Issuu on Google+

2013

Rauhanpoliittinen aikakauslehti


2013

ToimiTus eekku Aromaa, Valtteri Halmetoja, Ville Hulkkonen, Maria Karuvuori, Janne Laine, Laura Lodenius, Hannu Oskala, Sami Pennanen, Minna Rantama, Timo Salo, Tuomas Saloniemi, Timo Virtala, Katja Vuori | pääToimiTTaJa Timo Riitamaa | uLKoasu Tuomas Karppinen | paLauTe paatoimittaja@pax.fi | JuLKaisiJa Suomen Sadankomitea ry ja Suomen Rauhanliitto – YK-yhdistys ry | osoiTe Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki | suomen sadanKomiTea sadankomitea@sadankomitea.fi puh. 040 583 1142 | suomen RauhanLiiTTo – yK-yhdisTys Ry rauhanliitto@rauhanliitto.fi, puh. 09 756 82 822, 09 756 82828 | issn 0781-8971 | Jutuissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Sadankomitean tai Rauhanliiton kantaa. | Pax ilmestyy pääasiassa verkkolehtenä osoitteessa www.pax.fi. | Kannen Kuva Sami Pennanen: Gene Ralissimo

PääkirJoituS

SiSältö

Sotia kÄYDÄÄn vÄhemmÄn

3

e

hkä yksi parhaita sodan kuvaajia oli brittiläinen Paul Nash, joka maalasi ensimmäisen maailmansodan kokemuksia surrealistisessa hengessä. Maalaus toisensa jälkeen on pysähtynyt kuva taistelukentästä, jossa ei tapahdu mitään. Vain tapahtumien jäljet näkyvät. Nash saavutti huippunsa maalauksella We are making a New World vuodelta 1918. Jäljellä ei ole mitään, ei ihmisiä, ihmisen kappaleita tai romuakaan. Puun tyngät seisovat vihreänruskeassa, liejuisessa maisemassa. Voi vain arvailla, mitä kumpuileva muta ja veden täyttämät kranaatinkuopat kätkevät sisäänsä. Taivaalle nousee aurinko, mutta se on valkoinen ja kylmä, eikä mikään herää sen myötä. Aurinko vain paljastaa autiuden entistä jyrkemmin. Rauhan vastakohta on sota, ja se taas on jotain, jota on hyvin hankala pukea sanoiksi. Olen käynyt sotamuseoissa ja taistelupaikoilla, lukenut kasoittain kirjoja sodasta ja tutkinut kiireisin lyijykynänvedoin kirjoitettuja, kellastuneita papereita, mutta jotain jää tavoittamatta. Kameroiden pienentyessä entistä helpommin liikuteltaviksi sota näyttää kuvaruudulta todemmalta kuin koskaan. Kuvavirta on niin hengästyttävää vyörytystä, että pää keskittyy vastaanottamaan. Puuttumaan jää myös sotaan liittyvä piinaava odotus. Onneksi sota on poikkeustila. Maailmassa on jo yli seitsemän miljardia ihmistä, mutta sotia käydään vähemmän kuin ennen. Hyvinvointi ja koulutus tekevät sotien myymisestä vaikeampaa. Moraalinen paine ja järjen käyttö ovat johtaneet siihen, että on solmittu maailmanlaajuisia aserajoitussopimuksia. Ottawan jalkaväkimiinasopimus ja Oslon rypäleasesopimus vähentävät dramaattisesti siviilien riskiä kuolla konfliktien seurauksena. Sopimukset ovat samalla konkreettisia osoituksia rauhanliikkeen voimasta. Myös into opetella sotimaan laskee. Valtioiden on jatkuvasti vaikeampi löytää miehiä ja naisia palvelemaan armeijoissaan. Nekin meistä, jotka ovat armeijan käyneet, muistavat yleisen huvittuneisuuden siitä, miten absurdia koko homma on. Yli puolet ikäluokan miehistä larppaa metsässä pyssyleikkejä puolesta vuodesta vuoteen, vaikka harva vakavissaan uskoo, että kukaan hyökkäisi tänne. Sodat ovat vähentyneet, mutta maailmassa on silti valtava joukko ihmisiä, jotka elävät keskellä aseellista konfliktia tai sellaisen uhan alla. Rauhanliikkeellä riittää tekemistä. Timo RiiTamaa

 | pax 2013

timo SAlo

Maailman sotilasmenot viime vuonna 1 750 miljardia dollaria

4

Rikosilmoitus Bahrainiin viedyistä aseista Siviilit kriisihommissa

Valekivijalkoja

5

Janne Laine: epilogue

6

Voimaa ilman väkivaltaa

7

Rauhaa ja rakenteita

8

Rypäleaseiden pitkä perintö

12

Asevelvollisuus horjuu savijaloilla

13

Sotilaallinen väliintulo vai väliinpitämättömyys? Kolmas vaihtoehto?

14

618 miljoonan dollarin kone

15

Loviisan Rauhanfoorumin teemana älykäs valta ja populismi Rauha syntyy puheesta ja ymmärryksestä

8

Yksin ajatuksin sanoin ja teoin historiallinen romaani kuuroja rikomme koko ajan itsemme ja puhekyvyttömiä hahmoja viha toisten kirjoittamattomia lakej tai rakkaus olosuhteen kuvana Vanha kansa laskenut synniksi joka ei kaipaa vuorovaikutusta sen, mistä kuolleet jäävät paitsi enempää kuin välitön vaikutus Työtä vaadittiin, työrauha, että kysyy edeltäviltä polvilta lupaa vanhanuori nöyristyi kansaksi mikään ei alusta: kuin perinne se alistaa elävät kuolleille. Eikä Nuorison todistettava kykynsä mikään lohduta kuin nostalgia pärjätä niin kadonneissa, tässä luu ole rautaa ja kiveä kovempi kuin tulevissakin maailmoissa eikä liha luuta kovempi tajunta vastaavasti auktoriteetti löytää aina aikuisen jotta saa määrätä niin ja sanottu alkuinen löytyy määräämään määräämättömiä yliaikuinen ikuinen väkivaltias kivijumala, hevimetallijumala:

muumiota vakavampi, historia on paha kello jota joukahainen soitteli joukkoineen tajuamme paha väittää, että huvin vuoksi perin ikäväkin ennakkotapaus tyydyttää kärsimättömimmän;

Historia on se mikä ei enää lue sikäli kuin puheesta voi puhua itseään joka on noussut valtaan se (ikuisten aikuisten salliessa) ja kunniaan tavoittamattomiin tapahtuu historian tällä puolen vaikkei täysin riitä selittämään kuvittelijoiden tietäjäin silmiin miksi saarnailen tällä nuotilla; asiaintuntemusten taikapiiriin huvin vuoksi; että hyvä väittää


maailman sotilasmenot viime vuonna   miljardia dollaria Sotilasmenojen osuus valtioiden menoista on yksi syy siihen, että talouskriisiin on päädytty. TeKSTI LauRa Lodenius

m

aailman sotilasmenot olivat vuonna 2012 arvostetun Tukholman rauhantutkimuslaitoksen SIpRI:n julkaiseman vuotuisen tilaston mukaan 1 750 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vuoteen 2011 verrattuna luku oli globaalista talouskriisistä huolimatta laskenut vain puoli prosenttia. Vuosina 2010 ja 2011 ihmiskunta käytti rahaa aseisiin enemmän kuin koskaan ennen. Aseiden valmistajilla ja myyjillä menee hyvin. Suurin sotilaallinen ”kuluttaja” on edelleen Yhdysvallat, joka vastaa 3/5-osasta maailman sotilasmenoista. Seuraavana tulevat Kiina ja Venäjä. Varsinkin Venäjä on kasvattanut sotilasmenojaan monen vaatimattomamman vuoden jälkeen. Tilastoissa näkyy globaali sotilaallisten menojen muutos, jossa perinteisten teollisten maiden sotilasmenot ovat kääntyneet hitaaseen suhteelliseen laskuun, kun taas uudet nousevat valtiot kasvattavat menojaan.

vuosina 2010 ja 2011 ihmiskunta käytti rahaa aseisiin enemmän kuin koskaan ennen.

rAhAllA SAA!

Maailman sotilasmenoihin käyttämällä summalla voisi nostaa kaikki maailman ihmiset köyhyydestä. Parissa vuodessa olisi järjestetty kaikille koulutus, puhdas vesi, kattava terveydenhoito ja korvattu fossiilisista polttoaineista saatu energia kokonaan uusiutuvalla energialla. Pax ideoi mitä seuraavan vuoden rahoilla voitaisiin ostaa:

5 615

ruotsinlaivaa

16 847

Uusin Iphone

1,9 mrd.

ihmiselle

keskustakirjastoa Helsinkiin

VAikkA tAlouStAAntumA on saanut eri maiden hallitukset säästämään ja leikkaamaan monesta, sotilasmenoihin käytetään edelleen globaalisti valtavat määrät rahaa. Tämä on asia, jota rauhanjärjestöt ympäri maailman

kritisoivat voimakkaasti. Järjestöjen mielestä olisi aika tunnustaa, että esimerkiksi inhimillinen kehitys, ilmastokatastrofin torjuminen ja tappavia tauteja vastaan käytävä kamppailu edellyttävät taloudellisia

ja inhimillisiä resursseja, jotka nykyisin käytetään hinnaltaan tähtitieteelliseen sotilaalliseen kilpavarusteluun. Monissa maissa kansalaiset näkevät kirjaimellisesti nälkää samalla, kunhallitsijat ostavat kalliita aseita ja haaveilevat jopa ydinaseista. ”On järjetöntä että sotilaalliseen varustautumiseen pannaan niin suuria summia EU:ssakin, eikä sotilasmenoihin näytä pätevän sama talouskuri kuin muuhun julkiseen talouteen”, toteaa Sadankomitean puheenjohtaja Ville Hulkkonen. ”Silti juuri sotilasmenojen osuus valtioiden menoista on yksi syy siihen, että talouskriisiin on päädytty.” Euroopan unionin maiden asevarustelua käsittelevä Transnational Instituten tutkimusraportti Guns, Debt and Corruption: Military spending and the EU Crisis nostaa esille sen tosiasian, että esimerkiksi EU:ssa juuri ne maat, jotka ovat pahiten joutuneet velkakriisin kouriin, ovat myös maita, joiden sotilasmenot ovat 2000-luvulla olleet kaikkein pahiten ylimitoitettuja suhteessa maiden talouksiin.

