Page 1

THE VINTAGE JAPANESE MOTORCYCLE CLUB OF FINLAND JAPSISTARAT RY:N UUTISIA 1/2013

Uusi e-lehti on ilmestynyt Hyvä Japsistarojen jäsen, tässä on ensimmäinen Japsistarat ry:n sähköinen tiedotuslehti. Toivomme, että jäsenistö saa kaipaamaansa infoa tämän lehden muodossa. Japsistara News, ruudulla selattava E-Lehti ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa. Kerran keväällä ennen ajokautta ja syksyllä ajokauden päätyttyä, tarvittaessa ehkä vielä kolmannenkin kerran.

Puheenjohtajan S W B kynästä I Ö R Tuomas Kurittu

H K L

A

Aloittaessamme toiminnan itsenäisenä yhdistyksenä pyrkii Johtokunta laittamaan ensimmäisenä toimintavuotenaan perusasiat kuntoon. Meillä on tätä kirjoittaessa jo melkein 900 maksanutta jäsentä eli toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ainakin tältä osin. Haluamme että sinä jäsenenä saat vastinetta jäsenyydellesi ja koet että Johtokunta palvelee koko jäsenistön etua yhteisen harrastuksemme edistämisessä ja kehittämisessä. Sitten alkuvuoden toimintoihin: MP-näyttelystä selvittiin kunnialla ja se muodostui yhdistyksellemme hyväksi uusien jäsenten hankintatilaisuudeksi. Näyttää että saimme saaliiksi yli 30 jäsentä, josta suurin ansio kuuluu näyttelyn käytännössä järjestäneille ja siellä ahkerasti puuhanneille ”työhevosillemme”. Erityisesti ihailin Jorma Ursinin aktiivista ja reipasta otetta hommien hoidossa. Johtokunta kokoontui myös näyttelyn yhteydessä seuraten periaatetta että kokoukset pyritään järjestämään ensisijaisesti omien tapahtumiemme yhteydessä osanoton edistämiseksi. Kovin kummallisia päätösasioita ei tällaisessa ensimmäisessä kokouksessa tietenkään ollut mutta vilkasta keskustelua syntyi ja jotain pientä sentään saatiin aikaiseksikin: Päätettiin perustaa Johtokuntaan pysyvän sihteerin virka ja kutsua vuosikokous koolle Stara-treffien yhteydessä

1

Jotta lehdestä saadaan monipuolinen, koko Suomen japsistaroja palveleva infokanava, kannustamme kaikkia jäseniä kantamaan kortensa kekoon - ota kuvia, kerro tapahtumista, projekteista, hienoista ajoreiteistä, ulkomaan matkoista ym. Tämän lehden toimittamiseen osallistuneet henkilöt rohkenevat toivoa, että tulostat tästä myös paperikopion ja pistät jakoon myös kavereillesi, ties vaikka innostuisivat moottoripyöräilystä ja nimenomaan Japanin pyöristä & Japsistaroista.

lauantaina 15.6. klo 15.00 alkaen. Päätettiin myös kannustaa maakuntien Staroja järjestämään omia Stara-Miittejään ajokauden avajaisiksi aktiivisille paikkakunnille. Päätimme myös kerätä ehdotuksia yhdistyksen kunniajäseniksi kutsuttavista henkilöistä, joiden työpanos japanilaisten moottoripyörien parissa Suomessa on ollut merkittävä. Johtokunta ottaa kiitollisuudella vastaan esityksiä jäseniltä myös tässäkin asiassa. Jäsenrekisterin hoitajan virkaan haetaan edelleen hoitajaa. Keskusteltiin myös varaosavaraston kohtalosta ja todettiin kiireisimmäksi osien inventointi, joka jäi varastonhoitaja Pekka Hamusen ja allekirjoittaneen jatkotoimien varaan. Olemme hankkineet kevään mittaan täydennystä sekä varaosavarastoomme että kirjastoomme. Itse avasin ajokauden reissulla Daytona Bike Week -tapahtumaan jo toisen kerran. Edellinen kerta oli vuonna 2009 ja tällä kertaa yhdistin Daytonan keikkaan retken Key Westiin erään Floridassa asuvan Japsistaran kanssa, joka on vanha ajokaverini jo 70-luvulta. Ajokalustoina olivat tämän Orlandossa asuvan Staran tallista löytyvät punainen Honda CB750 K1 vm. -71 ja puna-musta Honda CBX 1000 vm- -80. Kilometrejä tuli hieman yli tuhat ja reissusta lisää kuvineen nettisivuillamme hieman myöhemmin. Pääkaupunkiseudun ajokauden avajaiset pidetään Haltialan tilalla Stara-Miitti nimisenä ravintola Wanhan Pehtoorin kanssa keskiviikkona 15.5. klo 18.00 alkaen. Tavataan siellä ja jatketaan juttua………….. Helsinki 18.04.2013


