Page 1

TUIMA

MAGAZINE

1/2017 MATKA

KUINKA PITKÄLLE OPINTOTUELLA PÄÄSEE? MITÄ ON SUOMALAISUUS VUONNA 2017?

MATKA

JÄTTÄÄ JÄLJET Haaga-Helian journalismiopiskelijoiden aikakauslehti

TALLINNAA RISTIIN RASTIIN PAIKALLISEN OPASTUKSELLA


KUVATOIMITTAJAN MATKAKUVA Tham Krasaen silta, maaliskuu 2017 Myanmarista Thaimaaseen kulkeva rata on rakennettu sotavankien ja pakkotyöläisten voimin. Moni heistä menetti henkensä ratatyömaalla, minkä takia reitti tunnetaan myös nimellä Kuoleman rata.


PÄÄKIRJOITUS Haaga-Helian H2-lehti on kokenut mittavan muodonmuutoksen, jonka lopputulosta Tuima Magazinea pitelet parhaillaan kädessäsi. Se on koulumme uusi opiskelijalehti ja sitä tekevät pääasiassa journalismin opiskelijat. Uudistuneen lehden kevään teemaksi valikoitui matka. Matkoja on monenlaisia. Varsinaisen matkustamisen lisäksi on olemassa henkisiä matkoja tai muutosmatkoja, kuten lehdellämme. Olemmekin pyrkineet käsittelemään teemaa mahdollisimman laaja-alaisesti. Kesän kynnyksellä moni meistä odottaa jo malttamattomana pian koittavaa kesälomaa. Jos kaipaat lisävinkkejä matkakohteista, teemajuttumme inspiroivat sinua varmasti. Miltäpä kuulostaisi päivä Tallinnassa paikallisen asukkaan opastamana? Tai kiinnostaisiko sinua tietää, millainen matkailija

”VALITSE SOPIVA MATKASEURA JA HUIKEA KESÄLOMAKOKEMUS ON TAATTU.”

Jaajo Linnonmaa oikein on sekä kuulla hänen matkavinkkinsä? Aina ei tarvitse suunnata kotimaata kauemmas. Arvostettu Lonely Planet -matkaopas valitsi Suomen tänä vuonna maailman kolmen parhaan matkakohteen joukkoon. Me taas listasimme valmiiksi tulevan kesän mielenkiintoisimmat tapahtumat eri puolilta maata. Poimi sieltä mieleisesi, valitse sopiva matkaseura ja huikea kesälomakokemus on taattu! Aivan kaikkea vanhaa emme uudistusinnossamme heittäneet romukoppaan. Lehdestä löytyvät edelleen tuttuun tapaan Ajankohtaista- ja Elä-osiot. Ajankohtaisia aiheita ovat muun muassa elokuussa koittava opintotuen uudistus sekä kevään aikana startannut ammattikorkeakoulujen yhteinen Zoneliikuntapalvelu, jonka tarjontaa kävimme testaamassa. Elä-osiossa puolestaan paljastamme, mikä on kuuminta hottia kuntosalitreenauksessa sekä pohdimme suhdettamme omiin tatuointeihimme. Käsissäsi on muhkea lukupaketti. Toivotan kaikille lukuiloa! ■

Saila Vaara on lehden tämän numeron päätoimittaja, joka aikoo tulevana kesänä patikoida Kevon reitin päästä päähän.

KUVA: ILARI LEHTINEN

3 | AJANKOHTAISTA


SISÄLLYS 14

Tallinnaa ristiin rastiin paikallisen opastuksella Tuima Magazinen toimittaja kierroksella Tallinnan mielenkiintoisissa kohteissa.

Kuinka pitkälle opintotuella pääsee Opintotuki riittää yllättävän pitkälle ja monenlaiseen lomaan. Käy hakemassa inspiraatiota kesälomalle!

30

22

Matka jättää jäljet Suurin osa lomailijoista ei ajattele matkansa ympäristövaikutuksia lainkaan. Ajatteletko sinä?

Elokuvan puvustus rakentuu pieteetillä Lue, miten vuoden 95 jääkiekon MM-kisoista kertovan elokuvan puvustusta tehdään.

40

36

Mitä on suomalaisuus? Tuima Magazinen reportterit kävivät kysymässä, mitä ajatuksia suomalaisuus herättää vuonna 2017.

Inspired by Finnish nature How did Lauttaraari island affect photographer Julia Kivelä, and what role does Instagram play in her life.

42

TEKIJÄT VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA: ANNE LEPPÄJÄRVI PÄÄTOIMITTAJA: SAILA VAARA TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: OSMO RAHIKAINEN AD: VEERA SIEKKELI KUVATOIMITTAJA: ILARI LEHTINEN TOIMITUSSIHTEERIT: EVELIINA AARNOS MIKKO KOSKINEN 2 | AJANKOHTAISTA KAISA MÖTTÖNEN TARU NISSINEN

TOIMITUS: MIKKO KOSKINEN JONNA LUOSTARI KAISA MÖTTÖNEN TARU NISSINEN KALLE NORDSTRÖM MARJA-HELENA OJANPERÄ TIMO OLLIKAINEN OSMO RAHIKAINEN VEERA SIEKKELI SAILA VAARA

KANNEN KUVA: ILARI LEHTINEN KUVITUS JA VALOKUVAT: ILARI LEHTINEN JONNA LUOSTARI KAISA MÖTTÖNEN TARU NISSINEN KALLE NORDSTRÖM TIMO OLLIKAINEN VEERA SIEKKELI SAILA VAARA


AJANKOHTAISTA

MATKA

03 06 08

13

09 10 12

Pääkirjoitus Jaajo matkailijana Elämä ei ole pelkkää rahaa Opintotuki muuttuu Zone-liikuntapassi kokeilussa Kolumni: Missä ongelma, siellä ratkaisu

18 19 24 25 26 32 33 34

Toimituksen matkakertomuksia Kesäkalenteri 2017 Flow’sta potkua työhön Opiskelijan matkavinkit Sauna Floridassa Käytetyn tekstiilin matka Digiloikka Column: Reverse culture shock blues Villi Florida

ELÄ 39 46 48

TAITTO: EVELIINA AARNOS MIIKA KOSKELA KALLE NORDSTRÖM KAISA MÖTTÖNEN MARJA-HELENA OJANPERÄ OSMO RAHIKAINEN VEERA SIEKKELI AVUSTAJAT: SONJA CHAUHAN HARRI HEISKANEN ILMARI JÄRVENPÄÄ EMMA RAHIKAINEN HELKA REPO JOHANNA RIKMAN

Fitnessbuumin pyörteissä Veturitie siirtyy Iholle taltioitu menneisyys

TUIMA MAGAZINE ON HAAGA-HELIAN JOURNALISMIOPISKELIJOIDEN TOIMITTAMA OPISKELIJALEHTI JULKAISIJA: HAAGA-HELIAN JOURNALISMIN KOULUTUSOHJELMA PAINOS: 200 KPL PAINOPAIKKA: ESPOON PAINOVOIMA OY 2017

TUIMA MAGAZINE ON SITOUTUNUT NOUDATTAMAAN JOURNALISTIN OHJEITA. HAAGA-HELIA ON ALLEKIRJOITTANUT JULKISEN SANAN NEUVOSTON (JSN) PERUSSOPIMUKSEN. JSN ON TIEDOTUSVÄLINEIDEN, KUSTANTAJIEN JA TOIMITTAJIEN PERUSTAMA ELIN, JONKA TEHTÄVÄNÄ ON TULKITA HYVÄÄ JOURNALISTISTA TAPAA SEKÄ PUOLUSTAA SANAN- JA JULKAISEMISEN VAPAUTTA.


”SAAN ENERGIAA ONNISTUMISISTA” Radiojuontaja Jaajo Linnonmaa, 38, kouluttautui matkatoimistovirkailijaksi, mutta juontaa nyt Haluatko miljonääriksi? -ohjelmaa. Hän matkustaa ilman matkalaukkua, Bosen kaiutin mukanaan. TEKSTI: TARU NISSINEN KUVA: JONNA LUOSTARI

Työ ”Perheen ainoana lapsena minulta varmaan odotettiin, että jatkaisin isäni maahantuontiyritystä. Viihde vei voiton. Yrittäjähenkisyys ei ole kuitenkaan kadonnut. Arkena herään aamuviideltä, jotta ehdin kuudeksi töihin radioon. Juonnan Aamulypsy-ohjelmaa Radio Suomipop -kanavalla. Aamulypsyn jälkeen minulla on yrityksieni kokouksia. Työpäivä jatkuu puoli neljään saakka. Tällä hetkellä minulla on työn alla Extreme run -juoksutapahtumat. Lauantaisin kuvataan Haluatko miljonääriksi? -ohjelmaa. Minulla on myös oma mobiilisovellus, ja suunnittelen muutamaa uutta startup-yritystä.”

Energia ”Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme tytärtä. Asumme Espoossa 1980-luvun rivitalossa. Kun menen kotiin, yritän muistaa laittaa puhelimen ja tietokoneen kiinni. Ehdin moneen priorisoinnin, delegoinnin ja kännykkäkalenterin avulla. Lastenhoitaja on tärkeä. Energiaa tulee onnistumisista. Siitä, kun saan hommat maaliin. Jaksan, koska rakastan sitä mitä teen. Kaikkeen aika ja energia eivät kuitenkaan riitä. Oikeassa elämässä meillä olisi ollut lukion luokkakokous viime vuonna. Kutsussani luki, että olisi kiva, jos toimisin juontajana. En ehtinyt.”

Ideat ”Kiinnitän huomiota sellaisiin epäkohtiin ja päivittäisiin ongelmiin, joihin voisi jollain bisnesmallilla löytää ratkaisun.

6 | AJANKOHTAISTA

Haluan luoda markkinoille sellaisen palvelun tai tuotteen, josta on ihmisille apua tai hyötyä, ja josta he ovat valmiita jotain maksamaan. Idea Virtual Traveller –mobiilisovellukseen lähti vuoden 2015 Slush-messuilta. Kokeilin virtuaalilaseja ja mietin, että näillä liikuntarajoitteiset voisivat saada matkailukokemuksia. Siitä idea on kehittynyt laajemmalle kuluttajaryhmälle.”

Matka ”Mieleenpainuvin matkakokemukseni on se, kun 17-vuotiaana interreilasin kavereiden kanssa 11 maata 29 päivässä. Reissun käänteistä voisi helposti tehdä kirjan, elokuvan ja opetusvideon. Kun matkustan, panostan käsipakaasiin, johon mahtuu kaikki tarpeellinen. En raijaa matkalaukkuja. Minulla ei ole ollut aikaa kolme päivää pidemmille reissuille vuosiin. Aika usein minulla on matkaseuranani Bosen kaiutin. Kännykästä löytyy soittolista. Näiden avulla saan nostettua hyvän fiiliksen kattoon, oli sitten kyseessä hotellihuone tai laivan hytti. Haluaisin matkustaa Tokioon. Kävin siellä kerran kahden yön matkalla. Tuntui, että nähtävää olisi ollut kuukaudeksi.”

Matkavinkki ”Seuraavan kerran kun matkustat, tilaa lentokenttäkuljetus. Se on luksusta, kun joku odottaa kentällä ja pääset suoraan hotellille. Sinulle jää enemmän aikaa lomailulle, eikä tarvitse huolehtia, että taksimaksussa kusetetaan heti reissun alussa.” ■


”ENERGIA TULEE ONNISTUMISISTA. JAKSAN, KOSKA RAKASTAN SITÄ MITÄ TEEN.

AJANKOHTAISTA | 5


ELÄMÄ EI OLE PELKKÄÄ RAHAA Talousjohtaja Jorma Alkula hankkii taidetta Haaga-Heliaan. TEKSTI JA KUVA: TARU NISSINEN

”JOKA KERTA, KUN MENEN KAKKOSKERROKSEN KAUTTA LOUNAALLE, VILKAISEN HANNA OLÁN TEOSTA LONGING. SIINÄ ON JOTAKIN IHMEELLISTÄ.”

8| AJANKOHTAISTA

Toimin Haaga-Helian talousjohtajana. Olen myös Helia-säätiön sivutoiminen asiamies. Helia-säätiö omistaa puolet Haaga-Heliasta, myös Pasilan Helia-talon. Kun talo valmistui, puhtaita seiniä oli paljon. Heräsi ajatus, että Helia-säätiö voisi hankkia taidetta. Olen hankkinut melkein kaikki teokset Haaga-Helian entisen rehtorin, Ritva Laakso-Mannisen kanssa. Ensimmäinen taiteteos hankittiin vuoden 2008 tienoilla taidegalleriasta. Se oli Jukka Rusasen iso teos Once In Your Garden, joka on nyt Bistrossa. Nykyään teokset hankitaan pääasiassa The Art of Basware -näyttelystä. Se on kilpailu alle 30-vuotiaille taiteilijoille. Olen oppinut, että paikalla kannattaa olla heti ensimmäisenä päivänä. Kun muut odottavat voittajan selviämistä, minä olen jo laatinut listan haluamistani teoksista. Helia-säätiön periaate taiteen hankkimisessa on suosia nuoria taiteilijoita ja hankkia teokset suoraan taiteilijoilta. Minusta on tärkeintä, että taide puhuttelee. Teoksen ei tarvitse olla kaunis, rauhallinen maisema, vaan se saa herättää keskustelua. Taideteokset laitetaan näkyville opiskelijoiden ja henkilökunnan päivittäisten kulkuväylien varrelle. Jyri Ala-Ruonan Rituaali herätti keskustelua. Se piti jopa siirtää vä-

hemmän näkyvään paikkaan. Taiteilija on kaatanut maalia kaverinsa päälle ja tehnyt siitä teoksen. Tietysti hän joutui ottamaan siitä myös valokuvan, sillä kaveri ei voinut olla naama maalissa kovin kauan. Siinä on käytetty punaista ja vihreää, vastavärejä. Se on minusta aika vaikuttavan näköinen ja hyvin tehty. Olen kauppatieteiden maisteri, pääaineena laskentatoimi. Se on hyvin rahakeskeinen ala, mutta elämä ei ole pelkkää rahaa. Haluan – ja Helia-säätiö haluaa – kertoa opiskelijoille, että muutakin elämää on olemassa. On tärkeää käydä taidenäyttelyissä ja miettiä, mitä taiteilija haluaa jollakin teoksella sanoa. Vai haluaako sanoa? Haaga-Helian teosten tämänhetkistä hintaa on vaikea arvioida. Ne eivät ole kaupan. Arvioisin Helia-säätiön omistamien teosten arvon olevan 100 000 – 200 000 euroa. Ne on hankittu usean vuoden aikana. Kotonani minulla on jonkin verran teoksia. Kesämökille, joka oikeastaan on omakotitalo maalla, mietimme kirjahyllyä. Sen sijaan päätimme hankkia yhdeksän taideteoksen kokonaisuuden. Eihän sitä huippukalliita teoksia voi hankkia, mutta täytyy hankkia sellaista taidetta mikä itseä miellyttää. Sitä ei kannata ajatella sijoituksena. Omalla osaamisellani tiedän parempiakin sijoituskohteita. ■


OPINTO- JA ASUMISTUKI MUUTTUU 1.8.2017 ”Taas piti pihistellä ennen vuokranmaksupäivää”, ”Töitä olisi tarjolla, mutta kannattaako niitä ottaa vastaan tukirajojen takia?”, ”Miten selviän kesän vuokrista?”, ”Mistä saa tietoa tukien määristä ja miten paljon saan tienata vuodessa?” TEKSTI & INFOGRAFIIKKA: OSMO RAHIKAINEN

Vuosi 2017 on opiskelijoiden kannalta kaksijakoinen. Nykyisellä tukijärjestelmällä mennään 31.7.2017 saakka eli kulumassa oleva lukukausi.

OPINTOTUKI LASKEE Opintotuen maksimimäärä tukikuukautta kohden putoaa 1.8. alkaen korkeakouluopiskelijoilla 250,28 euroon. Jatkossa uusien korkeakouluopiskelijoiden tutkintokohtainen enimmäistukiaika lyhenee kaksi kuukautta.

ASUMISLISÄSTÄ ASUMISTUKEEN Opintotuen asumislisä poistuu. Opiskelijat siirtyvät Kelan yleisen asumistuen piiriin. Eli samaan, missä kaikki muutkin asumistukea tarvitsevat suomalaiset ovat.

