Issuu on Google+

Monet nuoret eivät enää hallitse tavallista keskustelua. Näen työssäni paljon hymiötyyppejä, jotka saattavat olla taitavia nettikeskustelijoita, mutta täysin hukassa todellisen elämän tapaamisissa. Mitä enemmän vietämme aikaa netissä, sitä vähemmän meillä on aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen ja opetteluun arjessa. Nettikeskusteluissa poika voi olla vaikka kuinka säädytön ja röyhkeä, mutta ei puhuisi niin tytölle kahvilassa.

Facebook antaa hetkittäin tyydytystä: ”Ne tykkäävät mun päivityksestä – ne tykkäävät musta.” Ei Facebook ole paha, mutta se on riski niille, jotka hakevat sieltä korviketta ihmissuhteiden puutteisiin, sen sijaan että kohtaisivat todellisen ongelmansa. Yksinäiset nuoret kysyvät sosiaalisessa mediassa: ”Mikä on minun arvoni?” He etsivät vastausta joka suunnalta. Sillä, että nuoria arvostetaan, on valtava voima. Ja arvo katsotaan läheisten silmistä.

Nuorista on tullut kanavanvaihtajia. Netissä voi sulkea virran tai vaihtaa kanavaa, jos alkaa ottaa päähän. Nuorista on tullut kanavanvaihtajia myös ihmissuhteissaan. Kun ihmissuhteessa tulee epävarmuuden tunteita, pettymyksiä ja riitaa, nuori vaihtaa helposti kanavaa tai menee offline-tilaan, ”pois päältä”.

Netti voi eristää nuoren mielikuvituksensa vankilaan. Netin ja pelimaailman normit ja säännöt muodostuvat oman pään sisällä, eivät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Netissä nuori saattaa jäädä eristäytymisen vankilaan. Nykyisin ei tarvitse joutua oikeasti vankilaan – yhtä kova tuomio on oman pään sisään rakennettu vankila. Eristäytyneen nuoren ratkaisumallit eivät ole enää suhteessa todellisuuteen vaan kuvitteellisia itsenäisyyden julistuksia. Tämän olemme nähneet koulu-uhkaajien kanssa työskennellessämme.

Facebook on nuorille läheisten ihmissuhteiden korvike. Miksi yhteiskunta sallii, että nuoret jäävät yksin? Tätä kysyi nuori asiakkaani, jolla oli aiemmin aika isoja ongelmia. Nuorella voi olla tuhat Facebook-kaveria, mutta ei yhtään ystävää, jonka kanssa voisi tehdä jotain käytännössä tai jonka puoleen kääntyä tosipaikan tullen.

Lapset ja nuoret tarvitsevat ympärilleen paljon enemmän vuorovaikutusta ja ihmisiä, jotta he oppisivat sosiaaliset taidot. Meidän pitäisi olla paljon enemmän tekemisissä naapureiden kanssa – ja antaa myös naapurin kasvattaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat kokemuksia siitä, miten ihmiset jakavat ja selvittävät asioita, kannattelevat toisiaan, riitelevät ja kohtaavat pettymyksiä. Niiden jälkeenkin on vielä elämää.

On tyhmää kasvattaa lasta yksin. Omat vanhemmat eivät riitä lapselle.

Juusola, M. 2011. Netti ruokkii nuorten yksinäisyyttä. http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/olavi_sydanmaanlakka_netti_ruokkii_nuorten_ yksinaisyytta (luettu 9.11.2012)


netti ruokkii nuorten yksinäisyyttä