Page 1

4 / 2016

Tanhuviesti 4 / 2016

1


Tässä lehdessä Pääkirjoitus

3

Tapani Luhtarannan muistolle

4

Petri Hopun kolumni: Kulttuurin vaikeudesta

5

Pilppuja

6

115-vuotiasta SKY:tä tanssittiin Lohjalla

8

Bragen pukutoimisto on kansallispukuväen aarreaitta

12

Ennakkoilmot Europeadeen

16

Hollo ja Martta –festivaali 2016

18

Ohjaajakoulutuksessa tanssin riemua ja ajatukset virtaamaan

20

SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset

21

Ajankohtaista Suomen kansallispukukeskuksesta

22

Pappi Variksen pakina: Totuus tanhujaleista

24

Folklandia palaa Silja Europalle

25

Espoon Kansantanssijat 20 vuotta

26

BARNLEK 2017 ja NORDLEK 2018

27

Kansantanssia kirjallisuudessa, osa 22

28

Jarin pedipalsta vuodelta 1999 - osa 4

30

Kansallispukupörssi

34

Tapahtumakalenteri

36

59. vuosikerta

p. (09) 441 803 tai 045 2777 283

Julkaisijat:

ti 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00

Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Päätoimittaja: Teemu Perheentupa

tanhuviesti@kansantanssinyst.fi

Toimitus: Anni Aalto, Pirkko Elo, Risto Elo, Jutta Jaakkola, Annuli Perheentupa Kuvankäsittely: Pirkko Elo Kansi: Nukkeja Bragen pukutoimistolla, kuva Teemu Perheentupa Tanhuviesti/Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki

2 Tanhuviesti 4 / 2016

ISSN-L 1799-1404 ISSN 1799-1404


Pääkirjoitus

Teemu Perheentupa

Pääkirjoitus Koko päättyvä vuosi on vietetty riemujuhlaa sen tähden, että 150 vuotta sitten kansantanssi siirtyi näyttämölle. Riemuvuoden ei voi antaa päättyä lausumatta muutamaa mietettä, jotka sitä ja sen merkitystä pohtiessa ovat syntyneet.

jon enemmän yhteistä kuin erottavaa. Paljon kaikenlaisia aitoja kaatui vuoden mittaan.

Tuolloin, talvella 1866, Helsingin yläluokka huvitteli pukeutumalla rahvaan asuihin ja tanssimalla hiukan romantisoituja versioita samaisen rahvaan tansseista. Kyseessä oli siis pohjimmiltaan identiteeteillä leikkiminen ja kansanomaisen kulttuurin nostaminen lavalle ja saman tien jalustalle.

Minulla on ollut ilo ja kunnia tanssia tansseja, joista en ollut ikinä kuullutkaan, tansseja joiden nimeä en tiennyt, askelia, joiden nimeä en tiedä vieläkään, kuulla termejä, joiden merkitys on selvinnyt vasta tehdessä. Sanalla sanoen, olen tanssinut kansantanssia ilman selkeätä käsitystä kuviosta, askelista, rytmistä, nimityksistä, ja se on ollut tolkuttoman hauskaa! Ja uskallanpa sanoa, että se on ollut aidointa kansantanssia pitkään aikaan.

Meille kulunut vuosi on kuitenkin ollut kaiken kansantanssimisen riemuvuosi. Ihan sama tähtäätkö taiteellisesti korkealaatuiseen koreografin näkemyksen toteuttamiseen, ajatko takaa naisvoimistelun ihanteita viivasuorilla riveillä vai ilmaisetko spontaanisti tunnetta improvisoidulla tanssillasi, tämä vuosi oli teidän kaikkien - meidän kaikkien riemuvuosi.

Vaikka ensi vuonna teemat ovat toiset ja nimet muuttuvat, annetaan riemun jatkua. Jokainen. Ja ainakin kerran harjoituksissa, esityksessä tai pelimannitansseissa iskekää silmää satunnaiselle kansantanssin ihailijalle! Kansantanssi, jos mikä, on yhteisöllisyyden tanssia. Rikotaan siis aina välillä se neljäs seinä ja palautetaan kansantanssia takasin kansalle.

Vuosi antoi mahdollisuuden ymmärtää syvällisesti, että kaikilla suomalaisilla kansantanssijoilla on pal-

Tanhuviesti 4 / 2016

3


Kuva: Irja Louhio

Muistokirjoitus

Teemu Perheentupa

Tapani Luhtarannan muistolle Tapani Luhtaranta menehtyi 3. lokakuuta Helsingissä. Tapsa ehti vaikuttaa kutakuinkin kaikessa Helsingin kansantanssitoiminnassa yli neljän vuosikymmenen aikana. Lisäksi hän tanssitti yleisöä sadoissa, ellei tuhansissa, tilaisuuksissa eri yhtyeiden kanssa. Päivääkään hän ei soittanut ammatikseen, vaan aina ihan vaan soittamisen ilosta. Keski-Suomesta kotoisin ollut Tapani muutti pääkaupunkiin 16-vuotiaana. Hän oli jo opetellut soittoa isoveljensä haitarilla, mutta Helsingissä oli aika hankkia oma soitin ja oikea opettaja. Perusoppinsa Tapsa sai Dallapé-orkesterin pitkäsaikaiselta vaikuttajalta Helge Palhmanilta, ja muutaman tunnin Lasse Pihlajamaaltakin. 60-luvulla Tapani heitti iltaisin ja viikonloppuisin tanssimusiikkikeikkoja aina Kuopiota myöten Juhani Tammelan yhtyeen mukana, mutta 70-luvulla hän pitäytyi pääkaupungin keikkapaikoilla oman yhtyeensä kanssa. 1976 työkaveri houkutteli Tapsan säestämään Helsingin Kansantanssin Ystävien harjoituksia ja esiintymisiä. Kansantanssissa oli hiukan toisenlaiset tempot ja toisenlainen soittorytmi, ja soittajalle tuli ohjeita ihan erilailla kuin tanssilavoilla. Onneksi Tapanilla oli mallinaan kokeneita tanhusäestäjiä, kuten Martti Piipponen, Lasse Vikman ja Torolf 4 Tanhuviesti 4 / 2016

Svahn. Kymmenen vuotta myöhemmin Pääkaupunkiseudun Karjalaiset Nuoret tarvitsivat uutta säestäjää, ja Tapani astui remmiin. Seuraavaksi tulivat TanhuVisan pelimannin tehtävät yhä enenevässä määrin sekä yhteistyö Espoon Kansantanssijoiden, Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelareiden, Leppävaaran Virkeiden, Tapiolan Varttuneiden ja Tallukoiden kanssa. Eri yhdistysten säestäjänä Tapani kiersi Eurooppaa ja maailmaa aina Australiaa ja USA:ta myöten. Harjoituksissa Tapanilla oli rento ja kannustava ote säestykseen, eikä hän pelännyt ottaa kantaa siihen, miten liike ja musiikki toimivat yhdessä. Työskentely monien eri ryhmien kanssa toi hänelle kansantanssista selkeän näkemyksen, jota osattiin kunnioittaa. Yhteistyö Tapanin kanssa oli aina helppoa, ja hän omistautui esimerkillisesti kaikelle, mihin ryhtyi. Tapani kantoi vastuuta loppuun asti ja järjesteli ohjelmistojen nuotteja ja seuraajia itselleen vielä sairasvuoteelta. Tapanille myönnettiin SKY:n hopeinen ansiomerkki 2014.


Kolumni: Petri Hoppu

Petri Hoppu

Kulttuurin vaikeudesta Suomalaisessa mediassa on viime aikoina saanut julkisuutta Saara Aallon menestys brittiläisessä X Factor-kilpailussa, eikä vähiten hänen geishaparodiaesityksensä, joka on nostanut esiin keskustelun kulttuurisesta omimisesta tai hyväksikäytöstä. Tyypillisesti keskustelu on keskittynyt Aallon omiin tarkoitusperiin ja siinä on korostunut, ettei hän ole tahtonut loukata japanilaisia. Näin varmasti onkin, mutta sama argumentti on toistunut monessa muussa tapauksessa esimerkiksi saamelaispukujen tai niitä muistuttavien asujen käytön kohdalla. Onko kulttuurinen omiminen hyväksyttävää, jos tarkoituksena ei ole loukata kohdetta, jolta tietty asia tai symboli otetaan? Kansantanssit eivät ole sivussa keskustelusta, jota käydään eri kulttuurien välisen vuorovaikutuksen mutta myös konfliktien ympärillä. Kansantanssit ovat osa yhteiskunnallisia valtarakenteita, joiden kautta ihmisryhmien väliset suhteet määräytyvät. Ei ole samantekevää, kenen nimiin kansantanssit määritellään ja kuka niitä esittää. Anthony Shay mainitsee oivallisen esimerkin tästä kuvaillessaan sitä, kuinka Meksikon valtiollinen kansantanssiryhmä tanssii maan alkuperäisväestön tansseja samaan aikaan, kun armeijan joukot kukistavat verisesti näiden kapinaa. Valtiollisen kansantanssiryhmän päämääränä ei sinänsä ole minkään ryhmän vähättely vaan pikemminkin näyttävä esitys. Kyse ei ole loukkaamisesta, vaan vallasta: siitä, kenellä on mahdollisuus omia toisen kulttuuria. Valtakulttuurin edustajien on moninkertaisesti helpompaa ottaa käyttöön vähemmistökulttuurien ilmiöitä kuin toisinpäin.