VALTIONTAKAUS NOUSEE Opintolainan valtiontakauksen määriä puolestaan korotetaan. Esimerkiksi 400 euron kuukausilaina suurenee 600 euroon. Korkeakouluopiskelijoiden opintolainavähennyksen ja hyvityksen enimmäismäärät eivät muutu, vaikka lainamäärät suurenevat.

Toisin sanoen käytettävissä olevan rahan määrä suurella osalla opiskelijoista kasvaa opintotuen, asumistuen ja opintolainan osalta. Takaisin maksettavan lainan määrä on tällöin toisaalta opintojen jälkeen isompi.

MUISTA TULORAJAT Yleiseen asumistukeen puolestaan vaikuttaa vuoden aikana saamasi tulot ja tuet, jotka pääsee tapauskohtaisesti laskemaan Kelan sivujen laskurilla: http://www.kela.fi/ asioi-verkossa_asumisen-tuet Esimerkkilaskelma 1.8.2017 alkaen, jossa pohjana on yksinään vuokralla Vantaalla asuva korkeakouluopiskelija: - Vuokran suuruus on 700,00 €/kk - Työtulot on 900,00 € kuukaudessa läpi vuoden Summasta otetaan pois ansiotulovähennys 300,00 €. - opintotukea saa 250,28 € kuukaudessa. Opiskelukuukausilta, ajalta jolta nostaa opintotukea, asumistuen määrä on Kelan laskurin mukaan esimerkissämme 308,26 € kuukaudessa. ■

TSEKKAA OPINTOTUKILASKURI: WWW.KELA.FI/ASIOI-VERKOSSA_OPISKELIJAT 9 | AJANKOHTAISTA


”PYRIMME OLEMAAN KORVAT HÖRÖLLÄ”

UUSI LIIKUNTAPASSI TARJOAA MONIPUOLISTA RYHMÄLIIKUNTAA Zone–ammattikorkeakoulujen liikuntapalvelut ovat osa Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian tiivistyvää yhteistyötä. Toimitus selvitti, mitä kaikkea uusi palvelu pitää sisällään sekä testasi kolme ryhmäliikuntatuntia. TEKSTI: KALLE NORDSTRÖM, TARU NISSINEN, KAISA MÖTTÖNEN & JONNA LUOSTARI KUVAT: KALLE NORDSTRÖM, JONNA LUOSTARI

Hydrobic, Foam Rolling, RVP in English, Piloxing… Zonesports.fi-internetsivujen varausjärjestelmästä löytyy runsaasti trendikkään kuuloisia lajeja, mutta vuoden alussa käynnistyneellä palvelulla on ollut myös käyttäjäpulaa. Palvelu- ja markkinointisuunnittelija Lotta Vuorela ei ole kuitenkaan huolissaan. ”Lajitarjonta on todella laaja ja toivomme saavamme tähän kaikki mukaan. Osa tunneista on ollut vajaita, mutta esimerkiksi yleiskuntotunti Shape on ollut alusta asti ylibuukattu.” Liikuntapassin ostaja ei Vuorelan mukaan joudu olemaan huolissaan, että tarjonta yhtäkkiä supistuisi. Uuden lajin koeaika kestää noin kuukauden, jonka jälkeen tilalle tuodaan jotain uutta. ”Pyrimme olemaan korvat höröllä ja kuuntelemaan opiskelijoiden toiveita tarkkaan. Vaikka ryhmäliikuntaan osal- Lotta Vuorela listuvat ovat pääsääntöisesti naisia, sopi-

10 | AJANKOHTAISTA

vat lajit myös miehille. Esimerkiksi kuntonyrkkeilytunti on todella intensiivinen.” Maksullisten palvelujen käyttöönotto on johtanut monessa korkeakoulussa ilmaisten liikuntamahdollisuuksien kaventumiseen. Vuorela myöntää, että esimerkiksi kuntosalit saatetaan tulevaisuudessa integroida osaksi Zonepalvelua. ”En näe tätä ongelmana, koska passin hinta on alhainen ja resurssien paranemisen myötä voimme hankkia uusia laitteita”, hän perustelee. Vuoden liikuntapassi maksaa opiskelijoille 49 euroa, henkilökunnalle 69 euroa ja sen voi hankkia opiskelijajärjestöjen palvelupisteistä. Passilla on tarjolla ryhmäliikuntaa, palloiluvuoroja, alennuksia erilaisista kursseista sekä mahdollisuus kaikkien kampusten kuntosalien vapaaseen käyttöön. ■


Lajitarjonta on laaja, eikä tunneilla toistaiseksi ole ruuhkaa.

TOIMITTAJAT TESTASIVAT RPV

VENYTTELY

PILOXING©SSP

Tunnilla tehtiin helppoja askelsarjoja musiikin tahdissa keskittyen reisiin, vatsaan ja pakaroihin. Kokeilukerralla käytettiin kuminauhaa, jonka sai lainaksi ohjaajalta. Haaga-Helian Pasilan kampuksen liikuntatila sijaitsee Pasilan toimipisteen SLK-talossa AK-kerroksessa (samassa kerroksessa kuin parkkihalli). Tila löytyy opasteita seuraamalla, mutta kannattaa varata aikaa, jos olet ensimmäistä kertaa liikkeellä. Pukuhuoneet ovat samassa kerroksessa pitkän käytävän päässä. Pukuhuoneessa on runsaasti tilaa. Kaappeja varten kannattaa tuoda oma lukko. Jos lukko kuitenkin unohtui, laukun voi ottaa saliin. Tilaa on reilusti. Pukuhuoneessa on suihku. Kesto 55 min. Hikitakuu 2/3. ■

Tunnilla venyteltiin suurimmat lihasryhmät läpi rauhallisessa tahdissa. Ohjauskielenä oli englanti. Metropolian Sofianlehdon kampus sijaitsee Kumpulassa aivan Kätilöopiston sairaalan kyljessä. Ensimmäistä kertaa siellä vierailevalta se saattaa helposti jäädä huomaamatta. Sisällä pukuhuoneet löytyvät helposti, tosin vapaita kaappeja ei kokeilukerralla enää ollut jäljellä. Pukuhuoneesta löytyvät myös suihkutilat. Liikuntasali on tilava ja venyttelijöiden tavarat mahtuvat salin seinustalle. Jokaiselle löytyy kokeilukerralla myös oma jumppamatto. Saapuessamme salissa oli toinen tunti käynnissä. Odottelu tapahtui haitarioven takana ruokalassa. Kesto 25 min. Hikitakuu 0/3. ■

Yhdisti pilateksen, kuntonyrkkeilyn ja tanssilliset askelkuviot tehokkaan intervallitreenin muodossa. Tunti päätettiin rentouttavalla venyttelyllä. Helmi Center on Haaga-Helian Malmin kampuksen liikuntatila, joka löytyy helposti opastekylttien ansiosta. Zone-kyltti ottaa treenaajat vastaan heti ulko-oven läheisyydessä. Opastus pukukoppeihin sen sijaan puuttuu. Onneksi kahvilan henkilökunta sattui olemaan paikalla neuvomassa, vaikka kahvila olikin vielä suljettu. Peilisali, jossa tunti järjestettiin, oli pienehkö. Pukuhuoneesta löytyi kaappeja sekä suihkut. Varusteet voi myös halutessaan ottaa saliin mukaan tunnin ajaksi. Kesto 55 min. Hikitakuu 3/3. ■

AJANKOHTAISTA |11


MISSÄ ONGELMA, SIELLÄ RATKAISU Journalismin kehittämisessä lopputavoite ei ole parempi journalismi vaan parempi maailma. Tänä keväänä parikymmentä HaagaHelian journalismin opiskelijaa matkusti eri puolille Suomea toimimaan osana Ratkaisukonetta. Ratkaisukone on toimittajakoulutuksemme ja Yleisradion yhteishanke, jossa keräämme eri puolilta maata tietoa onnistumisista: mikä alueella on saatu erityisen hyvin toimimaan, mistä ollaan ylpeitä. Idea on pysäyttää suomalaiset näkemään ympärillään tapahtuvaa myönteistä kehitystä. Ideaalitapauksessa jokin kunta voi löytää toiselta puolelta Suomea ratkaisun itseään tällä hetkellä hankaavaan pulmaan. Mutta yhtä lailla tavoite on ollut haastaa meidät toimittajat itsemme: uskallammehan kertoa myös onnistumisista? Tässä kun ollaan ikuisuusongelman äärellä. Onko niin, että nimenomaan huono uutinen vasta on uutinen ja että asioiden hyvin sujuminen normitila, jonka ei pidäkään ylittää uutiskynnystä? ”Onko rehellinen poliisi mielestäsi siis uutinen?” on minultakin kysytty, kun olen alan tapahtumissa innokkaasti puhunut ratkaisukeskeisestä journalismista, joka on viime vuosina noussut haastamaan ”bad news is good news” -perinnettä erityisesti Pohjois-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Suurin väärinymmärrys ratkaisukeskeisen journalismin dissaamisessa on, että sen tekijät keskittyisivät vain positiivi-

seen ja kaivaisivat aiheesta kuin aiheesta myönteisen kulman. Höpsis. Sen sijaan sen tekijät haluavat muistuttaa, että yhtä lailla jos uutiset keskittyvät vain negatiiviseen, niiden tarjoama maailmankuva on epätasapainoinen. Koko uutispäivän kattauksen tulisi näyttää siltä, mitä maailma kokonaisuudessaan on. Se ei ole vain ongelmia, se on myös ratkaisuja. Kyse on myös siitä, että pelkkä maailman dokumentoiminen ei riitä. Journalismi ei yksin muuta maailmaa, mutta se voi ja sen pitäisi olla inspiroimassa meitä ihmisiä sitä muuttamaan. Esimerkiksi ilmastonmuutoksessa ei ole mitään myönteistä uutisoitavaa, mutta kun katastrofaalisten lukujen lisäksi kerrotaan, että iso ratkaisija ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi olisi fossiilisten polttoaineiden jättäminen maahan, voi lisääntyä paitsi tieto ja toivo myös teot. Näin tapahtui brittilehti the Guardianin ”Keep it in the ground” -kampanjassa, jossa ihmiset eri puolilla maailmaa ensinnäkin purkivat pois omia sijoituksiaan fossiilisia polttoaineita maasta nostavista yrityksistä, myös vetosivat the Guardianin tuottamalla yhteisvideolla miljärdööri Bill Gatesiin, jotta tämäkin tekisi niin. Näin tapahtui. Journalismin kehittämisessä lopputavoite ei ole parempi journalismi itse, vaan se, että maailma kehittyisi paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi paikaksi. Toimittajan tehtävä on tuottaa faktoihin perustuvaa ymmärrystä, joka inspiroi meitä jokaista tekemään asioita paremmiksi omalla tontillamme - olemaan oma osasemme ratkaisukoneessa nimeltä yhteiskunta. ■

Anne Leppäjärvi Kirjoittaja on journalisti ja Haaga-Helian journalismin koulutusohjelman johtaja. AJANKOHTAISTA | 12


MATKAKERTOMUKSIA Mikä jäi lomareissulta erityisesti mieleen? Tuima Magazinen toimitus kertoo mieleenpainuvimmat matkakokemuksensa.

KUVAT: ILARI LEHTINEN & PIXABAY

YÖ TOKIOLAISESSA KAPSELIHOTELLISSA

HAUTAUSMAAN HENKIÄ DUBLININ VANGITSEVAT NAPOLISSA NÄHTÄVYYDET

Hissi ylös, kengät lokeroon, respasta avain naisten kerrokseen. Lukollisessa kaapissa minua odotti yöpuku, pyyhe ja hammasharja. ”Puuterihuoneessa” pesin hampaat samanlaisiin yöpukuihin pukeutuneiden hotellivieraiden kanssa. Kapselihotellissa nukuttiin lokeroissa, joita kerrossängyn tapaan oli kahdessa kerroksessa. Kapselissa oli vain sänky. TV roikkui katosta. Oviaukko suljettiin rullaverholla. Yöllä väsyneet juhlijat kömpivät kapseleihinsa. Yläpuolellani nukkuva kääntyili niin, että katossa natisi. Minun oli turvallista nukkua omassa kapselissani.

Ikivanhan Napolin alla tuffikiviluolissa lepää sadoittain nimettömiä pääkalloja reisiluupinojen päällä. Cimitero della Fontanelle toimi satoja vuosia sitten viimeisenä lepopaikkana epidemioiden nujertamille köyhille. Fontanellen kallojen ympärille syntyneen tradition mukaan niille saattoi esittää toiveita. Valitsin kalloista mieleiseni ja asetin mukanani kulkeneen Tsekin korunan sen päälle. Tällä lahjalla adoptoin kallon hengen, ja vastapalvelukseksi sain esittää toiveen. Taikauskoa tai ei, toiveeni on sittemmin käynyt toteen.

Meillä oli pari tuntia aikaa ennen kierrostamme Kilmanhaim Gaol -vankilamuseossa, joten päätimme piipahtaa viereisessä Phoenix Parkissa. Piipahtaa, todellakin. Tiesimme, että puisto on iso, mutta mittakaava valkeni vasta puiston siepattua meidät. Hoidetut puistoalueet vuorottelivat teiden, pallokenttien ja metsiköiden kanssa. Ulospääsyä ei vain näkynyt. Eikä opaskarttoja. Ahdistus rupesi nostamaan päätään. Lopulta avuliaat paikalliset opastivat meidät ulos puistosta. Sieltä pelastauduttuamme jatkoimme suoraan entiseen vankilaan.

Taru Nissinen

Veera Siekkeli

Kaisa Möttönen

Kabukichō, Shinjuku, Tokio

Cimitero della Fontanelle, Napoli

Phoenix Park, Dublin

13 | AJANKOHTAISTA


TALLINNAA RISTIIN RASTIIN PAIKALLISEN OPASTUKSELLA Kadi Tamberg esittelee Kivi Paber Käärid -ravintolan seinän nimikirjoituksia.

Jätimme väliin Sadamarketin ja SuperAlkon Tallinnan matkallamme. Sen sijaan otimme selvää, missä paikalliset viettävät aikaansa. TEKSTI: TIMO OLLIKAINEN KUVAT: TIMO OLLIKAINEN & ILMARI JÄRVENPÄÄ

Seisomme kaverini kanssa R-kioskin edessä Tammsaaren puistossa. On sunnuntaiaamupäivä, kello on pari minuuttia yli yhdentoista. Odottelemme virolaista Kadi Tambergiä, joka on luvannut esitellä meille mielenkiintoisia, paikallisten suosimia paikkoja Tallinnassa. Kadi on 24-vuotias opiskelija, joka muutti Tallinnaan viime vuoden elokuussa Tartosta. Hän on jo ehti-

14 | MATKA

nyt tutustua hyvin Tallinnaan mutta katselee kaupunkia kuitenkin vielä tuorein silmin. Pian Kadi kiiruhtaakin Virukeskuksen suunnasta sovitulle tapaamispaikalle. Tapaamme Kadin nyt ensimmäistä kertaa – yhteinen tuttavamme on järjestänyt meille mahdollisuuden kiertää Tallinnaa paikallisen asukkaan opastuksella.

Uberillä Telliskiven luovaan keskukseen Kadi ehdottaa, että suuntaamme aluksi Telliskiven luovaan keskukseen. Se on entisissä teollisuusrakennuksissa sijaitseva luovan alan keskittymä, josta löytyy lukuisia pieniä yrityksiä, trendikkäitä ravintoloita ja sympaattisia erikoiskauppoja.


Lendav Taldrik -ravintola toimii entisessä teollisuushallissa.

