Page 1

Â

Tanhuniityn asukaslehti 3 / 2010


TANHARI Tanhuniityn asukaslehti Asukasyhdistyksen hallitus

Päätoimittaja

Olli Sydänmaa Taitto   tanhuniittylehti@gmail.com Lehti on luettavissa värillisenä internetissä osoitteessa:  http://issuu.com/tanhuniitty

© Tekijät ja Tanhuniityn asukasyhdistys Ilmoita Tanhari-lehdessä ja tuet toimintaamme. Hinnat: Koko sivu 200 € 1/2 100 € 1/4 50 € 1/8 25 €


PÄÄKIRJOITUS

Kulunut vuosi oli kylällemme merkittävä. Pitkään suunniteltu peruskorjaus on saatu alkuun ja paukkeen täyttämä kesä ja syksy on takana. Nyt Joulu laskee vaippansa Tanhuniityn ylle. Sataa lunta niinkuin lapsuudessammekin - kauan sitten. Kaikki eivät välttämättä pidä lumesta niin paljon kuin tämän kirjoittajat, mutta pehmeys ja syvä rauha laskeutuu kylämme ylle sen myötä. On aika hiljentyä miettimään itse kullekin tärkeitä asioita.   Joulun rauhaa, hyvät naapurit! Juha Rönn ja Roni Klimscheffskij

3


JOULUKUUSI

J

oulu on tunteita herättävää aikaa ja koska siihen liittyy paljon erilaisia tapoja, joita noudatetaan sen enempää ajattelematta, niin joulumme on aina jotenkin perinteisiin sidottu, halusimme sitä tai emme. Joulukuusi on eräs tärkeimmistä joulun symboleista, näin on meilläkin. Avioliittomme ensimmäisinä vuosina kävimme jopa keskustelua siitä, voiko joulukuusen kynttilät korvata sähköisillä valoilla. Koska perinteinen malli voitti, meidän kuusemme oli jouluaaton viimeisinä tunteina haettu, lähes oksaton, neulasia varistava vino näre, joka häpesi nurkassa. Ensimmäiseen joulukuuseemme sai toki aidot kynttilät helposti palamaan, koska oksisto oli niin harva, ettei tulipalon vaaraa ollut. Oksat olivat myös niin hennot, ettei kynttilöitä ylipäätään voinutkaan kovin monta laittaa. Sähköiset jouluvalot asetin kuitenkin jatkossa ehdoksi sille, että joulupuu ylipäätään sisälle tulee. Lapsiperheessä kun aidot kynttilät puussa eivät mielestäni ole turvallisia, vaikka kaunis aito tuli onkin. Toinen vaihe perinteisen joulupuutradition katkeamiselle oli silloin, kun lapsemme sai lahjaksi polkuauton. Poika oli autostaan onnellinen ja kun talvella ajaminen oli mahdollista ainoastaan sisällä, niin tylsäähän sitä oli pienissä tiloissa pyöriskellä. Nerokas ratkaisu olikin lisätä ajamiseen juhlavuutta. Koska joulukuusi toi sitä kaivattua arvokkuutta, puun sitominen auton perään oli luonnollinen ja väistämätön toimenpide. Joulukuusta ei ole kuitenkaan suunniteltu siten, että sen liikuttaminen vetämällä olisi mahdollista. Lukuisten kokeilujen jälkeen hoksasimme tämän fysiikan lain. Kuusi kaatuu aina, jos sitä lähtee vetämään, fysiikan laki liittynee jotenkin raskaaseen kuusenjalkaan. Kuusi siis kaatui lukemattomia

VILLISSÄ LUONNOSSA kertoja saman päivän aikana ja kaatumiseen liittyi sekä veden, että neulasten ja koristeiden roiskuminen ympäriinsä. Puun poistaminen perinteisestä käyttötarkoituksestaan aika varhaisessa vaiheessa oli perherauhan vuoksi tehtävä. Muistaakseni tämä tapahtui ensimmäisen joulupäivän iltana. Hankimme seuraavaksi jouluksi tekokuusen, tämä kuusi on palvellut meitä varsin pitkään tekokuuseksi. Vaikka ymmärrän hyvin, etteivät elottomat kappaleet voi tuntea mitään, väitän siitä huolimatta, että meidän kuusemme kuvittelee olevansa oikea Joulupuu. Kuusi nimittäin on nykyisin harvaoksainen, neulasiaan pudotteleva, muotopuoli näre nurkassa. Nyt on siis näiltä osin tehty täydellinen ympyrä, mitä tulee meidän joulupuutraditioon. Luonnollisesti seuraava vaihe olisi uuden kuusen hankinta, mutta koska jouluun liittyy myös varsin vahva emotionaalinen myötätunnon olemus, ei kuusemme hävittäminen liene mahdollista. Siivoilen siis ”kuusenneulasisia” vielä juhannuksenakin, kuten kaikki aidon joulupuun omistajat. Kaikesta hössötyksestä huolimatta, on hyvä muistaa joulun olevan ennen kaikkea rauhoittumisen aikaa, siis Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille! Maire Jenkkapolku 22 F

