Page 1

2018 Kevät

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s


r om a an it ja nov el l it          

runot ja näy telm ät          

l asten- ja nuortenk i r jallisuus          

4

Minna Lindgren Vihainen leski

22 Olli Sinivaara Purkautuva satama

6

Leena Krohn Kadotus

8

J. P. Pulkkinen Vantaa

24 Juhani Ahvenjärvi Maitovalas vatsa täynnä mandariineja 26 Mikko Rimminen & OTTO KARVONEN super hyvä olo

Sinisiipi

10 Mirjam Lohi

Rouva Suominen välittää: Valuneen taikinan tapaus

12 Mika Rättö Se jokin

"kuule härkäpapusi rapisevan"

14 Maija Sirkjärvi Barbara ja muita hurrikaaneja 16 Elin Willows Sisämaa 18 Sally Salminen Katrina 20 Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango grünewald Scandorama

28 toim. tua korhonen Sofokles Neljä näytelmää

38 Katri Tapola & Karoliina Pertamo Tuttityttö ja peukalopoika 40 Sanna sofia Vuori & Linda Bondestam Muna 42 Lena Frölander-Ulf Isä, minä ja meri 44 Arto Kivimäki Ilias lapsille

         

         

el äm äk er r at ja es s eet          

y lei nen ti etok i r jallisuus          

30 Rafael Donner Ihminen on herkkä eläin

46 Tuomas Tapio Geotalouden aika

Kiristyvä maailmantalous ja Suomen vaihtoehdot

32 Katariina Souri Sarana

– tunnustuksia taitekohdassa

34 Mari Mörö Kukkanuottasilla 36 Pirjo Lyytikäinen Pilviä maailmanlopun taivaalla

– Leena Krohnia lukiessa

48 Janne Saarikivi Suomen kieli ja mieli 50 Teemu Ikonen Kirjallisuuden aika

Sarjallinen tutkielma nykyisyyden ongelmasta

52 Martin Heidegger Perusteen periaate 54 Lauri Schreck Suomalainen kitarakirja 56 POKKARIT

Kannessa kirjailija Mari Mörö lukemassa Reginald Arkellin teosta Old Herbaceous, kuva Stefan Bremer.


NIKL AS HERLIN JA SIL JA HIIDENHEIMO JY VÄSK YL ÄSSÄ VUONNA 2004. KUVA TOMI KONTIO

Uusi kevät

         

V 

uosi 2004 oli Teoksen alun vuosi. Uusi kustantamo oli perustettu ja talon kirjalliseen henkeen sopivasti ensimmäinen kirja oli runokokoelma. Teoksen väki ja uuden kokoelmansa upouudessa kustantamossa julkaiseva Tomi Kontio matkasivat Jyväskylään, Gummeruksen kirjapainoon seuraamaan kirjan valmistumista. Oli juhlan ja ilon aika. Nyt, lähes 14 vuotta yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen, kaipaamme syvästi Siljaa ja Nikoa, Teoksen perustajia, sieluja. Samalla myös suuren surun keskellä jokaisen uuden kirjan julkaiseminen on juhlan aikaa, sillä kustantamo on yhtä kuin kirjailijansa, yhtä kuin sanat ja lauseet joita kirjoihin painetaan. Teoksen kevät 2018 on jokaisen kirjavuoden lailla täynnä uusia alkuja. Rafael Donnerin, Maija Sirkjärven, Elin Willowsin ja Sanna Sofia Vuoren esikoisteokset ovat kirjailijuuden alkuja. Mari Mörön puutarhakirja kuvaa konkreettisesti kasvien jokakeväistä uudel­leen­syn­ tyä, ja Juha Hurme puhaltaa uutta vimmaa ja tarkkuutta suomennokseensa Sally Salmisen Katrina-romaanista, aikansa puhutuimmasta K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kevätkatalogi 2018

ja kansainvälisimmästä koti­maisesta romaanista. Minna Lindgren kirjoittaa ylistetyn Ehtoo­lehto-sarjansa jälkeen hurjalla ja hauskalla tavalla seitsemänkymppisen naisen paikasta nyky-Suomessa. Uudella maa­perällä liikkuu myös Hannele Mikaela Taivas­salo, jonka ensimmäinen sarjakuvakirja yhdessä Catherine Anyango Grünewaldin kanssa väläyttää meille skandinaavisen dystopian mahdollisuutta. Ja kuten kevään kirjailijamme Mika Rättö totesi pari vuotta sitten Rumban haastattelussa: ”Me olemme velvollisia ruokkimaan itseämme koko elämämme ajan. Olemme kerta kaikkiaan velvollisia siihen. Jos lopetamme itsemme sivistämisen ja asioihin heittäytymisen, voimme syyttää vain itseämme.” Teos ja Teoksen kirjailijat jatkavat Siljan ja Nikon vision toteuttamista, sanojen ja lauseiden taidetta. Maarit Halmesarka t e o s l a i n e n v u o d e s ta 2 0 0 6

3


Olen kone. Kun elämä kohtelee huonos­ ti, muutun koneeksi, oikein helvetin te­ hokkaaksi. Sillä tavalla selvisin omaishoitajana, hammaslääkärin työstä ja rintasyövästä. Juok­ sin läpi hoidot ja operaatiot ja palasin puudut­ tamaan, poraamaan ja paikkaamaan katsomat­ ta, kuka edessäni tuolilla sätki. Teen, mitä pitää, sitä on elämä.

Kun Olli eli, olin pystyyn kuollut, ja kun Olli kuoli, haluan herätä henkiin, mutta en tiedä, mi­ ten. Ensimmäiset viikot vaelsin yöpaidassa autios­ sa kodissani kylmää kaalikäärylettä kämmeneltä haukaten. Olen vapaa – ensimmäistä kertaa elä­ mässäni. Pystyn pelkästä päähän pälkähdyksestä tekemään jotain niin jumalattoman turhaa ja it­ sekästä kuin istumaan kaksi tuntia kampaajalla.”

KUVA HELI SORJONEN

4


minna lindgren

Vihainen leski 84.2  •  NIDOTTU •  140 × 207 MM  250 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-845-0  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

U 

lla-Riitta Raiskio on elänyt tunnollisesti. Porannut päivittäin ihmisten hampaita, tehnyt suurella vaivalla kaksi lasta, elänyt rivitaloelämää ja ollut sairaan miehen omaishoitaja. Miehen lopulta kuoltua kaikki tuntuvat näkevän 74-vuotiaan lesken hauraana, omaan kuolemaansa valmistautuvana vanhuksena. Mitä vielä! Ullis on viimein vapaa. Enää pitäisi vain keksiä, mitä vapaudella tekisi. Moni ystävä on kadonnut tai kuollut, mutta onneksi Pike ja Hellu vielä tanssivat kahdella jalalla. Heidän kanssaan tulee koluttua Ikivihreä-diskoteekin leskimarkkinat, senioriväen hot joogat ja aikuisopiston kielikurssit. Ulliksen lapset ovat valistuneita keski-ikäisiä, jotka haluavat ajoissa varautua pahimpaan eli äitinsä vanhuuteen. Ikävästi vaalien he järjestävät edunvalvonnan, testamentit ja loppusijoituspaikan ymmärtämättä, mitä äiti elämäänsä kaipaa. Välillä Ullis itsekin menettää toivon ja luiskahtaa yhteiskunnan vanhuselämälle asettamiin odotuksiin, mutta hedelmäpeli, neliöiden virkkaaminen ja sukututkimus eivät sittenkään tuo sisältöä elämään.

Vihainen leski on riemukas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja stereotypioista. Monet kysymykset, kuten vaikkapa omaishoitajuus, nivoutuvat huumorin ja lämmön kautta tietyn ikäryhmän paikkaan maailmassa: mitä on olla viriili ja vapaa seitsemänkymppinen yhteiskunnassa, jossa gallupien viimeinen ikäluokka on 61–65 vuotta?

MINNA LINDGREN (s. 1963) on monipuolinen kirjailija ja toimittaja, joka on työskennellyt pitkään muun muassa Yleisradiossa. Lindgrenin vuosina 2013–2015 ilmestynyt Ehtoolehto-trilogia (Teos) on ollut suurmenestys niin Suomessa kuin maailmallakin. Aikaisemmin Lindgren on julkaissut teokset Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin kos­ kettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001) sekä yhdessä Olli Löytyn kanssa kirjoitetun Sinfo­ niaanisin terveisin – kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan (Teos, 2014).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

5


6

näkyvä, näen myös näkymättömän. Se on suunnitelma, tarkoitus ja mieli, ihmisen mieli. Ihminen, jolla ei itsellään ole tarkoitusta, antaa jokaiselle tavaralleen tarkoituksen. Omalla hengellään hän kyllästää paikan, jossa asuu, tavarat, joita omistaa. Ihminen muuttaa esinettä sitä käyttämällä, mutta ymmärtäkää, että sekin käyttää, opastaa ja muuttaa teitä eri tavoin.”

KUVA L AUR A BÖÖK

Minä katson tavaraa ja näen sen erillisyyden ja sen yhteydet. Tavarat eivät ole vain materiaa. Yksinkertaisinkin, vähäpätöisinkin ihmisen tuottama tavara on kertomus, sillä se puhuu ihmiskunnan toiveista, tarpeista ja työstä. Kaikessa ihmisen tekemässä kengistä kivääreihin, kirjoista kulkuneuvoihin, on hänen henkensä leima. Esine on ikkuna, sillä kun katson esinettä, joka on


Leena Krohn

Kadotus

84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  192 SIVUA  •  ULKOASU MARJAANA VIRTA  ISBN 978-951-851-848-1  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

K 

aupungin löytötavaratoimiston ainoalle työntekijälle toimitetaan jälleen erään yön jälkeen tavaroita. Jokainen esine kantaa mukanaan omaa tarinaansa. Helsinkiä muistuttavassa kaupungissa vietetään taiteiden yötä, eikä kulkiessa voi tietää, mikä on esitystä ja mikä totta. Siellä liikuskelevat esimerkiksi aggressiivinen räppäri, Bitula­ nimistä olentoa ulkoiluttava rouva, siluettitaiteilija ja Neiti Aika. Leena Krohnin uutuusromaanin 13 yksittäisestä tarinasta muodostuu merkitysten seitti. Sen todellisuutta venyttävät, tarkentavat ja horjuttavat tapahtumat ja hahmot kommentoivat terävästi kohti loppuaan marssivaa maail­maamme. Kadotuksen kirkas kerronta vie samaan aikaan eteen- ja taaksepäin. Krohnin ällistyttävä taito kirjoittaa ikiaikaisista teemoista samalla tulevaisuutta pelolla ja huumorilla ennustaen vie lukijan syvälle romaanitaiteen ytimeen.

LEENA KROHNIN (s. 1947) laaja tuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Krohnin kirjoitusten vaivihkainen huumori ja kuulas kieli puhuvat olemassaolomme kummallisistakin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi. Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaet­ tuja unia (WSOY, 1992). Romaani Hotel Sapiens (Teos) ilmestyi 2013 ja oli sekin Finlandia-ehdokas. Hänen tuoreimpia töitään ovat kiitetty, vuonna 2015 julkaistu romaani Erehdys ja syksyllä 2016 julkaistu kaunis runokertomus Kirje Buddhalle. Leena Krohn on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla. Hänen kirjojaan on julkaistu parillakymmenellä kielellä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

7


8

KUVA HELI SORJONEN

Viimeinen taisto käydään maasta, Laatunen ajattelee ja katsoo radan asfalttia, lähtöalueen Šakkiruudukkoa, varikkopilttuuta ja valvontatornia, vihreätä seinää radan laidoilla. Tämä aika on paras ja pahin, tässä on kasvualue, tästä metsästä raha vielä kiinnostuu, ei se idässä pitkään jaksa. Koivukylästä ei tule Tapiolaa, siitä ei saa rakennettua satua. Tällä puolella on tilaa helminauhakaupungille ja kaupunki­fantasioille. Pitää olla väyliä, jotta voi liikkua ja Helsingistä kohoaa väyliä kuin sormia. Päärata on nimetön, tämä on keskisormi, se tulee Myyr­mäen ja Martinlaakson läpi Keimolaan ja Kivistöön ja lentoasemalle ja tunkeutuu lopulta kaavoittajien ja jarrumiesten perseeseen. Yhtäkkiä kaikki näyttää Heikki Laatuselle täysin selvältä.”