Keskus sijaitsee Kalamajan kaupunginosassa, vain lyhyen matkan päässä vanhasta kaupungista ja Tallinnan rautatieasemasta. Normaalioloissa sinne voisi helposti kävellä. Tänään liikkuminen on kuitenkin hidasta, sillä kaverini toipuu nilkkaleikkauksesta ja käyttää kyynärsauvoja. Niinpä päätämme turvautua taksikyytiin. Kadi kertoo, että Tallinnassa kannattaa käyttää Uberiä. Lyhyet siirtymiset paikasta toiseen maksavat ainoastaan pari kolme euroa. Tilaamme Uber-taksin Viru-bussipysäkille ja karautamme Telliskiveen. Matka maksaa vain 2,87 euroa. Kolmestaan ajaessa kyydin

Kivi Paber Käärid -ravintola • erinevate tubade Klubi • lendav taldriK -ravintola • Kalev SPa • arSenalKauPPaKeSKuS • Green baKery -Kahvila • Kino KoSmoS imaX • KultuuriKattila • no Ku Klubi • enerGian oivalluSKeSKuS • KiSSaKahvila nurri • rummu Karjäär • red emPeror

hinta jää siis alle euroon henkilöltä. Kysymme Kadilta lisää Tallinnan takseista. Kadi suosii Uberiä, mutta luotettavia taksiyhtiöitä ovat hänen mukaansa myös muun muassa Reval Takso, Tallink Takso ja Tulika Takso. Yleissääntönä Kadi neuvoo valitsemaan aina sellaisen taksin, jonka kylkiin on maalattu suuret näkyvät logot.

Elävää musiikkia, gluteenitonta ruokaa ja hyväkäytöksisiä koiria Emme ole syöneet vielä mitään, joten päätämme lounastaa jossain Telliskiven luovan keskuksen monista ravintoloista. Kadi suosittelee meille E-rakennuksessa sijaitsevaa Lendav Taldrik -ravintolaa. Se aukeaa kuitenkin vasta puoliltapäivin, joten päätämme käydä ensin juomassa kahvit viereisessä Kivi Paber Käärid -ravintolassa, joka on tunnettu gluteenittomasta ruuasta.

MATKA | 15


muun muassa baari ja videotyöskentelytilat, ja siellä järjestetään musiikkijuhlia ja erilaisia tilaisuuksia.

Intialaista ruokaa entisessä teollisuushallissa

Staattinen sähkö nosti Kadin hameenhelmaa Energian oivalluskeskuksessa. Ravintolan ovessa toivotetaan tervetulleiksi myös hyväkäytöksiset koirat. Sisällä törmäämmekin eloisaan jackrussellinterrieriin. Tilaamme kahvit ja istuudumme nurkkapöytään. Ympäröivät seinät ovat täynnä nimikirjoituksia. Kadi kertoo, että ravintolassa soi usein viikonloppuisin elävä musiikki ja nimikirjoitukset ovat täällä esiintyneiden artistien käsialaa. Kahvikuppien ääressä Kadi kertoo lähellä sijaitsevasta Erinevate Tubade Klubista, joka on illanviettopaikkana yksi hänen suosikeistaan. Klubin erikoisuus on se, että siellä pitää sisään mennessä ottaa kengät pois ja laittaa sandaalit tilalle. Monipuolinen paikka avattiin pari vuotta sitten. Tilasta löytyvät

16 | MATKA

Pian kello on kaksitoista ja siirrymme Lendav Taldrik -ravintolaan. Sisään astuessa silmään pistää ravintolatilan avaruus. Entisessä teollisuusrakennuksessa katto on korkealla ja ruokailla voi vaikkapa ravintolatiskin päälle rakennetulla parvella. Ruokalista on intialainen. Tilaamme kasvisruoka-annokset ja mangolassit. Ravintolassa taustamusiikki soi melko kovalla, mutta keskustelu onnistuu kuitenkin kohtuullisen hyvin ääntä korottamatta. Puhe kääntyy harrastuksiin ja erityisesti uimiseen. Taksinkuljettaja on kertonut meille edellispäivänä, että vanhassa kaupungissa sijaitseva Kalev Spa -vesipuisto menee kesällä remonttiin ja on sen takia muutaman kuukauden suljettuna. Kadi vahvistaa tiedon. Hän on ollut aiemmin töissä Kalev Spassa. Samalla paikalla on sijainnut uintikeskus jo vuosikymmenien ajan. Vuonna 1965 valmistunut uimala päivitettiin nykyaikaiseksi vesipuistoksi edellisessä suuressa remontissa reilut kymmenen vuotta sitten. Kalev Spa on kilpa- ja kuntouimareiden suosiossa, sillä siellä on Tallinnan ainoa 50 metrin uima-allas. Kadi kertoo, että Virossa on ainoastaan kaksi 50 metrin uima-allasta. Toinen löytyy Tartosta Aura Keskuksesta.

Tarjoilija tuo annokset. Ruoka on maistuvaa ja täyttävää. Ja jos haluaa säästää ruokajuomissa, voi tässä ravintolassa käydä maksutta kaatamassa lasiinsa vettä sivupöydän kannuista.

Helsinkiä lähin Imaxelokuvateatteri on Tallinnassa Ruokailun jälkeen tilaamme taas kyydin ja karautamme uutukaiseen Arsenal-kauppakeskukseen, joka avattiin viime lokakuussa. Vanhaan asetehtaaseen rakennettu kauppakeskus sijaitsee Koplin kaupunginosassa. Kadi asuu lähellä kauppakeskusta ja vierailee siellä usein. Istahdamme Green Bakery -nimiseen kahvilaan ja tilaamme teet. Kadi pahoittelee, että sunnuntaisin aika moni mielenkiintoinen paikka on kiinni. Pohdimme, että seuraavaksi voisimme mennä elokuviin. Tallinnasta löytyy Imax-elokuvateatteri, jollainen Suomesta edelleenkin puuttuu. Imax-teattereissa esitettävissä elokuvissa kuvan ja äänen laatu on erityisen korkeatasoinen. Virossa elokuvia ei pääsääntöisesti dubata, joten englantia osaavalle Imax-elokuvakokemus olisi kokeilemisen arvoinen. Päätämme kuitenkin jättää elokuvakäynnin tällä kertaa väliin. Sen sijaan valitsemme seuraavaksi kohteeksi Energian oivalluskeskuksen.

Sähkölaitos muuttui suosituksi kulttuuritilaksi Taksimatkalla ajamme Kulttuurikatel-rakennuksen ohi. Kulttuurikatel eli Kulttuurikattila on entinen säh-


kölaitos, joka on sittemmin muutettu kulttuuritilaksi. Kadi kertoo, että paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen: tilassa on omaperäinen tunnelma ja siellä järjestetään muun muassa konsertteja. Paikan nettisivuilta löytyy kalenteri tulevista tapahtumista. Samassa yhteydessä Kadi hehkuttaa myös vanhan kaupungin Pikk-kadulla sijaitsevaa No Ku klubia mukavana illanviettopaikkana. Kadi kertoo, että viikonloppuisin siellä on usein runo- tai musiikkiohjelmaa. Sisälle pääsee tietämällä oikean ovikoodin. Myöhemmin googlettamalla ovikoodiksi paljastuu 2580. Taksimme ajaa Energian oivalluskeskuksen pihaan. Se on satavuotiaassa sähkövoimalassa toimiva museo ja tiedekeskus, jossa kävijä pääsee itse testaamaan monenlaisia energiaan liittyviä vempeleitä. Museo ei ehkä yllä Tallinnan kaikkein kiinnostavimpien vierailukohteiden joukkoon, mutta yksittäisiä helmiä museosta löytyy. Oman vierailumme kohokohdaksi nousee härveli, jossa museovieraiden hiukset ja jopa hameenhelmat nousevat pystyyn staattisen sähkön vaikutuksesta.

ollut kaupungin asukkaille maksutonta. Kadi ei kuitenkaan ole päässyt nauttimaan edusta, sillä hän on vielä kirjoilla edellisessä asuinkaupungissaan Tartossa. Kaarramme kissakahvilan eteen. Kahvila sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Stockmannin tavarataloa. Kissakahvilaan mennään eteisen kautta niin, että ulko-ovi ja sisäovi eivät ole samaan aikaan auki. Sisällä kahvilassa asiakkaiden seassa oleskelee kymmenkunta kissaa. Kissat ovat rauhallisia eivätkä juurikaan kiinnitä huomiota ihmisiin. Kissoja voi paijata, ja niistä voi ottaa kuvia. Kissoja lukuun ottamatta kahvila on melko perinteisen oloinen. Taustalla soi rauhallinen pianomusiikki. Kissakahvilaan on viiden euron sisäänpääsymaksu, mutta opiskelijat pääsevät sisään puoleen hintaan. Muutoin laiskanoloisesti sunnuntai-iltapäivää viettäneet kahvilakissat terhistäytyvät hetkessä, kun huomaavat ruoka-ajan koittaneen. Kaikki kissat kokoontuvat tiskin lähistölle, jossa kahvilan työntekijä jakaa ruoka-annokset kissayhteisölle.

Opiskelijat kissakahvilaan puoleen hintaan

Sohvasurffaamalla paikallisia tuttuja

Ennen laivamme lähtöä meillä on aikaa tutustua vielä yhteen kohteeseen. Päätämme mennä Kissakahvila Nurriin. Kadi soittaa kahvilaan ja varmistaa, että siellä on tilaa. Hyppäämme jälleen taksin kyytiin. Matkalla tulee puheeksi Tallinnan julkinen liikenne. Vuoden 2013 alusta lähtien Tallinnan julkisen liikenteen käyttö on

Kysymme vielä Kadilta suosituksia Virossa vieraileville. Kadi nostaa esiin 45 kilometrin päässä Tallinnasta sijaitsevan omaleimaisen Rummu Karjäär -paikan, joka on entiselle avolouhokselle syntynyt kirkasvetinen tekojärvi. Siellä viihtyvät kesäisin sukeltajat, uimarit ja auringonottajat. Kadi suosittelee myös Couchsurfing-majoittumista Tal-

Kissakahvilan asukas

linnan vierailuilla, sillä siten saa luotua kätevästi kontakteja paikallisiin ihmisiin eikä majoittuminenkaan maksa mitään. Kissakahvilan jälkeen matka jatkuu satamaan. Kesken taksikyydin muistan, että matkalaukkuni on edelleen hostellin säilytystilassa. Enää ei ole kuitenkaan tarpeeksi aikaa noutaa sitä ennen laivan lähtöä. Menemme satamassa Eckerö Linen tiskille selittämään tilanteen. Laivalippumme vaihdetaan maksutta seuraavan päivän ensimmäiselle laivavuorolle Helsinkiin. Palaamme Red Emperor -hostelliin ja varaamme nukkumapaikan vielä yhdeksi yöksi. ■

MATKA | 17


KESÄKALENTERI 2017 KESÄKUU Savo Block Party 27.5. Kaupunkifestivaali savolaisella asenteella. www.savoblockparty.fi Jakkurokki 10.6. Laihian Nuorisoliitto ry:n järjestämä paikallisfestari, esiintyjinä mm. JukkaPoika ja Meiju Suvas. www.jakkurokki.net Nummirock 21.-24.6. Metallimusiikki soi Nummijärvellä koko juhannusviikonlopun. www.nummirock.fi Kalajoen juhannus 23.-25.6. Juhli juhannusta varpaat sannassa, vaikka rantakeleistä ei ole takuuta Suomen kesäkuussa. www.kalajoenjuhannus.com RMJ 22.-24.6. Legendaarinen juhannusfestivaali Raumanmeren rannalla. www.rmj.fi Provinssirock 29.6-1.7. Provinssi ei esittelyjä kaipaa. Tsekkaa esiintyjät: www.provinssi.fi

18 | MATKA

HEINÄKUU

ELOKUU

Puistoblues 1.7. Blues-musiikin ykkösfestivaali järjestetään tänä kesänä jo 40. kerran. www.puistoblues.fi

Jurassic Rock 4.-6.8. Elokuun festarit lähtevät käyntiin Mikkelissä mm. Bad Religionin ja Disco Ensemblen voimin. www.jurassicrock.fi

Ruisrock 7.-9.7. Heinäkuun suurfestarille saapuu tänä vuonna muun muassa Sean Paul ja Ultra Bra. www.ruisrock.fi

Simerock 11.-12.8. Pohjoisessa juhlitaan laajan suomalaisartistikattauksen kera lähestyvää syksyä. www.simerock.com

Pori Jazz 8.-16.7. Suomen suurimmalla jazzfestivaalilla esiintyy Jamiroquai, Erykah Badu ja monia muita. www.porijazz.fi

Blockfest 18.-19.8. Hiphop-festari juhlii pyöreitä. 10-vuotisjuhlissa nähdään mm. Lil Wayne, Skepta ja Avain. www.blockfest.fi

Ilosaarirock 14.-16.7. Imagine Dragons, Mew ja Hellacopters valtaavat lavan Joensuussa. www.ilosaarirock.fi Tammerfest 19.-22.7. Näe laaja kattaus suomalaisia artisteja Ratinan stadionin kyljessä. www.tammerfest.fi Qstock 28.-29.7. Pohjoisessa bailataan heinäkuun viimeinen viikonloppu pakettiin. www.qstock.fi


PÄÄKAUPUNKISEUTU Kallio Kukkii 12.-21.5. Satoja kulttuuritapahtumia ympäri Kallion kaupunginosaa. www.kulttuuriverkosto.fi Ravintolapäivä 20.5. Ravintoloita kaikkialla ympäri Helsinkiä, Suomea ja maailmaa! Yksi päivä, tuhansia makuja. www.restaurantday.org Maailma kylässä 27.-28.5. Ilmainen suurfestivaali tarjoilee musiikkia, tanssia, teatteria ja paljon muuta Kaisaniemen puistossa. www.maailmakylassa.fi Geek Picnic 3.-4.6. Kansainvälinen teknologiaan, tieteeseen ja taiteeseen keskittyvä festivaali valtaa Hesperian puiston. www.helsinki.geek-picnic.me Sideways 9.-10.6. Kiinnostava tapahtumatulokas tuo Teurastamolle mm. The Editorsin. www.sidewayshelsinki.fi

OMITUISET URHEILUTAPAHTUMAT

Taste of Helsinki 15.-18.6. Fine dining -festivaaleilla pääset tutustumaan laadukkaaseen ravintolakattaukseen. www.tasteofhelsinki.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 23.6. Kaupunkijuhannuksen tekee lavatanssit ja kokot Seurasaaren idyllisessä ympäristössä. www.seurasaarisaatio.fi Helsinki Pride 27.6.- 1.7. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuurija ihmisoikeustapahtuma täyttää Helsingin sateenkaarevalla ohjelmalla. www.helsinkipride.fi Tuska Open Air Metal Festival 30.6.-2.7. Pohjoismaiden suurimmalla metallifestivaalilla pääsee moshaamaan eturivin artistien tahtiin Suvilahdessa. www.tuska-festival.fi

Eukonkannon MM-kisat 30.6.-1.7. Heitä eukko olalle ja lähde kisaamaan kansainvälistä mainetta niittäneeseen kilpailuun. Eukko saa olla oma tai toisen. www.eukonkanto.shard.fi Suopotkupallon MM-kisat 14.-15.7. Ainutlaatuinen tilaisuus rypeä suossa pallon perässä, jos tavallinen jalkapallo tuntuu liian tylsältä. www.suopotkupallo.fi

TEKSTI: VEERA SIEKKELI KUVA: MAAILMA KYLÄSSÄ/ANDREA BALOGH

Suuret Oluet - Pienet Panimot 26.7.-29.7. Suomen kattavin olut- ja pienpanimotapahtuma Rautatieaseman kupeessa. www.suuretoluet.fi/helsinki Weekend Festival 4.-5.8. Viikonlopun täydeltä elektronista tanssimusiikkia Kyläsaaressa. www.wknd.fi Flow Festival 11.-13.8. Mielenkiintoisia artisteja, taidetta ja laadukasta festariruokaa. www.flowfestival.com Helsingin Juhlaviikot 17.8.-3.9. Musiikkia ja taidetta kaupungin täydeltä. Taiteiden Yö on 24.8. www.helsinginjuhlaviikot.fi Espoo-päivä 25.-27.8. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi kaupunkitapahtumat levittäytyvät eri puolille Espoota kolmen päivän ajan. www.espoopaiva.fi

Arctic Challenge 21.-22.7. Kilpailu pohjoisen elementtejä vastaan 10 kilometrin esteradalla Levin tunturissa. www.arcticchallenge.fi Ilmakitaransoiton MM-kisat 23.-25.8. Mielikuvitusskeba käteen ja lavalle sooloilemaan. Näissä kisoissa valitaan ilmakitaristien kuningas. www.ilmakitara.fi

MATKA| 19


Sami Luukkonen pääsee flow-tilaan parhaiten eristäytymällä ympäristöstä ja kuuntelemalla musiikkia.

