Issuu on Google+

3

2011

IHMISARVON PUOLESTA

HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

Yksinhuoltajan päivä

Angolassa Itä-Afrikka

Miksi taas nälänhätä?

Lusikat nyt liikkeellä: seuraa omasi reittiä netissä!


Pääkirjoitus

Toivon voima Kesän ja alkusyksyn aikana monet ovat ponnistelleet Itä-Afrikan hätäavun tarpeessa olevien ihmisten auttamiseksi. Tilanne alueella on kuivuuden seurauksena pahin vuosikymmeniin. Kuivuus, aliravitsemus, konfliktit sekä ruoan hinnan nousu ovat yhdessä tehneet tilanteesta vaikean. Liikkeelle lähteneet, huonokuntoiset ihmiset ovat kulkeneet pitkiä matkoja päästäkseen edes alkeellisen avun piiriin. Eräs avustustyöntekijä kuvasi hitaasti etenevän ruoka-avun takkuilua nälänhätäalueilla toivottomaksi savotaksi. Monet apukriitikot kokevat kehitysyhteistyön työsaran toivottomaksi. ”Eihän mikään kuitenkaan muutu!” puuskahti eräskin pohdiskelija. On totta, että joskus itsekin miettii mahdollisuuksia. Tulee uusi kuivuus, uusi tsunami, uusi länsihallitus, joka haluaa omille kansalaisilleen edullista kauppapolitiikkaa, uusi globaali finanssikriisi. Uusi hirmuhallitsija. Ulkomaanavun työn äärellä olen nähnyt toivon ja yhteisen ponnistelun tuomat mahdollisuudet lupaavina ja käsillä. Ei siis ole yksinkertaisesti totta, ettei mikään kuitenkaan muuttuisi. Aina jokin muuttuu, jollekulle. Joku saa avun, eväät eteenpäin, valoa toivottomuuteen. Ja joskus, kun yhdessä onnistumme, on muutos totta koko yhteisölle ja viesti kulkee eteenpäin myös mediaan, politiikkaan. Toivo on elämää ylläpitävää realismia. Se on siis tarpeen. Kaikki epävarmuus, paha, katastrofit, nälkä, itku ja yksinäisyys on nähtävä ja kohdattava, mutta samalla etsittävä reittiä niiden läpi ja yli, kohti parempaa. Toivo myös saa liikkeelle ja liikuttaa kokonaisia yhteisöjä. Se auttaa meitä tekemään totta siitä, mitä toivomme. Elämä on epävarmaa, mutta toivoa paremmasta on. Tässä lehdessä kerrotaan toivon voimasta, joka muuttaa ihmisten elinoloja ja tulevaisuutta. Lämmin kiitos siitä, että toivot kanssamme ja teet tekoja ihmisarvon puolesta. Pauliina Parhiala toiminnanjohtaja Tämä on Pauliina Parhialan viimeinen pääkirjoitus Tekoja-lehdessä. Antti Pentikäinen palaa toimivapaalta Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan tehtävään lokakuun alussa. Kiitos Pauliina ja tervetuloa Antti!

2

Itä-Afrikan nälkä ei tullut yllätyksenä

3

2011

IHMISARVON PUOLESTA

HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

Candidalle on tärkeintä, että tytär saa syödä joka päivä Yksinhuoltajan päivä

Naisen oikeus omistaa ja periä maata ei ole itsestäänselvyys

Tekoja ihmisarvon puolesta

Angolassa Itä-Afrikka

Miksi taas nälänhätä?

Lusikat nyt liikkeellä: seuraa omasi reittiä netissä!

Kansikuva: Ville Asikainen

4 6 10

Sisällys


Tässä ajassa

Riittääkö sato perheen ruoaksi?

”Haluaisitko, että omasta tyttärestäsi näytettäisiin tällainen kuva?” kysyi kollegani. Pohdimme, onko kuva aliravitsemuksen takia sairaalaan tuodusta pienestä luurangonlaihasta tytöstä sopiva Ulkomaanavun verkkosivulle. En tiedä, vastasin surullisena. Ehkä siinä tilanteessa toivoisin saavani kuvan avulla apua. Ehkä en jaksaisi välittää. Mutta sen tiedän, että en missään tapauksessa, koskaan, milloinkaan, ikimaailmassa haluaisi omalle lapselleni käyvän niin kuin sen kuvan tytölle. Itä-Afrikan kuivuus ylitti uutiskynnyksen heinäkuussa. Uutisointi alueelta on karua, olemme joutuneet näkemään paljon kuvia liian laihoista lapsista. Mutta se oikea kertomatta jäänyt nälkäuutinen on, että liian laihoja lapsia on aina. Välillä heitä on vain vähän vähemmän, kirjoittaa Itä-Afrikan kuivuudesta raportoiva kenialainen toimittaja Katy Migiro. ”Wajirin kaupungin sairaalaan tuli hoidettavaksi 32 aliravittua lasta toukokuussa, mikä on toistaiseksi korkein määrä kuussa tänä vuonna. Mutta taulukosta sairaalan seinällä näkyy, että joulukuussa 2008 sairaalaan tuli 40 aliravittua lasta. Viime vuoden keskiarvo oli 15. Mutta se ei koskaan laske kymmenen alle. Eikö tämänkin pitäisi olla uutisten aiheena?” Kyllä, ehdottomasti. Ulla Kärki

Kuva: Minna Elo

Santa Ajok, 32 vuotta Pader, Uganda

Minulla on peltoa 20 aaria. Olen itse raivannut sen kuokalla palattuani evakosta. Viljelen sillä papuja. Saan sadon syyskuussa, mutta se ei riitä koko vuodeksi minulle ja viidelle lapselleni. Minun on käytävä töissä toisten pelloilla saadakseni rahaa ruoan ostamiseen.

Kuva: Maija Sankari

Se oikea uutisaihe

Isäni nimissä on 80 aaria peltoa, joista perheemme tällä hetkellä viljele noin 10 aaria. Viljelemme pääasiassa maissia ja papua, jotka ovat ruokavalion perusta Guatemalassa. Lisäksi viljelemme ananasta, yuccaa, sokeriruokoa, banaania, kahvia, chiliä ja maustekasveja. Kaikkia kasveja viljellään yhdessä samalla maatilkuilla, ns. peltometsäviljelynä. Sato riittää yleensä perheen omaan käyttöön, tänä vuonna jää vähän myyntiinkin.

Teppo Heikkilä, 38 vuotta Loimaa, Suomi

Viljelen luomutilaa, jossa on 200 hehtaaria viljelyalaa. Tilalla on myös kolmesataapäinen nautakarja. Noin puolet viljelyalasta on nurmea, joka menee omien eläinten ruoaksi, loppu on viljaa ja härkäpapua. Myös papu menee eläinten rehuksi. Vehnästä tulee muutama kilo omaan käyttöön, tämä on joitakin promilleja koko sadosta. Lihan suhteen olemme omavaraisia. Tämän vuoden sato näyttää hyvältä, kosteutta ja Tekoja ihmisarvon puolesta lämpöä on ollut sopivasti.

Kuva: Mari Lahti

Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen

Herlinda Caal, 24 vuotta Setzi, Guatemala

3


Tässä ajassa

Kuva: Paul Jeffrey/ACT

Miksi taas nälänhätä?

80

prosenttia maailman pakolaisista on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan kehitysmaissa.