Japsistarat-kerhotoiminnan synty Lasse Aaltonen Kouvolasta ehdotti Veteraanimoottoripyöräklubin (VMPK) vuosikokouksessa vuonna 1991, että kerhossa piilevien japsipyöräharrastajien toimintaa pitäisi aktivoida. Jos halukkaita löytyisi riittävästi, olisi tarkoituksena perustaa oma alajaos tai aluekerho esim. 15 v. vanhojen japsipyörien harrastuksen ympärille. VMPK:n silloisen puheenjohtajan Ari Marstion ja muiden johtohenkilöiden pyynnöstä Lasse lähti ideoimaan kerhoa.

tiedon ja varaosien hankintaan sekä varaosakanavien kartoitukseen. Japsistarojen varaosavarasto kasvoi pikkuhiljaa, ja myös varaosaym. kirjoja alkoi kerääntyä kerholle. Edelleen varaosavaraston hoitajana ansiokkaasti toimiva Pekka Hamunen aloitti tehtävän jo vuonna 1993. Merkittävän työn kerhosihteereinä ja toiminnan suunnan luojina tekivät myös Hannu Pippuri ja Jarmo Lindgren. Riisikuppi täyttyi jutuista ja monia Stara-Treffejä muistellaan ilolla. Kaikenkaikkiaan Klaukkalan

Japsistarojen perustamiskokous Kuusankoskella Hotelli Sommelon Sellukabinetissa 23.5.1992 Kuusankoskelle Hotelli Sommelon Sellukabinettiin kokoontui 23.5.1992 joukko veteraanimoottoripyöräilijöitä. Tilaisuudessa perustettiin aluekerho japanilaisten moottoripyörien harrastajille. Aluekerhon nimeksi äänestettiin JAPSISTARAT, The Vintage Japanese Motorcycle Club of Finland. Toiminta-alueeksi määriteltiin koko Suomi. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Aaltonen, Kouvola, vara-puheenjohtajaksi Vesa Kaunisto, Espoo, ja sihteeriksi Seppo Toivanen, Klaukkala. Japsistarat hyväksyttiin VMPK:n aluekerhoksi 15.6.1992. Japsistarojen tiedotuskanavaksi tuli Huimapyörälehden ”RIISIKUPPI”palsta, jolla käsiteltiin ajankohtaisia aiheita. Kun Seppo Toivanen ja Lasse Aaltonen pähkäilivät kerhon toimintamallia, oli molemmille selvää, että se tulee keskittymään pääasiassa

2

porukkaa voi kiittää aktiivisuudesta.

Uusi vaihde päälle Vuonna 2005 Japsistarojen toiminnassa alkoi uusi vaihe. Innokas Tuutti-harrastaja Jari Lehtinen ideoi perinteisestä Japsistarojen kokoontumisajosta valtavan Tuutti-Hondien yhteismarssin Hankasalmelle. Toistasataa Tuuttia oli yhtäaikaa tien päällä, innostus oli mahtava, ja tapahtumasta puhutaan vieläkin.

Se nosti Tuutin arvoa entisestään ja lisäsi niiden entisöintiä ja museorekisteröintiä. Samana vuonna aloitettiin 4-värisen, 34-sivuisen Japsistara-lehden suunnittelu ja japsipyörien valokuvausprojektit, joiden tuloksia olemme saaneet nähdä Starojen viestinnässä. Kerhosihteerinä ansiokkaasti toiminut Olavi Kaario luopui tittelistään, ja 2006 uudeksi kerhosihteeriksi valittiin Jari Lehtinen. Ensimmäinen värikäs Japsistara-lehti julkaistiin MP-messuilla helmikuussa 2006. Japsistarojen messuosasto sai runsaasti kiitosta ja se ollut innoittajana myös myöhemmille komeille osastoille, joiden toteutuksesta on vastannut Matti Paukkonen. Jari Lehtisen kerhosihteerikaudella vuonna 2006 Stara-Treffit järjestettiin Hossassa n. 80 km Kuusamosta etelään. Seuraavana vuonna Starojen 15-vuotispäivää juhlittiin Sappeen vapaa-ajan keskuksen jylhissä maisemissa. Vuonna 2007 uudistettiin myös Japsistarojen verkkosivut, joista kiitos Timo Saarnolle, joka on kehittänyt sivustosta todellisen tietopankin. 2008 Pauli Uotila alkoi luotsata Staroja kerhosihteerinä. Hänen ensimmäisiä yhteistyökuvioitaan olivat MP 08 -messut ja Tekniikan Museon kanssa rakennettu japsiklassikkonäyttely, johon Starat keräsivät 25 hienoa pyörää. Stara-Treffit järjestettiin Emolahdessa. Toinen merkittävä ajotapahtuma oli Muistojen Imatran ajot -08. 2009 Stara-Treffit järjestettiin Kuopion Rauhalahdessa.