A T S ’ W FLO A U K T O P N Ö H Ö TY Tiedätkö sen fiiliksen, kun kaikki tuntuu onnistuvan helposti ja aika katoaa? Muusikko, koodari ja sairaanhoitaja kertovat työnteosta flow-tilassa. TEKSTI: MARJA-HELENA OJANPERÄ KUVAT: JONNA LUOSTARI

“Flow on kuin häivähdys siitä tilasta, johon Tiibetin munkit pääsevät meditoidessaan. Siinä kokemuksessa ei ole mitään muuta kuin se hetki ja se tila.” Näin freelancemuusikko, oboisti Saku Mattila kuvailee flowkokemustaan. Flow-tilan alkuperäinen määritelmä on peräisin 1970-luvulta, psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyilta. Hän kuvasi flow’n tilaksi, jossa ihmiset ovat niin intensiivisesti mukana tekemisessä, ettei mikään muu näytä merkitsevän mitään. Kokemus itsessään on nautinnollinen. On esitetty, että flow’n saavuttamiseksi on tärkeää määritellä tekemisen päämäärä, mutta nykyään tutkijat ovat erimielisiä. Joskus selkeä tavoite on tärkeä. Sen sijaan esimerkiksi luovaa työtä tehdessä ei tiedetä lopputulosta mutta päästään silti flow’hun. Silloin tavoite syntyy ikään kuin tekemisen myötä. “Nimenomaan tekeminen on tärkeää”, korostaa psykologian do-

20 | MATKA

sentti Leena Matikka. Hän on kirjoittanut flow-tilasta kaksi kirjaa. “Uppoutua voi vain, jos on tekemässä jotain.” Myös palaute on tärkeää, ennen kaikkea itse havainnoitu palaute. “Kokemus siitä, että edistyy asiassa, tekee sitä mitä on tarkoitus ja se menee hyvin”, Matikka listaa. “Ulkoinen palaute voi kuitenkin olla merkittävää tunnelman kannalta.” Muusikko Saku Mattilasta tuntuu flow-tilassa kuin kaikki tapahtuisi automaattisesti. Esimerkiksi improvisoidessaan hän ei enää mieti, minkä äänen soittaa seuraavaksi. Hän vain soittaa. ”Tulee sellainen olo kuin seuraisi tilannetta ulkopuolelta, ja kaikki tapahtuu niin kuin pitääkin”, Mattila kuvaa. Harjoittelukausilla hän meditoi ennen oboensoiton aloittamista. Se auttaa keskittymään. Myös ajatusten suuntaaminen pieniin asioihin, vaikka siihen, miten yksi sormi liik-

kuu soittaessa, syventää keskittymistä. Harjoitellessa ajantaju saattaa kadota, ja yhtäkkiä Mattila huomaa soittaneensa pari tuntia.

Tee sitä mistä pidät SC5-ohjelmistoyrityksessä työskentelevä koodaaja Sami Luukkonen pääsee innostuneena flow-tilaan helposti. Parhaimmillaan hän tavoittaa tilan joka päivä monen tunnin ajaksi. “Keksin uudenlaisia ratkaisuja, ja keskittyminen on vakaasti siinä hetkessä. Ympäristö unohtuu, ja mietin vain sitä kokonaisuutta, jota työstän.” Mielenkiintoinen projekti on Luukkoselle sellainen, jossa oppii uutta ja jossa on terve määrä haastetta. “Joutuu pikkuisen ylittämään itsensä tai ainakin miettimään asioita uudella tavalla.” Flow’ta voi edistää kehittämällä omia taitojaan. Jos onnistuu kääntä-


mään työnsä haasteet positiivisiksi, flow’n synty on todennäköisempää. Tärkeintä on taitojen ja haasteiden tasapaino. Kun osaamista karttuu, haastetta lisätään. Koodari Luukkonen toimii juuri näin. Työskennellessään hän lukee kirjoittamaansa koodia koko ajan uudelleen ja haastaa itseään. “Totean tilanteen. Okei, tää juttu toimii. Voinko tehdä tämän paremmin? Onko tämä hidas? Miksi tämä on hidas? Voiko tätä nopeuttaa? Käyn itseni kanssa keskustelua käsillä olevasta tekemisestä.” Luukkonen etsii tietoisesti flowtilaa, koska tietää saavansa siinä tilassa paljon aikaan. Jos projekti ei vie mukanaan, hän käyttää musiikkia apuvälineenä.

Vuorovaikutus vahvistaa flow’ta Flow’n kokeminen on mahdollista kaikenlaisessa tekemisessä. Leena Matikan mukaan vaikuttaa siltä, että ihmissuhdetyössä flow-tilaan päästään helpommin. Peijaksen sairaalan päivystysvalvontaosastolla kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitaja Rayan Hämäläisen työ on 90 prosenttisesti vuorovaikuttamista: kollegan, potilaan tai lääkärin kanssa. Vaikka jotkut tehtävät olisivatkin rutiininomaisia, niillä pyritään aina johonkin tavoitteeseen. “Potilaan kunnon paraneminen on tietysti tavoite: otan verinäytteen, näen potilaan arvot. Jos ne eivät ole tavoitearvoja, teen tietyt toimenpiteet, joilla niihin päästään”, Hämäläinen kertoo. Hänen työssään tavoitteet ovat usein konkreettisia. Esimerkiksi potilaan happiarvon täytyy olla kym-

menen. Jos se on kahdeksan, jotain täytyy tehdä. Vaikka työ on välillä rankkaa ja kiireistä, Hämäläisen mukaan flow’ssa on helppo keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Hän saattaakin työskennellä flow-tilassa useita tunteja päivässä.

“Suurin hyöty lienee se, että työtä on hauskempaa tehdä flow-tilassa! Sitä jaksaa tehdä pidempään, ja tulee helpommin uusia oivalluksia”, Matikka toteaa. ”Flow on luonteeltaan sellainen, että jotain kiinnostavaa tehdessä se joko tulee tai ei tule.” ■

Flow tarttuu Dosentti Matikka kertoo, että esimerkiksi tiimityöskentelyssä tulee innostuksesta ja flow’n kokemuksesta vahvempi, jos kaikki ovat kiinnostuneita asiasta. Soittaessaan orkesterissa Saku Mattila kertoo aistivansa, ketkä muut ovat flow’ssa. Konserteissa Mattila haluaisi viedä yleisön flowtilaan eikä pidä omaa kokemusta tärkeimpänä. Flow voi olla hyvin lyhytaikainen, mutta se on hänelle merkittävä kokemus. “Näen sen ihmisyyden osana. Se antaa merkityksen omalle tekemiselle ja koko elämälle.” Myös Leena Matikan mukaan flow-tilan hyödyt ovat ennen kaikkea sisäisiä ja itselle merkityksellisiä, mutta usein huippukokemuksista raportoitaessa todetaan suorituksen syntyneen flow’ssa.

Saku Mattilalle flow on kuin spontaani matka, jonka puitteet on kuitenkin ennalta määritelty. Tällä hän viittaa esimerkiksi kurinalaiseen harjoitteluun.

Rayan Hämäläinen kertoo työnteon tuntuvan kevyeltä flow’ssa. Myös aika menee nopeasti, ja tulee hyvä mieli.

AJANKOHTAISTA | 21


KUINKA PITKÄLLE OPINTOTUELLA PÄÄSEE Tahdotko karata koulun käytäviltä avaraan maailmaan, mutta budjetti tuottaa päänvaivaa? Tuima Magazine selvitti, minne Kelan opintotuella voi matkustaa. TEKSTI: VEERA SIEKKELI & MIKKO KOSKINEN KUVAT: VEERA SIEKKELI & PIXABAY

KALJAA JA ALPPEJA

Viikonlopun kiertelyn ja oluen siemailun jälkeen Flixbus kuljettaa sinut vain parissa tunnissa Innsbruckiin Itävallan Alpeille kuntoilemaan olutpöhötyksen pois. AirBnB-majoitus Innsbruckissa kustantaa halvimmillaan vain parikymppiä yöltä.

Lennot Norwegian ja Transavia: 166 € Flixbus Rotterdamiin (meno-paluu): 16 € Ouibus Brysseliin (meno-paluu): 23 € Majoitus Couchsurfing, hostellimajoitus: alk. 20 € yö Kokonaissumma: 205 € (hostellimajoituksella 2 | AJANKOHTAISTA285 €) Hakuajankohta: 6.3.2017

Opintorahan perusmäärä: 336,76 €/kk Asumislisän enimmäismäärä: 201,60 €/kk (Brutto) Kaikki matkat on haettu kuudeksi yöksi ajalle 25. – 31.5.2017.

MATKAKULUT

Lennä Finnairin suorilla lennoilla Müncheniin nauttimaan Bavarian antimista ja kiertelemään historiallista kaupunkia. Majoitu paikallisten luona budjettiystävällisesti sohvasurffaten.

MATKAKULUT

MATKAKASSA

Lennot Finnair: 161 € Flixbus Münchenistä Innsbruckiin (menopaluu): 16 € AirBnB Innsbruckissa: alk. 18 €/yö Kokonaissumma: 231 € Hakuajankohta: 6.3.2017

FILLARISAFARI ALANKOMAISSA JA PIKAVISIITTI BELGIAAN

ungin omalaatuiNappaa lento Amsterdamiin ja tutustu kaup ä ovat erittäin sisäll seen hulinaan. Junamatkat Alankomaiden n päivän matkalla halpoja ja etäisyydet lyhyitä, joten muutama unkiin. ehdit käydä tutustumassa useampaankin kaup e vuonna top 10 Esimerkiksi päiväretki Lonely Planetin viim ntaa vain 16 eu-matkakohteisiin listaamaan Rotterdamiin kusta pääsee halutessaan roa. Muutaman euron enemmän pulittamalla a nousee huimasBelgiaan asti. Hostellien hinta Amsterdamiss ja näkee samalla lla aama ti kesäkautena. Fiksu säästää sohvasurf kaupunkia paikallisen vinkkelistä.


ITEHTUURIA VÄLIMERTA , ARKK KORKEUKSIA

JA

MATKAKULUT

iilmastosta omalaatu uttimaan Välimeren na ee äs pä isa iel as m ia lon Barce udin suunnittelem parissa. Antoni Ga upunkia. Laasen arkkitehtuurin i bongata ympäri ka vo ia elm nn ke ra sia lla kuvitukselli atkustaa köysirada kaipaavat voivat m isia ku lu kä se jempaa perspektiiviä a ia, linna e ihailemaan maisem all ul kk ku n ïc’ tju Mon

Lennot Norwegian: 189 € Majoitus Airbnb: alk. 20€/yö Aktiviteetit köysiratalippu Montjuïc’iin: 12,50 € Funikulaarilippu Tibidaboon: 4,10 € Tibidabon huvipuisto: 28,50 €

museoita.

nnu riittäkkulan korkeus ei tu ku tai ti uh va n da äsee Mikäli köysira aboon. Vuorelta pä ata pohjoiseen Tibid atk m aa att nn ä. ka , iss ltä vä istoradan kyyd kia esimerkiksi vuor ihailemaan kaupun

Kokonaissumma: 324 € Hakuajankohta: 14.3.2017

RANTATURISTINA CHILLAXOITUMINEN MATKAKULUT Matkapaketti Detourilta lennot + hotelli: 718 €/2 hlö 25.5-1.6.2017 Kokonaissumma: 359 € Hakuajankohta: 6.3.2017

Huoletonta rentoutumista kaipaavalle pakettimatka biitsille on oiva vaihtoehto. Jos et kaihda muiden turistien seuraa, pääset helpolla ja halvalla varaamalla lennot ja hotellin yhdessä paketissa usein myös lentokenttäkuljetukset kuuluvat hintaan.

Matkapaketti Detourilta, lennot + hotelli Kaverin tai puolison kanssa esimerkiksi Rodokselle pääsee löhöä718 €/2h, 25.5-1.6.2017 mään viikoksi alle neljälläsadalla eurolla. Ylitse jäävän matkakassan voi sijoittaa mojitoihin ja muihin kylmiin virvokkeisiin.

Kokonaissumma: 359 € per henkilö Hakuajankohta: 6.3.2017

MELONTAA LINTUJEN PARISSA Tonavan suistoalue Romanian länsirannikolla tarjoaa yhden Euroop an upeimmista luontoelämyksistä. Alueella pesii yli sata eri lintulajia, joten pikku attenborough’ille riittää bongattavaa. Kiikarointi kannattaa suorittaa mieluiten kajakista tai kanootista käsin. Paatteja saa vuokrattua alueen kaupungeista parinkympin päivähintaan. Mikäli ajatus omin päin melonnasta isolla alueella tuntuu pelotta valta, on tarjolla useita opastettuja melontakierroksia. Tulceaan, seudun suurim paan kaupunkiin, pääsee pääkaupunki Bukarestista junalla tai bussilla . Bussiyhteydet löytää Autogari.ro-sivustolta. Suistolle päästäkseen tarvitse e muutaman euron arvoisen pääsyluvan, jonka tuotoilla rahoitetaan alueen luonnon säilymistä.

MATKAKULUT Lennot Turkish Airlines: 208 € Bussi Bukarestista Tulceaan (meno-paluu): 15 € Majoitus AirBnB: alk. 20 €/yö Kajakin vuokra: 64 €/4 pv Kokonaissumma: 377 € Hakuajankohta: 14.3.2017

MATKA MATKA| |2323


VINKKEJÄ OPISKELIJABUDJETILLA MATKAILUUN Pieni budjetti ei ole este, mikäli osaa hyödyntää internetin monia matkailupalveluita. TEKSTI: VEERA SIEKKELI & MIKKO KOSKINEN KUVA: PIXABAY

LENNOT Jos kohteella ei ole niinkään väliä, vaan tahdot vain vaihtaa maisemaa muutamaksi päiväksi, tsekkaa flights.google.com. Lentohaku näyttää kaikki lennot Helsinki-Vantaalta valitseminasi matkapäivinä. Keskellä viikkoa on budjettimatkaajan aika lähteä reissuun. Äkkilähtöjä kyttäämällä on mahdollisuus päästä lomailemaan jopa kaukomaille opintotuen turvin. Lentodiilit.fi -sivustolta on mahdollista bongata lentoja esimerkiksi Aasiaan tai Karibialle jopa alle parilla sadalla eurolla. Myös USA:n suurkaupunkeihin löytyy melko usein lentoja noin 350 eurolla. Näihin tarjouksiin tarttuminen vaatii spontaaniutta ja oikeaa ajoitusta, sillä halvat kaukolennot ovat useimmiten äkkilähtöjä. Lentodiilit-sivustoa pystyy seuraamaan Facebookissa sivustosta tykkäämällä. Muita lentotarjouksia listaavia sivustoja ovat esimerkiksi paperflies.fi ja parisrio.com.

MATKAPAKETIT

Hotellimajoituksen sisältäviä matkapaketteja on mahdollista löytää opiskelijaystävällisin hinnoin. Lennot ja hotellin 3-4 päiväksi saa parilla sadalla eurolla esimerkiksi Budapestiin rantapallo.fi -sivujen kautta. Sivustolta voi etsiä niin äkkilähtöjä akuuttiin matkakuumeeseen kuin tarjouksia myöhemmällekin ajankohdalle.

MAJOITUS Köyhän opiskelijan ystävä on majoituspalvelu Couchsurfing. Luomalla profiilin sivustolle pystyt etsimään hosteja kohdekaupungistasi. Paikallisen sohvalla saa yöpyä ilmaiseksi, joskin yleensä on kohteliasta tuoda pieni tuliainen mukanaan. Paikallisen luona yöpyessä lompakko kiittää, mutta pääset myös tutustumaan kaupunkiin paremmin. AirBnB:n kautta on mahdollista löytää etenkin porukassa matkaaville hotellia halvempi ja uniikimpi majoitusvaihtoehto. Ja oman kämpän voi kotona laittaa vuokralle reissun ajaksi - win-win!

24 | MATKA

BUSSIT JA JUNAT Euroopassa matkatessa goeuro.com-sivuston kautta pystyt kätevästi kilpailuttamaan erilaiset kulkuneuvot kaupunkien välillä. Pohjois-Amerikassa taas bussiyhtiöt Megabus ja Greyhound tarjoavat bussimatkoja jopa dollarilla, kunhan varauksen tekee sähköisesti tarpeeksi ajoissa.


