__MAIN_TEXT__

Page 1

TEKOJA  Ihmisarvon puolesta För människovärdet 1/2020

”VANHEMMAN TEHTÄVÄ ON NÄYTTÄÄ TIETÄ.”

Perheenisät vaikean valinnan edessä Nepalissa

Naisten unelmat muuttuvat todeksi Ugandassa

Vanhemmuus on vaativa kunniatehtävä


PÄÄKIRJOITUS

Vanhempi kaipaa tukea MILTÄ TUNTUU jättää perhe vuosiksi sen takia, että lähtee tie­ naamaan perheelleen leipää? Entä miltä tuntuu pakata kiireellä mukaan tärkeimmät varusteet pakomatkalle, jolta ei välttä­ mättä ole paluuta? Vanhemman vastuu ei ole koskaan VANHEMMAN HYVINVOINTI helppo kantaa, mutta erityisen haastavaksi ON KOKO PERHEEN se saattaa muodostua maailman hauraim­ HYVINVOINNIN PERUSTA. missa maissa, joita koettelevat konfliktit, köyhyys tai ilmastonmuutos. Yhteisvastuukeräyksen teemana on tänä vuonna vanhem­ muuden tukeminen ja se on tärkeässä roolissa myös Kirkon Ulkomaan­avun työssä. Vanhemman hyvinvointi on koko per­ heen hyvinvoinnin perusta. Nepalilaiselle Khinchalle vanhemmuus tarkoittaa tien näyttä­ mistä (s. 8–14). Ugandalainen Adah toivoo seitsemän lapsen äitinä hyvää terveyttä ja pitkää ikää, jotta pystyy huolehtimaan lapsis­ taan (s. 18–22). Vanhempia ympäri maailman yhdistää se, että he toivovat lapsilleen parempaa kuin mitä he ovat itse saaneet. Pääseekö lapseni kouluun? Mistä saan ruoan pöytään? Mitä meille tapahtuu, jos syttyy sota? Koulutus, toimeentulo ja rauha ovat hyvän elämän peruspilareita, joiden päälle on helpompi rakentaa valoisampaa tulevaisuutta kuin, jos ne puuttuvat. Ne ovat myös Kirkon Ulkomaanavun tekemän työn perusta. Joskus perhe ottaa uuden muodon. Lähimmäisestä huo­ len pitäminen ei katso sukulaisuussuhteita, siihen ei tarvita yhteistä historiaa eikä aina edes yhteistä kieltä. Kiitos, että kuukausilahjoittajana autat lähimmäisiäsi myös kaukana. PS. Käsissäsi on uudistunut Tekoja-lehti, joka ilmestyy tänä vuonna kaksi kertaa aiemman neljän kerran sijaan. Näin säästämme luontoa ja suurempi osa rahoistamme menee avustustyöhön. Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaisia kuulumisia voit seurata nettisivuiltamme ja sosiaalisessa mediassa. Yksi hyvä keino pysyä kärryillä on tilata uutiskirjeemme. teksti: Noora Jussila, viestintäpäällikkö, Kirkon Ulkomaanapu kuva: Saara Mansikkamäki

Päätoimittaja Noora Jussila Toimituspäällikkö Elisa Rimaila AD Tuukka Rantala Kuvatoimittaja Saara Mansikkamäki Julkaisija Kirkon Ulkomaan­apu PL 210 (Eteläranta 8), 00131 Helsinki

2

YM

R PÄ

R

I

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Kirjapaino Punamusta / 1.2020 / 43 000 kpl ISSN 1797-7207 ISTÖME KK

Kirkon Ulkomaan­apu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.

M

Avustustilit Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22

Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kua.fi

Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja seuraa Kirkon Ulkomaan­apua sosiaalisessa mediassa. kirkonulkomaanapu.fi

ILJ

ÖMÄRK

T

Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678 4041-0619


TÄSSÄ LEHDESSÄ

KUVA: TATU BLOMQVIST

KUVA: TATU BLOMQVIST

4  Köyhistä oloista ponnistanut nepalilainen Tulsin Ghimire löysi unelmatyön muiden auttamisesta. KUVA: SAARA MANSIKKAMÄKI

7  Vanhemmuus on kunnia­ tehtävä, jossa menestyminen on paitsi lapsen myös koko yhteiskunnan etu, kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma, Yhteisvastuu­keräyksen esimies.

Kansi ja sivut 8–14  Neljän lapsen isä Khincha Lal Pahari on onnellinen voidessaan elää jälleen perheensä kanssa yhdessä. Entinen siirtotyöläinen elättää nyt perheensä maanviljelykoulutuksesta saatujen oppien turvin Nepalin maaseudulla.  KANNEN KUVA: TATU BLOMQVIST

KUVA: SAARA MANSIKKAMÄKI

24–25  Syyrialaisilla Rima Khalaf Muhamadilla ja Mariam Al-Issalla on jäljellä vain perheensä – kaikki muu jäi, kun sota pakotti lähte­ mään kotoa. Nyt äidit toivovat vain, että lapset saavat ja jaksavat käydä koulua.

26  Sähköauto kuljettaa hävikkiruuan parempiin suihin. KUVA: SAARA MANSIKKAMÄKI

23 Vuonna 2050 Afri­ kassa asuu suurin osa maailman työikäisestä väestöstä. Eniten afrik­ kalaiset nuoret toivovat koulutusta ja työtä, kir­ joittaa vaikuttamistyön päällikkö Katri Suomi kolumnissaan.

KUVA: FREDRIK LERNERYD

16–17  Warda Ahmed on sarjakuvantekijä, opettaja ja aktivisti, joka haluaa muuttaa maail­ maa tekemällä sarjakuvia. Hän valitsi keskiaukea­ man julisteen aiheeksi nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuudet. Julisteen reunaa kiertävät afrikkalaistaustais­ ten nuorten aktivistien nimet.

18–22  Ugandalainen Adah Tukahirwa joutui vuo­ siksi luopumaan unelmistaan tultuaan äidiksi.

30  Villasukat pitävät jalat lämpiminä niin tulva-alueella kuin pakolaisleirillä. 3


TEKIJÄ

”Nepalin köyhän maaseudun kehittäminen on unelmatyö” Kirkon Ulkomaanavun nepalilaisen kumppani­ järjestön Sahakaryan ohjelma­koordinaattori Tulsin Ghimire haluaa nähdä maansa maaseudun yritysten kukoistavan ja lasten pääsevän kouluun. Hän iloitsee työssään näkemästään kehityksestä. NEPAL. Sindhulin maakunta Nepa­ Vaikeakulkuisessa maastossa ja lissa sijaitsee vuoristoisella alueella. huonoilla, kapeilla Tiet ovat mutkaisia ja huonossa kun­ teillä moottoripyörä nossa. Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on usein helpompi kulkupeli kuin auto. työskentelee alueen kehittämiseksi yhteistyössä Sahakarya Nepal -jär­ jestön kanssa. Sahakaryan ohjelmakoordinaattori Tulsin Ghimire, 27, on itsekin varttunut syrjäseudulla. Hänen mielestään ihmisten toimeentulon kehittäminen on todella palkitsevaa työtä. Maaseudulla kasvanut Tulsin ajatteli jo opiskellessaan, että haluaa kehittää Nepalin syrjäseutua. Nyt hän on työskennellyt kaksi vuotta Sahakaryassa ja saanut ylen­ nyksen ohjelmakoordinaattoriksi. Tulsin aikoo ponnistella parantaakseen paikallisten elämänlaatua. ”Olen viime vuosina nähnyt jo paljon muutoksia tällä alueella. Ihmiset ovat nurkkaan ajettuja. Haluan heidän saavan täyden tuen ja edut. Haluan nähdä muutoksen”, Tulsin sanoo. Tulsin suunnittelee ja toteuttaa erilaisia projekteja ja seuraa niiden tuloksia. Tällä hetkellä meneillään on esimerkiksi projekti, jossa ihmisiä koulutetaan yrittäjiksi maanviljelyn, vihannesten säilömisen ja bambukäsitöi­ den aloilla. Osallistujat saavat itselleen ja perheelleen elinkeinon. Oma toimeentulo on tärkeä, koska sen puute ajaa monet nepalilaiset siirtotyöhön ulkomaille. Tulsin tekee työtä yhdessä KUA:n kanssa. Tulosten raportointi ja seuraaminen on hänelle tärkeää. ”Haluan nähdä, että ihmiset vaurastuvat, heidän yri­ tyksensä kukoistavat ja lapset pääsevät kouluun. Haluan myös, että alueen naiset saavat äänensä kuuluviin ja kuulevat ja ymmärtävät oikeutensa.” Sindhul on hankala paikka elää. Monsuuniaikaan tiet ovat usein poikki, kuivalla kaudella vesi ei riitä kasteluun. Alueella on hyvin köyhää. Tulsin kuitenkin kokee, että alue on kehittynyt muutamassa vuodessa paljon. ”Jo nyt olemme päässeet pitkälle. Haluan vielä nähdä yhteisöjen kasvavan ja olevan kestäviä. Tämä on unel­ mieni työ”, hän kertoo. teksti: Noora Pohjanheimo • kuva: Tatu Blomqvist

4


PIENET SUURET ASIAT

Merkityksellisten tekojen muotia LASTEN JA NAISTEN vaatteita val­ mistavan Kaiko Clothingin perustaja Mirjam Sokka haluaa tehdä vas­ tuullista ja merkityksellistä muotia. Kaikon brändi sai alkusysäyksensä vuonna 2013, kun vaatetehtaan romahtaminen Bangladeshissa nosti esiin vaateteollisuuden työolosuhteet. Sittemmin vastuullisuudesta on tullut alan kasvava trendi. Sokka päätti jo Kaikoa perus­ taessaan haluavansa lahjoittaa osan yrityksen voitoista hyväntekeväisyy­ teen. Lahjoituskohteeksi valikoitui Naisten Pankki. ”Naisten Pankin kanssa arvomaa­ ilmani on täysin sama. Haluamme edistää naisten asemaa ja koulutusta.” Kaiko lahjoittaa Naisten Pankille voitoistaan seitsemän prosenttia. Kahden vuoden aikana yritys on

lahjoittanut 19 000 euroa Nepalin Lalitpurissa tehtävään naisten ja lasten koulutustyöhön. Sokka vieraili Lalitpurissa syksyllä 2019 ja vaikuttui. Naisten Pankki auttoi alkuun paikallisia naisten osuuskuntia. Niiden avulla moni nai­ nen on pystynyt aloittamaan oman liiketoimintansa. ”Reissu todella palautti minut toi­ minnan ytimen äärelle”, kertoo Sokka. Matka valoi häneen uskoa, että pienet yritykset voivat muuttaa maailmaa. ”Pienelläkin asialla voi olla yllättä­ vän suuri vaikutus. Ei kannata miettiä, pystyykö auttamaan tarpeeksi vaan tehdä rohkeasti.” teksti: Markus Silvennoinen kuva: Ashley von Schulman

Koulutusosaamista kehittyviin maihin SUOMEN AMMATILLISET opettaja­ korkeakoulut ja Kirkon Ulkomaanapu (KUA) sopivat tammikuussa 2020 yhteistyön aloittamisesta. Yhteistyön tarkoituksena on tarjota kehittyvien maiden tarpeisiin suomalaista koulu­ tusosaamista. KUA:n kanssa sopimuksen alle­ kirjoittivat Haaga-Helian, Hämeen (HAMK), Jyväskylän (JAMK), Tam­ pereen (TAMK) ja Oulun (OAMK) ammatilliset opettajakorkeakoulut. Opettajakorkeakoulut alkavat kehittää ammatillista koulutusta KUA:n ohjelmamaissa, joissa amma­ tillinen koulutus ja opettajakoulutus ovat monin paikoin puutteellisia tai niitä ei järjestetä ollenkaan.

