Page 1

2018 Kesä & syksy

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s


Kaunokirjallisuus

Tietokirjallisuus

         

         

r om a an it ja nov el l it          

y lei nen ti etok i r jallisuus          

4

mari mörö Hajavalo

6

Henriikka tavi Tellervo

8

32 Rafael Donner & Jörn Donner Ennen kuin olet poissa

Aleksanteri kovalainen Kansallinen herätys

10 Kati rapia & Juha Hurme Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki 12 Tom Erik Arnkil Dareioksen kirja 14 Kari Häkämies Vallanjano 16 Tiina Rajamäki Vieras maisema 18 Lars sund Missä musiikki alkoi 20 mia Franck Pommipuutarha 22 Aris Fioretos Nelly B:n sydän 24 Samuel Beckett Sanoinkuvaamaton 26 Thomas Bernhard Pakkanen           runot, k i r j eet & e s s eet          

28 Veera antsalo Imago 30 Stina saari Änimling

34 Sara ehnholm hielm Ja sydän oli minun

52 Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri & Antto Vihma Totuuden jälkeen Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana

          l as t en- ja nuort enk i r jal lisuus          

54 Siiri L’Ecuyer & Christoffer Forsman Pelastamisiin!

36 Juhani Känkänen Aurinko paistaa, Apo Apponen!

56 mikko piispa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta

38 Leena virtanen & sanna pelliccioni Minna!

58 MatTs dumell Valheiden helminauha

Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot

40 Marjatta levanto & Julia vuori Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja 42 Pia pesonen & petri makkonen Willojen kukat 44 Carlos da cruz Dinosaurusten mitalla 46 Sari airola Vuh! Vuh! Kuka siellä? 48 annika Sandelin Yönmustaa ja ihanaa Yokon yökirja 3

60 Anne ignatius Joka kymmenes nainen

Elämä endometrioosin kanssa

62 Manne Railo & taru staudinger Jalokiviä porsaille

Kielipuolisia norjahduksia

64 Muir Gray Seitkyt soikoon!

Opas hyvään elämään

66 Risto Karmavuo Korkatut

Keskitäyteläisiä kertomuksia

68 POKKARIT

50 Linda bondestam Hyvää yötä Maa

Kannessa kirjailija Juhani Känkänen lukemassa Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossua, kuva Stefan Bremer.


Totuuden jälkeen          

K 

ävellessäni taannoin kadulla huomioni varasti kellosepänliikkeen oven yläpuolelta kaikkien näkyville ulottuva kello, joka oli ilmeisesti pysähtynyt, koska oli selvästi väärässä. Ajatukset etsiytyivät väitteisiin, joiden mukaan elämme ”totuudenjälkeistä aikaa”. Tarkoitanko, että taakse on jäänyt se kultainen aika, jolloin kello näytti oikein ja oli totta? En. Vehje lienee sitä paitsi oikeanlaisella resursoinnilla ainakin periaatteessa korjattavissa. Jokin siinä, että se näytti samaa (oikeaa tai väärää) aikaa tasapuolisesti kaikille, sai miettimään. Yksi totuudenjälkeisen ajan virtauksista on murros asiantuntijuudessa sellaisena tiedollisena auktoriteettina kuin se on perinteisesti mielletty. Kuten saamme syksyllä ilmestyvästä kirjasta Totuuden jälkeen lukea, juttu ei ole mitenkään yksioikoinen. Kuitenkin eräänä tuon murroksen huomionarvoisena merkkinä voi pitää sitä, että tiedollisten totuuksien kriteerit määrittyvät aiempaa useammin yksityisen piirissä. Se ei enää niin vain käykään, että joku tietäisi minää paremmin, mitä ruokavaliota minän kannattaa noudattaa. Jotkut puhuvatkin siitä, että asiantuntijuuden kategoria on laajentunut ja kenties yhä laajenemassa. Informaatioteknologia esimerkiksi mahdollistaa yhä useamman pääsyn periaatteessa samojen lähteiden ääreen, jolloin

asiantuntijuus voi saada jonkinlaisen vertaisrakenteen hahmon. Puhumattakaan vaikkapa kokemus- ja monista muista asiantuntijoista tämän kaikkea päätöksentekoa valistavan tiedollisen perustan uusina elementteinä. Toki varsinkin yhteiskunnan rakenteiden sfäärissä demokraattista kriittisyyttä ja vanhojen hierarkioiden haastamista onkin alati harjoitettava, toteutettava ja edistettävä. Mutta tuntuu myös olevan niin, että nykyään olisi uutterammin kuin koskaan aiemmin muistettava kysyä tiedollisina totuuksina esitetyistä väitteistä, kustakin erikseen: mitä kaikkea (tai ketä) se palvelee? Tai oikeastaan: mitä kaikkea (tai ketä) sen hyväksyminen tai hylkääminen palvelee? Vaikeaksi jutun tekee se, että vastausten joukosta ei pitäisi ennalta sulkea pois myöskään sitä jo mainittua minää. Oli se sitten pomon tai alaisen asemassa. Totuudenjälkeiseksi kutsutun ajan ilmiöitä Suomessa ja maailmalla luotaava Totuuden jälkeen on objektiivisesti yksi kiehtovimmista ja tärkeimmistä yhteiskuntaa yleisesti diagnosoivista kirjoista, joita kuluvina vuosina maassamme julkaistaan.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   kesä- ja syyskatalogi 2018

Elia Lennes toimitus päälli k kö

3


” 4

KUVA STEFAN BREMER

Lautan viitisentoista autoa purkautuvat hetkessä saarelle, Andy moikkailee joka suuntaan. Puolen tunnin lauttamatkan aikana ehdin vetää keuhkot täyteen meri-ilmaa hyvitykseksi pitkistä lennoista, hotellin kloorin tuoksusta ja pick upin kuuden tunnin hajukuusi-istunnosta. Peten mielestä Andyn auton hajuste oli wc-raikastin ja hän sanoi, että hänen nenässään ne ovat säde­sienielon jälkeen yksi ja sama, helpottava asia. Yhtä kaikki on avara ja tilava olo, ja päätän lopettaa sekä Suomen että Euroopan asioiden seuraamisen kokonaan, koska pää ei enää kestänyt yhtään vastaanottokeskus- eikä terroriuutista, ja turtumus sotepiirityksistä Suomi juhlii -auvoon painoi oksennus­läppää.”


Mari Mörö

Hajavalo

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU ELINA WARSTA  ISBN 978-951-851-395-0  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

M 

ari Mörön kauan odotettu uutuusromaani paiskaa entisen avioparin Kanadaan, kaukaiselle Malkosaarelle. Samaan paikkaan perustettiin suomalaisten utopiayhteisö kauan ennen kuin tasavallasta oli tietoakaan. Utopia kesti parisen vuotta, mutta nyt Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi saarelaiset haluavat järjestää juhlat. Lisäksi joltain paikalliselta on saatu lahjoitus, jonka turvin yksityinen museo laitetaan kuntoon. Romaanin kertoja pestataan saarelle nimeämään ja järjestelemään museon Suomi-tavaraa, auttelemaan juhlien järjestämisessä ja pitämään huolta talon rähjästä. Huollettavaa on myös toisessa rähjässä; mukaan reissuun tunkee väen vängällä näyttelijän urallaan epäonnistunut ex-mies Pete. Hajavalo on tragikomedia onnellisten saarelta, sieltä missä utopiaa ja mennyttä museoi­ daan ja varastoidaan. Museon kellarissa pokasahojen, kalanpyydysten ja hiirten syömien punalippujen keskellä arvaamattomaksi muut-

tuva maailma heittää utopian, perheen rippeet ja yhteisön puntariin – niin Kanadassa kuin Suomessa. Mistä pitää kiinni ja mistä on laskettava irti? Mörön mestarillisen hauska ja tarkka lause naurattaa ja liikuttaa. Hajavalo paljastaa asiat tarkemmin, sillä häikäisyyn ei kannata eikä voi luottaa. MARI MÖRÖ (s. 1963) on palkittu kirjailija. Pitkän kuunnelma- ja nuortenkirjailijauran jälkeen romaani Kiltin yön lahjat (1998) herätti paljon huomiota. Teos oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Runebergpalkinnon 1999. Mörö on toiminut pitkään luovan kirjoittamisen opettajana ja sanataide­ ohjaajana. Hän on työskennellyt kuunnelma­ käsikirjoittajana, script editorina ja dramaturgina Yleisradiossa 1995–2005. Keväällä 2018 julkaistiin Mörön puutarhakirja Kukkanuotta­ silla. Mörö viettää osan vuodesta Vancouverinsaarella Kanadassa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

5


KUVA HELI SORJONEN

Tellervolla oli aina ollut ystävä. Ei hän erityisesti ystävästä pitänyt, mutta ystävä oli hyvä olla olemassa. Ystävän kanssa saattoi jakaa kokemuksia. Ystävä tarjosi vertailupintaa. Tellervossa ja ystävässä oli paljon samaa. He olivat samanikäisiä, saman pituisia, liikuntaa harrastavia, ruokavalioonsa huomiota kiinnittäviä naisia. Ystävän tyyli oli ehkä varmempi, mutta Tellervo onnistui välillä yllättämään. Myös ystävä opiskeli työn ohessa kolmatta tut6kintoaan. Molemmilla oli puolipitkät hiukset.

Kummankin elämää hallitsi pelko. Oli päiviä, jolloin pelko täytti heidän torsonsa. He eivät osanneet oikein puhua siitä toisilleen, mutta tunteet matkustavat aina ruumiista toiseen. He tunsivat samaa tunnetta. He eivät osanneet sanoa toisilleen minua pelottaa, vaan heidän puheensa täyttyivät kaikenlaisista toiveikkaista fantasioista, joiden avulla he torjuivat pelkoa. Ehkäpä lääke tunteeseen olisi mies. Mies suojelisi heitä. He puhuivat miehistä ja yrittivät tällä tavalla karkottaa tunteen. Ehkä se ei ollutkaan tunne.”


Henriikka Tavi

Tellervo

84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  260 SIVUA  •  ULKOASU JANI PULKKA  ISBN 978-951-851-823-8  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

ellervo elää ”elämänsä parasta aikaa” ja päättää haluta löytää parisuhteen. Tilan­ ne alkaa kehittyä, kun Tellervo tarttuu amerikkalaisen ihmissuhdekouluttajan oppeihin ja muuttuu ”magneettiseksi naiseksi”. Tavin ensimmäinen romaani on ilmitasoltaan parisuhteen haaveilusta ja deittailusta kertova kirja mutta samalla Tellervon ja hänen ystävänsä hurja auki- ja läpikirjoitus. Se on läheisyyden etsinnän paljaaksi kirjoittamista, koomiseen ja traagiseen asti menevällä tavalla. Kirja tutkii, mitä tapahtuu kun parisuhteen etsintään ja seurusteluun liittyvästä viihdekirjallisuuden rakenteesta tuleekin kielellisesti aito ja kirjallinen. Henriikka Tavin kiusallinen aikalaisromaani Tellervo kertoo itsensä ja toisen ihmisen vimmaisesta tutkimisesta, etsimisestä ja kadottamisesta. Tavin kielessä yhdistyvät proosa ja runo ja jokin aivan muu, sanojen ja lauseiden sisäisiä voimia havainnoiva liike, ilmaisun paljaaksi tekeminen. Toteavan, konkreettisen ja

tasaisesti maailmaamme tutkivan kerronnan avulla romaani onnistuu koko ajan lipeämään käsistä yhtä vikkelästi kuin Teller­von vaihtuvat kumppanit. Se nolostuttaa, kiehtoo ja liikuttaa samaan tapaan kuin toisen ihmisen lähelle meneminen. HENRIIKKA TAVIN (s. 1978) esikoisteos Esim. Esa (Teos, 2007) palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Sanakirja (Poesia) ilmestyi keväällä 2010, ja Tavin runokokoelma Toi­ vo (Teos, 2011) voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Yleisradion jakaman Tanssivan karhun. Tavi julkaisi vuonna 2012 joka kuukausi yhden runokokoelman 12-projektissa (Poesia). Oman kirjoittamisensa lisäksi Tavi on mukana Osuuskunta Poesian toiminnassa. Hän on myös suomentanut Friedrich Schillerin esseen Naiivista ja sentimentaa­lisesta runoudesta (Tutkijaliitto, 2008) sekä suomenruotsalaista lastenkirjallisuutta, kuten Malin Kivelän Mainio herra Iloinen (Söderströms, 2004).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

7


Sitten se kysyi mitä me täällä niin sanotusti tehtiin. – Täällä on keskiviikkokerho, vallankumouksen airuet, Sanna-Anna vastasi yllättyen omassakin henkilössään sanojen yhtäkkisestä poeettisuudesta. – Johannes niinkö piti just sellasen puheen niinkö että nää et oo ikinä kuullu semmosta puhetta, Juha-Matti sanoi. – Mitä se sanoi? Marja-Sirpa kysyi ja kirvoitti kysymyksellään Törmäsen pojassa ja Mirrisessä ennalta suunnittelemattoman sananvaihdon: – Viski, turve ja nuija. – Suo kuolema kohtalon. – Kalevala lyhennettynä. – Nyt on paha. Ootas nyt. Joo Susi on kunnon peto. Veri hmm kierinyt asfaltilla sen verran että joka paikasta paskana, Veri valuu kyllä ruksi siihen. Kunniat: On. Törmäsen pojan mupellukseen Mirrinen ei osannut sanoa kuin ”Kiitos”, mihin Mirrinen katsoi aiheelliseksi lisätä ”Viimeisestä”.

KUVA ANNINA MANNIL A

8


Aleksanteri Kovalainen

Kansallinen herätys 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  420 SIVUA  •  ULKOASU JUSSI KARJALAINEN  ISBN 978-951-851-906-8  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

E 

letään 2010-lukua. Nuorimies Zebedeah Kiukkonen innostuu Kansan Kita -nimisestä isänmaallisesta järjestöstä ja haluaa mukaan. Järjestön arvomaailma ja huolet ovat myös Kiukkosen: hallitsematon maahanmuutto, islamin uhka läntisille kristillisille perinteille, viranomaisten ja päättäjien totaalinen kyvyttömyys nähdä tilanteen todellista vakavuutta, liberaalin lehdistön suoranainen valehtelu. Antaumuksellisena radioamatöörinä Zebe­ deah päätyy äänitorveksi Kansan Kitaan, jonka lähetykset hurmaavat kuulijansa ympäri Suomea. Kansan Kita pyrkii vaikuttamaan parlamentaariseen politiikkaan, mutta yhteiskunta ajautuu yhä suurempiin jännitteisiin, ja järjestön on varauduttava myös aseistettuun partiointiin. Ehkä pahempaankin. Kansan Kita ja Zebedeah Kiukkonen saattavat olla uppoavan Suomen viimeinen toivo. Sisällissota on lähellä. Aleksanteri Kovalaisen romaani Kansallinen herätys on hyytävä tarina radikalisoituvasta

Suomesta, ja eräs kuvaus fasismin noususta. Reilun viiden vuoden ajanjakso näyttää, kuinka aito huoli ja hyvät aikomukset johtavat kohti väkivaltaa. Kovalaisen tyyli uuttaa todellisuudesta materiaalia ja tuottaa jännitystä, huumoria ja oivaltamisen elämyksiäkin, mutta samalla sanoo: näin voi tapahtua, osa siitä on jo tapahtunutkin.

