Page 1

KAUPPATIETEIDEN TOHTORIEN JA PK-YRITYSTEN YHTEISTYÖSTÄ SYNERGIAA

SIRPA HÄNTI 2018

LIIKESIVISTYSRAHASTO


Sirpa Hänti, työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa myynnin koulutuksesta vastaavana yliopettajana. Tätä tutkimusta käynnistäessään hän oli työvapaalla ammattikorkeakoulusta ja toimi samalla pk-yritysten valmentajana ja konsulttina. Hänen väitöskirjansa (2014) tarkasteli uuden yrityksen markkinointia ja erilaisia mahdollisuusprosesseja yrityksen selviämisessä sen alkutaipaleella. Häntillä on pitkä kokemus yrityselämästä ennen ammattikorkeakoulu-uraa ja hän toimii aktiivisesti korkeakoulutuksen ja yrityselämän yhteistyön kehittämisen edistämiseksi. Tätä tutkimusta on rahoittanut Liikesivistysrahasto. Ruskossa 30.4.2018


SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 LIIKETOIMINTAOSAAMISEN TARVE PK-YRITYKSISSÄ Tutkimusosaamisesta tulevan ennakointiin ja käytännön osaamiseen Järjestöt kuvaavat jäsenyritystensä osaamistarpeita Yliopistojen ja korkeakoulujen käsitys pk-yritysten osaamistarpeista Tohtorien osaaminen ja tutkinnon tuoma lisäarvo

4 9 9 11 13 13

3 TOHTORIEN JA PK-YRITYSTEN YHTEISTYÖN NYKYMUODOT

15

4 YHTEISTYÖN ESTEISTÄ MAHDOLLISUUKSIIN

19

Tohtorikoulutuksen kehittämisen mahdollisuudet Ideoita yhteistyön edistämiseksi 4.2.1 Tietoa mahdollisuuksista – vähemmän ennakkoluuloja

25 30 31

4.2.2 Osaamisen tuotteistaminen ja myyminen 4.2.3 Kohtaamisista kokeiluihin

33 35

5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSTARPEET

43

LÄHTEET

49

LIITTEET

50


1 JOHDANTO Ajatus tämän tutkimuksen tekemiseen lähti liikkeelle jo muutamia vuosia sitten, väitöskirjaprosessini aikana. Se, että tein väitöskirjaa samanaikaisesti, kun tein työtäni ammattikorkeakoulun opettajana ja erilaisissa kehityshankkeissa yhteistyössä yritysten kanssa, oli vaativa, mutta antoisa prosessi. Ennen kaikkea siksi, että pystyin hyödyntämään markkinointia ja yrittäjyyttä yhdistävää tutkimustani opetuksen kehittämisessä, mutta myös toisin päin. Koska olennainen osa työtäni olivat erilaiset yritysprojektit, olin jatkuvasti tekemisissä yritysten kanssa ja pystyin peilaamaan ajatuksiani keskusteluissani yritysjohtajien kanssa. Yhtä lailla huomasin, että yrityksiä kiinnostivat kovasti ajatukseni ja sainkin jakaa niitä heidän kanssaan erilaisissa valmennuksissa ja yhteistyöhankkeissa. Huomasin myös, että lähipiirissäni oli tohtoreita, joiden oli vaikea työllistyä. Koska oma rutistukseni väitöskirjan kirjoittamisessa oli käynnissä, tiesin tarkalleen, kuinka vaativa prosessi se on – ja siksi tuntui hurjalta, että ihmiset panostavat osaamisensa kehittämiseen vuosia ja sen jälkeen tuota osaamista ei pääse käyttämään. Yksilön näkökulman lisäksi koin työttömän tohtorin olevan valtava yhteiskunnallinen haaskaus. Samaa mieltä oli yksi työttömyysjakson kokenut kauppatieteiden tohtori todeten: ”Uskomatonta, että tässä maassa on varaa pitää korkeasti koulutettuja työttömänä. Toki on niitä, jotka ajattelee, että vain se yrityksen johtopaikka (on se) joka heille käy, mutta itse epäilen, että se on suurin osa, joka tekisi paljon muutakin, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta”.

Käsitykseni mukaan yksi merkittävä syy siihen, että Suomessa panostetaan korkeakoulutukseen, on se, että me yhteiskuntana menestyisimme. Suomen yrityselämä painii kovenevassa, globaalissa kilpailutilanteessa, johon kauppatieteellisellä, akateemisella tutkimuksella olisi annettavaa, mutta tämä voimavara on alihyödynnetty. Suomessa valmistuu vuosittain noin 1600–1800 tohtoria, joista noin 100 oli kauppatieteiden tohtoreita vuonna 2015 (Sainio & Carver 2016). Tohtoreiden määrä on kasvussa, mutta tohtorien työllisyystilanne heikkenee (Akava/Tieteentekijöiden liitto). Syiksi tähän on esitetty taloustilanteen lisäksi yliopistojen niukkenevat määrärahat ja tutkimusrahoituksen väheneminen (Akava). Näköpiirissä ei ole paranemista tohtorien työllistymiseen yliopistoihin, päinvastoin. Aarresaari on yliopistojen yhteisesti perustama akateemisia rekrytointipalveluja tarjoava verkosto, joka tekee KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

4


tohtoriseurantaa eri alojen tohtorien työllisyydestä. Tuoreimman raportin (koskee vuosina 2012 ̶ 2013 väitelleitä tohtoreita, aineisto kerätty vuonna 2015) mukaan kauppatieteiden tohtoreista 12,3 % (kauppatieteiden tohtorien N=114) oli ollut työttömänä työnhakijana tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Vain 10% kauppatieteiden tohtoreista oli vastaamisaikaan työssä yrityksessä tai valtionyhtiössä, kun muiden alojen tohtorien vastaava luku oli 20,6 %. Yrityssektorilla toimivista kauppatieteiden tohtoreista noin puolet toimi omassa yrityksessään tai ammatinharjoittajana. Tuon tutkimuksen aineiston keruun aikaan suurin osa (65,3 %) väitelleistä kauppatieteilijöistä työskenteli yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, kun vastaava luku muiden tohtorien osalta oli huomattavasti pienempi (40,9 %). Tämän kuitenkin ennustettiin tulevaisuudessa muuttuvan: ”Työntö yliopistoista yritysmaailmaan tulee lisääntymään. Kysymys on siitä, löytävätkö tohtorit ja yritykset toisensa”, todetaan tutkija Juha Sainion sanoneen tohtorien työllistymistä tarkastelevan tutkimuksen tiedotteessa (Aarresaari 2016). Vuoden 2016 toukokuussa oli Aarresaari-verkoston tekemän tutkimuksen mukaan 1135 tohtoria työttömänä, mikä oli 122 enemmän kuin edellisenä vuonna. Työttömien kauppatieteen tohtorien määrä oli yli kaksinkertaistunut kuluneen viiden vuoden aikana ja kauppatieteiden tohtorien työttömyys jatkuu pidemmän aikaa kuin muiden tohtorien työttömyys. Kauppatieteiden tohtorien osaamisen aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen pk-yrityksissä on kiinnostava aihe, joka voi avata mahdollisuuksia kaikille osallistuville osapuolille. Tarve tohtorien ja yritysten yhteistyön muotojen kehittämiselle onkin havaittu jo aiemminkin. Teemaan liittyen on käynnistynyt joitakin hankkeita, kuten PoDoCo (Post Docs in Companies), jonka koordinaattoriin olin yhteydessä tämän tutkimuksen puitteissa keväällä 2017. Hänen mukaansa PoDoCo on lähtenyt hyvin liikkeelle ja jatkuu edelleen, mutta sen kautta yhteistyön tohtorien kanssa käynnistäneet ovat pääasiassa suuria yrityksiä ja tohtorit usein muita kuin kauppatieteiden tohtoreita. PoDoCo-hankkeen koordinaattorin kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa ja sitä seuranneessa sähköpostikirjeenvaihdossa ilmeni myös muita tohtorien työelämäyhteyksiin liittyviä hankkeita, kuten TOHTOS-hanke (Tohtorikoulutuksen työelämäyhteyksien kehittäminen), jonka puitteissa on tehty erilaisia kokeiluja, esimerkiksi mentorointia, CV- ja hakemusklinikkaa. TTY:n teollisuuden tohtorikoulussa väitöskirjoja tehdään suoraan yritysten tilauksesta. Vastaavaa toimintaa on toteutettu myös DIMECC:n tutkimus- ja kehitysohjelmien puitteissa teollisuuden tohtorikouluina (Huttu 2017).

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

5


Lähinnä luonnontieteiden tohtorien työllistymiseen ja yritysmaailmassa tarpeellisten valmiuksien parantamiseen tähdänneen, Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Tohtoreita yrityksiin –projektin (2009 ̶ 2014) tavoitteena oli lisätä tohtorien työllistymistä yrityksiin. Kyseisen projektin pääasiallisena toimintamallina oli juurruttaa työelämätaidot osaksi jatko-opiskelijoiden koulutusta. Tätä toteutettiin erilaisin kurssein, joissa tarjottiin tietoa ja tukea heidän tulevaisuudensuunnitelmilleen (helsinki.fi). Vastaavanlainen hanke oli Tohtoreita yrityksiin -urapolkujen avaaminen elinkeinoelämään (2011 ̶ 2014), jonka kohderyhmänä olivat pääasiassa terveys-, hyvinvointi- ja elintarvikealojen (Life-Science) jatko-opiskelijat. Tämän hankkeen myötä tohtorien työnhakuprosessi ja työllistyminen tehostuivat samalla, kun yhteistyö yritysten kanssa tiedon ja osaamisen siirtämiseksi lisääntyi. Tällaista hanketta ei ole tehty kauppatieteiden tohtorien osaamisen hyödyntämisestä yrityksissä. Tohtorit ovat itse myös aktivoituneet yhdistämällä voimiaan, esimerkiksi LinkedIn:ssä toimivan Tohtoriverkoston kautta. Tutkimukseni käynnistyessä keskustelin Tohtoriverkoston ylläpitäjän kanssa ja yhdessä heidän yrittäjyyttä koskevassa teematapaamisessaan esiteltiin lyhyesti tämä tutkimus ja sitä kautta saatiin haastatteluun yksi henkilö. Tohtorit ovat myös perustaneet osuuskuntia, joita tätä raporttia kirjoitettaessa löytyy googlaamalla ainakin yksi. Tohtoriuraseurantaa koskevassa Aarresaari-verkoston kyselytutkimuksessa oli myös avoin kysymys siitä, minkälaista työelämäyhteistyötä pitäisi olla tai olemassa olevien hyvien käytäntöjen kuvaamista. Monissa kommenteissa korostetaan työelämäyhteistyötä ja tutkimuksen merkitystä suomalaisen liiketoiminnan ja sen kansainvälistymisen kannalta. ”Tutkimuksessa pitäisi paremmin kannustaa miettimään tutkimuksen merkitystä elinkeinolle”. (Aarresaari-verkoston tohtoriseurantakysely 2016)

Yhdellä kauppatieteiden tohtorilla on hyviä kokemuksia väitöskirjan tekemisestä osin yritysrahoitteisissa tutkimushankkeissa. Hänen näkemyksensä mukaan yritykset hyötyivät myös tästä yhteistyöstä: ”Yritykset saivat meiltä tutkijoilta arvokasta ja sovellettavissa olevaa tietoa uusista liiketoiminnan mahdollisuuksista.” (Aarresaari-verkoston tohtoriseurantakysely 2016)

Toinen kauppatieteiden tohtori vastaa olleensa koko ajan täysipäiväisessä työssä jo noin 35 vuoden ajan ja kummastelee tilannetta, jossa

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

6


”joku valmistuisi tohtoriksi eikä hänellä olisi runsaasti työelämäkokemusta ja/tai kiinteää yhteistyötä yliopiston ulkopuoliseen työelämään. Näin ainakin siinä tapauksessa, että tutkimusaihe olisi yliopiston ulkopuoliseen työelämään liittyvä.” (Aarresaari-verkoston tohtoriseurantakysely 2016)

Yritysyhteistyössä nähdään myös mahdollisuus pohjustaa tohtorien työllistymistä yrityksiin. Oksasen (2008) raportin mukaan yrityksillä ei kuitenkaan ole juuri haluja palkata kauppatieteiden tohtoreita, vain 5 % vastasi myöntävästi tarpeeseen palkata kauppatieteilijä yritykseen, kun kielteisesti vastasi 70 % (N=149). Löytyisikö siis muita, joustavampia keinoja kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten yhteistyön edistämiseen kuin perinteinen työsuhde? Maailmalla yliopistoissa työskentelevien tohtorien tiivistä yrityselämätyöskentelyä yliopistouran rinnalla pidetään arvossa. Suomessa tämä on heikosti hyödynnetty voimavara, josta olisi hyötyä sekä yrityksille että yliopistolle ja tohtorille monessakin mielessä. Halusin siis ryhtyä tutkimaan sitä, miten kauppatieteellistä osaamista voitaisiin paremmin hyödyntää yrityksissä. Erityisesti pk-yrityksissä, joita meidän yrityksistämme valtaosa on, varsinkin, jos otetaan huomioon myös kaikkein pienimmät yritykset. Miten yritysten kehittämistarpeet ja kauppatieteiden tohtorien osaaminen saataisiin kohtaamaan aiempaa paremmin? Tämä tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena, jolloin tavoitteena on saada haastattelujen ja ryhmäkeskustelujen kautta mahdollisimman laajaalaista ja syvällistäkin tietoa ja ideoita kauppatieteiden tohtorien osaamisen hyödyntämiseksi pk-yrityksissä. Aineiston keruussa käytettiin nk. lumipallotekniikkaa eli haastattelun päätteeksi henkilöltä kysyttiin, keitä muita hän suosittelisi haastateltavan tähän tutkimukseen. Tutkimussuunnitelman mukaan tarkoitus oli haastatella ja kutsua ryhmäkeskusteluun erilaisissa työtilanteissa olevia kauppatieteiden tohtoreita, pk-yritysten edustajia sekä asiantuntijoita ja viranomaisia. Tutkimukseen osallistui yhteensä 24]] henkilöä, jotka edustivat tohtoreita, pk-yrityksiä, yliopisto- ja korkeakoulukenttää sekä yrittäjyyteen ja liike-elämään liittyviä järjestöjä. Haastattelut tehtiin 6/2017–2/2018. Liitteessä 1 on eritelty tutkimukseen osallistuneet. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin teemoittain. Tässä raportissa on ensin kuvattu keskusteluissa ilmenneet toimintatavat, joilla tohtorit ja pk-yritykset ovat tähän mennessä tehneet yhteistyötä. Lista erilaisista kokeiluista ja nykyisin käytössä olevista yhteistyömuodoista on laaja

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

7


ja jo niiden aktiivinen esiin tuominen voisi herättää kiinnostusta monissa tohtoreissa ja yrityksissä. Osa pk-yrityksistä ei ollut koskaan tehnyt mitään yhteistyötä tohtorien kanssa, eikä edes ollut tietoinen sellaisista mahdollisuuksista. Myöskään osalla tohtoreista ei ollut kokemusta yhteistyöstä yritysten kanssa, kun taas toisten kohdalla se oli tärkeä osa omaa työtä. Kaikissa järjestöissä oli kokemusta joko oman toiminnan tai jäsenyritysten kautta tapahtuvasta yhteistyöstä tohtorien kanssa. Seuraavaksi raportissa on kuvattu niitä esteitä ja syitä, miksi yhteistyö ei ole niin aktiivista tohtorien ja pk-yritysten välillä kuin se voisi ihannetapauksessa – ja yritysten tarpeiden perusteella olla. Tämän jälkeen on esitetty niitä mahdollisuuksia ja ideoita, joilla yhteisyötä voitaisiin saada lisättyä. Tässä ja muissakin raportin luvuissa on käytetty melko paljon suoria lainauksia haastateltujen puheesta, jotta koko kuvailun värikirjo ja myös tunteet on saatu säilytettyä. Lopuksi esitetään tämän tutkimuksen johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi.

.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

8


2 LIIKETOIMINTAOSAAMISEN TARVE PK-YRITYKSISSÄ Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaosaamisen tarve tunnustettiin vahvasti pk-yritysten ja alan järjestöjen edustajien keskuudessa. Yrityksillä on tarve löytää osaamista eikä suoritettu tutkinto ole tässä se ratkaisevin seikka. Tätä kuvailee esimerkiksi Teknologiateollisuus ry:n edustaja: ”Rekrytointitilanteessa yritykset lähtevät liikkeelle osaamistarpeista, eivät ensisijaisesti tutkinnoista. Yrityksillä on liiketoimintastrategia – parhaassa tapauksessa myös pidemmän aikavälin strategia, jonka pohjalta osaamistarpeita mietitään. Tarvittavan osaamisen ja osaamiskombinaatioiden pohjalta pohditaan, minkälaisella koulutustaustalla olevat henkilöt voisivat tulla kysymykseen. Joissakin tapauksissa tohtoreilla on osaamista, jota haetaan.”