J. p. Pulkkinen vantaa

Sinisiipi 84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  300 SIVUA  •  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  ISBN 978-951-851-853-5  •  ILMESTYY TOUKOKUUSSA

T 

orninosturit, taloelementit, työmaat Martin­laaksossa, Myyrmäessä, Koivukylässä; 1970-luvulla Vantaa on monilta osin metsää tai suurten teiden halkomaa, rakennuselementtien kirjomaa maata. Kaksi vantaanpuistolaista poikaa, Leo ja Timo, seuraavat Keimolan ajojen harjoituksia. Yleisössä istuu lähiörakentajia, kauppiaita, nimismiehiä ja konstaapeleja. Koko joukkoa puhuttaa myös Dahlforsin vedestä löytynyt ruumis. Vuonna 2010 Timosta on tullut poliisi, joka on jälleen keskellä lapsuuden Vantaata: eräältä purkualueelta, talon perustusten alta löytyy nuoren naisen ruumis. Mihin hintaan kaupunkia on rakennettu? Millaisia raakalaismaisia valtapelejä on käyty ja käydään yhä? Timon työpari Liina Vahtera nousee tärkeään rooliin murhatutkimuksessa, molempien elämät muuttuvat rajusti.

J. P. Pulkkisen dekkari aloittaa Vantaa-romaanien sarjan. Moninainen ja viiltävän harmaa kaupunki on yksi sen päähahmoista, sillä niin lumoavasti Pulkkinen vangitsee kerrontaansa sen olemuksen. Vantaan jälkeen emme ole enää entisellämme. J. P. PULKKINEN (s. 1959) on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja. Esikoisromaani Ohi liitä­ vä enkeli julkaistiin Teokselta vuonna 2004, novell­ikokoelma Minä, Laura ja Cary Grant vuonna 2006, romaanit Kaikki onnelliset perheet vuonna 2008 ja Puhu Eevalle 2016. Syksyllä 2011 Pulkkinen julkaisi esseistisen, omaelämäkerrallisen teoksen Pieni kaistale maata, joka pohtii pop-musiikin merkitystä elämälle ja toisin päin. Hän on tehnyt radio-ohjelmia Yleis­radiossa vuodesta 1990 ja tv-ohjelmia vuodesta 1995.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

9


” 10

donneen pulkan ja Löytyneen avaimen tapaukset. Pulkka löytyi haljenneena naapuritalon pihasta ja leopardikuosinen avaimenperä johdatti Soinnun ylimmässä kerroksessa asuvan kissanaisen jäljille, joka ilahtui niin, että tarjosi lasillisen mansikkamehua. Asioiden selviäminen on palkitsevaa! Sointu innostuu niin, että vapisee: hän aukaisee asiakkai­ densa elämien perimmäiset solmut. Suoraan sanottuna ylipalvelee. Asiakastyytyväisyys 120 prosenttia! Maine leviää kulovalkean tavoin. Sampo saa pitkän nenän ja huomaa, että Sointu on kuin onkin yrittäjäluonne, vaikkei siltä vaikuta.”

KUVA HELI SORJONEN

Samallahan hän on etsivä, kun on asunnonvälittäjä. Ei enää mikään neiti Etsivä, niin kuin pienenä, vaan rouva Etsivä. Neiti Etsivä -kirjat olivat ihan parhaita. Esimerkiksi se, jossa selvitettiin itämaiseen mattoon kudottuja salaisia viestejä. Pieni Sointukin innostui tutkimaan mattoja, kotona ja kylässä, mutta ei saanut niistä muuta irti, kuin että siivoaminen ei ollut ihmisten suosikkipuuhaa. Myöskään autojen rekisterinumeroiden kirjaaminen muisti­ vihkoon ei auttanut minkään rikoksen ratkeamisessa. Ei ikkunoista sisään kurkkiminen, ei ihmisten varjostaminen. Paremmin sujuivat Ka-


Mirjam Lohi Rouva Suominen välittää

Valuneen taikinan tapaus 84.2   •  NIDOTTU •  140 × 200 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU JENNY LUCANDER  ISBN 978-951-851-852-8  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

S 

ointu Suominen on unelmoiva, ihmisrakas ja hieman höppänä perheenäiti, joka päättää aloittaa uuden uran kiinteistövälittäjänä. Suuret välitysfirmat tyylikkäine ammattilaisineen nappaavat asiakkaat nenän edestä, mutta Sointu ei lannistu. Sisustuksesta, teen juomisesta ja asumisen harmoniasta voimaa saava Sointu on päättänyt löytää oman tiensä. Sitä paitsi päivisin on nyt aikaa tarkkailla naapureita, pitää hyväntuulista blogia ja jakaa oman välitysfirmansa lehtisiä. Samaan aikaan eräässä vuosaarelaisessa asunnossa vanha rouva saa kirjeen, joka nyrjäyttää maailman paikaltaan. Seuraavana päivänä asunnosta löytyy kulhollinen käynyttä taikinaa sekä juhlaleninki yllään kuollut rouva. Sattumalta juuri Sointu saa vanhan rouvan asunnon myytäväkseen – ja sotkeutuu samalla ratkomaan valuneen taikinan tapausta.

Rakkautta, huumoria ja lempeää jännitystä tarjoava romaani sisältää niin upeaa kerrontaa kuin ratkiriemukkaita henkilöhahmoja turva-alalla työskentelevästä aviomiehestä kummallisiin naapureihin. Ja tämä on vasta alkua, sillä Valuneen taikinan tapaus aloittaa Rouva Suominen välittää -sarjan. Sarjan jokaisessa osassa on rakkauteen liittyvä mysteerijuoni, joka vaikuttaa myös Soinnun ja Sampo-­ aviomiehen suhteeseen. MIRJAM LOHI (s. 1961) on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, joka on elämäntarinoiden lisäksi kirjoittanut romaanit Nuttu (Teos, 2008) ja His­ simusiikkia (Teos, 2014). Nuttu oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas ja His­ simusiikkia Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinnon finaalikolmikossa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

11


” 12

kaankin taakan turvallisesti sateensuojaan ja puolustamaan yössä vaanivilta vaaroilta. Litteä, mutta silti niin kumpuileva vatsa, jossa pienen pieni napakin, kantoi mahdikkaiden hartioiden linjakasta taakkaa painottomana kuin taivas pilviänsä, eikä rintalihasten mahtipontisuus ollut suinkaan uhkaava, vaan kutsuvan lämmin ja niiden uomaan painuva voimanvako kuin rauhansola sotaisten linnoitusten notkelmassa. Puppe Pilinius Päärsson oli jotakin muuta, muuta kuin muut, enemmän kuin toiset, paljon, paljon enemmän; hän oli Jumalten suosikkiveistos. – Gymnasiumin luvattomat neitseet, Marja-Liisa Skumbba puhalsi.”

KUVA SAMI SÄNPÄKKIL Ä

Naiset jähmettyivät hierontakoppi nro: 4:n kosteudessa tuijottamaan näkyä, jonkalaista eivät olleet vielä eläissään nähneet, eivät naistenlehtien sivuilla, eivät hiostavien päivä­ nokosten levottomissa unissa. Puppe Pilinius Päärsson, ammattihieroja ja fysio­terapeutti seisoi rennon itsevarmana hierontapöydän luona kuin antiikin veistos. Korallinvalkea iho pingottui puolialastoman puolijumalan jaloperäisten luiden ympärille kuin vuoripurojen hiomille kiville laskostuva kuunsäde. Pilaristen reisien täyteläisyys uhkui voimaa, ja rentoina kyljiltä erkanevat käsivarret laskeutuivat kupeille väkevinä, mutta silti aistikkaan hillittyinä, ja olivat kuin luodut kantamaan ras-


Mika rättö

Se jokin

”kuule härkäpapusi rapisevan” 84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  272 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-833-7  •  ILMESTYY HELMIKUUSSA

P 

uutarhaoppilaitoksen rivipuutarhuri Herman Aleksandria Konstanttius – ituviiksinen viherpeukalo – törmää tämän tästä kummallisiin seikkoihin kotisaarellaan. Vuoren juurella elelevät tavalliset taatelintallaajat ja uppiniskaiset veronmaksajat, kun taas vuoren huipulla elämöi parempiosaisten joukko, joka tuntuu tietävän jotakin perustavanlaista. Sillä jokin saarella on toisin, jotakin on tapahtumassa. Puutarhuri Herman ryhtyy penkomaan asiaa. Apureina tai vastavoimina laukkaavat muun muassa sikalanhoitaja, suurtalouskeittäjätär Katariina Gön Kukkenheim, Veli Cus Cus Wallenheimi (Gongoloksen luostarilaitoksen vanhempi vaihto-oppilas) sekä Marja-Liisa Skumban johtama naiskolmikko. Varastettuja kronikoita, demokratian mätänemistä, maailmanlopun ennustuksia ja härkäpapujen rapinaa ei tästä seikkailuromaanista ja moraliteetista puutu. Rätön vuolas, villi ja nerokas kerronta on kaikessa runsaudessaan jo tarina sinänsä. Puhumattakaan ilmat pihalle iskevästä dialogista. Se jokin – ”kuule här­ käpapusi rapisevan” on villin seikkailukirjallisuuden, pullistelun ja pullisteluparodian sekä kokeilevan proosan klassikko heti ensisivuiltaan alkaen.

MIKA RÄTTÖ (s. 1973) on Suomessa ja ulkomailla arvostettu muusikko, näyttelijä, ohjaaja, kuvataiteilija ja kirjailija. Rättö on muun muassa Circle-yhtyeen laulaja ja kosketinsoittaja. Circleä on nimitetty maailman parhaaksi yhtyeek­s i niin Guardianissa kuin Dagens Nyheterissä. Rättö toimii lisäksi useissa muissa kokoonpanoissa, kuten yhtyeissä Rättö ja Lehtisalo, Kuusumun Profeetta, Ektroverde sekä Eleanoora Rosenholm. Vuonna 2016 sai ensi-iltansa hänen esikoisohjauksensa, elokuva Samurai Rauni Reposaarelai­ nen. Rättö myös käsikirjoitti elokuvaa ja esittää sen pääosaa. Lisäksi Rättö on käsikirjoittanut surrealistisia näytelmiä sekä Oopperse le Feti le Grande Anaalen -oopperan. Vuonna 2009 ilmestynyt Tihkuluodon kuiskaa­ jat aloitti hänen kirjailijanuransa ja sai loistavien kritiikkien lisäksi paljon kiitosta omaperäisestä kuvituksesta ja kerronnasta. Edellinen kirja Mys­ terius Viisikulma-avain (2013) voitti Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

13


” 14

juurihoidoista, ja kuinka eräs iäkkäimmistä potilaista oli kuollut infektion aiheuttamaan sairauteen. Infektio oli edennyt ärhäkästi. Kun potilas vihdoin, aivan liian myöhään hakeutui vastaanotolle, hänen alaleukansa oli käytännössä mätä. Hampaat olivat kiinni enää ohuin, harmain säikein, jotka katkesivat saman tien, kun niitä hieman työnteli instrumentilla. Aaron laski kätensä Iineksen olalle. Miksi Carla näyttää niin omituiselta, Iines mietti. Hän päätti vaihtaa puheenaihetta. – Puhdistin viime viikolla kaihtimet.”

KUVA LIISA TAK AL A

Iines ei ollut koskaan ajatellut, että kiinnostava olisi oikea elämää kuvaava sana. Pikemminkin se oli hänestä jotain, jos nyt ei sodan kaltaista, niin ainakin hyvin vaikea tentti. Kenties ylioppilaskirjoitus. Hän ei olisi halunnut kuunnella Carlan juttuja. – Vai mitä mieltä olet, Johanna? Carla kysyi. – Iines oli kääntänyt katseensa ja tutkaili vio­ lettia gladiolusta. Carla vaikeni. – Ystäväiseni, Carla sanoi pienen hetken päästä. – Mitä sinulle kuuluu? Iines kohensi ryhtiään. Hän kertoi Carlalle


Maija Sirkjärvi

Barbara ja muita hurrikaaneja 84.2   •  SIDOTTU, YLIVETO  •  130 × 207 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU MARIKA MAIJALA  ISBN 978-951-851-846-7  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

M 

orsiusliikkeen sovituskopissa käydään erikoinen dialogi, naapurit äityvät väkivaltaisiksi, huonosti käyttäytyvä lapsi viedään hoitoon manaajalle ja siskonsa kanssa asuva mies alkaa purkaa aggressioitaan toden teolla. Hurrikaanien lailla novellien henkilöt ajautuvat jollakin tapaa häiritsemään joko omaa tai toisten elämää, eikä siinä oikein hyvin käy kenellekään. Esikoisnovellikokoelma liikkuu kauhun ja kumman maastoissa. Sen taidokkaat ja ihmeellisen hauskat novellit jättävät oudon olon ja halun lukea uudelleen: mitä minä juuri luin, miten ihmeessä tarina vei tähän?

Sirkjärvi on hurja kirjoittaja. Hän yhdistelee mennen tullen kauhuklassikoita, populaarikulttuuria ja tarkkaa realistista ja surrealistista kuvastoa. Barbara ja muita hurrikaaneja on kuristavista tunnelmistaan huolimatta kevyttä luettavaa, niin liukkaasti Sirkjärvi antaa äänen absurdeille ja vinoille päähenkilöilleen.

