Ilmastoviisautta Ilmassa

Page 1

Oul unammat t i kor keakoul unt ekni i kanj al uonnonvar aal anl eht i

T ELU LA IN EN LUONNONVARAALANERI KOI SNUMERO


Sisallysluettelo 3

IImastoviisautta iImassa

4

11mastotiekarttaa rakentamassa

7

Opiskelijoiden innovaatiot lisaavat lahiruokatietoutta

9

Miten viljelijasta tulee aiempaa ymparisoaviisaampi, myos ilmastoviisaampi, toimija?

11

Mita on luomu

13

-

-

Hyonteisten frassin hyodyntaminen maataloudessa

16

Liiketoimintaa biotalouden opinnoista

19

Maatilat avainasemassa biokaasun tuotannon lisaamisessa

21

Biotalouden digitalisaatiota edistetaan Oamkin osastojen valisella yhteistyolla

23

llmastoteot ja niiden vaikuttavuus maaseudun kehittamisessa

25

llmastovastuullisuus agrologien koulutuksessa

27

Tuotetietoja jaljittamalla ruokahavikkia vahentamaan

30

Vajaasti hyodynnetyt kalalajit hyotykayttoon


Ilmastoviisautta ilmassa Ilmastoviisaus on tämän hetken kuuma aihe. Ja siihen on syynsä. Tiedämme, että ilmasto lämpenee maailmanlaajuisesti ja aiheuttaa suuria ekologisia muutoksia elinympäristöissä. Seuraukset ovat vakavat, ellemme saa muutosta ajoissa kuriin. Luonnonvara-alaa tämä muutos koskettaa läheisesti. Muutosta tulee pyrkiä hillitsemään, mutta koska muutos on jo menossa eikä sitä voi kokonaan estää, siihen tulee myös sopeutua. Muutosta hillitseviä toimia ovat kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen tai niiden ilmakehästä sitomiseen tähtäävät toimet. Sopeutuminen puolestaan tähtää siihen, ettei muutoksesta syntyisi kohtuuttomia seurauksia kenellekään, ei elinkeinoille eikä luonnolle. Luonnonvara-alalla Oulun ammattikorkeakoulussa on jo pitkään tehty työtä ympäristön hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Bio- ja kiertotalouden nähdään olevan avainasemassa tavoiteltaessa hiilineutraalisuutta. Samalla on myös pyritty tukemaan luonnonvara-alan elinkeinoja ja alan yrittäjyyttä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja alan kehittämisessä. Kaikkea tätä on tehty sekä opetuksen että TKI-toiminnan keinoin. Tässä Oamk_Telulainen -lehden teemanumerossa luonnonvara-alan asiantuntijat käsittelevät ilmastoviisautta monista näkökulmista. Aiheet vaihtelevat laajasti ilmastotyötä esittelevistä kirjoituksista maatalouteen ja sen mahdollisuuksiin ilmastotyössä. Lähiruokaa on edistetty innovaatio-opinnoissa ja ruokahävikkiä pyritään pienentämään jäljitettävyydellä. Bio- ja kiertotalouteen liittyy useita artikkeleita ja myös digitalisaatio on mukana ilmastoviisauden edistämisessä. Tuomo Pesola FT, MMM, Agr. Koulutuspäällikkö – luonnonvara-ala Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Agrologien koulutuksen keskeisiä ammatillisia osaamisalueita Oulun ammattikorkeakoulussa ovat: kasvituotanto, kotieläintuotanto, metsätuotanto, maaseutuyrittäjyys, biotalous ja energia-asiat, ympäristöasiat sekä maaseutuyrityksen liiketoiminta ja johtaminen.

Oulun ammattikorkeakoulu kouluttaa agrologeja (AMK) sekä tarjoaa myös agrologi (YAMK) koulutusta. Vuosittain valmistuu noin 40-50 uutta agrologia.

Luonnonvara-ala on aktiivinen TKI-hankkeiden toteuttaja ja käynnissä on parhaillaan 20 kappaletta EU-rahoitteista hanketta, joiden yhteisbudjetti on n. 4,5 milj. €

Toimituskunta Ville Isoherranen yksikön johtaja

Jouni Kääriäinen koulutuspäällikkö rakennus-, energia- ja talotekniikka

Jukka Säkkinen

TKI-päällikkö

Tuomo Pesola

Helena Tolonen koulutuspäällikkö sähkö-, automaatio- ja konetekniikka

Mira Kekkonen

Editor in Chief

koulutuspäällikkö luonnonvara-ala

Julkaisija

Kansikuva

Oulun ammattikorkeakoulu, tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Paula Syri, 2020

ISSN 2670-2835 3


Kirjoittajat: projektipäällikkö Ritva Imppola, projektipäällikkö Ritva Isomäki, projektisuunnittelija Eeva Suonperä ja lehtori Outi Virkkula Kuva: Ritva Imppola

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Ilmastotiekarttaa rakentamassa

”Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on mahdollista. Ihmisten huoli ympäristön tilasta vaatii meitä toimimaan nopeasti. Suomi voi olla kokoaan suurempi ilmasto- ja kestävyyshaasteen ratkai-sijana – meillä voi olla pieni jalanjälki, mutta suuri kädenjälki”. (1 Tilaus ilmastotiekartalle.)

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii meiltä nopeita toimia, jotta maapallon keskilämpötilan nousu saadaan rajattua siedettäviin lukemiin. Tavoitteiden asettamisella on helpompi saavuttaa päämäärä. Tämä pätee myös alueellisesti toteutetuissa ilmastotoimissa.

Eri tahojen pitkäaikainen työ ja kokemus sekä vaikuttamisen mahdollisuudet on hyödynnetty maakunnan ilmastotavoitteiden ja -toimien asettelussa. Uusimman tiedon ja vuorovaikutuksen perusteella syntynyt ilmastotiekartta sisältää nykytilan kuvauksen, kärkiteemat toimenpiteineen sekä seurannan ja edistämisen toimintamallin.

Oulun ammattikorkeakoulu on toiminut alueellisena koordinaattorina Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kansallisessa Canemure-hankkeessa vuoden 2018 marraskuusta lähtien. Canemure-hankkeen yhtenä tavoitteena on aikaansaada alueellisia ilmastotiekarttoja seitsemässä maakunnassa.

Kuntien, organisaatioiden ja asukkaiden kuunteleminen Tiekarttatyön tueksi sekä POPIlmasto-hankkeessa että Canemure-hankkeessa järjestettiin tilaisuuksia, joissa ilmastoasioista keskusteltiin maakunnan asukkaiden kanssa kasvokkain. Kiertue käynnistyi Iin Ilmastoareena -tapahtumassa elokuussa 2019. Sittemmin keskustelua ilmastoasioista jatkettiin monen muun tilaisuuden yhteydessä. Näissä tapahtumissa tavoitettiin yhteensä noin 850 ilmastoasioista kiinnostunutta esikouluikäisestä varttuneempaan väestöön. Kukin heistä äänesti tilaisuuksissa omaa henkilökohtaista ilmastolupaustaan. Tilaisuuksissa huomattiin, että ihmiset ovat valmiita muuttamaan omia tottumuksiaan vauhdittaakseen ilmastonmuutoksen hillintää. Ruokahävikin vähentäminen ja jätteiden lajittelu olivat niitä asioita, joihin eniten oltiin valmiita ryhtymään. Moni kertoi jo miettivänsä tekemisiään ja pyrkivänsä vähentämään omaa hiilijalanjälkeään. (2.)

Pohjois-Pohjanmaan liitto puolestaan aloitti Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta -hankkeen vuonna 2019. Hankkeen päämääränä on toteuttaa ilmastotiekartta Pohjois-Pohjanmaalle ja sitouttaa alueen päättäjät ilmastotavoitteisiin. Eri tahojen voimat yhdistettiin ja työ Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartan rakentamiseksi alkoi toukokuussa 2019. Yhteistyönä koottu ilmastotiekartta Lähtötiedot tiekarttaan koottiin maakunnan kunnille lähetetyllä kyselyllä, Suomen ympäristökeskuksen laskennalla maakunnan taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöistä ja toimintaympäristön määrittelyllä. Tiekarttatyötä ohjasi ja kommentoi säännöllisesti kaksi yhteistyöryhmää: Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen nimeämä PohjoisPohjanmaan ilmastotyön neuvottelukunta ja Canemure-hankkeen alueellinen yhteistyöverkosto. 4


Maatalouden biojakeiden ja sivuvirtojen kestävä hyödyntäminen ja toimenpiteiden vaikutukset Pohjois-Pohjanmaalla skenaariotarkastelu.

Turpeen energiakäytön kehitys Pohjois-Pohjanmaalla, vaikutukset puun hankintaketjuun sekä kasvihuonekaasupäästöihin -selvitys.

Vaikutusselvitysten lisäksi tiekarttatyössä hyödynnettiin aikaisemmin tehtyjä selvityksiä ja alueellisia ohjelmia kuten Pohjois-Pohjanmaan alueellista liikennejärjestelmäsuuunnitelmaa ja Pohjois-Pohjanmaan alueellista metsäohjelmaa.

Asukkaiden ilmastolupauksia Iin IlmastoAreenalla

Työpajoissa pohdittuja kärkiteemoja Pohjois-Pohjanmaan liiton POPIlmasto-hanke järjesti kolme kaikille avointa työpajaa, joista ensimmäisessä pohdittiin maakunnan tämänhetkistä tilaa, toisessa ilmastotyön tavoitteita ja viimeisessä tunnistettuja kärkiteemoja ja ratkaisuja. Lisäksi Canemure-hanke järjesti maakunnalle tärkeässä maatalouden teemassa erikseen asiantuntijatyöpajan.

Ilmastotiekartan koonti Ilmastotiekarttatyö Pohjois-Pohjanmaalla aloitettiin, kun koronapandemiasta ei ollut vielä mitään tietoa. Korona pakotti tekemään muutoksia suunnitelmiin maaliskuussa 2020. Työpajojen toteuttamisen aikaan tilaisuuksien ja kokoontumisten järjestämiseen tehtiin koronarajoitusten mukaiset muutokset ja suurin osa tilaisuuksista järjestettiin jatkossa etänä. Onneksi verkkoyhteydet, kokoustyökalut ja osallistavat ohjelmat ovat kehittyneet nykyiselle tasolleen, jotta etäosallistuminen ja -osallistaminen olivat mahdollisia.

Maakunnan ilmastotyön tunnistettuja kärkiteemoja Pohjois-Pohjanmaalla ovat älykäs bio- ja kiertotalous, energia, liikenne, maatalous, metsät ja suot sekä yhteistyö. Osana kaikkia kärkiteemoja on sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Määritellyistä seitsemästä kärkiteemasta mikään ei ole alueella ylivertainen, vaan kaikkien osa-alueiden päästövähennykset ovat yhtä tärkeitä.

Vuoden 2020 loppupuolella tiekarttatyössä oli edetty vaiheeseen, jossa materiaalit, selvitykset, asiantuntijatieto, työpajojen koosteet ja kärkiteemat olivat koossa. Alkoi synteesivaihe, jossa yhteistyössä kootuista aineksista muovattiin Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta. Työn lähtökohtana ollut ‘ratkaisujen, ei syyllisten etsintä’ on ollut hedelmällinen ja sen tuloksena luotuun tiekarttaan maakunta sitoutuu.

Tarkennukset merkittävimpiin teemoihin Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta on maakunnan näköinen. Ilmastopäästöjen kannalta merkittävimmille sektoreille hankittiin eri ilmastotoimien vaikutusselvitykset. Näitä töitä ohjasivat omat asiantuntijaryhmänsä. (3.) •

Tiekarttatyössä luotu yhteistyöverkosto jatkaa toimintaansa alueen monipuolisen ilmastotyön tukemisessa. Pohjois-Pohjanmaan liitto aluekehitysviranomaisena koordinoi yhteistyöverkoston kokoontumista yhteistyössä Canemure-hankkeen kanssa. Alueen toimijoiden

Vähäpäästöinen liikenne - tieliikenteen päästöjen käyttövoimapohjainen laskentamalli ja käyttövoimamuutosten potentiaali. 5


aktiivinen ilmastotyö kootaan samaan pöytään jatkossa 2-3 kertaa vuodessa.

liikennesuoritteilla ja käyttövoimamuutoksilla n. 300 ktCO2e päästövähenemä vuoteen 2030 mennessä. Maatalouden ja metsätalouden päästövähenemän odotetaan olevan ainakin 300 ktCO2e ja hiilinieluvaikutus mukaan lukien merkittävästi enemmän vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi energiantuotannon ratkaisuilla on aivan oleellinen merkitys alueen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisessä. Tuulivoiman suunnitteilla olevan lisärakentamisen vaikutuksilla päästään lähelle hiilineutraalisuutta.

Toimenpiteiden arvioinnissa käytetään kasvihuonekaasupäästölaskentaa, jonka Suomen ympäristökeskus päivittää vuosittain. Canemure-hanke päivittää tiekartan vuonna 2024. Tiekartaksi matkalle Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta ulottuu vuoteen 2030. Pohjois-Pohjanmaan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2018 Suomen ympäristökeskuksen Alueellisen laskentamallin (ALas) mukaisesti 3303 ktCO2e (kilotonnia hiilidioksidiksi muutettuna). Tässä laskentamallissa mukana eivät ole mm. teollisuuden kasvihuonekaasupäästöt, vaan ne päästöt, joihin asukkaat, kunnat ja maakunta voivat vaikuttaa. Jotta maakunta olisi hiilineutraali, tuon verran vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä tai kompensoitava uusiutuvan energian tuotannolla. Osa päästöistä vähenee jo tehtyjen kansallisten linjausten toteutuessa, mutta suurimman osan eteen täytyy kaikkien toimia. (4.)

Ilmastotavoitteet ovat keskeinen osa maakunnan kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua. Ilmastotavoitteiden lisäksi on kannettava huolta maakunnan elinkeinoista ja kannustettava ilmastonmuutoksen hillinnän tuomiin uusiinkin liiketoimintamahdollisuuksiin maakunnassa. Kestävillä ja energiatehokkailla päätöksillä tuetaan hyvinvointia laajasti niin asukkaiden, elinkeinoelämän kuin ympäristön näkökulmasta. Lähteet: (1) Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma Hakupäivä 1.2.2021.

Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartassa tunnistettiin lukuisia toimia, joilla tavoitteisiin päästään. Tavoitteet ovat saavutettavissa vain tekemällä työtä – yhdessä.