ALEKSANTERI KOVALAINEN (s. 1978) on Tampereella asuva kirjailija, joka on syntynyt Oulussa ja kasvanut Kuhmossa. Hän harrastaa sulkapalloa ja lenkkeilyä, soittaa bändissä ja käy joskus kirkossa. Kovalainen pitää Suomesta ja kaikesta mitä siihen kuuluu: Sibeliuksen musiikista ja kultakauden taiteesta, vanhasta ja uudesta kirjallisuudesta, unohtumat­ tomista urheilusuorituksista ja suomalaisesta luonnosta. Hänen esikoisteoksensa Mädän elämän alkeet (nimellä Heikki A. Kovalainen) ilmestyi vuonna 2016.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

9


JUHA HURME (s. 1959) on ohjaaja, kirjaili­

piirtäjä ja -käsikirjoittaja, valokuvaaja, ideoija,

ja ja käsikirjoittaja. Hurme on Yövieraat- ja

kuvittaja, hehkuttaja (Hehkutus-kuvakirja­k lubin

Nälkä­teatterin sekä Suomen kiinalaisen teatte­

emäntä) ja niin edelleen täydessä Forsiuksen

rin perustajajäsen. Hän on toiminut myös Yli­

hengessä ja todellisen freelanceriuden ytimessä!

oppilas­teatterin taiteellisena vastaavana sekä

Hän on aiemmin piirtänyt sarjakuvia muun muas­

Teatteri Telakan johtajana. Kirjailija-Hurme on

sa Napa Booksille (Käsi Keittiössä, Miracle Baby -

julkaissut viisi kiitettyä romaania, joista vii­

flip bookit) ja pitänyt erityisesti kollaasiteok­

meisin, Niemi (Teos, 2017), voitti kaunokirjalli­

sillaan useita taidenäyttelyitä, viimeksi Galle­

suuden Finlandia-palkinnon.

ria Forum Boxissa 2017 ja Ruotsissa Norrbotten Museumissa 2017–2018.

10

KUVA HELI SORJONEN

KATI RAPIA (s. 1972) on kuvataiteilija, sarjakuva­


Kati Rapia & Juha Hurme

Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki – Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut 85.3  •  SIDOTTU •  155 × 220 MM  140 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVAT KATI RAPIA  ISBN 978-951-851-830-6  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

S 

uomen ensimmäinen tähtitieteilijä Sigfrid Aronius Forsius (s. 1560) ei ollut mikään taval­linen tiedemies. Forsius sai oman lukunsa Juha Hurmeen Niemi-romaanissa, mutta nyt Forsiuksen tarina nähdään hullun hienon road trip -sarjakuvaromaanin muodossa. Forsius tutki tähtitiedettä, astrologiaa, luonnonfilosofiaa, kirjoitti luonnontieteellisen yleisteoksen Physica sekä kirjan mineraaleista. Euroopan yliopistoissa opiskellut Forsius työskenteli pappina, virkamiehenä, professorina, kuninkaallisena tähtitieteilijänä, tutkimusmatkailijana, kartoittajana, kruunun salaisena asiamiehenä, almanakan laatijana, unitulkkina, sekä käsistä että tähdistä ennustajana ja merkkien selittäjänä. Hän oli virsirunoilija, saarnakirjailija, historioija, perinteenkerääjä,

kääntäjä, unien näkijä, juoppo, riitapukari ja ehkä ystävänsä murhaaja. Hän oli aikakauden kuva, koko sotkuinen vyyhti. Rapian keveän rosoinen piirrostyyli ja tekijöiden kutkuttavan hauskat tekstit osoittavat 1600-luvun ennustusten ja tutkimusten yhteyden tämän päivän valeuutisiin ja maailmanmenoon. Nyt ei tehdä uutta suurmieslegendaa vaan katsotaan naisen kynän ja sanan kautta historiaa. Rapia kertoo meille viimein Forsiuksen näyistä, muistiinpanoista, komeetasta, revontulista ja muista ihmeistä. Tarinaa ryydittävät herkullisesti Juha Hurmeen kirjoittamat värssyt. Rapian ja Hurmeen yhteistyö on silkkaa lukemisen ja katsomisen riemua, parasta mahdollista historiankirjoitusta.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

11


” 12

KUVA LIISA TAK AL A

Viereisen sohvan kookas herra seurasi Benin tutkiskelua kiinnostuneena ja tarjoutui selittämään. Paramonos, Ben sai poimittua hänen nimekseen. Joka suullisessa tuli olla enemmän leipää kuin lihaa ja joka maljassakin enemmän vettä kuin viiniä, propomaa toki lukuun ottamatta, sillä joonialaiset pitivät kohtuutta korkeana hyveenä ja välttivät hybristä. Vieraat kurottivat kaulaa kuullakseen, mistä kuninkaan uskotun kanssa keskusteltiin, ja nyökyttelivät hyväksyvästi selitykselle. Hybris, eikö Herakleitoskin varoittanut siitä? Luolan viisas ei tosin tarkoittanut malttia juhlapöydässä, mutta korosti kohtuullisuutta yhtä kaikki. Entä viini, josta Paramonos mainitsi, eihän sitä ollut tarjolla lainkaan! Herkkujen painikkeeksi oli vain vettä, raikasta sinänsä ja miellyttävästi yrteillä maustettua, mutta vettä se vain kuitenkin oli.”


Tom Erik Arnkil

Dareioksen kirja 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  350 SIVUA  •  ULKOASU JUSSI KAAKINEN  ISBN 978-951-851-761-3  •  ILMESTYY KESÄKUUSSA

B 

enjamin Aamoksenpoika on palvellut jo kolmea Persian suurkuningasta korvana, uskonnollisena vakoojana. Ben on kiertänyt koko tunnetun maailman, ja tällä kertaa suurkuningas Dareios lähettää hänet Jooniaan. Kreikkalaiset ovat kapinoimassa, ja kiivaimmat lietsovat kaupunkeja irtautumaan Persiasta. Helleenien aivoituksissa ei kuitenkaan tunnu olevan mitään johdonmukaisuutta. Matkaan siis! Mutta Kreikka ei avaudu helpolla. Kun oraak­­keleista ei saa mitään irti ja luolassa asuva risupartainen tietäjäkin on liikanimensä mukaisesti ”hämärä”, Ben ajautuu mukaan kreikkalaiseen symposion-kulttuuriin. Näissä pidoissa Ben oppii kreikkalaisten omituisista tavoista ja uskomuksista ja tutustuu myös kiusaavan kiinnostaviin hetairoihin. Kuninkaan korva huomaa kierojen kreikkalaisten kannattavan tyranniaa yhtenä päivä ja demokra­tiaa toisena – mikä vain parhaiten kaupunkien tai ryhmien etuja kulloinkin palvelee. Kolmen kuninkaan luotettuna, vuosikymmeniä eri kansoja vakoilleen Benin sisällä

on salaisuuksia salaisuuksien päällä, ja pian Joonian-retken jälkeen menneisyys saavuttaa hänet. Yhden valeen, yhden puolitotuuden, yhden vaikenemisen tähden Ben odottaa vankeudessa tuomiotaan, jota ei jostain syystä kuulu. Ainakin sormet ja kieli leikataan, se näyttää varmalta.

TOM ERIK ARNKILIN (s. 1950) esikoisromaanissa Kyyroksen kirja (2010) Baabelin pakkosiirtolaisuudessa elävälle Benille lankesi tehtävä kuunnella kuninkaan vakoojana temppelin ja palatsin ristiriitoja. Kambyseen kirjassa (2011) kiehtova tarina jatkui. Vuonna 2013 ilmestyi odotettu kolmas osa Vale-Bardijan kirja, ja 2016 Atossan kirja. Viimeksi mainittu jätti Persian valtakunnan keskelle vallanperimyskiistaa ja Benin puristuksiin eri puolten väliin. Dareioksen kirja kertoo, kuinka kuningas pyöräytti pöydät ja pani Benin tekemään työt. Yhteiskuntatieteiden tohtori Arnkil on tehnyt työuransa tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

13


– Kansanedustaja Helena Maaranen tulee tapaamaan minua aivan kohta, Westman huikkasi sihteerilleen. Sihteerin ilme kertoi heti, että hän ei pitänyt siitä, että päällikkö sopi aikataulujaan omatoimisesti. Maaranen saapui pari minuuttia etuajassa. Hän istahti pääsihteeriä vastapäätä. Toisen polven kansanedustajana hän tunsi talon tavat ja työnjaon. Joukosta löytyi joka vaalikausi joku, joka luuli pääsihteerillä ja muilla korkeilla virkamiehillä olevan sanansa sanottavana valiokuntapaikkoja jaettaessa. – Tulin puhumaan äidistäni, Maaranen aloitti. Westman hätkähti. Mieleen tuli kotimaan valiokuntamatka kauan, kauan sitten. Westman oli nuorena juristina juuri tullut eduskunnan kansliaan sijaiseksi ja oli työtoverinsa äkillisen sairastumisen vuoksi komennettu tuuraajaksi kotimaan valiokuntamatkalle. Valiokunnan jäsenenä oli ollut Helena Maarasen äiti, Aira.”

KUVA LIISA TAK AL A

14


Kari Häkämies

Vallanjano

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  286 SIVUA  •  ULKOASU MIKA TUOMINEN  ISBN 978-951-851-899-3  •  ILMESTYY HEINÄKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

K 

uusi juristia tulee valituksi samoissa vaaleissa eduskuntaan. Kokoomuksen Tom Rukola ja Jouni Pakaslahti, demareiden Jari Sunila, keskustan Helena Maaranen, vihreiden Sanna Hollo ja perussuomalaisten Kustaa Palo pääsevät aloittamaan työnsä hyvistä asemista. He ovat eri vaalipiireistä, eivät juuri tunne toisiaan, mutta heitä yhdistää halu päästä pitkälle. Nopeasti jokainen oppii, että politiikka ei ole kilttejä ihmisiä varten. Menneisyyden tarinat ja salaisuudet, nykyisyyden valtapeli ja yhä rankemmaksi käyvä oman nahan pelastaminen alkavat kaivertaa ihmisten ja päivänpolitiikan tapahtumia. Inhmilliset heikkoudet, himo, pelko ja epäonnistumiset, niin ikään rakastumiset ja jopa rikokset eivät ole politiikassa vieraita. Konkariedustajien ja uusien tulokkaiden välillä on suuri ero, ja suhteet mediaan, yritysmaailmaan ja oikeusoppineisiin ovat myös oma lukunsa. Vallanjano on poliittinen jännitysromaani, hurja kirja vallan juovuttamista ihmisistä ja eduskuntamme pylväiden taakse verhotuista salaisuuksista. Kirjailijan tarkasti tuntemat

faktat ja käytännöt sekoittuvat fiktion juonikierteisiin. Kukaan ei ole koskaan kuvannut suomalaista poliitiikka näin, eikä kukaan tunne sen kaikkia puolia kuten Häkämies. KARI HÄKÄMIES (s. 1956 Karhulassa) toimii Varsinais-Suomen maakunta­johtajana. Koulutukseltaan Häkämies on vara­tuomari. Aiemmin hän on toiminut muun muassa oikeus­ministerinä, sisäasiainministerinä, kansan­­edustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana. Vuonna 2017 ilmestyi Häkämiehen viides dekkari Kaksois­elämää. Kiitetyt edelliset kirjat ovat nekin kommentoineet terävästi valtaapitävien ja poliitikkojen elämää, mutta Vallanjano aloittaa kokonaan oman lukunsa Häkämiehen tuotannossa. Nyt hän kohdistaa etsimensä suoraan tuntemaansa maailmaan. Kirja aloittaa suomalaista poliittista valta­p eliä tutkivien romaanien sarjan.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

15


16

KUVA LIISA TAK AL A

Kissan Elina muisti vasta kun juuri muuta ei enää ollut. Ajatus kissasta luopumisesta oli aina jäänyt kesken. Ehkä jokin ratkaisu löytyy, ehkä asia ratkeaa itsestään, ehkä parin viikon päästä tiedän, mitä pitää tehdä, hän oli ajatellut. Ehkä ilmaantuu joku ystävä, joku jonka luona voin joskus käydä kissaa katsomassa, joka kertoo sen kuulumisista. Hän ei edes muistanut, kuinka monta vuotta kissa oli hänellä ollut, kuinka monessa asunnossa se oli hänen kanssaan asunut. Hän ajatteli sitä makaamassa vatsansa päällä käpälät vierekkäin, katsomassa häntä suoraan silmiin, sen vierasta läheisyyttä, läheistä vierautta. Se oli havahtunut keskellä yötä joka kerta kun hän oli herännyt ja valvonut hänen kanssaan lohduttomina aamuyön tunteina. Ensimmäistä kertaa hänen mielessään kävi, oliko hän sittenkin tekemässä virheen.”


Tiina Rajamäki

Vieras maisema 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  160 SIVUA  •  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  ISBN 978-951-851-858-0  •  ILMESTYY ELOKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

iina Rajamäen esikoisnovellikokoelmassa tarkastellaan läheisiä ihmissuhteita, tai niiden puutetta, niissä olon vaikeutta. Missä vaiheessa omistautuminen muuttuu pakkomielteeksi? Miten kauas itsestään voi kulkea, ennen kuin on jo liian myöhäistä? Novelleissa tarkennetaan esimerkiksi rakastumiseen, sisaruuteen, äidin ja lapsen suhteeseen, opettajan ja oppilaiden kanssakäymiseen sekä matkaan vieraassa maastossa. Rajamäki kuvaa lumoavan tarkasti ja rii-

sutusti etäisyyttä, rakkautta sekä olemisen, omien tunteiden ja tekojen mittakaavan hahmottamista. Jokaista henkilöä ja kerrontaa verhoaa rajaus tai este, jokin mikä ei näy – maisema jota ei voi tunnistaa mutta jossa voi ainakin kulkea eteenpäin.

