Page 1

2017 Syksy

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s


Kaunokirjallisuus

Tietokirjallisuus

         

         

         

r om a an it ja nov el l it          

runot ja ly h y t p roo sa          

el äm äk er r at ja muistelm at          

4

Raija Oranen Kreivin aikaan

26 Eino Santanen Yleisö

6

Pertti Lassila Kesän kerran mentyä

28 Kaisa Ijäs Aurinkokello

8

Marjo Niemi Kaikkien menetysten äiti

30 Tomi Kontio Saattaa, olla

10 Juha Hurme Niemi

32 Johan Bargum Lyhykäisiä

12 Marko Leino Suo

42 Matts Dumell Kun Mannerheim valitsi Suomen – Vuosi 1917 44 Hanna-Reetta Schreck Minä maalaan kuin jumala

Ellen Thesleffin elämä ja taide

46 Erkki Alaja Kutsumus 48 Olli Matikainen Kivikkopellon poika

Erkki Laatikainen 1946–2013

14 Kari Häkämies Kaksoiselämää

         

         

16 Marjo Katriina Saarinen Kerrottu huone

l as t en- ja nuort enk i r jal lisuus          

y lei nen ti etok i r jallisuus          

18 Ossi Nyman Röyhkeys 20 Jouko Turkka Kärsimys on turhaa 22 Clarice Lispector Oppiaika eli Nautintojen kirja 24 P. G. Wodehouse Selvät sävelet, Jeeves

34 Juhani Känkänen Hyvältä näyttää, Apo Apponen!

50 Ulla-Lena Lundberg Herttuatar ja kapteenin vaimo

36 Malin Kivelä & Linda Bondestam Suurenmoinen Rosabel

52 Tommi Uschanov Sininen tango – Esseitä populaari­-

38 Lastenmusiikki­ orkesteri Ammuu! Laulukirja

54 Johann Wolfgang von Goethe Värioppi

40 Minna Lindeberg & Jenny Lucander Lumi Azharian yllä

Purjealuksen tarina

kulttuurista ja historiasta

56 Jouni K. Kemppainen, Pekka Elomaa & al. We’re Coming to Let’s Go

Pertti Kurikan Nimipäivät

58 MIKKO VIENONEN & JUHA NIEMI ”Yeah! Yeah! Tässä tulemme!” Beatles Suomessa

60 POKKARIT

Kannessa tietokirjailija Hanna-Reetta Schreck lukemassa Juhani Ahon teoskaksikkoa Papin tytär ja Papin rouva, kuva Stefan Bremer.


Kirjeitä ja lukijoita          

M 

ikä on kirje? Nykysuomen sanakirjan mukaan se on ensisijaisesti ”kuoreen pantuna tav. postissa lähetettävä kirjallinen tiedonanto”. Lisäksi usein ajatellaan, että kirjeellä on sekä lähettäjä että vastaanottaja, olivatpa nämä sitten tiettyjä henkilöitä tai tahoja, tai etenkin vastaanottajapuolella tieten tahtoen yksilöimättömiä keitä-tahansa tai ääritapauksessa jopa kieli itse. Joskus kirjeen vastaanottajaksi päätyy myös elämäkerturi perehtyessään aiheenaan olevan ihmisen jäämistöön. Usein tällainen yksityiskirjeenvaihto onkin kaikkein kiehtovinta, sillä vain harvoin sitä on alun perin viimeistelty tuntemattomaksi jäävän lukijan vastaanottoa silmällä pitäen. Niinpä se helposti luo vahvan tunnun mahdollisimman suorasta pääsystä sellaisen ihmisen ajatuksiin, joka on jo jättänyt tämän maailman. Kuvataiteilija Ellen Thesleff kirjoitti valtavan määrän kirjeitä. Hänen aikanaan se oli luontevin ja monesti myös ainoa tapa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Näistä kirjeistä muodostuikin elämäkerran Minä maalaan kuin jumala keskeinen lähde – kunhan taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck oli opetellut lukemaan taiteilijan käsialan vapaata ilakointia. Kaikki kirjeet eivät aina päästä helpolla. Thesleffin kirjeissä on eräs toistuva piirre, joka viehättää kovin: hän saattoi jopa samaan virkkeeseen sotkea kolmea tai neljää kieltä pelkäämättä, että se mitä hän halusi sanoa eksyisi vastaanottajalta tähän sekamelskaan. Jollain tavalla tämä jopa eksentriseltä tuntuva huoleton kurottelu kohti universaalia kerK u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Syyskatalogi 2017

too hänestä miltei yhtä kiehtovasti kuin hänen uraauurtava taiteellinen työnsä. Kirjeenvaihto on tärkeässä roolissa myös syksyllä ilmestyvässä elämäkerrassa Kivik­ko­pellon poika, joka kertoo päätoimittajalegenda Erkki Laatikaisesta. Hän piti kyllä päiväkirjaakin (tosin eivätkö päiväkirjat juuri ole kirjeitä?) mutta säilöi myös kirjeenvaihtoaan kattavasti koko elämänsä ajan. Historioitsija Olli Matikainen on täten saattanut laatia vivahteikkaan kuvan merkittävästä yhteiskunnallisesta vaikuttajasta ja samalla Suomen lähihistoriasta. Lukijana vaikutun syvästi Laatikaisen tarinasta, joka saa odottamattoman lisäsäväyksen eräästä nuoruudessa kirjoitetusta kirjeestä. Siinä hän paljastaa Beatles-suhteensa kiihkeän laadun. Ei ollut suomalaisilla koskaan tilaisuutta koti­maassaan elävänä Beatlesia todistaa. Tämän tosi­seikan myöntää loistelias pophistoriikki Yeah! Yeah! Tässä tulemme! – Beatles Suomessa. Sääli sinänsä. Vaan kenties olennainen välittyy uusille polville myös niissä kulttuurisissa horisonteissa, jotka Beatles-ilmiön myötä Suomessakin avautuivat taltioitse, painotuotteissa – ja elokuvissa (kirjeitä nekin, eikö totta?). Muistamme yhtenä tällaisena olennaisuutena Ringon kiteytyksen Richard Lesterin fiktiivisessä dokumentissa A Hard Day’s Night (1964): ”Kirjat ovat hyviä. – – Kirjoista voi oppia.” Siihen on helppo satavuotiaassa Suomessakin yhtyä. Elia Lennes toimitus päälli k kö

3


Kasvaessaan Kaijasta oli tullut eräänlainen linnan prinsessa. Kaikki palvoivat ja hellittelivät tuota lasta, sotilaat rakentelivat hänelle leluja, puuseppä veisti pölkystä nuken ja jos jonkinlaisia eläimiä, piiat ompelivat räsyistä ja tilkuista nukelle hienoja hameita ja keittäjä kätki erityisiä makupaloja tyttöä varten. Ei ollut ihme tuon hellittelyn keskellä, että Kaijasta kehkeytyi oikea lumoojatar. Hän tiesi jo pie-

nenä, että hymyllä sai enemmän kuin huudolla, ja pään kallistaminen oli vahvempi ase kuin jalan polkeminen. Kaija oppi mielistelemään taitavasti, mutta ei siinä ollut mitään vastenmielistä eikä äitelää, sen Emilia pani merkille. Kaijalta luontui suloisena oleminen aivan itsestään. Hän katsoi ihmisiä suoraan silmiin niin että karkeat sotilaatkin pehmenivät tuon tuijotuksen edessä. – Minä astun sisään, tyttö kuvasi itse tuota tapaansa.”

KUVA HELI SORJONEN

4


Raija oranen

Kreivin aikaan 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  140 × 210 MM  416 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-757-6  •  ILMESTYY ELOKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

K 

ajaanin linnassa kasvaa 1700-luvun alussa Kaija Valpurintytär Keränen, jonka elämästä kehkeytyy yhtä poikkeuksellinen kuin hänen kauneudestaankin. Seikkailu alkaa, kun Ruotsin valtakunta käy ankaraa sotaa ja Venäjän keisari Pietari päättää tuhota sen itäisen osan, Suomen alueen, ja päästä Ruotsin valloitusmaiden läpi Itämerelle. Viisitoistakesäinen Kaija joutuu lähtemään Kajaanista pakosalle. Hän yrittää ottaa kohtalon hallintaansa suunnatessaan laukkuryssän mukana kohti pohjoista. Hän ajautuu yhden miehen sylistä toiseen ja aina Vienaan asti, kunnes mitättömästä tulliriidasta syttynyt kahakka ja suuri sota kohtaavat Kajaanin linnan muureilla. Kaijan hurjan tarinan kautta aukeaa näkymä kokonaiseen aikakauteen Suomen historiassa. Ja millaiseen aikakauteen! Rakkautta ja verta, intohimoa ja sotaa, Oranen toden totta osaa kuvata minkä tahansa historiamme aikakau-

den verevästi ja vangitsevasti. Kreivi Brahen ääni kuuluu tarinassa voimallisena edelliseltä vuosisadalta, mutta hänen antamansa suoja on mennyttä. Tarinassa on kuitenkin sijansa myös anteeksiannolla ja toivolla, aurinko nousee tuhonkin jälkeen.

RAIJA ORANEN on tuttu paitsi sykähdyttävistä kirjoistaan myös televisiosarjoista Puhtaat valkeat lakanat ja Ruusun aika, jotka on julkais­t u kirjoinakin. Orasen laaja tuotanto käsittää romaaneja, novelleja, satuja, lastenkirjoja, kuunnel­ mia ja näytelmiä sekä musiikkidraamaa ja tv-käsi­k irjoituksia. Orasen tuoreimpia menes­ tys­­romaaneja ovat Nimeltään Kekkonen (2011), Kaiken takana Kekkonen (2013), Aurora (2014), joka kertoo historiamme mahtinaisesta Aurora Karamzinista, Juho Kusti Paasikivestä kertova Hirmuinen mies (2015) sekä Aino Acktén elämää suurenmoisesti kuvaava Ackté! (2016).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

5


KUVA LIISA TAK AL A

Sana on kuin ilmapallo. Mitä suurempi se on, sitä enemmän siinä on tyhjää. Elämä, kuolema, aika, usko ja monet muut ovat sellaisia sanoja. Suuria sanoja on helppo sanoa niin kuin suuria lukujakin, mutta mitä suurempia ne ovat, sitä vähemmän ne merkitsevät. Hädin tuskin tajuaa paljonko on tuhat vuotta mutta siihen on helppo pyöräyttää perään nollia, jotka ovat täynnä tyhjää. Joutuu hetkessä niin kauas, että on ajan takana, siellä mitä ei ole edes olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan. Minä en pidä suurista sanoista, pidän tavallisista sanoista, jotka ovat yksinkertaisia. Niillä voi puhua lapselle, koska tietää, mitä ne tarkoittavat. Pidän pienistä sanoista, sellaisista kuin sattuma, joka on joka­ päiväinen tapaus. Sitä ei ehkä edes huomaa, se on vain se, mikä tapahtuu, mutta se on todellinen eikä pelkkä sana.”

6

PERTTI LASSILAN (s. 1949) edellinen romaani Armain aika oli vuoden 2015 Finlandia-ehdokas ja myös esikoisromaani Ihmisten asiat (2013) sai paljon huomiota kauniin kielen ja ihmiselon tarkan ja viisaan kuvauk­s en ansiosta. Lassila on julkaissut useita kirjallisuushistoriallisia tutkimuksia, viimeisimpänä teoksen Metsän autuus. Luonto suomalaisessa kirjallisuudessa 1700–1950 (SKS, 2011). Lisäksi Lassila on toimittanut Suomen kirjallisuudenhistorian kolmannen osan (SKS, 1999) ja kirjoittanut kirjallisuus­arvosteluja Helsingin Sanomiin 1973–2013. Hän on työskennellyt yliopisto­ opettajana, tutkijana ja kustannusjohtajana Suomessa sekä vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa.


Pertti lassila

Kesän kerran mentyä 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  188 SIVUA  •  ULKOASU CAMILLA PENTTI  ISBN 978-951-851-791-0  •  ILMESTYY KESÄKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

K 

esäinen Hanko on paratiisi, jossa kävellään vehreiden puiden alla, nautitaan kylmää viiniä Belvederen terassilla ja rakastutaan. Mutta jokainen kesä näkee aina loppunsa, pimenevän taivaanrannan, leijailevat lehdet ja myös toisenlaisen lopun: sodan. Ensin on 1910-luvun kesä, jonka loppu merkitsee Elsalle menetyksen sijasta odotusta. Elokuun illan kohtaamisesta syntyy kevään koittaessa tyttö joka saa nimen Taimi. Jossakin taustalla Suomi itsenäistyy ja suomalaiset sotivat keskenään. Mutta sodan kumu on vielä kaukana Hangosta. Taimi kohtaa 1930-luvun lopun Hangossa Eeron. He viettävät pienen hetken suvea yhdessä. Ja kun kesä jälleen tekee tilaa syksylle,

Eero komennetaan rintamalle. Talvisota syttyy. Taimin ja Eeron tarinan kautta piirtyvät esiin sukupolvien ja sukupuolien erot ja yhtäläisyydet aikana, jolloin maailma palaa. Lassila kuvaa kauniisti ja tarkasti sen, mikä jää sota­ kertomusten taakse piiloon. Kesän kerran mentyä on romaani itsenäisistä naisista, rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta sekä Hangosta, jonka menetys talvisodan loputtua kytkeytyy sekä Taimin että Eeron kohtaloihin. Lassilan kirja on myös loistelias tarina ajan kulusta, siitä miten kuvaan voi yrittää vangita jotakin, mikä kuitenkin väistämättä muuttuu, kuluu toiseksi. Kuin toisen ihmisen valokuva, jota kantaa mukanaan kuin muistoa, haavetta.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

7


” 8

oon niinku muutki ihmiset, ajattelen olevani keskellä maailmankaikkeutta, mut ei se mee niin, harmi sinänsä. Ylipäänsä tää keskelläajatus on kumma, ihminen nyt voi luulla olevansa keskellä metsää ja aivan hukassa, mut yleensä just nää tällaset tyypit, nää tällaset metsiin eksyvät tyypit löytyy sit kohmelosta sellaset sataviiskyt metrii kotitalosta tai jotain. Sitäkin mä mietin. Etten mä ehkä oo hukassa. Etten mä ehkä oo kaukana. Ehkä mä oon ihan lähellä.”