aseet vastaan hyvinvointipalvelut Bonn International Center for Conversion seuraa kehittämällään indeksillä maailman valtioiden militarisoitumisesta sekä aseiden ja hyvinvointipalveluiden suhdetta maiden rahankäytössä. tutkimuSlAitokSen uusimman militarisoitumisindeksin ykkössijalla on Israel. Kymmenen kärkeen mahtuvat myös Singapore, Syyria, Venäjä, Jordania, Kypros, Etelä-Korea, Kuwait, Kreikka sekä Saudi-Arabia. Katastrofaalisesta talouskriisistä kärsivän Kreikan sijoittuminen kärkikymmenikköön on silmiinpistävää. BIcc:n indeksiä varten vertaillaan maiden sotilaalliseen varustautumiseen käyttämiä menoja suhteessa bruttokansatuotteeseen, sekä hyvinvointipalveluihin ja erityisesti terveyden-

huoltoon käytettyyn rahamäärään. Indikaattoreina käytetään myös sotilaiden ja toisaalta lääkäreiden määrää suhteessa väestöön sekä raskaiden aseiden määrää asukaslukuun suhteutettuna. Mittarikin osoittaa, että Lähi-itä on maailman militarisoitunein alue. Kaikki alueen maat mahtuivat 40:n militarisoituneimman maan joukkoon. Absoluuttisen aseisiin käytetyn rahamäärän sijasta valtioiden aseisiin käyttämän rahan suhteellista osuutta seuraavassa indeksissä Väli-Amerikan maat ja Afrikka Pohjois-Afrikan valtioita lukuun ottamatta sijoittuvat indeksissä huomattavasti alemmas. Maailman suurin sotilasmahti Yhdysvallat käyttää rahaa muuhunkin, ja on indeksillä vasta sijalla 29. Toiseksi eniten rahaa aseisiin käyttävä Kiina on vasta sijalla 82. Suomi SiJoittuu indeksissä sijalle 27, kun muut pohjoismaat ovat taaempana: Ruotsi sijalla 58, Norja on 44:s ja Tanska 57:s. Suomen korkeaa sijaintia indeksillä selittää toisaalta suuri asevel-

VALTTeRI HALMeTOJA

vollisuusarmeija, toisaalta muita pohjoismaita pienempi panostus terveydenhuoltoon. BIcc:n militarisoitumisindeksi on terveellinen muistutus siitä, että suuret sotilasmahdit eivät ole ainoita valtioita jotka käyttävät huomattavan osan yhteiskunnan voimavaroista aseisiin.

Väkilukuun ja maan bruttokansantuotteeseen suhteutettuna moni pienikin maa tuhlaa kohtuuttomasti rahaa asevarusteluun yhteiskunnan yleisen hyvinvoinnin, turvallisuuden ja kehittämisen sijaan. LauRa Lodenius pax 2013 | 3


AJANKOHTAISTA

Sadankomitean 50-vuotisjuhlajulkaisu ilmestyy syksyllä!

Tule laskemaan rauhankynttilä 6.8.!

Sadankomitean perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi jo puoli vuosisataa. Julkaisemme juhlan kunniaksi kirjan, jossa järjestön tekijät, näkijät ja kokijat muistelevat menneitä ja pohtivat rauhanliikkeen tulevaisuutta. Kirjan johtoajatuksena on, että rauhantyö tarvitsee edelleen tekijänsä. Kirjan toimittaa Johanna Sumuvuori ja tekijäkaartiin kuuluvat muiden muassa Erkki Tuomioja, Eekku Aromaa, Kalevi Suomela, Arja Alho, Ilkka Taipale, Laura Lodenius, Kalle Kallio, Malla Kantola, Kalle Sysikaski, Unto Vesa ja Hannu Reime. Kirja julkaistaan juhlaseminaarin yhteydessä 29.8. ja Sadankomi­ tean 50-vuotista taivalta juhlitaan koko vuosi. Tarkemmat tiedot verkkosivulta sadankomitea.fi.

Hiroshima-päivän iltana 6. elokuuta sytytetään eri puolilla maailmaa japanilaisen tradition mukaan kynttilät Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhreille. Samalla muistutetaan ydinasevarustelun hinnasta ihmiskunnalle. Helsingissä tilaisuus järjestetään Töölölahden rannassa Oopperan takana kello 21. Ohjelmassa muun muassa Elisabeth Rehnin lyhyt puhe ja musiikkia. Kynttilälyhdyt lasketaan veteen klo 22. Rauhanjärjestö Sadankomitea perustettiin Hiroshima-päivänä 1963, tasan 50 vuotta sitten. Sadankomitean juhlavuosi näkyy myös tämän vuoden Hiroshima-päivän ohjelmassa. Tapahtumia järjestetään myös muilla paikkakunnilla, tiedot muista tapahtumista elokuussa osoitteessa rauhanliitto.fi.

Sadankomitea 50 vuotta -juhlaseminaari

Osallistu toimittajakoulutukseen

Suomen Sadankomitean juhlavuoden kunniaksi järjestetään seminaari Helsingissä 29.8. Seminaarissa kuullaan rauhantutkimuksen ja kansainvälisen politiikan asiantuntijoita. Juhlapuhujana tilaisuudessa kuullaan rauhantutkija, professori Johan Galtungia. Seminaarin yhteydessä juhlistetaan myös viittä vuosikymmentä kirjajulkaisulla. Tarkempia lisätietoja kesäkuussa Sadankomi­tean nettisivuilla ja Facebookissa! facebook.com/sadankomitea

Pax- ja Ydin-lehdet järjestävät vuosittain päivän mittaisen toimittajakoulutuksen. Koulutuksessa annetaan perustietoja journalistisesta kirjoittamisesta, erityisesti Ytimen ja Paxin osalta. Valmista toimittajaa ei kouluteta päivässä, mutta koulutus antaa uteliaalle, tosiasioista kiinnostuneelle ihmiselle edellytykset järjestölehtiin kirjoittamiseen. Samalla voit liittyä lehtien monipuoliseen avustajakaartiin ja päästä kirjoittamaan sinua kiinnostavista yhteiskunnallisista aiheista. Kymmenen euroa maksava koulutus järjestetään sopivana päivänä syys-lokakuussa. Lisätietoja antaa Pax-lehden päätoimittaja Timo Riitamaa, paatoimittaja@pax.fi.

Rauhantuotteet verkkokaupasta! Rauhanaseman verkkokauppa myy t-paitoja, rintamerkkejä, pipoja, kasseja, muistikirjoja, tiskirättejä ja kirjoja. Kirjavalikoimassa esimerkiksi Rauhaa, Uusi pasifistin taskukirja sekä Barrikadimaisteri. Tuotteita voi ostaa myös Rauhanasemalta ja tapahtumista. Kätevimmin koko valikoima löytyy verkkokaupasta. rauhanasema.fi/kauppa

Tapahtumia syksyllä 2013 Syksyllä järjestetään kaksi konflikti-iltaa ja Pax-klubia. Konflikti-illoissa keskustelemme asiantuntijoiden johdolla ajankohtaisista tai pitkittyneistä konflikteista. Pax-klubeilla esiintyvät nousevat uudet bändit rauhan­työn hyväksi.

Rikosilmoitus Bahrainiin viedyistä aseista Järjestöt epäilevät että Suomesta vietyjä aseita on käytetty demokratiaa vaatineita mielenosoittajia vastaan. Amnesty Internationalin Suomen osasto, Sadankomitea ja Rauhanliitto pyysivät tämän vuoden huhtikuussa keskusrikospoliisia selvittämään, onko puolustustarvikkeiden ja ampuma-aseiden viennissä Suomesta Bahrainiin rikottu vuosina 2010–2011 puolustustarvikkeiden vientilakia ja ampuma-aselakia. Julkisuudessa kerrottiin tämän vuoden maaliskuussa, että Suomesta oli viety aseita, ammuksia ja aseiden osia Bahrainiin vuoden 2011 aikana. Riip­ puen käyttötarkoituksesta ja aseiden sekä tarvikkeiden luonteesta vienttiin tarvitaan lupa joko valtioneuvostolta, puolustusministeriöltä tai poliisihallitukselta. Osalle aseista olikin asevientiluvat, mutta osan suhteen on epäselvää mitä kautta ja millä perustein luvat on saatu. Puolustusministeriö myönsi elokuussa 2010 asevientiluvan tarkkuuskivääreille 872 000 euron arvosta. Poliisihallitus puolestaan myönsi vuosina 2009 ja 2010 lupia ammusten vientiin (280 000 ja 550 000 ammusta). Tullitilastot kuitenkin paljastavat, että näiden lisäksi Bahrainiin on tammikuussa 2011 viety myös 954 604 euron arvosta urheilu- ja metsästysaseiden osiksi ilmoitettuja tuotteita, 467 211 eurolla kaksiokulaarisiksi kiikareiksi ilmoitettuja tuotteita sekä 210 615 eurolla lasereiksi ja muiksi optisiksi laitteiksi ilmoitettuja tuotteita. Järjestöjen poliisihallituksen ja puolustusministeriön vientilupatilastoista saamien tietojen mukaan näille kolmelle viennille ei ole haettu vientilupaa ainakaan vuoden 2007 jälkeen. ”On todennäköistä, että nämä osat ovat liittyneet asevinetiluvalla vietyi-

