__MAIN_TEXT__

Page 1

Ikaalisten Wanha Kauppala Järven sylissä - kaupungin sydämessä. Kuvat Antila Leila, kotiarkisto: s. 37 (vas. ylh., alh.) Erholm Anneli, kotiarkisto: s. 31 Eränen Tuula ja Heikki, kotiarkisto: s. 9, 10 (alh.), 13 (kuva: Bertel Strömmer), 14 (alh.), 17 (ylh.), 29 (G. Eränen), 36 (alh.), 39 (vas. ylh.) FutureImageBank: s. 10 (ylh.) Hirvonen Pia: kansikuva Huusari Minni ja Matti, kotiarkisto: s. 39 (2 kuvaa oik. alh.) Ikaalisten Kameraseura ry: s. 33 (ylh.) Ikaalisten kaupunki: s. 3 (Aleksanteri II), 4 (asemakaava, oik.: kaupungin vaakuna), 29, 30 (alh.), 34 (vas. ylh.), 45 (alh.) Ikaalinen-Seura ry: s. 12 (ylh.: Kasinon uimaranta, teoksessa Hukki ym. (toim.) (2005). Ikaalinen Wanha Kauppala. Heikki Matias Laineen vesiväriguasseina. Ikaalinen-Seura, Vammala.) Ikaalinen-Seura ry:n arkisto: s. 4 (Felix Frangin ja Pentti Papusen suunnittelemat vaakunat), 7 (Paimen-Saara), 11, 18 (vas. ylh.), 21 (vas. ylh.), 27 (ylh.), 36 (vas. ylh.), 40, 41, 42 (vas. ylh.: kopio kirjan kuvasta Koskelo Jaakko (1985), s. 74) - jäljennökset Ikaalinen-Seura ry:n arkisto (Koskelo Jaakko): Kansanperinteen laitos, Tampere. E. Ala-Könnin kokoelmat: s. 12 (alh.), 19 (ylh. oik.), 29 (ylh. oik.), s. 43 (oik. ylh., kuva: Halmeenpää Matti) Ikaalisten seurakunta: s. 17 (alh.), 23, 25 (ylh.) Ikaalisten Säästöpankki: s. 47 (ylh.: Oma Tupa sisäkuva) Ikaalisten Yhteiskoulun kuva-aineisto: s. 45 (ylh.: Yhteiskoulu v. 1927) Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy: s. 1, 15, 20 (2 kuvaa oik.), 21 (2 kuvaa oik. alh.), 26, 27 (alh.), 35 (vas. ylh.), 46 - Järvinen Suvi, kuvaaja: s. 14 (ylh.) - Karhunen Mari, kuvaaja: s. 18 (oik. ylh., alh.), 19 (vas. ylh., alh.), 20 (vas.), 22, 24, 25 (alh.), 28, 30 (vas. ja oik. ylh. [Ari Virtasen taideteos Kaupungintalon vartija]), 32, 34 (oik., vas. alh.), 42 (oik. ylh., alh.), 43 (vas. ylh., alh.), 44, 47 (alh.) - Salonen Teija, kuvaaja: s. 16, 33 (alh.), 36 (oik. ylh.), 37 (ylh. oik.), 38 (vas. ylh.) Museoviraston kuva-arkisto: s. 5 (KL 19120413:3, G. T. Chiewitz) Mäkelä Leena ja Kari, kotiarkisto (Torkkeli Kimmo, kuvaaja): s. 38 (oik. alh.: kattomaalaukset) Nurmi Terhi, kotiarkisto: s. 35 (oik. ylh., alh.) Palonen Terhi: s. 38 (oik. ylh.) Rothovius Terttu ja Iska, kotiarkisto: s. 2, 7 (K. Sparfvén) Tampere-Seura: s. 5 (B. Strömmer) Veljekset Karhumäki Oy:n ilmavalokuvakokoelma: s. 3 (ilmakuva) Yli-Jyrä Matti: s. 6, 8

wk_kansi.indd 1-3

Museoviraston mukaan Ikaalisten Wanha Kauppala on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja sen vahva kulttuuriperintö, arkkitehtuuri ja monet sen historian henkilöistä tekevät siitä mielenkiintoisen käyntikohteen! Arvokas vanha rakennuskanta on vielä osin säilynyt ja raikas järvi rantanäkymineen, lehtevät jalopuubulevardit ja humisevat puistot houkuttelevat tunnelmalliseen retkeen Kauppalan kujille kuulemaan tarinaa sen perustamisesta, ensimmäisistä asukkaista ja ajasta yli 100 vuotta sitten… Kesällä matkailijat luovat kaupunkiin kansainvälisen ilmapiirin. Ostosmatka kauppakeskuksen modernissa ilmapiirissä täydentyy upealla tavalla Ikaalisten Wanhassa Kauppalassa, joka juuri sopivasti, ja ovelasti vastapainoksi, tarjoaa ihastuttavat puitteet tutustua Kauppalan ihmisten elämään ja tarinoihin, jotka heräävät eloon! Kävelykierros Wanhan Kauppalan historiallisille paikoille on unohtumaton kesäinen elämys. Anna kaupungin sydämen sykkiä! Löydä kaikki pienet aukiot, jotka ovat vanhoja Kauppalan herrasväen kokoontumispaikkoja ja nauti hetki kiireettömästä yhdessäolosta. Wanha Kauppala on koettava istuskellen ja verkkaisesti kuljeskellen, vain silloin ehtii aistia kortteleiden välistä pilkottavalta järveltä huokuvan leppeän ja virvoittavan kesätuulen hengen! Kauppalan Kulkija, kuljeta kättäsi värikkäiden talojen seinien pinnoilla, poimi tuoksut ja tunnelmat talteen…

10.6.2009 15:10:12


Toivolansaari

13

Wanhan Kauppalan kierros 1 Ikaalisten kirkko, Fredrika Sofian kirkko

Ky

Kartta

2 Kellotapuli

rös

Lehtonen, Reino (1989). Ikaalisten Vanha Kauppala 1858–1989. Ikaalisten kaupunki. Kartta. Muutokset: Kumppania Oy

-

järv

i

Lainaukset

Suunnittelu ja taitto: Kumppania Oy

Eränen Anni Eränen Tuula ja Heikki Huusari Matti ja Minni (Marja-Leena) Järvi Raili, Ikaalisten seurakunta Koskelo Jaakko Kulmala Minna, Ikaalisten seurakunta Seppälä Päivi Sälli Leena, kauppalanvouti

Lehmusti e

ta n ara

8

5 Vanha pappila

6

11 Laamanni Arolan

entie

ie Fiinint

talo

12 Valuri Nurmen talo 13 Kulkutautisairaala 14 Asessori Selinin talo 15 Tuomaritalo

2 1

4

8 Eräsen kauppatalo 10 Vanha apteekkitalo

an M

5

7 Vanha kansakoulu 9 Uusi apteekkitalo

7

3 wk_kansi.indd 4-6

12 9

La

iv

10

11

tti ku ja

tu

ka yyden

is Itsenä

Keturinkatu

19

4 Rahkola

kappalaispappila

re Tampe Vanha

Suunnittelu ja teksti: Mari Karhunen Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy

Suullinen tieto ja lämpimät kiitokset

p Kaup

atu ak

Fiinintie

kylpylakaupunki@ikaalinen.fi www.kylpylakaupunki.fi www.mokkiavain.fi www.mokkiavain.com (in English)

p Po

katu

Puh. +358 (0)3 4501 222 Fax. +358 (0)3 4501 264

atu

ik pel

kotiseutumuseo

6 Keturin

17

n Pärkö

Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy/ Mökkiavain Valtakatu 7, PL 33 39501 Ikaalinen

18

14

15

16

ie Pirkant nta Etelära

Ikaalisten Wanha Kauppala

s. 7 (Koskelo 1985: 51) s. 9 (Huusari 1988: 56) s. 10 (Tuuri 2009: 12), (Tuuri 2009: 17) s. 13 (Seppälä 2008: 120) Lyyli Virtasen muistelua, teoksessa Virtanen Heikki (1998). Äitini romantikko - unennäkijä. Saarijärvi s. 17 (Seppälä 2008: 189) s. 22, tarina mukailtu ja lyhennetty Mirja Raeksen tekstistä (Mirja Raes ikaalilaisen toimittaja-valokuvaaja Mikko Ilkan vuonna 1906 ilmestynyttä kertomusta mukaillen: Ikaalisten Joulu 1984. Viimeiset karhunpeijaat Ikaalisissa. s. 26–28) s. 23 (Koskelo 1985:84) s. 25 (Seppälä 2008: 195) s. 30–31 (Seppälä 2008: 84) s. 32 (Seppälä 2008: 76) s. 44–45 (Seppälä 2008: 118), s. 45 (Seppälä 2008: 120) s. 47 (Lammi & Huusari 2004: 3)

3 Ikaalisten

16 Valkaman talo 17 Vapaakirkko 18 Yhteiskoulu 19 Oma Tupa 10.6.2009 15:10:14


…Ikaalisten kauneus herätti huomiota jo ensimmäisellä tutustumiskerralla, kun Pohjanmaalta mummolasta tullessa päätimme katsastaa, minkälainen asuinpaikka tämä kolmostielle houkuttelevasti näkyvä kaupunki olisi. Kuinka ihanaa onkaan sitten ollut työnnellä lastenvaunuja tunnelmallisia lehmuskujia pitkin, istahtaa valkealle puistonpenkille tai syödä eväitä hienossa huvimajassa Kyrösjärveä ihaillen. Ja mikä ihmeellisintä: Ikaalinen on marraskuussakin kaunis! – Laivarannan läheisyys tuo oman lisänsä elämään kesäaikana, on hauska seurata, kun pitkin päivää turisteja nousee rannasta katsellen ihastuneen näköisenä ympärilleen. Sisävesilaivan tuuttaus säännöllisin väliajoin sai nelivuotiaamme kyselemään lähes päivittäin: ”Koska mennään Lempeen?” Anna Ailan tunnelmia Ikaalisten Joulu –lehdessä 2007

Kun tutustut Ikaalisiin lähemmin, tiedät, että Lempi on nykyajan Prutku ja että Kauppalan katuja tallasi ammoin Kiivas-Ville. Saat tietää myös, kuinka tsaari sekä kuninkaat ja kuningattaret kuuluvat

wanha_kauppala.indd 1

Ikaalisten historiaan! Ikaalinen on täynnä tarinoita. Lähde pienelle löytöretkelle kauppaloista wanhimpaan, pienimpään ja kauneimpaan!

Wanhin, pienin ja kaunein ”Kauppala oli kuin tänne erämaitten keskelle taivaalta tipautettu erikoisen kaunis niemenkärki.”

Mirja Raes

Erikoisen kaunis todellakin on niemenkärki, jolla lepäilee Ikaalinen. Ympärillä kimmeltää pelkkää vettä, siksi kadut näyttävät laskeutuvan suoraan järven syliin. Wanhan Kauppalan kaupunginosa on syntynyt tuon niemen länsikärkeen Kyrösjärven rannoille, ja se sijaitsee aivan kaupungin nykyisen keskustan vieressä. Luonnonkaunis ”iso pikkukaupunki” perustettiin kauppalaksi vuonna 1858 ja Wanha Kauppala viettikin 150-vuotisjuhliaan vuonna 2008!

12.6.2009 13:46:30


Halajatko saada tietää, mistä kaikki oikein alkoi?

Käännä kellot Kauppalan aikaan

ja astu kruununvallesmanni Sparfvenin valtakuntaan. Siellä odotetaan jo.

2

wanha_kauppala.indd 2

12.6.2009 13:46:31


Keisarin uudet aatteet

Keisari Aleksanteri II, Suomen suuriruhtinas ja Keisari ja Itsevaltias koko Wenäjänmaan yli, oli tunnettu uudistusmielisyydestään ja pyrki määrätietoisesti kehittämään suuriruhtinaskuntaansa, kansan sivistystasoa, kaupankäyntiä ja liikenneyhteyksiä. Ennen pitkää Suomessa alettiin toimeenpanna monenlaisia uudistuksia. Ikaalisten Wanha Kauppala on yksi niistä.

”Tänne on kaupunki perustettava” agnitzin linnassa Venäjällä syntynyt, mittavan uran tehnyt kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm Rembert Berg (1794– 1874) lähti tarkastusmatkalle Suomen suuriruhtinaskuntaa kiertelemään vuonna 1856. Heinäkuun alussa Ikaalisissa liikkui huhu, jonka mukaan ”Hänen Ylhäisyytensä” saapuisi pian seudulle. Myös ikaalilaisten itsensä toiveissa oli kehittää omaa elinkeinoelämäänsä, jottei paikkakuntalaisten tarvitsisi olla riippuvaisia venäläisten kulkukauppiaiden vierailuista. Toiveet uudesta kaupungista virisivät ja kauppala-anomus laadittiin pikaisella aikataululla. Elokuun 13. päivänä 1856 arvoisa ja odotettu suuri herra vastaanotti laaditun ja seikkaperäisesti laaditun kirjelmän Vehuvarpeen kestikievarissa. Perimätiedon mukaan Ikaalisten kauneus oli lumonnut kenraalikuvernöörin niin, että tämä oli huudahtanut: ”Tänne on kaupunki perustettava!” Ilmapiiri oli vähintäänkin suotuisa, eikä Ikaalisten kauneutta siis suotta ole kautta aikain ihailtu. Kenraalikuvernööri matkusti Suomesta suoraan keisari Aleksan-

teri II:n kruunajaisiin Moskovaan ja pian alkoi tapahtua. Kruunajaispäivänä 7. syyskuuta keisarilta saatiin määräys, jonka mukaan Suomen Senaatin tuli laatia ehdotus viiden uuden kaupungin perustamisesta suuriruhtinaskuntaan entisen 32 lisäksi. Kaupungeiksi ehdotettiin Varkautta, Iisalmea, Kemiä, Saloa – ja pientä Ikaalista. ”Sopivaan paikkaan Ikaalisten Kirkonkylässä pitää kruunulle ostettaman tarpeellinen maanala pienemmän kauppalan perustamiseksi.” Tammikuun 15. päivänä 1858 Senaatti esitti kauppalan perustamista. Keisarillisen Majesteetin Armollisella Julistuksella, jonka Suomeen asetettu Senaatti antoi julki, niin sanotulla mahtikäskyllä ”jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattavat”, perustettiin Ikaalisiin Wanha Kauppala 21. huhtikuuta 1858. Kaupunkia sinne ei siis heti syntynyt, vaan pienempi kauppala, jonka katsottiin ajavan kaupungin aseman ja riittävän palvelemaan asukkaitaan. Ikaalisista 3 tuli näin suuriruhtinaskunnan ja Suomen ensimmäinen kauppala ja ainoa epäitsenäinen kauppala, jollaisena se säilyikin pitkään. 3

wanha_kauppala.indd 3

12.6.2009 13:46:33


Kauppalan historian

merkkipäiviä

• Suur-Ikaalisten pitäjä, itsenäiseksi kirkkopitäjäksi 1641 • Ikaalisten epäitsenäinen kauppala 1858 • Maalaiskunta ja epäitsenäinen kauppala yhdistyvät Ikaalisten kauppalaksi 1972 • Ikaalisten kaupunki vuodesta 1977

Kauppalan vaakunat eri vaiheissa asemmalla Ikaalisten Wanhan Kauppalan vaakunan ensimmäinen versio, jonka suunnittelija on taidemaalari Felix Frang. Kuva-aihe on peräisin Ikaalisten suojeluskunnan valkoisesta lipusta. Värit ja karhu viittaavat Satakuntaan, sillä Ikaalinen kuului vuosina 1918–1920 Satakunnan suojeluskuntapiiriin. Vaikka vaakunaa suunniteltiin Kauppalan vaakunaksi, sitä ei ilmeisesti ole koskaan virallisesti käytetty, vaikka Kauppala käyttikin vaakunaa tunnuksenaan asiakirjoissa vielä sotien jälkeen. Keskellä komeilee uudempi vaakuna, suunnittelija FM Pentti Papunen. Vaakuna syntyi Kauppalan 100-vuotisjuhlan suunnittelukilpailun tuloksena ja siitä tuli virallisesti Ikaalisten Kauppalan tunnus sisäasiainministeriön vahvistuksella vuonna 1961. Vaakunaselitys

kuuluu: ”sinisessä kentässä hopeinen aaltokoroinen paalu, josta versoo kummallekin puolen kolme kultaista lehmuksenlehteä”. Paalu symboloi kauppalan sijaintia veden äärellä ja lehmuksen lehdet jalopuita, joista Ikaalinen on kuuluisa. Oikealla Ikaalisten kaupungin nykyinen vaakuna, niin ikään Pentti Papusen käsialaa. Alun perin vaakuna on ollut Ikaalisten maalaiskunnan kunnanvaakuna vuodesta 1956. Vaakunaselityksessä sanotaan: ”kultaisessa kentässä sininen paalu, jossa kolme hopeista airoa vieretysten”. Sininen paalu ja airot kuvaavat vesireittien merkitystä koko alueelle, alkaen pohjankäynnistä aina kirkkoveneiden aikaan. Ikaalisten kauppala otti vaakunan käyttöönsä vuonna 1972 yhdistyttyään maalaiskunnan kanssa.

4

wanha_kauppala.indd 4

12.6.2009 13:46:37


Kauppalan perustaminen erustamiskirjan hyväksymisen jälkeen valtio lunasti tarpeellisen määrän maata Ikaalistenniemen kärjestä Turkin tilan maista. Alueen asemakaavan laati Turun ja Porin lääninarkkitehti Chiewitz vuonna 1858. Kauppalan pinta-ala oli vaatimaton, sillä asemakaava käsitti vain 26 tynnyrinalaa. Kauppala koostui itäpuolen puistoalueesta, torista Kyrösjärven rannalla ja 35 erikokoisesta tontista, joista jokaisen välille oli jätettävä ns. palokuja eli ikaali-

laisittain ”palokonki”. Näillä lehtipuiden reunustamilla kulkuväylillä oli tärkeä tehtävänsä puutalokortteleissaan asuvien kauppalalaisten turvallisuuden kannalta, sillä niiden tarkoituksena oli estää mahdollisten tulipalojen leviäminen. Ruutukaavan rungon muodostivat Torikatu (Torggatan), nykyinen Valtakatu ja Suurikatu (Storgatan), jota nykyisin kuljetaan Poppelikatuna. Kaavat on laadittu siten, että kunkin kadun päässä avautuu näkymä järvelle.

Chiewitz,

Kauppalan asemakaavan isä Kauppalan ruutukaavan piirtäjä, ruotsalaissyntyinen Georg Theodor Policron Chiewitz (1815–1862) oli Suomen johtavia arkkitehteja 1800-luvun puolivälissä. Hän oli vuosia hionut ammattitaitoaan työskennellen Euroopan taiteen ja tieteen keskuksissa Pariisissa, Lontoossa ja Kreikassa. Ennen Ikaalisia hän oli laatinut asemakaavat myös Porin kaupungille (1852), Loviisaan (1853) sekä Uuteenkaupunkiin (1853). Suunnittelutyönsä tukena Chiewitzillä oli apunaan lähes kaikkien venäläisten kaupunkien asemakaavakartat sekä Suuriruhtinaanmaan mallirakennusjärjestys vuodelta 1856. Ikaalisten asemakaava on saanut vaikutteita venäläisestä itäisestä arkkitehtuurista ja 1800-luvun kaupunkirakentamisesta ja voidaan sanoa, että siitä syntyi tuon vuoden 1856 mallikaavan mukainen eräänlainen aikansa ihannekaupunki.

Strömmeristä

kauppalanarkkitehti Kauppalan asemakaavaan vaikutti myös ikaalilaissyntyinen arkkitehti Bertel Evert Strömmer (1890–1962). Arkkitehdiksi Bertel Strömmer valmistui Helsingin Teknillisestä Korkeakoulusta ja hän työskenteli alkuun Eliel Saarisen arkkitehtitoimistossa, sittemmin hän siirtyi Tampereen kaupunginarkkitehti Lambert Petterssonin toimistoon. Kokemuksen hieman kartuttua Strömmer perusti oman arkkitehtitoimiston Tampereelle vuonna 1916. Sisällissodan jälkeen vuonna 1918 hänestä tuli Tampereen kaupunginarkkitehti.

