Silta 3/2014
saarnavuoro
hartaudella
Saanko nousta ylös? Häikäisevän kirkkaana aamuna makaan sälekaihtimien takana. Miten jaksaisin nousta ylös? Uuden syntymisen keskellä olen itse kuin elävältä haudattu. Masentaa, kun ei jaksa pysyä auringon mukana. Kasvava valo vaatii aina vaan enemmän. Pöly ja lika näkyvät eikä enää voi piiloutua hämärään, vaikka haluaisi. Kaipaan armollista valoa, jossa näkisin taas sen hyvän ja arvokkaan, mitä minussa ja elämässäni on. Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. (Ps. 139: 1,11,12) Vanha pappa makaa voimattoman näköisenä sairaalasängyssä. Kun tulen kohdalle, hän alkaa viittoa käsillään ylöspäin. Kyselen, haluaako hän nousta istumaan. Pitäisikö hakea hoitaja paikalle? Lopulta ymmärrän, mitä hän tarkoittaa: Saanko nousta ylös? Niin – vielä kuoleman jälkeen. Kerron hänelle, mitä Raamatussa luvataan: Kristuksen kanssa saamme kerran nousta ylös. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh.1:4,5) Ystäväni sairastaa syöpää. Hoidot aloitettiin syksyllä, ja siitä saakka hänen puolestaan on myös rukoiltu, huokailtu Jumalan puoleen. Olemme pyytäneet paranemista, lohdutusta ja voimaa. Mutta diagnoosit ovat olleet vääriä, eivätkä hoidot ole auttaneet. Onko jo luopumisen aika? Ainut,
mitä voin tehdä, on kuunnella hänen suruaan, olla vierellä. Jumala on luvannut kantaa meitä, kun emme enää itse näe eteenpäin. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. (Ps. 23:4) Pääsiäisyönä tuohus tuoksuu kädessäni. Sen valo on hellää ja pehmeää, siinä uskallan olla. Aavistan, että Jumalakin on. Vaikka olen epäillyt ja ollut epätoivoinen, tässä hetkessä on rauha. Tummana nousee laulu, keinuu kuin syvä aaltoileva meri: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi. ✦ Laura Tuhkanen-Jukkola
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan; ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Syntymävuonna -49 maito poistui säännöstelystä. Vaikka elettiin aineellisesti niukkuuden aikaa, lapset nauttivat pienistä asioista, kun ei ollut muuta. Äidit olivat työjuhtia; ei ollut pesukoneita, pyykki pestiin pyykkilaudoin, vesi meni ja tuli ämpäreillä, oli puulämmitys. Lapsilisä tuli Suomen lainsäädäntöön vuonna 1948 pohjoismaisen mallin mukaan. Se oli ensimmäinen laaja toimeentuloturva. Köyhimmille lapsiperheille maksettiin lisäksi perhelisää. Työläisperheet elivät niukkuuden aikaa. Suomen ja Neuvostoliiton välit vakiinnutti lopulta vuonna 1948 solmittu Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, josta tuli vuosikymmeniksi maiden välisten suhteiden ja Suomen ulkopolitiikan peruskivi. Solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppasopimus. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana so-
takorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvausten hyötypuolelle on usein laskettu metalliteollisuuden pakollinen kehittäminen siten, että jo vuonna 1949 Suomella oli Pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat sekä konepaja- ja valimoteollisuus. Suomen huikea talouskasvu 1950–1980 -luvuilla perustui pitkälti kukoistavaan idänkauppaan, joka oli parhaimmillaan jopa neljänneksen koko Suomen viennistä. 60-luvulla rantautui Ruotsista vapaa kasvatus ja 70-luvulla massiivinen lastentarhajärjestelmän malli Neuvostoliitosta. Näin uhrasimme lasten arvomaailman materialismin alttarille. Talous nousi nykyisiin mittoihin, joskin monin paikoin eletään yli varojen. Ylivainiolaisuus syleili Suomea -77, ja sain vastata Paimenen kutsuun. Markkinat tuottavat uusia tarpeita. 1990 luvun alun lamakatastrofin laajuutta ei voi verrata mihinkään, se on suhteeton katastrofi. Nyky-työelämässä mikään ei riitä, tuloerot ovat käsittämättömän suuria. Yhteiskunta on jakaantunut häviäjiin ja voittajiin. Missä on “talvisodan henki”? Pientä ihmistä
Markku Mustajärvi Eteläisen seurakunnan vs. seurakuntapastori, Hervanta KUVA: Hannu Jukola
Ensin palveltavia, sitten palvelijoita Mistä tekstistä saarnaat? Saarnan tekstinä on evankeliumi Joh. 13:1–15. Teksti kertoo tilanteesta, jossa Jeesus pesee opetuslastensa jalat. Jeesuksen esimerkki osoittaa opetuslapsille, miten heidän tulee palvella toisiansa. Mikä on saarnasi näkökulma? Näkökulma tekstin sanomaan on Jeesus-keskeisyys. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Meidän tulee keskittyä siihen, mitä Jeesus tekee. Meidän tulee ensin nöyrtyä ja ottaa vastaan se, että Hän puhdistaa meidät. Sen jälkeen Hän lähettää meidät palvelemaan. Oliko tekstissä jotain vaikeaa?