SUOMALAISUUTTA

PA L JA I M M I L L A A N TEKSTI& KUVA: SAILA VAARA

Istun saunan lauteilla ja nautin sen pehmeistä löylyistä. Lihakset rentoutuvat hiljalleen pitkän matkan jälkeen, ja olo on miellyttävän raukea. Isäntäperheeni on ylistänyt sähkökiukaalla lämpiävän saunansa löylyjä taivaaseen asti, eikä turhaan. Kun saan löylyttelystä tarpeekseni, astun ulos saunasta suoraan autotalliin. Sen perukoille vanerinen sauna on rakennettu. Odottamaton ongelma ilmenee vasta jälkeenpäin. Olemme Floridassa. Ulkolämpötila on vieläkin niin korkea, ettei saunan jälkeen meinaa viiletä lainkaan. Otsalle muodostuvat hikipisarat vierivät ärsyttävästi nenänpieltä pitkin leualle ja tipahtelevat alas lattialle. Jälkilämpö tunkee ihohuokosista läpi ja saa olon tuntumaan nihkeältä. Mietin tuskastuneena, mitä järkeä on rakentaa sauna, jos vuoden keskilämpötila huitelee 20

celsiusasteen lämpimämmällä puolella? Tuskin täällä lämmitellä tarvitsee. Samalla hetkellä kuitenkin tajuan, että tämä ei ole pelkkä sauna. Se on alueella asuvan suomalaisväestön yhteinen juttu. Symboli, joka muistuttaa heitä koti-Suomesta. Tänne myös tuodaan amerikkalaiset ystävät ja tuttavat, kun halutaan esitellä suomalaista saunakulttuuria. Tai ainakin ne, jotka saunomiseen ylipäätään suostuvat. Lähtiessäni suihkuun vilkaisen vielä saunalle päin. Oveen tussilla kirjoitetun tekstin mukaan olen juuri vieraillut Cape Coralin parhaassa saunassa. Voin hyvin uskoa sen. Jo senkin vuoksi, ettei muita saunoja alueella tiettävästi olekaan. ■

MATKA | 25


VAATEKAAPIN KÄTKÖIST Vuoden 2016 alusta alkaen tekstiilijätteen vieminen kaatopaikalle on ollut kiellettyä. Suuri osa käytöstä poistettavista tekstiileistä päätyy kuitenkin edelleen sekajäteastiaan. Yksi syy tähän on kuluttajien epäselvyys siitä, millaista tekstiiliä minnekin voi toimittaa. Minne ylimääräiset tekstiilit sitten voi viedä, ja millaiseen jatkokäyttöön ne päätyvät? TEKSTI JA KUVAT: JONNA LUOSTARI

Texvex-poistotekstiilipankki yhdistää nuorten kuntouttavan työtoiminnan ja poistotekstiilien kierrätyksen. Toimipisteisiin voi viedä kaikki puhtaat ja kuivat kodintekstiilit suuria mattoja, tyynyjä ja peittoja lukuun ottamatta. Pinttyneet tahrat tai reiät eivät haittaa. Kello yhdeksältä maaliskuisena maanantaina Loimaan Texvexin toimipisteessä on alkamassa viikon ensimmäinen aamupalaveri. Työpajaohjaaja Anne Nieminen odottelee kärsivällisesti pajan nuoria paikalle. Ovi käykin verkkaisesti aina puoli kymmeneen saakka, jolloin porukka on vihdoin koossa. Texvex Loimaan työpajaohjaaja Anne Nieminen

Nuoria on pajalla tänään paikalla viisi, mutta parhaimmillaan kymmenkunta. Päivä on sopivan rauhallinen tutustumiskäynnille, kun osa nuorista on kouluissa ja muissa menoissa. Annen johdolla nuoret jakavat päivän työtehtävät keskenään: ketkä tyhjentävät keräyslaatikon, kuka on päivän kassavastaava? Entä kuka huolehtii tilojen siisteydestä ja olisiko jollakulla aikaa leikata farkkua käsityöläisen materiaalitilauksen mukaisesti? Texvexin tilat sijaitsevat suuressa hallissa, joka on jaettu väliseinillä usean eri toimijan käyttöön. Texvexin osa koostuu rajatusta va-

Anne Nieminen 26 | MATKA

rasto- ja työskentelytilasta, sosiaalitilasta sekä myymälästä. Hallimaisuus loistaa poissaolollaan, sillä tilasta on sisustettu värikäs ja viihtyisä. Ulko-oven kupeessa seinänviertä koristaa kaksi pyykkinarullista vanhoja kalenteripyyhkeitä monen vuosikymmenen ajalta. Anne kutsuu sitä pajan näyttelyksi. Sosiaalitilan takana on pieni kulmaus, johon on kerätty aktiivisen nuoren aloitteesta kaikkea kaunista ja vanhaa. Nuori on jo siirtynyt pajalta eteenpäin, mutta vintage-nurkkaus ilostuttaa pajalaisia ja asiakkaita edelleen. Aamupalaverin jälkeen nuoret sujauttavat viiltosuojahansikkaat käsiinsä ja kerääntyvät takatilan valtavan pöydän ääreen. Kaksi nuorta kantaa ulkoa keräysastiasta säkkejä sisälle ja kolme kumoaa säkit yksi kerrallaan pöydälle ja alkavat lajitella. Nuoret lajittelevat tekstiilit materiaalin, tuotteen kunnon ja tyylin mukaan. Käsityöläisille kerätään


TÄ SEINÄERISTEEKSI TEKSTI JA KUVAT: JONNA LUOSTARI MINNE VOIN TOIMITTAA KOTITALOUDEN

YLIMÄÄRÄISET TEKSTIILIT? KATSO TARKEMMAT TIEDOT WWW.TUIMA.FI materiaalia tilausten perusteella. Tekstiiliteollisuuden ylijäämästä uusia tuotteita valmistavalle Dafecor Oy:lle lajitellaan käytettyjä sukkia, puuvillaa ja villaa. Texvex-myymälän puolelle kerätään ehjiä kodintekstiilejä, hyväkuntoisia vaatteita, askartelumateriaaleja ja valmistetaan uusiotuotteita nuorten mielenkiinnon ja. ja kykyjen mukaan. Poistotekstiilipankki toimittaa hyväkuntoiset, omaan myyntiin sopimattomat vaatteet ja tekstiilit UFF:lle. Materiaali, joka jää kaiken tämän ulkopuolelle, kerätään jätehuollon kuljetettavaksi energiapolttoon. Poistaripaja-hankkeena vuoden 2013 lopulla Loimaalla ja Forssassa alkaneesta projektista on kehitetty valtakunnallisesti monistettava toimintamalli. Tällä hetkellä Texvexpoistotekstiilipankkeja löytyy jo viideltä eri paikkakunnalta.

KUUKAUSITASOLLA LOIMAAN TEXVEXISSÄ KIERRÄTETÄÄN HIEMAN VAJAA 1000 KILOA POISTOTEKSTIILIÄ. ENERGIAPOLTTOON TÄSTÄ PÄÄTYY KESKIMÄÄRIN NOIN 200 KILOA.

MATKA | 27


VAATEKETJUT VASTUUNKANTAJINA

KERÄYSLAATIKOT TUTUIKSI Perinteiset hyväntekeväisyysjärjestöt ja kierrätyskeskukset ottavat vastaan ehjää, puhdasta ja myyntikuntoista tekstiiliä ympäri Suomen. Sen sijaan ajan saatossa tahriintuneille, nyppyyntyneille ja reikiintyneille vaatteille ja kodintekstiileille on vaikeampi löytää oikeaa osoitetta. Helsingissä kahden myymälän voimin toimiva Recci ottaa vastaan ja lajittelee kaikenlaista poistotekstiiliä myymälöissään sekä kerää valtakunnallisesti tekstiiliä 160 keräyslaatikolla. Viimeisimmät 10 laatikkoa aseteltiin ympäri Helsinkiä. Espoo ja Vantaa saavat vielä hetken odotella ensimmäisiään. Yrityksen toiminta rahoitetaan myymälöiden myyntituotoilla.

Toimitusjohtaja Juha-Matti Kykkänen kertoo toiminnan laajentuvan kovaa vauhtia. Yrityksellä on rakenteilla lajittelukeskus Vantaalle, jonka on tarkoitus avata ovensa vuoden 2017 kuluessa. Reccin tavoitteena on vähentää energiapolttoon päätyvän poistotekstiilin määrää. Tässä onkin onnistuttu, sillä yrityksen keräämästä tekstiilistä vain muutama prosentti päätyy poltettavaksi. Tällä hetkellä Recci toimittaa huonokuntoisen tekstiilin jatkojalostukseen Eurooppaan. Tulevaisuudessa Kykkänen toivoisi poistotekstiilin päätyvän enenevässä määrin suomalaisen teollisuuden uusiomateriaaliksi

RECCIKERÄYSLAATIKOT ILMESTYIVÄT HELSINGIN KATUKUVAAN MAALISKUUSSA 2017

28 | MATKA

Uusia keinoja saada ihmiset kierrättämään tekstiilinsä vastuuntuntoisemmin ja tehokkaammin kehitellään jatkuvasti. Hyväkuntoiset vaatteet, kodintekstiilit ja asusteet kierrätetään yleensä myymällä ne uudelleen käytettäväksi sellaisenaan. Sen sijaan huonokuntoisen poistotekstiilin loppusijoituspaikan määrittävät tuotteen materiaali sekä kierrätyksen organisoiva taho. Suuret vaateketjut, kuten H&M, KappAhl, Lindex ja Seppälä ovat osana brändikampanjointiaan ryhtyneet ottamaan myymälöissään vastaan asiakkaiden kierrätystekstiilejä. Kuluttajia houkutellaan kierrättämään tekstiiliä vaatemyymälöiden kautta jopa alennuskupongeilla.


Loimaan toimipisteessä Esa, Laura ja Sari lajittelevat päivän poistotekstiilikuormaa

Suomalainen The Relooping Fashion-hanke, joka on saanut kiitosta ja huomiota myös kansainvälisesti, keräsi vuoden 2015 lopulla Seppälän myymälöissä asiakkailtaan kaiken kuntoista kierrätystekstiiliä. Tekstiilit toimitettiin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:n lajiteltavaksi. Käyttökelpoiset vaatteet ja kodintekstiilit laitettiin kierrätyskeskuksiin myyntiin sellaisenaan. Myyntikelvottomasta puuvillasta valmistetaan uudelleen uudelleen kuiduttamalla kierrätyspuuvillaa, josta tuotetaan Seppälälle mallisto. Malliston on tarkoitus ilmestyä myymälöihin kevään 2017 aikana. Suurin osa vaateketjujen keräämistä myyntiin kelpaamattomista tekstiileistä kuljetetaan KeskiEurooppaan, missä edellytykset ja väylät tehokkaalle jätetekstiilien jatkojalostukselle ovat jo olemassa.

Siellä poistotekstiileistä valmistetaan puhdistusliinoja, ääni- ja seinäeristeitä sekä auton verhoilumateriaaleja. Suomessa Dafecor Oy valmistaa kierrätystekstiileistä öljyjen ja polttonesteiden imeyttämiseen ja nestevahinkojen ennaltaehkäisemiseen tarkoitettuja imeytysmattoja ja –liinoja, pyyhintäliinoja sekä parketinalusmattoja ja rakentamisessa eristeenä käytettävää hirsinauhaa.

ONGELMANA BYROKRATIA Kierrätystekstiili, poistotekstiili, tekstiilijäte, lumppu… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Termi jäte tekee rikkinäisen tai tahriintuneen, sellaisenaan uudelleen myyntiin kelpaamattoman tekstiilin kierrätyksestä luvanvaraista.

Kun on kyse jätteestä, vaaditaan kyseisen aineksen käsittelijältä jätteenkäsittely- ja kuljetusluvat ja mahdollisen maastaviennin ollessa kyseessä myös siirtoasiakirjat. Lupaviidakko, kalliit kuljetuskustannukset sekä kuljetusten aiheuttama ympäristörasite hillitsevät pienempien toimijoiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä väyliä. Hyväntekeväisyysjärjestöjen keräämän tekstiilin mukana on myös kierrätysmyyntiin kelpaamatonta tekstiiliä, joka toimitetaan lajittelemattomana kolmansiin maihin. Näiltä järjestöiltä ei kuitenkaan vaadita jätetekstiilin kuljetuslupia. Tekstiilijätteen jatkojalostus uusiomateriaaliksi teollisessa mittakaavassa on Suomessa vielä melko vähäistä. Tämän tehostaminen tulevaisuudessa olisi tärkeä edellytys poistotekstiilin kierrätyksen ekologisuuden lisäämiseksi. ■

MATKA | 29


MATKA JÄTTÄÄ JÄLJET Turismin määrä on jatkuvassa kasvussa. Jokainen matka kuormittaa kuitenkin ilmastoa sekä ympäristöä ja uhkaa jopa joidenkin lomakohteiden olemassaoloa. TEKSTI: MIKKO KOSKINEN KUVA: ILARI LEHTINEN

Maailman matalin valtio, Malediivit, nousee vaivoin Intian valtamerestä noin viidensadan kilometrin päässä Intian eteläkärjestä. Korallisaaret, jotka muodostavat valtion maapinta-alan, kohoavat korkeimmillaankin vain pari metriä merenpinnan yläpuolelle. Korallisaarten reunustamat kirkasvetiset laguunit ja trooppinen ilmasto houkuttelevat Malediivien hiekkarannoille runsaasti matkailijoita – vuosittain yli 800 000. Turismi onkin saaristovaltion taloudelle elintärkeää muodostaessaan yli neljänneksen Malediivien bruttokansantuotteesta. Saarten mataluus ja turismiin perustuva talous muodostavat han-

kalan yhtälön. Turismi synnyttää merkittävästi ilmastoa lämmittäviä kasvihuonepäästöjä. Ilmaston lämpeneminen taas nostaa merenpintaa. Vuosisadan loppuun mennessä meri saattaa ennusteiden mukaan

YMPÄRISTÖASIAT EIVÄT HUOLESTUTA SUURINTA OSAA MATKALLE LÄHTIJÖISTÄ jättää alleen suurimman osan Malediivien maapinta-alasta. Turismi on toki vain yksi lukuisista kasvihuonepäästöjen aiheuttajista, mutta sen osuus päästöistä on verrattain suuri. Merkittävimmän kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin päästöistä peräti viisi prosenttia on arveltu olevan turismista lähtöi-

sin. Osuus on tuskin pienenemässä lähitulevaisuudessa, sillä matkailun määrä on jatkuvassa kasvussa. YK:n turismijärjestö UNWTO:n mukaan maiden väliset matkat ovat lisääntyneet viime aikoina vajaan viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2030 järjestö ennustaa määrän kasvavan jo 1,8 miljardiin. Matkustajien ympäristötietoisuus ei kuitenkaan vaikuta kasvavan samassa tahdissa. ”Rehellisesti sanottuna meille tulee asiakkailta hyvin vähän pyyntöjä ympäristöasioihin liittyen”, kertoo Suomen suurimman matkatoimiston, TUIn kestävän kehityksen ohjelmasta vastaava Frederik Lindblom.