Kulttuurisen vuorovaikutuksen ei kuitenkaan aina tarvitse perustua alistukseen ja hyväksikäyttöön. Kansantanssin alalla on paljon esimerkkejä siitä, kuinka tansseja opetellaan ja omaksutaan ilman, että niitä yritettäisiin omia tai parodioida. Helsingin Kansantanssin Ystävät on näyttänyt hienoa esimerkkiä siitä, kuinka kansantanssissa voidaan dialogin kautta saavuttaa molemminpuolinen kunnioitus, kun he ovat tanssineet kolttasaamelaisten katrillia yhdessä pääkaupunkiseudun kolttien kanssa. Tässä yhteistyössä kulttuurinen toimijuus on ollut koko ajan kolttien itsensä käsissä eikä sitä ole kiistetty tai vähätelty. Valtaväestön edustajina meidän on usein vaikea ymmärtää, kuinka merkittävässä asemassa erilaiset kulttuuriset ilmiöt, kuten puvut tai tanssit, voivat olla sellaisten vähemmistöjen keskuudessa, jotka elävät jatkuvan assimilaation uhan alla. Vähemmistöille oikeus omaan kulttuuriin on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Yhteistyö kolttakatrillin ympärillä osoittaa kuitenkin, ettei vähemmistön tarvitse eristää ja museoida tanssikulttuuriaan, vaan sen on mahdollista jakaa sitä muillekin, kolttien ehdoilla. Kolttakatrilli ei ole suomalaisen kansantanssin kuriositeetti, vaan osa kolttasaamelaisten liikkeellistä ja alati muuttuvaa identiteettiä. Kuka tahansa sitä tanssiikin, koltat määrittelevät itse tanssin olemuksen, ilmenemistavat ja tulevaisuuden. Siihen heillä on täysi oikeus.

Tanhuviesti 4 / 2016

5


Uutisia

II Kansanmusiikintutkijoiden symposium 28.-29.11.2016 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä järjestää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa yhteistyössä järjestyksessään toisen kansanmusiikintutkijoiden symposiumin Helsingissä. Symposium tarkastelee kansanmusiikintutkimuksen erityiskysymyksiä jälleen useista näkökulmista sekä tutkijoiden että tutkivien taiteilijoiden voimin.

        Taivaannaula ry:n kalenteri sisältää luontoon yhdistyvät perinteiset suomalaiset pyhät ja merkkipäivät. Kalenteri esittelee niin vuodenkierron mukaisia perinnetöitä, luonnonuskoisia uskomuksia kuin historiaa ja sananparsia. Mukana on erittäin runsaasti vuodenkiertoon liittyvää perinnetietoa. Taivaannaula, 16 €

Tiesitkö, että ensimmäinen maininta

hambo-nimisestä tanssista on Savosta vuodelta 1820?

       

Kalevala Korun näyttelykiertue 2017 Rohkea – Ajassa – Aito - Suomen rakastetuin Koru 80 vuotta 20.1.–3.3.2017 Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu 11.3.–7.5.2017 Suomen käsityön museo, Jyväskylä

6 Tanhuviesti 4 / 2016


Uutisia

Matthias Alexander Castrénin (1813-1852) Luentoja suomalaisesta mytologiasta on avainteos suomalaisen mytologian tutkimuksen historiassa. Teos ilmestyy nyt ensimmäisen kerran suomeksi käännettynä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 25 €

       

Suomalaisen musiikin päivää vietetään 8.12. jo yhdettätoista kertaa Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä.

       

Kansanperinnekalenteri 2017 - Vanhaa suomalaista vuodenkiertoa kokoaa yksiin kansiin laajan otannan vuodenkiertoon liittyviä vanhoja tapoja ja uskomuksia, sekä jo unohtuneita entisaikojen juhlapäiviä. Satavuotiaan Suomen kunniaksi mukana ovat myös vuoden 1917 nimipäivät. Salakirjat, 22 € Tanhuviesti 4 / 2016

7


Järjestöasiat

Annuli ja Teemu Perheentupa

115-vuotiasta SKY:tä tanssittiin Lohjalla Suomalaisen Kansantanssin Ystävien 115-vuotisjuhlaa vietettiin vaalikokousten yhteydessä Lohjalla 19.11. pienimuotoisesti ja rennosti kahvitellen, kunnianosituksia jakaen, soittaen, laulaen ja tietenkin tanssien. SKY:n hiukan venähtäneen ja KTNL:n ennätyksellisen nopean vaalikouksen jälkeen päästiin Lohjan seurakuntasalissa aloittamaan SKY:n vuosijuhlinta. Puheenjohtaja Risto Elo ja sihteeri Marjatta ”Pölkky” Koivu-Loman ottivat vastaan juhlavieraiden tervehdykset turhaa pönötystä välttäen.

Kuva: Teemu Perheentupa

Musisoinnista vastannut SKY:n pelimannitoimikun-

8 Tanhuviesti 4 / 2016

ta avasi ohjelmallisen osuuden letkeällä otteella. Sen jälkeen Risto Elo toivotti kaikki tervetulleiksi puheella, johon juhlan nuorimmainen vieras, KTNL:n puheenjohtaja Sanna Laakson Viivi-vauva, teki muutamia hyväntuulisia välihuomautuksia.

Tilaisuuden nuorin ottaa mallia Talkkuna-ryhmästä


Järjestöasiat Kuva: Teemu Perheentupa

Kukitetut tunnustuksensaajat Riitta Kangas, Antti Järvensivu ja Lauri Laurikainen. Oikealla Risto Elo.

Yhteislaulun myötä muukin yleisö pääsi osallistumaan ohjelmaan. Sen jälkeen helsinkiläis-vantaalais -lohjalainen Talkkuna-ryhmä esitti perinteisiä kansantansseja. Kunniajäseniksi kutsuttiin SKY:n pitkäaikainen puheenjohtaja Raimo Tanskanen ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitinen. Kultainen ansiomerkki kansanperinteen hyväksi tehdystä työstä jaettiin Riitta Kankaalle, Antti

Järvensivulle, Gunnel Biskopille, Pia Pyykkiselle, Lennu Ylänevalle ja Tuija Koskiselle. Hopeinen ansiomerkki jaettiin Lauri Laurikaiselle, Soja Murto-Hartikaiselle, Taina Kankaalle ja Aila Niemiselle. Ohjelmallisen osuuden jälkeen juotiin juhlakahvit. Runsaasta ja maukkaasta tarjoilusta vastasivat Nummi-Pusulan Tanhuujat. Ilta päättyi pelimanitansseihin.

Risto Elon puhe Arvoisat kunniavieraat, jäsenyhdistysten edustajat! Tervetuloa tähän SKY:n 115-vuotistaipaleen kahvitilaisuuteen. Ei ole itsestään selvää, että järjestö on voimissaan vielä. Kun ajattelee niitä aikoja, jolloin järjestö perustettiin, niin kansallinen herääminen oli voimis-

saan ja oman identiteetin etsiminen tärkeää. Kulttuurin puolella oli löydetty kansan keskuudessa harrastettu tanssi ja kansan käyttämät juhlapuvut. SKY perustettiin näitä asioita edistämään. Aluksi järjestössä oli henkilöjäseniä, mutta 1960luvulla järjestö muuttui valtakunnalliseksi keskusTanhuviesti 4 / 2016

9


Järjestöasiat

Kuva: Teemu Perheentupa

järjestöksi ja jäseniksi hyväksyttiin rekisteröityneet yhdistykset. Silloin voimistui omien juurien etsiminen ja vanhojen asioiden arvostaminen. Yhdistyksiä perustettiin ja kansantanssia harrastettiin kouluissakin. Helsingissä Seurasaaressa kansantanssia esitettiin kesäaikaan joka viikko useana päivänä Antin talon pihapiirissä. Jäsenmäärä oli huipussaan 1980-luvulla, jolloin jäseniä oli n. 10 000. Nykyään jäsenmäärä on vähentynyt n. 2500:een. Syy jäsenmäärän vähenemiseen löytyy varmaankin nykyisestä trendistä, joka painottaa yksilöharrastusta. Toinen syy voisi olla yleinen perinteen arvostuksen väheneminen ja siitä johtuva resurssien väheneminen - taloudellinen tuki ja esim. harjoituspaikkojen huima hintojen nousu. Puheenjohtaja Risto Elon tervetuliaspuhe.