TIINA RAJAMÄKI (s. 1977) asuu Helsingissä ja työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

17


18

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

Kaupunkiamme sanottiin Suomen Liverpooliksi. Kerroin sen jo, mutta toistan varmuuden vuoksi siltä varalta, että joku on päässyt unohtamaan. Kaupunki oli ansainnut lempinimensä. Siellä oli luultavasti enemmän pop- ja rockbändejä kuin useimmilla muilla paikkakunnilla. Niitä oli kuin tähtiä taivaalla. En minä niistä kaikista pystynyt lukua pitämään, mutta joskus kun kuljeskelin iltamyöhään kaupungilla, jostain talosta kuului musiikkia. Koska verhot eivät olleet treenikämpissä ihan ykkösasia, ikkunasta oli helppo nähdä, mitä sisällä tapahtui. Katosta roikkui yleensä paljas hehkulamppu, joka loi huoneeseen kellervää valoaan. Tuolinselustalle oli viskattu musta nahkatakki. Joku oli laittanut vajaan Jaffa-pullon kaiutinkaapin päälle. ”Röllö” Wikman sääti lautasen telinettä, sipaisi otsalle valahtaneen pitkän hiussuortuvan korvan taakse. Make väänteli kitaran viritystappeja, löi kokeeksi akordin D-A-D, joka kuului kauas kadulle. Hän otti tupakan suustaan, laittoi sen tuhkakupin reunalle, nyökkäsi ”Röllölle” ja laski seuraavan biisin sisään. Musiikki alkoi. Tässä ja nyt.”


Lars Sund

Missä musiikki alkoi SUOMENTANUT LAURA JÄNISNIEMI

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  140 × 210 MM  440 SIVUA  •  ULKOASU HELENA KAJANDER  ALKUTEOS DÄR MUSIKEN BÖRJADE  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  •  ISBN 978-951-851-905-1  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

om of Finland -oopperan kansainvälisen menestyksen myötä säveltäjä Alf Holmista tulee kuuluisa. Lars Sund palaa uudessa romaanissaan Missä musiikki alkoi suomalaisen postminimalismin juurille Pohjanmaalle, selluloosalta lemahtavaan satamakaupunkiin. Kertoja tarkastelee maailmaa hieman ilkikurisesti apunaan kirjoittamisen opettaja ja ennen kaikkea paikallisen säveltäjän, polkupyöräilijän ja peltisepän Odin Sikströmin haamu. Missä musiikki alkoi on Lars Sundin Pietarsaari-trilogian itsenäinen kakkososa. Säveltäjäksi tähtäävän Alf Holmin lisäksi sen sivuilla kohdataan Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanista tutut Ulla-Maj, Maggi ja Iris. Maggin tyttärillä, etenkin Neppellä ja Hajjella, on merkittävä rooli Alfin kehityksessä. Lähtöpisteenä on nykyisyys, viileä ja sateinen kevätpäivä, jolloin nosturi irrottaa ravintola Terrazzon kulmaa kannatelleen tuki­pilarin. Terrazzo oli aikoinaan kaupungin nuorison

kokoontumispaikka ja maailman napa. Sieltä tarina hakeutuu 1960-, 1970- ja 1980-luvun Pietarsaareen, New Yorkiin ja Vaasaan. Tekstissä raikaa popmusiikki: Beatles, Rolling Stones, Iron Butterfly, Velvet Underground ja Frank Zappa…

LARS SUND (s. 1953) syntyi ja varttui Pietarsaaressa. 1960-luvun alussa hän asui vanhempiensa kanssa muutaman vuoden New Y­o rkis­ sa. Opiskeltuaan Åbo Akademissa englantia, ruotsia ja kirjallisuushistoriaa Sund muutti vuonna 1978 Uppsalaan ja työskenteli Upsala Nya Tidning -lehden toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Vuodesta 1999 hän on ollut kokopäivätoiminen kirjailija. Kirjallinen läpimurto tapahtui 1991 romaanilla Colorado Avenue. Missä musiikki alkoi on Sundin kymmenes kirja ja romaanista Kolme sisarta ja yksi kertoja (S&S, 2014) alkaneen trilogian toinen osa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

19


KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

Se tapahtuu todella. Olen matkalla Ruotsiin. Jokainen askel kannella ja kannen alla jysähtää tahdissa sen ajatuksen kanssa, että tämä todella tapahtuu, vaikka en oikein usko. Varsinkaan siksi että tässä olen vain minä, ilman Lennistä. Hän sanoisi että tämä on totta.”

20


Mia Franck

Pommipuutarha SUOMENTANUT LAURA BECK

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU MILENA HUHTA    ALKUTEOS BOMBTRÄDGÅRDEN  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-900-6  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

L 

issu Lindvall on kahdeksanvuotias töölöläistyttö, joka lähetetään 70 000 muun lapsen joukossa Ruotsiin sotalapseksi. Hän saa kodin smoolantilaisesta pappilasta, jossa asuu tant Ruthin, farbror Simonin sekä heidän tyttärensä Maria-Gretan kanssa. Pappilaan saapuu myös toinen sotalapsi, Outi, joka ei osaa sanaakaan ruotsia ja joutuu kiusatuksi. Pelko ja väkivalta ovat koko ajan läsnä ja lasten on sovittava joukkoon ja muistettava olla kiitollisia. Voiko petetty lapsi ylipäänsä luottaa enää keneenkään? Miten selvitä? Franck vangitsee häikäisevästi lapsen maagisen tavan katsoa maailmaa, tavan nähdä samaan aikaan tarkasti ja sumeasti, yliluonnollisia asioita kieltämättä. Kyvyn kuulla äänet kotimaasta, äänet jotka eivät vaikene. Sidokset Suomen ja Ruotsin välillä kudotaan kirjein ja ihmiskohtaloin, lapsen kaipauksen

kuvauksin: ensin on kaipuu kotiin Suomeen, sitten kotiin Ruotsiin. Ero Ruotsin turvallisuuden sekä yltäkylläisyyden ja Suomessa vallitsevan puutteen välillä on järkyttävä. Kohtaamisen yritykset äärimmäisen hauraita, vain kohteliaita kirjeitä, kuin muukalaiselle kirjoitettuja. Niissä elää maiden sota, perheiden sota, sota oman itsen sisällä. MIA FRANCK (s. 1971) on Turussa asuva kirjailija. Hän on julkaissut kolme romaania: Martrådar (S&S, 2013), Maraminne (S&S, 2014) ja Marlek (S&S, 2015). Franck kirjoittaa kolumneja Åbo Underrättelseriin, opettaa kirjoittamista workshopeissa ja kursseilla. Hän on väitellyt kirjallisuustieteestä. Pommipuutarha on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa, sen taustalla ovat Franckin äidin kertomukset ja kirjeet sotalapsiajaltaan.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

21


KUVA HEIKE BOGENBERGER

Mies lohkaisi vitsin, ja naiset nauroivat väkinäisesti. Yksi heistä keskittyi katsomaan moottoripyörää jota olin taluttamassa pois. Emmin mielessäni, pitäisikö minun kertoa hänelle sylintereistä. Samalla hetkellä kun kello pärähti soimaan hän esitti kysymyksen joka liittyi kytkimeen. Vastasin, että messut olivat juuri päättyneet, ja taitoin seisontatuen esiin. Hänellä ei kuitenkaan ollut kiire. Sen sijaan, että oli-

22

si seurannut kollegoitaan ja lähtenyt ulos, hän laski kätensä minun kädelleni. R32:n kytkimen käyttöä opettelevalle liike on täysin luonnollinen. Mutta minulle se oli šokki. Silti tunsin oloni rauhalliseksi. Rauhalliseksi ja sähköiseksi. Sillä hetkellä en tiennyt mitä tapahtui. Nyt tiedän, että se oli alku elämälleni Senkinhulluna. Minun kahdelletoista kuukaudelleni maan päällä.”


Aris Fioretos

Nelly B:n sydän SUOMENTANUT OUTI MENNA

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  140 × 190 MM  330 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  •    ALKUTEOS NELLY B:S HJÄRTA (NORSTEDTS, 2018)  •    ISBN 978-951-851-896-2  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

B 

erliini vuonna 1924. Nelly Becker, ensimmäinen naislentäjä Saksassa, viihtyy kerosiininhajuisella Johannisthalin lentokentällä. Lääkärin huolestuttava diagnoosi kuitenkin pysäyttää: sydän ei kestä lentämistä. Niinpä Nelly hylkää konehallit ja lentokoneet. Hän eroaa aviomiehestään. Mutta vielä samana syksynä automessuilla hän tapaa nuoren Irman, jolla on elämäniloa ja notkea varsi. Nellyn elämä saa uuden suunnan. Erään avioliiton loppu, intohimon nitkahteleva palaminen ja rakastamisen vaikeus: kaikkea tätä Fioretos kuvaa viiltävän herkästi ja osuvasti. Nelly B:n sydän kuvaa mitä tapahtuu, kun erästä lihasta ei voi hillitä. Elämä maan päällä voi alkaa.

ARIS FIORETOS (s. 1960) on Ruotsin eturivin kirjailijoita. Hän debytoi vuonna 1991 ja on sen jälkeen julkaissut useita proosateoksia, esseekokoelmia ja romaaneja. Edellinen romaani Mary oli August-palkinto­ehdokkaana vuonna 2015 ja voitti 2016 Ruotsin radion romaanipalkinnon. Kirjailija palkittiin 2017 Saksassa Jeannette Schocken –tunnus­tus­­palkinnolla. Nelly B:n sydän ilmestyy samaan aikaan Ruotsissa ja Suomessa syksyllä 2018. Fioretos on myös ruotsintanut mm. Friedrich Hölderlinin, Vladimir Nabokovin ja Paul Aus­terin teoksia. Hän asuu Tukholmassa ja Berliinissä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

23


” 24

minut, kunnes ne puhuvat minulle, outo tuska, outo lankeemus, täytyy jatkaa, ehkä se on jo tehty, ehkä ne ovat jo puhuneet minulle, ehkä ne ovat kantaneet minut tarinani kynnykselle, ovelle joka avautuu tarinaani, hämmästyisin, jos se avautuisi, siinä minä, siinä hiljaisuus, siinä missä olen, en tiedä, en saa koskaan tietää, hiljaisuudessa ei tiedä, täytyy jatkaa, en voi jatkaa, minä jatkan.” KUVA © JANE BOWN

ne ovat sanoja, muuta ei ole, täytyy jatkaa, siinä kaikki minkä tiedän, ne ehtyvät, sen tiedän, tunnen että ne jättävät minut, koittaa hiljaisuus, hetkeksi, joksikin aikaa, tai koittaa minun hiljaisuuteni, se joka pysyy, joka ei ole pysynyt, joka pysyvästi pysyy, silloin se olen minä, täytyy jatkaa, en voi jatkaa, täytyy jatkaa, minä jatkan, sanoja täytyy sanoa, niin kauan kuin niitä on, täytyy sanoa, kunnes ne löytävät


Samuel Beckett

Sanoinkuvaamaton SUOMENTANUT CAJ WESTERBERG

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  190 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ALKUTEOS UNNAMEABLE •  BAABEL-SARJA ISBN 978-951-851-769-9  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

S 

amuel Beckettin vuonna 1953 ranskaksi ja 1958 englanniksi julkaistu romaani Sanoinkuvaamaton (L'Innomable; Unnameable) on löyhän ”trilo­gian” kolmas osa, jonkinlaista jatkoa teoksille Molloy ja Malone kuolee. On selvää, että tätä trilogiaa ei voi päättää, ja se onkin teoksen eräs sanoma. Sanoinkuvaamattoman monologin nimetön sankari on ehkä ihminen. Jonkinlaisessa epäpaikassa puhuva hahmo yrittää rakentaa itselleen sijaintia, ulottuvuuksia, ajatuksia, tunteitakin ehkä. Beckett on riisunut romaanistaan kaiken romaanimaisen: juonta ei ole, ei tunnistettavaa tilaa, sivuhenkilöt Mahood ja Mato saattavat hyvinkin olla puhujan kielen tuotosta – kuten tämä itsekin. Mitä jää jäljelle? Kirjan sankarin tukehduttavasta tilanteesta löytää huumoria, riemua ja lohtua, niin ankarasti Beckett pyrkii kohti ainakin erästä totuutta ihmisestä.

Beckett etsii ja löytää ihmeellisen paikan kielen, ihmisen ja olemassaolon välissä. Hiljaisuus, ehkä kuolema, on lupaus, joka lunastuu pian, aivan pian, ehkä jo seuraavan lauseen jälkeen. Mutta elämä tuntuu jatkuvan. Beckettin sankarin yritys kuvata sanoin kuvaamatonta on yksi merkittävimpiä kysymyksiä ihmisenä olemisesta 1900-luvun kirjallisuudessa.