Toisaalta tietämys siitä, mitä kauppatieteiden tohtori osaa, tuntuu olevan vaikea hahmottaa. Yritysten edustajat luettelevat erilaisia osaamistarpeita, mutta korostavat sitä, että kauppatieteiden tohtorien pitää osata profiloida, brändätä ja myydä osaamisensa. Tarvetta osaamiselle on, mutta tarpeen ja osaamisen kohtaaminen on haasteellista. Tähän liittyen yksi yritysten edustajista toteaa: ”Kun me löydettäisiin joku hyvä tutkija, mutta en oikein tiedä, mihin suuntaan pitäisi ottaa yhteyttä”.

Tutkimusosaamisesta tulevan ennakointiin ja käytännön osaamiseen Yritysten edustajat luettelivat erilaisia osaamisia, joita he kaipaavat omassa yrityksessään ja joita uskovat myös muiden pk-yritysten kaipaavan. Seuraavassa nämä on lueteltu satunnaisessa järjestyksessä. – – – – – – –

erikoisosaaminen, johon sisältyy tutkimusta tutkimusosaaminen tulevat trendit toimialan muutokset asiakkuudet, niiden kehittyminen ja tarpeiden muutokset myyntiosaaminen myyntiprosessin- sekä asiakkaan ostoprosessin ymmärtäminen

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

9


– markkinan ja kilpailijoiden ymmärrys – tämänhetkisten omien sekä markkinoiden palveluiden/tuotteiden ymmärtäminen sekä ideointia huomisen palveluista ja tuotteista – kansainvälistymiseen ja vientiin liittyvät asiat – sopimusasiat – monialaosaaminen, ns. hybridiroolit. Tuleviin trendeihin ja muutoksiin liittyvää osaamistarvetta yksi yritysten edustajista kuvaa seuraavasti: ”Yritykset on pulassa kaiken sellaisen kanssa, jotka ovat tämmöisiä tulevia trendejä. Pkyrityksetkin haluaisivat tietää, mitä tapahtuu hetken päästä, miten meidän täytyy varautua siihen, miten meidän asiakkaiden tarpeet muuttuvat ja minkälaisia muutoksia tapahtuu tällä toimialalla. Me olisimme tosi kiinnostuneita tietämään, mitä oikeasti tapahtuu ja tämmöisiin tilanteisiin sanoisin, että näitä tohtoreita tarvitaan.”

Kansainvälistymiseen ja vientiin liittyen teknologiateollisuusalan yrityksen toimitusjohtaja kuvaa osaamistarvetta seuraavasti: ”Osaan tehdä ne tuotteet, osaan tuotekehittää ja valmistaa, mutta meillä on koko ajan ollut ongelmana se, että millä tavalla me myydään niitä. Just tällaisen kaupallisen alan (osaaja), ketä on erikoistunut juuri myyntiin ja markkinointiin ja luomaan brändiä, siihen on kaivattu apua. Tämmöinen kaupallinen ihminen, ketä oikeasti tietää, miten näitä syntyy, oikeasti näitä sopimuksia ja muita, että kyllä tämmöiselle pienelle firmalle aika paljon hyötyä olisi.”

Osaamistarpeet muuttuvat tulevaisuudessa, kuten yksi yritysten edustajista kuvaa tilannetta: ”Tulevaisuudessa työmarkkinoilla ns. hybridiroolit tulevat lisääntymään, joten jos pääopintojen lisäksi on opiskellut esimerkiksi ICT-taitoja, niin uskon, että tällaisella kombinaatiolla osaaja pärjää myös huomisen työmarkkinoilla. Lisäksi tulevaisuudessa uskon, että kyvyllä oppia nopeasti uusia taitoja tulee olemaan enemmän merkitystä kuin sillä, mitä osaamispääomaa on jo ehtinyt kerryttämään. Sillä digitalisaatio ja robotiikka tulevat muuntamaan työrooleja ̶ osa tehtävistä häviää kokonaan, osasta tehtäviä jää jotain osa-aluetta jäljelle, mutta samalla syntyy myös täysin uusia työtehtäviä.”

Tätä samaa tulevaisuudenkuvaa maalaa toisenkin yrityksen edustaja, todeten: ”Esimerkiksi x:n alalla, niin sehän tulee seuraavan viiden vuoden aikana muuttumaan yhtä radikaalisti kuin matkatoimistobusiness on muuttunut. Elikkä viiden vuoden päästä (x) hoidetaan kaikki netissä. Ja se kenellä on nopein ja tehokkain niin kuin nettimoottori, (…) niin se, useimmiten se yhtiö sen sopimuksen saa. Eihän meillä tällä hetkellä ole Turussa kuin yksi ainoa matkatoimisto, jonka ovesta voi astua sisään, kaikki hoidetaan netin kautta, näin tulee tapahtumaan.”

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

10


Yhden yrityksen edustaja korostaa, että kysyntää on erikoisosaamiselle, johon sisältyy tutkimusta. Asiantuntijaosaaminen nostetaan esiin useissa keskusteluissa, mutta tällainen syvällinenkin osaaminen ei itsestään löydä hyödyntäjää, vaan tohtorin pitää kyetä avaamaan se osaaminen ja sen relevanssi juuri sen yrityksen liiketoiminnan näkökulmasta, jonka kanssa keskustelua käydään. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisen syväosaajan on oltava aktiivinen ja myytävä osaamisensa, kuten Teknologiateollisuuden edustaja toteaa: ”Sinun (tohtorin) täytyy löytää semmoinen yritys, joka on siinä omassa kehitysasteessaan siinä, että se tarve ja se sinun oma osaamisesi mätsäävät ̶ sinun täytyy todella myydä sitä osaamistasi. Ei riitä, että sanot, että olet syväosaaja”.

Järjestöt kuvaavat jäsenyritystensä osaamistarpeita Kauppakamarin, Teknologiateollisuuden, Yrittäjäjärjestön ja Perheyritysten liiton edustajien käsitykset jäsenyritystensä osaamistarpeista ovat satunnaisessa järjestyksessä: – liiketalousosaaminen käsi kädessä teknologiaosaamisen kanssa – liiketoimintaosaaminen monialaisissa alustoissa – uusien markkinoiden luotaaminen ja uusien tuotteiden sekä palvelujen kehittäminen – innovaatiotutkimus – markkinatuntemus – myyntiosaaminen – tuottavuus – markkinointi – laskentatoimi – talouden tunnusluvut ja niiden tulkinta – johtaminen. Konkreettisimmillaan osaamistarve liittyy liiketoiminnan perusosaamiseen, kuten yrittäjäjärjestön edustaja sitä kuvailee: ”Liiketoiminnan talouden tunnuslukujen hallinta (…) että ei edes tiedetä, mitä tarkoittaa kassavirta ja mitä tarkoittaa mikäkin ja se miten sitä kirjanpitoa luet ja miten niitä talouden tunnuslukuja pystyt (…), että se talousosaaminen on aika heikkoa. Tuottavuuden käsitteen niin kun, mistä se tuottavuus koostuu, että siellä on vielä niitten kanssa tekemistä.”

Teknologiateollisuuden edustaja kuvaa osaamistarvetta muun muassa seuraavasti:

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

11


”Liiketoimintaosaamisen vahvistamiseen, (…) kyllä sille on koko ajan tarvetta. Se liittyy siihen, että kun tämä yritysten globaali toimintaympäristö koko ajan muuttuu ja kilpailu kiristyy, niin se vaatii satsauksia. Etteikö teknologiatkin kehity koko ajan, mutta niiden pitäisi kulkea käsi kädessä. Toisaalta se, että yrityksillä on tarve saada business pyörimään koko ajan, on sellaista lyhyen, nopean aikavälin tarvetta tehdä yhteistyötä ja saada erilaista osaamista. Mutta samanaikaisesti myöskin semmoista vähän enemmän pelle peloton -tyyppistä, innovaatio- ja tutkimusyhteistyötä, jossa luodataan jo uusia markkinoita ja niihin liittyviä uusia palveluja ja ratkaisuja.”

Hän jatkaa vielä erityisesti Lounais-Suomen positiiviseen rakennemuutokseen liittyvää osaamistarvetta kuvaten: ”On tarvetta löytää näitä dippainssejä, jotka sinne Lounais-Suomeen muuttaisivat ja siellä opiskelisivat, mutta kyllä heillä (yrityksillä) se katse on vähän pidemmän aikavälin kilpailukyvyssä, ja miten nämä pk-yritykset siellä uudistuvat ja siellä arvoverkossa pääsevät eteenpäin ja sitä omaa osaamistaan kehittävät. Siinä on varmana ihan yhtä lailla sen teknologiaosaamisen lisäksi tämä liiketoimintaosaaminen, sen vahvistaminen ja kehittäminen.”

Edelleen Teknologiateollisuuden edustaja kuvaa verkostoitumiseen liittyvä osaamistarvetta seuraavasti: ”Tutkijat tuovat yhteistyöhön oman alansa tutkimustietoa ja yritykset liiketoimintaosaamista ja näkökulmaa yrityksen ja markkinoiden toiminnasta. Uutta osaamista syntyy yhdessä tekemällä (co-creation), kyse ei siis ole pelkästään tiedon siirrosta. Jos tohtoreilla on tuntumaa ja kokemusta jo opiskeluvuosilta yhteistyöstä pk-yritysten kanssa, se varmasti auttaa varmasti yhteistyössä tai sijoittumisessa pk-yrityksiin myös tohtorina.”

Yksi järjestöjen edustajista kuitenkin pohtii myös kauppatieteen tohtorien ja tohtorikoulutuksen ajantasaisuutta seuraavasti: ”Onko kauppatieteen tohtorien osaaminen semmoista, että se kiinnostaa yrityksiä ja markkinoita? Varsinkin, jos me puhutaan yksityisen sektorin rekrytoinneista, se on se ensimmäinen kysymys. Sitten, jos ne osaamiset on relevantteja, niin sitten pitää miettiä, mitkä on niitä todennäköisiä pk-yrityksiä, jotka olisivat mahdollisesti rekrytoimassa tohtoritutkinnon suorittaneita. Että se tohtorin tutkinto toisi siihen niin paljon lisäarvoa, verrattuna siihen mastertason tutkintoon, että se pk-yritys sen rekrytoinnin tekee.”

Osa järjestöjen edustajista oli myös hieman skeptisiä yliopistojen ja korkeakoulujen tuottaman osaamisen ajantasaisuudesta: ”Pystyykö korkeakoulu sitä (osaamista) tarjoamaan vai ovatko ne jo vähän tippuneet pois tästä kehityksen kelkasta, että yritykset menevät aika paljon kovemmin eteenpäin kuin korkeakoulumaailma”.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

12


Yliopistojen ja korkeakoulujen käsitys pk-yritysten osaamistarpeista Yliopisto- ja korkeakoulumaailmassa toimivien henkilöiden käsitysten mukaan pkyrityksissä kaivataan osaamista seuraavista teemoista: – – – – –

digitalisaatio ja digitaalinen liiketoiminta kansainvälinen liiketoiminta, kansainvälistyminen ja vienti myynti markkinointi tulevaisuuden ennakointi.

Tohtorien osaaminen ja tutkinnon tuoma lisäarvo Kauppatieteiden tohtoreilta kysyttiin heidän näkemyksiään siitä, millaista osaamista heillä on ja onko tämä osaamisen heidän käsityksensä mukaan sellaista, josta voisi olla hyötyä pk-yrityksissä. Tohtorit mainitsevat pk-yrityksiin sovellettavia osaamisia ja teorian soveltamista käytäntöön seuraaviin teemoihin liittyen: – liiketoimintamallien tarkastelu – liiketoiminnan kehittäminen – asiakkaan tarpeiden kuulemisesta ja ymmärtämisestä, jonka pohjalta vaikuttavuutta toiminnan kehittämiseen – sisäiset toimintaprosessit ja prosessikuvaukset – asiakkuuksien hallinta – asiakasmatkat ja niihin liittyvät tutkimukset – kilpailijoiden toiminnan analysointi ja miksi kilpailuja hävitään – tutkijaosaaminen – tiedon haku ja tiedon kriittinen tarkastelu – kansainväliset suuntaukset – mitä maailmalla on meneillään – digitaalinen markkinointi – myynti ja myynnin johtaminen – ostaja-toimittajasuhteet – kommunikaatio, vuorovaikutus ja valmennus – ihmiset tekemään parempaa tulosta. Tohtorien osaaminen jakaantuu monissa keskusteluissa toisaalta akateemiseen teoreettiseen ja tutkimusosaamiseen ja toisaalta käytäntöosaamiseen. Akateemiseen osaamiseen liitetään keskusteluissa käsitteet tutkija, huippututkija ja tutki-

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

13


jaura. Akateemista osaamista tarkastellaan julkaisujen laadun ja määrän perusteella, mutta myös tutkimusrahoituksen hakeminen ja saaminen nostetaan esiin keskusteluissa. Se, miten akateemista uraa luovan tohtorin osaaminen heijastuu pk-yrityksiin voi tapahtua esimerkiksi siten, että pk-yritys osallistuu johonkin, esimerkiksi Tekesin (vuoden 2018 alusta Business Finland) rahoittamaan hankkeeseen. Tähän liittyen yksi yliopistolla työskentelevistä tohtoreista kuvaa myyntiosaamistaan: ”Tykkään myymisestä ja olen heti ensimmäisenä tarttumassa puhelimeen ja haluan tehdä kaiken aina henkilökohtaisesti. Itse asiassa oli meillä mitä tahansa tutkimushankkeita, niin minä olen aina se, joka hankkii ne yritykset”.

Osa tohtoreista ei mainitse tiettyjä teemoja osaamiseensa, mutta eräskin heistä kuvaa tilannetta, jossa oma osaaminen ja yrityksen tarve kohtaavat: ”Myy tavallaan omaa osaamista yrityksille, jotka ei oikeastaan tiedä eikä tunne sinun osaamistasi yhtään, eikä he edes tiedä mitä he tarvitsee. Niin se on mieletön riemun voiton olo, kun sinä saat yhtäkkiä sen yrityksen tai yrittäjän ymmärtämään, mitä tarjottavaa sinulla olisi ja saat sen innostumaan siitä asiasta.”

Oman osaamisensa ja pk-yritykselle tuotettu hyöty on kuitenkin tärkeää tunnistaa, kuten yksi yliopiston edustajista asian ilmaisee: ”Tohtoreiden pitää itse tiedostaa se lisäarvo, jonka tohtorikoulutuksen aikana tulee. Se lisäosaaminen, pitää itse tiedostaa ja tunnistaa hyvin tarkasti ja ymmärtää”.

Yliopiston tohtorikoulutuksesta vastaava henkilö viittaa tähän teemaan liittyen Tanskassa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan tohtoritutkinnon suorittaneet henkilöt toimivat enemmän tutkimus- ja kehitystasoisissa tehtävissä, kun taas maisterit tekevät enemmän ”manageerausta”. Samaiseen tutkimukseen viitaten hän toteaa, että tohtorin tutkinnolla pärjää paremmin kuin maisterin tutkinnolla.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

14


3 TOHTORIEN JA PK-YRITYSTEN YHTEISTYÖN NYKYMUODOT Yhteistyötä kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten välillä tehdään monin eri tavoin. Nämä nykyiset yhteistyön muodot on ryhmitelty seitsemään ryhmään, joiden ulkopuolelle jää vielä muutamia yksittäisiä kokeiluja ja pilotointeja. Ryhmitellyt yhteistyömuodot ovat seuraavat: – hankeyhteistyö – opetukseen liittyvät opiskelijoiden harjoitustyöt ja tutkielmat sekä yrityksille suunnatut koulutukset – tutkimusmaailman ja yritysmaailman integrointi sekä erilaiset verkostot ja alustat – työsuhteet ja rekrytointi – liikesuhde – strategisen tason yhteistyö – puheenvuorot tapahtumissa ja seminaareissa. Hankeyhteistyöstä puhuvat eniten järjestöjen edustajat, kuten esimerkiksi Tekeshankkeista, joissa he ovat joko kumppaneina tai välittävät tietoa niihin liittyvistä mahdollisuuksista jäsenyrityksilleen. Myös tohtorit kertovat hankkeista, joihin etsivät yrityksiä, mutta vain yksi yrityksistä kertoo hanketyöskentelystä: ”Erilaisia tutkimushankkeita, joissa mekin ollaan oltu kumppaneina, on paljon: on Turun AMK, Aalto yliopisto, Stanford, Berkeley ja muita – siellä on tietenkin väitteleviä usein, useampia, ja siihen on yhdistetty yritysorganisaatioita ja konsultointia.”

Yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa työskentelevät kauppatieteiden tohtorit tekevät yhteistyötä pk-yritysten kanssa opetukseen ja erilaisiin opiskelijaprojekteihin liittyen. Mainittuja toimintatapoja ovat muun muassa harjoitustyöt osana opiskelijoiden kursseja, tutkielmien ohjaaminen sekä workshopit ja ”nykyisin niin muodikas hackathon”. Joissakin keskusteluissa mainitaan myös esimerkiksi MBA- ja JOKOtutkinnoissa kouluttaminen. Yksi järjestön edustaja mainitsee etsivänsä jäsenkunnastaan yrityksiä opiskelijaprojekteihin, jotta molemmat osapuolet kykenisivät hyödyntämään tätä mahdollisuutta. Osaa näistä yhteistyömuodoista on kuitenkin toteutettu enemmän isojen yritysten kuin pk-yritysten kanssa. Selkeimmin yhteistyötään tohtorien ja yritysten välillä kuvaavat järjestöjen edustajat, joista osa kuvaa rooliaan tutkimusmaailman ja yritysmaailman yhdistäjänä.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

15


”Meillä on säännöllisesti kokoontuva tutkimustyöryhmä ja (…) se miettii juuri näitä, millä tavalla saataisiin yhteen tätä tutkimusta ja jäseniä. Ja meillä on tutkijatapaamisia, johon ollaan koottu perheyritystutkimuksesta kiinnostuneita, jo väitelleitä ja väitöskirjavaiheessa olevia (…) Me ollaan siltana, luodaan mahdollisuuksia, että tämä akateeminen maailma tai elinkeinoelämä kohtaavat.”

Vastaavasti toisen järjestön edustaja kuvaa tilannetta seuraavasti: ”Dimecc Oy on esimerkki yritysvetoisesta yhteistyöalustasta ja innovaatiokumppanuudesta. Sen osakkaina on sekä yrityksiä että korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia. Osakasyrityksinä on tunnettuja isoja teknologiayrityksiä sekä pk-yrityksiä. Dimecc Oy:n fasilitoimissa hankkeissa on usein kuitenkin mukana myös laajempi joukko muita pk-yrityksiä. Pk-yritysten on helpompi tulla mukaan tämänkaltaisiin yritysvetoisiin ekosysteemeihin, joissa on mahdollista löytää yrityskumppaneita, joilla on samansuuntaisia businesstavoitteita. Kumppanuus yliopistojen kanssa tuo mukaan tutkimus- ja innovaatioyhteistyömahdollisuuden.”

Yksi yrityksen edustaja korostaa myös heidän profiiliaan yliopistollisen tiedon ja yritysmaailman tiedon integroijana: ”Meidän monissa hankkeissa on ollut luennoitsijoina (…) akateemisen maailman edustajia. Mutta se on aina vaatinut sen, että heitä on pikkuisen etukäteen ohjeistettava, että tämä ei ole nyt akateeminen luento, että älä aloita kirjallisuuskatsauksella, vaan mene suoraan asiaan. Ja tässä suhteessa se on haaste tälle yliopistollisen väitöskirjan tehneelle ja sen yliopistollisen tutkimusmetodiikan ja työskentelytavan opetelleelle henkilölle, (…) se yritysmaailman pinnallisuus, nopeus ja sen tyyppinen.”

Yksi yritysten edustajista tietää joitakin tohtoreita, jotka työskentelevät yrityksissä, esimerkiksi esimiehinä tai liiketoiminnan vetäjinä. Hän on myös sitä mieltä, että tämä lisääntyy tulevaisuudessa, ainakin sitä kautta, että monet liike-elämässä toimivat jatkokouluttautuvat koko ajan edelleen. Yhdessä vastanneista yrityksistä on ollut vuosien saatossa muutama tohtori projektitöissä. Tohtorit kertovat myös hakeneensa työtä pk-yrityksistä, ja osa on työpaikan saanutkin, joskaan ei yleensä siksi, että on suorittanut tohtorin tutkinnon. Päinvastoin, he olivat oppineet joidenkin hakemuskierrosten jälkeen, etteivät nosta tohtorin tutkintoa esiin lainkaan, vaan hakivat työtä kauppatieteiden maisterina. Myös osa yritysten edustajista mainitsee, että tohtorin tutkinto ei ole työpaikkaa haettaessa sellainen asia, jota kannattaa korostaa, vaan on mentävä osaaminen edellä. Tätä teemaa käsitellään hieman lisää seuraavassa luvussa, jossa pohditaan tohtorien ja pk-yritysten yhteistyön lisäämisen esteitä. Pk-yritykseen rekrytoituminen on mahdollista myös tutkijana, esimerkiksi yksi yliopiston edustaja kertoo tohtorista, joka värvättiin kasvuyritykseen tekemään Tekes-hanketta.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

16


Osa niistä tohtoreista, joilla on omaa yritystoimintaa, ovat liikesuhteessa pk-yrityksiin, tehden asiantuntijana erilaisia toimeksiantoja. Yksi järjestön edustajista kertoo useista kehityshankkeista, joita heidän jäsenkunnalleen on joko toteutettu tai ollaan parhaillaan kehittämässä. Hän mainitsee myös kauppatieteiden tohtoreita, joilta he ovat tilanneet liiketoimintaosaamisen ja myyntiosaamisen kehittämisen kokonaisuuksia sekä jäsenkunnalleen että myös tekniikan alan jatko-opiskelijoiden liiketoimintaosaamisen moduuleiksi. Myös yliopistossa on käytetty tohtoreita asiantuntijoina, esimerkiksi yliopiston oman brändin kehittämisessä. Yliopistolla on pyrkimyksiä myös tutkimusten kaupallistamisessa. Niin yliopiston ja yritysten, kuin yliopiston ja järjestöjenkin välillä on tehty myös strategista yhteistyötä. Tätä on tapahtunut haastattelujen mukaan sekä yliopiston, sen henkilökunnan ja opetussisältöjen kehittämisessä, että toisin päin ˗ eli professorikuntaa on käytetty yritysten tutkimus- ja kehittämistarpeisiin. Yksi yritysten edustajista kuvaa tätä yhteistyötä seuraavasti: ”Me mietitään niitä tuotteita ja konsepteja ja lähestymistapoja, millä me pystyisimme myymään tätä meidän käsityöläisosaamista ja sitten sitä osaamista, jota kauppakorkeakoulu pystyy tuottamaan, tämmöisenä kombona”.

Erilaiset kokeilut, pilotoinnit ja ponnistelut tohtorien ja yritysten yhteistyön lisäämiseksi ovat mielenkiintoisia. Yksi useimmin mainituista ja selkeästi jo paikkansa löytäneenä mainitaan jo johdantoluvussa esitetty PoDoCo. Turun yliopistolla on CCR-niminen (Centre for Collaborative Research) yksikkö, jota yliopiston edustaja kuvaa seuraavasti: ”CCR, joka koordinoi nimenomaan näitä yritys- ja yhteiskuntasuhteita, ja heidän kauttaan kanavoituu ihan valtava määrä projekteja. Siellä on tohtoreita mukana (…), on siellä pkyrityksiäkin. Ehkä tyypillinen projekti, jossa on pk-yrityksiä mukana, on esimerkiksi Tekeshanke”.

Uusina kokeiluina mainitaan kahden ison yrityksen kanssa toteutettu, noin puolitoista vuotta pyörinyt: ”Intoa! Lean Business (-ohjelma), jossa ideana on, että yritykselle tarjotaan - erityisesti isoille yrityksille tässä tapauksessa, mutta voi olla myös pk-yrityksille - tämmöinen tuotekehitystiimi yliopistolaisista. (…) Se on uudenlainen sikäli, että se lopputulema ei ole selvitys tai raportti niin kuin ehkä klassisessa maailmassa lähdettiin tekemään, (…) vaan se lopputulema on aina joku pilotti tai demo tai liiketoimintakonsepti. Siinä mielessä se on niille yliopiston puoleltakin tuleville tekijöille uudenlaista, kun siinä on tutkijoita tai opiskelijoita, niin se on semmoista käytännön osaamista.”

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

17


Yliopiston edustaja kertoo myös toisesta, vasta pilotointivaiheessa olevasta kokeilusta, jonka käynnistämistä edelsi yliopiston lakimiehen kanssa laadittu sopimusmalli, jolla varmistetaan toimijoiden välisiä oikeuksia ja liikesalaisuuksia. Tässä mallissa tutkija voi mennä esimerkiksi kahdeksi päiväksi viikossa tekemään tutkimusta yrityksen tiloihin. Tuolloin keskustelut yrityksen henkilökunnan kanssa ovat luontevampia, esimerkiksi kahvihuoneessa voidaan keskustella ja keksiä yhdessä jokin innovaatio. Tämän turvaamiseksi on tehty sopimus, jotta ei tarvitse miettiä liikesalaisuuksia tai oikeuksia erikseen. Yhteistyömalli voi olla mitä vaan, kun oikeuksista on sovittu etukäteen. Yliopistossa on myös panostettu yrittäjyysasiamiehiin, jota esimerkiksi yhden järjestön edustaja pitää positiivisena kehityksenä. Korkeakoulukumppani on yliopistojen ja korkeakoulujen yhteinen kontaktipiste netissä, jolla on pyritty madaltamaan yritysten kynnystä löytää tekijöitä erilaisiin tarpeisiinsa. Lisäksi Korkeakoulukumppani.fi-palvelun kautta välitetään ennen kaikkea opiskelijaprojektityyppisiä töitä juuri pk-yrityksille. Hieman saman tyyppisenä mainitaan Turku Future Technologies, teknologia-alan tutkimukseen ja osaamisen kehittämiseen liittyen.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

18


4 YHTEISTYÖN ESTEISTÄ MAHDOLLISUUKSIIN Kauppatieteiden tohtorien osaamispääoman aiempaa laajempaa hyödyntämistä pk-yrityksissä estävät vastausten mukaan ennakkoluulot, stereotypiat, asenteet sekä luutunut käsitys siitä, että tohtorien osaaminen on vain teoreettista. Molemminpuolinen tiedon puute on suuri este – tohtorit eivät tiedä, mitä nämä pk-yritykset tekevät ja millaisia tarpeita siellä on – ja yritykset eivät tunne tohtorien osaamisia. Yksi yliopiston edustajista toteaa, että: ”Edelleen on vähän vanhakantaista väärinkäsitystä, että tohtori on vähän ylikoulutettu, joka ei oikeasti osaa niin kun mitään, joka on minun mielestä ihan väärä kuva”.

Teknologiateollisuus ry:n edustajan mukaan tohtoreilla on neljä mahdollista tapaa tehdä konkreettista yhteistyötä pk-yritysten kanssa. Yksi niistä on työsuhde yliopistoon tai ammattikorkeakouluun tai johonkin tutkimuslaitokseen, kuten VTT, ja sitä kautta tehdä tutkimusta ja yhteistyötä erilaisten yritysten, myös pk-yritysten kanssa. Toinen mahdollisuus on se, että tohtori ryhtyy yrittäjäksi ja tarjoamaan palveluja yrityksille. Kolmas mahdollisuus on toiminta jonkinlaisen alustan ja yhteistyötiimin jäsenenä: ”Voit osallistua alustan tai verkoston hankeyhteistyöhön tai toimia alustan koordinaatiotiimissä. Esimerkiksi Dimecc Oy:n hankkeiden toteutuksesta vastaavat pääosin mukana olevien yritysten ja korkeakoulujen asiantuntijat ja tutkijat. Dimecc Oy:n palveluksessa olevan tiimi toimii fasilitaattorina innovaatiokumppanuuksien muodostumiselle. Sitä kautta pystyy vaikuttamaan laajemman yrityskentän uudistumiseen ja osaamiseen.”

Neljäs mahdollisuus on se, että tohtori hakeutuu työsuhteeseen pk-yritykseen. Tähän liittyen kuitenkin esimerkiksi teknologiateollisuusyrityksissä on paljon eroja: ”Teknologiateollisuuden yritykset vastaavat 70 % elinkeinoelämän tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Teknologiayritysten innovaatiokyvykkyydessä on kuitenkin suuria eroja. Tohtoreiden on varmasti helpompi löytää työpaikka yrityksestä, joka investoi merkittävässä määrin tutkimus- ja kehitystoimintaan, kuin yrityksestä, jossa t&k-investointiaste on alhaisempi.”

Yhtenä haastattelujen teemana oli tohtorien työttömyyden vähentäminen ja siihen liittyen käytiin keskusteluja siitä, voisivatko pk-yritykset – tai yritykset ylipäätänsä palkata tohtoreita työsuhteeseen. Yksi pk-yrityksen edustajista kommentoi asiaa seuraavasti:

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

19


”Ainoa potentiaali mitä näen, on siinä, että he lähtisivät sitä asiakastyytyväisyyden asiantuntijuutta terävöittämään omalla osaamisellaan. Mutta siellä törmätään isoihin haasteisiin, valitettavasti. Niin kuin minäkin olen 30 vuotta tätä firmaa tässä hoitanut, niin tämä on siis minun perustama ja omistama firma, niin tässä on tullut rekrytoitua kaikenlaisia ihmisiä (…) Kun ajattelee tämmöisen käytännön ihmisen näkökulmasta, ne akateemiset ihmiset on hirveän akateemisia. Ne puhuu vähän eri tavalla ja ne ajattelee vähän eri tavalla ja ne ei oikein aina hiffaa, että miten niitä asioita yrityksissä hoidetaan, ne on lukeneet niitä vain kirjoista ja se ei aina ole sitten ihan samaa mitä se oikeasti on.”

Hän oli palkkaamassa johtoryhmätasoiseen tehtävään henkilöä ja kannusti yhtä omissa jatko-opinnoissaan tutuksi tullutta professoria hakemaan tehtävää, koska ”hän ei ole lainkaan pölyttynyt ja voisi olla käytännönläheinen”. Tämä professori kiinnostui, koska ”palkat siellä yliopistolla ei ole niin huikeita”. Sitten loppusuoralle päässeet kärkihakijat laitettiin psykologisiin testeihin. Haastatellun mukaan tämä professori erottui tutkijoiden ja akateemisten ihmisten joukosta poikkeuksellisena, mutta testaajan mielestä hän oli kuitenkin niin teoreettinen ja käytäntö oli hänelle vierasta. Tämä yrityksen edustaja näkee tässä ongelman ja toteaa: ”Ei ole kyse, etteikö se tohtori osaisi niitä asioita, mutta arvostelisin tietyllä tavalla sitä akateemista koulutusta siitä, että se on niin kaukana käytännöstä. Alun perin sinne jo valikoituu enemmän tämmöiseen abstraktiin ja teoreettiseen ajatteluun kykeneviä – ja sitä mielellään tekeviä henkilöitä. Ja sitten kun sitä puolta heillä sitten vahvistetaan koko opiskelun ajan, niin koko ajan siinä vaan etääntyy sitten siitä työelämästä.”

Hän korostaa, että ainakin asiantuntijayrityksillä voisi olla luonteva yhteys yliopistoyhteistyöhön, mutta näkee tohtorien ja pk-yritysten yhteistyössä kaksi ongelmaa: ”Toinen on se, että (…) puhutaan paljon enemmän kuin tehdään ja sitten kun tehdään, niin se mitä tehdään, on lähes pelkästään sitä, että tehdään sitä yhteistyötä niiden isojen yritysten kanssa. Pk-yritysten kanssa ei tehdä yhteistyötä. Ei minuunkaan ole kukaan ikinä ollut yhteydessä siinä suhteessa, että olisi yhteistyötä sieltä yliopistosta. Ammattikorkeakoulusta on kyllä oltu yhteydessä ja me ollaan myöskin oltu sinnepäin, on ollut paljon työharjoittelijoita ja useampikin henkilö on palkattu töihin sitä kautta. Siellä ammattikorkeakoulussa ollaan siinäkin jotenkin enemmän hereillä.”

Hän peräänkuuluttaa työnhaun ja oman osaamisen brändäämisen sisältöjä myös tohtorikoulutukseen. Hän kertoo, että ”Minullakin on tässä vuosien mittaan, väittäisin, että kyllä tässä satakunta tohtoria on ollut hakijoiden joukossa (…), niin kyllä ne on niin paperinmakuisia, että 80 % niistä tohtorihakijoista on jäänyt siihen ensimmäiseen paperinlukemiseen”.