4

K

un asuu kohtalaisen lähellä kaupungin keskustaa rivitalossa, ei varsinaisesti elele viidakossa eikä aivan luonnon helmassakaan, mutta luontoa voi ympärillä olla välillä jopa liikaakin. Jokatalvinen ongelma meillä ovat muurahaiset. Sokerimuurahaisten tulisi horrostaa talvella, mutta nämä urbaanit yksilöt eivät luonnonlaeista juurikaan piittaa. Mikäli talossa on lahoavaa puuta niin muurahaiset tekevät pesän siihen ja koska sisätiloista karkaa aina jonkin verran lämpöä, silloin talviunet jäävät näiltä vekkuleilta väliin. Sokerimuurahaiset ovat sikäli mukavaa porukkaa, että niiden karkottaminen on kiitollista puuhaa. Käyttipä muurahaismyrkkyjä, erilaisia itse tekemiä muurahaisansoja tai vaikkapa tanssisi muurahaiskarkottamistanssin, ne häviävät sisätiloista aina kesän tullessa. Tiedän sen, koska olen kokeillut kaikkia muita paitsi viimeksi mainittua - en tosin tiedä, onko karkotustanssia vielä keksittykään. Mikäli muurahaisista haluaisi kokonaan eroon, silloin lahoava puu (rakenteiden sisällä) tulisi poistaa ja tämähän on, kuten tiedämme, varsin hankalaa puuhaa. Kerran elokuisena iltana näimme erikoisen näyn. Meidän olohuoneemme lattiaa pitkin vaelsi muurahaisia tasaisena noin 6-7 senttimetrin levyisenä nauhana. Joukko oli yhtenäinen ja hyvin kurinalainen, se ulottui portaiden alla olevasta nurkasta olohuoneen nurkkaan ja jostakin kolosta ne menivät myös ulos. Pohdittuamme asiaa tulimme siihen tulokseen, että jonkinlainen alkeellinen pesähän oli täytynyt valmistaa jo ennen tätä exodusta, muutenhan muurahaiset olisivat röykkiöinä ulkona. Oikeastaan oli varsin yllättävää, että perheestämme löytyi yksilö, joka ei menettänyt toimintakykyään eikä ryhtynyt filosofiseen keskusteluun muurahaisten sielunelämästä, vaan imuroi muurahaisjoukon pölypussiin. Olen jälkeenpäin pohtinut sitä, kuinka muurahaiset suhtautuivat siihen, että jälkijoukko ikään kuin petti porukat


ja kuinka väljäksi väistämättä jäänyt pesä täytettiin? Miksi muurahaiset jättivät edellisen pesän? Tämä tieto olisi olennainen, koska sen avulla voisimme hieman tasata tätä epätasaista taistelua reviireistä – muurahaiset vastaan me. Muurahaisia ei voi hävittää, ne kun ovat varsin hyvin varustettuja elämäntaisteluun. Muurahaiset ovat jäänne esihistorialliselta ajalta ja niiden sosiaalinen rakenne on esimerkillinen. Ötököillä on mm. sosiaalinen vatsa. Vatsoja on siis kaksi, toinen omaa ravinnon tarvetta varten ja toinen pesässä olevien ruokintaan. Muurahaiset myös huolehtivat jälkeläisistä siten, ettei omien geenien siirtäminen ole tärkeintä, vaan oleellisinta on koko pesän säilyminen. Koska muurahaiset ovat esimerkillisen sosiaalisia ja hyvin toisistaan huolta pitäviä, on luonnollista, että tämä eläinlaji on säilynyt lähes muuttumattomana tässä evoluution taistelussa. Arvostan muurahaisia, vaikkakaan yhdessä asuminen ei minua oikein innosta. Niinpä jos keksisin keinon, jonka avulla ne voitaisiin siirtää jonnekin muualle keittiöstäni, olisi mieleni hyvä. Suhtautumiseni eläimiin on emotionaalista ja varsinkin pienet ötökät saavat minut toimimaan vailla logiikan häivää. Hämähäkit ovat sellaisia, joihin en osaa suhtautua luonnollisesti. Niveljalkaisiin kuuluvat hämähäkit ovat Suomessa vaarattomia otuksia ja varsin vähän ne muutenkaan häiriötä aiheuttavat. Siitä huolimatta kuskaan jokaisen löytämäni yksilön varovaisesti ulos. Vien hämähäkit ulos myös talvipakkasilla, vaikka tiedän, etteivät ne siellä hengissä selviä. En toki voisi tappaa hämähäkkiä, mutta noin välillisesti se onnistuu ilman omantunnon kolkutuksia. En pidä hämähäkinseiteistä sisällä, vaikka ne niin uskomattoman taidokkaita rakennelmia ovatkin. Hyönteisten hävittämisessä seitit olisivat ekologisin tapa, mutta ovathan hämähäkinseitit myös