KUVA NIINA VATANEN

Mä varmaan mokasin nyt tän. En tullu tarkotuksella, sen voi kertoo, vaan ihan todella vahingossa tulin, niinku tapana on ollu. Tuolta valon reunoilta liukuu keskelle viileetä ilmaa, se haisee, ei suinkaan varastolta vaan kellarilta ja mä voin kertoo, et siellä kellarissa on monenlaisii omenoita. Tekee tosiaanki mieli pysytellä täs keskinäyttämöllä, jossa sentään on pikkuriikkisen valoluikkua. Tai ehän mä tiedä oonko mä keskellä näyttämöä. Mistä sen vois tietää. Ehkä mä


Marjo niemi

Kaikkien menetysten äiti 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  200 SIVUA  •  ULKOASU JUSSI KARJALAINEN  ISBN 978-951-851-771-2  •  ILMESTYY ELOKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

N 

yt ollaan pinteessä. Eräänä tavallisena päivänä hiukan uupunut nainen päätyy työvuoronsa aikana pimeälle näyttämölle, jonka ainoa valaistu kohde on hänen äitinsä paareilla makaava ruumis. Kun erilaiset paikannus- ja selitysmallit – uni, kuolema, seinähulluus – eivät tuota tyhjentävää tulosta, niin ei kai siinä sitten muuta voi kuin ryhtyä juttelemaan. Seuraa vimmattu monologi äidille, äidistä, perheestä ja koko lailla kaikesta muustakin. Kuolleen äidin haluttomuus puhua ja koskettaa on ehkä periytynyt ja pesiytynyt kertojan omaan perheeseen, jonka pariin aika ajoin liu’utaan ja leikataan näyttämöltä. Missä tilassa kertoja oikein on? Ainakin tilanne on niin tukala, että välillä on edettävä kierien, ja toisinaan yksinpuhelu saa vinksahtaneen dialogin piirteitä, kun kertoja hankkii tarvikkeita ja ryhtyy äänittämään äitinsä hiljaisuutta. Marjo Niemen viides romaani Kaikkien menetysten äiti käy luihin. Sukupolvisen hiljaisuuden ja syyllisyyden kokemukset saavat Niemen kirjassa ainutlaatuiset puitteet. Romaanin ker-

ronta näyttää huolen ja häpeän todet tunteet äänellä, joka hakee vertaistaan. Niemen rakentama kertoja on raivostuttavuuteen saakka hauska, kohtuuton – ja hädissään. MARJO NIEMI (s. 1978) on helsinkiläinen kirjailija, joka kirjoittaa proosaa, näytelmiä ja kolumneja. Hän valmistui dramaturgiksi Teatteri­ korkea­koulusta vuonna 2004. Samana vuonna ilmestyi esikoisteos Juostu maa, joka sai Tiilis­ kivi-palkinnon. Toinen romaani Miten niin valo oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2008. Kolmas romaani Ihmis­s yöjän ystävyys (2012) oli hurja tutkielma syyllisyydestä ja eurooppalaisten hyväosaisuudesta. Niemi oli yksi vuonna 2016 ilmestyneen proseduraalisen Ihmiskokeita-kollektiiviromaanin neljästätoista kirjailijasta. Hän on kirjoittanut myös näytelmiä, kuten Juakse ko hullu! (Jyväskylän kaupunginteatteri, 2004), Näytät vieraalta rakas (Teatteri Jurkka, 2009) ja Keskellä ruuhkaa juoksee nainen (Teatteri Avoimet Ovet, 2017). Niemi on Nuoren Voiman Liiton hallituksen puheenjohtaja ja proosa­b ändi Ihmissyöjän ystävien solisti.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

9


10

KUVA STEFAN BREMER

Me saimme Agricolalta kirjakielen sokke­ li­valun lisäksi ihania, turkulaisia sanoja: vissi, yrtti, vimmattu, äkätä, äsken, öykkäri, putkahtaa, kukistaa, nisu, visu, ylenpalttinen, kovakourainen, tomppeli. Hän antoi meille myös sisun ja virkamiehen, hätävaran, sananlaskun, korkeakoulun, karkausvuoden, vertauksen, vuoden­ ajan ja taivaankaaren. Sanaa ihminen hän ei tuntenut, vaan käytti sen sijasta kirjaimellisesti inhimillisempää käsitettä ’inhiminen’. On huomattava, että Mikael Agricolalla oli samat ässät penaalissaan kuin Aleksis Stenvallilla: molemmat osasivat yhtä hyvin sekä suomea että ruotsia. Niinpä heillä oli vipu, millä vääntää suomen kieli uuteen vaiheeseen. Agricolan jättiurakan jälkeen suomen kirjakieli jämähti kolmeksi sadaksi vuodeksi niille sijoilleen, kunnes Stenvall uudisti sen seitsemän miehen voimillaan korkeimman sanojen taiteen kelpoisuuteen.”


Juha Hurme

Niemi

84.2 /  9 9  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  140 × 210 MM  500 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-810-8  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

J 

okunen tovi alkuräjähdyksen jälkeen, astronomisten, geologisten ja sen sellaisten sattumien seurauksena, Telluksen pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi törröttää niemi. Sitten tulikin vuosi 1809, ja siinäpä oikeastaan koko tarina olisikin, ellei tuolle 14 miljardin vuoden aikajänteelle mahtuisi joitakin niin kohottavia kuin askarruttaviakin episodeja, joiden kertomisesta saattaa olla lukijalle hyötyä ynnä huvia. Niemi on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme. Kustantamon pihistelyn vuoksi teos keskittyy tuon mainitun niemennökön ympäristöön, toki vertaillen sen saavutuksia eurooppalaiseen ja laajempaankin hengentuotantoon. Venäjän vallan aika ja Suomen tasavallan historia on siis jätetty pois. Hurmeen tutkain löytää aina uutta jo muka tiedetystä. Taiteilijan ja tieteilijän yhdistelmäkatse paikantaa niemen ylivertaisesti käännetyimmän tekstin satojen vuosien takaa, pureutuu kansanrunouteen ilman Kalevalan välikättä ja näyttää niemen perusteellisen kansainvälisyyden jo ajalta ennen ristiretkiä. Uskonkiihko ja typerä isottelu eivät ole kirjoit-

tajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden keksiminen ovat. Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat vaikuttaa tutuilta. JUHA HURME (s. 1959) on Suomen kiistatta omaperäisin teatteriohjaaja ja -käsikirjoittaja, Yövieraat- ja Nälkäteatterin sekä Suomen kiinalaisen teatterin perustajajäsen. Hän on toiminut myös Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana sekä Teatteri Telakan johtajana. Hurme sai Eino Leinon palkinnon vuonna 2005, ja teatterialan arvostetuin tunnustus, Eino Kaliman palkinto, myönnettiin hänelle 2014. Hänet tunnetaan myös kolumnistina sekä maanmainiona esiintyjänä ja melkein unohdetun kirjallisuuden tulisena arvonpalauttajana. Hurme on julkaissut neljä kiitettyä ja kohahdut­ tanutta romaania: Volvo Amazon (Otava, 2007), Puupää (Teos, 2009), Hullu (Teos, 2012) sekä viimeisimpänä suurtyön Nyljetyt ajatukset (Teos, 2014). Hurmeen romaaneissa omaelämäkerrallinen aines sekoittuu fiktiiviseen sekä traagisella että hulvattomalla tavalla, samanaikaisesti.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

11


Sun isäs oli täysi paska, ei mitään muuta. Muista se. Ai, miksikö mä menin kimppaan sen kanssa. Mä olin nuori ja tyhmä. Mä yksinkertasesti uskoin Arden vinoon hymyyn, ruskeisiin silmiin ja lipevään paskaan ihan liian kauan. Kun mä lopulta ymmärsin ja myönsin ittelleni asioiden oikean tolan, oli jo ihan liian myöhästä. Okei, vaikuttihan siihen aluksi sekin, että me saatiin kaupungilta vuokra-asunto, kaksio. Se oli kova juttu seittemäntoistavuotiaalle. Pääsi himasta pois. Missä se oli, minä kysyn. Mikä, äiti vastaa. Se asunto. Tässä. Siis se on just tää yksi ja sama kämänen luukku. Ai.” KUVA HELI SORJONEN

12


Marko Leino

Suo

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  ISBN 978-951-851-819-1  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

M 

iss Suomi roikkuu tahmaisena julisteena huussin seinällä. Venäläinen sotavanki on enemmän omaa väkeä kuin häntä etsivät viranomaiset. Kontulassa harjoitetaan best practice -mallista liiketoimintaa verottomana ja laadukkain pesäpallomailoin. Yleisessä saunassa muistellaan kyllä sota-aikaa, mutta ehkä erilaista kuin mitä kansallinen kaanon meille kertoo, sissitoiminta kun on tapahtunut pitkälti miestenhuoneissa. Marko Leinon yhdeksäs romaani Suo on pirstaleinen otos satavuotista Suomen tasavaltaa. Vuosilukujen mukaan nimetyt luvut eivät salli tavanomaista kronologiaa, vaan vuosikymmenten kokemuksia rinnastetaan, verrataan, näytetään kuinka kokemukset, puhetavat ja ylevät aatteet muuttavat muotoaan, nostavat päätään odottamattomissa paikoissa ja ajoissa. Suon sirpaleista muodostuu kokonaisuus, joka ei ole suuri kansallinen kertomus, vaan satavuotinen hetteikkö, jossa ihmisten kohtalot välillä risteävät mutta useimmiten ollaan tavalla tai toisella yksin – jossa usein on parempi muistaa väärin koska todellisuus on sie-

tämätön. Suurmiehiä syntyy ja kuolee tuolla jossain, mutta kukaan ei voi olla niin suuri ja uhkaava kuin oman ruokakunnan jäsenet. MARKO LEINON (s. 1967) esikoisteos, novellikokoelma Miehen tehtävä (Tammi, 1999) palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla. Sen jälkeen Leino on kirjoittanut lastenkirjoja, näytelmiä, romaaneja ja runoja. Viides romaani Ansa (Tammi, 2009) voitti Vuoden johtolanka -palkinnon. Julmetun tehokas Saasta (Teos) ilmestyi vuonna 2013 ja tuorein romaani Syntymättömät (Teos) 2015. Leinon kirjoja on käännetty yli 15 kielelle. Käsikirjoittajana Leino on kotimaisen elokuvaja televisiotuotannon kultasormi. Hänen kynästään ovat lähtöisin monet 2000-luvun kassamagneetit, kuten Minä ja Morrison, Matti, Tummien perhosten koti, Joulutarina, Rööperi ja Puhdistus.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

13


KUVA LIISA TAK AL A

Vaikeinta on hetki ennen nukahtamista. Silloin menneisyys vyöryy päälle kuin hyökkäysvaunu. Seison sokissa, kolme kilvin ja konetuliasein varustettua miestä syöksyy huoneeseen: Poliisi! Kaikki maahan! he karjuvat. Minut napataan kuin väkivaltainen terroristi. Joudun tutkintavankilaan, käräjäoikeuteen ja jo muutaman kuukauden päästä Kakolaan. Makaan vankivuoteellani ja mietin. Nukahtamislääke auttaa, saa aikaan leijuvan tunteen. Käyn tapahtumia läpi unenomaisesti. Tajuan olleeni typerys. Yhtä viisas kuin umpirakastunut teinipoika. 14

Tiedän viettäväni loppuelämäni Suomen paha­ maineisimmassa vankilassa. Samassa talossa, jossa aikoinaan lusivat Hilarius Sorjonen, Dynamiitti-Laine ja Volvo-Markkanen. Musiikki auttaa. Hieman ennen herätystä hyräilen Juice Leskisen Sorjosesta kirjoittamaa laulua: ’Olen Hilarius, hentomielinen, minä ryöstän kyllä, mutta murhaa en, pakoon pääsen, aina viime tinkaan, ei luottaa voi sanaan rikostoverinkaan…’ Yksinkertainen, tarttuva melodia, nerokkaat sanat.”