Koulutusyhteistyötä tehdään paikallisten ministeriöiden kanssa. Ammatillisen koulutuksen tarpeet ovat globaalisti valtavia. YK:n mukaan yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa. Afrikan kehityspankin mukaan pelkästään Afrikassa työmarkkinoille tulee vuosittain yli 10 miljoonaa nuorta, mutta uusia työpaikkoja syntyy mantereella vastaavassa ajassa vain kolme miljoonaa. Ammatillista koulutusta tarjo­ avien oppilaitosten myötä nuoret saavat osaamista eivätkä niin toden­ näköisesti päädy työttömiksi.

Viisi suosituinta Toisenlaista Lahjaa vuonna 2019 Ilmastohuoli näkyy lahjavalinnoissa.

Puuntaimet 19 %

Muut 51 %

YHTEENSÄ 45 886 LAHJAA

Stipendi tytölle 11 % Vuohi 7 % Koulupuku 6 %

Hygieniapaketti tytölle 6 % (valikoimassa 11.10. alkaen)

teksti: Elina Kostiainen

5


NÄIN SE TEHTIIN

1. 

2. 

Syyrian pakolaiset pystyivät rekisteröimään yrityksensä yhteisyrityksinä Jordanian kan­ salaisen kanssa, mutta laillisesti heidän asemansa oli heikko ja riskinä oli, että heidät syrjäytetään omista yrityksistään.

= Syyrian pakolainen

Suositukset esiteltiin KUA:n hankkeen semi­ naarissa ja kahdenkeskisissä tapaamisissa kansainvälisten rahoittajien kanssa.

= Jordanialainen

Syyrian sota on kestänyt jo yhdek­ sän vuotta. Naapurimaa Jordaniaan on virallisesti rekisteröitynyt noin 665 000 syyrialaista pakolaista. Monelle syyrialaiselle pakolaisuu­ desta on tullut pitkittynyt elämän­ vaihe, minkä vuoksi on heidän oman etunsa mukaista irrottautua humani­ taarisesta avusta ja rakentaa oma toi­ meentulo Jordanian työmarkkinoilla.

6

Kirkon Ulkomaanapu järjestää Jordaniassa yrittäjyys- ja ammattikoulu­ tusta Syyrian pakolaisille ja haavoittuvassa asemassa oleville jordanialaisille. Syntyi tarve vaikuttaa lainsäädän­ töön, jotta syyrialaisten olisi helpompi perustaa yrityksiä. KUA valmisteli suosituksia syyrialaisten yrittäjien tilan­ teen parantamiseksi yhteis­ työssä muiden kansainvälis­ ten järjestöjen kanssa.

4.

Vaikuttamistyöllä pakolaisille oikeus yritystoimintaan

teksti: Minna Elo • grafiikka: Tuukka Rantala

3. 

SALLITUT MATALAPALKKKA-ALAT

Pakolaisille myönnetään Jordaniassa työlupia vain tietyille aloille ja isäntä­ maa rajoittaa heidän yritys­ toimintaansa. Siksi myös maassa pitkään asuneiden syyrialaisten on vaikea löytää Jordaniassa koulutustaan vastaavaa työtä esimerkiksi insinööreinä tai lääkäreinä. Matala­palkka-aloilla kuten vaate­teollisuudessa ja raken­ nusalalla työllistyminen on helpompaa.

5.

OIKEUS HARJOITTAA YRITYSTOIMINTAA

Kansainväliset rahoit­ tajat pystyivät vaikutta­ maan Jordanian hallitukseen niin, että loppuvuodesta 2018 tuli voimaan laki, joka mahdol­ listaa syyrialaisille pakolaisille oman, kotoa käsin pyöritet­ tävän yrityksen rekisteröinnin määrätyillä aloilla, kuten ruuanvalmistus, käsityöt ja ompelu. Pakolaisleireiltä käsin toimivien yritysten toimialaa ei rajoiteta.


KOLUMNI

Vaativa kunniatehtävä LAPSISSA ON TULEVAISUUS. Tuttu sanonta kiteyttää oival­ luksen, että huomisen maailma on tämän päivän lasten käsissä. He perivät nyt aikuisuuttaan elävän sukupolven aikaansaan­ nokset. Samalla he saavat hoitaakseen ongelmat, joita meidän aikamme päättäjät eivät saa ratkaistuksi. Kunpa lapseni tulevaisuus olisi valoisa! Tämä toive siivittää monen vanhemman ajatuksia hänen seuratessaan lapsensa kasvua. Saman toiveen toteutumiseen tähtäävät myös monet yhteiskunnalliset ratkaisut, kuten meillä Suomessa päivähoito­ järjestelmä, maksuton peruskoulu, lapsiasiavaltuutetun työ ja julkishallinnon päätösten lapsivaikutusten arviointi. Lasten hyvää tulevaisuutta on haluttu rakentaa myös kansainvälisenä yhteis­ VANHEMMUUS ON TÄRKEÄ työnä. Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen JA VAATIVA TEHTÄVÄ RIIPPU­ oikeuksien julistus hyväksyttiin vuonna 1959. MATTA SIITÄ, MISSÄ PÄIN Siinä ilmaistaan tiivistetysti periaatteet, joi­ den katsotaan luonnehtivan hyvää lapsuutta MAAILMAA JA MILLAISISSA ja turvallista kasvua. Vuonna 1989 syntyi OLOISSA LAPSI VARTTUU. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka sitoo allekirjoittajamaita oikeudellisesti. Lapsen oikeuksien julistus korostaa vanhempien vastuuta. Julistuksen kuudennessa periaatteessa todetaan, että kehit­ tyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi lapsi tarvitsee rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauk­ sessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraa­ lista ja siveellistä turvallisuutta. Lapsen tulevaisuuden kannalta vanhempien rooli on kes­ keinen. Se on myös velvoittava ja siksi vaativa. Vanhemmuus on sitoutumista lapsen kasvun tukemiseen ja turvallisen ympäris­ tön luomiseen tavalla, joka ei suinkaan ole helppo eikä vaivaton. Vanhemmat joutuvat tekemään valintoja ja ratkaisuja toisinaan hankalissa oloissa. Aina heidän omankaan elämänsä rakenteet eivät ole kunnossa. Kun oman elämän vaikeudet kiinnittävät vanhempien huomion, sitä ei ehkä riitä enää lapselle. Vanhemmuus on tärkeä ja vaativa tehtävä riippumatta siitä, missä päin maailmaa ja millaisissa oloissa lapsi varttuu. Turvalli­ sen aikuisen kaipuu on samanlainen aineellisen hyvinvoinnin ja päivittäisen selviytymiskamppailun keskellä. Siksi on ensiarvoi­ sen tärkeää, että vanhemmat voivat itse kokea turvallisuutta edes siinä määrin, että he pystyvät olemaan läsnä lapselleen. Vanhem­ muus ei aina toteudu itsestään, vaan siinä tarvitaan tukea. Tänäkin vuonna Yhteisvastuukeräys nostaa avustus­ kohteeksi ja yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi tärkeän teeman. Lapsen etua ja tulevaisuutta tarkastellaan vanhem­ muuden kautta. Turvallisena aikuisena toimiminen ei ole itsestäänselvyys. Vanhemmuus on kunniatehtävä, jossa menestyminen on paitsi lapsen myös koko yhteiskunnan etu. Ketään ei pidä jättää siinä yksin. teksti: Tapio Luoma, arkkipiispa • kuva: Saara Mansikkamäki

7


VANHEMMAN VAIKEA VALINTA Nepalissa moni perheenisä lähtee ulkomaille etsiessään perheelleen elantoa. Siirtotyöläisyyden kääntöpuoli on raskas arki sekä lähtijälle että kotiin jäävälle perheelle.

NEPAL. Kun lapset olivat pieniä, maanviljelijä Khincha Lal Pahari teki niin kuin moni nepalilainen mies tekee: lähti töihin ulkomaille. Päätöksen taustalla olivat kuulopuheet, joiden mukaan ulkomailla on mahdollista tienata hyvin. Ystävä auttoi järjestelyissä, ja niin Khincha lähti Malesiaan. Toimeentulon saaminen kotikylässä ei vaikuttanut mahdolliselta. Khinchan kotikylä, eteläisellä Sindhulin alueella sijaitseva Bakhfer, on hyvin syrjäinen, ja sinne johtavan tien päällystys­ työ on kesken. Valmistuminen kestänee vielä vuosia, ja mut­ kitteleva tie katkeaa välillä mutaisiin joenpohjiin tai vuorilta valuneisiin kiviin. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi tuotteiden vieminen kylästä markkinoille on hankalaa. Maanviljelyn lisäksi alueella on niukasti elinkeinomahdollisuuksia. Maanviljely on Nepalin pääelinkeino, jota vaikeuttavat vuoris­toisen maan vaihtelevat sääolosuhteet. Monsuuni­ aikaan, kun vettä sataa paljon, on mahdollista viljellä vain riisiä, mutta yhtä ongelmallisia maanviljelylle ovat talven pitkät kuivuuskaudet. Ero perheestä tuntui pahalta eikä Khincha olisi halunnut jättää lapsiaan ja puolisoaan. Hän kuitenkin halusi antaa lapsil­ leen mahdollisuuden jatkaa koulunkäyntiä ja se onnistui vain rahan avulla. ”Minä olen omien vanhempieni ansiosta saanut koulutuksen ja on minun vastuullani tarjota omille lapsilleni sama mahdolli­ suus”, Khincha kertoo lähtöönsä vaikuttaneista syistä. MALESIASSA KHINCHAA odotti pettymys. Työpäivät olivat 12–17-tuntisia ja lämpötila sisällä tehtaassa nousi sietämättö­ miin 55–60 asteeseen. Tulot jäivät huomattavasti pienemmiksi kuin hän oli laskenut. 8


9


1.

2.