KUVA: Hannu Jukola
Lukijalta Arvoihin tarvitaan muutosta
15
muistetaan vain vaalipuheissa. Arvoihin tarvitaan todellista muutosta. Kirkosta erotaan, mutta kun tapahtuu onnettomuus tai leipä loppuu, kansa vaeltaa kirkkoon. Olisi loistavaa, jos ihminen muistaisi kaiken hyvän antajaa jo hyvinä päivinä. Luetaanpa vuorisaarna ajatuksella. Kristillinen koulu on hyvä vaihtoehto arvojen oppimiseen. Lukutaito tuli muinoin Suomeen kirkon välityksellä. Laki perustui 10 käskyyn. Minun elämässäni tärkeää ovat “Ison kirjan” Joh 3:16,17, vaimo ja poika ja lapsenlapset, mieskuoro Viestiveljet, miestyö, Messumiehet ja liikunta. Juhani Manninen
Kiitos tekijöille Kyllä Silta-lehti on hieno. Olen oikein tyytyväinen uuteen lehteen, on enemmän lukemista ja enemmän sisältöä. Se on tyylikäs ja jo kansikuva on kaunis. Kiitos kun saan sen, kiitos lehden tekijöille. Olisi kiva semmoinen sarja, jossa esittelisitte Tampereen kirkkoja aina kun mahtuu. Torbjörn Åhman
Teksti sisältää vaikeasti vastaanotettavan sanoman. Meidän tulee olla ensin palveltavia ja sitten vasta palvelijoita. Tämä voi olla tekemään tottuneelle sangen haastavaa. Nöyrtyminen Jumalan edessä ja vielä toisten ihmisten läsnä olleessa on ihmiselle vaikeaa. Ihmisen on usein vaikeaa tunnustaa tarvitsevansa Jeesuksen apua.
”
Ihmisen on usein vaikeaa tunnustaa tarvitsevansa Jeesuksen apua.
Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Kyllä. Monesti itse mielelläni teen ja touhuan erilaisia asioita. Minulle on ollut usein vaikeata pysähtyä ja olla suorittamatta itse. Autettavana oleminen on vaikeaa, siinä mieleen tulee se, ettei tahdo vaivata toisia. Minulle olisi usein helpompaa tehdä itse. Jumalan edessä olen tässä(kin) hyvin keskeneräinen. Mitä pääsiäinen sinulle merkitsee? Pääsiäinen on minulle muistojen aikaa. Tulin uskoon pääsiäisaikana 20 vuotta sitten. Olin tuolloin päihteiden väärinkäyttäjä. Tuolloin join ja vietin aikaa isäni kanssa, kun samalla ”sattumalta” katselimme Jeesus-elokuvaa. Isäni sanoi, että tässä mekin vain juomme, emmekä tiedä mitä varten oikein pääsiäistä vietetään. Jumalan Pyhä Henki vaikutti tuossa hetkessä, ja sain sydämelleni ajatuksen: Jos sanoma Jeesuksesta on totta, niin minä tahdon ottaa tästä selvää. Vähän myöhemmin rukoilin jotenkin näin: ”En usko Jeesus, että olet olemassa, mutta jos olet, niin tule minun elämääni ja auta minua.” Seuraavien kuukausien aikana koin Jumalan puhuvan ja johdattavan vahvasti eri tavoin. Sillä tiellä jatkan edelleen. Markku Mustajärvi saarnaa kiirastorstain ehtoolliskirkossa 17.4. kello 19 Hervannan kirkossa.