SAMUEL BECKETT (1906 –  1 989) on maailmankuulu irlantilainen kirjailija, jonka laaja tuotanto sisältää niin runoja, romaaneja kuin näytelmiäkin. Hän vaihtoi kirjoituskielensä englannista ranskaan 1950-luvulla, ja käänsi tämän jälkeen omat teoksensa englanniksi. Toisen maailmansodan aikaan Beckett kuului Ranskan vastarintajoukkoihin. Kirjallisuu­den Nobel-palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1969.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

25


© PAULO GURGEL VALENTE

26

Minulle jokainen kivi täällä on jonkun ihmisen historia”, taidemaalari sanoo. ”Niin se kuulkaa on, että tämä paikka on saanut minusta otteen. Kaikki täällä, jokainen haju, on kytketty johonkin rikokseen, sotaan, pahoinpitelyyn, katalaan päällekarkaukseen... Vaikka kaikki on piilossa lumen alla”, hän sanoo. ”Satoja ja tuhansia haavoja, jotka koko ajan repeävät auki. Ääniä, jotka parkuvat taukoamatta. Voitte pitää itseänne onnekkaana, kun olette noin nuori ja oikeastaan vailla kokemusta. Sota oli jo loppu, kun te aloitte ajatella. Ette tiedä sodasta mitään. Ette tiedä mitään. Ja nämä ihmiset, jotka kaikki ovat alimmalla tasolla, usein alimmalla luonnetasolla, kaikki nämä ihmiset ovat suurten rikosten kruununtodistajia. Sitä paitsi nuo kallioseinämät rikkovat ihmiseltä katseen. Tämä laakso on tappava, luonteelle kuin luonteelle.” Sitten hän sanoi: ”Olen ärsyttävä ihminen, aina ollut sellainen. Minä ärsytän teitä. Ärsytän teitä kuten olen aina ärsyttänyt kaikkia. Se sattuu teihin. Tiedän, että olette usein tukehtua kärkevyyteeni... Täällä saan mielikuvan kaiken elävän, kaiken kiinteän hajoamisesta, saan vainun kaikkien mielikuvien ja lakien hajoamisesta... Niin, ja kun täällä puhuu ihmisten kanssa, lihakauppiaan kanssa, pastorin kanssa, santarmin kanssa, opettajan kanssa, näiden villamyssyihmisten kanssa... tuon tyypillisen maidonlitkijän kanssa, joka on etukäteen silponut kaiken mitä sanoo, tuon hirvittävän melankolikon kanssa... Kaikilla on omat kompleksinsa. Liittyvät ne sitten varhaiseen yökasteluun tai lastenhuoneen tapettikuvioihin, huoneeseen jossa on avannut silmänsä ensi kertaa. Kaikki nämä säikäytetyt päät”, hän sanoo, ”joka puolella. Opettajasta tulee mieleen oma apuopettaja-aikani, ja minua alkaa oksettaa. Tunnekylmyys, niin se on, vuosien mittaan tulee tehneeksi melko radikaaleja poistoja, koukerot putoavat pois karkeamman kielenkäytön, järjen tieltä... Ja pelkkiä sotakokemuksia, tiedättekö, kaikki mitä nämä ihmiset kertovat, liittyy sotaan...”


Thomas Bernhard

Pakkanen

SUOMENTANUT TARJA ROINILA

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  224 SIVUA  •  ALKUTEOS FROST  •  BAABEL-SARJA ISBN 978-951-851-836-8  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

P 

akkanen kertoo oudon tarinan. Lääketieteen opiskelija saa tehtäväkseen tarkkailla ohjaavan opettajansa veljeä, Strauch-nimistä taidemaalaria, syrjäisessä kylässä. Toimeksianto ei saa päätyä Strauchin tietoon, joten opiskelija tekeytyy lakitieteen opiskelijaksi. He alkavat keskustella ja opiskelija uppoaa maalarin yhä absurdimmaksi hajoavaan ajatteluun. Pakkanen on Thomas Bernhardin esikois­ romaani. Ilmestyessään vuonna 1963 se räjäytti Itävallan sodanjälkeisen kirjallisuuden kentän. Esimerkiksi Ingeborg Bachmann totesi kirjasta: ”Vuosien ajan on pohdittu, miltä uusi sitten näyttää. Tässä se nyt on, uusi.” Teos näyttää Bernhardin kirjoissa sittemminkin keskeisen pyrkimyksen käsitteellistää ja uudelleenkäsitteellistää asioita, joihin van-

hat käsitteet eivät enää päde. Se työstää sairauden, hulluuden ja kuoleman teemoja, jotka jatkuivat kirjailijan myöhemmässä tuotannossa. Se on myös ja ehkä erityisesti tilintekoa maailmansodan kauhuista ja tuhoista – tätä työtä ei Itävallassa julkisesti tehty samassa mielessä kuin Saksassa.

THOMAS BERNHARD (1931–1989) oli itävaltalainen moderni kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu arvostettuja romaaneja, näytelmiä, novelleja ja runoja. Bernhardin romaani Hakkuu ilmestyi Tarja Roinilan suomennoksena 2007 ja aloitti Teoksen Baabel-käännöskirjasarjan. Viimei­s in suomennos on Kolme pienois­ romaania (2016).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

27


” 28

KUVA JARKKO MIKKONEN

Tämä on murtoluku ja se tarkoittaa että: Ruumis kutoutuu, tuhoutuu ja syntyy. Ja syntymä on merkki ja kysymysmerkki ja protoni ja neutroni ja elektroniverho, jonka takana luomet, kyynärpäät ja korvat hulmuavat ja vaihtavat paikkaa. Kerta toisensa jälkeen tässä pienessä ja kulmikkaassa unessa, joka nähdään.”


Veera Antsalo

i m ago

82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 207 MM  96 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-831-3  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

”T

yttö” elää lintujen valtaamassa sukutalossa, filmitähti puutarhan ympäröimässä villassa ja kuningatar sortumaisillaan olevassa vuosisataisessa palatsissa. Heidän todellisuuksissaan on kummallista vastaavuutta. Ainakin siinä on kierteitä ja kulmia, eikä siitä voi nähdä kuin siivun kerrallaan. Onko heillä valtaa, ja minkälaista? Ovatko he ainoastaan vallan kohteita? Kuka heitä ohjaa? Mitä on kohtalo ja miten siinä pitää olla? Veera Antsalon kolmannessa runoteoksessa naisten hahmojen, ääriviivojen, roolien kautta seurataan ympäröivän maailman mielivaltaa; luuta nojaa seinää vasten, kuvauspaikka vaihtaa paikkaa ja yhdeksänsataamiljoonaa hyönteistä ovat taustakohinaa kuvailun ulkopuolella. Kaikki muuttuu ja mikään ei muutu; sisäinen ja ulkoinen kohtaavat, ja todellisuus on jatkuvassa murtumispisteessä, kuin muotoaan vaihtava hyönteinen.

Imago on runsas muodonmuutostarina, joka tutkii kohtalon, kokemuksen ja muutoksen kysymyksiä. Pääseekö kuolemaa pakoon, jos juoksee vain ympyrää, voiko niin välttää haavoittumisen? Kaiken yllä loistaa viidenmiljardin vuoden ikäinen Aurinko, jolla on elinaikaa jäljellä saman verran.

VEERA ANTSALO (s. 1975) on julkaissut aiemmin kaksi runoteosta. Sähkökatkoksen aikaan (2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaana, Pölyn historia (2015) oli ehdolla Toisinkoinen -kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Antsalo on julkaissut runoja kirjallisuuslehdissä ja tehnyt työryhmän kanssa Pölyn historia -teokseen perustuvan Pölyfonia-esityksen. Hän asuu Helsingissä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot, kirjeet & esseet

29


KUVA MILK A AL ANEN

30


Stina Saari

Änimling 82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 207 MM  74 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-882-5  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

mustia kädenjälkiä katossa jää kolm esta yhdek sän kaksikymm entä s eitsemän ka hdek sanky mmentä y ksi kak si sataa neljä kymment äk olme seitsemäns ataak aksik ymmentäyhdek sän kaksituhattasatakahdeksankymmentäseitsemän kuu s itu hattaviis i sataa kuusi kymmen täyks i yhdek sän toista tuh attak uusisataa kahdek sankym mentä kolme viis i kymment ä yhdeks änt uh a ttanelj äky mm entä yhdeks ä nnn”

M 

itä väkivalta tekee, mitä valta yleensä tekee? Stina Saaren hurja esikois­runo­ kokoelma Änimling on väkevä yritys kohti jotain lähes sanomatonta. Sitä varten on käytävä kuunylisessä ja maanalisessa sekä katsottava kohti kamalaa: seksuaalista väkivaltaa ja sotaa, mutta myös ihmistä ja kieltä särkymisen ja vimmaisen uudelleenkeksimisen tilassa. Saaren ilmaisu on monipuolisuudessaan järisyttävää. Kieli särkyy, säikkyy, naksuu, jytisee

ja laulaa. Sanat yrittävät keksiä itseään uudestaan – väkivalta koskee myös kieltä ja kommunikaatiota. Änimling on raaka, omituisella tavalla hauska, mutta toiveikas ja erinomaisen tärkeä runokokoelma.

STINA SAARI (s. 1992) opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot, kirjeet & esseet

31


” 32

kala maistui pahalta, olet tympääntynyt ystävääsi, sää oli surkea, lento oli myöhässä, tietokone hajosi. Kaikki on huonosti, juuri mikään ei ole hyvin. Maalaat kuvan pelokkaasta, yksinäisestä, masentuneesta ja katkerasta ukosta. Siltä minusta tuntuu kun tunkeudun yksityisalueellesi… jörn: Olet ymmärtänyt melko arkiset päivä­ kirjamerkintäni ihan väärin. En minä ole onneton, usein olen tyytymätön itseeni. ’Pelokas, yksinäinen, masentunut ja katkera ukko.’ Fuck you!”

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

rafael: Joskus kun et ole työhuoneessasi, lueskelen salaa päiväkirjamerkintöjäsi. Se ei ole kovin vaikeaa: sinähän kirjoitat joka päivä, ja merkinnät ovat useimmiten valmiiksi esillä tietokoneen näytöllä. Älä ymmärrä väärin. Tarvitset tosi usein apua tietokoneen kanssa; en minä vakoile vaan istun vain koneen ääreen ratkaisemaan jotain teknistä ongelmaa, ja päiväkirjamerkinnät hohtavat viettelevästi näytöllä. Ei tarvitse kuin lukea. Lukemani saa minut huolestumaan. Merkintäsi ovat lyhyitä, poeettisia runoja arjen huolista ja murheista. Selkää särkee,


RAFAEL Donner & JÖRN Donner

Ennen kuin olet poissa

SUOMENTANUT LAURA JÄNISNIEMI 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 200 MM  190 SIVUA  •  ULKOASU ULLA DONNER  •  ALKUTEOS INNAN DU FÖRSVINNER  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-904-4  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

K 

irje Rafael Donnerilta lukijalle: Kuusitoistavuotiaana päätin, että minusta tulee suuri elokuvaohjaaja. Syy: joko teini-iän hybris/teinin suuret luulot itsestään tai alemmuuskompleksi. Tai ehkä molemmat yhtä aikaa. Ryhdyin opiskelemaan elokuva-alaa. Vähitellen tajusin, ettei suureksi ohjaajaksi tuleminen ole helppoa eikä kovin mukavaakaan, mutta jääräpäisenä ihmisenä en luovuttanut. Ja olihan minulla ehkä jotain kuvaamisen arvoista: isäni Jörn Donner. Minulla oli access, dokumentaristin Graalin malja, ja syntyi suunnitelma dokumenttielokuvasta. Siitä tulisi minun magnum opukseni: henkilökohtainen, intiimi teos ikääntyvästä julkkisisästä ja eksistentiaalisesti hämmentyneestä pojasta. Jotain kuvattiinkin, mutta ei siitä mitään tullut. Tajusin että voin tehdä teoksen isästäni vain hänen omilla ehdoillaan, kielen välityksellä. Idea virisi henkiin toisessa muodossa: kirjeenvaihtokirjana meistä, minusta, hänestä, elämästä ja kuolemasta. Kirja on kirjoitettu itsekkäistä syistä. Se ei missään nimessä ole isänmurha. Minun vain on saatava tietää, kuka isäni on, sillä muuten en tiedä, kuka itse olen.

RAFAEL DONNER (s. 1990) oli lööppi heti syntyessään. ”Jörn Donner sai pojan – kauhea rumilus”, luki iltapäivälehden otsikossa. Sittemmin poika on kaihtanut parrasvaloja. Donner on valmistunut medianomiksi ja ohjannut sekä menestyksekkäitä että vähemmän menestyksekkäitä lyhytelokuvia. Samalla hän on yrittänyt keksiä mitä oikeasti haluaisi tehdä isona. Kysymys on vielä ratkaisematta. Ylistetty esikoiskirja, esseekokoelma Ihminen on herkkä eläin, ilmestyi vuonna 2017 (Teos & Förlaget). JÖRN DONNER (s. 1933) on työskennellyt niin elokuvaohjaajana ja tuottajana kuin toimittajana, kriitikkona, poliitikkona ja kirjailijana. Suurta kulttuuripersoonaa on usein pidetty myös provokaattorina. Läpimurtonsa kirjailijana hän teki teoksella Berliini. Arkea ja uhkaa (1958). Reportaasien ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös omaelämäkerrallisia teoksia, viimeksi teokset Mammutti (2013), Pikku mammutti (2015) ja Suomi Finland (2017).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot, kirjeet & esseet

33


’Olen valkoinen ruusu, ystäväni’, kirjoitin kauan sitten postikorttiin, enkä vain ironisesti. Nyt hänen on kuoltava. Ruusun kuolema on oleva raaka, aion tallata sen maahan rautaisin koroin, repiä sen ylös juurineen, katkaista sen piikikkään varren ja polttaa sen kannan. Mitä helvetin elämää on olla ruusu? Kaikki kertomukset, tämäkin, ovat loitsuja. Se manaa: katoa, häivy, jätä minut rauhaan. Se loitsii: tule takaisin.” KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

34


Sara Ehnholm Hielm

Ja sydän oli minun SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS

80 /  8 4.2  •  NIDOTTU  •  140 × 200 MM  •  220 SIVUA  ULKOASU KITTY SALOVAARA  •  ALKUTEOS OCH HJÄRTAT, DET VAR MITT  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-901-3  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

E 

nsimmäisenä päivänä tammikuuta 2015 kustantaja ja elokuvakriitikko Sara Ehnholm Hielm muutti Italiaan perheensä kanssa. Vuosi Roomassa oli varattu kirjoittamiselle, oman kirjan tekemiselle. Esseissään Ehnholm Hielm näyttää meille avoimesti kirjoitusprosessin mahdottomuuden ja nautinnon. Näyttämönä Rooma on sekä unelma että kadotus, kuin aurinko ja lämpö tuhoaisivat haaveen kirjoittamisesta. Ainutlaatuisella tavalla avoimet ja paljaat esseet alkavat kiertyä arjen ja Roomassa luet­tu­jen kirjojen teemoihin. Uppoutumisesta kirjoihin tulee tauko omaan kirjoittamiseen mutta myös kirjoittamisen lähtökohta, nautinto. Keskiössä ovat muun muassa Elena Ferranten Napoli-sarja ja Karl Ove Knausgårdin kirjat, Chris Kraus ja Lena Andersson. Nerokkaasti Ehn-

holm Hielm kutoo esseisiinsä kirjallisuudesta kuvan kulttuurialalla työskentelevän naisen elämästä: kuohuista kustannusmaailmassa, työstä kirjailijoiden kanssa, neljän tyttären äitinä olemisesta ja ennen kaikkea halusta, halusta elää ja kirjoittaa. Ja sydän oli minun on henkilökohtainen esseekirja siitä, millaista on elää kirjoittaen ja millaista on kirjoittaa jotta tuntisi elävänsä. Se on kertomus yrityksestä toteuttaa unelma, päästä vihdoin sanomaan kaikki se, mitä on tuntenut syvällä sydämessään.