5

epäsiistin näköisiä ja kielivät siivouksen laiminlyönnistä - varsinkin runsaslukuisina esiintyessään. Vekkuli eläin saa kuitenkin seitin aikaiseksi vajaassa vuorokaudessa, siksi katonrajassa oleva mestarillisesti kudottu verkko ei kerro vuosikausien siivouksien laiminlyönneistä. Hämähäkkiin on kuitenkin vaikea suhtautua sillä arvonannolla, jonka tämä eläin ansaitsisi. Ampiaiset ovat myös hyödyllisiä eläimiä. Ne ovat myös erittäin kiusallisia asunkumppaneita, jopa ulkona parveilevat ampiaiset aiheuttavat harmia. Pelkään ampiaisenpistoja, mutta kuitenkin pyrin olemaan tappamatta näitä hyödyllisiä pölyttäjiä. Niinpä kannan uskollisesti jokaisen sisälle eksyneen ulos elävänä. Ampiaispesän hävittämiseen olen sitä vastoin valmis, mikäli oliot ovat talvihorroksessa ja näin ne eivät ole varsinaisesti elossa. Meidän villiviinimme houkuttaa pölyttäjiä syksyisin ja ampiaisia pörrää kasvissa niin runsaasti, että tasainen surina muistuttaa käynnissä olevaa moottoria. Yllättävää kyllä, laumoittain esiintyvät ampiaiset eivät ole niin pelottavia kuin yksilöinä lähelle eksyvät. Suhtautuminen pieniin ötököihin on aika paljastavaa. Vaikka pidänkin itseäni hyvin rationaalisena ja jopa pragmaattisena ihmisenä, eläimiin suhtautumisessa minulla ei ole välillä jälkeäkään näistä ominaisuuksista. Suhtautumisemme luontoon on yleensäkin tunneperäistä. Siksi on luonnollista, että luonnonsuojelu on alue, joka herättää monenlaisia tunteita ja yhteisymmärrystä on vaikea, jopa mahdotonta saavuttaa. Luonto on kuitenkin se, joka viime kädessä elinehtomme määrää. Se näkyy arkipäiväisessä elinympäristössämme ja sen näemme jopa läheisyydessämme elävistä hyönteisistäkin. Maire Jenkkapolku 22 F


SISARUKSET LÖYSIVÄT TANHUNIITYN

Hoitovapaalla Samuelin kanssa ollessani olen mieltänyt, että työpaikkani on koti ja sen lähialue. Työkavereitani ovat muut äidit. Näin olen päässyt juttuun kahden miellyttävän ja ystävällisen oloisen sisaruksen kanssa. Sanna Granqvist ja hänen lapsensa 4-vuotias Oscar eli Osku ja juuri vuoden täyttänyt Jesper asuvat Katrillipolun alkupäässä. Lea Finer eli Lennu ja 5-vuotias Alisa ja pian 9 kuukautta vanha Iina asuvat samalla kadulla kauempana. Sanna ja Lennu ovat syntyperäisiä järvenpääläisiä. Tanhuniitty ei ollut kuitenkaan heille syvällisemmin tuttu ennen syksyä 2008, jolloin Lennu perheineen muutti tänne. Hän kertoo, että he kävivät miehensä kanssa katsomassa useita asuntoja. Tanhuniityn kolmio kuitenkin jäi kummittelemaan mieleen. Ihmeelliseltä tuntui, että takapihalta pääsi suoraan

pallokentälle. Ja maisema oli niin kovin kaunis loppukesän syvissä väreissä. Vaikka Tanhuniitty tuntui kiehtovalta ja mielenkiintoiselta alueelta, Sannan ja hänen miehensä asunnon osto täältä ei ollut itsestään selvää. Kesällä 2009 he ensin tekivät tarjoukset keskustan tuntumassa sijaitsevasta asunnosta. Nyt tuntuu onnekkaalta, että tarjous ei mennyt läpi. Lennu vinkkasi myynnissä olevasta kolmiosta ja näin Tanhuniittyyn muutti jälleen uusi lapsiperhe. Sisarukset ovat olleet aina läheisiä keskenään. He nauravatkin, että kun toinen tutustuu uuteen ihmiseen, pian perässä tulevat sisar ja usein äitikin. Lapsuudessa ja nuorina he jakoivat saman kaveriporukan, koska ikäeroa naisilla on vain parisen vuotta. Olivatpa he samaan aikaan samassa koulutuksessakin, tosin kuitenkin eri suuntautumisvaihtoehdoissa. Myös perheen perustaminen lähensi heitä.

6

Alisa ja Osku ovat kuin sisarukset niin hyvässä kuin pahassa, toteaa Lennu. Se on helppo uskoa, kun lapsia katsoo touhuamassa yhdessä. Usein viikonloppuisin tavataan yhteisten ruokahetkien merkeissä ja suuret juhlapyhät vietetään vapaamuotoisesti yhdessä. Tosin tänä jouluna Sanna perheineen lähtee lasten toiseen mummolaan 600 kilometrin päässä sijaitsevaan Pietarsaareen. Joskus saattaa olla jokin yksittäinen päivä välissä, jolloin ei olla tekemisissä. Harvinaista se kuitenkin on. Myös miehet ovat ystävystyneet keskenään. He harrastavat yhdessä esimerkiksi juoksemista. Sannasta ja Lennusta on ollut tukea toisilleen myös elämän synkemmissä käänteissä. Runsas vuosi sitten, kun he odottivat kumpikin lasta, he menettivät yllättävään sairaskohtaukseen isänsä. Isän


perintönä sisarusten perheissä elää kiinnostus musiikkiin. Alle vuoden ikäinen Iinakin jo aukoilee suutaan, kun hänelle lauletaan. Sisarusten seinillä on myös isän tekemää taidetta. Negatiivisia yllätyksiä ei Tanhuniitty ole tuottanut. Tulevat remontitkin olivat tiedossa ennen muuttoa. Positiivisesti on yllättänyt Tanhuniityn yhteisöllisyys, joka elää vahvana esimerkiksi lapsiperheiden yhteisinä metsäretkinä, muuna puuhana ja kivoina järjestettyinä tapahtumina kuten valon kulkueena ja itsenäisyyspäivän julistuksena. Haastattelupäivänä ilma oli varsin huono ulkoiluun. Lennu soitti Nooan ja Väinön äidille, josko nämä pääsisivät kyläilemään. Heillä oli valitettavasti muuta puuhaa. Olisi ollut kiva kuulla myös heidän ajatuksiaan Tanhuniitystä, mutta ehkäpä palaamme tähän tanharilaisittain uuteen perheeseen