MAIJA SIRKJÄRVI (s. 1980) on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa ekonomistina ja tutkijana.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

15


Tätä paikkaa ympäröi luonto, mutta luontoon en silti pääse. En ilman autoa. Kävelylenkeilläni liikun taajamassa; kuuntelen musiikkia ja unohdan ajan kulumisen varsin­ kin nyt kesällä, kun aurinko on koko ajan läsnä. Tallaan katuja, kävelypolkuja ja tienvarsia enkä kohtaa ketään, en luontoakaan. Joskus hän soittaa minulle ja kysyy lähdenkö retkelle. Silloin vastaan kyllä. Ajamme autolla ja maantien pientareet vaihtuvat ikkunoiden taka­ na, mutta maisema näyttää samanlaiselta. Hän valitsee tottuneesti tienposkesta jonkin huomaa­ mattoman paikan johon jättää auton, ja sitten me kävelemme. Täällä on luonto. Täällä ovat korkeat puut, joilla ei ole kaupungista ja sähkövaloista tie­ toakaan. Täällä ovat vuosikausien sa­ tunnaisista reitinvalinnoista syn­ tyneet polut, jotka risteilevät metsään tallautuneina. Tääl­ lä on vapautta, jota en kui­ tenkaan arvosta enkä hyö­ dynnä. Vapautta, jonka näkee niin paljon helpom­ min matkan päästä.”

KUVA FR ANK A . UNGER

16


Elin Willows

Sisämaa

SUOMENTANUT RAIJA RINTAMÄKI

84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  220 SIVUA  •  ULKOASU CAMILLA PENTTI  ALKUTEOS INLANDET  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-842-9  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

V 

oiko aloittaa alusta missä tahansa, luoda itselleen uuden elämän jossakin muualla? Miten tullaan osaksi jotakin uutta? Nuori nainen muuttaa Tukholmasta poikaystävänsä kotiseudulle, pieneen taajamaan Norrlandiin, sisämaahan Ruotsin pohjoiseen. Mutta seurustelusuhde loppuu ennen kuin he edes pääsevät perille. Nainen menee töihin ruokakauppaan ja jää asumaan seudulle syystä, jota ei itsekään oikein ymmärrä. Hitaasti ja varmasti hän etsii paikkaansa paikkakunnalla, antaa sen etsiä paikkaa itsestään. Uudessa yhteisössä on toiset, tuntemattomat koodit. Täällä jätetään ovet lukitsematta, ryypätään Hotellilla lauantaisin, ajetaan autoa jäällä. Sisämaa on omavaloinen esikoisromaani

poislähdöstä ja muutoksesta. Sen riisuttu, tarkkarajainen kerronta tutkii arjen konkreettista rakentumista, pikkupaikkakunnan mielenlaatua ja sitä miten ympäristö voi peilata ihmisen sisäistä maisemaa, vapauden ja yksinäisyyden välistä suhdetta.

ELIN WILLOWS (s. 1982) on kasvanut Ruotsissa mutta muuttanut Suomeen vuonna 2009. Hän on kulttuuritoimittaja ja työskennellyt muun muassa Kulturtimmenissa sekä Yleisradiossa Turussa ja Pohjanmaalla. Vuodesta 2012 Willows on asunut Vaasassa. Sisämaa on hänen esikoisromaaninsa, joka ilmestyy samaan aikaan Ruotsissa ja Suomessa.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

17


18

nopea ja voimakas hänen lihavalle, kömpelöl­ le ruumiilleen. Katrina sai hyvän otteen mie­ hen selän alta ja rullasi hänet ympäri isolle mahalleen, niin että hän keikahti kynnyk­ sen ylitse ja jatkoi itsekseen pyörimistä, kun­ nes päätyi rappusten juurelle nokkosiin. Kap­ teeni kapusi vaivalloisesti pystyyn päräytellen pitkiä kirouksia ja lähti nilkuttamaan pois.”

KUVA MUSEOVIR ASTO - MUSKETTI

Katrina ponnahti sängystä taistelu­ valmiina amatsonina lyhyessä paidas­ saan. Ennen kuin mies ehti hyökätä, Katri­ na syöksyi tämän kimppuun ja retuutti häntä ovelle, mutta mies pani ahtaassa eteisessä ra­ justi hanttiin ja kiskoi Katrinan alas lattial­ le, missä mies makasi selällään ja sätkytteli lyhyitä koipiaan kuin ylösalaisin käännet­ ty koppakuoriainen. Mutta Katrina oli liian


Sally Salminen

Katrina

SUOMENTANUT JUHA HURME

84.2   •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 207 MM  188 SIVUA  •  ULKOASU JUSSI KARJALAINEN  ALKUTEOS KATRINA  • ISBN 978-951-851-854-2    ILMESTYY HELMIKUUSSA

K 

uka muistaa aikansa kansainvälisen best­ sellerin, suomalaisen kosmopoliitin Sally Salmisen vuonna 1936 New Yorkissa kirjoittaman Katrinan? Nuori päähenkilö Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle naimisiin Johanin kanssa. Johan on saamaton, puijari ja valepukki, mutta, outoa kyllä, Katrina rakastaa häntä syvästi. Lapsen ruumisarkkuakaan Johan ei saa rakennettua; Katrina on aikaansa nähden edistyksellinen nainen, ja Katrina romaani, joka ensimmäisten joukossa Suomessa kertoo naisten tarinoita heistä itsestään käsin. Romaani kuvaa elämää itsenäisyyden aikamme alun Ahvenanmaalla, kaikessa sen kauneudessa, mutta myös sisäänpäinlämpiävyydessä ja sekaannuksessa: ajan poliittinen tilanne ei voi olla näkyvissä saaristossa, ja vallanpitäjien kritiikki on Katrinan katseessa usein läsnä. Katrinassa on sekoitettuna useampia tyylilajeja seikkailukertomukseen saakka. Usein kerrontaa ja traagisiakin tapahtumia säestää älykäs, hiljainen huumori. Sen hahmot – niin

naiset kuin miehetkin – ovat harvinaisen ehjiä ja monimutkaisia, siis ihmisiä. On aika nostaa Katrina sille kuuluvalle korkealle sijalle suomalaisessa kirjallisuudessa, ja Juha Hurmeen uusi, loistelias käännös totta totisesti sen tekee!

SALLY SALMISEN (1906–1976) elämä lähentelee romaaniaihetta itsekin. Ahvenanmaalla syntynyt Salminen ehti asua Ruotsissa ennen paluutaan kotiseudulleen, mistä hän muutti vuonna 1930 New Yorkiin. Siellä hän kirjoitti esikoisteoksensa Katrina, joka käännettiin pian lukuisille kielille; vasta Sinuhe egyptiläinen ohitti sen suomalaisen kirjallisuuden käännösten määrässä. Salminen palasi Suomeen, ja toimi lottana toisessa maailmansodassa. Hän meni naimisiin tanskalaisen taidemaalarin Johannes Dühr­kopin kanssa ja muutti Saksan miehittämään Tanskaan, missä hän auttoi vastarintaliikettä. Paljon matkustellut Salminen julkaisi kaikkiaan 17 teosta.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

19


” KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

20

Tervetuloa NeoScandiaan. Tänne ei ole helppo päästä, mutta täältä karkotetaan herkästi. Tämän kauniimpaa paikkaa ei olekaan, uskokaa pois. Eikä tämän puhtaampaa. Tervetuloa NeoScandiaan. Kulje turvatarkastuksen kautta vasem­ malle, tässä on huoneesi karanteeni­ kaupungissa, olemme nähneet viisu­ misi, harkitsemme, sinusta voi olla meille hyötyä. Oikealla on tie pois ja takaisin Neuropaan. Useimmat käännytetään sinne.”


Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald

Scandorama

SUOMENTANUT RAIJA RINTAMÄKI

85.3   •  SIDOTTU •  170 × 235 MM  56 SIVUA  •  ULKOASU CATHERINE ANYANGO GRÜNEWALD  ALKUTEOS SCANDORAMA  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-847-4  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

S 

candorama on skandinaavinen idylli­yhteis­ kunta, paikka jossa halutaan tulla täydellisiksi, eliittivaltio tiukkojen rajojen sisä­ puolella. Stohome on puhdas, kirkkaiden valojen kirjoma. Toisella puolella lahtea sijaitsee Helsingy City, rapistunut ja rähjäinen, siellä asuu Miskatt. Kaupungin pirstaleissa elää ihmisten pirstaleita, niiden epäsopivien pirstaleita jotka eivät mahdu Scandoramaan. Miskatt on yksi heistä, Homo Felinus, geneettinen hybridi naisesta ja kissasta. Miskatt piiloutuu maan alle elättääkseen itsensä valonaroilla vastarintatehtävillä, samalla hän ajautuu yhä kauemmas erään tietyn golden boyn, unelman, luota. Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama sarjakuvaromaani hyvinvoivasta mutta muukalaisvihamielisestä Scandoramasta on vahva kommentti sitä vallitsevaa yhteiskunnallista ilmapiiriä vastaan, jossa paperittomat eivät saa olla olemassa.

HANNELE MIKAELA TAIVASSALO (s. 1974) on julkaissut romaaneja, novelleja, lastenkirjoja ja näytelmiä. Viimeisimmästä romaanistaan In transit (Teos & Förlaget, 2016) Taivassalo sai Längmanska kulturfondenin Suomi-palkinnon. Scandorama on Taivassalon ensimmäinen sarjakuvaromaani. CATHERINE ANYANGO GRÜNEWALD on ruotsalais-kenialainen taiteilija. Hän on opis­ kellut Central Saint Martinsissa ja Royal College of Artissa. Anyango on tehnyt kansainvälisen uran sekä taiteilijana että luennoitsijana. Hänen ylistetty kuvallinen tulkintansa Joseph Conradin Pimeyden sydän -romaanista (2010) on julkaistu seitsemällä eri kielellä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – romaanit ja novellit

21


Vihreän liikahduksia äkkiä pilkahtavassa auringossa, saven ja ruosteen laumoja ruohonlatvojen välkkeessä. Taivaanvärien leiritulille ne kokoontuvat, seuraavat laumat: muovaamaan savea, raaputtamaan ruostetta, kuuntelemaan melkein äänetöntä pihan puroissa, pisaroissa, puheissa.”

KUVA JARKKO MIKKONEN

22


Olli Sinivaara

Purkautuva satama 82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  160 × 215 MM  50 SIVUA  •  ULKOASU JUSSI KARJALAINEN  ISBN 978-951-851-690-6  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

O 

lli Sinivaaran viides runokokoelma Pur­ kautuva satama vie luonnon, historian ja ihmisen murtumakohtiin. Talvi vaihtuu kevääksi, nykypäivä menneeksi ja me toisiksi, kansat entisiksi. Värit, valo, kieli ja havainnot liikkuvat kaupungissa, luonnossa. Harmaan, turkoosin ja keltaisen esiinmarssi keinuttaa runojen puhujaa, pysäyttää katsomaan: ”Kevättalven keltavalkea / läikkyy toimistotalojen ikkunoissa, / heijastukset / turkoosin vaahtotasankoja, / auringon välkesiipiä /aaltojen pinnassa ja sisällä: / linnunsiipiä ja enkelin. / Koskaan en saa tietää / miten kaikki meni. / – –” Sinivaara tarkentaa lähelle, purkaa osiin ja yhdistää taas uudelleen. Runokuvien värikylläisyys ja lohdullinen vuodenkiertomainen vääjäämättömyys yhdistyvät alla hohkaavaan kylmään maan kamaraan: yhteiskuntamme purkauksiin, rajojen vetoon ja uusiin syntyihin.

OLLI SINIVAARA (s. 1980) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Helsingissä. Sinivaaran esikoiskokoelma Hiililiekki julkaistiin keväällä 2005. Hänen toinen runokokoelmansa Palava maa (2007) sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon, ja kolmas runokokoelma Valon­ hetki ilmestyi vuonna 2009. Neljäs runokokoelma, Lokakuun päivä julkaistiin keväällä 2012. Sinivaaran runoja on julkaistu monilla kielillä, ja viimeisimmäksi hänen runojaan oli mukana Jenni Hau­k ion toimittamassa antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Keväällä 2006 ilmestyi hänen ja Antti Arnkilin toimittama esseeantologia Kirjoituksia Väinö Linnasta (Teos). Sinivaara on myös suomentanut ranskalaista filosofiaa ja runoutta, muun muassa René Girardin teoksen Väkivalta ja pyhä (Tutkijaliitto, 2004).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja näytelmät

23


Valuma-alue lorisee – varhainen kevät. Usva makaa vakaana kuin katto

hiekkakuopan pikkukuusten yläpuolella. Liikenteen kohina on kosteaa ja vaimeaa – niin kuin parkkitalossa jossa käy jatkuva veto – ja sepelkyyhkyn kujerrus on selkiytymätöntä”

KUVA ANNINA MANNIL A

24


JUHANI AHVENJÄRVI

Maitovalas vatsa täynnä mandariineja 82.2  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI  •  130 × 217 MM  48 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-850-4  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

J 

uhani Ahvenjärven seitsemäs runokokoelma Maitovalas vatsa täynnä mandariineja viskaa uteliaan katseen kevään tuloon, esikaupungin pieniin ilmiöihin ja niiden herättämiin kokemuksiin. Kuten aina, Ahvenjärven teksti ei tuputa valmiita tunteita tai tulkintoja, vaan se katsoo, kokee ja iloitsee. Kuinka kaunista on keväisin virtaava vesi, kuinka ihmeellinen kapistus hiihtohissi! Monet kokoelman runoista ovat kuin samaa maisemaa, vaikka kokemus ja kokemisen paikka ovatkin erilaisia. Tässä onkin Maitovalaan eetos: sen runot ovat suomalaisista maisemista vaikuttuneen ja niihin rakastuneen puhujan yrityksiä kuvailla kokemustaan. Vaikka kokemus ja kielen tietty periaatteellinen korrektius eivät koskaan täysimäräisesti kohtaakaan, on Ahvenjärven kieli uskomattoman

kaunista ja tarkkaa, havainnot arkisuudessaankin yllättäviä. Maitovalas vatsa täynnä manda­ riineja on taajaman fenomenologiaa.