Globalisaatio ja matkailu ja niiden tuoma eri kulttuurien liikkuminen lisää kiinnostusta muihin kulttuureihin - mikä ei ole ollenkaan pahasta. Pahasta sen sijaan on oman kulttuurin unohtaminen ja arvostuksen väheneminen. Oma kulttuuri ja historiatausta täytyy tuntea, jotta pystyy arvioimaan ja arvostamaan muita oikealla tavalla. Vaikka kansantanssi ei tällä hetkellä ihan aallonharjalla ratsasta, niin SKY on tehnyt kymmenen vuotta eteenpäin katsovan strategian. Strategia on tehty yhteistuumin jäsenyhdistysten kanssa ja hyväksytty yleiskokouksessa. Siinä on etsitty eväitä, joilla perinteinen kansantanssi saataisiin nousuun. Toimintaperiaatteissa sanotaan, että järjestö tukee ja mahdollistaa suomalaisen kansantanssin harrastusta ja tutkimusta sekä tuottaa materiaalia niiden käyttöön. Tässä on jo rajattu toiminnan raamit. SKY:n sektori kulttuurikentässä on nimensä mukaan 10 Tanhuviesti 4 / 2016

suomalainen kansantanssi. Tämä tarkoittaa, että keskitytään kotimaiseen kansantanssiin, mutta ei väheksytä tai hyljeksitä muiden perinnettä - siis ei mitään eikä ketään vastaan, vaan oman perinteen puolesta. Strategia on porrastettu ajallisiin painopistealueisiin, jotka seuraavat toinen toistaan tavoitetilan saavuttamiseksi - näin ainakin on suunniteltu. Ensimmäinen vaihe on oman järjestön imagon muuttaminen myönteiseksi ja tunnettuuden lisääminen. Tekemisillä ja sanomisilla on paljon enemmän painoarvoa, jos on tunnettu taho. Tunnettuus taas saavutetaan toimimalla yhteistyössä muiden kanssa - siis verkostoitumalla. Käytännössä yhteistyötä on harjoitettu enenevässä määrin jo viime vuodesta lähtien, ja se kulminoitui yhteisiin kesäjuhliin, GraniFolkiin.


Järjestöasiat

Kuva: Teemu Perheentupa

Veikko Lahtinen, Antti Järvensivu, Billy Horne ja Risto Härmävaara. Takana Pentti Ulenius.

Toiselta kulmalta katsoen kaikki yhteistyö on lähtöisin ajatuksesta, että mennään kansantanssi edellä riippumatta muista tavoitteista. Yhteistyötä on tehty karjalaisten, suomenruotsalaisten, saamelaisten kanssa ja yhteistyötä viritellään suomalais-ugrilaisten kanssa Suguvastavundu-tapahtumien kautta. Keskusjärjestön tehtävänä on huolehtia jäsenyhdistysten toimintaedellytyksistä ja sitä varten julkaistaan lähinnä ohjaajille musiikkia ja ohjeita. Vuosiohjelmat antavat materiaalia talven harjoituksiin. Tällä hetkellä painoon on menossa Purpuri-kirjan ja sävelmistön toinen painos. Julkaisu tapahtuu Folklandialla 2017. Kansallispuvut ovat SKY:n kolmas tukijalka tanssin ja musiikin lisäksi. Puvusto on merkittävä ikkuna ulkopuoliseen maailmaan. Sieltä vuokraavat pukuja niin julkisuuden henkilöt ja järjestöt kuin kansan-

juhliin osallistujat tai yksityiset henkilöt omiin juhliinsa. Itsenäisyyspäivän vastaanotollakin voi nähdä SKY:n pukuja. Pukujen arvostuksessa on nähtävissä hentoa nousua ja hyvä niin. Meillä on hyvät raamit siihen mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Nyt nämä raamit täytyy saada jäsenyhdistysten toimintasuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön toimintaan mukaan. Sen jälkeen on toiveita, että suunnitelmat toteutuvat ja tavoitteet saavutetaan. Jos kaikki olisi jo saavutettu ja kaikki olisi valmista, mihin me enää järjestöä tarvittaisiin? Kansantanssi on yhteisöllistä iloa!

Tanhuviesti 4 / 2016

11


Kuva: Teemu Perheentupa

Kansallispuvut

Annuli Perheentupa

Bragen pukutoimisto on kansallispukuväen aarreaitta

Kuva: Teemu Perheentupa

Brage on tehnyt työtä kansallispukujen parissa jo 110 vuoden ajan. Bragen pukutoimiston suojissa toimii sekä museo, arkisto että myymälä. Pieni tila on pakattu lattiasta kattoon ihanuuksilla, jotka saavat kansallispukuintoilijan hurmioitumaan. Toimistoa pyörittävä kansallispukukonsultti Eija Mendelin esitteli Tanhuviestille valtakuntaansa.

12 Tanhuviesti 4 / 2016

1906 perustettu Brage on välittänyt alusta alkaen suomenruotsalaisia kansallispukuja ja niiden tarvikkeita. Bragen pukutoimisto palvelee myös suomenkielisiä asiakkaita, sillä sieltä saa melkein kaikkea mitä kansallispuvun valmistaja saattaa toivoa. Tarjolla on laaja valikoima lankoja kudontaan, kirjailuun ja ompeluun, silkkiä, pellavaa, verkaa ja sarkaa sekä harvinaisempia villakankaita, kuten florettia ja kamlottia. Lisäksi myynnissä on monenlaisia silkkinauhoja ja -huiveja, nappeja, heloja ja solkia sekä päähineitä ja jalkineita.


Kansallispuvut Kuva: Teemu Perheentupa

Myynnissä on monen mallisia solkia.

Materiaalit tulevat ympäri maailmaa, kuten jo 1700-luvulla silkit, kamlotit ja muut ostokankaat, mutta kaikki alihankintatyöt teetetään Suomessa. Brage työllistää monenlaisia käsityöläisiä kutojista metalliseppiin.

Maisteri Yngvar Heikelin (1889-1956) järjestelmällisen ja uutteran työn ansiosta kaikilla ruotsinkielisillä paikkakunnilla on oma tarkkaan dokumentoitu kansallispukunsa. Hänen vuosien 1910-26 kenttätutkimustensa ansiosta ruotsinkielisen Suomen Pukutoimiston arkistoissa on kattavat tiedot ja kangasnäytteet eri alueiden puvuista. Kuva: Teemu Perheentupa

Asiakkaat ovat kehuneet, että Bragelta saa aina vastauksen mieltä painaviin kysymyksiin sekä ystävällistä neuvontaa ja opastusta. Jos valmiita ohjeita ei löydy, kansallispukukonsultti Eija Mendelin kokoaa sellaiset käytettävissä olevan materiaalin pohjalta, rakentaa tarvittaessa paperisen pienoismallin, lähettää valokuvia yksityiskohdista tai näyttää ratkaisut kädestä pitäen mallikappaleen avulla.

pukukokoelma sekä pukuvuokraamo.

Kaikki puvut saman katon alla Bragella on on tekijänoikeudet kaikkiin suomenruotsalaisiin kansallispukuihin. Pukutoimistossa sijaitsee putiikin lisäksi myös museo, arkisto, malliTanhuviesti 4 / 2016

13


Kansallispuvut

Kuva: Teemu Perheentupa

Vasemmalla ja ylhäällä: Essen / Ähtävän puku tykkimyssyineen on saatu melkein valmiiksi asiakkaalle.

Alla ja alavasemmalla: Näytteitä pukumuseon kokoelmista.

Kuva: Teemu Perheentupa

Kuva: Teemu Perheentupa

Kuva: Teemu Perheentupa

14 Tanhuviesti 4 / 2016


Kansallispuvut

Eija esittelee tarkistettuja pukujen kaavoja. Alkuperäisen vaatekappaleen kaava näkyy harmaana.

Muotoilijasta pukukonsultiksi Eija Mendelin on alkuperäiseltä koulutukseltaan teollinen muotoilija. Hän on toiminut suunnittelijana mm. Tampellalla. Kansallispukukärpänen puri Eijaa vuosia sitten, kun hän opetti kansalaisopistossa perheen muutettua Pohjanmaan saaristoon. Oppilaat halusivat valmistaa kansallispukuja, joten Eija otti yhteyttä Bragen pukutoimistolla työskennelleeseen Gunilla Vuoreen saadakseen neuvoja ja opastusta. Vuosien saatossa hän teki yhteistyötä muidenkin Bragen pukukonsulttien kanssa.

Kuva: Teemu Perheentupa

Eijan nuorimman tyttären päästyä ylioppilaaksi Bragella avautui sopivasti pukukonsultin paikka. Mendelin työskentelee kolme päivää viikossa Helsingissä ja kaksi päivää etänä Pohjanmaalta käsin. Järjestely on toiminut hyvin jo kymmenen vuoden ajan. Perinnekasvatusta pienestä pitäen Eija Mendelin esittelee innostuneena BraKuva: Teemu Perheentupa

kansanpukuaineisto on kartoitettu systemaattisesti. Heikelin keräämät yksityiskohtaiset muistiinpanot, vaatekappaleet ja kangasnäytteet muodostavat Bragen ainutlaatuisen kattavan pukuarkiston. Bragella on parhaillaan työn alla kaikkien suomenruotsalaisten pukujen uudelleenkaavoitus, jotta eri koot vastaavat alkuperäistä kansanomaista kaavoitusta. Valtava työ on saatu jo niin pitkälle, että loppu häämöttää. Bragen pukukonsultti Eija Mendelin Tanhuviesti 4 / 2016

15


Kansallispuvut

Olisi upeaa saada vastaavanlainen hieno perinnekasvatuspaketti myös suomenkielisille lapsille. Kun perinnekulttuuria opitaan arvostamaan jo pienestä pitäen, sen asema voisi olla aivan toisella tasolla kuin nykypäivänä. Bragen pukutoimisto avoinna ma-ke Kasarminkatu 28, 00130 Helsinki http://draktbyra.brage.fi/brage/draktbyra/ P. 050 555 8258 draktbyra@brage.fi Lasten Folkkultur i förskolan -projektissa tekemiä paperinukkeja.