myöhemmin. Sekä Alisa että Osku mainitsevat Tanhuniityn hyvinä puolina kaverit. Serkukset pitävät alueen liikunnan harrastamismahdollisuuksista. Talvella pulkkamäeksi muuntuva kukkula, hiihtoladut, futiskenttä ja vesilätäköt ovat plussaa. Hyvin yksinkertaisesti Alisa toteaa, että tää on kiva paikka. Parannusehdotuksia kiipeilemisestä pitävällä Alisalla on se, että tänne saataisiin isompi kiipeilyteline. Osku toivoisi nurmikolle lampea, jossa olisi kultakaloja ja Kyrölän kentälle HopLopia. Luulen, että lähellä sijaitseva HopLop sopisi monen muunkin unelmaksi! Varsin kivaa haastatteluiden tekeminen on ollut yhdessä pienen reportterikaverini kanssa. Samuelista on mukavaa tutustua toisten leluihin. Myös tarjoilut häntä viehättävät. Tällä kertaa havahduin huomaamaan, kun pikku-ukko otti neljännen tai jopa viidennen dominokeksin. Illalla, kun

7

kysyin, oliko kiva päivä ja mikäli oli ollut parasta, odotin että Samuel sanoo Alisan kotona käynnin olleen kivointa tai takapihallemme rakennetun lumimäen tai Alisan kotona asuvan hienon, ison Mustipupun. Vastaus kuitenkin oli, että keksit, dominokeksit olivat parasta. Sanna ja Lennu näkevät hyvillä mielin tulevaisuutensa ja lastensa tulevaisuuden Tanhuniityssä. Lennu varovaisesti unelmoi asunnon vaihdosta viisiöön lasten kasvaessa. Juuri nyt hän uppoaa kauniiseen talvimaisemaan, joka inspiroi jouluvaloja pihavaloihmiseksi tunnustautuvaa perheenäitiä. Sisarukset haluavat yhdessä toivottaa Tanhuniitty-lehden lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

Teksti ja kuvat: Maaria Numminen


TIE HAVULAAKSOON…Osa 2

(Kokemuksia vapaaehtoistyöstä afrikkalaisessa koulussa) Riemunkiljahduksia ja leirielämää Kahtena viikonloppuna saimme ilon olla järjestämässä leiriä neljällekymmenelle 10- 18-vuotiaalle Havulaakson lapselle. Olimme kuulleet, että monelle lapselle leirit ovat vuoden kohokohta, joten ajattelimme paineiden järjestäjiä kohtaan olevan kovat. Perjantai-iltapäivänä kello kahdelta odottelimme kahta bussia, joiden oli määrä viedä meidät leiripaikkaan Meikles Mountiin. Odotus ja jännitys laukesi suunnattomana riemuna, kun kaksi pientä linja-autoa näkyi horisontissa ja pian kaikilla oli kiire varmistaa paikkansa leiribusseissa. Bussissa vallitsi niin käsittämätön meteli, että jouduimme kyhäämään mutkikkaita viritelmiä paidoistamme korviemme suojaksi. Laulut ja riemunkiljahdukset täyttivät pienen tilan ja jos edessä näkyi auto, seurasi tästä välitön laulun ja huudon yhdistelmä: ”Overtake them, driver, overtake them!”, ”Aja ohi, kuski, aja ohi”. Mitä lähemmäksi leiripaikkaa tulimme sitä kovemmaksi huuto yltyi ja välillä jopa ajajan oli komennettava lapsia, jotta hän pystyisi keskittymään. Kun viimein näimme kyltin ”Welcome to Meikles Mount”, ei laulusta ollut enää tietoakaan, vaan ääni oli suoraa huutoa. Ensimmäisen illan otimme rauhallisesti pienien aktiviteettien säestämänä. Esikoululaisten keskuudessa suosiota saanut monster-leikki toimi myös isompien kanssa ja hirviöltä selviäminen oli totista, mutta hauskaa puuhaa. Anna-Riia ja Mika järjestivät liikunnan jälkeen ensimmäisen raamattuoppitunnin, jonne lapset menivät iloisin mielin. Sivusta seurattuna, raamattutunnit vaikuttivat erittäin hyvin suunnitelluilta ja motivoivilta, mikä näkyikin lasten oppi-innossa, eikä heillä ollut vaikeuksia pysyä paikallaan jopa tuntia, toisin kuin esikoulussa. Majoittautuminen tapahtui suomalaisin standardein hyvin vaatimattomissa mökeissä, joissa oli patjojen ja sänkyjen lisäksi pieni keittiö ja kylpyhuone. Lapsille mökki tarjosi kuitenkin suurta luksusta ja kiinnostuneina he tutkivat keittiön laitteita sekä istuivat pitkään lämpimässä kylvyssä, usein useampi kerrallaan. He myös käyttäytyivät erinomaisesti ja tekivät itse oman sänkynsä ja siivosivat jälkensä. Ohjaajan ei oikeastaan tarvinnut kuin olla ja jutella lasten kanssa, koska kaikki askareet sujuivat itsestään. Ensimmäisenä iltana juttelimmekin pitkään lasten kanssa ja he kertoivat usein rankoista koulu- ja kotioloistaan, mutta myös muistelivat kaihoisasti edellisiä suomalaisia vapaaehtoisia. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, mutta pientä supatusta kuului toki vielä jonkin aikaa. Lauantaiaamuna alkoivat leirin kaksipäiväiset olympialaiset, jonka lajeja olivat perinteiset urheilulajit, kuten pituushyppy ja pullonkaato. Lapset jaettiin viiteen joukkueeseen, jotka kiersivät neljää rastia. Joukkuemieli oli korkealla, vaikka joukkueen menestys lepäsikin useimmiten isoimpien lasten harteilla. Oli erittäin hauskaa toimia tuomarina ja nähdä lasten riemu, kun oman joukkueen urheilija heitti palloa edellistä ennätystä pidemmälle. Iltapäivän aktiviteetit olivat vapaammin ohjattuja ja lapset saivat tehdä sitä mitä halusivat. Osa maalasi tai teki langoista itselleen