JUHANI AHVENJÄRVI (s. 1965) on tamperelainen runoilija. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista muun muassa Tampereen yliopistossa. Hän debytoi keväällä 1992 antologiassa Ryhmä 92 (toim. Jyrki Kiiskinen ja Kari Levola). Esikoisteoksensa Hölkkä (Tammi) hän julkaisi samana vuonna. Sen jälkeen Ahvenjärvi on kirjoittanut viisi runokokoelmaa, joista Teos on julkaissut kokoelmat Yhä kiihtyvä tauko (2005), Liituvarjo (2010) ja Ilmakuva osuu joka oksaan (2014), joka voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja näytelmät

25


KUVA STEFAN BREMER

lasse on kuin tasapainoinen myrsky kahvilassa lassen pitäisi todellakin jäädä kahvilaan ja välittää ja äkkiä lasse on pelkkä olento pelkkä pehmeä ja niinku kiusallinen olento ... ylihuomenna kahvilassa saa naureskella jutuille ihanaa jännittää naureskella jutuille jännittää mylviä kahvilassa kulman takana jännittää iso olo yöllä pelottaa vain jupiseva naku asia voiko tämä raikas ikävä olla sittenkin vain kevät ja jo pieni ruskea ystävä voi olla yllätys lassella on synttärit se on yllätys tuskin vain lassella on synttärit”

KUVA MILK A AL ANEN

26


Mikko Rimminen & otto karvonen

super hyvä olo

82.2  •  NIDOTTU •  148 × 207 MM  •  60 SIVUA   ULKOASU DOG DESIGN • ISBN 978-951-851-863-4  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

M 

itä jää kielestä ja maailmasta jäljelle, jos sanavarasto on rajoitettu muutamaan sataan sanaan? Ainakin raivokasta yritystä ja ennen kaikkea suuria tunteita, joiden on pakko ahtautua ilmoille vaillinaisen vokabulaarin lävitse ja sen tuskastuttavia reunaehtoja myötäillen. Tällaisin eväin Espoon Ison omenan kauppa­keskuksen kyljessä joutuu kyhjöttämään kuva­ taiteilija Otto Karvosen ja kirjailija Mikko Rimmisen yhteistyönä syntynyt ympäristötaideteos super hyvä olo, joka pyrkii kommunikoimaan heijastamalla sanavarastonsa pohjalta kyhäämiään virkkeitä lasipintaisiin seiniinsä. Värejä kuvaamaan teoksella on käytössään ainoastaan ”ruskea”, ja kaikenlainen runsaus määritetään lukusanalla ”yksitoista”. Erisnimiäkin on käytössä tasan yksi, ja niinpä ”lasse” saa edustaa käytännössä koko ihmiskuntaa ja teoksen kaipuuta ihmisyyden ja olemassaolon likituntumaan. Teoksen lauseet rakentuvat hitaasti, kymme­ niä tunteja kestävissä sykleissä. Tässä kirjallisessa dokumentaatiossa alkuperäisteoksen puhujapolo saa ansaitun vuoron myös tekstuaalisessa muodossa. Sanavarasto ja teksti ovat prikulleen samat, mutta tempoon, ääneen ja tunnelmaan on yllättäen kasvanut uusia haaraumia.

Tuloksena on hilpeän surullista ja töksähtelevää ajatuspuhetta, ahtaasta ilmaisukanavasta kajahtelevaa sanomisen vimmaa, jossa yksittäiset sanat joutuvat kantamaan verrattomasti enemmän merkitystä kuin mihin ne on alun perin kielessä räätälöity. MIKKO RIMMINEN aloitti uransa runoilijana. Vuonna 2004 hän julkaisi Pussikaljaromaanin, josta tuli valtaisa arvostelu- ja myyntimenestys. Romaani sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Pussikaljaromaa­ nin pohjalta valmistui Pussikaljaelokuva vuonna 2011. Vuonna 2010 julkaistu kolmas romaani Nenäpäivä voitti Finlandia-palkinnon. Kiitettyjä ovat olleet myös Rimmisen tuoreimmat romaanit Hippa (2013) ja Maailman luonnollisin asia (2017). Rimmisen kirjoja on käännetty yli 10 kielelle. OTTO KARVONEN on helsinkiläinen kuva­ taiteilija, joka on erikoistunut julkisiin tiloihin sijoittuviin tilapäisiin veistoksiin, installaatioihin ja performansseihin. Karvonen tunnetaan mm. pienimuotoisista, humoristisista ja ironisista interventioista, jotka sekoittavat käsitystämme arkitodellisuudesta. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa kotimaisissa ja kansain­ välisissä näyttelyissä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja näytelmät

27


ELEKTRA

Onko ahdingollani mitään rajaa? Sano, onko oikein olla välittämättä vainajista. Millainen ihminen edes esittää tuollaisia ajatuksia? En voisi koskaan olla sellaisten ihmisten arvostama. Jos minussa vain on vähänkin arvokkuutta jäljellä, en voi enää koskaan elää huolettomana, en sitoa vaikerrusteni siipiä enkä olla kunnioittamatta isääni. Jos hän onneton nyt joutuisi makaamaan maan sylissä kuolleena, ilman kunnioitusta, ja hänen murhaajansa saisivat elää ilman veristä rangaistusta, katoaisi kuolevaisilta kaikki keskinäinen kunnioitus ja jumalten 28 pelko.”


toim. tua Korhonen

Sofokles

SUOMENTANEET TUA KORHONEN, TOMMI NUOPPONEN JA VESA VAHTIKARI 83  •  SIDOTTU, YLIVETO  •  190 × 190 MM  300 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-779-8  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

V 

errattomana näytelmäkirjailijana tunnetun Sofokleen (496–406 eaa.) kokonaisina säilyneitä näytelmiä ei ole liiaksi suomennettu. Kaikille historian, kulttuurin, teatterin ja näytelmäkirjallisuuden rakastajille nyt suomennetut Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes ja Elektra hämmästyttävät yhtä aikaa päivänkohtaisilla ja universaaleilla teemoillaan. Sofokleen esittämät kysymykset kostosta ja sovinnosta, häpeästä ja hulluudesta, yksilöstä ja yhteiskunnasta ovat innoittaneet taiteilijoita kautta vuosituhansien toistamaan, maalaamaan, kirjoittamaan uudelleen ja esittämään näitä näytelmiä, joiden parasta ennen -päiväystä ei näytä tulevan. Sofokleen tragediat kiehtovat myös outoudellaan: ne kieltäytyvät sovittamasta yhteen jumalten ja ihmisten maailmoja. Sofokleen näytelmien suomentajat Tua Korhonen, Tommi Nuopponen ja Vesa Vahtikari ovat antiikin kulttuurin asiantuntijoita ja kokeneita kääntäjiä. Sofokles aloittaa Teoksen sarjan, jossa julkaistaan ennen kääntämättömiä antiikin näytelmiä. Vuosien mittaan sarjassa ilmestyy tekstejä ainakin Euripideeltä, Aristofaneelta ja Plautukselta.

aloittelijoille ja edistyneille (2012) -kirjan kirjoittajista. Korhonen on luennoinut antiikin tragediasta ja komediasta sekä tutkinut esimerkiksi antiikin eläinpoetiikkaa. Sofokles-kirjaan hän on suomentanut tragediat Filoktetes ja Traakhiin neidot. TOMMI NUOPPONEN on humanististen tieteiden kandidaatti ja suomentaja. Hän on kääntänyt mm. Ferdinand de Saussurea, Max Jacobia ja Empedoklesta. Yhdessä Janne Nummelan ja Jukka Viikilän kanssa hän on julkaissut teoksen Ensyklope­ dia (2011). Nuopponen vastaanotti Nuori Voima -palkinnon vuonna 2014. Sofokles-kirjaan hän on suomentanut tragedian Aias. VESA VAHTIKARI on opiskellut kreikan kieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Väitöskirjansa hän teki antiikin kreikkalaisesta teatterista. Vahtikari työskentelee Suomen Ateenan-instituutin tutkijaopettajana. Hän on aiemmin suomentanut mm.

TUA KORHONEN on Kreikan kirjallisuu-

vitsejä (Ikivanha – Antiikin vitsejä ja sukkeluuk­

den dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on

sia, Tammi 2002) ja retoriikkaa (Kaljuuden ylistys

kääntänyt kreikankielistä proosaa ja runout-

ja muita ylistyksiä, Tammi 2005). Sofokles-kirjaan

ta ja on yksi Aristoteleen Runousoppi – opas

hän on suomentanut Elektra-tragedian.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – runot ja näytelmät

29


Niinpä kuristin kukon. Se ei ollut kylmä niin kuin kalat vaan lämmin, kuin kissa tai koira. Lämmin kuin ihminen. Mutta pahin­ ta ei ollut lämpö, pahinta olivat silmät. Kukko ei katsonut minua kuin eläin, vaan se katsoi minua. Muutaman sekunnin me puhuimme samaa kieltä – tunteiden kieltä. Kukko tiesi kuolevansa; sinä

tapat minut, se sanoi minulle, ja minä vastasin katseellani: Niin tapan. Anna anteeksi. Muistan miten kukon silmät sulkeutuivat hi­ taasti. En unohda sitä koskaan. Tuo pieni lintu, jonka ystävät olivat paenneet metsään ilman sitä, sulki silmänsä viimeisen kerran.”

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

30


Rafael donner

Ihminen on herkkä eläin

SUOMENTANUT LAURA JÄNISNIEMI

84.2  •  NIDOTTU, LIEPEET •  140 × 200 MM  •  220 SIVUA  ULKOASU ULLA DONNER  •  ALKUTEOS MÄNNISKAN ÄR ETT KÄNSLIGT DJUR  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-838-2  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA 

R 

afael Donnerin esseekokoelma alkaa tekstillä, jossa hänen isänsä Jörn Donner makaa leikkauspöydällä. Sydäntä operoidaan, ja riskit ovat suuret. Potilas jää henkiin, ja teksti pohdiskelee heikkoudeksi muuttunutta vahvuutta – muutosta, jonka me kaikki joudumme kokemaan. Nuori Donner kuulee ääniä, mieleen vyöryy tunteita. Ne puhuvat juuri silloin kun haluavat, eikä niitä voi hallita. Niitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta voi turvautua kiertotiehen ja kuvailla tuon kakofonian syntymistä: häpeää siitä, että tuli kuristettua kukko lihan himon kasvettua liian suureksi. Hulluutta, joka valtasi mielen Espoon poliisin juoppoputkan yksinäisyydessä. Ylpeyttä, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa 1995. Itsevarmuutta, joka palasi nimenmuutoksen myötä. K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Elämäkerrat ja esseet

Rafael Donnerin tekstit ovat hyvin henkilö­ kohtaisia, täynnä mielenkiintoisia ja humoristisen teräviä havaintoja sekä hänen omasta sisäisestä maailmastaan että ulkomaailmasta. Hän kuulee ääniä – ja me kuulemme hänen äänensä. Se on voimakas ja omaperäinen. Kuuntele!

RAFAEL DONNER (s. 1990) oli lööppi heti syntyessään. ”Jörn Donner sai pojan – hirveä rumilus”, luki iltapäivälehden otsikossa. Sittemmin poika on kaihtanut parrasvaloja. Donner on valmistunut medianomiksi ja ohjannut sekä menestyksekkäitä että vähemmän menestyksekkäitä lyhytelokuvia. Samalla hän on yrittänyt keksiä mitä oikeasti haluaisi tehdä isona. Kysymys on vielä ratkaisematta. Sitä odotellessaan hän on kirjoittanut ensimmäisen kirjansa.