Osa yrityksistä kertoo rekrytointitilanteissa hakijoina olleista kauppatieteen tohtoreista, mutta nämä eivät ole johtaneet tohtorien valintaan. Yhdessä tapauksessa kauppatieteiden tohtori olisi tullut valituksi johtoryhmätasoiseen tehtävään, mutta KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

20


lopulta tämä henkilö päätti lähteä ulkomaille työhön. Kaksi tohtoreista kertoo hakeneensa töitä pk-yrityksistä ja saaneensa paikan. Paperinmakuisuus ei ole sitä, mitä yrityksissä kaivataan, vaan tarvitaan ”ihan oikea ihminen” eli nämä stereotypiat ovat vielä voimakkaita, vaikka koko ajan tapahtuu muutosta. Asenneilmaston muutos on hidasta ja siihen tarvitaan oppilaitoksia, työantaja-työntekijäjärjestöjä sekä vaikuttajayksilöitä, jotka pitää saada ensin käännettyä. Yksi yrityksen edustajista kuvaa tätä seuraavasti: ”Jos me ajatellaan vaikka Turun talousaluetta, niin me voitaisiin yhdessä miettiä 20 sellaista henkilöä, jotka sinun pitää saada käännettyä puhumaan sen edestä. Jonkun täytyy ottaa siitä koppi – ja kun se ei ole mitään, että artikkeli Turun Sanomiin, vaan se on ihmisten tapaamista ja verkostoitumista”.

Yrityksissä oleva kiire ja ”pieni henkinen laiskuus” ottaa selvää, että kukahan sellainen osaaja voisi olla, mistä sellaisen löytäisi ja paljonko se maksaisi, mainitaan myös yhteistyön esteenä. Yksi konkreettinen este on kieli – tohtorit puhuvat vastaajien mukaan abstraktilla tasolla ja käyttävät ”hienoja termejä”, jotka pitäisi kääntää kohdeyleisön mukaan ymmärrettäviksi. Tähän liittyen yksi tohtoreista toteaa, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa pitää viestiä sellaisella tavalla, että yritykset kiinnostuvat, kuten hän asian ilmaisee: ”Tuota tyyppiä kannattaa seurata, sillä on jotakin relevanttia minun arkeeni ja se puhuu termeillä, että sinua ymmärretään ja on mahdollisimman tällainen matti meikäläinen, ettei puhu hienoilla sivistyssanoilla ja liian sofistikoituneesti”.

Tohtorin tutkinto jakaa vastaajien käsityksiä siten, että osa pitää sitä arvokkaana ja jotkut suhtautuvat siihen epäilevästi: ”Joidenkin mielestä se on hyvä ja se on meriitti, ja jotkut tietysti epäilee ihan hirveästi, että se on käytännöllisyyden ja vaikuttavuuden vastakohta – että sinne saadaan sitten joku propellipää, joka ei osaa ajaa polkupyörää ja syödä purukumia yhtä aikaa”.

Tohtori-käsitteen arkipäiväistämisestä puhuu useampikin haastateltava, joista yksi toteaa: ”Se on syytä tuoda tosi arkipäiväiseksi, että tohtoritkin on ihmisiä, ne syö ja käy kakalla ja niin edespäin, että poistaa semmoinen turha kehä”.

Yksi tohtoreista perustelee monipuolisemman kuvan luomista koulutuksesta pk-yritysten suuntaan, todeten:

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

21


”Avainroolissa on kuitenkin se sanoman levittäminen, kertominen, että se ei ole pelkkää teoriahömpötystä, mitä tohtorit pystyvät tekemään, vaan nimenomaan se käytännönläheisyyden tuominen, koska se on mikä on pk-yritykselle se ainoa oikea juttu. Se vaatisi koulutuksen tai arvon tai statuksen uudelleenmäärittelyä, tai miten sitä kerrotaan ulospäin, että ei ne ole pelkästään jotakin tutkijoita, jotka istuu jossakin kammiossa lukemassa tieteellistä juttua.”

Yksi järjestön edustaja, joka on kauppatieteiden tohtori koulutukseltaan, näkee akateemisen ja yritysmaailman erilaisuuden esteenä yhteistyölle: ”Ne maailmat ajattelevat ihan eri tavalla. Se, mikä on akateemisesti hyvää tutkimusta, niin silloinhan sinulla on se yksi kysymys tai hyvin suppilomainen, katsotaan yhdestä näkökulmasta (…), jotta pystyt sen akateemisesti perustelemaan. Sinun pitää sulkea silmät aika monelta asialta ja yrityselämähän on niin, että kaikki on sikin sokin, ja kaikki vaikuttaa koko ajan.”

Tämän esteen poistamiseksi tutkijoiden pitäisi pystyä ajattelemaan niin kuin yritysjohtaja ajattelee. Tohtoreita pitäisi myös kouluttaa ottamaan huomioon kulloinenkin yleisö ja muokkaamaan puhettaan mahdollisimman käytännönläheiseksi ja konkreettiseksi. Monet haastateltavista tähdentävät edelleen sitä, että yritykset tarvitsevat osaajia, eikä suoritetulla tutkinnolla ole niin suurta merkitystä. Yksi vastaajista toteaa tähän, että: ”Yritykset saattavat jopa kavahtaa sitä, peläten, että sieltä tulee liian teoreettinen ihminen. Tästä syystä yrityksiä lähestyttäessä olisi ehkä parempi puhua yhteistyöstä, ja osaajien tarpeesta ja siitä, millä tavalla niitä osaajia saataisiin sinne yrityksiin. Että se voi olla kauppatieteen tohtori, ihan fine, mutta se ei ole sen yrityksen kannalta keskeistä”.

Useampikin haastateltava miettii, että kannattaako yhteistyöhön tai työnhakuun ylipäätänsä lähteä tohtorin tutkinto edellä, vaan korostaa mieluummin osaamista kuin tutkintoa. Tätä korostavat sekä yritysten että järjestöjen edustajat, mutta myös ne tohtorit, jotka ovat kokeneet työttömyyden. Yksi tohtoreista suosittelee, että tohtorilla on hyvä olla kaksi CV:tä, koska osaamista pitää tuoda esille eri lailla eri kohderyhmille. Osa haastatelluista tohtoreista on sitä mieltä, että asenteellisuutta on myös tohtoreissa itsessään. Yksi haastatelluista tohtoreista kuvaa asiaa seuraavasti: ”Kauppatiedehän on semmoinen ala, että osa ihmisistä on vähän ylpeitä, että semmoinen pään kalibrointiharjoitus voisi olla monelle paikallaan”.

Toinen tohtori on epäilevällä kannalla myös tohtorien osaamisen suhteen:

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

22


”Ei se tohtorius tee siinä autuaaksi, että se olisi millään tavalla parempi kuin joku sellainen, joka on tehnyt 15 vuotta sitä hommaa, ilman minkäänlaista tohtorin tutkintoa. Olen tullut jopa hieman kyyniseksi sen suhteen, että mitä se kauppatieteiden tohtori edes osaa.”

Kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämiseksi pk-yrityksissä esitetään työsuhteelle vaihtoehtoisia tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi työosuuskunnat ja oman yrityksen perustaminen. Koulutus ei kuitenkaan ole tohtorien vastausten mukaan antanut tällaisten toimintatapojen käytännön toteutukseen riittävästi eväitä, vaikka kauppatieteestä onkin kyse. Yksi tohtoreista, joka on käynnistänyt hiljattain oman yritystoiminnan, kuvaa asiakaskuntansa olevan isoja yrityksiä. Pk-yrityksistä hän toteaa, että: ”Paljon on semmoista nurkkahuoneen besser-wisser-meininkiä ja ei yksinkertaisesti ole tottumusta tutkimusten käyttämisestä”.

Tässä hän nostaa esiin myös pk-yrityksen johdon tai edustajan ennakkoluulot, jotka voivat olla esteenä yhteistyölle, kuten hän asian ilmaisee: ”Uskon, että se tohtorileimakin siinä pikkasen on, aika monissakin, varsinkin jos ei ole itse akateeminen. Että jos esimies (…) on sinua vähemmän koulutettu, vaatii kovaa itsetuntoa siltä henkilöltä”.

Tätä ennakkoluuloa ja ylipäätänsä yritysten tietoisuutta siitä, mitä tohtorin tutkinto sisältää ja millaista osaamista se tuottaa, voisi yliopiston edustajan mielestä helpottaa sillä, että yrityksiin palkattaisiin enemmän tohtoreita myös päättämään rekrytoinneista. Tohtorien itsensä työllistäminen on yksi asia, joka saa pitkäaikaisen työttömyyden kokeneen tohtorin toteamaan: ”Tämähän on nyt tämä vakiotyperyys (…), että miksei saa ruveta yrittäjäksi ansiosidonnaisella – moni olisi ruvennut yrittäjäksi ja varmaan menestynytkin siinä, (…) mutta sekin kaatui taas jonkinlaiseen byrokratiaan”.

Hän viittaa myös pitkäaikaistyöttömien työllistämistukeen ja pohtii, voisiko siitä kehittää jonkinlaisen mallin tohtorien työllistämiseen. Maailmalla tohtorin tutkintoa kuitenkin arvostetaan useamman haastateltavan mukaan. Yksi heistä kommentoi asiaa seuraavasti: ”Jenkeissä ja Saksassa se (tohtorin tutkinto) on plusmerkkinen, siellä saat parempia duuneja ja sinulle maksetaan enemmän, mutta täällä se vaan herättää lähinnä ennakkoluuloja”.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

23


Hän oli ollut väitöksen jälkeen työttömänä ja hakiessaan työtä hän oli törmännyt tähän haasteeseen, jota hän kuvaa seuraavasti: ”Silloin valmistumisen jälkeen hain duunia ja siinä oli niin monta leimaa, että onko sinusta enää takaisin työelämään ja vähän tämmöinen pölyttyneen, harmaan tutkijan stereotypiat”.

Toinen tohtori on havainnut, että suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä käynnissä suuntaus, jossa ”saa vähän kyyristellä, kun on väitellyt, että se ei olekaan semmoinen meriitti kuin sen pitäisi olla – mutta kun menee Keski-Eurooppaan, niin siellähän kaikki vakavasti otettavat yritystoimijatkin on väitelleitä”.

Tähän liittyen hän esittää muiltakin tulleen ajatuksen, että pitäisi olla ”vähän kahdentyyppisiä väitöskirjoja, että toiset on puhtaasti siihen korkeatasoisen teorian tekemiseen suuntautuneita ja toiset toimii siinä yritysrajapinnassa voimakkaasti kehittäen sitä yritystoimintaa”.

Yliopistossa työskentelevä tohtori näkee tutkijan näkökulmasta pk-yritysten kanssa tapahtuvan yhteistyön lisäämisen esteenä sen, että ”yksittäisten pk-yritysten tarve (…) versus se, mitä tutkija siinä omassa akateemisessa urassaan lähtisi tekemään, niin on siinä semmoinen, yhteen…ne on hyvin pieniä ja varsinkin kauppatieteen suuntaan ne on semmoisia kustannuslaskennan caseja tai markkinoiden selvityscaseja, että siinä mielessä ihan ymmärrän, ettei kukaan tutkija viitsi semmoista lähteä tekemään kiireisessä arjessaan”.

Hän pitää sellaisia enemmän gradujen ja lopputöiden aiheina. Yhtenä haasteena on rakenteen itseään vahvistava vaikutus, jota yksi yliopiston edustajista kuvailee seuraavasti: ”Sitten, kun ne (parhaat tutkijat) on proffia, niin ne luontevat yhteydet businessmaailmaan on hyvin ohuita edelleen”.

Yksi tohtoreista näkee myös dilemman professorikunnan jakautumisena, mikä aiheuttaa vallitsevan rakenteen ylläpitämisen: ”On niitä, jotka suuntautuvat aika lailla sataprosenttisesti vain tiedemaailmaan ja puhuttelevatkin vain oman tutkimusalueensa, vastaavan tason ihmisiä, ja on niissä omissa tutkijayhteisöissään, konferensseissa ja niissä verkostoissa, ja sitten se yritysrajapinta jää lähes tulkoon kokonaan. Tai sitten on niitä, jotka on hyvin vahvasti suuntautuneet yrityselämään, joiden akateemiset meriitit eivät taas riitä viemään heitä akateemisia portaita pitkin riittävän ylös. Tämä on myös yksi pullonkaula sille, että miksi tohtorit eivät sitten työllisty pk-yrityksiin, jos siellä on ohjaajina yliopiston sisällä vain näitä, jotka näkevät vain sen toisen maailman -

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

24


eivät ymmärrä, eivätkä osaa myöskään myydä sitä (pk-yritysten maailmaa) heidän omille tohtoriopiskelijoilleen, kun ei itse osaa nähdä sitä.”

Tähän tutkijan uraan orientoituvan toimintamallin periytymiseen ja olemassa olevan toimintamallin vahvistamiseen viittaavat myös muutamat muut haastateltavat. Yksi tohtoreista kertoo, että usein kun on tekemisissä pk-yritysten edustajien kanssa, niin halukkuutta yhteistyöhön on – puolin ja toisin, mutta rahoitus nousee esteeksi yhteistyön toteuttamiselle. Rahoituksen lisäksi ajan puute nousee esiin monissa keskusteluissa, myös siitä näkökulmasta, että onko pk-yritysten edustajilla aikaa osallistua yhteistyötä virittäviin tapahtumiin.

Tohtorikoulutuksen kehittämisen mahdollisuudet Kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten aiempaan aktiivisempaan yhteistyöhön ja kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämisen lisäämiseen liittyen nostettiin esiin myös lähes jokaisessa keskustelussa tohtorikoulutuksen kehittämiseen liittyviä ideoita. Yksi lisensiaatin tutkinnon suorittanut yritysten edustajista toteaa: ”Olen sitä mieltä, että opetusta pitäisi muuttaa siten, että niillä tohtoreilla olisi niissä opinnoissa enemmän sitä käytäntöä mukana. Lisäksi pitäisi opettaa sitä työnhakua ja osaamisen brändäämistä ja että he olisivat aktiivisia yritysten suuntaan”.

Osa näistä on sellaisia, joita on yliopiston vastaajien mukaan jo otettu kehitysohjelmaan tai tehty jo pidemmänkin aikaa, mutta tieto tällaisista muutoksista ei ollut tavoittanut vielä yliopiston ulkopuolisia haastateltavia. Hän kertoo, että yliopistossa on kuitenkin ollut jo kauan tarjolla työelämäkursseja tai siirrettävien taitojen kursseja tohtoriopiskelijoille vapaina opintoina. Näissä on ollut sisältöinä esimerkiksi CV:n rakentaminen, tieteen popularisointi ja urasuunnittelu. Yhden järjestöä edustavan henkilön mukaan: ”Yliopistollehan merkitsee aika paljonkin, kuinka paljon sinä kirjoitat niitä papereita, mutta kyllähän sitä (koulutusta) pitäisi myös ehdottomasti muuttaa, että olisi esimerkiksi ne käytännönläheiset projektit tai työelämäyhteistyö tai joku muu millä sinua palkittaisiin ja arvotettaisiin tai jos on saanut niitä yrityksiä niihin kehittämisprojekteihin – että se olisi enemmän kuin se, että olet kirjoittanut niitä papereita”.

Tohtorikoulutuksen kehittämiseen liittyvät ideat voidaan jakaa neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä liittyy jo bachelor- tai maisterivaiheen koulutukseen, johon ehdotettiin opintojen aikaista projektimaista oppimismallia, koska opiskelijoilla pitäisi KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

25


olla valmistuessaan hyvä verkosto. Toinen ehdotus liittyy siihen, että maisteriksi valmistumisen jälkeen ei olisi viisasta hakeutua suoraan jatko-opintoihin, vaan olisi hyvä tehdä töitä yrityksessä jonkin aikaa. Toisaalta yliopistoilla on paine saada tohtorit valmistumaan hyvin nopeasti ja nuorina, jotta nämä yltäisivät huippututkijoiksi aikanaan. Tähän liittyykin kolmas ehdotus, jonka mukaan tohtoriopintoihin pitäisi kuulua moninaista yritysyhteistyötä, työelämävalmiuksien kehittämistä ja erityisesti myynnin ja yrittäjyyden koulutusta, joita voi valita tutkintoonsa. Neljäs idea koskee yrityselämässä työskentelevien henkilöiden aiempaa parempaa mahdollisuutta tehdä väitöskirja yrityksestä lähtevästä ongelmasta tai kehittämiskohteesta. Opintojen aikana tapahtuva verkostoituminen niin yritysten kuin toisten alojen opiskelijoidenkin kanssa koetaan tärkeäksi. Osa vastaajista ehdottaa, että tällainen verkostoituminen pitäisi aloittaa jo aiemmassa vaiheessa kuin jatko-opintovaiheessa, mutta moni vastaajista ehdottaa erilaisia yrityselämän kanssa tapahtuvia toimia myös nimenomaan jatko-opiskelijoille. Toinen näkökulma asiaan on työelämässä toimivien henkilöiden jatko-opiskelu ja väitöskirjaprosessin käynnistäminen, jolloin vahva käytännön tausta tukisi myös yrityksiä hyödyttävien aiheiden löytämistä ja osaamisen kehittymisen hyödyntämistä yrityssektorilla. Yritysten ja oppilaitosten välillä tapahtuvaa opiskelijoiden opintoihin kuuluvaa yhteistyötä tapahtuu yhden haastateltavan mukaan enemmän ammattikorkeakouluissa, joissa on myös enemmän kosketuspintaa pienempiin yrityksiin. Yliopistojen kosketuspinta on pääsääntöisesti isoihin yrityksiin tai kasvuyrityksiin sekä start-upyrityksiin. Nämä liittyvät vastaajan mukaan oppilaitosten strategioihin ja siihen, miten he haluavat rakentaa verkostoa yritysmaailmaan. Opiskelijan kontaktiverkoston rakentaminen olisi kuitenkin sekä työllistymisen että jatko-opintojen ja väitöksen jälkeisen yritysyhteistyön kannalta keskeistä: ”Jos opetus tapahtuisi osittain juuri tämmöisenä projektilähtöisenä, että tekisit yrityksille ja yritysverkostoille opinnäytetöitä ja kävisit kesätöissä, niin silloin se todennäköisyys sille, että tohtorivaiheessakin, kun rupeat väitöskirja-aihetta miettimään, niin on suurempi todennäköisyys, että se tohtoriväitöskirjan aihe olisi semmoinen, että siinä on jotkut yritykset mukana ja mahdollisesti rahoittamassakin sitä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että verkostot ymmärretään keskeisenä osana opetuksen laatua.”