Bertel Strömmer. Arkkitehdin huomattavimpia töitä Tampereella mm. Hotelli Tammer ja Kinopalatsin talo v. 1929.

Georg Theodor Chiewitz 1815-1862. Valokuva viimeistään 1862.

Strömmerin kädenjälki näkyy voimakkaasti paitsi Tampereen katujen ilmeessä, myös Ikaalisten Kauppalassa. Hän laati Kauppalaan Chiewitzin kaavaa mukaillen kaksi asemakaavan laajennusta ja sai tittelin ”Ikaalisten kauppalanarkkitehti”. Strömmerin ensimmäinen uusi asemakaava valmistui vuonna 1921 alueille, jotka oli pakkolunastettu vuonna 1914 Keturin kappalaispappilan maista Kauppalan laajennusta varten. Tuo alue käsitti 10 tynnyrinalaa eli noin viisi hehtaaria. Toinen laajennus vuodelta 1942 antoi Kauppalalle sen lopullisen muotonsa. Stömmer suunnitteli Kauppalaan myös näyttäviä rakennuksia, kuten Oman Tuvan 1919 ja uuden apteekkitalon 1929. 5

wanha_kauppala.indd 5

12.6.2009 13:46:39


Wanhan ajan elämää Ikaalisten Kauppalassa enraalikuvernöörinä Berg halusi kehittää Suomen talouselämää. Horjuttaakseen johtavan ruotsinkielisen virkaylimystön vaikutusvaltaa hän pyrki vahvistamaan suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria. Bergin kuvernöörikaudella 1858 perustettiin Jyväskylään Suomen ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Pian Kauppalan perustamisen jälkeen, kun käsityöläiset saivat oikeuden asettua maaseudulle vuonna 1859, kauppoja sai avata suurempien keskusten ulkopuolelle, joten Ikaalisten Wanhasta Kauppalasta ei tullut aivan sellaista suurta kauppakeskittymää, jollaista siitä oli kaavailtu. Se kasvoi hyvin verkkaisesti: vuoden 1859 aikoihin Kauppalaksi erotetun Turkin tilan alustalaisina asui 65 ihmistä, henkikirjassa vuodelta 1865 mainitaan 132 asukasta ja epäitsenäisen kauppalan viimeisenä vuotena 1971 väkiluku oli 785. Kauppalan ensimmäisiä vuosia leimasivat taloudelliset vaikeudet, sillä 1860-luvun alun huonot satovuodet huipentuivat vuoteen 1867, joka muistetaan ankarana katovuotena. Kerjäläisten kuljeksiessa ympäriinsä levisivät myös kulkutaudit. Ikaalisten seutua koetteli erityisesti pilkkukuume. Vasta nälkävuosien mentyä ja yleisen taloustilanteen kohennuttua 1800-luvun loppupuolella pääsi Kauppalankin kehitys alkamaan, suurelta osin metsien arvonnousun myötä. Metsätyöt, metsäkaupat ja tukinuitto antoivat lisäpontta vaurastumiselle ja kasvulle. Uudet kauppiaat asettuivat seudulle ja perustettiin yleinen sauna.

Pienestä kauppalasta oli sukeutunut koko pohjoisen Satakunnan hallinnollinen keskus, jossa sykki myös maakunnan kulttuurielämän sydän. Sortokauden ilmapiiri vaikutti eittämättä ajan henkeen suomalaisuuspyrkimysten voimistuessa. Työväestö alkoi vaatia kohennusta asemaansa, raittius- ja nuorisoseuratoiminta oli aktiivista, ja naisasialiike ja feministiset ajatukset heräilivät. Vanhalla Seurahuoneella Kauppalan keskustassa järjestettiin kauppalalaisten häät ja hautajaiset, siellä vietettiin iltamia, pidettiin tärkeitä kokouksia ja tanssiaisia, sekä nautittiin näytelmistä. Seurahuone toimitti myös putkan virkaa ja sinne vietiinkin reluajia tarpeen vaatiessa rauhoittumaan.

Kauppalanportti Uusi keskusta piti saada näyttämään kaupunkimaiselta. Chiewitzin piirustusten mukaan Kauppalan rajalle rakennettiin portti ja raja-aita. Kaava vaikutti osaltaan Kauppalan ruotsinkielisen alueen muodostumiseen. Alkuun Kauppalanportti erotti Kauppalan ja Kirkonkylän alueet ja näin se oli ruotsinkielisen herrasväen ja muiden yhteiskuntaluokkien jonkinlainen reviiriraja. Kirkonkylän nuoriso tapasikin kerääntyä portille ”heittelemään kompia ja syljeskelemään ihmisten perään”.

6

wanha_kauppala.indd 6

12.6.2009 13:46:41


Kauppalalaisia

Hyyryläisiä, säätyläisiä ja irtolaisia auppalan väestö koostui virkamiehistä (kruununvouti, kruununnimismies, kihlakunnantuomari, maanmittarit, läänineläinlääkäri, rehtori, käräjäkirjurit, postinhoitaja), liikemiehistä (kauppiaat, ajurit ja apteekkari), käsityöläisistä ja kauppiaista (kello- ja kultasepät, puusepät, nahkuri, valokuvaaja, maalari, teurastaja ja leipurinsälli). Naiset vastasivat lasten hoidosta kotosalla hoitaen taloutta. Kauppalan väkeen kuului paljon myös piikoja, renkejä ja kauppa-apulaisia. Oli itsellisiä ja hyyryläisiä, irtolaisiakin saattoi nähdä kuljeksimassa talojen nurkilla. Kauppalan väki vaihtui vuodenaikojen mukaan, sillä vuotuiset kesävieraat tulivat virkistäytymään ja käyskentelemän verkkaisesti lehmuskujilla. Vaikka suurimmat talolliset luokiteltiin kuuluviksi lähes herrasväkeen, kieli erotti heidät ylimmästä ”eliitistä”. Apteekkari ja virkamiehistö asuivat pääosin Kauppalassa, joitakin virkamiehiä asui myös kirkonkylän puolella. Ajan mittaan tämä herrasväki muotoutui yhtenäiseksi seurustelupiirikseen ja raja menetti merkitystään. Eliitti oli hyvin suomalaismielistä ja seisoi tanakasti suomalaisuuspyrkimysten takana! Kaupunkikuvaan kuuluivat myös eläimet. Monella Kauppalan asukkaalla oli lehmiä, kauppias Eräsellä ja kauppias Järvisellä lisäksi

tavaranajoa varten hankittuja hevosiakin. Lehmät koottiin aamuisin Kauppalanportin aitaukseen, josta piiat hakivat ne. 1930-luvulle asti Kauppala palkkasi eläimille yhteisen paimenen. Tunnetuin heistä, Saara Tuomaantytär eli Paimen-Saara, toimi paimenena peräti 25 vuotta aina vuoteen 1914 saakka. Hänen kerrotaan olleen äänekäs mutta hellämielinen paimen, joka ohjaili aamuisin lehmät pukinsarvitorvellaan Kauppalanportin läpi Läykkälän laitumille. Kerrotaan, että talojen piiat keksivät erilaisia konsteja, joilla he yrittivät hiljentää lehmikellojen kalkatusta aamuisin: he esimerkiksi työnsivät kelloihin heinätukkoja jotta kauppalalaisten keskuudessa erittäin pidetty apteekkari Strömmerin rouva olisi saanut nukkua rauhassa! Kun lehmät lönkyttelivät aamuin illoin Kauppalanportista lehmitarhan ja asumusten väliä, saapui Rantopään väki kottikärryinensä paikalle ja keräsi eläinten jälkeensä jättämät kasat siinä silmänräpäyksessä parempaan talteen! Nähtiinpä kertoman mukaan herrasväen piikojen ja apteekin renkienkin kokoilleen hevosenkakkaroita hevospuomien alta rouvien ruusupensaiden juurelle. Ei ollut koko Ikaalistenniemen puutarhoissa pulaa lannoitteesta! Vaikutusvaltaisimpia kauppalalaisia oli kruununnimismies Kaarlo Sparfvén (1861–1934), joka oli tunnettu järjestyksen ja siisteyden valvoja. ”Kauppalan kuninkaan” kerrotaan käyskennelleen kesäaamuisin jo kolmen aikaan tomerana Kauppalan kaduilla pitämässä yllä valtakuntansa järjestystä ja jatkaneen partiointiaan aina iltamyöhään. Jo ”valeksmannin” vahvanmuhkea ja arvokas olemus hiljensi meuhkaajat, mutta kerrotaan, että joskus jokunen räyhähenki oli päässyt Sparfvénin selkäsaunaankin.

”Niemeke oli kuin juna, jossa on kolme luokkaa: 1. luokka kauppala ja sen herrasväki, 2. luokka kirkonkylä ja sen asukkaat, 3. luokka ’pitäjäläiset’.” Eino Salmelaisen muistelua Kauppalan väestä.

Vasemmalla Saara Tuomaantytär, oikealla Herra Sparfven.

7

wanha_kauppala.indd 7

12.6.2009 13:46:43


Puistojen kätköissä idat, istutukset, huvimajat ja lehmukset olivat tyypillinen ikaalilainen näky jo 150 vuotta sitten ja yhä ne hallitsevat kesäistä kaupunkikuvaa. Ikaalisten Kauppalan leppeillä lehmuskujilla ja kaduilla voi vieläkin aistia menneen ajan tunnelmaa ja kuvitella itsensä osaksi entisajan elämänmenoa. Chiewitzin ja Strömmerin asemakaavaan jättämien järvinäkymien lisäksi juuri puistot tekevät Ikaalisten Wanhasta Kauppalasta sen kauneimman. Lehmus on itseoikeutetusti Ikaalisten tunnuspuu. Lehmukset humisivatkin Pohjoispuistossa Laivarannan yläpuolella ja nimensä mukaisesti Lehmuspuistossa, joka syntyi Kauppalan länsipuolelle kesävieraiden silmäniloksi. Kauppalanportin viereen jätetty Keskuspuisto, joka tunnetaan Turkinpuistona, oli niin ikään merkitty puistoksi jo alkuperäisessä asemakaavassa. Alkuun se oli perunapeltona, mutta heti 1900-luvulle tultaessa puistoa koristivat jo reheviksi kasvaneet suuret lehtipuut kuten lehmukset, poppelit, koivut, saarnipuut ja vaahterat. Puiston läpi keskusta-alueen ja Kauppalan kautta Toivolansaareen kulkee hiekkainen pitkittäisharju ja näin Turkinpuisto sekä kirkko merkitsevät Ikaalistenniemen korkeinta kohtaa, joka on 110 metriä merenpinnasta!

8

wanha_kauppala.indd 8

12.6.2009 13:46:48


Felix Ferdinand Frang Erään lämminhenkisen tarinan mukaan Frang ilahdutti sairaaana olevaa tytärtään maalaamalla tämän toivomia pelakuun kukkia ikkunalasiin keskitalvella. Konstinsa kullakin, maalarillakin.

auppalassa taiteenharrastus oli vilkasta pienestä väkimäärästä huolimatta. Kauppalan vieressä Rantopäässä, joka oli tunnettua käsityöläisaluetta, asui Ikaalisten tunnetuin taiteilija, erakkomaiseksi ja vaatimattomaksi luonnehdittu taidemaalari Felix Frang. Hän oli opiskellut Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Axel Gallénin kanssa vuosina 1878–1885. Frang oli saanut Keisarilliselta senaatilta matka-apurahoja Düsseldorfiin, mutta omien sanojensa mukaan hän olisi ollut ”enemmin innokas Franskalaiseen taiteeseen”. Frangin myöhemmistä vaiheista kaksi vuotta on jäänyt hämärän peittoon. Oletettavasti taiteilija oleskeli jonkin aikaa Pariisissa, jonne oli aina halunnut palavasti. Frangin jäämistöstä on löytynyt ranskankielistä kirjallisuutta ja hänen todella tiedetään hallinneen saksan lisäksi myös ranskan kielen. Huhutaan jopa, että Frangille myönnetty Pariisin matka-avustus olisi annettu jollekulle toiselle onnekkaalle. On myös puhuttu Gallénin tulleen

(1862–1932)

Frangia Pariisissa vastaan ja piirtäneen tästä kuvan. Ei ehkä koskaan saada selville, pääsikö Frang haikailemaansa Pariisiin. Omia polkujaan kulkenut taiteilija palasi Ikaalisiin ja jäi suhteellisen tuntemattomaksi. Lahjakasta muotokuvien ja maisemien kuvaajaa puhutteli voimakkaasti etenkin hänen oma kotiseutunsa ja Kauppala. Kylpylän kesävieraat tilasivat Frangilta paljon Ikaalisten maisemia kuvaavia töitä. Taiteilijan kerrotaan tosin melko lailla vaivaantuneen kylpylävieraista, jotka tulivat taulukaupoille hänen kotiinsa asti! ”Kyrösselkä lukemattomine saarineen, karineen, niemineen ja lahdenpoukamineen on vuosikymmenien kuluessa antanut taiteilijalle satoja ja taasen satoja maisema-aiheita valmistamiinsa tauluihin. Ja mitäpäs Kyrösselän rannalla syntynyt, kasvanut ja kaiken ikänsä siinä taidettaan palvonut maalari ikuistaisikaan kankaalle, ellei juuri Kyrösselkää nähtävyyksineen, Kyrösselkää, jonka laineiden loiske hänet lapsena uneen tuuditti ja jonka pintaa hän miehuutensa kesä-ajat purjeveneillään liiteli pitkin ja poikki ikuistettaviksi aijotuille työmailleen, raikkaiden tuulten puhaltaessa otsalta, taiteilijan ohdakkeisella tiellä, sinne nousseet, usein hyvinkin synkät pilvet.” Frang kuuluu maamme merkittävimpien alttaritaulujen maalaajien joukkoon. Hänen tunnetuimpia töitään ovat 19 alttaritaulua muun muassa Jämijärven, Kankaanpään, Viljakkalan, Iitin, Lopen, Multian, Joutsenon, Savitaipaleen, Längelmäen ja Mouhijärven kirkoissa. Frang työskenteli pienessä Rantopään mökissään, jonka toinen puoli palveli ateljeena. Suuret alttaritaulut eivät suinkaan olleet aivan helppoja maalata ja Frangin oli keksittävä konsti helpottamaan urakkaa. Hänen kerrotaan luonnostelleen työnsä ensin lattialla varsinaisen maalaamisen tapahtuessa omatekoisella telineellä, jonka avulla maalattava osio rullattiin kaistale kerrallaan esiin. Lopullisen työn hän näki vasta levitettyään sen talonsa ulkoseinälle! Frangin muistiinpanoista voi päätellä, että alttaritaulujen maalaaminen on ollut hänestä hauskaa! Teräväsilmäisen ja syrjäänvetäytyvän taiteilijan töitä hallitsi pitkään düsseldorfilaisuuteen liittyvä konservatiivinen maalaustapa. Felix Frang kuoli vuonna 1932 ja hänet on haudattu Ikaalisiin Eteläiselle hautausmaalle.

9

wanha_kauppala.indd 9

12.6.2009 13:46:49


Valkean Ruusun ja Kultaisen Harmonikan kaupunki kaalinen on kuuluisa pelimanniperinteistään ja hanurimusiikistaan. Valkea Ruusu on suomalaisten suosikkivalsseja ja se tunnettiin häävalssina eräiden lähteiden mukaan jo yli sata vuotta sitten! Vanhan sävellyksen alkuperä on tuntematon, mutta se on talletettu Jämijärvellä asuneelta pelimanni Kalle Vainionpäältä (1897–1972), jota pidetään Ikaalisten tunnetuimpana kansanpelimannina. Vaikka Kallen soitosta saattoi kuulla syvältä ihmisen sisimmästä kumpuavia tummia sävyjä, hänet muistetaan ennen kaikkea hyväntuulisena miehenä, jonka iloiset sävelmät innostivat tanssimaan – ja joskus jopa tappelemaan. Kerrotaan miehestä, jota kovin halutti tapella häissä ja joka innoissaan päästi: ”Soittakaa poijat Vainionpeen Kallen polokkaa! Sen tahalis on ste hyvä lyälä!” Valkea Ruusu -valssi on yhä edelleen ahkerassa soitossa ja siitä on muotoutunut ikaalilaisen kansanmusiikin tunnus ja valkeasta ruususta vastaavasti Ikaalisten tunnuskukka. ”Valkoisten ruusujen tuoksusta syntyi sävel, sävelistä häävalssi, joka sai sanat, ja sanoista repesi ikaalilainen kansanmusikaali Valkea Ruusu”. Tenhoavat sanat haikeaan valssiin on runoillut ikaalilainen Mirja Raes. Matkailijan ehdoton ja ohittamaton tutustumisriitti kaupunkiin on pysähtyä nauttimaan kuuluisa Valkea Ruusu -leivos, vain siten voi päästä aidon ikaalilaisuuden makuun! Pieni Ikaalinen on todellinen kansainvälinen harmonikkamusiikin polttopiste. Jokakesäinen maailmanlaajuisesti tunnettu SataHäme Soi -harmonikkafestivaali kerää tuhansia soittajia kaupunkiin. Juhlapaikkana on Turkinpuisto, jonne kokoontuu huippuesiintyjiä ja musiikinystäviä eri puolilta maailmaa. Ikaalisten Hanuritalolla sijaitsevat Suomen Harmonikkainstituutti sekä Sata-Häme Soi -juhlan ja Suomen Harmonikkaliiton toimistot. Ikaalisista käsin luotsataan myös koko harmonikkamaailman asioista, sillä Kansainvälisen Harmonikkaliiton (CIA) päämaja siirtyi 2006 Wienistä Ikaalisiin.

Harmonikka, “suomalaisen sielun tulkki”, on Ikaalisissa enemmän kuin esillä. Kaupungissa voi tutustua myös harmonikka- ja soitinrakennusmuseo Akordian kokoelmiin.

10

wanha_kauppala.indd 10

12.6.2009 13:46:53


“Söin Eräsen pröökynän tikkeriperunoi nin että mahas kiersi.” Ikaalilainen sananparsi.

Kylpylän historiaa ylpyläperinne on Ikaalisissa vahva ja nykyinen kylpylä tunnetaan Pohjoismaiden suurimpana viihdekylpylänä. Oma tarinansa on, missä kylpylä ihan alkujaan sijaitsi… Kauppias Eränen oli matkoillaan Naantalissa tutustunut kylpylätoimintaan ja laitosten tarjoamiin hoitoihin. Hän ja kauppias Järvinen sekä apteekkari Strömmer olivat rakentaneet saunat Ikaalistenniemelle. Eränen perusti muutamien kauppalalaisten kanssa ”puulaakin” ja näin vuonna 1884 syntyi Ikaalisten ensimmäinen kylpylaitos Eräsen saunaan, Wanhan Kauppalan länsirannalle Toivolansaareen vievän tien varteen. Kauppalan liityttyä mukaan kylpylätoimintaan 1896 alettiin puhua ”Kauppalan saunasta”. Vaikka kylpylä oli pieni, sen maine oli kiirinyt laajalle. Muutaman vuosikymmenen ajan Ikaalisiin saapui kylpylävieraita ympäri Suomen! Vuonna 1916 kylpylävieraita oli tiedossa 150. He saapuivat höyrylaivoilla ja viettivät Kauppalassa koko pitkän kesän palaten aina seuraavinakin vuosina. Vieraat majoittuivat kauppalalaisten koteihin ja saattoivat pistäytyä ruokailemassa vaikkapa rouva Blomin talossa, Seurahuoneella tai Rahkolassa. Eniten kylpylässä otettiin vihta-, amme-, hako-, savi-, hiilihappo- ja männynhavukylpyjä, sekä istuma- eli kuhnekylpyjä. Hoito oli tasokasta, olipa käytössä oikein höyrykaappikin. Ikaalisten kylpylän erikoisuutena oli oikea suihku: kaksi vesisäiliötä vintillä, toisessa kylmää ja toisessa kuumaa vettä! Todisteena tehokkaasta hoidosta tervehtyneet asiakkaat olivat kuuleman mukaan esitelleet vertyneitä jäseniään ja tanssineet polkkaa ja masurkkaa!