(2) Virkkula, O., Imppola, R. & Moilanen, S. 2020. ”Tämä on helppoa, meillä näitä tehdään jo” – keskustelua ilmastolupauksista ja maakunnallisesta ilmastotyöstä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 42. Hakupäivä 11.2.2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe202002195859 (3) POP Ilmasto -hankkeen erilliset selvitykset https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/kehittaminen/omat-hankkeet/popilmasto/selvitykset/ . Hakupäivä 11.2.2021.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseen voidaan vaikuttaa uusiutuvan energian tuotannon lisäämisellä. Kasvihuonekaasupäästölaskennassa uusiutuvan energiantuotannon lisääntyminen otetaan huomioon päästökompensaationa. Alueelle lasketaan päästöhyvitystä tuulivoiman lisäksi myös alueella tuotetusta ja verkkoon myydystä aurinko- ja biokaasusähköstä sekä tuotetusta liikennebiometaanista.

(4) Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta https://www.pohjoispohjanmaa.fi/kehittaminen/omat-hankkeet/popilmasto/ Hakupäivä 10.2.2021.

Hankkeet: Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (Canemure) on EU:n Life ohjelmasta rahoitettu, Suomen ympäristökeskuksen koordinoima hanke, jonka alueellisena koordinaattorina Pohjois-Pohjanmaalla toimii Oulun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteuttamisaika on 1.11.2018 – 31.10.2024. Lisätiedot: Projektipäällikkö Ritva Imppola, puh. 040 5484024, ritva.imppola(at)oamk.fi

Tiekarttatyössä tehtyjen arvioiden mukaan mm. liikenteessä voidaan Pohjois-Pohjanmaalla saavuttaa kansallisesti arvioiduilla 6

Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta (POPilmasto) on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama EAKR-hanke. Hankkeen toteuttamisaika on 01.05.2019–30.04.2021 ja kokonaisbudjetti 260 192 euroa. Hankkeen totuettaja on Pohjois-Pohjanmaan liitto. Liaätiedot: Projektipäällikkö Ritva Isomäki, puh. 040 685 4026, ritva.iso-maki(at)pohjois-pohjanmaa.fi


Kirjoittajat: Mikko Aalto, lehtori, luonnonvara-ala Arja Maunumäki, lehtori, luonnonvara-ala Kuvat: Mikko Aalto

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Opiskelijoiden innovaatiot lisäävät lähiruokatietoutta

Kuluttajien kiinnostus lähiruokaa ja ruokaturvaa kohtaan lisääntyy. Lähiruoka tuo työtä paikallisille tuottajille ja jalostajille. Agrologiopiskelijat ideoivat tapoja, joilla julkinen hankintajärjestelmä tehdään tutuksi paikallisille tuottajille ja lähiruoka tunnetuksi erityisesti lapsille ja nuorille.

Lähiruoka julkisissa hankinnoissa

Lähiruoalla tarkoitetaan ruokaa, joka tuotetaan ja kulutetaan omalla alueella niin, että kuljetusmatkat eivät tule pitkiksi. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan omalla alueella tarkoitetaan maakuntaa tai sitä vastaavaa tai pienempää aluetta (1). Etäisyyden lisäksi lähiruokaan liitetään myös sellaisia ominaisuuksia kuin käsityömäisyys, puhtaus ja pienimuotoisuus (2). Sillä on mahdollisimman lyhyt tuotantoketju ja se ottaa huomioon ympäristönäkökulmat ja kestävän kehityksen (3).

Julkisen sektorin toimijoiden kiinnostus, hankintaosaaminen ja tietämys lähiruuan saatavuudesta on lisääntynyt. Seuraava askel on saada käyttöön uuden hankintalain suosittelemat sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Valtioneuvoston periaate vastuullisista elintarvikehankinnoista velvoittaa kuntaruokailusta vastaavia toimimaan kotimaisen ja lähiruuan käytön lisäämiseksi. Perusteltua on toimitusketjun lyhyyteen liittyvien kriteerien huomioiminen silloin, kun sillä on merkitystä hankintojen laatuun ja ympäristövaikutuksiin (6.)

Lähiruoka herättää runsaasti kuluttajien mielenkiintoa. Alkuperän tuntemus, jäljitettävyys, maku ja turvallisuus lisäävät kiinnostavuutta (2) ja lähiruoka on yksi ruokapolitiikan kärjistä (1). Lähiruoka edistää alueiden omaa ruokakulttuuria tuomalla esille paikallisia raaka-aineita, valmistustapoja ja paikallista osaamista (4). Sitran selvityksen mukaan kuluttajille yksi syy lähiruuan ostamiseen on lisäksi paikallisten yrittäjien tukeminen (3).

-

Valtioneuvoston periaate vastuullisista elintarvikehankinnoista velvoittaa kuntaruokailusta vastaavia toimimaan kotimaisen ja lähiruuan käytön lisäämiseksi.

Innovation Plan -opintojakso Innovation Plan -opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelija innovointiprosessiin siten, että hän tunnistaa mahdollisuuksia, osaa tuottaa ja kehittää ideoita ja arvioida niiden toteuttamismahdollisuuksia yhteistyössä sekä toimeksiantajana toimivan tahon että oman pienryhmänsä muiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelijan tulee kyetä kuvaamaan kehitysprosessi, jonka suunnittelemiseen ja toteuttamiseen hän on opintojaksolla osallistunut. Työskentely tapahtuu projektinomaisesti pienryhmätyönä, joten projektinhallinta on keskeisessä roolissa, samoin kuin viestintä ja yhteistyö toimeksiantajan kanssa. Käytännössä opintojakson alussa opiskelija perehtyy kehittämisen kohteena olevaan toimialaan hahmottaakseen kokonaisuuden. Innovointiprosessiin ja siinä hyödynnettäviin menetelmiin ja työkaluihin tutustutaan ja toimeksiantajalta saatu kehittämistehtävä toteutetaan melko intensiivisellä aikataululla.

Perunoita Tyrnävältä ja porkkanoita Lumijoelta

Koronavirus on lisännyt lähiruuan kysyntää. Kun ruoka-aineet tilataan verkosta ja toimitetaan jopa kokonaan ilman henkilökohtaista kontaktia, se koetaan turvalliseksi. Jotkut toimijat ovat jopa kymmenkertaistaneet myyntinsä. (5.)

Opettajatiimi ohjaa työskentelyä opintojakson alkuosan luentojen jälkeen säännöllisillä ohjauspalavereilla ja tukee pienryhmien innovointityöskentelyä. Pienryhmä pitää itsenäisesti yhteyttä 7


Innovoinnin tuloksia

toimeksiantajaan opintojakson aikana. Opintojakson lopussa pienryhmien tuotokset esitellään seminaarissa.

Opiskelijat kehittivät tapoja, joilla hankintajärjestelmää tehdään tutuksi alkutuottajille. Lisäksi suunniteltiin mm. kuvallisia ruokalistoja päiväkodeille ja kouluille sekä infotauluja siitä, missä sen päivän kouluruuan raaka-aineet on tuotettu. Opiskelijat kehittivät myös suunnitelman, miten lähiruokatietouden lisääminen voitaisiin yhdistää varhaiskasvatukseen.

Tilaajana Ruokeva-hanke Innovation plan -opintojaksolla on tavallisesti ollut yhdestä neljään toimeksiantajaa. Syksyllä 2020 luonnonvara-alan monimuotoryhmällä MAA20KM oli vain yksi toimeksiantaja: Oulun Maa- ja kotitalousnaisten Ruokeva -hanke. Kehitystehtävän aihepiiri oli lähiruoka. Tehtävä jakautui kolmeen osioon:

Yhtenä tuloksena oli suunnitelma sosiaalisen median hyödyntämistä erityisesti nuorison lähiruokatietouden lisäämisessä.

1. Miten julkiset hankinnat ja hankintamalli tehdään tuottajalle tutuksi?

Opintojaksopalaute

2. Lähiruoan hyödyntäminen julkisissa keittiöissä.

Opiskelijat pitivät erityisesti siitä, että saivat vapaasti innovoida ja luoda ideoita itsenäisesti ja osana ryhmää. Myös ohjaus, yhteistyö toimeksiantajan kanssa sekä opintojakson hyvä ilmapiiri saivat kiitosta.

3. Lähi- ja luomutuotteiden käytön viestittäminen erilaisille loppukäyttäjille. Kaikki opiskelijoiden pienryhmät innovoivat alkuvaiheessa ratkaisuja kaikkiin kolmeen osioon ja kehittivät parhaiksi kokemiaan ideoita eteenpäin. Kukin pienryhmä esitteli sitten ideansa toimeksiantajalle, joka valitsi jatkokehitettäviksi mielestään parhaat ideat. Tässä vaiheessa pienryhmiä ohjattiin tarkoituksellisesti keskittymään toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin, jolloin toimeksiantajalle saatiin lopputuotteena erilaisia konsepteja. Jatkokehitettäväksi valittuja ideoita työstettiin eteenpäin konsepteiksi samoja innovointiprosessin vaiheita, menetelmiä ja työkaluja käyttäen, joita oli käytetty prosessin alkuvaiheessakin.

”Opintojakso oli todella mielenkiintoinen ja mukavasti toteutettu kokonaisuus.” ”Oikea toimeksiantaja palautteineen toi opintojakson toteuttamiseen mukavan ja mielenkiintoisen lisän.”

Lähteet

Innovointiprosessin kierto

8

1.

Lähiruokaa – totta kai! Maa- ja metsätalousministeriö. Hakupäivä 21.2.2021. https://mmm.fi/lahiruoka

2.

Lähiruoka. Luke Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 21.1.2021. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/lahiruoka/

3.

Sitran lähiruokaselvitys tukee yrittäjiä lähiruuan markkinoinnissa. Helsingin yliopisto. Ruralia-Instituutti. Hakupäivä 21.2.2021. https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit/sitran-lahiruokaselvitys-tukee-yrittajia-lahiruuan-markkinoinnissa#section-102459

4.

Ruokatieto. Lähiruoka tulee läheltä. Hakupäivä 21.2.2021. https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/paikallinen-hyvinvointi/lahiruoka-suomessa/lahiruoka-tuleelahelta

5.

Härkönen, Hermanni 2020. Lähiruuan kysyntä on nosteessa koronaviruksen vanavedessä – suoramyynti on koettu helpoksi ja turvalliseksi tavaksi tehdä ostoksia. Maaseudun Tulevaisuus. Hakupäivä 21.2.2021. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.1117141

6.

Kuntaliitto. Lähi- ja paikallisruoka. Hakupäivä 21.2.2021. https://www.kuntaliitto.fi/elinvoima-ja-tyollisyys/maaseutupolitiikka/maaseutupolitiikka/maaseudun-kehittaminen-0/maaseutupolitiikka/lahi-japaikallisruoka


Kirjoittaja: projektipäällikkö Virpi Käyhkö Kuvat: projektisuunnittelija Sälly Sirviö

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Miten viljelijästä tulee aiempaa ympäristöviisaampi, myös ilmastoviisaampi, toimija? Maatalouden ilmasto- ja vesistövaikutuksia vähentävien, kestävien tuotantomenetelmien edistäminen parantaa maatalouden toimintaedellytyksiä yhtenä maaseudun keskeisistä elinkeinoista. Ympäristöviisas viljelijä -hankkeen toiminnalla laajennamme viljelijöiden tietämystä ja osaamista kestävistä viljelymenetelmistä sekä parannamme maatalouden mahdollisuuksia varautua ilmastonmuutokseen ja sen tuomiin haasteisiin.

Tyrnävän Leppiojalla valuma-alueen vesistökuormitukseen vaikutetaan 2-tasouoman avulla.

Ympäristön ja ilmaston koetaan tärkeäksi

huomioiminen

ympäristöstä ja miten he hyödyntävät tietoa työssään. Tulosten mukaan maatiloilla on selkeä tarve saada uusinta tietoa toimintansa ympäristövaikutuksista sekä keinoista ja työkaluista näiden vaikutusten pienentämiseen. Ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden ratkaiseminen vaatii myös maatilojen verkostoitumista ja yhteistyötä sekä viljelijöiden välillä että muiden alan toimijoiden kanssa.

Viljelijät kokevat ympäristöasiat tärkeinä ja haluavat toimia ympäristö- ja ilmastovastuullisesti. Maataloustuottajain keskusjärjestön (MTK) Ympäristöluotain-kyselyyn vuonna 2020 osallistuneista viljelijöistä lähes 90 % oli kiinnostunut maa- ja metsätalouden vaikutuksista ympäristöön. Viljelijät kokivat myös omaavansa riittävästi osaamista, jotta voivat toimia ympäristön kannalta kestävästi. Maan tuottavuudesta ja puhtaudesta huolehtiminen, vesien suojelu sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen nousivat erittäin tärkeiksi ympäristölupauksiksi viljelijöiden keskuudessa. (Wallin 2020.) Näiden ympäristölupauksien toteutumista pyrimme osaltamme tukemaan Ympäristöviisas viljelijä -hankkeen toiminnassa.

Maataloustuottajilla on vaikeuksia poimia olennaisia tietoja ympäristö- ja ilmastoasioista, ja erityisesti niiden soveltamisesta omalla tilallaan. Ympäristöystävällisistä toimintatavoista viestivät tiloille useat viranomaiset ja tutkimuslaitokset, mutta kohdennettua tietoa esimerkiksi alueiden tai tuotantosuuntien mukaan ei juuri ole. Mitä lähemmäs paikallistasoa ympäristötieto voitaisiin tuoda, sitä helpompaa tietoa olisi soveltaa käytännön työhön, todetaan hankkeen johtopäätöksissä. Tilakohtaisen neuvonnan ja tutkimustiedon linkittämistä pidetään erittäin olennaisena. (Kinnunen Mohr 2019.)

Omalle tilalle soveltuvia ympäristöviisaita tapoja toimia halutaan löytää

Tammikuussa 2021 ilmestynyt MTK:n Vesiohjelma kannustaa maataloustuottajia osaamisen kasvattamiseen vesiensuojelun kehittämiseksi. Vesiohjelmassa on tuotu esille (ao taulukko) esimerkkejä

MMM:n maatalouden ympäristövaikutusten tutkimusohjelman puitteissa toteutetussa Yhdessä kokeillen -hankkeessa on luotu kokonaiskuvaa siitä, mistä ja miten maanviljelijät saavat tietoa 10


niistä toimenpiteistä, joilla erityisesti vesistövaikutuksiin tilatasolla voidaan vastata. (MTK 2020.)

Ympäristöklinikasta apua toimenpiteiden valintaan

Rakentuvalla Ympäristöklinikka-sovelluksella autamme viljelijöitä löytämään tilalleen sopivia toimenpiteitä ympäristövaikutusten minimoimiseksi.