8


tai kaverilleen käsikoruja. Toiset pelasivat jalkapalloa, heittivät frisbeetä tai menivät Jukan valvonnassa uimaan. Tunnelma oli hyvin leppoisa ja asiat sujuivat kuin itsestään. Leiripaikan keskellä oleva nurmikenttä, joka alussa oli vaikuttanut vaatimattoman pieneltä, riittikin yhtäkkiä maalausalustaksi, tanssipaikaksi ja jalkapallokentäksi, ja vieläpä yhtä aikaa. Kun nälkä hiipi innokkaiden lasten vatsoihin, olivat uutterat keittäjämme Lindiwe ja Nondhlandhla tehneet jälleen uuden valtavan kattilallisen riisiä ja herkullista lihaa. Lauantai oli kaikkinensa upea päivä, mutta vasta ilta näytti mitä aito ja spontaani riemu voi olla. Ainoastaan rumpu soittimenaan, valtava joukko lapsia lauloi ja tanssi hämärässä illassa pitkälle toista tuntia. Kaikki osasivat laulujen sanat ja pistivät tanssiliikkeissä parastaan. Ilo oli hallitsematonta. Sunnuntaiaamuna osa lapsista heräsi itku kurkussa, koska oli lähtöpäivä. Yritimme selittää, että meillä ja AnnaRiialla ja Mikalla oli vielä paljon ohjelmaa tulossa ja ties vaikka saisimme jotakin tosi herkkua iltapäivän välipalalla. Oli jotenkin liikuttavaa nähdä kuinka lapset halusivat pitää kiinni näistä viimeisistä tunneista. Sunnuntain suosikkiohjelmaksi kohosi ilman muuta perinteinen onginta, jossa puukepin päähän sidottu ämpäri laskettiin lakanan taakse ja jäätiin odottelemaan kalan nykimistä. Palkinnot olivat yksittäisiä pieniä leluja tai vaatteita, mutta ne kelpasivat erinomaisesti lapsille. Nauroimmekin, että tuskin olisimme saaneet samalla rahalla lahjaa edes yhdelle suomalaiselle lapselle. Sunnuntai-iltapäivällä saimme herkullista suklaakakkua ja päivä sujui rauhallisissa merkeissä olympialaisten palkintojenjaolla ja viimeisellä raamattukerholla. Kun iltapäivä viimein päättyi, lähtö olikin odotettua helpompaa. Lapset pakkautuivat samoihin busseihin ja jo lähtömetreillä laulu alkoi taas raikua. Itse menimme kotiin rauhallisesti henkilöautolla ja vaikka korvamme kiittivätkin tästä ylellisyydestä, mieltämme jäi kaihertamaan kokisimmeko enää koskaan lauantai-iltaa vastaavaa riemua tai Meikles Mount kyltin näkemistä seurannutta raikua. Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä antoisasta joskin turhan lyhyestä kokemuksestamme Swazimaassa. Olimme enemmän kuin tervetulleita Havulaaksoon ja koko kylä oli pahoillaan lähdöstämme. Moista reaktiota emme kokisi Suomessa. Jäämme kaipaamaan esikoulun pikkuisiamme ja riemuisaa leirielämää! Julia Venesmaa Markus Klimscheffskij

9


KYLÄMUMMOT JA -VAARIT - LISÄÄNTYVÄ LUONNONVARA Kylällämme alkaa vähitellen olla yhä useampia vireitä ja iloisia eläkkeellä olevia, jotka hyvin voisivat toimia kylän lapsille yhteisinä kylämummoina ja kylävaareina. Mummot ja vaarit voisivat kehitellä pientä ajankulua itselleen ja pikkuväelle pitämällä satutunteja, kertoillen muistelmiaan, opettaen ja neuvoen käden taitoja tai vaikkapa elvyttäen vanhoja leikkejä. Muutaman mummo/vaaritunnin aikana voisivat isät ja äidit hoidella asioitaan, tehdä kotitöitään, omia harrastuksiaan tai ihan vain hetken hengähtää tai vaikka ottaa päiväunet. Jenkkapolun korttelitupa sopii hyvin kokoontumistilaksi. Siitä saa helposti mukavan oleskelu- ja leikkitilan tarvittaessa. Miltä tuntuu? Tarvitaanko kylässämme kylämummoja ja –vaareja? Kerro ajatuksesi sähköpostilla osoitteeseen tanhuniittylehti@gmail.com tai tartu hihaan tavatessamme. Mielipiteitä olisi mukava kuulla sekä pienten lasten vanhemmilta että mummo/vaari-ikäisiltä… Lea Alanko