Somaliäiti kantaa poikansa kanssa vastaanottokeskuksesta saamaansa maissisäkkiä Dadaabin pakolaisleirillä Keniassa. Dadaab on maailman suurin pakolaisleiri, jossa on 400 000 ihmistä.

Afrikan sarven alueella on humanitaarisen avun tarpeessa valtava määrä ihmisiä, noin 12,5 miljoonaa. Pahin tilanne on Somaliassa, missä puolet väestöstä tarvitsee ruoka-apua ja kymmeniä tuhansia ihmisiä, suurin osa lapsia, on kuollut nälkään. Vaikka kriisin keskellä on tärkeintä vastata ihmisten avuntarpeeseen, tarvitsee pitkään kestäneistä konflikteista, syvästä köyhyydestä ja jatkuvasta ruokapulasta kärsivä alue paljon muutakin kuin hätäapua. Tarvitaan varoja myös avustustyöhön, joka tukee ihmisten toimeentuloa pitkällä tähtäimellä. Mutta sekään ei riitä, ellei alueen tilanteeseen saada muutosta. Miksi Itä-Afrikassa nähdään taas nälkää? Yksi syy on kuivuus, jota pahentaa ilmastomuutos. Ilmastomuutos voimistaa ja tulee vielä entisestään voimistamaan äärimmäisiä

4

Tekoja ihmisarvon puolesta

sääilmiöitä maailmassa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hallintaan pitää saada järjestettyä rahoitusta, erityisesti Itä-Afrikkaan. Toinen syy on konflikti. Islamistijärjestö Al-Shabaab on estänyt avustusjärjestöjen työn nälkäalueilla. Somalian sisällissotaan pitää alkaa etsiä ratkaisua kansainvälisesti, sillä ne ihmiset, jotka nyt kuolevat nälkään, ovat täysin syyttömiä Somalian ongelmiin. Kolmas syy on hitaus. Miksi apua herättiin antamaan vasta viime hetkellä? Tilanteen paheneminen oli nähtävissä kuukausia ennen kuin kuvat nälkiintyneistä lapsista ylittivät uutiskynnyksen. Nälänhädän pitäisi voida olla jo historiaa – maailmassa kyllä tuotetaan tarpeeksi ruokaa kaikille. Sekä luonnonkatastrofien että ihmisten aiheuttamien konfliktien ennaltaehkäisy tulee myös rahallisesti paljon halvemmaksi kuin katastrofiapu, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä.

Niin valtiot kuin yksityiset ihmiset ovat valmiita avustamaan katastrofeista kärsiviä. Tämän auttamishalun pitää nyt herätä myös katastrofien ennaltaehkäisyyn. Ulla Kärki

Kirkon Ulkomaanapu avustaa Itä-Afrikan kuivuudesta kärsiviä neljässä maassa, Djiboutissa, Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa. Edelleen tarvitaan vettä, ruokaa ja lääkintäapua sekä intensiivihoitoa vakavasti aliravituille lapsille. Hätäapu toimitetaan perille kirkollisten järjestöjen verkoston ACT-allianssin kautta, jolla on kaikissa maissa paikallisia yhteistyökumppaneita. Lahjoitustili Itä-Afrikkaan: Nordea 157230-500504, viite ”1025” Lahjoituspuhelin: 0600 11700 (20,28 e + pvm)


Tässä ajassa

Moni haitilaislapsi aloittaa syksyllä koulutien tyhjin vatsoin. ”Täällä ei ole itsestään selvää, että lapsi saa joka päivä edes yhtä ateriaa. Yksi keino auttaa perheitä riittävän ravinnon saannissa on tarjota lapsille ruokaa kouluissa”, kertoo Haitin maaedustaja David Korpela Kirkon Ulkomaanavusta. Ulkomaanapu aloittaa syksyllä koulujen alkaessa kouluruokaohjelman 35 koulussa. Näin taataan, että 7 000 koululaista saa ainakin yhden kunnollisen aterian päivässä. Koululounas auttaa keskittymään opiskeluun. Jokainen oppilas saa päivittäin riisiä, papukastiketta ja vihanneksia. Kouluruokaloille jaetaan myös ruokaöljyä ja suolaa.

Kuva: Catianne Tijerina

Kouluruokaa Haitiin

Ilmainen kouluruoka kannustaa vanhempia lähettämään lapsensa kouluun.

Päivi Muma palkittiin heidän kanssaan”, kommentoi Muma hienoa saavutustaan. ”Uskon, että työn sisältö ja laajaalainen kokemukseni sekä Suomessa että muualla on vaikuttanut palkinnon saamiseen. Olen ollut töissä muun muassa Kambodzhassa, Sri Lankassa sekä Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Kaikissa maissa on ollut sotaa, kriisitilanteita tai luonnonkatastrofeja, joten olen keskittynyt kriisitilanteiden hoitamiseen ja koordinointiin.” Sydämelliset onnittelut Päiville!

Kuva: Sami Suominen

Kirkon Ulkomaanavun Länsi-Afrikan alue-edustaja Päivi Muma palkittiin kansainvälisellä Florence Nightingale -mitalilla ainoana suomalaisena tänä vuonna. Mitali luovutettiin Helsingissä 20. elokuuta. Muma on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. ”Olen todella ylpeä ja liikuttunut palkinnon saamisesta. Urapolkuni on pitkä ja jatkuva kouluttautuminen on ollut avain siihen. Olen ylpeä kollegoistani sekä Suomessa että muissa maissa, joissa olen saanut tehdä töitä yhdessä

Päivi Muma.

Lihan osuus ruokavaliosta %

% 20

16,1

15

12,1

10 5

5,4

4,6

4,1

5,7 1,2

0,8

0 Angola

Bangladesh Guatemala

4,5

Haiti

Kambodzha

2,0

Kongon Liberia demokraattinen tasavalta

Moldova

Suomi

Lähde: FAO Statistical Yearbook 2010

Kymmenen maata

Yhdysvallat

Tekoja ihmisarvon puolesta

5


6

Tekoja ihmisarvon puolesta


Kassava on yksinhuoltajan toimeentulon perusta

TÄRKEINTÄ ON TYTTÄRENI Teksti: Veera Hämäläinen Kuvat: Ville Asikainen

Rytmikkäät nopeat iskut kasvattavat perheen peltoalaa Ginganga Moisesin kylässä, Angolan itäosassa. Candida Castro on pienikokoinen 17-vuotias nuori nainen, mutta tarttuu hakkuun tottuneesti. Maata ei ole viljelty koskaan ennen, mutta kuokka uppoaa kuohkeaan multaan yllättävän helposti. Paljain käsin Candida poistaa mullasta juuret ja ruohot. Välillä tarvitaan kirvestä katkomaan puiden juuria. Muita työkaluja ei ole. Ilmassa on savua, koska keskelle on tehty tuli, jossa oksat ja juuret poltetaan. Selässä nukkuva viisikuinen Dena-tytär keikkuu iskujen tahdissa. Kun Dena alkaa itkeä, nuori äiti lopettaa työt hetkeksi ja ruokkii vauvansa. Välillä hän hakee läheisestä purosta vettä juotavaksi. Angolassa ei ole yksityistä maanomistusta, mutta se joka raivaa ja viljelee maata, saa siihen käyttöoikeuden. Perheen toimeentulon parantamiseksi siis kannattaa ahkeroida. Ilman parempia työkaluja tai kotieläimiä raja tulee tietenkin jossakin vaiheessa vastaan. Ihminen ei voi tehdä sen enempää kuin päivässä ehtii ja jaksaa.