Ennakkoilmot Europeadeen viimeistään 15.12. Ennakkotiedoista poiketen ryhmät saavat osallistua halutessaan kahteen yhteisesitykseen. Avajaiset to 27.7. Valittavana on yksi tanssi näistä: Poromiehen polska, Polkat, Lasten ohjelmat Päätösjuhla su 30.7. Valittavana on yksi tanssi näistä: Menuet och polska från Oravais (FSF), Karjalaisten ohjelma, Juhlavalssi Yhteisesitysten lisäksi kaikki tapahtumaan osallistuvat ryhmät voivat ilmoittautua esiintymään eri tilaisuuksiin tammikuussa avautuvan lopullisen ilmoittautumislomakkeen kautta. Kaupunkiin rakennetaan useita esiintymispaikkoja, joista löytyy äänentoisto. Näissä paikoissa on ryhmien omia 25 minuutin mittaisia esityksiä torstaina ja perjantaina klo 10.00-18.00 ja lauantaina klo 10.00-13.00. Ennakkoilmoittautuminen päättyy 15.12. https://www.turku.fi/europeade2017 16 Tanhuviesti 4 / 2016

Kuva: Teemu Perheentupa

gen esikouluille suunnattua kansanperinteen opetuspakettia Folkkultur i förskolan, jossa lapset tutustutetaan monipuolisesti omaan perinnekulttuuriinsa. Ohjelmassa on laululeikkien, tanssin, viulunsoiton ja satujen lisäksi myös pukuperinnettä, johon tutustutaan ensin askartelun kautta ja lopuksi pukeutumalla oikeisiin kansallispukuihin.


TULOSSA 14.1.

Suomalainen purpuri –kirja ja Sävelmistö julkaistaan Folklandialla 2017 

ohjaajalle helppo kierresidonta

Sisältää 12 purpuria, joista 5 ennen julkaisematonta

Pelimanneille kätevä A4-koko, yksi purpuri per aukeama

Edullinen hinta: ohjekirja 30 €, sävelmistö 20 € Tilaukset: suom@kansantanssinyst.fi Tanhuviesti 4 / 2016

17


Kansantanssi

Aimo Hentinen

Hollo ja Martta -festivaali 2016 Hollolan Nuorisoseura on pyörittänyt CIOFF-festivaalia jo monen vuoden ajan. Tässä kuulumiset tämän vuoden tapahtumasta. ”Pitkäaikainen kokemus on tuonut varmuuden ohjelmistosuunnitteluun” - Hollo ja Martta -festivaalien ehkä paras pääkonsertti nähtiin lauantaina Lahden kaupunginteatterin Juhani -näyttämöllä. Taiteelliset lahjakkaat kansantanssijat, koreografit ja muusikot loihtivat näyttämölle ratkiriemukkaan sekä vauhdikkaan tanssikattauksen. Pelimannien yhteissoitosta saimme paljon positiivista palautetta, festivaalipäällikkö Aimo Hentinen kertoo.

muusikoiden ja organisaation puolelta, että myös organisaation pomo tuntee olonsa todella huojentuneeksi. - On vaikea löytää joka vuosi valovoimaisia esiintyjiä, mutta nyt onnistuimme täydellisesti. Eksotiikka ja perinteiden erilaisuus oli nyt voimakkaasti läsnä ja se kiinnosti suurta yleisöä. Suomalaisugrilainen kansantanssiperinne on keskiössä itsenäisyyden juhlavuoden festivaaleilla vuonna 2017.

Päijäthämäläisille peruskoululaisille suunnattu kansainvälisyys- ja kulttuurikasvatus osana festivaalia on koettu joka puolella tärkeäksi osaksi festivaaliviikkoa.

- Tätä teemaa on käsitelty paljon ja monesta eri näkökulmasta. Se on myös haaste meille.

- Tätä palvelua emme voi kaikille halukkaille valitettavasti tarjota.

- Olemme erittäin tyytyväisiä, että meillä on Hollolassa joka vuosi kansainvälinen festivaali. Tähän festivaaliin on kannattanut sijoittaa, kunnanjohtaja Päivi Rahkonen sanoo.

Festivaalipäällikkö Hentisen mukaan pitkäaikainen kokemus on antanut varmuutta siihen, millaisia numeroita hän tilaa ulkomaalaisilta vierailijaryhmiltä. - Nyt näimme tämän viikon aikana sellaisen määrän onnistumisen kokemuksia kansantanssijoiden, 18 Tanhuviesti 4 / 2016

Festivaali säväyttää aina

Kunnanjohtajan mukaan hollolalaisten tulee olla ylpeitä omasta festivaalistaan. - Jokainen konsertti ja esiintyjät sävähdyttävät aina omalla tavallaan.


Kansantanssi

Kuva: David Botond

Virolainen Tonu Pomerants on ollut mukana festivaaliorganisaatiossa alusta lähtien. - Lasten ja nuorten eteen olen aina valmis uhraamaan omaa vapaa-aikaani, virolainen tanssinopettaja toteaa. Tanssinopettajan mukaan suomalainen kansantanssikin on mennyt paljon eteenpäin 10 vuodessa. - Tässä asiastaan innostuneessa porukassa on ollut aina mukava olla. Viimeinen yhteinen esiintyminen - Festivaaliviikko on ollut minulle mahtava kokemus, mutta samalla myös haikea, koska meidän Maticiarik -ryhmä hajoaa tämän matkan jälkeen. Tämä ryhmä jakaantuu kahteen eri osaa, slovakialainen 13 -vuotias kansantanssija Martin Donoval kertoo. Donovalin mukaan yhteinen taival on mukava päättää ystävien kanssa tällaiseen matkaan.

- Suomalaiset kansantanssit ovat kauniita, mutta niitä on ollut hieman vaikea opetella, koska kielenne on melkoisen erikoista. Maticiarik -ryhmän Koreografi Matus Druga on ollut Hollo ja Martta -festivaaleilla jo kolmesti. - Lasten ja nuorten kanssa on helppo tulla sellaiseen paikkaa, josta tunteet ihmiset ja heidän tapansa. Koreografin mukaan tämä festivaali on yksi parhaiten organisoiduista CIOFF -festivaaleista Euroopassa. - Olemme esittäneet Suomessa sellaisia tarinallisia slovakialaisia kansantansseja, jotka voi ymmärtää myös tanssin liikekielen keinoin. Siksi puheosuuksia on tietoisesti vähennetty. Kaikki koreografiamme ovat myös kahden viime vuoden ajalta ja ne ovat varsin raikkaita.

Tanhuviesti 4 / 2016

19


Kansantanssi

Riia Niemelä

Ohjaajakoulutuksessa tanssin riemua ja ajatukset virtaamaan Kansantanssijärjestöjen yhteisen ohjaajakoulutuksen valinnaisia päiväkursseja on järjestetty syksyn mittaan. ”Ihana päästä itsekin tanssimaan!” todettiin Kansanomaiset paritanssit -kurssin päätteeksi yhteen ääneen. Kansantanssin ohjaajakoulutuksen valinnaisilla päiväkursseilla on tänä syksynä perehdytty koreografiseen työskentelyyn, erityisryhmien ohjaamiseen ja kansanomaisiin paritansseihin. Ohjaajat hyvin erilaisin taustoin ovat saaneet uusia ideoita, työskentelytapoja, uusia ajatuksia ja varmuutta omaan tanssimiseen. Päiväkursseilla on ollut aikaa keskittyä ja syventyä rajattuihin aiheisiin ja näin kehittyä ohjaajana haluamiinsa suuntiin. Vuoden lopussa starttaavat vielä perusopinnot, joista kansantanssin harrastaja saa perusvalmiudet kansantanssin ohjaamiseen.

Paritanssit haltuun Viimeisin kursseista Kansanomaiset paritanssit järjestettiin lauantaina 12.11. Helsingissä Bragen tanssisalissa. Kouluttajana kurssilla oli tanssinopettajaopiskelija Lotta Terävä Oulusta. Lotan johdolla kerrattiin kansanomaisten paritanssien perusteita ja pohdittiin niiden opettamista. Yhdessä mietittiin, miten mikäkin variaatio on mahdollista viedä vapaassa tanssissa. Päivän aikana ehdittiin 20 Tanhuviesti 4 / 2016

perehtyä kuuteen eri lajiin: sottiisiin, polkkaan, polskaan, masurkkaan, hamboon ja valssiin. Kustakin tanssilajista opittiin useampia erilaisia variaatioita. Lisäksi harjoiteltiin paritanssissa tärkeitä viemisen ja seuraamisen taitoja. ”Tätä lisää!” oli yhteinen viesti osallistujilta.