”Harvat ympäristöaiheisetpyynnöt ja palautteet liittyvät yleensä eläinten hyvinvointiin.” Samaa kerrotaan myös Tjäreborgista. Aurinkomatkojen kokemus sen sijaan poikkeaa hieman linjasta. ”Ympäristöstä kiinnostuneiden asiakkaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Lomakohteissamme kysellään paljon esimerkiksi jätehuollosta ja jäteveden sekä uimarantojen vesien puhdistuksesta” kertoo Aurinkomatkojen viestintävastaava Annina Metsola. Jätteiden vastuuttomalla käsittelyllä voikin olla merkittäviä paikallisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi Malediiveilla jotkut lomakeskukset vievät jätteensä lajittelemattomana Thilafushin jä-

tesaarelle, jossa roskakasat kohoavat useiden metrien korkeuksiin. Jätteitä heitetään ympäristöjärjestöjen mukaan myös saaren laguuniin. Roskakasoista ja laguunista pääsee mereen myrkyllisiä aineita, kuten asbestia ja lyijyä. Yksittäiselle matkustajalle voi olla hankalaa selvittää, miten hyvin lomakohde hoitaa jätehuoltonsa ja muut ympäristöasiansa. Olemassa on lukuisia erilaisin ehdoin myönnettäviä ympäristösertifikaatteja. Sekä TUI että Tjäreborg kertovat suosittelevansa asiakkailleen Travelife-sertifikaatin hankkineita hotelleja. Sertifikaatti velvoittaa kohteelta kestävän matkailun periaatteiden noudattamista. Lomakohteet voivat aiheuttaa merkittäviä paikallisia tuhoja puutteellisella jätehuollolla, mutta il-

mastonmuutoksen kannalta matkan haitallisin vaihe on kohteeseen matkustaminen. Erityisen ongelmallista on lentäminen, joka synnyttää noin 40 prosenttia turismin hiilipäästöistä. Lentokoneiden ilmastoa lämmittävästä kokonaisvaikutuksesta hiilen arvioidaan kuitenkin aiheuttavan alle puolet, mutta päästöjen tapahtuminen korkealla ilmakehässä pahentaa niiden haittavaikutusta entisestään. Suurin osa Malediiveille matkaavista lentokoneista laskeutuu Hulhulen saarelle Velanan kansainväliselle lentokentälle. Vuosittain yli 700 000 matkustajaa – melkein kaikki Malediiveilla käyvät – kulkee kentän kautta. Vaihtoehtoja ei juuri ole matkustettaessa keskelle valtamerta. Kentän kiitorata on kaksi metriä merenpinnan yläpuolella, toistaiseksi. ■

PIENENNÄ OMAN MATKASI JÄLKEÄ • Suosi suoria lentoja. Suurin osa lentämisen päästöistä syntyy nousujen yhteydessä. • Vietä lomakohteessa kerralla pidempi aika. Yksi useamman viikon mittainen reissu vuodessa on huomattavasti montaa viikonloppureissua ympäristöystävällisempi tapa lomailla. • Tiedustele majoituskohteita valitessasi, miten he hoitavat jätevedet ja roskat. Tarkkaile myös majoitukselle myönnettyjä sertifikaatteja. Kannattaa luottaa isoihin ja tunnettuihin, kuten EU-kukkaan ja Travelifeen. • Matkusta sesonkien ulkopuolella. Lomakeskusten täyttöaste pysyy tasaisempana ja tarve lisärakentamiselle vähenee. • Juo hanavettä kaikkialla, missä se on juomakelpoista. Lähteet: Vastuullisen matkailijan käsikirja Reilun matkailun yhdistys Kilroy

MATKA | 31


N Ä T N E K O T N

E L N Ö Ö K Ä L E U L E V L A P E S IT REPO HELKA TEKSTI: TINEN H E ARI L IL : A V U K

s drop-

ne pägit

n ton , sit vaa

in ukullek muulippu la astustaa la on se v a k jo , s i asiaka htee huulta. piin!” taas yks i. Puren sseliin lä n y n le r an. ia o B is e a y to ll . Len ä kalt n suunta Häne tälle h ä ll ie n e tt k e n it s k s e ti t ä k u k in n n lento tiskiä. än osaa n saapu at takais itse i-Vantaa tosta. H an kohti , ei tarv osoittav ästä. Ole ta n t ä ä n e p ä u n Helsink tt u n in y S y n . n hjy ista tun Aniliinik iydytää kailijaa. ottaa ty puolento stä selv pari vir -in amm tä e k ä le c stelun. e ll te y h s tu K C in. na jutu iden ju Selvä. a o k ij il ta a vissä ajo k in vir isk n...?” odineyttää ottaa. T skeytän ä lauku viivako k n e ä s n K jo e tt k to s jä , e t i d a !” ta . e to o elu kiä ne s i. Se joh nalle ja iliininitsepalv kohti tis ”Öö, tän kun hih nyt toim ilija. An n tämä u i a ä e la Marssin es ä k e t y it s ir k ta v s M s y ä e ta. ntt mit ani on n ”Joo no lentoke in. No, ti takan vähän to n ä ”Meillä h ä e n o ts t k in u to ta o a k o o k u it ja os Martti, käsi hu i jakkup lukijan matkan iertynyt. mistettu k o s n a .” in nytkäha .. s a n m ky autta voisi n var laukku ä o ö s ja ik it a e is a . n a punaisin p ä s it lla, o tässä nii kija piip an. pömpele se nyt. U ukkukin , soperr koodinlu a .” la siintäviä .. v ä ä ii m v jä h a tä on auto n ty olis Lopult rävästi. raationi ä on iha ”Mulla te e n p a ii s tt -o . u n n ie u -i m ll ig k , d n ee skillä, k ällisesti lu! Chec rppaus ... tuoho tää liikk tuossa ti sepalve ää ystäv istä. Ha , katsos it tt ti m . y s n e ih ä ö ta k v s ö ä s o k lj e te tu ne kä Elä ak istänyt ee siinä tuosta ja Virkailij sti työll n e kin men o . Painat is a u ä tt k lt s s a o k a u tä tu a m y n, ”L Se löyty ? No nii otettu. ■ aan on umero. käytävä nyt suln i ik . s a a .. u v a ta r a s a n o v ikku osta ja tu paikka, vielä tu n te Ja istuin it S . 32 | AJANKOHTAISTA ä lippu sulle täm


REVERSE CULTURE SHOCK BLUES When I moved to the United States I was warned that I would go through a culture shock. And I sure did. I was forced to trash the Finnish social norms and habits that I knew and replace them with new ones. When I started my au pair year, I struggled with small talk. It took me a while to learn that “how are you” is not supposed to be answered honestly. But as months passed, my social awkwardness melted away for the most part. Smiling to people I passed by on the street and chit-chatting to strangers became normal. What I wasn’t warned about was the reverse culture shock. It was unexpected and unanticipated. And it hit me like a bulldozer when I returned to Finland one gloomy October day. In many subtle and indeterminate ways, home just didn’t quite feel like home anymore. I ticked all the boxes ”MANY FINNS for the reverse culture JUST GOT EVEN shock symptoms. I felt MORE AWKWARD like nobody understood WHEN I TRIED or wanted to listen about TO FILL THE my experiences abroad. Everyday life in my AWKWARD hometown was terribly SILENCE WITH boring. I couldn’t apply CONVERSATION” any of the new skills I had acquired during my time abroad. I was frustrated because it felt so difficult to connect with people. The first time I went shopping in Finland, I was left with my mouth gaping open at the sheer rudeness of the cashier. She didn’t

33 | MATKA

even ask me how I was, let alone wish me a good day! It took me a long time to realise, that many Finns just got even more awkward when I tried to fill the awkward silence with conversation. However, slowly I regained my appreciation for my own culture. The Finnish straightforwardness and honesty took over the American superficial positivity. Here I can be openly grumpy if I feel like it. If a Finnish person makes a promise, I can count on that. I’ve never felt unsafe walking home alone and education is free. In hindsight I realise that if you want to survive culture shock, you’ve got to adjust. Whether you’re moving abroad or returning home. And I definitely won’t repeat one huge mistake after my next long trip: coming back to Finland in the middle of October. ■

Veera Siekkeli is the AD of this number and always dreaming of new travels.

PHOTO: ILARI LEHTINEN


VILLI FLORIDA

Florida on kuuluisa ympärivuotisesta auringonpaisteestaan, pitkistä hiekkarannoistaan ja vilkkaasta kaupunkielämästään. Kovin moni ei tule edes ajatelleeksi, että osavaltio on mielenkiintoinen lomakohde myös eksoottisen luontonsa vuoksi. TEKSTI & KUVAT: SAILA VAARA

Rämeveneitä ja alligaattoreita Säpsähdän. Luulen nähneeni tietä reunustavan ojanpenkalla alligaattorin. Suoristaudun auton etupenkillä ja alan seurata ohikiitävää maisemaa tarkemmin. Totta se on! Tuolla, tuolla ja tuolla! Uskaliaimmat turistit ovat jopa pysäyttäneet autonsa tien varteen ja räpsivät kuvia auringossa lekottelevista matelijoista. Olen ystäväni kanssa matkalla rämeveneajelulle Evergladesin kansallispuistoon, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Alue on tunnettu myös alligaattoreistaan, joita asustelee siellä noin miljoona yksilöä. Perillä kulkupeliksemme paljastuu matalalaitainen mutta tukevan oloinen vene, johon mahtuu kerralla kymmenkunta ihmistä. Pääsemme istumaan parhaille paikoille keulaan, missä samea vedenpinta on melkein kosketusetäisyydellä. Reittimme kiemurtelee avonaisen suistoalueen läpi, ja välillä pujahdamme mangrovepuiden muodostamiin varjoisiin tunneleihin. Edestämme kohoaa lentoon värikkäitä rämealueen lintuja. Veneen käännökset nostat-

34 | MATKA

tavat ilmaan mutaista vettä, joka pisaroi naamallemme. Olin odottanut hyönteisiä kuhisevaa ja ummehtunutta suoilmaa, mutta kovassa vauhdissa ilma tuntuu jopa viileältä. Näemme ison alligaattorin. Kapteeni sammuttaa moottorin ja antaa veneen lipua muutaman metrin päähän matelijasta. Hipsin varovaisesti aivan veneen keulaan, ja ystäväni nappaa minusta yhteiskuvan ”gaattorin” kanssa. Välimatkaa ei voi olla kolmea metriä enempää. Koko tilanne on niin epätodellinen, etten osaa edes pelätä. Ajelu kestää vajaan tunnin verran. Takaisin laiturille kiivetessä jalat tuntuvat hieman huterilta ja olo on tuulen tuivertama. Rämeajelu on lunastanut odotukset moninkertaisesti. Corey Billie’s Airboat Rides, Naples, Florida.

Paratiisi tienvarressa H.P. Williams Roadside Park on nimensä mukaisesti tienvarressa sijaitseva puistoalue, joka rajautuu toiselta


laidaltaan parikymmentä metriä leveään jokeen. Ensisilmäyksellä paikka ei vaikuta kovinkaan mielenkiintoiselta, mutta autojen paljous parkkipaikalla houkuttelee meidätkin pysähtymään. Joenrantaan on rakennettu leveä puinen kulkuväylä, jota pitkin on helppo liikkua myös pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa. Auringossa haalistuneet opaskyltit kertovat alueen monipuolisesta eläimistöstä. On kuuma päivä, ja joen kirkas vesi houkuttelee kastelemaan varpaita. Rantaan pääsy on kuitenkin estetty metalliaidalla, ja aitaan kiinnitetyt kyltit varoittavat alligaattoreista. Mielihalu on helposti tukahdutettu. Joen pohja on kasvanut täyteen vihreää levää, jonka kukintojen varret kiemurtelevat veden pinnalla. Kirkkaassa vedessä on helppo seurata eksoottisen näköisiä kaloja, kun ne uiskentelevat edestakaisin ruokaa etsien. Puiden oksilla ja rantakivien päällä istua nököttää erilaisia kahlaajalintuja, joista osa on jähmettynyt paikoilleen siivet levällään. Opaskyltistä selviää syy lintujen oudolle käytökselle. Kyltin mukaan linnut kuivaavat sukeltaessa kastuneet sulkansa auringonpaisteessa patsastellen. Taukopaikkavalintamme osuu nappiin. Päällepäin vaatimattoman oloinen tienvarsipuisto tarjoilee hienon luontoelämyksen – ja vieläpä aivan ilmaiseksi! H.P. Williams Roadside Park, 33100 Tamiami Trail, East Ochopee.

Melomassa manaattien seassa Yhtenä reissun kuumimpana päivänä päätämme lähteä melomaan. Paikan päällä avulias henkilökunta auttaa meitä kantamaan kajakit vedenrajaan, missä kömmim-

me vähemmän sulavasti kiikkeriin menopeleihimme. Olemme Fort Myersin Manaattipuistossa, jonka ehdoton vetonaula on mahdollisuus meloa manaatteja kuhisevassa kanaalissa. Manaatit ovat suuria pulleita nisäkkäitä, joita suomalainen vertaisi ulkonäöltään ehkä hylkeeseen. Ne kasvavat noin kolmimetrisiksi ja painavat puolisen tonnia, eli aivan pienistä kavereista ei ole kyse. Koko parituntisen retken ajan aurinko porottaa kuumasti ja aurinkorasvalle löytyy käyttöä. Alavirtaan mennessä saatamme lasketella veden virtauksen mukana ja keskittyä kuvaamaan manaatteja. Se osoittautuu kuitenkin odotettua hankalammaksi. Kevyet kajakit pyörähtelevät helposti vedessä, ja joko mela tai kamera on jatkuvasti vaarassa luiskahtaa veteen. Kanaalin vesi ei ole syvää, joten manaatit on helppo huomata. Ne makaavat hiljaa paikoillaan vedenpohjassa, kun kajakkimme lipuvat niiden yli. Suuret harmaat hahmot erottuvat hieman epäselvinä väreilevän vedenpinnan läpi, eivätkä valokuvat harmiksemme oikein onnistu. Kauempana näemme manaatin pään nousevan vedenpinnalle, kun se nousee hetkeksi ylös haukkaamaan happea ja päristelemään veden pois sieraimistaan. Kokoisekseen yllättävän notkeasti se sukeltaa takaisin pinnan alle, aivan kuin ujostelisi valokuvan ottamista. Puiston henkilökunnan tiedossa ei ole, että manaatti olisi koskaan keikauttanut ketään kumoon. Siitä huolimatta he suosittelevat, että melomme varovaisesti aivan manaattien lähellä. Emme tarvitse toista kehotusta – uimareissu ei houkuttele kumpaakaan. Lee County Manatee Park, 10901 State Road 80, Fort Myers. ■

MATKA | 35


ELOKUVAN PUVUSTUS

RAKENTUU PIETEETILLÄ TEKSTI & KUVAT: JONNA LUOSTARI

ti järjestyksessä. Yhdessä huoneen peräseinän vaaterePukusuunnittelijan työ vaatii keistä roikkuu pitkä rivi sinivalkoisia pelipaitoja, joiperehtymistä elokuvan aikakauteen den rinnassa komeilee keltainen Suomen leijona. Täällä valmistellaan tekeillä olevan 95-elokuvan pusekä silmää yksityiskohdille. Vaikka vustus. Elokuva kertoo Suomen vuoden 1995 jääkiekon työ alkaa jo kauan ennen varsinaisia maailmanmestaruudesta. kuvauksia, viimeisiä silauksia tehdään usein vielä kuvauspaikalla. Uuden omaksumista Pitäjänmäen teollisuusalueella 1950-luvun kivirakenteisen toimistorakennuksen toisen kerroksen käytävää reunustavat pahvilaatikkopinot, siniset Ikean muovikassit sekä muutama vaaterekki. Laatikot pursuavat vanhoja hokkareita, jääkiekkohanskoja ja erilaisia suojia. L-kirjaimen muotoisen käytävän perällä, suurimmassa huoneessa on pukusuunnittelija Anu Pirilän ja puvustaja Niina Palinin työpöydät. Pöydillä on pinoittain vanhoja urheilulehtiä, julisteita ja lehtileikkeitä. Oviseinällä on kaksi hyllyllistä jääkiekkokypäriä siistis-

36 | ELÄ

Parikymmentä vuotta pukusuunnittelijana toimineelle Pirilälle on vuosien myötä muodostunut vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan elokuvapuvustuksen maailmaa lähdetään rakentamaan. Kaikki alkaa käsikirjoituksen lukemisella ja aihealueeseen sekä aikakauteen perehtymisellä. Suurin osa ennakkotyöajasta kuluukin tiedonhankintaan. Jääkiekolla ei aiemmin ole ollut Pirilän elämässä kovinkaan suurta roolia, vaikka kansallistunnetta onkin tullut vuosien varrella nostettua suurimpia matseja seuraten. Työsarkaa on riittänyt, jotta Pirilä on kyennyt omaksumaan lajin lainalaisuudet sekä erityises-


ti yksityiskohdat juuri vuotta 1995 koskien. Kun on kysymyksessä kansakunnalle lähes yhtä pyhä asia kuin talvisota, tulee pukusuunnittelijan paneutua yksityiskohtiin vastaavanlaisella pieteetillä kuin sotilasunivormuissa. Virheitä ei sovi tehdä. Elokuvassa tullaan käyttämään arkistokuvaa rinnakkain nyt kuvattavan materiaalin kanssa, joten mahdolliset eroavaisuudet korostuisivat sitäkin kautta.