Vapauden kaipuun kova hinta Bahrainin alkuvuonna 2011 alkaneiden demokratiamielenosoitusten jäljiltä maan vankiloissa istuu edelleen vapautta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja poliittisia uudistuksia vaatineita mielipidevankeja. Aktivisteja myös pidätetään edelleen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet mielipidevankien vapauttamista ja maata luopumaan sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä yhdistymisvapauteen liittyvistä rajoituksista, sekä tuomaan oikeuden eteen ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet. Monia mielipidevankeja on heidän kertomansa mukaan kidutettu.

hin tarkkuuskivääreihin. Olemmekin pyytäneet keskusrikospoliisia selvittämään, olisiko myös näiden kolmen tulliluokan tuotteiden vienti edellyttänyt ampuma-aselaissa mainitun tai puolustustarvikkeiden vientilain mukaisen maastavientiluvan. Mielestämme tällaisten asetarvikkeiden vienti on joka tapauksessa poliittisesti niin ongelmallista, että koko lupaharkinta olisi pitänyt viedä valtioneuvostoon maan hallituksen päätettäväksi”, Sadankomi­ tean pääsihteeri Eekku Aromaa toteaa. Keskusrikospoliisi ei ole tätä kirjoitettaessa vielä päättänyt ottaako se tapausta tutkittavakseen. Laura Lodenius

Lue lisää: www.saferglobe.fi

Siviilit kriisihommissa Suomi on osallistunut kansainvälisten kriisien ennaltaehkäisyyn ja rauhanturvaamiseen kohta 60 vuotta. Maamme liittyi Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955 ja lähetti jo seuraavana vuonna ensimmäiset rauhanturvaajansa Suezille valvomaan kriisin osapuolten aselepoa. Sittemmin Suomen rauhanturvapolitiikassa on käyty läpi useita murrosvaiheita. Lainsäädäntöä on vuosikymmenien varrella muokattu vastaamaan yhä paremmin globaalissa turvallisuusympäristössä ja kansainvälisissä järjestelmissä tapahtuneita muutoksia. Suomessa käytetään rauhanturvaamisen rinnalla ja yhä enemmän myös sen asemesta kriisinhallinnan käsitettä, joka juontaa juurensa Euroopan unionista. Kriisinhallintaan kuuluu sekä sotilaallinen kriisinhallinta että siviiilikrii4 | pax 2013

Rauhan­ liike on perinteisesti vaatinut siviili­kriisin­ hallinnan vahvis­ tamista.

sinhallinta. Välillä siviilikriisinhallinnan käsite aiheuttaa kysymyksiä siitä, mitä käsitteellä tarkoitetaan ja miten se eroaa muista siviilien suorittamista rauhan ja vakauden ylläpitämiseen tähtäävistä toimista. Siviilikriisinhallinta on nimensä mukaisesti siviileiden tekemää kriisinhallintaa erotuksena sotilaiden suorittamasta kriisinhallinnasta. Siviilikriisinhallinnalla pyritään siis pehmein, ei aseellisin keinoin ehkäisemään kriisejä ennalta, vakauttamaan hauraita yhteisöjä, vahvistamaan demokratiakehitystä ja jälleenrakentamaan kriisien vauriottamia yhteiskuntia ja yhteisöjä. Siviilikriisinhallinnan ammattilainen voi olla yhtä hyvin virkamies kuin kansalaisjärjestön työntekijä, joka toimii tiiviissä yhteistyössä kohdealueen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Rauhanliikkeessä on painotettu järjestöjen siviilikriisinhallintatyön tärkeyttä, koska kansalaisyhteiskunnan toimijoiden on usein luontevampaa saada yhteys kohdemaiden väestöön. Rauhanliike on perinteisesti vaatinut siviilikriisinhallinnan vahvistamista, koska se nähdään ensisijaisena kriisinhallinnan muotona. Marssijärjestys tulisi nähdä sellaisena, että sotilaalliset toimijat tulevat kriisialueille vasta sellaisessa vaiheessa kun mitkään muut keinot eivät auta. Käytännössä siviilikriisinhallinnalla on paljon yhtymäkohtia myös kehitysyhteistyön kanssa. Siviilikriisinhallinnan voimava-

rat (toimintamäärärahat sekä riittävä asiantuntijoiden määrä) pitäisi saattaa tasa-arvoiseen asemaan sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa. Siviilikriisinhallintaan panostamalla parannetaan myös naisten asemaa

kriisinhallintatehtävissä, sillä naisten osuus siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on noussut jo noin 40 prosenttiin. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa prosentti on huomattavasti pienempi. Onnistuessaan siviilikriisinhallinta on myös taloudellisempaa kuin sotilaallinen kriisinhallinta. Vanha viisaus kuuluu, että kainsainvälisille yhteisöille on huomattavasti edullisempaa ehkäistä kriisien puhkeamista ennalta, kuin siivota niiden seurauksia. Johanna Sumuvuori

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa suomalaisesta rauhanturvapolitiikasta Lisää tietoa siviilikriisinhallinnasta: Riina Kopola & Anne Palm (toim.): Siviilit kriisejä hallitsemassa www.katunet.fi/files/ Kriisinhallinta_net_kirja.pdf


KUVAT

Janne Laine: Epilogue VI, I, XI, XVI, VIII, II

Taidetta Paxin sivuilla Janne Laine on heliogravyyritekniikkaan mieltynyt graafikko, joka työskentelee valtion 5-vuotisella taiteilija-apurahalla. Sami Pennanen on kuvataiteilija, jonka töitä on esillä kesäkuussa galleria Forum Boxissa Helsingissä. Timo Salo on kuvataiteellisesti orientoitunut helsinkiläinen runoilija ja aforistikko, joka valmistelee toista kokoelmaansa. Valtteri Halmetoja on mukana Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyssä. Halmetojalla on myös yksityisnäyttely Galleria Jangvassa Helsingissä elokuussa.

pax 2013 | 5


Silloinen oppositiojohtaja, nykyinen Mongolian presidentti Tsakhiagiin Elbegdorj puhuu demokratiaa vaativille mielenosoittajille.

Maailman historia on sodan historiaa. Näin voi päätellä selailemalla historian tai kansainvälisen politiikan oppikirjoja. Väkivaltaisista konflikteista puhutaan niin paljon, että usein unohdetaan puhua rauhasta. Yhteiskuntien kehitykselle välttämättömiä kamppailuja voidaan kuitenkin käydä aseisiin tarttumatta, kuten seuraavat esimerkit lähihistoriasta osoittavat. Teksti Maria Karuvuori

Voimaa ilman väkivaltaa Uusi-Seelanti 1975–1987

Mongolia 1990

Missä oltiin? Ydinaseiden vastainen mieliala oli kasvanut Uudessa-Seelannissa jo 1950-luvulta lähtien, jolloin Iso-Britannia aloitti ydinkokeet Australiassa ja Tyynellämerellä. Myös Ranska aloitti 60-luvulla ydinkokeet Polynesian saarilla. Uusi-Seelanti oli kylmän sodan aikana solminut sotilasliiton, johon kuuluivat Australia ja ydinasemahti Yhdysvallat.

Missä oltiin? Kiinan ja Venäjän välissä sijaitseva Mongolia oli ollut kommunistinen kansantasavalta vuodesta 1924 lähtien. Maa kuului Neuvostoliiton etupiiriin, ja valta oli kommunistipuolueella. Neuvostoliitto alkoi rakoilla liitoksissaan 1980-luvun loppupuolella, ja Mongoliassa yritettiin toteuttaa yhteiskunnallisia uudistuksia glasnostin ja perestroikan hengessä. Kansalaiset kaipasivat kuitenkin syvempää poliittista muutosta.

Mitä tehtiin? Ydinaseiden vastustus sai aikaan massiivisen ruohonjuuritason liikehdinnän 70-luvulla. Rauhanjärjestö Peace Squadron perustettiin vuonna 1975. Se pyrki mereltä käsin estämään yhdysvaltalaisten ydinaseita kantavien sota-alusten pääsyn Aucklandin satamaan. Vuonna 1976 toistakymmentä kansalaisjärjestöä, joukossaan Greenpeace ja Maan ystävät, kokoontuivat Wellingtonissa muodostaakseen väljän liittouman nimeltä cnnf (Campaign for Non-Nuclear Futures). Se onnistui keräämään ydinvoiman vastaiseen vetoomukseen uusiseelantilaisilta yli 300 000 allekirjoitusta, mikä vastasi kymmentä prosenttia maan väkiluvusta. Mitä saavutettiin? Työväenpuolue voitti vaalit vuonna 1984. Sen johdolla maan hallitus kielsi ydinaseilla varustetuilta sotalaivoilta pääsyn Uuden-Seelannin satamiin. Seurauksena Yhdysvallat vetäytyi sotilasliitosta Uuden-Seelannin kanssa. Vuonna 1987 säädetty laki teki maasta ydinasevapaan vyöhykkeen. Ydinaseettomuus on edelleen keskeinen osa Uuden-Seelannin ulkopolitiikkaa ja kansallista identiteettiä.

6 | pax 2013

Mitä tehtiin? Vuoden 1990 alkupuolella Mongoliassa nähtiin väkivallattomien protestien aalto. Mielenosoittajat kokoontuivat pääkaupunki Ulan Batorin aukiolle varusteinaan muun muassa Mongolian lippu, josta oli poistettu sosialismia symboloiva tähti. Keväällä tuhansia mongolialaisia, enimmäkseen opiskelijoita, julistautui nälkälakkoon. Vuonna 1990 perustettiin myös Mongolian ensimmäiset oppositiopuolueet.

Campaign for Non-Nuclear Futures nosti esiin ydinvoiman käyttöön liittyviä riskejä vuonna 1976.

