Sukupolvenvaihdosneuvonnalla
tuhannen taalan paikka MINNA MATTILA-AALTO, VTT, TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ, TTS TYÖTEHOSEURA
VASTAVALO, ANNE SAARINEN
Sukupolvenvaihdos (SPV) on tunteita herättävä siirtymäprosessi, johon sisältyy sen etenemistä ja lopputulosta haittaavia inhimillisiä ristiriitoja. Maaja metsätalousministeriön rahoittama Hallitulla sukupolvenvaihdoksella kannattavuutta ja kilpailukykyä -hanke selvitti, mitä SPV-neuvontaprosessissa ilmenevät inhimilliset ristiriidat ovat, joihin yrittäjät ja neuvojat kaipaavat apua.
Puhumattomuus syynä ja seurauksena ristiriidoille Työtehoseuran, ProAgrian ja Suomen sovittelufoorumin yhteishanke toteutti kyselyn, johon vastasi 37 maatalousyrittäjää ja 24 kokenutta neuvonnan asiantuntijaa. Lisäksi haastateltiin kymmentä yrittäjää ja neuvojaa sekä järjestettiin yrittäjille ja SPV-neuvonnan asiantuntijoille kaksi tiedonkeruutyöpajaa. Selvityksen mukaan neuvontaprosessin inhimillisiin ristiriitoihin liittyy usein prosessiin osallistuvien keskinäinen puhumattomuus, joka tuottaa näitä ristiriitoja ja toisaalta estää niiden käsittelyä. Kyselyn tulosten perusteella tärkein syy sukupolvenvaihdoksen käynnistämiseen on jatkajan halu jatkaa yrityksen toimintaa. Tärkeimpänä asiana pidetään sitä, että jatkajan halu ja asenne ovat kunnossa. Kysymys kuuluukin, missä ja milloin niistä keskustellaan ja määritellään se, millä ehdoin ne ovat kunnossa? Näkemyksiä voi olla yhtä monta kuin ihmisiä, joita sukupolvenvaihdos koskettaa. Tunteista puhumista vierastetaan Selvityksen mukaan tunteista ei ole totuttu puhumaan, ja osapuolet arkailevat toistensa reaktioita. Siksi aiheet, joiden arvellaan herättävän tunteita, sivuutetaan. Jos neuvoja havaitsee inhimillisiä ristiriitoja, hän arvioi, mitä niiden puheeksi ottamisesta seuraa prosessin etenemiselle ja minkälaiset edellytykset hänellä on auttaa käsittelyssä. Mikäli neuvoja arvioi ristiriitojen esiin nostamisen haitalliseksi tai vaikeaksi, hän ei nosta niitä keskusteluun.
24
TEHO
Osattomuus prosessiin ja keskusteluun Yrittäjien mukaan tärkeimmät osapuolet SPV-prosessissa ovat luetellussa järjestyksessä jatkaja, luopuja ja jatkajan sisarukset. Neuvojien näkökulmasta tärkeimmät osapuolet ovat luopuja ja jatkaja. Käytännössä yrityksen omistajalla on ”viimeinen sana” siihen, ketkä ovat mukana ja mistä asioista keskustellaan. Neuvojat kertovat, että he eivät välttämättä edes tapaa jatkajan sisaruksia ja monesti yrittäjiäkin vain vähän ja lyhyesti. Sukupolvenvaihdoksen omakseen kokevat perheenjäsenet voivat jäädä neuvontaprosessin ulkopuolelle. Vaihdokseen henkistä omistajuutta kokevalle asia on psykologisesti läheinen. Ulkopuolelle jäämisen kokemus onkin omiaan aiheuttamaan voimakkaita kielteisiä tunteita. Myös neuvontaprosessiin osallistuvat voivat kokea osattomuutta, koska vain toisen osapuolen kanssa käydyt neuvontakeskustelut tuntuvat ulossulkemiselta. Jatkaja voi kokea tulevansa ulossuljetuksi neuvontaprosessin alkupäässä, luopuja tilan siirryttyä ja neuvonnan kohdistuessa jatkajaan. Luulot ja oletukset ohjaimissa Neuvontaprosessi on katettu monenlaisilla oletuksilla ja luuloilla. Ne voivat koskea esimerkiksi sitä, mitkä ovat osapuolten ja neuvojan vastuut, roolit ja tehtävät prosessissa sekä minkälaisia päteviä vaihtoehtoja on tarjolla rahoituksen, verotuksen ja omistamisen suhteen. Neuvoja saattaa olettaa osapuolten selvittäneen ja neuvotelleen tietyt asiat keskenään ennen neuvontaprosessin käynnistymistä, vaikka niin ei ole tapahtunut. Osapuolet voivat perustaa
