Page 1

TAKKin asiakaslehti 2012

EI MITÄÄN PILVILINNOJA Selina Karjalainen suunnittelee ja sisustaa. Oppinsa ja erehdyksensä hän kirjaa blogiin.

s. 10

Ammattilaisia viidessä polvessa Hitsauspuikko ja paistinpannu ovat saaneet seurakseen usb-tikun TAKKin opiskelijoiden 50-vuotisella matkalla.

s. 6

TULEVAISUUS ON tietoa, toimintaa ja tunnetta Futurologi Tarja Meristö jakaa tulevaisuuden osaamisen kolmeen konttoriin: head office, hand office ja heart office.

s. 14


6

AINA VAAN AMMATTILAISIA Suvi Riihonen päätti vaihtaa äitiysloman jälkeen kankaiden sauman metallisaumoihin. TAKKin koulutuksen oleellisin piirre on ennallaan viisi vuosikymmentä oppilaitoksen perustamisen jälkeen: tekemällä oppii.

18

PALVELUOSAAMISELLE PAINOARVOA Taysin sairaalahuoltajien koulutuksessa oivallukset syntyvät arjessa.

23

AURINKOSUOJAKOULUTUS ALKUUN Uusi koulutusala puhuu energiansäästön ja paremman terveyden puolesta.


SISÄLTÖ 4 5 6 10 14 16 17 18 22 23

Pääkirjoitus Yhdenvertaisuuden ytimessä Aina vaan ammattilaisia Ei mitään pilvilinnoja Osaamisen tulevaisuus Tulevaisuuden kouluttaja Uutiset Oivalluksia arjessa Engineers as co-creators Aurinkosuojauskoulutus

TAKKIN ASIAKASLEHTI Julkaisija: Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, PL 15, 33821 Tampere Päätoimittaja: Martti Santasalo / TAKK Toimitusneuvosto: Anne-Maj Lahtinen, Johanna Lassy-Mäntyvaara, Eeva-Kaisa Mäkinen, Jaana Palmu, Raija Rantaeskola, Martti Santasalo / TAKK Kuvat: Ville Salminen, Kalle Kiviniemi, Petri Karvinen, TAKKin arkisto Taitto: Jaana Vuorinen / KarpaloGroup Paino: Hämeen Kirjapaino Oy TAKKin asiakaslehti 2012


PÄÄKIRJOITUS

Juhlan aika Elämme juhlakevättä: TAKKin ylläpitäjä Tampereen Aikuiskoulutussäätiö täyttää 50 vuotta. Työkeskussäätiön ensimmäinen metallialan ammattikurssi käynnistyi 1.9.1962 Nekalassa Tampereen kaupungin keskuskorjaamon tiloissa. Opettajana toimi mestaritutkinnon suorittanut Martti Järvinen, ja koulutuksen johtoajatuksena oli jo tuolloin työn oppiminen tekemällä. TAKKin ensimmäinen oma rakennus, Nirvan A-talo, vihittiin käyttöön 1.10.1974. Toimitilat oli tuolloin mitoitettu 571 opiskelijalle. Kehityksemme on ollut vauhdikasta. Vuonna 2011 TAKKissa opiskeli päivittäin aikuisia yli 40 maasta, ja yhteensä opiskelijoita oli 15 610. Koulutustarjontamme on laaja ja kattaa mitä erilaisimmat ammattialat mm. teollisuuden, rakentamisen, palvelujen, tieto- ja viestintätekniikan sekä yrittäjyyden saralla. Tammerkosken

Nuorkauppakamari myönsi TAKKille vuoden 2008 työnantajapalkinnon, ja edellisessä laatuarvioinnissa saimme erinomaiset 542 pistettä. TAKK on tehnyt historiaa, jota kelpaa juhlistaa. Samalla on kuitenkin katsottava kohti seuraavia vuosikymmeniä. Suomen menestyminen työelämässä perustuu korkeatasoiseen osaamiseen. Ns. raamitupon mukaiset kolmen päivän koulutukset ovat uusin ratkaisu osaamisen kasvattamiseen. Lähes kaikki TAKKin koulutukset koostuvat 1–3 päivän mittaisista kokonaisuuksista, joita voidaan tarjota irrallisina tai yhdistellä tarvittaviksi kokonaisuuksiksi. Kyseeseen voivat tulla esim. palveluosaaja®- tai hygieniapassit, työturva- tai tulityökortit. Tänä keväänä voi vielä olla ajankohtainen myös vaikkapa korkean paikan työturvallisuuskoulutuksemme ”Katto-Kassinen”. Tervetuloa oppimaan ja onnistumaan! Martti Santasalo, opetusneuvos TAKKin rehtori

” ”

Kurssilla oleva aines tuntuu hyvin valitulta. Muutamat oppilaat ovat jo näin lyhyen kurssiajan jälkeen osoittaneet omaavansa ilmeistä kätevyyttä mm. sorvi- ja hitsaustyöhön.” Mikäli kurssilaisten valinnassa onnistutaan tulevaisuudessakin yhtä hyvin, tulee kurssitoiminta osoittautumaan hyödylliseksi niin oppilaille kuin rahoittajillekin.” Tampereen Työkeskussäätiön ensimmäinen johtaja Yrjö Laiho Työkeskussäätiön valtuuskunnalle osoitetussa kirjallisessa raportissa vuonna 1962.

