TA M M I K U U 2 0 0 8
T H E B A LT I C G U I D E
kulttuuri
Carl Sarapin kuva markkinoilta Mahun rannassa 1900-luvun alusta.
Seprakaupan jäljillä TEKSTI JA KUVAT EBE PILT
Joka toinen vuosi järjestettävät Sepramarkkinat ovat tänä kesänä sementtikaupunki Kundan rannassa. Viroksi tapahtuman nimi on Sõbralaat eli ystävien markkinat.
S
eprakauppaa on tehty suomalaisten ja virumaalaisten kanssa yli seitsemän sataa vuotta. Ensimmäiset dokumentit siitä on olemassa 1300-luvulta. Suomen puolella olevilla pikkusaarilla kalastettiin ja maa ei sopinut hyvin viljelyyn. Virumaalla kasvatettiin viljaa ja karjaa. Suolasilakat vaihtuivat perunoihin ja lihaan. Kylässä käynti oli molemminpuolista ja tavaranvaihdon lisäksi tapahtui myös kulttuurinvaihtoa. Kaupanteko loppui tavallisesti yhteisiin juhliin. Vuodesta 1939 alkoi hiljaisuus, joka loppui vuonna 2000. Silloin Kundassa ja
Kylässä käynti oli molemminpuolista ja tavaranvaihdon lisäksi tapahtui myös kulttuurinvaihtoa.
Mahussa olivat ensimmäiset nykyaikaiset Sepramarkkinat. Helmut Elstrok on tutkinut ja kirjoittanut seprakaupan traditioista. Hänelle kertoi vuonna 1986 89-vuotias Juuli seuraavaa: ”Tytärsaaresta tuli purjelaiva. Ne olivat seprat, naiset mukanaan. Ne kävi keväisin, juhannuksena ja syksyllä. Toivat pyyhkeitä, esiliinoja, hylkeennahkakintaita ja hylkeennahkoja takin kaulukseksi. Suomalainen kangas oli kestävämpi kuin oma. Suutarinlanka oli myös parempi. Kuoreita oli lahjaksi, männynkuoren päällä. Katrin-päivän aikaan toivat silakoita, jotka oli parempia. Vähänsuolattuja, oikein hyviä... Kun saarelaisten pyhät tuli, otettiin soittimet esiin.” (Helmut Elstrok “Peegeldusi elurajalt”, Tallinn: Maalehe raamat 2004, s. 43–45). Paikalliset ovat kertoneet myös uskomattomia tarinoita myrskyn ja meren kanssa taistelleista merimiehistä sekä pirtun salakuljetuksesta. ■
Seuraavat Sepramarkkinat ovat 12.–13. heinäkuuta Kundassa.
57