Ympäristöviisas viljelijä -hankkeessa kehitämme Oamkin vetovastuulla sähköistä työkalua, Ympäristöklinikkaa, jota apuna käyttäen viljelijä voi suunnitella ja arvioida erilaisia tilansa vesistö-, ilmastoja muita ympäristövaikutuksia pienentäviä valintoja. Työkalun sisällön rakentamisessa hyödynnetään muissa alan hankkeissa tuotettua tietoa ja toimintamalleja sekä kootaan uutta T&K-tietoa viljelijöille ymmärrettävään muotoon. Ympäristöklinikkasovelluksen kehitystyö toteutetaan yhteistyössä hankkeen osatoteuttajien ProAgria Oulu, Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke) kanssa.

Maatalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä (MTK 2020) Maan kasvukunnon ylläpito: hyvä rakenne ja toimiva ojitus, kalkitus Tasapainoinen ja tarpeenmukainen ravinteiden käyttö Sijoituslannoitus, jaettu typpilannoitus, täsmäviljely

Ympäristöklinikan ensimmäisen konseptin suunnittelusta vastasivat 3. vuoden agrologiopiskelijat Innovation Plan -kurssin projektityön puitteissa. My Green Farm -konseptia varten opiskelijat kokosivat tietoja kotimaisista ja kansainvälisistä julkaisuista sekä haastattelivat maanviljelijöitä.

Muokkausintensiteetin vaihtoehdot (kyntö – kevennetty – suorakylvö) Talviaikainen kasvipeitteisyys Kerääjäkasvit Pientareet, suojakaistat ja -vyöhykkeet

Ympäristöklinikka-sovelluksen kehitystyön pohjaksi valikoitui Luken, Syken ja Baltic Sea Action Groupin sähköisen lomakkeen muodossa oleva LumoVesi-työkalu, jota viljelijän ja neuvojan on mahdollista käyttää apuvälineenä ympäristön tilaa parantavien toimenpiteiden kohdentamisessa (Hagelberg 2021). Sovelluksen koodaus on käynnistynyt ja Oamkin tietojenkäsittelyn opiskelijat kehittävät ja testaavat kevään 2021 aikana Ympäristöklinikan käyttöliittymää projektiopintojen yhteydessä. Agrologiopiskelijat osallistuvat sovelluksen tietosisällön kokoamiseen.

Kasvinsuojelusta huolehtiminen, kemiallisten kasvinsuojeluaineiden huolellinen käyttö Lannan levitys sijoittamalla tai nopea multaus Kipsi, rakennekalkki, puukuidut Säätösalaojitus, säätökastelu Luonnonmukainen vesirakentaminen, mm. 2-tasouomat Kosteikot Eläinten ruokinnan tarkentaminen Tilusjärjestelyt

Lähteet Wallin, J. Esitys webinaarissa Maankäyttö ja vesitalouden hallinta muuttuvassa ympäristössä –webinaari 1.10.2020. Kinnunen Mohr, K., Ala-Kurikka, I., Hokkanen, L. Sirpaleista, yleistävää ja turhan toteavaa – Selvitys maataloustuottajille kohdistetusta ympäristöviestinnästä. Yhdessä kokeillen hankkeen loppuraportti. Syyskuu 2019. MTK:n ja SLC:n vesiohjelma – Tavoitteena vesien hyvä tila. 2020. Hagelberg, E., Heliölä J., Kuussaari, M., Hyvönen, T., Turtola, E., Huusela, E., Nuutinen, V., Miettinen, A. LumoVesityökalu. Tammikuu 2021.

11


Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Kirjoittajat: projektityöntekijä Jaana Rosnell, lehtori Paula Syri Kuvat: Pro Luomu ry

Mitä on luomu Luomu yhdistää ympäristön kannalta parhaat tuotantotavat, korkeat vaatimukset eläinten hyvinvoinnille sekä kuluttajien toiveet puhtaista tuotteista. EU on kirjannut osaksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä EU:n maatalousmaasta vähintään 25 % on oltava luonnonmukaisesti viljeltyä.

Luomutuotanto monimuotoisuuden säilyttäjänä

Luomutuotannossa kasvinsuojelu perustuu ennaltaehkäiseviin toimiin ja mekaanisiin torjuntamenetelmiin. Kasvitauteja pyritään torjumaan valitsemalla kasvitauteja vastaan kestäviä lajikkeita ja vuorottelemalla tuotantokasvien kanssa viherlannoituskasvustoja, jotka katkaisevat kasvitautien ja tuholaisten siirtymisen seuraavalle kasvukaudelle. Kasvinsuojelussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita, jotka ovat uhkana kasvintuhoojien lisäksi myös kaikille muille hyönteisille, joista esimerkiksi pölyttäjät ovat hyvinkin tärkeitä ruokakasvien viljelylle. (1, 3.)

Luomutuotannon lähtökohtana on ravinnekierto, jossa ravinteet kiertävät ensisijaisesti luonnonmukaisen kasvi- ja eläintuotannon muodostavan tilakokonaisuuden sisällä, monipuoliseen viljelykiertoon kuuluvilla rehukasveilla ruokitaan eläimiä ja eläinten tuottama lanta päätyy takaisin peltoon kasvien ravinteeksi (3). Luomupeltoja ei lannoiteta teollisilla lannoitteilla vaan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita, pääasiassa karjanlantaa tai teollisuuden sivuvirroista valmistettuja kierrätyslannoitteita. Monipuoliseen viljelykiertoon sisältyy ilmasta typpeä sitovia palkokasveja ja viherlannoitusta. (1.) Eloperäiset lannoitteet ja maahan muokattava viherlannoitus säilyttävät maaperän orgaanista ainesta ja parantavat maan rakennetta. Lisääntynyt orgaaninen aines toimii maaperämikrobien ja pieneliöstön ravinteena, mikä lisää näiden hyödyllisten pieneliöiden toimintaa ja näin ollen maan multavuutta. (4.)

Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa huomioidaan eläinten mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tuotantoehdoissa on tarkat määräykset tuotantotiloille: niissä on oltava tavanomaista tuotantoa enemmän tilaa sekä kiinteää, hyvin kuivitettua lattiapinta-alaa, jotta eläimillä on mahdollisuus seisoa ja liikkua luonnollisella tavalla. Eläimille on oltava virikkeitä: siipikarjalle orsia ja pesiä sekä luomusioille karsinoissa tongittavaa. Luomueläimet saavat ulkoilla kesäkausina: naudat ja lampaat laitumella ja siat ja kanat ulkotarhassa. (1.) Sen lisäksi, että laidunnus lisää eläinten hyvinvointia, se myös ylläpitää perinnebiotooppeihimme kuuluvia luonnonlaitumia ja niittyjä, joita uhkaa umpeen kasvaminen. Näissä perinneympäristöissä elää lukuisia uhanalaisia kasveja, hyönteisiä ja lintuja, joiden säilymistä laidunnuksella voidaan edistää. (5.) Luomueläinten ruokinnassakin pyritään huomioimaan eläinten lajityypilliset ominaisuudet. Ruokinnan perustana on karkearehu, jonka osuudelle rehun kuiva-aineesta on asetettu minimiraja. Luomueläinten rehut tuotetaan luonnonmukaisesti ilman kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita eivätkä muuntogeeniset rehut ole sallittuja. Luomukotieläntuotannon tavoitteena on tilan mahdollisimman suuri rehuomavaraisuus, mutta jos omalla tilalla tähän ei ole mahdollisuutta, tulee rehut hankkia saman alueen luomutuottajalta. (1.)

Mikä tekee kasviksista luomua? (Pro Luomu ry 2018)

11


EU:n maatalousmaasta vähintään 25 % on oltava luonnonmukaisesti viljeltyä. (2.) Vuonna 2020 Pohjois-Pohjanmaalla on ollut 487 luomumaatilaa. Pohjois-Pohjanmaalla on Suomen ELY:n alueista eniten eläintiloja, 128 kappaletta, ja alue on suurin lihanautojen ja emolehmien tuottaja. Alueella on myös suurin luomutuotannon pinta-ala, josta luomukauran osuus on peräti 5400 ha, joka on 13 % koko Suomen luomukaura-alasta. Vaikka alue on yleisesti tunnettu perunantuotannosta, luomuperunan tuotantoala on vain 15 ha ja se on noin 2 % koko Suomen luomuperuna-alasta. PohjoisPohjanmaalla luomuviljellyn peltoalan osuus vuonna 2020 on ollut 16,4 %, mikä on koko maan luomuviljellyn peltoalan osuutta, 13,9 %, hieman suurempi. Suomessa luomuviljellyn peltoalan osuus on lähes kaksinkertainen vuoteen 2010 verrattuna, mutta matkaa EU:n asettamaan tavoitteeseen on vielä. (6.) Luomutuotannon edistämiseksi olisi lisättävä luomutietoutta niin kuluttajille kuin tuottajille. PohjoisPohjanmaan alueella toteutettavassa Osaamisella tehoa -luomutuotannon koulutushankkeessa vastataan tähän tarpeeseen. Hankkeessa järjestetään koulutuksia ja luodaan verkostoja, joiden avulla parannetaan tuottajien luomutuotanto-osaamista ja kehitetään kannattavaa ja luomumarkkinoiden tarpeita vastaavaa luomutuotantoa Pohjois-Pohjanmaan alueella. (7.)

Mikä tekee maidosta luomua? (Pro Luomu ry 2018)

Luonnonmukaisen tuotantotavan perusperiaatteet on määritelty EU:n luomulainsäädännössä. Luomutuottajaksi ryhtyvät sitoutuvat noudattamaan luonnonmukaista tuotantoa koskevia ehtoja ja Suomessa Ruokavirasto valvoo säännöllisillä tarkastuksilla sitä, että tuotanto on näiden ehtojen mukaista. EU:n yhteinen luomumerkki, Lehtimerkki, on takuu kuluttajalle, että elintarvike on tuotettu luomuehtojen mukaisesti. (1.)

Lähteet

Luomun kehitys

1. Pro Luomu ry 2018. Mitä on luomu? https://proluomu.fi/mita-onluomu/

Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ovat biodiversiteettistrategia ja Pellolta pöytään -strategia, joiden tavoitteina on kehittää EU:n elintarvikejärjestelmää ympäristöystävällisemmäksi ja kestävämmäksi. Maaperän katsotaan olevan ihmisille elintärkeä uusiutumaton luonnonvara, jonka vuoksi on tärkeää suojella sen hedelmällisyyttä, vähentää eroosiota ja lisätä orgaanista ainesta. Ravinnepäästöjen ja torjunta-aineiden käytön katsotaan olevan merkittäviä ympäristön saastumiseen vaikuttavia tekijöitä ja vaikuttavan osaltaan luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta halutaan suojella mm. vähentämällä torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä sekä taata niin kasvi- kuin eläinterveys ruoantuotannossa. Luonnonmukainen maatalous vastaa hyvin näihin EU:n asettamiin tavoitteisiin ja strategioihin onkin kirjattu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä

2. Euroopan komissio 2020. Euroopan selviytymiskyky vahvemmaksi. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_20_884 3. Ruokavirasto 2018. Luonnonmukainen tuotanto 1. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/yritykset/luomun-lomakkeet/luomutuotannon-ohjeet/eviran_ohje_18219_7_fi_050718.pdf 4. Pro Agria. Viherlannoitus luomutuotannossa. https://proagria.fi/sites/default/files/attachment/viherlannoitus_vihkotulostus.pdf 5.Ympäristöministeriö. Perinnebiotooppien hoito. https://ym.fi/perinnebiotooppien-hoito 6. Ruokavirasto 2020. Luomuvalvonnan tilastot ja tietohaut. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/luomumaatilat/tilastot-ja-tietohaut/ 7. Pro Agria Oulu. Osaamisella tehoa. https://www.proagriaoulu.fi/fi/osaamisella-tehoa/

12


Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Kirjoittaja:projekti-insinööri Joni Kosamo Kuvat: Joni Kosamo

Hyönteisten frassin hyödyntäminen maataloudessa Maailman toiseksi yleisin biomassa voi auttaa suomalaista maataloutta. Kitiinillä ja sen hajoamistuotteilla voidaan aktivoida kasvien puolustusmekanismeja tuholaisia vastaan, lannoittaa tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin sekä parantaa hyödyllisen pieneliöstön toimintaa maaperässä.

Kitiini on selluloosan jälkeen yleisin luonnossa esiintyvistä polysakkarideista eli toiseksi yleisin biomassa. Kitiiniä esiintyy luonnossa niveljalkaisten, kuten esimerkiksi äyriäisten ja hyönteisten tukirangassa, sekä sienten, levien ja hiivojen soluseinämissä ja kalojen suomuissa.

toimia esim. hyönteisten kitiinin hajonneet muodot kuten kitosaani sekä kitosaanin johdannainen, glykolikitosaani. Mikäli kasvien kasvatuksessa käytettäisiin hyönteisten kitiinipitoista frassia, kasvi ehtisi valmistaa kasvituholaista varten tehoaineita jo ennen niiden saapumista.[2]

Viime vuosikymmeninä lisääntynyt kitiinikemian tuntemus ja kitiinipitoisten jätemateriaalien lisääntynyt saatavuus elintarviketeollisuudesta merieläinten lisäksi myös hyönteisten frassista, ovat johtaneet kitiinipitoisten tuotteiden testaamiseen ja kehittämiseen mm. maatalousalalla. Suomessa on kiinnostuttu hyönteistuotannossa syntyvän kitiinipitoisen frassin eli hyönteisten rakenteiden ja lannan hyödyntämisestä potentiaalisena materiaalina kasvien puolustusmekanismien aktivoijana. Frassin käyttö voisi vähentää esimerkiksi pestisidien käyttöä.

Kasvien puolustusmekanismien ja kitiinin ja sen hajoamistuotteiden lannoitepotentiaalin tunteminen auttavat tutkijoita maataloussektorilla tuotteiden ja innovaatioiden kehittelyssä suomalaisiin olosuhteisiin. Tuhohyönteisten tekemät mekaaniset vauriot ja muut mekaaniset vauriot kasveissa aiheuttavat VOC-aineiden erittymistä kasveista. Erilaisten kasvin pinnalla olevien reseptorimolekyylien (reseptorikinaasit) avulla kasvit tunnistavat esimerkiksi kasvinsyöjähyönteiset. Erilaiset reseptorikinaasit tunnistavat tiettyjä kasvihormoneja ja muita kasvisolun tuottamia signaalimolekyylejä sekä kasvia häiritseviä taudinaiheuttajia. Solukavon läpäisevät reseptorikinaasit voivat tunnistaa muun muassa bakteerien siimojen peptidirakenteita ja sienirihmojen solunseinän kitiinin (kuva 1).[2]

Kitiini ja sen hajoamistuotteet, kuten esim. kitosaani lisäävät ja vahvistavat kasvien kasvua, ravinto-ominaisuuksia ja vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan. Suorien vaikutusten ohella ne lisäävät kasvien kasvuun vaikuttavien hyödyllisten mikrobien kasvua ja aktiivisuutta. [1] Kitiini ja sen hajoamistuotteiden vaikutus kasvien puolustusmekanismeihin Kasvit pystyvät aloittamaan puolustuskykyiset reaktiot taudinaiheuttajia, kuten tuhohyönteisiä, sieni- ja bakteeritauteja, sekä sukkulamatoja vastaan. Nämä laukaistaan, kun kasvi tunnistaa useita signaaleja eli substraatteja, jotka vapautuvat kasvien ja patogeenien soluseinien keskinäisen entsymaattisen hajoamisen tuotteina. Kasveissa on kitinaasientsyymejä, jotka hajottavat kitiiniä. Substraattina voivat

Kuva 1. Kasvien ympäristötekijöiden aistiminen signaalin siirron ja sopeutumisen osalta ympäristöön.