Mitä saavutettiin? Vuonna 1992 kirjoitettiin Mongolian uusi perustuslaki, jossa taattiin mongolialaisten kansalaisoikeudet, ja maan asema kommunistisena kansantasavaltana lakkautettiin. Samana vuonna pidettiin vapaat vaalit. Vaikka Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue pysyi vallassa vuoteen 1996, maassa tehtiin merkittäviä uudistuksia. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta Mongolia on edelleen rauhanomainen demokratia.


kolumni tuomAS SAloniemi

rauhaa Ja rakenteita

Liberialaisten naisten joukkoliike vaatii sisällissodan lopettamista vuonna .

liBeriA 2002–2006 miSSä oltiin? Verinen sisällissota oli repinyt Liberiaa 1980-luvulta lähtien. Vuonna 1997 maan presidentiksi valittiin vanha sotapäällikkö Charles Taylor. Taylor ei piitannut ihmisoikeuksista, ja häntä syytettiin muun muassa osallisuudesta timanttien ja aseiden salakuljetukseen. Liberian toinen sisällissota alkoi vuonna 1999. mitä tehtiin? Vuonna 2002 sosiaalityöntekijä Leymah Gbowee aloitti Liberiassa naisten rauhanomaisen massaliikkeen. Tuhansia naisia kokoontui kuukausien ajan laulamaan ja rukoilemaan toreille pääkaupunki Monroviassa. Joukossa oli sekä kristittyjä että muslimeja, ja heidät tunnisti valkoisista paidoista ja hiusnauhoista. Naiset julistautuivat myös seksilakkoon. mitä SAAVutettiin? Liberialaisten naisten protestiliike onnistui lopettamaan sisällissodan vuonna 2003. Afrikan historian ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson Sirleaf valittiin Liberian johtoon vuonna 2006. Hänen johdollaan maahan perustettiin totuuskomissio, jonka tarkoituksena on sovitella vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aikana tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia. Ellen Johnson Sirleaf ja Leymah Gbowee saivat vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä jemeniläisen Tawakkul Karmanin kanssa.

eurooPAn unioniA sanotaan rau- ko espanjalainen nuorisotyötön valhanprojektiksi ja miksei sanottaisi. mis tekemään melkein mitä tahanToisen maailmansodan jälkeen Eu- sa saadakseen vakituisen kohtuulikroopassa on ollut yhtenäinen rauha saisen työpaikan ja jotain horisontja ihmisillä hyvä tahto – toki Balka- tia elämäänsä? Minä ainakin olisin. nin kansanmurhat ja IRA:n pommiSama kehitys on tietysti Suomeskampanjat ja muut ikävät sattumuk- sakin. Koko unionin idea oli niputtaa set tätä vähän himmentävät, mutta kaikki maat niin tiukasti yhteen, että yhtäkaikki – rauhanprojekti. sodankäynti ei kerta kaikkiaan kanMinä olen saanut EU:lta kaiken nattaisi. Joku ampuisi aina itseään mitä olen koskaan kehdannut pyytää. vahingossa polveen. Se valitettavasOpiskelupaikan Ranskan parhaassa ti tarkoittaa sitoutumista aika monelkonservatoriossa ja Suola tasolla myös keskinäimen kovimmassa yliopissiin ongelmiin. Integraatossa, maksuttoman tertio tarkoittaa myös vasveydenhuollon Suomes- ”Suurten tuuta muiden ongelmissa ja Ranskassa, halpaa ikäluokkien ta. Ne pitää oikeasti hoiviinaa Virosta ja tomaatPelkkä säästöjen vaakeskivartalo­ taa. teja helmikuussa Espantiminen muilta ei ole onjasta. Minä ja sukupolve- lihavat sedät gelman hoitamista. ni olemme tässä suures- ryyppäsivät Ja täsmälleen samat onsa rauhanprojektissa suugelmat ovat Suomessakin ulkopolitiikan vielä edessä. Nuorisotyötrimpia voittajia. Tai ehkä emme. Euroo- kuntoon tömyys nousee täälläkin. pan unionin ideana oli Keskustelua on täällä käyja tekivät alunperin pitää venäläiset ty lähinnä nuorison laisulkona, amerikkalaiset si- maailmasta kuudesta ja kiittämättösällä ja saksalaiset matala- itselleen myydestä, vaikka sitä oina. Tässä on kyllä onniskeasti pitäisi käydä työtuttu, mutta aikamoisella hyvän.” markkinoiden oikeudenhinnalla. Euroopan intemukaisuudesta ja koko yhgraatio alkaa nimittäin reteiskunnan legitimiteetispeytyä sukupolvittain. Suurten ikä- tä. Siitä miksei nuorille ole töitä ja luokkien keskivartalolihavat sedät siitä, miksi työmarkkinat kohteleryyppäsivät ulkopolitiikan kuntoon vat juuri nuoria ihmisiä huonosti. ja tekivät maailmasta itselleen hyvän. Sen jälkeen asialle ei tehtykään rAkenteet oVAt kivoja, ja perinteet vielä hauskempia. On suorasjuuri mitään. Maailma on edelleen sedille hy- taan riemullista kilistellä keväisenä vä, meille muille ei niinkään. Nai- Eurooppa-päivänä miten hyvin rausille tietysti maailma on aavistuksen hanprojekti on onnistunut. Miksei kovempi paikka (lasikatot ja naisten olisi. Mutta jostain tulee aina se mörkö eurot), mutta huolestuttavin jakolinja kulkee itse asiassa pohjois–etelä- joka kuiskuttelee juuri niiden korvaan, joiden kohdalla rauhanprojeksuunnassa. ti ei ole antanut mitään. Ja möröllä tuoreen lehtiJutun mukaan vii- yleensä on tarjota koko paketti: syylmeisimmän, edelleen jatkuvan la- liset, syyttömät ja ratkaisut. Tätä miman aikaan Espanjaan on syntynyt nä haluaisin välttää. sukupolvellinen nuoria, jotka ovat päätoimisesti talouskriisin ja työnan- Kirjoittaja on kulttuurituottaja tajien päähän potkimia. Mitäs luulet- ja espoolainen setä. te, kuinka paljon tätä porukkaa kiinhttp://saloniemi.wordpress.com nostaa yhteinen rauhanprojekti? On-

pax 2013 | 


Rypäle­ aseiden pitkä perintö Räjähtämättömät rypäleaseet vahingoittavat ja tappavat ihmisiä kymmenissä maissa. Handicap International tekee työtä aseiden raivaamiseksi ja uhrien auttamiseksi takaisin arkeen. Teksti KATJA VUORI KUVAT Nicolas Axelrod / Handicap International

L

uulin, etten voisi koskaan kävellä, tehdä töitä ja ansaita rahaa. En uskonut pääseväni ikinä naimisiin tai saavani lapsia.” Ompelukoneen säksätyksessä iloisesti hymyilleen laoslaisen Mai Sonen silmiin nousee ahdistunut katse puheen kääntyessä seitsemän vuoden takaiseen onnettomuuteen. Mai Sone oli keräämässä bambunvarsia tutussa pikkumetsikössä kotikylänsä Xiengkhoungin laitamilla, kun arkinen iltapäiväaskar muuttui silmänräpäyksessä vuosien painajaiseksi. Mai Sone kompastui, ja bambunjuurakkoon juuttunut rypäleaseen ammus räjähti silpoen Mai Sonen oikean jalan roikkuviksi nahkariekaleiksi. Onnettomuuspaikan lähellä ulko-

8 | pax 2013

töissä olleet kyläläiset huolehtivat Mai Sonen lähiklinikalle. Lääkärit onnistuivat pelastamaan Mai Sonen hengen, mutta jalka jouduttiin amputoimaan. Vaikea leikkaus ja kolmen kuukauden sairaalajakso verottivat ankarasti Mai Sonen ja hänen perheensä voimia. Rahavaikeudet lisäsivät huolitaakkaa. Vuoden tarpeisiin varatut riisitulot hupenivat hoitomaksuihin. Rypäleaseista kärsii 24 valtiota, joista Laos on pahiten rypäleammusten saastuttama. Laosin tilanne todistaa myös rypäleaseiden muodostaman ongelman pitkäkestoisuudesta. Vietnamin sota loppui vuosikymmeniä sitten, mutta sotavuosina maastoon kylvetyt tytärammukset piinaavat yhä erityises-

ti Laosin syrjäseutujen kyläyhteisöjä. Yhdysvaltojen Laosiin levittämien yli 270 miljoonan rypäleaseen räjähtämättä jääneet, ympäri pelto- ja metsäalueita levinneet tytärammukset ovat aiheuttaneet viime vuosiin saakka vuosittain keskimäärin 300 uhria. Räjähteiden raivaukseen on panostettu, mutta hallituksen kampanjat eivät ole ulottuneet maan kaikkiin kolkkiin. ”Mai Sonen tarina on surullisen tyypillinen. Seitsemän kymmenestä rypäleaseen uhrista on siviilejä, useimmiten tavallisissa arkipuuhissaan”, kertoo Mai Sonen ja muiden laoslaisten rypäleaseiden uhrien kohtaloita kirjannut Handicap Internationalin tiedottaja Olivia Maillot.

Vielä vuonna 2011 rypäleaseiden uhreja kirjattiin liki sata. Laosissa uhreista 58 prosenttia on lapsia. Enimmäkseen uhrit ovat poikia paimenessa, polttopuita keräämässä, ulkoleikeissä tai koulumatkalla. Handicap International on raivannut rypäleaseita Laosissa vuodesta 2006 lähtien. Savannakhetin riisinviljelyvaltainen alue oli yhä pahoin saastunut järjestön ryhtyessä puhdistusoperaatioon. Seitsemässä vuodessa Savannakhetissa on tuhottu yli 120 000 räjähdettä 200 0000 neliön laajuiselta alueelta. Lisäksi Savannakhetin alueen aikuisia ja lapsia on opetettu tunnistamaan maastoon piiloutuneita ammuksia ja


Handicap Internationalin kouluttamat raivaajat räjäyttävät maahan jääneen rypäleaseen hallitusti.

välttämään riskejä. Paikallisia on koulutettu myös räjähderaivauksen ammattilaisiksi. Eteläisessä Seponin maakunnassa seitsemättä vuotta räjähteitä purkanut, muutaman kuukauden ikäisen poikavauvan äiti Lam Ngeung kertoo haaveilleensa ammatista jo lapsena: ”Kun olin pieni, isäni astui pellollamme rypäleammukseen. Lopulliset vammat jäivät onneksi aika vähäisiksi, vaikka isän päähän osui räjähteen kuoren metallinen siru. Isä oli kuitenkin pitkään pelokas ja ahdistunut eikä jaksanut tehdä töitä. Meitä kaikkia pelotti isän onnettomuuden jälkeen.” Tarmokas kolmekymppinen vakuuttaa jatkavansa raivaushommia eläkeikään saakka:

Viime vuonna rypäleaseet vaativat uhreja 30 eri maassa.