Koko perhe työskentelee yhdessä Castron perheen maatilkku on koko perheen yhteinen bisnes. Maata raivataan, viljellään ja

sato korjataan yhdessä. Ylijäävän sadon myynnistä vastaavat useimmiten perheen naiset, jotka kuljettavat korissa päänsä päällä vihanneksia ja hedelmiä Leuan torille, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä. Kylässä on myös Kirkon Ulkomaanavun rahoittamaan hankkeeseen liittyvä viljelijäyhdistys, jossa opetellaan viljelemään yhdessä uusia lajikkeita, kuten ananasta. Kuusi appelsiinipuun tainta on juuri istutettu jokaisen pihalle. Lähivuosina puut antavat vitamiineja lapsille ja iloa silmälle. Hankkeessa on tarkoitus parantaa ihmisten toimeentuloa, mutta myös lisätä yhteisöllisyyttä ja saada näin ihmiset kokemaan, että yhdessä suunnitellen ja tehden asiat kehittyvät parempaan suuntaan. Koko Chinganga Moisesin kylässä on hyvä tekemisen meininki. Ilmassa leijuu toivo.

Tekoja ihmisarvon puolesta

7


Koko perhe työskentelee kassava- ja maissipelloilla.

Sisällissodan verot Angolan sisällissota päättyi kahdeksan vuotta sitten. Kylissä sodan aikana elämä oli jatkuvan pelon sävyttämää. Kun minkä tahansa osapuolen sotilaat saapuivat, kyläläiset piiloutuivat kiireesti puskiin päiväkausiksi, kunnes kylästä ei enää kuulunut sotilaiden ääniä. Kerran Candidan isä hiipi yöllä muiden miesten kanssa kylän pelloille hakemaan ruokaa, sillä perheillä oli kova nälkä. Candida oli tuolloin viisivuotias. ”En muista siitä kamalasta sotaajasta mitään”, Candida sanoo, mutta kertoo tarinan, jonka on kuullut niin monta kertaa: ”Palatessaan kylästä isä astui maamiinaan ja menetti jalkansa.” Isä oli tunnettu sisukkuudestaan ja ahkeruudestaan, joten hänet hyväksyttiin kylään maanviljelijäksi. Onnet-

8

Tekoja ihmisarvon puolesta

Candida Castro on 17-vuotias yksinhuoltaja. Elantonsa hän hankkii viljelemällä ja myymällä vihanneksia torilla.

tomuudesta huolimatta hän jatkoi sinnikkäästi maanviljelyä ja osoitti, että pystyy hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Suurisydäminen mies on kyläläisten arvostama ja lastensa rakastama. ”Vaimo ei karannut, vaikka menetin jalkani”, Castro Muca nauraa. Hän hauskuuttaa lapsenlapsia temppuilemalla kainalosauvoillaan.

Pelloilta kotiin Työpäivä pelloilla on päättymässä, sillä keskipäivällä kuumuus nousee sietämättömäksi. Korkeaa heinikkoa halkoo tuttu polku, jota perhe kulkee paljain jaloin. Candida kerää vihanneksia perheen päivällistä varten. Ryhdikkäästi kulkien hän kuljettaa vihannekset ja hänen äitinsä kantaa kassavat – molemmat vadeissa päänsä päällä.

Candidan työ jatkuu vielä kassavoiden pesemisellä joen suistossa. Kassava on monessa Afrikan maassa yleisin ruoan perusraaka-aine. Juurimukula kuivataan ja jauhetaan, jauhosta tehdään muhennosta. Kotiin palattuaan Candida tekeekin aiemmin valmistetusta kassavajauhosta puuroa Dena-vauvalleen ja syö sitten itse. ”Tärkeintä on turvata tyttäreni tulevaisuus, että hän saa syödä joka päivä ja pääsee aikanaan kouluun.”

Koulutus kasvattaa itsetuntoa Kylässä käynnistyi äskettäin järjestyksessään toinen lukutaitoryhmä, johon osallistuu kolmekymmentä lukutaidotonta kyläläistä, suurin osa naisia. Opetus tapahtuu portugaliksi, joka on Angolan virallinen kieli. Paikallisella


Haluan oppia lukemaan ja kirjoittamaan, jottei kukaan voi koskaan huijata minua.

Lapsenlapset kertovat mielellään huolistaan Candidan isälle Castro Mucalle. ” En huuda, vaan kuuntelen.”

kielellä olevia kirjoja ei ole. Myös Candida on aloittanut ryhmässä. Hän ei sisällissodan aikana päässyt kouluun ja ollessaan tätinsä luona pääkaupungissa Luandassa kotiapulaisena, tämä ei laittanut Candidaa kouluun, kuten omat lapsensa. Asiasta kuultuaan isä vihastui ja kutsui Candidan kotiin. Lukemisesta innostuneet naiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, ehkäpä suomalaisten vieraidenkin vuoksi, mutta myös siksi, että koulu koetaan hyvin tärkeäksi. Silminnähden koulunkäynti tekee myös hyvää itsetunnolle. ”Haluan oppia lukemaan ja kirjoittamaan, jottei kukaan voi koskaan huijata minua”, sanoo Candida. Samassa lukutaitoryhmässä on myös hänen isänsä, äitinsä ja isosiskonsa. Äidin teesien mukaan pitää arvostaa sekä koulua että perhettä. Jos ei

saa koulutusta, voi silti jatkaa elämää perheen kanssa. Jos menettää perheen, voi jatkaa elämää koulutuksen avulla. Kun Candida tuli raskaaksi, poikaystäv�� kieltäytyi vastuusta. Niinpä Candida jäi asumaan isänsä ja äitinsä taloon. Äiti joutui verenpaineen vuoksi käymään lääkärissä. Mutta puheissaan ja teoissaan vanhemmat tukevat sataprosenttisesti tytärtään: ”Äiti on luvannut hoitaa lastani, jos innostun opiskelusta. Isäni on varannut minulle oman tontin, jonka raivaamme, kun lapseni on hieman suurempi”, Candida kertoo.

Yhteisöllisyyden voima Ensivaikutelma kyläläisten elämästä on sydäntä raastava – savitiilisissä taloissa on pelti- tai olkikatot ja maalattiat, vain joillakin on patja, sängyistä vasta haaveillaan. Kaikkialla näkyy köyhyyttä, puutetta ja raskasta työtä.

Mutta elämässä on valoisakin puolensa. Raskaan päivän jälkeen hassuttelu perheen kanssa yhteisellä pihalla tuntuu ansaitulta lepohetkeltä. Naapurit piipahtavat toistensa luona juttelemassa. Kylän naiset ovat perustaneet lauluryhmän ja laulavat toisinaan omaksi ja kyläläisten iloksi iltaisin. Nuoren ihmisen varmuudella kaunis Candida tietää, mitä haluaa. Meitä hieman vanhempia se voi hieman hymyilyttää: ”Yksi lapsi on riittävästi. En halua enempää lapsia, enkä aviomiestä. Haluan auttaa isääni, koska hänellä on vain yksi jalka.” ”Olen onnellinen silloin, kun olen vanhempieni ja perheen kanssa. Koti on aina koti.” Keskiaukeaman tilisiirrolla voit tukea kehitysmaiden perheiden toimeentuloa. Tekoja ihmisarvon puolesta

9


Teksti: Lotta Numminen Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen

Naisen pitkä tie perintöön Peltotyöt tulevat kehitysmaiden naisille tutuiksi jo kapaloiässä, mutta maan periminen perinteitä kunnioittavassa yhteiskunnassa on lähes mahdotonta.