ittu

201

2-

Kerho toimi yhtenä Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n alakerhona 2012 kesään saakka, ja rekisteröitiin omaksi yhdistykseksi 18.9.2012. Toimialueena on koko Suomi ja kerhoa ylläpidetään vapaaehtoisin harrastajavoimin. Japsistarojen toiminta jatkuu entisellään, jäsenmäärä on jatkuvasti kasvussa.

as K ur

eteen, sillä uutispommina tuli tieto, että 12. toukokuuta 2012 VMPK:n johtokunta oli päättänyt lopettaa alakerhot. Käytännössä tämä tarkoitti Japsistarojen toiminnan lopettamista VMPK:n puitteissa. Jouduttiin tilanteeseen, jossa Japsistarat olivat pakotettuja rekisteröitymään omaksi kerhokseen, turvatakseen 20 vuotta jatkuneen menestyksellisen toimintansa.

Tuo m

2010 Matti Paukkonen sai vastuulleen kerhosihteerin tehtävät Pauli Uotilalta, joka luotsasi myös Parolan Moottoripyörämuseota nelisen vuotta, mutta luopui siitä syksyllä 2011. Matti Paukkonen on aktiivisesti luonut suhteita moottoripyörien ympärillä toimiviin tahoihin ja edistänyt Japsistarojen tunnettuutta. Komeat MP 09-, MP 11- ja MP-12 -näyttelyosastot ovat saaneet kiitosta. Stara-treffit 2010 Lautsiassa ja 2011 Alavetelissä olivat menestys. Haltialan kesäkokoontumiset, Starojen rompepäivät Koivukylän Havis-hallissa ja monet muut tapahtumat ovat Matin käsialaa. Kaiken huippuna JAPSISTARA-lehti, joka julkaistiin 2012. Vuoden 2012 alusta kerhosihteerin tehtäviä alkoi hoitaa Tuomas Kurittu, joka joutui heti vaikeiden haasteiden

3


Starat Japanissa Unohtumaton sukellus japanilaiseen moottoripyöräkulttuuriin, ruokaan ja juomaan Ryhmä Japsistaroja kiersi kahdeksan päivän aikana Japanin tärkeimmät moottoripyöräilyyn liittyvät alueet ja kohteet Tokiosta Hamamatsun kautta Kiotoon. Ideasta toteutukseen meni pari vuotta. Vastaavaa retkeä ei ole Japsistarojen parissa aiemmin järjestetty. Nyt viimeinkin pääsimme harrastepyöriemme kotiin ja kehtoon.

J

apsistarojen 2011 toimintaa suunniteltaessa ideoitiin jo 20-vuotisjuhlavuoden 2012 tekemisiä. Suunniteltiin MP12-messuja TT-Starojen kunnioittamisen henkeen, päätettiin Stara Treffien järjestämisestä kerhon syntysijoille Kouvolan Käyrälammelle ja syksyn Havis-rompetorin järjestämisestä Vantaan Koivukylään. Jossain vaiheessa tapahtumaorganisaattorimme Masa sai idean tehdaskäynnistä juhlavuoden kunniaksi. Idean annettiin muhia ja aina välillä lukuisilla lounastapaamisilla sitä jalostettiin konkreettisemmaksi. Matka-Messuilla 2011 asiasta käytiin keskusteluja Laatumatkojen edustajan japaninspesialisti Niko Pesosen kanssa.

Tuumasta toimeen MP12-messuilla oltiin jo aika pitkällä. Tiesimme että lähtijäjoukko tulisi rajata tiukasti korkeintaan 30:een Staraan, jotta ryhmää voisi ylipäätään pitää hanskassa. Viidakkorummun pärinä oli jo tuonut Masalle kyselyitä ja jopa ilmoittautumisia, joten totesimme että matkan julkistamista verkkosivuillamme tai facebook-ryhmässämme ei ole järkevää suorittaa. Matkan kustannukset katettaisiin joka tapauksessa lähtijöiden omasta pussista eikä suinkaan Japsistarojen varoista. MP12-ständillä oltiin kuitenkin esitteiden kanssa liikkeellä, ja Niko kertoili kiinnostuneille tulevasta reissusta. Taisi siinä joku ilmoittautuminenkin tulla. Matkaohjelma oli hyvin alustava. Tahtotila tehdaskäynnille ja museoihin tutustumiseen oli tiedossa, ja varmaan sieltä jotain alan ostettavaakin löytyisi. Kontaktointi tehtaille käynnistettiin. Työ osoittautui yllättävän haastavaksi. Tehtaille ei juurikaan oteta vierailijoita, ja muutamiin museoihinkin ovet avautuvat vain ennakkoon sovittuna. Avuksi otettiin Suomen pään maahantuojien kontaktimme, joiden kautta kontaktoitiin joko suoraan Japaniin tai sitten Euroopan markkinointiorganisaation kautta.