Ikaalisten vanhan kylpylaitoksen salaisuus Kylpylän vetonaula oli erityislaatuinen savi. Kylpylaitoksen lämmittäjänä toiminut kauppalanvouti Väinö Sarin kaivoi ihmeaineen aivan kylpylän läheltä järven rannalta nykyisen Pesäpallokentän kohdalta. Sarin etsi ja kaivoi täysin hiekattoman, sinihohtoisen saven yli metrisen maakerroksen alta. Sieltä savi kärrättiin kylpylään ja lämmitettiin ämpäreissä hierontaa ja haudekylpyjä varten. Savikylpyihin käytetyssä savessa ei saanut olla hiekanmurusia, sillä ne olisivat rikkoneet asiakkaiden hienon hipiän. Eikä savi saanut olla mitä tahansa savea, sillä kaikki savilaadut eivät sovi iholle. Kerran oli vieraille tuotu vääränlaista kylpysavea ja sen seurauksena kaikille puhkesi armoton syyhy! Ikaalisten hienoa savea haettiin paljon yksityiskäyttöön pitkien matkojenkin takaa, sitä jopa postitettiin ja lähetettiin rahtitavarana. Ikaalisissa hemmoteltiin aisteja, hoidettiin terveyttä, nautiskeltiin ja huviteltiin. Kesävieraiden viihdyttämiseksi puuhattiin Kyrösjärvellä veneretkiä, pidettiin soutukilpailuja ja syyskesällä vielä ”Venetsialaiset” Seurahuoneella kesäkauden päätteeksi. Kesän jälkeen humun ja vieraiden pölyn hieman hälvettyä kylpylaitos palveli kauppalan asukkaiden yleisenä saunana. Erästen suku myötävaikutti kylpylätoiminnan kehittämiseen tulevina vuosina.

11

wanha_kauppala.indd 11

12.6.2009 13:46:54


Veden äärellä

Toivolansaari ja Kasinonranta Kauppalan kupeessa

uonto elää Ikaalisissa! Kauppalan alue rajoittuu Toivolansaareen, joka on upeaa ulkoilualuetta. Saaren ainutlaatuinen sijainti hivelee silmää ja kutsuu kahlaamaan lämpiminä purppuraisina iltoina kauniin Kyrösjärven rantahiekalle. Uusitussa tunnelmallisessa leirintäalueen kahvilassa voi pistäytyä kesäisellä kävelyretkellä nauttimassa vaikka leivoskahvit tai laulamassa karaokea, käviväthän samassa saaressa virkistäytymässä myös vuosisadan alun kauppalalaiset! Kasinon uimaranta Toivolansaaressa oli Kauppalan asukkaiden suosittu virkistäytymispaikka. Hiekka oli siellä erityisen hienoa. Bertel Strömmerin suunnittelema rantakahvila toimi ”Rantaparvekkeen” nimellä aina 1930-luvun lopulle asti ja siellä sai maistella kahvia, pullaa ja virvokkeita. Limonadi ja olut pidettiin kylminä Kivikellarissa. Värilamppujen valot loistivat iltaisin kauas järvelle ja rantaa koristivat kylpylävieraita varten pystytetyt värikkäät ja veikeät puna- ja siniraidalliset pukeutumiskopit. Myöhemmin tuli Kasino, jonka lavalla järjestettiin tansseja vielä pitkälle sotien jälkeenkin. Viimeisiä tansseja Kasinolla tanssittiin alkukesällä 1969.

”Laiva huikkah jo!” Niin huusivat laivan tullessa pienet pojannaskalit juostessaan Kauppalasta rantaan. Laivaranta oli todellinen entisajan kohtauspaikka ja Kauppalan tärkein polttopiste. Sen kautta saavuttiin Kauppalaan ja sieltä myös usein lähdettiin. Siellä pidettiin jaossa sanomalehdet ja sieltä kulkivat monenmoiset tavaralähetykset. Laivarannan Rantaesplanadi henkii historiaa ja noudattelee yhä Chiewitzin asemakaavaa. Tällä kohtaa Kauppalan suojaisessa kolkassa voi todella aistia luonnon rauhan ja entisajan laivaromantiikan rentouttavan tunnelman. Mieli halajaa ehkä pienelle laivamatkalle…

”Mökötys menee, ku laiva kuuluu”, sano Hilima Ikaalisten laivaa. Ikaalilainen sananparsi

12

wanha_kauppala.indd 12

12.6.2009 13:46:56


”Tulikkoh proomuh vai itte emävärkih?” kaalisten venekulttuuri pohjaa pitkiin perinteisiin.1800luvulla Kyrösjärven takalaiset tulivat veneillä Kauppalaan ja kirkonkylään asioimaan. Höyrylaivaliikenne toimi kuitenkin jo 1870-luvun Suomessa sisävesillä yleisesti. Vuonna 1889 perustettiin Ikalisten Höyryvene Osakeyhtiö, josta tuli sittemmin Ikalisten Höyrylaiva Osakeyhtiö. Nimismies Kaarlo Sparfvénin toimeliaisuus kantoi hedelmää: Laivarannasta tuli laivaliikenteen tukikohta ja sinne rakennettiin laivasilta Kauppalan keräämillä ”haminamaksuilla”. Samana vuonna liikennöinnin Kyrösjärvellä aloitti höyrylaiva Ikalis eli Ikalinen, joka oli 11-metrinen ja 30-paikkainen, erään luonnehdinnan mukaan ”tyylipuhdas kaunotar”. Laivan käyttövoimana oli höyrypannu, jonka prutkutuksesta johtuen sen hellittelynimeksi muotoutui kansan suussa Prutku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta monta oli laivalla matkavuottakin: kuutisenkymmentä kesää ehti Prutku ajeluttaa halkojen voimalla matkustajia Kauppalaan jumalanpalveluksiin ja asioimaan sekä palvella kesävieraiden ja herrasväen huvipurtena. Jos matkustajia oli paljon, heitä kyydittiin proomussa, jota Prutku veti perässään. Vieläkin muistellaan, kuinka kesäkuussa 1906 vastavihitty aviopari Fanny Achrén ja Edvard Gylling tekivät romanttisen häämatkansa Prutkulla Kyröskoskelle, josta he jatkoivat aina Siuroon saakka. Kerrotaan tarinaa, että hääpäivänsä aamuna komea Kalmaan isäntä Edvard olisi lähtenyt aamu-uinnille virkistäytyäkseen ja ehkä keskittyäkseen ennen ainutkertaista kirkontoimitusta. Uinti oli kuitenkin venynyt ja venynyt ja mies ilmeisesti havahtui vasta kirkonkellojen soittoon! Kaiketi oli Kyrösjärven kauneus lumonnut sulhasen niin, että ajantaju katosi. Edvard Gylling juoksi kirkkoon frakin helmat liehuen. Tuleva appiukko, piirilääkäri Achrén, joutui siis hetken odottelemaan alttarilla omista häistään myöhästynyttä vävypoikaansa! Uusi tulokas aalloilla oli Kyrösjärvi-laiva, joka aloitti seilaamisen vuonna 1901 välillä Kyrösjärvi-Heittola. Alus lopetti ja lipui viimeisen kerran satamaan vuonna 1953. Kyrösjärvellä liikennöiviä nykyaikojen aluksia ovat olleet m/s Lohi ja m/s Lempi.

”Aamulla nousimme kuuden aikaan. Kyrösjärven rannassa oli silloin jo laiva. Astuttuamme laivan salonkiin laiva huusi kolme kertaa ja niin se lähti viilettämään Kyrösjärven aavaa selkää pitkin. Laivamatka tyvenellä aurinkoisella säällä oli ihanteellinen ja tuntui siltä kuin olisimme matkalla satumaahan. Laiva poikkesi useassa paikassa matkan varrella. Kun sitten vihdoin laiva huusi kauppalan rantaan tultaessa, tuntui todellakin siltä kuin satumaa olisi avautunut eteemme. Laivarannassa seisoi hyvin pukeutuneita ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Naisilla ja lapsilla oli hienot hatut päässä. – Laivarannasta tullessamme kauppala näyttäytyi kaikessa kauneudessaan. Kauniit talot ja komeat harvinaiset lehtipuut katujen varsilla, kukkapenkit, joissa monivärisiä daalioita, asteria, orvokkia ym. kukkia. Minusta tuntui siltä, kuin olisimme tulleet paratiisiin, niin kaunista siellä oli. - - ”

13

wanha_kauppala.indd 13

12.6.2009 13:46:56


iikenne oli vilkasta Kyrösjärvellä: pitäjäläiset saapuivat Kauppalaan arvokkaasti kymmenillä kirkkoveneillä, joiden ”airojen rytmikäs liike oli viehättävää katsella”. Spektaakkelia oli seuraamassa kauppalalaista herrasväkeä. Myös laivat Ikalinen ja Kyrösjärvi kuljettivat sanankuulijoita kirkkoon. Jumalanpalvelukseen saapuvilla oli pyhävaatteita ja evästä mukanaan kirkkovakoissa, joita he juhlallisesti kantoivat kädessään noustessaan Mänttikujaa pitkin kirkkoon. Kirkossa Kauppalan herrasväki istui itseoikeutetusti etupenkeillä, jossa he tarjoilivat silmänruokaa uteliaille pitäjäläisille.

14

wanha_kauppala.indd 14

12.6.2009 13:46:58


Wanhan Kauppalan kierros Kurkista aikaan yli 100 vuotta sitten!

uoden 2005 osayleiskaavassa Wanhan Kauppalan rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimmiksi kokonaisuuksiksi on määritelty Poppelikatu 3:n ja 5:n sekä Tuomaritalon kokonaisuudet, Eräsen kauppatalo ja arvokkaat apteekkitalot. Chiewitzin asemakaavan rajaaman Suomen pienimmän kauppalan lisäksi Kauppalan kierrokseen kuuluvat Strömmerin laatiman asemakaavan lisäykset ja Oma Tupa. Oman pienen kirkkohistoriallisen kierroksensa muodostavat kirkko ja pappilat ympäristöineen. Varsinaisen Kauppalan ulkopuolelta on myös nähtävä omin silmin kaunis Rahkolan tila ja vanha kansakoulurakennus, joilla kaikilla on sanansa sanottavana Ikaalisten historiassa.

Arvoisa vieras,

Astu sisään Kauppalan portista, tapaat mielenkiintoista herrasväkeä 1900-luvun alkuvuosilta. Valitse mieluisin reitti, ole oman tiesi kulkija Kauppalassa ja tutustu joka taloon. Huljuttele välillä jalkojasi Kasinonrannan aalloissa ja kipristä varpaitasi kuumalla hiekalla, joka oli kuuluisa hienoudestaan. Helli päivän päätteeksi myös itseäsi ja kulje laivalla vanhan kylpylän historialliselta paikalta lahden yli uuden viihdekeskuksen aaltoihin. Kyrösjärvi on kuin silta kahden ajan välillä ja taival taittuu pikkualuksella kuin siivillä, melkein kuin Prutkulla konsanaan. Tee matka Wanhaan aikaan! Lähde mukaan tunnelmalliseen Fredrika Sofian kirkkoon. Saat tietää Kuningatar Kristiinan, Kustaa III:n ja kirkonväärti Tuomas Jaakonpojan osuudesta asioihin jo 1500-luvulta lähtien. Poikkea salaa myös kuuluisan Lemmenkujan suojiin, josta puhutaan yhä! Tutustu Rokassovskin rouvaan hulmuavine helmoineen ja tietenkin Eräsen Idaan, Ikaalisten ensimmäiseen matkaoppaaseen!

15

wanha_kauppala.indd 15

12.6.2009 13:46:59


Ikaalisten kirkko on tiekirkko. Se on ehtinyt 200 vuoden aikana koreilla punaisena, valkoisena ja keltaisena.

kaalinen oli katolisella ajalla osa suurta Sastamalan pitäjää, josta se erosi 1300-luvulla Hämeenkyrön mukana. Tämän jälkeen siitä tuli kappeliseurakunta ja seudusta muodostettiin Lahtisten kappeli. Ensimmäisen kappelin sijaintipaikasta ja rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta Hämeenkyrön kirkon messukirjan latinankieliset merkinnät ja Pyhän ristin kappelin kalustoluettelo vuodelta 1550 osoittavat Pyhän ristin kappelin olleen Ikaalisissa. Vuodesta 1641 alkaen Ikaalinen oli emäpitäjänä, silloin Kuningatar Kristiinan käskykirjeellä perustettiin itsenäinen Ikaalisten seurakunta (Ickalis församblingh). Oma kirkko Ikaalisiin saatiin tiettävästi keskiajan lopulla. Nykyinen hirsikirkko on erivartinen ristikirkko ja järjestyksessään Ikaalisten seurakunnan kolmas puukirkko. Oletettavasti kaikki kolme kirkkoa ovat sijainneet samalla mäellä, kun jokainen kirkko rakennettiin jo aiemmin pyhäksi koetulle paikalle. Fredrika Sofian kirkon

rakennusvaihe kesti pari vuotta ja lähes jokainen silloinen seurakuntalainen varallisuutensa ja voimiensa mukaan osallistui rakennustöihin. Ensimmäisen peruskorjauksen suunnittelija oli Turun ja Porin lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz, joka oli laatinut Wanhan Kauppalan asemakaavan. Puuseppämestarina hääri Johan Stenman. Korjausvuosina 1859–1861 kirkkoa korotettiin ja sen ristiharjalle kohosi Chiewitzin suunnittelema valotorni neljän pilarin varaan. Vuonna 1861 rakennettiin Chiewitzin piirustuksilla myös upouusi kellotapuli. Suunnittelija itse olisi halunnut kirkolle valotorniin sopivan loivan sinkkipeltikaton, mutta ikaalilaiset olivat sitkeästi sitä mieltä, että heidän omalle kirkolleen ainoa oikea katto olisi ehta jyrkkä, tervattu paanukatto. Ja sellainen kirkkoon lopulta rakennettiin. Talvisaikaan kirkossa oli kylmä, sillä vielä 1800-luvun lopussa sieltä puuttuivat lämmityslaitteet. Niiden hankinnasta ei kuitenkaan oltu täysin yksimielisiä ja keskustelu kamiinoista kävi kuumana.

16

wanha_kauppala.indd 16

12.6.2009 13:47:02


Historiaa

Vanha kirkko ja kellotapuli kuvattuna lännestä päin. Kuva 1900-luvun alusta.

Ikaalilaisen toimittaja-valokuvaaja Mikko Ilkan elävää kuvausta vuoden 1904 kirkonkokouksesta: ”Kun… ehdotettiin, että Ikaalisten kirkko laitettaisiin lämmitettäväksi, niin nostivat lämmityksen vastustajat semmoisen möläkän ja melun, että olisi luullut tulleen raivoavien villien joukkoon eikä kristilliseen seurakuntaan.” Vihdoin vuonna 1905 saatiin hankittua “kuusi suurempaa ja yksi pienempi kamiini”, jolloin kirkossa tarkeni paremmin. Sanankuulijat hakeutuivat kuitenkin erittäin mieluusti saarnojen ajaksi kamiinoiden ympärille, lämmintä kirkossa ei siis ollut vieläkään! Uusi peruskorjaus toteutettiin vuosina 1932–1933, jolloin kirkkoon saatiin keskuslämmitys. Suunnittelijana toimi arkkitehti Kauno S. Kallio, sisätilojen maalauksesta ja koristelusta vastasi taiteilija Urho Lehtinen. Kirkon nykyinen paanukatto on ikaalilaisen Taisto Ali-Tolpan työtä. “Konehella joutuu” sano Ikaalisten akka, kun urvuilla veisattiin.Urut ovat jylisseet kirkossa jo 1840-luvulla ja näin ne olivat ensimmäiset Pohjois-Satakunnassa ja toiseksi vanhimmat koko Pirkanmaalla. Urut vihittiin juhlallisesti käyttöön 19. syyskuuta 1846 ja ne olivat maakunnallinen nähtävyys, joita tultiin ihmettelemään matkojenkin päästä. Ei siis ihme, että ikaalilaiset rehvastelivat olevansa oikein ”urpukirkon poikia”. Nykyiset urut on valmistettu Kangasalan urkutehtaalla talvisodan aikana ja niiden äänen sanotaan olevan romanttinen.

• Ikaalisten kirkko on valmistunut ja vihitty käyttöön 4. elokuuta 1801, vihkijänä kirkkoherra Henrik Bergroth. Kirkko on nimetty silloisen kuningattaren ja leskikuningattaren mukaan. • Alkuperäisen piirroksen kirkolle laati Tukholman Kuninkaallisen Yli-intendentinkonttorin arkkitehti Thure G. Wennberg jo vuonna 1788 ja rakennusluvan allekirjoitti itse kuningas Kustaa III. • Kirkon rakentaja oli pohjalainen rakennusmestari Salomon Köhlström (Köykkä), joka muutti hieman piirustuksia. Taokset teki seppä Johan Matinpoika Falström. • Kirkko on maaseutukirkoksi harvinaisen kookas, sillä se on rakennettu runsaalle 1000 hengelle. Mitat 35 m x 47 m. • Alttaritaulun Kristuksen kirkastus on maalannut taidemaalari Berndt Abraham Godenhjelm vuonna 1874. Aihe on Matteuksen evankeliumin 17. luvusta. • Vanhin kynttiläkruunu on vuodelta 1648 ja sijaitsee kirkon kuoriosassa lähellä alttaria. 12-kynttiläinen kruunu on oletettavasti silloisen kirkonisännän eli kirkkoväärtin Tuomas Jaakonpojan lahjoittama.

Alttaritaulun ylle oli aikaisemmin maalattu Pietarin sanat: ”Herra, hyvä on meidän täällä olla.” Kuva ajalta ennen 1930-luvun peruskorjausta.

17

wanha_kauppala.indd 17

12.6.2009 13:47:04


Seurakunta velvoitettiin rakentamaan erillinen kellotapuli jo vuonna 1730. Ensimmäisen kerran kellotapuli esiintyy pitäjänkokouksen pöytäkirjassa vuonna 1752.

Todellinen kuvaharvinaisuus: uusi ja vanha tapuli samassa kuvassa. Kuva noin vuodelta 1890.

Historiaa • Jyhkeä kellotapuli on valmistunut samaan aikaan kirkon korjaustöiden kanssa vuonna 1861, arkkitehtinaan G. T. Chiewitz. • Tapulin ympärillä avautuu Pohjoinen hautausmaa, johon vainajia on haudattu jo ainakin 500 vuoden ajan. • Pienin kelloista lienee ollut jo ensimmäisissä tapuleissa. Suurin kello on uudelleen valettu vanhimmasta kellosta, joka särkyi 1771 kuningas Adolf Fredrikin kuolinkelloja soitettaessa. Kellossa lukee: ”Tämä kello on vähemmästä sen rikkonunna Ikalisten seurakunnan kustannuksella vice pastori Joh. Rothoviuksen toimesta enätty ja ylösvalettu Stockholmissa G. Meijer 1771.”

Kellotapulissa on tallessa jännittävä palanen historiaa, siellä lepää 1700-luvulta peräisin oleva maljan muotoinen saarnastuoli.

ykyinen kellotapuli on järjestyksessään kolmas. Vanha kellotapuli oli muhkean pullukka sipulikupolinen barokkitapuli. Kun uutta tapulia rakennettiin, sipulitapuli sai vielä jäädä sen rinnalle, mutta se purettiin 1890-luvun alussa. Hirsistä osa käytettiin Eteläisen hautausmaan ruumishuone-siunauskappelin eli ”läpikäytävän” rakenteisiin. Ikaalilaiset vaatimalla vaativat uuteen tapuliin kolme kelloa. Kellot liittyvät myös kiintoisalla tavalla Ikaalisten paloturvallisuuteen. Vielä 1800-luvulla palovartijat, ”pranvahdit”, huolehtivat palosammutustöistä, sillä järjestäytyneempää palokuntalaitosta pidettiin liian sotilaallisena! Pikkupaloista ilmoitettiin talojen omilla ruokakelloilla ja ”signaalitorvella”, mutta suuremmassa hädässä turvauduttiin kirkonkelloihin, joita soitettiin, kun jossain roihusi enemmälti. Asenteiden pehmettyä vuosisadan lopulla 1883 perustettiin Kauppalan Kansanjuhlassa Ikaalisten kauppalan Wapaehtoinen Palosammutuskunta. Eläinlääkäri Oskari Eränen lahjoitti sittemmin palokunnalle ”isonestorin” ja ”pikkunestorin” eli omat palokellot, joten kirkonkelloja ei enää käytetty niinkään maallisiin toimituksiin! Kellojen soitto tapahtuu nykyisin automaattisesti.