Ennakkovalmistelut kiireistä aikaa 95-elokuvan puvustuksen kahden kuukauden ennakkovalmisteluaika on sen verran tiukka, että Pirilän luottopuvustaja Palin aloitti työt poikkeuksellisesti heti valmisteluiden alkumetreillä. Näin pukusuunnittelija Pirilä pystyi keskittymään kokonaisuuksiin, kun Palin hoiti kiireellisimpiä tilauksia. Tiukan aikataulun vuoksi isoja päätöksiä täytyi tehdä alussa varsin pikaisesti, jotta vaatteet ja asusteet ehdittiin teettämään ajoissa, ja ne valmistuisivat ennen kuvausten alkua. Jokaisen tilauksen saapumista on jännitetty etukäteen: onko vaate sellainen kuin myyntikuvasta nettisivuilla on voinut päätellä? Tuliko painetusta värisävystä oikeanlainen?

Pelipaidat ja –housut, mestaruuslippikset sekä edustuspukujen takit on teetetty Suomessa. Edustusasujen silkkisolmiot sen sijaan valmistetaan Italiassa vanhan mallin mukaan. Niiden saapumista vielä jännitetään.

Alan keräilijöille suuri kiitos Elokuvassa fokus on pelaajissa. Siksi peliasujen ja edustusasujen hankinta on ollut keskiössä myös puvustusta rakennettaessa. Kaikessa on pyritty aitouteen ja alan asiantuntijoiden ja keräilijöiden apu on ollut korvaamatonta. Esimerkiksi maalivahdin kypärä on teetetty keräilijältä lainaksi saadun mallin mukaisesti. Entiset jääkiekkoilijat ovat lainanneet vanhoja aitoja mallikappaleitaan kuvankestävien kopioiden teetätystä varten. Suurena apuna ja neuvonantajana Pirilä mainitsee erityisesti koko ikänsä jääkiekon parissa viettäneen Marko Vuorelan. Jääkiekkotietämyksen jakamisen lisäksi Vuorela on auttanut haalimaan välineitä ja alkuperäisiä mallikappaleita. Kesken haastattelun Vuorela toimittaa puvustoon maalivahti Ari Sulanderin kultakypärän ja mestaruuslippiksen. Anu ja Niina palavat halusta vertailla oluen tahrimaa lip-

palakkia teettämiinsä kopioihin. Pienen pienistä lipan mallin eroavaisuuksista huolimatta yhdennäköisyys on riittävän tarkka.

Haasteiltakaan ei ole vältytty Epookkia eli mennyttä ajanjaksoa puvustettaessa haasteita tulee vastaan väistämättä. Mikäli aikaa ja rahaa olisi tarjolla loputtomiin, ratkeaisi monet pulmat itse tekemällä tai teettämällä. Pelipaitojen teettämistä suunnitellessa kävi ilmi, ettei 1990-luvulla käytettyä suurireikäistä kangasta enää valmisteta. Tilalle oli kelpuutettava mahdollisimman lähellä alkuperäistä oleva vaihtoehto. Puvustustiimi on myös vieraillut Jääkiekkomuseossa Tampereella useaan otteeseen tutkimassa aitoa vanhaa pelipaitaa yksityiskohtia tarkistaakseen. Onpa paita kerran ollut museolta jopa hetken lainassa, jotta sininen värisävy saatiin valittua mahdollisimman lähelle oikeaa. Ensimmäinen malliksi saatu joukkueen edustuspuvun solmio osoittautui vuoden 1994 solmioksi, samoin kävi maalivahdin kypärän. Onneksi virhe huomattiin ennen kuin vääränlaisia kopioita ehdittiin teettämään.

Ikkunalaudalle on pinottu kerroksittain junioreiden jääkiekkohansikkaita.

AJANKOHTAISTA | 37


Marko Vuorelan ansiosta puvustoon on saatu kerättyä riittävästi oikeanlaisia Jofan kypäriä, kun niiden teettämiseen ei ollut aikaa. Myös jääkiekkohanskat on hankittu Vuorelan avustuksella ympäri Suomea. Haastattelupäivänä Pirilää mietityttää edellisenä päivänä edustuspukuihin hankitut kauluspaidat, sillä nettikaupasta on juuri löytynyt mahdollisesti parempi vaihtoehto. 1990-luvulla mitoitus oli väljempää kuin nykyisin ja kauluksen malli oli erilainen.

Suuria joukkokohtauksia Pelaajien ohella elokuvassa kerrotaan myös useamman joukkueen ulkopuolisen henkilön tarina mestaruusviikonlopun ajalta. Näitä hahmoja luodessa Pirilä on tutustunut aikakauteen monipuolisesti vieraillen museoissa ja arkistoissa, muotilehtiä selaten ja sen ajan maailman tilannetta läpikäyden. Suuria joukkokohtauksia varten avustajat ohjeistetaan pukeutumaan Anun suunnitteleman ja informoiman väri- ja pukukoodin mukaan. On tärkeää, ettei yleisömassassa vilise pillihousuja tai muita selkeästi tämän päivän asusteita. ”Vuoden -95 paikkeilla oli meneillään androgyyni ajanjakso. 1990-luvulla kaikki oli valtavan

38 | ELÄ

isoa, ikään kuin unisex-aikaa. Naiset suorastaan hukkuivat niihin vaatteisiin.” Näitä joukkokohtauksia silmällä pitäen Pirilä ja Palin ovat keränneet kaiken saatavilla olevan 1990-luvun vaate- ja asustekavalkadin teattereista, Yleisradion puvustosta sekä kirpputoreilta. Lisäksi sekaan aiotaan yhdistää halpavaateketjuista hankittavia, 1990-lukua mukailevia perusvaatekappaleita. Tällä vaatemassalla on tarkoitus paikata avustajien omien asujen mahdollisia puutteita. Suurin osa vaatteista ja asusteista on saapunut työtiloihin vasta haastattelua edeltävänä päivänä, joten purkamista ja järjestelyä riittää. Toinen suuri vaatekuorma on tulossa lähipäivinä. Puvustaja Palinia ei juuri haastattelun aikana näy, niin tehokkaasti hän on piiloutunut rekkien väliin nostelemaan vaatteita henkareille.

Viimeiset silaukset Kuvausten alkuun on aikaa enää muutama viikko. Se kuluukin puvustossa sovituksia tehden ja yksityiskohtia hioen. Lopullinen oman

vision tarkentuminen ja saattaminen käytäntöön tapahtuu Anun mukaan vasta kentällä, kuvausten käynnistyessä. Noin kahden kuukauden kuvausjaksosta viikko kuvataan Ruotsissa, erityisesti Globenilla. Tätä kuvausjaksoa silmällä pitäen Anulla on Ruotsissa assistentti, joka hankkii ruotsalaisia jääkiekkoon liittyviä fanivarusteita samaan tapaan kuin he Suomesta. Suomen joukkueen asujen lisäksi teetetään asut myös Suomen viimeisille vastustajille turnauksessa. Globenin kuvauksia varten puvustetaan Tšekin ja Ruotsin maajoukkuepelaajia. Elokuvan puvustuksen esivalmistelujen edetessä Anu myöntää pienen jääkiekkokärpäsen iskeneen myös häneen. ”En ihmettele enää ollenkaan, että jääkiekko on joillekin koko elämä. Mistä muualta mekään olisimme saaneet näitä aitoja vanhoja mallikappaleita, jollei näitä ihmisiä olisi. Sitä suurta joukkoa, jota yhdistää rakkaus lajiin. Se on ihan hirveän hienoa ja kaunista.” ■


FITNESSBUUMIN PYÖRTEISSÄ Palvelu- ja laitevalikoima kuntosaleilla on monipuolisempaa kuin koskaan. Mutta mikä on tarpeellista kunnon kohotuksen kannalta ja milloin mennään turhan hifistelyn puolelle?. TEKSTI: HARRI HEISKANEN KUVA: ILARI LEHTINEN

Nykyajan kuntosalikulttuurin voi tiivistää yhteen sanaan: pakarat. Eksyin itselleni vieraalle alueelle, kun astelin sisään Helsingin keskustassa sijaitsevaan kuntokeskukseen, fitnessbuumin pyhättöön. Pienen hetken jouduin miettimään, olinko sittenkin tullut vahingossa yökerhoon, koska vastaantulijoiden ulkoinen habitus oli vähintään yhtä huoliteltu kuin lauantai-illan skumppabileissä. Selvittyäni ulos pukuhuoneesta harhailin ympäri salia etsien jotain tuttua ja turvallista. Luulin, että salin muut asiakkaat aistivat epävarmuuteni ja siksi tuijottivat minua. Tosin verkkarit ja reikäinen Slayer-bändipaita erottuivat värikkäiden ja vartaloa myötäilevien urheiluvaatteiden joukosta. Päätin olla välittämättä tästä etikettivirheestä. Löydettyäni levytangon ja -painot pääsin vihdoin omalle mukavuusalueelleni. Ilokseni huomasin, että harjoittelutilan seinät oli täytetty peileillä ja pystyin tekemään havaintoja omasta nostotekniikastani. Ilmeisesti muilla treenaajilla oli tekniikat kunnossa, koska he käyttivät peilejä enemmän itsensä kuvaamiseen kännyköillään. Treenin jälkeen, väsyneiden jalkojen lisäksi, olin saanut mielenkiintoista tietoa oman treenikuplani ul-

kopuolelta. En ollut tiennyt, että pakaralihaksille on ainakin kymmenen erilaista treeniliikettä. Yhdessä vaiheessa lähes kaikki ihmiset salilla tekivät jotain pakaraliikettä. Pakarat tuntuivat muutenkin olevan se juttu. No, onhan pakara tärkeä lihas, muutenkin kuin esteettisesti. ■

ELÄ | 39


MITÄ ON SUOMALAISUUS?

Suomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään. Tuima Magazinen kiertävät reportterit tapasivat tämän päivän suomalaisia. TEKSTIT JA KUVAT: KAISA MÖTTÖNEN, JONNA LUOSTARI, VEERA SIEKKELI & KALLE NORDSTRÖM

“SUOMALAINEN DESIGN EI ENÄÄ TUNNU KOTIMAISELTA” Työskentelin edustustilan emäntänä, kunnes päämieheni muutti Turkuun. Olisin voinut jäädä eläkkeelle, mutta kirpputorin pitäminen oli ollut jo pidemmän aikaa mielessä. Kun sopiva paikka tuli vastaan, ajattelin, että nyt kokeillaan - ja tässä sitä ollaan oltu jo viisitoista vuotta. Minunkin aikanani näillä nurkilla kirppiksiä on tullut ja mennyt. Meille suuri etu on, että japanilaiset löysivät tämän paikan jo yli 10 vuotta sitten. He ovat kiinnostuneet 60-luvun ja sen jälkeisestä posliinitavarasta.

”SUOMALAISUUTEEN ON TULLUT SÄRÖ” Opiskeluaikana kiinnostuin vääristä asioista, päihteistä ja roskaruuasta. ”Superfoodit” pelastivat minut. Paitsi terveyteni, ne antoivat minulle uuden mielenkiinnon kohteen. Muutaman vuoden jälkeen olin jo niin itseoppinut, että pystyin elättämään itseni terveysruokaguruna. Kerran smoothie-ravintolassa törmäsin naiseen, joka hohti erityistä energiaa. Tarjosin hänelle itse tekemääni suklaata. Muutamaa vuotta myöhemmin synnytimme ensimmäisen lapsemme kotioloissa omin voimin. Siitä tehtiin televisio-ohjelmakin. Nyt lapsia on kaksi.

40 | ELÄ

Pari vuotta olen tehnyt töitä sisäänostajana isossa tavarataloketjussa. Unelmana on kuitenkin muutto takaisin korpeen: perinne-eläimiä, sahtia, saunassa synnyttämistä ja erilaisten yrttien kasvattamista, tanskalainen maajussi tvistillä! Suomi tuo minulle mieleen tunnollisuuden, kuuliaisuuden ja sitkeyden. Valitettavasti nykyisin myös korruption, hyvä-veli-verkostot, kehitysmaatasoisen kaivoslain ja ydinvoiman. ERKKI PALVIAINEN, KÄHTÄVÄ

Suomalainen design on edelleen voimissaan. Mutta minua harmittaa se, että meidän posliinitavara tehdään siellä missä tehdään. Myös japanilaiset asiakkaat tiedostavat asian. He haluavat täällä Suomessa tehtyä tavaraa. Se ei minusta tunnu enää kotimaiselta, vaikka kuinka olisikin suunniteltu täällä. Niinkuin noissa tarroissakin sanotaan: “Designed in Finland, Made in Thailand”. HELENA FRÄMLING, HELSINKI


”SUOMALAISUUTTA ON SE, ETTÄ SAAN OLLA OMA ITSENI” Muutimme Suomeen elokuussa 2009 ollessani 7-vuotias. Aloitin koulun valmistavalla luokalla heti seuraavana päivänä. En osannut silloin suomea sanaakaan. Koulun alku oli kamala. Siksi kai opettelin kielen kunnolla. Parikymppisenä työskentelin lentokentällä asiakaspalveluhommissa. Asiakkaita oli joka puolelta Suomea, ja minulle kehittyi erikoinen yhdistelmämurre. Erään

kerran asiakas kyselikin, että mistä päin murteeni on, jostain pohjoisestako. Miehen ilme naurattaa minua edelleen. Ei kai tainnut olettaa, että vastaus on: Pietarista. Minulle suomalaisuutta on se, että saan olla oma itseni. Ei tarvitse olla vain venäläinen tai suomalainen. Paitsi jääkiekkokatsomossa. SVETLANA LEVOCHKINA, ESPOO

”SUOMESSA IHMISET OVAT TASAVERTAISIA” Lähdin Vietnamista veneellä kohti Suomea vuonna 1990. Olin tuolloin 7- vuotias. Perillä aloitin heti suomen kielen opiskelun lapsille suunnatulla puolen vuoden kielivalmennuksella, jonka jälkeen aloitin peruskoulun ensimmäisen luokan suomalaislasten kanssa. Suomessa tunnen olevani maahanmuuttaja, vietnamilainen, venepakolainen… Meillä on monia lempinimiä.

Matkustaessani koen itseni suomalaiseksi. Esimerkiksi Vietnamissa kaipaan suomalaiseen tapaan rauhallisuutta ja yksityisyyttä. Myös Suomessa vallitseva ihmisten tasavertaisuus sekä miesten ja naisten välinen tasa-arvo korostuvat Aasiassa matkustaessa. Suomi on ihana ja turvallinen maa, jossa kaikki tärkeät asiat on mielestäni hyvin järjestetty LULU NGUYEN, VANTAA

”SUOMALAISET TARVITSEVAT OMAA TILAA” Palasin pidemmältä etelän reissulta kotiin Lappiin kuutisen vuotta sitten. Veri veti takaisin vanhoille kotiseuduille, vaikkei täällä enää ole mitään palveluita. Muita kuin tämä minun majatalo. Rovaniemen keskustaankin on yli 50 kilometriä. Aikoinani lähdin Helsinkiin rahan perässä tekemään töitä ja viihdyinkin siellä kolmattakymmenettä vuotta. Ei se raha enää ole niin tärkeää. Riittää, että kaljoissa ja tupakeissa pysyy.

Pohjoisessa on ihmisen hyvä olla, täällä minä olen onnellinen. Ei ole ruuhkia eikä liikennevaloja. Kotiovelta pääsee suoraan metsään. Eikä nämä syrjäkylät kuole, vaikka herrat yrittävät ne imeä kuiviin. Suomalaiset tarvitsevat omaa tilaa, ja täältä sitä löytyy. Vapaus liikkua luonnossa on sitä suomalaisuutta, jota minä arvostan. EDVARD KULPPI, MISI

ELÄ | 41


INSPIRED BY FINNISH NATURE

With a bit of luck and lots of love for nature, Julia Kivelä’s, 28, photography is growing into a successful career.