13


metabolista aktiivisuutta ja monimuotoisuutta, mikä viittaa maaperän parempaan toimintaan, varsinkin kun frassia yhdistetään mineraalilannoitteeseen. Frassia voidaan käyttää NPK-mineraalilannoitteiden osittaisina tai täydellisinä korvikkeina. [4]

Reseptorikinaasien on havaittu muodostavan solukalvoon oligomeerisiä komplekseja. Kompleksit koostuvat ligandin tunnistavasta reseptorikinaasista ja sitä avustavista reseptoreista. Ligandin sitoutuminen aktivoi reseptorikinaasien solunsisäisiä kinaasidomeeneja, jotka välittävät signaalin eteenpäin sytoplasmassa odotteleviin proteiinikinaaseihin. Erilaiset proteiinikinaasien muodostamat tiedonvälityskanavat sukkuloivat viestejä peräkkäisten proteiinifosforylaatioiden sarjoina ilmentyen kasvin kasvun ja stressivasteiden säätelyssä. Tuhohyönteiset, taudinaiheuttajat ja eloton stressi sekä auringonvalo laukaisevat siis geneettisiä mekanismeja kasvisoluissa.[2]

Kitosaanipäällysteen käyttö lannoitteissa parantaa kasvilannoitteiden oton tehokkuutta ja vähentää myös tuotantokustannuksia. Kitosaanibiolannoite ja kiotosaanilla päällystetty (CTS) lannoite laukaisevat kasvien kasvua enemmän kuin synteettiset lannoitteet. Esimerkiksi kitosaanibiolannoite vähentää merkittävästi tomaatin varsien vaurioiden määrää. Perunantuotantotesteissä maaperään oli lisätty kitosaanibiolannoitetta ja mukulainfektioiden havaittiin vähenevän huomattavasti, mutta myös kasvien ravinteiden saanti lisääntyi merkittävästi. Lisäksi kitosaani stimuloi kasvien symbioottisten mikrobien aktiivisuutta, mikä johtaa muutokseen risosfäärin mikrobitasapainossa, mikä heikentää edelleen kasvipatogeeneja.[5]

Kitosaanin käyttö lannoitemateriaalina Maatalouden ympäristövaikutusten minimoimiseksi on tärkeää vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Varsinkin ravinteiden, kuten fosforin ja typen osalta huuhtoutumista tulisi vähentää maatalousalueilta vesistöihin. 40 – 70 % typpeä, 80 – 90 % fosforia ja 50 – 70 % levitettyjä epäorgaanisia lannoitteita ja niiden ravinteita menetetään muuhun kuin kasvien käyttöön.[3]

Hitaasti vapautuvissa lannoitteissa ravinnepitoisuudet vapautuvat vähitellen ja samaan aikaan kasvin ravintotarpeiden kanssa. Nämä lannoitteet voidaan fyysisesti valmistaa päällystämällä perinteisten NPK-lannoitteiden rakeet erilaisilla materiaaleilla, jotka vähentävät niiden liukenemisnopeutta. Kitosaani on lupaava päällystemateriaali. Hitaasti vapautuvien lannoitteiden (kuva 2) ja superabsorboituneiden polymeerien ((P(AA-co-AM) )) optimoitu yhdistelmä parantaa kasvien ravinnepitoisuutta, lieventää vesiliukoisten lannoitteiden ympäristövaikutuksia, vähentää veden haihtumista, jolloin se alentaa kastelutiheyttä. [5]

Hyönteisten frassi toimii myös lannoitteena itsessään. Frassin N-, K- ja P-pitoisuudet ovat yhtä korkeat kuin maatalouden näkökulmasta lannassa. Lisäksi frassi sisältää myös mikroravinteita, kuten kuparia (Cu) ja sinkkiä (Zn). Kitiinin hajoamistuotetta kitosaania on jo käytetty epäorgaanisten lannoitteiden vapautumisen torjunnassa liiallisen lannoituksen haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi. [4] Tutkimuksessa (Houben D. ym. 2020), jossa käytettiin 50 % NPK: ta ja 50 % frassia, mineraalilannoitteisiin verrattuna vesiliukoisen fosforin pitoisuus oli viisi kertaa pienempi frassin läsnä ollessa, mikä estää fosforin menetyksen ja sorption maaperän ainesosiin. Nopean mineralisaation ja korkean, helposti saatavan ravinnepitoisuuden ansiosta frassilla on samanlaiset tehokkuudet käyttää N, P ja K ja ylläpitää biomassatuotantoa kuin NPK-lannoiteella ohralle. On myös havaittu, että frassin läsnäolo lisää kasvien kannalta hyödyllisten mikrobien

Kuva 2. Kitosaanipäällysteisen NPK-lannoitteen rakenne. (Wu 2008)

14


Lähteet

Kasvien puolustusmekanismien ja kitiinin ja sen hajoamistuotteiden lannoitepotentiaalin tunteminen auttavat tutkijoita maataloussektorilla tuotteiden ja innovaatioiden kehittelyssä suomalaisiin olosuhteisiin. Kitiinipitoiset sivuvirrat näyttäisivät olevan potentiaalinen ja monipuolinen raaka-aine maataloudessa. Lisäksi se vastaa bio- ja kiertotalouden haasteisiin sekä ehtyvien luonnonvarojen kuten fosfaatin tuomiin haasteisiin.

[1] Beier S & Bertilsson S., Bacterial chitin degradationmechanisms and ecophysiological strategies. Frontiers in Microbiology 4. 2013. [2] Rahikainen M., Kangasjärvi S., Kasvien puolustusmekanismit — evoluution kilpavarustelu taudinaiheuttajia ja tuhohyönteisiä vastaan. 2013. [3] Behie SW., Bidochka MJ., Insects as a Nitrogen Source for Plants. 2013. [4] Houben D., Daoulas G., Faucon MP., Dulaurent AM., Potential use of mealworm frass as a fertilizer: Impact on crop growth and soil properties. 2020. [5] Wu L., Liu M., Preparation and properties of chitosancoated NPK compound fertilizer with controlled-release and water-retention. 2008.

15


Kirjoittajat: projekti-insinööri Joni Kosamo, lehtori Jarmo Kastikainen, lehtori Mikko Aalto Kuvat: Joni Kosamo

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Liiketoimintaa biotalouden opinnoista

Agrologiopiskelijoilta valmistuu vuosi toisensa jälkeen erinomaisia biotalouden liiketoimintamalleja. Olisiko näistä töistä jollekin inspiraatioksi yrityksen toiminnan kehittämiseksi tai uuden yrityksen perustamiseksi?

Agrologit toimivat keskeisellä toimialalla biotalouteen nähden. Erityisesti suomalainen maaseutu on vahva biomassojen raaka-aineiden tuottaja ja yhä enemmän myös niiden hyödyntäjä. Parhaiten me kuluttajat huomaamme sen jokapäiväisen leipämme muodossa. Yksinkertaisimmillaan se voidaan kiteyttää toimitusketjuksi pellolta pöytään. [1][2]

kiertotalousajatus kemiaa unohtamatta. Kemia onkin usean tuoteidean ydin. Biomassan jakeet sisältävät arvoaineita ja esimerkiksi niiden pitoisuuksien selvittäminen perustuu kemian analyyseihin. Nämä ns. herkut opiskelijat esittävät seminaarissa myös talouden näkökulmasta. Tuloksiksi voidaan laskea myös säästyneet kustannukset vaikkapa kasvinviljelyn hankinnoissa. Joskus opintojakson lopussa voidaan huomata, ettei tuoteidea aina ole taloudellisesti kannattava. Sekin opitaan, että laskenta varmistaa liikeidean kannattavuuden. Opintojen aikana agrologin osaaminen biotaloudesta toimialana ja sen taloudellisen kannattavuuden arvioinnista kehittyy.

Biotalouden kehittämisen opintojaksolla agrologiopiskelijat syventyvät biotalouteen. Opintojakso on kehittämiskurssi, jonka tavoitteena on, että kolmannen vuosikurssin opiskelija tuntee biotalouden arvoketjujen keskeiset tuoteprosessit ja kykenee osallistumaan asiantuntijana markkinalähtöisten pienen mittakaavan biojalostamokonseptien kehittämiseen. Kurssin sisältönä ovat mikro-pk –tason biojalostamot, päätuotteet ja sivuvirtojen tuotteistamisvaihtoehdot, tuoteprosessit ja teknologiat, liiketoimintamallit sekä tki-toiminta ja yrityspalvelut. Biotalouden opintojaksolla innovoidaan uutta Biotalouden kehittämisen opintojakso koostuu luennoista sekä tehtävistä, jotka toteutetaan pienryhmissä. Tehtäviä on kolme. Ensimmäisessä tehtävässä opiskelijat perehtyvät itsenäisesti pienryhmiensä jäseninä biotalouden laajaan käsitteeseen ja kirjoittavat siitä raportin. Toisessa tehtävässä ideoidaan uutta tai kehitetään olemassa olevaa biotalouden yritystoimintaa ja kolmannessa tehtävässä tehdään biotalouteen liittyvästä yritystoiminnasta posteri, jossa esitellään tuotteen prosessia ja näkökulmaa ja mahdollisuuksia Pohjois-Suomessa.

Kihokki, lehtibiomassa Lähde: Shutterstock.

Opintojakson toisessa tehtävässä opiskelijat innovoivat varauksettomasti uusia tuoteideoita, joihin sisältyy poikkeuksetta myös 16

ja

lampaat

osana

biotaloutta.


Vuodesta toiseen opiskelijoilta valmistuu erittäin laadukkaita kehittämis- ja yritysideoita. Valitettavasti ne tahtovat hautautua pöytälaatikoihin ja toivoisimmekin niille näkyvyyttä, sillä nämä tuotokset saattavat auttaa jotakin yritysideansa kanssa eteenpäin.

biokomposiittia, sillä ne ovat Suomessa ja Ruotsissa tuotettuja materiaaleja. Useat älypuhelimiin käytetyt materiaalit, kuten koboltti, alumiini, kupari, indium ja pii tulevat kehitysmaista. Jos edes osa valmistuksessa käytettävästä aineesta voitaisiin korvata Pohjoismaista tulevalla puumateriaalilla, saataisiin puhelimiin hieman ekologista ajattelua mukaan. Tässä työssä suunniteltiin perustettavaksi tuotekehitysyritys, joka kehittää uusia, luonnonmukaisempia ratkaisuja puhelinvalmistajien käyttöön.

Kokosimme tähän opintojakson opiskelijoiden tekemiä töitä. Syksyllä 2020 opintojaksolla oli mukana myös vaihto-opiskelija, joka toi ryhmälleen osaamista ja näkemystä, kuinka biotaloutta kehitetään Saksassa. Oli hienoa katsoa ryhmien aiheiden limittymistä toisiinsa, sillä huomattiin, että ryhmien aiheet olivat toisen sivuvirtaa ja toisen raakaainetta tms. eli bio- ja kiertotaloutta parhaimmillaan. Lisäksi aiheet vaihtelivat perinteisemmästä prosessituotannosta aina palveluvaltaiseen yritystoimintaan.

Opintojaksolla kehitettyjä mahdollisuuksia

Ravinteiden talteenotto biokaasuprosessista (Tekijät: Jasper Lehn, Janita Kolppanen, Meri Hannila)

Biokaasulaitos tuottaa biokaasua ja mädätettä. Mädätejäännös eli rejekti on erinomaista lannoitetta, jota voidaan käyttää viljelykasvien lannoitteena ilman lisäprosesseja. Mädätejäännöstä käsittelemällä siitä on mahdollista erottaa ravinteet ja valmistaa erilaisia tuotteita.

liiketoiminta-

Kihokin bisnesmahdollisuudet

Lampaan jätevillan hyödyntäminen

(Tekijät: Matleena Karsikas, Johannes Korri, Jeremias Niskanen, Olli Soranta)

(Tekijät: Emilia Uimaniemi, Soile Karjalainen, Miika Räisänen)

Työssä tarkasteltiin tuotannosta poistettujen turvesoiden jatkokäyttömahdollisuuksia. Ajatuksena oli selvittää turvesoilla hyvin kasvavan kihokin viljelyn bisnesmahdollisuuksia. Kihokkeja käytetään lääkkeiden ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineiksi, erityisesti yskänlääkkeisiin, astman hoitoon ja muihin hengitykseen vaikuttaviin tekijöihin.

Lampaanvillaa hyödynnetään Suomessa vähän, koska lammastilalliset eivät koe kehräämökelpoisen villan tuottamista kannattavana sen työläyden ja huonon taloudellisen kannattavuuden vuoksi. Suomalaisen lampaanvillan tilannetta selvittäessä kävi ilmi, että jopa puolet tuotetusta lampaanvillasta hävitetään jätteenä. Ryhmän aiheeksi nousi jätevilla - miksi sitä ei hyödynnetä ja mihin sitä voisi hyödyntää? Ryhmä löysi tietoa lampaanvillan hyödyntämisestä kasvien kasvualustana. Tehtiin selvitystyö, olisiko jätevillasta kasvualustana mahdollista kehittää toimiva tuote ja kannattavaa liiketoimintaa.