Kehittynyt koulutus vetää Kansantanssin ohjaajakoulutuskokonaisuutta on kehitetty viimeisen kahden vuoden aikana. Kehitystyöhön lähdettiin kentältä saadun palautteen perusteella. Ohjaajakoulutuskokonaisuus koettiin liian raskaana ja kursseista valtaosa jouduttiinkin perumaan osallistujakadon vuoksi. Kokonaisuutta päätettiin yksinkertaistaa, ja nyt se rakentuukin kolmen viikonlopun mittaisista perusopinnoista ja valinnaisista päiväkursseista. Kehitystyön vaikutukset ovat nyt alkaneet näkyä. Tänä syksynä yhtään kurssia ei ole tarvinnut perua ja perusopinnot starttaavat jopa ennätysosallistujamäärällä! Tutustu ohjaajakoulutuksen rakenteeseen ja opetussuunnitelmaan kansantanssijärjestöjen yhteisellä


Kansantanssi

Kuva: Riia Niemelä

nettisivulla www.kansantanssi.com/ohjaajakoulutus/. Sitten vain rohkeasti mukaan kursseille hake-

maan uusia ajatuksia, ideoita ja virtaa ohjaamiseen!

SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset Lohjalla 19.11. Vaalikokouksissa vahvistettiin SKY:n ja KTNL:n toimintasuunnitelmat ja talousarviot ensi vuodeksi ja valittiin hallituksiin jäsenet erovuoroisten tilalle. SKY:n hallitus jatkaa ensi vuonna samassa kokoonpanossa, sillä erovuoroiset Risto Härmävaara, Eila Peura ja Seija Ulenius valittiin kaikki jatkamaan tehtävässään vuosiksi 2017-18.

KTNL:n hallituksen kokoonpanossa sen sijaan tapahtui muutos, sillä hallituksen nestori Matti Lankinen luopui tehtävästään yli kolmikymmenvuotisen uran jälkeen. Hänen tilalleen hallitukseen valittiin Tiina Salmi Mäntsälästä. Muut erovuoroiset Silva Järvinen ja Noora Mäkilä valittiin jatkamaan tehtävässään. Tanhuviesti 4 / 2016

21


Kansallispuvut

Marja Liisa Väisänen

Ajankohtaista Suomen kansallispukukeskuksesta Kansallispuvun juhlapäivä 24.9.2016 Suomen käsityön museossa ja Suomen kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä juhlittiin suomalaista kansallispukua jo 11. kertaa. Alun perin juhla järjestettiin kansallispuvun oikeana syntymäpäivänä eli 5.8., mutta asiakkaiden toiveesta juhla siirrettiin hieman myöhemmälle syksyyn. Juhlan nimenä oli aluksi kansallispuvun syntymäpäivä, mutta se muutettiin kansallispuvun juhlapäiväksi.

Myyntitorilla riittä kuhinaa. Tässä Bragen Eijan myyntipöytä.

Totuttuun tapaan Jyväskylään kokoontui kansallispuvun ystäviä juhlistamaan suomalaista kansallispukua. Kansallispuvun juhlapäivä on jo vakiintunut tapahtuma, jota kiinnostuneet jo osaavat odottaa. Osallistujia saapui ympäri maata, mm. Porista, Oulusta ja Helsingistä. Tapahtuma kokoaa yhteen kansallispukuharrastajia ja -ammattilaisia sekä kaikkia kansallispuvuista kiinnostuneita ja tarjoaa mahdollisuuden tutustumiseen ja verkostoitumiseen.

Alakerran myyntitorilla Brage ja Soja Murto levittäytyivät koko museon ala-aulaan runsaine ja värikkäine myyntituotteineen. Paikalla oli myös iloinen nuorukainen, Leea-Mari Hartikainen, jonka kanssa sai pelata uutta Kerää kansallispuku -peliä.

Kuva: Suomen kansallispukukeskus

Tuulikki Matikaisen elämäntyötä käsitöiden ja kansallispukujen parissa esiteltiin museon toisessa kerroksessa Käsityö on elämänmittainen matka näyttelyssä. Tuulikki oli itsekin paikalla koko päivän ja esitteli karjalaisten kansallispukujen sekä tykkimyssyn kirjontaa.

22 Tanhuviesti 4 / 2016

Myyntitorin ja yleisen tutustumisen ohessa päivä tarjosi totuttuun tapaan myös alaan liittyvää tietoa. FM Seija Johnsson kertoi mielenkiintoisesta aiheesta: perukirjoista ja pukututkimuksesta. Perukirjat ovat hyvä tietolähde pukututkimuksessa esim. siinä tapauksessa, että muuta alkuperäismateriaalia on


Kansallispuvut

Kuva: Suomen kansallispukukeskus

vähän tai sitä ei ole ollenkaan. Kokkolan seudun naisen kansallispuvun perinnepohjaisuuden tarkistuksessa on esimerkiksi käytetty Susanna Eklundin perukirjaa vuodelta 1790. Perukirjojen tutkimus vaatii tarkkaa arkistotyötä.

Soja Murto kertoi Karjalan ortodoksien pukeutumisesta runsain sanoin ja kuvin. Sussunasta sielunlämmittäjään -luento johdatti sarafaanien ja feresien värikylläiseen maailmaan vaatekappale kerrallaan perehtyen niin käytännön toteutukseen kuin puvun merkityksiinkin. Lopuksi nähtiin vielä puvun monet kerrokset, kun Soja esitteli omaa pukuaan.

Kansallispuvun juhlan ohjelma vaihtelee hieman vuosittain, ja tällä kertaa juhlimme hieman pieni-

Kuva: Suomen kansallispukukeskus

Tuulikki Matikainen esitteli työnäytöksessään kirjontaa

muotoisempana, mm. suuren suosion saanutta pukunäytöstä ei nyt järjestetty. Tapahtumaan osallistujien toivotaan pukevan ylleen omat kansallispukunsa, joten pukuloistoa oli paikalla runsaasti. Ensi vuonna tarkoituksenamme on järjestää juhla isommalla mittakaavalla ja laajempana, sillä ensi vuonna juhlimme 100-vuotiasta Suomea ja käsityön museon valtaavat toukokuun puolestavälistä alkaen suomalaiset kansallispuvut.

Leea-Mari Hartikainen opasti Kerää kansallispuku -pelin pelaamiseen Tanhuviesti 4 / 2016

23


Pakina: Pappi Varis

Totuus tanhulajeista Jos nyt oikein pysähtyy miettimään, ei ole kyllä monessa kansantanhulajissa paljonkaan mieltä. Sinänsä ihme, että ovat näinkin pitkälle säilyneet sukupuuttoon kuolematta.

roin puhaltamaan. Toisaalta ei siinä kyllä ehdi tuskanhikeenkään päästä. Polska

Hambon on täytynyt syntyä vahingossa. Jos ei millään saada kiinni yhteisestä rytmistä, niin tehdäänpä siitä sitten tanssi, jossa mies ja nainen nilkuttavat eri tahtiin. Lisäksi hambon oppimisessa menee vuosikymmen ja hermot.

Epätahtisuudessaan polska menee samaan kategoriaan hambon kanssa. Ja tanssi on selvästi kehitetty miehiä varten: ensin kävellään rinnakkain juuri niin kauan kuin miestä huvittaa ja sitten mennään taas eri tahtia. Naisen riesaksi jää jalkojen kanssa kikkailu, kun taas miehellä on oikea jalka tarjolla automaattisesti.

Jenkka

Siliä valssi

Askel-askel-hyppy, askel-askel-hyppy, hilipatipomppaa ja vielä kerran hyppy! Jenkka, tuo kansantanssin peruskammotus, tuntuu kuuluvan jokaisen kansalaisen yleissivistykseen, tästä kiitos kansakoululaitokselle. Jenkan plussaksi on kyllä luettava, ettei sentään koko ajan tarvitse pyöriä. Ja tuottaahan jenkka toki riemuakin, joskin enimmäkseen kyllä katsojille.

Ai mikä valssi? Tanssi, jonka askelikolla ei ole mitään yhteyttä musiikkiin. Tästä tietysti seuraa, että tanssiparin askelikoilla harvoin on mitään yhteyttä toisiinsa, vaikka tietysti tarkoitus olisi. Vaatii parilta uskomattomia telepaattisia kykyjä.

Hambo

Masurkka Potkumasurkka on jo sellaisenaan sen luokan vitsi, ettei edes sinänsä ihan mukavasti etenevä pyörintä pysty tanssia pelastamaan. Monen harjoittama teatraalinen polkeminen lisää huvittavuutta vielä entisestään. Polkka Polkka ei ole kokonaan turha laji, sillä onhan sillä oma arvonsa hyväkuntoisten aerobisena harjoituksena ja osteoporoosin torjunnassa. Mutta voiko joku oikeasti muka nauttia polkasta? Perustanhuajan on vaikea ehtiä tavoittaa tanssin iloa, kun muutaman pompun jälkeen pumppu hakkaa niin, että pakko pysähtyä tanssisalin reunalle kaksinker24 Tanhuviesti 4 / 2016

Snoa Vähän kuin polska siinä mielessä, että ensin kävellään ja sitten pyöritään, mutta tällä kertaa sentään samassa tahdissa. Snoa on mainio tapa testata, kuinka paljon ihminen pystyy pyörimään kuukahtamatta. Kun alkukävelystä on päästy, pyörintää vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Sottiisi Ja mitä onkaan sottiisi? Kevytversio jenkasta. Ikään kuin tanssin voisi pelastaa sillä, että jättää siitä hypyt pois. Jäljelle jää siis pelkkää laahustusta. Valssi Viimeisenä onkin sitten pahin murheenkryyni: valssi. Mutta eihän siinä mitään, sitähän osaavat kaikki. Sivulle viereen, sivulle viereen ja niin edespäin. Siinäpä se.