18

wanha_kauppala.indd 18

12.6.2009 13:47:08


Ajan tavan mukaan hirsirakennuksia purettiin ja koottiin uusille paikoille. Makasiini seisoo kuitenkin alkuperäisellä paikallaan.

Historiaa

älkävuodet ajoivat perustamaan viljamakasiineja. Tarkoituksena oli tasoittaa hyvien ja huonojen vuosien välisiä eroja siten, että hyvinä vuosina viljaa varastoitiin makasiineihin, joista sitä lainattiin katovuosien koetellessa. Makasiineista saattoi tiukan paikan tullen lainata siemen- ja syöntiviljaa – tosin se oli myös maksettava korkojen kera takaisin! Useimmiten makasiinit rakennettiin kirkon lähelle pitäjän keskeisimmille paikoille, minkä vuoksi puhuttiin myös ”pitäjänmakasiineista”. Ikaalisiin perustettiin pitäjänmakasiini vuonna 1833. Makasiinirakennus on peräisin tuolta ajalta ja se rakennettiin Fredrika Sofian kirkon vierelle, samalle paikalle, jossa se yhä seisoo. Vuonna 1857 määrättiin valtiovallan taholta, että pitäjässä oli oltava viljalainaamo ja Lainajyvästö sijoitettiin makasiinirakennukseen. Viimeksi Ikaalisten seutua koettelivat nälkä- ja tautivuodet 1867–1868, jolloin Lainajyvästö oli totisessa käytössä, muutoin Kauppalan asukkaat eivät kunnan lainamakasiinin viljoja juuri tarvinneet.Lukuisia viljamakasiineja on säilynyt 1800-luvulta ja lähes jokaiseen niistä on tehty kotiseutumuseo. Ikaalisten makasiini on ikänsä perusteella rakennushistoriallisesti arvokas.

• Ikaalisten kotiseutumuseona toimii vuonna 1833 valmistunut punainen korkea viljamakasiini. • Ikaalisten kunta lahjoitti makasiinin Ikaalinen-Seuralle vuonna 1966, jonka jälkeen seura on hallinnoinut tätä kulttuurihistoriallista museota ja paikallismuseota. Museo otettiin käyttöön elokuussa 1967. • Ikaalinen-Seuran hallinnassa on lisäksi 1950-luvulla perustettu Toivolansaaren ulkomuseoalue, jonka alueella on säilynyt edelleen kaksi vanhaa aittaa ja kirkkovenelato. Toivolansaaren aitoista toinen on Toivolan tilan aitta ja toinen on siirretty sinne, samoin on siirretty kirkkovenelato.

Pienessä museorakennuksessa on koko Ikaalisten pitäjän alueelta kerätty noin 3300 esineen kokoelma.

19

wanha_kauppala.indd 19

12.6.2009 13:47:12


Oletettavasti 1700-luvulla Rahkolan verotulot menivät Porin jalkaväkirykmentin Kyrön komppanian kahden rummunlyöjän ja yhden pillipiiparin palkkoihin.

aikka näyttävä Rahkolan Juhlatalo kohoaa kirkonkylän puolella Kauppalan reunamilla, rakennus on ehkä aivan ensimmäinen palanen Kauppalan historiaa! Vuonna 1857 maaherra Fabian Langenskiöld esitti Rahkolaa otettavaksi mukaan Kauppalaan, mutta tila jäi kuitenkin varsinaisen kauppalan rajojen ulkopuolelle – miksi, se ei ole koskaan selvinnyt. Vaikka Rahkolan tila ulottuu juuri ja juuri Wanhan Kauppalan rajalle, sen historia ulottuu vuosisatojen taa, sillä se mainitaan verotilana jo vuonna 1533. Päärakennus on hirrestä ja sen julkisivu on monen muun Kauppalan rakennuksen tapaan vaakalaudoitettu. Tuttuja ikaalilaisia muotoja toistaa nurkkaharkotus ja katonrajan voimakas profilointi. Talossa on aumattu harjakatto, ikkunat koreilevat kuusiruutuisina. Ristipäätykolmion puolipyöreässä ikkunassa on 10 ruutua. Sisätilat ovat Museoviraston mukaan säilyneet hyvin pitkälle alkuperäisessä asussaan. Alakertaan on piirretty 10 huonetta, sali ja ruokasali on sijoitettu keskelle. Sotien aikana Rahkolassa asutettiin evakkoja ja sali

oli tuolloin jaettu kahtia, kun perheille tarvittiin erottaa asuintiloja. Pääsisäänkäynnin peilipariovi on tiettävästi alkuperäinen, myös alakerran korkeat kaakeliuunit on säilytetty. Pihaan kuuluu vanha luhtiaitta, viljamakasiini, pakari eli leivintupa oikealla sekä vanha asuinkäytössä ollut rakennus, ”pikkupuoli”, joka saattaa olla jopa päärakennustakin vanhempi. Entisen karjapihan kaikki vanhat rakennukset on purettu. Rakennukseen saatiin vesijohto vuonna 1930, keskuslämmitys asennettiin vuoden 1959 puolella. Tarina, jota Rahkolasta kerrotaan, kiehtoo kuulijoita yhä meidän päivinämme. Juho Kustaa Juhonpoika (1823–1867) ja Eeva Sofia Iisakintytär (1830–1909) omistivat Turkin tilan, kun siitä muodostettiin Ikaalisten Wanha Kauppala. He ostivat Rahkolan tilan ja näin vuodesta 1860 lähtien tilaa alkoi hallinnoida Rahkolan suku. Taloa isännöi heidän jälkeensä muhkeaviiksinen Kaarle Selim Rahkola (1856–1939). On huhuttu, että ikaalilaiset olisivat mahdollisesti kokoontuneet juuri Rahkolassa kauppala-anomuksen jätettyään!

20

wanha_kauppala.indd 20

12.6.2009 13:47:16


Historiaa • Päärakennus on tiettävästi valmistunut vuoden 1832 tienoilla ja se on kaunis esimerkki puhdaspiirteisestä empiretyylistä. Mitat 27 m x 11 m. • Eräästä sen uuneista on löydetty maininta päärakennuksen iästä: kirjoitus ja vuosiluvut 1832 ja 1857 paljastavat, että rakennus ajoittuu kruununvouti Carl Forsgårdin aikaan. Huhuttiin, että uunin kivet olisi siirretty taloon vieläkin vanhemmasta alkuperäisestä päärakennuksesta. • Perimätieto kertoo, että rakennuksen suunnittelija olisi itse Engel.Vaikka Museovirasto ei vahvistakaan tätä tietoa, rakennus huokuu vahvasti engeliläistä henkeä. Toinenkin aikoinaan asuinkäytössä ollut rakennus, ”pikkupuoli”, voi olla iältään vanhempi kuin päärakennus.

Komeaa Rahkolaa on aikoinaan viljelty maatilana, mutta se on myös palvellut kestikievarina ja käräjätalona sekä kuntakokousten pitopaikkana. Siellä on järjestetty 1800-luvun lopulla myös asevelvollisuuskutsuntojen arvannostot, joista oli laki vuodelta 1878. Nuoret, 21 vuotta täyttäneet miehet nostivat arvan itse vasemmalla kädellään: arvalla ratkaistiin se, joutuiko kolmeksi vuodeksi vakinaiseen palvelukseen vai kesäkoulutukseen Vatulan reservikasarmille. Roosan pirttinä tunnettu vanha rakennus toimi nälkävuosien aikaan 1866–67 sairaalana, paikalla toimi myöhemmin lääkärin vastaanotto. Museoviraston mukaan Rahkola on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskokonaisuus. Nykyisin Rahkolan Juhlatalona tunnetun tilan omistaa Ikaalisten kaupunki, joka osti tilan 1991, kun seurakunta ja koko pitäjä täytti 350 vuotta. Juhlia tilalla on järjestetty jo kauan sitten. Tarina kertoo, että noin sata vuotta sitten Rahkolassa tanssittiin häitä, joissa kymmenen pelimannia soitti juhlallisesti parvekkeella, kun vastavihitty pari asteli kirkosta häätaloon. Ikaalisissa tunnetaan kappale ”Rahkolan häämarssi”, mutta ei tiedetä, soittivatko pelimannit hääjuhlan kunniaksi juuri tuota sävelmää.

Sisätilat henkivät vanhaa aikaa ja sisustus on tehty huolella. Myös Rahkolan taidenäyttelyt tarjoavat esteetikoille elämyksiä.

21

wanha_kauppala.indd 21

12.6.2009 13:47:17


5 Vanha pappila ikko Ilkan tarinan mukaan vuonna 1833 kaadettiin Ikaalisten viimeinen karhu Kovelahden Unnankorvesta ja suuret peijaiset pidettiin 28. päivänä maaliskuuta Ikaalisten pappilassa, ilmeisesti nykyisen pappilarakennuksen paikalla aiemmin sijainneessa pappilassa. Ajan tavan mukaan ”monet temput ja kruusaukset” oli suoritettava ja väkijoukko oli saatava jaoteltua pappilan huoneisiin, jokainen arvonsa mukaiselle istumapaikalle, ennen kuin juhlat pääsivät alkamaan. Isossa asuintalossa kahisivat säätyläiset silkissä ja sametissa, jotkut lipuivat lattialla prameasti ajan muodin mukaisissa isoja vesiammeita muistuttavissa leveissä hameissaan. Rahvas oli koottu pirttiin ja leivintupaan, pispantuvassa puolestaan juhlivat ”hantvärkkärit” sekä hieman erikoisemmat vieraat: peijaisiin oli kutsuttu viimeiset yhdeksän elossa olevaa Suomen sodan 1808– 1809 soturia vanhoissa sotapuvuissaan! Hämyisessä pispantuvassa sotasankarit innostuivat tarinoimaan ja kumosivat siinä sivussa pikarin

Nykyisin pappilassa toimii Olokolo, toripäivien pistäytymispaikka ja eläkeläisten, pienryhmien ja partion kokoontumistila.

toisensa jälkeen. Pian kävi melu niin suureksi, etteivät tuvassa olijat kuulleet enää omaa ääntään. Herrasväen ruokailu tapahtui pappilan salissa, muu väki söi pispantuvassa. Karhun kyytipoikana oli olutta ja tarjolla oli lukuisia ruokalajeja, muun muassa kuulua Kyröskosken siikaa ja tietenkin ”pappilan hätävara”. Merkillistä kyllä, kahvia ei tuolloin vielä pitopaikoissa tarjottu, vaikka herrasväen keskuudessa se oli jo tunnettu nautintoaine. Pikkuruisissa tuohi- ja paperisuppiloissa maisteltiin ”snekkoja”, siirapista ja manteleista valettuja makeisia. Lopuksi provastin ja nuorison hartaasta pyynnöstä vanhempi väki suostui esittämään minuetin, joka tunnettiin ”kuninkaallisten tanssina”. Tanssijoiden ikä ja raihnaisuus katosi ”harmaiden hapsien leuhahdellessa”, kun jalalla pistettiin koreasti heidän nuoruutensa aikaista ruhtinasten tanssia! Sellaista minuettia ei ollut vielä koskaan Ikaalisissa tanssittu, eikä tulla milloinkaan enää tanssimaankaan.

22

wanha_kauppala.indd 22

12.6.2009 13:47:25


Historiaa

Postikortti vuodelta 1889 kuvaa Vanhaa pappilaa.

• Ikaalisten seurakunta sai uuden pappilan Hämeenkyröstä eroamisensa jälkeen 1647. Kirkkoherran pappila tuli oletettavasti nykyisen pappilan tontille. Rakennustöistä ja kunnostuksesta vastasi seurakunta. • Pappila muodostettiin kahdesta Taronimisestä talosta, joista toinen oli autio ja ”jossa toisessakin asui vain vanha ukko”. Tilat olivat Per Tauron autiotalo ja Lars Ehrssonin pientila, jotka yhdistettiin puolentoista manttaalin suuruiseksi tilaksi. • Kappelipappila jäi luultavasti kappalaiselle kirkkoherran saatua uuden pappilansa. • Nykyinen puinen päärakennus on vuodelta 1845. Perimätiedon mukaan pappila on rakennettu osin kirkon rakennuksen ylijäämähirsistä. • Rakennuksen ulkoseinä on pystylaudoitettu, räystäät ovat voimakkaasti profiloidut. Rakennus edustaa pohjalaishenkistä empiretyyliä. Viehättävinä yksityiskohtina korostuvat ylelliset kulmapilasterit sekä yleisesti käytetty kaarimuotoilu koristeluissa ja ikkunoissa.

Pappisväki kuului tiiviisti kauppalalaisten elämään. Jo Kauppalan perustamiskirjassa huolehditaan virallisesti: “Sielun hoidon ja kirkko-kurin suhteen tuleepi kauppala kuulumaan Ikaalisten pitäjään oikeudella emäkirkkoa viljellä sekä siellä olevalta pappiskunnalta kohtuullista palkintoa vastaan saada papillista palvelusta.” Vaikka kirkonmiehet asuivat Kauppalan rajojen ulkopuolella, heidät luettiin pikemminkin kauppalalaisiin kuin kirkonkyläläisiin. Kirkonmiehissä oli monenlaisia kiehtovia persoonia. Vuosina 1884–1905 Ikaalisten kirkkoherrana toimi Herman von Bonsdorff. Rovastin sydämenasiana oli pappilan maanviljelys ja karjanhoito. Hänen kerrotaan saarnoissaankin viljelleen maanläheisiä vertauksia ja unohtuneen usein jaarittelemaan pitkiksi ajoiksi lannoittamisesta ja rotusioista! Kaikki eivät olleet ehkä aivan yhtä innoissaan elikoista, sillä kirkon itä- ja kaakkoissivustalle oli rakennettu hirsisalvoksinen aita erottamaan kirkon Rahkolan ja pappilan peltomaista, samoin oli erotettu pisteaidalla läntinen puoli pihaa, jotteivät pappilan lehmät lönkyttelisi kirkon portaille asti! Pappilarakennus 1950-luvulla. Rakennuksen itäpäätyyn oli jo lisätty arkistoholvi vuonna 1929.

23

wanha_kauppala.indd 23

12.6.2009 13:47:32


6 Keturin kappalaispappila appalaisen pappila Keturi sijaitsee Kauppalan rajan ulkopuolella, mutta sillä on tärkeä merkitys kaupunginosan historiassa. Keturin talon pohjoispuolella Turkinpuistossa sijaitsi Turkin talo, jonka maat lunastettiin aikoinaan Kauppalan perustamiseksi. Myös Kauppalan asemakaavan laajennusalue pakkolunastettiin 1914 Keturin talon pelloista. Keturin historia alkaa kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Uskonpuhdistuksen myötä Upsalan kirkkokokouksessa 1593 päätettiin katolilaisuuden väistyessä siirtyä valtakunnassa uuteen oppiin, luterilaisuuteen. Ensimmäiset tiedot 1600-luvun alkupuolelta ovat papista nimeltä herr Philpus, jonka oletetaan toimineen kappalaisena Ikaalisissa. Keturi on palvellut monen Ikaalisten seurakunnan kappalaisen asuntona ja kappalaisen virkatalona sen tiedetään toimineen ainakin jo vuodesta 1699 kappalainen Johannes Fonseliuksen aikana. Nykyisen talon rakentamisen aikoihin 1800-luvun puolivälissä kappalaisena Ikaalisissa oli Frans Henrik Hällfors. Kappalainen oli Ikaalisissa itse velvollinen rakentamaan tarpeelliset huoneet virka-asuntoonsa ja pitämään ne kunnossa. Vuonna 1892 annetun

asetuksen mukaan seurakunnan tuli pitää kunnossa myös kappalaisen virkatalon rakennukset. Keturin talo on rakennettu lähes neliön muotoon epäsäännöllisistä harmaakivistä muuratulle kivijalalle. Pääsisäänkäyntinä toimivan kuistin kaksoispääty ja koristeelliset kuusiruutuiset ikkunat ovat Ikaalisten maalaistaloille tyypillisiä 1800-luvun lopun rakennustaiteellisia elementtejä. Myös vaakalaudoitus ja nurkkaharkotus ovat tunnusmerkillisiä piirteitä. Laaja ullakko ei ole asuinkäytössä. Talossa on peltinen nelilapekatto. Keturin talossa oli 1800-luvulla kuisti, eteinen, sali, neljä kamaria, keittiö ja keittiökamari sekä ruokasäilö. Pihapiiriin kuului tuolloin asuinrakennusten lisäksi lukuisia lisärakennuksia sekä navettakartanon rakennuksia. Pihaa koristi myös puutarha. Keturin tilaan kuuluivat lisäksi palovaaran vuoksi pihapiirin ulkopuolelle rakennetut sauna, mallashuone, riihi, luuva eli puintihuone, akanahuone ja humalisto. Nykyisin jäljellä ovat enää päärakennus ja asuin- eli vuokraajanpirtti. Sisällä 1800-luvun lopun vanhat tunnelmalliset kaakeliuunit on säilytetty. Rakennus on peruskorjattu vuosina 1960–1971

24

wanha_kauppala.indd 24

12.6.2009 13:47:34


Historiaa

Keturin pappila kappalainen Kalervo Kurkialan jälkeen vuonna 1939. Kappalaisena oli tuolloin Matti Mikael Koivisto, joka toimi tehtävässään 1939–1970.

ja itäpäätyyn on lisätty 1970-luvulla tasakattoinen siipiosa, muuten pohjakaava on ennallaan. Kun lisärakennuksia purettiin, niiden alta saatiin esille erittäin vanhoja hirsirakenteita. Eräs Keturin asukkaista, Kalervo Kurkiala (kappalaisena 1931–1938), muistelee: ”Papin palkkaan kuului maanviljelys. Kappalainen vuokrasi Keturin pappilan maat vuokraajalle, jonka asuinrakennus on säilynyt nykypäiviin asti pappilan pihapiirissä. Tämä maksoi vuokransa luontoisetuina: maitona, kananmunina ja ainakin yhtenä valmiiksi teurastettuna sikana vuodessa. Tärkeä osa vuokrasopimusta olivat hevoskyydit.” Keturin pappila on nykyisin Ikaalisten entisen kanttorin Joel Åfeltin ja Liisa Åfeltin taiteilijakotina. Keturi on myös Korkeasaaren entisen intendentin, tohtori Ilkka Koiviston lapsuudenkoti, sillä hänen isänsä rovasti Matti Koivisto toimi Ikaalisten kappalaisena. On väitetty, että Ikaalisissa niin yleiset naakat olisivat Ilkan tuomia, mutta salaisuus paljastuu tässä: Ilkka omien sanojensa mukaan kyllä yritti naakkojen levittämistä Ikaalisiin ja toi Kauppalaan naakkapariskunnan 1953. Naakat eivät kuitenkaan lisäänny saman poikueen sisällä ja nuo kaksi sattuivat olemaan sisarukset! Ilkka ei siis yrityksestään huolimatta ole Ikaalisten naakkojen kantaisä.

• Ikaalisten seurakunta itsenäistyi 1641 ja tiedetään Keturin paikalla olleen talon toimineen 1699 kappalaisen virkatalona. Ensimmäiset tiedot tontin muista rakennuksista ovat vuodelta 1754. Näin Keturin historia ulottuu pidemmälle menneisyyteen kuin koko Kauppalan! Pihaan kuului tuolloin aitta ja neljä pientä asuinkäytössä ollutta rakennusta. Navettakartanoon kuului kolme rakennusta. • Päärakennus rakennettiin uudelleen ennen vuotta 1823 ja nykyinen päärakennus on vuosien 1855–1866 väliseltä ajalta, jolloin kappalaisena Ikaalisissa oli Frans Henrik Hällfors. • Keturin kappalaispappilan pohjakaava on tyypillinen karoliininen pohjakaava, joka ilmentää Ruotsin valtakunnan virkatalojen rakennustapaa. • Rakennuksen suunnittelija on jäänyt hämärän peittoon, eikä tiedetä varmuudella, onko rakentamisessa käytetty hyväksi vanhoja pappilan rakennuksia.