KUVA VILLE SALMINEN


Toisten kunnioittaminen, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ammatillisuus ovat avainarvoja järjestössä, jonka jäsenistö on kuurosokeita tai vaikeasti kuulonäkövammaisia. Arvot ohjaavat johtamisen kehittämistä, Kai Leinonen painottaa.

5

YHDENVERTAISUUDEN YTIMESSÄ TEKSTI JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA I KUVA KALLE KIVINIEMI

S

uomen Kuurosokeat ry:n 40-vuotisen historian ensimmäinen organisaatiouudistus innosti järjestön johdon joukolla kouluttautumaan. Uudesta organisaatiosta puuttui yhtenäinen johtamiskulttuuri, jota järjestön esimiehet lähtivät hakemaan TAKKin johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) pariin. Koulutuksen tavoitteena oli jalkauttaa uusi organisaatiomalli kentälle ja selkiyttää johtamista. Tämän mahdollistamiseksi koulutuksen lopputöiksi valikoitiin aiheita, joilla on hyvin konkreettinen vaikutus järjestön toimintaan, kertoo Suomen Kuurosokeat ry:n toiminnanjohtaja Kai Leinonen. Järjestön hallitus oli tiiviisti mukana antamassa koulutukseen näkökulmia ja osallistui myös koulutustilaisuuksiin. Johtamiskoulutukseen osallistuneet esimiehet ovat kehittäneet lopputöidensä kautta mm. henkilöstöjohtamista, toimintamalleja ja kehityskes-

kusteluja. Leinonen itse on keskittynyt selkiyttämään luotsaamansa järjestön toimintakulttuuria. Leinonen haastatteli lopputyötään varten järjestön esimiehiä ja hallituksen jäseniä sekä Suomen muiden aistivammajärjestöjen toiminnanjohtajia.

Pitää osata tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Järjestökentästä löytyi yhteisiä, johtamiseen vaikuttavia haasteita. Henkilöstöhallinto vaatii valtakunnallisissa järjestöissä luovia ratkaisuja. Hallituksen ja operatiivisen johdon toimialueiden selkeyttäminen on lisäksi yleinen kehittämistä vaativa asia järjestötyössä.

Oikealla tiellä Leinonen painottaa, että järjestön tärkeät painopisteet ja arvot ohjaavat joh-

tamisen kehittämistyötä. Toisten kunnioittaminen, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ammatillisuus ovat avainarvoja järjestössä, jonka jäsenistö on kuurosokeita tai vaikeasti kuulonäkövammaisia. Myös järjestön työntekijöistä ja työharjoittelijoista noin 15 prosenttia on kuulonäkövammaisia. - Yhdenvertaisuus otetaan huomioon kommunikaatiossa, työturvallisuudessa ja ammattitaidossa, Leinonen luonnehtii. - Kaikki työntekijämme koulutetaan käyttämään kuurosokeiden kommunikaatiomenetelmiä, viittomakieltä ja viittomia – myös ne, jotka eivät tee varsinaista asiakastyötä, osaavat vähintäänkin viittoa nimensä ja tervehtiä. Kai Leinonen on erittäin tyytyväinen johtamiskoulutuksen antiin. - Pitää osata tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, Leinonen siteeraa TAKKin kouluttajaa Martti Pellasta. - Mielestäni olemme nyt oikealla tiellä.

TAKKin asiakaslehti 2012


TEKSTI JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA KUVAT VILLE SALMINEN, TAKKin ARKISTO

Aina vaan ammattilaisia Hitsauspuikko on saanut seurakseen muistitikun metallihallissa ja paistin perkaus vaihtunut prosessikuumentamiseen keittiön puolella. TAKKin koulutuksen oleellisin piirre on kuitenkin ennallaan viisi vuosikymmentä oppilaitoksen perustamisen jälkeen: tekemällä oppii. TAKKin metallialan opiskelijat ovat päässeet alusta saakka tekemään töitä oikeissa työkohteissa. 60-luvun hitsauskurssin opiskelijat pääsivät hitsaamaan mm. Tampereen eläintarhan aitoja ja Ratinan stadionin penkkejä.