Valtaosa, jopa 80 prosenttia kehitysmaiden ruoasta on naisten viljelemää, silti naiset omistavat vain muutamia prosentteja maasta, jota viljelevät. Naisten puutteelliset omistus- ja perintöoikeudet lisäävät taloudellista riippuvuutta ja heikentävät ihmisoikeuksien toteutumista. Heikko taloudellinen asema kaventaa naisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

10

Tekoja ihmisarvon puolesta

Naisten sananvalta on pieni myös perheiden sisällä ja  asioissa, jotka liittyvät suoraan heidän omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Heikot omistusoikeudet lisäävät naisten turvattomuutta yhteiskunnassa ja tekevät heistä haavoittuvampia  väkivallan ja hyväksikäytön eri muodoille. Shasa on nuori afrikkalainen nainen, joka on muutaman päivän ikäisestä asti kulkenut äitinsä muka-

na peltotöissä. Lapsi seuraa äitiä selässä kankaisessa kantorepussa. Pellolle, jolla viljellään kassava-juuresta ja vihanneksia tarvitaan kaikki, sillä ilman tätä panosta perheelle ei riitä ruokaa. Pienestä pitäen Shasa on otettu mukaan perheen avuksi peltotöihin. Shasa kantaa vettä, kitkee rikkaruohoja ja katsoo pikkusisarustensa perään.


Oikeus maahan on käyttöoikeutta Naisten oikeus maahan on perinteisesti ollut vain käyttöoikeutta, joka tulee maat omistavan miespuolisen sukulaisen kautta. Omistusoikeus toimii porttina moniin asioihin, kuten lainan saamiseen tai osuuskunnan jäsenyyteen. Naiset ovat vastuussa kodin piirissä tehtävistä töistä, kun taas miehellä on mahdollisuus lähteä töihin, joista ansaitaan rahaa. Shasa menee naimisiin länsimaalaisittain nuorena, 16-vuotiaana, kuten monissa Afrikan köyhissä maissa on tapana. Hän jatkaa viljelyä miehensä pellolla, mies itse tekee töitä autonkuljettajana. Lapset kulkevat Shasan mukana pellolla, perheellä ei ole varaa laittaa kaikkia lapsia kou-

luun ja vain vanhimmat lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Naisten puutteelliset omistus- ja perintöoikeudet ovat yhteydessä moniin ongelmiin, kuten koulutuksen puutteeseen, heikkoon terveyteen ja nälkään. Omistusoikeuden puute luo epävarmuutta läpi naisen elämän. Naisen työpanos on maat omistavan aviomiehen käytössä. Naiset kuitenkin viljelevät maata usein itsenäisesti. Ruoka käytetään oman perheen ruokatalouden ylläpitoon, siitä riittää harvoin myyntiin asti. Monissa maissa moniavioisuus on yleistä, ja joskus saattaa käydä niin, että mies antaa maat uuden vaimon viljeltäviksi. Shasan viljelemä maa alkaa tuottaa satoa enemmän, kuin oma perhe tarvitsee, joten hän alkaa harkita vihannesten myymistä torilla. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että markkinapaikalle on pitkä matka, Shasalla on lapset mukanaan ja aviomies vastustaa ajatusta, että hänen vaimonsa lähtisi niin kauas kotoa.

Asenteet ja tietämättömyys hidastavat kehitystä Asenteet ja käytännöt kehitysmaissa sanelevat usein sen, miten toimitaan. Monissa omavaraistalouteen perustuvissa yhteiskunnissa ajatus maan yksityisomistuksesta oli pitkään vieras. Ennen siirtomaakautta maanomistus oli usein yhteisöllistä, ja siirtomaahallinnon tuoma muodollinen yksilön omistusoikeus suosi miehiä enemmän kuin naisia.

Kehitysyhteistyöprojektien alettua länsimaiden sukupuolistereotypiat heijastuivat myös kehitysyhteistyöhön. Naiset nähtiin lähinnä äiteinä ja kodin piirissä työskentelevinä, heidän kontolleen jäi myös sairaista ja vanhuksista huolehtiminen. Miehet taas nähtiin kaupallisina viljelijöinä ja kehitysapuun annettavat tuet kohdistettiin näin. Lähtökohtaisesti naisilla ei siis ole edellytyksiä toimia kaupallisina viljelijöinä, vaan edunsaajina ovat tavallisesti miehet. Shasan mies kuolee yllättäen. Hän jää yksin lasten kanssa ja on huolissaan siitä, mitä hänen viljelemilleen mailleen tapahtuu. Onneksi aviomiehen perhe antaa Shasalle toistaiseksi luvan viljellä maata, mutta viljelmäpalstan tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa. Shasan onneksi kylässä alkaa naisjuristien käynnistämä hanke, jossa kerrotaan lakiuudistuksesta ja siihen kirjatuista naisten perintöoikeuksista. Leski ja perhe saavat lakineuvontaa, joihin heillä ei muuten olisi varaa, ja saavat näin varmuudella pitää maansa. Maanomistusoikeudet on monessa maassa kirjattu lakiin. Ongelmia on kuitenkin tietämättömyydessä ja asennetasolla. Moni nainen ei edes ole tietoinen siitä, että hänellä on oikeus viljelemäänsä maahan ja näin oikeuksia ei osata vaatia. Joskus niiden vaatiminen on hankalaa syvälle juurtuneiden asenteiden ja käytäntöjen vuoksi. Jos mies kuolee, maanomistus siirtyy usein miehen suvulle. Tämä tuo epävarmuutta ja turvattomuutta naisen elämään: jos keväällä kylvät ja kesällä menetät pellon, kenen on pellosta syksyllä tuleva sato? Käytännöt kehitysmaissa ovat muuttumassa ja naiset ovat yhä tietoisempia oikeuksistaan. Yksi YK:n vuosituhattavoitteista on naisten aseman parantaminen, samalla se on hitaimmin edistynyt tavoite. Juttua varten haastateltiin Kirkon Ulkomaanavun ruokaturvaasiantuntijaa Tanja Korkalaista.

Tekoja ihmisarvon puolesta

11


35–50 miljoonaa ympäristöpakolaista Kuivuus on pakottanut sadattuhannet ihmiset jättämään kotinsa Afrikan sarven alueella. Kaikkiaan maailmassa on 35–50 miljoonaa ympäristöpakolaista, jotka ovat joutuneet pakolaisuuteen ympäristön tilan heikentymisen tai ympäristötuhojen vuoksi. Vuoteen 2050 mennessä määrän arvioidaan nousevan 200 miljoonaan. Ympäristöpakolaisuutta aiheuttavat muun muassa • liikalaiduntaminen ja kuivuus • tulvat • vesi- ja maapula, maan pilaantuminen ja kuluminen • metsien hävittäminen • patojen ja teiden rakentaminen • ympäristökatastrofit.

12

Tekoja ihmisarvon puolesta


Kuva: Paul Jeffrey Tekoja ihmisarvon puolesta

13


APU MENEE PERILLE

Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka avustustyömme on muuttanut ihmisten elämää. Kiitos tästä kuuluu kaikille tukijoillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.

9610

kotitaloutta Gazassa, Mosambikissa, on osallistunut koulutukseen hivin, malarian ja koleran ehkäisystä. Perheillä on nyt tarvittava tieto sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi.