Yksi näkökulma jo bachelor- tai maisterivaiheen opintoihin liittyen on kaupallisten aineiden opiskelijoiden monialainen yhteistyö toisten, esimerkiksi tekniikan ja muotoilun opiskelijoiden ja yritysten kanssa: ”Tällöin esimerkiksi tekniikan alan opiskelijat ovat tottuneet jo opiskeluaikana tekemään yhteistyötä monialaisesti (…), jolloin siinä rekrytointitilanteessakin sitten miettii vähän laaja-

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

26


alaisesti sitä, tarvitaanko tekniikan osaajien lisäksi kauppatieteilijöitä, tai design-puolen ihmisiä tai käyttäytymistieteilijöitä”.

Yksi haaste on se, että nuoret lahjakkaat ihmiset, maisteriksi valmistuttuaan jatkavat heti tohtoreiksi, jolloin heille ei muodostu käsitystä työelämästä – joka on hyvin erilaista kuin yliopistossa toimiminen. Tällöin haasteelliseksi muodostuu esimerkiksi käsitys työajasta, jonka suhteen yrityselämässä tarvitaan paljon joustoa. Tämän yrityksen edustajan neuvo onkin: ”Älkää hyvät ihmiset lähtekö maisteriksi valmistuttuanne suoraan tekemään väitöskirjaa. Menkää töihin vähäksi aikaa. Ottakaa selvää, minkälainen se yritysmaailma on, miten siellä toimitaan ja minkälaiset ovat työ- ja yrityselämän oikeat lainalaisuudet. Ideaalimaailmassa vähän aikaa töissä, sieltä idea siihen, mitä minä tutkin.”

Myös yrittäjyyteen liittyvä osaaminen nousee esiin keskusteluissa, koska työelämä on isossa muutoksessa ja perinteisen työsuhteen mukainen malli ei ehkä ole relevantti. Siksi ehdotetaan, että tohtorit tarjoisivat osaamistaan oman yrityksen kautta. Tätä varten tohtoreille pitäisi opettaa myös yrittäjyysosaamista ja ymmärrystä yrittäjyyden mahdollisuuksista. Yliopiston edustaja kertoo, että tohtorikoulutettavilla on tarvetta saada mentorointia ja tutustua kaikenlaisiin toimijoihin ajatellen omaa tulevaisuuttaan ja monia kiinnostaa nimenomaan yksityissektori. Tähän liittyen hän nostaa esiin kuitenkin haasteen, jonka mukaan: ”Ei välttämättä löydetä niitä pk-yrityksiä, jotka olisivat kiinnostuneita tulemaan mukaan”.

Hän kuvaa myös yleistietojen ja -taitojen korostamista, joilla on työelämärelevanssia. Yhtenä käynnistettynä keinona tohtorien esiintymistaitojen kehittämiseksi on luotu ”Kolmen minuutin thesis-kilpailu, jolla pyritään tohtorintutkintoa tekeviä innostamaan kertomaan siitä, mitä he tekevät, sellaisella tavalla, että kuka tahansa ymmärtää muutamassa minuutissa”.

Yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyötä pitäisi vastausten mukaan lisätä liittämällä tohtorikoulutukseen työharjoittelua, jota yliopistossa ei vastaajan käsityksen mukaan ole – kuten ammattikorkeakoulussa, jossa vastaaja arvelee sen olevan pakollista. Yliopiston edustaja kannattaa myös tohtoriopiskelijoiden yritysjaksoa, mutta ei pakollisena kaikille. Yksi tohtoreista kannattaa myös harjoittelua tai kesätöitä seuraavasti: ”Miksi ei tohtoritason koulutuksessa voisi tehdä vastaavaa työtä yritysten kanssa, jolloin olisi mahdollista kertoa tohtoriopinnoista ja saada palautetta niihin – näin voitaisiin saavuttaa win-win-tilanne”.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

27


Tähän liittyen ehdotetaan myös kevyempiä malleja, kuten tohtoriopiskelijoiden TET-jaksoa (työelämään tutustuminen), jolloin olisi mahdollisuus lisätä ymmärrystä puolin ja toisin. Tämä saattaisi johtaa myös syvempään yhteistyöhön. Yhtenä tällaisena voisi olla ohjelma, jossa autetaan pienyrityksiä ja siihen kuuluisi jatko-opiskelijoille eräänlainen tutustumisosio muutamaan yritykseen. Tätä varten voitaisiin perustaa verkosto, jossa olisi mukana kiinnostuneet yhteistyöyritykset. Tällöin pkyritysten maailma, erilaiset toiminnot ja siellä puhuttu kieli tulisi tohtoriopiskelijoille ymmärrettäväksi. Toimintatutkimuksen tekemistä ehdotetaan myös yhdeksi yhteistyötä edistäväksi keinoksi. Yrittäjäjärjestö tekee paljon oppilaitosyhteistyötä, niin ammatillisella kuin korkeaasteenkin kanssa, mutta tohtorikoulutuksessa sitä ei ole tehty. Vastaajan mukaan yhteistyötä voisi tehdä ihan yhtä lailla tohtoriopiskelijoiden kanssa. Turun yliopiston henkilöstökoulutuksessa on toteutettu yhtenä menetelmänä yrittäjän varjostusta. Yrittäjäjärjestön edustaja ideoi tämän mallin siirtämistä tohtoreiden kanssa toteutettavaksi: ”Itse asiassa tämä malli voisi olla tässäkin tapauksessa hirveän hyvä, että me tuodaan se ihminen (tohtori) sen yrityksen iholle ja hän voi huomata mahdollisia kehittämiskohteita”.

Tähän voisi vastaajan mukaan myös yliopisto tarjota joitakin ratkaisuja ja ajatuksia, mutta yhtä lailla kauppatieteen osaajat itse. Yrittäjävarjostusta on itse asiassa käytetty muulla kuin kauppatieteen alalla, esimerkiksi biolääketieteen alalla, jossa se johti laajempaankin yhteistyöhön. Se lähti liikkeelle yrityksen tarpeesta ja sitä rahoittaa kyseinen yritys. Yhtenä näkökulmana tohtoriopiskelijoiden yritysyhteistyön lisäämiseen esitetään siihen kannustamista ja sen arvostamista yliopistossa. Useissa keskusteluissa nostetaan esiin lääketieteen ja -alan käytännön yhdistäminen. Tästä esimerkkinä yhden yliopiston edustajan kommentti: ”Siellä (lääketieteellisessä) on aika vaikea väitellä tekemättä kliinistä työtä, vaikka olisi kuinka tutkimusorientoitunut, niin onhan siellä selkeät käytännöt, että velvoitetaan tekemään kliinistä työtä jossakin terveyskeskuksessa tai jossakin”.

Samaten yritysyhteistyö on lääketieteen puolella tiivistä lääketutkimuksen ja -kehityksen muodossa. Tältä pohjalta ehdotetaan myös kauppatieteiden opintojen aikaista yhteistyötä aktivoitavan, jolloin aiheet väitöskirjaan löydettäisiin yrityksistä ja yhteistyö alkaisi jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Toinen yliopiston edustaja kertoo, että edellisellä opetussuunnitelmakierroksella työharjoittelua vietiin läpi ja se on yliopiston strategisessa toimenpideohjelmassa KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

28


kirjattuna siten, että jokaisella koulutustasolla pitäisi olla mahdollisuus sisällyttää harjoittelua tutkintoon, myös tohtoreilla. Tohtorien harjoittelun pitää olla hänen mukaansa kuitenkin sellaisessa asiantuntijatehtävässä, mihin se tohtorintutkinto häntä valmistaa. Tähän hän vielä jatkaa: ”Tämän tyyppistä rakenteellista muutosta, että se on mahdollista ja jopa kannatettavaa, että se este ei minun mielestäni ole se, että ylin johto olisi kaikkea tämmöistä vastaan, että vain akateemisille urille huippuja tehdään, eikä mitään muuta – se ei ole ollenkaan sellaista”.

Yksi vastaaja kuvailee Suomen olleen tähän asti koulutuksen huippumaa, mutta näkee, että osaamisen viemisessä seuraavalle tasolle, tarvitaan yliopistokoulutuksen ja työelämässä toimimisen muodostamaa ”elämänmittaista oppimispolkua” lisäarvoa tuovana toimintatapana jatkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että on ymmärrettävä, ettei tutkintoon valmistuminen riitä, vaan on tehtävä työtä yrityselämässä ja sitten taas kannattaisi ”kasvattaa akateemista osaamistaan”. Tämä vaatisi sen, että molemmat osapuolet – yliopistomaailma ja yritysmaailma – ymmärtäisivät sen arvon, koska tällä tavalla nämä molemmat maailmat voitaisiin yhdistää. Esimerkkinä toteutustavasta esitetään seuraava toimintamalli: ”Yksi vaihtoehto on olla puoliaikaisesti töissä ja puoliaikaisesti tehdä sitä väitöskirjaa, ja että se (väitöskirjan aihe) lähtisi sieltä yrityksen haasteista”.

Teknologiateollisuusalan yrityksen edustaja kertoo heidän ponnisteluistaan käynnistää vientiä Amerikkaan. Heillä on ollut siellä palkattuna henkilö ja hänen kauttaan tehtiin yhteistyötä sikäläisten yliopistojen kanssa: ”Jenkeissä yliopistot tekevät tosi paljon tätä (…), oli tarkoitus lähettää tuotteita testattavaksi ja saataisiin sitä kautta tietoa meidän tuotteesta heidän markkinoille sopivaksi. Yliopistot tekevät tosi paljon tämmöistä businessta siellä. He saavat siitä jonkun korvauksen, ei nyt ihan samaa kuin joku konsultti ottaa. Mun mielestä oli jonkun verran ilmaistakin tarjolla, että he ottivat yrityksiä sisään, millä neuvottiin sitä yritystä.”

Suomessa tämä yrittäjä ei ole tällaiseen törmännyt. Perusteluja työelämässä toimivien jatko-opinto-oikeuteen nostetaan esiin useissa keskusteluissa, jolloin käytännön kokemus ja koulutuksen kautta tullut osaaminen yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi haastateltavista kuvaa tilannetta rakenteelliseksi perustellen asiaa seuraavasti: ”Tällä hetkellä väitöskirjan tekeminen on sen tyyppinen, että sinun täytyy omistautua siihen. Minun mielestäni yliopiston pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia luontevia keinoja, joilla täysipäiväisesti työelämässä toimiva henkilö voi tehdä väitöskirjan.”

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

29


Yksi järjestöä edustava haastateltava perustelee työelämässä toimivien jatko-opintomahdollisuuksien helpottamisen tärkeyttä seuraavasti: ”Haen sitä, että yliopistoille kasvaisi ymmärrys, että on järkevää kouluttaa tohtoreita, jotka ovat jo työelämässä, lisätä heidän osaamistaan, joka hyödyttäisi sitten taas elinkeinoelämää”.

Eräs haastateltavista tohtoreista toteaa toimineensa juuri näin: ”Täällä puhuttiin silloin vastuullisesta omistajuudesta, eikä kukaan oikein osannut kertoa, mitä se on, niin sitten minä lähdin tutkimaan sitä. Eli se haaste tai ongelma lähti minun olemassa olevasta työstä ja hyödytti suoraan sitten työantajaani.”

Yhtenä ideana esitetään näiden kahden näkökulman yhdistäviä toimia. Tällä tarkoitetaan sitä, että työelämässä toimivat tohtoriopiskelijat ja suoraan maisteriopinnoista jatko-opintoja tekevät henkilöt keskustelisivat keskenään joko opintoihin liittyen, esimerkiksi yhteisten projektien kautta tai epävirallisestikin, vaikka vain kahvipöytäkeskusteluin. Tällöin yritysmaailman todellisuus, käytetty kieli ja tutkimusteemat voisivat hyödyntää opiskelijaa, jolla ei vielä ole henkilökohtaisia verkostoja yritysmaailmaan. Yliopistoa edustavan henkilön mukaan yliopistolla pitää olla edelleen akateeminen polku, mutta samalla pitää myöskin ymmärtää se, että sitä akateemista polkua palvelee se yhteistyö sinne yrityksiin ja yhteiskuntaan. Tällöin perustutkimukseen saadaan ideoita ja ajankohtaisia teemoja yritysmaailmasta. Hän täsmentää vielä myöhemmin, että ei näe hyväksi ratkaisuksi sitä, että olisi kaksi erillistä polkua – akateeminen ja yrityksiin suuntautuva polku. Tätä hän perustelee seuraavasti: ”Pelko on se, että me luodaan samalla myöskin raja-aidat (…), eikä ne keskustele. Pitäisin sen yhden polun, mutta me tuodaan se variaatio sinne sisään – ja miten se tehdään, niin se on sitten jo mielenkiintoinen kysymys.”

Ideoita yhteistyön edistämiseksi Kauppatieteellisen osaamisen aiempaa aktiivisempaan hyödyntämiseen pk-yrityksissä saatiin tutkimuksessa runsaasti ideoita. Kaikkiaan lähes 40 ideaa, joista muodostettiin neljä teemaa. Ehkä kaikkia teemoja yhdistävänä kehittämiskohteena on viestintä ja viestinnän lisäämiseen liittyviä ideoita, keinoja ja kanavia esitettiinkin

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

30


kaikkein eniten. Lisääntyneen tiedon myötä arveltiin myös monien ennakkoluulojen hälventyvän yhteistyön lisäämisen tieltä. Merkittäväksi ideoiden teemaksi nousi myynti – kauppatieteen tohtorien kyky ja halu myydä osaamistaan, mutta myös yliopiston rooli myynnissä. Tähän liittyen ehdotettiin myös osaamisen tuotteistamista, jolloin sitä olisi helpompi ostaa. Yliopiston ehdotettiin aktivoituvan tohtorien myyntiosaamisen kouluttajana ja kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämisen moottorina pk-yritysten suuntaan. Neljäs teema koskee erilaisten foorumien luomista kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten tarpeiden kohtaamiseen sekä yhteistyön toteuttamisen liittyviä ideoita. Seuraavissa alaluvuissa on kuvattu näitä ideoita teemoittain.

4.2.1 Tietoa mahdollisuuksista – vähemmän ennakkoluuloja

Tiedon lisääminen kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten välisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämiseksi nähdään tärkeäksi. Kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten tarpeiden kohtaamisen nykyisistä yhteistyön keinoista ̶ tai lähteistä, joista uusia ideoita voisi löytää ̶ ei ole tietoa tarjolla pk-yrityksille eikä myöskään tohtoreille. Tätä tutkimusta tehtäessä tämä ilmeni selvästi, sillä vaikka yksittäiset toimijat kertoivat yllättävänkin paljon olemassa olevista yhteistyömuodoista ja -kokeiluista, mutta vain murto-osa näistä oli toisten haastateltujen tiedossa. Joitakin sellaisia yhteistyömuotoja, joita useampi haastatelluista mainitsee, ovat PoDoCo-hanke, Turun yliopiston yrittäjyysyliopisto ja erilaiset tutkimus- ja kehityshankkeet sekä rekrytointi/työnhaku. PoDoCon mainitsee osa yliopistolla työskentelevistä henkilöistä ja Teknologiateollisuus ry:n edustaja. Yrittäjyysyliopistosta puhutaan yliopistossa työskentelevien henkilöiden ja yrittäjäjärjestön edustajan haastatteluissa. Muita yhteistyömuotoja, joita on ollut joillakin yrityksillä käytössä, ovat esimerkiksi professorien roolit neuvonantajina tai puhujina seminaareissa. Osa yritysten edustajista ei ole edes tullut ajatelleeksi kauppatieteiden tohtorien tai -tohtoriopiskelijoiden osaamisen hyödyntämistä oman toimintansa kehittämisessä eikä heihin ole koskaan oltu yhteydessä asian tiimoilta. Kauppatieteen tohtorien näkyvyyttä pk-yritysten suuntaan pitäisi siis lisätä, mutta näkyvyystarvetta on myös toiseen suuntaan

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

31


eli vastaavasti pienillä yrityksillä ei ole näkyvyyttä tohtorien keskuudessa, kuten yksi haastatelluista toteaa: ”Kauppatieteen tohtorilla ei ole helppo saada näköalaa siihen pk-kenttään, että mitä siellä nyt on tekeillä ja minkälaisten asioiden kanssa ne kamppailevat. Tätä varten voisi olla joku foorumi tai paikka, tai olisiko se tämmöinen slushi tai muu tapahtuma.”