”Työni koettelee välillä hermoja, mutta saa minut tuntemaan itseni todella tarpeelliseksi. Haluan puhdistaa Laosin näistä räjähteistä kokonaan ja ikiajoiksi.” Lam Ngeungin toiveeseen tiivistyvät vuonna 2008 Oslossa solmitun rypäleasekieltosopimuksen tavoitteet. Sopimus kieltää rypäleaseiden käytön, tuotannon ja kaupan. Tavoitteisiin on kirjattu kahdeksan vuoden aikaraja asevarastojen tuhoamiselle. Sopimus velvoittaa jäsenmaitaan myös maastoon levitettyjen rypäleasei­ den raivaamiseen sekä rypäleaseiden uhrien, heidän perheidensä ja rypäleaseista kärsivien yhteisöjen auttamiseen.

Human Rights Watchin Mary Wareham luonnehti vuoden 2012 Cluster Munition Monitor -raportin julkistamistilaisuudessa rypäleasesopimusta ”humanitaarisen aseriisuntadiploma­ tian virstanpylvääksi” ja patisti sopimukseen kuulumattomia valtioita ”astumaan oikealle puolelle historiaa”. Sopimuksen täytäntöönpanoa on kehuttu monilta osin rivakaksi. Seurantaraportin mukaan sopimuksella on 111 allekirjoittajavaltiota, joista 75 on ratifioinut sopimuksen. Sopimukseen on liittynyt myös entisiä rypäleaseiden tuottajamaita, kuten Italia, Ruotsi ja Sveitsi. Suomi on pysynyt rypäleasekiellon ulkopuolella. Valtioneuvoston vuoden

2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti ”Suomen hallitus seuraa Oslon sopimuksen voimaantuloa ja vaikutuksia”. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on todennut, että ”Oslon sopimus on humanitaarisesta näkökulmasta merkittävä ja Suomi tukee sopimuksen tavoitteita ja pyrkimyksiä sopimuksen yleismaailmalliseksi toimeenpanemiseksi.” Suomi on vedonnut liittymättömyyden perusteluissaan resursseihin sekä Venäjän rajan puolustustarpeisiin. Vaikka Suomea ei epäilläkään rypäle­ aseiden käytöstä tai aseiden myynnistä, Suomen kanta on herättänyt kansainvälisissä yhteyksissä ihmetystä. Periaatteellista tukea kieltosopipax 2013 | 9


Rypäleaseiden pitkä perintö mukselle on moitittu tekopyhäksi, mikäli todellisia liittymisaikeita ei ole. Kansainvälisen yhteisön suurin huolenaihe on tällä hetkellä rypäleaseiden käyttö Sudanissa ja Syyrian konfliktissa. Syyrian tilanne on erityisen vakava. Human Rights Watchin mukaan Syyrian armeija on käyttänyt sekä ilma- että maalevitteisiä rypäleaseita 150 eri kohteessa, joista monet ovat sivii­ lien­asuinalueita. Kansainväliset järjestöt ja 23 yksittäistä valtiota ovat vedonneet useaan otteeseen Syyrian johtoon rypäleaseiden käytön lopettamiseksi. Rypäleaseiden käyttö lisää entisestään konfliktin korkeaa siviiliuhrien määrää sekä vaikeuttaa konfliktin jälkeistä turvallisuustilanteen vakauttamista. Yhdysvaltojen rypäleasepolitiikka on kuohuttanut rauhanjärjestöjä. Yhdysvallat on käyttänyt rypäleaseita muun muassa Kosovon sodassa sekä Afganistanin ja Irakin operaatioissa vuosina 2003–2006. Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian Irakiin pudottamat rypäleaseet levittivät ympäristöön liki kaksi miljoonaa tytär­ ammusta. Irakissa on yhä laajoja rypäleaseiden käyttökelvottomiksi pilkuttamia alueita. Yhdysvallat on kuitenkin luvannut muutosta rypäleasepolitiikkaansa. Pentagon ilmoitti vuonna 2008 Yhdysvaltojen luopuvan suurimmasta osasta rypäleasearsenaaliaan vuoteen 2018 mennessä. Nobelin rauhanpalkittu, maamiinakampanjan perustaja Jody Williams on arvostellut vitkuttelua kovin sanoin: ”Miksi odottaa vuosikausia, miksei yksinkertaisesti luopua kaikista rypäleaseista välittömästi? Obama aloitti ensimmäisen kautensa vastaanottamalla rauhanpalkinnon, jota hän ei ollut teoillaan ansainnut. Muuttamalla rypäleasepolitiikkaa välittömästi Obamalla olisi mahdollisuus osoittaa, että rauhanpalkintoa ei myönnetty turhaan.” Handicap Internationalin Geneven toimiston johtaja Petra Schroeter toteaa puolustuspoliittisten päätösten kuuluvan kunkin maan poliittiselle johdolle ja puolustusvoimille. ”Vaadimme kuitenkin, että humanitaariset periaatteet huomioidaan. Laaja kansainvälinen mielipide on sen takana, että miinat ja rypäleaseet eivät missään olosuhteissa kuulu sodankäyntiin.” ”Valtioiden vedotessa taloudellisiin seikkoihin rypäleasevarastoja puo10 | pax 2013

”Olemme selvästi matkalla kohti rypäle­ aseetonta maailmaa.”

lustellessaan olemme muistuttaneet myös, että säännöllisesti uusittavien varastojenkaan ylläpito ei ole halpaa. Puhumattakaan konflikteissa käytettyjen rypäleaseiden aiheuttamista inhimillisistä ja taloudellisista kustannuksista.” Petra Schroeter toteaa rypäleasekiellon saavuttaneen paljon lyhyessä ajassa. ”Me olemme selvästi matkalla kohti rypäleaseetonta maailmaa. Kieltoon sitoutuneiden maiden joukko kasvaa, ja rypäleasevarastojen tuhoaminen on edennyt hyvin. Syyrian ja Sudanin konfliktit todistavat kuitenkin, että ongelma on yhä akuutti.”

Tekemistä riittää myös rypäle­ aseiden raivauksessa. Viime vuonna rypäleaseet vaativat uhreja 30 eri maassa. Schroeter pelkääkin uhrien tarpeiden jäävän kiellon muiden tavoitteiden varjoon: ”Uhreista on huolehdittava rypäle­ aseettomassakin maailmassa. Huolestuttavaa on, että siinä missä varastojen tuhoaminen sujuu rivakasti ja raivauskampanjoillekin löytyy rahoitusta, uhrien avustamiseen tarkoitetut varat vähenevät jyrkästi. Seurantaraportin mukaan uhrien avustamisvarat vähenivät reilussa vuodessa liki 30 prosenttia.” ”Positiivista on se, että jotkut rahoittajat ovat alkaneet kytkeä raivausohjel-

miinsa yhteisöjen kehittämisprojekteja – esimerkiksi yhteispuutarhoja raivatuille alueille. Tällaisia ohjelmia saisi olla enemmänkin.” Kansainvälisen tuen pieneneminen huolestuttaa myös Olivia Maillotia: ”Räjähteiden raivaus maksaa valtavia summia, siksi useimmilla rypäle­ aseista ja miinoista kärsivillä valtioilla ei riitä rahaa uhreille. Rypäleaseen räjähdyksen uhriksi joutuminen on paitsi inhimillinen tragedia, myös taloudellinen katastrofi. Jos perheen pääasial­linen elättäjä kuolee tai vammautuu, talousvaikeudet saattavat siirtyä seuraavaankin sukupolveen.” ”Lapsiuhrin kohdalla koulunkäyn-


Mai Sonen uusi elämä.

ti vaikeutuu tai koulutie saattaa tyssätä kokonaan. Pelkästään yleinen koulutuksen ja terveydenhuollon budjettituki ei kata räjähdysonnettomuuksien uhrien erityistarpeita.” Rypäleaseen uhriksi joutunut Mai Sone muistuttaa, että fyysinen hoito on räjähdeonnettomuuden sattuessa kaiken a ja o, mutta ei yksinään riitä: ”Onnettomuus kulki mukanani pitkään, ja joskus koko elämä tuntui turhalta. Proteesin ja kuntoutuksen avulla kävelin taas, mutta minusta tuntui, etten ollut enää sama ihminen. Olin erilainen ja hyödytön.”

Mustat mietteet alkoivat hälvetä, kun Mai Sone pääsi mukaan Handicap Internationalin tukiohjelmaan, tapasi kohtalotovereitaan ja sai käyttöönsä arkea helpottavia erityisvälineitä sekä opiskelumahdollisuuden. ”Sain ompelukoneen ja käsityökoulutusta. Kävin myös talousasioiden kurssin. Jalan menettäminen oli tuhonnut itseluottamukseni, mutta ompeleminen toi sen takaisin.” ”Luulin, että olisin vain ikuinen taakka perheelleni, mutta nyt se olenkin minä, joka ansaitsee rahaa koko perheelle. En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että joku päivä myyn mattojani pääkaupungin kauppoihin.”