Mangoa ruokapöytään Ilma on lämmin, vaikka Hondurasin Olanchossa, Nueva Esperanzan kylässä sataa tihuuttaa. ”Hedelmäpuista saamme täydennystä perheen ruokavalioon”, kertoo Rosa del Carmen Meras tyytyväisenä pientä taloaan ympäröivällä pihalla. Olanchon alueen kyliin istutettiin viime vuonna 640 hedelmäpuuta Kirkon Ulkomaanavun tuella. Puista saatavat hedelmät monipuolistavat pääasiassa maissia ja papua viljelevien perheiden ruokavaliota. Nyt mango-, avokado-, marañon-, guava-, kookos- ja mandariinipuut ovat jo hyvässä kasvussa perheiden kotipuutarhoissa. Esimerkiksi mango alkaa tuottaa hedelmää jo 4–6 vuoden iässä. Kun sadot myöhemmin kasvavat, hedelmiä riittänee myös myyntiin. Teksti ja kuva: Minna Elo

14

Tekoja ihmisarvon puolesta

43

Rosa ja hänen miehensä Lisandro Granado odottavat ensimmäisiä hedelmiä mangopuustaan muutaman vuoden kuluessa.

naista osallistui Perussa työpajaan ihmisoikeuksista ja sukupuolten t välisestä tasa-arvosta. Osallistuja nyt vat itta kertovat, että oso lapsilleen enemmän hellyyttä ja yrittävät selvittää perheen sisäisiä konflikteja väkivallattomin keinoin.


176

vapautettua maaorjaa, haliyaa ja kamaiyaa, on osallistunut kurssille vihannesten viljelystä Nepalissa. Osallistujat saivat valmiuksia kaupallisen viljelyn aloittamiseen.

91

naista on aloittanut opiskelun Naisten Pankin tukemissa lukutaitoryhmissä Yarwarleen ja Buchananin kylissä Liberiassa. Opetus on toiminnallista, lukemisen ja kirjoittamisen ohella opetellaan muun muassa leipomista ja saippuantekoa.

Kastelujärjestelmä tuplasi riisisadot Kambodzhan Prey Chrain kylässä pihallaan mangopuun varjossa istuvat Prum Sin ja hänen aviomiehensä Yob Roeun ovat silmin nähden tyytyväisiä riisisatoonsa. ”Olemme ensimmäistä kertaa vuosiin varmoja, että perheellemme riittää riisiä syötäväksi koko vuodeksi”, Roeun sanoo. Kambodzhassa maanviljelijät ovat yleensä riippuvaisia sateista, mutta nyt Prey Chraon kylän viljelykset kastellaan Kirkon Ulkomaanavun tuella rakennetun kastelujärjestelmän avulla. Myös kylän vanha pato ja kanava kunnostettiin. Kyläläisten mukaan riisisadot ovat kaksinkertaistuneet edellisvuodesta. Yhteisössä järjestettiin myös koulutusta katastrofeihin varautumisesta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja kuiviin oloihin soveltuvista maanviljelykäytännöistä. Teksti ja kuva: Ratna Leak

Uuden kastelujärjestelmän avulla voidaan kastella 210 kotitalouden riisipellot eli 150 hehtaaria viljelyksiä.

Katana Gorettin (kesk.) perhe on nyt yhtenäinen, ongelmat, ilot ja vastuut jaetaan.

Säästäminen yhdistää Gorettin perhettä Ugandalainen Katana Goretti, 35, hankki ennen elannon perheelle erilaisilla kausitöillä ja kaupustelulla. Viidestä lapsen äitinä se oli vaikeaa:” Jouduin olemaan paljon poissa kotoa, enkä pystynyt kunnolla huolehtimaan lapsistani. Minulla ei ollut lainkaan itseluottamusta”, kertoo Goretti. Goretti pääsi mukaan perustamaan Kirkon Ulkomaanavun tukemaa säästöryhmää. Säästöjen avulla hän hankki oman myyntipaikan pääkaupunki Kampalan suurimmalta torilta eikä enää ole riippuvainen epäsäännöllisistä töistä. ”Osallistuminen ryhmän toimintaan on muuttanut monia asioita elämässäni. Mieheni James huomasi ensimmäistä kertaa säästämisen hyödyn, kun hänellä ei ollut rahaa koulumaksuihin. Minä vain nostin rahat tililtäni ja maksoin maksut. Jameskin liittyi ryhmään ja aloitti säästämisen.” Teksti: Betty Lamunu Kuva: Medie Lutwama

Tekoja ihmisarvon puolesta

15


Kuva: Jani Leinonen

Kuva: Ville Asikainen

Kohtauspaikka

Ω

Suvivirsi-tapahtumilla kerättiin rahaa Haitiin Helsingin Narinkka-torilla veisattiin toukokuun lopulla Suvivirttä ja kerättiin samalla rahaa koulunrakennukseen Haitissa. Ulkomaanavun ja Helsingin seurakuntayhtymän yhdessä järjestämään tapahtumaan osallistui noin 1000 henkeä. Tapahtuman yhteydessä kerätyt varat käytetään St. Pierren koulun rakentamiseen Haitissa. Koulu sijaitsee Léogânen alueella, jossa tammikuun 2010 maanjäristys sai aikaan pahimmat tuhot. Suvivirsi-tapahtumia tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa.

Ω

Kuva: Sini Tyvi

Hunger King -grillikioski kiinnitti huomion ruokaan Yhteistyössä Ulkomaanavun kanssa taiteilija Jani Leinonen otti lusikan kauniiseen käteensä ja lopputuloksena syntyi ratkaisu maailman nälänhätään, Hunger King. Hunger King on Leinosen uusin taideteos, grillikioski, jonka ruokalista tarjoaa kaksi tapaa pelastaa maailma: take away ja give away. Teos oli nähtävillä 30.8.–1.9. Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä. ”Maailman suurin ongelma on ruoka: se on suurin ilmastonmuutoksen, elintasosairauksien sekä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden aiheuttajista maailmasta. Kun ratkaisemme ruokaongelman, ratkaisemme kaiken”, kommentoi Leinonen.

Changemaker Herättäjäjuhlilla Changemaker keräsi heinäkuussa Oulun Herättäjuhlilla nimiä Velan vangit kampanjansa -vetoomukseen, tässä kerääjänä Ruut Luukkonen. Allekirjoituksia saatiin viikonlopun aikana yhteensä 404. Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä: www.changemaker.fi/vetoomus

Tapahtumat su 11.9.2011 klo 16 Hyväntekeväisyyskonsertti, mukana mm. Tommi Kalenius Duo, Ikaalisten kirkko, ohjelma 10 €. Ohjelman tuotto ohjataan Itä-Afrikan hätäapuun. ke 14.9.2011 klo 19 Nälkä, paha pala purtavaksi? Tommi Kaleniuksen konsertti, Viikin kirkko, Agronominkatu 6, Helsinki. Kolehdin tuotto ohjataan Itä-Afrikan hätäapuun. su 25.9.2011 klo 18 Apua nälkää näkeville -konsertti Candomino-kuoro ja sopraano Soile

16

Tekoja ihmisarvon puolesta

Isokoski konsertoivat Temppeliaukion kirkossa sunnuntaina 25.syyskuuta. Jokaisesta lipusta ohjataan 30 euroa Kirkon Ulkomaanavun kautta maanviljelyn kehittämiseen Angolassa. Candominoa johtaa Esko Kallio, urkurina on Tapio Tiitu ja pianistina Marita Viitasalo. Liput (35 € + toimituskulut) ovat myynnissä Lippupisteessä ja kirkon ovella tuntia ennen konserttia. Konsertin lippuja voi ostaa myös suoraan R-kioskeilta ympäri Suomea tapahtumanumerolla 100701.