1. Dil Maya Syangtang ja hänen lapsensa Sangeet, 10, ja Saraswati, 12. 2. Bakhfer on pieni ja syrjäinen kylä, jossa eletään pääasiassa maanviljelyksestä. 3. Nepalissa härkiä käytetään edelleen juhtina peltotöissä. 4. Dil Mayan kasvimaassa kasvaa muun muassa chiliä ja sipulia. 5. Osa kasviksista valmistetaan säilykkeiksi. 6. Dil Maya elättää nykyisin perhettään myymällä itse valmistamaansa katuruokaa. 4.

5.

10

6.


3.

”Työpäivien jälkeen olin hyvin väsynyt. Asuin muiden nepa­ Dil Mayan mies lähti ulkomaille viisi vuotta sitten. Hän lilaisten työntekijöiden kanssa samassa ahtaassa huoneessa ja sanoi palaavansa takaisin kotiin kolmessa vuodessa, mutta nyt siellä oli rauhatonta”, Khincha kertoo. Dil Maya ei enää tiedä milloin mies aikoo palata. Aluksi mies Hän työskenteli Malesiassa kolme vuotta ja palasi hetkeksi lähetti kotiin rahaa, mutta myöhemmin lähetyksiä on tullut kotiin, mutta lähti pian sen jälkeen vielä muutamaksi vuodeksi vain harvoin. Epävarma tilanne on saanut Dil Mayan etsimään töihin ulkomaille. Työkomennus Irakissa osoittautui hyvin ras­ omaa toimeentuloa. kaaksi. Siirtotyöläiset asuivat konteissa, joissa majoittui lähes ”Aikaisemmin minulla ei ollut edes muutamaa rupiaa rahaa. 30 ihmistä kerralla. Ruoasta oli pulaa ja lopulta myös kahdeksan Kaikki maanviljelystä saadut vihannekset syötiin kotona eikä kuukauden palkka jäi saamatta. mitään riittänyt myytäväksi”, Dil Maya kuvai­ Siirtotyöhön lähdetään Nepalista lee ensimmäisiä vuosia miehen lähdön jälkeen. JOKA NELJÄNNESTÄ paljon. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n KOTITALOUDESTA mukaan joka neljännestä kotitaloudesta MIESTEN TYÖSKENTELY ulkomailla on NEPALISSA VÄHINTÄÄN Nepalissa vähintään joku perheenjäsenistä vahvistanut naisten roolia perheen elät­ on ulkomailla töissä, suurin osa lähti­ täjinä ja huoltajina. Aiemmin yhteisössä ei JOKU PERHEENJÄSENISTÄ jöistä on miehiä. Useimmiten nepalilaiset ollut suotavaa, että naiset työskentelevät ON ULKOMAILLA TÖISSÄ. suuntaavat Malesiaan, Intiaan, Qatariin ja kodin ulkopuolella ja tyttöjen kouluttamista Saudi-Arabiaan. pidettiin turhana. Dil Mayankin vanhemmat ajattelivat, että tytöt menevät RASKAAT TYÖOLOT, katteettomat lupaukset hyvistä palkka­ koulunkäynnistä pilalle, ja siksi he lähettivät kouluun vain Dil tuloista ja koti-ikävä varjostavat ulkomailla työskentelevien Mayan veljen. Dil Maya aikoo tehdä toisin. nepalilaisten arkea. Samaan aikaan monenlaiset huolet paina­ ”Haluan kohdella tytärtäni ja poikaani tasavertaisesti. Haluan, vat myös kotiin jäävää puolisoa ja perhettä. että he saavat hyvän koulutuksen.” Nepalissa vaimo perinteisesti muuttaa aviomiehensä per­ Myös Suka Maya Thing, 23, on käynyt koulutuksen, joka heen luokse. Perheet ja appivanhemmat elävät samassa talossa takaa hänelle toimeentulon siksi aikaa, kun puoliso työskente­ tai pihapiirissä. Dil Maya Syangtang jakaa talon miehensä vel­ lee ulkomailla. Mies lähti töihin Dubaihin kaksi vuotta sitten, ja jen perheen kanssa. Ylempänä rinteessä elävät appivanhemmat Suka Maya elää nyt kahden lapsensa, 5-vuotiaan Aashiksen ja ja miehen toinen veli. 3-vuotiaan Anchalin, ja miehensä vanhempien kanssa.

11


1. Dil Maya saa kioskistaan sen verran tuloja, että tytär Saraswati voi käydä koulua. 2. Joki tulvii usein ja katkaisee tien syrjäiseen Bakhferin kylään. 3. Kyläläiset puhdistavat riisiä perinteiseen tapaan. Maanviljely Nepalin köyhällä maaseudulla on rankkaa työtä, jossa tarvitaan kaikkien apua. 4. Suka Maya Thing valmistaa ja myy bambuesineitä elättääkseen itsensä ja lapsensa Anchalin, 5, ja Aashiksen, 3, puolison työskennellessä ulkomailla.

1.

Perheen talo on vehreän rinteen päällä. Talon ympärillä kasvaa muun muassa bambua, jota Suka viljelee käsitöitään varten. Talon pihassa on värikkäitä bambutuoleja, joita Suka Maya valmistaa ja myy muiden bambuesineiden lisäksi. Hän on osal­ listunut Kirkon Ulkomaanavun tukemaan yrittäjyyskoulutuk­ seen ja kuuluu osuuskuntaan. Hän on ylpeä ja iloinen siitä, että on tienannut rahaa itse ja voi osallistua yhteisönsä kehittämi­ seen olemalla mukana esimerkiksi osuuskunnan kokouksissa. Suka Maya on kannustanut myös ystäviään osallistumaan koulutuksiin. ”Aiemmin ajateltiin, että naisen pitäisi olla vain kotona. Kou­ lutus on parantanut elämänlaatuani”, Suka Maya sanoo.

TEHOKKAAMPI MAANVILJELY, käsityöläisyys ja muu yritys­

toiminta kehittävät Nepalin maaseutua. Parempi toimeentulo kotiseudulla parantaa lasten mahdollisuuksia päästä kouluun ja perheet voivat pysyä yhdessä. Siksi Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Sindhulin alueella järjestettyjä koulutusprojekteja. Dil Maya on saanut Kirkon Ulkomaanavun projektista yrit­ täjyyskoulutuksen ja Khincha maanviljelykoulutuksen. Dil Maya on perustanut yhdessä muiden koulutukseen osal­ listuneiden naisten kanssa osuuskunnan, joka tukee jäseniään työskentelyssä ja säästämisessä. Tarvittaessa osuuskunnasta voi lainata rahaa yrityksensä kasvattamiseen. Omalla yritystoiminnalla ja osuuskunnalla on ollut Dil Mayan elämään merkittävä vaikutus. ”Kylällä ajateltiin ennen, että meistä naisista ei ole mihin­ kään. Mutta nyt tienaan elantoni koulutuksen ansiosta.” SUKA MAYA ON työnsä suhteen kunnianhimoinen. Hän haluaa Dil Maya valmistaa ja myy kotinsa alakerrassa erilaisia ruo­ nähdä, minkälaisia tuotteita muualla myydään, ja kehittää kia kuten mausteista katuruokaa chatpatea. Tuloillaan hän ja omien tuotteidensa laatua ja tehdä niistä moni muu nainen kylässä pystyy elättämään kilpailukykyisiä. ”KYLÄLLÄ AJATELTIIN ENNEN, perheensä, eikä ole enää riippuvainen siitä, Suka Mayan tytär ei ole vielä aloittanut lähettääkö mies rahaa kotiin vai ei. Se on ETTÄ MEISTÄ NAISISTA EI koulua, mutta äidillä on jo toiveita hänen muuttanut monen naisen elämän ja luonut OLE MIHINKÄÄN. MUTTA suhteensa. tasa-arvoa. ”Olen todella onnellinen, jos tyttärestäni ”Aiemmin aviomiehet tienasivat ja toivat NYT TIENAAN ELANTONI tulee sosiaalityöntekijä tai äänitorvi alueen ruuan pöytään. Nyt me naiset tienaamme itse KOULUTUKSEN ANSIOSTA.” naisille.” ja meillä on omat säästöt”, kertoo Dil Maya. Hän kuitenkin sanoo, että lasten on Dil Maya on jo tehnyt mahdottomasta valittava oma polkunsa. mahdollista elättämällä perhettään itse, mutta hän on edelleen Lasten koulunkäynti on vanhemmille tärkeä asia, mutta huolissaan, miten kauan hän pystyy jatkamaan samaan malliin vaihtelevan ilmaston vuoksi sekin on välillä vaikeaa. Kesäisin ilman puolisoaan. koululle johtava tie tulvii, ja lasten on silloin mahdotonta kulkea ”Olisi parempi jakaa vanhemmuuden vastuu yhdessä. On yksin. vaikea vastata lasten tarpeisiin yksin.” ”Joen tulviessa poikani ei voi mennä yksin kouluun, sillä kou­ lutie on liian vaarallinen. Välillä isovanhemmat saattavat hänet, NEPALIIN PALANNUT Khincha oppi koulutuksessa parempia mutta välillä kouluun ei pääse ollenkaan.” viljelytekniikoita ja keinoja sadon turvaamiseksi. Suka Mayan mies palaa muutaman kuukauden päästä takai­ Nyt Khinchan taloa ympäröivät pellot, joissa hän viljelee sin kotikylään. Velka, jonka maksua varten hän lähti, ei ole vielä perunaa ja riisiä. Keskelle peltoa Khincha on rakentanut kuusi kokonaan maksettu, mutta Suka Mayan tulojen vuoksi perhe on tunneliviljelmää eli eräänlaista kasvihuonetta, jotka piden­ nyt toiveikas tulevaisuuden suhteen. tävät vihannesten kasvukautta. Niissä hän viljelee kurkkua ja

12


2.

3.

4.

13


tomaattia. Kotitalon alakerrassa on kioski, Maanviljelijä Khincha Lal Pahari perheensä jossa Khinchan äiti myy juomia ja pientä kanssa. Vaimo Madsyötävää. humaya Pahari, poika Raskaiden ulkomaanvuosien jälkeen Suresh Pahari, miniä Menuka Pahari ja Khincha arvostaa entistä enemmän koti­ tytär Priskila Pahari. maataan ja perhettään. Toimeentulo on turvattu, maanviljelykset menestyvät ja Khincha suunnittelee rakentavansa lammen, joka tekisi vilje­ lysten kastelusta helpompaa kuivaan aikaan. Työtä on paljon, mutta nyt Khincha voi tehdä sitä perheensä kanssa. ”Koen, että kotikylässä pysyminen yhdessä perheeni kanssa, vaikka vain pienillä tuloilla, tekee minut tyytyväiseksi.”