RYPÄLEASEET

Kasetti- eli rypäleaseet ovat ilmasta pudotettavia pommeja, jotka sisältävät useita tytärammuksia. Rypälease aukeaa ilmassa ja levittää tytärpommit laajalle alueelle. Tytäraseet voivat kantaa monia erityyppisiä kuormia, kuten sirpale- tai palopommeja, sirotemiinoja tai ohjautuvia tytärammuksia. Yksittäisen rypäleaseen tytär­ ammukset voivat levitä jopa neliökilometrin alueelle. Tyypillisesti noin viisi prosenttia pienikokoisista tytär­ammuksista jää räjähtämättöminä maastoon ja muodostaa vakavan, vuosikymmeniä kestävän uhan siviileille. yk:n arvion mukaan Israelin vuoden 2006 Libanonin sodassa käyttämistä rypäleammuksista peräti 40 prosenttia jäi räjähtämättöminä maastoon. Monissa uudemmissa rypäleaseissa on itsetuhomekanismi, mutta nekin ovat osoittautuneet käytössä epäluotettaviksi. pax 2013 | 11


essee eekku AromAA

aSevelvolliSuuS horJuu SaviJaloilla SuomeSSA on eurooppalaisittain ja maailman mittakaavassa poikkeuksellisen laaja asevelvollisuus. Suomessa on myös mielipidevankeja, mikä ei oikeusvaltioissa ole tapana. Asevelvollisuus on kestoaihe, jota pohditaan Suomessa jatkuvasti erilaisista kulmista. Meillä käytössä on niin kutsuttu ”yleinen asevelvollisuus”, joka suomalaisena sovelluksena ”yleisyydestä” tarkoittaa miehiä koskevaa asevelvollisuutta, josta on vapautettu esimerkiksi Jehovan todistajat ja joukko miehiä terveyssyistä. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta he ovat voineet vuodesta 1995 lähtien suorittaa vapaaehtoisen varusmiespalveluksen. Käytännössä palvelukseen otettavan joukon kokoa on vähitellen pienennetty, ja nykyisin kustakin ikäluokasta enää vain vajaat neljäkymmentä prosenttia lopulta suorittaa varusmiespalveluksen. Trendi on jatkuvasti laskeva. Asevelvollisuus puhuttaa ja asevelvollisuudesta on syytäkin puhua. Suomen laajaa asevelvollisuutta voidaan pitää muistomerkkinä menneelle. Esimerkiksi Euroopassa suunnilleen yhtä laajan asevelvollisuuden maita on jäljellä Suomen lisäksi enää Kreikka. Myös Turkissa on varsin laaja asevelvollisuus. Jos mennään hiukan kauemmas, Israel kuuluu samaan joukkoon omalla, vieläkin laajemmalla mallillaan. SuomeA ei tällä hetkellä sotilaallises-

ti uhkaa mikään. Esimerkiksi Ruotsissa johtopäätökset on vedetty ja asevelvollisuudesta on luovuttu. Laki asevelvollisuudesta on maassa jätetty lepäämään, koska on selvää että jos uhka kehittyisi, se ei tapahtuisi yön yli, vaan siihen ehdittäisiin valmistautua. Jos valistuneiden analyysien ja sotilasasiantuntijoiden arvioiden vastaisesti Suomeen kohdistuisikin sotilaallinen uhka, on silti vaikea kuvitella sitä sellaiseksi, johon voitaisiin vastata suurella joukolla huonosti koulutettuja ja onnettomasti varustettuja aivan muiden alojen kuin maan-

1 | pax 2013

”it­tuki­ henkilöiden, myynti­ neuvot­ telijoiden ja avain­ asiakas­ johtajien armeija rynnäkkö­ kiväärien ja makuu­ pussien kanssa metsässä ei varsinaisesti kuulosta houkut­ televalta puolustus­ skenaariolta.”

puolustuksen ammattilaisia. It-tukihenkilöiden, myyntineuvottelijoiden ja avainasiakasjohtajien armeija rynnäkkökiväärien ja makuupussien kanssa metsässä ei varsinaisesti kuulosta houkuttelevalta puolustusskenaariolta. tätä kirJoittAeSSAni asia on noussut viimeksi esiin puolustusministeri Carl Haglundin asetettua selvityshenkilö Jukka Kekkosen selvittämään nykyisen vapautuslain oikeudellisia ongelmia ja ratkaisuehdotuksia. Vapautuslailla tarkoitetaan sitä, että Jehovan todistajat on vakaumuksensa perusteella vapautettu asevelvollisuudesta, mutta muiden aseistakieltäytyjien täytyy joko suorittaa siviilipalvelus tai heidät voidaan tuomita ehdottomaan vankeuteen vakaumuksensa perusteella. Kekkonen esitteli raportissaan kolme vaihtoehtoista mallia siitä, miten kysymys voitaisiin ratkaista. Hän kuitenkin katsoi myös, että vaikka nykytilanne on ongelmallinen, se ei ole niin ongelmallinen, että nykyistä vapautuslakia olisi tarpeellista kumota muita toimenpiteitä tekemättä. Tästä olen Kekkosen kanssa samaa mieltä. Tilanne on ongelmallinen, mutta sen ratkaiseminen vapautuslain kumoamisella johtaisi ongelmallisempaan tilanteeseen, jossa kaltoin kohdeltuja aseistakieltäytyjiä olisi nykyistä enemmän. enSimmäiSekSi ratkaisumalliksi Kekkonen esittelee mallia, jossa lainkohta kirjoitettaisiin uudelleen siten, että olisi yleinen velvollisuus palvella isänmaata. Tällöin hän katsoo, että siviilipalvelus ja asepalvelus voitaisiin käsitteellisesti erottaa toisistaan siten, että siviilipalveluksen kytkös asepalvelukseen häviäisi ja Jehovan todistajat voisivat suorittaa siviilipalveluksen. Pakkotyö, maanpuolustusta lukuun ottamatta, on kuitenkin ihmisoikeusnäkökulmasta ongelmallinen, ja on vaikea sanoa onko tätä Kekkosen mallissa pohdittu. Toiseksi ratkaisumalliksi Kekkonen esittelee mallin, jossa palveluskelpoi-

suutta määriteltäisiin uudelleen siten, että pienempi osa miesikäluokista kutsuttaisiin palvelukseen. Tällöin voitaisiin vapauttaa muun muassa kaikki ne, joilla ei ole tarvittavaa palvelusmotivaatiota, eikä aseistakieltäytyjiä enää tarvitsisi tuomita vankeusrangaistuksiin. Kolmantena mallina Kekkonen pitää sitä, että vapautuslakia laajennettaisiin koskemaan muitakin vastaavan syvyisen vakaumuksen omaavia henkilöitä. Tämä malli vaatisi jonkinlaisen vakaumuksen tutkintamenettelyn. Tämän kolmannen mallin yhteydessä Kekkonen katsoo myös, että siviilipalveluksen lyhentämistä kohti keskimääräistä varusmiespalveluksen kestoa olisi syytä harkita, jotta palvelusta ei enää koettaisi rangaistuksenomaiseksi. Vakaumuksen tutkinnastahan Suomessa on kokemusta. Aiemmin siviilipalvelukseen haluavien pasifistista vakaumusta tutkittiin muun muassa kysymällä heiltä, että miten he toimisivat tilanteessa, jossa heidän äitiään raiskattaisiin heidän silmiensä edessä. Tästä vastauksesta jotenkin oli määrä päätellä tutkittavan vakaumuksen syvyyttä. Aseistakieltäytyjäliitto kannattaisi tämän mallin muunnelmaa, jossa vakaumus perustuisi asevelvollisen omaan ilmoitukseen. kekkonen Päätyy kannattamaan näistä omista ratkaisumalleistaan ensimmäistä ja kolmatta, eli niitä, jotka ratkaisisivat nykyisen ongelmatilanteen, mutta säilyttäisivät nykymuotoisen asevelvollisuuden lähtökohdat nykyisinä. Kekkosen selvitys ei ole huono. Mutta koska lähtökohtana on, että yleinen asevelvollisuus säilyy (hinnalla millä hyvänsä), sitä saadaan, mitä tilataan. Viisainta olisi silti edetä kohti asevelvollisuudesta luopumista, tai ainakin radikaalia supistamista. Suomen olisi aika liittyä muiden länsimaisten demokratioiden seuraan. Kirjoittaja on Sadankomitean pääsihteeri.


Sotilaallinen väliintulo vai väliinpitämättömyys? Sri Lankasta, Indonesiasta, Etelä-Sudanista ja EteläKaukasukselta saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana Nonviolent Peaceforce, yksi maailman suurimmista aseetonta rauhanturvaamista harjoittavista kansalais­ järjestöistä, laajentaa toimintaansa kesäkuussa Burmaan (Myanmariin). Teksti Timo Virtala kuva Nonviolent Peaceforce

A

loitamme varovasti,” kertoo Brysselistä tavoitettu tulevan operaation maajohtaja, pakistanilaissyntyinen Atif Hameed. ”Ensimmäisessä vaiheessa Burman suurimpaan kaupunkiin Yangoniin lähetetään kolmen kansainvälisen työntekijän joukko, ja heidän lisäksi paikan päältä palkataan kaksi ihmistä lisää”. Ensimmäisenä tehtävänä on jatkaa paikallisen Shalom Foundationin kanssa jo aloitettuja, parlamentin, kansalaisjärjestöjen ja eri poliittisten ryhmittymien jäsenille tarkoitettuja aseettoman rauhanturvaamisen peruskursseja. Työtä riittää, sillä kyseessä on maail­man pisimpään jatkunut sisällissota. Vuonna 1948 alkaneen sodan jäljiltä on eri puolilla maata voimassa 11 eri ase­leposopimusta, joiden sisältö on suppea ja valvonta heikkoa. Jos alku onnistuu, Nonviolent Peaceforce lähettää projektin toisessa vaiheessa paikalle 9–10 rauhanturvaajaa lisää, ja laajentaa toimintaansa uusiin maakuntiin. Atif Hameedin mukaan Burman

Nonviolent Peaceforcen järjestämä aseettoman rauhan­ turvaamisen peruskurssi Filippiineillä.

