dätte, joka on ryhtynyt nokkelaksi. Minuus ei kuitenkaan ole mitään. Strategiana se voi korkeintaan olla jonkinlainen oletus, investointi, kurotus jotakin kohti… Toimimattomat strategiat voi tarvittaessa korvata toimivammilla. Tarvitaan vain yhä sofistikoituneempia kytköksiä, yhä monimutkaisempaa rakennelmaa, lisää energiaa! Ehkä ”henkisyys” minulle tarkoittaa juuri maailman materiaalisen perustan myöntämistä. Että kaikella on ollut merkitystä, jotta ”tämä” on voinut syntyä. ”Tämä” on jatkuvassa liikkeessä, se virtaa, se muuttaa muotoaan, se ”kuolee”, se ”syntyy”. Ja minkä tahansa vähäpätöisimmänkin tilanteen syntyminen on vaatinut käsittämättömiä ponnisteluja, valtavasti vaivaa, silmitöntä väkivaltaa, yksinkertaisesti vitunmoisia kytköksiä (ja niiden purkamisia ja uudestikytköksiä) kaikkien liikkeessäolevien kappaleiden välillä. Rakastan tätä ”tietoisuutta”, joka voi tulla tietoiseksi itsestään, sanallistaa tämän tietoisuuden, purkaa sen kielellisiksi kappaleiksi, tarkkailla itseään itse luomillaan välineillä. Transsubstantiaatio. 13