täydellisen työntekijän myytti elää useimmiten melko vähäisen työkokemuksen ja koulutuksen saaneiden nuorten mielikuvissa ja tulee esiin mm. epävarmuutena, kyvyttömyytenä tunnistaa omia intressejä sekä haluttomuutena hakea omaa paikkaa työelämästä ja yhteiskunnasta. Keskusteltaessa suomalaisesta yhteiskunnasta ja siinä elämisestä nuoret tarkastelevat itseään ikään kuin yhteiskunnasta erillään tai sen ulkopuolella. Lisäksi nuorten asenteista heijastuu pelko oman osaamisen ainaisesta riittämättömyydestä. Tästä johtuen yhteydenotto työnantajaan tai hakeutuminen jatkokoulutukseen on usein vaikeaa. Konstruktionistisessa näkökulmassa lähdetään liikkeelle turvallisesta ja oman tilan ottamista rohkaisevasta ohjauksesta. Nuoren oman äänen löytyminen vie usein aikaa ja on ohjaukselle haasteellinen prosessi, mutta se on kuitenkin perusta, josta nuoren omanarvontunteen vahvistuminen ja oma aktivoituminen voivat alkaa. Pienet ryhmäkoot, ohjausmenetelmät ja tietotekniikkaan painottuva opiskelu on todettu toimivaksi yhdistelmäksi nuorten oman aktivoitumisen tukemisessa.
työelämätietouden saamiseen. Ohjauksen tavoitteena on saada nuori aktivoitumaan oman elämän suunnitteluun ja uusien ura- ja koulutusvaihtoehtojen hakemiseen erityisesti tietotekniikan eri osa-alueilta. Nuoren elämänkenttään pääsemiseksi yksilöja ryhmäohjauksessa hyödynnetään erilaisia ohjausmenetelmiä kuten dialogista keskustelua, sosiometrisiä eli ryhmän sosiaalisia suhteita tutkivia menetelmiä, improvisaatiota, tarinaa ja erilaisia mielikuvaharjoituksia. Sosiodynaamisessa eli ihmistä kokonaisvaltaisesti tarkastelevassa ja voimavarakeskeisessä yksilöohjauksessa painotetaan tasavertaisuutta sekä ajan, huomion ja kunnioituksen antamista ohjaukseen tulevalle. Ohjausmenetelmiä on tänä päivänä runsaasti tarjolla ja ohjauksen merkitys on kasvussa (Onnismaa & Pasanen & Spangar 2000). Ohjausmenetelmien suhteen tilanne on näin ollen hyvä, mutta ohjauksen onnistumisen kannalta tärkeää on myös ohjaajan aito kiinnostus ohjaukseen tulevia kohtaan. Ohjaaminen edellyttää ohjaustehtävissä toimivilta itsetuntemusta ja oman persoonan mukaan ottamista.
Nuoren elämänkenttään pääseminen ohjauksen avulla Nuoren kohtaaminen ja yhteisen luottamuksen synnyttäminen vaativat aikaa, henkilökohtaista ohjausta ja kiinnostusta nuorta ja nuoren elämänkenttää kohtaan. Elämänkenttää (Peavy 1999) voidaan kuvata mentaaliseksi tilaksi, jonka avulla tulkitsemme maailmaa, itseämme ja suhteitamme toisiin. Nuoren elämänkenttään pääseminen luonnistuu ohjauksen avulla, koska ohjaus mahdollistaa parhaimmillaan aidon kohtaamisen ja henkilökohtaisen vuorovaikutuksen. Tietoteekissä ohjaus painottuu tietotekniikan eri osa-alueisiin kuten www-suunnitteluun, digitaaliseen kuvankäsittelyyn, toimistosovelluksiin ja niiden käytön tukeen sekä julkaisujen taittoon ja grafiikkaan. Tietotekniikan ohjauksen lisäksi nuoret saavat ohjaavaa koulutusta, joka painottuu oman elämänkentän, intressien ja vahvuuksien hahmottamiseen sekä oppimisen taitojen ja
…Ohjauksen onnistuminen on samassa linjassa oman itsetuntemuksen kanssa. Ohjaukset melkeinpä edellyttävät omien tuntemusten, pelkojen, ennakkoluulojen ja asenteiden kohtaamista, ohjauksessa annat itseäsi ja joko tulet hyväksytyksi ja vuorovaikutus toimii tai sitten valitset pysyä etäällä ja vuorovaikutus jää etäiseksi, ontoksi. Persoonan ja koko olemuksen on oltava mukana. (ohjaaja 31v, Tikkurila)
Valta on ohjauksessa läsnä, mutta vallankäyttö on ohjauksessa erilaista ja epäsuorempaa kuin opetuksessa, koska ohjaaja ei pyri asettumaan ns. keskipisteeksi vaan antaa tilaa ryhmän jäsenille. Ohjaajat pyrkivät tiedostamaan vallan merkityksen ja välttävät asettumasta auktoriteetin, tietäjän tai ongelmanratkaisijan rooliin, koska kyseinen asetelma pahimmillaan vain vahvistaa nuoren passivoitumista ja ulkoaohjautuvuutta. Tämän sijaan ohjaaja asettuu ’peiliksi’, jonka avulla nuori käsittelee ajatuksiaan sekä antaa tilaa ja huomiota keskinäiseen kanssakäymiseen. 53