Kari Häkämies

Kaksoiselämää 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  304 SIVUA  •  ULKOASU MIKA TUOMINEN  ISBN 978-951-851-806-1  •  ILMESTYY HEINÄKUUSSA

P 

erussuomalaisen poliitikon Kari Pajarin mieli on maassa. Surkean vaalituloksen vuoksi hän joutuu jättämään tehtävänsä sisäministerinä. Hänellä on onnekseen takataskussa eräänlainen valttikortti. Aloittaakseen paluun yhteiskunnallisiin tehtäviin Pajari sopii tapaamisen asianajaja Camilla Koronowin kanssa Helsingin Tähtitorninmäelle. Rumankolean illan tapahtumat kuitenkin riistäytyvät käsistä. Paikalle hälytetään oluella istuvat keskusrikospoliisin tutkijat Heikki Söder ja Matti Joronen. Suomen tunnetuimmat murhatutkijat eivät osaa aavistaa, kuinka monimutkainen tapaus heillä on käsissään. Se johdattaa Söderin ja Jorosen Turkuun, josta 1990-luvun pankkikriisin myötä alkaa selvitä merkillisiä asioita. Onko kyse terrorismista, rakkaudesta, juridiikasta vai politiikan ja bisneksen valtapelistä? Jollakin tapaa murhiin liittyy myös Kakolassa 1990-luvun lopulla istuva vanki, joka jaksaa päivästä toiseen sen voimalla, että uskoo

saavansa vielä oikeutta, muodossa tai toisessa. Ja joka laulaa päiviä kuluttaakseen mielessään Juice Leskistä: ”Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään…”

KARI HÄKÄMIES (s. 1956 Karhulassa) toimii Varsinais-Suomen maakuntajohtajana. Koulutukseltaan Häkämies on varatuomari. Aiemmin hän on toiminut muun muassa oikeusministerinä, sisäasiainministerinä, kansanedustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana. Kaksoiselämää on Häkämiehen viides dekkari. Kiitetyt edelliset kirjat ovat nekin käsitelleet terävästi valtaapitävien ja poliitikkojen elämää, pääsankareinaan ja napakkoina kommentoijinaan Söder ja Joronen keskusrikospoliisista.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

15


” 16

KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

On asioita ja hetkiä, jotka vääjäämättä pyörähtävät pois ja jäävät ajan rattaan taakse, eivätkä enää nouse uusissa pyörähdyksissä esiin. Toiset tunteet kiihdyttävät ajan kulkua, toiset hidastavat tai jähmettävät sen siihen vankkumattomaan pisteeseen asti, jolloin aika peruuttamattomasti katoaa, jää todella taakse, poistuu, eikä enää palaa. Läsnä oleva siirtyy yhden silmänräpäyksen myötä menneeseen, ylittää sekunnissa silmän ja mielen rajan. On valittava mitkä merkitykset antaa kadonneelle – unohdetulle, heikosti muistetulle tai vääristyneelle. On valittava, jos sen antaa olla, sekin on valinta, ja se, jos haluaa muistaa hiukan täydemmin kuin muistaisikaan.”


Marjo Katriina Saarinen

Kerrottu huone 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  400 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI 

ISBN 978-951-851-740-8  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

M 

arjaana on menettänyt puolisonsa ja ryhtynyt käymään psykoanalyysissa. Huoneessa, jossa välillä maataan, välillä istutaan, hän yrittää toimia analyysin sääntöjen mukaan: puhua kaiken mikä mieleen tulee. Seinällä tuijottaa pieni lammasmaalaus, ja analyytikon sääntöjen mukainen hiljaisuus riipii korvia. Ja Marjaana puhuu. Lapsuudestaan, rakkaudestaan, suhteestaan puolison ystävän kanssa, siitä mitä söi tänään. Joskus mieleen tulevat asiat eivät kestä häpeän nostattamaa muuria, joskus lapsuusmuistoja on vaikea kerrata kun niitä ei muista. Muistin tilalle on asettunut jotain pakottavaa, toistavaa, joka pysäyttää tavanomaisen ajan tunnun. Marjo Katriina Saarisen esikoisromaani Ker­rottu huone kääntää ainutlaatuisesti muistin ja toiston ongelmaiset ja päällekkäiset aikakerrostumat romaanikerrontaan. Saarisen poeet-

tinen kieli on uskomattoman ilmaisuvoimainen niin unien, fantasioiden, himon kuin hädänkin kuvaajana. Käykö Marjaana Espanjassa kulkemassa reittiä, jonka puoliso kulki ennen poistumistaan, vai puhuuko hän siitä analyytikolle? Kerrotaanko hänen tarinaansa vai kerrataanko sitä? Ja kuka on hänen tarinansa rinnalla kulkeva harmaaneliöisen parvekkeen tyttö, jonka elämä viistää välillä läheltä Marjaanaa? Kuka hänen tarinaansa kertoo?

MARJO KATRIINA SAARINEN (s. 1969) on opiskellut Tampereen yliopistossa Taideaineiden laitoksella mm. Suomen kirjallisuutta, yleistä kirjallisuustiedettä ja draamaa. Hän on toiminut Oriveden opiston kirjoittaja­ ohjelmien suunnittelijana ja vastuuopettajana sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana viiden­toista vuoden ajan.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

17


18

hän oli sanonut huikeaksi, kun Marko oli puhunut ihmisten oikeuksista ja kansalaispalkasta ja muusta niin, että uraohjaajakin oli siitä innostunut ja hymyillyt suu auki, vaikka ei hän muuta ollut osannut Markolle vastata kuin aivan huikeaa ja hienoa Marko, ja jatkanut sitten oman asiansa puhumista. Uraohjaaja sanoi vakavalla äänellä, että jos meidän täytyi jonnekin täällä aikuiskoulutuskeskuksessa löytää, niin tässä oli mies, joka osasi meidät sinne opastaa.”

KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

Uraohjaaja toivotti kaikille reippaasti hyvää huomenta, mutta kukaan ei vastannut hänelle ääneen. Uraohjaajasta näki, että tämä oli hänelle mahtava päivä ja täynnä erilaisia mahdollisuuksia. Hän alkoi jututtaa isossa lasikopissa istuvaa vahtimestaria ja kertoi hänelle, että meillä oli tässä huikea ryhmä kasassa. Hän oli sanonut meitä huikeiksi monta kertaa edellisten päivien aikana ja minä mietin edelleen oliko hän oikeasti sitä mieltä, koska minun oli vaikea sitä huikeutta nähdä. Markoakin


Ossi Nyman

Röyhkeys 84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  200 SIVUA  •  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  ISBN 978-951-851-759-0  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

R 

omaanin kertoja vaeltaa Turussa odottamassa Bruce Springsteenin konserttia, Tampereella työvoimakoulutuksessa ja Helsingissä kirjoittajakoulussa. Hän pitää kanapitsasta, tyttöystävästään, ja suosikkiartistinsa konsertista hän suorastaan ilahtuu. Työtä hän ei halua tehdä. Röyhkeys onkin kirja työstä. Romaanin lakoninen kerronta näyttää vaivihkaa kahmaloittain maailmasta, jossa työn tekeminen on ihmisarvon mitta. Missä ollaan, kun työ määrittää kaiken yhteiskunnassa, mutta sitä ei haluta tehdä, syystä tai syistä joita ei suoraan kerrota – ja jotka eivät välttämättä meille kuulu? Ossi Nymanin esikoisromaani on muun muas­sa loisteliasta peliä autofiktiolla. Ker-

ronnan taiturillinen tasaisuus huipentuu sen kolmannessa osassa, jossa fiktion maailma (ja ehkä maailman fiktiivisyys) tuodaan mukaan itse eletyn rinnalle. Tämä romaani on vaellusta, jolla ei välttämättä aina ole suuntaa, mutta merkitystä, tunnetta ja arvoa sillä on.

OSSI NYMAN (s. 1978 Rovaniemellä) on opiskellut kaksi vuotta ammattikoulussa ja viisi vuotta iltalukiossa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

19


20

muudessa loppua ja heitä kouristi ja nauratti ilman syytä. Kuumassa he eivät enää pystyneet hallitsemaan itseään, tukahdutettu nälkä piti liikkeellä mutta mitään muuta he eivät jaksaneet kuin puhua miehistä nälissään, sylkeä suu täynnä nälästä ja uteliaisuudesta ja estottomuudesta jonka kärsimys ja kiimaisuus pakkotilanteen takia aiheutti. He olivat nimittäin kaikki saaneet ruokakulttuuriherätyksen.”

KUVA LEHTIKUVA / TOR WENNSTRÖM

Palataan vielä siihen kohtaan kun kolme nymfomaania alkoi nälkäänsä puhua mausteista. Sahramista, kalleimmasta mausteesta herkkujen värjäykseen… He alkoivat vuoron perään muistuttaa toisiaan mausteista ja vesi kielellä he huudahtelivat, suut aisteista tulessa kirkuivat nälissään, kieltäen toisiaan kertomasta tulistavista aineista. He alkoivat nälän lisäksi syttyä muihinkin liekkeihin, ilma alkoi kuu-


Jouko turkka

Kärsimys on turhaa 84.2  •  SIDOTTU, YLIVETO  •  130 × 207 MM  200 SIVUA  •  ULKOASU ELINA WARSTA  ISBN 978-951-851-647-0  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA MYÖS SÄHKÖKIRJANA

J 

ouko Turkkaa pidettiin teatterintekijänä, kirjailijana ja koko lailla muutenkin ristiriitaisena hahmona. Samaa voinee sanoa hänen postuumista teoksestaan Kärsimys on turhaa, jos ristiriitaisuus tarkoittaa häikäilemätöntä rohkeutta kääntää katseensa sinne, minne moni ei haluaisi. Pökerryttävässä teoksessaan Turkka ei käy enempää eikä vähempää kuin perusasioiden kimppuun. Teemojansa kasvattavassa kirjassa ainakin ruoka, seksuaalisuus, raha ja valta saavat luku toisensa jälkeen uuden viekkaan jengan tai armottoman täyslaidallisen. Kärsimys on turhaa on karnevaali, jossa leivosherkuttelu on vain sovinnaisuuden mitan päässä ihmissyönnistä ja maailman yhdistävät kolme muotoaan muuttavaa nymfomaania. Ilottelun ja raakuuden läpi raikaa kuitenkin vakava etiikka: Ihminen ei ole pieni – raha,

valta ja typeryys nujertavat hänet sellaiseksi. Jotain uutta ja tärkeää löytyy vain menemällä alhaisinta ja vaarallisinta päin. Vähäpätöisyyttä ei ole. Ja, niin, kärsimys on turhaa. JOUKO TURKKA (1942–2016) teki mittavan ja harvinaisen monipuolisen uran taiteen parissa. Hän toimi lukuisten teatterien johtajana, alkaen jo 1960-luvulta, ja oli Teatterikorkeakoulun professorina suuren osan 1980-lukua. Turkan kirjallinen tuotanto on yhä painokas ja merkityksellinen. Autofiktion, esseen, polemiikin ja silkan mielikuvituksen rajoilla kamppailevasta kirjoitustavasta mainittakoon esimerkkeinä teokset Aiheita (Otava, 1982) ja Häpeä (Otava, 1994), joka oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Turkan tv-töistä on syytä huomioida muun muassa sarjat Seitsemän veljestä (1989) ja Kiimaiset poliisit (1993).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

21


22

© PAULO GURGEL VALENTE

Hidas kävely lisää hänen salaista rohkeuttaan – ja yhtäkkiä hän antaa ensimmäisen aallon hyökyä päälleen! Suola, jodi ja kaikki nesteet sokaisevat hänet hetkeksi kun hän vettä valuen seisoo siinä häkellyksissään ja hedelmöittyneenä. Nyt hänen ruumiinsa on kastunut läpimäräksi ja hiukset valuvat vettä, nyt kylmyydestä on tullut steriiliä. Kävellessään eteenpäin hän jakaa maailman vesiä kahtia. Hänen ei tarvitse enää kerätä rohkeutta, nyt hän on jo sinut sen ikivanhan rituaalin kanssa jonka hylkäsi tuhansia vuosia sitten. Hän painaa päänsä kimaltavaan veteen ja vetää kasvoiltaan hiussuortuvan josta valuu noroina vettä hänen suolasta kirveleville silmilleen. Hän kauhoo rauhallisesti vettä kädellään, suolaiset hiukset alkavat kovettua auringossa lähes saman tien. Kämmentensä kauhasta ja kopeana kuin ainakin ihminen joka ei koskaan selittele mitään edes itselleen: kämmentensä täydestä kauhasta hän juo vettä isoin hörppäyksin ruumiinsa terveydeksi. Juuri tätä häneltä puuttui: meri sisällään kuin miehen paksu neste. Nyt hän on täysin yhtä itsensä kanssa. Suola saa ravitun kurkun supistelemaan, silmät punertuvat suolan kuivuessa, aallot lyövät häntä vasten ja vetäytyvät, sillä hän on teräksenluja laipio. Hän sukeltaa uudestaan ja uudestaan, juo vettä, nyt ei hörpi enää, sillä hän jo tuntee sen ja hänellä on jo meren rytmi. Hän on rakastajatar joka ei pelkää, sillä hän tietää saavansa kaiken uudelleen.”


Clarice Lispector

Oppiaika eli Nautintojen kirja SUOMENTANUT TARJA HÄRKÖNEN

84.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  190 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI • ALKUTEOS UMA APRENDIZAGEM OU O LIVRO DOS PRAZERES  •  BAABELSARJA • ISBN 978-951-851-763-7  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

L 

óri on alakoulun opettaja ja Ulisses yliopis­ ton filosofian opettaja. He pitävät toisistaan ja haluavat toisiaan, mutta eivät ole vielä valmiita. Alkaa oppiminen, jonka päätyttyä he voivat kohdata toisensa miehenä ja naisena. Lória vanhempi Ulisses on jo käynyt läpi oman oppiaikansa ja on valmis odottamaan niin kauan kuin on tarpeen, jotta myös Lóri oppii rakastamaan. Hän antaa Lórille osoitteensa luvaten koristaa kotinsa ruusuin, kunnes nainen saapuu. Matka itsetuntemukseen ei ole helppo. Se on täynnä myös ahdistusta ja yksinäisyyttä. Tutustuessaan itseensä, sielunsa kuoriin ja aisteihinsa Lóri tapaa Ulissesia aika ajoin, mutta enimmäkseen hän puhuu itsensä tai Jumalan kanssa. Alun monologi saa vähitellen väistyä dialogin tieltä. Lispectorin romaanit keskustelevat usein myös toistensa kanssa. Oppiaika eli Nautintojen kirja käy ennen muuta dialogia edellisen romaanin Passio. Rakkaus G.H:n mukaan (2014) kanssa. Voisi sanoa, että se on Passion nuorempi sisko: Ei niin huolissaan kuin vanhempi sisarensa eikä yhtä säntillinen – se villi ja vapaa

tyttö, jota kukaan ei ehdi vahtia ja joka saa siten tutustua elämään omin päin. Tämä vuonna 1969 ilmestynyt teos on Lispectorin kaunein rakkausromaani.

