Anna-Karoliina Tetri: Luonnonvärjäys.

Page 1


Sisällys Alkusanat

6

Kylmävärjäys

49

Luonnonvärimateriaaleja

8

Reseptejä

49

Kotimaiset luonnonvärit

9

Ulkomaiset ja viljellyt väriaineet

18

Maa- ja mineraalivärit

22

Värjärin tarvikkeet

24

Työvälineet

25

Puretusaineet

26

Värjättävät materiaalit

29

33

Kasvien ja sienien varastointi ja kuivaus

36

Villan värjäys suomalaisilla kasveilla

39

Materiaalien esikäsittely ja langan valinta

39

Vyyhditys ja pesu

40

Esipuretus

41

Puretus värjäyksen yhteydessä

43

Väriliemen keitto ja värjäys

43

4

Värjäys ulkomaalaisilla väriaineilla

54

Kasvinvärjäysresepti krappijuurelle

55

Raitalankaa krapilla ja resedalla

56

Kokenillilla punaista ja violettia

57

Vanhoja reseptejä

60

63

Kylmävärjäys hennalla

64

Keittovärjäys hennalla

65

Sininen väri

67

Indigovärjäys

69

Morsinkovärjäys natriumditioniitilla

71

Morsinkovärjäys hiivakäyteohjeella

72

Kasvikuitujen värjäys

73

Esipesukeitto puuvillalle ja muille

Rautapadassa värjääminen tai rautavihtrillillä puretus

45

Värjäysliemen hävittäminen

45

Reseptejä

45

Kylmävärjäys

50

Hennavärjäys

Jokamiehenoikeudet ja luonnonmateriaalien keruu

Kontaktivärjäys

47

Raakavillan pesu

48

Kylmäpuretus

49

raakamateriaaleille

74

Esipuretus tanniinilla, soodalla ja alunalla

75

Väriliemen keitto

76

Puretus värjättäessä

76

Värjäys

76

Väriaineet

78

Rautapuretus

78


79

Maalausliemen valmistus

105

Liotus

79

Väriliemen sävytys ja paksuntaminen

106

Väriliemen keitto ja värjäys

80

Paperin puretus ja sävytys tanniinilla

108

Puun värjääminen luonnonväreillä

Maavärit kankaan kuvioinnissa

109

Sienivärjäys

82

Historiaa

82

Kankaankuviointi Japanissa

109

Sienien kerääminen

82

Soijamaitomaalaus

110

Sienivärjäysreseptejä

84

Väriliemen keitto

84

Puretus värjäyksen yhteydessä

84

Värjäys ja huuhtelu

84

Kääpäpaperi

86

Kääpien käyttö

87

Paperimassaksi sopivia kääpiä

88

Paperin tekoon sopivia kääpiä

89

Varastointi

90

Kääpäpaperin teko

90

Värjätty paperi ja kasvivärimassa

92

Keitetystä massasta kupiksi

95

Vanhoja oljenvärjäysreseptejä Oljenkorsien värjäys korttiaskarteluun

Akvarellimaalarin väripaletti Vaiheita luonnonvärien historiassa

113

Kokeileva värjäri

116

Sanasto

121

Lähteet

122

Ostopaikkoja ja yhteystietoja

124

92

Itse tehty paperi

Olkien luonnonvärjäysperinne

Maavärit kodin sisustuksessa

97 98 102

104 104

5


Alkusanat ”Kävi siitä toisen kerran, astui pellon pintaretse: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita.” (Kalevalan yhdeksästoista runo, säkeet 450–455)

Kädentaidot ovat kuuluneet suomalaisen naisen elämään aina. Luonnonväreillä värjättiin langat, joista pitkän talven aikana kudottiin perheelle vaatteet ja kodintekstiilit. Tämän päivän kiireisessä yhteiskunnassa käsityön merkitys on noussut esille enemmänkin terapeuttisena itsensä ilmaisun muotona. Värjäysprosessi alkaa luonnosta, kasvien keräämisestä ja tunnistamisesta. Siihen liittyy tuoksua, kosketusta ja salaperäisyyttä. Monelle kaupunkilaiselle metsä on elämys. Väriliemen keitto vie aikaa ja vaatii keskittymistä. Se siirtää ajatukset pois työasioista. Värjäri näkee vain värejä hehkuvan liemensä. Itselleni käsityöt ja luonnonvärjäys ovat työtä. Tähän kirjaan olen koonnut muistiinpanoja, kokeiluja ja kurssiohjeitani. Sivuilta löytyy vastauksia niihin kysymyksiin, joita opiskelijat ja asiakkaani ovat minulle esittäneet. Värjäysprosessia on käsitelty mahdollisimman ympäristöystävällisin menetelmin kuitenkaan unohtamatta valon- ja värinkestoa. Varsinaisia värjäysreseptejä on tarkoituksella vähän, sillä haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan itse eri väriaineita. Toivon, että ohjeitteni avulla mahdollisimman moni uskaltaa lähteä kulkemaan luonnonvärien monipuolista polkua eteenpäin.