KHINCHALLA ON NELJÄ LASTA, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Hän kokee, että vanhemman vastuulla on johdattaa lapset oikeaan suuntaan, kasvattaa hyvin ja tarjota lapsille mahdolli­ suus käydä koulua. Isänä Khinchan tehtäviin kuuluu jakaa perheen työt, katsoa että kaikki tulee tehdyksi. ”Esimerkiksi tänään istutamme perunoita ja se täytyy tehdä yhdessä. Yksi kaivaa vaot, toinen istuttaa ja kolmas peittää vaon. Tehtäväni on tuoda kaikki yhteen.” ”Edessä kulkevan velvollisuus on kertoa, millainen tie on, mitä edessä on ja varoittaa vaaroista. Se on vanhemman teh­ tävä. Näyttää tietä”, Khincha sanoo. teksti: Noora Pohjanheimo • kuvat: Tatu Blomqvist

14

Yhteisvastuu 2020 tukee vanhemmuutta VUODEN 2020 Yhteisvastuukeräys nostaa esiin vanhemmuuden haasteet. Keräyksen tuotoista käytetään 60 % vanhemmuutta tukeviin toi­ mintoihin kehitysmaissa Kirkon Ulkomaan­avun katastrofirahaston kautta. 20 % keräysvaroista ohjataan vanhemmuutta Suomessa tukevaan, vuonna 2021 käynnisty­ vään hankkeeseen. Siinä keskeisinä toimijoina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelas­ takaa Lapset ry. 20 % keräyksen tuotosta käytetään van­ hemmuuden tukemiseen paikallisseurakuntien kautta. Yhteisvastuukeräys täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Voit osallistua Yhteisvastuukeräyk­ seen osoitteessa yhteisvastuu.fi.

Kuuntele lisää aiheesta! FCA Talks -podcastissa haastateltavana Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija Ulla Sarasalmi. www.kua.fi/fca-talks/


” 

Joka päivä 1500 nepalilaista lähtee töihin ulkomaille paremman toimeentulon toivossa.

MAA: NEPAL

Nepal – luonnonkatastrofit tekevät maasta hauraamman Virallinen nimi Valtiomuoto Väkiluku Pinta-ala

Nepalin demokraattinen liittotasavalta Liittotasavalta vuodesta 2008 29,7 miljoonaa 147,181 km² (hieman alle puolet Suomen pinta-alasta) Pääkaupunki Katmandu Valuutta Rupia (1 Nepalin rupia on 0,007 €) Kielet nepali (virallinen), lukuisia muita vähemmän puhuttuja kieliä Uskonnot hindulaisuus (81 %), buddhalaisuus (9%), islam (4%), kirat (3 %), kristin­ usko (1 %), muut Elinajanodote 70 (naiset)/67 (miehet), noussut kaikilla noin 5 vuotta vuodesta 2005 KUA Nepalissa vuodesta 2013

KIINA (TIIBETIN AUTONOMINEN ALUE) Baitadi Dadeldhura Kanchanpur Kailali

Kalikot Jajarkot Surkhet

NEPAL Katmandu Lalitpur Mahottari

INTIA

Sindhuli

BHUTAN

Siraha Dhanusha BANGLADESH

KUA:n toiminta-alueet Nepalissa.

VIIMEISIMMÄT tuhoisat maanjäristykset alueella koettiin vuonna 2015. Tuol­ loin voimakkaat maanjä­ ristykset vaativat tuhansia kuolonuhreja, tuhosivat puoli miljoonaa kotia ja tuhansia kouluja. Maanjäristysten jälkeen KUA on raken­ tanut koulutiloja maanjäristyksessä tuhoutuneiden tilalle.

KUVA: SAARA MANSIKKAMÄKI

MAAILMAN korkeimmasta vuoresta Mount Everes­ tistä tunnettu Nepal on maantieteeltään vaihte­ leva. Korkeiden vuoristojen lisäksi maan eteläosissa on tasankoja ja viidakkoa. Nepal on altis luonnonkatastrofeille. Sijaintinsa vuoksi tulvat, maanvyörymät ja maanjäristykset aiheuttavat tuhoja vuosittain. Ilmastonmuutoksen tuomat sääilmiöt vaikuttavat maanviljelyyn.

Lukutaito

64 %

Esimerkkejä hintatasosta:

miehet 76 %, naiset 53 %

Internetkäyttäjiä

21 %

(vuonna 2010 8 %)

Pääelinkeino NEPALISSA ON 106 vaarantunutta tai uhanalaista eläin­lajia. Niiden joukossa ovat muun muassa villijakki, kultapanda, lumileopardi, bengalintiikeri, gangesindelfiini, aasiannorsu ja intiansarvikuono.

PUOLET NEPALILAISISTA elää alle euroa vastaavalla rahasummalla päivässä. Nepalilais­ ten arkiruokavalion pohjan luovat linssit, riisi ja kasvikset.

70 %

maatalous

1 kg perunoita 42,5 rupiaa (n. 0,35 €)

1 kg riisiä 86 rupiaa (n. 0,68 €)

1 l maitoa 79 rupiaa (n. 0,62 €)

NEPAL ON yksi Aasian köyhimmistä maista. Kirkon Ulkomaanavun työ Nepalissa keskit­ tyy erityisesti syrjäytyneiden naisten ja lasten oikeuksien vahvistamiseen, toimeentulo­ mahdollisuuksien parantamiseen ja ihmisoi­ keuksiin. Köyhälle maalle luonnonmullistuksien aiheuttamat tuhot ovat erityinen haaste ja siksi katastrofeihin valmistautumiseen ja reagoimi­ seen tarvitaan tukea. Kirkon Ulkomaanavun työssä otetaan huo­ mioon yhteisöjen luonnonkatastrofivalmiuden parantaminen. 15


LIPAS TÄYNNÄ UNELMIA Ugandan maaseudulla suuren suosion saavuttaneet säästöryhmät antavat vaatimattomista olosuhteista ponnistaville naisille mahdollisuuden näyttää, mihin kaikkeen he pystyvät.

UGANDA. Kerrankin on aivan hiljaista. Ei kuulu naurun remak­ kaa tai kanojen kotkotusta, lapsetkin leikkivät hiljaa sivummalla. Tilanne vaatii keskittymistä. Virheitä ei saa syntyä. ”Seuraava”, kajahtaa Adah Tukahirwan, 33, ääni ja rikkoo hiljaisuuden. Kuvioituun perinnemekkoon pukeutunut nainen nou­ see rivistä, kävelee ryhmän keskelle ja ojentaa kassanhoita­ jalle 5 000 Ugandan shillinkiä, 1,35 euroa. Summa merkitään vihkoon, minkä jälkeen seteli katoaa ryhmän keskellä olevaan metalliseen lippaaseen. Nainen palaa paikalleen ja hänen vierustoverinsa nousee. Myös hän tallettaa oman setelinsä lippaaseen. Lipas on raskas ja sen kolmen lukon avaamiseen tarvitaan kolme ihmistä. Avai­ mien jakamisella useammalle henkilölle varmistetaan rahojen pysyminen turvassa. Tässä kylässä rahat ovat naisten käsissä, ja he tietävät tis­ malleen, mihin he ne käyttävät.

1.

KAMWENGEN NAISET alkoivat säästää kolme vuotta sitten, kun Naisten Pankki perusti alueella ensimmäiset säästöryhmät. Nyt ryhmiä on jo kaksisataa. Niistä jokaisessa on 20–30 jäsentä. Säästöryhmät ovat maailmalla laajalle levinnyt keino lisätä yhteisöjen taloudellista omavaraisuutta syrjäisellä maaseudulla, josta puuttuvat pankkien kaltaiset viralliset rahoituslaitok­ set. Laina on mahdollisuus tehdä köyhyydestä nousemiseen tarvittava isompi kertainvestointi, kuten ostaa karjaa. Laina maksetaan takaisin, kun eläimet poikivat tai niistä saatu maito tuo myyntituloja. Ryhmien jäsenet tapaavat viikoittain ja tallettavat yhteiseen kirstuun etukäteen sovitun summan. ”Summa on sovittu niin alhaiseksi, että myös köyhimmät pystyvät osallistumaan”, kertoo Haq Makumbi, Kirkon Ulko­ maanavun kumppanijärjestön RACOBAO:n projektipäällikkö. Naisten Pankin tukemissa säästöryhmissä minimisumma on 1 000 shillinkiä (noin 30 senttiä). Rahastosta myönnetään pieni­ korkoisia lainoja. Lainat on suhteutettu siihen, kuinka paljon kukin jäsen on säästänyt. 2.

18


”Kaikki säästöryhmään kuuluvat saavat lainan jossakin vaiheessa”, Makumbi kertoo. Säästöryhmien jäsenet ovat pääosin naisia. Naisia kannattaa tukea toimeentulon hankkimisessa, koska lukuisien tutkimusten mukaan juuri naisten taloudellisen vaikutus­ vallan kasvattaminen nostaa koko perheen elintasoa. Kun naiset saavat päättää rahan­ käytöstä, perheen tulot käytetään ruokaan, lasten koulutukseen sekä terveyteen liitty­ viin kustannuksiin. Säästöryhmissä on myös miehiä, mutta korkeintaan viidesosa. ”Miesten mukanaololla varmistetaan kotirauhan säilyminen ja koko yhteisön sitoutuminen toimintaan. Monet pariskunnat ovat yhdistäneet voimansa maksaakseen lainan takaisin, mikä lähentää puolisoita”, Makumbi kertoo.

1. Säästöryhmien jäsenistä suurin osa on naisia, mutta mukana saa olla viidesosa miehiä. 2. Puheenjohtaja Adah Tukahirwa (keskellä) valvoo, että kaikki tapahtuu sääntöjen mukaisesti säästöryhmän tapaamisissa.

UGANDAN LUOTEISOSASSA sijaitseva Kamwenge lukeutuu

maan köyhimpiin alueisiin. Perhekoot ovat Ugandan suurimpia.

Korkea syntyvyys ylläpitää köyhyyttä. Ugandan tilastokeskuk­ sen (2016) mukaan alhaisimpaan tuloluokkaan kuuluvat naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin seitsemän lasta. Adah Tukahirwa olisi halunnut odottaa lasten hankinnan kanssa, opiskella ja tienata omaa rahaa. Nuoren avioparin saatavilla ollut ehkäisymenetelmä kuitenkin petti, ja sittemmin lapsia tuli joka vuosi. Nyt heitä on jo seitsemän. ”Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä huo­ lehtimaan perheestäni ja luopua omista unelmistani. Nykyään kaikki suunnitelmani koskevat lapsiani”, Adah sanoo. Hän toivoo pysyvänsä terveenä ja elävänsä niin pitkään, että pystyy huolehtimaan siitä, että lapset käyvät koulunsa loppuun – ja ettei hän tulisi enää raskaaksi. Viime vuonna Adah valittiin kylänsä säästöryhmän puheen­ johtajaksi. Se on arvostettu luottamustehtävä. ”Minut tekee onnelliseksi, että 30 ihmistä luottaa minuun ja on valinnut minut ryhmän johtajaksi.” Puheenjohtajana Adahin tehtävä on varmistaa, että lainoja myönnetään takaisinmaksukykyisille jäsenille. Vastuu on suuri, mutta Adahin mukaan sopiva.

