa, kun jokaisella tunnilla käytetään sähköisiä kirjoja. Esitelmien ja muiden koulutöiden tekeminen ryhmässä onnistuu helposti internetin välityksellä. Opettajat voivat jakaa tunnin materiaalit nopeasti oppimisalustoilla, joita on internet pullollaan. Itse en juurikaan tee enää muistiinpanoja vihkoon, koska suurimmalla osalla tunneista käytetään tietokonetta. Tuntiin tulee keskityttyä paljon paremmin, sillä muistiinpanojen kirjoittamiseen ei mene kuin muutama hetki, toisin kuin käsin kirjoittamalla. Muistiinpanoja voi myös tehdä muutenkin kuin perinteisellä Wordilla. Joillakin tunneilla esimerkiksi käytetään diaesityksiä, jotka opettaja jakaa oppilaille ja he voivat niitä käyttää tunnin kuluessa. Kerran tunnilla opettaja tuli viereeni ihmettelemään, kun tein muistiinpanoja OneNote -ohjelmalla, jolla voi muokata monipuolisesti muistiinpanosivuja. Hän pällisteli hetken ja hämmästeli ohjelman pätevyyttä. Miksi siis edelleen suositaan vanhentunutta tapaa rustata paperille muistiinpanoja? Onko kyse ennakkoluuloista, osaamattomuudesta vai vanhojen tapojen kunnioituksesta? Nyt eletään 2000-lukua, ja kehitys kehittyy hurjaa vauhtia jatkuvasti, vaikka sitä yritetäänkin hidastaa kynällä ja paperilla. Tietokoneiden täysi hyöty opiskelussa pitää ottaa irti niin opettajien kuin oppilaidenkin tahoilta.

6


Koska päästään aina uusista painoksista? Mitä on tapahtunut koulukirjatuotannolle? Lähes joka vuosi kustantajat tekevät uudet painokset kirjoista. Tehtävien paikkoja ja kappaleita on laitettu eri järjestykseen ja satunnaisia pikku virheitä korjattu. Tämä kuulostaa ihan hyvältä, mutta mitä tapahtuu vanhoille painoksille? Niille kirjoille, jotka ostit uutena ja ajattelit myydä edelleen, että saisit lisää opiskelurahaa. Ne eivät ole enää käytettävissä, sillä opetuksessa edellytetään uuden painoksen käyttöä. Jos nykyajan lukiokirjojen käyttöiäksi on suunniteltu vain pari lukukautta, olisi suotavaa, että se näkyisi myös niiden hinnassa. Toisaalta on tärkeää pysyä ajan tasalla ja saada uusinta tarjolla olevaa tietoa. Mutta onko parempaa ratkaisua kuin jatkuva painokoneiden paukuttaminen ja uusien kirjojen ostaminen? Sähköinen oppimateriaali on avain ongelmaan. Uuden painotuotteen sijasta voidaan tehdä versiopäivitys, jonka avulla korvataan vanha tieto uudella. Sähköinen oppiympäristö mahdollistaa myös diojen ja videoiden liittämisen kappaleiden yhteyteen ja tukee erilaisia oppimistyylejä. Sähkökirjat ovat hankkimis- ja ylläpitokustannuksiltaan halvempia ja reppu on huomattavasti kevyempi, kun siellä on vain enää kannettava tietokone monen kirjan sijasta. Entä erilaiset oppimistavat? Itse en koulukirjoja käytä lähes missään aineessa, vaan hankin tarvitsemani tiedon ensisijaisesti tunneilla opiskelemalla ja oheistietoa soveltamalla. Joudun siitä huolimatta ostamaan kirjat, joita en tule välttämättä avaamaan koko kurssin aikana. Kyseessä on kuitenkin lukio, jonka tulisi joustavasti tukea vapaaehtoista opiskelua. Olen myös melko varma, että on muitakin, jotka kokevat jonkun muun kuin perinteisen kirjan kannesta kanteen lukemisperiaatteen paremmaksi omalle oppimiselleen. On kuitenkin otettava huomioon, mitä seuraisi siitä, jos kirjat eivät olisi pakollisia: tilanne voisi johtaa siihen, että perinteisistä kirjoista pitävätkin jättäisivät ne ostamatta, mikä aiheuttaisi suuria ongelmia kaikille osapuolille.

7


Sähköinen materiaali vai perinteinen kirja? Koulumme opettajat ovat innokkaasti käyttäneet sähköistä oppimateriaalia, ja viimeisen parin vuoden aikana mukaan on tempaistu myös e-kirja. Oppilaat eivät ole aina mielissään e-kirjoista, ja sen vuoksi päätimme haastatella aiheesta koulumme maantiedon ja biologian opettajaa Katri Sarlundia. Opettaja Sarlundilla oli erilaisia näkökulmia ja hyviä syitä e-kirjojen käyttämiseen. Miksi valitsit sähköisen kirjan oppilaiden tahdosta huolimatta? E-kirjassa on tietynlaisia hyötyjä perinteiseen kirjaan verrattuna. Keskeisin syy on, että sähköisen aineiston määrä lisääntyy koko ajan. Sen vuoksi sähköisen kirjan käyttö valmentaa hyvin jatko-opintoihin. Aikuisten maailmassa lähestulkoon kaikki on nykyään verkossa. Tämän lisäksi kirjaa pystyy muokkaamaan rajattomasti, mikä houkuttaa.’’ Opettaja kertoi tietävänsä, että kirkas näyttö rasittaa silmiä, mutta totesi sopivan näytön kirkkauden vähentävän silmien rasitusta. Millä kursseilla käytät e-kirjaa? "Solubiologian ja ympäristöekologian kursseilla." Opettaja mainitsi lisäksi, että myös ihmisen biologian ja bioteknologian kursseista löytyy sähköinen kirja. Hän miettii, vaihtaisiko muidenkin kurssien kirjat ensi vuodeksi e-kirjoiksi, mutta ei ole varma, sillä hän haluaa säilyttää ainakin yhden kurssin, jossa käytetään perinteisesti paperikirjaa niin kauan kuin kuin biologian ylioppilaskoe kirjoitetaan vielä käsin. Milloin aloitit e-kirjan käytön? ‘’Aloitin e-kirjojen käytön vuosi sitten syksyllä ja aion käyttää niitä jatkossakin. Tässä eletään minun opettajaurani toista murrosaikaa. Ensimmäinen teknologinen murros oli se, kun tietokoneet tulivat oppilaiden käyttöön, mistä seurasi kauhea valitus, kun ei tehty muistiinpanoja käsin. Toinen murros on e-kirjojen käyttö. Suurin ongelma tässä kuitenkin on se, että oppilaat eivät osaa säätää tietokoneen näytön kirkkautta silmiin sopiviksi, jolloin se rasittaa silmiä.’’ Kummalla kirjalla tulee parempia tuloksia? Tulokset riippuvat Sarlundin mukaan hyvin paljon kurssista: ‘’Ympäristöekologian kurssilla kirja toimii oikein hyvin, mutta solubiologiassa ei yhtä hyvin sen kurssin haastavuuden vuoksi.’’ Opettaja Sarlund kertoo, että selvä positiivinen vaikutus e-kirjan käytössä on ollut hylättyjen arvosanojen määrän väheneminen, mutta toisaalta myös parhaimmat arvosanat ovat laskeneet. 8

Parhaimmat tulokset ovat tulleet ympäristöekologian kurssilta, sillä opettaja itse on muokannut kirjaa paljon tuoden siihen paikalllista näkökulmaa ja lisännyt siihen opetusvideoita ja -materiaaleja oppilaiden avuksi. Myös solubiologian kurssille Sarlund on vastaavaa työtä, mutta sen oppisisältö on hänen mukaansa jo valmiiksi niin laaja, että ei tunnu kohtuulliselta enää juurikaan laajentaa asiasisältöä muulla lisämateriaalilla. Vaikuttaako e-kirjan käyttö luokan aktiivisuuteen? ‘’Osa oppilaista tekee tunnilla muutakin kuin pitäisi. Osa ei, vaan keskittyy hyvin opiskeluun tietotekniikan houkutuksista huolimatta. Itse olen edessä enkä näe jatkuvasti, mitä oppilaat tekevät koneillaan. Toisaalta ajattelen, että sekin valmentaa jatko-opintoihin. Näin oppii työskentelemään niin, että keskittyy siihen, mihin pitääkin keskittyä. Minun ei enää pitäisi lukion


kakkosluokkalaisia huomautella. Jos opiskelija ei itse tiedä, että on hänen oma etunsa keskittyä näinkin vaikeassa asiassa, ehkä hän ei sitten välttämättä ole oikeassa paikassa.’’ Haastattelun piti loppua tähän, mutta nyt oli opettajan vuoro haastatella puolestaan meitä. Opettaja Sarlundia kiinnosti meidän mielipiteemme e-kirjaan liittyen ja myös se, olemmeko muokanneet omia kirjojamme. Vastauksena meillä molemmilla on, että sähköinen kirja ei ole meille tarkoitettu, sillä kumpikaan

Artjom Romanov 17v. L2AB2 Sähköiset kirjat ovat tavallaan parempia, koska opittuaan näppärän käytön oppilas pystyy hyödyntämään monia ominaisuuksia kuten opetusvideoiden katsomisen ja Ctrl + F:n käyttämisen tiedonhakuun. Tietenkin jos käyttää tietokonetta liian pitkään yhtäjaksoisesti silmät väsyvät ja päätä alkaa särkeä, mutta jos jakaa opiskelun pienempiin osiin, oireita voi välttää ja keskittymiskyky pysyy hyvänä!

meistä ei oikein muokkaa sitä. Suosimme siis ihan perinteistä kirjaa ja perinteistä oppimistyyliä. Sähköinen kirja on kuitenkin erittäin hyödyllinen sellaiselle henkilölle, joka muokkaa ja korostaa asioita omassa kirjassaan. Opettaja jatkoi ja sanoi, että on itsekin huomannut sen, että ne oppilaat, jotka muokkaavat kirjojaan tykkäävät sähköisestä kirjasta ja pärjäävät hyvin.

Samir Vujici 17v. L2AB2 En pidä sähköisestä oppikirjasta lainkaan. Mielestäni paperinen kirja on paljon parempi, koska koneelta lukiessa silmät väsyvät helposti ja paperinen oppikirja on paljon kätevämpi.