CLARICE LISPECTOR (1925–1977) oli brasilialainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon sisältyy romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja. Lispector opiskeli lakia Rio de Janeirossa ja toimi pitkään kolumnistina sekä muissa journalistin tehtävissä. Hän asui myös pitkään Euroopassa ja Yhdysvalloissa diplomaattimiehensä työn takia. Kaunokirjallisissa teoksissaan hän keskittyi erityisesti minuuden, kielen, tietoisuuden ja olemassaolon teemoihin. Lispector voitti useita merkittäviä kirjallisuus­ palkintoja, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun kirjailijoista. Hänen tuotannostaan on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Água viva: ajatuksen takana (Ai-ai, 2000), Tähden hetki (Ai-ai, 1996), Lähellä villiä sydäntä (Teos, 2008) ja Passio. Rakkaus G.H:n mukaan (Teos, 2014), kaikki Tarja Härkösen hivelevän kauniina käännöksinä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

23


KUVA AP LEHTIKUVA

Te tupakoitte liikaa. Valvotte liian myöhään. Ette liiku tarpeeksi. Tuossa iässä teidän kuuluisi pelata rugbya vanhojen koulu­ kavereiden seurassa. – Minun koulussani ei pelattu rugbya. – Mitä koulua te kävitte? – Etonia. – Jaaha, hän sanoi ja kuulosti siltä, että tohtori ei enimmin perustanut Etonista. – Se selittää. Aivan kuten sanoin. Kohtelette terveyttänne monin tavoin kaltoin. Täydellinen romahdus voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä. – Minä hetkenä hyvänsäkö? Ääneni värisi. – Minä hetkenä hyvänsä. Ellette… – Ellen? Vihdoinkin, ajattelin, asiaa.

24

– Ellette luovu epäterveellisestä lontoolaiselämästänne. Muuttakaa maalle. Hengittäkää puhdasta ilmaa. Käykää ajoissa nukkumaan. Ja liikkukaa runsaasti. Jos ette toimi niin kuin sanon, en vastaa seurauksista. Kauhistuin. Kun lääkäri, vaikka viiksekäskin, sanoo, ettei vastaa seurauksista, puhe on painavaa. En kuitenkaan vaipunut epätoivoon, sillä mieleeni oli välähtänyt keino, jolla noudattaa hänen neuvojaan ilman kohtuutonta vaivaa. Sellainen mieli Bertram Woosterilla on. Nopea hoksaamaan. – Auttaisiko, jos lähtisin tätini luo Worcestershireen? kysyin.”


P. G.  Wodehouse

Selvät sävelet, Jeeves Jeeves-tarinoita 6

SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS

84.2  •  SIDOTTU •  140 × 212 MM  •  400 SIVUA  ULKOASU CAMILLA PENTTI •  ISBN 978-951-851-803-0  ILMESTYY LOKAKUUSSA

P. G. 

Wodehousen riemukkaat Jeevestarinat jatkuvat jälleen! Sarjan kuudennen niteen päätarina ”Tädit eivät ole herras­miehiä” alkaa, kun Bertie löytää rinnastaan vaaleanpunaisia laikkuja. Päästäkseen niistä eroon hän päättää lähestyä E. Jimpson Murga­ troydia, joka on aiemminkin hoitanut menestyksekkäästi vastaavat täplät tiehensä. Hoito kuitenkin edellyttää Bertien vetäytymistä hiljais­eloon maaseudulle. Siirtymä Somersetiin ei suju kommelluksitta. Samaa soppaa hämmentää kaksi kilpahevosten omistajaa, joiden hevoset kuten isäntänsäkin ovat keskinäisessä kilvoitteluasemassa. Tilanne tukaloituu kun Dahlia-täti päättää hevosvedon voittaakseen kaappauttaa toisen hevosen lemmikkikissan. Päälle päätteeksi kihlapari ajautuu välirikkoon aiheuttaen lisäahdinkoa Bertielle, joka päätyy morsion naimahalujen kohteeksi. Lopulta vain Jeeves voi palauttaa asiat niille kuuluville tolille.

SIR PELHAM GRENVILLE WODEHOUSE (1881–1975) oli rakastettu englantilainen humoristikirjailija. Hän loi kokonaisen maailman ja kielen, jotka kyllä tuntuvat sijoittuvan Britanniaan aikoina ennen maailmansotia, mutta jotka ovat sittenkin ajattomia. Wodehouse suosi tarinoissaan leikitteleviä ja mutkikkaita juoni­ kuvioita. Vihkiytynyt lukija saattaa tunnistaa niissä myös verhottuja viittauksia maailman­ kirjallisuuden klassikoihin. Wodehouse saavutti elinaikanaan laajaa suo­ sio­ta Euroopan lisäksi myös Yhdysvalloissa, minne hän muutti sodan jälkeen. Broadwaylla esitettiin parhaimmillaan viittä kirjailijan musikaalia samanaikaisesti. Ikimuistoisten henkilöhahmojen luojana kunnostautunut Wodehouse tunnetaan Suomessa parhaiten juuri Jeeves-tarinoistaan, joiden televisiointeja on esitetty yhä uudelleen.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit

25


nousin ylös

oli kevät

tai puhelimen ruutu elävänä levällään

julkaisin sen

vedin parempaa kuvaa huonomman päälle –– ” 26

KUVA STEFAN BREMER

oli kevät


Eino santanen

Yleisö

82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 207 MM  80 SIVUA  •  ULKOASU MARKUS PYÖRÄLÄ  ISBN 978-951-851-796-5  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

E 

ino Santasen Raha-trilogian toinen osa Yleisö on mestarillinen ajankuva talouden, some-edustamisen ja teknologian läpäisemästä elämästämme. Sen erilaisia ilmaisun muotoja hyödyntävä hybridirunous laajentaa kirjallisen taiteen rajoja ennennäkemättömillä tavoilla. Kirjan musikaalisissa runoissa kohdataan robotiksi muuttunut vapauden lintu, selfiet muuttuvat kuolleiden kuviksi ja rahasta on tullut satavuotiaan yhteiskuntamme ainoa virallinen kieli, jonka äärelle me kokoonnumme ja jonka avulla muodostamme ajatuksemme. Yleisö jatkaa Tekniikan maailmat -teoksessa esiteltyä käsitetaiteellista Setelirunoushanketta. Kirjan luku ”06122017” koostuu skannatuista 20 euron setelirahoista, joihin on kirjoituskoneella, korjauslakalla ja polttamalla laadittu suomalaisen yhteiskunnan rahasuhdetta käsitteleviä vahvan visuaalisia runoja. Yleisö-teoksen runous ja siihen värillisenä skannattu setelirunous laajenevat myös elokuvaja tanssitaiteen piiriin. Setelirunoihin pohjaava Susanna Kuparisen ja Anna Paavilaisen lyhyt­ elo­kuva julkaistaan Suomen satavuotis­päivänä 6.12.2017 Teoksen nettialustoilla. Yleisön runoihin perustuva Valtteri Raekallion ja Santa-

Eino Santanen: SARJANUMEROKRISTUS / UB0148129292 (Osa 2/2) K orja us la k k a ja k irjoitus k one e n v ä rina uha 20 e uron s e te lille . S e te liruno runok ok oe lm a s ta Yle is ö ( 2017) .

sen immersiivinen tanssiteos saa ensi-iltansa 2018. Aiemmin kaksikko on luonut yhteistyössä palkitun tanssiteoksen Edustaja, joka perustui Tekniikan maailmojen runoihin. EINO SANTANEN (s. 1975) on palkittu runouden uudistaja. Hänen musikaalisissa runoissaan uudet perinnetietoiset muodot yhdistyvät vahvaan, yhteiskunnalliseen sisältöön sekä toisiin taiteenlajeihin ja medioihin. Santanen toimii myös Kriittisen korkea­koulun puheenjohtajana ja sen Kirjoit­tajakoulun toisena vastaavana opettajana. Santasen toinen kokoelma Merihevonen kääntää kylkeään sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2006. Hänen viimeisin kokoelmansa, Raha-trilo­gian avausosa Tekniikan maail­ mat, sai ylistävän vastaanoton ja voitti Yleis­radion Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2015.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja lyhytproosa

27


Kalenteri peittää näkymän aikaan, maisema on paljastamaisillaan sen.

Kevään nopea nuoli, jotain jylhää ja jakaus vasemmalla. Vuosi kiertyy, ytimen kuuma rauta, dipolikenttien magneettiset navat. Aurinkokello, ajan ja tilan ykseys. Sormella minuutti, kädessä tunti. Valontaju sulautuu ruumiintajuun: tanssi on aina tanssia hautojen yllä.

28

KUVA LIISA TAK AL A

Kadulla kyyhkysen irronnut siipi ja aikuiskasvoinen lapsi. Osan ja kokonaisuuden suhde, piintynyt ajatus viisarista jää siipenä pyörimään ympäri kasvoja.”


Kaisa Ijäs

Aurinkokello 82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 207 MM  64 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-789-7  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

A 

urinkokello on poeettinen tutkimusretki muistamisen eri traditioihin, muistin mysteeriin. Muodoltaan se on yhtä hybridimäinen kuin muisti itse. Aurinkokello louhii ajallisuuden kerroksia epäajanmukaisuuksien kautta. Se tarkastelee muistin sukulaisuutta myyteille, kuvitelmille ja alitajunnalle liikkumalla historiallisissa maisemissa sekä kartoittamalla temporaalisuuden ulkoisia ja sisäisiä ominaisuuksia. Ijäksen kolmas runokokoelma aistii matkalla olemisen tiivistynyttä aikaa ja käy dialogia muistia pohtineiden ajattelijoiden kanssa. Se on eräänlainen kapina- ja kriisirituaali, joka taivuttaa lineaarista aikakäsitystä kohti syklisyyttä ja subjektiivista kestoa. Kesto viittaa sekä materiaan että aikaan. Siihen jatkuvaan liikkeeseen, jossa muistava mielemme on.

Ijäs kirjoittaa lumoavan taitavasti ja upottavasti siitä, kuinka hahmottaa muistin luonne sortumatta muisteluun. Siitä, mikä on unohduksen ja muistin suhde, millaista muistin murrosta elämme teknologian ja neurotieteen aikakaudella.

KAISA IJÄS (s. 1977) on kotoisin Helsingistä. Hän on opiskellut elokuvaa Turun Taide­a kate­ miassa, venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Ijäksen edellinen kokoelma Pakopiste ilmestyi keväällä 2013 ja oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Esikoiskokoelma Siskot, veljet (2009) sai Katri Vala -palkinnon ja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja lyhytproosa

29


” 30

KUVA K ATJA LÖSÖNEN

Äkkiä olet niin lähellä, että en tunne sinua, pohkeesi, sydämesi, vanteesi, hammasrattaasi. Niin kuin kuolema on aina niin lähellä, että en tunne sitä, sinua. Armahda minua joskus, niin kuin tuuli armahtaa kiveä väistä, mene kauemmaksi, ota vuoteesi ja kulje se selässäsi, kulje niin pitkälti kuin on tarvis, niin kauas, että näen sinut. Ja hitaasti, ruohonkorsi kerrallaan poimi tämä maailma minusta irti.”


Tomi Kontio

Saattaa, olla 82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  148 × 207 MM  74 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-802-3  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

S 

aattaa, olla kulkee kuoleman ja rakkauden tyhjyyksissä, aukoissa ja kirjaimissa. Toisen ihmisen koskettamisesta ja rakastamisen yrityksistä ei ole pitkä matka menettämiseen ja poissaoloon. Poissaoleva on todempaa kuin asia tai ihminen, jota sanoin ja kosketuksin yrittää hahmottaa. On mahdotonta tavoittaa omaa tai toisen olemassaoloa, piirteitä ja tunteita, mutta samalla yritys on edellytys elämälle, jakamiselle. Runoissa haudataan ja katsotaan kuolevaa, jo kuollutta. Samalla painavuudella niissä nojataan rakastettuun, ihoon, lämpöön. Kirjaimien ja sanojen välit piirtävät kipeää tekeviä kuvia siitä, miten kieli ei tavoita sitä, mikä totta oli. Kontiolla on ylimaallinen kyky kirjoittaa elämämme suurimmista: rakkaudesta ja kuolemasta. Saattoväen hiljaisuudella ja kunnioituksella runot katsovat sinua, minua, meitä ja sanojamme. Niiden säkeet silittävät, kuiskaavat: ”Shh, älä pelkää. Me kuolemme kaikki, minusta jää tahra, joka pyyhitään, sinusta kuva, seinälle.”

TOMI KONTIO (s. 1966 Helsingissä) on ikäpolvensa arvostetuimpia ja kiitetyimpiä runoilijoita. Saattaa, olla on Kontion seitsemäs runo­ kokoelma. Vuonna 2014 julkaistiin Kontion tähän­a stiset runot yhteen koonnut Kuviot tähdistä, kengät maailmasta – Runot 1993–2011 (Teos). Hänen runojaan on käännetty muun muassa englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, unkariksi ja viroksi. Hän on ollut Runeberg-palkintoehdokkaana novelli­ kokoelmallaan Säädyttömät (Tammi, 1994) ja romaanillaan Uumen (Tammi, 1995). Kontio on julkaissut myös lastenkirjoja, viimeisimpänä yhdessä kuvittaja Elina Warstan kanssa teoksen Koira nimeltään Kissa (Teos), joka oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kontion ensimmäinen lastenkirja Keväällä isä sai siivet (Tammi) voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000. Kontio on kirjoittanut myös kolumneja ja laulujen sanoituksia.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja lyhytproosa

31


” 32

KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

Tule luokseni ja viivähdä hetki. Maailma on niin täynnä pimeyttä ja surkeutta. Mutta ehkä meillä sittenkin on lupa vain olla yhdessä pieni hetki. Ehkä meillä on lupa istua toistemme seurassa kuistilla, vaikka hämärä tuleekin niin joutuin ja yö kietoo talon mustaan vaippaansa. Ehkä meillä on lupa sytyttää lamppu ja puhua asioista jotka muistamme, kesäyön valosta ja lasten naurusta viinimarjatarhassa. Lupa istua yhdessä ja unohtaa mikä meitä haavoitti, vaikka vain hetkeksi. Lupa sulkea tietokone toviksi ja laskea puhelin kädestä. Meillä on niin vähän aikaa jäljellä, ja yöt alkavat kylmetä. Tule luokseni ja viivähdä hetki.”


