syntejä. Nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä ilmiöissä sekä niiden sukupuolittuneisuudessa on kyselytutkimusten mukaan myös hämmästyttävän paljon vakautta ja pysyvyyttä. Pysyviltä vaikuttavat esimerkiksi tyttöjen ja poikien väliset painoerot. Vaikka ylipainoisten (BMI eli pituuden ja painon suhdetta mittaava painoindeksi vähintään 25) osuus on yleistynyt sekä tytöillä että pojilla, pojista tasaisesti suurempi osuus kuin tytöistä – noin kuudesta kymmeneen prosenttiyksikköä – on ylipainoisia. Pysyvältä näyttää sekin, että ylipainoisena itseään pitävissä on tuhdisti tyttöjä. Vuoden 2005 Kouluterveyskyselyn mukaan sekä paljon tai hieman ylipainoisena itseään pitäviä tyttöjä oli 45 prosenttia peruskoulun yhdeksännellä luokalla, kun poikia oli vain viidennes, 21 prosenttia. Vakiintuneet kyselyt ja rekisterit, joihin edellä kuvatut tiedot perustuvat ovat toisaalta konservatiivisia tiedonkeruumenetelmiä kuvaamaan hienovaraisia tai nopeasti tapahtuvia muutoksia. Ne eivät myöskään tavoita uusia ilmiöitä, kuten vaikkapa poikien syömishäiriötä, ortoreksiaa tai muita mahdollisia nousevia mielenterveyden häiriöitä. Niihin tai esimerkiksi terveyskäyttäytymisen merkitysmaailmaan kiinni pääseminen vaatii toisenlaista tutkimusotetta tai vähintään täydentäviä aineistoja. Osaltaan tämän vuosikirjan artikkelit pyrkivät täydentämään seurantakyselyjen tuottamaa kuvaa nuorten hyvinvoinnista sukupuolittuneena kenttänä sekä syventämään siihen liittyvää kuvausta. Esimerkiksi Minna Autio ja Chiara Lombardini-Riipinen osoittavat artikkelissaan, että nuorten, ainakin korkeakouluopiskelijoiden elämäntyyliä leimaa vahva itsellisyys, usko siihen, että oman terveyden rakentaminen ja ylläpito ovat omissa käsissä. Opiskelijat kuvaavat jopa terveyssuosituksista poikkeamista hallittuna repsahduksena. Kiinnostavaa on sekin, että sukupuoli jäsensi terveellisen elämäntavan kertomusta vain vähän. Tämän yksilöistyneen eetoksen, joka siis kuitenkin oli jaettu, voi tulkita olevan homologisessa eli samamuotoi-
sessa suhteessa opiskelijoiden yhteiskunnalliseen asemaan. Samalla tämä ajattelumalli jättää huomiotta olennaisia nuorten elämänkulkua ja siis myös hyvinvointia rakenteistavia tekijöitä, kuten edellä jo todettiin. Sukupuoli hyvinvoinnin muovaajana Toisin kuin iltapäivälehtien otsikoista voisi päätellä, Emilian ja Oskarin terveys muovautuu siis paljolti vanhojen kulttuuristen mallien pohjalta. Vaikka etenkin päihteiden kentällä näyttää muutosta tapahtuvan, muu kehitys on entiseen tapaan selvästi sukupuolittunutta: tytöt oirehtivat useammin ja kokevat yleensäkin hyvinvointinsa huonommaksi, ruumiinkuva mukaan lukien. Pojat puolestaan syövät vähemmän terveesti, ovat lihavampia ja – edelleen – juovat reippaammin. Matti Rimpelä työryhmineen (2006) on kiinnittänyt huomiota ristiriitaan, joka ilmenee hyvinvointia kuvaavien tietojen ja muualta yhteiskunnasta, etenkin palvelujärjestelmästä, kertyvien viestien välillä: vaikka viime vuosina nuorten hyvinvointi näyttää kokonaisuutena säilyneen ennallaan, palvelujärjestelmä raportoi kasvavaa huolta. Taustalla arvellaan olevan polarisaation kasvu: järjestelmää kuormittaa pieni, mutta jatkuvasti yhä syvemmin marginalisoitunut nuorten joukko. Oma kysymyksensä on sukupuolen merkitys tässä kehityksessä, mutta tutkimuksessa ei analysoitu erikseen tyttöjen ja poikien hyvinvointitrendejä. Kun hyvinvointi ymmärretään terveyttä laajemmin niin, että se kattaa myös elintason, yhteisyyden ja sosiaalisen identiteetin (esim. Allardt 1980; Allardt 1999), tarkasteltavaksi tulee muun muassa sukupuolen yhteys erilaisiin väestörakenteellisiin tekijöihin. Jo yksinkertainen väestöllisten tekijöiden alueellinen tarkastelu havainnollistaa sitä, kuinka moni-ilmeinen on elinolojen ja sukupuolen välinen yhteys. Esimerkiksi 16–24-vuotiaiden väestöosuuksien maakunnittainen vaihtelu on varsin suurta. Vuonna 2005 Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa nuoria miehiä ja naisia oli käytännössä yhtä paljon, näissä maa11