9


Tavoitteena Suomen Miltä näyttää Suomen modernein koulu? Se selviää turkulaisen arkkitehtitoimiston SIGGE arkkitehdit Oy:m otettua tehtäväkseen uudenlaisen opiskeluympäristön suunnittelun. Turun normaalikoulu saa heidän toimestaan uuden ilmeen, mikä virkistää niin oppilaita kuin opettajia.

Remontti alkaa kevätlukukauden 2015 loppupuolella ja alustavien suunnitelmien mukaan sen tulisi olla valmis vuoden 2017 kevätlukukaudella. Remontin tavoitteena on peruskorjauksen lisäksi parantaa koulumme ilmapiiriä ja tarjota oppilaille mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään. Tiloista pyritään luomaan yhtenäiset, rauhalliset ja oppimista tukevat. M I N N E R E M O N T I N AJ AK S I ? “Lukiolaiset tulevat saamaan hienon mahdollisuuden kokea, millaista on opiskella aivan keskustassa”, toteaa koulumme lukion rehtori Marjut Kleemola. Vuoden 2015 syyslukukaudella lukiolaiset nimittäin siirtyvät Turun ammattikorkeakoulun vanhoihin tiloihin Sepänkatu 2:een. Turhaa huolta asiasta ei kannata kantaa, sillä ammattikorkeakoulun tilat ovat hyvässä kunnossa ja luokkia riittää. Isoimpien luokkien pinta-ala on yli 150 neliömetriä! Ala- ja yläkoulu saavat remontin ajan tunnustella, millaista paviljonkikoulussa on opiskella. Tarkoituksena on siis rakennuttaa paviljonkikoulu Turun normaalikoulun ja Varissuon koulun väliselle kentälle. Tiloista luodaan modernit ja käytännölliset, jotta opetus ja oppiminen pysyisivät mahdollisimman normaaleina. Tarkoituksena on myös vuokrata läheisten kerrostalojen kellareita, joista luodaan viihtyisiä luokkatiloja koulumme nuorimmille oppilaille. K UI N K A R E M O N T T I E T E N E E ? Remontin alkamisajankohdaksi on ilmoitettu kesälomamme alku. Koulumme tyhjennys aloitetaan lukuvuoden viimeisellä viikolla, jolloin muuttomiehet valtavat rakennuksen. Opiskelu jatkuu kuitenkin aivan normaaliin tapaan kesälomaan saakka. “Sohvat viemme ehdottomasti uusiin opiskelupaikkoihin, eikö vain?” naurahtaa Kleemola.

10

K Y S Y M Y K S I Ä, K Y S Y M Y K S I Ä! Miten lukion ylioppilaskirjoitukset, koeviikot, abi-show, vanhojentanssit? Entä ala- ja yläasteen ruokailut, liikuntatunnit? Ei hätää, kaikkeen on ratkaisu. Koska ammattikorkeakoulun tilat ovat hulppeat, löytyy sieltä isoja luokkia, joihin mahtuu jopa 80 oppilasta. Näissä luokissa on tarkoituksena järjestää ylioppilaskirjoitukset, jotka ajoittuvat remontin ajalle. Lukion koeviikot järjestetään ammattikorkeakoulun suurissa auditorioissa. Rehtori Kleemola lupaa, että abi-showlle löydetään arvoisensa paikka. Kevätjuhlat on mahdollista järjestää esimerkiksi vpk-talolla. Kleemolan mukaan koulumme on viimeisellä viikolla jo niin kolkko, ettei juhlia voi siellä pitää. Lukion vanhojentanssitreenit on remontin aikana tarkoitus järjestää siellä, missä liikunnanopettajat parhaaksi näkevät. Liikuntatunneista ei vielä ole selvyyttä, mutta Kleemola lupaa, että ongelmaan löydetään ratkaisu pikimiten. Keskustan läheisyydessä on esimerkiksi Paavo Nurmen stadion, jossa lukiolaiset voivat viettää liikuntatuntinsa. Lukiolaiset ruokailevat Turun ammattikorkeakoulun uusissa tiloissa Sepänkadun toisella puolella. Entä opettajat, jotka opettavat sekä yläastetta että lukiota? Kleemolan mukaan valinta on opettajilla: “Opettajien on mietittävä, haluavatko he opettaa ainoastaan yläastetta tai lukiota vai haluavatko he kulkea kahden koulun välillä.” Kuitenkin Kleemola on itse testannut, että matka Norssilta Sepänkadulle kestää vain 11-15 minuuttia. K O UL U M UUT T UU! Koulumme uudesta ulkonäöstä vastaa turkulainen vuonna 1956 perustettu yhtiö SIGGE arkkitehdit Oy, jonka näkemyksenä on tehdä koulustamme Suomen modernein koulu. Kyseinen arkkitehtitoimisto tunnetaan modernisuudestaan sekä futuristisista näkemyksistään.


modernein koulu Vaikka koulumme suunnitellaankin lähes täysin uudel-leen, jaon on silti tarkoituksena pysyä samana tarkoit-taen sitä, että lukiolaiset ovat kolmannessa kerroksessa, yläaste koulun toisessa päässä ja ala-aste toisessa. Nykyään lukiolaisilla on käytössä vain osa kolmatta kerrosta eikä ylimääräistä tilaa ole juuri ollenkaan. Uudessa suunnitelmassa kolmannesta kerroksesta teh-dään nyt kuitenkin avoin, jolloin lukiolaisilla tulee ole-maan paljon enemmän tilaa liikkua ja opiskella. Tästä huolimatta osa luokista, kuten esimerkiksi musiikinluok-ka, tulevat silti olemaan yhteiskäytössä lukiolaisten ja yläastelaisten kesken. Lukiolaiset saavat myös omat kaapit kolmanteen kerrokseen, jolloin ei tarvitse enää tungeksia yläasteen tiloissa. M I T Ä UUT T A ? Koulumme tulee tarjoamaan paljon uusia kokemuksia muutosten myötä. Näitä kokemuksia tarjoavat muun muassa uudet esiintymislavat, jotka tulevat auditorion tueksi. Yksi näistä lavoista sijoitetaan ruokalaan. Ruokalasta on myös tavoitteena tehdä lounaan päättymisen jälkeen avautuva oleskelutila oppilaille, jotka voivat viettää esimerkiksi hyppytuntinsa siellä. Tämä myös antaa mahdollisuuden pienten tapahtumailtojen, kuten vanhempainiltojen, järjestämiseen ruokasalissa. Toinen esiintymislava tulee kahden liikuntasalin väliseen käytävään. Lavan tueksi liikuntasaliin tullaan myös sijoittamaan vedettävät tai koottavat penkit, joilta esitysten seuraaminen on viihtyisää ja helppoa. Oppimisen tueksi kouluumme tullaan luomaan lukuisia pieniä tiloja, joissa oppilaille, erityisesti lukiolaisille, syntyy mahdollisuus opiskella täydessä

rauhassa. Tällaiset kabinetit tulevat ruokalan viereen ja niitä on mahdollisuus varata henkilökohtaiseen käyttöön joko yksin, kaverin tai opettajan kanssa esimerkiksi tukiope-tuksen merkeissä. Oppimiseen vaikuttaa myös viihtyvyys koulussa, ja sitä tullaan parantamaan esimerkiksi uusien oleskelutilojen ja äänieristysten avulla. Norssin äänimaa-ilman suunnittelee Anssi Ruusuvuori, joka on työsken-nellyt myös Helsingin musiikkitalon akustiikan parissa. Luokat, auditoriot ja kabinetit tulevat olemaan siis äänieristettyjä, jolloin välitunnit eivät haittaa koeviikkoja tai oppitunteja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että musiikki-luokasta kaikkialle kuuluva soitto tulee katoamaan re-montin myötä. T O I V E I T A J A H UO L I A Monet oppilaat ovat ilmoittaneet toivovansa parempaa ilmanvaihtoa rakennukseen, sillä ”talvisin on aivan liian kylmä ja kesäisin todella kuuma.” Myös käytävien sekä ruokalan ahtaisuudesta on valitettu. Nämä ovat asioita. jotka remontin myötä ratkevat, sillä onhan esimerkiksi meidän koulumme ilmastointi jo suhteellisen vanha. Nykyiseen värimaailmaankin on ehditty kyllästyä ja siitä syystä onkin esitetty toiveita, että tulevassa Norssissa käytettäisiin enemmän muita värejä kuin pelkkää valkoista ja punaista. Uusia sohvia ja penkkejä on pyy-detty myös käytäviä piristämistämään. Saa nähdä, millainen koulustamme tulee remontin valmistuttua. Moderniutta on ainakin luvattu, kuten myös viihtyvyyden lisäämistä.

11


erilliset lounget yläasteelle ja lukiolle suurempi kuntosali

kasveja sisälle

lukunurkkaukset luokiin ala-astelaisille

sähköiset ilmoitustaulut

uudet isommat lokerot leveämmät käytävät tehokkaampi valaistus enemmän astioiden palautuspisteitä ruokala laajennettaisiin enemmän istuintilaa käytävillä liukumäki ulos pikkuisille teknisen luokan uudistus enemmän hiljaista työtilaa hyvä nettiyhteys tolpat pois luokista

lisää värejä moderni sisustus

avarammat tilat pihasta viihtyisämpi tiiliseinät pois paremmat suihkut enemmän vessoja välipala-automaatit parempi lukion keittiö uusi ilmastointi Turun normaalikoulun yläastelaisten ja lukiolaisten toivomuksia koskien remonttia.