Kohtaamisten kautta molemmat osapuolet voisivat oppia toisiltaan ja löytää kontakteja. Konkreettisten tekemisten kautta tietoisuus lisääntyy ja myös ennakkoluuloja voidaan puolin ja toisin vähentää. Yrittäjäjärjestön edustaja korostaa viestinnän merkitystä seuraavasti: ”Itse uskon vahvasti tämmöiseen viestintään, ja siihen, miten asioista kerrotaan. Tarinat, hyvät esimerkit, jos on löytynyt ja on saatu tämmöinen kohtaaminen aikaiseksi ja se oikeasti se pk-yritys on hyödyntänyt sitä, niin kerrottaisiin siitä julkisesti. Kerrottaisiin siitä esimerkiksi yrityksille suunnatussa aviisissa tai jossakin muussa. Tuotaisiin niitä muulla tavalla esiin, niin sitä kautta se ihminen voisi hoksata, et minuakin voisi kiinnostaa ja minäkin voisin lähteä tähän.”

Yhden yrityksen edustaja, jolla ei ole kokemusta yhteistyöstä kauppatieteen tohtorien kanssa kuvaa myös toteutuneiden yhteistyömuotojen viestinnällistä merkitystä seuraavasti: ”Ensinnäkin kuulla hyvistä referenssicaseista, jotka on ratkaistu lisäämällä KTT osaamista pk-yrityksissä. Nämä ensinnäkin voivat sytyttää lamppuja, kun yritys miettii omaa liiketoimintaansa ja oman liiketoiminnan haasteiden ratkaisemista sekä myöskin tuo varmuutta ottaa näitä askeleita kun kuulee hyvistä aikaisemmista casesta.”

Toteutuneista yhteistyöprojekteista tohtorien ja pk-yritysten välillä pitäisi viestiä laajasti ja ”rummuttaa” niistä: ”Esimerkiksi Ekonomilehden ja Talouselämän kaltaisten medioiden pitäisi tehdä positiivista uutisointia onnistuneista yhteistyökuvioista”.

Viestintää korostaa myös yksi yliopiston edustaja, mutta hän nostaa esiin myös toimintatapojen kehittämisen: ”Nythän yritetään tämmöistä tiedeviestintää kehittää ja sitä rimaa laskea, että on tämmöisiä erilaisia tiedeslämmejä ja pitsausjuttuja, missä voi omaa tutkimusta esitellä helpossa muodossa. Tämmöisiä kolmen minuutin hissipuheita. Esimerkiksi innovaatiokilpailu ja innovaatioihin liittyen, yrittäjyysyliopiston puitteissa järjestettävät avoimet tapahtumat, joihin pitäisi saada konkretiaa ja kaupallistamisnäkökulmaa. Niin, että se kiinnostaa, että se hyöty on siinä nimenomaan pk-sektorille, jossa on sitä skeptisyyttä.”

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

32


Tohtorin on tärkeää tehdä itsensä näkyväksi, jotta yritykset voisivat tilata osaajan, jota yksi yrittäjänä toimivista tohtoreista kuvaa seuraavasti: ”Asiakkaat voivat olla ihan radikaalin tietämättömyydenkin vallassa, että ne ajattelee, että heillä on ihan uniikki ongelma, ettei tällaista ole kenelläkään muulla ollut, eikä tähän ole mitään apua saatavana ja sitten ne ei tee sille mitään”.

Sosiaalisen median merkitystä viestintäkanavana korostetaan. Ammattikorkeakoulussa työskentelevä tohtori kuvailee tohtorien roolia tuoreen tutkimustiedon levittäjänä ja popularisoijana asettaen tohtorien roolin tärkeäksi seuraavasti: ”Eihän kaikkien tarvitse olla minun omia tutkimuksiani, että esimerkiksi yrittäjyyden alueelta, mitä uusia tutkimuksia on tullut (…) ja sitten popularisoida niitä ja järjestää jotakin paneelia tai tapahtumaa. Somen rooli on tosi tärkeä tässä”.

Yhteistyön lisäämiseen kaivataan konkreettisista mahdollisuuksista ja jo onnistuneista kokeiluista kertovaa aktiivista viestintää, jota olisi hyvä jonkun tai joidenkin koordinoida. Monissa keskusteluissa nousee esiin se, että yhteistyön lisäämiseen tarvittaisiin eräänlainen sillanrakentaja – kauppatieteen tohtorien ja pk-yritysten sekä muiden toimijoiden välille. Nimenomaan viestintä olisi yksi keskeinen toimi tälle taholle.

4.2.2 Osaamisen tuotteistaminen ja myyminen

Lähes jokaisessa keskustelussa nostetaan esiin myynti jossakin merkityksessä. Ennen kaikkea tohtorien on kyettävä myymään osaamistaan. Myös yliopiston on aktivoiduttava tarjoamalla tohtoriopiskelijoille myyntikoulutusta, myymällä palvelujaan ja organisoitava ne markkinat, joilla kauppatieteellinen osaaminen ja pk-yritysten tarpeet kohtaavat. Yksi yritysten edustajista ilmaisee asian seuraavasti: ”Yliopiston pitäisi lähteä muuttamaan tätä asenneilmastoa, verkostoitua näiden toimijoiden kanssa ja palkata (henkilö) tämmöiseen tehtävään, (jonka) pitäisi kiertää tapaamassa (…)”.

Yliopistolla työskentelevä kauppatieteiden tohtori kertoo yliopiston kehittävän yrityksille tarjottavia tutkimuksia seuraavasti: ”Osaamisen hyödyntämiselle siitä näkökulmasta, että ostetaan vaikka tutkimuksia tai palvelututkimusta, niin sitä yritetään yliopistossa kehittää ja se on yliopiston tehtävä, vaan pitäisi olla parempi tämmöinen käyttöliittymä ja väylä siihen, miten yritykset löytää nämä (palvelut)”.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

33


Tohtorien on osattava myydä osaamisensa ja tutkintonsa tuoma lisäarvo niin rekrytointitilanteessa kuin erilaisissa tutkijan ja hanketoimijan rooleissakin. Unohtamatta tietysti tohtoreita, jotka toimivat yrittäjinä. Ylipäätänsä osaajan on kyettävä myymään osaamisensa, riippumatta tutkinnosta: ”Tärkeintä on osata markkinoida ja myydä nimenomaan sitä osaamista ja mitä sillä osaamisella olet tähän mennessä saanut aikaiseksi”.

Tätä varten tohtorikoulutukseen ehdotetaan sisällytettävän myyntikoulutusta, vuorovaikutustaitoja ja esiintymiskoulutusta. Yksi haastateltavista kuvaa asiaa seuraavasti: ”Väitelleille pitäisi kuulua väistämätön paketti, myyntikoulutus ja starttipajat”.

Yksi yliopiston edustaja ideoi aiemmin toteutettujen tutkimusesittelyjen jatkoksi yrityksiin suunnattuja hissipuheita seuraavasti: ”Meillä on tehty, mikä se oli se 100 tohtoria, tämmöisiä tarinoita ja esittelyvideoita, osana Tohtos-hanketta. Mutta saman tyyppisenä konseptina voisi olla, että mitä minä (tohtorina) voisin tehdä yrityksessä –tyyppisesti”.

Tohtorit eivät ole homogeeninen ryhmä eli osa on tuotteistanut itsensä, osa myy hyvin itsensä – osa ei ollenkaan. Osaamisensa myyntitaitoa ehdottavat myös monet muut, samaten kuin asiantuntijan identiteetin rakentamista ja osaamisensa sanoittamista. Yhden yrityksen edustaja kuvaa tilannetta seuraavasti: ”Kyllä sen ihmisen täytyy mennä myymään itsensä – ja kyllä se on kiinni myöskin ihmisen persoonasta, että jos sinä olet todella harmaa tutkijatyyppi, niin ei siitä tule mitään. Eikä mennä se tohtoraatti edellä, vaan pitää kertoa, että minä olen tämän asian, alan asiantuntija, voin teitä tässä auttaa, voin tutkia näitä asioita, voin selvittää, voin valmentaa, voin kouluttaa.”

Yhtenä tärkeänä seikkana nostetaan esiin kauppatieteen tohtorien osaamisen ja sen tuoman lisäarvon tuotteistaminen, kuten yksi yrittäjänä toimiva tohtori asian ilmaisee: ”Sen tohtorin työn paketointi, jonkinnäköisiksi ostettaviksi, jos ei nyt ihan kutistemuovia, mutta jonkinlainen tuotteistaminen voisi olla”.

Toinen yrittäjänä hiljattain aloittanut tohtori pohtii tarjontansa suuntaamista pk-yrityksiin tulevaisuudessa seuraavasti: ”Jos tekisi tämmöisiä palvelupaketteja, tai roolituksia, että tämä on tämmöinen haastava sparraaja. Että ihan hyvä jos sun asiat on hyvin, mutta anna tämän ihmisen tulla katsomaan tämä homma ja vähän kyseenalaistamaan niitä ja ota se vastaan ja luo keskusteluyhteys.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

34


Jos asiat on hirveen hyvin, niin hienoa, mutta jos ei niin sä saatat hyötyä ja asiat saattaa mennä eteenpäin. Uskon kuitenkin, että useimmissa tapauksissa on myös lisäarvoa sillä, että täällä kävi tohtori sparraamassa ja todettiin, että asiat on ihan hyvin.”

Kolmannen yrityksen edustaja kuitenkin varoittaa liiallisesta tuotteistamisesta, jolla tohtorit pilaavat myyntimahdollisuutensa. Hän kommentoi asiaa kokemukseensa perustuen: ”Olen ihan karvat pystyssä, hemmetinmoiset tuotteistukset, 50 sivua PowerPointtia. Ei se yritys nyt juuri tuommoista tarvitse, pitää kysyä, mitä sinä tarvitset. Muuten tekee karhunpalveluksen, kun starttiyritys on tuotteistettu pilalle. Menkää tapaamaan ja kysymään, mikä on teidän ongelma, mikä teitä pohdituttaa. Mä haluan sanoa kaikille, että älkää tuotteistako osaamistanne hyödyttömiksi.”

4.2.3 Kohtaamisista kokeiluihin

Tiedon lisääminen, verkostoituminen, pk-yritysten tarpeiden selvittäminen ja tohtorien osaamisen myyminen edellyttävät kauppatieteen osaajien ja pk-yritysten edustajien kohtaamisia. Haastatteluissa mainittiin esimerkiksi erilaisia tapahtumia, foorumeja, seminaareja, portaaleja, alustoja ja sosiaalisen median kanavia kohtaamisten toteuttamiseen. Kohtaamisten jälkeen on kuitenkin löydettävä lisää niitä konkreettisia keinoja, joilla yhteistyötä ryhdytään tekemään. Seuraavassa on ensin esitetty yleisesti kauppatieteen tohtorin ja pk-yrityksen yhteistyön mahdollisia muotoja, sitten kohtaamisiin liittyviä ideoita ja sen jälkeen konkreettisia tekemisen malleja. Keskusteluissa ehdotettiin useita konkreettisia keinoja ja kanavia kauppatieteen tohtorien ja pk-yritysten kohtaamisiin. Yksi tohtoreista kertoo hankkeesta, jossa ammattikorkeakoulu oli toimijana: ”Siinä järjestettiin työpaja, joka oli tosi hyvä. Verkosto, jossa yrityksiä koottiin saman pöydän ääreen, ja jokainen kertoi, mitä kenelläkin oli tarjottavana ja mitä kukakin tarvitsee”.

Tällaista ei ole haastateltavan mielestä kokeiltu tohtorien kanssa ja sellainen voisi hänen mielestään olla hyvä idea, jossa tohtorit olisivat ”mätsäämässä”. He voisivat kertoa näissä kohtaamisissa kulloisellekin pk-yritykselle, mitä osaamista heillä on, mitä he tarjoavat pk-yritykselle. Keskustelu maailmalla olevasta käytännöstä, jossa yliopistoissa ja korkeakouluissa työskenteleviltä tohtoreilta edellytetään säännöllistä yritystyöskentelyä opetustyön

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

35


rinnalla, kuulostaa yhden tohtorin mielestä ”loistavalta idealta”, koska tällöin yritykset ymmärtäisivät, mitä hyötyä tohtori voi tuoda yritykseen. Tätä samaa ajatusta tukee toinen tohtori, joka muistelee aiempaa toimintatapaa seuraavasti: ”Olen aina sanonut, että kun olisi semmoinen kuin ennen vanhaan oli, semmoinen kiertosysteemi 90-luvulla, jossa olit osan vuodesta konsulttina, osan aikaa vuodesta töissä yrityksessä ja osan aikaa opetat. Kiersit ja sait semmoisen laaja-alaisen kokemuksen ja se oli mielettömän hienoa, niin minun mielestäni tämmöiseen systeemiin pitäisi lähteä uudelleen. Siinä ihmisen taidot on täysipainoisessa hyötykäytössä, niin akateemisessa maailmassa kuin yrityselämässä.”

Tämän mahdollistamiseen tarvitaan vastaajan mukaan jonkinlainen rahoitusmalli, jossa osittain maksetaan opetusta, osittain konsultointitukea ja yritystukea. Hän korostaa vielä halukkuuttaan lähteä tällaiseen malliin todeten: ”Olisin heti valmis tuommoiseen, minun mielestäni se olisi ihan mieletöntä”.

Väitelleen tohtorin akateemisen tutkimustyön yhdistäminen yrityksessä työskentelyyn on kuitenkin yhden yrityksen edustajan mukaan: ”Semmoinen päiväuni – paljon vettä virtaa Aurajoessa ennen kuin tämän tyyppisiä käytäntöjä pystytään luomaan ja ne tulevat olemaan harvinaisia”.

Hän näkee mahdollisuuksia yhdistää tutkimusta muuhun työhön helpoiten oppilaitoksen opettajana. Tähän teemaan liittyen nousee myös useissa keskusteluissa näkemys, jonka mukaan ”Väitöskirjoja voisi olla vähän kahdentyyppisiä, että toiset on puhtaasti siihen korkeatasoiseen teorian tekemiseen suuntautuneita ja toiset toimivat voimakkaasti siinä yritysrajapinnassa, kehittäen sitä yritystoimintaa olemassa olevilla opeilla”.

Haastatteluissa kysyttiin näkemyksiä jonkinlaisesta vuokratyökuviosta, jossa yritys voisi ostaa kauppatieteiden tohtorin osaamista tarpeittensa mukaan projektiluonteisesti tai vaikka pidemmäksikin aikaa, vaikka muutamaksi päiväksi kuukaudessa. Tässä mallissa tohtori työskentelisi useammalle toimeksiantajalle, mutta ei kuitenkaan konsulttisuhteessa, vaan vuokratyösuhteessa. Vuokratyötä monet yritykset ovat jo tottuneet käyttämään, mutta enemmänkin suorittavan työn tehtävissä. Yrittäjäjärjestön edustaja ehdotti oma-aloitteisesti vastaavaa ajatusta, ennen kuin häneltä ehdittiin kysyä näkemystä tähän ideaan. ”Omistajanvaihdosverkosto on taas voimissaan Varsinais-Suomessa ja toki siellä on ammattilaisia osaajia, mutta siinä voisi olla tämmöisenä palveluna yrityksille, että voisit tilata tämmöisen vuokratohtorin. Silloin et sitoudu, etkä joudu maksamaan sitä jäätävää palkkaa, mitä se (tohtori) varmaan pyytää.”

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

36


Hän kuvailee tätä ideaa vielä seuraavasti. ”Se voisi olla semmoinen matalan kynnyksen (…), että ota kauppatieteen tohtori, vaikka lyhyemmäksi aikaa. Kauppatieteilijä voisi lähteä kaivamaan yrityksestä kehittämiskohteita, aihioita ja ajatuksia.”