Kansantanssi Maarit Saarelainen

Folklandia palaa Silja Europalle Folklandialla on ilo ja kunnia aloittaa myös ”Suomi 100 vuotta” - festivaalivuosi 13.–14.1.2017. Gduurissa mennään, sillä Kihtinäjärvi Records on tuottanut Folklandialle ”Karjalan poikia - Suomi 100 v.” -ilottelun, joka soi, laulaa ja tanssii ilmoille Karjalan poikia -polkan kaikilla mausteilla. Tietysti laulu raikuu muutoinkin, koko laivan täydeltä viisuista ja veisuista Finlandiaan, ja rekilauluista iskusävelmiin kuorona, soolona, yksin ja yhdessä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuoden 2017 teeman mukaisesti. Folklandialle saapuva Sibelius-Akatemian kansansoitinorkesteri, 40-henkinen Folk Big Band (FBB) lupaa hittien rinnalle uusia kappaleita ja jopa ensiesityksiä. Risteilylle saadaan myös vähärivisen haitarin huippukaartiin kuuluvien pelimannien - Markku Lepistö, Jari Komulainen, Pekka Pentikäinen, Juha Virtanen – ennen kuulematon Accrowbatics. Tietysti lauteille kiipeävät myös Folklandian vastavalitut showcase-yhtyeet; uusi progefolk yhtye

FairTrad. ja duo mammantytöt!, jonka mottona on ‘glitteriä ja tradia! Kotimaista tanssiosaamista näyttävät mm. Pispalan Sottiisin Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit, rovaniemeläinen tanssi ja musiikkiyhtye Hämy sekä oululainen Hässäkkä. Kansainvälistä tanssiväriä antaa Calicialainen espanjalaisia perinnekansantansseja säkkipillin säestyksellä esittävä ryhmä Queixume dos Pinos. Slovenian Mariborusta saapuu vauhdikas opiskelijaryhmä Academic Folk dance group Student tuoden mukanaan perinteisen tuoli- ja hattutanssit. Venäjältä tulee lennokas Petersburg Souvenir oman orkesterinsa kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Katso koko ohjelma www.folklandia.fi

Perinteisen kansantanssin konsertti pe klo 19, Teatteri Europa Perinteisen kansantanssin konsertti palaa Folklandialle neljän järjestön yhteistyön tuloksena. Konsertti esittelee perinnetansseja länsirannikolta Karjalaan. Kannattaa olla ajoissa paikalla!

Suomalainen purpuri -kirjan julkistamistilaisuus la klo 10, Teatteri Europa SKY julkaisee Folklandialla Suomalainen purpuri -kirjan uudistetun toisen painoksen. Kirjaan on lisätty viisi ennen julkaisematonta purpuria. Kirjaa voi ostaa tarjoushintaan Folkmessuilta lauantaina klo 10-13. Kirjaprojektin primus motorin Kari Bergholmin vuosia luotsaama Purpuri-ryhmä esiintyy laivalla sekä perinteisen kansantanssin konsertissa että purpurikirjan julkaisutilaisuudessa.

Tanhuviesti 4 / 2016

25


Kansantanssi

Teemu Perheentupa

Espoon Kansantanssijat 20 vuotta Täysi tupa kansantanssijoita ja pelimanneja kerääntyi juhlimaan 29.11. espoolaisten kahta vuosikymmentä. Juhla eteni vauhdikkaasti, sillä vieraita oli lahjan sijasta pyydetty tuomaan tilaisuuteen esitys tai ohjaamaan yhteistanssi. Juhlassa ei juuri pönötetty, vaan ohjelma rullasi eteenpäin rennosti omalla painollaan. Yhteislaulut valittiin huutoäänestyksellä, ja kakkukahvien aikana alkoi iloinen puheensorina, joka varmaan jatkui vielä pelimannitanssienkin aikana, sikäli kuin sitä masurkan tömpseen alta kuuli. Haastelimme seuran puheenjohtajan, Erkki Rantalan, kanssa: Kerro hiukan seuran historiasta Espoon Kansantanssijat ry perustettiin 8.10.1996. Juuret ovat kuitenkin ajallisesti paljon kauempana, Espoon Leppävaaran työväenopiston tanhupiirisssä.

Kuva: Noora Leskinen

Jossakin vaiheessa työväenopiston byrokratia alkoi tuntua liian kankealta, erityisesti erilaisten maksul-

26 Tanhuviesti 4 / 2016

listen tapahtumien rahojen käsittelyn suhteen. Niinpä tuolloinen aktiivijoukko päätti perustaa oman yhdistyksen. Harjoituksia kuitenkin jatkettiin muutama vuosi työväenopiston siipien suojassa. Siinäkin oli omat hankaluutensa, kun piti harjoitella Espoon Kansantanssijoiden esiintymisiä varten. Niinpä ryhmä on tämän vuosituhannen ajan toiminut omillaan, eli hankkinut itse harjoitustilansa, ohjaansa ja säestäjänsä.


Kansantanssi

Mikä eniten ajaa espoolaisia tanssimaan? Ryhmän punaisena lankana on tietysti kansantanssi, kaikki mukana olijat ovat siitä innostuneita. Meillä on erittäin hyvin keskenään toimeentuleva ryhmä, joka on jäsenilleen sosiaalinen yhteisö, joillekin hyvinkin tärkeä. Ei ole harvinaista, että joku tanssijoista tulee harjoituksiin, vaikkei kykene tanssimaankaan. Tuleepahan vain tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Monen mielestä tanssiminen on hyvä tapa pitää kuntoa yllä. Keikkoja meille kertyy vajaa kymmenen vuodessa,

meillä on muutama vakioesiintyminen joka vuosi: Vantaan Kansantanssijoiden matinea, Espoon Juurijuhlan Pilpatus, Helsinki-päivä, Espafolk ja SKY:n kesäjuhla. Yleensä olemme olleet myös mukana Nordlektapahtumassa kolmen vuoden välein. Lisäksi myös noin kolmen vuoden välein olemme olleet mukana Nordisk Folkdanse Festival -tapahtumassa, joka on pienimuotoinen ystävyysseurojen vuorollaan järjestämä tapahtuma. Miten Espoossa tanssitaan 20 vuoden kuluttua? Hitaasti, arvokkaasti ja tanssien vuorot joka esityksen aikana uudelleen järjestäen.

BARNLEK 2017 ja NORDLEK 2018 Yhteispohjoismainen lasten ja nuorten kansantanssitapahtuma BARNLEK 2017 pidetään Klaksvikissa Färsaarilla 2.-11.7. Viralliset suomenkieliset sivut ovat työn alla ja avautuvat 10.12.

NORDLEK 2018 -tapahtumapaikka on Falun Ruotsissa, ja suunnittelutyö on jo käynnissä Suomenkieliset kotisivut ovat avautuneet: http:// nordlek2018.se/fi/koti/

Ilmoittautuminen tapahtumaan 15.1.-1.3.2017. Koska Färsaarten lentokentän kapasiteetti on rajattu, saapumiset ja lähtemiset tapahtuvat porrastetusti, eli paikan päällä voi joutua olemaan vähän pitempäänkin. Tällä hetkellä parhaiten tietoa löytyy osoitteesta http://kansantanssi.com/barnlek-2017/

Tanhuviesti 4 / 2016

27


Kansantanssia kirjallisuudessa

Koonnut Esko Kannusmäki

Kansantanssia kirjallisuudessa 22: Drifva-neiti maaherran tanssiaisissa käheitä kurkkuääniä. Se huvitti häntä. Hän vilkastui yhä enemmän ja alkoi viheltää, ikään kuin opettaakseen soittajille, miten saattoi tulla toimeen ilman heidän koneitansakin, jos vain tahtoi. Kaikeksi onneksi alkoi orkesteri samassa soittaa erästä nykyaikana jo unhossa olevaa tanssia, angleesia, jota silloin tanssittiin. – Emmekö tanssi? kysyi Drifva ylioppilaaltaan. – Minä en ole koskaan tanssinut angleesia, vastasi ylioppilas ujosti. Kuva: TWikimedia

– Oh, kyllä se käy, vastasi Drifva ja veti ylioppilaan mukaansa.