K Y S Y I M M E M I E L I P I D E T T Ä. . . M i t ä t o i vo i s i t r e m o n t i n M i n kä h a l u a i s i t s ä i l y t e t t ä m u u t t a va n / p a r a n t a va n ? vä n ? "Ulkona sijaitsevat sade- "Että koulu olisi modernimpi suojat. Haluaisin myös, että ja että se nostettaisiin ns. maailmankartalle." ruokala ja auditorio – Aryan Mahmoodi, L2IB pysyisivät samalla paikalla." – Saska Back, 5C O n k o No r s s i e n ä ä No r s s i r e m o n t i n j ä l ke e n ? H a l u a t ko o p i s ke l u s t a "Norssi pysyy Norssina, sillä va p a a m p a a ? "Kirjat pois ja iPadit tilalle. siihen vaikuttavat ihmiset eikä itse rakennus. Myös Sohvat luokkiin, enemmän monikulttuurisuus ja tiedonhakua kuin ulkoa ihmisten avoimuus tekevät opettelemista." Norssista Norssin." – Miska Back, 8C – Julia Nikiforova, L1IB

12

M I E L E S T ÄM M E . . . ...koulumme on uuden ilmeen tarpeessa, onhan koulurakennuksemme jo noin 35 vuoden ikäinen. Tilat eivät näytä enää moderneilta eivätkä ne vastaa tämän päivän tarpeita. Pistorasioita on aivan liian vähän, luokkiin lisätyt SmartBoardit ovat epäkäytännöllisissä paikoissa ja johtoihin kompastumista täytyy varoa koko ajan. Kun asutaan pimeässä Suomessa, niin valoisuuden tarve on suuri, varsinkin talvella. Eivätkä kouluun ahtaat, kaksiväriset käytävät tai vähäiset, tummat ikkunat auta asiaa ollenkaan. Myös vanhat sohvat ja penkit ovat karmivia eivätkä piristä koulunkäyntiä. Kaiken lisäksi koulumme ei ole sopusuhtainen, sillä vessoja on aivan liian vähän ja luokkien tyhjät nurkat täytetään turhalla roinalla, joita ketään tuskin käyttää. Muun muassa edellä mainittujen asioiden takia mielestämme koulu todellakin on remontin tarpeessa. Ja olisikin mahtavaa tulla katsomaan lopputulosta remontin päätyttyä.


Havainnekuva aulasta

Havainnekuva keskusaulasta (tulee nyk. auditorion tilalle, 1.-3.krs)

Havainnekuva auditoriosta

Havainnekuva luokasta 13


Norssilaiset töissä Koulussamme monet monet ihmiset ovat astuneet jo työelämään tavalla tai toisella. Jotkut ovat olleet kesätöissä ja jotkut työskentelevät opintojensa lomassa. Kolme ihmistä osallistui haastatteluun, jossa he jakoivat omia kokemuksiaan.

Sanna Korhonen 2AB1 KERHO-OHJAAJA Miksi ja miten löysit työpaikan? – Salossa 4H-toiminta alkoi pyörimään paremmin, kun yhdistys sai toiminnanjohtajan muutama vuosi sitten. Olin – ja olen vieläkin – kiinnostunut eläimistä, joten otin yhteyttä toiminnanjohtajaan ja aloitin sekä dogsitterinä että lemmikkikerhon ohjaajana syksyllä 2011. Kävin kerhonohjaajakoulutuksen keväällä 2011. Yhteensä olen toiminut kerhonohjaajana neljässä eri kerhossa. Tätä nykyä omistan myös oman 4H-yrityksen, joka keskittyy eläintenhoitoon. Missä työpaikkasi sijaitsee ja mitä teet siinä? – Tällä hetkellä työpaikkani sijaitsee Salon keskustassa, suuressa koulussa. Olen myös pitänyt kerhoja Salon laitamilla. Suunnittelen ja ohjaan kerhokerrat. Yleensä kerhossa leikitään, askarrellaan, kokataan, tutustutaan johonkin lapsia kiinnostavaan aiheeseen, valokuvataan, piirretään… Joskus käydään jossain paikassa yhdessä – esimerkiksi eräänä syksynä olimme tutustumassa eläinkaupassa. Kauanko olet tehnyt kyseistä työtä? – Vuodesta 2011 alkaen.

14

Paljonko tienaat? – Tienesti riippuu monesta tekijästä – esimerkiksi siitä, pyörittääkö kerhoa yksin vai kaverin kanssa ja onko ohjaaja suorittanut Osaava kerhonohjaaja -koulutuksen. Vuodessa tienaan ohjaamisesta muutamia satoja euroja. Mitä olet oppinut/ Miten työ on kehittänyt sinua? – Olen oppinut tulemaan hyvin toimeen lasten kanssa ja saanut varmuutta ohjata kaikenlaista toimintaa. Olen oppinut puhumaan monipäisen yleisön edessä, vaikka aina se ei ole sujunutkaan ongelmitta. Kaiken kaikkiaan olen siis saanut rohkeutta ja työkokemusta kerhoohjaamisesta. Myös mielikuvitukseni on parantunut joutuessani keksimään toimintaa kerhokerroille. Onko työnteko aiheuttanut ongelmia ajankäytön kanssa ja, jos on miten olet selvinnyt niistä? – Kun summataan kerhonohjaus, eläintenhoito ja koulunkäynti, ei aikaa jää muille harrastuksille. Esimerkiksi viime vuonna aika kävi tiukoille, sillä ohjasin kahta eri kerhoa eri puolilla Saloa. Joskus läksyjen teko on saattanut venyä aamuyöhön, mutta kaikesta on silti selvitty. Uskotko työsi aukaisevan työmahdollisuuksia tulevaisuudessa? Aiotko tehdä saman tyypistä työtä? – Uskon sen helpottavan muiden töiden saamista onhan työkokemus aina plussaa. En kuitenkaan usko tekeväni tulevaisuudessa työtä lasten kerhojen parissa.


Alla olevat taulukot näyttävät Norssin lukiolaisilla teetetyn kyselyn tuloksia:

Lara Bertieri 2IBkv TARJOILIJA Miten ja miksi löysit työpaikkasi? – Minä vain menin sinne ja kysyin, jos he tarvitsisivat apua kesäksi kaksi vuotta sitten. Missä työskentelet ja mistä työssäsi on kyse? – Tarjoilen pöytiin ja teen latteja ja cappucinoja, kaikkea sellaista. Meillä on myös catering-palvelu. Kuinka kauan olet ollut työpaikassasi? – Hain vuonna 2013 ja työskentelin sen ja sitä seuraavan kesän siellä. Hiljattain aloin vain työskennellä koulun rinnalla. Kuinka hyvin sinulle maksetaan palkkaa? – Aika hyvin kyvyttömäksi teiniksi. Mitä olet oppinut? / Mitä taitoja olet hankkinut työssäsi? – Minusta tuntuu, että olen oppinut niin paljon, käytännössä ja moraalisesti. Olen oppinut työn ja itsenäisyyden tärkeyden ja ne ovat uskomattoman tyydyttäviä. Aloin ansaita rahani ja antaa sille arvoa. Ja niin, minä pystyn tuomaan neljä lautasta höyryävää ruokaa yhtä aikaa.

Onko sinulla ollut ongelmia ajankäytön kanssa ja miten olet selvinnyt niistä? – No joo.. Kaikkien ei tee mieli opiskella pitkän työpäivän jälkeen, mutta sitä täytyy tehdä mitä täytyy. Vaikka olenkin laiska ihminen, minusta tuntuu, että työskenteleminen on antanut minulle "pakko tehdä se" -näkökulman elämään, joka minulta aiemmin puuttui, ja mitä enemmän teet sitä enemmän tekisit. Mikä on näkemyksesi työsi tulevaisuudesta? Aiotko jatkaa sitä? Luuletko sen aukaisevan uusia työmahdollisuuksia? – En oikeastaan tiedä, mitä odottaa IB:ltä: jos se on yhtä paha kuin kaikki sanovat, saatan lopettaa työt ensi vuonna. Mutta tiedän, että monet kolmasluokkalaiset työskentelevät myös, joten en anna periksi vielä, sillä minä todella pidän siitä. Onko sinulla mitään vinkkejä ihmisille, jotka etsivät töitä? – No, sanoisin, että puhu aikuisystävillesi aikeistasi. Ehkä he voivat suunnata sinut jollekulle ja suositella sinua. Internet-hakemukset eivät toimi: jos haluat työn, mene puhumaan kasvotusten, ole suorasukainen aikomuksistasi ja karismaattinen mutta rehellinen.

15


mutta ei kovinkaan usein. Tykkään tehdä lasten kanssa töitä ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Pidin työstä siis tosi paljon ja menisin uudelleen, jos pääsisin. Negatiivisia asioita ei oikeastaan ollut. Yläikäraja oli 12 vuotta, joten välillä piti katsoa, oliko joku oikean ikäinen vai vähän yli, mutta lapset käyttäytyivät yllättävän hyvin. Paljonko tienasit? – 32 tuntia viikossa, 760 euroa miinus verot, semmoinen 6 euron tuntipalkka arviolta. Ei ollut paha, kun miettii , että ei tarvinnut tehdä paljoa ja se oli aika helppoa hommaa. Se oli kesällä joten sää oli hyvä ja sai olla ulkona mukavassa kelissä.

Michael Hamm 3IB LIIKENNEPUISTO Missä olit töissä viime kesänä? – Kaarinan liikennepuiston ohjaajana. Kuinka kauan se kesti? – Joka arkipäivä neljän viikon ajan. Yhteensä oli 20 työpäivää ja pari vapaata. Miksi ja miten hankit kesätyöpaikan? – Kaarinan kaupungilla on jokavuotinen arvonta, josta voi hakea haastatteluihin internet-hakemuksella, johon tulee lyhyt esittely ja valinta siitä, mihin työhön haluaisi haastatteluun. Arvonta on suunnattu nuorille 16-18 -vuotiaille. En päässyt viime vuonna töihin, koska olin alle 18, vaikka hain samaan paikkaan. Halusin kesätyön. ja tämän haun kautta sen saaminen oli helpointa. Puisto oli talon vieressä ja lasten kanssa työskenteleminen kiinnosti. Mitä työssä tehtiin? – Joka aamu roudasin työkaverin kanssa autot varastosta, ja sitten lapsia alkoi vähitellen ilmaantua puistoon. Otimme lasten nimet ylös ja lapset saivat ajella noin 15 minuuttia. Ajelu oli ilmainen eli se ei maksanut mitään. Työpäivän jälkeen veimme autot takaisin varastoon. Katsoimme myös, etteivät lapset ajaneet toistensa päälle ja että he noudattivat liikennesääntöjä. Joka keskiviikko puistossa oli autokoulu. Ajokouluopiskelijat kulkivat tiellä ja heiltä kysyttiin liikennemerkkejä. Jos he eivät tienneet jotain merkkiä, heille kerrottiin se. Oikeilla autoilla siellä ei kuitenkaan ajettu. (Liikennepuisto on melkein samankokoinen kuin Turussa). Mitä pidit työstä? – Se oli juuri sellaista kuin odotinkin. Lapset olivat yllättävän rauhallisia. Pari kertaa piti sanoa jostakin,