Johan Bargum

Lyhykäisiä

SUOMENTANUT MARJA KYRÖ

82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  120 × 190 MM  107 SIVUA  •  RUNOSUOMENNOKSET JYRKI KIISKINEN  ULKOASU HELENA KAJANDER • ALKUTEOS KORTA STYCKEN TEOS & FÖRLAGET -SARJA   •  ISBN 978-951-851-778-1

ILMESTYY KESÄKUUSSA

J 

ohan Bargum on jo viisi vuosikymmentä osoittanut olevansa novellistiikan mestari. Uudessa kirjoituskokoelmassaan Lyhykäisiä hän on ottanut käyttöön vielä lyhyemmän muodon: lyhimmät tekstit ovat parikymmentä riviä ja pisimmätkin vain muutaman sivun mittaisia. Mukana on muutama runokin. Myös lyhykäisissä teksteissään Bargum loistaa. Ääneen sanomattomat tunteet asettuvat rivien väliin, ja tilanne tai kohtaus voi kannatella kokonaista elämänkohtaloa. Pikkupoika istuu autossa isänsä kanssa ja tajuaa isän valehtelevan. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Nuori mies odottaa rakastettuaan kesäisellä terassilla. Iltapäivän mittaan käy selväksi, ettei nainen tule – mutta mies odottaa ja alkaa vähitellen liueta olemattomiin. Eräässä kertomuksessa pariskunta istuu tutussa ravintolassa allekirjoittamassa avio­ eropapereita ja nainen päättää pidättää kyy-

neleitä – itkeäkseen tyhjässä, pimeässä lastenhuoneessa. Kokoelma on Bargumille tyypilliseen tapaan ihmisen kokoinen yhdistelmä luopumisia, alkuja ja käännekohtia. Se myös muistuttaa meitä hymyssä suin mutta ehdottomasti elämän rajallisuudesta, merihevosten kauneudesta ja purjehtimisen tärkeydestä.

JOHAN BARGUM (s. 1943) on merkittävimpiä suomenruotsalaisia kirjailijoitamme. Esikois­ novellikokoelma Svartvitt (Söderströms) ilmestyi 1965. Hänen laajaan kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös romaaneja, näytelmiä sekä revyy- ja kabareetekstejä. Teoksia on käännetty lukuisille kielille. Bargum on palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla 1998 ja vuonna 2016 viidennen kerran valtion kirjallisuus­palkinnolla. Hän asuu Espoossa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja lyhytproosa

33


JUHANI KÄNKÄNEN (s. 1966) on vantaalainen kirjailija. Hänen ensimmäinen romaaninsa Toi-

romaani on kiitetty Luppa ja Tattis (2015). Syksyllä 2012 Känkänen toteutti pitkäaikaisen

von mukaan voitti Helsingin Sanomien kirjalli-

unelmansa, piirsi ja kirjoitti oman ekaluokkalai-

suuspalkinnon vuonna 2005. Toisessa romaa-

sen poikansa innoittamana ja avustamana Apo

nissaan Kilttipakko (2007) hän käsitteli moder-

Apposen tarinoiden ensimmäisen osan. Hyvältä

nin työelämän hullunkurisuuksia, ja kolmas

näyttää, Apo Apponen! on jo neljäs Apo-kirja,

romaani Elämäni mustimmat hetket (2011) oli

eivätkä hurmaavan Apposten perheen edes­

sekin mestarin taidonnäyte. Känkäsen tuorein

ottamukset tähän jää!

KUVA K ATJA LÖSÖNEN

34


Juhani Känkänen

Hyvältä näyttää, Apo Apponen! 85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  190 × 260 MM  38 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS JUHANI KÄNKÄNEN  ISBN 978-951-851-799-6  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

A 

po Apponen on lähdössä perheineen mummon ja papan luokse kyläilemään. Sitä ennen on kuitenkin selvitettävä muutama asia: Miten syntyi Apon kaurapuuro­luomus Kaaro Puttila ja miksi lapsille aina syötetään puuroa? Milloin on niin iso – eikä mikään vauva­pää niin kuin pikkusisko Armi – ettei puuronjankkia enää tarvitse lusikoida? Entä mikä kumma on hybridiauto ja miksi Apolla muka on äidin nenä? Näitä ja muita mieltä askarruttavia kysymyksiä käsitellään myös lööperiä puhuvan papan ja askareissaan lentelevän mummon luona. Lisäksi reissataan mielikuvitusautomatkalle

Pariisiin ja tavataan muinaisia sukulaisia. Apo tutkii omaa peilikuvaansa ja pohtii, mistä mikin piirre on tullut. Vaikka ei sillä oikeastaan ole niin väliä, hyvältä nimittäin näyttää ja Apposilla on ollut taas erinomaisen kiva päivä! Apo Apponen on täällä jälleen: Lapsiperheen arkisissa ympyröissä tapahtuu yllättäviä asioita ja tutut jutut nähdään uudesta, humoristisesta näkökulmasta. Juhani Känkäsen kirjoittamat ja kuvittamat Apo Apponen -­kirjat puraisevat kaikkia – lukemaan opettelevista isovanhempiin. Viimeistään nyt on aika hypätä Apposten kyytiin!

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

35


KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

KUVA TINA A XELSSON

MALIN KIVELÄ (s. 1974) on kirjoittanut kolme

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on kuvittanut

romaania, kaksi lastenkirjaa ja näytelmiä. Lisäk-

kymmeniä rakastettuja kirjoja niin Suomessa

si hän on kirjoittanut muun muassa Hufvud­

kuin maailmalla. Hän on ollut ehdolla Finlandia

stads­b ladetiin, Vogue Italiaan ja Vi Läser -leh-

Junior - ja Astrid Lindgren -palkinnon saajaksi

teen. Hänen kirjojaan on käännetty suomek-

sekä Pohjoismaiden neuvoston lasten-­ja nuor­

si, venäjäksi ja tanskaksi. Hän on toimittajana

ten­k irjallisuuspalkinnon saajaksi. Bondestamin

aikakauslehdissä Plump ja Plir ja on aktiivinen

kuvittama, Ulf Starkin kirjoittama Ennen näky-

myös performanssien saralla. Viimeisin romaa-

mättömiä eläimiä (Teos & Förlaget) oli August-

ni Muualla (Annanstans, S&S) palkittiin Svenska

palkinto­e hdokkaana ja voitti Snöbollen-palkin-

Ylen kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2013.

non parhaasta kuvakirjasta Ruotsissa 2016.

36


MALIN KIVELÄ & Linda Bondestam

Suurenmoinen Rosabel SUOMENTANUT LIISA RYÖMÄ

85.22  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  210 × 297 MM   42 SIVUA  •  ULKOASU LINDA BONDESTAM  •  ALKUTEOS DEN OFANTLIGA ROSABEL  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-807-8  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

R 

osabel pudottaa ja hajottaa kaiken. Ponit kun eivät pääse hyppäämään sulokkaasti esteiden yli. Tallin sorjat lämminveriset Raingirl, Pinkyslim, Iza Belle ja Sunday Morning pilkkaavat Rosabelia. Ja heidät valitaan tietysti aina ratsuiksi, kun Rosabel seuraa kiukkuisena vierestä. Eikä Rosabelista huolta pitävä mamma Margaret tajua yhtään mitään. Mutta Rosabelin unet ovat huikeita. Niissä voi laukata ja hyppiä sateenkaarta pitkin. Ja kun sopiva mahdollisuus sattuu kohdalle, Rosabel karkaa ja ryskää suoraan metsään, vapauteen. Siellä hän tapaa erään piikikkään ystävän, joka opettaa, etteivät hienojen heppojen pilttuut ole yhtään niin hauskoja ja villejä kuin mudassa kieriminen. Suurenmoinen Rosabel on hauska ja lumoa­va lastenkirja, aivan kuten pienet pulleat ponitkin tuppaavat olemaan.

Malin Kivelä ja Linda Bondestam ovat julkaisseet yhdessä kirjat Mainio herra Iloinen sekä Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo, joista on tehty myös lyhytelokuvat, näytelmät ja kuunnelmat.

– Miksi sinä kastoit minut Rosabeliksi? Rosabel kysyy. – Se on hienoin sana minkä olen koskaan kuullut, Margaret sanoo. – Minä olen lihava, sanoo Rosabel. – Et sitten yhtään. Olet vain vähän pullea. Ja vahva. Niin kuin ponin pitääkin, Margaret sanoo. – Minä en edes ole roosa! sanoo Rosabel. – Mutta sinusta voi ehkä tulla? – Voi olla etten edes halua! huutaa Rosabel, mutta nyt Margaret on tuommoiseen liian väsynyt, silmäluomet lumpsahtavat umpeen, hän nukahtaa bums.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

37


KUVA SAMI MANNERHEIMO

Kuljen aarretta etsien halki maitten ja metsien.

Yli vuoren harjanteen, poikki pellon mä polun teen, yli vuoren harjanteen ja villin veen.”

KUVITUKSET TERTTU HARTIK AINEN

38


Lastenmusiikki­ orkesteri Ammuu!

Laulukirja

KUVITTANUT TERTTU HARTIKAINEN

78.3  •  SIDOTTU  •  210 × 297 MM  •  52 SIVUA  MUKANA CD-LEVY  •  ULKOASU ANNUKKA MÄKIJÄRVI  ISBN 978-951-851-777-4  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

Leppäkerttu moi!

L 

astenmusiikkiorkesteri Ammuu! toivottaa kaikki sydämellisesti ja kerrassaan tervetulleiksi musiikkimatkalle. Päällimmäisenä mielessä ei niinkään ole reissun pää, vaan kaikki se, mitä matkan varrella kohdataan: leppäkerttuja, metsän ja kotitilan otuksia, pöllö­ äiti, hämmäskäärme ja sen sellaisia. Traktori tai pari, sirkuspellejä ja ainakin yksi runollinen menninkäinen. Aarrettakin etsitään, mutta ennen kuin se löytyy, voi kertoa vain, että taikaa siinä on. Huikean suosittu, nyt jo 10-vuotias Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! on koonnut tähän Laulukirjaan runsaan valikoiman rakastettuja laulujaan kaiken kansan kuunneltavaksi ja mukana laulettavaksi – toki perheen pienimmät ovat näissä kappaleissa usein lähimpänä.

Ammuun! jäsenet ovat musiikkikasvatuksen ammattilaisia sekä kokeneita lastenmusiikin sovittajia ja esittäjiä. Orkesteri kunnioittaa kansanmusiikki­perinnettä, tai pikemminkin -perinteitä, sillä sen musiikki soljuu vaikkapa kalevalaisen laulun lisäksi myös salsan, sottiisin, jazzin ja reggaen rytmeissä. Ihastuttavan kuvituksen on laatinut Terttu Hartikainen, jonka käsialaa neljän julkaistun albumin kansitaide. TEKIJÄT LEHMÄ: Hanna-Maija Aarnio VAARI: Esko Grundström HIIRI: Riikka Helske KISSA: Essi Putkonen HEPPA: Tero Pajunen POSSU: Heidi Tamper

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

39


KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

MINNA LINDEBERG (s. 1968) debytoi vuonna

JENNY LUCANDER (s. 1975) on graafikko ja

1991. Hän on julkaissut muun muassa ylistetyt

lastenkirjatekijä, joka on työskennellyt kuvien

lastenkirjat Lo. Fridlyst (Söderströms, 2009)

parissa vuodesta 2005 saakka. Lucander kuvit-

sekä Allan och Udo (Söderströms, 2011) yhteis-

taa sekä lastenkirjoja että oppimateriaaleja

työssä kuvittaja Linda Bondestamin kanssa.

ja työskentelee myös lehtien ja mainostoimis­

Lindeberg ja Bondestam olivat Pohjoismai-

tojen kanssa Suomessa ja ulkomailla. Jenny

den neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuus­

Lucanderin ja Sanna Tahvanaisen kuvakirja

palkinnon ehdokkaana Allan och Udo -kirjasta.

Dröm om drakar (S&S, 2015) oli Pohjoismaiden

Lo. Fridlyst valittiin vuonna 2011 näyttelyyn

neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkin-

”Outstanding Books for Young People with

non ehdokkaana vuonna 2016.

Disabilities”.