TEXT: VEERA SIEKKELI PHOTOS: ILARI LEHTINEN & JULIA KIVELÄ 2 | AJANKOHTAISTA


Snow-burdened spruce trees in the arctic Lapland, northern wilderness bathing in pink sunset, quiet stillness of an evergreen forest. Julia’s photographs of Finnish nature have gained over 50 000 followers on Instagram. Born and raised in St. Petersburg, Julia had no intention of moving to Finland, let alone become a nature photographer. But fate stepped in. During a weekend trip to Helsinki, Julia got separated from her friends and couldn’t find the way back to her hotel. “Then I met this Jaakko and he helped me to find my hotel. As a graphic designer I only remembered that the logo of the hotel was a red apple. He understood it’s Omenahotelli, and got me there,” Julia laughs. Julia fell in love with the helpful Finn and the couple got married. In 2011 Julia moved to Helsinki. While exploring her new surroundings on the Lauttasaari island, Julia was impressed by the pure nature just a stone throw away from the city center. Julia and her husband spent a lot of time walking through the parks and along the seaside of Lauttasaari. During these walks Julia started to take pictures of the beautiful sights with her phone. “Lauttasaari was the beginning for my nature photography. I was amazed and taking pictures all the time, and started to get more and more interested in photography,” Julia recalls. Julia started rehearsing photography on her own and upgraded to a DSLR camera. She developed a clear, bright style, drawing from her experience in graphic design.

The real kick-off for Julia’s career in photography happened when she started uploading her photos on Instagram. Instagram is a social media platform, where you can post photos and videos. Taking part in a competition hosted by the Instagram Community Team helped her gain a large audience in a short period of time. “I participated in the Weekend Hashtag Project. It was about

”THERE AREN’T ANY CRAZY MOUNTAINS BUT IT’S SIMPLE AND BEAUTIFUL” everyday heroes and I posted a photo of my husband who is a volunteer firefighter. This photo won and Instagram gave me a lot of attention by putting me on the Suggestions list.” The Suggestions list appears for new Instagram users and shows them selected accounts to follow. Julia’s account was featured on the list for two weeks. During this time she gathered over 20 000 new followers. “Since so many people started to follow me, I felt more responsibility to not just put selfies on Instagram. I was trying to give my followers what they like, and just post high quality pictures. Then it just started to grow organically,” Julia says. Love for the Finnish nature is apparent in Julia’s Instagram gallery. She depicts landscapes with a sense of calm and serenity, often featured by pastel-toned light. Reflections on the lakes, red cottages, fields and pine forests are some of Julia’s favourite subjects to photograph. The most important element for her is

light and sunrise is her favourite time to shoot. On her Instagram account she even describes herself as a sunrise addict. “I like beautiful light. Especially in the morning when the pinks and oranges of the sunrise combine with fog, featuring a little cottage or a river or hills. This is what I love,” Julia says. To chase the perfect sunrise photos, Julia and her husband head out for photography trips. Catching a sunrise during Finnish summer means getting up as early as 4 am, or even 2 am to drive to some locations like Repovesi National Park in Kouvola. What impresses Julia most about the Finnish nature is how pure and well protected it is. Indeed, the national parks of Finland are a regular destination for the Kiveläs to go camping and hiking. “If you’re taking photos you won’t see any trash in the background. The nature is always clean. There aren’t any crazy mountains but it’s simple and beautiful,” Julia says. Julia’s photographs of the Finnish nature have also attracted some business opportunities. She has been found through Instagram by companies like Sokos Hotels and ABCasemat for collaborations. Companies have also contacted her through Instagram to buy her photos for advertisement pur-poses. Maybe the most important customer for Julia so far has been Visit Finland, the governmentfunded association that promotes Finland as a travel destination. It only seems fitting, since our northern nature was the initial inspiration for Julia’s photography career.

ELÄ| 43


Repovesi National Park in the fall

”I LIKE BEAUTIFUL LIGHT. ESPECIALLY IN THE MORNING WHEN THE PINKS AND ORANGES OF THE SUNRISE COMBINE WITH FOG.”

4 | AJANKOHTAISTA

Oulanka National Park by Julia

Now her photos are used to promote Finnish nature to a worldwide audience. “My favourite experience so far was organising a trip for Russian instagrammers with Visit Finland. Me and my husband were driving them around the country and showing them nice places like Repovesi National Park.” Even the most internationally recognized Finn has reached out to Julia to inquire about her photos. In February Santa Claus Licensing Oy and Finavia hosted a photo exhibition at Helsinki-Vantaa Airport featuring Julia’s work. Instagram has become the main channel for Julia to promote her work. Besides being an excellent online portfolio tool, Instagram is a creative outlet and a way to connect with other photographers in Finland.


“Instagram is very important to me. Once I couldn’t log into my account. I thought that I had been hacked and started to cry,” Julia says. Besides all the professional accomplishments, the best thing Julia has gotten through Instagram are friends. She has found fellow nature enthusiasts and photographers that she has also collaborated with. “I’ve made all my friends in Finland through Instagram. We take pictures and travel together. We spent the last New Year’s Eve in Pyhätunturi with a big Instagram group,” Julia says. In the future Julia wants to focus solely on photography and leave graphic design behind. She is expanding her skills to also portrait, advertisement and lifestyle photography. Julia aspires to photograph also abroad. Wilderness and rugged mountains of New Zealand, Greenland and Nepal are her dream locations. “I just want to be better, more professional and sell my prints. And one day become a National Geographic photographer, that is my dream.”■

JULIA’S TIPS FOR BEGINNER PHOTOGRAPHERS 1. Go and take pictures of whatever you like. Doesn’t matter whether you have a phone or a camera. 2. If you take pictures of nature, try to take photos at sunrise. Usually sunrise has an amazing light. 3. Don’t edit your photos too much. It’s important but don’t overdo it.

AJANKOHTAISTA | 5


2002

KeskiPasilan aiesopimus Helsingin kaupungin & Suomen valtion välillä

2006

Keski-Pasilan osayleiskaava hyväksytään kaupungin hallituksessa

2010

Pasilan keskustakorttelin asemakaava vireille

2010

ALUSTAVA SUUNNITELMA VETURITIESTÄ

2013

Veturitien liikennesuunnitteluhanke käynnissä

VETURITIEN SIIRTO

ON SUUNNITELTU JUTTU Liikennesuunnittelussa katsotaan vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Pasilassa sijaitseva Veturitie siirtyy muutamia satoja metrejä itään, ja muuttoa on valmisteltu jo pitkään. TEKSTI:KAISA MÖTTÖNEN KUVITUS: JONNA LUOSTARI

46 | ELÄ

Veturitie on kulkenut Pasilassa jo vuosikymmeniä. Muutama vuosi sitten se hävisi kartalta, vain tehdäkseen paluun entistä ehompana vuonna 2019. Tulevaisuudessa se on ensisijainen reitti Tuusulanväylältä Keski-Pasilan läpi Nordenskiöldinkadulle ja siitä edelleen keskustaan. Veturitien siirtäminen tuli ajankohtaiseksi, kun uutta Keski-Pasilaa suunniteltiin. Tapahtumaketju on ollut monivaiheinen ja mukana on ollut monta eri tahoa: Helsingin kaupunki, Suomen valtio sekä konsultti-, arkkitehti- ja rakennustoimistoja. Ensin päätettiin rakentaa Vuosaareen uusi satama ja sulkea Sörnäisten satama. Sataman siirron myötä Pasi-


2013

YIT:n Tripla voittaa keskustakorttelin suunnittelukilpailun

2014

Keskustakorttelin asemakaava kaupunkisuunnittelulautakunnassa

2015

Pasilan keskustakorttelin asemakaavasta lainvoimainen

lasta vapautui tilaa, kun satamarahti siirtyi kulkemaan toista kautta. Sen jälkeen tehtiin alustavia suunnitelmia ja selvityksiä alueen maankäytöstä. Jossain vaiheessa todettiin parhaaksi siirtää Veturitie kulkemaan radan varteen. Toden teolla alustavia suunnitelmia päästiin tekemään, kun Keski-Pasilan osayleiskaava vahvistettiin vuonna 2006. Liikennesuunnitelmien tukena käytetään ennusteita liikennevirroista, joita testattaan useammalla tietokoneohjelmalla. Vuonna 2010 kävi ilmi, että Veturitie tarvitsee eritasoliittymän. Ennusteiden mukaan Veturitiellä tulee olemaan enemmän liikennettä kuin Mannerheimintiellä ja liikennevalot ruuhkauttaisivat sekä Veturitien että lähikadut. Likennesuunnitteluhanke käynnistyi vuonna 2013. Silloin tehtiin virallinen suunnitelma, joka tarkentui vielä myöhemmin. Tällä hetkellä Veturitie rakentuu yhdessä Pasilaan rakennettavan kauppakeskus Triplan kanssa. Erilleen niiden rakentamista ei saisikaan, sillä Teollisuuskadun liittymän jälkeen Veturitie sukeltaa

2015

Triplan rakentaminen alkaa ja Veturitie poistuu käytöstä

2019 VETURITIEN ENSIMMÄINEN VAIHE VALMISTUU

Pasilansillan alitse ja jatkaa matkaansa kauppakeskuksen alla kohti pohjoista. Tulevaisuudessa Veturitie kulkee Pasilansillan eteläpuolella osin kahdessa tasossa. Läpiajoliikenne sekä ajo Teollisuuskadulle kulkee alempana, kun taas ensi vuosikymmenellä valmistuville tornitaloille liikenne kulkee maantasossa. Tunnelin, joka yhdistää Teollisuuskadun tulevaisuudessa Veturitiehen, pitäisi valmistua jo tänä vuonna. Veturitie on ollut monella tapaa poikkeuksellinen hanke. Se on kallis, kokonaisuudessaan 140 miljoonaa euroa. Toisaalta sen matka suunnittelijan pöydältä toteutusvaiheeseen on ollut nopea. Autoilijat pääsevät tielle vain kuusi vuotta suunnitteluhankkeen päättymisen ja neljä vuotta lainvoimaisen asemakaavan voimaantulon jälkeen. ■ Juttua varten on haastateltu Helsingin kaupungin liikenneinsinööri Harri Verkamoa. Lisätietoa Keski-Pasilan rakentamisesta löytyy sivulta www.uusipasila.fi ELÄ | 47


“AINOA HURJA JUTTU, JONKA OLEN USKALTANUT TEHDÄ” TEKSTI: SONJA CHAUHAN KUVA: VEERA SIEKKELI

Olin aina ollut kiltin tytön maineessa. En juurikaan juonut, enkä muutenkaan elänyt mitenkään villiä nuoruutta. Mutta halusin tatuoinnin. En oikeastaan vieläkään tiedä miksi. Ehkä siksi, ettei kukaan olettanut, että minulla voisi olla tatuointia. Toivoin kuvaa 18-vuotislahjaksi vanhemmiltani. He eivät ilmeisesti pitäneet sitä kovinkaan kannattavana sijoituksena, sillä en saanut haluamaani. Hankin sen vuotta myöhemmin - omalla rahalla. Enkä enää muista, mitä lopulta sain vanhemmiltani lahjaksi. Oma sijoitukseni oli ikimuistoisempi! Olen synnyttänyt kahdesti. En osaa sanoa, kumpi sattui enemmän, synnyttäminen vai tatuoitavana oleminen. Synnyttäminen oli ehkä kivempaa. Tatuoiminen tuntui siltä, että joku vittuilisi. Fyysisesti. Niin, nimenomaan siltä. Fyysiseltä vittuilulta.. En ole koskaan katunut tatuointiani, mutta olen unohtanut sen olemassaolon. Kun sovitin hääpukuani ensimmäisen kerran, ihailin ensin etuosaa peilistä. Sitten käännyin. Ja kauhistuin! Mikä helvetin roska olallani on? Huidoin sitä pois, kunnes muistin. Ihmiset varmaan ajattelevat, että tatuointi ei sovi minun kaltaiselle-

48 | ELÄ

”SIINÄ ON JOTAIN KAPINALLISTA. JOTAIN KIELLETTYÄ.”

ni ihmiselle. Silti se on osa minua. Vaikka tatuoinnit ovat jo niin yleisiä, moni yllättyy siitä, että minulla on sellainen. En ehkä enää tunne olevani tuhma tyttö tatuointini takia, mutta kannan sitä ylpeydellä. Ja onhan siinä kapinahenkeä. Ainakin minulle.■ KERTOJA: SANNA HEINONEN


TEKSTI: JOHANNA RIKMAN KUVA: SALLA TUOMI

“MUMMILLE

EN OLE NÄYTTÄNYT”

E

Ei minulla koskaan ole ollut mitään suurta symboliikkaa ottamieni tatuointien suhteen. Joillekin kuvat ovat todella pyhiä ja mietittyjä. Toki minäkin niitä pohdin ottaessani, mutten osaa esimerkiksi sanoa miksi niskassani on perhonen. Se nyt vaan oli kaunis kuva. Minulla ei ole myöskään koskaan ollut tarvetta ottaa ihooni vaikkapa nimiä. Eikä edes käynyt mielessä tatuoida vihkisormusta vasempaan nimettömään, kun menin naimisiin! Ensimmäisen tatuoinnin otin alaselkään 18-vuotiaana. Se oli tribaali, joka nykyään ei ole mikään lempparini. Toisaalta en näe sitä itse juuri koskaan, joten pystyn sen kanssa elämään. Molemmissa käsissä on muutamia erilaisia kuvia. Toisessa isohko unisieppari, toisessa erilaisia sulkia ja kukkia.

Eipä näitä minun tatuointejani kukaan juuri näe, sillä Suomessa on suurimman osan vuodesta pitkää hihaa päällä. Edes kaikki kaverit ei tiedä näiden olemassaolosta. Tai ainakaan eivät muista tarkkaan mitä on ja missä. Mutta en minä näitä mitenkään salaile – paitsi mummille en toisen käden isoja tatskoja ole näyttänyt. Tatuointeihin jää usein koukkuun – kun olet ottanut ensimmäisen, alkaa jo heti haluta seuraavaa. Luulen, että se saattaa johtua oman itsensä voittamisesta ja siihen liittyvästä hyvänolon tunteesta. Jotkut pelkäävät kipua ja jotkut sitä, osaavatko valita oikean kuvan. Minun kohdallani tatuoinnit alkavat ehkä olla tässä. Välillä miettii, miltä nämä näyttävät, kun ikää alkaa tulla ja kroppa sekä tyyli muuttuvat. ■ KERTOJA: SALLA TUOMI

ELÄ | 49


”ÄRSYTTÄÄ, KUN NÄEN VANHAT SYKLIT IHOLLANI” TEKSTI: EMMA RAHIKAINEN KUVA: VEERA SIEKKELI

Yritän koko ajan kerätä rahaa kasaan, jotta saisin tatuointini laseroitua vittuun. Halusin kolmetoistavuotiaana lävistyksen, mutta äitini mielestä tatuointi oli parempi idea. Isäni tunsi haminalaisen tatuoijan, jonka luona kävimme yhdessä tatuoitavana. Minä otin perhosen lapaluuhun, isä kiinalaisen horoskooppimerkkinsä lohikäärmeen olkapäähän. Oman tatuointini löysin pläräämällä Googlen kuvahakua. Toinen tatuointini oli ystäväporukkani amatööritatuoijan tuotos. Hän oli hankkinut tatuointikoneen ja testasi sitä kavereihin. Olin kännissä lupautunut tatuoi-

tavaksi, ja hän teki viiksitatuoinnin oikean käteni etusormeen. Jossain vaiheessa perhostatuointi alkoi ärsyttää. Varasin ajan peitetatuointiin, mutta päätinkin ottaa sen sijaan täysin uuden tatuoinnin. Tatuoin korvani taakse suojeliusloitsun Harry Potterista: ‘Expecto Patronum.’ Olin siihen aikaan todella masentunut ja ajattelin suojeliusloitsun pitävän minut turvassa ankeuttajilta. Masennus loppuikin pian tämän jälkeen. Vihaan perhos- ja suojeliusloitsu-tatuointejani. Perhonen ei merkinnyt minulle mitään ja Expecto Patronum muistuttaa murrosiän masennuksesta. Viiksitatuointi vaikka onkin rumin kaikista - on ehdoton suosikkini. Se muistuttaa minua teini-iän kaveriporukastani. Eräs ystävä opetti minulle kerran, että ihminen elää seitsemän vuoden sykleissä - silloin persoona muuttuu ja vanha jää taakse. Tatuoinnit muistuttavat minua vanhasta Jasminasta, joka ei enää ole minussa läsnä. Ärsyttää, kun näen vanhat syklit yhä ihollani. ■ KERTOJA: JASMINA KAUTA

50 | ELÄ


KUVATOIMITTAJAN MATKAKUVA Budapest, lokakuu 2014 Keletin rautatieasema


TUIMA

MAGAZINE

Haaga-Helian journalismiopiskelijoiden aikakauslehti

Tuima 1 2017  

Haaga-Helian journalismiopiskelijoiden aikakauslehti. Numero 1/2017.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you