4

Japani-ilta 12. syyskuuta 2012 pidettiin Helsingissä Haltin pääkonttorilla Japani-ilta, jossa kahvittelimme ja nautimme mm. kirsikoita, joita Wanhan Pehtoorin Seija oli paikalle loihtinut. Niko esitteli alustavan matkasuunnitelman, kaupungit, majoitukset ja matkan suunnitellut nähtävyydet. Ilta ei ollut kritiikitön. Lähtijöiden joukosta kuului huolestuneisuutta suunnitelmien täsmentymättömyydestä, kun lähtöön oli sentään aikaa enää vajaa kuukausi. Masa täydensi Nikon matkasuunnitelmaa kertoen tehtaille pääsyn vaikeuksista. Jere Juutilainen Mainostoimisto Zerrenistä oli kutsuttuna paikalle Japanin-kokemustensa pohjalta. Jerellä on Kaoru-niminen vaimo ja Riku-poika. Perhe viettää vuosittain viikkoja Kaorun kotiseudulla. Jere eläytyi ottamiensa valokuvien kautta japanilaiseen arkipäivään ja elämään antaen kullanarvoisia vinkkejä matkaamme varten. Vielä tilaisuuden jälkeen saimme Jeren kautta muutamia mielenkiintoisia linkkejä käytettyjen moottoripyörien kauppoihin matkareittimme varrella.


Helpotuksen huokaus Matkaohjelmaa sorvattiin kuumeisesti seuraavat kolme viikkoa. Museovierailuja lyötiin kiinni, Jeren linkkejä seurattiin ja vierailuja liikeissä vahvistettiin. Erikseen piti pyytää englanninkielentaitoista henkilökuntaa paikalle. Matkaohjelmastamme tuotettiin sekä japanin- että englanninkielinen versio, jota postitettin pyyntöjen mukana. Tehdasvierailu oli edelleen veitsenterällä, mutta lopulta saimme parhaan mahdollisen tuloksen: Suomen Yamaha-maahantuoja Keskon Juha Harjun ansiosta pääsemme sekä Yamahan tehdaskierrokselle että Communication Plazalle, jossa on esillä koko tehtaan tuotanto sähköuruista perämoottoreihin. Todennäköisesti luvan saamisessa auttoi myös häikäilemätön Jari Saarisen nimellä ratsastamisemme. Joten kiitos myös Jarille!

pyöriä, mutta myös Hondan autot sekä Motegin kilparadan 15-vuotisjuhlan kunniaksi erikoisnäyttely Hondan 90-luvun rata-autoista ja formuloista. Bongasimme Keke Rosbergin formulankin, jolla hän aikanaan voitti maailmanmestaruuden. Sitten suuntasimme takaisin Tokioon ja “MP- romikseen”.

Lauantai 6.10.2012 Parin peruutuksen jälkeen ryhmässä oli 26 matkalle lähtijää, Pesosen Niko mukaanlukien. Olipa joukossa yksi rohkea nainenkin, Kawa-tyttö Sirkiän Päivi Vihdistä. Finnairin lento AY 73 lähti 6. lokakuuta kello 17.15 kohti Tokiota. Matkustajia kehoitettiin varautumaan kymmenen tunnin istumarupeamaan lentosukin.

Sunnuntai 7.10.2012 Tokio – politiikan, talouden, kulttuurin ja Keisarin koti, Tokio (jap. Tokyo, ”itäinen pääkaupunki”) on Japanin pääkaupunki ja suurin kaupunki. Hallinnollisesti Tokio-nimistä kaupunkia ei ole olemassa, vaan Tokion metropoli tai Tokion prefektuuri (jap. Tokyo-to) on yksi Japanin 47 prefektuurista. Se sijaitsee Kantonin alueella Japanin pääsaaren Honshun keskiosassa Tyynenmeren ja Tokionlahden rannalla. Suur-Tokio on Japanin ja maailman suurin yhtenäinen metropolialue, ja se toimii Japanin politiikan, talouden ja kulttuurin keskuksena sekä Japanin keisarin asuinpaikkana. Noin kymmenen tunnin lennon jälkeen saavuimme Tokioon kellon ollessa yhdeksän aamulla paikallista aikaa. Sisäinen kellomme oli kolme yöllä. Naritan lentokenttä sijaitsee noin 75 kilometriä Tokiosta itään. Bussi vei meidät suoraan kentältä Lindberghin kirjakauppaan, joka olikin itse asiassa osasto toisen kirjakaupan sisällä. Siellä Jari Saarinen ja Masa luovuttivat kaupalle Jarno Saarisen uunituoreen elämänkertakirjan Jarin omistuskirjoituksella sekä Masan tapaan paljon muita tuliaisia. Saatuamme alan kirjalöydöt hankittua kiirehti kauppias vielä bussimme rinnalle kumartamaan syvän kiitoksen. Saatuamme hengen ravittua kirjallisilla tuotoksilla matka jatkui McDonald’siin pikalounaan noutoon. Eräänlainen kokemus sekin, kun 26 henkeä pölähtää jonoon tilaamaan burgereita menuista, jotka olivat pelkästään japaninkielisisiä. Kukin sai mitä sai, mutta jokaiselle riitti joku annos. Hondan pääkonttorilla näimme uudet mallit sekä pyöristä että autoista. Esillä oli Civicin CR-Z -malli ja tila-auto N+, joka muistutti Kia Soulia. Hondan tuotekehityksen helmistä pidettiin näytös, jossa tutustuimme kummalliseen gyrojakkaraan, johon esittelijä istui päälle ja huristeli ympäri lavaa vain muuttamalla omaa painojakaumaansa sen päällä. Lopuksi nähtiin kuuluisa Asimo-robotti, joka oli suorastaan inhimillinen ja osasi hämmästyttävän paljon ihmismäisiä liikkeitä. Yhteisen illallisen jälkeen kiertelimme hieman hotellimme ympäristöä ja viimein pääsimme kaivatuille yöunille.