Puhelimen muoviosien korvaaminen biokomposiitilla (Tekijät: Minna Leinonen, Pauliina Mäkelä, Anna Mononen)

Biokomposiittia valmistetaan metsätalouden sivuvirroista, kuten sellusta, johon lisätään muovia. Tuotteesta saadaan ominaisuuksiltaan ja työstettävyydeltään hyvin samankaltaista kuin muovista. Työssä huomioitiin uudet innovaatiot muovin korvaamiseksi biopohjaisilla valmisteilla. Vaikka valmisteissa käytetään yhtenä osana muovia, se pystytään kierrättämään huomattavasti helpommin ja useammin kuin neitseellisestä muovista valmistettu tuote, sillä muovista voidaan korvata jopa 60 %. Ryhmä tarkasteli Stora Enson Dura Sense -materiaalia ja UPM Formi -

Arctic Hill Stable Oy (Tekijät: Jonna Lehto, Anna Rantamaula, Emilia Miettunen, Jenni Orava)

Työssä kehitettiin yritysidea. Yritys toimii Lapissa, Kittilässä. Arctic Hill Stable Oy on erikoistunut hevosturismiin ja tarjoaa hevospalveluja. Työssä kerrotaan, mitä on hevosmatkailu ja miten yritys toimii. Työssä on suunniteltu monenlaisia hevosiin liittyviä palveluita 17


Mikäli mielenkiintonne opiskelijoiden töihin heräsi ja kaipaatte lisätietoa, olkaa yhteydessä Joni Kosamoon (joni.kosamo@oamk.fi).

sekä mietitty myös yrityksen sivuvirtoja ja sitä, miten niitä hyödynnetään. Talli käyttää uusiutuvia luonnonvaroja aina kun se on toteutuskelpoinen vaihtoehto. Vaihtoehtoinen biolannoite (Tekijät: Veera Kantonen, Jaakko Meskus, Oskari Forsman, Eetu Kettunen)

Ideana on tuottaa yhdyskunnan ylijäämäbiomassoista kompostoimalla maanparannusainetta ja lannoitetta. Esimerkiksi puistojen ja yksityisten piha-alueiden lehtimassoista voitaisiin kompostoimalla valmistaa lannoitetta. Lehtimassaa voitaisiin myös levittää suoraan pelloille tai myydä puutarhoille.

Lähteet [1] Sitra. Hakupäivä 1.3.2021. .https://www.sitra.fi/aiheet/biotalous/.

[2] Maa- ja metsätalousministeriö. Hakupäivä 1. 3. 2021. https://mmm.fi/kiertotalous.

18


Kirjoittajat: projektityöntekijät Saarnio Henriikka ja Paavola Reetta projektipäälliköt Imppola Ritva ja Mäenpää Simo Kuva: Ritva Imppola

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Maatilat avainasemassa biokaasun tuotannon lisäämisessä Biokaasua ja biometaania maatiloilta -hanke on mukana edistämässä biokaasun tuotannon lisäämistä Pohjois-Pohjanmaan alueella.

Suomen ilmastotavoitteet ja kansallinen biokaasuohjelma

Pohjois-Pohjanmaan alueella toteutettava hanke ”Biokaasua ja biometaania maatiloilta” on mukana edistämässä biokaasun tuotannon näkymiä. Hankkeessa perustetaan alueen kiinnostuneista maatilayrittäjistä toteutusryhmiä, joissa tehdään alustavat toteuttamisarviot biokaasuntuotantosuunnitelmista ja etsitään toteutuskanavia sekä mahdollisesti alueen biokaasun käyttökohteita.

-

Suomen ilmastotavoitteita ohjaavat voimakkaasti Euroopan Unionin säädökset. Suurin ohjaava tekijä on EU:n täydellinen hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä, vaikka nykyinen hallitus onkin asettanut Suomen tavoitteeksi olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Tämä tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan vain sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Biokaasun tuotannon lisäämisellä voitaisiinkin päästä tavoitteisiin nopeammin, sillä hiilidioksidipäästöt vähenisivät jopa 950 000 tonnia vuodessa, kun biokaasulla korvattaisiin fossiilisia polttoaineita.

Suurin osa suomalaisten maatilojen biokaasun tuotantopotentiaalista on vielä hyödyntämättä

Biokaasun tuotanto maatilalla Maatilojen suuri biokaasupotentiaali on vielä valjastamatta: suurin osa Suomessa tuotetusta biokaasusta on peräisin yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoista. Biokaasu on kotimaista, uusiutuvaa energiaa ja sitä voidaan tuottaa maatiloilla lannasta ja muista sivuvirroista mädättämällä. Tuotettua biokaasua voidaan hyödyntää monella tavoin: sitä voidaan käyttää lämmön- tai sähköntuotantoon tai jalostaa liikennepolttoaineeksi. Biokaasuprosessista saadaan mädätejäännöstä, jota voidaan käyttää lannoitus- ja maanparannusaineena pellolla. (1.)

Suomelle laadittiin vuosien 2019–2020 aikana kansallinen biokaasuohjelma. Se edistää biokaasun tuotantoa ja investointeja sekä helpottaa biokaasulaitoksen lupakäytänteitä. Ohjelma edistää myös vahvasti ilmastotavoitteita: Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä.

Mädätejäännös soveltuu hyvin lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi. Syötemateriaalien ravinteet säilyvät biokaasuprosessissa. Mädätejäännöksen lannoitusominaisuudet paranevat, sillä osa syötteen typestä muuttuu kasveille helposti hyödynnettäväksi ammoniumtypeksi. Mädätys vähentää myös hajuhaittoja ja tekee jäännöksestä tasalaatuisempaa ja juoksevampaa. Mädätejäännöksen hyödyntäminen vähentää kemiallisten lannoitteiden tarvetta ja voi mahdollistaa lähes suljetun ravinnekierron. (2.)

Palopuron tilan biokaasun tankkausasema. kuva: Ritva Imppola

Biokaasuohjelma sisältää kaikkiaan 24 toimenpidettä, jotka koskevat sekä investointeja, ajoneuvoja, syötteitä että lopputuotteita. Aikataulutus sijoittuu vuosille 2020–2023. Ravinnekiertoon liittyvät toimenpiteet ovat tärkeitä maatilayrittäjille, jotta biokaasun tuotanto saadaan maatiloilla kannattavaksi. Ohjelmalla haluttaisiin synnyttää Suomeen sekä pieniä, keskisuuria että isoja laitoksia. Tukia ohjataan lannankäsittelymenetelmien investointeihin ja ravinnekiertoon perustuvaan biokaasun

Lannan sekä muiden orgaanisten materiaalien biokaasutus vähentää niiden kasvihuonekaasupäästöjä. Typen muuntuminen ammoniumtypeksi voi aiheuttaa ammoniakkipäästöjä, mutta tätä voidaan estää levittämällä lanta peltoon sijoittavalla laitteistolla. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää kattamalla lantavarasto, sillä suurin osa lantapäästöistä muodostuu varastoinnista. (2.) 19


sähkönkulutuksesta tämä osuus on melko pieni, vain kolme prosenttia. Jos koko Suomen biokaasupotentiaali jalostettaisiin liikennepolttoaineeksi, sillä voisi kattaa 14 prosenttia koko Suomen ajoneuvojen polttoaineenkulutuksesta (7,4 TWh). (6.)

tuotantotukeen. Myös biokaasulaitoksen lopputuotteelle, eli mädätysjäännökselle ja lannoitteelle, tulee luoda markkinat. (3.) Toimenpiteistä on toteutumassa vuoden 2021 aikana Fossiilittoman liikenteen tiekartta, jossa otetaan hyvin huomioon myös kaasuautoilun näkökulmat. Liikennebiokaasun ottaminen mukaan jakeluvelvoitteeseen lisää sen tasa-arvoista asemaa muiden polttoaineiden rinnalla ja sen kilpailukyky paranee. Myös biokaasuautojen verotusta pyritään muuttamaan oikeaan suuntaan ja ajoneuvojen saatavuutta helpottamaan Suomessa. (4.)

Lähteet: 1. Motiva Oy. 2013. Biokaasun tuotanto maatilalla.

https://www.motiva.fi/files/6958/Biokaasun_tuotanto_maatilalla.pdf 2. Suomen ympäristökeskus 2018. Ravinteet. https://www.syke.fi/fi-FI/Biokaasulaitoksesta_ravinteita_energiaa_ja_elinkeinotoimintaa_maaseudulle_BioRaEE/Biokaasun_kaytto/Ravinteet

Suomen biokaasu ja biokierto ry:n kirjoittaman julkilausuman tavoitteena on, että biokaasun toimenpiteitä katsottaisiin myös pitkän aikavälin tähtäimellä: tavoite olisikin 4 TWh tuotettua biokaasua vuonna 2030 (5).

3. Työ- ja elinkeinoministeriö 2020. Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:3. 4. Suomen biokierto & biokaasu ry. 2021. Vuosi 2021 on kriittinen Biokaasuohjelman toimeenpanon onnistumisen kannalta. Tiedote. https://biokierto.fi/tiedote-vuosi-2021-onkriittinen-biokaasuohjelman-toimeenpanon-onnistumisenkannalta/

Suomen biokaasuntuotantopotentiaali Suomen teknistaloudellinen biokaasupotentiaali on noin 10 TWh. Maatalouden osuus tästä on 86 prosenttia: lannasta saatavan biokaasupotentiaalin osuus on 1,5 TWh ja energiakasveista ja rehujätteistä saatava osuus on 7,3 TWh. Jos koko biokaasupotentiaali hyödynnettäisiin, sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksissa voitaisiin tuottaa 2,6 TWh sähköä ja 4,0 TWh lämpöä. Koko Suomen

5. Suomen biokierto & biokaasu ry. 2020. Kotimaisen biokaasun 2030 tavoitteeksi 4TWh. Julkilausuma. www.biokaasu2030.fi 6. Marttinen, S., Luostarinen, S., Winquist, E., Timonen, K. 2015. Rural biogas: feasibility and role in Finnish energy system. BEST Suitable Bioenergy Solutions for Tomorrow. Research Report no 1.1.3–4.

20


Kirjoittaja: Lehtori Toni Sankari Kuvat: Luonnonvarakeskus, Toni Sankari

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Biotalouden digitalisaatiota edistetään Oamkin osastojen välisellä yhteistyöllä Rajallisten luonnonvarojen riittävyyttä voidaan parantaa hävikkejä vähentämällä, kierrätystä lisäämällä ja tuottavuutta kasvattamalla. Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa on runsaasti biotalouden yritystoimintaa ja teollisuutta sekä vahvaa ICT-osaamista. Tunnistamalla biotalouden yritysten digitarpeita ja viemällä niitä ICT-yritysten tietoisuuteen voimme parantaa molempien alojen yritysten kilpailukykyä samalla ilmastoviisautta edistäen. Biotalous, digitalisaatio, älymaatalous, ruuantuotannon vastuullisuus, ruokahävikin vähentäminen, ilmastoviisaus, kilpailukyvyn parantaminen, arjen helpottaminen. Tässä muutamia isoja ja ajankohtaisia sanoja, joiden edistämiseen Oulun ammattikorkeakoulussa on tartuttu nyt myös yksiköiden välistä yhteistyötä tehden.

Space Finland -konsortioon liittymisestä. Konsortion yhteistyöllä pyritään luomaan Suomeen yhteinen maatalouden data-avaruus, joka on yhteensopiva eurooppalaisen digilainsäädännön ja tietostandardien vaatimusten kanssa. Tällä hetkellä laaja-alaiseen verkostoon kuuluu jo yli 50 ruokaketjun toimijaa.

Oamkissa käynnistettiin syksyllä 2020 luonnonvara-alan ja tietojenkäsittelyn osastojen yhteistyöhanke Biotalouden Digi-Pilotit (BioDiPi). Hankkeessa aktivoidaan ICT-yrityksiä tuottamaan biopohjaisia raaka-aineita ja tuotteita käsittelevien yritysten käyttöön uusia digitaalisia palveluja, sovelluksia ja laiteratkaisuja, jotka auttavat alan yrityksiä kehittämään toimintaansa. Hanke kerää aktiivisesti toimijoilta potentiaalisia sovellusaloitteita ja arvioi niitä kohderyhmien tarpeen, ICT-yritysten liiketoimintapotentiaalin, vallitsevan markkinatilanteen sekä teknisen toteutettavuuden näkökulmista. Kehitettäväksi otetaan aloitteita, jotka tuottavat lisäarvoa biotalouden arvoketjuun ja joilla on nähtävissä liiketoimintapotentiaalia. Hankkeessa tehtävän kehitystyön jälkeen prototyypit luovutetaan jatkokehitystyöhön. Hanke toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan liiton myöntämällä EAKR-rahoituksella.

Ehkäpä merkittävin anti hankkeen toteutuksen alkuvaiheissa on ollut se, että Oulun ammattikorkeakoulu on päässyt mukaan maatalouden digitalisaatiota edistäviin verkostoihin. AgriFood Data Space Finland -konsortion vetäjänä toimii valtio-omistajapohjainen Cinia Oy. Cinia on kehittämässä maatalouden toimialat yhdistävää ValueNet-dataekosysteemiratkaisua, joka huolehtii tiedon välittämisestä eri osapuolten kesken tehokkaasti, tietoturvallisesti ja datan arvoa kasvattaen [2]. BioDiPi-hankkeen toimintoja pyritään integroimaan tähän nk. datakonnektoriin.

Biotalouden piiriin kuuluvat mm. elintarvike- ja metsäsektorit sekä biotalouden palvelut. Biotaloudella on suuri kansantaloudellinen merkitys. Biotalous perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön, ja biopohjaisilla tuotteilla voimme vähentää ympäristöä kuormittavien fossiilisten raaka-aineiden käyttöä [1]. Tässä hankkeessa tarkastellaan biotaloutta laajasti eri sektoreiden yritysten näkökulmasta.

Mukaan verkostoihin Ehkäpä merkittävin anti hankkeen toteutuksen alkuvaiheissa on ollut se, että Oulun ammattikorkeakoulu on päässyt mukaan maatalouden digitalisaatiota edistäviin verkostoihin. Oamk allekirjoitti helmikuussa 2021 ns. LoI-sopimuksen AgriFood Data

Biotalouden arvonlisäys 2019 toimialoittain eriteltynä (Luonnonvarakeskus) [3].

21


ja Ciiyoun kesken on käyty keskusteluja digitaalisen alustaratkaisun kehitystyöstä, joka tehostaisi erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla syntyvän hävikin kierrätystä tehden samalla näkyväksi elintarvikkeiden ”pelastamisella” saavutettua ilmastohyötyä.

Oamkia on pyydetty mukaan myös Luonnonvarakeskuksen AgriHubi osaamisverkostoon ja sen Älymaatalouden teemaryhmään. Oamk osallistuu em. verkostojen toimintaan useamman käynnissä olevan hankkeen yhteistyönä.

Kuinka sovellusideat arvotetaan ja miten kehitystyötä tehdään?

Toistaiseksi laajinta selvitystyötä on tehty työnimellä ”Vasikan digitaalinen neuvolakortti” kulkevasta sovellusaloitteesta. Tästä aihepiiristä on agrologiopiskelija tehnyt esiselvitystä opinnäytetyönä, joka valmistuu keväällä 2021. Opiskelijan tehtävänä on ollut selvittää, minkälainen lypsykarjaan syntyvän vasikan varhaiskasvatusvaiheen seurantajärjestelmän tulisi olla ja minkälaista tarvetta sille näkevät maitotilat, kasvattamoyrittäjät, neuvojat ja jalostava teollisuus. Työn varsinaisena toimeksiantajana on Solmust Oy.