operaation aloitukseen on varattu noin puoli miljoonaa euroa. Maailman nuorimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa Nonviolent Peaceforcen vuosibudjetti on kutakuinkin kymmenkertainen, ja palkattuna on yli sata rauhanturvaajaa. Kaikkiaan np:llä on yli 200 työntekijää, joista kymmenkunta Brysselin toimistossa ja loput Etelä-Sudanissa, Etelä-Kaukasuksella ja Filippiineillä. Etelä-Sudanissa Nonviolent Peaceforcen toiminta on saanut kiitosta nopeutensa ja joustavuutensa ansiosta. yk:n raskas byrokratiakoneisto ei ehdi edes käynnistyä, kun ketterän, lahjoitusvaroilla pyöritettävän kansalaisjärjestön työntekijät ovat jo siirtyneet uudelle alueelle tilanteen vaatimaan käytännön työhön. Etelä-Sudanin maajohtaja Tiffany Eastholm mainitsee yhtenä käytännön rauhanturvaamisesimerkkinä veden-

hakumatkoilla olevien naisten suojelemisen. Nonviolent Peaceforce sai alkunsa vuonna 1999 David Hartsoughin ja Mel Duncanin kohdatessa rauhan­aktivistien kansainvälisessä kokoontumisessa Haagissa. Hartsoughilla oli takanaan pitkä ura rauhanaktivistina. Hän osallistui jo 1960-luvulla Martin Luther King Jr:n johtamiin ihmisoikeuskamppailuihin. Hartsough vei kokemuksiaan eteenpäin mm. kouluttamalla väkivallattomia konfliktinratkaisumalleja Kosovossa 1990-luvulla. Duncan puolestaan huomasi avustustyöntekijänä 80-luvun sisällissodan riivaamassa Nicaraguassa, että kansainvälisen kansalaisjärjestön aktiivit ennaltaehkäisevät väkivaltaa jo pelkällä läsnäolollaan. Parhaillaan Nonviolent Peaceforcen

Kolmas vaihtoehto: Aseeton rauhanturvaaminen Oli kysessä sitten Balkan, Iran, Libya tai Syyria, sisällissotien tai muiden laajojen ja systemaattisten ihmisoikeusrikkomusten noustessa otsikoihin länsimaissa herää keskustelu sotilaallisen väliintulon mahdollisuudesta. Vastustajien mielestä on moraalisesti väärin käyttää väkivaltaa ongelmanratkaisuna, kun taas väliintulon kannattajien mielestä on moraalisesti väärin olla puuttumatta ihmisoikeusrikkomuksiin. Keskustelu junnaa yleensä paikallaan. Mutta entä jos kumpikin osapuoli on oikeassa? Entä jos ratkaisua pi-

tääkin lähteä hakemaan aseettomasta rauhanturvaamisesta? Idea aseettomista väkivallattomuusjoukoista lähti liikkeelle Mahatma Gandhilta, joka käytti nimitystä Shanti Sena, rauhan armeija. Gandhi ehdotti Intian kongressipuolueelle kymmenistä tuhansista vapaaehtoisista koostuvan, Intian sisäisiä väkivaltaisuuksia hillitsevän väkivallattoman armeijan perustamista. Shanti Sena näki päivänvalon vasta Gandhin kuoleman jälkeen. Gandhin ystävä, Pakistanin ja Afganistanin ra-

jaseudun pataaniväestön uskonnollinen ja poliittinen johtaja Khan Abdul Ghaffar Khan kokosi lähes sadastatuhannesta hartaasta muslimista koostuvan maailman ensimmäisen rauhanarmeijan, joka taisteli väkivallattomasti brittihallintoa vastaan. Intiassa puolestaan perustettiin vuonna 1957 suurimmillaan 6 000:n jäsenen Shanti Sena. Tämän jälkeen Gandhin unelmaa ovat olleet toteuttamassa mm. Peace Brigades International, Witness for Peace, Christian Peacemaker Teams, Volunteers for International Solidarity ja viimeisimpänä Nonviolent Peaceforce.

kahden hengen tunnustelijatiimi vierailee Syyriassa sevittämässä mahdollisuuksia aloittaa toiminta myös siellä. Kirjoittaja on Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri.  www.timovirtala.net

VAKAUMUS testissä Osallistuessani Metta Center for Nonviolence -järjestön koulutukseen Kaliforniassa tammikuussa 2012 sain tavata Nonviolent Peaceforcen toisen perustajan David Hartshougin. Kertomus siitä mitä Davidille tapahtui vuonna 1960 hänen osallistuessa Martin Luther King Jr:n kampanjaan rotuerottelun lopettamiseksi kuvaa hyvin väkivallattomuuden voimaa. Hän oli ystäviensä kanssa istunut kaksi päivää virginialaisessa lounaskahvilassa protestoiden osavaltiossa tuolloin laillista rotuerottelua. Heitä hakattiin, potkittiin, nimiteltiin ja heidän päälleen heiteltiin palavia tupakantumppeja. Toisen päivän lopussa yksi miehistä, ilmeisesti Amerikan natsipuolueen jäsen, uhkasi häntä linkkuveitsellä ja sanoi, että ”jos et poistu täältä kahdessa sekunnissa, työnnän tämän sydämesi lävitse.” David kuvailee tapahtumia seuraavasti: ”Minulla oli kaksi sekuntia aikaa päättää, uskonko todella väkivallattomuuteen. Katsoin häntä silmiin ja sanoin: ’Ystävä, tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta, minä yritän silti rakastaa sinua.’” Puukolla uhannut mies poistui paikalta. pax 2013 | 13


Samuel King Jr.

Joko kuulet Top Gunin tunnus­ musiikin päässäsi?

juntahävittäjät ovat asekauppiaan märkä uni: monimutkaisia ja kalliita järjestelmiä, joiden hankkiminen ja ylläpito on kallista. Suomen 1990-luvulla hankkimat Hornetit olivat puolustusvoimiemme historian suurin yksittäinen hankinta. Ja ne alkavat lähestyä käyttöikänsä päätä. Ensimmäiset Hornetit poistuvat käytöstä noin vuonna 2025 ja koko kalusto pitää uusia noin vuoteen 2030 mennessä. Päätökset mahdollisista uusista hävittäjistä tehdäänkin viimeistään seuraavalla hallituskaudella, ilmavoimien mielestä toki mitä pikemmin, sen parempi.

618 miljoonan dollarin kone Jos Suomi uusii hävittäjänsä, varmaa on vain tähtitieteellinen hinta. Teksti Hannu Oskala

P

itkänäperjantaina puoli kahden maissa yöllä kaksi Tupolev Tu22m3 -pommikonetta ja neljä Suhoi Su-27 -hävittäjää nousivat ilmaan kentältään Laatokan lähettyvillä. Ne lensivät muodostelmassa tavanomaista reittiään yli Suomenlahden kohti Kalingradia. Ruotsin, Naton ja Suomen asevoimat seurasivat koneita tutkillaan. Tupolevit pystyvät kuljettamaan ydinaseita. Kello 02.00, Suomen jo ohitettuaan, koneet kaarsivatkin reitiltään kohti Ruotsille kuuluvaa Gotska Sandön saarta. Toinen pommittaja ja kaksi

14 | pax 2013

Onko toimiva hävittäjä­ puolustus ainoa syy, joka pidättelee Venäjää pommit­ tamasta Ruotsia?

hävittäjää irtautuivat kohti Tukholman seutua ja toinen puolestaan eteni kohti Etelä-Ruotsia. Hiukan ennen Ruotsin ilmatilaa koneet kuitenkin kääntyivät pois ja palasivat Venäjälle. Ruotsin ilmavoimat eivät saaneet ainuttakaan konetta ilmaan. Nato lähetti paikalle Liettuasta kaksi f-16-hävittäjää. Iltalehden mukaan ”Ruotsi yllätettiin housut kintuissa” ja Ruotsin sisäpoliittisessa keskustelussa ”nimettömät sotilaslähteet” kertoivat että on ”hyvin vakavaa”, ettei Ruotsi saanut omia koneitaan ilmaan näyttääkseen että se oli havainnut koneet. Maallikko hiukan ihmettelee miksi tilanne oli ”hyvin vakava”? Onko toi-

miva hävittäjäpuolustus ainoa syy, joka pidättelee Venäjää pommittamasta Ruotsia maan tasalle? No, kai se sitten on vakavaa jos vakavalla naamalla niin sanotaan. Todellisuudessahan Top Gun -fanta­sioita ei ole päästy toteuttamaan sitten kylmän sodan ja hävittäjä-ässän nimeen oikeuttavaa viittä ilmasotavoittoa ei ole enää ainoallakaan aktiivipalveluksessa olevalla pilotilla. Yhdysvaltain viimeiset ”ässät” ansaitsivat arvonimensä Vietnamin sodassa – yli 40 vuotta sitten. Tämän sotaleikin jatkuvat kustannukset ovat kuitenkin valtavat – tor-

Vaihtoehtoina esillä on ollut mm. Yhdysvaltain viidennen sukupolven stealth-hävittäjä f-35, jonka kehityskustannukset ovat karanneet täysin käsistä, yksikkökustannuksen noustua hankintahintana (flyaway cost) noin 130 miljoonaan ja koko elinkaaren osalta 618 miljoonaan dollariin per kone. Edullisemmatkin vaihtoehdot, kuten esim. Australian ilmavoimien juuri valitsema f-18-hävittäjän päivitetty versio, ”Super Hornet”, maksaa noin 67 miljoonaa taalaa per kone. Suomen 64 koneen ilmavoimien päivittäminen ”edullisiksi” Super Horneteiksi maksaisi siis ainakin 3,3 miljardia euroa. Tämän päälle tulevat toki asejärjestelmien päivitykset ja ylläpito. Kokonaisuudessaan puhutaan siis ainakin noin 10–12 miljardin euron elinkaarikustannuksesta. Vuonna 2013 puolustusvoimien materiaalihankintoihin käytetään 592 miljoonaa euroa. Hävittäjähankintojen puristaminen nykyisen puolustusbudjetin raameihin onkin, kauniisti sanottuna, haasteellista. Sotilaallisten uhkakuvien muuttues­ sa yhä kuvitteellisemmiksi, väestön ikääntyessä ja konehankintojen jatkuvasti kallistuessa onkin hyvä hetki käydä keskustelua siitä miten ja millaisiin uhkiin Suomi varautuu tulevaisuudessa. Nykyisen kokoisiin ilmavoimiin Suomella ei ole enää tulevaisuudessa varaa. Käytännössä vaihtoehtoina ovat joko hävittäjistä luopuminen tai liittoutuminen – ainakin ilmavoimien osalta. Pohjoismaiden yhteiset ilmavoimat olisivat maailmanlaajuisestikin vertailtuna korkeatasoiset ja riittävät torjumaan kaikki kuvitellutkin uhkakuvat. Kirjoittaja on sivarin käynyt sotakonenörtti.