Maanantai 8.10.2012 Tokion keskustasta siirryimme hämmentävien monikerroksisten ajoteiden kautta pohjoispuolelle, Motegin kilparadalle. Pääsimme bussin kanssa kiertämään radan reunustamaa tietä ja pysähdyimme huipulle, josta sai hyvin kuvan koko rata-alueesta. Hondan tuotannon näyttely on museoitu rata-alueelle. Pääsy museoon sisältyy rata-alueen pääsymaksuun. Museossa oli kolmessa kerroksessa useita satoja näyttelyesineitä, enimmäkseen moottori-

5

Ensimmäinen toiveiden täyttymys - Honda-museo. Bussimme kuljettaja osoitti ajotaitonsa luovien alati kapenevia teitä pitkin Yoh Kehin moottoripyörä- ja skootteripurkaamolle. Käsittämättömällä laajuudellaan paikka sai matkalaiset mykistymään. Piha-alueella oli todennäköisesti useampi tuhat skootteria ja toista sataa moottoripyörää. Niitä oli ostettavissa joko osina tai kokonaisena, mutta Japanin liikenteeseen niitä ei enää sallittu. Jonkinlainen yhteisvarasto siis oli kyseessä, mutta hiukan meiltä jäi pihvi löytämättä, että minne niitä myydään ja miten niistä saa leivän. Määrä, joka siellä pihassa ruostui taivasalla, oli niin käsittämätön. Pari matkalaista sai mukaansa kypärät, joita niitäkin oli häkkitolkulla. Hintaa eivät niistä ottaneet, nauroivat vain turisteille. Masa ja Pekka virittelivät asiaankuuluvat seremoniat niin Hondalla kuin Yoh Kehissäkin, ja molempiin jätettiin Japsistara-standaarit sekä Masalle tyypilliseen tapaan melkoinen kasa muuta Stara-rekvisiittaa.

Tiistai 9.10.2012 Käynti Fuji-vuorella aloitti kulttuurintäyteisen päivämme. Bussilla kiipesimme 5.asemalle 2305 m korkeuteen, missä piipahdimme vain lyhyesti ottamassa yhteiskuvan ja poimimassa pikaiset matkamuistot. Vuori itsessään nousee 3776 metrin korkeuteen, ja näimmekin huipun vain satunnaisesti pilvien lomasta. Sekin riitti koska paikka oli mahtava. Päivän varsinainen kohde oli reilun parin tunnin bussimatkan päässä Tokiosta sijaitseva Hakonen kansallispuistoalue, joka on Tokion lähistön puistoista suosituin ja koko Japanin kuuluisimpia vierailukohteita. Hakonen alue on tunnettu kylpylöistään ja ylellisistä majoitustiloistaan. Monet japanilaisyhtiöt ovat rakennuttaneet alueelle omia hotelleja, jotka ovat vain työntekijöiden käytössä. Japanilaisilla on kolme viikon


mittaista lomaa vuodessa, ja ne vietetään joko rannikolla tai vuoristossa. Japanilaisen keskivertoansiot ovat suomalaisia korkeammat, mutta vastaavasti heidän työpäivänsä ovat pitemmät. Toimistoissa työskennellään arkisin 9:30-18:00 ja kaupoissa yhdeksään, jopa yhteentoista viikon kaikkin päivinä