SARA EHNHOLM HIELM (s. 1968) on suomenruotsalaisen Förlaget-kustantamon kustantaja sekä elokuva­k riitikko. Hän on työskennellyt 15 vuotta kirja-alalla.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot, kirjeet & esseet

35


JUHANI KÄNKÄSEN (s. 1966) Apo Apponen

Aurinko paistaa, Apo Apponen on suuren suo-

-kirjoissa esiin nousevat hänen romaaneistaan-

sion saavuttaneiden Apo-kirjojen viides osa.

kin tutut teemat: yritteliäälle ihmistaimelle on

Aiemmin Känkänen on lastenkirjojen lisäk-

elämän realiteettien edessä tyrkyllä antisan-

si julkaissut neljä romaania. Esikoisteos Toivon

karin rooli, jossa ihania voittoja ja onnenhetkiä

mukaan palkittiin Helsingin Sanomien kirjalli-

seuraa vääjäämättä kompastelu ja kirvelevät

suuspalkinnolla 2005 ja viimeisin romaani Lup­

tappiot. Vain kohtalainen huumorintaju, ehty-

pa ja Tattis ilmestyi vuonna 2015.

mätön mielikuvitus ja kyky hahmottaa vaelluksensa pienenä osana jotain suurempaa reissua on ihmisellä täällä varjeluksenaan.

KUVA K ATJA LÖSÖNEN

36


Juhani Känkänen

Aurinko paistaa, Apo Apponen! 85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  190 × 260 MM  40 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS JUHANI KÄNKÄNEN  ISBN 978-951-851-902-0  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

O 

n niin kaunis päivä, että Apo Apponen päättää lähteä yksin leikkipuistoon. Reittihän on Apolle entuudestaan tuttu. Vai onko? Yksin ensi kertaa puistoon kulkiessa voi tulla yllätyksiä matkaan. Niinpä matka kohteeseen käy koirapuiston kautta, mutta perillä odottavat kaikki mahtavat laitteet. Leikkipuiston hiekkalaatikolla Apo tapaa myös ystävänsä, kuuluisan raken-

nusmestari Pikku-Jussin, jonka kanssa he kaivavat tunnelin aina Kiinaan saakka! Kun keinukin viimein vapautuu, hauska aurinkoinen päivä leikkipuistossa vierähtää ihan hujahtamalla. Kuin aurinkoinen päivä on myös uusi Apo Apponen. Se koukkaa masusta, pistää pään pyörälle ja mielikuvituksen laukkaamaan kuin paraskin leikkipuiston vekotin.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

37


LEENA VIRTANEN (s. 1960) on vapaa toimittaja ja lastenkirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt Salla Savolaisen kuvittamat kirjat Pikku Xing, Xing ja superkaverit sekä Xing ja sukulaiset (WSOY). Hän pyörittää myös lastenkirjakauppa Toukkaa Helsingissä. SANNA PELLICCIONI (s. 1976) on palkittu kuvittaja, lasten­k irjailija ja graafinen suunnittelija. Suosiyhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa, suunnittelee lastennäyttelyitä, tekee seinämaalauksia, kuosi­ suunnittelua sekä kuvitettuja paperitarvikkeita ja keittiötuotteita.

38

KUVA MILK A AL ANEN

tun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi hän tekee


Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni

Minna!

Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot 85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  240 × 300 MM   40 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS SANNA PELLICCIONI  ISBN 978-951-851-837-5  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

L 

eena Virtasen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama lasten tietokirja Minna! julkaistaan lokakuun alussa vauhdittamaan vuoden 2019 Minna Canth -juhlintaa. Canthin syntymästä tulee 19.3.2019 kuluneeksi 175 vuotta. Kirja nostaa upeasti esiin historiamme supernaisen. Miltä näyttää lapsen silmin Minnan puuhakas päivä Kuopiossa vuonna 1888? Mitä voisimme oppia ja opettaa Minna Canthin aatteista nykyäänkin? Leena Virtasen eläväisen innostava teksti ja Sanna Pelliccionin hurmaavat kuvat johdattavat niin pienet kuin suuremmatkin lukijat pohtimaan ja edistämään tasa-arvoa ja ihmisarvoa. Kirja käynnistää samalla Teoksen Suomen supernaisia -kirjasarjan.

Kuka on tämä kiltin näköinen nainen, jolla on pyöreät ystävälliset kasvot? Minna Canth on yksi Suomen tärkeimmistä kirjailijoista ja ensimmäisiä, jotka kirjoittavat

suomeksi. Aikaisemmin suomalaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet ruotsin kielellä. Minna on paljon muutakin, eikä hän ole aina niin kiltti miltä näyttää. Minna haluaa muuttaa maailmaa, eikä se sovi niille, joiden mielestä sen pitää pysyä ennallaan. Minna puolustaa köyhiä, joista juuri kukaan ei välitä, ja kannustaa naisia, jotka eivät vielä saa edes äänestää ja joista vain harva pääsee opiskelemaan. Minna on seitsemän lapsen tarmokas yksinhuoltajaäiti, hän pyörittää kauppaansa, kirjoittaa näytelmiä, kirjoja ja lehtijuttuja. Melkoinen supernainen siis! Minna taistelee tasa-arvon puolesta. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Minnan aikana siitä ollaan vielä kovin kaukana.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

39


KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

–Maailmankaikkeuden pahojen voimien yhteinen keskiyön kokous on osoittau­ tunut kaikille osallistuneille silmiä avaavaksi kokemukseksi. Se on pannut ne oivaltamaan oman paikkansa tässä ihmisten maailmassa. Se on herättänyt vilpitöntä ihailua ihmisten mahtavasta mielikuvituksesta pahan kuvien keksimisessä ja pahan tarinoiden kertomisessa. Aivan kokouksen alussa pohdittiin, miten tarpeellisia paholaiset, demonit ja hirviöt ovat ihmisille aikojen saatossa mahtaneet olla. Viimeistään tässä kokouksen loppuvaiheessa asia on päivän selvä. On niitä tarvittu. Niin paljon, että 40

vuonna 1734 Götan hovioikeus Ruotsissa tuomitsi nuoren Lars Rasmunssonin kuolemaan tämän ilmoit­taessa, että hän ei kyllä usko paholaisia olevan olemassakaan. Sillä onhan se nyt nähty, että paholaisissa, demoneissa ja kaiken karvaisissa hirviöissä ihmiset ovat löytäneet oivallisen ja tarpeellisen kanavan omille pimeille epäonnistumisen ja pelon tunteilleen. Usko omaan hyvyyteen on voinut kukoistaa rauhassa. Varmemmaksi vakuudeksi paholaisen kuvia on liitetty pyhiin rakennuksiinkin kertomaan kaikelle kansalle pahan kammottavuudesta vastapainona ihmiskunnan hyvyydelle.”


Marjatta Levanto & Julia Vuori

Pelottelun

(ja pelon voittamisen)

käsikirja

20  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  165 × 225 MM   152 SIVUA  •  ULKOASU TIINA RIPATTI  ISBN 978-951-851-768-2  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

Hälytys!

M 

aailmankaikkeuden pahat voimat ovat pulassa. Järkyttyneinä ne ovat huomanneet, etteivät ne enää vaikuta ihmisiin ollenkaan yhtä pelottavasti kuin menneinä vuosituhansina. Rinnalle on noussut kaikenlaisia uusia yrittäjiä. Vanhan maailman pelottelijat ovat myös saaneet havaita, että nämä uudet tulokkaat käyttävät esikuviaan häikäilemättä hyväksi: kopioivat ja vääristelevät aivan hävyttömästi. Aivan kummallisia paholaisia, demoneja, hirviöitä sun muuta henkimaailman väkeä esiintyy elokuvissa, kirjoissa, peleissä, sarjakuvissa ja televisio-ohjelmissa vailla ymmärrystä siitä, että ne edustavat pitkää ammattipahuuden perinnettä. Mikä on mennyt vikaan, miksi pelottelu ei vanhoilta tekijöiltä enää onnistu entiseen malliin? Missä on kunnioitus? Ovatko taidot ­ruostuneet? Pelottelun käsikirja on Marjatta Levannon ja Julia Vuoren uusi, riemastuttava kirja kaikenkarvaisista paholaisista ja pelottelijoista eri puolilta maailmaa. Runsas, mielikuvitusta kutkuttava kuvitus johdattaa lapsia ja lapsenmieli-

siä tutustumaan maailmanhistorian pimeisiin voimiin ja pohtimaan, mikä niiden todellinen rooli ihmisten elämässä on. MARJATTA LEVANTO (s. 1944) on suomalaisen taidemuseolaitoksen ensimmäinen museolehtori, ja museopedagogiikan uranuurtaja. Hän on kirjoittanut useita lapsille suunnattuja taide­k irjoja, sanoittanut lastenlevyjä sekä tehnyt taiteesta elokuvia, multivisioita ja videoita. Levanto sai tiedonjulkistamisen elämäntyö­ palkinnon vuonna 2017. JULIA VUORI (s. 1968) on helsinkiläinen kuvittaja­g raafikko ja sarjakuvataiteilija. Hän on kuvittanut lukuisia lastenkirjoja ja lapsille tehtyjä taidekirjoja, minkä lisäksi hän on tehnyt humoristisia, eläinaiheisia sarjakuvia. Vuorelle myönnettiin vuonna 2013 lastenkulttuurin valtionpalkinto.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

41


” 42

si maksaa ja sen jälkeen ne siirtyisivät ajelemaan veneillä Helsinkiin. Meri ruuhkautuisi. Tulppaani nostaa alushousujaan ylemmäs. Ruusu nostaa peukun. – Sitten kun Länsiväylä ja dösät hiljenevät, mä lopetan leikin ja menen nukkumaan. – Mitkä dösät? – Dösä on bussi eli linja-auto. – Siis linkkari. – Öö. Siis linkkuveitsi? – Eikäkö linja-auto. Lapissa sanotaan linkkari. Vaikka ollaan eriä, ollaan vähän samoja. Tyttöjä ainakin ollaan. Ja kukkia.”

KUVA MILK A AL ANEN

Pian tullaan Tulppaanin kotioven eteen. Pikkuisen pihan perällä seisoo sievä huvimaja ja sen terassilla päivätorkkuvat kameli, barbi ja nalle. Olentojen unet ovat nyt vaarassa, sillä aivan Willojen vieressä kulkee edellä mainittu kammottava moottoritie, tietulliton Länsiväylä, kohti länttä ja kallista kaupunkia. Sitä pitkin johtajat suhaavat hienoilla autoillaan firmaansa ja likaavat Helsingin ilman. Sitä pitkin bussit kuljettavat tavallisia ihmisiä töihin ja takaisin. Ja sen kautta rekat rahtaavat ruokaa, autoja ja pesukoneita Venäjälle. Espoolaiset eivät halua Länsiväylälle tietulleja, koska autolla ajamisesta pitäi-


Pia Pesonen & Petri Makkonen

Willojen kukat 85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  190 × 260 MM   40 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-860-3  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

T 

ulppaani asuu pikkuisella vehreällä puutaloalueella keskellä harmaata kaupunkia. Hiekkatien laitaa varvastelee eräänä päivänä tummasilmäinen tyttö, joka puhuu kummasti. Hän on nimeltään Ruusu ja on muuttanut juuri äitinsä kanssa Lapista etelään. Kesän ajattomien leikkien ja naurun räkätyksen täyttämä ystävyys syttyy heti. Kaksikko ei kaihda hurjia haasteita: Kapellimestari Kajanne on nimittäin hävittänyt tahtipuikkonsa ja Willojen kesäjuhlat ovat vaarassa. Vielä suuremmassa vaarassa on puutaloalueen olemassaolo, kaupungin virkamiesja nainen kun nuuskivat kulmilla ja haluavat rakentaa paikalle tietä ja betonia. Ystävyyttä, anarkiaa, yhteisöllisyyttä ja kesän idylliä raikkaasti uhkuva tarina Tulppaanista ja Ruususta on kiitetyn kirjailijan Pia Pesosen ensimmäinen lastenkirja. Sen vahva, hauska ja moniulotteinen kielellinen vauhti hurmaa ja vangitsee. Petri Makkosen luoma visuaalinen maailma syventää tyttöjen ja tapahtumapaikkojen suhteita villisti ja valtavan ilmaisuvoimaisesti. Kirja on arvostetun kuvataiteilijan ensimmäinen kirjan kuvitustyö. Willojen kukat on kesän ja ystävyyden riemua. Kirja siitä miten rokataan ja miten ihanalta tuntuu olla yhdessä ja yksin vapaa.

PIA PESONEN (s. 1963) on työskennellyt muun muassa toimittajana sekä opettajana ja tutkijana Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön laitoksella. Hän opettaa Kriittisessä korkeakoulussa. Pesonen on Suomen suurimman castingtoimis­ton, Roolituspalvelun, toinen perustaja. Hän on roolittanut yli 200 pitkää elokuvaa. Pesosen esikoisteos Urho Kekkonen Straße ilmestyi vuonna 2011 ja romaani Maatuska vuonna 2015. Esikoisromaanin pohjalta syntynyt Marja Pyykön elokuva Kekkonen tulee! sai ensi-iltansa 2013. PETRI MAKKONEN (s. 1965) on kuvataiteilija. Makkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta (MA). Lisäksi hän opiskeli kolme lukukautta Städelschulessa Frankfurt am mainissa professori Hermann Nitschin vierasoppilaana. Makkonen on järjestänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin 90-luvulta lähtien. Petri Makkosen teoksia on mm. Kiasman ja HAM:in kokoelmissa. Julkisia teoksia hän on tehnyt esim. Kallion virastotaloon.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

43


CARLOS DA CRUZ (s. 1972) on ranskalaissyntyinen, nykyään Espoossa asuva kuvittaja ja graafikko. Hän rakasti sarjakuvia ja piirtämistä jo pienenä poikana. Sittemmin hän opiskeli muun muassa graafista suunnittelua Pariisissa. Muutettuaan Suomeen hän on työskennellyt niin oppimateriaalien kuin lasten tietokirjojenkin parissa. Vuonna 2011 da Cruz sai Kukkopal2016) oli hänen ensimmäinen kokonaan oma kuva­ kirjansa ja aloitti kiehtovan sarjan, jonka kolmas osa Kalojen mitalla ilmestyy ensi vuonna.