Reseptejä maailmalta:

Papukastiketta à la Kavingu Kavingun kylässä, Kongon demokraattisessa tasavallassa on käynnissä psykososiaalisen tuen koulutus. Kirkon Ulkomaanapu tukee täällä lapsiäitejä, haavoittuvassa asemassa olevia nuoria sekä seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia sopeutumaan yhteiskuntaan, ottamaan vastuuta itsestään ja itsenäistymään. Koulutuksen on valittu opettajia, koululaisia, äitejä ja kasvatusperheiden vanhempia – henkilöitä, jotka pystyvät saamansa koulutuksen avulla tukemaan muita. Kylän naiset haluavat tarjota meille lounaan. Saamme herkullista papukastiketta riisin kanssa. Riisi on erityisesti meille, paikallisille se on kallista. He syövät yleensä lisukkeena banaania, jota kasvaa seudulla. Papukastike on varsin yleinen ruokalaji, ennen kaikkea perheissä, joilla ei ole varaa lihaan tai kalaan.

Teksti ja kuva: Leena Lindqvist. Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Keski-Afrikan alue-edustaja.

Resepti: Öljyä paistamiseen Ruskeita papuja Ruokaöljyä Sipulia Valkosipulia Tomaattia Suolaa Lihaliemikuutio Maun mukaan muskottipähkinää ja muita mausteita

Pavut perataan ja pestään, mahdolliset huonot pavut erotellaan. Papuja keitetään 3–4 tuntia – on keitettävä hyvin, ”jos ei keitä tarpeeksi, tulee vatsa kipeäksi”. Öljy kuumennetaan kattilassa, siihen lisätään sipuli ja valkosipuli. Hetken kuullotuksen jälkeen lisätään keitetyt pavut ja tomaatti. Lopuksi lisätään mausteet. Annetaan hautua. Voit valmistaa papukastikkeen myös säilykepavuista, jolloin niitä ei tarvitse keittää kauan. Bon appétit!

Kavingun kylän naiset valmistivat vieraille paikallista papukastiketta.

Putiikki

Säästä puu ”Säästä puu, jotta se voi palvella sinua” on vahva iskulause Afrikassa, jossa puita kaadetaan kovaa kyytiä niin polttopuuksi kuin taide-esineiden valmistukseen. Monkey orange -tuotteet ovat ympäristöystävällisiä, koska ne on valmistettu puun uusiutuvasta osasta, hedelmän kovasta kuoresta. Nämä riemastuttavat käsilaukut ja kaulariipukset on sambialainen perheyritys valmistanut käsin monkey orange -puun hedelmästä. Laukussa on vetoketju ja kaunis kangasvuori. Koska tuotteen on tehty käsityönä, on niissä yksilöllisiä vaihteluita. Hinta: Käsilaukku 19,90 € Kaulariipus 9,90 €

LUE BLOGEJA! Millaista on olla kehitysyhteistyössä Liberiassa? Kirkon Ulkomaanavun blogien kirjoittajat kertovat elämästä ja työstä eri maissa. Nuoret vapaaehtoiset kertovat ajatuksiaan Changemakereiden blogissa. www.kirkonulkomaanapu.fi/blogi

Tilaukset: Kotimaayhtiöiden kauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki, p. 020 7542 350. Verkkokauppa: www.kotimaa-yhtiot.fi/kauppa. Tekoja ihmisarvon puolesta

17


Kuva: Lotta Numminen

Kuvassa Sabina Bergholm (vas.)Kirkon Ulkomaanavusta sekä Anna Kuusela ja Minna Kumpulainen Deloittelta.

Deloitte tuo konsulttikarismaa järjestökentälle Kesäkuun alussa asiantuntijaorganisaatio Deloitte marssitti Helsingin kaduille runsaat 500 vapaaehtoistyöntekijää, kyse oli organisaation virkistyspäivästä, joka toteutettiin yhteistyössä kahdeksan eri järjestön kanssa. Kirkon Ulkomaanavun Deloitte-tiimi liikutti päivän aikana jättimäistä Lusikkaliikkeen lusikkaa, lipaskeräsi ja värväsi yrityksiä mukaan Tekoja-ruokaturvakampanjaan. Erityisesti kaksimetrinen lusikka, jonka kanssa oli mahdollisuus poseerata samassa kuvassa, herätti ihmisten huomion ja mielenkiinnon. ”Deloitte Impact Day antoi meille mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen asiantuntija-apua tarjoamalla. Tempaus muistutti kaikkia vastuullisen toiminnan merkityksestä ja lähimmäisen auttamisesta. Vaihtelun ja virkistyksen lisäksi päivä antoi mahdollisuuden tutustua järjestöjen toimin-

18

Tekoja ihmisarvon puolesta

taan ja saimme auttaa konkreettisella tasolla, kommentoivat Ulkomaanavun joukkueen kapteenit”, Deloitten konsultit Anna Kuusela ja Suvi Liljavuori. Lisäksi Deloitte ja Ulkomaanapu ovat aloittaneet yhteistyön, joka mahdollistaa muun muassa Deloitten suomalaisten asiantuntijoiden lähtemisen kehitysyhteistyöprojekteihin maailmalle ja oman asiantuntemuksen käyttämisen kotimaassa. Deloitte tarjoaa osaamistaan esimerkiksi Ulkomaanavun henkilöstöhallinnon, taloushallinnon, riskikysymysten ja strategian kehittämiseen. Yhteistyötä tehdään myös erilaisten tapahtumien ja projektien puitteissa ja sen avulla pyritään vaikuttamaan positiivisesti ympäröivään yhteiskuntaan. Miten Deloitten Impact Day liikutti lusikoita Helsingissä? Katso kuvakertomus Lusikkaliikkeen Facebook-sivulta.

Deloitten tiimi herätti ihmiset huomaamaan kehitysmaiden nälänhädän liikuttamalla jättimäistä lusikkaa.


Miten sinä voit auttaa? Tukemalla Kirkon Ulkomaanavun työtä luot toivoa köyhyyden keskellä eläville ihmisille ja annat heille mahdollisuuden ihmisarvoisen elämän toteutumiseen. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa:

Viime vuonna Nenäpäivä-kampanja tuotti 1,9 miljoonaa euroa kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Summasta lähes 160 000 euroa kanavoitiin Kirkon Ulkomaanavun työhön. Tänä vuonna Nenäpäivää vietetään 4.11. Keräys jatkuu vuoden loppuun.

Tule Kumppaniksi! KUMPPANI Kumppani on Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja, jonka panos lähtee kehitysyhteistyöhön suoraveloituksena joka kuukausi. Se on vaivatonta, turvallista ja toimivaa. Summan ja kohteen voit valita itse. Mikä mukavinta, säännöllisesti lahjoittaen pienistäkin summista kasvaa suuria.

Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö. Se ohjaa kampanjatuoton yhdeksälle järjestölle, joista yksi on Kirkon Ulkomaanapu. Ulkomaanapu käyttää vuoden 2011 tuoton lasten elinolosuhteiden parantamiseen Angolassa.