16

Opitko jotain työstä tai kehititkö jotain taitoja? – Siinä oppii yllättävän hyvin, että lapsille pitää antaa ohjeet vähän eri tavalla kuin aikuisille. Jos lasten kanssa pärjää, niin todennäköisesti pärjää myös muiden ihmisten kanssa. Oppii selittämään asioita aika yksinkertaisella tavalla, koska lapset eivät tajua, jos selittää tosi vaikeasti. Samalla oppi myös tuntemaan itseään paremmin ja huomaamaan, missä on hyvä. Pystyn tulemaan toimeen lasten kanssa ja antamaan hyviä ohjeita. Työ oli siis positiivinen kokemus ihan oppimisen kannalta. Onko työ avannut tulevaisuuden mahdollisuuksia? Aiotko tehdä samantyyppistä työtä tai oletko saanut sen kautta jotain uusia? – Voisin mennä vaikka tulevaisuudessa opettajaksi. Työ näyttää CV:ssä hyvältä, jos hakee vaikka hoitoalalle. Samat kaupungin tyypit tarjosivat töitä tuolta nuorisotalolta, kun kesätyö meni niin hyvin. Jos suorittaa työn hyvin, niin se avaa paljon mahdollisuuksia. Kun tekee työt kunnolla, oli työ mikä tahansa ja vaikkei siitä pitäisikään paljon, se voi avata tosi paljon uusia töitä. Onko sinulla vinkkejä muille ihmisille, jotka etsivät kesätöitä? – CV:hen ei kannata valehdella työkokemuksesta, mutta kannattaa miettiä, mitä kaikkea voi laittaa CV:hen: Jos on esimerkiksi antanut tukiopetusta matikassa, toiminut tukioppilaana tai isosena, kannattaa se merkitä. Ryhmätyöskentely ja ohjaaminen ovat tärkeitä missä tahansa työssä. Kannattaa hakea kaikenlaisia töitä eikä kannata olla liian nirso. Työpaikkaa ei ole tarvittaessa pakko ottaa vastaan. Itse kysyminen tavallisten hakukohteiden ulkopuolelta voi tuottaa tulosta. Kaikkea kannattaa tehdä, sillä kaikesta voi olla hyötyä CV:ssä ja loppuelämäksi.


Miten elää säästeliäästi opiskelijana? Opiskelijan budjetti ei aina vastaa tuotteiden ja palveluiden hintoja. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse maksaa itseään vararikkoon: useastakin asiasta saa tingittyä, kunhan tietää mistä etsii. Muun muassa alla olevia asioita voi tehdä ilmaiseksi tai pikkurahalla.

• Teatterit järjestävät ulkopuolisille katsojille kenraaliharjoituksia ilmaiseksi tai puoleen hintaan. • Kahvilassa istuminen yhden kahvin takia on kallista. Jos on kaunis päivä, voi ottaa omat kahvit termospulloon ja mennä jokirantaan kahvittelemaan. • Samalla tyylillä voi kesäisin pitää piknikkejä. • Kirpputoreilta löytyy useasti hyväkuntoisia tuotteita halvalla. • Lukiokirjat kannattaa ostaa käytettynä; esim. kaverilta. Myös mm. Suomalainen kirjakauppa myy käytettyjä oppikirjoja. • Uusia tavaroita ostaessa kannattaa tiedustella alennusmyyntejä ja pitkittää tuotteen ostamista alennusmyyntiin asti. • Ruokakaupoissa on useasti -30 % lapuilla merkittyjä tuotteita, selvitä vakiokauppasi laputusajat ja käy kaupassa laputusaikana ostoksilla. • Kaikkia kirjoja ei tarvitse ostaa omaksi: kirjastosta lainaaminen on ilmaista ja joitain kuluneita kirjoja saa jopa ilmaiseksi. Varaaminenkaan ei maksa kuin euron. • Mieti, voisitko harrastaa jotain, mitä voit tehdä ilman maksullista paikkaa, ja missä pärjäät kertaluontoisilla varustehankinnoilla, esim. lenkkeily tai piirtäminen.

• Opiskelijakortin alennusmahdollisuuksista kannattaa ottaa selvää, mm. Samppalinnan maauimalasta ja Finnkinon elokuvateatterin arkinäytöksistä saa alennusta opiskelijakorttia vilauttamalla. • Tiedustele, järjestääkö paikalliskirjastosi ilmaisia tapahtumia, joihin voisit osallistua; esim. leffailtoja tai taidenäyttelyitä • Aina ei tarvitse kavereiden kanssa lähteä ulos illaksi: kokoontukaa jonkun luo ja kaivakaa vanhat lautapelit esiin, ne ovat kaikkien mielestä hauskoja! • Jos raha ei riitä elokuviin, järjestäkää elokuvateatteri kotona! Valitkaa, minkä leffan haluatte katsoa ja puolittakaa leffan vuokramaksu, näin saatte kaikki nauttia yksityisleffateatterista minimaalisilla summilla. • Ulkona syöminen on kallista, mutta se ei tarkoita, ettei kavereiden kanssa voisi viettää iltaa ruoan parissa. Vuorotelkaa ruoanlaittovuoroissa ja kokoontukaa kulloinkin kyseisen kaverin luo syömään. • Selvitä, järjestetäänkö alueellasi ilmaiskonsertteja. Musiikista voi nauttia ilmaiseksi, vaikkei artisti ole lempparisi. • Mm. kaupunki järjestää paljon ilmaisia tapahtumia, kannattaa ottaa ilo irti niistä!

17


TESTI: Oletko tuhlari?

3. Olet tekemässä ruokaa ja huomaat, että spagetti on loppu, lähdet kauppaan ostamaan sitä, ja sinun tekee mieli suklaata. Kaupassa… a) Nappaat suosikkispagettiasi hinnasta välittämättä ja kävelet karkkihyllylle. Koska et osaa valita yhtä suklaapatukkaa, ostat kahta eri lajia. b) Vertailet spagettipussien hintoja, myös kilohintoja. Päätät ottaa halvemman, jotta voit ostaa myös halvan suklaapatukan, ja samalla ostosten loppusummaksi tulee sama kuin kalliimman spagettipussin hinta. c) Tyydyt halvimpaan spagettiin, vaikket tykkää merkistä. Kävelet tylysti suklaahyllyn ohi, sillä et raaski ostaa suklaata. 4. Tarvitset uuden lukiokirjan ja matkalla kauppaan törmäät punaisen Ristin kerääjään, jonka tunnet. Hän pyytää lahjoittamaan rahaa hyvään tarkoitukseen. Sinä.. a) Sanot, ettei sinulla ole rahaa, mutta suuntaat saman tien ostamaan uuden lukiokirjan. Kävellessäsi Onlyn ohi huomaat ihanan paidan, joka vie sydämesi, ja ostat sen. b) Lahjoitat pienen summan rahaa ja ostat käytetyn oppikirjan, vaikka se on hieman huonokuntoinen. Sinä pärjäät sillä. c) Sanot, ettei sinulla ole rahaa ja käyt nopeasti ostamassa kaikkein halvimman käytetyn kirjan.

18

TULOKSET

2. Olette päättäneet kaverin kanssa mennä elokuviin, mutta kassalla kaverisi huomaa, että on unohtanut lompakkonsa kotiin. Sinä… a) …maksat kaverin lipun ja toteat, ettei hänen tarvitse maksaa takaisin. b) … maksat kaverin lipun, mutta vannotat kaveriasi maksamaan takaisin, heti kun näette seuraavalla kerralla. c) Et suostu maksamaan leffalippua, ja elokuvareissu loppuu siihen.

5. Kaverisi pyytää sinua yhteisen lempiartistinne konserttiin. Sinulla ei ole muuta rahaa kuin autokouluun tarkoitetut säästöt. Miten toimit? a) Rikot säästöpossusi, sillä keikkaa et halua missata. Rahaa tulee ja menee. b) Sovit vanhempiesi kanssa, että he maksavat konserttilipun, mutta vastineeksi sinä teet talon kaikki kotityöt kuukauden ajan. c) Jätät konsertin väliin, koska sinulla ei ole varaa. Et halua käyttää säästössä olevia rahoja, vaikka konsertin väliin jättäminen harmittaa. Sinä tarvitset kuitenkin ajokortin.

Eniten a-vastauksia: Olet suurluokan tuhlari! Et osaa säännöstellä rahankäyttöäsi. Mielikuvanasi on, että raha kasvaa puussa eikä siitä kannata murehtia. Kun näet jotain mitä haluat, ostat sen, vaikket oikeasti tarvitse sitä. Budjetti on sinulle vieras käsite, ja uskot kylpeväsi rahassa. Nyt on aika kiristää kukkaron nyörejä! Mieti tarkasti mitä haluat ja tarvitset ennen ostopäätöstä. Eniten b-vastauksia: Olet taloudellinen! Osaat vertailla hintoja ja tehdä oikean ostopäätöksen itsesi ja kukkarosi kannalta. Tiedät missä rajat menevät, mutta osaat myös hemmotella itseäsi. Taloudellinen tilanteesi on tasapainossa. Hyvä, jatka samaan malliin! Eniten c-vastauksia: Olet pihi! Et kuluta yhtään ylimääräistä rahaa ja sinnittelet pienillä hankinnoilla. Budjettisi ei koskaan ylity, ja sinulla on rahaa enemmän kuin raaskit käyttää. Nyt höllätään vähän! Sinun tulisi antaa hemmotella itseäsi silloin tällöin ja opetella arvostamaan myös itseäsi ja tavaroita mihin rahaa kulutat.

1. Olet ostamassa uusia farkkuja. Löydät ensimmäisestä kaupasta sopivat, mutta hieman hintavat. Mitä teet? a) Ostat farkut. b) Varaat farkut ja katselet muista kaupoista, jos löytyisi halvemmalla. Mietit ja harkitset tarkkaan, onko sinulla oikeasti varaa juuri näihin farkkuihin. c) Et raaski ostaa uusia farkkuja ollenkaan, joten päätät toivoa uusia synttärilahjaksi ja pärjätä vanhoilla vielä vähän aikaa.