Naakat pitävät infernaalisiksi luonnehdittuja konserttejaan Keturin ja Turkinpuiston puissa.

25

wanha_kauppala.indd 25

12.6.2009 13:47:38


7 Vanha kansakoulu oulurakennus on valmistunut vuonna 1862 ja se toimi alkuun pitäjänkouluna. Pitäjänkoulu oli aloittanut toimintansa ilmeisesti jo vuoden 1857 aikoihin. Pitäjänkoululaisina opiskeli vuosina 1862–1877 torpparien ja talollisten lasten lisäksi paljon Kauppalan virka- ja ammattimiesten lapsia. Tuolloin oppilaat istuivat pöytien ääressä lattiaan naulatuilla penkeillä, tytöt ja pojat samassa luokkahuoneessa. Kirjoitusharjoituksiin oli varattu hiekkalaatikot ja laskuoppia harjoiteltiin mustalla laskutaululla. Pitäjänkoulusta tuli ”Ylhäisempi Kansakoulu” 8. huhtikuuta 1878, jolloin vietettiin Kirkonkylän kansakoulun avajaisjuhlaa. Koulu korjattiin ja oppilaat saivat oikeat pulpetit. Kansakoulussa opetettiin sekä tyttöjä että poikia yhdessä. Ensimmäiset opettajat, tarmokas Aatu Okko (Kirkonkylän kansakoulun opettajana 1878–1917) ja hänen työparinaan oppilaita kaitsenut puuhanainen ”Lullu” (Loviisa Sofia Enbom, opettajana vuoteen 1923 asti), olivat aktiivisia Kauppalan muussakin toiminnassa. Nais-

opettajan tultua uusi tyttökoulun puoli opettajan asuntoineen laajennettiin ”vinkkeliin” eli poikittain muun talon yhteyteen vuonna 1882. Senaatissa oli käyty kovia keskusteluja siitä, voisivatko tytöt istua samassa luokkahuoneessa poikien kanssa. Pelättiin nimittäin, että koulu olisi vaaraksi tyttöjen terveydelle, järjen säilymiselle ja siveydelle! Kuopion piispan kannanotto asiaan kuului: “Rappion ensimmäinen askel on, jos niin käy.” Silti tyttöjä ja poikia opetettiin pian taas yhdessä, vaikka asiaa käsiteltiinkin vielä useaan otteeseen. Vielä 1900-luvun alussa vain harva kävi koko kansakoulun alusta loppuun, useimmat kävivät koulua vain vuoden tai pari. Kauppalan lapset saattoivat myös käydä kansakoulun sijaan vielä 1800-luvun lopulla yksityiskouluja, kuten lukkarivaari Sjölundin koulua kirkonkylän puolella. Lukkarin taksa oli 25 penniä viikko ja päälle pätkä purutupakkaa! Sjölundin opetusmenetelmät olivat taksaan nähden vähintäänkin kohtuulliset, opetusta vauhditti kuuleman mukaan ”rottinkikeppi oven ylisen peittolaudan takana...” Kansakoulussa

26

wanha_kauppala.indd 26

12.6.2009 13:47:40


Historiaa

”Ylhäisempi Kansakoulu”. Tarmokkaan opettaja Aatu Okon luokka työssään. Okon jälkeen tulivat Juuse Tamminen ja Seth Vesa.

• Kansakoulu sijaitsee näkyvällä paikalla aivan Kauppalan rajalla, Kauppalanportin ja Turkinpuiston kupeessa. • Pitkä talo on rakennettu kolmessa vaiheessa. Koulun vanhin osa vasemmalla puolella on rakennettu 1862 ja se on perua ajoilta, jolloin koulu on toiminut pitäjänkouluna. Ensimmäinen laajennus tehtiin 1880-luvulla kansakoulun jo aloitettua toimintansa, lisärakentamista jatkettiin 1920-luvulla. • Koulun rakentamista varten emäseurakunnan talolliset määrättiin tuomaan mäntyhirsiä ja kattopäreet, pienemmiltä taloilta pyydettiin kuusihirsiä ja loput talot velvoitettiin tuomaan sammaleet seinien tilkkeeksi. Koulun rakentamiseen käytettiin myös osin kirkon rakentamisesta jääneitä tarvikkeita. Yhteispelillä koulu saatiin valmiiksi. • Kun koulu muuttui kansakouluksi, rakennettiin kivikellari ja navetta: opettajan palkkaan kuului muutamia ”tynnöriä hyvää peltomaata”. • Taitavana puhujana tunnettu opettaja Okko valittiin edustamaan talonpoikaissäätyä 1904–1905 valtiopäiville.

opetettiin suomen kielellä, mutta jatko-opintoja varten tarvittiin ruotsin kieltä. 1800–1900 –lukujen taitteessa niille Kauppalan herrasväen lapsille, jotka pantiin oppikouluun, ruotsin opetusta pitämään tilattiin leskirouva Ekman ja perustettiin ”Ekmanin koulu”. 1920-luvulla rakennusta laajennettiin jälleen alakoulua varten. Laajennustöiden suunnittelijana toimi rakennusmestari F.O. Heikkilä, joka on suunnitellut useita rakennuksia Ikaalisten Wanhaan Kauppalaan. Alkuopetusta on järjestetty kansakoululla vielä pitkälle 1900-luvun loppupuolellakin. Nykyisin vanha koulu palvelee edelleen koulutuskäytössä, nyt tosin Aikuiskoulutuksen tiloina. Kansakoulu on säilynyt hyvin pitkälle alkuperäisessä ulkoasussaan 1880-luvulta. Etelään päin rakennettu päätyseinä ikkunoineen on ennallaan, samoin ovat säilyneet koristeelliset ikkunat. Sisällä rakennuksessa on edelleen paikoin alkuperäisiä lautakattoja ja puulattioita, peltiuuneja sekä vanhat peiliovet. Vanha suuri koulurakennus onkin kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti erittäin arvokas. Taidokkaat pohjoissatakuntalaiset lasikuistit koristavat vanhaa koulurakennusta, josta puhutaan ”Keltaisena kouluna”.

27

wanha_kauppala.indd 27

12.6.2009 13:47:42


8 Eräsen kauppatalo uonna 1860 pidettiin Kauppalan ensimmäinen tonttihuutokauppa, jossa apteekkarinvirkaa Ikaalisiin toimittamaan tullut apteekkari Otto Pahlman osti Eräsen tontin. Kahta vuotta myöhemmin vuonna 1862 valmistui asuin- ja liikerakennus, jossa Pahlman piti alkuun apteekkia ja sekatavarakauppaa. Eräsen tontti on koko Kauppalan merkittävimpiä vanhoja liikepaikkoja ja se on toinen Kauppalan kahdesta isoimmasta tontista, jotka Chiewitz oli piirtänyt vastatusten pääkadun molemmin puolin. Apteekkarin kuoltua 1866 apteekki jouduttiin sulkemaan kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen uusi apteekki- ja kauppaliike avattiin vastapäiselle tontille. Pahlmanin talossa toimi jonkin aikaa kauppias K. F. Bergmark, joka kuitenkin ajautui vararikkoon vuonna 1875. Tämän jälkeen entisestä Pahlmanin ja Bergmarkin talosta tuli Erästen suvun talo, kun kauppias Gustaf Nestor Eränen (1840–1924) osti sen. Eräsen kauppaliike oli koko Ikaalisten suurin ruoka- ja taloustavaroita myyvä liike, josta sai jokapäiväisen elämän tärkeimpiä välttä-

mättömyystavaroita kuten suolaa, sokeria, jauhoja, sillejä, kankaita, kenkiä, nahkatuotteita sekä maataloustarvikkeita. Liiketilat sijaitsivat länsipäädyssä taloa, olipa puutarhassa huvimajakin. 1900-luvun alussa kauppias Eräsen talo kuhisi elämää, sillä perhe oli varsin suuri. Talossa hääräili itse kauppias, joka oli jäänyt leskeksi vaimonsa Wilhelminan kuoltua vuonna 1903. Kauppiaan lapsista Ida auttoi kaupanhoidossa ja talouspuolen taitajana hän myös jatkoi pienimuotoisesti kaupanpitoa kauppiaan kuoltua. Idan jälkeen talo oli vuokrattuna Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:lle, kunnes 1940-luvun alkupuolella se siirtyi Toivo Eräsen pojille, sittemmin Mikko Eräselle ja tämän puolisolle Anni Eräselle. Rouva Anni Eräsen muistelmissa Ida Eränen oli eloisa ja aina vauhdissa: hän lausui runoja, lauloi ja esitteli kulkijoille mielellään Kauppalan ihmeitä – hyvällä syyllä häntä voidaan siis sanoa Ikaalisten ensimmäiseksi matkaoppaaksi! G. N. Eränen oli todellinen liikemies. Hän teki kauppamatkoja Pietariin vieden sinne voita, lumppuja, riistaa, nahkoja ja luita, tuoden reissuiltaan vastavuoroisesti ulkomaan tuotteita, ennen kaikkea

28

wanha_kauppala.indd 28

12.6.2009 13:47:45


Historiaa

Kauppiaan ansiosta Ikaalisista sai myös venäläistä posliinia, rusinoita ja ylellisyystavaroita.

tärkeää viljaa sellaisina vuosina, jolloin paikkakuntalaisten oma sato oli jäänyt niukaksi. Ulkomaille vietävä voi kerättiin pitkin pitäjää, ”nyttyrä sieltä, toinen täältä”. Eräsen talon pihassa on vieläkin veivi, jolla suureen saaviin kerätty voimassa sekoitettiin tasalaatuiseksi ulkomaille vietäväksi voiksi kauppiaan matkaan. Näiltä matkoilta tarttui kauppiaan mukaan myös Ikaalisten ensimmäinen yksirivinen hanuri. Eräsen alapihalla miehet soittelivat sillä ringissä kukin vuorollaan tuon ajan tunnetuimpia sävelmiä. Hanuri ei alkuun ollut herrasväen ja vanhemman väen suosiossa, sillä se oli ”paholaisen peli, pirun keuhkot” ja soittokin oli ”rompotusta”. Vaan niinpä tuli hanuri kuitenkin Ikaalisiin ja juuri Ikaalisiin se siitä asti myös jäi. Eräsen kauppa oli koko pitäjän keskus, suuri nokipannu keitti kahvia pitkin päivää ja pitkien matkojen takaa tulleet kulkijat jäivät taloon usein yöksi. Koska kauppias Eränen ilahdutti Kauppalan rouvia tuomalla matkoiltaan tuliaisina kaikenlaisia kukkaerikoisuuksia puutarhoihin, huhutaan myös Ikaalisten tunnuskukan, valkean ruusun, olevan kauppiaan matkojen tuomisia. Valkean ruusun arvoitus ei ole vieläkään ratkennut. Ei tiedetä, miten se Ikaalisiin alun perin päätyi, mutta Kauppalan puutarhoista se pian levisi koko pitäjää kaunistuttamaan!

• Ikaalisten Kauppalan vanhimpia rakennuksia, vaakalaudoitus. Asuin- ja liikerakennus valmistui noin vuonna 1862, jonkinlainen rakennus on paikalla ollut jo 1850-luvulla. • Eräsen kauppatalo pääbulevardilla on eräs Ikaalisten Wanhan Kauppalan parhaiten säilyneistä vanhoista rakennuksista ja monien mielestä se on myös koko Ikaalisten kauneimpia taloja. Vanha kauppatalo on esimerkki klassisesta empiretyylistä ja todellinen helmi käyntikohteiden joukossa. • Arkkitehtonisesti kiinnostavat yksityiskohdat kuten katkaistu päätykolmio, koristeellinen kaunis päätyikkuna, klassiset ikkunanpielet, jämerä räystäslista ja kulmaharkotus ovat säilyneet. Sisällä asuintilat ovat pitkälti alkuperäisessä kuosissaan, siellä on säilynyt muun muassa vanhoja kaakeliuuneja, pari niistä on valmistettu rantopääläisessä Sarinin verstaassa. • Aikoinaan tontilla sijaitsi myös suola-, rauta- ja voimakasiini, talli ja navetta sekä vaunuvaja ja puuliiteri, jotka muodostivat suojaisan ja idyllisen umpipihan.

Kauppias ja todellinen liikemies, Gustaf Nestor Eränen. Kauppias toi ulkomailta erikoisuuksina hopeisen pikkuruisen pyypillin ja takaaladattavan haulikon.

29

wanha_kauppala.indd 29

12.6.2009 13:47:49


Apteekkitalon sivustalla vartioi arvoituksellinen hahmo.

pteekkari Arvo Erholm sai apteekkioikeudet Ikaalisiin 1924. Kun apteekkitiloja oli tarve ajanmukaistaa, Erholm rakennutti vanhan apteekkitalon viereen uuden. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1929. Koska apteekki sijaitsi toisella Kauppalan kahdesta suurimmasta tontista, tilaa uudelle uhkealle talolle riitti. Uusi apteekki valittiin aikoinaan Suomen uudenaikaisimmaksi apteekiksi. Talossa oli kaksi kerrosta ja kokonaisuus antoi ylellisen vaikutelman, huoneita oli suurellisesti peräti parikymmentä. Sementtitiilimuuraus kätki sisäänsä tiloja jos jonkinlaiseen käyttötarkoitukseen: ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat avara ja raikkaanoloinen apteekkihuone ja liike- ja edustustilat, kemikaalikauppa, materiaalihuone ja lääkkeiden keittohuone sekä yöpäivystäjien kaksi ”tisurihuonetta”, pohjakerroksessa puolestaan laboratorio, kellari sekä kuusi huonetta varastotilaa. Toiseen kerrokseen oli rakennettu asuintilat apteekkariperheelle sekä muulle henkilökunnalle, proviisorille ja farmaseuteille. Talon sisustus oli loistelias ja toisen kerroksen asuinhuoneet koristeellisia.

Dramatiikkaakin apteekkitalon vaiheisiin liittyy, sillä se paloi vuonna 1938. Tulipalon sammutustöihin osallistuivat innokkaasti myös paikalliset “tippaukot”, kun pelättiin kellarissa olevien pirtutynnyrien saattavan räjähtää hetkenä minä hyvänsä! Esko Laineen tunnelmakuvausta vuoden 1938 palosta Ikaalisten Joulu 1996 -lehdessä: ”Vikkelästi pois rannasta, nopeasti torin poikki ja ylös mäkeä minkä kintuista irti saimme. Matkalla ohittamamme aikuiset sanoivat, että apteekki palaa. Sinne siis! Perille tultuamme näimme kaikkea irtainta tavaraa kannettavan kiireen vilkkaa talosta ulos puistoon. Väkeä oli kuin markkinoilla. Mentiin ja tultiin, nopeassa tempossa sisään ja ulos. Kohta olivat kaikki kilut ja kalut epäjärjestyksessä puistossa. Kanarialinnut olivat päässeet pois häkistään ja lentelivät vapaina oksalta oksalle.” ”Tulipesäke oli vintissä ja se oli saatava sammumaan. Letku vietiin ylös ja vesisuihku ohjattiin tuleen. Seurauksena oli se, että vettä alkoi virrata apteekin toimitiloihin. Tuli kiire viedä sieltä pois kaikki purkit,

30

wanha_kauppala.indd 30

12.6.2009 13:47:53


Historiaa

Barokkihenkinen koristeellinen muotokieli tekee rakennuksesta mieleenpainuvan.

pullot ja purnukat. Innokkaimpia olivat paikalliset tippaukot ja -akat. Toivossa oli saada apteekkarilta vaivan palkaksi pieni pullo pirtua taikka vain ”Hokmannin tippoja”.” Kaikista apteekista saatavista tuotteista arvioidaan valmiita lääkevalmisteita tuolloin olleen vaivaiset viisi prosenttia! Kun valmiita lääkkeitä ei ollut, vaivoja lääkittiin kaikenmoisilla kummallisilla sekoituksilla. Potilaat hakivat apteekista eli “tippalinnasta” Hokmannin tippoja, Ojan isännän linjamenttia ja Olinin yskänlääkettä sekä pärekorintippoja. Usein otettiin myös ”pirunpaskaa” tai ”mörkösatsi”, jonka sisällöstä on vieläkin monia selityksiä. Apteekkari Erholmin aika Ikaalisissa oli onnellista ja varsin toimeliasta. Monessa luottamustoimessa Ikaalisten asioita hoitanut kotiseutuhenkinen apteekkari arvosti paikallista luonnonkauneutta ja oli viehättynyt erityisesti Kyrösjärvestä. Apteekki toimi peräti 25 vuotta aina vuoteen 1956, jolloin apteekkitalo siirtyi valtion omistukseen. Tasan 20 vuotta myöhemmin omistajaksi tuli Ikaalisten kaupunki vuonna 1976, jolloin koko rakennus läpikävi peruskorjauksen ja sisätilojen saneerauksen. Rakennuksessa on toiminut myös poliisi ja siellä on ehtinyt istua nimismieskin. Nykyisin historiaa henkivästä arvokkaasta talosta löytyy kaupunginhallituksen kokoushuone, matkailuneuvonta sekä lukuisia kaupungin virastojen toimistoja.

• Uusi apteekkitalo nousi jyhkeänä vanhan apteekin rinnalle ja valmistui toukokuussa 1930. Rakennus on järjestyksessään toinen Ikaalisten Wanhan Kauppalan kivirakennus vuonna 1927 valmistuneen kylpylän jälkeen. • Uuden apteekkitalon piirustukset laati apteekkari Strömmerin poika, Bertel Strömmer, joka vaikutti vahvasti Tampereella kaupunginarkkitehtina ja jonka perintö näkyy kaupungin yleisilmeessä yhä vieläkin. • Rakennus on tyyliltään barokkiklassismia Oman Tuvan tapaan. • Arvo Erholmin (1892–1983) rakennuttama talo on saanut muotonsa puna- ja sementtitiilestä.

Sisällä suuren talon joka sopessa tuntui vallinneen miellyttävä ja harmoninen järjestys kaikkialla. Modernin apteekin sisätilat olivat loistokkaat.

31

wanha_kauppala.indd 31

12.6.2009 13:47:55


10 Vanha apteekkitalo pteekkitoiminnan vilkastuessa kaupankäynti rakennuksessa tyrehtyi hiljalleen ja Silanderin kauppaliike lopetettiin vuonna 1883. Apteekki sen sijaan jatkoi kasvamistaan ja sitä tuli hoitamaan vielä samana vuonna 27-vuotias ”provisori” Sven Evert Strömmer (1856–1921). Uudesta apteekkarista tuli kauppalalaisten keskuudessa hyvin pidetty “toimen mies”, jonka vaatimattomuus, sydämellinen keskustelutapa ja herttainen hymy jäivät aikalaisten mieliin. Strömmer muutti heti vuonna 1884 Ikaalisiin rakentamaan elämäänsä vastavihityn vaimonsa kanssa. Muuttomatka Kuopiosta Ikaalisiin kesti pitkät kuusi päivää: sitä taitettiin kirpeässä pakkasessa kuopiolaisen tunnetun kauppias-kirjailijan, itsensä Minna Canthin kahdella hevosella! Perillä matkalaisia kohtasi pienoinen yllätys, sillä suvun kertoman mukaan asuintalon likaisissa huoneissa oikein kuhisi syöpäläisiä! Ulkorakennuksiin kuului pakari, renkikamari ja palvelijoille oma huone, käymälät, kaksi makasiinirakennusta ja talli, sikala sekä navetta. Vuonna 1891 rakennusta laajennettiin länteen

päin kahdella asuinhuoneella ja muutamaa vuotta myöhemmin 1899 varsinaisella apteekkihuoneistolla itäpäähän. Talon uljaus onkin perua juuri Strömmerin ajalta. Nuoren rouva Strömmerin kirjeestä 1884: ”Onpahan tämä tosin kaukana kaikista omaisista, mutta seudut ovat täällä niin kauniita, kauppala näyttää somalta ja viehättävältä. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä. Kun lisäksi omistan pienen, yksinkertaisen kodin, jossa on aurinkoa joka sopessa, ikävä karkottuu. Pihamaa on aivan raaka mäki, täynnä kiviä ja kuoppia. Kasvullisuutta tuskin oli muuta kuin yksi ruusu, iso pihlaja ja leppä.” Rouva Strömmerin kauneuden ja vehreyden kaipuusta versoi pihamaalle pian upea puutarha, josta hän usein valitsi kukkakimput vihittäville morsiamille. Apteekkari puolestaan pystytti puutarhaan tontin kaakkoispäähän ”vesimyymälän” eli limonadikioskin. Hän alkoi kohentaa taloa myös sisältä ja keskittyi ammattinsa ihanteelliseen harjoittamiseen. Piirilääkäri Achrénin mukaan varsinainen apteekkihuone oli siisti

32

wanha_kauppala.indd 32

12.6.2009 13:47:58


Historiaa

Näkymä Strömmerin apteekkitalon pihalta, jossa kävi monenlaista kulkijaa. Siellä sijaitsi myös rouvan kukkea puutarha. Kuvassa apteekkarin poika Bertel Strömmer.