Hän pohtii tässä yhteydessä myös yhteistyötä estävää ennakkokäsitystä siitä, että ovatko tohtorien palkkatoiveet liian korkeita. Tiedon lisääminen tästä tai sellaisesta mahdollisuudesta, että tohtorin osaamista voisi saada halvemmallakin, voisi lisätä kiinnostusta asiaan. Ajatus tohtorien osaamisen välittämisestä pk-yrityksiin saa kannatusta myös yliopiston edustajien keskuudessa: ”Siihen tarvittaisiin joku oma pieni yritys, joka hoitaisi näitten tohtorien osa-aikaisuusjuttuja, Tohtorit töihin -tyyppinen firma, josta voisi saada tohtorin töihin, joku vuokrafirma tavallaan. Se pystyisi ottamaan sen riskin, että olisi yrittäjänä siinä välissä, myymässä sitä osaamista niin kuin paloina esimerkiksi – luulisi, että semmoisia nykyään löytyy, kun ihmiset myy nykyään asuntoaankin.” (viittaa Airbnb:n malliin)

Idea vuokratohtoreista saa tukea ja siitä kirpoaa myös mahdollinen liikeidea: ”Tässähän voisi olla ihan potentiaalinen tämmöinen start-up-firma, vuokratohtorit.fi, että kyllähän siinä semmoinen ansaintalogiikka on, kun sinä välität sitä tohtoria sinne yritykseen”.

Kun haastateltavilta kysyttiin mielipidettä vuokratohtori-ideasta, osa suhtautui ajatukseen epäilevästi. Esimerkki tohtorin esittämästä epäilystä liittyen työn katkeamiseen, jos tekijä siirtyy välillä toiseen yritykseen: ”Jos vuokrataan, niin pitäisi olla vähintään kuukauden. Jos tarvitaan tohtoria, sen aivoja, niin minun mielestä sitä ei voi (..) sillä tavalla rajata, kehystää, että huomenna siirryn tuonne. Että, jos jotain pitää kehittää, se jää silleen elämään sille ihmiselle ja jos joudut katkaisemaan sen ja mietit, et palaat tänne taas viikon päästä.”

Myös professorit voisivat aktivoitua tohtoriosaamisen välittämisessä, kuten asian yksi yliopiston edustajista ilmaisee: ”Jos jossakin tilaisuudessa tai muussa yhteydessä ilmenee joku projekti tai kehittämisjuttu, se proffa sanoisi sen niille ohjattaville (…), jolloin meillä olisi yliopiston oma vuokratyökuvio tai mikä olisikaan, joka linkittäisi sen (tohtorikoulutettavan) tekemään sinne sen kehittämisprojektin”.

Vuokratohtori-ajatus tuntuu tämänkin henkilön mielestä mahdolliselta, mutta tohtoriopiskelija voisi mennä yritykseen jopa ilmaiseksi, jotta yhteys löytyisi.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

37


Yliopiston edustaja lämpenee myös vuokrausidealle yhtenä mahdollisuutena. Hän maalailee ideaa seuraavasti: ”Meillä olisi yliopistokonsortiossa, vaikka sitten tämmöinen niin kuin vuokrausyksikkö, joka pystyy tarjoamaan ja sitten hakemaan yliopiston sisältä niitä osaajia. Kauppatieteen osalta se voisi olla, vaikka joku strategian kehitys tai myyntiprojekti, että yritys lähtee hakemaan jalansijaa, vaikka jostakin ulkomaan kohteesta.”

Yhden yrityksen edustaja pitää myös vuokratohtori-ideaa hyvänä todeten: ”Julkisen hallinnon työskentelyyn en ihan hirveästi usko, sen pitäisi olla joku tämmöinen start-up, joka saisi siitä sitten aina pientä provisiota aina kustakin työllistyneestä”.

Hänen mielestään tarvittavan osaamisen omaavan tohtorin löytämiseen tarvittaisiin jonkinlainen portaali, ellei sellaista jo ole. Portaalia ei kuitenkaan kannattaisi hänen mukaansa rajoittaa pk-yrityksiin, vaan se voisi olla yhtä lailla tarjolla isoille yrityksille. Hän ilmaisee myös kiinnostuksensa ryhtyä käyttämään tällaisia palveluja todeten: ”Tämmöinen portaali ja välityskuvio olisi varmaan hyvä, näkisin hyvinkin mahdollisena, että meidän yrityksessä olisi tämmöiselle käyttöä”.

Kauppatieteiden tohtorien osaamisen hyödyntämiseen pk-yrityksissä esitetään yhteistyön käynnistämisen kynnystä madaltavia ideoita, kuten yrittäjänä toimiva tohtori ehdottaa: ”Tämmöisiä poliklinikkatyyppisiä kanavia, että olisi matalan kynnyksen (…), kun yrittäjä ei oikein tiedä itsekkään, mikä se tarkka kysymys on, siellä on vaan joku (…) hähmänen ongelma. Tätä varten olisi hyvä olla joku paikka tai tila, mihin yrittäjä voisi tulla on se sitten fyysinen paikka tai vaikka tilaisuussarja tai joku muu, mutta tämmöinen, mihin voisi tulla punastelematta, ihmettelemään ja kysymään, vähän niin kuin vertaistuen ja asiantuntijatyön yhdistelmä.”

Tällaiseen voisi olla tohtoreilla kiinnostusta lähteä ja erityisesti työttömät tohtorit voisivat olla halukkaita tarjoamaan osaamistaan, koska ”se polte käyttää sitä osaamista on tietysti aika kova, varsinkin jos on tuore kauppatieteilijä ja on ihan perustellusti sitä mieltä, että mulla on osaamista ja sanottavaa”.

Yksi teema oli erilaisten uudenlaisten foorumien luominen kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten tarpeiden kohtaamiseen ja jonkinlaiseen lyhytaikaisempaan kokeiluun, jotta pk-yritys voisi saada paremmin käsitystä, mitä ja miten osaamista

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

38


voisi hyödyntää sitoutumatta esimerkiksi palkkaamaan tohtoria työsuhteeseen. Tällaisten uudenlaisten työn tekemisen muotojen sekä osaajien ja osaamisen tarvitsijoiden kohtaamisiin ehdotettiin esimerkiksi erilaisia digitaalisia alustoja. Yrittäjänä toimiva tohtori kehittelee ideoitaan liittyen kauppatieteilijän osaamisen löytämiseen seuraavasti: ”Tohtorin pitää kasketa se maa, tehdä se mahdolliseksi, että voi tulla löydetyksi ja se tarkoittaa nykyisin aika paljon tämmöistä sosiaalisessa mediassa läsnäoloa ja omilla kasvoillaan näkymistä eri paikoissa. Voisi olla tohtoripoli, jonkinlainen asiantuntijatinder, joku tämmöinen deittipalvelu, jossa voisi vähän tämmöisellä kevyellä kädellä katella ja lueskella ja etsiä hakusanoilla. Tulin sanoneeksi sen tinderin, niin olkoon se, vaikka semmoisena ikonina siitä, että ei niin haudanvakavia juttuja.”

Näiden erilaisten ideoiden toteuttamiseen kaivataan aktiivista toimijaa tai useitakin tahoja toimimaan kokoavana, kuten yksi tohtoreista asian ilmaisee: ”Pitäisi löytää joku sateenvarjo, joka handlaa nämä kaikki, että eri tyyppisillä kuvioilla päästäisiin tämä homma tekemään”.

Useampi tohtori, niin kuin myös muu toimija, korostaa jonkinlaisen sillan rakentamista kauppatieteellisen osaamisen ja yritysten tarpeiden kohtaamiseksi ja tohtorien osaamispääoman hyödyntämiseksi pk-yrityksissä. Tämä olisi tärkeää myös itsensä työllistävälle tohtorille, kuten yksi hiljattain oman yrityksen perustanut tohtori sanoo: ”Olen sitä mieltä, että tarvitaan tämmöinen silta, välittäjä ehdottomasti, koska tässä alussa mennään kuukauden ikkunalla, että miten tästä selvitään (…), että pitäisi olla asiakkaat valmiina, ainakin osittain jo”.

Tällaisina koordinoijina voisivat toimia erilaiset järjestöt, esimerkkinä mainitaan kauppakamari sekä muita yrittäjyyteen liittyviä verkostoja. Yksi yritysten edustajista kertoo, että he ovat koko toimintansa ajan halunneet olla ”yliopistollisen tiedon ja yritysmaailman välinen integraattori”. Vastaavasti yksi järjestön edustajista kuvaa heidän rooliaan yliopistojen ja heidän jäsenyritystensä välissä olevana ”sillanrakentajana” tai ”siltana” eli jossakin määrin tällaista toimintaa on jo olemassa. Suurin osa vastaajista on kuitenkin sitä mieltä, että yliopistojen ja korkeakoulujen pitäisi olla mahdollistajina jo jatko-opintojen aikana luomassa toimintatapoja, joilla syntyy jatkuvaa, luontaista kohtaamista kauppatieteilijöiden ja pk-yrityksen kanssa. Yrittäjäjärjestön edustaja kuvaa heidän halukkuuttaan olla mukana kehittämässä kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämistä pk-yritysten hyödyksi seuraavasti:

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

39


”Varmaan meilläkin on monessa mielessä kiinnostusta olla veturina tai jonkinlaisena vetäjänä siinä ja ainakin näiden verkostojen kanssa yhdessä ja pitäisi miettiä, että onko se esimerkiksi joku yliopiston palvelu”.

Kauppakorkeakoulun alumnitoimintaa pidetään yhtenä tärkeänä kanavana oppilaitoksen ja yritysten välisessä verkostoitumisessa. Lisäksi yliopiston tohtorikoulutusta organisoivat henkilöt toteavat, että voitaisiin järjestää erilaisia foorumeita, joilla tohtorien ja tohtoriopiskelijoiden ja pk-yritysten kohtaamisia voisi tapahtua. Nämä tapahtumat voisivat olla isompia verkostoitumistapahtumia kuin vain kahdenvälisiä. ”Kyllä meillä on valmiutta järjestää vaikka tapahtuma kerran vuodessa, tai ainakin kokeilla tämän vuoden aikana, jossa voitaisiin testata jotenkin tätä – tai onko se joku tapahtuma tai joku muu sähköinen tapa kommunikoida, en osaa sanoa. Meillä on kuitenkin 2000 tohtorikoulutettavaa tällä hetkellä, että varmaan voisi kuvitella, että siellä on muutamia, joita jo lähtökohtaisesti kiinnostaisi kovasti tämän tyyppinen kokonaisuus (…), kyllä tämmöisille ideoille kysyntää varmasti on, tehdä yhdessä edemmän, löytää yrityksiä, isompia ja pienempiä.”

Keskusteluissa nostettiin esiin myös muita ideoita, ja halukkuutta lähteä mainittuja ideoita käytännössä toteuttamaan, kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten yhteistyötä käytännössä toteuttamaan ilmeni. Yksi näkökulma tähän on se, että on olemassa jo nyt lukuisa joukko malleja kauppatieteellisen osaamispääoman hyödyntämiseksi pk-yrityksissä, eikä näin ollen uusia hankkeita pitäisi tehdä. Tätä perustellaan seuraavasti: ”Lainsäädännön näkökulmasta ei ole mitään sellaista, etteivätkö korkeakoulut voisi tehdä jo nyt opetuksessa ja tutkimuksessa yhteistyötä erikokoisten yritysten kanssa. Sen pitäisi olla vain selkeästi strategiassa ja toteuttaa se. Usein se toimeenpano on kuitenkin se, mihin pitäisi satsata.”

Yhtenä ideana nousi esiin kartoituksen tekeminen yrittäjäjärjestön jäsenyritysten keskuudessa, jossa selvitettäisiin yritysten tarpeita kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämiseen. Tähän haastateltava kuitenkin lisää: ”Mutta siinäkin just on tärkeää, miten se asia kysytään, ettei se heti herätä, että tämä ei koske minua”.

Tätä vastaaja perustelee sillä, että hän oli ennen tätä haastattelua keskustellut muutamien yrittäjien kanssa, eivätkä he olleet hahmottaneet konkreettisia yhteistyömuotoja kauppatieteiden tohtorien kanssa.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

40


Yrittäjäjärjestön edustaja kertoo myös kasvuyrittäjäpalvelusta ja sen kehittämistarpeista. Hän näkee, että tohtoriasiantuntijoista voitaisiin hakea yritykselle sopivaa osaajaa, joka pystyisi auttamaan yritystä. Yrittäjäjärjestön edustaja mainitsee myös heidän oman palvelukonseptinsa kehittämisen ja ajatuksia siitä, että mitä miten heidän roolinsa pitäisi muuttua kentässä, jossa palvelua ja tietoa saa muutenkin. Tällä hetkellä merkittävin neuvontapalvelu liittyy lakimiehiin, koska yrityksillä ei ole mahdollisuutta palkata omaa lakimiestä. Taulukossa 1 on esitetty keskeisimmät ideat kauppatieteen tohtorien ja pk-yritysten kohtaamisen ja yhteistyön toimintamalleiksi. Taulukko 1 Kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten kohtaamisiin ja yhteistyön edistämiseen esitetyt keskeiset ideat Idea

Kuvaus

Haastava sparraaja

Kyseenalaistaja tai keskustelukumppani, joka voi auttaa havaitsemaan kehityskohteita yrityksessä.

Lyhytaikainen kokeilu

Matalan kynnyksen palvelu, jossa tohtorin osaamista saa käyttöön sitoutumatta työsuhteeseen tai muuhun pitkäaikaiseen sopimukseen.

Kauppatieteen välityspalvelu

osaajien Vuokratohtori-palvelu jonkin tahon koordinoimana tai yliopiston palveluna tai start-up-yrityksenä, vuokratohtori.fi.

Tohtoripoli

Poliklinikkatyyppinen, matalan kynnyksen tila tai tilaisuus, jossa voi kysyä ja keskustella, vaikka kysymyskään ei ole oikein hahmottunut, vertaistuen ja asiantuntijan yhdistelmä.

”Asiantuntijatinder”

Asiantuntijan ”deittipalvelu”, josta voi löytää osaajan kätevästi verkossa.

”Mätsäys-työpaja”

Tohtorit kertomaan, mitä tarjoavat, pk-yritykset kertomaan, mitä tarvitsevat.

Portaali

Asiantuntijoiden löytämisen kanava.

Digialusta

Kohtaamisten, keskustelujen ja yhdessä tekemisen tila.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

41


Vaikuttajayksilöihin kostoituminen

ver- Henkilö kiertämään talousalueen vaikuttajia, joiden kautta tietoisuus ja kiinnostus saadaan heräämään sekä asenteita muokattua.

Tohtoriasiantuntijat kas- Erikoistuneet tohtorit osaksi kasvuyrityspalvelua. vuyrityksiin ”Slushi” tai muu tapah- Tapahtuma, jossa osaamista tuodaan esiin, kohtaamistuma paikka. ”Kolmikantatyö”

Tohtorin työ koostuu tutkimuksesta, pk-yrityksessä työskentelystä/konsultoinnista ja opetuksesta, jolloin kaikki hyötyvät.

”Työelämätohtori”

Työelämässä toimivien henkilöiden jatko-opintomahdollisuuksien parantaminen ja vuoropuhelu niiden jatko-opiskelijoiden kanssa, joilla ei ole liike-elämäkokemusta.

Kartoitus pk-yritysten tar- Selvitys pk-yritysten osaamisen ja kehittämisen tarpeista. peista Sillanrakentaja

Yhteistyön koordinointiin ja viestintään kaivataan sateenvarjoa, vetäjää tai integraattoria.