TIMO VIRTALA

kolumni Ville hulkkonen

Hiroshima-päivänä 6.. sytytetään kynttilät atomipommien uhreille

loViiSAn rAuhAnfoorumin teemAnA älykäS VAltA JA PoPuliSmi elokuun enSimmäiSenä viikonloppuna ja sitä seuraavana tiistaina rauhan ja kulttuurin ystävät kokoontuvat tänäkin vuonna Loviisaan keskustelemaan, tutustumaan ja nauttimaan taiteesta. Loviisassa on luvassa muun muassa kaksi tasokasta seminaaria, nykytanssiesitys, draama Suomen tärkeimmästä aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisesta, monikulttuuriset laulujuhlat, kansainvälinen nuorisoleiri, Taize-messu ja Hiroshima-päivän kynttiläkulkue. Pääseminaarin teemana on älykäs valta ja populismi, ja siihen pureutuu muiden puhujien ohella mm. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Rauhanfoorumissa on ensimmäistä kertaa mukana myös Children’s International Summer Villages -järjestö. cISV:n perusidea on yksinkertainen: tuodaan lapsia ja nuoria yhteen eri maista ja kulttuureista, annetaan heidän tutustua ja leikkiä yhdessä pari viikkoa kannustavassa, luottavaisessa ja osallistavassa ilmapiirissä. Tuloksena on yleensä lopun elämää kestävä innostuneisuus kansainvälisyyteen ja parhaimmassa tapauksessa myös halu kantaa oma kortensa kekoon globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. rAuhAnfoorumiSSA nähdään myös draama neljään otteeseen vankilassa istuneesta miehestä, joka lopulta teloitettiin vakaumuksensa tähden. Arndt Pekurisen kansalaistottelemattomuus 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa sai kansainvälistäkin julkisuutta. Muun muassa Albert Einstein kirjoitti Suomen puolustusministerille kolme kirjettä, joissa hän vaati Pekurisen vapauttamista. Draaman yhteydessä kuullaan lisäksi lyhyt luento periaatteellisesta väkivallattomuudesta, jota Pekurinen yhteiskunnallisessa vaikuttamisessaan menestyksekkäästi käytti. Sunnuntaina toteutettavat Loviisan monikulttuuriset laulujuhlat ovat suoraa jatkoa sadan vuoden takaiselle laulujuhlaperinteelle, jota voimauttivat kielikysymykset ja kansallisuusaate. Nyt kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen vaalimisesta on siirrytty vaalimaan etnisestä taustasta, kielestä, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatonta, koko ihmiskunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Timo viRTaLa

Loviisan Rauhanfoorumi järjestetään .-6..1. www.rauhanfoorumi.fi TIMO VIRTALA

rauha SYntYY puheeSta Ja YmmÄrrYkSeStÄ rAuhAnliikkeeSSä pohditaan paljon sitä miten rauha on parhaiten saavutettavissa. Usein joudutaan militaristien mukana keskusteluun, jossa väitellään sotilaallisesta kriisinhallinnasta tai aseellisesta väliintulosta ja rauhanturvaamisesta. Silti on syytä epäillä onko tarpeen, tai ylipäänsä mahdollista, luoda rauhaa aseilla. Mikään konflikti ei lopulta löydä ratkaisuaan muun kuin keskustelun ja sopimisen kautta. rAuhA ei ole itsestäänselvyys, vaan jotain arvokasta ja helposti katoavaa. Jotta se säilyisi, pitää sitä jatkuvasti vaalia. Siksi rauhaa myös luodaan parhaiten tukemalla ja vahvistamalla rauhaa siellä, missä siihen uhkaa tulla säröjä. Paras tapa vaalia rauhaa on luoda tilaa ja pitää yllä vuoropuhelua. Keskustelun voimaa ja merkitystä ei tarvitse soveltaa pelkästään valtioiden välisiin suhteisiin. Kuka tahansa tietää mitä puhumattomuus voi saada aikaan perhetai ystävyyssuhteissa. Työpaikallakin ongelmat eskaloituvat, jos tilaa keskustelulle ei ole. Suomen ja Venäjän välistä rajaa tuntuu erottavan puhumattomuuden ja kyräilyn muuri. Kuinka paljon se maksaakaan meille pelkästään puolustusmenoina? Puhuminen VAAtii rohkeutta,

mutta se vaatii myös sitä tukevia rakenteita. Toisen maailmansodan jälkeisten raunioiden keskellä pyrittiin sellaiset luomaan perustamalla Yhdistyneet kansakunnat. Vaikka yk ei olekaan täydellinen, ja järjestöön sisältyy paljon eriarvoistavia rakenteita, on se luonut myös paljon hyvää. yk:n olemassaolo on osaltaan ehkäissyt laajamittaisten sotien syntymistä maailmassa. Eikä syy ole pelkästään yk:n turvallisuusneuvoston mandatoimissa sotilaallisissa rauhanturvaoperaatioissa, vaan erityisesti siinä yleiskokoukselle rakennetussa salissa, joka ainoana tilana kokoaa yhteen kaik-

kien maiden johtajat. Ei pidä romantisoida siellä käytävän keskustelun tasoa tai kuvitella maailmanlaajuisen ystävyyden ja solidaarisuuden syntymistä syvällisten keskustelujen kautta, mutta kiistämätöntä on se, että maailmassa soditaan vähemmän kuin ennen. keSkuStelun AloittAminen vaatii aina yhden osapuolen aloitteellisuutta. Vuonna 2006 seitsemän valtioita, Suomi mukaan lukien, ryhtyi ajamaan sopimusta kansainvälisen asekaupan rajoittamiseksi. Neuvotteluja käytiin valtioiden välillä ja mukana olivat aktiivisesti myös eri rauhanjärjestöt ympäri maailmaa. Ensimmäinen neuvottelukierros vuonna 2012 päättyi sopimuksen hylkäämiseen, mutta tämän vuoden keväällä sopimuksen allekirjoitti 154 yk:n jäsenvaltiota. Sopimus kieltää aseiden viennin sellaisille alueille ja tahoille, joiden on syytä epäillä käyttävän niitä konflikteissa kansanmurhiin, rikoksiin ihmiskuntaa vastaan tai sotarikoksiin. Vaikkei syntynyt sopimus ole vielä missään nimessä täydellinen, vie se voimaan tullessaan meitä taas yhden askeleen verran lähemmäs rauhallista maailmaa. P.S. Sopimus on muuten ensimmäinen yk:ssa sitten vuonna 2006 solmittua vammaisten oikeuksia koskevaa sopimusta. Toivottavasti nyt aikaan saadulla sopimuksella on varsinaisen sisältönsä lisäksi myös koko yk-järjestelmää entisestään legitimoiva ja vahvistava vaikutus. yk on kaikista alueellisista ja suurten valtioiden muodostamista G-ryhmittymistä huolimatta maailman tärkein monikansallisen instituutiomme. Tarvitsemme yk:ta, jotta tilaa keskustelulle, sopimiselle ja rauhalle olisi vastaisuudessakin. Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja.

pax 2013 | 15


Vain yhdessä voimme vaikuttaa Jäsenyys rauhanjärjestössä on kannanotto! Sadankomitean jäseneksi voit

liittyä maksamalla jäsenmaksun tilille fi 59 5541 2820 0003 06 ja laittamalla viestiksi yhteystietosi. Jäsenmaksu on 40 euroa tai 20 euroa. Sadankomitea jäsenenä saat: ☮ Mahdollisuuden olla tukemassa rauhantyötä. ☮ Ydin-lehden kotiin kannettuna neljästi vuodessa. ☮ Sadankomitean jäsenkirjeet ja tietoa järjestön tapahtumista.

Rauhanliittoon kuuluu rauhantyötä tekeviä järjestöjä,

mutta voit tukea Rauhanliiton työtä liittymällä liiton kannatusjäseneksi: sen teet maksamalla Rauhanliiton tilille fi 25 8000 1900 0643 47 kannatusjäsenmaksun vähintään 30 euroa vuosi, tai enemmän. Merkitse viestikenttään ”kannatusjäsenmaksu”, nimesi, postiosoitteesi ja sähköpostiosoitteesi. Kirjaaminen tapahtuu nopeammin, kun lähetät yhteystietosi myös sähköisesti osoitteeseen rauhanliitto@rauhanliitto.fi. Suomen Rauhanliiton kannatusjäsenenä: ☮ Tuet rauhantyön kattojärjestöä, joka on tehnyt rauhantyötä jo vuodesta 1907. ☮ Saat Ydin-lehden ja/tai Fredsposten-lehden kotiin neljästi vuodessa.

Sadankomitea ja Rauhanliitto toimivat rauhan puolesta ja asevarustelua vastaan. Järjestöjen vuosikymmenten mittaisen historian aikana ne ovat olleet edistämässä rauhan­kulttuuria ja vaikuttamassa muun muassa siviilipalveluksen puolesta, ydinaseita, miinoja ja rypäleaseita vastaan. Maailma, jossa on vähemmän aseita on turvallisempi maailma, kaikille.

16 | pax 2013


Pax 2013