• Chiewitz piirsi Kauppalan asemakaavaan kaksi yhtä suurta tonttia liiketoiminnan kannalta keskeisimmille paikoille. Kaunis Vanha apteekkitalo on rakennettu toiselle näistä suurista tonteista ja se valmistui Eräsen kaupan kanssa samoihin aikoihin vuonna 1862. Näin se on Ikaalisten iäkkäimpiä ja samalla koristeellisimpia rakennuksia. • Tontin ensimmäinen omistaja oli leskimajurska Johanna Grönhagen vuodesta 1861 lähtien. • Asuinrakennus valmistui vuonna 1862 ja siinä toimi Johan Magnus Forssellin sekatavarakauppa vuoteen 1869. • Kauppalassa ei ollut toiminut apteekkia vajaaseen kahteen vuoteen sitten ensimmäisen apteekkarin kuoleman. Apteekkari Gustaf Adolf Silander (1827–1898) muutti taloon 1867 ja osti sen 1869. Hän avasi taloon kaivatun apteekin ja piti tiloissa edeltäjänsä tavoin myös sekatavarakauppaa.

ja neliön muotoinen, sen sivut olivat 8 metrin pituiset. “Laattiat” oli peitetty linoleum-matoilla, seinät “pahwilla”. Apteekkivarustukseen kuuluivat statiivivaaka ja huhmareet, oli spaatelia, suppiloa ja haihdutuskuppia, astiat olivat siistissä rivissä hyllyillä. Ne sisälsivät öljyjä ja väkeviä happoja ja olivat ”varustetut erityisellä suojelushupulla.” Lääkepulloihin ripustettiin Strömmerin apteekin omat riippusignatuurit eli liuskat, joista löytyivät tiedot lääkkeistä: punainen väri oli varattu eläimille ja vaaleankeltainen ihmisille tarkoitettuun valmisteeseen. Apteekkihuoneen vieressä oli materiaalihuone, jonka takana oli laboratorio hellauuneineen ja tislauskoneineen, ”infusionikyökki”, vesikylpypaikka, suuri rautahuhmar ja lisäksi rohtomylly. Lääkkeet olivat laadultaan parhaimpia ja “kemiallisesti puhtaimpia”. Strömmerin perhe kesti alkuvaikeudet omien sanojensa mukaan tässä hieman “unohdetussa, oudossa ympäristössä” ja asui talossa liki 40 vuoden ajan. Perheen neljästä pojasta yksi, Bertel Strömmer, jätti arkkitehtina jälkensä Ikaalisten Kauppalaan. Sven Evert Strömmerin kuoltua 1921 apteekkitalon osti Frans Salmi ja vuonna 1923 ostajaksi ilmaantui proviisori Valdemar Dunder. Sittemmin apteekkarin oikeudet sai hänen serkkunsa Arvo Erholm, joka osallistui voimakkaasti koko paikkakunnan kehittämiseen. Nikkarityyliä edustava rakennus toimi kauppaliikkeenä ja apteekkina, nykyisin se on kaupungin virastotalona.

33

wanha_kauppala.indd 33

12.6.2009 13:48:00


Historiaa • Heti kun keisari myöntyi tonttien myyntiin, Arolan talon tontin alkuun vuokrasi, sittemmin osti räätäli Gustaf Sillman. Pian hän kuitenkin jo myi tontin apulaissiltavouti ja varanimismies Fritiof Wirzénille, joka alkoi rakentaa tontille. • Järjestysoikeuden vuonna 1861 hyväksymien rakennuspiirustusten mukaan aloitettiin rakennustyöt ja pian tontilla päästiin jo käymään kauppaa: alkuun avattiin Kristina Bergrothin olutmyymälä ja myöhemmin rakennuksessa toimi Johan Järvisen kauppa vuoteen 1886 asti. ontti säilyi pitkään Wirzénien omistuksessa ja palveli asuinkäytössä. 1920-luvulta alkaen rakennuksen omisti Suojeluskunnan kannatusyhdistys. Talossa toimi vuosina 1929–1938 Ikaalisten suojeluskunta ja Lotta Svärd –osasto, jonka jälkeen suojeluskuntalaiset siirtyivät suurempien tilojen perässä Omalle Tuvalle. Arolan taloksi rakennusta alettiin kutsua, kun se myytiin laamanni Kaarlo Arolalle, joka asui talossa viimeisiin päiviinsä saakka vuoteen 1956. Aikaa kului ja talo jäi varastokäyttöön. Sen kunto heikkeni, kunnes kaupunki osti ja kunnosti talon vuosia myöhemmin. Nykyisin rakennuksessa on asuinhuoneistoja. Taloa kannattelee säännöllinen lohkokivistä muurattu kivijalka ja seiniä peittää pystylaudoitus. Kadunpuoleinen viisto nurkka on merkkinä rakennuksen pääsisäänkäynnin entisestä sijainnista. Kuisti ja ristipääty jäävät pihan puolelle. Ikkunakehysten koristelussa voi aistia ripauksen kansallisromantiikan henkeä. Jo puretut ulkorakennukset muodostivat aikoinaan tontille 1800-luvun rakentamisessa yleisen umpipihan. Huomiota herättävä yksityiskohta on seinien yläosan koristelu, jossa toistuvat kauniit risti- ja neliökuviot.

34

wanha_kauppala.indd 34

12.6.2009 13:48:04


Historiaa

kaalisten Telefooni Oy:n pääsentraali toimi vuosina 1893–1903 opettaja Aatu Okolla kirkonkylän vanhalla kansakoululla, mutta siitä eteenpäin aina vuoteen 1921 asti valuri Nurmen talossa. Itse Johannes (Juho) Nurmi työskenteli monttöörinä, Elma-tytär toimi sentraalin puhelinvälittäjänä. Kookkaassa punaisessa ulkorakennuksessa toimi valurin verstas, jossa valettiin kynttilänjalat ja helat. Jäljellä on vielä ulkorakennuksen toinen ”poikkisiipi”, jossa pidettiin aikoinaan kirkkokortteeria, kun valuri majoitti Kyrösjärven takaa Kauppalaan ja kirkkoon tulleita matkalaisia. Yöpymisestä oli tapana maksaa voilla ja muilla maatilan tuotteilla. Vuosien 1920 ja 1930 välillä päätalo läpikävi laajennuksen ja jatko-osaan kohosi uljaasti kaksi kerrosta. Vanha osa asuinrakennusta lepää säännöllisistä harmaakivistä muuratulla kivijalalla, uudemman osan kivijalka on valettu betonista. Vanhemman osan pystylaudoitetut seinät pilkottavat pilastereiden lomasta ja kaarikoriste somistaa seinää. Lisäsiiven ikkunat ovat ikaalilaisittain tuttuun tyyliin kuusiruutuisia. Koristeltu kuisti, joka toimi pääsisäänkäyntinä, jää pihan puolelle. Päätyhuoneissa on toiminut myymälä.

• Tontin oli ostanut talonkirjoissa nimettynä ”neitsy, irtolainen” Katarina Särman (Saarman), joka laati pää- ja ulkorakennusten piirustukset vuonna 1872. • Rakennus on peräisin 1800-luvun lopulta. Vuonna 1899 valuri Juho Nurmi aloitti tontilla ammattitoimintansa. • Sama perhe on asunut Kauppakadun varrella kohoavassa valuri Nurmen talossa jo peräti neljässä sukupolvessa. • Viereisellä tontilla kohoavan Arolan talon kanssa rakennukset muodostavat idyllisen kokonaisuuden, joka on onnistuttu säilyttämään.

Valuri Juho Nurmen perhe: Hanna ja Juho Nurmi sekä lapset Elma, Lyyli, Erkki ja Kerttu.

35

wanha_kauppala.indd 35

12.6.2009 13:48:07


Toivolansaaren sairaala 1900-luvun alussa.

Historiaa • Toivolansaari on saanut nimensä Toivolan palstatilan mukaan, jolta kunta osti vanhainkodin paikan 1890-luvulla. Vuonna 1894 rakennetusta vaivaistalosta tuli kunnalliskoti, nykyinen vanhainkoti. • Nykyinen leirintäalueen vastaanotto- ja kahvilarakennus on aiemmin ottanut vastaan hieman toisenlaisia vieraita, kun talo toimi aikoinaan kulkutautisairaalana. Jugendtyylisen rakennuksen valmistumisvuosi on 1914. • Toivolansaari Kauppalan kupeessa on viehättävää ulkoilualuetta.

Achrénin perhe kotitalonsa Vienolan puutarhassa Felix Frangin kuvaamana.

900-luvun alussa Suomi oli jaettu 53 lääkäripiiriin, Ikaalinen oli yhden lääkäripiirin keskus. Piirilääkäreistä ensimmäinen, A. L. Linsén, oli muuttanut Kauppalaan jo vuonna 1862, sittemmin hoitoa tarjosi tohtori Olin. Vuodesta 1899 uusi piirilääkäri oli Karl Alarik Anselm Achrén, joka asettui taloksi Vienolaan Kauppalan ulkopuolelle. Myöhemmin perhe asui myös Kauppalan alueella. Achrén alkoi heti Ikaalisiin tulonsa jälkeen kohentaa seudun terveydenhuoltoa. Piirilääkäri Achrénin aloitteesta syyskuun 17. päivänä 1899 kokoontuivat Achrén, nimismies Sparfvén, opettaja Aatu Okko ja apteekkari Strömmer neuvottelemaan, ja Toivolansaareen päätettiin rakentaa 10-paikkainen sairaala. Kuntakokous hyväksyi ehdotuksen jo seuraavana päivänä. Elettiin maaliskuuta vuonna 1900, kun ”kunnan perustama ja kannattama sairastupa” aloitti toimintansa Toivolansaaressa. Sairaala toimi alkuun vuonna 1894 perustetun köyhäinkodin yhteydessä, uusi erillinen 10-paikkainen sairaala valmistui myöhemmin vuonna 1914. Tämä kulkutautisairaala oli koko pitäjää palveleva sairaala, siellä hoidettiin myös Kauppalan lapset ja aikuiset aina kun heihin iski rokkotauti. Sairaat pestiin ammeissa, kuivattiin, puettiin puhtaisiin ja vietiin sairastamaan vällyjen väliin.

36

wanha_kauppala.indd 36

12.6.2009 13:48:10


Johan Gustaf Selin kuoli jo vuonna 1901, mutta Juveniuksen leski Sofia Juvenius asui talossa siitä huolimatta kuolemaansa saakka vuoteen 1902.

Historiaa

räs parhaiten säilyneistä Kauppalan rakennuksista on 1880-luvun taitteessa valmistunut Asessori Selinin talo. 1800–1900 -lukujen taitteessa talon väri oli vaaleanvihreä. Tontti on kalteva ja sen vuoksi asuinrakennusta tasaamaan on muurattu harmaakivijalka hieman korkeammaksi pohjoisen suunnassa. Katto on peltinen harjakatto. Seinissä on vaakalaudoitus, päädyt ja ullakko on pystyrimoitettu. Ulkoseinässä kulkee aaltokuvioinen koristelista, päätyjä koristaa teräväreunainen sahalaitainen lista. Rakennuksen kulmissa on pylväät eli pilasterit ja ikkunoita kehystää monille ikaalilaisille taloille ominainen lehtisahakuviointi, jota käytettiin eniten juuri Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Vasemmalle puolelle sijoitettu kuisti on alkuperäinen, oikeanpuoleinen kuisti ja samoin ulkorakennus ovat peräisin viime vuosisadan puolivälistä. Monessa yli satavuotiaassa talossa koristeellinen lasikuisti oli varakkuuden mittari. 1930-luvulta lähtien talon omistaja oli kruununvouti Saarioinen. Ikaalisten kauppala osti talon 1950-luvulla ja sitä käytettiin useiden vuosikymmenten ajan kunnan virkailijoiden asuntona. Vuodesta 1994 talon ovat omistaneet Leila ja Jussi Antila.

• Tontin ostaja oli sorvari Wilhelm Sandroos. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan kaupat tehtiin vuonna 1877, jolloin myös piirustukset asuinrakennuksesta hyväksyttiin. • Ensimmäisen asuinrakennuksen valmistumisvuotena pidetään vuotta 1879, jolloin sorvarin tiedetään muuttaneen taloon. • Kauppalanvouti Kaarle Kustaa Juvenius laati pää- ja ulkorakennusten piirustukset, jotka Kauppalan järjestysoikeus hyväksyi vuonna 1886. Myöhemmin Juvenius suunnitteli yhden asuinrakennuksen lisää. • Kruununvouti, kollegi-asessori Johan Gustaf Selin osti kiinteistön vuonna 1892.

Antiloiden kunnostaman talon sisällä tunnelma on viehättävä, sen tekevät pahvi- ja tapettikerrosten alta paljastetut vanhat hirsiseinät ja sisustus.

37

wanha_kauppala.indd 37

12.6.2009 13:48:14


15 Tuomaritalo uomarien talo on saanut nimensä siitä, että siinä ovat asuneet ensimmäisinä vuosikymmeninä niin Ikaalisten nimismies kuin tuomiokunnan tuomaritkin. Kookkaaseen asuinrakennukseen oli piirretty keittiön lisäksi peräti 11 huonetta. Talousrakennukseen kuuluivat pesutupa, leivintupa eli pakari sekä renginhuone, varastoon puolestaan lampola sekä talli viidelle hevoselle, vaunu- ja puuliiterit sekä kaksi käymälää, kolme reikää kussakin. Talon rakennuttajan, Constantin Palmenin äiti asui talossa pitkään. Palmenin kuoltua 1882 viivyteltiin vielä kaksi vuotta ennen kuin talo lopulta myytiin, ostajana oli tuomiokunnan tuomari Oscar Fredrik Wilhelm Gylling (1843–1908). Gyllingin aikaan ovet ootrattiin ja seinät sekä katto pahvitettiin ja koristeltiin maalauksin, jotka ovat tyyliltään uusrenessanssia. Seuraava omistaja oli hovioikeuden asessori, ritari Karl Wilhelm Sulin (1839–1897), josta tuli Ikaalisten tuomiokunnan tuomari vuonna 1889. Hän muutti asumaan Tuomaritaloon seuraavana vuonna. Sulin ehti asua talossa vain seitsemän

Uusrenessanssityyliset kattomaalaukset 1880-luvulta on entisöity upeasti.

vuotta ennen kuolemaansa. Talo ehti kuulua myös tuomari Eliel Ingmanille (1849–1909). Samalla tontilla n:o 19 sijainnut pakari palveli Ingmanin aikaan käräjätupana. Hänen kuoltuaan Tuomaritalon osti vuonna 1910 insinööri ja maanmittari Wilhelm (Vilho) Stenroos (1869–1945), joka tunnettiin myös nimellä ”Kiivas-Ville”. Hänestä tuli Ikaalisten kauppalan ensimmäinen kauppalanjohtaja (1931–1934). 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Stenroos istutti pihtakuuset ja sembramännyt puutarhaan ja rakennutti taloon viihtyisän lasikuistin. Lasikuisti on kappale historiaa, sillä se on tehty vanhoista Palmenin aikaisista puhalletulla lasilla lasitetuista ikkunanpokista! Samoihin aikoihin Stenroos muutti käräjätuvan asumukseksi ehkä tyttärelleen ja asui todennäköisesti itsekin siinä myöhemmin. Ullakolle rakennettiin lisähuoneita. Käräjätuvan nykyisiä omistajia ovat paikallislehti Pohjois-Satakunnan toimitusjohtaja Kari Mäkelä yhdessä arkkitehti ja rehtori Leena Mäkelän kanssa.

38

wanha_kauppala.indd 38

12.6.2009 13:48:20


Historiaa • Tuomaritalon tontti n:o 19 sijaitsee entisen torin laidalla. Kruununnimismies ja myöhemmin kruununvouti Constantin Palmen (1825–1882) tuli Ikaalisiin 1855, ihastui oitis kauniiseen paikkaan ja osti tontin vuonna 1860 huutokaupassa kolmella hopearuplalla. Jo seuraavana vuonna lääninhallitus hyväksyi piirustukset asuintaloon sekä talous- ja varastorakennuksiin. • Uusi mahtava asuinrakennus alkoi kohota Kauppalan torin laidalle heti vuonna 1862, vain neljä vuotta Kauppalan perustamisen jälkeen. Talo on Palmenin rakennuttama, mutta sen tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä. Näkymä Tuomaritalon edustalta yli sata vuotta sitten.

Tuomiokunnan tuomari Väinö Kannel asui päärakennuksessa vuoteen 1936 asti. Vuonna 1948 Tuomarien talon kiinteistön osti hammaslääkäripariskunta Auvo ja Aura Kannel, joiden aikana taloon saatiin keskuslämmitys ja kylpyhuone. Vuonna 1969 talo sai jälleen uudet omistajat, opettajapariskunta Lyyli ja Lauri Nissilän. Lyyli Nissilä oli käydessään Ikaalisten Yhteiskoulua iskenyt silmänsä komeaan taloon ja jo tuolloin haaveillut saavansa asua siinä. Haaveilla on tapana silloin tällöin toteutua ja niin kävi nytkin. Nissilöiden perustaman Koulukoti Oy:n kautta vuokrattiin rakennuksista myöhemmin huoneita opiskelijaneideille. Vuodesta 1984 lähtien talo on palvellut yksityiskotina arkkitehti Matti ja kuvataiteilija Minni Huusarin perheelle. Huusarien toimesta tehdyn peruskorjauksen yhteydessä Tuomarien talon umpiseinät paljastivat karoliinisen pohjaratkaisun piilossa pysyneitä ovia. Samalla paljastuivat jo mainitut 1880-luvulta peräisin olevat jämijärveläisen Frans Evert Bergrothin maalaukset, jotka on nyt saatu entisöityä upealla tavalla. Talossa on helppo aistia menneen loisto: Palmenin ajoilta peräisin oleva Könnin kello seisoo edelleen talon kirjastossa.

Stenroosit kuvattuna kesäkuussa rouva Vera Stenroosin 50-vuotispäivänä 1927.

Maanmittari Vilho Stenroosin perhe Tuomaritalon salissa.