44

KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

kinnon ansioistaan kuvittajana. Eläinten mitalla (Teos,


Carlos da Cruz

Dinosaurusten mitalla TOIMITTANUT JA SUOMENTANUT MAIJA KARALA

85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  220 × 220 MM  40 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS CARLOS DA CRUZ  ISBN 978-951-851-890-0  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

U 

niversumimme kiinnostavimpia olentoja taitavat sekä aikuisten että lasten mielestä olla muinaiset dinosaurukset. Mutta minkä kokoinen oli yksi pienimmistä dinosauruksista, microraptor? Miten pieneltä ihminen näyttää suurimman löydetyn dinosauruksen fossiilin rinnalla? Millä dinosauruksella oli samanlainen höyhenpeite kuin kanalla? Mikä nykypäivänä elävistä eläimistä on juuri samankokoinen kuin lentolisko? Entä miten painava on ollut hirmuisen tyrannosauruksen kakka? Carlos Da Cruz on tehnyt suurenmoisen tutkimus­urakan sekä itse että yhdessä dino­

saurus­­tietäjä ja tiedetoimittaja Maija Karalan kanssa. Mukana on myös aivan tuoreinta tut­ kimus­t ietoa. Mittakaavat on ilmaistu lapsen arkipäivästä tutuilla esineillä ja etäisyyksillä, sitä on suuri nautinto lukea yhdessä ja yksin. Dinosaurusten mitalla on innostava, vä­rien voimaa hehkuva kuvakirja dinosaurusten ihmeellisistä mittasuhteista. Kirja kunnioittaa planeettamme olioiden ja aikakausien kiehtovaa ainutlaatuisuutta. Se asettaa ihmisen osaksi elämän monimuotoisuutta ja näyttää, miten lyhyt ihmisen aika pallollamme on ollut.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

45


SARI AIROLA (s. 1967) on kirjoittava kuvittaja, jonka sydäntä lähellä ovat lasten lukutaito, monikulttuurisuus ja taide­ kasvatus. Hän on kuvittanut kaikenlaisia kirjoja – Kiinasta keijuihin ja paljon siltä väliltä. Oma maahanmuuttajuus Aasiassa ja nykyinen elämä koiran­ omistajana näkyvät omien kirjojenkin aiheissa. Airola toimii myös opettajana Aalto-yliopistossa.

KUVA HELI SORJONEN

46


sari airola

Vuh! Vuh! Kuka siellä? L67.451  •  SIDOTTU  •  180 × 210 MM   32 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS SARI AIROLA  ISBN 978-951-851-910-5  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

V 

uh! Vuh! Kuka siellä? on kuvittaja Sari ­Airolan ihastuttava kuvatietokirja koirista perheen pienimmille. Se esittelee Kanelin, jonka mukana 1–3-vuotiaat lapset voivat aikui­sen seurassa tutustua koiran elämään ja tapoihin. Kaneli näyttää, millaisia koirat ovat, mitä kaikkea ne tekevät, miten ne puhuvat ja mistä ne erityisesti pitävät. Tärkeää on, miten

se tutustuu muihin koiriin (ja ihmisiin), mutta myös se, milloin Kaneli on surullinen tai ­vihainen. Kanelin kanssa on hyvä oppia oikeanlainen suhtautuminen lemmikkeihin ja tietysti muihinkin vastaantuleviin otuksiin. Kaneli seikkailee jatkossa myös hieman vanhemmille lapsille suunnatussa kirjassa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

47


Hei Yökirja, Anteeksi etten ole kirjoittanut aikaisemmin, uuden muistikirjan aloittaminen tuntuu vaan niin vaikealta. Oikeastaan tiedän ihan tarkalleen mitä haluan kertoa sinulle, mutta mitä jos kerronkin ihan väärin ja ensimmäinen sivu pitää repiä ja siinä menee sitten koko muistikirja pilalle. Kerron sinulle mieluummin ensin vähän itsestäni.

Juuri nyt minä olen yksitoista vuotta, seitsemän kuukautta, seitsemän päivää ja kaksitoista tuntia vanha. Pari päivää sitten koulussa laskettiin, kuinka monta minuuttia kukin on elänyt ja niitä minutteja oli ihan hirveän monta. Parhaat kaverini ovat samat kuin ennenkin: Anna, joka asuu meidän alapuolella, ja Daniel. Anna sai vähän aikaa sitten pikkusiskon, jonka nimi on Marie. Tai Anna ja Marie eivät ole ollenkaan sukua toisilleen, koska Anna on adoptoitu, mutta sisaruksia he ovat silti. Voisin sanoa Danielia poikaystäväkseni, sillä me olemme rakastuneita, vaikka siitä ei puhuta.”

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

48


Annika Sandelin

Yönmustaa ja ihanaa Yokon yökirja 3

SUOMENTANUT JAANA NIKULA

84.2  •  SIDOTTU  •  130 × 195 MM  •  160 SIVUA  ULKOASU JA KUVITUS LINDA BONDESTAM  •  ALKUTEOS NATTSVART OCH UNDERBART  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-903-7  •  ILMESTYY ELOKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

Y 

oko on nyt 12-vuotias. Vaikka maailma tuntuu turvalliselta kun voi köllötellä oman piippikoiransa kanssa sängyllä, mahtuu Yokon mieleen monta huolta: Anna viettää nykyään aikaa enemmän Bellen kuin Yokon kanssa. Onko Anna siis enää laisinkaan Yokon paras ystävä? Ja millaisia tunteita Yokolla oikeasti on Danielia kohtaan? Lisäksi isoisän muisti alkaa reistailla. Yokoa huolestuttaa, ettei tämä enää ollenkaan tunnista häntä. Luokalle tulee myös uusi tyttö, Joy, joka on niin nätti että kaikki luokan pojat ihastuvat häneen. Ja kun Joy järjestää juhlat, ei Yokoa kutsuta. Kaiken huipuksi oma piinaavan nolo äiti alkaa pitää Yokon luokalle seksuaalikasvatusta. Onneksi Yokolla on yökirjansa, jolle kertoa kaikista mustimmat, kaikista ihanimmat ja kaikista kiusallisimmat salaisuudet.

Annika Sandelinin palkittu ja ylistetty kirjasarja hurmaa aitoudella, arjen yksityiskohdilla ja huumorilla. Se onnistuu vangitsemaan epävarmuuden, kiukun ja olemassaolon oivallukset tunnistettavasti ja lämmöllä. ANNIKA SANDELIN (s. 1972) on on arvostettu suomenruotsalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän on julkaissut runoja ja kaksi romaania sekä useita kiitettyjä lastenkirjoja. Annika Sandelinin kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Baudeliero ja Mette-rotta (Råttan Bettan och masken Baudelaire, S&S) oli Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana 2014. Sandelinin huippusuosittu Yokon yökirjojen sarja on edennyt nyt kolmanteen osaansa. Edellinen osa Kiusallista ja huipputärkeää (Pinsamt och livs­ viktigt) ilmestyi keväällä 2017.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

49


LINDA BONDESTAM (s. 1977) on kuvittanut kym­ meniä rakastettuja kirjoja niin Suomessa kuin maail­ malla. Hän on ollut ehdolla Finlandia Junior - ja Astrid Lindgren -palkinnon saajaksi sekä Pohjois­ maiden neuvoston lasten-ja nuortenkirjallisuus­ palkinnon saajaksi. Bondestamin kuvittama, Ulf Starkin kirjoittama Ennen näkymättömiä eläimiä (Teos & Förlaget) voitti Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon 2017, oli Augustpalkinto­e hdokkaana ja voitti Snöbollen-palkinnon parhaasta kuvakirjasta Ruotsissa 2016.

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

50


Linda Bondestam

Hyvää yötä Maa SUOMENTANUT MAARIT HALMESARKA

85.2  •  SIDOTTU  •  220 × 150 MM  •  40 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS LINDA BONDESTAM    ALKUTEOS GODNATT PÅ JORDEN  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA •  ISBN 978-951-851-911-2  ILMESTYY ELOKUUSSA

J 

oka ilta poikasille ja lapsosille sanotaan ”Hyvää yötä”, joka puolella maapalloa. Pienet vanhempineen käyvät nukkumaan iltaisin. Vai käyvätkö? Veden alla, viidakossa, maanalaisissa käytävissä, toisilla planeetoilla, Antarktiksella, kaupungissa? Jokaisella on joka tapauksessa pieni pehmeä hetki ennen nukahtamista. Ja pieni lukija saa levittää kirjan sivusta viltin tai peiton kunkin unisen olennon ylle.

Pohjoismaiden ylistetyimpiin kuuluva kuvittaja Linda Bondestam on tehnyt tämän uskomattoman ihanan kirjan kuvat ja tekstit. Se on hyvänyönsatu, turvakirja, nukkumisrituaali, kohtaaminen. Yksinkertainen, kaunis ja hauska kirja Bondestamin upean monipuolisella ja kiehtovalla kuvamaailmalla, joka vilisee värejä, maisemia ja lajeja.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

51


FM JARNO HARTIKAINEN (s. 1985) työsken-

YTT OLLI SEURI (s. 1983) on Yleisradion toimitta-

telee Helsingin Sanomien politiikan ja talou-

ja ja journalismin tutkija. Hän on väitellyt journa-

den toimituksessa. Työssään hän on perehtynyt

listiikasta Tampereen yliopistossa vuonna 2016.

energia- ja ilmastopolitiikkaan, EU-kysymyksiin

Lisäksi Seuri on palkittu Vuoden journalistina

ja kansainväliseen kauppaan.

Bonnierin Suuri journalistipalkinto -kilpailussa 2017.

YTM HANNU-PEKKA IKÄHEIMO (s. 1983)

VTT, dosentti ANTTO VIHMA (s. 1978) on Ulko-

työskentelee asiantuntijana Sitran ennakointi-

poliittisessa instituutissa työskentelevä kansain-

ja strategiayksikössä. Politiikan tutkimuksen

välisen politiikan tutkija. Vuosina 2015 ja 2016 hän

alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Ikäheimo

toimi vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Massa-

tutkii EU-journalismin ja demokratian välistä

chusetts Institute of Technologyssä (MIT).

suhdetta.

KUVA JARKKO KUVA MIKKONEN NIKL AS SANDSTRÖM

52


Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri & Antto Vihma

Totuuden jälkeen

Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana 30 /  07  •  NIDOTTU, LIEPEET  •  145 × 210 MM   240 SIVUA  •  ULKOASU MATTI TUOMINEN / PRAKT  ISBN 978-951-851-862-7  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

V 

uonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Britannian EU-kansanäänestyksen seurauksena syntyi laajalti jaettu tunne siitä, että politiikan tekemisen tavat ja julkisen keskustelun säännöt olivat muuttuneet pohjiaan myöten. Tunteet ja räikeät valheet jättivät faktat jalkoihinsa. Oli siirrytty totuudenjälkeiseen aikaan. Maailma ei kuitenkaan muuttunut vuodessa. Totuudenjälkeisen ajan keskeiset ajurit – yhteiskunnallinen polarisaatio ja teknologinen kehitys – olivat muokanneet maaperää vuosikymmenten ajan. Ne ilmenivät perinteisen median ja asiantuntijuuden kriisinä, vanhojen hierarkioiden murtumisena ja verkostojen vallan kasvuna, sekä uusina julkisuuden hallinnan keinoina. Räikeimmillään ilmiöt tulivat esiin Yhdysvalloissa, mutta samat voimat ovat käynnissä myös Suomessa.

Totuuden jälkeen on ensimmäinen suomalainen yleistajuinen kokonaiskatsaus tähän murrokseen. Kirjassa tarkastellaan kriittisesti totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä sekä niiden historiaa. Politiikan eri alueisiin syventävät tapaus­tutkimukset paljastavat suomalaisen julkisen keskustelun karikot.

Totuudenjälkeinen aika ei alkanut Donald Trumpin vaalivoitosta tai brexit-­ kansanäänestyksestä, mutta viimeistään näiden seismisten poliittisten järistysten jälkeen on käynyt epäuskottavaksi esittää, ettei auringon alla ole mitään uutta. Trumpin vaalivoiton sekä brexit-kampanjan kiinnostavuus on siinä, miten teknologisen muutoksen ja yhteiskunnallisen polarisaation vaikutukset näkyivät konkreettisesti poliittisten toimijoiden strategioissa ja poliittisessa julkisuudessa.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

53


ammattilainen. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Palopäällystöliiton viestintäpäällikkönä. L’Ecuyer oli toimittamassa tietokirjaa Keittiön pelastajat (Uudenmaan Pelastusliitto, 2015). CHRISTOFFER FORSMAN (s. 1987) työskentelee pelastajana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Hän on myös Crossfit Basement -kunto­s aliyrityksen perustajajäsen ja osakas.

54

KUVA JARKKO MIKKONEN

SIIRI L’ECUYER (s. 1985) on toimittaja ja viestinnän


Siiri L’Ecuyer & Christoffer Forsman

Pelastamisiin! 35.6  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  

165 × 225 MM  •  240 SIVUA  •  ULKOASU ANNUKKA MÄKIJÄRVI  ISBN 978-951-851-834-4  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

T 

iedätkö, mitä palomiehet tekevät silloin kun eivät sammuttele tulipaloja ja nouda kissoja puista? Melkein kaikkea. Sitä paitsi oikeammin he ovat pelastajia. Pelastustoimen työntekijöinä he ehkäisevät onnettomuuksia, tekevät väestönsuojelutyötä ja ylipäätään parantavat yhteiskunnan turvallisuutta kaikissa olosuhteissa. Ja tietysti pelastavat ihmisiä, eläimiä ja asioita. Vuonna 2017 pelastustoimella oli Suomessa yli satatuhatta tehtävää. Niiden joukossa oli hieman alle kaksitoista­tuhatta tuli­paloa ja hieman yli viisitoistatuhatta liikenneonnettomuutta, mutta siis valtava määrä myös muuta, sairaskohtauksiin reagoimisesta eksyneiden kuuttien siirtelyyn. Pelastamisiin! kertoo yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti pelastajien laaja-alaisesta työstä. Se valottaa niiden ihmisten arkea, joiden tehtävänä on auttaa silloin kun hätä on suurin.

Lukija saa tietää, miten palo­auto on varusteltu, millainen on pelastajan työpäivä, ja miten ammattiin päädytään. Mukana on tärkeitä vinkkejä oman turvallisuuden parantamiseksi ja elämänlaadun kohentamiseksi (unohtamatta koko joukkoa ruokaohjeita, joiden myötä pelastajat jaksavat työtä tehdä).