Anna-Karoliina Tetri

6


7


Oikealla lupiinilla värjätty keltainen lanka ja raudalla vihreäksi sävytetty lupiinivärjätty lanka. Keskellä olevat keltaiset ja vihreät sävyt ovat koivun lehdillä värjättyjä. Värisävyihin on saatu vaihtelua harmaalla ja valkaistulla langalla. Vasemmalla olevat ruskeat sävyt ovat värjätty koivun kuoriosalla.

Puun kuorilla värjäämällä saadaan hyvin yhteensopivia ruskeita sävyjä.

Tuolin selkänojalla vasemmalla punaisia, mataranjuurella värjättyjä lankoja. Oikealla olevat oranssit sävyt on saatu tiikerinkaunosilmän kukalla.

46


Kylmävärjäys

Kylmävärjäys sopii erityisen hyvin huovutusvillan värjäykseen, koska vil-

Kylmävärjäyksellä voit värjätä huovu-

la reagoi herkästi nopeisiin lämpötilan muutoksiin ja saattaa kiireesti

tusvillaa, hahtuvalankaa ja kuituja

tehtävässä keittovärjäyksessä huopua möykkyiseksi. Kylmävärjäyksessä

kehräykseen.

ajalla on eniten merkitystä, lisäksi vaikutusajan pidentyessä käytettävistä väriaineista saattaa tulla ilmi uusia ulottuvuuksia. Matala lämpötila irrottaa useita väriaineita sisältävistä kasveista vain osan väreistä ja kiinnittää ne kuituun. Kylmävärjäyksellä voidaan samal-

47


66


Sininen väri Luonnonindigo on yksi vanhimmista tunnetuista väriaineista. Indigoa on käytetty sinisen värjäämiseen lähes jokaisessa vanhassa kulttuurissa. Indigoa käytettiin lisäksi muiden väriaineiden kanssa yhdessä mustan, vihreän ja violetin värjäykseen. Tunnetuin ja käytetyin indigokasvi on mm. Intiassa viljelty Indigofera tinctoria. Japanilaiset ovat käyttäneet sinisen värjäykseen Polygonum tinctoria -nimistä indigokasvia. Euroopan alueella värimorsinko (Isatis tinctoria) on ollut tärkein sinisen värin lähde. Indigoa on historiassa käytetty tekstiilien värjäämiseen siniseksi, erilaisiin rituaalikäyttöihin sekä lääkekasvina. Etelä-Amerikassa kasvaa useita indigoa sisältäviä kasveja. Mayat valmistivat ns. mayasinistä sekoittamalla indigoa saveen tai kalkkiin. Mayasinistä käytettiin mm. seinämaalauksiin ja keramiikan koristeluun. Indigolla värjättiin myös kankaita. Japanissa indigonsinisiä vaatteita on käytetty luultavasti enemmän kuin mitään muuta väriä. Varhaisimmat tiedot japanilaisesta indigovärjäyksestä löytyvät Nara-temppelistä Hryjista noin vuodelta 620. In-

Erilaiset estokuviointitekniikat sopivat

digoa valmistetaan Japanissa perinteisesti edelleen Shikokun saarella

käytettäväksi indigon kanssa, koska vä-

ja Sapporon sekä Hakodaten alueella. Japanissa indigolla on värjätty

riaine kiinnittyy vain kuidun pintaan.

silkkiä kimonoihin. Värjäysperinteeseen kuuluvat vahvasti erilaiset es-

Tiukkojen solmujen alla olevat kangas-

tokuvioinnit, kuten solmukuviointi, vahabatiikki ja leimasinkuviointi

alueet eivät värjäänny vaan jäävät alku-

puristimien avulla.

peräisen kankaan väriseksi.

Euroopassa indigonsininen on ollut tärkeä kauppatavara. Indigo saatiin värimorsingosta, jonka sininen on Indigofera-kasvien antamaa sinistä vaaleampi. Vanhin tunnetuin värimorsinkoresepti on noin vuodelta 200. Keskiajalla muodostui värimorsingon kaksi tärkeää kauppakeskusta, Ranskan Toulouse ja Saksan Erfurt. Värimorsingon kauppa oli rahakasta liiketoimintaa; esimerkiksi vuonna 1392 morsinkorahoilla perustettiin Erfurtiin yliopisto. Eurooppalaista viljelyä tuettiin erilaisilla ulkomaalaisen indigon tuontirajoituksilla. Valtiot tukivat morsingon käyttöä ostamalla sinisiä asuja.

67


rantamiseksi. Sävytä seos maaväripigmentillä. Hierrä maavärit tasaisesti seoksen joukkoon. Seosta voit ohentaa tarvittaessa tislatulla vedellä. Säilytä tarvittaessa jääkaapissa.

Munaöljytemperaa voit käyttää maalaamattomalle puulle sisä- ja ulkotiloissa. Kuultavamman lopputuloksen saat, kun pyyhit imeytymättömän maalin pois muutaman minuutin kuluttua. Useampia kerroksia maalattaessa työtä täytyy kuivattaa 2 vuorokautta ennen seuraavaa kerrosta. Maalin kuivuminen kestää useita viikkoja. Kuivumisen jälkeen maali kestää pesua. Ohje riittää noin 1,5–2 m2:lle.

114


115