KERÄYSKAMPANJAT Keräyskampanjat Voit ilmoittautua postituslistallemme, saat kotiisi 4-6 kertaa vuodessa tietoa ajankohtaisista keräyksistämme.

Nenäpäivänä pöljäillään!

Kitke köyhyyttä plussapisteillä

Kuva: Binyan Mengesha/ACT

Voit lahjoittaa omat plussapisteesi Kirkon Ulkomaanavun työn tukemiseen kirjautumalla Oma plussa -palveluun www.plussa.com/omaplussa tai ottamalla yhteyttä K-plussan asiakaspalveluun, puh. 0100 86044.

Testamenttilahjoitus Muistamalla Kirkon Ulkomaanapua testamentissasi varmistat tärkeän työn jatkuvuuden. Testamenttilahjoituksen ei tarvitse olla suuri – pienikin lahjoitus auttaa! Neuvomme tarvittaessa testamentin tekemisessä. Lisätietoja: Johanna Karjalainen, puh. 040 733 0471 tai www.kirkonulkomaanapu.fi/testamenttilahjoitus

Naisten Pankki Naisten Pankki on yhteisö ja rahasto kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon tukemiseksi kestävän kehityksen periaattein. Liittymällä Naisten Pankin tukijaksi annat kehitysmaan naisille mahdollisuuden hankkia toimeentulon itselleen ja perheelleen. www.naistenpankki.fi Merkkipäivälahjoitus Juhlitko pian syntymäpäivää, häitä tai eläkkeelle jäämistä? Jaa merkkipäiviesi ilo! Voit valita haluamasi keräyskohteen ja ystäväsi vapautuvat lahjavalinnan vaikeudelta. Jaettu ilo on moninkertainen! Ilahduta ystävääsi toisin 14.2. Ilahduta ystävääsi erilaisella lahjalla ja autat samalla kehitysmaiden ihmisiä. Moskiittoverkolle ja Ateria Koko Kylälle -lahjalle on saatavissa uudistuneet violetit kortit, jotka sopivat hyvin ystävänpäivän ilahdutuksiksi. www.toisenlainenlahja.fi

Lisätietoja kaikista lahjoitusmuodoista saat www.kirkonulkomaanapu.fi ja asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi tai puh. 020 787 1201 (klo 9-16).

Tekoja ihmisarvon puolesta

19


Svenska sidor

Hoppets kraft Under sommaren och början av hösten har många jobbat hårt för att hjälpa de människor som är i behov av nödhjälp i östra Afrika. Situationen i området är på grund av torka den värsta på årtionden. Torka, undernäring, konflikter och höjda matpriser har tillsammans gjort situationen svår. Människor i dålig kondition har gett sig i väg på långa vandringar för att få ens nödtorftig hjälp. En biståndsarbetare beskrev svårigheterna med att få fram mathjälpen i rimlig tid till svältområdena som ett tröstlöst evighetsarbete. Många biståndskritiker upplever utvecklingssamarbetet som en hopplös uppgift. ”Ingenting förändras ju!” utbrast en debattör. Det är sant att man också själv ibland funderar på möjligheterna.

Det kommer en ny torka, en ny torka, en ny tsunami, en ny västregering som vill ge sina egna medborgare förmånlig handelspolitik, en ny global finanskis. En ny despot. I Utlandshjälpens arbete har jag däremot sett hur hopp och gemensamma ansträngningar ger nya löftesrika möjligheter. Det är helt enkelt inte sant, att ingenting förändras. Någonting förändras alltid, för någon. Någon får hjälp, vägkost vidare, ljus i hopplösheten. Och ibland, då vi lyckas tillsammans, blir förändringen verklig för ett helt samfund och budet går vidare också till medierna och politiken. Hoppet är en realism som upprätthåller livet. Det behövs. Vi måste se och möta all osäkerhet, ondskan, katastrofer-

Varför hungersnöd igen? Cirka 12 miljoner människor är i behov av humanitär hjälp på Afrikas horn. I Somalia behöver hälften av befolkningen mathjälp och tiotusentals barn har svultit ihjäl. I en kris måste man möta människors akuta hjälpbehov. Men krisområdet behöver också annat än nödhjälp. Det behövs medel för att avhjälpa orsakerna till svälten: torka, konflikter och tröghet. Klimatförändringen, som bidrar till torkan, måste fås under kontroll. Man måste satsa på att lösa inbördeskriget i Somalia. Man måste ge utvecklingsbistånd innan Att förebygga naturkatastrofer och konflikter är billigare och minskar det mänskliga lidandet. Hjälpviljan i katastrofer bör inriktas på att förhindra katastrofer. Ulla Kärki

Foto: Paul Jeffrey/ACT

svältande barn når över nyhetströskeln.

na, svälten, gråten och ensamheten men samtidigt söka en utväg genom och över dem, mot det bättre. Hoppet får också hela samfund att sätta igång. Det hjälper oss att förverkliga det vi hoppas på. Livet är osäkert, men det finns hopp om något bättre. I denna tidning skriver vi om hoppets kraft, som förändrar människor livsvillkor och framtid. Ett varmt tack för att du hoppas tillsammans med oss och jobbar för människovärdet. Pauliina Parhiala direktor

Mat åt alla På Åland lyfter församlingarna och Kyrkans Utlandshjälp fram matsäkerheten på Mat åt alla-dagarna 8-11 september.

Skedar i rörelse Kampanjen Hunger, något att bita i? avslutas i höst med att utmana alla att sätta skedar i rörelse och kräva handlingar av politikerna.

Kyrkans Utlandshjälp bistår offer för torkan i östra Afrika i fyra länder, Djibouti, Etiopien, Kenya och Somalia. Främst behövs vatten, mat, medicinsk vård och intensivvård för svårt undernärda barn. Människor stöds också i sina hemtrakter, så att de inte måste fly undan torkan. Nödhjälpen förmedlas av de kyrkliga organisationernas nätverk ACTalliansen, som har lokala samarbetspartner

Näsdagen

i alla länder. Kyrkans Utlandshjälp har sänt nödhjälp för 1,5 miljoner euro.

Näsdagen 4.11 stöder i år förbättrandet av barnens levnadsförhållanden i Angola.

Gåvokonto för östra Afrika: Nordea 157230-500504, referens ”1025”. Gåvotelefon: 0600 11700 (20,28 e + lna).

20

Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta

Somalier på flyktingsläger.


Svenska sidor

HEMMET ÄR FAMILJEN Snabba rytmiska gräfttag ökar familjens odlingsareal centimeter för centimeter i byn Ginganga Moises i östra Angola. Candida Castro är en 17-årig ung kvinna som med vana rörelser arbetar med gräftan. Marken har aldrig odlats tidigare men gräftan sjunker förvånansvärt lätt ner i den porösa jorden. På Candidas rygg sover fem månader gamla Dena och gungar i takt med arbetet. När flickan börjar gråta tar mamma en paus i arbetet och matar sin baby. I Angola finns inget privat markägande men den som röjer upp och odlar marken får användningsrätt till den.

Hela familjen jobbar tillsammans Familjen Castros odlingar är hela familjens gemensamma business. Marken röjs upp, odlas och skördas tillsammans. I byn finns en odlarförening inom ramen för Kyrkans Utlandshjälps projekt. I föreningen lär man sig odla nya arter som till exempel ananas och apelsiner. Projektets mål är att förbättra människornas utkomst men också att stärka samhörighetskänslan. Genom att planera och göra tillsammans får byborna uppleva hur saker och ting förändras till det bättre. Stämningen i byn är påtagligt hoppfull.