Hakonessa sijaitsee Ashi-järvi, joka on muodostunut vulkaanisten vuorien väliseen solaan. Järvi on vain 14 metriä syvä, mutta silti sillä risteilee kaksi katamaraani-risteilyalusta ja kaksi merirosvolaivaa. Matka Hakoneen on erittäin mutkaisen pienen vuoristotien takana, joten jäi hämärän peittoon, miten ihmeessä ne rautalaivat on saatu järvelle. Alueena Hakone ja vuoristo on hyvin kaunista. Teimme järvellä 45 minuutin katamaraaniretken ja näimme paljon vihreää, paljon puustoa, vuoria, solia ja jokia. Siellä matkaillessa kannattaa varata paljon aikaa siirtymiin. Sama pätee koko Japaniin. Matka mikä Suomessa kuljetaan tunnissa, kestää Japanissa vähintään puolitoista. Siirryimme seuraavaksi Fuji-vuoren rikkipitoisten vulkaanisille lähteille, missä keitellään turistien iloksi kananmunia. Niiden kuoret muuttuvat kiehuvassa rikkivedessä mustiksi. Näitä sitten syötetään turisteille euron kappale 1080 metrin korkeudessa. Hyvä bisnes näytti olevan. Saisimmekohan me aikaiseksi jonkin mämmikeitaan, josta saisi eurolla roposen mustaa... Illalla noin kello 18 saavuimme Hamamatsuun ja majoituimme Toyoko Inn Hamamatsu-hotelliin. Hamamatsu on tärkeä teollinen keskus ja koti monelle tekniselle yritykselle: Honda Motor Company, Roland, Kawaipianot, Yamaha, Sony, Suzuki Motor Company ja Hamamatsu Photonics. Hamamatsussa on myös Japanin puolustusvoimien suuri ilmatukikohta.

Keskiviikko 10.10.2012 Lähdimme varhain aamulla bussilla Yamaha Communication Plazalle. Paikka syntyi visiosta, joka muotoutui Yamaha Motorin 40-vuotissyntymäpäivästä. Ajatuksena oli toteuttaa ympäristö, johon voitaisiin koota yhtiön tuotteiden arkistot ja näyttelyt sekä teknologioiden ja toimintojen esittelyt aina yhtiön perustamisesta lähtien eli vuodesta 1955 tähän päivään. Ympäristön tulisi myös palvellla tapahtumien ja kongressien pitopaikkana, jossa asiakkaiden kohtaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen olisi luontevaa toteuttaen Kandon, yhtiön mission. Visio konkretisoitui, kun Yamaha Communication Plaza avattiin 1. heinäkuuta 1998, Yamaha Motorin 43. vuosipäivän kunniaksi. Yamahalla meidät vastaanotettiin kuin kuninkaat. Satakunta työntekijää oli muodostanut kunniakujan, jonka läpi astuimme sisään taputusten saattelemana sekä bannerin “Welcome Yamaha” toivotuksin. Härmän jätkät olivat hämmennyksissä! Ja tuloaulan yhteiskuvaan tulivat mukaan myös Moto Gp maailmanmestari Lorenzo ja tallikaveri Spies, kyllä olivat mahtavat fiilikset kaikilla. Videoiden avulla meidät tutustutettiin Yamahan tuotantoon, ja saimme sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan moottoripyörädivisioonan

6

johtajalta Mr. Miwalta tervetuliaispuheen. Pekka, Jari ja Masa hoitivat seremoniat, ja Japsistarat-standaari ja muut tuliaiset jäivät koristamaan sitäkin museota. Nautittuamme Communication Plazalla todella hyvän lounaan siirryimme bussilla tehdasalueelle. Kamerat ja kännykät tuli ehdottomasti jättää autoon. Kaikenlainen kuvaaminen

tehtaalla ja tehdasalueella oli kielletty. Yamahan opas esitteli meille maailmanlaajuista tuotantokapasiteettia ja uusien työntekijöiden perehdyttämismenetelmiä. Pääsimme näkemään, miten 2013-mallin XJ 600 kasataan alusta koeajoon saakka ja näimme myös Drag Starin linjan. XJ 600:sta valmistuu 150 kappaletta päivässä, Dragstaria vain 50. Sitten siirryimme pienen matkan päässä olevaan Suzuki Collectioniin, johon pääsee vierailulle vain ennalta sopien. Meille siellä näytettiin hauska käyttäytymisfilmi. Sitten katselimme 3D-filmin Suzuki-auton korituotannosta. Näyttelyssä esiteltiin kokoonpanolinja erilaisin toimivin yksityiskohdin. Pyöriä ja autoja oli kattavasti esillä museossa. Palasimme hotellille noin kello 17.

Torstai 11.10.2012 Lähdimme kello 9 bussilla Kiotoon. Ajoimme ensin Okazakissa sijaitsevaan Red Baron MP-liikkeeeseen ja sitten kävimme Yamiyan MP-liikkeessä Nagoyassa. Red Baron on Japanin suurin moottoripyöräkauppias. Se myy vuosittain 97 000 pyörää. Sen hankintapiiriin kuuluu 10 000 pyöräliikettä kaikkialta Japanista. Red Baron on erikoistunut pyörien välitykseen ulkomaille. Heillä on oma laadunvalvonta-ohjelma, joka varmistaa, että asiakkaille toimitettavat uudet ja käytetyt pyörät ovat maantiekelpoisia.