Top three competitors of the competition (from left to right): Noora Kuusenoja, Ella-Maria Lukala and Susanna

The story of a teenage boy growing up – ‘Shatters’ wins the hearts of many The Embassy of Canada in Finland organised a short story writing competition in the honour of the Nobel Prize for literature -winning author Alice Munro. In the competition upper secondary school students in Finland whose mother tongue is not English could write and get recognized for their abilities in creative writing. The winner for this competition was found in our school. Ella-Maria Lukala wrote a short story ‘Shatters’ which was praised not only in our school but also by the judges of the competition. The vivid details and capturing narration are really something quite extraordinary. Writing the piece was hard, Ella-Maria tells. She started by finding the symbols she wanted to include in the work and based the storyline on a friend’s experience of a tough childhood. She made sure that the two components fit together well and finished the work in only a couple of days. Ella-Maria describes the work as a story about learning to be an independent person. The main character, Tom, faces the misfortune of being the less loved son of his mother and tries to survive in the constantly degrading environment. Even trying to take his own life, Tom lives in the shadow of his brother. His life changes when he meets a girl he calls Sprocket. This girl is able to make Tom’s life feel complete again. Eventually he realises that he does not need anyone else to be a whole person but himself. So, will we be hearing more about Ella-Maria? Her plan is to go study psychology after the IB and writing during the final year of IB is challenging due to lack of time but she would really like to continue writing and maybe even study a bit of English literature. She says she would love to write anything from novels and short stories to poems. Hopefully we will get to read more!

19


ELLA­MARIA LUKALA:

SHATTERS

My mother loved clocks. There was a clock in every room, each showing precisely the same time. There were the old ones with brass pointers and floral ornaments, and the new and simple ones that looked like paper plates. There were the metallic alarm clocks on each night stand, the cuckoo clock with the red and blue bird, the grandfather clock standing tall in the living room, even one with a little fountain and tiny bronze mermaids swimming in it. There however was one clock that mom loved more than others. It was an extremely delicate wall clock that she kept above her bed. It was made of pearly white marble, with blue painted decorations, which always looked like clouds to me. The pointers were made of gold and had even tiny little adornments of angels. Angels of the lord, she used to say when we crawled next to her, unable to fall asleep. They would watch over us. And, for a tiny moment, the constant ticking and tocking wasn't annoying at all, but soothing. Tick Tock Tick Tock And I always dreamed of angels. There however was the one very unfortunate day, when the clouds got shattered and angels got bent. One badly aimed toy arrow in the middle of an intense play of cowboys and Indians, and the thin marble was in a thousand pieces on the floor. There were parts of clouds on the mats, under the bed, on the night table. The clock itself had been small, but to me it seemed it shattered to the tiniest pieces imaginable, and those pieces filled the whole room. Every inch was covered in white and blue and the echo of shattering marble could be heard in both heaven and hell. For a moment I was sure I could even hear the tiny golden angels cry. And mom came in. For a moment she stood there in a complete silence, first staring at me in my cowboy hat and a toy gun in my hand. Then at my brother. Then at the bow and arrows he had thrown on the floor as soon as he had heard her steps on the hallway. "Which one?" she asked. Neither of us said a word, afraid of the yell that we were going to hear. It didn't matter who had actually shot the arrow, who had made the clock fall, but the fact was, that my brother had more quickly lifted his hand and was now pointing at me. Me, the younger of us, the weaker of us, the dumber of us, still stupidly standing in silence. "Richard, out." she said with calm, piercing voice. I could have sworn the air got a little bit colder at that moment, but I was too afraid to open my mouth and see if my breath would escape my lips as vapour. At the door I saw my brother look back and give me one last smirk before he hid, far enough to not be 20

seen, but close enough to hear how I'd be punished. He'd be let down, but I would remember that moment for the remaining of my life. "Tom. I am very disappointed in you." And she walked away. And there was a sound of a door banging. And a sound of a glass shattering. And later on at dinner I wiped away the last drop of blood from the table. At that hour I did not know her words would be the words I'd become the most familiar with. Often spoken out loud, even more often shown as actions. The look she gave me, the wave of hand, the way she spoke over me, as if I had never said a word. Tiny hints letting me know that my opinion was wrong. My actions were faulty. My movement was silly. My voice too high. My thoughts too simple. I had slow seconds, she said. Richard’s jokes were always funny, his soccer team was always the best one, his grades were always good enough. And I had slow seconds. She wasn’t the only one who knew that. I did try to hide my slow seconds at first. I tried to be the fastest, the smartest, the strongest. When school started, I would have had the chance. A new beginning, they say. But do you seriously expect I could have fooled anyone? No, I didn't really find anyone to be around on the school yard or eat lunch with. I spent my lessons staring at the clock on the wall, anxiously waiting for the day to end, just so that I could go home. Home wasn't that much better, but I had my room, my privacy, where I could have my own perfect world, built just for me and me only. I didn't want to let anyone into it, ever. Whoever would even understand the mind of an outcast like me? This was something my mother didn't really understand or approve of. She hated it when I spent time alone or stayed quiet. When I talked, her every gesture reminded me of how wrong I was. I should have had friends, she told me. Later on I did, but they weren't any good. Abnormal, weird, they were. It was no wonder those outcasts were the ones who accepted me. But I couldn’t be an outcast like them. I had to be normal, more like my brother, she said. So I stopped having friends.But I shouldn't have spent time inside all the time either. I started running. I would often run to my great aunt's summer cottage, stare at the roaming sea and eat chocolate chip cookies. But that wasn't good. Mom always said she spoiled me too much. I probably should have just been like Richard. He was a perfect example of how a child should be.But I on the other hand?I mean, what kind of a child never goes to the school disco? Runs away at the sight of a girl. What kind of a child tries to skip the group sports?


Becomes nauseous in fear of human communication. What kind of a child does group works alone? What kind of a child locks himself up in his room? What kind of a child is too pathetic to get a single friend? Doesn’t know what’s right, doesn’t know what’s good. Is never smart enough, is never fast enough, is never good enough! What kind of a child, I ask you, tries to take his life at the goddamn age of 11? What kind of a child, what kind of a child fails? “You slit it the wrong way, you idiot.” I woke up and grew older though. After a while you could barely see the scars, which was good. They were an ugly reminder to mom of how I nearly got ruined, and how I nearly ruined the image of our perfect family. Suddenly the teachers and student counsellors and principals all wanted to talk to her, and she had to bake extra cookies and put up an especially shocked face to convince the people, even though she had always known there was something wrong with me. Just like my scars, eventually I learned to hide my slow seconds, my thoughts. I wore long sleeves on my arms and a mask on my mind. Nobody had to know of the deep twisted thoughts I had. Nobody had to know what a twisted person I was. In the end I had to hide everything in me that was left of me. Me wasn’t good enough, so I hid it. From her. From him. From them. From everyone. But Sprocket. Sprocket was different. Sprocket. I used to call her Sprocket. She was the essential part that I was missing, the missing gear in my machinery. She was weird like me. But unlike others, she was open with her weird, and I guess that made me more comfortable with mine. That's probably also why they didn’t come along. She didn't approve of her, and Sprocket didn't approve of my mom. Sprocket was everything she hated in me and definitely not the best option for a daughter-in-law. She didn’t fit her criteria of a decent girlfriend. A decent girlfriend would most definitely not play video games, not have farting contests. A decent girlfriend wouldn’t laugh when ever somebody mentioned miserable, lonely and depressed in the same context, or start therefore singing Disney songs in the dining table. A decent girlfriend would not speak with her mouth full, she would never mention the taboos such as sex, death or digesting, and most importantly, she would never take my side instead of hers. In a way I thought it was hilarious to see them try to act in a normal manner in the dining table, talk about the sunny weather, yet throw looks of ice whenever the other didn't see. Sprocket, usually so fluent and calm with everyone would stutter in her words, blush a little, and my mom would give looks of deep disapproval. For a while I guess Sprocket tried to please her too. But one time she took off the batteries from every clock in my room. She couldn’t sleep with the constant ticking and tocking. To me it felt very weird at first. It was so silent, so calm. I had to change the ticks and

tocks to the beating of her chest, the pace of her breathing. Of course my mom noticed the sudden silence, and walked in to see what’s wrong. She wanted to put the batteries back, Sprocket wanted them off. She was breathing fire and mom was throwing icicles. From that on Sprocket took the batteries off every time she came over. And every time she left, mom put them back in. However, the greatest thing about Sprocket wasn't that she was different and weird like me, and that she didn’t try to hide it. It wasn't her way of stealing the blanket or warming up her cold toes against my calves, not the way she maniacally laughed whenever she killed a bad guy in a videogame, not even the tiny squeal she made every time I touched her neck. No, she silenced my seconds. She always carried this certain kind of silence with her, and filled the room with it. Her kind of silence wasn’t the one that takes over your every bone, every muscle. Not the kind that crushes the brain, fills the skull with pressure. Not the kind that brings you to tears of pain. No, it was the kind that filled every gap, every shatter. It warmed up everything around it, and for a while there was no pain at all. There was just the warm, fast beating of the heart and the tiny tingling around the feet. And when she was gone, the silence slowly faded. Until it didn’t. Little by little I started carrying a little bit of her silence with me. It filled my mind, filled the spaces between the shattered clouds, and silenced the cries of angles. For long I thought it was her that had fixed me. She and her silence. But we ran out of our seconds.I had her love. With my every cell I wanted it to last. I wanted to have the future together, share the silence together, create our own world together. But I ran out. I gave her every last drop of the love I had to give. But I ran out. There came the point when I no longer needed her. I had her silence. I made her leave, but the silence stayed. I guess in the end it didn't have to be her, exactly. I just needed someone like her. I needed someone to be the missing gear, the missing sprocket, to help me restart my own machinery. So far my machinery hasn’t really been mine. And frankly, I think I need one. Tick Tock Tick Tock I’ve now been playing with my alarm clock for a while. I let my fingers trace its outlines, slip along the smooth metallic edges. I play with the black plastic gears on the back, and the minute hand moves past the thin lines. On the clock the hours keep passing, running, flowing. But my seconds move slowly. I take off the batteries and throw them to the wall. And this time, the silence is complete.