31


Projektorin kuvakaruselli nytkähtää eteenpäin ja diakuva vaihtuu jälleen raksahtaen. En muista nähneeni seinälle heijastuvaa kuvaa koskaan aiemmin. Tuijotan sitä ja hetkeksi ajatus pysähtyy, huone hiljenee. Ehkä joku sanoo jotakin, mutta minä en kuule mitään. Otos on 60-luvun lopulta, isäni sisaren silloisesta olohuoneesta. Raitakuosisessa sohvaryhmässä istuu isäni ja äitini sekä muita sukulaisia. Puisella sohvapöydällä on drinkkilaseja, kyseessä jotkin illanistujaiset. Huomioni kiinnittyy kuvan etualalla seisovaan alle vuoden ikäiseen tyttöön jolla on jalassaan valkoiset nahkatöppöset. Hän pitää kiinni pöydän reunasta ja on kääntynyt katsomaan kameraa. Ilme on hämmästynyt. Pieni suu hieman raollaan. Siinä minä olen, häkellyttävän elävän oloisena heijastuksena suoraan edessäni. Tuijotan kohti ihmetyksen suurentamilla, vaaleanvihreillä silmilläni, aivan kuin olisin läsnä samassa huoneessa. Katson itseäni 47 vuoden takaa, ja taakse, kumpaankin suuntaan samanaikaisesti.”

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM KUVA HELI SORJONEN

32


Katariina souri

Sarana

– tunnustuksia taitekohdassa 99.1  •  SIDOTTU, SUOJAPAPERI, KUVALIITE  •  140 × 210 MM  296 SIVUA  •  MAALAUKSET KATARIINA SOURI  ULKOASU JENNI SAARI  •  ISBN 978-951-851-841-2  ILMESTYY HELMIKUUSSA 

M 

arraskuussa 2016 Katariina Sourille lausutaan raju diagnoosi: ”Sinulla on persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mieli­ alahäiriö.” Lääkereseptit käsissään Souri on aluksi järkyttynyt, sitten epäuskoinen. Entä jos diagnoosi on väärä? Uskallanko alkaa syödä vahvaa lääkitystä, muutunko minä, menetänkö luovuuteni? Tuosta päivästä alkaa Sourin hätkähdyttävän rehellinen tarina yhdestä vuodesta, keski-iän taitekohdasta, yrityksestä tulla siksi joka on, ilman lääkkeitä, alkoholia, keskellä mielialojen heilahteluita. Värikkään ja kiehtovan henkilöhistorian lisäksi se avaa ajankohtaisia pohdintoja lääketeollisuuden sanelemasta terveydenhoitopolitiikasta ja mielialalääkkeiden runsaasta käytöstä Suomessa. Kirja kuvaa myös taiteilijan työtä, ja se on kuvitettu Sourin maalauksilla. Marraskuusta 2016 marraskuuhun 2017 ulottuvan jakson aikana Souri kohtaa myös toisen suuren haasteen: hänen iäkäs isänsä on viety Norjaan, pois tyttärensä läheltä. Isän kautta K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Elämäkerrat ja esseet

Souri avaa kipeää tekevän tarkasti omaa lapsuuttaan, naiseksi kasvamista ja luopumista. Sarana on syvä, hauska ja huimaavan suora kirja siitä, mitä tapahtuu kun avaa itsensä kaikille mahdollisuuksille – kun katsoo itseään terävästi ja lämmöllä, näkee itsensä ja muut.

KATARIINA SOURI (s. 1968, ent. Kärkkäinen) on kirjailija, käsikirjoittaja ja kuvataiteilija. Souri on ollut julkisuudessa 1980-luvun lopulta asti. Hänen esikoisromaaninsa Minä ja Morri­ son (Tammi) ilmestyi vuonna 1999 ja viimeisimmät kirjat ovat Musta Mandala -sarjan Valkoinen varjo ja Sammunut sydän (Tammi, 2015). Sourin käsikirjoittamia hittisarjoja ovat muun muassa Samppanjaa ja vaahtokarkkeja sekä Tähtitehdas. Viime vuosina hän on profiloitunut erityisesti arvostettuna kuvataiteilijana. Yhteinen galleria taiteilijapuoliso Eliya Zweygbergin kanssa avautui syksyllä.

33


KUVA STEFAN BREMER

MARI MÖRÖ (s. 1963) on palkittu kirjailija. Pitkän kuunnelma- ja nuortenkirjailija­u ran jälkeen romaani Kiltin yön lahjat (1998) herätti paljon huomiota. Teos oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Runeberg-palkinnon 1999. Mörö on toiminut pitkään luovan kirjoittamisen opettajana ja sanataideohjaajana. Hän on työsken­n ellyt kuunnelmakäsikirjoittajana, script editorina ja dramaturgina Yleisradiossa 1995–2005. Mörö on tunnettu into­h imoisesta puutarhaharrastuksestaan ja alaan liittyvistä, humoristisista kirjoistaan. Hän on toiminut mm. Kotipuutarhalehden ja Helsingin Sanomien puutarhakolumnistina. Vuonna 2016 valmistui Radioteatterille pakinasarja alter egosta Kukkasuutarista.

34

Valon valta on palannut, seson­ ki käynnistynyt ja siemenistä tai­ miksi ehtineet jurnuttavat koulimisen puutteessa. Monet pikkukasvatit ovat ve­ nähtäneen kahden lehtiparin verran, ja ne pitäisi kiireesti saada pois taimitungokses­ ta – kukin omaan pottiinsa. Kierrätysruu­ kut on pesty, kastelukannut kaivettu liite­ ristä ja nimilappujen sekamelska odottaa. Mutta mutta – nyt kaivataan taimi­ multaa. Eikä sillä tarkoiteta pussitettua yhdyskuntajätemöhnää, joka haihtuu tuulenhenkäyksestä kuin tomusokeri. Pa­ rinkymmenen litran säkki ei riitä. Multaa kuluu noin 300 litraa parissa viikossa, ja tavaran tulisi olla valmiina odottamassa jo edellisensä syksynä.”


MARI Mörö

Kukkanuottasilla 84.2 / PUUTARHAKIRJAT  •  NIDOTTU •  180 × 247 MM  240 SIVUA  •  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  ISBN 978-951-851-857-3 ILMESTYY MAALISKUUSSA

M 

ari Mörö on suomalaisen ”garden writing”-kirjallisuuden guru. Kaunokirjailijan tyylillä ja intohimoisen puutarha-ammattilaisen osaamisella Mörö taikoo lukijoille toinen toistaan ilahduttavampia tekstejä. Kukkanuottasilla on kokoelma persoonallisia, hulvattomia pakinoita puutarhanhoidon ankarasta arjesta ja villeistä visioista. Toteemipölli ehtii muuttua mullaksi ennen kuin päätyy paikalleen, hyönteisaineksista vääntyy herkku poikineen, tilusten energioita käy mittailemassa kaikkien konsulttihörhöjen äiti­ hahmo, työkalut saavat siunauksen ruosteen varalta, vihertumppujen vanhainkoti suunnitellaan aasta ööhöön, elokuva valmistuu samalla kuin tomaatit kypsyvät junan katolla, kukkasuutareita pestataan rengeiksi kaikenlaisiin koteihin, kasvatusesitelmän pito onnistuu myös jakkupuvutta ja yleisöttä, puutarhaK u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Elämäkerrat ja esseet

historiasta on iloa presidentiksi nimitettäessä. Kirjassa on runsas nelivärikuvitus, sekin Mörön omaa käsialaa. Mörö on rakentanut omaa puutarhaansa Mikkelissä jo 20 vuoden ajan. Kun yksi kivenjärkäle on kammettu paikalleen, on ollut seuraavan vuoro. Muutama kottikärryllinen (ehkä noin 10 000?) on kuskattu kohdilleen hiekkaa, multaa, turvetta. Jokunen kannullinen vettä (keskikokoisen järven verran?) kasveille juotettu. Kun pussillinen siemeniä on peitelty maahan ja parisenttinen pensaantaimi istutettu, pian ovat jo lentäneet hedelmäiset höytyvät ilmassa ja ruskalehdet kerrostuneet kompostiksi. Ihan kohta on tullut uusi kevät, niin kuin nyt. Kukaan ei ole kirjoittanut puutarhasta kuten Mari Mörö, eikä kovin moni pääse niin liki puutarhaharrastuksen syvintä ydintä. 35


36

Sateenkaaressa on elämän värit ja elämä tai universumi on ääretön niin kuin rengas on jatkuva, vailla alkua ja loppua. Samalla värejä salamoiva elämä kehystää toista ääretöntä, tyhjyyttä ja pimeyttä. Keskellä on yö ja kuoleman musta aukko. Ehkäpä näin myös teoksen lopun avaruusaluk­set voivat lukijan silmissä muuttua symboleiksi.”

KUVA NIKL AS SANDSTRÖM

’Kerran, maatessani selälläni paikkakunnan korkeimman kukkulan, Peevelinvuoren, kalliolla, näin

renkaan, kuin kultaisen kihlasormuksen, joka kiiti halki taivaan sateenkaaren väreissä salamoiden. Katselin sitä kauan. Sen keskellä oli pimeä reikä. Tuon renkaan jälkikuva nousee yhä toisinaan kaikessa täsmällisyydessään unien tiheydestä.’

KUVA JARKKO MIKKONEN

Pilvet ja taivaan ilmiöt keräävät Hotel Sapiensissa symbolisia merkityksiä myös Krohnin aiemman tuotannon valossa. Monissa hänen teoksissaan toistuvat äärettömyyden ja tyhjyyden kuvat, milloin renkaat, äärettömyyden merkit (apeiron) tai ouroboros, häntäänsä pureva käärme. Vaikea on olla tulkitsematta seuraavaa näkyäkin uudeksi versioksi tällaisesta kuvasta, vaikka Hotel Sapiensin lopussa avaruuden muukalaiset saapuvat tällaisilla aluksilla:


Pirjo Lyytikäinen

Pilviä maailmanlopun taivaalla – Leena Krohnia lukiessa

84.2 /  8 6  •  NIDOTTU, LIEPEET •  130 × 197 MM  •  200 SIVUA  ULKOASU CAMILLA PENTTI  • ISBN 978-951-851-469-8  ILMESTYY MAALISKUUSSA 

L 

eena Krohnin tuotanto ulottuu 1970-luvulta tähän päivään. Lasten- ja nuortenkirjoja, romaaneja, novelleja ja esseitä julkaissut Krohn on yksi käännetyimmistä kirjailijoistamme. Hänen kirjoistaan on syntynyt kokonainen rihmasto merkityksiä, vertauksia, kuvia. Krohnin kirkas proosa luotaa olemassaolomme peruskysymyksiä, suhdettamme todellisuuteen, moraaliin sekä tuleviin mahdollisiin maailmoihin. Pirjo Lyytikäinen on tutkinut Krohnin tuotantoa pitkään. Pilviä maailmanlopun taivaal­ la käsittelee lumoavasti Krohnin tuotantoa kokonaisuutena mutta keskittyy 2000-luvulla julkaistuihin kirjoihin. Lyytikäinen kutoo joukkoon myös kiinnostavia rinnastuksia maailmankirjallisuuden klassikoihin, esimerkiksi Sartren Inhoon. Esseet liikkuvat erityisesti Krohnin satii­rien maailmoissa ja kartoittavat niin kuvauk­sen keinoja, tunneilmastoa kuin Krohnin suuria K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Elämäkerrat ja esseet

teemojakin: ihmiskohtaloita ja ihmiskunnan sekä luonnon tilaa. Lyytikäinen kirjoittaa hurmaantuneesti, kauniisti ja täsmällisesti. Krohn-esseiden viisas ja kirjallinen tyyli kuljettaa jo Krohninsa tuntevia yhä uusille poluille, ja kirjailijaa vähemmän tunteville se avaa kokonaisen maailman.

PIRJO LYYTIKÄINEN (s. 1953) on palkittu tieto­k irjailija ja suomalaisen kirjallisuuden tutkija, joka on kirjoittanut monografioita Volter Kilvestä, Aleksis Kiven veljeksistä ja suomalaisesta symbolismista. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti lempikirjailijaansa Leena Krohnia. Tutkimus Leena Krohn ja allego­rian kaupungit ilmestyi 2013 ja lisäksi Lyytikäinen on kirjoittanut esseitä, artikkeleita ja kritiikkejä Krohnin kiehtovista satiirisista fantasioista. Hän toimii kotimaisen kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa.