BioDiPi-hankkeessa idea-asteelle tunnistettuja sovellusaloitteita tarkastellaan kaksivaiheisen arviointityön kautta. Ensimmäisen vaiheen tärkeimpänä tehtävänä on arvioida sovellusaloitteen tarvetta ja sen tuomaa arvoa biotalousalan toimijoille. Sen perusteella annetaan suositukset, eteneekö tarkastelu toiseen vaiheeseen, jossa näkökulmana on erityisesti teknisen toteutettavuuden ja liiketoimintapotentiaalin tarkentaminen. Arviointityössä hyödynnetään Business Model Canvas -työkalua, jonka avulla kirkastetaan sovelluksen tuoma arvolupaus. Hyötyjä arvioitaessa kiinnitetään huomiota myös siihen, tuottaako sovellus muita yleisiä hyötyjä, kuten pienentääkö sen käyttö hiilijalanjälkeä.

Muita hankkeen toteutuksen ensimmäisellä neljänneksellä keskusteluissa olleita sovellusaloitteita ovat mm. metsätuotteiden mobiili kauppapaikka, rehusiilojen merkintäsovellus ja täyteisyysasteen mallinnus sekä ”ruiskutus-droonin” hyödyntäminen viljelyssä.

Arvioinnin perusteella potentiaalisimmiksi katsotut aloitteet otetaan hankkeessa kehitystyön kohteeksi. Kehitystyötä ostetaan ICT-yrityksiltä, mutta sitä myös integroidaan Oamkin opetustoimintaan.

Vahva opetuskytkös hankkeen toteutuksen tukena

Arviointiraportit julkaistaan sellaisenaan hankkeen verkkosivuilla ja niiden sisältö on vapaasti hyödynnettävissä. Hankkeen tuottamat protot ym. tuotokset jäävät niin ikään vapaasti hyödynnettäviksi.

Hankkeen sisältö ja toteutustapa mahdollistavat toiminnan integroinnin Oamkin eri tutkinto-ohjelmien opetukseen. Mahdollisuuksia on osallistaa opiskelijoita toimintaan perinteisten ”hankeinstrumenttien” kautta opinnäytetöiden tekijöinä ja harjoittelijoina, mutta tässä hankkeessa toimintaa on myös mahdollista upottaa lukuisten opintojaksojen sisään niin tietojenkäsittelyn, maaseutuelinkeinojen, tietotekniikan kuin myös liiketalouden tutkintoohjelmissa. Tätä integraatiota tukemaan on valmisteilla dokumentaatio, jossa samalle aikajanalle asetetaan hankkeen pilottikohtaiset toiminnot ja eri tutkinto-ohjelmien aihepiireihin sopivien opintojaksototeutusten ajoitukset.

Tarkasteltavaksi otettavat sovellusaloitteet käyvät läpi systemaattisen arviointiprosessin (Sankari 2021).

Lähteet

Tarkastelussa erityyppisiä sovellusideoita

1. Työ- ja elinkeinoministeriö. Biotalous lyhyesti. Hakupäivä 19.3.2021. https://www.biotalous.fi/suomi-kehittaa/biotalouslyhyesti/

Yhtenä lupaavana pilottiaihiona on tällä hetkellä kauppojen ruokahävikkiä vähentävä alustaratkaisun idea. Tässä varsinaisena idean esittäjänä on ollut oululainen Ciiyou (CircMeal Oy). Yritys toteuttaa kiertotalouden periaatteita pienentämällä kaupan alan hiilijalanjälkeä noutamalla kaupoista ylijäämätuotteet ja jalostamalla niistä lajittelun jälkeen laadukkaita tuotteita myyntiin [4]. Hankkeen

2. Cinia. Cinia digitalisoi maatalouden arvoketjua. Hakupäivä 22.3.2021. https://www.cinia.fi/toimialat/maatalouden-digitalisaatio.html 3. Luonnonvarakeskus. Biotalous lukuina. Hakupäivä 22.3.2021. https://www.luke.fi/avoin-tieto/biotalouden-katsaukset/biotalous-lukuina/ 4. Ciiyou. Hevi duty – Meidän tarinamme. Hakupäivä 19.3.2021. https://www.ciiyou.fi/tarina-2/

22


Kirjoittajat: projektisuunnitteliija Kalle Nieminen, projektipäällikkö Satu Välijärvi ja Harri Kontio Kuva: Harri Kontio, Nouseva Rannikkoseutu ry

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Ilmastoteot ja niiden vaikuttavuus maaseudun kehittämisessä Maaseudun kehittämishankkeissa tehdään ilmastotyötä hyvin erilaisista näkökulmista ja lähtökohdista käsin. On tärkeää pystyä osoittamaan erityyppisten ilmastotekojen merkitys. Tämä kannustaisi uusiakin toimijoita mukaan yhteiseen työhön ilmastonuutoksen hillitsemiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi.

Paikallisia ilmastotekoja

Ympäristö ja ilmastonmuutos on ollut yksi painopistealue ja läpileikkaava teema EU:n maaseuturahastosta rahoitettavassa maaseudun kehittämistä ohjaavassa Manner-Suomen maaseudun kehittä-misohjelmassa 2014–2020 ja vastaavasti Pohjois-Pohjanmaan alueellisessa maaseudun kehittämissuunnitelmassa. ovat korostuneet Ilmastonäkökulmassa maatalouden, metsätalouden ja muun yritystoiminnan keinot parantavaa ympäristön tilaa ja vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Lisäksi tavoitteena on ollut muun muassa edistää energiansäästöä, energiatehokkuutta, hajautettua energiantuotantoa ja sivuvirtojen hyödyntämistä sekä ihmisten ymmärrystä ympäristön tilasta ja siitä huolehtimisesta. [1.]

Leader-hankkeet perustuvat paikallisyhteisön omiin tarpeisiin, ja tyypillisiä ovat kylä-, nuoriso- ja luontoreittihankkeet. Hankerekisteristä voi huomata, että ympäristö- ja ilmastoaiheisiin liittyvien Leader-hankkeiden määrä ja volyymi ovat kasvaneet ohjelmakauden loppua kohti tultaessa [2]. Ohjelmakaudella 2014–2020 Leader-rahoitteiset ilmastohankkeet voi karkeasti jaotella seuraavasti: 1 kylätalojen ja muiden yhteisten rakennusten lämmitysjärjestelmän saneeraus öljylämmityksestä ympäristöystävällisemmäksi, pääasiassa maalämmöksi 2 biotalouden aihepiiriin liittyvät hankkeet ja selvitykset 3 vesistöjen kunnostushankkeet [2].

Monipuolisia hankkeita ilmaston hyväksi Millaista ilmastotyötä kehittämishankkeissa on käytännössä tehty? Perustiedot kuluvalla ohjelmakaudella rahoitetuista hankkeista löytyvät Ruokavi-raston hankerekisteristä. Hakusanalla ”ilmasto” siitä löytyy 12 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuk-sen rahoittamaa hanketta. Niissä toteuttajina on isompia kehittäjäorganisaatioita, kuten Oamk, LUKE, ProAgria, Metsäkeskus, Oulun yliopisto ja Naturpolis. [2.]

Useissa hankkeissa on myös lähdetty liikkeelle luonnon ja ympäristön perusasioista lasten ja nuorten kanssa. Näissä hankkeissa luodaan pohjaa ympäristömyönteiselle ajattelulle ja toiminnalle vahvistamalla lasten ja nuorten luontosuhdetta. Esimerkiksi Muhoksen 4H-yhdistyksen Luonnosta käsin -hanke järjesti lapsille ja nuorille toimintaa, jossa nivottiin yhteen lähiruoka, kierrätys, luonnosta ja eläimistä saatava hyvinvointi sekä omien kulutustottumusten pohdinta. [2.]

Hankkeiden aiheet vaihtelevat viljelysmaiden kehittämisestä ja turvetuotannon vaihtoehtojen kehittämisestä metsiin perustuvan matkailun hiilipäästöjen kompensointiin. Suurelle yleisölle tutuin lienee Iin Micropoliksen IlmastoAreena. Kaksipäiväinen festari ja ympärivuotinen keskusteluareena tarjoavat kaikille kiinnostuneille tietoa ja tilaisuuden keskustella ilmastoasioista ja ongelmien ratkai-suista, erityisesti maaseudun näkökulmasta. [2, 3.] Paikallisten Leader-ryhmien rahoittamia hankkeita ei hankerekisteristä ilmasto-hakusanalla juuri löydä, lukuun ottamatta muutamia kehitysyhtiöiden toteuttamia paikallisia ilmastohankkeita. Kun hakusanaksi laittaa esimerkiksi energiatehokkuuden tai biotalouden, päästään yhteistuloksena suurempaan hankemäärään. Leader-rahoituksella onkin toteutettu useita pienimuotoisia hankkeita erilaisissa ilmastoon liittyvissä teemoissa. [2.]

Luonnosta käsin -hankkeessa vahvistettiin luontosuhdetta huolehtimalla eläinten hyvinvoinnista. (Kontio 2016)

Ekologisesti kestävä kehitys, ilmastonmuutos, vähähiilisyys ja uusiutuva energia ovat teemoina Leader-ryhmien strategioissa. Tarkkoja 23


vaatimuksia Leaderien ilmastotyölle ei ole ylempää asetettu, mutta aihe keskusteluttaa Leadertoimijoita ja sidosryhmiä: millaisia ilmastotekoja paikallisella rahoituksella voi tehdä, millaisia tavoitteita asettaa ja miten vaikutuksia arvioida?

taloudelliset hyödyt hankkeiden kautta. Hankekuvauksissa näkee kuitenkin muutosta ajattelutavassa. Taloudelliset hyödyt ovat alkaneet tulla ikään kuin lisänä sen työn päälle, joka halutaan tehdä ympäristön ja ilmaston hyväksi. [2.]

Erilaisten ilmastotekojen vaikutus esiin

Pienetkin muutokset toiminnassa, ajattelutavassa ja asenteissa ratkaisevat paljon. Kylillä on totuttu toimimaan omaehtoisesti ja tekemään talkoita ja muita ponnisteluja tärkeiksi koettujen asioiden eteen [5]. Etenkin Leader-rahoitteinen hanketoiminta on tuonut toimeliaisuutta kylille ja luonut lisää uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin [6]. Samalla asenteella uskalletaan tarttua myös ilmastotyöhön. Monissa ympäristöhankkeissa paikalliset tulokset ovat nopeasti kaikkien nähtävillä, mikä lisää motivaatiota uusienkin hankkeiden toteuttamiseen.

Globaalina, koko ihmiskuntaa koskettavana ilmiönä ilmastonmuutos ja sen ratkaisemiseksi tehtävä työ tuo hyvin esiin haasteita, joita liittyy maaseudun kehittämisen vaikuttavuuden arviointiin. Kyläyhdistyksen energialähteen muuttaminen ilmastoystävällisemmäksi hankkeella on ilmastoteko. Mutta miten hankkeen vaikutus todennettaisiin, jos se olisi pystyttävä joillakin mittareilla ja indikaattoreilla tekemään? Vaikuttavuus esiin -hankkeessa haetaan tapoja arvioida ja osoittaa hankkeiden vaikutuksia ja maaseudun kehittämisen vaikuttavuutta aluetasolla. Lähtökohtana on, että eri mittakaavojen teot ja hankkeet saavat merkityksensä osana kaikkien yhdessä tekemän työn kokonaisuutta. Yksi mahdollisuus on siirtyä painopisteistä ja läpileikkaavista teemoista konkreettisempiin muutostavoitteisiin. Pohjois-Pohjanmaalla maaseudun kehittämisrahoituksella tehtävälle ilmastotyölle voidaan sopia yhteinen mitattava vaikuttavuustavoite ja lisäksi konkreettisia muutospolkuja ja alatavoitteita, joilla päästään kohti isoa tavoitetta. Joku poluista voi liittyä energiatehokkuuteen, toinen vähähiilisyyteen, kolmas tiedon lisäämiseen ja niin edelleen. [4.]

Myönteistä asennetta ja motivaatiota kaikenkokoisiin ilmastotekoihin voi rohkaista kehittämällä uusia tapoja tuoda esiin eri mittakaavan toimijoiden ja hankkeiden merkityksen ja monipuolisen kumppanuuden yhteisvaikutukset.

Lähteet 1 Pohjois-pohjanmaan alueellinen maaseudun kehittämissuunnitelma 2014–2020. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/98454/Pohjois-Pohjanmaan+alueellinen+maaseudun+kehitt%C3%A4missuunnitelma+20142020+p%C3%A4ivitys+huhti2014/cbe4374a-1222-4626a126-904e4551429f Viitattu 15.3.2021 2 Ruokavirasto, Hankerekisteri. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020 rahoitetut kehittämishankkeet sekä yritystuet. https://tietopalvelu.ruokavirasto.fi/QvAJAXZfc/opendoc.htm?document=Published/raportointi.qvw&Sheet=SH_HR_FI&anonymous=true Viitattu 15.3.2021.

Kun polkuja määrittelee monipuolinen toimijajoukko, löydetään erityyppisiä muutospolkuja ja -tavoitteita, joista niin pienet paikalliset kuin isot alueelliset ja valtakunnalliset toimijat löytävät vahvuuksiinsa ja volyymiinsa sopivat tavoitteet. Näihin muutostavoitteisiin hanketoimijat voivat kiinnittää hankkeittensa toimenpiteet ja niiden tavoitteet mittareineen. Kun rahoittajat saavat hankkeista yhteisiin muutostavoitteisiin kytkettyä tietoa, heidän on entistä helpompi osoittaa hankkeiden yhteisvaikutuksia ja pidemmän aikavälin vaikuttavuutta alueella. [4.]

3 Iin IlmastoAreena, https://www.ilmastoareena.fi/ Viitattu 15.3.2021 4 Ks. Tykkyläinen, S. 2020 Vaikuttavuus esiin - Vaikuttavuusajattelu maaseudun kehittämisessä https://www.oamk.fi/images/Hankkeet/Vaikuttavuus/Vaikuttavuus_esiin_1_3_1220.pdf 5 Nieminen, K., Välijärvi, S. & Virkkula, O. 2020. Kylien kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla nousee paikallisuudesta. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. ePooki 96. http://www.oamk.fi/epooki/2020/kylien-kehittaminen-pohjois-pohjanmaalla-nousee-paikallisuudesta/ Viitattu 11.3.2021.