V

uonna 1962 perustetun Tampereen työkeskussäätiön ensimmäinen johtaja Lasse Salja tunnettiin tarkkana miehenä. Kun hän vieraili metallihallilla, hitsaajaoppilaat saattoivat saada huutia, jos lattialta löytyi liian pitkiä hitsauspuikkojen jäännöksiä. Metallihallina toimi tuolloin kaupungin keskuskorjaamolta Nekalasta vuokrattu 165 m²:n tila, jossa opiskelijoilla oli käytössään kaksi porakonetta, sorvia ja hitsauskonetta sekä muutamia muita laitteita. Työkeskussäätiön historian ensimmäiset oppijat olivat syyskuussa 1962 aloitetun metallialan ammattikurssin neljä miesopiskelijaa. Kaupungin korjaustoimisto tarjosi opiskelijoille sopivia töitä, joiden kautta vastaperustettu säätiö sai rahoitusta toimintaansa. Työkeskussäätiön, sittemminkin Aikuiskoulutuskeskukseksi muuttuneen TAKKin, koulutuksissa opiskeltiin historian ensimmäisinä vuosikymmeninä ammattiin, joka kantaisi läpi koko elämän.

AMMATTIEN MONIOTTELIJAT 50 vuotta myöhemmin Nirvan metallihallin oven avaa 27-vuotias Suvi Riihonen, rohkea alan vaihtaja. Pukuom-

pelijaksi aiemmin kouluttautunut Riihonen tietää, mitä 2010-luvun työmarkkinat vaativat: monialaista ammattitaitoa ja elinikäistä oppimista. Suvi Riihonen päätti äitiysloman jälkeen vaihtaa kankaiden saumat metallisaumoihin ja hakeutui alalle ensin Tampellan Teollisuusoppilaitokseen Virina - Naisia teknologiateollisuuteen -projektin myötä. Sen kautta polku johti TAKKiin hitsauksen peruskoulutukseen, jonka turvin Riihonen toivoo saavuttavansa pukuompelijaa varmemmat työllisyysnäkymät. Tulevan metallinaisen opinahjo, TAKKin metallihalli Nirvassa, lukeutuu tänä päivänä Suomen suurimpiin metallitöiden työhalleihin konemäärällä mitattuna. Opiskelijoiden ja hitsauksen pätevöimiskokeita suorittavien yritysten käytössä on yli 60 hitsauspistettä ja muuta konepaikkaa. Hallin pinta-ala on noin 1 500 m2. TAKKin alkuvuosilta tutut hitsauspuikot ovat edelleen käytössä, mutta painopiste on siirtynyt MIG/MAG-hitsaukseen ja TIG-hitsaukseen niin työelämässä kuin koulutuksessakin. – Tietotekniikka ja automaatio ovat tulleet vahvasti mukaan ja kasvavat tulevaisuudessa entisestään, kertoo


7 Sampo Savolainen ja Suvi Riihonen tietävät, että mahdollisimman monipuolinen osaaminen on valttia nykyajan työmarkkinoilla. TAKKin konehallissa he pääsevät harjoittelemaan mm. tietokoneohjatun polttoleikkauskoneen käyttöä.

TAKKin hitsaustyön TAKKin metallihalli Nirvassa, koulutukseltaan koru- ja pienmetalliseppä, joka on hankkinut kokouluttajana vuodesta lukeutuu tänä päivänä kemusta myös kivi- ja metallialalta. 2010 toiminut Vesa Suomen suurimpiin Savolaista kiehtoo metallialasMäenpää. sa käsillä tekeminen ja hän seuraa – Mikroprosessorimetallitöiden työhalleihin ammatinvalinnassaan isänsä ja isotekniikka on päivän sana nykyaikaisissa konemäärällä mitattuna. isänsä viitoittamaa käsityöläisten hitsauslaitteissa ja mekanisointipuolelperinnettä. la. Markkinoille juuri tulleiden virtuMutta katoaako käsityöperinne hitsaamisesta automaaaalihitsauslaitteiden kehitystä seuraamme myös tarkasti. tion myötä? Kyllä ja ei, vastaa Vesa Mäenpää. Tulevaisuudessa osa käytännön harjoittelusta voitaisiin – Automatiikan myötä hitsarin ammatti muuttaa luonmahdollisesti korvata ”simulaattorilla”, jolloin säästettäisiin hitsauslisäaine- ja raaka-ainekuluissa, Mäenpää visioi. nettaan ja kevenee, Mäenpää luonnehtii. Hän ottaa esimerkiksi TAKKin hankintalistalla olevan MITEN KÄY KÄSITYÖLÄISTEN? ryömijätraktorin, jolle ohjelmoidaan sopiva kulkunopeus TAKKin uusin hankinta metallihallille on tietokoneohjatja hitsausparametrit, minkä jälkeen laite hitsaa tasaista hittava polttoleikkauskone. Koneen ohjaimissa on 30-vuotias siä. Sampo Savolainen, levyseppähitsaajakoulutuksen opis– Kädenjälkihän ei koskaan ole yhtä tasaista. Toisaalta kelija. Savolainen taiteilee koneesta ulos kappaletta, jonka vaikeisiin paikkoihin ei edes pääse hitsaamaan automaamuodon hän on ensin piirtänyt Cad-piirto-ohjelmalla ja teilla. Käsihitsauksenkin taitoa siis tarvitaan vielä pitkään siirtänyt sitten muistitikulla koneen kylkeen. ja se on edelleen oleellinen osa peruskoulutustamme, Myös Savolainen haluaa laajentaa osaamistaan ja avarMäenpää summaa. taa työnsaantimahdollisuuksiaan. Hän on aiemmalta