37


KUVA MILK A AL ANEN

KUVAT KUVAT MILK MILK A A AL AL ANEN ANEN

KATRI TAPOLA on kirjailija, joka kirjoittaa niin

KAROLIINA PERTAMO on opiskellut kuvatai-

lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Tuotan-

detta Ranskassa ja Suomessa. Hän kuvittaa

toon kuuluu romaaneja, lyhytproosaa, lasten-

lastenkirjoja ja lehtiä ja on tehnyt jopa kirjasto­

ja nuortenromaaneja sekä lasten kuvakirjoja

auton kuvituksen. Pertamon kuvittamia kirjo-

useiden kuvittajien kanssa. Tapola toimii myös

ja on ollut niin Finlandia Junior -ehdokkaana

aktiivisesti lastenkulttuurin kentällä muun

kuin myös Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja

muassa näyttely- ja tapahtumatuotannoissa ja

nuorten­k irjapalkinnon ehdokkaana. Pertamo

tekee yhteistyötä muusikoiden kanssa. Esikois-

on osallistunut kuvitusnäyttelyihin Suomes-

teos Kalpeat tytöt (1998) palkittiin ilmestyes-

sa ja ulkomailla. Tapolan ja Pertamon edelli-

sään Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnol-

nen yhteinen kirja Oivan pallo (S&S) ilmestyi

la ja lastenromaani Kivikauppaa ja ketunleipiä

keväällä 2017.

(2002) Arvid Lydecken -palkinnolla.

38


Katri tapola & karoliina pertamo

Tuttityttö ja peukalopoika

85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  166 × 223 MM   32 SIVUA  •  GRAAFINEN SUUNNITTELU CARLOS DA CRUZ  ISBN 978-951-851-822-1  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

P 

eukalopoika tulee äitinsä kanssa kylään tuttitytön luo. Niin alkavat leikit yhdessä Liisa Liskon ja Kalle Kalkkaron kanssa. Samalla voi tehdä majan ja vaikka torkahtaa. Silloin peukalopojalla menee peukalo suuhun ja tuttitytöllä tutti suuhun. Äidit juovat kahvia ja teetä. On ihana vierailla ystävän kotona. Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama lastenkirja on lempeä kertomus ystävistä, pienten asioiden suuruudesta ja siitä miten tärkeää on käydä toisen luona kylässä, jakaa omat tärkeät hetket. Tapolan osuva ja kaunis kieli sekä Pertamon monikerroksiset ja lumoavat kuvat tarjoilevat iloa ja hyväksyntää ihan pienille, ja myös meille suuremmille.

Äidit nauravat ovensuussa. Peukalopojan äiti kysyy tuttitytön äidiltä: – Vieläkö teillä on tutti? Ja tuttitytön äiti kysyy peukalopo­ jan äidiltä: – Vieläkö teillä on peukalo? – Vielä, vielä, äidit sitten sanovat ja lähtevät haudutta­ maan teetä ja keittämään kahvia. Tuttityttö ja peukalopoika juoksevat toisiaan vastaan kiljuen. He hyppäävät toistensa kaulaan ja aloittavat karhunpainin. – Vieläkö teillä kei­ tetään kahvia? tuttityttö kysyy peukalopojalta. – Vieläkö teillä haudutetaan teetä? peukalopoika kysyy tuttitytöltä. – Vielä, vielä, he sitten sano­ vat ja hörppivät kupeistaan yhdessä Kalle Kalk­ karon ja Liisa Liskon kanssa.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

39


KUVAT NIKL AS SANDSTRÖM

SANNA SOFIA VUORI on toiminut pit-

LINDA BONDESTAM (s. 1977) on yksi palki-

kään lastenkulttuurin parissa. Hän on luonut

tuimmista nykykuvittajistamme. Hänen ja Ulf

muun muassa Ruotsissa asti suositun Estrids

Starkin kirja Ennen näkymättömiä eläimiä (Djur

bokklubb -lastenohjelman, Sagateatterin sekä

som ingen sett utom vi, Förlaget/Berghs, 2016)

näyttelytoimintaa päiväkoti- ja esikouluikäisille.

voitti Ruotsin parhaan kuvakirjan Snöbol-

Muna on Vuoren esikoiskirja.

len-palkinnon, Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ja on muun muassa August-palkintoehdokkaana.

40


Sanna Sofia vuori & Linda Bondestam

Muna

85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  210 × 297 MM   40 SIVUA  •  ULKOASU LINDA BONDESTAM  RUOTSINKIELINEN TEOS ÄGGET  •  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  ISBN 978-951-851-855-9  •  ILMESTYY TOUKOKUUSSA

K 

averukset Lu, Maud ja Brie ovat naapureita. Eräänä sateisena aamuna he löytävät lammikosta jotakin odottamatonta. Mitä siis tehdä, jos löytää yksinäisen munan? Lämpöä ja turvaa tarvitaan ainakin, ja varmasti jotain muuta myös. Kaverukset päättävät kysyä asiasta eri vanhemmilta. Samalla he kuulevat tarinoita siitä, millaisia eri perheet voivat olla – miten erilaiset porukat ovat yhtä lailla ja juuri siksi perheitä. Hurmaava kuvakirja ottaa huolettomasti ja itsestään selvästi käsittelyyn lasten kysymyksen: ”Mistä minä tulen?” Yhdessä kerrostalossa voi asustaa sulassa sovussa eläimiä ympäri maailmaa, eikä siinä sen kummempaa.

Eräänä aamuna on saapaskeli. Kestää melkein ikuisuuden päästä pihalle. Maud on odottanut ja odottanut ja Lu on löytänyt seit­ semän uutta piilopaikkaa kun vihdoin tulen ulos. Mutta tänään ei leikitäkään piilosta. ’Shh’, Maud kuiskaa, sillä yhdessä vesilätäköistäni on jotakin. Maud tutkii löydän heti. ’Pyöreä mut­ ta vähän soikea’, Maud toteaa ja selailee tärkeää muistikirjaansa. ’Lämmin. Joku taitaa piileskel­ lä siellä sisällä. Sen täytyy olla muna’.”

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

41


KUVA JOHN GRÖNVALL

Isä rakastaa merta. Hän rakastaa aaltoja. Hän rakastaa rakkolevässä piileviä kaloja. Kaikista eniten isä rakastaa veneilyä. Silloin hän haluaa ajella koko päivän tervehtimässä tuntemattomia. ’Ytterössä on paljon kivoja lapsia!’ isä sanoo. Minä en halua tervehtiä tuntemattomia. Sitä paitsi pelkään! Pelkään aaltoja. Pelkään rakkolevää. Pelkään limaisia, terävähampaisia haukia.”

42


Lena frölander-ulf

Isä, minä ja meri 85.2  •  SIDOTTU, NELIVÄRIKUVITUS  •  210 × 280 MM 

40 SIVUA  •  ULKOASU JA KUVITUS LENA FRÖLANDER-ULF  RUOTSINKIELINEN TEOS PAPPA, JAG OCH HAVET  TEOS & FÖRLAGET -SARJA  •  ISBN 978-951-851-856-6  ILMESTYY MAALISKUUSSA

V 

aikka oma isä on sosiaalinen ja vilkas voi itse olla ujo. Toisten lasten kanssa leikkimisen sijasta olisikin hauskempi häipyä koiran ja leikkiveneen kanssa omille teilleen. Etsimään kauniita kiviä. Ja tuolla, merenpinnan alla, uiskentelee hauki joka etsii tätiään, ja siellä vietetään juhlia joissa soi vaimea, ihana musiikki. Sellaisiin juhliin tarvitsee mennä vain jos itse haluaa. Ja kenties meren limaisuus ei olekaan niin vaarallista? Lena Frölander-Ulfin Isä, minä ja meri kertoo tarinan lapsesta, joka löytää mielikuvituksesta, pinnan alta, turvallisen, oman paikan olla yksin ja yhdessä. Se on lapsen näkökulma kesäparatiisiin, huimaavan kaunis ja ilahduttava kuvakirja.

LENA FRÖLANDER-ULF (s. 1976) on lastenkirjailija ja kuvittaja, joka työskentelee Helsingissä. Frölander-Ulf kirjoittaa sekä suomeksi että ruotsiksi. Ensimmäinen kuvakirja Sagan om prinsessan Bulleribång (Söderströms) yhdessä kirjailija Hannele Mikaela Taivassalon kanssa ilmestyi vuonna 2006. Frölander-Ulfin edellinen kirja Jag, Fidel och skogen (S&S, 2016) oli niin Finlandia Junior -ehdokas, Runeberg-palkintoehdokas kuin myös Toisinkoinen-palkintoehdokas. Hänen töitään on ollut esillä monissa kotimaisissa ja ulkomaisissa kuvitusnäyttelyissä.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

43


Mutta kun aurinko laski ja pimeä peitti maan, kreikkalaiset asettui­ vat nukkumaan laivan touvien luokse, ja kun sarastuksen jumalatar levitti tai­ vaalle pitkät ruusunpunaiset sormensa, he lähtivät matkaan, ja Apollon lähetti heille myötätuulen. He nostivat maston ja levit­ tivät valkean purjeen. Purjeen pullistues­ sa alkoi tumma vesi vaahdota ja kokasta kuulua kova kohina. Tien teki itselleen ve­ sien yli kiitävä laiva. Pian kreikkalaisten lähetystö oli takai­ sin laivaleirin rannassa. Miehet kiskoivat laivan hiekalle ja tukivat sen kyljet puisil­ la pönkillä, lähtivät sitten omien laivojen­ sa luo, kukin omalle majalleen. Mutta yksi se vain murjotti päivästä toi­ seen: laivojensa luona istui Akhilleus, nop­ sajalka, Peleuksen poika, ei mennyt toisten sankarien tavoin kokouksiin hankkimaan puheillaan kunniaa, ei mennyt taisteluun kertaakaan vaikka kaipasi taistelun mels­ kettä niin että sydän räytyi.”

KUVA LIISA TAK AL A

44


Arto kivimäki

Ilias lapsille

ILIAS lapsille

KUVITTANUT MIKA LAUNIS

L84.2  •  SIDOTTU, YLIVETO, NELIVÄRIKUVITUS   165 × 220 MM  •  180 SIVUA  •  ULKOASU JENNI SAARI  ISBN 978-951-851-672-2  •  ILMESTYY TOUKOKUUSSA

ARTO KIVIM ÄKI

L 

änsimaisen kirjallisuuden starttipistooli, Homeroksen Ilias, on pistämätön tarina Troijan kymmenvuotisen sodan loppuvaiheista. Teos on kiehtonut lukijoita yli kaksi ja puoli tuhatta vuotta. Se pitää sisällään jännitystä, rakkautta, urhoollisia sankareita ja hurjia taisteluja. Moni keskustelee Iliaasta sujuvasti, mutta ihan kaikki heistä eivät sitä välttämättä ole lukeneet. Viimeistään nyt kannattaa! Arto Kivimäen Ilias lapsille kertoo suorasanaisesti ja jännittävästi Troijan ja Akhilleuksen kohtalon päivistä. Mika Launiksen ihana kuvitus herättää tämän historian ja tarun loistokeitoksen eloon. Kymmenen vuotta kreikkalaiset ovat sotineet Troijan kaupungin edustalla valloittamatta kaupunkia. Ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, heidän suurin urhonsa Akhilleus on pahanlainen tuittupää ja äkäpussi. Minkälaisiin juonitteluihin on ryhdyttävä kaupungin valloitta-

miseksi, mitä muurin toisella puolella sodasta ajattelevat kuningas Priamos tai hänen poikansa Hektor? Homeroksen tarinoiden suuri arvo on niiden perustavanlaatuinen inhimillisyys ja moniulotteisuus. Ilias on myös tarina inhimillisestä heikkoudesta ja siitä, kuinka vihollisetkin voivat ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan. Ilias lap­ sille sopii nimensä mukaisesti lapsille, mutta myös esimerkiksi nuorille, aikuisille sekä vanhuksille. ARTO KIVIMÄKI (s. 1963) on arvostettu kääntäjä ja antiikin maailman asiantuntija. Hän on tehnyt jo neljä lapsille tarkoitettua kirjaa antiikin tarinoista, mm. Odysseian lapsille. MIKA LAUNIS (s. 1949) on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, jonka upea kädenjälki on näkynyt lukuisten suomalaisten kirjojen kuvituksissa ja kansissa 1980-luvulta alkaen.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kaunokirjallisuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus

45


46

Vuonna 2014 julkaistussa vastaavassa selvityksessä asia todettiin jo suoraviivaisemmin: ”Suurin osa maailmaa tukee globalisaatiota teoriassa, mutta monet kyseenalaistavat sen käytännössä.” Mielipiteet avointa maailmantaloutta kohtaan olivat siirtyneet erikoiseen, kaksijakoiseen tilaan, jossa rajojen madaltuminen nähdään periaatteessa hyvänä ideana, mutta samaan aikaan suuri osa väestöstä etenkin kehittyneissä länsimaissa arvelee muutoksen aiheuttavan heille ongelmia henkilökohtaisella tasolla. [––] Olemme siis parissa vuosikymmenessä tulleet tilanteeseen, jossa usko globalisaatioon ja liberaaliin kansainväliseen järjestelmään on heikentynyt ja avointa maailmantaloutta koskevat pelot kasvaneet. Mikä meitä ahdistaa?”