Kello 7:55 Karjaan paloasemalla on usein hyväntuulinen härdelli. Asemalla on käynnissä joka-aamuinen vuoronvaihto, jossa edellinen 24 tunnin työvuoron tehnyt vuoro jättää tehtävänsä uudelle vuorolle. Kun uusi vuoro saapuu kalustohalliin apelli- eli vuoronvaihto­ paikalle autojen läheisyyteen kello 7:55, tulee jokaisella työvuoron jäsenellä olla yllään asemapalvelusasu: sininen T-paita, pitkähihainen paita ja pitkät housut.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

55


56

vaka­vaa? Erilaiset väestötason kyselyt, Nuoriso­ barometrit mukaanlukien, osoittavat että ihmiset yleensä uskovat oman tulevaisuuden valoisuuteen, mutta kansakunnan tai maailman tulevaisuuden suhteen ei olla niin optimistisia.” MIKKO PIISPA (s. 1983) on sosiologi ja valtiotieteiden maisteri, joka on toiminut tutkijana monenkirjavissa nuorisotutkimuksen alaan kuuluvissa hankkeissa. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita, kolumneja ja muita tekstejä sekä esimerkiksi kirjat Taiteili­ jan elämänkulku: tutkimus nuorista taiteilijoista 2000-luvun Suomessa (Nuorisotutkimusseura 2014, yhdessä Mikko Salasuon kanssa) ja Huippu-urheilijan elämänkulku: tutkimus urhei­ lijoista 2000-luvun Suomessa (Nuorisotutkimusseura 2015, yhdessä Mikko Salasuon ja Helena Huhdan kanssa).

KUVA MILK A AL ANEN

Äärimmäinen puute tai runsaus, epäonnistuminen tai menestys eivät ole Y-sukupolven (tai minkään muunkaan sukupolven) universaalisti jakamia kokemuksia, mutta niiden välimaastosta löytyy selvemmin jaettuja yhtäältä kohtuullisen pärjäämisen ja hyvinvoinnin, toisaalta epävarmuuden kokemuksia. Epävarmuus on osoittautunut niin väestötason kyselyissä kuin laadullisissa tutkimuksissa “sosiaaliseksi faktaksi”, joka tavalla tai toisella kummittelee jokaisen y-sukupolvelaisen elämän taustalla. Epävarmuus on myös sellainen mielenmaisema, joka istahtaa hyvin yksilöllisyyden eetoksen viereen. Yksin pärjääminen ja individualistinen elämänpolitiikka tuovat takaraivoon tunteen, että jokin voi mennä myös pieleen: mitä jos turvaverkot eivät kannattelekaan, jos epäonnistun? Tai mitä jos maailmassa tapahtuu jotain


Mikko Piispa

Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta 30.1  •  NIDOTTU, LIEPEET  •  125 × 197 MM   240 SIVUA  •  ULKOASU DOG DESIGN  ISBN 978-951-851-877-1  •  ILMESTYY ELOKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

V 

iime vuosina moni yhteiskunnallinen keskustelu on sivunnut ”Y-sukupolvea”. Yleisimmin termillä tarkoitetaan 1980-luvulla syntyneitä, siis juuri nyt aikuisen, vakavan elämänsä alkutaipaleella kulkevia kansalaisia. Y-sukupolvi on elänyt vaiherikkaat lapsuuden ja nuoruuden, joiden aikana Suomi ja maailma ovat läpikäyneet mittavia muutoksia. Y:n elämänkaareen on tallentunut vaikea lama, voimakas nousikausi ja pitkä taantuma, hyvinvointi­ valtion ja työmarkkinoiden murros, siirtyminen globaalin kilpailutalouden aikaan sekä digiloikka. Aikaamme määrittävät yksilön vastuu, yltäkylläisyyden ja epävarmuuden ristiveto sekä monet kipeästi ratkaisuaan odottavat ongelmat. Siten Y:hyn, nykyisellään noin 700 000 ihmisen muodostamaan porukkaan, kohdistuu myös kosolti toiveita ja odotuksia, sillä heidän harteillaan on alati painavampi taakka suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Y:itä on luonnehdittu monin tavoin: levottomiksi, malttamattomiksi, itsekkäiksi, ironi­

siksi, solidaarisiksi, kansainvälisiksi ja ties miksi muuksi. Mutta mitä Y:stä todella tiedetään? Keistä oikeastaan puhutaan, ketkä jäävät katveeseen? Millaisia ovat Y:n sukupolvikokemukset vai voiko sellaisia edes määritellä? Aikalaisdiagnostisessa tietokirjassaan Mikko Piispa, syntymävuoden perusteella itsekin Y, luotaa tätä mittavaa yhteiskunnallista teemaa muun muassa sukupolvitutkimuksen valossa. Hän linkittää tutkimustietoa ajankohtaisiin keskusteluihin ja henkilökohtaisiin havaintoihin. Kirjan lähtökohta on, että sukupolvikokemusten on aina palauduttava aikansa elinoloihin. Niitä teoksessa avataan yhdeksän avainsanan kautta: yksilöllisyys, yltäkylläisyys, portfolio, kaupunki, kännykkä, 9/11, MM 95, kannabis ja tulevaisuus. Yhdeksän sanaa Y-­ sukupolvesta onkin myös kirja Suomesta sellaisena kuin se nyt on, hetki sitten oli ja ehkä hetken päästä tulee olemaan.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

57


KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

58


Matts Dumell

Valheiden helminauha 30.16  •  NIDOTTU, LIEPEET  •  125 × 197 MM  208 SIVUA  •  ULKOASU DOG DESIGN  ISBN 978-951-851-872-6  •  ILMESTYY KESÄKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

ämä kirja kertoo tarinan eräästä pieleen menneestä kiinteistökaupasta, jota päädyttiin setvimään suomalaisessa oikeudessa. Merkille pantavaa on se, että oikeus ei ollutkaan puolueeton. Kirjan päähenkilö Tuomo Partanen joutui ennakkoluulojen ja suoranaisten prosessivirheiden takia oikeusmurhan uhriksi. Miksi? Oletettavasti siksi, että hänen elämänsä ja uransa oli koostunut yhteyksistä ja liiketoimista venäläisten kumppanien kanssa. Partanen oli elänyt eräänlaisen täkäläisen version aluksi toteutuneesta, sitten sortuneesta amerikkalaisesta unelmasta. Kaikki alkoi lupaavasti ja tuottoisasti itärajalla käydystä kaupasta, mutta käänteet elämässä johtivat epäselvyyksiin muuatta kiinteistöä koskevassa kaupassa ja siihen liittyvässä rahoitusvyyhdissä. Mukaan sotkettiin syytöksiä kiristyksestä ja yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jotka on voitu osoittaa tekaistuiksi. Ne

johtivat kuitenkin oikeuden tekemään ratkaisuja, jotka olivat kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisia. Matts Dumell on koonnut aineistosta kirjan, joka näyttää, että niin kutsutussa läntisessä demo­kratiassa korkeimpana ihanteena pidetty puolueeton oikeudenkäynti ei ole itsestäänselvyys. MATTS DUMELL (s. 1951) on monialainen toimittaja, joka aloitti uransa 1970-luvulla. 1980-luvun alussa hän sai runsaasti huomiota herättäneessä oikeudenkäynnissä tuomion vakoilusta Neuvostoliiton laskuun. Tämän jälkeen hän työskenteli kaupallisen median palveluksessa, mm. Hufvudstadsbladetissa ja kaupallisilla radio- ja tv-kanavilla. Hän on tuottanut yli viisikymmentä dokumenttielokuvaa ja julkaissut useita kirjoja, joista viimeisin on Kun Mannerheim valitsi Suomen. Vuosi 1917 (Teos & Förlaget, 2017).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

59


Moni endometrioosin takia vuodatettu kyynel voitaisiin välttää, jos sairaus tunnistettaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siksi Olovsson toivoo, että nuorten parissa työskenteleviä aikuisia valistettaisiin sairaudesta huomattavasti paremmin. Erityisen tärkeää olisi kertoa siitä opettajille, nuoriso-ohjaajille, kouluterveydenhoitajille, mutta myös apteekkien työntekijöille. Jos kaikki he tietäisivät endometrioosista enemmän, he osaisivat kannustaa ja ohjata sen oireista kärsiviä tyttöjä gynekologin vastaanotolle. Tietenkin myös itse nuorille tytöille – ja p­ ojille – pitäisi kertoa endometrioosista mahdollisimman varhain jo koulussa, jotta he osaisivat hakea apua, jos heillä tai heidän kavereillaan on sairauteen viittaavia oireita. Endometrioosin voisi hyvin ottaa puheeksi esimerkiksi samassa yhteydessä, kun puhutaan seksistä, ehkäisystä ja kuukautisista. Endometrioosin oireet kun voivat alkaa 11–13-vuo­tiaana. Sen ikäisten potilaiden hoitaminen on Olovssonin mukaan varsin yksinkertaista. Yleensä hoidoksi riittävät pelkät e-pillerit. Nuorikin tyttö voi syödä e-pillereitä, tarvittaessa myös ilman taukoja, siihen saakka, kun hän mahdollisesti haluaa tulla raskaaksi. Suurimmalle osalle pillereistä ei ole mitään haittaa, ja jos haittoja tulee, niistä pääsee yleensä eroon vaihtamalla pillereitä.”

KUVA LIISA TAK AL A

60


Anne Ignatius

Joka kymmenes nainen

Elämä endometrioosin kanssa 59.57  •  NIDOTTU, LIEPEET  •  130 × 207 MM   224 SIVUA  •  ULKOASU ANNA MATTSSON  ISBN 978-951-851-821-4  •  ILMESTYY ELOKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

E 

ndometrioosi on yksi yleisimmistä naistentaudeista. Arviolta kymmenen prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa sitä, mikä Suomessa tarkoittaa noin 200 000:ta naista. Tuohon määrään suhteutettuna endometrioosia koskeva lääketieteellinen asiantuntemus on yleisesti ottaen vielä heikolla tolalla, eikä yhteiskunta laajemminkaan osaa endometrioosiin oikein suhtautua. Sitä ei osata riittävästi diagnosoida, mikä aiheuttaa usein potilaiden vaivojen vähättelyä, eivätkä vaikkapa Kelan lääkekorvaukset ole endometrioosin osalta kohtuullisella tasolla. Herää kysymys, johtuuko tämä kaikki esimerkiksi siitä, että kyseessä on nimenomaan naistentauti, tai ehkä siitä, että tauti aiheuttaa oireita ihmiselämän intiimeimmiksi koetuilla alueilla, mikä on omiaan herättämään häpeää. Kuitenkin endometrioosi on sairaus, jota voidaan usein myös helposti hoitaa, vaikka siitä

ei nykytiedon valossa täysin voi parantua. Sen ikävät vaikutukset voidaan useimmiten minimoida, kunhan oikea diagnoosi saadaan tehtyä. Sairauden ei tarvitse määritellä elämää. Joka kymmenes nainen on yleistajuinen tieto­ kirja endometrioosista ja sen hoidosta. Kirja palvelee kaikkia diagnoosin saaneita tai sellaista tarvitsevia ja ehdottomasti myös heidän lähipiiriään. Suositeltavaa luettavaa se on myös terveysalan ja koulumaailman ammattilaisille sekä yhteiskunnan vaikuttajille.

ANNE IGNATIUS (s. 1974) on Helsingissä asuva vapaa toimittaja, kouluttaja ja filosofian maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa Hämeen Sanomissa, Yliopisto- ja Kuluttaja-lehdissä. Hän kirjoittaa juttuja eri aikakauslehtiin ja antaa kielenhuoltokoulutusta esimerkiksi Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

61


TARU STAUDINGER on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, joka valmistui Lahden Muotoiluinstituu­ tista vuonna 2004. Sittemmin hän on toiminut markkinajohteisen maail­m an visualistina ja suunnittelijana. Mieleltään hän on pragmaatikko, mutta ulos tuleva totuus on monesti toisenlainen. Lähinnä KUVA MILK A AL ANEN

Staudingerin sydäntä ovat dadais-

mi, poikkeumat ja typografia. Näitä polkuja voi kulkea niin visuaalisesti kuin kielellisestikin. KUVA MILK A AL ANEN

MANNE RAILO on muusikko, säveltäjä, radiomainosohjaaja ja -tuottaja. Hän on vaikuttanut mainos­a lalla vuodesta 1988 ja ollut koko uransa ajan eräs maan palkituimmista radiomainonnan tekijöistä. Hänellä on työnsä ohella ja sen tukena kyltymätön intohimo mm. sananmuunnoksiin ja kaikenlaiseen verbaaliseen kikkailuun, mikä pitää paitsi hänet itsensä myös hänen seurassaan aikaa viettävät ja viihtyvät ystävät alati valppaana.

62KUVA MARJO TOKK ARI


Manne Railo & Taru Staudinger

Jalokiviä porsaille Kielipuolisia norjahduksia 85.2  •  SIDOTTU  •  130 × 130 MM   144 SIVUA  •  ULKOASU TARU STAUDINGER  ISBN 978-951-851-898-6  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

K 

aikki ovat olleet tilanteessa, jossa pitäisi turvautua idiomiin. Tiedättehän: ”puhua puuta heinää”, ”menettää kasvonsa” tai ”helmiä sioille”. Hiukkasen niitä omia päälauseita värittämään tai muuten vain asiaa jalostamaan. Mutta vähänkin vieraalla kielimaaperällä liikuttaessa saattaa idiomista spontaanisti tulla ihan uusi sutkaus. Kuten ”jalokiviä porsaille”, tämän kirjan nimi ja alkusysäys. Alkuperäisen kyllä tunnistaa, mutta paljon maukkaammalta se uusi tuntuu. Kirjaan kootut uudet idiomit ovat peräisin täysin autenttisesta lähteestä. Uuden kieli­ perin­teen tallentaja, Manne Railo, alkoi kirjoittaa muistiin suomenruotsalaisen ystävänsä

norjahtaneita tokaisuja huomatessaan niiden aiheuttavan eteenpäin kerrottuina pitkiksikin venyneitä sydämellisen naurun remakoita. Kun ihan varmaa ei aina ole, mitä kaikkea uudet sutkaukset tahtovat sanoa, ne on viisainta kuvittaa. Työhön ryhtyi kuvittaja ja graafikko, esikoisteoksellaan Svenskspråkig Bokstäver­ cock absurdin tajunsa kerralla todistanut Taru Staudinger. Lopputuloksena on siis Jalokiviä porsaille, olkaa niin hyvät! Kirja ylittää kieli-, ikä-, sukupuoli- ja kaikki muutkin rajat ja soveltuu siten aivan kaikille niin lahjaksi kuin kaikilla muillakin syin hankittuna.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

63


Fyysisen vanhenemisen, sairauk­sien ja kunnon heikkenemisen kolmikon lisäksi vaikeuksia tuottaa usein vielä neljäskin tekijä – sosiaalinen ja psykologinen puoli. Aivan liian monet uskovat vakaasti, että vanhenemisen prosessit väistämättä tekevät ihmisestä hitaamman ja varovaisemman, vähemmän kiinnostuneen tästä hetkestä ja enemmän ”menneiden hyvien aikojen” perään haikailevan. Tunnemme kaikki tällaisia ihmisiä mutta heidän asenteensa on todennäköisesti ollut muita negatiivisempi ja pessimistisempi aina. Vallitsevat negatiiviset stereotypiat ovat itse asiassa muutamien ikääntymisen tuomien muutosten ja niistä muodostuvan masennuksen syy. Stereotypioiden edessä ei tarvitse kumartaa. Miksi antaisimme menneiden sukupolvien vanhentuneiden oppien ja käsitysten vaikuttaa itseemme? Nyt on nyt ja on aika ryhtyä tekoihin! Ihmiselon loppuvuodet eivät ole pelkkää lopun odottelua – rappio ei ole ehdoton juttu! Itse asiassa mitä vanhemmaksi ihminen varttuu, sitä enemmän hän tarvitsee positiivista henkistä asennetta ja positiivisia tekoja.”