Inbördeskrigets pris Inbördeskriget i Angola tog slut för åtta år sedan. Livet i byarna präglades av rädsla och alltid när någon sidas soldater kom flydde byborna till ”buskarna”, som de själva säger. Där gömde de sig i dagar eller veckor tills det var tyst i byn.

På kvällen tar Candida familjens kläder och disk och går ner till bäcken för att tvätta dem. Samtidigt badar hon också dottern Dena.

En gång smög Candidas pappa till byn för att hämta mat från odlingen. Då var Candida fem år gammal. ”Jag minns inget från den hemska krigstiden”, säger hon men berättar historien hon hört många gånger: ”När pappa återvände från byn steg han på en landmina. Hans vänner försökte bära honom till ett sjukhus men vägen var för lång för att benet skulle ha kunnat räddas.” Trots olyckan har han fortsatt odla och försörjer sin familj.

Hem från odlingen Mitt på dagen blir det för varmt på odlingen och Candida plockar grönsaker till familjens middag och bär dem i ett fat på huvudet. Hemma gör hon cassavagröt åt Dena och efter det äter hon själv. ”Viktigast är att trygga min dotters framtid, att hon får äta varje dag och får gå i skola i sinom tid.”

Utbildning eller inte I byn startade nyligen en andra läsklass som Candida deltar i. Under inbördeskriget gick hon miste om skolgången.

”Jag vill lära mig läsa och skriva så att ingen någonsin ska kunna lura mig”, säger Candida. Candidas föräldrar stöder sin dotter till hundra procent: ”Min mamma har lovat ta hand om Dena om jag vill börja studera. Pappa har reserverat mark åt mig som vi kan röja upp och börja odla sedan när mitt barn är lite äldre”, berättar Candida.

Gemenskapens kraft Efter en tung dag på odlingen slappnar familjen av på sin gårdsplan. Grannarna tittar in hos varandra för en pratstund och byns kvinnor, som har grundat en sånggrupp, sjunger till sin egen och bybornas glädje. Om sin framtid talar Candida med en ung persons självsäkerhet. ”Ett barn räcker. Jag vill inte ha fler barn, inte heller en man. Jag vill hjälpa min pappa som bara har ett ben.” ”Jag är lycklig när jag får vara med mina föräldrar och min familj. Hemma är alltid hemma.”

Text: Veera Hämäläinen Foto: Ville Asikainen

Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta

21


Kuvat: Ville Asiakainen

Ota lusikka kauniiseen käteesi ja auta

Kaksivuotinen Tekoja-kampanja huipentuu tänä syksynä. Haastamme suomalaiset tekoihin kehitysmaiden nälänhädän vuoksi. Tarjoamme kolme erilaista tapaa auttaa. Lahjoittamisen lisäksi voit laittaa lusikan liikkeelle ja vaatia poliitikoilta tekoja. Lusikkaliike on Facebook-faniryhmä, joka haastaa ihmiset valtakunnalliseen tempaukseen. Kaiva vanha lusikka keittiökomerosta tai kirpputorilta, tilaa siihen kampanjatarra ja piilota lusikka haluamaasi paikkaan. Lusikan löytänyt henkilö piilottaa sen edelleen ja näin

Nro 3 Syyskuu 2011 Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton tiedotuslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Pauliina Parhiala TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Maija Sankari TOIMITUSSIHTEERI Minna Elo

22

TOIMITUSKUNTA Ilkka Halava, Veera Hämäläinen, Pauli Juusela, Taneli Kylätasku Tekoja ihmisarvon puolesta

saamme hauskalla tavalla jaettua tietoa maailmaa ravistelevasta nälänhädästä. Tänä vuonna voit seurata oman lusikkasi liikkeitä tarrasta löytyvän koodin avulla! Liity Lusikkaliikkeeseen heti osoitteessa www.facebook.com/lusikkaliike. Suomi voi omalla politiikallaan vaikuttaa kehitysmaiden nälkään. Lähetä terveisesi valitsemallesi kansanedustajalle ja kannusta häntä kantamaan työssään globaalia vastuuta. Toimitamme terveiset kansanedustajille kootusti tämän syksyn aikana. Virtuaalinen kortti löytyy Tekojakampanjan verkkosivuilta osoitteesta tekojakampanja.fi.

Tukemalla työtämme mahdollistat pitkäjänteisen työmme kehitysmaiden ruokaturvan parantamiseksi. Moni perhe elää tietämättä mistä saada seuraavan päivän ateria. Lahjoittamalla Aterian koko kylälle, autat heitä saamaan hätäapuna ruokaa ja selviämään pahimman kriisin yli. Voit myös ryhtyä kuukausilahjoittajaksi tai lahjoittaa suoraan ItäAfrikan kuivuudesta kärsivien hyväksi. Lue lisää osoitteesta tekojakampanja.fi. Lusikkaliike Facebookissa www.facebook.com/lusikkaliike

JULKAISIJA Kirkon Ulkomaanapu PL 185 (Luotsikatu 1 A), 00161 Helsinki www.kirkonulkomaanapu.fi

ULKOASU Hiekka Graphics

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö.

Lisää kampanjasta www.tekojakampanja.fi

KANSIKUVA Ville Asikainen KIRJAPAINO Forssan Kirjapaino Oy 8.2011 / 36 000 kpl

AVUSTUSTILIT Nordea 157230-500504 Ålandsbanken 660100-4003646

ISSN 1797-7207

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

441 612 Painotuote

Lehden julkaisuun on saatu Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja.


Kuva: Ville Asikainen

Kuvastin

Ahne nälkäinen Tämä on kertomus ihmisestä ennen ja jälkeen. Kärsin nimittäin pitkään nälästä. Ahnehdin kaikkea, mitä saatavilla oli, kokemuksia, maisemia, ihmisiä. Pidin niistä kiinni kuin olisin niiden myötä ollut paremmin olemassa, ja yritin kolmannella kädellä hamuta lisää. Kylläisyys tuntui pysähtymiseltä. Liikkeeseen pakotti kaikki se, mikä vielä oli saamatta ja saavuttamatta. Nälkäisen varasto paisui paisumistaan Ei sellaista ilmaiseksi saa, voin kokemuksesta sanoa. Omassa ja monen lähelle sattuneen sielussa hautuu vieläkin haava. Lopulta kaikesta meni maku. Siitä, mitä halusi, karisi saadessa ruusunpunainen reuna. Monta vuotta kesti opetella, että kaikkea on tarpeeksi, hyvää ja pahaa. Hyvä muuttui sitä arvokkaammaksi, mitä pienemmissä erissä sitä sai. Kun aamulla herätessään miettii, mitä tapahtuu tänään, yhä useammin tulee etsimättä mieleen: ehkä ei mitään, ei ainakaan suurta. Itsekin hämmästyy, miten vähällä lopulta tulee toimeen ja miten pieni tekee onnelliseksi. Kun siitä vähästä vielä luopuu, käteen jää enemmän kuin antoi. Kaisa Raittila

Tekoja ihmisarvon puolesta

23


Lusikat liikkeelle nälkää vastaan.

Mitä enemmän lusikoita saadaan liikkeelle, sitä useampi nälkäinen kehitysmaissa saa apua. Ota lusikka kauniiseen käteesi ja auta: www.facebook.com/lusikkaliike


Tekoja 3_2011