... Löytöretki vei orkesterin luo, joka oli suuresti ihmetyttänyt Drifvaa. – Mikähän se tuo on? kysyi hän ja näpppäsi uteliaasti muodottoman suuren soittokoneeen pitkiä kieliä. Vastattiin, että se oli bassoviulu. – Ja tuo pilli, jota tuo mies puhaltelee? – Se on klarinetti. – Entä messinkiratti? – Se on torvi. – Antakaas minun koettaa, saanko ääntä ratista! Ja suureksi ilokseen sai Drifva torvesta muutamia 28 Tanhuviesti 4 / 2016

He olivat viimeisten parien joukossa vastatusten ja saattoivat nähdä, miten ensimmäiset aloittivat. Angleesi on hieman sarankudonnan tapaista, jolla se usein päätettiinkin, ja sitä tanssia Drifva kyllä osasi. Kun siis hänen vuoronsa tuli, niin hän alkoi kutoa sarkaa ja jatkoi sitä väsymättä, vaikkei kukaan seurannut esimerkkiä. Angleesi joutui pahanpäiväiseen sekasortoon, tanssijat katselivat toinen toistaan hyvin huvitettuina, ja vihdoin kuului joku huutavan soittajille: kudotaan sarkaa! Kaikki alkoivat sen jälkeen kutoa, ja sitten tanssi sujui oivallisesti. Angleesin jälkeen soitettiin ruotsalaista katrillia. Joku kavaljeeri lähestyi kumartaen, eikä Drifva suinkaan ollut tanssiin lähtemättä. Ruotsalainen katrilli, franseesin edelläkävijä, oli pitkäveteinen tanssi, mutta kaikkihan voi huvittaa, ja Drifva oli


Kansantanssia kirjallisuudessa

päättänyt pitää hauskaa. Hän ei tuntenut yhtään tanssin askelta tai vuoroa, mutta hän lensi kuin olisi ollut porolla ajamassa ja veti vastahakoisen kavaljeerin kanssaan. Taaskin hämmästystä ja suuri ilo. Drifva sotki koko tanssiaiset: oli mahdotonta pidättää tuota lentävää oravaa, joka oli aivan vastustamaton ja veti kaikki muut mukaansa. Eteenpäin piti hänen päästä, ja eteenpäin hän liihoitteli katrillin raunioiden yli.

kaikista karkasi Drifva sekasotkusta toiseen. – Mitä te juonittelette? huusi hän herroille. Kun tuo hämääntynyt vyyhti vihdoin selvisi yleiseksi valssiksi, nähtiin Drifvan keskellä piiriä ”jauhavan” polskaa onnettoman asessorin kanssa, jonka hän oli vetänyt katselijain joukosta mukaansa.

Z. Topelius: Sumutarinoita/Drifva-neiti

Tanssien lomassa tarjottiin konvehteja. Kukapa ei tuntenut karamelleja ja nekkuja? Mutta nämä koreat rintasokerista ja liidusta valmistetut taideteokset, kondiittori Bondsdorffin saavutukset, olivat aivan uutta. Drifva puri liitua, tunsi sen pahanmakuiseksi, sylki sen pois suustaan ja viskasi lopun konvehdin kavaljeerinsa tukkaan, aivan samoin kuin hänellä oli tapana heitellä pihlajanmarjoilla poikia kotona pappilanmäellä. Kun Lusia-täti vihdoinkin kylliksi puheltuaan astui saliin, huomasi hän suojattinsa täyttä vauhtia sotkevan potpurria. Tuossa silloin hyvin suositussa tanssissa oli osina poloneesia, katrillia, masurkkaa, kierroksia ja kotiljongeja. Drifvalla ei ollut aavistustakaan mistään niistä, mutta ei hän siitä pelästynyt. Hän oli milloin siellä, milloin täällä, aina liikkeessä ja aina juuri siinä, missä hänen ei olisi pitänyt olla. Jos tanssittaja pani vastaan, sysäsi Drifva hänet edellään, jos joku pari oli tiellä, pistäytyi hän kuin kiila sen välitse. Hän oli saanut päähänsä, että piti juostaman leskeä, ja hän juoksi. Oli aivan mahdotonta saada yhtäkään vuoroa käymään. Herrat nauroivat, niin että heidän sirosti solmitut kaulaliinansa pääsivät auki solmuistaan, naiset koettivat turhaan salata nauruaan nenäliinojen taakse, ja iloisempana Tanhuviesti 4 / 2016

29


Kansanmusiikki Kuva: Timo Hukkanen

Jari Komulainen

Jarin pedipalsta vuodelta 1999 - osa 4 Jyväskylän syyskurssilla 17.–19.9.1999 heräsi keskustelua pelimannien keskuudessa siitä, että ohjelmistokursseilla olisi mukava oppia myös vuosiohjelmien lisäksi jotain tyylillisiä ja teknillisiä seikkoja tanhu-/kansanmusiikin soittamisessa ja sovittamisessa. Sovitusvinkkejä: osa 1 Yksi kansanmusiikin tärkeimmistä osatekijöistä on musiikin eläväisyys ja muuntuvuus. Musiikin muuntelu voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta, jotka tukevat toinen tosiaan. Ennen aikaan muuntelu johtui paljolti siitä, että ei osattu tulkita nuotteja ja siten ei voitu kirjoittaa kappaleita muistiin, vaan soitto perustui pelkästään kuulonvaraiseen opetteluun ja omaan kuulokuvaan, joka mielessä oli. Myöhemmin pelimannien soittoa alettiin tutkia ja heidän tulkintapaansa imitoida. Näin saadaan vai30 Tanhuviesti 4 / 2016

kutteita useammalta soittajalta, jolta jokaiselta omaksutaan jokin soitannollinen piirre, jotka sitten nivoutuvat yhteen nykypäivän soittajan oman persoonan kanssa, jolle syntyy oma henkilökohtainen muuntelu- ja soittotyyli. Nykyään musiikin muuntelu ja elävöittäminen on siis hyvin pitkälti tiedostettua, jota myös sovittamiseksi kutsutaan. Muutaman seuraavan pedipalstan tarkoitus onkin antaa vinkkejä sovittamiseen, joilla saadaan yksinkertaisistakin tanhusävelmistä tehtyä hiukan mielekkäämpiä ja esityksellisempiä kokonai-


Kansanmusiikki suuksia. Tämän ensimmäisen osion lähtökohdaksi ajattelin ottaa soinnuttamisen, koska se on mielestäni ensimmäinen ja kuuluvin osa sovittamista. Soinnutuksen muuttamisen myötä myös kappaleen sävy ja tunnelma hyvin usein radikaalisti muuttuvat, jolloin se vaikuttaa ja antaa ideoita myös esimerkiksi rytmiikkaan ja stemmoihin. Yritän selittää muutamia perusasioita edes jotenkin ymmärrettävästi… Soinnutuksen perustana voidaan pitää kolmea sointua: sävellajin I, IV ja V asteen sointuja, eli esimerkiksi C-duurissa C–F–G, A-mollissa Am–Dm–E, G -duurissa G–C–D, E-mollissa Em–Am–H jne., mutta usein näistäkin kolmesta voi karsia, jolloin pelkistetty yksinkertaisuus on sekin tehokas sovittamiskonsti. Soinnulle löytyy jotakuinkin aina vaihtoehto toisesta soinnusta, jolloin puhutaan niin sanotuista korvaavista soinnuista. Yksinkertaisin konsti aloittaa soinnuttaminen on, että ottaa mukaan kyseessä olevan sävellajin rinnakkaissävellajin soinnut mukaan. Tällöin saadaan käyttöön jo kuusi eri sointua, jotka antavat eri yhdistelmillä lukuisia eri vaihtoehtoja. Otan esimerkiksi monille niin tutun ja, ah, rakkaan tanhusävelmän “Riivattu”. Siinä on käytössä neljä säveltä ja perusmuodossaan kaksi sointua: I aste Gduuri ja V aste D-duuri. Kun otetaan kaikki G-duurin ja sen rinnakkaisen sävellajin, E-mollin, perussoinnut, saadaan käyttöön soinnut G, C, D, Em, Am ja H. Sovitaan, että lopetetaan kappale V asteen kautta I asteelle, eli D-duurista G-duurisointuun. Perus-Riivatussa on siis kaksi sointua, mutta laitetaan sinne mukaan myös C-duuri, jotta sävellajin kaikki perussoinnut tulevat heti mukaan:

G

D

G

C

G

D

G

Seuraavaksi korvataan kaikki soinnut, loppua lukuun ottamatta, rinnakkaisella mollisoinnulla:

Em H

Em

Am

Em

D

G

Seuraavaksi yhdistellään näitä esimerkiksi näin:

G

D

Em

C

G

D

G

Em D

G

Am

G

D

G

G

Em

C

G

D

G

H

Ja niin edelleen, vaihtoehtoja on. Näin saadaan kappale liikkuvammaksi ja yksinkertaiseen melodiaan vivahteikkuutta, vaikka melodia itsessään pysyy samana. Ja nämä mahdollisuudet ovat vain perussävellajin ja sen rinnakkaissävellajin tuomia. Näitä käyttämällä ei kappaleen perusluonne niinkään muutu. Kun mukaan otetaan nelisoinnut ja niin sanotut modaaliset muunnesoinnut, on vaihtoehtoja loputon määrä. Se, miellyttävätkö erikoisemmat sointutonaliteetit korvaa, on jokaisen omasta mausta kiinni, mutta aina kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja. Yksinkertaistettuna näistä kuudesta soinnusta saadaan seuraavanlainen yhteenveto siitä, millä soinnulla voi toisen soinnun useimmissa tapauksissa korvata. Duurissa: I aste IV asteella, rinnakkaismollin I asteella, tai kun mennään rinnakkaismolliin I asteelle, niin mollin V asteella Tanhuviesti 4 / 2016

31


Kansanmusiikki

IV aste V asteella tai rinnakkaismollin IV asteella

2.