Sarin helppo ja hyvä omenapiirakka Kaikkien kehuma omenapiirakka (12 annosta) - ohjeen löysin syksyllä Kotikokki.net-sivustolta 200 g margariinia 1. Sulata rasva tai käytä pullomargariinia. 1,5 dl sokeria 2. Sekoita kulhossa sokerin kanssa. 3 dl jauhoja 3. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Ota sivuun n. kahvi1 muna kupillinen taikinaa, se ripotellaan piirakan päälle. 0.75 dl maitoa 4. Lisää nyt muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. 1 tl leivinjauhetta Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa 1 tl vanilliinisokeria tässä vaiheessa, ei pysy vuoan reunoilla, muttei ole litkua. 3-4 omenaa 5. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja kanelia ja sokeria laita päälle omenapalat tai –viipaleet. 6. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä alussa sivuun jätetty taikina. 7. Paista 200 asteessa n.30 min. 8. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai –jäätelön kanssa.

….ja hyvää kylmänäkin, jos sattuu jäämään jäljelle  Ohjeessa sanottiin, että hyvä tulee muistakin hedelmistä ja itse ajattelin, että varmaan marjatkin käyvät. Sitten vain kokeilemaan! Tämän omenapiirakan aina valitsen, kun etsin jotain helppoa ja hyvää ohjetta: Hyvää joulun odotusta toivottelee Sari 7A:sta

10


Tupaillan

tuloksia

Tanhuniityn asukkaiden tupailta pidettiin pitkästä aikaa Jenkkapolun korttelituvalla lokakuun lopussa. Kahvin, täytekakun ja Tanhuniityn valokuvien lomassa juteltiin kylän kuulumisista ja ideoitiin uutta mahdollista ja mahdotonta toimintaa. Lautapeli-illat päätettiin aloittaa heti, kun vapaaehtoisiksi illan isänniksi löytyi peräti kolme miestä: Juha Rönn, Ari Mansikka ja Roni Kimscheffskij! • Peli-illat pidetään Jenkkapolun korttelituvalla ja niistä ilmoitetaan ilmoitustauluilla. • Pelaamaan saa tulla kaikenikäiset lautapelien ystävät kavereineen • Mukaan voi ottaa pientä naposteltavaa. • Peli-illassa on isäntänä/emäntänä ainakin yksi aikuinen • Pelaamassa saa olla myös aikuisia lautapelien ystäviä. Shakkikerhokin saattaa olla totta piakkoin – sen verran kiinnostunutta keskustelua aiheesta kävivät Kosti Honkavirta ja Roni Klimscheffskij. • Kerhoon voisi tulla myös lapset ja ihan aloittelijatkin. • Seuraa ilmoitustauluja, jolle kerhokutsu saattaa tulla lähikuukausina Lisäksi keskusteltiin mm. seuraavista tapahtumista: • kimppajumpat keskuskentällä, • ulkoleikkipäivät kesän korvilla, • harrastusten esittelyt, • askartelukerho Syystalkoopäivänä tuli vielä ehdotus yhteisistä polkupyöräretkistä lähitienoon mukaviin luonto- yms. kohteisiin. Tulisitko mukaan? Kommentoi ja ehdota muitakin uusia tapahtumia – asukasyhdistyksen sähköposti on aina avoinna: tanhuniittylehti@gmail.com

TANHARIN PELASTUSTIET Hei, tiedäthän ja muistathan, että Tanhuniityn sisäkadut ovat alueemme pelastusteitä. Ne on pidettävä esteettöminä huolto- ja pelastusliikennettä varten. Ajoneuvojen pysäköinti tapahtuu myös oman turvallisuutemme vuoksi pysäköintialueillamme.

Kutsu! Tule keräämään uudenvuoden päivänä, aamupäivällä vuodenvaihteen ilotulituksen roskat pois keskuspuistostamme. Tanhuniityn Lieru on luvannut jakaa lierupisteitä roskien kerääjille. Nyt kannattaa osallistua, kun parhaimmillaan voit saada hiihtomitalin vetämättä suksia kertaakaan jalkaasi!

11


Tanhuniitty-aiheisen tietokilpailun vastaukset Edellisessä Tanhari-lehdessä ollut tietokilpailu osoittautuikin todella vaikeaksi. Yksikään lehden lukijoista ei ollut uskaltanut edes yrittää kysymyksiin vastaamista. Roni ei ole saanut yhtään vastauksia, eikä tanhuniittylehden sähköisessä postilaatikossakaan ole vastauksia näkynyt. Julkaisemme nyt sekä kysymykset että niiden oikeat vastaukset tiedoksi kaikille niille, jotka ovat ankarasti kysymyksiä kesän ja syksyn aikana mielessään pohtineet: 1) Kuinka monta eri lajin pelikenttää Tanhuniityssä on? Mille lajeille? Vastaus: 4 kenttää - shakki, tennis, beach volley, jalkapallo/pesäpallo 2) Mitä tenniksen pelaaminen maksaa vuodessa ja ketkä saavat sitä pelata? Vastaus 50€ /hlö tai 80€/perhe. Kaikki, joille on myyty avain ja näiden kanssaan pelaamaan kutsumat pelikaverit. 3) Kuinka usein Tanhuniityn puhelinluettelo on ilmestynyt viime vuosina? Vastaus: Joka vuosi (Onko tämänvuotinen muuten jo jaettu?) 4) Mikä on Tanhuniityn Lieru? Vastaus: Tanhuniityn urheiluseura – Lieru on luonnollisesti lyhennys sanoista ’Liikuntaa Isännille ja Emännille Raikkaassa Ulkoilmassa’. 5) Kuinka monta taloa Katrilli- ja Jenkkapoluilla on yhteensä? Vastaus: 32 6) Mitkä kaksi suurempaa muutosta taloihin on tehty niiden rakentamisen jälkeen. Toinen kaikkiin asuintaloihin ja toinen vain osaan niistä? Vastaus: Tasakatot on muutettu harjakatoiksi ja Tanhuvillan parvekkeet on katettu. 7) Minkä vuosien aikana Tanhuniitty on rakennettu? Vastaus: Vuosina 1973 – 1976. 8) Mikä tehdas piti alunperin rakentaa nykyisen Kyrölän Koulun paikalle? Vastaus: Wurstin makkaratehdas. 9) Missä osoitteessa on Tanhuniityn viiri? Vastaus: Jenkkapolku 18 A 10) Mikä on Tanhuniityn ruokapiiri? Vastaus: Joukko perheitä, jotka tilaavat yhdessä luomu- tai lähiruokaa suoraan tuottajilta.