39

wanha_kauppala.indd 39

12.6.2009 13:48:22


Vapaaherratar Rokassovskin talo Pieni tarina talosta, jota ei enää ole uonna 1885 Oscar Gylling osti Tuomaritalon lisäksi myös viereisen tontin n:o 18, jolle rakennettu talo toimi käräjätupana. Nykyisin paikalla on kahden perheen asuinkiinteistö, mutta toisin oli ennen… Talon ostajaksi ilmaantui 1900-luvun alussa originelli rouva Rokassovski, jonka liikkeitä seurattiin uteliaina. Tämä ”friarinna”, venäläisen upseeri ja vapaaherra A. Rokassovskin leski, syntyjään kiihtelysvaaralainen Agnes Rokassovski (kirkonkirjoissa Rokasoffskij) oli syntynyt vuonna 1849. Hän oli saapunut Ikaalisiin Viipurista vuonna

1902. Vapaaherrattarella oli muistitiedon mukaan kaksi kasvattilasta, John Edholm ja Lilli Rokassovski. Rouva Rokassovski lienee ollut niin eloisa ja värikäs persoona, että yhä muistetaan hänen herättäneen Kauppalassa pienoista huomiota. Kuuluisassa Rokassovskin talossa pidettiin tanssiaisia, jotka olivat Kauppalan nuorten suosittua ajanvietettä. Ohikulkijat jäivät usein ihaillen kuuntelemaan, kun musiikki soi ja rouva itse intoutui laulamaan. Rouva Maija Rothovius, nimismies Sparfvénin tytär, joka oli pitkän aikaa Suomen vanhin ihminen, oli yksi näistä nuorista, joiden sydän paloi päästä vieraaksi rouvan tanssiaisiin. Järjestysoikeus päätti vuonna 1904 rakennuttaa asessori Selinin ja vapaaherratar Rokassovskin tonttien alapäätyyn kadun, Rantakadun, jolle mittaa annettiin 5 kyynärää. Kun Kauppalassa alettiin tehdä venäjänkielisiä katukylttejä, tunnettiin tämäkin katu pian lempinimellä ”Rokassovskaja ulica”. Mutta sai tämä viehättävä kuja kujeilumielessä toisenkin liikanimen, Lemmenpolku. Lemmenkujalla lienee sattunut yhtä sun toista, sillä tuo varjoisten puiden kuja oli enemmän kuin sopiva paikka seurata laineiden liplatusta ja kevään tuloa… Lemmenpolku yhdistää Lehmuspuiston ja Laivarannan viekoittelevasti Kauppalan ulkopuolella sijaitsevaan Rantopään entiseen käsityöläisalueeseen, jossa toimi aikoinaan monia ikaalilaisia käden töiden taitajia.

”Rokassovskaja ulica” eli kuuluisa Lemmenkuja 1910-luvulla. Oikealla Laivarannan käymälä, takana kylpylärakennus.

40

wanha_kauppala.indd 40

12.6.2009 13:48:24


Ikaalisten tuomiokunta kokoontui Wanhassa Kauppalassa useassa kohteessa. Käräjiä istuttiin Omalla Tuvalla, Rahkolassa, Tuomaritalossa ja tuomari Ingmanin aikana myös tontilla 18, vapaaherratar Rokassovskin talossa.

“Tää on Lemmenkuja, kaikkein parhain kuja, Rokasovskaja ulitsa! “

Mirja Raes

41

wanha_kauppala.indd 41

12.6.2009 13:48:29


Tontti ulottui aivan Kyrösjärven rantaan saakka, minkä vuoksi tontille rakennetulle talolle on arveltu annetun nimi Valkaman talo.

Talossa oli alun perin neljä savupiippua, nyt niitä on jäljellä enää kaksi.

Historiaa • Pää- ja ulkorakennuksen valmistuminen ajoittuu heti 1900-luvun alkuun. Suunnittelijana toimi helsinkiläinen Arkkitehtitoimisto Polon & Georg Wasastjerna. • Rakennustaiteellisesti arvokas talo on koristeellinen ja kaunis. Tyylinä suunnittelussa on vaikuttanut kansallisromantiikka ja jugend-tyyli. Valkaman talo on harvinaisuus, jollaisia Kauppalassa ei juuri näe. • Vuodesta 1922 alkaen talon omistaja oli Evert Strömmerin perikunta. Oikeusneuvos Martti Rautialan omistukseen talo siirtyi vuonna 1962 ja nykyisin talossa toimii fysioterapeutti Päivi Koistin Hoitola Oravanpesä.

16 Valkaman talo auppalan entisen torin kupeessa sijaitsi tontti, joka uinui laidunmaana vuoteen 1899 asti. Tontin osti valkopartainen herrasmies, ”entinen Ylitirektorin adjängi, Maamittari Ylihallituksessa, Hovineuvos” Bror Justus Achilles Wahlroos (1834–1913), joka osallistui tiiviisti Kauppalan sivistys- ja kulttuuritoimintaan ollen yksi tärkeimmistä Ikaalisten Yhteiskoulun perustamiseen vaikuttaneista henkilöistä. Kertoman mukaan rakennuksen punainen väri on alkuperäinen. Myöhemmät tutkimukset ovat paljastaneet, että värikerroksia on todella ollut ainoastaan tuo yksi – ainutlaatuinen ”Ikaalisten punainen”! Talo on kestänyt ajan patinaa erittäin hyvin. Hirsirunkoista taloa kattaa lautavuoraus ja sen harmaakivinen kivijalka nousee korkealle. Vihreä nelilapekatto on loiva ja käsin saumattu. Arkkitehtitoimiston tarkat piirustukset paljastavat, että katolla oli aiemmin 1800–1900 -lukujen taitteen tyyliä edustavia koristeita, kuten kaksi yli metrinkorkuista oravaa. Piirustuksissa on myös runsaasti yksityiskohtia, joita ei koskaan toteutettu. Talon pohjakaava ilmentää ajalle tyypillistä rakennustaidetta, joka suosi käytännöllisyyttä ja arjen sujuvuutta.

Sisältä rakennus on yhä pitkälti alkuperäisen neliömäisen pohjapiirroksen mukainen: eteisaula on sijoitettu keskelle ja asuintilat sen ympärille.

42

wanha_kauppala.indd 42

12.6.2009 13:48:34


Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja hyvin säilynyt vanha seurakuntarakennus seisoo kauppalakuvan kannalta tärkeällä paikalla.

Historiaa

17 Vapaakirkko apaakirkon tontti n:o 26 kuului Kauppalalle vuoteen 1892 asti, jolloin se myytiin neiti Klara Aniita Hällforsille. Hän oli Vatulan reservikomppanian päällikön, everstiluutnantti Fredrik Wilhelm Hällforsin tytär. Vuonna 1883 samassa reservikomppaniassa palveli maisteri Hjalmar Braxen, joka oli mukana tuomassa vapaakirkkoaatetta Suomeen. Braxen oli itse kokenut uskonnollisen herätyksen jo 16-vuotiaana ja hän järjesti hengellisiä kokoontumisia kasarmialueella. Maisteri Braxen on erottamaton osa talon historiaa, sillä juuri hän sai neiti Hällforsin liittymään mukaan vapaakirkkoaatteeseen. Uskonnollisen herätyksen kokeneena tämä ”naimaton, eläkkeeseen oikeutettu, kätilöopintoja harjoittanut” neiti osti tontin perintörahoillaan isänsä kuoltua tarkoituksenaan rakennuttaa talo puhtaasti Vapaakirkon käyttöön. Siinä hän totisesti onnistui, sillä talo on edelleen Vapaakirkkoseurakunnan kirkko ja seurakuntalaisia kokoontuu siellä säännöllisesti. Talkoovoimin taloa on kunnostettu ja kirkkosalin lattiat on eristetty. Aiemmin asuinkäytössä olleet tilat muutettiin kahvioksi ja yläkertaan tehtiin viihtyisämpiä tiloja nuorisolle. Rakennus on toiminut myös erityisopetustilana.

• Vapaakirkon talo valmistui 1892 ja rukoushuone vihittiin käyttöön juhannuksena 1893. Karl S. Sandelinin piirustuksiin rakennettu talo on palvellut samassa tarkoituksessaan yli 110 vuotta nykyisellä Poppelikadulla. • Lainhuudatustodistusten pohjalta on arveltu, että neiti Hällfors lahjoitti talon Braxenin kautta Vapaaseurakunnalle: 1893 Klara Anita Hällfors, 1894 Hjalmar Braxen, 1905 Bygnadsandeslaget Bathel). • Talonkirjoihin on merkitty vuonna 1905 asukkaaksi ”palvelustyttö, kätilövainajan tytär, itsellinen” Rauha Elisabet Iisakintytär Vilenius, joka jo seuraavana vuonna nukkui pois.

Vapaakirkkoaate on löytänyt idyllisen kodin, jonka katon harjalla ristit kohoavat ylväinä korkeuksiin.

43

wanha_kauppala.indd 43

12.6.2009 13:48:39


Nurmen talo

18 Yhteiskoulu auppalassa oli alettu kaavailla oppikoulun perustamista Ikaalisiin heti 1900-luvun alussa, kun vuosisadan vaihteen venäläistämispyrkimykset törmäsivät heräävään suomalaisuuteen. Suomenkielinen koulusivistys nähtiin yhä voimakkaammin keinona korostaa suomalaisuutta. “Kauppalan kuningas”, puuhakas ja itsepäinen kruununnimismies Kaarlo Sparfvén tuki määrätietoisesti Ikaalisten yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustamista. LänsiSuomen toiseksi vanhin maasedulle perustettu suomenkielinen oppikoulu perustettiin ja se aloitti toimintansa 1902. Suotta ei Ikaalinen siis ole aina ollut virkeän opiskelupaikkakunnan maineessa! Koulutaloksi valittiin entinen metsänhoitaja Ranckénin kaunis huvilamainen talo puiston keskeltä. Järjestettiin juhlalliset avajaiset, taivaalle ammuttiin raketteja, talot puettiin juhlavalaistukseen ja koko Kauppala koristeltiin lyhdyin. Yhteiskoulun kannatusyhdistys ensin vuokrasi, sitten lopulta osti talon Kauppalalta 10 000 markan hintaan vuonna 1905. Pian juhlittiin jälleen, tällä kertaa harjannos-

tajaisia 3. joulukuuta 1906, kun talon pohjoissiipeen rakennettiin arkkitehti Yrjö Sadeniemen suunnittelema uusi lisäosa, johon kuului juhlasali ja kaksi luokkahuonetta. Vuonna 1930 Ikaalisten yhteiskoulun kannatusyhdistys päätti tehdä koulusta yliopistoon johtavan oppilaitoksen, jossa luokkia oli kahdeksan. Ensimmäisten ylioppilaiden valmistuminen oli kevään 1934 kohokohta. Tilojen käydessä liian pieniksi koulun tarpeisiin, ostettiin Pöllön perikunnalta naapuritontti, jossa lukioluokat toimivat 1950-luvulle asti. Yhteiskoulun uusi koulurakennus valmistui 1953 ja laajeni edelleen lisärakennuksella vuonna 1960. On sanottu, että Yhteiskoulu on saanut sijansa Kauppalan kauneimmalla paikalla. Myös itse rakennus hiveli kulkijan silmää värinsä ja pienten viehättävien yksityiskohtiensa ansiosta. Entinen yhteiskoululainen ja teatterineuvos, professori Eino Salmelainen (1893–1975): ”Koulurakennus oli tavattoman kaunis. Ikkunoiden pielet ja päätylau-

44

wanha_kauppala.indd 44

12.6.2009 13:48:41


Historiaa

Kuva Yhteiskoulun pihalta vuonna 1927. Laajennus oli tehty jo vuonna 1906.

doitukset koristeellisia. Laajan kuistin ikkunat värillisiä. Punaista, sinistä, keltaista, vihreätä. Yhtä kaunis kuin rakennus oli puutarha ja puisto. Kymmenkunta suurta omenapuuta ja monia sellaisia koristepuita ja pensaita, joiden nimistä minulla ei ollut aavistustakaan. Kaikessa tässä, niin rakennuksessa, puutarhassa kuin puistossakin oli sellaista kodikkuutta, joka lievensi outouden ja orpouden tunnettani.” Punkalaitumen kirkkoherra, rovasti Valtteri Mikonmäki: ”Koulu sijaitsi Kauppalan kauneimmalla paikalla suuren puutarhan keskellä, jossa varsinkin monet omenapuut olivat siihen aikaan harvinaisuuksia., mutta eräässä mielessä paratiisin hedelmäpuita muistuttavia. Niiden hedelmät eivät kuuluneet oppilaille vaan koulun rehtorille, joka koulutalossa asui. Mutta kiusaus oli suuri saada kokea, millaiselta hedelmät maistuivat… Saipa puista-otto uuden vakiintuneen nimenkin: ”kapuloittaminen”. Pienellä puupalikalla omenia varisteltiin.” Yhteiskoulun rannassa oleva punainen puurakennus on uudelle paikalle siirretty tontin entinen rakennus, josta tehtiin Kauppalan väelle pesutupa. Siellä oli oikein verraton mankeli, jota kauppalalaiset mielellään käyttivät!

• Yhteiskoulun tontilla oli asuttu jo 1860-luvulta lähtien. • Vanhalla kauniilla koulurakennuksella on ollut monta omistajaa. Tontin osti ensin puutarhuri Carl Enegrén vuonna 1862 ja rakennuksen piirustukset hyväksyttiin vuonna 1863. Rakennuksen mitat olivat vuoden 1866 järjestysoikeuden pöytäkirjojen mukaan seuraavat: pituus 21 kyynärää, leveys 15 kyynärää ja korkeus 8 kyynärää. Talossa oli keittiö, kaksi kamaria sekä eteinen. Kokonaisuuteen kuului päärakennus, ulkorakennuksina karjarakennus, puinen kellari ja kasvihuone. • Uudeksi omistajaksi tuli ylimetsänhoitaja Karl Emil Ranckén, jonka uuden asuinrakennuksen piirustukset hyväksyttiin vuonna 1872. Ranckénin tytär, ilmeisesti neiti Thyra Aili Linnea, piti ulkorakennuksessa veistokoulua 1890-luvulla. • Talon kolmas omistaja oli ruustinna Gemiina Andelin, joka osti sen Ranckénin perikunnalta. Elettiin tärkeää vuotta 1902, kun hän myi kauniin talon Kauppalalle ja Ikaalisten Yhteiskoulu perustettiin.

Viehättävät yksityiskohdat tekevät ”Punaisesta koulusta” kuin satulinnan.

45

wanha_kauppala.indd 45

12.6.2009 13:48:44


19 Oma Tupa uonna 1917 voimistunut maataloustyöväestön ja torpparien liikehdintä poiki yhdistyksen, joka myöhemmin nimettiin Maataloustuottajain liitoksi. Uusi liitto tarvitsi pian oman talon asiansa ajamiseen ja piirustukset tilattiin arkkitehti Bertel Strömmeriltä. Ne valmistuivat nopeasti, mutta itsenäisyystaistelu ja kansalaissota viivyttivät talon rakennustöitä. Ikaalisten Manttaalikunta, jossa oli pääasiassa maataloustuottajain hallinnon miehiä, osti keskeneräisen rakennuksen 1923 ja alkoi suunnitella huonetilojen vuokrausta mm. ravintolaksi ja matkustajakodiksi. Manttaalikunta myi talon 1939 Ikaalisten suojeluskunnan kannatusyhdistykselle. Lotat perustivat Omalle Tuvalle ravintolan ja aiemmin toiminut matkustajakotikin jatkoi talossa. Elokuvanäytäntöjä varten suojeluskunta ja kannatusyhdistys rakensivat parvelle konehuoneen. Kun talossa alkoi nyt olla kaikenmoista toimintaa, järjestyshäiriöiden varalle katsottiin tarpeelliseksi lopulta rakentaa sinne putkakin! Ympyrä sulkeutui, kun omistajuus kiersi jälleen manttaalikunnalle ja palautui viimein takaisin maataloustuottajille. Vuonna 1952 manttaalikunta käynnisti Oman Tuvan remontin, jonka suunnitte-

lijana toimi Bertel Strömmer poikansa Gunnarin kanssa. 400 hengen juhlasalia muutettiin hieman, jotta siitä saatiin tarpeen mukaan elokuvateatteri ja samalla perustettiin jälleen matkustajakoti. Aiemmin korkeammalla portaiden päässä sijainnut sisäänkäynti laskettiin maantasoon peruskorjauksen yhteydessä vuonna 1953. 1960-luvulta lähtien rakennusta käytettiin yhä vähemmän. Omaa Tupaa yritettiin heti seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien purkaa useaan otteeseen. Museoviraston inventoinnissa 1976 talo määriteltiin kuitenkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Lääninhallitus määräsi talon suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla 1991. Suojelu siirtyi Ikaalisten kaupungille 1997. Seuraavana vuonna Oma Tupa oli jälleen purku-uhan alla. Ympäristöministeriö pelasti rakennuksen asettamalla sen toimenpidekieltoon 1998. Samana vuonna perustettu Ikaalisten Wanhan Kauppalan kotiseutuyhdistys Oma Tupa ry osti talon Suomen Harmonikkaliiton avustuksella vuoden 2000 puolella ja se korjattiin arkkitehti Matti Huusarin toimiessa korjaustöiden suunnittelijana. Matti Huusari oli löytänyt Bertel Strömmerin toimiston kätköistä talon alkuperäiset suunni-

46

wanha_kauppala.indd 46

12.6.2009 13:48:46


Historiaa

Hirsinen juhlatalo tontteineen on kuulunut Kauppalaan valmistumisestaan lähtien, vaikka ensimmäinen raja jätti sen varsinaisen Kauppalan ulkopuolelle.

telmapiirustukset ja työ voitiin toteuttaa niiden mukaan. Piirustusten alalaitaan Strömmer itse oli raapustanut tekstin: ”Ikaalisten Oma Tupa, josta tuli hirvitys”! Huusarin mukaan arkkitehti ehkä häpesi nuoruuden työnsä liikaa romanttisuutta tai olisi toivonut, että talon toteutuksessa olisi noudatettu piirustuksia uskollisemmin, kuka tietää… Tämä kaunotar ja ”hirvitys” on jälleen osa kaupunkilaisten elämää. Se on palvellut kunnantoimistona ja tarjonnut tilat kihlakunnanoikeudelle, nykyisin siellä kokoontuu Ikaalisten kaupunginvaltuusto. Ennen kaikkea se toimii jälleen idyllisenä seurantalona ja kokousten, konserttien ja juhlien pitopaikkana. Matti Huusarin sanoin: “Olipa omistaja kuka tahansa on Omalla Tuvalla aina vietetty mahtavia juhlia, koettu suuria voittoja ja pieniä pettymyksiä. Omalta Tuvalta on hallinnoitu Ikaalisten kuntaa. Siellä on käyty käräjiä ja kauppaa. Omalla Tuvalla on hoidettu ikaalilaisten äitejä ja vauvoja, hampaita, hiuksia ja jalkineita.—” Vaan mahtuupa tässä suuressa tuvassa tekemäänkin yhtä sun toista: vaikka Oma Tupa on ikaalilaisten oma ja kotoinen tupa, jossa elämän merkkipäiviä otetaan vastaan, on se myös Pohjoismaiden suurin hirsirakennus – ainakin ikaalilaisten mielestä ja ainakin, jos suuria puukirkkoja ei lasketa mittelöön mukaan!

• Nykyisellä Teinintiellä kohoavan rakennustaiteellisesti merkittävän juhlatalon on rakennuttanut Ikaalisten Maataloustuottajain Liitto ja Ikaalisten Manttaalikunta 1919–1924. • Rakennuksen suunnittelija on arkkitehti Bertel Strömmer ja tyyliltään se edustaa 1920-luvulle tyypillistä barokkiklassismia. • Toinen kerros voitiin rakentaa erityisluvalla, ennakoiden Strömmerin 1918 laatimaa ja 1921 vahvistettua uutta rakennusjärjestystä, joka salli kaksikerroksisten puutalojen rakentamisen. Näin ylempi kerros jätettiin kokonaisuudessaan mansardikaton alle. • Oman Tuvan rakennustyöt kestivät kaikkiaan yli kuusi vuotta, eivätkä ne edenneet aivan suunnitelmien mukaisesti. Työ toteutettiin pitkälti talkoiden ja lahjoitustenkin varassa ja vuonna 1922 urakka keskeytyi alun innostuksen ja varojen loputtua. Oma Tupa kuitenkin ehdittiin vihkiä vihdoin käyttöön vielä vuoden 1924 puolella: juhlallinen seremonia pidettiin vuoden viimeisenä päivänä!

Tyylisuunnan nimen mukaisesti barokkihenkinen pääty ja mansardikatto yhdistyvät muun rakennuksen klassiseen tyyliin.