Red Baron oli kokemuksena hyvin mielenkiintoinen. Vanhaan peltihalliin oli mahdutettu satoja myytäviä pyöriä. Rakennuksen toisessa kerroksessa oli klassikkoosasto, josta bongattiin vanhojen japaninpyörien lisäksi mm. Ariel. Parooni myy sekä uusia että käytettyjä pyöriä. Tunnelmaa voisi verrata aikanaan Helsingin Kalevankadulla toimineeseen Hikon myymälään. Oli jännä havaita, että japanilaisvalmisteisia USA-vientimalleja oli tuotu ta-


kaisin kotiin käytettyinä. Näimme mm. VMAXin ja Gold Wingin trikejä sekä sivuvaunullisia poliisipyöriä. Hinnat näissä olivat tähtitieteelliset. Yhtä kaikki: voisi todeta, että Japanista ei kannattane lähteä itse tuottamaan pyöriä Suomeen, koska juuri ne mielenkiintoisimmat maksavat monin verroin enemmän kuin nettimotossa. Sinänsä rahti olisi ollut kohtuullinen: noin 1000 euroa (kontti). SittenYamiya, joka on Tuutti-osien spesialisti ja lienee nettiostosten kautta tuttu paikka kaikille vakavahenkisille Tuutti-harrastajille. Teillämme liikkuu aika monta Yamiyan välittämillä palikoilla rakennettua pyörää.

toripyörille oli varattu parisensataa neliötä, johon oli luotu kattaus pyörien tuotannon historiaan. Selkeästi vaatimattomin kokoelma, mitä tämän matkan museoissa nähtiin, mutta onneksi sentään sieltä löytyy Ysi Kawa, Möhkö ja Voyagerkin. Museon yhteydessä toimivassa pienessä myymälässä näytti käyvän kuhina vihersävyisten tuotteiden äärellä. Kobessa kävimme myös Maiko Promenadella ja maailman suurimmalla riippusillalla Akashi-Kaikyolla. Se on kobelaisten ja ehkäpä kaikkien japanilaisten ylpeys. Siltaa piisaa neljän kilometrin (3991m) matka meren yllä. Sillan kiinnike mantereella on kerrostalon kokoinen jalka, joka kätkee sisälleen ravintolan ja pääsyn sillan rakenteisiin toteutetulle kävelytielle. Silta oli kieltämättä japanilaisen insinööritaidon mestarinäyte, sillä se selvisi Koben 1995 maanjäristyksestä käytännössä vaurioitta. Illansuussa osa palasi Kobesta luotijunalla 280 km/h Kiotoon ja toiset rennosti bussilla hotellille.

Lauantai 13.10.2012

Pojilla oli ostoslistat mukana, ja tiskillä kävi kuhina osien siirtyessä hyllyistä tyytyväisten asiakkaiden laukkuihin. Itse myymälä on yllättävän pieni. Sisälle mahtui kymmenkunta pyörää, osa selvästi työn alla olevia ja osa valmiita. Entisöityjen hinnat mallin harvinaisuudesta riippuen olivat 18 000 – 25 000 euroa. Kauppoja ei kyllä syntynyt...hmm? Nagoyan näimme 18-kerroksisen hotelli Marriott Associan näköalaterassilta. Sieltä saattoi bongata lähes 40-kerroksisia toimistorakennuksia ja asuintaloja. Matkaan kuuluvan lounaan nautimme tatamilla istuen. Kengät pois ja noin 40 cm:iin korotetulle lattialle, johon taas laskeuduttiin ahtaamalla jalat pöydän alle. Pöydän korkeus oli siis normaali, mutta lattia oli piruuttaan laitettu istumakorkeudelle. Luonnostaan notkeille härmäläisille tehtävä oli jonkin verran haastava. Kiotoon (jap. Kyoto) saavuimme illansuussa. Kioto on Kioton prefektuurin pääkaupunki Japanin pääsaari Honshun länsiosassa. Se on osa Kansain seudun suurkaupunkialuetta Osakan ja Koben kanssa. Kioto oli Japanin pääkaupunki vuodesta 794 vuoteen 1868, jolloin pääkaupunki siirtyi Meiji-restauraation yhteydessä Tokioon. Kioto on siis ikään kuin Japanin Turku. Täällä majoituimme hotelli Toyoko Inn Shijo Omiya hotelliin.