19


PIENIKIN MUUTOS ILMASTOSSA TAI YLIMÄÄRÄINEN KULUERÄ VOIVAT OLLA KOHTALOKKAITA.

1. Säästöryhmän naiset tallettavat tapaamisissaan vähintään 1 000 Ugandan shillinkiä kukin. 2. Talletetuista rahasummista pidetään tarkasti kirjaa.

3. Sairaanhoitaja Anitah Owaruhanga, 27, osti säästöryhmältä saamansa lainan turvin lääkkeitä klinikalleen. 4. Justina Nuwahereza, 36, on kuuden lapsen äiti ja maanviljelijä.

Säästöryhmän kokouksia vetäessään Adah on elementissään. Itsevarmuus loistaa Adahin kirkkaista kasvoista ja määrätietoi­ sesta otteesta, jolla hän luotsaa tapaamista. Mikä on menestyksen salaisuus? ”Kasvoin perheessä, joka painotti lähimmäisenrakkautta. Vanhempani kehottivat toivomaan toiselle ihmiselle samaa kuin, mitä toivot itsellesi. Ovet olivat aina auki vieraille. Niillä opeilla olen päässyt tähän asemaan.”

KAMWENGESSA ASUU paljon sotilasdiktaattori Idi Aminin hirmuhallintoa 1970-luvulla paenneita perheitä ja heidän jälke­ läisiään. Ugandan valtio sijoitti paluumuuttajia alueelle 2000luvun alussa ja jakoi heille pieniä maatilkkuja viljelyä varten. Sadekausi tuo maisemasta esiin vihreän lukemattomat eri sävyt. Paahtavan auringon alla kypsyvät maissi, kassava, pavut ja matoké eli ruokabanaani. Suurin osa Kamwengen asukkaista elättää perheensä vilje­ lemällä maata. Elinkeino on täysin riippuvainen sääolosuhteista, mikä tekee perheiden taloudesta epävarmaa. Pienikin muutos ilmastossa tai ylimääräinen kuluerä voivat olla kohtalokkaita. Perheenjäsenen sairastuessa sato pitää myydä ennenaikaisesti, jotta lääkkeisiin on varaa. ”Kauppiaat maksavat puolikypsästä maissikilosta vain 200 shillinkiä, vaikka käypä hinta olisi nelinkertainen”, huokaisee Justina Nuwahereza, 36.

1.

20

2.

4.

3.


Justina on kuuden lapsen äiti ja maanviljelijä. Lasten vatso­ jen täyttäminen aamuin ja illoin on kovan työn takana. Ennen kaikki työ piti tehdä itse käsin, mutta säästöryhmän laina auttoi Justinaa ostamaan kaksi härkää ja auran. Sijoitus kannatti. ”Nykyään härät kyntävät pellon puolestani. Se helpottaa suu­ resti työtaakkaani ja työ on tehokkaampaa. Vuokraan härkiäni myös naapuripelloille, mikä tuo lisätuloja.” Justina on pystynyt laajentamaan viljelmiensä pinta-alaa. ”Pystyn kasvattamaan paljon enemmän maissia kuin aikai­ semmin ja lapseni pääsevät kouluun”, hän kertoo. ”Lisäksi voin lainata ryhmältä rahaa äkillisiin tarpeisiin eikä minun enää tarvitse myydä satoani välikäsille pilkkahintaan.” Justina on käynyt koulua vain neljä luokkaa. Isä kuoli Jus­ tinan ollessa lapsi, eikä yksinhuoltajaäidillä ollut varaa pitää tyttöä koulussa. Omat lapsensa Justina haluaa kouluttaa mah­ dollisuuksien mukaan jopa yliopistoon saakka. Hän haaveilee perustavansa oman kaupan, jossa voisi myydä ainakin sokeria, saippuaa ja tietenkin omasta sadosta jauhettua maissijauhoa.

ÄITI- JA LAPSITERVEYS ovat Kamwengessa Ugandan heikoim­

pia. Välimatkat terveyskeskuksiin ovat pitkiä ja tiet vaikeakul­ kuisia. Lähes puolet äideistä synnyttää ilman kätilön apua. Sairaanhoitaja Anitah Owaruhanga, 27, pistää tottuneesti neulan ja tyynnyttelee äitinsä sylissä itkevää, kuumeesta kär­ sinyttä lasta. Anitahin klinikka näyttää vaatimattomalta, mutta lääkehyllystä löytyy kaikki oleellinen. Nuoresta iästään huolimatta Anitah on ehtinyt paljon. Oman klinikan pyörittämisen lisäksi hänellä on kahdet kakso­ set. Ensimmäiset tyttö ja poika ovat 5-vuotiaita ja nuorimmat kaksoset alle vuoden vanhoja. Klinikan tuloilla Anitah rakentaa omaa taloa perheelleen. ”Olen aina tiennyt, että minun pitää tehdä paljon töitä pärjä­ täkseni elämässä”, Anitah sanoo. Anitah muutti Kamwengeen muutama vuosi sitten mie­ hensä kanssa. Aluksi hän ei tuntenut alueelta juuri ketään, mutta klinikan perustamisen jälkeen hän alkoi saada ystäviä. Sana nuoresta ja pätevästä sairaanhoitajasta levisi, ja kylän asukkaat alkoivat hakeutua vastaanotolle. Alle vuoden jälkeen Anitah joutui kuitenkin sulkemaan klini­ kan, koska hänellä ei ollut enää rahaa ostaa lääkkeitä. ”Se oli valtava pettymys. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska mieheni palasi opiskelemaan.”

SÄÄSTÖRYHMÄÄN LIITTYMINEN kolme vuotta sitten muutti

tilanteen. Anitah sai ryhmältä lainan, jonka turvin hän täytti klinikkansa lääkekaapin ja avasi ovet uudelleen asiakkaille. ”Paras tunne tulee, kun näen hoidon auttavan potilaitani. Kun hoidan jonkun hyvin tänään, saan huomenna taas lisää asiakkaita.” Anitah on klinikan ansiosta yhteisössään pidetty ja arvos­ tettu jäsen. Klinikasta saamillaan tuloilla hän pystyy myös maksamaan vanhempien kaksostensa koulumaksut, ja joskus rahaa jää jopa säästöön.

21


1.

Anitah elättää lapsensa yksin. Puoliso on nyt töissä ulko­ mailla. Tämän suunnitelmana on palata kotiin vuoden kuluttua. Ugandassa moni nuori lähtee ulkomaille töihin, koska työmah­ dollisuudet omassa kotimaassa ovat rajalliset. Nuoripari pitää yhteyttä päivittäin Whatsappin välityksellä ja suunnittelee tulevaisuutta, johon kuuluu valmis oma talo ja sen yhteydessä oleva isompi klinikka.

RAVITSEVAN ATERIAN HANKKIMINEN pöytään on monen äidin huoli. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n (2015) mukaan lähes kaksi kolmasosaa Kamwengen väestöstä kärsii ruokapulasta. Lasten aliravitsemustaso on Ugandan korkeimpia. Sylvia Alinitwen, 36, pihalla riittää nykyään liikettä. Kanat kotkottavat ja kaksi vuohta ottavat toisistaan mittaa sarvet ojossa. ”Aluksi meillä ei ollut täällä ollenkaan elinkeinoa, sillä muu­ timme toiselta paikkakunnalta edullisemman maan perässä. Meillä ei ollut viljelmiä eikä tuloja”, Sylvia kertoo. Entisellä kotipaikkakunnalla perhe eli ahtaasti eikä pystynyt viljelemään juuri mitään. Ainoa tapa saada pöytään ruokaa oli työskennellä toisten tiloilla. Naapurin pihaan karkailleet kanat aiheuttivat jatkuvia riitoja, eikä omassa pihassa ollut tilaa muu­ hun eläintenpitoon. Kamwengessa perhe aloitti kaiken nollasta. Sylvia sai säästö­ryhmältä lainan, jonka turvin hän osti sikoja ja vuohia. Kun eläimet ovat poikineet, hän on myynyt niistä osan, ja saa­ nut taas hiukan lisää tuloja. 22

1. Sylvia Alinitwe, 36, osti säästöryhmältä saamallaan lainalla sikoja ja vuohia, joista saadut tulot auttavat häntä elättämään perheensä. 2. Säästöryhmän yhteisen lippaan avaamiseen tarvitaan kolme avainta, jotka on jaettu kolmelle naiselle.

2.

”Aiemmin minulla oli varaa valmistaa perheelleni vain yksi ateria päivässä. Nyt meillä on jopa kahdesta kolmeen ateriaa päivässä ja lapseni saavat kananmunia. Olen pystynyt ostamaan oman maatilkun, jolla viljelen ruokaa sekä meille itsellemme että myyntiin”, hän kertoo. Keskipäivän pahin paahde on jo väistynyt, kun säästöryh­ män viimeinen jäsen on tallettanut setelinsä lippaaseen. Iltapäi­ vän aurinko paistaa viistoittain naisten kasvoille. Lipas lukitaan huolellisesti kolmella lukolla. Kun naiset lähtevät kävelemään tahoillaan kotejaan kohti, jokaisen mielessä hautuvat suunni­ telmat, mitä kaikkea he voivat tehdä kirstussa kertyvällä omalla säästöpotillaan. teksti: Elina Kostiainen • kuvat: Fredrik Lerneryd


KOLUMNI

Afrikan nuorissa ainekset menestystarinalle YLI MILJARDIN kuluttajan suurmarkkina-alueena Afrikka

kuuluu maailman nopeimmin kasvaviin talousalueisiin, vaikka maanosan ongelmat ovat edelleen suuria. Talouden lisäksi myös Afrikan poliittisten suhteiden, turvallisuuskysymysten ja globaa­ lien ilmiöiden kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvavat. Siksi moni maa pyrkii nyt rakentamaan kumppanuussuh­ teita Afrikan kanssa. Venäjä järjesti syksyllä 2019 Venäjä–Afrikka-huippukokouksen. Sitä seurasi Yhdysvaltojen joulukuussa julkaisema Afrikka-strate­ gia. EU laatii tänä vuonna omansa. Kiinnostus Afrikkaan on suurta myös maailman kasvavissa talouksissa. Kiina on jo pitkään raken­ tanut jalansijaa Afrikassa laajamittaisilla infrastruktuurihankkeilla, mutta myös Brasilia, Intia, Turkki ja Persianlahden maat ovat aktivoituneet mantereella. Myös Suomi haluaa vahvistaa kumppanuuttaan ja laatii oman Afrikka-strategiansa tänä vuonna.