40


Minna lindeberg & jenny lucander

Lumi Azharian yllä SUOMENTANUT MAARIT HALMESARKA

85.22  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  150 × 210 MM  42 SIVUA  •  ULKOASU JENNY LUCANDER • ALKUTEOS SNÖN ÖVER AZHARIA  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  •  ISBN 978-951851-809-2  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

K 

aksi tyttöä. 4B-luokan hiihtoretki. Lunta. Verta, osuma sydämeen. Mutta tyttöjen välinen ystävyys syttyy uudelleen: ”Meidän silmät loistavat suoraan toisiinsa.” Tytöt karkaavat laskettelumäestä ja opettajilta ja suuntaavat suoraan metsikköön. ”Me ei koskaan palata niiden muiden luo.” Vapauden kaipuu, tarve irtautua ja unelmoida suuria vievät lapset jälleen yhteiseen mieli­kuvitusseikkailuun: he leikkivät tarinaa ­Azhariasta, vapauden valtakunnasta. A ­ rrow Valadon ja Amelie Wilson karkaavat Azhariaan Errit Semir -kylästä, jossa Pimeyden Ruhtinas pakottaa kaikki naiset painamaan katseensa alas. Lumi Azharian yllä on kuvitettu kirja parhaiden ystävien ystävyydestä, niin vahvasta ja hauraasta että se voisi olla rakkautta. Lindebergin ja Lucanderin edellinen kirja Vildare, värre, Smilodon (Förlaget, 2016) sai

ylistäviä arvioita, oli Runeberg-palkinto­ehdok­ kaana ja on vuoden 2017 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas.

Siw ja minä. Katsomme toisiimme vaikkemme haluaisi. Sillä Siw ja minä ei olla enää Me. Se on loppu. Kylmä sota vatsassa kun hän sanoi sen. Aivan kuin Siw olisi muuttunut ihan toiseksi. Loppu. Koska hän muuttui minulta. Aivan kuin olisi kuollut.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

41


marmeladia romaniaan Mannerheimin sukulaisten, lähinnä Sophien, piti toimittaa rintamalle vaikuttavia tavaramääriä. Neljä kiloa kauraryynejä, viisi kiloa saippuaa, välistä näkkileipää, kotileivonnaisia, viskiä, tyylikkäitä pulloja, sadeviittoja (Ruotsista), hyttysverkkoja ja pressua kenttäkylpyammetta varten. Tilaaja oli lisäksi pikkutarkka ja lähes komenteleva vaatimuksissaan, mikä käy ilmi kirjeestä Sophielle kesällä 1916: ’Ole kiltti ja järjestä tämän homeisen ja kuluneen ’tubin’ tilalle uusi täsmälleen samanlainen parhaasta saatavissa olevasta pressusta.

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

42

Osta lisäksi 300 sikaria, ’Reginaa’ tai vastaavaa; Brunon neiti tietää mitä minä poltan. Olisin myös kiitollinen parista kolmesta Pinaud’n Véte­galis­ta. Ellei sitä ole saatavissa, lähetä jotain muuta hyväntuoksuista hius­vettä Mikaelin suosituksen mukaisesti sekä 2 tai 3 pulloa eau de Colognea. Mikäli ostat vielä pari kolme kiloa marmeladia tai jotain muuta, pitkään säilyvää makeaa, olet ansainnut rajattoman kiitollisuuteni.’ Lopuksi hän pani kuoreen 100 ruplaa ja lisäsi jälkilauseen: ”Ehkäpä voisit myös järjestää minulle muutaman pullon viskiä ja 10 naulaa ’Sunlight Soapia’.’”


Matts Dumell

Kun Mannerheim valitsi Suomen Vuosi 1917

SUOMENTANUT ARTO HÄILÄ

99  •  SIDOTTU, KUVALIITE  •  140 × 210 MM  •  200 SIVUA  ULKOASU JENNY LUCANDER  •  ALKUTEOS NÄR MANNERHEIM VALDE FINLAND  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-800-9  •  ILMESTYY KESÄKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

oimittaja Matts Dumellin Kun Mannerheim valitsi Suomen on ensimmäinen kirja, joka luo kokonaiskuvan Carl Gustaf Mannerheimin todennäköisesti traumaattisimmasta ja joka tapauksessa ratkaisevimmasta vuodesta sotilaana: 1917. Vuosi oli kenraalin viimeinen Venäjän keisarillisessa armeijassa. Tuolloin hän vieraili tsaarin perheen luona viimeistä kertaa. Samalle vuodelle osuivat sala­ liitto Aleksandr Kerenskin väliaikaista hallitusta vastaan, pako Odessaan ja kohtalokas paluumatka Petrogradin kautta Helsinkiin. Ja lopulta kamppailu Suomen muodostumassa olevan armeijan ylipäällikön tehtävästä – asemasta, johon pääsy ei ollut mitenkään itsestään selvää. Mannerheimista tuli kuin tulikin suo-

malaisten kansallissankari, mutta asiat olisivat voineet mennä myös toisin. Dumellin kuvaus Mannerheimista tuo kiehtovaa lisävalaistusta kansakunnan suurmiehen persoonaan. MATTS DUMELL (s. 1951) on monialainen toimittaja, joka aloitti uransa 1970-luvulla. 1980-luvun alussa hän sai runsaasti huomiota herättäneessä oikeudenkäynnissä tuomion vakoilusta Neuvostoliiton laskuun. Tämän jälkeen hän työskenteli kaupallisen median palveluksessa, mm. Hufvudstadsbladetissa ja kaupallisilla radio- ja tv-kanavilla. Hän on tuottanut yli viisikymmentä dokumenttielokuvaa ja julkaissut useita kirjoja, joista viimeisin on Meritie Ruotsiin (suom. Schildts, 2008).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – elämäkerrat ja muistelmat

43


44

ELLEN THESLEFF, OMAKUVA , 1894-95 KUVA K ANSALLISGALLERIA / HANNU A ALTONEN

KUVA STEFAN BREMER

Aurinko valaisi maiseman ja sen polte pakotti hiekkarannoilla liikkuvat ihmiset riisumaan vaatteitaan ja paljastamaan vartalonsa muotoja. Erilaisissa seuraleikeissä ja peleissä ilakoivat ihmiset, heidän jännittyneet lihaksensa, heittoon kiertyneet vartalonsa ja voima jalkojen uppoutuessa hiekkaan vangitsivat Ellenin huomion. Hän maalasi monia uransa hienoimpia teoksia. On helppo kuvitella hänet kulkemassa pää pilvissä ja jalat syvällä Forte dei Marmin hiekassa maan rytmeihin ja ympäröivään luontoon voimakkaasti eläytyen. ’Minulla on aivan uusi tapa työskennellä. Kuulehan: painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämen lyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana, myös tietysti viivoihin. Mitä siitä tulee, en tiedä, joka tapauksessa jotakin ihmeellistä.’

Pienet pohjat oli helppo kantaa mukana rannalle, jonne hän päivästä toiseen levitti telineensä, värinsä ja maalarinvarjonsa. Osan tarvikkeista sai pidettyä suojassa pienissä rantamajoissa. Mielessäni näen hänet kuumassa auringossa raukeana katselemassa ja tarkkailemassa pelaavia ja leikkiviä ihmisiä. Sitten hän maalasi pieniä töitä palettiveitsellä, Pallopeli-aiheitaan. Juuri näitä pelaavia ja leikkiviä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Näissä töissä hän kuvasi yksinkertaisesti ja onnistuneesti ihmisvartalon liikkeen vapautta. Kuten Gordon jo aiemmin totesi, Ellenin tapa kuvata liikettä oli nerokas. Hän osasi kuvata laatuja, jotka liikkeessä olevasta vartalosta välittyvät. Monet näistä selvästi liittyivät myös Gordoniin, sillä Ellen kirjoitti erääseen pieneen lihaksikasta ja vahvasti liikkuvaa miestä kuvaavaan grafiikanvedokseen: ’i like this – it is you.’ ”


Hanna-Reetta Schreck

Minä maalaan kuin jumala

Ellen Thesleffin elämä ja taide 70.9  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI, NELIVÄRIKUVALIITE  170 × 225 MM  •  400 SIVUA  •  ULKOASU ANNUKKA MÄKIJÄRVI  ISBN 978-951-851-739-2  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

T 

aidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck kertoo kirjassa Minä maalaan kuin jumala kuvataiteilija Ellen Thesleffin (1869–1954) tarinan. Thesleffiä pidetään yhtenä maamme ensimmäisistä ekspressionisteista ja yhtenä merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Tämän lisäksi hän oli monin tavoin edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden oli paljon vaikeampaa saada tunnustusta osana taidemaailmaa kuin nykyään, olivatpa heidän teoksensa kuinka korkeatasoisia hyvänsä. Kirjasta välittyvät innokkaan Euroopan-mat­­ ka­ajan avarat tunnelmat vuosista maailmalla, muotoaan etsivän nykyajan kiihkeässä sykkeessä. Thesleff oli kosmopoliitti, joka oli kuin kotonaan niin Suomessa, Pariisissa kuin Firenzessäkin. Tärkeässä osassa ovat myös yksi­t yisen elämän tunnot – ilot, murheet ja kaipaus vilkkaankin sosiaalisen elämän sekä ajalle varsin

epätyypillisen lapsuudenperheen ympäröimänä. Samalla kirja on johdatus Thesleffin moni-­ ilmeiseen taiteeseen: mukana on paitsi runsas valikoima tärkeimpiä maalauksia myös valokuvia, joita taiteilija mielellään otti. Lisäksi kuvataiteilija itse pääsee ääneen kirjeissään. Hanna-Reetta Schreck on ensimmäinen, joka on perehtynyt koko Thesleffin laajaan kirjeenvaihtoon. Tuon aineiston myötä kirjassa käynnistyy jännittävä vuoropuhelu vuosikymmenten päässä toisistaan olevien ystävysten – taiteilijan ja hänen kertojansa – välillä. HANNA-REETTA SCHRECK (s. 1976) on helsin­ kiläinen taidehistorioitsija, jonka kiinnostuksen kohteita ovat taiteiden ja tieteiden välisyys, erityisesti historia, kuvataide, tanssi ja teatteri. Hän valmistelee parhaillaan myös väitös­k irjaa Ellen Thesleffin taiteesta.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – elämäkerrat ja muistelmat

45


” 46

KUVA HELI SORJONEN

Olimme Aution Maran ja Jokisen Jamen kanssa ostaneet heti alkuun Pekingissä kiinalaiset banjot, joita sitten kuljetimme mukana pitkin poikin Kiinaa. Jossain vaiheessa meitä alkoi ärsyttää näiden soittopelien raahaaminen, kun muutenkin tavaraa oli yllin kyllin. Päätimme päästä niistä eroon Nankingissa. Olimme kuulleet ennen matkaamme tarinan, jonka mukaan muuan suomalainen liikemies oli luullut ensi kertaa Kiinaan mennessään, että siellä ei käytetä vessapaperia ja oli siksi ottanut mukaansa omat varastot. Matkansa aikana hän oli kuitenkin huomannut, että Kiinassakin vessapaperia riitti. Hän jätti vessapaperinsa hotellihuoneeseensa, mutta lentokoneeseen noustessaan ne kiikutettiin hänelle. Muistimme tämän tarinan ja päätimme tehdä oman temppumme huolellisesti. Piilotimme banjot hotellihuoneidemme liinavaatekaapin perälle ja tukimme edustan tyynyillä. Tyytyväisinä saavuimme Nankingin lentokentälle, kunnes…”


Erkki Alaja

Kutsumus 70.9  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  304 SIVUA  •  ULKOASU TUOMO PARIKKA  ISBN 978-951-851-797-2  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

H 

elsinkiläinen papin poika Erkki Alaja on toiminut urheilun parissa käytännöllisesti katsoen koko elämänsä – ja uskomattoman monipuolisesti: urheilijana, liittotoiminnassa, kirjailijana, yrittäjänä, markkinointimiehenä, rahanhankkijana, kouluttajana, vaikuttajana, fanina... Teoksessaan Kutsumus Alaja kertoo oman elämänsä kautta, miten suomalainen urheilumaailma on vuosikymmenten aikana muuttunut. Kuinka ruskeiden kirjekuorten aika on vähitellen vaihtunut ammattimaisuuden aikakaudeksi. Alaja käy rehellisesti läpi elämänsä vaiheita. Hän on käsittämätön tarinoiden ja anekdoottien runsaudensarvi. Miten Alajan Kiina-yhteyksien lopputuloksena lautaselle jäi vain Shanghain ankka? Millainen oli urheilumies Aatos Erkko? Minkälaista on olla jatkuvasti yhdessä identtisen kaksosveljen kanssa – ja eräänä päivänä alkaa elää ihan omaa elämää? Miltä tuntuu hypätä merirosvovoltti Bolliksen rekillä? Alaja kertoo myös yli 30-vuotisen yrittäjätaipaleensa raadollisuudesta, kipupisteistä ja autuaallisuudesta, unohtamatta aloittelevan

yrittäjän virheitä. Hän on suomalaisen urheilu­managerimaailman pioneereja ja avaa oman toimintansa kautta manageroinnin merkitystä. Liittojen sisäiset ja keskinäiset kiistat, harjoitusleirillä ruokansa retkikeittimellä väsäävät tulevat Euroopan mestarit tai rehellinen onni suuresta sponsorisopimuksesta – suomalainen urheilu on muuttunut ja sirpaloitunut, ja tämä muutos on vauhdittunut 2000-luvulla. ERKKI ALAJA (s. 1952) on uskomattoman monipuolinen urheiluherrasmies ja urheilumarkkinoinnin uranuurtajana. Alajalta ja Mikael Forssellilta ilmestyi keväällä 2007 kirja Vielä yksi maali, joka kertoi Forssellin urasta ja elämästä. Syksyllä 2009 Alaja julkaisi elämäkerran jalkapallolegenda Aulis Rytkösestä nimellä Aulis Rytkönen – Monsieur Magic. Vuonna 2012 ilmestyi kirja Helsingin jäähalli, kiitetty elämäkerta toisesta pääkaupunkimme ainutlaatuisesta urheilupyhätöstä, ja vuonna 2015 Helsingin pallokentän 100-vuotisen historian merkkiteos Bollis. Alaja on myös oman mainostoimistonsa Pähkinän vetäjä ja lukuisien suomalaisten huippu-­urheilijoiden manageri.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – elämäkerrat ja muistelmat

47


KUVA ERKKI L A ATIK AISEN PERIKUNTA

KUVA HELI SORJONEN

Henkilönä Laatikainen piti Lipposesta ja vuolaasti arvioi tämän Suomen sodanjälkeisen kauden yhdeksi johtavaksi poliitikoksi. Laatikainen nautti Lipposen kulmikkaasta ilmaisusta ja sanomisesta vastaan. Näin oli silloinkin, kun Lipponen tammikuussa 1997 muisti päätoimittajaa omakätisellä palautteella ”kiiluvasilmäisestä kepulaisuudesta”. Arkkivihollisuuden näennäisyys tuli viimeistään selväksi, kun Lipponen vieraili pian satraappikohun jälkeen Alkio-opistolla

48

Korpi­lahdella huhtikuussa 2004. Laatikainen haki Lipposen Tikkakosken lentoasemalta ja tunnelma oli vieraan istahdettua työsuhde-Volvoon korostetun sovinnollinen. Turbokone väänsi vaivattomasti alla, kun Lipponen kiitti matkalla Korpilahdelle Laatikaisen, Seppo Sarlundin ja Kari Hokkasen osallistumisesta hiljattain kuolleen Aimo Kairamon muistamiseen, kyseli leppoisasti maakunnan kuulumisia ja kehaisi Jyväskylän yliopiston rehtoria Aino Sallista.”