21


STRESSI

– siltä ei opettajakaan välty

Stressistä puhutaan nykyään paljon ja kaikkialla. Keskustelua hallitsevat hektinen elämäntyylimme, teknologian ja sosiaalisen median kasvava vaikutus ja trendikkäät tekniikat stressin hallitsemiseen. Mutta oletko koskaan tullut pohtineeksi opettajasi stressitasoja? Moni ei varmasti tule ajatelleeksi, kuinka paljon opettajat tekevät töitä tuntiensa eteen. Tästä johtuen moni ei varmaankaan ajattele, että opettajatkin stressaavat ja vieläpä hyvin samalla tavalla kuin oppilaat. ”Stressaan ajan riittävyydestä ja joskus myös siitä, että olisin unohtanut tärkeitä deadlineja tai päivämääriä”, kertoo musiikinopettaja Minja Koskela. Samanlaisia asioita mainitsevat myös muut haastatellut. Auskultantti Ilkka Posio kuvailee asioiden kasaantumista harmaaksi möykyksi. ”Möykyn eräänlainen värikoodaaminen auttaa luokittelemaan tehtävät ’pakko tehdä’ ja ’olisi hyvä tehdä’ listoihin, joiden avulla tehtävät on helpompi toteuttaa.” Stressinaiheuttajiin kuuluvat myös unenpuute ja tehtä-vien päällekkäisyys. Myös muiden ihmisten stressi vai-kuttaa. Tähän ryhmään lukeutuvat myös jossain määrin oppilaat. Sopivatko stressi ja opetus yhteen? Kaikki haastatellut opettajat ovat huomanneet oppilaiden stressaavan. Minja Koskela mainitsee koeviikot, Mock-viikot ja ylioppilaskirjoitukset oppilaita stressaavina asioina. 22

Biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja Sini Ilvonen näkee stressitasoissa myös vaihtelua: ”Toisista näkee, että he tekevät koulun eteen valtavasti töitä ja ovat aika väsyneitä. Jotkut ottavat rennosti – ehkä joskus turhankin rennosti!" Rauni Kaskenviita, äidinkielen opettaja, nostaa esille toisen näkökulman: ”Kurssitöistä selviytymisessä moni kamppailee nykyään ilmeisesti ajankäytön kanssa. Työmäärää ei ole lisätty, mutta aika kuluu ilmeisesti enemmän johonkin muuhun.” Kaskenviita ei erittele aikasyöppöjä, mutta Posio on huomannut oppilaiden stressaamisen linkittyvän osittain sosiaaliseen mediaan: ”Joka paikassa pitää olla läsnä koko ajan. Ärsyketulva on valtava.” Stressaavat oppilaat ja opettaminen eivät ole kenenkään mielestä hyvä yhdistelmä. Stressiin suhtautuminen vaihtelee, mutta haastateltujen mielestä pienimuotoinen stressi voi olla hyvästäkin. ”Pienen paineen alla voi suorittaa tehokkaastikin asioita, kunhan paine ei kasva liian suureksi”, kertoo Kaskenviita.


Pitäisikö stressinhallintaa opettaa kouluissa? Kuten sanottu, stressistä puhutaan paljon. Mutta puhutaanko stressistä koulussa tarpeeksi? Pitäisikö stressinhallintaan liittyviä taitoja opettaa koulussa? ”Kaikille koulumaailman osapuolille olisi hyötyä stressinhallinnan korostamisesta. Työn ilo ei saisi kadota. Voisimme käsitellä aihetta enemmän yhdessä oppitunneilla ja järjestää kursseja tai työpajoja asian edistämiseksi”, sanoo Rauni Kaskenviita. Asiasta puhumista kannattavat muutkin haastatellut. ”En usko, että asiasta ainakaan liikaa puhutaan. Etenkin näin puolivälissä lukuvuotta ja pimeään aikaan stressinhallintaohjeet olisivat tarpeen”, toteaa Ilvonen. Posio aloittaisi stressinhallintavallankumouksen opet-

tajien kouluttamisesta: ”Jos opettajat saisivat enemmän koulutusta stressinhallinnasta, se vaikuttaisi heidän omaan stressinhallintaansa, joka helpottaisi kokonaisilmapiiriä.” Posio kannattaisi myös konkreettisia harjoitteita tukemaan stressinhallinnan oppimista. Hänen mielestään stressinhallinnan opettamisen ei välttämättä tarvit-sisi tulla koulun kautta, vaan palvelun voisi tarjota myös jokin toinen taho. Superihmisyyttä odotellessa voit tarkistaa opettajien neuvot stressinhallintaan ja ottaa päivän kerrallaan.

OPETTAJIEN NEUVOT: Minja Koskela: Älä stressaa stressaamisesta. Priorisoi, kaikessa ei tarvitse, eikä voi, olla täydellinen.

Stressimonsteria pakoon

Sini Ilvonen: Panosta opiskeluun tai työhön ja tee hommat hyvin, mutta muista myös viettää vapaa-aikaa. Viikossa pitäisi olla ainakin yksi "nyt en tee koulujuttuja" -päivä.

Stressi on kummallinen asia. Pieninä annoksina se on hyvästä ja auttaa saamaan keskeneräisiä asioita valmiiksi, liian suureksi kasvaessaan siitä tulee niskaan hengittävä monsteri, joka ei jätä rauhaan, vaikka sitä kuinka yrittäisi taltuttaa. Valitettavasti tiedän tunteen itsekin: välillä läksyjä tulee ovista ja ikkunoista ja tekemistä on niin paljon, että rentoutuminen meinaa unohtua kokonaan.

Rauni Kaskenviita: Mielessä ei kannata pyöritellä tekemättömiä töitä, vaan keskittyä tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Valmis työ palkitsee.

Itseäni stressaa erityisesti silloin, kun on paljon tekemistä, mutta en tiedä, mistä aloittaa. Tekemättömien tehtävien listaaminen paperille auttaa, sillä silloin ajatus ei lähde harhailemaan asioihin, joita tekisin mieluummin. Tärkeintä on löytää itselleen hyvä rentoutumiskeino, joka auttaa jaksamaan. Kokeile vaikka urheilua, teenjuontia tai neulomista, jos et ole vielä löytänyt omaa juttuasi!

Ilkka Posio: Mieti, mikä stressaa juuri sillä hetkellä ja mitä s ille voisi tehdä juuri sillä hetkellä. Puhuminen auttaa.

23


Unohdettujen hammaslääkäri ”Kuolleilla on myös ihmisoikeudet. Jokaisella on oikeus tulla haudatuksi oman uskontonsa ja kulttuurinsa mukaisesti.” Näin totesi professori Helena Ranta puhuessaan Normaalikoulun auditoriossa 1.12. Maailmankuulu oikeushammaslääkäri puhui rutinoituneesti, jokaista uhria kunnioittaen, asioista, joita lukio-opiskelijat eivät usein mieti. Kansanmurha saattaa olla tuttu käsitteenä, mutta sen kauheudet ovat tuntemattomia. Uhrit muuttuvat luvuiksi, menettävät ihmisyytensä, unohtuvat. Näiden unohdettujen puolesta Helena Ranta puhuu. Näille unohdetuille Helena Ranta on omistanut elämäntyönsä. Mikä ihmeen oikeushammaslääkäri?

Helena Ranta kouluttautui alun alkaen hammaslääkäriksi. Työ vei mukanaan ja muutti muotoaan, ja Ranta päätyi muun muassa työskentelemään uhrintunnistusjärjestelmän parissa. Ensimmäinen suuri tapaus oli vuoden 1994 Estonia-onnettomuuden uhrien tunnistus. Työryhmä sai tunnustusta ja sitä pyydettiin osallistumaan muun muassa Bosnian ja Kosovon konfliktien tutkimiseen. Ranta työryhmineen on matkustanut ympäri maailmaa auttaen konfliktialueiden viranomaisia uhrien tunnistamisessa. Professori Rannan työnkuvaan kuuluu todistusaineiston kerääminen. Hänen ja hänen ryhmänsä tarkoituksena ei ole tulkita löydettyjä todisteita, vaan esittää ne viranomaisille sellaisina kuin he ovat ne löytäneet. On hyvin tärkeää, että kukaan ulkopuolinen ei pääse sotkemaan todistusaineistoa millään lailla. Todisteiden tulkintaan on yritetty puuttua muutamaan otteeseen. ”Minulla on ollut sellaisia hetkiä, että meidän oma ulkoministeriömme on ollut sitä mieltä, että minun pitäisi mennä pidemmälle johtopäätöksissäni. Mutta se ei kuulu minun tehtäviini”, Ranta kertoo. Todistusaineiston koskemattomuudesta on kiitelty, mistä osoituksena näkyy todistusaineiston hyväksyntä oikeudessa. ”Sehän osoittaa, että se [todistusaineiston keruu] on hyvin tehty, hyvin dokumentoitu”, Ranta toteaa. Rannan työnkuvaan ei kuulu uhrien omaisten tapaaminen. Konfliktialueilla tilanne on kuitenkin erilainen. Siellä kriisi tarvitsee kasvot, jotka ovat yleensä olleet Rannan. Rannan mukaan omaisia kohdatessa täytyy olla rehellinen eikä saa luvata liikoja. Sukupuoli ei ole aiheuttanut Rannalle ongelmia, vaikka ala on melko miespainotteinen. Ryhmien johtajana hän ei ole kohdannut ulkomaalaisten kanssa työskennellessään mitään ongelmia. ”Kyllä luulen että se on enemmänkin ne omat miespuoliset työtoverit täältä Suomesta, jotka sitten ovat heittäneet tätä hyvän24

tahtoista herjaa”, Ranta naurahtaa. Usein kysytty kysymys koskee alalle pääsemistä. Rannan mukaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka alalle joutuu: ”Ei se ole mitään sattumanvaraista, vaan se on tietysti tavallaan looginen kehityskulku, mutta se vaatii tiettyjä luonteenominaisuuksia ja tietysti tiettyjä teknisiä taitoja ja kärsivällisyyttä.” Ranta itse on opiskellut laajasti eri aineita. ”Kaikki tieto, kaikki opiskelu on hyvästä.” Hänen mukaansa myös näyttelijäntaidoista on hyötyä: ”Minähän olen äärettömän ystävällinen ja tämmöinen helposti höynäytettävä vanha täti Suomesta. Sillä pääsee pitkälle!”