Järki hoi, jäteasioissa - joulunakin! Joulun aikaan syntyy valtavasti jätettä. Joulun edellä siivousinto valtaa kyläläiset. Jäteastioihin viedään kaapeista ja vajoista tarpeettomia tavaroita. Jätesäiliöt pursuavat ylitäytettyinä – kannet eivät mene enää kiinni. Linnut käyvät siellä joukossa olevien ruokaa sisältävien jätekassien kimppuun. Roskat leviävät ympäristöön On hyvä muistaa, että tiistaina ja keskiviikkona astioihin mahtuu jätteet paremmin – keskiviikko on viikon toinen sekajätesäiliöiden tyhjennyspäivä. Joulun pyhinä täyttyy astiat joululahjojen pakkauksista ja – papereista. Ne vievät paljon tilaa, etenkin, jos niitä ei litistä ja täytä tiiviisti muovipusseihin tai jätesäiliöihin. Tilannetta helpottaa paljon se, jos osa kyläläisistä voisi viedä joululahjojen pakkauksista syntyvät jätteet säiliöön vasta sen jälkeen, kun joulun pyhien jälkeen on säiliöt tyhjennetty. Pakkausmateriaalit ovat siistejä jätteitä ja niitä on sen vuoksi helppo säilyttää muutama päivä vaikka pihavajassa. Jos otat nämä asiat huomioon joulun aikaan. Saamme siistimmän joulun kyläämme.

Ällöttää niin perusteellisesti!!!!!!! Kuka heittää mandariinin kuoret toisen postilaatikon alle? Joku välinpitämätön… Kuka antaa koiransa tehdä kakkansa ihan toisen asunnon portin eteen, eikä korjaa sitä pois?? Ei luulisi niin tyhmää ihmistä olevankaan, mutta valitettavasti kyllä sellainenkin löytyy. Havainnot tehty meidän armaassa kotikylässämme. Nimimerkki Kaksi kiukkuista vanhaa naista

12


Lunta,

pakkasta ja tilastoja

Meitä on siunattu taas lumella ja pakkasella. Se on mukavaa se. Kohta kukaan ei enää muista kuinka loskaista tai sateista Joulun alla joskus olikaan. Kylämme infrastruktuuri joutuu vaan koville tässä talvessa, joka alkaa muistuttaa Joulupukin maata. Taisivat olla Etelä-Ruotsin leppoisat kelit kylämme arkkitehdeillä takaraivossa, kun tätä joskus suunnittelivat. Monta erilaista talvea kaunis kylämme on jo nähnyt. On niitä kovia talvia ollut ennenkin, esimerkiksi vuosina 1941-42, jolloin jouluhelmikuun keskilämpötila oli Helsingissä -12,6 astetta. Silloin tämä kylä taisi olla vielä peltomaata. Tänä vuonna, kun koimme oikein kunnon pakkastalven pääsimme -7,6 asteeseen. Kylmiä talvia oli myös 80- luvulla useita sekä vuosina 2002- 2003, jolloin autolla olisi päässyt ajamaan jäätä pitkin Ruotsiin asti. Leutoja talvia on ollut paljon erityisesti 90-luvulla, sekä 2000-luvun puolivälin jälkeen - erityisesti talvena 2007-2008 jolloin talvikuukausien lämpötilan keskiarvo oli reilusti plussan puolella. Tilastoja kun katselee, huomaa että usein kylmät talvet ovat seuranneet toistaan ja sen jälkeen on tullut taas lämpimämpiä kausia. Kun sijaitsemme tässä Siperian ja Golf-virran välimaastossa, on aikamoista sattuman kauppaa, mistä päin milloinkin alkaa puhaltaa. Ihan huoletonna emme voi kuitenkaan elellä. Energian pilviin kohonnut hinta sekä energiaverotus, yhdistettynä meidän energiataloudeltan huonoihin asuntoihimme asettaa, niin kuin nykyisin tavataan sanoa, haasteita asumisellemme. Tolkku on hyvä pitää mielessä lämmityksen ja käyttöveden suhteen Joulunakin. Hyvää Joulua! Terho Kinnunen