Olli Matikainen

Kivikkopellon poika Erkki Laatikainen 1946–2013

99  •  SIDOTTU, KUVALIITE  •  140 × 210 MM  304 SIVUA  •  ULKOASU TARU STAUDINGER  •  KITKA-SARJA  ISBN 978-951-851-741-5  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

E 

rkki Laatikainen (1946–2013) muistetaan sanomalehti Keskisuomalaisen pitkä­aikai­ sena päätoimittajana ja kiisteltynä persoonana. Kansakunnan mieleen on jäänyt, miten Paavo Lipponen luonnehti vuonna 2004 kitkerään sävyyn Laatikaista ja tämän kollegaa, sanomalehti Ilkan päätoimittajaa Kari Hokkasta ”maakuntiaan terrorisoiviksi satraapeiksi”. Laatikainen oli poliittinen voimahahmo kotimaakunnassaan Keski-Suomessa, mutta hänen omapäisen arvokonservatiivinen ja keskusta-aatteellinen kirjoittelunsa sysäsi seisovia vesiä liikkeelle myös valtakunnallisesti. Olli Matikaisen kirjoittama Kivikkopellon poika on inhimillinen kertomus vaatimattomista oloista ponnistaneen suurten ikäluokkien savolais­

pojan kunnianhimoisuudesta, saavutetusta menestyksestä ja vallasta, mutta myös sen hinnasta. Elämäkerta perustuu Laatikaisen laajaan henkilökohtaiseen arkistoon ja haastatteluihin, joiden ansiosta teos avaa ainutlaatuisen näköalan myös lehtiotsikoiden ja mielikuvien takaiseen lähihistoriamme todellisuuteen. OLLI MATIKAINEN (s. 1970) on historioitsija ja filosofian tohtori sekä Suomen historian dosentti Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa. Hän työskentelee yliopistotutkijana Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksella. Matikainen on julkaissut useita teoksia ja artikkeleita Suomen historian eri kysymyksistä 1500-luvulta nykypäivään.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – elämäkerrat ja muistelmat

49


ULLA-LENA LUNDBERG (s. 1947) on syntynyt Kökarissa ja asuu nykyään Maarianhaminassa. Hän on julkaissut runoja, raportteja, matka­ kertomuksia ja romaaneja. Lund­b erg voitti vuoden 2012 Finlandia-palkinnon jättisuosion saavuttaneella romaanillaan Jää (Is, S&S). Hän on saanut myös muun muassa vuoden 1998 Runeberg-palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin vuonna 1990. Vuonna 1993 hänet nimitettiin Åbo Akademin kunniatohtoriksi. Taiteilijaprofessorina Lundberg toimi vuodet 1994–1999. Kirjan kuvatoimittaja PER-OVE HÖGNÄS on etnologi ja dokumenttifilmaaja, tunnettu muun muassa dokumenteista Den lyckliga kon, Edos mack ja Hertiginnans sista resa. Hän on ollut kirjoittamassa monia kirjoja ahvenanmaalai­ sesta talonpoikaismerenkulusta ja laivan­rakennuksesta. Ahvenanmaalla asuva FREYA DARBY on kirjan KUVA JACOB SAURÉN

Kun matkustaa purjelaivalla, suurenmoisinta on se, että on aikaa. Kun laiva lähtee Wallaroosta, menee ainakin kolme kuukautta ennen kuin saavutaan Englantiin. On aikaa keskusteluille, on aikaa tunteille. Vaikka päivän ohjelma on ennalta suunniteltu ja miehistön työtehtävät ovat raskaita, kaiken alla on pohjavirta, hidas ja vartova. Laiva etenee kuin yksinäinen planeetta kiertoradallaan kokonaan itsensä varassa tavalla, jota on vaikea kuvitella nykyisessä online-maail­massa. 50

päähenkilöiden Pamela ja Sven Erikssonin tytär. Darbyn aloitteesta hänen lapsuuden­ kodistaan Pellaksen laivuritalosta Granbodassa tehtiin museo, ja hän on pitänyt siitä tulisieluisesti huolta vuosien ajan. Freya Darby hoitaa Pamela Erikssonin suurta yksityisarkistoa.

Pamela on haltioitunut ennen kaikkea laivasta, mutta luonnollisestikin myös sen purjehtijoista. Pamela on monipuolisesti lahjakas. Ihmissuhteissa hän kykenee ystävyyteen ja arvonantoon, joten hänellä on laivalla hyvät välit kaikkien kanssa: yhtä hyvin poikien, joiden mukana hän kiipeilee takilassa, kuin päällystön kanssa, jonka seurassa hän aterioi messissä.”


Ulla-Lena Lundberg

Herttuatar ja kapteenin vaimo Purjealuksen tarina

VALOKUVAT PAMELA ERIKSSON SUOMENTANUT CAJ WESTERBERG

92  •  SIDOTTU, KUVALIITE  •  220 × 215 MM  •  200 SIVUA  ULKOASU HELENA KAJANDER  •  ALKUTEOS HERTIGINNAN OCH KAPTENSKAN  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA ISBN 978-951-851-805-4  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

P 

urjelaiva Herttuatar Cecilie, Herzogin Cecilie, on merenkulun historiamme tunnetuimpia aluksia. Sen haaksirikko vuonna 1936 herättää yhä surua. Muutamia vuosia sitten aluksen legendaan tuli uusi käänne: ahvenanmaalainen Freya Darby löysi kotoaan vuosikymmeniä avaamattomana olleen matka­ laukun. Laukusta löytyi hänen äitinsä kirjeitä ja valokuvanegatiiveja: upeita potretteja matkustajista, merimiehistä ja merikapteenista sekä ihmeellisen kauniista aluksesta, Ceciliestä. Kirjeet ja kuvat toimivat lähtökohtana Ulla­ Lena Lundbergin lumoavalle tekstille, joka kertoo samalla sekä aluksen että sen mukana matkaa tehneiden tarinaa. Kirja rakentuu Pamela Erikssonin ennen julkaisemattomista kuvista, Lundbergin tekstistä sekä Ahvenanmaan merenkulkumuseon kuvakokoelman kuvista.

Kuvien ja tekstin kautta avautuu näkymä uljaan Herttuattaren viimeisiin matkoihin aina haaksirikkoon asti. Samalla Lund­berg maalaa esiin nuoren ahvenanmaalaisen merikapteenin Sven Erikssonin ja laivaan Australias­sa nousseen Pamela Bournen rakastumisen: Bourne on itsenäinen nuori nainen, journalisti, seurapiireissä kuin kotonaan sukkuloiva, lahjakas valokuvaaja. Eriksson harkitsevaisen pidättyväinen mutta ällistyttävän taitava kapteeni ahvenanmaalaisesta merimiessuvusta. Herzogin Cecilie matkaa ajassa ennen sotaa, silloin kun kaikki on vielä mahdollista ja horisontti avoin. Ja aina on kyse kapteenin ja tulevan kapteenin rouvan suuresta intohimosta, merestä ja matkaamisesta, rakkaasta ja ylväästä purje­aluksesta.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

51


52

KUVA LIISA TAK AL A

Olen kirjoittanut itselleni päänsisäisen lyhytelokuvan, jossa kuolemaisillaan olevaa puukotuksen uhria tuodaan ambulanssilla Meilahden sairaalaan. Ensin nähdään sairaalan välittömässä läheisyydessä oleva huoltoasema hetkeä ennen kuin ambulanssi menee siitä ohi; sen jälkeen näytetään sen meneminen ohi; ja lopuksi nähdään sama huoltoasema hetkeä myöhemmin. Seikka, että vain muutaman metrin päässä kamppaillaan elämästä ja kuolemasta, ei vaikuta huoltoaseman toimintaan mitenkään. Metvurstipakkaukset ovat kylmäkaapissa ja iltapäivälehdet telineessä täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä, meneekö ambulanssi ohi juuri nyt, tai siitä, koska se on viimeksi mennyt ohi. Mikäli puukotus ylittää uutiskynnyksen, se saattaa korkeintaan esiintyä seuraavan päivän iltapäivälehdessä. Mutta tämä on jo täysin eri asia.”


Tommi Uschanov

Sininen tango

Esseitä populaarikulttuurista ja historiasta 04  •  SIDOTTU­  •  130 × 197 MM   272 SIVUA  •  ULKOASU TARU STAUDINGER  ISBN 978-951-851-723-1  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA  MYÖS SÄHKÖKIRJANA

T 

ommi Uschanovin esseekokoelma Sininen tango käsittelee musiikkia, elokuvaa, kaunokirjallisuutta, valokuvaa sekä näiden kulttuurin lajien kuluttamisen ja harrastamisen historiaa. Osa esseistä sivuaa myös historian ja filosofian kysymyksiä. Kirjan yksittäisiä aiheita ovat mm. äänilevyn historia, populaari­ musiikin ja klassisen musiikin välinen suhde, nostalgia, Paavo Rintalan ja Juhani Mustosen romaanit sekä Ludwig Wittgensteinin ja Frank Cioffin filosofia. Kuten Uschanovin kirjat usein ennenkin, myös Sininen tango pyrkii esittelemään suomalaisille lukijoille ihmisiä ja ilmiöitä, jotka ovat täkäläisessä keskustelussa jääneet paitsioon tai jonkinlaiselle katvealueelle, vaikka saattavat muualla länsimaissa olla hyvinkin tunnettuja. Kaikkein laajimmalla tasolla kirjan esseitä yhdistää kysymys menneisyyden ja nykyhetken suhteesta. Miksi nykyisyyden ja historian välillä tuntuu tietyissä tilanteissa olevan ylitse­

pääsemätön kuilu, mutta toisissa tilanteissa ei? Ja miksi se, että tämä kuilu tuntuu ylitsepääse­ mättömältä, taas tuntuu tietyissä tilanteissa ongelmalliselta tai kiusalliselta, mutta toisissa tilanteissa ei? Entä mikä on kulttuurin ja taiteen rooli näiden tuntemusten artikuloimisessa? TOMMI USCHANOV (s. 1975) on helsinkiläinen tutkija, kääntäjä ja yksi aikamme terävimmistä yhteiskunnallisista keskustelijoista. Hän on opiskellut filosofiaa Helsingin yli­o pistossa, toiminut monissa kustannusalan tehtävissä sekä avustanut sellaisia lehtiä kuin Nuori Voima, niin & näin, Image ja Yliopisto. Hän on viime vuodet toiminut myös Helsingin Sanomien kolumnistina. Uschanov on aiemmin julkaissut teokset Mikä vasemmistoa vaivaa? (2008), Suuri kaalihuijaus: kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (2010), Miksi Suomi on Suomi (2012) ja Hätä on tarpeen (2015).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

53


54

MA AL AUS JOSEPH K ARL STIELER, 1828

Väri on alkuperäisten luonnonilmiöiden joukossa korkealla sijalla, koska se täyttää yksinkertaisen piirinsä niin monimuotoisesti. Emme siis myöskään ihmettele, kun meille selviää, miten suuri vaikutus sillä on silmän aistiin, jolle se etupäässä on omistautunut, ja sitä kautta mieleen. Se ilmenee yleisimmissä perusilmiöissä, ilman että sillä on mitään tekemistä sen materiaalin rakenteen tai muodon kanssa, jonka pinnalla sen havaitsemme. Tämä vaikutus on yksittäistapauksissa eriytynyt, yhdistelmissä osin harmoninen, osin luonteenomainen, usein myös epäharmoninen, mutta kuitenkin aina järkähtämätön ja merkittävä, ja sillä on välitön suhde eettiseen. Siksi väriä voi taiteen elementtinä käyttää hyväksi korkeimpien esteettisten päämäärien saavuttamisessa.”