Rankkoja reissuja ja selviytymiskeinoja

Konfliktialueille matkustettaessa pitää Rannan mukaan aloittaa ikään kuin nollasta. Edellisellä alueella toimineet konstit eivät välttämättä toimi yhtä hyvin uudessa konfliktissa. Suuri tekijä on kulttuuri ja kulttuuriperinteet. Kun kulttuurin ominaispiirteet on otettu huomioon, ovet aukeavat konfliktialueella paljon helpommin. Esimerkiksi vainajien käärimiseen käytettävien kankaiden väri on tärkeä ja kulttuurisidonnainen asia. Maalaisjärki ja peruskohteliaisuus toimivat onneksi maassa kuin maassa: ”Kävin paikallisen imaamin luona kysymässä, miten hän tai hänen yhteisönsä suhtautuu ryhmämme läsnäoloon ja se, että häneltä kysyi tätä, oli hänelle suuri asia. Tämän jälkeen hän ilmeisesti antoi viestityksen koko omalle yhteisölleen, että meihin tulee suhtautua kunnioittavasti ja että meidän kanssamme on tärkeää tehdä yhteistyötä.” Asiat eivät kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan, ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu matkoilla. ”Olen ollut ihmiskilpenä ja minut on pidätetty kaksi kertaa, olen viettänyt joitain öitä pommisuojissa. Kaikkea voi sattua ja tapahtua.” Rannan mukaan jokainen konflikti on omalla tavallaan vaikea, mutta vaarallisin kohde tähän mennessä on ollut Irak. ”Irak oli monessa mielessä vaarallisin, siellä olen


myös ollut autopommi-iskussa. Öitä pommisuojissa helpotti se, että suomalaiset olivat rakentaneet sen palatsin, jonka pommisuojissa olimme”, Ranta kertoo. Rankan työn kanssa eläminen vaatii hyviä selviytymiskeinoja. Ryhmän dynamiikka on olennaisessa roolissa asioiden käsittelyssä. Yksi suojautumiskeinoista on huumori: ”Esimerkiksi kun lähdemme jollekin matkalle ja mietitään, kuka hoitaa ensiapua ja muuta vastaavaa, jos jotain käy, niin ensimmäinen kysymys on: ’Kuka on viimeksi hoitanut eläviä?’” Huumori on välillä mustaa, mutta se ei koskaan kohdistu vainajiin. Tästä Ranta on hyvin tarkka. Usein työt sijoittuvat ulkomaille, maihin, joissa Ranta ei voi käyttää omaa äidinkieltään. Eri kielellä puhuminen suojaa mieltä, rakentaa sen ympärille palomuurin. ”Osaan olla esimerkiksi englannin kielellä paljon inhottavampi kuin suomen kielellä.” Henkilökohtaisina selviytymis-keinoina Ranta mainitsee myös lukemisen, musiikin kuuntelun ja itkemisen.

Kun ihmiset muuttuvat numeroiksi

Puheensa lopussa Ranta kehottaa kuulijoita muistamaan niitä, jotka ovat kärsineet. ”Kansanmurha ei koskaan tapahdu sattumalta. Se on hidas prosessi, johon on aina aikaa reagoida. Hiljaisuuskin on kannanotto.” Ranta muistuttaa kuulijoita siitä, että kansanmurhien uhriluvut ovat olleet oikeita ihmisiä, joiden ihmisyyttä ei saa unohtaa. Todellisuudentaju katoaa usein lukuja katsellessa. Miten Ranta selviää tilanteesta, jossa täytyy kyetä tutkimaan joskus elänyttä, kauhean kohtalon kärsinyttä ihmistä? ”Työtä tekee ammattimaisesti, eikä tunteille voi työn aikana antaa sijaa. Mielikuvitus ei saa lähteä laukkaamaan.” Ranta ei näytä katuvan valintaansa: ”Jonkun on tämäkin työ tehtävä.”

25


Kaukalosta psykologiksi

Koulumme sai vieraaksi entisen NHL-pelaajan ja entisen Suomen maajoukkuepelaajan Tuomas Grönmanin, joka kertoi elämästään, jääkiekkourastaan ja nykyisestä urheilupsykologin ammatistaan. Grönman valaisi myös sitä, kuinka vaikeaa ammattilaisjääkiekon lopettaminen hänelle oli ja antoi vinkkejä muun muassa nuorille urheilijoille. Grönmanin pitämän puheenvuoron jälkeen teimme hänelle vielä lisää kysymyksiä haastattelun muodossa. Tuomas Grönman on voittanut urallaan muun muassa olympiapronssia ja Suomen mestaruuden TPS:n väreissä vuonna 1995. Parhaana jääkiekkoiluun liittyvänä muistonaan Grönman pitääkin juuri TPS:n mestaruutta, sillä hänen mukaansa joukkueessa oli tuolloin paljon hyviä kavereita ja mestaruus oli ikään kuin yllätysmestaruus, koska joukkue koostui suurimmaksi osaksi nuorista pelaajista. Olympiapronssikin oli hänen mielestään todella hyvä muisto, mutta omien sanojensa mukaan Grönman jäi niin pieneen rooliin, että Suomen mestaruus tuntui paremmalta. Ammattijääkiekon lopettaminen vuonna 2003 oli puolestaan todella vaikeaa Grönmanille: ”Kun olet jääkiekkoilija, etkä sitten enää pystykään olemaan jääkiekkoilija, jäät ikään kuin tyhjän päälle.” Grönman vertaakin lopettamista ikään kuin potkujen saamiseen. Grönman jakoi keskutelun lomassa vinkkejä myös nuorille urheilijoille: ”Kannattaa muistaa, että treenaaminen on hauskaa. Monille urheilijoille tulee jossain vaiheessa vaihe, jossa elää vain tuloksesta tulokseen. Kipinä omaan harrastukseen kannattaa löytää omasta arjesta. Jos tykkää omasta arjestaan, koulun26

käynnistä ja treeneistä niin toivottavasti ei tule vaihetta, jossa harjoitteluun käytetty aika ei tunnu turhalta, jos ei saavutakaan tavoitteitaan." Norssi Timesia kiinnosti myös Tuomaksen urheilupsykologin ura ja se, vaikuttiko ammattiurheilijan tausta uravalintaan. ”On vaikuttanut, todella paljon. Lukemisen kautta olen saanut itseluottamusta ammattiin ja urheiluuran kautta voin miettiä, että voinko jättää jotain pois ja mahdollisesti korvata sen esimerkillä omasta kokemuksesta.” Grönmanin mukaan hänen ammattiurheilijan taustansa on auttanut saavuttamaan helpommin luottamuksen urheilijoihin, joiden kanssa hän työskentelee. Luottamus onkin Tuomaksen mukaan tärkein asia työskennellessä urheilijoiden kanssa, jotta vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin. Grönman valaisi myös sitä, mitä kaikkea psykologiksi opiskeluun sisältyy: ”Psykologin koulutuksen perusta on yliopistotutkinto. Opiskellaan tilastomatematiikkaa, ihmisen kognitiivisia prosesseja, muistin toimintaa, tiedonkäsittelyä, sekä neuropsykologiaa”, Grönman listaa. Hänen mukaansa psykologin koulutus kestää noin 5-7 vuotta, Grönmanilla itsellään tutkinnon saamiseen meni kuusi vuotta. Haastattelun lopuksi Tuomas muisteli vielä nuoruutensa pelireissuja Varissuon jäähallille, jossa oli aina hienoa pelata, koska se sijaitsi maan alla. Viimeiseksi hän vielä suostui yhteiskuvaan toimittajiemme kanssa. Toivotamme Tuomas Grönmanille hyvää jatkoa urallaan.

TUOMAS GRÖNMANIN TOP 3 -VINKIT MOKAAMISESTA SELVIÄMISEEN 1. Muista, että muutkin mokaavat. (Grönman siteeraa Pauli Hanhiniemeä: Ei tää oo niin haudanvakavaa, muutkin mokaa) 2. Käytä attribuutiomenetelmää: mieti, minkä takia omasta mielestäsi epäonnistuit. Käy epäonnistuminen läpi ja mieti, miten jatkossa voisit onnistua asiassa. Pohdi, mikä merkitys epäonnistumisella oli ja mitä siitä seurasi, koska yleensä epäonnistumisesta ei seuraa mitään vakavaa, varsinkaan urheilu- tai koulumokista. 3. Keskustele asiasta esimerkiksi kaverin kanssa.


Norssilaisten tulevaisuudensuunnitelmia Nora Niemi, L2AB1 1. Toivottavasti sisustussuunnittelija, mulla olis oma yritys. 2. Koska olen sellainen ihminen, että haluan itse olla puikoissa, sisustussuunnittelu on siitä hyvä mulle. Siinä yhdistyy luovuus ja se, että saa itse määrätä omat työajat, tulokset näkee heti. Myös asiakaspalvelu on hyvä juttu, tulen ihmisten kanssa toimeen.

KYSYMYKSET: 1. MIKÄ SINUSTA TULEE ISONA? 2. MIKSI?

Veera Laine, L2AB2 1. Varmaan toimittaja, opettaja, tai sit joku yleisesti historiaan liittyvä. 2. No, ne nyt vaan olis sellasia kivoja. Toimittaja, koska siinä pääsee höpöttämään ja olemaan esillä, oon myös ihan hyvä kirjoittamaan. Opettajaks on suhteellisen helppo lukea itsensä ja se on tosi universaali juttu, sitä voi tehdä melkeenpä missä vaan. Historia on kivaa ja mielenkiintosta, eli voisin olla esimerkiks historianopettaja. Mut ei yläasteen, yläastelaiset ei oo kivoja.

Nette Hannula, L2AB1 1. Kätilö. 2. Koska sairaanhoitoala on aina työllistävä, kätilö on antoisa työ.

Charlotte Salahub, L2IB 1. Haluan opiskella neurotiedettä, en tiedä vielä ammattia. 2. Sen takia, että se on tosi kiehtovaa ja ihmisen aivot ovat mielenkiintoiset.

Sanni Lehtonen, L2IB 1. Mä haluan opiskella psykologiaa, ehkä sosiologiaa, ihmisen käyttäytymistä. 2. Mua kiinnostaa motiivit ihmisten käyttäytymisen taustalla.