13


14


Enne,

ihana uni! Joko joulusta sekaisin…

Puhelin soi ja siellä oli Tarja-presidenttimme. No hei Annukka, teillä on kaikki muut olleet linnantansseissa, mut sä et. Haluaisitko sä tulla? En mä voi, ku ei mulla oo semmoisii vaatteita. Ei se haittaa, mä voin lainata mun viimevuotista pukua ja siinä on se presidenttinauhaki valmiina. Vau, mä ajattelin pitkään, mut ei näkynyt siellä, ainakaan tv:ssä, joten se oli siis IHANA UNI, TOIVOTTAVASTI ENNE JOSTAIN TÄRKEÄSTÄ TEHTÄVÄSTÄ! Hyvää Itsenäisyysvuotta toivoo Annukka, Nukkumatin kaveri

Jouluruno

Joulutontun tossussa asui pieni hiiri, jolla oli kotikolossansa pienen pieni viiri! Tuli kylään mummohiiri, alkoi joulupiiri, jossa tanssi koko kolo, lauloi suuri sukupolo. Tanssi, rokkas hiiren suku, tontun tossu hajos – nolo. Mitä tehdään tuumi hiiret, aloitetaan jouluolo! Syödään, juodaan, lauleskellaan, joulurauhaa toivotellaan! Hyvää Joulua ja taas tulee ihan uusi vuosi! Terveisin Annukka

LONG, LONG CHRISTMAS!

Minulla alkaa joulun odotus jo 27.12, jolloin rupean pikkuhiljaa ostamaan pieniä joulujuttuja. Aivan pikkuisia, mutta edullisia tavaroita. Piilottelen niitä joka paikkaan ajattelematta edes onko se ullakon komero vai pakastekaappi vai pölynimurin pölypussi! Tärkeintäkö on tavara, tavara, tavara? Tavara ei kuitenkaan kerro saajalleen kuinka rakastan häntä tai miten iloinen olen pienestä hymystä tai olkapäälle nousevasta lämpöisestä kädestä tai kysymyksestä: Mitä kuuluu? Tavara ei myöskään osaa lohduttaa, jos itkettää tai keljuttaa. Tavara on kaunis tai tosi ruma ja aina äänetön. Mutta jos joulua ei ole ja se peruttais, ei olis sipinää ja supinaa, ei kellon kilinää, ei kynttilän valoa, ei punaista joulutonttua! Voikin ajatella näin, että joulun voi aloittaa milloin vaan ja valita oma tapa piilotella joulujutskuja. Tontut varmaan ihmettelee tätä munkin vuoden kestävää joului-loa, koska se tuottaa tuskaa muistamisnystyröille ja kaikenlainen joulutuskan kokeminen unohtuu kesän helteisiin. On kuitenkin ihana elää pimeyden ja lumen keskellä Suomessa, jossa tumman päivän kynttilänvalot tuovat joulun ja toivon valoisasta heräävästä keväästä! Toivon lämmintä eloa joka tupaan! Annukka PS. joululahjoja on piilossa varmaan vuoteen 2015 asti…!

RAKAS JOULUTONTTU!

Näin ihan selvästi sut Siwan nurkalla, mutta juoksit pakoon! Olisin halunnut vähän oikeesti rutistaa sua, koska meil on Leksus kulkenut vaikka minkälaisia tonttujuttuja. Olenkin alkanut tonttuagentiksi. Minun tehtäväni olis tänä jouluna selvittää, kuka tontuista on se oikea tonttu. Työmäärä on melkoinen, koska mä nään ympärilläni hirveesti tonttuja. Esim. sellaisia tonttuja, jotka kulkee ihan liian pimeillä teillä ilman heijastinta ja vielä koiran kanssa! Joku tonttu ei vie roskista roskikseen, vaan jättää Siwan luo! Yksi tosi tonttu ei edes tervehdi, vaikka asuu samoilla kulmilla. Tontun tuntee teoista, jotka loukkaavat toisia ajattelevia tonttuja, eivätkä halua edes elää sulassa, melko hyvässä sovussa. Jotku tontut ei osaa soittaa yksinäisen tontun ovikelloa vaan ne ovat niitä koulutonttuja, jotka luulee, että perässä juostaan ja uhataan vaikka millä. Mutta on olemassa myös ihania hiippalakkeja, jotka haluavat sydämessään lohduttaa yksinäisiä, surevia ihmisiä, joilla on erilainen joulu ilman läheisiä, jotka lensivät pois… tai sairaita, joiden elämänusko horjuu pelosta. Niille pitäisi tuoda iso säkki lahjoja, jossa on toivoa ja rauhaa sekä tunnetta selviytymisestä arjen paluuseen. Aina on jotain elämää! Pärjään kaikesta huolimatta! Toivoisin olevani tonttu, joka ymmärtää elää, vaikka kaikki on muuttunut tyhjääkin tyhjemmäksi. Saavani uskoa siihen, että joulu tulla jolkuttaa ja tuo uskoa tonttuihin, jotka kuikuilevat joka puolella ja antavat kaikille Tanharin asukkaille joulurauhan ja yhdessä olemisen ilon sekä intoa odottaa uutta ihanaa joulun aikaa. Kiitos kaikille ihanille jouluille kaipaa Annukka, joka on ihan tonttu, mutta tykkää joulupuurosta vieläkin - ja Baseballseista. Ps. ensi vuonna alan iloagentiksi!

15


Joulurauhan julistus Tanhuniityn keskuskukkulalla Jouluaattona klo 13.00 Hyvää joulua kylän väelle, toivottaa Tanhuniityn asukasyhdistyksen hallitus!

tanhuniittylehti joulu  

joulu, lehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you