64


Muir Gray

Seitkyt soikoon! Opas hyvään elämään

SUOMENTANUT SUSANNA PAARMA

59.8  •  SIDOTTU, MUSTAVALKOKUVITUS  •  135 × 210 MM    240 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  •  ALKUTEOS SOD 70! THE GUIDE TO LIVING WELL (BLOOMSBURY, 2015) ISBN 978-951-851-889-4  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

S 

eitkyt soikoon! Kun vaan huolehdit kunnostasi ja pidät aivosolut liikkeellä, edessä voi hyvinkin olla täysipainoinen ja aktiivinen elämä aina yhdeksänkymppiseksi asti ellei pidemmällekin. Tämä kirja kertoo, miten se tapahtuu. Monet täyttävät seitsemänkymmentä ikääntymistä koskevien, kielteistenkin ennakkoluulojen vallassa. Tietysti ikääntyminen tuo mukanaan monenlaisia kysymyksiä ja ongelmiakin, mutta monia vaikeuksia voi lykätä tai jopa kokonaan torjua – ne kun eivät välttämättä johdu niinkään ikääntymisestä, vaan fyysisen kunnon heikkenemisestä, estettävissä olevista sairauksista ja väärästä asenteesta.

Karista siis ennakkoluulot mielestäsi! Ota seitsemänkymppisesi vastaan avosylin ja kaikki irti tulevista vuosista tähän kirjaan koottujen konkreettisten ohjeiden ja neuvojen avulla. Seitkyt soikoon! on täynnä ideoita niin ruumiin kuin mielenkin kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi.

Sir MUIR GRAY on englantilainen kansan­ terveyteen ja geriatriaan erikoistunut lääkäri. Hän on toiminut useissa Ison-Britannian julkisen terveydenhuollon tehtävissä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

65


KUVA YANI HARTONEN

KUVA YARI

66

Ihminen potee kuulemma mielikuvituksen puutetta, mikäli ei keksi hyvää syytä juoda samppanjaa. Uskoin suurta hedonistia Oscar Wildea ja aloin miettiä. No, eipä mennyt kauan, kun huomasin tänään olevan tasan 99 päivää jouluun ja lisäksi Hillan nimipäivä. Muistaakseni ala-asteella luokallani oli yksi Hilla, mutta saattoi se olla Millakin. Ei ole tiedossani, mikä oli Wilden lempisamppanja, mutta onneksi omassa kaapissani oli Pannier. Sen siivittämänä olikin kiva palailla kesäisen samppanja­ matkan muistoihin. Vaikka Champagnen maakunnan mahtavin kaupunki on eittämättä Reims, muinainen Ranskan kuninkaitten kruunajaiskaupunki, voi samppanjapääkaupungin tittelin myöntää hieman eteläisemmälle Épernaylle. Kaupunki elää ja hengittää samppanjaa. Kylän keskustasta lähtee leveä puistokatu kohti itää ja Côte de Blancsin kukkuloita, Avenue de Champagne. Sen varrelle on kohonnut upea palatsi toisen perään ja niiden portinpielistä löytyvät kuuluisimmat nimet, kuten Moët&Chandon, Pol Roger, Perrier-­ Jouët ja niin edelleen… Kaupungin ravintoloissa on luonnollisesti mahtavat samppanjalistat. Grillade Gourmand -ravintolassa törmäsin tähän asti näkemistäni suurimpaan viinilistaan, kirjaimellisesti, sillä sen nostamiseen tarvitsi kaksi kättä. Voitte siitä arvailla tarjolla olleiden samppanjoiden määrää. Vaikka suuret ja kuuluisat talot hallitsevat samppanjamarkkinoita ja ovat suurelle yleisölle tutuimmat, on todellisuus Champagnessa hyvin toisenlainen. Alueella on noin 5000 samppanjaa tuottavaa viinitaloa ja viljelijöitä kolminkertainen määrä. Niinpä lähes jokaisen talon kellarista löytyy kypsymässä olevaa kuplajuomaa. Suuri osa tästä tuotannosta jää omaan ja paikalliseen kulutukseen. Pieniltä tuottajilta voi tehdä myös erittäin hyviä löytöjä, jos vain onnistuu sopimaan tapaamisen.”


Risto Karmavuo

Korkatut

Keskitäyteläisiä kertomuksia 68.27  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  140 × 190 MM   176 SIVUA  •  ULKOASU ANNUKKA MÄKIJÄRVI  ISBN 978-951-851-897-9  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

V 

iinintuntija Risto Karmavuon uudessa kirjassa Korkatut päästään vuodenkierron mittaan tutustumaan ja perehtymään kymmeniin huikeisiin viineihin. Korkatut on Karmavuon viinipäiväkirja, jossa hän tarinoi kustakin viinistä omien kokemustensa, sattumusten ja verrattoman tietämyksensä pohjalta. Kirja esittelee ja taustoittaa tarkemmin 52 viiniä, siis yhden jokaiselle vuoden viikolle, mutta se antaa ehdotuksia ja vinkkejä myös kulloinkin puheena olevan viinin sisartuotteista. Niin ikään tarjolla on arvokkaita neuvoja ruokasuosituksista ja käyttötarkoituksista eri viineille Karmavuon omaleimaisella ja maanläheisellä tyylillä kerrottuina. Mukana ovat kaikki olennaiset viiniryhmät: rotevat ja voimakkaat punaviinit talveen, aromikkaat ja elegantit punaviinit syksyyn, ke­vyet ja raikkaat valkoviinit kevääseen, runsaat ja vivahteikkaat valkoviinit kesään, sekä tietysti tyylikkäät kuplajuomat ja makeat viinit erilaisiin juhliin. Kirjan esittelemät viinit löytyvät Alkon valikoimista, tarpeelliset tuotetiedot kuvineen on koottu kertomusten yhteyteen.

RISTO KARMAVUO (s. 1977) on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija. Hänen erikoisalaansa ovat ruoka ja viini sekä näiden onnistunut yhdistäminen. Hän on kirjoittanut aiheesta useissa eri kirjoissa ja artikkeleissa sekä esiintynyt radio- ja televisio-ohjelmissa. Lisäksi Karmavuo on hotelli-, ravintola- ja matkailualan liikkeenjohdon perinteikkäimmän oppilaitoksen Haaga-Helia ammattikorkeakoulun koulutusohjelmajohtaja. Karmavuo on jäsen kansainvälisissä Chaîne des Rôtisseurs (Paistinkääntäjien veljeskunta) sekä Suomen Gastronomien seura -järjestöissä. Karmavuolta on aikaisemmin ilmestynyt kirjat Mestarien vieraana. Viinejä, ruokaa, tarinoi­ ta (2004) yhdessä Alexandra Finckenbergin ja Juha Lihtosen kanssa, Viinin ystävän kirja Juha Lihtosen kanssa (2005), Huippukokki (2008) sekä Viini ja ruoka – opas makujen harmoniaan Juha Lihtosen kanssa (2009).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

67


MARJO NIEMI: Kaikkien menetysten äiti T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  203 SIVUA  ISBN 978-951-851-894-8  •  ILMESTYY KESÄKUUSSA

Marjo Niemen viides romaani Kaikkien menetysten äiti voitti vuoden 2018 Runeberg-palkinnon ja sai kaikin puolin ylistävän vastaanoton ilmestymisvuonnaan 2017. Huikea romaani häpeän alkuperästä, jonne ja josta päästäkseen on taannuttava imeväiseksi. ”Marjo Niemen käsissä moninäyttämöinen, rinnakkaisissa maailmoissa etenevä tarina on suurta kirjallisuutta.”    RUNEBERG-PALKINTORAATI

LEENA KROHN: Tainaron

T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  126 SIVUA  ISBN 978-951-851-908-2 •  ILMESTYY ELOKUUSSA

Tainaron (1985) on rakastetun kirjailijan Leena Krohnin läpimurtoteos, joka kuljettaa lukijansa vertaansa vailla olevaan todellisuuteen. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta. Tainaron on saanut haltioituneen vastaanoton myös maailmalla.

P. G. Wodehouse: Kernaasti, Jeeves! T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  480 SIVUA  ISBN 978-951-851-887-0  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

Miljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja Jeeves ovat tuttuja Wodehousen kirjoista ja niistä tehdystä tv-sarjasta. Jeeves-tarinoiden päähenkilö, uusavuton ja katastrofialtis mutta hyväsydäminen brittiaristokraatin arkkityyppi Bertie Wooster selviytyy neuvokkaan herrasmiespalvelijansa Jeevesin avulla päivittäisistä kommelluksista. Tällä kertaa Bertie palaa vastoin aiempia aikomuksiaan Totleigh Towersiin, missä hän on aiemmin joutunut miltei avioliiton kahleisiin. Voi, Jeeves!

MARKO Pieniä enkeleitä

LEINO 68 

Marko leino: Pieniä enkeleitä T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  515 SIVUA  ISBN 978-951-851-913-6  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

Marko Leinon Pieniä enkeleitä on hurja kertomus nykyeurooppalaisista ihmiskohtaloista. Mikon ja Tiinan teini-ikäinen tytär Saana katoaa ja löytyy surmattuna. Lapsen kuolema muuttaa kaiken. Aiemmin Saasta-nimellä (2013) julkaistu kirja on huikea tutkielma ihmisen pimeästä puolesta ja nyky-yhteiskunnasta, jossa ongelmat ovat globaaleja. Mitä tapahtuu, kun kaikilla on vain välinearvoa? Tätä kirjaa ei pysty laskemaan käsistään, vaikka lukiessa pelottaa!

Pokkarit & uusintajulkaisut


 69


Henkilökunta / Staff

Toimitusjohtaja Managing Director

Toimituspäällikkö Publishing Manager

Graafinen suunnittelija Graphic Designer

Nina Paavolainen +358 (0)40 500 8342

Elia Lennes +358 (0)40 720 6310

Jenni Saari +358 (0)40 778 8117

Kustannuspäällikkö Editorial Director

Tiedotuspäällikkö Publicity Manager

Assistentti Assistant

Jussi Tiihonen +358 (0)44 302 1223

Hannele Jyrkkä +358 (0)50 322 2387

Niina Tiainen +358 (0)20 743 1250

Myynti- ja markkinointi­ päällikkö / Sales and Marketing Manager

Kustannustoimittaja Editor

Sähköposti / Email

Sari Häggqvist +358 (0)50 568 9388

Maarit Halmesarka +358 (0)44 302 1220

etunimi.sukunimi@teos.fi firstname.lastname@teos.fi

Yhteystiedot / Contact information puhelin 

020 743 1250 info@teos.fi www.teos.fi

70

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki


Teos in Brief Teos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and non-fiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. We aim to publish around 50–60 books a year. Teos' authors include numerous recognized writers, such as Monika Fagerholm, Juha Hurme, Emmi Itäranta, Tomi Kontio, Leena Krohn, Marko Leino, Minna Lindgren, Laura Lindstedt, Ulla-Lena Lundberg, Marjo Niemi, Leena Parkkinen, Riikka Pelo, Mikko Rimminen and Johanna Sinisalo.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud. In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by, among others, Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel, Robert Walser and Günter Grass.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   kesä- ja syyskatalogi 2018

www.teos.fi

71


Pyydetään palauttamaan, ellei vastaanottajaa tavoiteta

Tämä on pieni ja kulmikas tarina unesta, jossa asiat olivat sisäkkäin: tavalliseen ja epätavalliseen tapaan. Niin kuin ne täällä usein ovat. Ja pyörivät, mutta eivät sillä tavalla, mikä ihmisen silmään tavallisesti näyttää pyörimiseltä. Yksinkertaista & monimutkaista. Siis tämä jokin järjestelmä, jonka sisällä on käännös, se pieni keriytyvä uni, jossa portaat johtavat ylös tai alas. Peura tai kokonainen fauna tulee vastaan jossain kohdassa. Tässä keriytyvässä kuvassa ”tyttö” juoksi kadulla hienomekaanisesti humisevassa kaupungissa, jossa kaikki oli hieman sekaisin. Ja hän kääntyi kulmasta aivan tavalliseen suuntaan. Ja hän katsoi kellosta aivan tavallista aikaa. Hänen jalkansa olivat melkein maassa, hänen jalkansa olivat melkein ilmassa, kun hänen toinen kenkänsä tippui jonnekin, siinä kohdassa, mikä oli kuvailun            ulkopuolella.       

Eikä siihen ikinä oikein totu. veera antsalo: Imago

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki Puhelin 020 743 1250 www.teos.fi

@teoskustantamo

Katalogitilaukset

Kesä ja syyskatalogi 2018

Puhelin 020 743 1250

Julkaisija

info@teos.fi Tiedotus

Kustannusosakeyhtiö Teos Painopaikka Paintek Oy, Helsinki 2018

hannele.jyrkkä@teos.fi puhelin 050 322 2387

Muutokset mahdollisia

Teos-kirjat - kesä ja syksy 2018  
Teos-kirjat - kesä ja syksy 2018  
Advertisement