MITEN SUOMI ja suomalaiset toimijat voivat olla hyviä kump­ paneita ja erottua edukseen afrikkalaisten silmissä? Kysymyksen vastausta voi etsiä tarkastelemalla sitä, mitä Afrikka on nyt ja lähitulevaisuudessa. Nuorissa on sanonnan mukaan tulevaisuus, ja Afrikalle nuoret muodostavat maanosan suurimman resurssin. Jo nyt

Afrikan väestöstä 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Vuoteen 2050 mantereen väkiluku kaksinkertaistuu. Usein Afrikan väestönkasvu on esitetty koko maailmaan vaikuttavana huolen­ aiheena, mutta asiaa voi katsoa myös niin, että tulevaisuudessa Afrikassa asuu paitsi koko maailman nuorin väestö myös suurin osa työikäisestä väestöstä. Kehitys on myönteistä, jos nuorilla on koulutus, mahdolli­ suus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ja toimeen­ tulo. Koulutus ja työllisyys olivat kärkisijoilla, kun afrikkalaisten mielipiteitä tutkiva Afrobarometri kyseli ihmisille tärkeimpiä asioita. Siksi nuoret kannattaa nostaa Suomen ja Afrikan välisen kumppanuuden ja yhteistyön keskiöön.

KOULUTUS. Suomalainen koulujärjestelmä ja koulutusosaami­ nen ovat arvostettuja maailmanlaajuisesti. Vaikka yhä useampi afrikkalainen lapsi pääsee kouluun, moni ei koulussa opi edes perustaitoja. Koulutuksen laadun parantaminen on hyvä pohja tasavertaiselle kumppanuudelle. TOIMEENTULO. Afrikassa riittää nuorta työvoimaa, mutta

koulutus ja ammattitaito eivät kohtaa tarpeiden kanssa. Siksi monessa Afrikan maassa yritykset palkkaavat osaajat ulko­ mailta. Suomi voi tukea Afrikan maiden ammatillista koulutusta ja linkittää nuoret työelämään työharjoitteluilla ja kansainväli­ sesti tunnistetuilla tutkintotodistuksilla. Afrikan yksityissektori kaipaa tukea ja yritykset inves­ tointeja. Suomen kaltaiset toimijat voivat lisätä investointien ja kehitysyhteistyön avulla pienten ja keskisuurien yritysten työllistäviä vaikutuksia.

RAUHA. Pitkittyneet konfliktit monessa Afrikan maassa ovat esteenä kehitykselle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Etenkin hauraissa valtioissa ja konfliktikontekstissa nuorten ääni jää vaille ansaitsemaansa huomiota ja tukea. Nuorilla täytyy olla mahdol­ lisuus osallistua oman maansa tulevaisuutta koskevaan päätök­ sentekoon. Nuorissa on valtavasti potentiaalia rauhan rakentajina ja konfliktien ennaltaehkäisijöinä. Rauhantyöstään tunnetulla Suomella on tässäkin ainekset kestävälle kumppanuudelle. SUOMEN KANNATTAA edelleen panostaa kehitysyhteistyö­

hön ja humanitaariseen apuun. Niille on tarvetta pitkittyneiden konfliktien ja ilmastonmuutoksen vaivaamassa maanosassa. Parhaimmillaan Suomen kumppanuus Afrikan kanssa on enemmän kuin osiensa summa: tukemalla nuorten laadukasta koulutusta, toimeentulomahdollisuuksia ja rauhantyötä Suomi voi tukea Afrikassa aidosti kestävää kehitystä. Suomi ei ehkä ole Kiinan, Yhdysvaltojen tai Venäjän kaltainen suuri maa, mutta oikealla priorisoinnilla Suomi voi saavuttaa hallitusohjelmansa tavoitteen olla kokoaan suurempi maailmalla. teksti: Katri Suomi, vaikuttamistyön päällikkö, Kirkon Ulkomaanapu kuva: Saara Mansikkamäki

23


”MEILLÄ OLI VAIN YKSI VAIHTOEHTO – PAKO” Pahimpia taisteluita turvaan päässeiden syyrialaisperheiden äitien suurimmat huolet liittyvät siihen, kuinka lapset selviytyvät ja kuinka heidät saadaan takaisin kouluun.

SYYRIA. Sota on piinannut syyrialaisia keväästä 2011 asti. Maasta pakolaisena paenneiden ihmisten määrä vastaa Suomen väkilukua, ja lisäksi yli kuusi miljoonaa syyrialaista elää pakolai­ sena omassa maassaan. Sodassa on lähes vuosikymmenen aikana nähty useita erilaisia vaiheita, ja osa syyrialaisista on paennut kotoaan jo useamman kerran joko oman maansa rajojen sisäpuolella tai ulkomaille. 24

Kun kotikatu ja kaikki tuttu joutuu putoavien pommien run­ nomaksi, mukaan ehtii ottaa vain tärkeimmän. Ihmiset sodan hävityksen ja kauhujen keskellä ikävöivät kotejaan ja toivovat lapsilleen parempaa tulevaisuutta. Lokakuussa 2019 Syyrian naapurimaa Turkki aloitti sotilaal­ lisen operaationsa Koillis-Syyriassa. Pommituksia kodeistaan pakeni yli 200 000 ihmistä. Heidän joukossaan olivat Rima Khalaf Muhamad, 37, ja Mariam al-Issa, 41.


”ENITEN MINUA SURETTAA SE, ETTÄ EN PYSTY VASTAAMAAN LASTENI TAR­PEISIIN. KAIKKI ON MUUTTUNUT LIIKAA SOTAA EDELTÄVISTÄ AJOISTA.”

RIMA KHALAF MUHAMAD. ”Kuvi­ tel­la, jos voisimme unohtaa kaiken tämän sotimisen, ajatella tulevai­ suutta. Jos emme itsemme, niin ainakin lastemme vuoksi. Asuin puolisoni ja lasteni kanssa Ras al-Ainin kaupungissa. Meitä on yhteensä viisi. Olimme sairaalassa toisen perheen kanssa, kun kotikaupunkini pommitukset lokakuun alussa alkoivat. Kokosin lapseni ja pakenimme koko perhe. Elämä pakolaiskeskuksessa ei ole mukavaa, mutta se on parem­ paa kuin se, ettei ole mitään, tai asua teltoissa. Henkilökunta on tehnyt parhaansa tehdäkseen olomme tervetulleeksi. He ovat jakaneet meille patjoja ja peit­ toja, mutta talvi on kylmä. Jouduimme tekemään kaikkemme pysyäksemme lämpiminä, pukemaan nukkumaan mennessä kaikki vaatteet päälle. Olemme joutuneet peseytymään ainoassa asuinhuonees­ samme, jossa ei ole viemäröintiä. Alkuun meillä ei ollut kunnol­ lisia käymälöitä, nytkään niitä ei ole tarpeeksi ihmisten luku­ määrään nähden. Alussa jaoimme huoneemme toisen perheen kanssa. Silti ajattelen, että jätin ennemmin kaiken omaisuuteni ja kotini selviytyäkseni hengissä perheeni kanssa. Olemme joutuneet lähtemään kotoa jo kahdesti tämän sodan aikana. Jos olisimme jääneet, olisimme varmasti joutuneet kranaattitulen tai ilmaiskujen kohteeksi. Joku perheestäni olisi voinut kuolla tai olisimme voineet jäädä sortuvan kotitalomme raunioihin tai menettää kaiken muutenkin. Jumala yksin tietää. Eniten minua surettaa se, että lapseni eivät voi olla kou­ lussa. He olivat peruskoulun neljännellä, viidennellä ja kuuden­ nella luokalla. Minä työskentelin leipomossa ja pelloilla. Niitin ja pakka­ sin vehnää ja kuminaa. Tein töitä aina, kun se oli mahdollista ja lapseni saivat olla koulussa. Vietimme paljon aikaa yhdessä perheenä mutta myös naapureidemme kanssa. Kokoonnuimme yhteen, juttelimme ja kerroimme vitsejä kuin olisimme yhtä perhettä. Toivon eniten, että kotikaupunkimme palautuisi entisel­ leen ja voisimme palata sinne, tehdä töitä ja tuntea olevamme turvassa. Tietysti ajattelimme ensin, että lähtö olisi vain väli­ aikainen, että pystymme palaamaan. Odotimme iltahämärään asti vain ymmärtääksemme, ettei toivoa paluusta ollut. Siksi jatkoimme matkaa ja hakeuduimme pakolaiskeskukseen.”

MARIAM AL-ISSA. “Perheeseeni kuuluvat puolisoni lisäksi poikani, kolme tytärtä ja yksi tyttärentytär. Asumisolosuhteita tässä pakolaiskeskuksessa ei voi millään verrata kotiimme eikä kukaan varmasti niin tee. Asumme koulu­ rakennuksessa ja täällä on vaikea löytää omaa rauhaa tai henkistä tukea. Meiltä puuttuu suurin osa elämiseen tarvittavista perus­ tarvikkeista aina lämmöstä lähtien. Kotikaupunkimme on nimel­ tään Ras al-Ain. Muistelen sitä ja erityisesti kotikatuamme, jota pitkin pakomatkamme alkoi. Lapseni pelkäsivät kuollakseen, kun hävittäjät ja kranaatinheittimet murjoivat kaupunkiamme. Meillä oli vain yksi vaihtoehto: paeta. Niin tekivät kaikki muut­ kin naapurustossamme. Itselleni tämä oli jo toinen pakomatka. Valitsimme kohteek­ semme Hasakan kaupungissa sijaitsevan pakolaiskeskuksen, koska se tuntui turvallisimmalta ja koska täällä lapsillani voi jossain vaiheessa olla mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiään. Lapsistani nuorin on yhdeksännellä luokalla koulussa ja van­ himmat ovat jo opiskelemassa. Tyttäristäni Amal on lopettanut opiskelemisen. Toinen tyttäreni Bushra ahkeroi päästäkseen opinnoissaan eteenpäin. Joudumme tekemään paljon työtä, että hän keskittyisi opintoi­ hinsa. Olosuhteet eivät kannusta opiskelemaan. Sota on vaikuttanut meihin meihin kaikkiin – myös minuun. Olen aivan loppu henkisesti, moraalisesti ja taloudellisesti. Eniten minua surettaa se, että en pysty vastaamaan lasteni tarpeisiin. Kaikki on muuttunut liikaa sotaa edeltävistä ajoista. Silloin annoin kaikkeni lasteni puolesta ja luodakseni heille parhaat olosuhteet opiskella. Nyt kaikki on mennyttä. Elämme jatkuvan paineen alla. Joskus kysyn puolisoltani, jonka kanssa olen ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta: ’mitä voimme tehdä?’ En koskaan saa vastausta. Toivon vain, että voisimme palata kotiin, että lapseni pääsi­ sivät takaisin opintojensa pariin ja saisimme mielenrauhan. Sanoisin, että suurin syy, jonka vuoksi tunnemme niin pal­ jon tyytymättömyyttä, johtuu koti-ikävästä. Esitämme tyyty­ väisempää kuin olemme, koska emme halua elää kasvot suruun vääntyneenä. Elämänhalumme ylittää kaikki murheet.” haastattelut ja kuvat: Abu Talib al-Buhaya • teksti: Elisa Rimaila

25


OSALLISTU!

