yleistä äänestysaktiivisuuden ja puoluepolitiikkaa kohtaan osoitetun kiinnostuksen laskua. Vastaavat laskutendenssit ovat näkyvillä kaikkialla läntisessä Euroopassa. Puolueet ja niiden nuorisojärjestöt ovat menettäneet huomattavasti jäseniään (Putnam ym. 2000; Hooghe, Stolle & Stouthuygen 2004). Uusiakin jäseniä on tullut, mutta yleisesti perinteinen poliittinen yhdistystoiminta on vähentynyt. Ei ilmeisestikään tunneta, että olisi riittävän vahvoja perusteita sitoutua poliittiseen järjestötoimintaan. Yleisen turvallisuuden tunteen vastapainona on nuorten yksilöiden epävarmuus koulutuksesta ja työstä. Poliittista julkisuutta ryhmittäviä epävarmuustekijöitä ovat etenkin yhtäältä luonnon tuhoutuminen ja toisaalta epävarmuus kansallisten arvojen säilymisestä. Aikuisväestökin passivoituu vaalipolitiikan suhteen, eikä vanhemmilla ole ehkä itselläkään varmaa ja selkeää poliittista motiivia äänestää tiettyä puoluetta. Varmempaakaan kantaa ei liioin siirretä vanhaan tapaan perheen piirissä nuorille (kaikki perheet eivät tosin ole hajonneet, muutakin on pelissä). Käsitys nuorten oikeudesta itsenäiseen päätöksentekoon on ollut osa yleistä kulttuuria jo pitkään ja se on edelleen vahvistunut. Epävarmuuksien aikakaudella yksilökeskeinen vastuu on velvoite, ja osa näkee yksilön vastuun kulutuspolitiikastaan vaihtoehtona järjestelmän ottamalle vastuulle. Lisäksi itsenäisyyden ja yksilön vastuun korostus näyttää olleen jo pidempään länsimaiden kulttuurien monien yleisten trendien juonteena. Nuorten itsenäistyminen nuorisokulttuurien kautta on tärkeä tausta, jota muokkaavat yksilöille tarjotut tavat kohdata riskiyhteiskunnan epävarmuudet ja tavat käsittää kollektiiviset sidokset aktiivisesti tulkitsemalla eikä perinteisten kollektiivis-sosiaalisen sidoksen perusteella. Suomalaisessa koulumaailmassakin yksilön vastuun periaate tarjotaan nykyaikaiseksi ajattelutavaksi (Laine 1999; Hoikkala 2000). Vastuun etsintä rytmittyy yksilön nykyajaksi. Kommunikaatiokulttuurin ihmisihanteen murrosta kiteyttäneet tutkijat ovat todenneet, että
pitkäjänteiseen toimintaan liitetyt arvot ovat menettäneet merkitystään. Tilalle ovat tulleet nykyajassa selviämistä edistävät, kommunikaatiotaitoihin liitetyt kasvatusarvot (Laine 1999, 2000; Jokinen & Saaristo 2002). Poliittisen kannan muodostaminen näyttäisi siten väistämättä limittyvän nopeatempoiseen sosiaalisten kohtaamisten nykykulttuuriin. Mutta sosiaalisen kommunikaation maailma ja nopea sopeutuminen lähipiireihin eivät tarjoakaan poliittisia vastauksia, vaikka ne tarjoaisivat poliittista menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Ne saattaisivat kasvattaa poliitikoita ja järjestöaktiiveja (varauksia herää tämän aineiston perusteella), mutta tämä ei vähennä poliittisen kannan epävarmuutta. Järjestöihin osallistuneet ja osallistumattomat nuoret kokevat puoluevalintansa yhtä vakiintuneeksi – tai vakiintumattomiksi. Järjestöelämässä ja sosiaalisissa kontakteissa mukanaolo ei siis suoraan sopeuta poliittisten yhdistysten kulttuuriin, vaan sidokset ovat toisenlainen poliittinen asia. Lisäksi toiset järjestöt ovat tästä näkökulmasta merkittäviä ja toiset eivät. Vaikka yksilöiden selviämistaitona arvostettaisiin sopeutumista kommunikatiiviseen kulttuuriin, poliittisen kannanmuodostuksen kannalta tärkeämmiltä näyttävät yksilöllistyvän kulttuurin piirteet ja yksilöiden tavat tulkita omat poliittisen aktiivisuuden polkunsa. Individualistiset piirteet näyttävät poliittisen kannan muodostuksessa erityisen tärkeiltä myös siksi, että 1900-luvun alkupuolen poliittiset merkitysmaailmat ovat erityisesti 1980-luvulta alkaen olleet pitkässä murrostilassa. Poliittisen kannan muodostaminen edellyttää yksilön aktiivisuutta ja tulkintaa. Poliittisen kannan muodostus ei tapahdu vain sosiaalisen kontaktin ja vielä vähemmän perinteisten sosiaalisten luokkasidosten, puolueiden välittämien symbolisten arvosidosten tai poliittisten “ismien” ohjelmaprojektien perusteella (Aarnio 1998; Pekonen 2000). Silti nuorille arvopohjan selkiyttäminen on poliittisen sidoksen avainkysymys, ja etenkin aktiivien nuorten arvosidokset pohjautuvat vastuusta ker-
172