47

wanha_kauppala.indd 47

12.6.2009 13:48:48


Toivolansaari

13

Wanhan Kauppalan kierros 1 Ikaalisten kirkko, Fredrika Sofian kirkko

Ky

Kartta

2 Kellotapuli

rös

Lehtonen, Reino (1989). Ikaalisten Vanha Kauppala 1858–1989. Ikaalisten kaupunki. Kartta. Muutokset: Kumppania Oy

-

järv

i

Lainaukset

Suunnittelu ja taitto: Kumppania Oy

Eränen Anni Eränen Tuula ja Heikki Huusari Matti ja Minni (Marja-Leena) Järvi Raili, Ikaalisten seurakunta Koskelo Jaakko Kulmala Minna, Ikaalisten seurakunta Seppälä Päivi Sälli Leena, kauppalanvouti

Lehmusti e

ta n ara

8

5 Vanha pappila

6

11 Laamanni Arolan

entie

ie Fiinint

talo

12 Valuri Nurmen talo 13 Kulkutautisairaala 14 Asessori Selinin talo 15 Tuomaritalo

2 1

4

8 Eräsen kauppatalo 10 Vanha apteekkitalo

an M

5

7 Vanha kansakoulu 9 Uusi apteekkitalo

7

3 wk_kansi.indd 4-6

12 9

La

iv

10

11

tti ku ja

tu

ka yyden

is Itsenä

Keturinkatu

19

4 Rahkola

kappalaispappila

re Tampe Vanha

Suunnittelu ja teksti: Mari Karhunen Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy

Suullinen tieto ja lämpimät kiitokset

p Kaup

atu ak

Fiinintie

kylpylakaupunki@ikaalinen.fi www.kylpylakaupunki.fi www.mokkiavain.fi www.mokkiavain.com (in English)

p Po

katu

Puh. +358 (0)3 4501 222 Fax. +358 (0)3 4501 264

atu

ik pel

kotiseutumuseo

6 Keturin

17

n Pärkö

Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy/ Mökkiavain Valtakatu 7, PL 33 39501 Ikaalinen

18

14

15

16

ie Pirkant nta Etelära

Ikaalisten Wanha Kauppala

s. 7 (Koskelo 1985: 51) s. 9 (Huusari 1988: 56) s. 10 (Tuuri 2009: 12), (Tuuri 2009: 17) s. 13 (Seppälä 2008: 120) Lyyli Virtasen muistelua, teoksessa Virtanen Heikki (1998). Äitini romantikko - unennäkijä. Saarijärvi s. 17 (Seppälä 2008: 189) s. 22, tarina mukailtu ja lyhennetty Mirja Raeksen tekstistä (Mirja Raes ikaalilaisen toimittaja-valokuvaaja Mikko Ilkan vuonna 1906 ilmestynyttä kertomusta mukaillen: Ikaalisten Joulu 1984. Viimeiset karhunpeijaat Ikaalisissa. s. 26–28) s. 23 (Koskelo 1985:84) s. 25 (Seppälä 2008: 195) s. 30–31 (Seppälä 2008: 84) s. 32 (Seppälä 2008: 76) s. 44–45 (Seppälä 2008: 118), s. 45 (Seppälä 2008: 120) s. 47 (Lammi & Huusari 2004: 3)

3 Ikaalisten

16 Valkaman talo 17 Vapaakirkko 18 Yhteiskoulu 19 Oma Tupa 10.6.2009 15:10:14


Kirjalliset lähteet Alhonen, Pentti - Papunen, Pentti & Sarkki-Isomaa, Seija (1996). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I. Vuoteen 1640. Ikaalisten kaupunki ym., Vammala. Autio, Sari (1991). Ikaalinen valtakunnan politiikan pyörteissä. Mahtikäskyllä itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1641. Ikaalisten seurakunta, Tampere. Heikkilä, Kauko (1947). Ikaalisten seurakunnan vaiheita. vv. 1641-1941. Ikaalisten seurakunta, Pori. Huusari, Marja-Leena (1988). Felix Frang 1862–1932. Ikaalinen Oy, Ikaalinen. Koskelo, Jaakko (1985). Ikaalisten Kauppala vuosisatamme alussa. Vanhin - Pienin - Kaunein. Ikaalinen-Seura, Ikaalinen. Lammi, Leo & Huusari, Matti (2004). Oma Tupa. Ikaalisten Wanhan Kauppalan kotiseutuyhdistys Oma Tupa ry, Vammala. Markkola, Pirjo (2006). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia III. Suuresta Pohjan sodasta pitäjänjakoon 1721-1852. Ikaalisten kaupunki ym., Jyväskylä. Museovirasto (1977). Vanha Ikaalinen. Ikaalisten Kauppala, Rakennushistoriallinen inventointi. Rakennushistorian osasto, joulukuu 1976. Ikaalinen-Seura. Nallinmaa-Luoto, Terhi (2007). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia IV. Nälkämaasta kylpyläkaupungiksi 1853-2000. Ikaalisten kaupunki ym., Jyväskylä. Okko, Veikko. Ikaalisten varhaishistoriasta. Ikaalisten Joulu 1984, Ikaalinen-Seura. Ikaalinen. s.12–15. Sata-Häme Soi -ohjelma, Ikaalinen 28.6.–4.7.1993, Mainoseetvartti Oy 1993. Seppälä, Päivi (2008). Ikaalisten Wanha Kauppala. Pienin – kaunein – rakkain. Ikaalinen Oy, Vammala. Seppälä, Päivi & Koskelo, Jaakko (2006). Aimosen aikaa. Ikaalinen Oy, Vammala. Suomen kaupungit ja kauppalat (1974). Suomen Kaupunkiliitto, Tampere. Sälli, Leena (toim.) (1994). Ikaalilaisia sananparsia. Ikaalinen-Seura, Ikaalinen. Tuuri, Hanna (2009). Ikaalisten pelimannien parhaat. Ikaalinen-Seura, Sastamala. Vappula, Jorma (1999). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II. 1641-1721. Ikaalisten kaupunki ym., Vammala.

wanha_kauppala.indd 48

12.6.2009 13:48:48


Toivolansaari

13

Wanhan Kauppalan kierros 1 Ikaalisten kirkko, Fredrika Sofian kirkko

Ky

Kartta

2 Kellotapuli

rös

Lehtonen, Reino (1989). Ikaalisten Vanha Kauppala 1858–1989. Ikaalisten kaupunki. Kartta. Muutokset: Kumppania Oy

-

järv

i

Lainaukset

Suunnittelu ja taitto: Kumppania Oy

Eränen Anni Eränen Tuula ja Heikki Huusari Matti ja Minni (Marja-Leena) Järvi Raili, Ikaalisten seurakunta Koskelo Jaakko Kulmala Minna, Ikaalisten seurakunta Seppälä Päivi Sälli Leena, kauppalanvouti

Lehmusti e

ta n ara

8

5 Vanha pappila

6

11 Laamanni Arolan

entie

ie Fiinint

talo

12 Valuri Nurmen talo 13 Kulkutautisairaala 14 Asessori Selinin talo 15 Tuomaritalo

2 1

4

8 Eräsen kauppatalo 10 Vanha apteekkitalo

an M

5

7 Vanha kansakoulu 9 Uusi apteekkitalo

7

3 wk_kansi.indd 4-6

12 9

La

iv

10

11

tti ku ja

tu

ka yyden

is Itsenä

Keturinkatu

19

4 Rahkola

kappalaispappila

re Tampe Vanha

Suunnittelu ja teksti: Mari Karhunen Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy

Suullinen tieto ja lämpimät kiitokset

p Kaup

atu ak

Fiinintie

kylpylakaupunki@ikaalinen.fi www.kylpylakaupunki.fi www.mokkiavain.fi www.mokkiavain.com (in English)

p Po

katu

Puh. +358 (0)3 4501 222 Fax. +358 (0)3 4501 264

atu

ik pel

kotiseutumuseo

6 Keturin

17

n Pärkö

Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy/ Mökkiavain Valtakatu 7, PL 33 39501 Ikaalinen

18

14

15

16

ie Pirkant nta Etelära

Ikaalisten Wanha Kauppala

s. 7 (Koskelo 1985: 51) s. 9 (Huusari 1988: 56) s. 10 (Tuuri 2009: 12), (Tuuri 2009: 17) s. 13 (Seppälä 2008: 120) Lyyli Virtasen muistelua, teoksessa Virtanen Heikki (1998). Äitini romantikko - unennäkijä. Saarijärvi s. 17 (Seppälä 2008: 189) s. 22, tarina mukailtu ja lyhennetty Mirja Raeksen tekstistä (Mirja Raes ikaalilaisen toimittaja-valokuvaaja Mikko Ilkan vuonna 1906 ilmestynyttä kertomusta mukaillen: Ikaalisten Joulu 1984. Viimeiset karhunpeijaat Ikaalisissa. s. 26–28) s. 23 (Koskelo 1985:84) s. 25 (Seppälä 2008: 195) s. 30–31 (Seppälä 2008: 84) s. 32 (Seppälä 2008: 76) s. 44–45 (Seppälä 2008: 118), s. 45 (Seppälä 2008: 120) s. 47 (Lammi & Huusari 2004: 3)

3 Ikaalisten

16 Valkaman talo 17 Vapaakirkko 18 Yhteiskoulu 19 Oma Tupa 10.6.2009 15:10:14


Ikaalisten Wanha Kauppala Järven sylissä - kaupungin sydämessä. Kuvat Antila Leila, kotiarkisto: s. 37 (vas. ylh., alh.) Erholm Anneli, kotiarkisto: s. 31 Eränen Tuula ja Heikki, kotiarkisto: s. 9, 10 (alh.), 13 (kuva: Bertel Strömmer), 14 (alh.), 17 (ylh.), 29 (G. Eränen), 36 (alh.), 39 (vas. ylh.) FutureImageBank: s. 10 (ylh.) Hirvonen Pia: kansikuva Huusari Minni ja Matti, kotiarkisto: s. 39 (2 kuvaa oik. alh.) Ikaalisten Kameraseura ry: s. 33 (ylh.) Ikaalisten kaupunki: s. 3 (Aleksanteri II), 4 (asemakaava, oik.: kaupungin vaakuna), 29, 30 (alh.), 34 (vas. ylh.), 45 (alh.) Ikaalinen-Seura ry: s. 12 (ylh.: Kasinon uimaranta, teoksessa Hukki ym. (toim.) (2005). Ikaalinen Wanha Kauppala. Heikki Matias Laineen vesiväriguasseina. Ikaalinen-Seura, Vammala.) Ikaalinen-Seura ry:n arkisto: s. 4 (Felix Frangin ja Pentti Papusen suunnittelemat vaakunat), 7 (Paimen-Saara), 11, 18 (vas. ylh.), 21 (vas. ylh.), 27 (ylh.), 36 (vas. ylh.), 40, 41, 42 (vas. ylh.: kopio kirjan kuvasta Koskelo Jaakko (1985), s. 74) - jäljennökset Ikaalinen-Seura ry:n arkisto (Koskelo Jaakko): Kansanperinteen laitos, Tampere. E. Ala-Könnin kokoelmat: s. 12 (alh.), 19 (ylh. oik.), 29 (ylh. oik.), s. 43 (oik. ylh., kuva: Halmeenpää Matti) Ikaalisten seurakunta: s. 17 (alh.), 23, 25 (ylh.) Ikaalisten Säästöpankki: s. 47 (ylh.: Oma Tupa sisäkuva) Ikaalisten Yhteiskoulun kuva-aineisto: s. 45 (ylh.: Yhteiskoulu v. 1927) Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy: s. 1, 15, 20 (2 kuvaa oik.), 21 (2 kuvaa oik. alh.), 26, 27 (alh.), 35 (vas. ylh.), 46 - Järvinen Suvi, kuvaaja: s. 14 (ylh.) - Karhunen Mari, kuvaaja: s. 18 (oik. ylh., alh.), 19 (vas. ylh., alh.), 20 (vas.), 22, 24, 25 (alh.), 28, 30 (vas. ja oik. ylh. [Ari Virtasen taideteos Kaupungintalon vartija]), 32, 34 (oik., vas. alh.), 42 (oik. ylh., alh.), 43 (vas. ylh., alh.), 44, 47 (alh.) - Salonen Teija, kuvaaja: s. 16, 33 (alh.), 36 (oik. ylh.), 37 (ylh. oik.), 38 (vas. ylh.) Museoviraston kuva-arkisto: s. 5 (KL 19120413:3, G. T. Chiewitz) Mäkelä Leena ja Kari, kotiarkisto (Torkkeli Kimmo, kuvaaja): s. 38 (oik. alh.: kattomaalaukset) Nurmi Terhi, kotiarkisto: s. 35 (oik. ylh., alh.) Palonen Terhi: s. 38 (oik. ylh.) Rothovius Terttu ja Iska, kotiarkisto: s. 2, 7 (K. Sparfvén) Tampere-Seura: s. 5 (B. Strömmer) Veljekset Karhumäki Oy:n ilmavalokuvakokoelma: s. 3 (ilmakuva) Yli-Jyrä Matti: s. 6, 8

wk_kansi.indd 1-3

Museoviraston mukaan Ikaalisten Wanha Kauppala on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja sen vahva kulttuuriperintö, arkkitehtuuri ja monet sen historian henkilöistä tekevät siitä mielenkiintoisen käyntikohteen! Arvokas vanha rakennuskanta on vielä osin säilynyt ja raikas järvi rantanäkymineen, lehtevät jalopuubulevardit ja humisevat puistot houkuttelevat tunnelmalliseen retkeen Kauppalan kujille kuulemaan tarinaa sen perustamisesta, ensimmäisistä asukkaista ja ajasta yli 100 vuotta sitten… Kesällä matkailijat luovat kaupunkiin kansainvälisen ilmapiirin. Ostosmatka kauppakeskuksen modernissa ilmapiirissä täydentyy upealla tavalla Ikaalisten Wanhassa Kauppalassa, joka juuri sopivasti, ja ovelasti vastapainoksi, tarjoaa ihastuttavat puitteet tutustua Kauppalan ihmisten elämään ja tarinoihin, jotka heräävät eloon! Kävelykierros Wanhan Kauppalan historiallisille paikoille on unohtumaton kesäinen elämys. Anna kaupungin sydämen sykkiä! Löydä kaikki pienet aukiot, jotka ovat vanhoja Kauppalan herrasväen kokoontumispaikkoja ja nauti hetki kiireettömästä yhdessäolosta. Wanha Kauppala on koettava istuskellen ja verkkaisesti kuljeskellen, vain silloin ehtii aistia kortteleiden välistä pilkottavalta järveltä huokuvan leppeän ja virvoittavan kesätuulen hengen! Kauppalan Kulkija, kuljeta kättäsi värikkäiden talojen seinien pinnoilla, poimi tuoksut ja tunnelmat talteen…

10.6.2009 15:10:12


Ikaalisten Wanha Kauppala Järven sylissä - kaupungin sydämessä. Kuvat Antila Leila, kotiarkisto: s. 37 (vas. ylh., alh.) Erholm Anneli, kotiarkisto: s. 31 Eränen Tuula ja Heikki, kotiarkisto: s. 9, 10 (alh.), 13 (kuva: Bertel Strömmer), 14 (alh.), 17 (ylh.), 29 (G. Eränen), 36 (alh.), 39 (vas. ylh.) FutureImageBank: s. 10 (ylh.) Hirvonen Pia: kansikuva Huusari Minni ja Matti, kotiarkisto: s. 39 (2 kuvaa oik. alh.) Ikaalisten Kameraseura ry: s. 33 (ylh.) Ikaalisten kaupunki: s. 3 (Aleksanteri II), 4 (asemakaava, oik.: kaupungin vaakuna), 29, 30 (alh.), 34 (vas. ylh.), 45 (alh.) Ikaalinen-Seura ry: s. 12 (ylh.: Kasinon uimaranta, teoksessa Hukki ym. (toim.) (2005). Ikaalinen Wanha Kauppala. Heikki Matias Laineen vesiväriguasseina. Ikaalinen-Seura, Vammala.) Ikaalinen-Seura ry:n arkisto: s. 4 (Felix Frangin ja Pentti Papusen suunnittelemat vaakunat), 7 (Paimen-Saara), 11, 18 (vas. ylh.), 21 (vas. ylh.), 27 (ylh.), 36 (vas. ylh.), 40, 41, 42 (vas. ylh.: kopio kirjan kuvasta Koskelo Jaakko (1985), s. 74) - jäljennökset Ikaalinen-Seura ry:n arkisto (Koskelo Jaakko): Kansanperinteen laitos, Tampere. E. Ala-Könnin kokoelmat: s. 12 (alh.), 19 (ylh. oik.), 29 (ylh. oik.), s. 43 (oik. ylh., kuva: Halmeenpää Matti) Ikaalisten seurakunta: s. 17 (alh.), 23, 25 (ylh.) Ikaalisten Säästöpankki: s. 47 (ylh.: Oma Tupa sisäkuva) Ikaalisten Yhteiskoulun kuva-aineisto: s. 45 (ylh.: Yhteiskoulu v. 1927) Kehittämisyhtiö Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy: s. 1, 15, 20 (2 kuvaa oik.), 21 (2 kuvaa oik. alh.), 26, 27 (alh.), 35 (vas. ylh.), 46 - Järvinen Suvi, kuvaaja: s. 14 (ylh.) - Karhunen Mari, kuvaaja: s. 18 (oik. ylh., alh.), 19 (vas. ylh., alh.), 20 (vas.), 22, 24, 25 (alh.), 28, 30 (vas. ja oik. ylh. [Ari Virtasen taideteos Kaupungintalon vartija]), 32, 34 (oik., vas. alh.), 42 (oik. ylh., alh.), 43 (vas. ylh., alh.), 44, 47 (alh.) - Salonen Teija, kuvaaja: s. 16, 33 (alh.), 36 (oik. ylh.), 37 (ylh. oik.), 38 (vas. ylh.) Museoviraston kuva-arkisto: s. 5 (KL 19120413:3, G. T. Chiewitz) Mäkelä Leena ja Kari, kotiarkisto (Torkkeli Kimmo, kuvaaja): s. 38 (oik. alh.: kattomaalaukset) Nurmi Terhi, kotiarkisto: s. 35 (oik. ylh., alh.) Palonen Terhi: s. 38 (oik. ylh.) Rothovius Terttu ja Iska, kotiarkisto: s. 2, 7 (K. Sparfvén) Tampere-Seura: s. 5 (B. Strömmer) Veljekset Karhumäki Oy:n ilmavalokuvakokoelma: s. 3 (ilmakuva) Yli-Jyrä Matti: s. 6, 8

wk_kansi.indd 1-3

Museoviraston mukaan Ikaalisten Wanha Kauppala on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja sen vahva kulttuuriperintö, arkkitehtuuri ja monet sen historian henkilöistä tekevät siitä mielenkiintoisen käyntikohteen! Arvokas vanha rakennuskanta on vielä osin säilynyt ja raikas järvi rantanäkymineen, lehtevät jalopuubulevardit ja humisevat puistot houkuttelevat tunnelmalliseen retkeen Kauppalan kujille kuulemaan tarinaa sen perustamisesta, ensimmäisistä asukkaista ja ajasta yli 100 vuotta sitten… Kesällä matkailijat luovat kaupunkiin kansainvälisen ilmapiirin. Ostosmatka kauppakeskuksen modernissa ilmapiirissä täydentyy upealla tavalla Ikaalisten Wanhassa Kauppalassa, joka juuri sopivasti, ja ovelasti vastapainoksi, tarjoaa ihastuttavat puitteet tutustua Kauppalan ihmisten elämään ja tarinoihin, jotka heräävät eloon! Kävelykierros Wanhan Kauppalan historiallisille paikoille on unohtumaton kesäinen elämys. Anna kaupungin sydämen sykkiä! Löydä kaikki pienet aukiot, jotka ovat vanhoja Kauppalan herrasväen kokoontumispaikkoja ja nauti hetki kiireettömästä yhdessäolosta. Wanha Kauppala on koettava istuskellen ja verkkaisesti kuljeskellen, vain silloin ehtii aistia kortteleiden välistä pilkottavalta järveltä huokuvan leppeän ja virvoittavan kesätuulen hengen! Kauppalan Kulkija, kuljeta kättäsi värikkäiden talojen seinien pinnoilla, poimi tuoksut ja tunnelmat talteen…

10.6.2009 15:10:12

Profile for TeijaMarianne

Kaunis on Kauppala  

Lähde pienelle löytöretkelle kauppaloista Wanhimpaan, pienimpään ja kauneimpaan, Ikaalisten Wanhaan Kauppalaan

Kaunis on Kauppala  

Lähde pienelle löytöretkelle kauppaloista Wanhimpaan, pienimpään ja kauneimpaan, Ikaalisten Wanhaan Kauppalaan

Advertisement