Ruoka pelastuu rullakko kerrallaan Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Markus Silvennoinen teki työpäivän WeFood-hävikki­ ruokakaupan logistiikkavapaaehtoisena. HELSINKI. Ilmastointi hurahtaa pehmeästi, mutta mitään muuta ääntä ei kuulu, kun käynnistän WeFood-hävikkiruokakaupan käytössä olevan punaisen sähkö-Nissanin. Rullaamme tammikuisena aamuna logistiikkakoordinaattori Aleksi Frimanin kanssa kohti Koillis-Helsingin Kivikkoa, jossa sijaitsee Greenfood Salico Oy:n, entisen Apetitin, ruokatehdas. Se on yksi WeFoodille hävikkiruokansa lahjoittavista yhteistyö­ kumppaneista. WeFood-hävikkiruokakaupan ideana on vähentää ruokahävikkiä, ja siinä se on onnistunut yli kaikkien ole­ tusten. Syyskuussa 2018 Helsingin Kalasataman kauppa­ keskus Rediin perustettu WeFood vähensi ensimmäisenä toimintavuotenaan ruoka­hävikkiä lähes 100 000 kiloa. Normaalisti Suomessa hävikkiin hukataan joka vuosi noin 400–500 miljoonaa kiloa ruokaa, joka olisi syömäkelpoista. Tilanne on maailmanlaajuisesti hurja. Yli kolmannes maapallolla tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin, vaikka samaan aikaan 800 miljoonaa ihmistä maailmassa ei saa tarpeeksi ruokaa ja kärsii jopa nälästä. Ruokatehtaan lastauslaiturilla meitä odottavat pastasalaatit, porkkanat ja kesäkurpitsat. Paketti­auton tavara­tilan lattia on korotettu puisilla trukkilavoilla. Ruoka­laatikot eivät saa kuljetuksen aikana osua auton lattiaan tai maahan. Ennen paluumatkan aloittamista Aleksi mittaa pakkausten lämpötilaksi kolme ja puoli Celsius-astet­ta. Se on hyvä lukema. Kylmäketjussa pilkot­ tujen vihannesten lämpötilan pitää pysyä alle kuuden asteen. Kauppakeskus Redin lastauslaiturilla kasaamme kasvislaatikot autosta rullakkoon, jonka viemme WeFood-myymälään. Ennen kuin lahjoitettu ruoka pääsee myyntiin, pitää jälleen tarkastaa, että elintarvikekaupan kylmäketjun vaa­ timukset täyttyvät. Uusi lämpötilamittaus näyttää viittä ja puolta astetta. Hyvä! ”Moni saattaa turhaan epäillä, uskaltaako hävikki­ ruokaa syödä. Teemme kaiken tarkalleen säännösten mukaan, joten huoli on turha”, Aleksi kertoo. Kun olemme siirtäneet salaatit ja kasvikset rullakoista myymälän hyllyihin, matka jatkuu Sörnäisissä sijaitse­ vaan Heinon tukkuun. Sinne on kaupalta matkaa vain muutama kivenheitto. 26

1.

2. 1. Hävikkiruoka siirretään tukun lastauslaiturilta WeFood-myymälän käytössä olevaan sähköpakettiautoon. 2. Suomessa hävikkiin hukataan joka vuosi noin 400–500 miljoonaa kiloa ruokaa. 3. Hävikkiruoan kylmäketjusta huolehditaan tarkasti.

3.

Tukussa WeFoodin rullakkoon on koottu päivän hävik­ kituotteet. Niiden joukossa on muun muassa banaaneja, viinirypäleitä ja ananaksia. Nostamme pelastettavat hedelmälaatikot autoon ja suuntaamme jälleen kohti kauppakeskus Rediä. Lounasaikaan mennessä vuoroni hävikkiruokamyy­ mälän vapaaehtoisena on loppumaisillaan, joten ehdin itsekin ostaa evääksi kanelipullapussin. Logistiikan keltanokkana tuntuu, että opin päivän aikana paljon, ja Aleksin opastuksen myötä lastauslaituri­toiminta mittauslaitteineen, pumppuineen ja rullakoineen sujuu. Ei välttämättä uskoisi, että laatikoiden kantaminen ja lastaaminen autoon ja autosta pois voi virkistää, mutta vapaaehtoisvuoro oli mukavaa vaihtelua toimistotyöläi­ sen arkeen, jossa tuijotan tietokoneen ruutua suurimman osan päivästä. Näköjään käsillä voi tehdä muutakin kuin näpytellä näppäimistöä – esimerkiksi pelastaa ruokaa. teksti: Markus Silvennoinen • kuvat: Saara Mansikkamäki


” 

OSALLISTU!

Syyskuussa 2018 perustettu WeFood vähensi ensimmäisenä toimintavuotenaan suomalaista ruokahävikkiä lähes 100 000 kiloa.

KUVA: SAARA MANASIKKAMÄKI

Logistiikka­vapaaehtoiseksi? Hae mukaan WeFoodin logistiikka­ tiimiin, jonka vastuulla ovat hävikki­ ruokaerien noudot yhteistyökumppa­ neiltamme Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan myymäläämme. Koulutamme tehtävään. WeFoodin vapaaehtoisena teet konkreettista työtä ruokahävikin vähentämiseksi! Lähetä hakemuksesi osoittee­ seen: wefood@kua.fi.

Nuoret oikeuden­ mukaisuuden puolesta

Juhlaan kuin juhlaan Juhlat tulossa etkä tiedä, mitä antaa lahjaksi? Ei hätää, eettiset ja eko­ logiset Toisenlaiset Lahjat sopivat juhlistamaan mitä tahansa merkki­ päivää. Ovatko puuntaimet lähellä lähimmäisesi sydäntä vai sopisiko lahjaksi paremmin jalkapallo? Perinteisen kortin lisäksi voit valita nyt myös sähköisen kortin lähe­ tettäväksi joko sähköpostitse, Face­ bookissa tai Whats­Appissa. Kaikki hyvää tekevät Toisenlaiset Lahjat löydät sivulta toisenlainenlahja.fi.

Feissarihaku käynnissä Kirkon Ulkomaanavun feissarina voit olla vaikuttamassa maailman suu­ rimpien ongelmien kuten köyhyyden ja epätasa-arvon ratkaisemisessa. Haemme kesätyöntekijöitä seuraaviin kaupunkeihin: Helsinki, Lahti, Turku, Tampere, Rauma, Pori, Jyväskylä, Sei­ näjoki, Vaasa, Lappeenranta, Joensuu, Mikkeli, Oulu, Tornio ja Rovaniemi. Työtä on tarjolla huhtikuusta elokuun loppuun, ja tunteja voi sovittaa jous­ tavasti opintojenkin ohelle. Lue lisää osoitteesta feissaus.fi ja lähetä hakemus jo tänään.

MYÖS NÄIN VOI OSALLISTUA

Tule mukaan Changemaker-verkoston toimintaan. Tähän erinomaisia tilaisuuksia ovat mm. kevään vaikuttamistoiminnan koulutukset eri puolilla Suomea sekä 3.–5.4. Ruokolahdella järjestettävä Chan­ gemaker-viikonloppu. Lue lisää ja ilmoit­ taudu mukaan sivulla changemaker.fi

Testamentti on kaunis tapa auttaa Muistaisitko testamentissasi myös kehitys­ maiden köyhimpiä perheitä? Pienelläkin osuudella voit jättää kestävän jäljen monen lapsen ja nuoren elämään. Testamentin teke­ minen ei ole vaikeaa. Tilaa maksuton testa­ menttilahjoittamisen opas lahjoittajapalve­ lustamme tai osoitteesta kua.fi/testamentti

Merkkipäiväkeräyksellä juhlailoa eteenpäin Elämän pienet ja suuret merkkipaalut on hyvä jakaa muiden kanssa. Merkkipäi­ väkeräyksellä voit jakaa juhlailoa myös kehitysmaiden apua tarvitseville. Voit perustaa keräyskampanjan joko sivulla kua.fi/lahjoita/merkkipaivakerays tai ottamalla yhteyttä lahjoittajapalveluumme. Mikä on sinun seuraava juhlapäiväsi? Lahjoittajapalvelumme on avoinna arkisin klo 11–16. Puh. 020 787 1201 Sähköposti: lahjoittajapalvelu@kua.fi

27


SVENSKA SIDOR

LEDAREN

Grundpelare för ett gott liv HUR KÄNNS DET att bo borta från sin familj i flera år för att familjen ska få mat på bordet? Eller att i stor brådska packa ihop sina viktigaste ägodelar för att fly och kanske aldrig återvända? En förälders ansvar är aldrig lätt att bära. Speciellt tungt kan det ändå bli i världens bräckligaste länder som drabbas av konflikter, fattigdom eller klimatförändring. Årets tema för insamlingen Gemensamt Ansvar är föräldraskap, och det spelar en viktig roll också i Kyrkans Utlandshjälps (KUH) arbete. En förälders välmående utgör grunden för hela familjens välmående. För Khincha från Nepal betyder föräldraskap att man visar vägen (på detta uppslaget). Sjubarnsmamman Adah från Uganda önskar sig god hälsa och ett långt liv så att hon kan ta hand om barnen (s. 18–22). Föräldrar världen över förenas av hoppet om att deras barn får ha det bättre än vad de själva haft det. Får mitt barn gå i skolan? Hur ska jag få mat på bor­ det? Vad händer oss om det blir krig? Utbildning, fred och möjlighet till utkomst utgör grundpelare för ett gott liv. Det är lättare att bygga en ljusare framtid på dem än utan dem, och därför utgår KUH:s arbete från dem. Ibland tar familjen en annan form. Att ta hand om sina närmaste har inte alltid att göra med släktskap, att man delar ett förflutet eller att man talar ett gemensamt språk. Tack för att du som månadsgivare också hjälper dina närmaste långt borta. P.S. Vår tidning Tekoja-Handling har förnyats och utkommer i år två gånger i stället för fyra. På det här sättet skonar vi naturen och använder en större del av våra pengar till hjälparbete. Du kan följa med Kyrkans Utlandshjälp på vår webbsida och på sociala medier. Vårt nyhetsbrev är också ett bra sätt att hålla dig uppdaterad.

text: Noora Jussila, kommunikationschef, Kyrkans Utlandshjälp foto: Saara Mansikkamäki

EN FÖRÄLDERS SVÅRA VAL I Nepal söker pappan i familjen ofta jobb utomlands för att kunna försörja sin familj. Valet att åka utomlands orsakar en tung vardag både för den partner som åker och den som stannar.