Johann Wolfgang von Goethe

Värioppi

SUOMENTANEET PIRKKO HOLMBERG JA PAJARI RÄSÄNEN

53.66  •  SIDOTTU­  •  140 × 210 MM  •  320 SIVUA  ULKOASU DOG DESIGN  •  ALKUTEOS ZUR FARBENLEHRE   ISBN 978-951-851-671-5  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

M 

aailmankirjallisuuden klassikoihin lukeutuvan Johann Wolfgang von Goethen elämäntyöhön kuuluivat myös luonnonfilosofiset tutkimukset, joista huomattava osa kohdistui optiikkaan ja värioppiin. Niiden tuloksena ilmestyi vuonna 1810 Zur Farbenlehre, jonka keskeisin ja laajimman vaikutuksen tehnyt, niin kutsuttu didaktinen osa julkaistaan nyt ensi kertaa suomeksi nimellä Värioppi. Omassa tutkimuksessaan Goethe on hyvin kriittinen siihen asti vallalla ollutta Isaac Newtonin optiikkaa ja värejä koskevaa fysikaalista ajattelua kohtaan, mistä Goethea on sittemmin paljon arvosteltukin. On kuitenkin huomattava, että Goethen lähtökohdat

ovat aivan toiset kuin Newtonin, joka tutki valoa fysikaalisena ilmiönä. Goethe puolestaan ajattelee värejä nimenomaan havaittuina asioina. Goethen suurtyö onkin osoittautunut vaikuttavimmaksi nimenomaan kuvataiteessa ja laajemminkin inhimillistä havaintoa tutkivissa perinteissä. JOHANN WOLFGANG VON GOETHE (1749–1832) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

55


PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT SYÖ SUN KEKSIT JA PUMMII SUN MYÖS KIRJAT. 56

KUVA PEKK A ELOMA A

LEVYT... JA NYT


Jouni k. Kemppainen, pekka elomaa & al.

We,re Coming to Let,s Go Pertti Kurikan Nimipäivät

78.8911  •  NIDOTTU, LIEPEET, NELIVÄRIKUVITUS­ 170 × 240 MM  •  240 SIVUA  •  ULKOASU MIKA TUOMINEN  ISBN 978-951-851-793-4  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

W 

e’re Coming to Let’s Go on Pertti Kurikan Nimipäivien tarina. Se on ainutlaatuinen kertomus siitä, kuinka neljän kehitysvammaisen miehen vuonna 2009 perustamasta vähäisestä punkbändistä kasvoi ilmiö, joka valloitti Suomen ja puoli maailmaa – ja päätyi Euroviisuihin saakka. Pertti Kurikan Nimipäivät on jo nyt tärkeä osa suomalaista musiikkihistoriaa. Valokuvaaja Pekka Elomaa on dokumentoinut tuon historian ensitreeneistä loppusointuun saakka. Teoksen kuvat muodostavat aidon, lämpimän ja rosoisen kertomuksen bändistä niin lavalla kuin sen takanakin.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppaisen kirjoittamassa kirjassa ääntä käyttävät PKN:n jäsenet. He kertovat omin sanoin kiertue-elämän kiemuroista, menestyksen merkillisyydestä ja luopumisen ankeudesta. Se on suoraa puhetta siitä, kuinka Fucking Disco -klubilta noustiin maailmaa kiertäväksi bändiksi, mitä Euroviisujen prameissa lavasteissa todella tapahtui ja kuka pummi röökit ja söi kaikki keksit. Pertti Kurikan Nimipäivistä kertova dokumenttielokuva Kovasikajuttu sai ensi-iltansa vuonna 2012, ja elokuvan jatko-­ osa saa ensi-iltansa lokakuussa 2017.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

57


Yeah! Yeah! Tässä tulemme! toi beatlemanian niin lähelle suomalaisia faneja kuin ilman live-konserttia oli mahdollista. Samalla se koulutti täkäläiset nuoret uuteen pop-kulttuuriin, jossa poikien tehtävä oli soittaa ja tyttöjen kirkua. Kun elokuva oli ehtinyt muutaman kuukauden kuluttua Bio-Biosta Helsingin ydinkeskustasta viiden kilometrin päähän Kino Käpylään, yleisö tiesi jo hyvin, miten sen kuului käyttäytyä. Eero Ahrella on siitä elävä muisto:

– Lienee ollut tammi- tai helmikuuta 1965, sunnuntai-iltapäivä, kun menin 13-vuotiaan serkkuni kanssa filmiä katsomaan. Katsomo oli melkein täynnä ja tyttövoittoinen. Kirkuminen oli alusta pitäen volyymiltaan samaa tasoa kuin elokuvassa kuultava huuto. Aina kun tuli lähikuva, tytöt kirkuivat kuvassa esiintyvän beatlen nimeä. Jonkin aikaa serkkuni jaksoi huutaa kirkujille ’TURPA KIINNI’, mutta hän luovutti ylivoiman edessä nopeasti.”

KUVA HELI SORJONEN

58


Mikko Vienonen & Juha Niemi

”Yeah! Yeah! Tässä tulemme!” Beatles Suomessa

78.891  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS­  •  245 × 225 MM   304 SIVUA  •  ULKOASU TUOMO PARIKKA  ISBN 978-951-851-709-5  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

K 

iistatta – siis kiistatta – maailmanhisto­ rian merkittävin popyhtye The Beatles on tunnetusti esiintynyt äänitteillään, elokuvissa, lukemattomissa kirjoissa ja lehdissä, monien maiden ja kaupunkien keikkapaikoissa, radiossa, televisiossa, haaveissa ja ties missä muualla. Mutta ei Suomessa. Kuitenkaan se, että Beatles ei koskaan Suomessa keikkaa soittanut, ei ensinkään tarkoita, etteikö yhtye olisi täkäläistä nuorisoa villinnyt ja siten tehnyt maastamme paremman paikan. Toimittajat Mikko Vienonen ja Juha Niemi ovat koonneet kaiken löytämänsä aineiston aikalaislähteistä lähtien ja kirjoittaneet kattavan ja pätevän kokonaisesityksen siitä, millaiseen Suomeen Beatles-ilmiö rantautui ja mitä siitä seurasi, myös bändin hajoamisen jälkeisi-

nä vuosikymmeninä. Runsas kuvitus tukee lennokkaita tarinoita. Mukana on myös tyhjentävä esitys siirtymisestä auton penkkiriviltä toiselle, Paulin sylistä Johnin viereen, kohtaamisessa joka jäi Suomen ja Beatlesin merkittävimmäksi. MIKKO VIENONEN (s. 1963) innostui Beatlesis­ ta Salossa syksyllä 1966. Sen lisäksi hän on Iltalehden historialehtien julkaisupäällikkö. Vienoselta on yhdessä Timo Lähteenmäen kanssa ilmestynyt Salon seudun pophistoriaa esittelevä Koit ny rauhottu! (2009). JUHA NIEMI (s. 1964) innostui Beatlesista Rovaniemellä joulukuussa 1973. Sen lisäksi hän on Ilta-Sanomien toimituspäällikkö.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

59


Jenni Linturi: Malmi, 1917 T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  205 SIVUA  ISBN 978-951-851-811-5  •  ILMESTYY ELOKUUSSA

Jenni Linturin kiitetty toinen romaani Malmi, 1917 on huikea, koskettava kuvaus itsenäistymäisillään olevasta Suomesta, jossa sisällissodan siemenet on jo kylvetty. Päähenkilöt, suomenkielisen apulaisnimismiehen kolme poikaa ja kaksi ruotsinkielistä tilallisen tytärtä, kuvittelevat olevansa niitä, joilla on mahdollisuus valita oma kohtalonsa. Nuorten kautta kerrottu tarina näyttää raa’asti ja kauniisti unelmat ja toiveet – ja niiden sortumisen.

Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  1008 SIVUA  ISBN 978-951-851-812-2  •  ILMESTYY SYYSKUUSSA

Edgar Allan Poe on yksi kauhukirjallisuuden tunnetuimmista hahmoista ja hänet onkin usein leimattu koko suuntauksen synnyttäjäksi. Poen juonikehittely ja kirjalliset hahmot ovat yhä vertaansa vailla. Kootut kertomukset kattaa koko hänen proosatuotantonsa – ylistettyjen novellien rinnalla on siis mahdollista lukea myös tuntemattomampia kertomuksia. Jaana Kaparin monisärmäinen käännös tuo esiin Poen kielellisen taituruuden ja kyvyn luoda hyytävää tunnelmaa.

Laura Lindstedt: Oneiron T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  440 SIVUA  ISBN 978-951-851-813-9  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta – kuolemanjälkeisessä väli­ tilassa, josta ei voi paeta, paitsi sanojen avulla. Laura Lindstedtin ylistetty, Finlandia-palkittu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään. Teksti kuljettaa lukijaansa hengästyttävällä tavalla kohti kuoleman vääjäämättömyyden käsittämätöntä ajatusta. Oneiron on parhaillaan ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja sen käännösoikeudet on myyty jo 12 maahan.

P. G. Wodehouse: Hyvää joulua, Jeeves! T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  540 SIVUA  ISBN 978-951-851-814-6  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

Miljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja Jeeves ovat tuttuja sekä Wodehousen kirjoista että niistä tehdystä tv-sarjasta. Jeeves-tarinoiden päähenkilö, uusavuton ja katastrofialtis mutta hyväsydäminen brittiaristokraatin arkkityyppi Bertie Wooster selviytyy neuvokkaan herrasmiespalvelijansa Jeevesin avulla päivittäisistä kommelluksista. Nyt kiistaa aiheuttaa joulumieli. Vaan hoitaako Jeeves jälleen asiat parhain päin? Ollapa kaikilla oma Jeeves! 60 

Pokkarit & uusintajulkaisut


Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  505 SIVUA  ISBN 978-951-851-815-3  •  ILMESTYY MARRASKUUSSA

Jane Austenin rakastettu tarina, maalaisherrasväen älykkään tyttären Elizabeth Bennetin ja ökyrikkaan herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaus, on sovitettu niin televisioon, teatteriin kuin valkokankaallekin. Mikään ei kuitenkaan voita tarttumista kirjaan. Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole pelkkä rakkaustarina. Romantiikan ja huumorin rinnalla tarkastellaan terävästi luokkaeroja, tapojen pintakiiltoa ja naisen asemaa. Säkenöivästä suomennoksesta vastaa Kersti Juva.

Maurice Leblanc: Arsène Lupin – Mestarivarkaan kootut kertomukset T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  205 SIVUA   ISBN 978-951-851-816-0  •  ILMESTYY MARRASKUUSSA

Niin kirjoista, elokuvista kuin tv-sarjoistakin tuttu veijari Arsène Lupin on riemastuttanut charmikkaan jännityksen ystäviä yli 100 vuoden ajan. Nerokkaana varkaana Lupin ei koskaan surmaa ketään. Hän hurmaa ne, jotka asettuvat hänen ja saaliin väliin. Maurice Leblanc on luonnehtinut Lupinia ”urheaksi sieluksi vahingoittumattomassa ruumiissa”. Kaisa Siveniuksen upeasti suomentama kokoelma sisältää kaikki 19 kertomusta, joissa Lupin itse esiintyy pääosassa.

  U U S I N TA J U L K A I S U 

Juhani Känkänen: Joulu on jo ovella, Apo Apponen! 85.2  •  SIDOTTU •  190 × 260 MM  •  48 SIVUA  ISBN 978-951-851-817-7  •  ILMESTYY LOKAKUUSSA

Juhani Känkäsen huiman riemullisessa toisessa Apo-kirjassa joulu ei tulla tupsahdakaan niin äkkiä kuin Apo Apponen on kuvitellut. Ensin saapuvat lokakuun mahtisateet ja marraskuun risahtelevat jäälätäköt. Malttamaton Apo leipoo jo piparkakkulinnan ja säntää ruohopeitteiseen pulkkamäkeen odottamaan – edes lunta. Vauhdikkaat talviset toimet helpottavat odotuksen tuskaa. Känkäsen kirjoittamat ja kuvittamat ihanat Apo-kirjat puraisevat kaikkia – niin lukemaan opettelevia kuin isovanhempia.

Pokkarit & uusintajulkaisut 61


Henkilökunta / Staff

Toimitusjohtaja Managing Director

Toimituspäällikkö Publishing Manager

Graafinen suunnittelija Graphic Designer

Nina Paavolainen +358 (0)40 500 8342

Elia Lennes +358 (0)40 720 6310

Jenni Saari +358 (0)40 778 8117

Kustannuspäällikkö Editorial Director

Tiedotuspäällikkö Publicity Manager

Assistentti Assistant

Jussi Tiihonen +358 (0)44 302 1223

Hannele Jyrkkä +358 (0)50 322 2387

Niina Tiainen +358 (0)20 743 1250

Myynti- ja markkinointi­ päällikkö / Sales and Marketing Manager

Kustannustoimittaja Editor

Sähköposti / Email

Sari Häggqvist +358 (0)50 568 9388

Maarit Halmesarka +358 (0)44 302 1220

etunimi.sukunimi@teos.fi firstname.lastname@teos.fi

Hallitus / Board

Puheenjohtaja Chairman

Niklas Herlin

Ilkka Hiidenheimo Asko Kallonen

Yhteystiedot / Contact information puhelin 

020 743 1250 info@teos.fi www.teos.fi

62

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki


Teos in Brief Teos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and non-fiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. We aim to publish around 50 books a year. Teos' authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Laura Lindstedt, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Marko Leino, Mikko Rimminen, Emmi Itäranta, Riikka Pelo and Minna Lindgren.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud. In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by, among others, Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel, Robert Walser and Günter Grass. www.teos.fi

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Syyskatalogi 2017

63


Pyydetään palauttamaan, ellei vastaanottajaa tavoiteta

Eino Santanen: PASSI / NA5302237033 (Osa 1/2) Ko rj a u s lak k a ja k ir joitus k oneen vär inauha 20 euron s e te lille . S e te liruno runok ok oe lm a s ta Yle is ö ( 2017) .

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki Puhelin 020 743 1250 www.teos.fi

@teoskustantamo

Katalogitilaukset

Syyskatalogi 2017

Puhelin 020 743 1250

Julkaisija

info@teos.fi Tiedotus

Kustannusosakeyhtiö Teos Painopaikka Paintek Oy, Helsinki 2017

hannele.jyrkkä@teos.fi puhelin 050 322 2387

Muutokset mahdollisia

2017 Syksyn kirjat  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you