Perjantai 12.10.2012 Lähdimme aamulla koko päivän retkelle Kobeen, missä vierailimme Kawasakin museossa. Kobe on merkittävä rahtisatama. Kawasakin historia laivojen valmistajana näkyi satamassa Koben merenkulkumuseossa. Ensimmäinen kerros käsitti Merilinja -tv-sarjasta tuttua kalustoa, toinen kerros museota oli itse Kobesta. Kawasaki Good Times World sijaitsee merenkulkumuseon tiloissa omana kokonaisuutenaan. Siellä pääpaino on laivanrakennuksessa ja massakuljetuksissa. Museossa pääsi käymään helikopterin ja luotijunan sisällä sekä lentämään lentosimulaattorilla. Kawasaki- moot-

7

Vietimme vapaapäivän Kiotossa. Kaupunki poikkeaa tyyliltään muusta Japanista, koska siellä ei sallita yli kolmekerroksisia rakennuksia. Kioto säästettiin liittoutuneiden yhteisellä sopimuksella toisen maailmansodan pommituksilta ja onkin sittemmin noussut usealla kohteellaan UNESCOn maailmanperintölistalle. Kaupungin keskustassa sijaitsee Shogunin palatsi, jonne pääsee kierrokselle ilman kenkiä. Palatsi on aikansa käsityömestarien taidokkaasti rakentama. Sen erikoisuutena on satakielilattia, joka soi joka askeleella. Todennäköisesti se on enemmän vihollisten varalle kuin aistikkaiden sointien vuoksi rakennettu. Sointi perustuu rautanaulojen tuottamaan ääneen niiden koskettaessa pienten peltisiipien reunoja. Palatsin ulkopuolella on suuri puisto, jonne on rakennettu vesiaiheita, kuten putouksia ja lampia, joiden ylityksinä on yhdestä kappaleesta tehtyjä kaarevia kivisiltoja. Käsittämättömiä aikansa mestariteoksia. Itse palatsi on suojattu paksulla korkealla muurilla ja vallihaudalla, josta bongasimme suuria karppeja. Pieni pilkkisarja olisi ollut paikallaan...kenties. Shogunilta lähdimme pienellä porukalla etsimään Do It Yourself -nimistä työkalukauppaa. Meillä oli käytettävissä vain hatara täplä kartalla, jonka perusteella ajelimme kahdella taksilla reilun puoli tuntia. Taksikuskit ottivat tosissaan asiakseen löytää myymälän, pysähtyivät kysymään paikallisilta, soittelivat moneen paikkaan, jonne sitten yritimme kertoa, mitä haimme. Tuloksetta palasimme hotellialueelle. Toinen takseista jätti yli 20 euron laskun veloittamatta, koska paikan löytäminen oli hänelle kunnia-asia, eikä se toteutunut. Uskomatonta porukkaa! Toiset taas kävivät sillävälin bongaamassa Kultaisen palatsin, joka oli todella loisteliaan kultainen rakennus. Päivän päätteeksi Pesosen Niko oli järjestänyt jäähyväisillallisen Shabu Shabun merkeissä. Nautimme kuuluisaa mureata Kobe-härkää keittäen sitä pöydässä omassa padassa. Eräänlainen fondue siis. Ohuen ohueksi suikaloitu liha kypsyi padan suolavedessä nopeasti, jonka jälkeen perinneasuinen tarjoilija keitti meille vihanneksia ja riisikakkua samassa padassa. Niitä sitten nosteltiin sekä seesaminsiemenillä maustettuun että soija/ viinietikkapohjaiseen kulhoon, josta ne hyvin maustuneina nautittiin. Ilta kruunasi koko reissun ja taputeltiin kokoon Nikoa ja Masaa kiittäen.

Sunnuntai 14.10.2012 Aikainen herätys ja lähdimme aamulla kello 6 bussilla hotellilta Osaka Kansain lentokentälle, josta Finnairin lento AY 78 starttasi kello 10.45. Kansain kansainvälinen lentokenttä on itsessään huikea insinööritaidon näyte, sillä se on rakennettu kokonaan valtavalle tekosaarelle. Reilut 9 tuntia ja saavuimme Helsinkiin klo 15.00 Suomen aikaa. Upea, mahtava, tajuton ym. laatusana kuvaa mitä kaikkea retkeläiset saivat nähdä ja kokea retkellä tuttuun sekä meillekin muodostuneeseen ”kiire” aikatauluun. Mutta matkan tarkoituskin oli tutustua japanilaiseen kulttuuriin, elämän tapaan ja näköaloihin kaikinpuolin, joita katseltiin bussissa istuen 1600 km.

Just4Fun!


Lehden toimitus: Toimitus Jouni V채is채nen, news@japsistarat.fi Taitto Simo Kopu, www.mainoskopu.fi THE VINTAGE JAPANESE MOTORCYCLE CLUB OF FINLAND

8

www.japsistarat.fi

Japsistara NEWS #1 2013  

Japsistarat ry:n ensimmäinen sähköinen jäsenlehti. Lehti ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa.

Japsistara NEWS #1 2013  

Japsistarat ry:n ensimmäinen sähköinen jäsenlehti. Lehti ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa.

Advertisement