KUVA LIISA TAK AL A

Tyytyväisyys rajattomaan maailmanta­ louteen on [––] alkanut rapautua. Vuosi­tuhannen vaihteen jälkeen ja etenkin vuoden 2008 finanssikriisistä alkaen erilaiset globalisaatiota, kansainvälisyyttä ja ulkoista avoimuutta koskevat ahdistuksen mittarit ovat asteittain hivuttautuneet ylöspäin. Yhdysvaltalainen Pew-tutkimuslaitos julkaisi finanssikriisin aikoihin mielipidekyselyn, jonka mukaan ”innostus taloudellista globalisaatiota kohtaan on laantunut merkittävästi muutaman viime vuoden aikana monissa vauraissa maissa, etenkin Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa”. Tutkijat totesivat myös, että ”eri maiden kansalaiset laajasti ottaen hyväksyvät taloudellisen globalisaation perus­periaat­teet, mutta pelkäävät häiriöitä ja ongelmia, joita globaalitalouteen osallistumisesta aiheutuu”.


Tuomas Tapio

Geotalouden paluu Kiristyvä maailmantalous ja Suomen vaihtoehdot 36.6  •  SIDOTTU­  •  140 × 210 MM  •  240 SIVUA  ULKOASU TARU STAUDINGER  •  ISBN 978-951-851-804-7  ILMESTYY MAALISKUUSSA

M 

aailmantalous ja sen poliittiset käänteet ovat viime aikoina inspiroineet poliitikkoja, tutkijoita ja toimittajia laveisiin maailmanselityksiin. Olemme kuulleet todistavamme ainakin taloudellisen nationalismin aikaa, protektionismin aikaa, populismin aikaa, vastakkainasettelun aikaa, monimutkaisuuden aikaa ja ahdistuksen aikaa. Yhteistä näille ajan kuville on tietty käpertymisen ja sisäänpäin kääntymisen eetos. Usko globalisaatiota ja liberaalia kansainvälistä järjestelmää kohtaan horjuu. Asenteet vapaakauppaa, ulkomaisia investointeja ja maahanmuuttoa kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Valtioiden rooli globaalitaloudessa on kasvanut niiden pyrkiessä aktiivisesti ja strategisesti vaikuttamaan yritystoiminnan sijoittumiseen. Geopolitiikka on palannut talouteen.

Mitä merkitystä tällä kaikella on Suomelle ja Euroopalle? Mikä selittää taloudellisen natio­ nalismin ja nollasumma-ajattelun paluun? Kuinka laajasta tai pysyvästä ilmiöstä on kyse ja onko meillä välineitä vaikuttaa siihen? Miten Suomen tulisi reagoida tilanteeseen?

TUOMAS TAPIO (s. 1970) on kauppapoli­tiikkaan ja kansainvälisiin taloussuhteisiin erikoistunut diplomaatti ja filosofian tohtori (Ph.D., Graduate Institute Geneva). Hän on osallistunut Suomen edustajana useisiin kansainvälisiin neuvotteluihin ja toiminut alan asian­tuntija­ryhmissä EU:ssa, OECD:ssä, WTO:ssa ja Maailman talousfoorumissa. Ulkomailla työ­komennukset ovat vieneet Geneveen, Pariisiin ja Washingtoniin.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

47


” 48

nen sairaala ja nyttemmin todennäköisimmin lakkautettu, mutta jos jostain syystä ei olisikaan, se olisi nimeltään esimerkiksi kokonaishyvinvoinnin keskus. Apostoli Paavali voi kyllä kirjoittaa, että usko, toivo ja rakkaus ovat pysyväisiä, mutta se paljastaa vain, että apostoli Paavali ei ollut ammatiltaan kielitieteilijä eikä ainakaan etymologi.”

KUVA LIISA TAK AL A

Mitä tärkeämpi on asia ja mitä lähempänä se on kipeää sisintämme, sitä lyhytikäisempi todennäköisesti on sitä kuvaava sana. Ne, jotka olivat ensin vajaamielisiä ja  raajarikkoja,  muuttuivat  mielisairaiksi ja invalideiksi, jotka puolestaan muuttuivat kehityshäiriöisiksi ja haasteellisiksi. Se, mikä ennen oli hullujenhuone, oli hetken aikaa mielisairaala ja sitten psykiatri-


Janne Saarikivi

Suomen kieli ja mieli

04  •  NIDOTTU­  •  130 × 200 MM  •  188 SIVUA  ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI  •  ISBN 978-951-851-553-4  ILMESTYY MAALISKUUSSA

M 

istä Suomi tulee? Entä suomi? Minkälaisten ristiriitaisten myyttien ja käsitysten varaan tämä hökötys on rakennettu? Onko suomessa jotakin, joka voisi kertoa meille Suomesta tai suomalaisuudesta? Suomen kieli ja mieli kertoo sen. Mainiossa teoksessaan Janne Saarikivi jäljittää suomen kielen, suomalaisen ajattelun ja suomalaisen kulttuurin yhteyksiä. Missä määrin kulttuurit ovat kielten eroja? Saarikivi kaivautuu suomen lisäksi verrattomiin määrin muitakin kieliä, joiden syntaksit ja semantiikat saattavat hyvinkin kertoa meille jotain itsestämme. Kieli on sen elävää käyttöä, ruumiillista maailmassa hillumista, ja muokkaa ajatteluakin, vaikka suomestakaan ei ehkä lopullista vastausta suomalaisuudelle löydä.

Epäselvien myyttien – modernien kansallisvaltioiden rakennuspilarien – omanlaisensa purkamisen lisäksi Saarikiven paikoin poleemista, paikoin ratkiriemastuttavaa tekstiä ajaa myös aito huoli suomen kielestä. Tämä piskuinen kieli ei maailman mittakaavassa ole ihan hirveästi suurempi kuın monet sen sukulaiset, joista liian monet ovat kuolleet.

JANNE SAARIKIVI (s. 1973) toimii Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen professorina. Hän on myös kolumnisti ja yksi Ultra Bra -yhtyeen sanoittajista.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

49


KUVA MILK A AL ANEN

Miksi pitäisin itseäni niin erityisenä, että maailma loppuu minun elinaikanani?”, kysyy kapteeni Shirley Jacksonin romaanissa Aurinkokello (1958). Romaani tarjoaa lukijalle kaksi kilpailevaa maailman juonellistamisen mallia: joko todella eletään lopun aikoja, ja kapteenin ja muiden ironikkojen hymy hyytyy pian, tai sitten maailma ei ole muuttumassa miksikään, on Fanny-tädin kaltaisia apokalypsin kuuluttajia, jotka eivät kestä olla juonellistamatta sitä, ja sitten on niitä, jotka käyttävät juonellistamiseen herkkiä ihmisiä sumeilematta hyväkseen. Rouva Halloran kuuluu jälkimmäisiin, hän oivaltaa, miten näkyjä ihmiskunnan jaosta harvoihin valittuihin ja tuhoon tuomittuihin käytetään omien päämäärien ajamiseen: hän levittää niillä pelkoa ja tarjoaa sitten turvaa tältä itse luomaltaan pelolta. Romaanissa aikalaisiksi tullaan mukautumalla höyrypäisen juonellistamisen ja kyynisen juonittelun liittoon, järkeilemällä, että meillä ei ole varaa olla toimimatta ikään kuin uskoisimme lopun pian koittavan. Sen sijaan, että osoittaisi aikalaisuuden illuusioksi, Jackson näyttää, että juuri sen myötä apokalypsi tulee todeksi. Juuri näin maailmasta tulee Tlön.”

50


Teemu ikonen

Kirjallisuuden aika Sarjallinen tutkielma nykyisyyden ongelmasta

86  •  NIDOTTU­, LIEPEET  •  130 × 197 MM  •  240 SIVUA  ULKOASU ANNUKKA MÄKIJÄRVI  •  ISBN 978-951-851-386-8  ILMESTYY MAALISKUUSSA

A 

ikalaiset ovat levottomia. Heidän keskuudessaan on möhkäle, muodoltaan epäselvä, rajoiltaan kyseenalainen, käyttäytymiseltään arvaamaton. Se ei istu maisemaan ja vetää juuri siksi puoleensa. Tuo möhkäle ei ole vähempää kuin kirjallisuus itse. Sanojen taide. Tutkija Teemu Ikonen on ottanut siitä selvää. Teoksessaan Kirjallisuuden aika hän luotaa nykykirjallisuuden historiaa reilun vuosisadan ajalta ja kysyy sen suhdetta elämäämme liikuttaviin kehiin: kieleen ja mieleen; kuolemaan, muistiin ja tulevaisuuteen; politiikkaan, ruumiiseen ja historiaan. Miten kirjallisuus on osa nykyaikaa samalla olematta sitä? Miten kirjallisuus kertoo siitä, mikä meidät yhdistää ajassa? Miten se tuottaa aikalaisuutta, josta sitten kuitenkin sanoutuu irti? Kirjassa uppoudutaan runsaiden esimerkkien kautta sekä kirjallisiin suuruuksiin että kaanonia haastaviin tempauksiin. Ikonen kaihtaa oppikirjoista tuttua yksiviivaisuutta ja idealisoivia asenteita, joihin kirjallisuutta puolustettaessa helposti ratketaan. Hän tähtää korkeammalle, osoittamaan kirjallisuuden rajojen olennaisen kiistanalaisuuden. Miksi on syytä epäillä niin kirjallisuuden ajankohtaisuutta kuin julistuksia sen kriisistä? Miksi Virginia Woolf koki romaanikirjaili-

jan menettäneen aikalaisten tuen? Miksi Osip Mandelštam kiisti olevansa kenenkään aikalainen? Mitä Jorge Luis Borges, Tipu Tip ja Shirley Jackson opettavat niille, jotka haikailevat lopun aikoja yhä uudelleen? Miksi on aina syytä epäillä julistuksia kirjallisuuden kriisistä ja väitteitä sen ajankohtaisuudesta? Kirjallisuuden aika soveltuu erityisen hyvin luettavaksi julkisissa kulkuneuvoissa ja muilla mukavuusalueilla. TEEMU IKONEN (s. 1969) on filosofian tohtori ja yliopiston­lehtori Tampereen yliopiston kirjal­ lisuus­t ieteen tutkinto-ohjelmassa. Tutkijana hänen erikois­a lojaan ovat viime vuosisatojen kirjallisuudenhistoria, kokeellinen kirjallisuus ja kertomuksentutkimus. Ikonen on aiemmin julkaissut mm. 1700-luvun eurooppalaisen kirjalli­ suuden ensyklopedian (Gaudeamus, 2010).

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

51


KUVA © BETTMANN/CORBIS

Nihil sine ratione, ei mitään ilman perustetta: näin kuuluu hädin tuskin ääneen lausuttu muotoilu kaikkialla määräävästä näkemyksestä, johon mieltäminen turvautuu. Tästä huolimatta länsimaisen ajattelun historia, joka alkoi kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta, tarvitsi 2 300 vuotta siihen, että tuo tuttu ajatus ”ei mitään ilman perustetta” asetettiin periaatteeksi ja tunnistettiin laiksi, siihen että se tunnustettiin koko kantavuudessaan ja osoitettiin tieteellisesti rajoittamattoman päteväksi. Koko tämän ajan perusteen periaate ikään kuin uinui. Tähän mennessä tuota merkillistä tosiasiaa ei ole

52

juurikaan pohdittu eikä myöskään ole kysytty, mistä voisi johtua, että tuo pieni periaate tarvitsi niin hämmästyttävän pitkän itämisajan. Sillä vasta 1600-luvulla Leibniz tunnisti sen jo vanhastaan tutun käsityksen, ettei mitään ole ilman perustetta, määrääväksi periaatteeksi ja esitti sen perusteen periaatteena. Voisiko olla niin, että yleisen ja pienen perusteen periaatteen kautta ilmoille tuli jotain ainutlaatuista ja suurta? Valmisteliko poikkeuksellisen pitkä itämisaika myös poikkeuksellista heräämistä, havahtumista sellaiseen valvetilaan joka ei enää salli unta ja kaikkein vähiten itämistä, inkubaatiota, temppeliunta?”


Martin heidegger

Perusteen periaate SUOMENTANUT MIIKA LUOTO

11  •  SIDOTTU­  •  130 × 207 MM  •  208 SIVUA  ULKOASU JENNI SAARI  •  ALKUTEOS DER SATZ VOM GRUND ISBN 978-951-851-542-8  •  ILMESTYY HUHTIKUUSSA

P 

erusteen periaate on Martin Heideggerin lukuvuonna 1955–1956 pitämän luentosarjan teksti. Sen keskiössä on kuuluisa Gottfried Leibnizin periaate: mitään ei ole ilman perustetta. Heidegger johdattelee lukijoitaan kohti ”ajattelun hyppyä”, jonka myötä tuo järjen peri­aate ymmärretään olemisen periaatteena. Kirja sisältää Heideggerin kattavimman pohdinnan historiasta ja sen olemuksesta, olemisen kohtalosta, jota pidetään hänen myöhäisajattelunsa tärkeimpänä askeleena. Yhtenä Heideggerin taiteellisimmin laadituista teksteistä Perusteen periaate sisältää myös tärkeitä pohdintoja kielestä, kääntämisestä, järjestä,

objektiivisuudesta ja teknologiasta, sekä merkittäviä tulkintoja muiden muassa Leibnizista, Immanuel Kantista, Aristoteleestä ja Goethesta. Kirja toimii erinomaisena johdantona joskus vaikeaselkoisenakin pidetyn filosofin ajatteluun.