SINDHUL, NEPAL. När barnen var små gjorde jordbrukaren Khincha Lal Pahari som så många andra män: han åkte utomlands i hopp om att hitta arbete. Khinchas uppfatt­ ning var att man tjänar bättre utomlands. Han var långt ifrån den enda som trodde så. Khinchas vän hjälpte honom med förberedelserna och han åkte till Malaysia. Då verkade det som att man inte kunde försörja sig i hembyn. Khincha är hemma från Bakhfer, söder om området Sindhuli. Asfalteringen av vägen till den avlägsna byn är på hälft. Nepaleser livnär sig huvudsakligen på jordbruk, men arbetet på åkrarna är utmanande på grund av det bergiga landets ombytliga väder. DET GJORDE illa att vara ifrån familjen. Khincha ville ändå ge sina barn en chans att fortsätta gå i skolan, och det var möjligt bara med pengar. ”Jag fick en utbildning tack vare mina egna föräldrar, och det är mitt ansvar att erbjuda mina barn samma möjlighet”, säger han. Enligt den internationella arbetsorganisationen ILO har vart fjärde hushåll i Nepal minst en familjemedlem som arbetar utomlands. Största delen av dem är män. Oftast åker nepaleser till Malaysia, Indien, Qatar och Saudiarabien. I MALAYSIA möttes Khincha av en besvikelse. Arbetsda­ garna var långa och tunga, och inkomsten var inte så hög som han hade räknat med. ”Efter arbetsdagarna var jag extremt trött. Jag bodde med andra nepalesiska arbetare i samma trånga rum och man hittade ingen ro där”, berättar Khincha. Sammanlagt arbetade Khincha flera år utomlands. Redan i Malaysia var det tungt, men kommenderingen till Irak visade sig vara ännu svårare. Han fick aldrig sin lön för de sista åtta månaderna. TUNGA ARBETSFÖRHÅLLANDEN, ofullbordade löften om

en bra inkomst och hemlängtan kastar en skugga över vardagen för nepaleser som arbetar utomlands. Samtidigt tyngs man av en oro för sin partner och familj som stannar hemma i Nepal.

28


1. Jordbrukare Khincha Lal Pahari med sin familj. Husfru Madhumaya Pahari, sonen Suresh Pahari, svärdotter Menuka Pahari och dotter Priskila Pahari.

1.

Dil Maya Syangtangs man åkte utomlands för fem år sedan. Till en början skickade mannen pengar hem, men längs med tiden blev pengaförsändelserna färre. Den osäkra situationen fick Dil Maya att spana efter egna utkomstmöjligheter. ”Tidigare hade jag aldrig några rupier på mig. Alla grönsaker vi fick från jordbruket åt vi hemma och ingenting räckte till försäljning”, beskriver Dil Maya de första åren efter att hennes man åkte.

MÄNNENS FRÅNVARO har stärkt kvinnornas roll som familjens försörjare. Tidigare ansågs det inte lämpligt för kvinnor att arbeta utanför hemmet och flickors utbildning sades vara onödigt. Dil Maya tänker annorlunda. ”Jag vill behandla min dotter och son jämlikt. Jag vill att de får en bra utbildning.” Effektivare jordbruk, hantverk och annan företagsverksam­ het utvecklar Nepals landsbygd. En bättre utkomstmöjlighet lokalt förbättrar barnens chanser att gå i skolan och familjers möjligheter att bo tillsammans. Därför har Kyrkans Utlands­ hjälp (KUH) stött skolprojekten i Sindhul. Dil Maya deltog i en företagarutbildning och Khincha i en jordbrukarutbildning via KUH. EFTER UTBILDNINGEN grundade Dil Maya tillsammans med andra färdigblivna ett kooperativ. Det hjälper medlemmarna att jobba och spara, och man kan låna pengar för att utvidga sitt företag. I sitt hem tillreder Dil Maya nu mat för försäljning. Kvinnor­ nas egen inkomst skapar också jämställdhet.

2. Dil Maya Syangtang och hennes son Sangeet, 10. Dil Maya önskar att hennes man kunde återvända hem. Det är svårt att ensam svara på barnens behov.

SVENSKA SIDOR

2.

FAKTA Gemensamt Ansvar 2020 stöder föräldraskap och för fram föräldraskapets utmaningar. År 2020 firar Gemensamt Ansvar sitt 70-årsjubileum. Du kan delta i insamlingen på adressen www.gemensamtansvar.fi

”Tidigare tjänade männen pengar och såg till att det fanns mat på bordet. Nu gör vi det själva, och vi har våra egna bespa­ ringar”, säger Dil Maya. Dil Maya klarar redan av att försörja sin familj ensam, men hon längtar efter stöd från sin partner. ”Det vore bättre att dela på föräldraskapet. Det är svårt att ensam svara på barnens behov.”

KHINCHAS HUS är omringat av potatis- och risfält. Han odlar gurkor och tomater i tunnelodlingar, ett slags växthus. I hem­ mets nedre våning finns en kiosk där Khinchas mamma säljer mat och dryck. Det finns mycket arbete, men nu kan Khincha utföra det nära sin familj, och de hjälps åt. ”Fastän inkomsterna är små är jag nöjd eftersom jag kan stanna i min hemby med min familj.” text: Noora Pohjanheimo • foto: Tatu Blomqvist

29


KATSO TARKEMMIN

Reppu valmiina maailmalle

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

9. 8. 15. 12.

11.

10.

17. 13. 16.

14.

KUN MAAILMALLA tapahtuu katastrofi, on humanitaa­ risen työn tekijän laukun syytä olla valmiiksi pakattuna ja valmiina matkaan. Kuvassa on joukko tavaroita, jotka Kirkon Ulkomaan­ avun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva pakkaa repuunsa aina, suuntautui matka sitten tulva­alueelle tai pakolaisleirille. Näiden tavaroiden lisäksi katastrofialueelle matkaavalla on aina mukanaan hyvin varusteltu ensiapu­ laukku ja muita paikallisissa oloissa kulloinkin tarvittavia välineitä. Moniko kuvassa näkyvistä tavaroista löytyy omasta laukustasi, kun pakkaat esimerkiksi kotimaan mökkireis­ sua varten? teksti: Elisa Rimaila • kuvat: Saara Mansikkamäki

30

1. Käsidesinfiointiaine 2. Haavapuuteri – ”Haavapuuterilla voi hoitaa pieniä haavoja ja ruhjeita.” 3. Rakkolaastarit – ”Eivät paina paljon mukana, mutta ovat korvaamattomia, jos jalkaan tulee edes pieni rakko tai haavauma.” 4. Malarian estolääkitys 5. Kuumemittari 6. Wc-paperirulla – ”Wc-papereissa on hyvä olla omavarainen.” 7. Villasukat – ”Tuovat kotoisan ja lämpimän olon.” 8. Jatkojohto – ”Oma jatkojohto tekee useamman sähkölaitteen lataamisesta sujuvampaa.” 9. Jumppakuminauha – ”Kivasti mukana kulkeva iltajumpan apuväline.” 10. Turvavyöleikkuri – ”Hätätapauksia varten.” 11. Radiopuhelin

12. Pikakaurahiutaleet – ”Pitkiin päiviin on hyvä varautua jollakin helposti mukana kulkevalla naposteltavalla, joka on helppo valmistaa vaikka termosmukissa.” 13. Otsalamppu – ”Tullut monesti tarpeeseen, jopa hotellissa virtakatkoksen aikana.” 14. Monitoimityökalu 15 Kirja – ”Joskus pitkän työpäivän jälkeen on hyvä kääntää ajatukset johonkin muualle ennen nukkumaanmenoa ja lentokentillä jatkoyhteyksiä odotellessa, kun internet­ yhteyksiä ei ole.” 16. Iso huivi – ”Monikäyttöinen ja tarpeellinen esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää suojata pää, peittää olkapäät, tarvitsee kevyen peiton tai istuma-alustan.” 17. Silkkilakana – ”Helppo tapa varmistaa, että pääsee päivän päätteeksi puhtaisiin lakanoihin.”


APU MENEE PERILLE Tällä sivulla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka työmme on muuttanut ihmisten elämää. Kiitos muutoksesta kuuluu kaikille tukijoillemme!

6 450 

ihmistä tavoittanut KUA:n rauhantyö edistää yhteisöjen rin­ nakkaineloa sisällisso­ dan runtelemassa Keski-Afrikan tasavallassa.

1 484 

Syyriassa sotaa lokakuussa paennutta ihmistä saa apua Kirkon Ulkomaanavun katastrofiapurahastosta. KUA tulee humanitaa­ rista avustusoperaatiota Koillis-Syyrian Hasa­ kassa 100 000 eurolla.

147 

vanhempaa koulutettiin opettajiksi lastensa kouluihin vuonna 2019 KeskiAfrikan tasavallassa.

340 

ihmistä osallistui säästöryhmiin Kayinin osaval­ tiossa Myanmarissa.

KUVA: ERIK NYSTRÖM

1 000 

perhettä sai KUA:lta tukea käteisavustuk­ sen muodossa Yein kaupungissa EteläSudanissa. Yhteensä noin 100 euron avustukset jaettiin perheille kahdessa erässä. Perheet ovat palanneet kotikaupunkiinsa elettyään pakolaisina Ugandassa. Avustuksilla he rakentavat kotejaan, perustavat viljelmiä ja yrityksiä, ja ostavat ruokaa perheilleen.

216 

nuorta suoritti tutkinnon Kyakan pakolaisasutus­ keskuksen ammatti­koulussa Ugandassa joulu­kuussa. Valmistuneet olivat paikallisia ja Ugandaan pakolaisina tulleita nuoria.

31


SINÄ RIITÄT

YHTEISVASTUU.FI

hyvään vanhemmuuteen.

Yhteisvastuukeräys 2020 tukee tärkeimmän työn tue maailman tärkeimm änmaailman työn tekij öitä – isitekijöitä ä – isiä ja äitejä – Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Suomessa äitejä - suomessa ja maailman katastrofija tuki toteutetaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lapset ry:n äykseen. alueilla. osallistu yhteisvastuuker yhteistyönä. Maailmalla avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. YHTEISVASTUU.FI | FACEBOOK.COM/YHTEISVASTUU | INSTAGRAM: @YHTEISVASTUU | TWITTER: @YHTEISVASTUU

Profile for Kirkon Ulkomaanapu / Finn Church Aid

Tekoja-lehti 1 2020  

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Vuoden ensimmäisen lehden teemana on vanhemmuus....

Tekoja-lehti 1 2020  

Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton julkaisu, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Vuoden ensimmäisen lehden teemana on vanhemmuus....

Profile for tekoja
Advertisement