Asenne ratkaisee

6 Hyyryläinen, T. 2000. Kylätoiminnan perinne sosiaalisena pääomana. Teoksessa T. Hyyryläinen & P. Rannikko (toim.) Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka. Jyväskylä: Osuuskunta Vastapaino, 109–11

Useissa hankkeissa lähtökohtana on ollut paikallisten toimijoiden ja yrittäjien tavoittelemat

24


Kirjoittaja: koulutuspäällikkö Tuomo Pesola Kuvat: Ritva Imppola

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Ilmastovastuullisuus agrologien koulutuksessa Meneillään on useita maaseutuelinkeinoihin vaikuttavia muutoksia. Ilmastonmuutos on näistä ehkä merkittävin. Ilmastovastuullisuus eri näkökulmista korostuu yhä enemmän monenlaisissa agrologin tehtävissä ja se tulee huomioida agrologien koulutuksessa.

Agrologien ydinosaaminen

puustoon sitoutunut hiili. Erityisesti metsät voivat toimia hiilinieluina, mikä edellyttää, että kasvu on hakkuumääriä suurempaa. Myös maatalous sitoo hiiltä juuristoon merkittäviä määriä. Maataloudessa kivennäismailla voidaan viljelyteknisillä keinoilla lisätä juurimassaa. Sen sijaan eloperäisillä mailla viljely kuluttaa maan biomassaa, ja näillä mailla hiilen määrän lisääminen on vaikeampaa. Koko tuotannon hiilitaseeseen vaikuttaa edellä mainitun lisäksi tuotannossa käytetty energia ja myös koneiden ja laitteiden valmistukseen käytetty energia, joka suurelta osin on edelleen fossiiliperäistä.

Agrologi on maaseutuelinkeinojen moniosaaja, perustana on maatalous- ja metsätuotannon biologinen ja tuotanto-osaaminen sekä yritys- ja ympäristöosaaminen. Näiden varaan rakentuvat agrologin ammattikuvaan olennaisesti liittyvät prosessi- ja suunnitteluosaaminen sekä kehittämisosaaminen. (Oulun ammattikorkeakoulu 2021.) Koulutuksen aikana tuleva agrologi saa hyvät valmiudet toimia monenlaisissa tehtävissä: maatilatai muuna maaseutuyrittäjänä, neuvonnassa, hallinnossa, kehittämistehtävissä, esimerkiksi projekteissa, kaupan palveluksessa tai opettajana. Kaikissa näissä tehtävissä tarvitaan nykypäivänä ymmärrystä toimialan ilmastovaikutuksista sekä osaamista toimia haitallisia ilmastovaikutuksia ehkäisevästi ja sopeutua ilmastonmuutokseen.

Ilmastohaasteita agrologikoulutukselle Kaikessa toiminnassa tavoitellaan hiilineutraalisuutta tai ainakin pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään. Kaasuista määrällisesti merkittävin on hiilidioksidi. Maatalous ja metsätalous poikkeavat muista tuotannonaloista siinä, että ne myös sitovat kasvussa hiiltä uuteen biomassaan. Muu tuotanto pelkästään tuottaa hiilidioksidia ilmakehään, elleivät käytetyt raaka-aineet ja tuotantoon käytetty energia ole uusiutuvia tai tuotannossa syntyvää hiilidioksidia oteta talteen. Maa- ja metsätaloudelle asetetaan suuria odotuksia ilmastotyössä. Esimerkkinä tästä on Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta 2021-2030 (2021).

Biokaasua maatilalta

Pohjois-Suomessa maatalouden merkittävin tuotannonala on nautakarjatalous. Naudat tuottavat lannassa ja röyhtäillessään metaania, joka on hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Toisaalta lanta on osa luonnon biokiertotaloutta ja siitä on otettavissa biokaasu talteen käytettäväksi uusiutuvana energiana. Samalla lannan lannoitusvaikutus tehostuu ja kasvien kasvu tämän seurauksena paranee. Myös yhdyskuntien jäteliemet ovat alkuperältään suurelta osin ruokaa, joten niiden kierrättäminen ravinteina takaisin pelloille on tulevaisuudessa enenevässä määrin välttämätöntä.

Maatalous ja metsätalous poikkeavat muista tuotannonaloista siinä, että ne myös sitovat kasvussa hiiltä uuteen biomassaan.

Maatilat käyttävät paljon energiaa lämmitykseen, sähkönä ja polttoaineina, ja toisaalta monet karjatilat ottavat mm. maidon ja lannan lämpöenergiaa talteen. Uusiutuvan energian eri muodot tarjoavat maatiloille erinomaisia mahdollisuuksia siirtyä hiilineutraalisuuden suuntaan. Edellä mainitun biokaasun ja siitä puhdistettavan biometaanin lisäksi maatilat voivat tuottaa suhteellisen vaivattomasti

Mikäli hiilen sitominen on yhtä suurta kuin vapautuminen, tuotanto on hiilineutraalia. Biomassan tuotanto voi olla hiiltä sitovaa, jolloin sidotun hiilen määrä on suurempi kuin satoon tai korjattuun 25


aurinkoenergiaa ja ehkä jopa tuulivoimaa. Lisäksi suurella osalla maatiloista on jo ennestään merkittävästi käytössään puuenergiaa metsänhoidon tuloksena. (Pesola 2012.)

Maa- ja metsätalous voi olla myös osa ratkaisua kohti hiilineutraalisuutta Edellä oleva haastaa agrologikoulutuksen. Tuotannon vaikutukset ilmastoon ovat monimutkaisia ja paljon on vielä selvittämättömiä kysymyksiä (Savioja 2020). Samalla kun on välttämätöntä pienentää tuotannon haitallisia ilmastovaikutuksia, maaja metsätalous voi olla myös osa ratkaisua kohti hiilineutraalisuutta (Karhinen 2019). Bio- ja kiertotalous koskettaa luonnonvara-alaa hyvin vahvasti. Biopohjaisilla tuotteilla voidaan korvata fossiiliperäisiä tuotteita. Biotalouden arvoketju lähtee alkutuotannosta, jolloin maatalous ja metsätalous ovat välttämättömiä arvoketjun osia. Kiertotalous koskettaa maa- ja metsätaloutta siinä missä muitakin aloja, mutta biokiertotaloudella on energian tuotannossa ja ravinteiden kierrossa alalle aivan erityinen merkitys.

Aurinkoenergiaa maatilalta

Lähteet Karhinen, R. (2019). Uusi alku. Maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:3. 89 s. Pesola, T. (2012). Maatilojen bioenergiayrittäjyyden innovaatioympäristöt Pohjois-Pohjanmaalla. Väitöskirja. 193 s. Nordia Geographical Publications vol. 41:1. Oulun ammattikorkeakoulu (2021). Maaseutuelinkeinojen tutkinto-ohjelma. 10.03.2021. <https://www. oamk.fi/opintoopas/opintojen-sisalto/opetussuunnitelmat?koulutus=maa2020sp&lk=s2020> Pohjois-Pohjanmaan ilmastotiekartta 2021-2030 (2021). Kohti hiilineutraalia Pohjois-Pohjanmaata. 10.03.2021. < https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2021/02/A63-.pdf> Savioja, H. (2020). Maanviljely ja ilmaston muutos. Haastattelu. 10.03.2021. < https://www.oph.fi/sites /default/files/documents/maanviljely-ja-ilmastonmuutos-riitta-savikkoluke.pdf>

26


Teksti: projektipäällikkö Marja-Liisa Järvelä, Oamk/Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö; lehtori Harri Määttä ja erikoistutkija Marja Nissinen, Oamk/ Informaatioteknologian yksikkö Kuvat: Harri Määttä, Oamk/ Informaatioteknologian yksikkö

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Tuotetietoja jäljittämällä ruokahävikkiä vähentämään

Ruoan alkuperän ja muiden tuotetietojen todentaminen ja seuranta ovat tärkeitä työkaluja kiertotalouteen pohjautuvassa, ruokahävikin vähentämiseen tähtäävässä toimenpidekokonaisuudessa. Niihin pureudutaan Oulun ammattikorkeakoulun ja Pohjois-Pohjanmaan liiton toteuttamassa Ruokajälki-hankkeessa (EAKR, Pohjois-Pohjanmaan liitto) yhteistyössä alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten toimijoiden ja verkostojen kanssa. menetyksistä johtuvan kuluttajahintojen nousun kautta ne ovat läsnä kaikkien tulotasojen maissa.

Ruokahävikille ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää. Luonnonvarakeskuksen elintarvikejätteen ja ruokahävikin kansallista seuranta- ja mittausjärjestelmää rakentavissa hankkeissa ruokahävikki määritellään alun perin syömäkelpoiseksi ruoaksi, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvokomponenttina. Elintarvikejäte taas sisältää ruokahävikin lisäksi syömäkelvottoman ruoan, kuten luut ja kuoret. (Luke n.d.)

Ruokahävikin vähentäminen on nostettu yhdeksi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteeksi. Sen mukaan kauppojen, ravitsemispalveluiden ja kotitalouksien ruokahävikin määrä puolitetaan vuoteen 2030 mennessä, jonka lisäksi hävikkiä vähennetään ruoan tuotanto- ja jalostusketjuissa. EU ja kaikki sen jäsenmaat ovat sitoutuneet tähän tavoitteeseen. (Euroopan komissio n.d.)

Vakiintuneen määritelmän puuttuminen vaikeuttaa ruokahävikin tilastointia. Maailmanlaajuisesti arviolta noin 17 % kuluttajien saatavilla olevasta ruoasta päätyy hävikkiin kotitalouksissa, ravitsemispalveluissa ja kaupoissa. Koko tuotantoketju huomioiden hävikin osuus nousee jopa kolmasosaan kaikesta tuotetusta ruoasta. (Forbes ym. 2021.)

Tuotetietojen todentamisella ja seurannalla tehoa ruokahävikin hallintaan Alkuperään liittyvää jäljitettävyyttä kehittämällä voidaan nostaa ihmisravinnoksi päätyvän ruoan osuutta. Hyvä jäljitettävyys esimerkiksi mahdollistaa virhetilanteessa tehokkaan ja tarkasti virheelliseen raaka-aine- tai tuote-erään rajatun takaisinvedon, jolloin hävikkiin päätyvän ruoan määrä jää mahdollisimman pieneksi.

Suomalaisessa ruokaketjussa hävikin osuus on keskimääräistä pienempi, noin 10–15 % syömäkelpoisesta ruoasta (yht. 385–485 milj. kg vuodessa). Kotitalouksien osuus kokonaismäärästä on suurin, noin 30 % (120–160 milj. kg/v). Ravitsemispalveluissa syntyy noin 20 % (75–85 milj. kg/v) ja kaupoissa noin 18 % (65–75 milj. kg/v) ruokahävikistä. Teollisuuden osuus on samoin noin 20 % (75–105 milj. kg/v). Alkutuotannon osuus on ruokaketjussa pienin, noin 12 % (50–60 milj. kg/v) ruokahävikin kokonaismäärästä. (Kiuru & Silvennoinen n.d.)

Alkuperän lisäksi ruokahävikin tehokas hallinta edellyttää myös muiden tuotteen elinkaareen liittyvien tietojen todentamista ja seurantaa. Esimerkiksi FIFO (First In, First Out) -varastonhallintajärjestelmän korvaaminen raaka-aineiden ja tuotteiden todelliseen säilyvyyspotentiaaliin perustuvalla FEFO (First Expired, First Out) -varastonhallintajärjestelmällä edellyttää säilyvyyteen liittyvien tekijöiden, kuten lämpötilahistorian ja etyleenitasojen, mittaamista (Korhonen ym. 2019).

Ruokahävikin vähentäminen on kestävän ruokaketjun edellytys Hävikkiin päätyvä ruoka aiheuttaa tarpeetonta ympäristökuormaa. Mbown ym. (2019) mukaan esimerkiksi maailmanlaajuisista ihmisperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä jopa 8–10 % aiheutuu jätteeksi päätyvästä ruoasta. Taloudellisesti se vastaa noin 890 miljardin euron (1 000 miljardin USD:n) vuosittaista menetystä.

Teknologiat hyvänä renkinä – esimerkkejä seurannan mahdollistavista ratkaisuista Erilaisten reaaliaikaisten sensorointien lisääminen ruoan säilytystilaan, pakkauksiin ja logistiikkaketjuun mahdollistaa älykkään ympäristön rakentamisen, jossa ruoan säilyvyyttä ja turvallisuutta pystytään seuraamaan. Sensorointien avulla tilassa tai tuotteessa tapahtuviin, ruoan säilyvyydelle kriittisten parametrien muutoksiin voidaan reagoida ajoissa ja ehkäistä siten ruokahävikin syntyä.

Ruokahävikillä on myös merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia. Voimakkaimmin vaikutukset näkyvät alhaisemman tulotason maissa, mutta taloudellisista 27


Lämpötila on yksi tärkeimmistä seurattavista parametreistä. Tuotteen ja/tai ympäristön lämpötilan seurannalla ja säätämisellä voidaan pidentää tuotteen elinikää. Lämpötilan mittaamiseen ja reaaliaikaiseen seurantaan paikallisesti on saatavissa tarkkoja, kustannustehokkaita ja helppokäyttöisiä IoT-ratkaisuja (Internet of Things, esineiden internet). Esimerkiksi suomalaisen Ruuvi Innovations Oy:n RuuviTag-anturin avulla ruoan säilytystilan olosuhteita, mm. lämpötilaa, ilman suhteellista kosteutta ja ilmanpainetta, voidaan seurata reaaliaikaisesti mobiilisovelluksen kautta.

ilmoittaa tuotteen pilaantumisesta. Samaan etikettiin voidaan liittää myös matkapuhelinsovelluksella luettavat alkuperä- ja tuotetiedot. RipeSense-etiketin värinmuutosten avulla voidaan seurata etyleenin määrää hedelmäpakkauksissa ja valita sen perusteella halutun kypsyysasteen hedelmät niiden puristelun sijaan. Älykkäät etiketit mahdollistavat teknisesti päiväysmerkintöjen korvaamisen älykkäällä sensoroinnilla. Päiväysmerkinnöissä on kuitenkin aina huomioitava lainsäädännön asettamat reunaehdot. Tuotteen ja säilytystilojen parametrien seurannassa on haasteellisinta mitata ja seurata katkeamatta koko toimitusketju raaka-aineesta kuluttajalle saakka. Yleisimmät jäljitettävyyteen liittyvät teknologiat ovat edelleen käytössä olevien kynän ja paperin lisäksi erilaiset viiva- ja 2D-koodit (QRkoodi), alfanumeeriset koodit, RFID (Radio Frequency Identification)-/NFC-tunnisteet ja langattomat sensoriverkot. (Óskarsdóttir & Oddson 2019.)

Tuotetietojen jäljittäminen osa kiertotalouteen perustuvaa toimenpidekokonaisuutta

Vas.: RuuviTag mittaamassa jääkaapin Oik.: Lämpötiladiagrammi sovelluksen ruudulla.