27


Ideoiden sekamelskasta organisoituun yökouluun

Norssin tuutorit ovat ryhmä kakkos- ja kolmosluokkalaisia, jotka opastavat ja auttavat tarvittaessa lukion ykkösiä. Ykkösten päivä Kunstenniemessä ja koulun markkinointi ysiluokkalaisille ovat kaksi tuutoreiden päätehtävää. Mutta opastamme myös tarvittaessa koulun vieraita, pidämme teemapäivä ja organisoimme yökouluja. Yökoulu on monesti hauskin ja monipuolisin puuha tuutoritehtävistä. Mikään yökoulu ei ole samanlainen,vaan ohjelma muuttuu sen mukaan, mitä keksitään. Paljonkin ehtii tapahtua ennen kuin muu Norssin väki saa Wilma-viestejä yökouluistamme. Ensin me yleensä ideoimme. Tämä tapahtuu joko perinteisin keinoin erilaisissa kokouksissa tai sitten joku saa idean keskellä yötä ja suunnittelu tapahtuu netin kautta. Monesti ideat

puheiden pitämistä saadaan harjoitella, kun värvätään valvojia. Sanat yökoulu ja valvoja samassa lauseessa voivat saada monet opettajat syystä tai toisesta ryntäämään karkuun. Onneksi yökoulun hyvien puolien esittäminen yleensä auttaa valvojien rekrytoinnissa. Aikataulut ovat a ja o, myös yökouluissa. Pitäisi miettiä tarkalleen, miten kauan kestää, ennen kuin koko porukka on kasassa ja miten kauan ruoanlaittoon tai rasteihin pitäisi varata aikaa. Onnistunut aikataulu on helpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvän aikataulun pitäminen vasta oikea haaste onkin. Jos edes yksi meistä ei seuraa aikataulua kunnolla, pieni kaaos helposti syntyy. Onneksi aikatauluvirheistä oppii yllättävän nopeasti ja yökoulu-muistoille nauretaan jälkikäteen. Kun materiaalit on hankittu ja aikataulut ovat kasassa,

ovat vain sattumaa ja ehkä myös hulluja ajatuksia. Joulukuussa erilaiset pajat valloittivat Norssin uudenlaisen yökoulun, Yökoulu Deluxen lukion kakkosille ja kolmosille. Yökoulun ajatus oli, että oppilaat saavat testata kahta pajaa illan aikana. Illan aikana voi esimerkiksi leipoa, tehdä saippuoita ja maalata koulun seinille. Idea tämäntyyppisestä yökoulusta syntyi vahingossa Facebookissa ja ideoiden sekamelskasta syntyi uusi konsepti, jota me innoissamme haluamme toteuttaa. Käytännössä hyvä tehtävänjako on avain hyvän yökoulun toteuttamiseen. Yökoulun eri osien suunnittelu tapahtuu suurimmaksi osaksi netissä. Tarvittavat luvat pitää kysyä ja materiaalilistaa pitää tehdä. Myynti-

varsinainen yökoulupäivä voi alkaa. Silloin kun organisointi ja suunnittelu on hoidettu huolella loppuun asti ennen yökoulun alkamista, ongelmia ei yleensä ilmene. Silloin voi vain olla mukana yökoulun riemussa. Joskus toki ilmenee ongelmia vaikka suunnitelmat on tehty huolella, ja silloin pitää vain hyväksyä tilanne ja keksiä uusi suunnitelma. Yleisestikin meidän kaikkien pitäisi oppia hyväksymään, että vaikka miten yrittää, ihan kaikkeen ei vain aina pysty vaikuttamaan. Tämä kuitenkin ei tarkoita, ettei pitäisi yrittää parastaan siksi, että kaikkeen ei pysty vaikuttamaan. Päinvastoin yrittämällä parhaansa voi ylittää vaikeimmatkin esteet tavalla tai toisella, vaikka ei aluksi tietäisi miten. Tuutoritoiminnan monipuolisuus innostaa meitä

28


mukaan tähän puuhaan. Lukuvuoden aikana ehdimme auttaa uusia ykkösluokkien lukiolaisia, markkinoida Norssia sekä suunnitella yökouluja. Erilaisten tapahtumien suunnitteleminen on vastuullista mutta myös hauskaa, kun saa yhdessä toteuttaa ideoita, joita on tullut mieleen. Samalla oppii myös paljon koulun toiminnasta ja organisoimisesta. Tuutorit voivat aika paljon itsekin vaikuttaa toiminnan sisältöön teemapäivistä yökouluihin. Tuutoriväki kaipaa aina uusia innokkaita lukiolaisia mukaan. Jos tuutorointi kiinnostaa,

kannattaa ehdottomasti hakea kevään tuutorihaussa! Entinen kokemus tukioppilastoiminnasta tai vastaavasta ei ole tarpeen. Tuutoriksi haetaan aina keväällä lähettämällä kirjallinen hakemus Wilmassa. Lisää infoa ensi vuoden hausta on tulossa keväällä.

Osa Norssin tuutoreista markkinoimassa lukiota.

29


My Body As a Canvas This is not the kind of a feature in which I proceed to tell you an extensive list of facts about how makeup art became a thing. I am sure you can Google that and see the history for yourself. What I want to tell you is my take on the world of skin art. It may come as a surprise, but I didn’t find makeup art by watching hundreds of movies and taking a paint brush in my hand. That surely is on the list, but not in the first place. Originally, makeup art came into my life through illustration. I wrote a story and I wanted to visualise it without the use of paper and drawing pencils. The idea of becoming the character appealed to me and I went on to try it out. Mind you, I got the highest marks for that project from my supervisor. From what I can figure out now, I can say that it never really was about being something different, but more about being something and someone completely other. I may or may not admit that my motives were and still remain highly escapist in every imaginable way and I don’t think that’s necessarily a bad thing. The process of painting a face is different when comparing personal and professional levels. I have experience in four paid jobs as a makeup artist and I have thrice as much experience in painting my own face. I would love to become a professional in makeup art and I really believe that I will make it happen to pair up with my second dream profession. I’ll get back at it in a couple of sentences. What appeals to me in makeup art as a profession is how it gives freedom to create and how it never stops teaching you new things. You really have to know what works for a certain type of bone structure to reach the best possible results. Bonus feature from my own experience is definitely the feeling of success when you see a happy customer. 30


Back to the second profession; I dream of working on a movie set. Put that in plural form. I love telling stories; it’s an undying passion of mine that I have not let go of ever since I was an eleven-year-old kid with a dream to write a book one day. On a personal level, painting my own face is an illustration of a story. Each time it’s a different one. I have a vision or a dream of a character, I might write a poem or a chapter to test my vision and I proceed onto the visual representation. I don’t share the stories behind characters but I definitely love to share the faces. In three years I have created loads. Some paintings make the cut, some don’t, but there’s always a little bit of improvement there and that is the best part of all. Why skin? Why not paper and a couple coloured pens? Well, they do a great job as well, but referring back to the escapist motives – paper never was quite enough for me when it comes to images. I had grown to put words on paper and when the time came, putting pictures on the same canvas wasn’t something I found quite as fascinating as putting them on skin. Perhaps, that is also the reason why the world of body modifications – especially that of tattoos – walks along with my interest in makeup art. Would I do everyday makeup as a part of my profession? Yes, of course. It doesn’t have to be a character with a five-page back story for me to enjoy the process. It all comes down to bringing colour on the skin no matter if it’s a monster from 2400’s or an enhancement to everyday life. Living art. That’s what brought me to it.

31


”Partio on nössöjen harrastus”

Tämän lauseen olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana kuullut hämmästyttävän monta kertaa sellaisen henkilön suusta, jonka käsitys partiosta perustuu korkeintaan Aku Ankkaan. Partioon liitetään paljon stereotypioita, ja jotkut niistä kuulostavat epäilyttävästi samanlaisilta väitteiltä, joita odottaisi kuulevan leikkikentän lihavahkon kiusaajapojan suusta. Partioharrastuksen nössöyteen en kuitenkaan nyt ota kantaa. Partio on kivaa. Useimmat luuloista tuntuvat antavan partiosta tylsän kuvan. Tehdään solmuja ja kerätään hihat täyteen mahdollisimman kiiltäviä merkkejä. Kahdeksan vuotta partiota ja osaan keskimäärin kaksi solmua, hyvinä päivinä kolme. Sen sijaan olen kokeillut korikiipeilyä ja osallistunut bileisiin keskellä pimeää metsää. Olen uponnut pahviveneellä. Olen nukkunut taivasalla ja telttaillut Aurajoen rannassa. Olen kokeillut kaupunkisuunnistusta ja eksynyt keskelle metsää. Olen käynyt talvivaelluksella. Olen sammuttanut metsäpaloa. Olen tavannut ihmisiä joka puolelta Suomea ja sen ulkopuolelta. Olen istunut laiturinnokassa tuijottamassa tähtitaivasta ja saunonut teltassa. Partio tarjoaa upeita kokemuksia ja mahdollisuuksia tutustua ihmisiin joka puolelta maailmaa, kaiken lisäksi halvalla verrattuna muihin yhtä aktiivista toimintaa tarjoaviin harrastuksiin. Ja mummojen taluttaminen kadun yli? En ole kuullut yhdestäkään partiolaisesta, enkä kyllä kenestäkään partion ulkopuolisestakaan, joka olisi joskus taluttanut ikäihmisen suojatien toiselle puolelle. Tosin ei mummojen

32

avustamisessa mitään, partiolaisen velvollisuuksiin kuuluu apua tarvitsevien auttaminen. Partiosta on hyötyä myös ihan oikeassa, aikuisten elämässä. Sen lisäksi, että osaan rakentaa majoitteen, tehdä ruokaa vähillä välineillä, sytyttää nuotion ja käyttää puukkoa, olen oppinut sosiaalisia taitoja. Näin einiin-paljon ihmisistä pitävänä, kävelevänä kiusallisuutena pakotetut sosiaaliset kontaktit ovat hyvää harjoitusta. Kun istut puolitutun kanssa ahtaassa teltassa kaksi tuntia vahtimassa kamiinaa, pitää puhua, tai ainakin kuiskia. Johdan sudenpentulaumaa yhdessä kahden muun johtajan kanssa ja olen jopa käynyt ryhmänohjaajakurssin. Työnantajat ovat kieli pitkänä vastuuntuntoisille, ahkerille ja fiksuille nuorille. Kannattaa siis aina kertoa olevansa partiolainen. Partioleiri on myös jokavuotista koko perheen ulkomaanmatkaa pätevämpi syy lusmuta viikoksi pois töistä. Minulle partio on elämyksiä, ihmisiä ja itsensä haastamista. Partio kannattaa ekologisuutta ja pitää vähemmistöjen puolia. Partio tekee myös yhteistyötä kirkon diakoniaosaston kanssa ja auttaa ihmisiä ympäri maailman. Ja koska tämä ei ole vielä vaikuttanut mainospuheelta, kutsun nyt sinut partioon. Osittain sen takia, että minua vaaditaan tekemään niin, mutta myös sen takia, että mielestäni partiota parempaa harrastusta ei ole.

Norssi times 2015 web  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you