Perussävel-borduna ja vaihtuvat soinnut

V aste I tai IV asteella tai rinnakkaismollin IV asteella C Mollissa:

3.

D/G G

C/G

G

D/G

G

Rinnakkaissävellajin perussävel-borduna

I aste rinnakkaisduurin I tai IV asteella IV aste V asteella tai rinnakkaisduurin IV tai V asteella V joskus rinnakkaisduurin V asteella

Yksi paljon käytetty, mutta aina tehokas ja toimiva sointumaailman luoja on niin sanottu borduna, eli urkupiste. Tämä tarkoittaa yhtäjaksoisesti jatkuvaa säveltä, joka melodian kulusta ja soinnutuksesta riippumatta pysyy samana. Bordunan avulla saadaan luotua hienoja äänimaisemia, jotka usein saavat aikaan mystisen tunnelman. Se myös tavallaan pysäyttää kappaleen ja antaa odottavan tunteen. Yleensä borduna on matala sävel, jonka päälle sävelkudosta rakennetaan, mutta se voi aivan yhtä hyvin olla missä säveltasossa tahansa. Tavallisesti borduna on perussävel tai kvintti, eli V aste. Seuraavissa esimerkeissä on hieman erilaisia bassoborduunan käyttötapoja, joista jokainen antaa aivan oman sävynsä. Esimerkkinä on edelleen Riivattu, mutta samoja ideoita voi käyttää missä vain. Merkintätavassa kauttaviivan oikean puolen kirjain tarkoittaa bassosäveltä ja vasemmanpuoleinen sointua. 1. Perussävel-borduna ja avonainen G-sointu (eli ilman terssiä)

Enon3 Ja niin edelleen. Rinnakkaisten sävellajien perusääniborduunat ovat tehokkaita peräkkäin käytettyinä. Bordunasävelet voidaan korvata samaan tapaan kuin sointuasteetkin, eli esimerkkikappale Riivattuun käyvät hyvin siis ainakin G-, D-,C- ja Eborduna. Mainio sävyero Riivatun tyyppisiin, ja miksei muihinkin, on muuttaa kappale ensin molliin ja lähteä sitä kautta hakemaan uusia ulottuvuuksia. Kappaleen sävy muuttuu, mutta sen edelleen tunnistaa alkuperäisen muunnelmaksi. Seuraavassa esimerkissä G-molli -Riivattu alkaa rinnakkaisduurin IV asteen eli Eb-bordunalla. Sitten bordunasävel lasketaan D:hen ja sointu on G-molli, jolloin kyseessä on mollin I asteen kvinttikäännös. Seuraava bordunasävel on C ja sointu Cm, eli G-mollin IV aste. Lopuksi borduna lasketaan Bb:hen, jolloin olemme G-mollin rinnakkaisessa duurisoinnussa, josta paluu takaisin G-duuriin on erinomaisen tehokas tonaalinen muutos:

Eb Gm/D Cm

Gnon3 32 Tanhuviesti 4 / 2016

Bb


Kansanmusiikki

Kuten varmasti tästäkin yksinkertaisesta kappaleesta käy ilmi, mahdollisuudet ovat jotakuinkin rajattomat, tässä esimerkkeinä oli vain joitakin ideoita voita voi soveltaa. Mutta kohtuus kaikessa, yksinkertainen on kaunista, niin kuin sanotaan. Ruokaakin maustetaan, mutta kukaan ei syö pelkästään maus-

teita. Perinnettä ei pidä unohtaa, mutta sitä voi kehittää, me luomme tämän päivän perinnettä tulevaisuuden sukupolville. Rohkeutta ja kokeilumieltä kaikille ja muistakaa, että mikä tahansa sointu sopii aina, kun vain lisätään sointumerkin perään tarpeellinen määrä numeroita...

Kun pelimanni puuttuu Uuden Tanhuvakan tanssisäestysten sarja aloitettiin Halihiljaa –levyllä vuonna 2015. Levyllä on ennen julkaisemattomia paritansseja.

20 €

Tanhuvakan ennen julkaisemattomia tanssisäestyksiä julkaiseva sarja jatkui tämän vuoden alussa Tavallisen taajaan –levyllä. Levyllä on solatansseja, piiritansseja, nelihenkisiä ja menuetteja. Levy on suunniteltu ja toteutettu säestyskäyttöön.

20 €

Tiedustelut ja tilaukset toimistolta suom@kansantanssinyst.fi

Tanhuviesti 4 / 2016

33


Kansallispukupörssi

Myytävänä Mikkelin Tuukkalan muinaispuku ja korut. Pronssinen ketjulaite, puukko ja tuppi, hopeinen paidan solki (valu), hopeinen hevosenkenkäsolki (handmade), päänauha hopeoituine nastoineen. Kalevalan korujen hinta 2000e (ovh 2685e). Puku on kokoa 40-42. Kokonaisuus sisältää myös sukat ja kengät kokoa 6(39). Valmistettu ompelijalla 80-luvulla itse kudotusta kankaasta, käytetty 3 kertaa. Tarjouksia puvusta otetaan vastaan. Hameen pituus 130 cm, rinnan leveys 100 cm. Puseron leveys 122 cm, hihan pituus kaula-aukosta 72 cm. Sijainti Lohjalla. Yhteydenotto am.haittoniemi@gmail.com tai puh. 041-5057008

Myytävänä Myydään Tuuterin kansallispuku, koko 38. Valmistettu 80-luvulla, mutta vähän käytetty ja siisti. Hopeinen paljinsolki kuuluu kauppaan, samoin punainen päänauha tinanastoineen. Hinta 900 €. (Uuden hinta Vuorelmalla 3645e). Sijainti Lohjalla. Otan myös tarjouksia vastaan. Yhteydenotto am.haittoniemi@gmail.com tai puh. 041-5057008

       

Myytävänä Myyn Kirkkonummen kansallispuvun tarpeettomana. Kyseessä on naisten kansallispuku, koko n. 38/40. Puku sisältää seuraavat osat: Punainen päänauha, valkoinen pusero, kukallinen huivi, esiliina, tasku, vihreä liivi, vihreä/ punavoittoinen pitkä hame. Hintapyyntö 250 euroa. Tiedustelut; Kaarina Hyvärinen, Topiaksentie 4 D, 40500 Jyväskylä puh. 050-303 6952

34 Tanhuviesti 4 / 2016


Kansallispukupörssi

Myytävänä Myytävänä muutaman kerran käytetty, Helmi Vuorelman tarvikkeista ompelijalla teetetty Peräpohjolan kansallispuku kokoa 38. Pukuun kuuluu pusero, huivi, esiliina, taskut, koru sekä puuvillainen pitkä alushame. Tykkimyssyn koppa valitettavasti ilman pitsiä. (Tupakoimaton perhe.) Mitat: Hihan pituus 58 cm, lantio: 88 cm, vyötärö: 78 cm, rinnanympärys : 90cm. Asuessani ulkomailla minulla ei enää ole käyttöä puvulle, edullinen hinta. Tee tarjous! Yhteystiedot: Outi Nöding miel. sähköpostilla noeding-wi@t-online.de tai puhelimitse +491713847357 oder +4961153246723

Tanhuviesti 4 / 2016

35


Tapahtumakalenteri Joulukuu 3.-4.12.

Kansantanssin opettamisen perusteet -kurssi, Lahti

15.12.

EUROPEADEN ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN PÄÄTTYY

27.-30.12.

Oriveden kansantanssikurssit, Orivesi

Tammikuu 12.1.

Folklandian etkot, Helsinki

13.1.

FolkForum, Helsinki

13.-14.1.

Folklandia, Helsinki

14.1.

Folklandian jatkot, Helsinki

22.-23.1.

Kansantanssin tekniikka ja musiikki -kurssi, Lahti

Helmikuu 4.2.

Europeade-harjoitukset, Vantaa

4.-5.2.

Kansantanssin ohjaaminen ja kehonhuolto -kurssi, Lahti

Maaliskuu 10.-12.3.

Samuelin Poloneesi, Kuopio

19.3.

Keskustelutilaisuus ”Muuttuva perinne”, Hämeenlinna

19.3.

KTNL:n ja SKY:n vuosikokoukset, Hämeenlinna

31.3.-2.4.

Tanssimylly, Tampere

Huhtikuu 1.-8.4.

Juurijuhla, Espoo

Toukokuu 10.5.

36 Tanhuviesti 4 / 2016

Kansanmusiikin päivä

Tanhuviesti 4/2016  
Tanhuviesti 4/2016  
Advertisement