Tuotetietojen todentaminen on vain yksi, mutta erittäin tärkeä, osa-alue ruokahävikin vähentämiseen tähtäävässä toimenpidekokonaisuudessa. Muita toimenpiteitä ovat mm. tuotanto-, varastointija logistiikkaprosessien tehostaminen, toimintatapojen kehittäminen sekä elintarvikkeita suojaaviin pakkauksiin panostaminen. Lisäksi tarvitaan uusia tapoja hyödyntää ruokaketjun sivuvirtoja ja hävikkiä. Käyttökohteita ovat lainsäädäntö huomioiden esimerkiksi rehut, biomassasta erotettuja bioaktiivisia ainesosia sisältävät tuotteet, biokemikaalit ja -muovit sekä lannoitteet. Energiakäyttö on jätehierarkian mukaisesti viimeinen vaihtoehto.

lämpötilaa.

IoT-ratkaisut perustuvat yleisesti jonkin valmistajan järjestelmäpiirin (SoC, System-on-Chip) ympärille rakennettuun kokonaisuuteen, joka sisältää SoC-piirin lisäksi ulkoisia lämpötila- ja/tai muita antureita, ladattavan akun tai litiumpariston sekä Bluetooth- tai NFC (Near Field Communication) antennin. Markkinoilla on myös ensimmäisiä versioita ohuista ja taivuteltavista sovelluksista ympäristöolosuhteiden mittaukseen (mm. Identivin uTrust Sense ja Avery Dennisonin TT Sensor Plus). Myös uusia ratkaisuja työstetään: esimerkiksi Seafood Age -hankkeessa kehitettävän, painettua elektroniikkaa hyödyntävän ohuen ja taipuisan etiketin avulla valmiiden ruokatuotteiden lämpötilaa voidaan seurata logistiikkaketjun eri vaiheissa.

Useita näistä toimenpiteistä yhdistää tarve mitata ja seurata. Mittaamalla päästään kiinni nykytilanteeseen, voidaan asettaa tavoitteita tulevaisuutta varten ja ottaa askeleita kohti parempia tuloksia.

Lähteet Euroopan komissio. N.d. EU actions against food waste. Hakupäivä 11.3.2021. https://ec.europa.eu/food/safety/food_waste/eu_actions_en

Elintarvikepakkauksiin liitettävien painettujen sensoreiden avulla voidaan seurata tuotteen käyttökelpoisuutta viimeisen käyttöpäivän tai parasta ennen -päiväyksen sijaan. Esimerkiksi Innoscentian kehitteillä olevat digitaaliset etiketit seuraavat lihapakkauksen haihtuvia komponentteja tai pH:ta. Tuotetta voidaan käyttää, kunnes älykäs etiketti

Forbes, H., Quested, T. & O’Connor, C. 2021. Food Waste Index Report 2021. United Nations Environment Programme. Hakupäivä 9.3.2021. https://wedocs.unep.org/bitstream/handle/20.500.11822/35280/FoodWaste.pdf

28


Kiuru, S. & Silvennoinen, K. N.d. Ruokahävikki. Hakupäivä 11.3.2021. https://www.luke.fi/ravintolafoorumi/ruokahavikinmaara-laatu-ravitsemispalveluissa/

Mbow, C., Rosenzweig, C., Barioni, L. G., Benton, T. G., Herrero, M., Krishnapillai, M., Liwenga, E., Pradhan, P., Rivera-Ferre, M. G., Sapkota, T., Tubiello, F. N., & Xu, Y. 2019. Food security. Teoksessa: Climate Change and Land, ss. 437–550. Hakupäivä 12.3.2021. https://www.ipcc.ch/srccl/

Korhonen, K., Hietala, S., Välimaa, A.-L., Loikkanen, T. & Muilu, T. 2019. Ruokahävikin vähentäminen PohjoisPohjanmaalla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 50/2019. Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-797-8

Óskarsdóttir, K., Oddson, G. V. 2019. Towards a decision support framework for technologies used in cold supply chain traceability. Journal of Food Engineering, 240 (2019), ss. 153-159.

Luonnonvarakeskus (Luke). N.d. Ruokahävikkiseuranta ja tiekartta. Hakupäivä 11.3.2021. https://www.luke.fi/ruokahavikkiseuranta/

29


Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Teksti ja kuviot: projektipäällikkö Marja-Liisa Järvelä Kuvat: Janne Holopainen ja Ida Hiltunen

Vajaasti hyödynnetyt kalalajit hyötykäyttöön Vajaasti hyödynnetyt kalalajit tarjoavat ravitsemuksellisesti ja ympäristönäkökulmasta erinomaisen vaihtoehdon lähiruoan raaka-aineeksi. Elintarvikekäytön kehittämisen kautta niiden arvo voidaan jopa moninkertaistaa esimerkiksi rehukäyttöön verrattuna. Elintarvikeketjun sivuvirrat voidaan edelleen hyödyntää muissa arvotuotteissa. Kokonaisuutta kehittämällä lisätään koko kalaketjun jalostusarvoa ja tuetaan kalastuselinkeinon elinvoimaa ja kasvua. saalispotentiaalin nähden. Elintarvikekäytön kehittämisen kautta sivusaaliina ja kohdennetusti kalastetun kuoreen jalostusarvo on kuitenkin mahdollista kasvattaa moninkertaiseksi esimerkiksi rehukäyttöön verrattuna. Samalla syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia kalastajille, kalatalousyrityksille, elintarvikejalostajille ja ammattikeittiöille.

Tuontikalan osuus Suomessa kulutetusta kalasta on kasvanut 1980-luvulta saakka, jolloin vielä noin puolet markkinoilla olevasta kalasta oli kotimaista. Tällä hetkellä suurin osa, jo yli 80 %, on peräisin ulkomailta. Pääosin tuonnin kautta markkinoille päätyvät lohikalat kattavat yli puolet Suomen kalamarkkinoista ja ne ovat viime vuosikymmeninä korvanneet erityisesti kotimaista silakkaa. (Luke n.d.) Ympäristötietoisessa ja lähiruokaa arvostavassa yhteiskunnassa kotimaisen kalan käytön lisääminen kiinnostaa sekä kuluttajia että elintarvikkeita jalostavia ja ravitsemispalveluja tuottavia ruokasektorin toimijoita. Vajaasti hyödynnetyt kalalajit, kuten kuore, silakka ja muikku sekä särkikaloista lahna, särki ja säyne, tarjoavat muiden luonnonkalalajien ja kotimaassa kasvatetun kirjolohen rinnalle erinomaisen vaihtoehdon tuontikalan korvaajiksi.

Vajaasti hyödynnetyt kalalajit ovat sekä ravitsemuksellisesti että käyttömahdollisuuksiltaan monipuolisia raaka-aineita paitsi kotikeittiöihin myös elintarvikejalostajille ja ammattikeittiöille. Kuvakollaasissa Kuoreesta gourmeeta -hankkeen (EMKR, 2018–2020) tuotekehityksen satoa, johon kuuluu mm. monipuolisia ruoka-annoksia, kuorelasagnea sekä erilaisia kuoretäyssäilykkeitä. Kuvat: vas. ja oik. alhaalla Janne Holopainen, oik. ylhäällä Ida Hiltunen

Lähialueiden vajaasti hyödynnettyjen kalalajien käytön lisääminen tuo monia ympäristöhyötyjä. Esimerkiksi ruokakilometrit lyhenevät tuontikalaan verrattuna. Lisäksi vajaasti hyödynnettyjä kalalajeja pyytämällä vesistöistä poistetaan ravinteita ja näin hidastetaan rehevöitymistä. Fosforin aiheuttama rehevöityminen on erityisesti sisävesien ongelma, mutta myös merialueiden matalat lahdet rehevöityvät, jolloin särkikalat pääsevät valtaamaan alaa.

Myös sivuvirrat arvotuotteiksi Vajaasti hyödynnettyjen kalalajien elintarvikekäytön kestävyyttä voidaan edelleen parantaa tehostamalla sivuvirtojen hyödyntämistä. Kalajalosteteollisuudessa hyödynnetään arviolta vain noin 40 % kala-aineksesta, kun taas loppuosa, esimerkiksi perkaus- ja fileointijäännökset, poistuvat elintarvikeketjusta (Mäkinen ym. n.d.).

Lisäarvoa kalan elintarvikeketjuun Vajaasti hyödynnetyillä kalalajeilla on kaupallista potentiaalia elintarvikekäytössä. Potentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin tiedon, osaamisen ja yhteistyön lisäämistä läpi arvoketjun, uusien toimintatapojen ja -mallien käyttöönottoa esimerkiksi raaka-aineen saatavuuden ja toimitusvarmuuden turvaamiseksi, tuotantoteknologian kehittämistä saaliin alkukäsittelyyn, tuotekehitystä sekä tunnettuuden parantamista. (Järvelä ym. 2020.)

Kalan elintarvikeketjun sivuvirtoja voidaan hyödyntää korkean lisäarvon tuotteissa. Blue Products – Kalastuksen innovaatio-ohjelma nostaa esiin esimerkiksi proteiini- ja öljyjakeiden erottelun ja käytön lisäravinteissa sekä kalan nahasta ja suomuista eristettävien bioaktiivisten ainesosien hyödyntämisen lisäaine- ja kosmetiikkateollisuudessa. Korkean lisäarvon tuotteilla voidaan edelleen lisätä kala-arvoketjun jalostusarvoa ja tukea kalastuselinkeinon taloudellista kasvua. (BWN 2018.)

Esimerkiksi kuoreen osalta suurin osa sivusaaliina saadusta kalasta päätyy tällä hetkellä rehuksi tai jää hyödyntämättä kokonaan. Kohdekalalajina kuoretta taas kalastetaan hyvin vähän sen 30


Lähestymistapana koko arvoketjun yhteinen kehittämistyö

niiden käyttömahdollisuuksista kalajalosteissa ja ammattikeittiöiden ruokalistoilla. Tärkeänä viestinä on, että vajaasti hyödynnetyt kalalajit eivät ole vähempiarvoisia, vain vajaasti hyödynnettyjä.

Perämeren rannikon kalatalousryhmän toimialueella kehitetään aktiivisesti vajaasti hyödynnettyjen kalalajien ja alueella kasvatetun kirjolohen elintarvikekäyttöä. Maaliskuussa 2021 käynnistyneessä Lähikalaa ammattikeittiöihin -hankkeessa (EMKR, 2020–2021) työstetään ammattikeittiöille uusia lähikalaraaka-aineita ja niistä jalostettuja tuotteita yhteistyössä kalastajien, elintarvikejalostajien ja ammattikeittiöiden kanssa. Mukana on koko arvoketju, jotta varmistetaan raaka-aineen ja jalosteiden saatavuus ja toimitusvarmuus tulevaisuudessa. Arvoketjun ja sen toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisen lisäksi hankkeessa lisätään tietoa ja osaamista vajaasti hyödynnettyjen kalakalajien kalastuksesta ja alkukäsittelystä sekä

Lähteet BWN – Blue Welfare Network (Blue Products). 2018. Kalastuksen innovaatioohjelma: Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet. Hakupäivä 22.3.2021 https://merijakalatalous.fi/innovaatioohjelmat/kalastuksen-innovaatio-ohjelma/. Järvelä, M.-L., Majuri, I., Hiltunen, S., Myllykangas, K., Tiermas, M., Eerola, A., Halonen, L., Holopainen, J. & Rastas, E. 2020. Kuore ja muut vajaasti hyödynnetyt luonnonkalalajit ovat tulevaisuutta. Teoksessa: Järvelä, M.-L. (toim.), Kuoretta ruokapöytään – kyllä, kiitos! Kuoreen matka kalastajalta kuluttajalle. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 70. Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:isbn:978-951-597-200-2. Luonnonvarakeskus (Luke). N.d. Kalamarkkinat ja kalan kulutus. Hakupäivä 19.3.2021. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/kalamarkkinat-ja-kalan-kulutus/. Mäkinen, S., Hiidenhovi, J., Välimaa, A.-L. & Mattila, P. N.d. Koko kala hyötykäyttöön. Teoksessa: Luonnonvarakeskus (Luke), Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous, ss. 18–19. Hakupäivä 22.3.2021. https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2020/03/12487_LuonnnonvarakeskusLuke_web.pdf.

Kuluttajat ovat kiinnostuneita kotimaisesta luonnonkalasta Tutkimusten mukaan 86 % suomalaisista ovat kiinnostuneita lisäämään kotimaisen kalan käyttöä. Luonnonkalalajien lisäksi kotimaista kalaa saadaan kalankasvattamoista ja lähes 80 % suomalaisista kannattaakin kotimaisen kalankasvatuksen lisäämistä nykyisestä. (Skytén-Suominen 2021.) Kuoreesta gourmeeta -hankkeessa (EMKR, 2018–2020) kartoitettiin syyskuussa 2020 Likis-lähiruokatapahtumassa vierailleiden kuluttajien kalankulutustottumuksia. Kyselylomakkeen kulutusta koskevan osion täytti kaikkiaan 113 vierailijaa, joista jopa 94 % (n=112) ilmoitti olevansa kiinnostuneita lisäämään luonnonkalan käyttöä kotitaloudessaan. Nykytilanteessa reilu neljännes, kaikkiaan noin 27 % vastaajista (n=113), ilmoitti syövänsä kalaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaisesti vähintään kaksi kertaa viikossa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Pelkästään luonnonkalan kulutus huomioiden vastaava luku oli 13 % (n=94) ja pelkästään kasvatetun kalan kulutus huomioiden osuus oli yllättäen huomattavasti pienempi, vain 4 % (n=98). Kasvatetun kalan osalta kyselylomake ei eritellyt kotimaassa ja ulkomailla kasvatettua kalaa. Kaikkiaan tulosten tarkastelussa on hyvä huomioida, että kohderyhmänä olivat lähiruokatapahtuman vierailijat, joiden voidaan olettaa olevan keskimääräistä kiinnostuneempia lähellä tuotetusta ja ”villistä” ruoasta.

Lähteet Skytén-Suominen, I. 2021. Suomalainen kuluttaja ei tiedä, onko lautasella villiä vai kasvatettua kalaa – Miltei puolet suomalaisista ei tiedä Norjan merilohen olevan kasvatettua kalaa. Hakupäivä 19.3.2021. https://www.sttinfo.fi/tiedote/suomalainen-kuluttaja-ei-tieda-onko-lautasella-villia-vai-kasvatettua-kalaa--miltei-puolet-suomalaisista-ei-tieda-norjan-merilohen-olevan-kasvatettua-kalaa?publisherId=4278&releaseId=69902308. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2014. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 5. korjattu painos. Hakupäivä 22.3.2021. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf.

31