Säännöllinen kanssakäyminen pk-yritysten kanssa olisi tärkeää. Yksi keino tässä olisi saada enemmän henkilöitä tulemaan työelämästä tekemään tohtorin tutkintoa ja kohtaamaan näin koulutusputkessa olevia, maisterista suoraan jatkotutkintoa suorittamaan tulleita henkilöitä. Nämä henkilöt keskustelisivat keskenään ja vaihtaisivat ajatuksia jo koulutuksen aikana. Luontevaa kanssakäymistä pitäisi saada aikaan eri keinoin, esimerkiksi kahvitaukokeskusteluin. Yksi yliopiston edustajista kuvailee näkemystään tulevasta seuraavasti: ”Yliopistojen pitäisi tulla enemmän yhteiskuntaan verkottuneiksi koulutuskonsortioiksi, elikkä siellä on edelleen se perustutkimus, jota me ei saada missään tapauksessa unohtaa (…), mutta meidän pitää osittain, sopivissa kohdin mennä enemmän myöskin sinnepäin (liike-elämään)”.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

42


5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSTARPEET Tämän tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että yhteistyötä kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten välillä kannattaa lisätä. Käytyäni keskustelut näiden, noin kahdenkymmenen, eri näkökulmista asiaa tarkastelleiden henkilöjen kanssa, olen vakuuttunut siitä, että kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten synergioiden löytämiseksi pitää lisätä viestintää ja lähteä kokeilemaan uusia yhteistyön kynnyksiä madaltavia keinoja. Tutkimuksen aikana selvisi lukuisa määrä mielenkiintoisia yhteistyömuotoja, joita jo nyt kokeillaan tai toteutetaan joidenkin toimijoiden toimesta. Suuri osa näistä on toisille tutkimukseen osallistuneille vieraita, joten jo niistä viestimällä voitaisiin saada yhteistyötä aktivoitua. Toisaalta haastatteluissa ilmeni monia uudenlaisia toimintamalleja, joita olisi hyvä lähteä kokeilemaan ja kehittämään. Yhteistyön mahdollisuuksista viestittäminen ja uusien toimintamallien kokeilu vaativat jonkun tai joidenkin tahojen toimeen tarttumista ja yhteistyön koordinointia. Koordinoijan tehtävänä olisi innostaa useat toimijat, niin yksittäiset mielipidevaikuttajat kuin järjestöt ja verkostot sekä yliopistot ja korkeakoulut tuottamaan tietoa jo toteutetuista ja kokeilluista toimintamalleista, mutta ennen kaikkea saada aikaan kohtaamisia niin kasvokkain kuin sähköisestikin kauppatieteen osaajien ja pk-yritysten välille. Yhdyn myös tutkimuksessa yleisesti esitettyyn kantaan tohtorikoulutuksen kehittämisestä lähemmäs yrityselämää – tapahtuu se sitten tutkimusaiheiden valintana, tutkimustulosten soveltamisena käytäntöön, tutkimustyön rinnalla tehtävänä yritystyöskentelynä tai työelämässä toimivien henkilöiden, ”työelämätohtorien” kouluttamisena. Lähes kaikki haastatellut tukivat jostakin näkökulmasta näitä kantoja – huolta kannettiin ainoastaan toisaalta siitä, että osaaminen on käytännönläheistä ja toisaalta siitä, että akateemiselle huippututkimukselle on edelleen tekijänsä. Se, missä määrin nämä kaksi asiaa voidaan nähdä toisilleen vastakkaisina – tai saman kolikon eri puolina, määrittää sitä, kuinka vahvalla rintamalla yhteistyötä lähdetään kehittämään. Kuten Teknologiateollisuus ry:n edustaja totesi, ei välttämättä tarvita uusia toimintamalleja, sillä lainsäädäntö antaa yliopistoille ja korkeakouluille jo mahdollisuudet tehdä moninaista yhteistyötä. Kyse on strategisista valinnoista ja ennen kaikkea toimeenpanosta, johon tarvitaan sekä tahtoa, molemminpuolista viestintää että resursseja.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

43


Seuraavassa kuvassa on esitetty yhteenvetona tässä tutkimuksessa esiin nostettuja kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten yhteistyön molempia osapuolia – kauppatieteiden opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita sekä pk-yrityksiä yhdistäviä muotoja.

Työskentely yrityksessä (monin eri muodoin) Yrityksen konsultointi liiketoimintana Monialaiset TKI-hankkeet ja alustat

Yrityksen kehittäminen Uusien mahdollisuuksien tuominen yritykseen Kriittinen tiedon tuottaminen markkinoista ja muutoksista

Tutkimustulosten soveltaminen yritykseen

Haastava sparraaja

Yrityksen sparraus

Suositukset tutkimustulosten perusteella

KAUPPATIETEIDEN TOHTORI Aineiston keruu Toimeksiantotutkimus Tutustumisjaksot yrityksissä Aihe väitöskirjaan yrityksestä

Tutkimuksen tekeminen yrityksen tarpeista TOHTORIOPISKELIJA YRITYKSESTÄ Kehittämiskohteiden tunnistaminen Ulkopuolisen näkemyksen tuominen yritykseen

Monialaiset projektiopinnot yritysten toimeksiannosta

Pienemmät projektit

Kesätyöt, harjoittelut

Yrityksen toimintaan tutustuminen

KAUPPATIETEEN OPISKELIJA

PK-YRITYS

Kuva 1 Kauppatieteellisen osaamisen ja pk-yritysten yhteen kietoutumisen muotoja

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

44


Yhteiskunnassamme tyypillisiä työuria ei enää juuri ole, vaan ihmisten työskentely ja elannon hankkiminen koostuvat monista työn tekemisen muodoista. Näitä ovat erimittaisten työsuhteiden, yrittäjyyden ja erilaisten projektien kombinaatiot, joihin usein vielä limittyy työttömyysjaksoja. Tilannetta kuvaa yksi haastatelluista henkilöistä, joka toimii työsuhdepalvelualalla: ”Työn luonne on varmasti muuttumassa osaltaan projektiluontoiseksi eikä 8-16 eläkevirkoja enää ole luvassa samassa määrin. Tällöin verkostojen hyödyntäminen korostuu, oman osaamisen kehittäminen korostuu, uuden oppiminen korostuu, ihmissuhdetaidot korostuvat, oman osaamisen myyntitaidot korostuvat sekä varmasti moni tekee montaa projektia eri asiakkaille samaan aikaan esim. oman toiminimen kautta osa-aikaisesti. Miksi KTT – osaaja ei voisi hypätä tähän samaan kelkkaan?”

Kauppatieteiden tohtoreilla on useita vaihtoehtoisia ja rinnakkaisiakin mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä pk-yritysten kanssa. Yksi haastatelluista henkilöistä vertasi viime vuosina keskusteluissa esillä ollutta yrittäjyys- ja työsuhdejaksojen limittymistä kauppatieteiden tohtorien mahdollisiin uriin toimia välillä työsuhteessa ja välillä yrittäjänä. Jatkona tähän voisi olla se, että tohtori toimii välillä tehden tutkimustyötä ja välillä taas käytännön asiantuntijatyötä. Tutkijana toimiminen voi tapahtua apurahalla tai vaikka jossakin isommassa tutkimushankkeessa määräaikaisena tutkijana yliopistossa, korkeakoulussa tai jossakin tutkimuslaitoksessa. Vastaavasti muutaman henkilön esiin nostamat monialaiset alustat, joissa tehdään eri toimijoiden ja tutkijoiden välillä yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti, välillä myös kilpailijoiden kanssa, ovat mahdollisuus myös pitää osaamisensa tuoreena ja kilpailukykyisenä. Yhden osaamisalueen syvällinen hallinta ei enää riitä, vaan on kyettävä näkemään suuria kokonaisuuksia ja poikkitieteellisiä näkökulmia, joihin erilaisissa työrooleissa voi päästä osalliseksi. Toimimalla useammassa roolissa ja tehtävissä, tapahtuu jatkuvaa oppimista ja soveltamista. Tutkimuksellisen osaamisen, eri rooleissa kehittyvän käytännön osaamisen sekä monialaisilla alustoilla toimimisen myötä voitaisiin saavuttaa sellainen osaamisen kasvava kehä, johon ei yksittäisessä työtehtävässä ylletä. Tämän ajattelun myötä tohtorin voisi kuvitella olevan haluttu kumppani tai sparraaja pk-yrityksessä – tai vaikkapa muutaman pkyrityksen muodostamassa ryppäässä. Näin pk-yritys voi saada käyttöönsä tuoreen tutkimustiedon, rajapintoja ylittävän soveltamisen ja tekemisen sekä toimintansa kehittäjän, joka voi havaita taas uusia tiedon tarpeita selvitettäväksi tai tutkittavaksi. Vastaavasti pk-yritykset ovat toivottavasti jatkossa aiempaa useammin se nykyisiä ja tulevia tohtoreja inspiroiva kenttä, josta on ammennettavissa sekä kiinnostavia tutkimusaiheita että ennen kaikkea mahdollisuuksia olla mukana luomassa menestystarinoita sparraajina ja haastajina. Voiko tästä yhteistyöstä seurata muuta kuin synergiaetuja kaikille osapuolille – myös tohtoreita kouluttaville organisaatioille?

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

45


Seuraavassa kuvassa 2 on esitetty kauppatieteiden tohtorien, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä pk-yritysten yhteistyön lisäämisen mahdollistava kokonaisuus. Yliopistojen ja korkeakoulujen tehtävänä on organisoida markkinat tohtorien osaamisen hyödyntämiseksi pk-yrityksissä. Lisäksi näiden tahojen ehdotetaan muokkaavan asenneilmastoa suotuisammaksi lisäämällä viestintää ja kehittämällä tohtorikoulutusta. Yrityselämä pitäisi ottaa jo ennen tohtoriopintoja osaksi opiskelua, jolloin yhteys voisi luontevasti jatkua myös jatko-opintojen ja tohtoriksi valmistumisen jälkeen. Työelämässä toimivilla henkilöillä on kiinnostusta kehittää itseään ja jatkaa opintojaan, jolloin väitöskirja voidaan tehdä jopa suoraan yrityksen tarpeisiin, kunhan se täyttää akateemiset vaatimukset. Näillä ”työelämätohtoreilla” voisi olla myös merkittävä rooli niiden jatko-opiskelijoiden yrityselämätietouden lisäämisessä, joilla ei ole kokemusta liike-elämästä. Tohtorit voivat valmistuttuaan jatkaa joko kokonaan yliopiston tai korkeakoulun palveluksessa, jolloin osana työtä tulisi olla jatkuvasti yhteistyö yritysten kanssa. Tämä voi tapahtua monella tavalla, kuten tutkimusaiheiden, -aineistojen, -hankkeiden ja yritysten kehittämisen muodossa. Lisäksi opetustyötä tekevät tohtorit voivat sisällyttää opintokokonaisuuksiin erilaisia yritystoimeksiantoja ja yrityksille tehtäviä opinnäytteitä. Tohtorit voivat työllistyä myös muilla tavoin, jolloin yhteistyö pk-yritysten kanssa voi tapahtua työllistymällä yhteen yritykseen tai toimimalla vaikkapa esitetyn vuokratohtorikuvion mukaisesti välillä yrityksen asiantuntijana ja välillä vaikkapa apurahatutkijana tai yrittäjänä. Tohtorien on syytä tehdä osaamisensa näkyväksi, rakentaa asiantuntijan identiteettiä sekä tuotteistaa ja sanoittaa osaamisensa siten, että pk-yrityksen edustaja ymmärtää sen tuoman hyödyn yritykselle. Toisin sanoen, tohtorien pitäisi myydä osaamistaan ja tutkijan koulutuksen tuoma lisäarvo niin yrityksille kuin muillekin tahoille, esimerkiksi alustoilla toimiville tutkimusryhmille. Pk-yrityksiltä kaivataan avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta lähteä kokeilemaan yhteistyötä kauppatieteiden tohtorien kanssa. Lisäksi rohkeus kertoa yrityksen haasteista, vaikka kysymyksen asettelut eivät olisi itsellekään niin selvät. Kuuntelemalla ulkopuolista sparraajaa pk-yritys voi saada uusia ideoita, kehittää yritystään tai vahvistaa käsitystään nykyisen toiminnan optimaalisuudesta. Tärkeää on myös tietysti se, ovatko pk-yritykset halukkaita kehittymään ja kasvamaan.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

46


Kuva 2 Kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten yhteistyön kokonaisuus Kuvion 2 keskellä on kuvattu kaivattua koordinoijaa, sillanrakentajaa yhteistyön kehittämiseen. Tähän haastatteluissa ehdotettiin järjestöjä ja verkostoja – ja niiden osallistuminen onkin varmasti erittäin tärkeää jo pelkästään viestinnän vuoksi. Myös yliopistoa ehdotettiin koordinoijan tehtävään, mutta ainakin osa välittäjän tehtävistä voisi sopia jonkun start-up-yrityksen hoidettavaksi, kuten haastatteluissa mainittiin. Tässä tutkimuksessa mainittiin muutamissa kohdissa rahoituksen ja resurssien vaikutus siihen, mitä voidaan tehdä kauppatieteiden tohtorien ja pk-yritysten yhteistyön kehittämiseksi. Resurssikysymykseen ei kuitenkaan haluttu juuttua, vaan pyrittiin löytämään ideoita, joilla yhteistyötä voisi kehittää. Yhtenä ajatuksena on kuitenkin ollut lähteä hakemaan rahoitusta tässä tutkimuksessa esiin nostettujen ideoiden kokeilemiseen ja edelleen kehittämiseen. Myös rakenteen luominen ja koordinoinnin suunnittelu vaativat rahoitusta. Toivon, että tämä tutkimus on osaltaan edistämässä suomalaisten pk-yritysten menestystä kauppatieteellisen osaamisen kautta ja samalla avaa tohtoreille mielenkiintoisia yrityselämään nivoutuvia tutkimus- ja kehittämistehtäviä. Ihanteellista olisi, jos näiden myötä hyvinvointimme lisääntyisi ja voisimme olla jonakin päivänä korkeakoulutuksen ja yrityselämän yhdistävän osaamisen huippumaa. Tämä tutkimus kirvoitti useita jatkotutkimusideoita. Yksi sellainen on yrittäjäjärjestön edustajan ehdottama tutkimus, jolla kartoitetaan pk-yritysten tarpeita kauppatieteellisen osaamisen hyödyntämiseen. Toinen on kansainvälinen KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

47


tutkimus siitä, miten ja kuinka aktiivisesti kauppatieteiden tohtorit tekevät yhteistyötä pk-yritysten kanssa. Tähän liittyen yksi jatkotutkimuksen tarpeista voisi olla myös se, miten ja minkälaisissa tehtävissä kauppatieteiden tohtorit toimivat pkyrityksissä eri maissa saadaksemme vertailupohjaa omien toimintatapojemme kehittämiseen. Lisäksi jatkotutkimukselle antaa aihetta tämän tutkimuksen perusteella löydettyjen uudenlaisten toimintamallien kokeiluista ja niiden toimivuudesta ja tuloksellisuudesta niin kauppatieteiden tohtorien, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä pk-yritysten näkökulmista, unohtamatta tärkeässä roolissa olevia järjestöjä ja verkostoja.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

48


LÄHTEET Sainio, J. – Carver, E. (2016), Tavoitteidensa mukaisella työuralla. Aarresaari-verkoston tohtoriseuranta 2015, vuosina 2012-2013 valmistuneet. Akava/Tieteentekijöiden liitto http://www.akava.fi/uutishuone/ajankohtaiset/akavayhteison_uutisia/akava-yhteison_uutisia_-arkisto/tieteentekijoiden_liitto_tohtorien_tyottomyys_on_jyrkassa_kasvussa.12995.news (katsottu 15.7.2016) Akava http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyystilastot/1._korkeasti_koulutettujen_tyottomyys https://www.aarresaari.net/tiedote_3152016 Huttu, E. (2017) Puhelinkeskustelu ja sähköpostikirjeenvaihto, toukokuussa 2017.

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

49


LIITTEET Liite 1. Tutkimukseen osallistuneet toimijat Tutkimukseen osallistuneet yritykset Yrityksen toimiala

Henkilöstön määrä, noin

Konsultointi

20

Konsultointi

31

Konsultointi

ei tiedossa

Työsuhdepalvelut

59

Metalliala (3 yritystä)

23

Tutkimukseen osallistuneet tohtorit Valmistui kauppatieteiden tohtoriksi, vuosi, yliopisto

Työura pääpiirteissään väitöksen jälkeen kronologisessa järjestyksessä

1992, Turun yliopisto

yliopistossa, konsulttina (yrittäjä)

2003, Turun yliopisto

ammattikorkeakoulussa, sivutoimisena yrittäjänä

2003, Turun yliopisto

yliopistossa

2004, Turun yliopisto

yliopistossa

2007, Jyväskylän yliopisto

järjestössä

2009, Turun yliopisto

työttömänä, pienyrityksessä, yrittäjänä

2011, Turun yliopisto

teknologiateollisuudessa, pienyrityksessä, start-up-yrityksen toimitusjohtajana ja osakkaana, työttömänä, ammattikorkeakoulussa

2013, Utrecht

osakkaana start-up-yrityksessä, yliopistossa

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

50


2014, Turun yliopisto

toisen asteen oppilaitoksessa

2016, Vaasan yliopisto

ammattikorkeakoulussa, sivutoimisena yrittäjänä

2017, Turun yliopisto

yliopistossa

Muut tutkimukseen osallistuneet Vastaajan edustama taho ja tehtävä organisaatiossa

Tutkimuksessa käytetty nimitys

Varsinais-Suomen yrittäjät ry, yhteyspäällikkö

Järjestö

Perheyritysten liitto, toiminnanjohtaja

Järjestö

Perheyritysten liitto, asiantuntija

Järjestö

Turun kauppakamari, johtaja

Järjestö

Teknologiateollisuus ry, innovaatiojohtaja

Järjestö

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, dekaani

Yliopisto

Turun yliopisto, tutkijakoulun johtaja

Yliopisto

Turun yliopisto, tutkijakoulun koordinaattori

Yliopisto

Turun yliopisto, yritysasiamies

Yliopisto

Turun yliopisto, tutkija

Yliopisto

KAUPPATIEDETTÄ PK-YRITYKSIIN

51

Kauppatiedettä pk yrityksiin 2018final  
Kauppatiedettä pk yrityksiin 2018final  
Advertisement