MARTIN HEIDEGGER (1889–1976) on yksi 1900-luvun merkittävimmistä, kiistellyimmistä ja vaikutusvaltaisimmista eurooppalaisista ajattelijoista.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

53


54

Sähkökitara on mielestäni aloittelijalle kuitenkin helpompi soitin. Sormien ei tarvitse painaa kieliä yhtä suurella voimalla kuin teräskielisessä akustisessa kitarassa, ja kaula on ohuempi ja helpompi käsitellä kuin klassisessa kitarassa. Uskon kuitenkin että kenen tahansa käsi tottuu mihin tahansa näistä kitaramalleista, jos itse soitin on kunnossa ja edes kohtuullisen tasoinen.”

KUVA HEINI LEHVÄSL AIHO

Edelleenkin kuulee ajoittain keskustelua siitä, että soittaminen pitää aloittaa klassisella kitaralla, minkä jälkeen vasta voi siirtyä sähkökitaraan. Tälle uskomukselle ei mielestäni ole perusteita. Valitse siis kitaraksesi se, jonka koet houkuttelevimmaksi! Ja jos sinulla on varaa, mikään ei estä hankkimasta molempia (ellet jaa talouttasi jonkun sellaisen kanssa, joka ei jaa innokkuuttasi kitaroita kohtaan).


Lauri Schreck

Suomalainen kitarakirja 78.65  •  NIDOTTU­  •  240 × 300 MM  •  256 SIVUA  ULKOASU AGENCY LEROY  •  ISBN 978-951-851-410-0  ILMESTYY HUHTIKUUSSA

K 

itaransoitto on yksi houkuttelevimmista musiikkiharrastuksista. Siitä innostuvat tietysti nuoret, mutta varsin usein myös aikuiset: näillä kun saattaa olla asiassa jo aiempaa kokemusta ja kenties kotinurkissa pölyyntynyt soitinkin. Kitara tarjoaa soittajalleen huikeasti riemua sekä yksin että yhdessä muiden kanssa musiikkia tehdessä. Lisäksi se tietenkin takaa kantajalleen järkähtämättömän katu-uskottavuuden, olipa yleisönä sitten täpötäysi Olympiastadion, rippileirin nuotiopiiri tai kultahääpäiväänsä viettävät isovanhemmat. Suomalainen kitarakirja on kotimaisin voimin toteutettu lähes kaiken kattava kitaransoittokirja. Sen kanssa vauhtiin pääsee niin aivan aloittelija kuin jo pidemmälle edistynyt näppäilijäkin. Kirja sisältää ennen kaikkea huikean määrän kappale-esimerkkejä, joiden kautta edetään soittotekniikoissa ja musiikillisessa ajattelussa. Itse asiassa kirja johdatte-

lee soittotekniikoiden osalta varsin pitkälle ja avaa näin ovia moneen suuntaan. Kirja osoittaa vedenpitävästi, että kaiken ei tarvitse lähteä puisevasta teoriasta. Olennaista on, että soittoharrastus ei pilaa soittamisen riemua. Tervetuloa mukaan!

LAURI SCHRECK (s. 1979) on muusikko ja pedagogi, joka on opettanut kitaransoittoa ja bändityöskentelyä muun muassa Sibelius-Akatemiassa vuodesta 2006 lähtien. Schreckillä on laaja kokemus myös alkeis- ja keskitason opetuksessa. Hänen omimmat metodinsa keskittyvät ennen kaikkea innostamaan ja motivoimaan. Kitaristina hän on toiminut monipuolisesti sekä Suomen eturivin artistien että omien bändiensä kanssa saavuttaen myös kansain­välistä huomiota.

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Tietokirjallisuus – yleinen tietokirjallisuus

55


P. G. Wodehouse: Parahin Jeeves! T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  448 SIVUA  •  SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS  ISBN 978-951-851-864-1  •  ILMESTYY TAMMIKUUSSA

Rakastetut hahmot Bertie Wooster ja Jeeves ovat tuttuja sekä Wodehousen kirjoista että niistä tehdystä tv-sarjasta. Tarinoiden päähenkilö, uusavuton mutta hyväsydäminen brittiaristokraatti Bertie Wooster selviytyy neuvokkaan herrasmiespalvelijansa Jeevesin avulla kaikenmoisista kommelluksista. Nyt vaikeuksia syntyy, kun herrasmiespalvelijoiden klubi edellyttää jäseniltään tietoa herrasmiehistä, joiden palveluksessa nämä ovat. Ja auta armias, kun tiedot joutuvat vääriin käsiin!

Jenni Linturi: Jälleenrakennus JENNI LINTURI

T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  250 SIVUA  JÄLLEENRAKENNUS

ISBN 978-951-851-865-8  •  ILMESTYY HELMIKUUSSA

Jenni Linturi TEOS

Jälleenrakennus

Jenni Linturin upeassa romaanissa Jälleenrakennus jatkosota on juuri päättynyt. Veljekset Kalevi ja Olavi palaavat rintamalta kotiin, mutta Kalevi passitetaan kovien kokemusten jäljiltä mieliparantolaan. Vavahduttavalla tavalla Linturi kertoo äidinrakkaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupolvet pakottavat seuraaville. Henkilöhahmot kuvataan uskomattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydessään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei näy.

Mark vanhoenacker: Ilmojen halki T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  352 SIVUA  •  SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS  ISBN 978-951-851-866-5  •  ILMESTYY HELMIKUUSSA

Lentokapteeni Mark Vanhoenacker kiidättää lukijansa kohti lentämisen alkuperäistä ihmettä. Kansainvälinen menestysteos tarjoaa runsaasti tietoa lentämisestä käytännössä – suunnistamisesta suihkumoottoreihin. Kokonaisuutena kirja kertoo kuitenkin koskettavasti juuri lentämisen kokemuksesta, olipa kokijana sitten pilotti tai matkustaja. ”Kirja on suunnattoman rauhoittava. Sitä pitäisi olla läjäpäin saatavilla kaikilla lento­ asemilla ja hermostuneiden matkustajien pitäisi saada se reseptillä.” The Guardian

pertti Lassila: Kesän kerran mentyä T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  188 SIVUA  ISBN 978-951-851-867-2  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

Kesäinen Hanko on paratiisi, jossa Taimi ja Eero kohtaavat 1930-luvun lopulla. Heidän tarinansa kautta piirtyvät esiin sukupolvien ja sukupuolien erot ja yhtäläisyydet aikana, jolloin maailma palaa. Pertti Lassilan koskettava romaani Kesän kerran mentyä on tarina itsenäisistä naisista ja onnesta, menetyksestä ja surusta. Se on myös loistelias tarina ajan kulusta – siitä, miten kuvaan voi yrittää vangita jotakin, mikä kuitenkin väistämättä muuttuu, kuluu toiseksi. 56 

Pokkarit & uusintajulkaisut


Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  352 SIVUA  ISBN 978-951-851-868-9  •  ILMESTYY MAALISKUUSSA

Mikko Rimminen on rakentanut ylistettyyn romaaniinsa Maailman luonnollisin asia loisteliaan, epävarman kertojan. Empimiset, lainausmerkit, listat ja alaviitteet kielivät kertojan vimmasta kirjata Berliinissä asustavan Ernstin tarina mahdollisimman tarkasti, juuri sellaisena kuin se tapahtui – yhä absurdimmaksi käyvässä ”mustan kuution” likipiirissä. Koko kerronta on kaiken aikaa vaarassa luisua johonkin merkityksen ja sen kaikinpuolisen hajoamisen välimaastoon.

Kari häkämies: Kaksoiselämää T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  304 SIVUA  ISBN 978-951-851-869-6  •  ILMESTYY HUHTIKUUSSA

Kari Häkämiehen koukuttavassa rikosromaanissa Kaksoiselämää Suomen tunnetuimmat murhatutkijat eivät osaa aavistaakaan, kuinka monimutkainen tapaus heillä on käsissään. Jäljet johtavat Turkuun ja 1990-luvun pankkikriisiin. Onko kyse terrorismista vai politiikan ja bisneksen valtapelistä? Häkämiehen komea uutukainen on hyytävän tarkka palapeli – kertomus ihmisistä, joiden menneisyys kietoutuu valtaan ja rahaan arvaamattomilla tavoilla.

Joonas Pörsti: Propagandan lumo T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  344 SIVUA  ISBN 978-951-851-870-2  •  ILMESTYY HUHTIKUUSSA

Joonas Pörstin huikea, teemoiltaan päivänpolttavan ajankohtainen tietokirja Propagandan lumo esittelee mielipiteenmuokkauksen aakkoset alkaen niiden modernista alkuperästä, ensimmäisestä maailmansodasta. Se johdattaa lukijan läpi 1900- ja 2000-luvun myrskyisten vuosikymmenten. Samalla teos kertoo kattavasti mielten hallinnan mekanismeista, jotka ovat entistä tehokkaammassa käytössä internetin aikakaudella.

Raija Oranen: Kreivin aikaan T84.2  •  NIDOTTU •  110 × 178 MM  •  416 SIVUA   ISBN 978-951-851-871-9  •  ILMESTYY TOUKOKUUSSA

Kajaanin linnassa kasvaa 1700-luvulla Kaija Valpurintytär Keränen, jonka elämästä kehkeytyy yhtä poikkeuksellinen kuin hänen kauneudestaan. Kaijan tarinan kautta Orasen mestarillisessa 80. teoksessa avautuu näkymä kokonaiseen aikakauteen Suomen historiassa. Kreivi Pietari Brahen ääni kuuluu Kreivin aikaan -tarinassa voimallisena edelliseltä vuosisadalta. Rakkautta ja verta, intohimoa ja sotaa – Oranen toden totta osaa kuvata minkä tahansa historiamme aikakauden vangitsevasti.

Pokkarit & uusintajulkaisut 57


Henkilökunta / Staff

Toimitusjohtaja Managing Director

Toimituspäällikkö Publishing Manager

Graafinen suunnittelija Graphic Designer

Nina Paavolainen +358 (0)40 500 8342

Elia Lennes +358 (0)40 720 6310

Jenni Saari +358 (0)40 778 8117

Kustannuspäällikkö Editorial Director

Tiedotuspäällikkö Publicity Manager

Assistentti Assistant

Jussi Tiihonen +358 (0)44 302 1223

Hannele Jyrkkä +358 (0)50 322 2387

Niina Tiainen +358 (0)20 743 1250

Myynti- ja markkinointi­ päällikkö / Sales and Marketing Manager

Kustannustoimittaja Editor

Sähköposti / Email

Sari Häggqvist +358 (0)50 568 9388

Maarit Halmesarka +358 (0)44 302 1220

etunimi.sukunimi@teos.fi firstname.lastname@teos.fi

Hallitus / Board

vt. Puheenjohtaja acting chairman

Ilkka Hiidenheimo

Asko Kallonen

Yhteystiedot / Contact information puhelin 

020 743 1250 info@teos.fi www.teos.fi

58

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki


Teos in Brief Teos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and non-fiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction. We aim to publish around 50 books a year. Teos' authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Laura Lindstedt, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Marko Leino, Mikko Rimminen, Emmi Itäranta, Riikka Pelo and Minna Lindgren.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud. In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by, among others, Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Borges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel, Robert Walser and Günter Grass. www.teos.fi

K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö   T e o s   Kevätkatalogi 2018

59


Pyydetään palauttamaan, ellei vastaanottajaa tavoiteta

Jos matalapaineitten parissa haluaa elää, oleskella keskuudessa tihkusateitten, on suhina suorastaan suloista: hentojen tippojen kalteva kulma ei latista kenenkään tukkaa. Sardiininharmaat mansardikatot välkkyvät, kuusi on kuin imukuppi, solut täyttyvät, vesi nousee kuularingin betoniseen kehään Juhani Ahvenjärvi: Maitovalas vatsa täynnä mandariineja

Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 a, 3. krs 00130 Helsinki Puhelin 020 743 1250 www.teos.fi

@teoskustantamo

Katalogitilaukset

Kevätkatalogi 2018

Puhelin 020 743 1250

Julkaisija

info@teos.fi Tiedotus

Kustannusosakeyhtiö Teos Painopaikka Paintek Oy, Helsinki 2017

hannele.jyrkkä@teos.fi puhelin 050 322 2387

Muutokset mahdollisia

2018 kevään kirjat  
Advertisement