»

TAKKin asiakaslehti 2012


KASTIKKEELLA, KIITOS! Mikä on sopiva määrä kastiketta annoksessa? Pirskotellaanko se annoksen päälle vai valutetaanko alle? Aiheesta syntyy vilkas keskustelu, kun ravintola-alan ammattilaiset Liisa Särkkä ja Juha Alajoki istuvat saman pöydän ääreen. – Opetuksessa on aina painotettu, että kastikkeen maukkaus on ruoan tärkeimpiä elementtejä, aloittaa Särkkä. Hänen taipaleensa kokkien kouluttajana alkoi vuonna 1971, TAKKin historian toisen ravintola-alan kurssin vetäjänä. Särkän pitkä ura TAKKin ravintolakoulutuksen parissa kesti vuoteen 2005 saakka. – Minun aikanani kastikkeen rooli annoksessa ehti muuttua monta kertaa. Aluksi kastike laitettiin aina pääruoan päälle. Sitten sitä alettiin laittaa annoksen alle ja niin reilusti, että kastikelusikallekin oli käyttöä. – Kastikkeen käyttö on sittemmin vähentynyt radikaalisti ja tänä päivänä lautasella on kastikkeesta lähinnä roiskaisu tai täpliä, Särkkä puuskahtaa. Juha Alajoki, joka lukeutuu TAKKin ravintola-alan uusimpiin kouluttajiin, nyökkäilee. Vuonna 2010 TAKKin kouluttajana aloittanut Alajoki työskenteli ennen opetusuransa aloittamista 13 vuotta kokin ja keittiömestarin tehtävissä, joten kastikkeella taiteilu on hänelle tuttua. – Nykyään kastike on useimmiten alla, tuote päällä, Alajoki linjaa. – Joidenkin ravintoloiden tyyliin kastikkeella kuvioiminen sopii. Toisaalta vaivalla valmistettua kastiketta soisi olevan lautasella joskus enemmänkin, hän pohtii.

USB-TIKKU UUNIN KYLKEEN Kastikekulttuurin lisäksi moni muukin asia on muuttunut siitä, kun TAKKin ensimmäiset ravintola-alan opiskelijat aloittivat opintonsa 70-luvun alussa. Ensimmäisenä opetuskeittiönä toimi Kotilinnasäätiöltä vuokrattu tila Muotialantiellä, minkä lisäksi kokkien sekä hieman myöhemmin aloitettuja tarjoilijoiden koulutuksia pidettiin Varalan urheiluopistolla, Takahuhdin palvelukeskuksessa ja hotelli Victoriassa Murtokadulla.

70-luvun kokki- ja tarjoilijaopiskelijat valmistivat ruokia esimerkiksi tilaustöinä kaupungin juhliin.

Opetusryhmät koostuivat alkuvuosina lähes yksinomaan naisista, joista monet tulivat kurssille maataloista, Särkkä kertoo. Opiskelijat tekivät ruokia muun muassa tilaustöinä kaupungin tilaisuuksiin. Joskus ohjelmassa oli myös opetuskeittiöltä tilatun häämenun valmistus. Vuonna 2012 kokkiopiskelijoiden kaarti on kirjava: joukossa on muiden muassa alan vaihtajia ja ammattitaidon täydentäjiä, jotka pääsevät TAKKissa opiskelemaan alan viimeisimmän teknologian mukaisilla keittiölaitteilla. Yksi TAKKin opetuskeittiöistä koki viime syksynä täydellisen muodonmuutoksen kun koko keittiön laitekanta päivitettiin viimeisimpään. Perinteisiä paistinpannuja tai uuneja ei enää näy keittiössä, jonka keskiössä ovat kypsennyskeskukset. Niissä eri raaka-aineiden kypsennys hoituu tietokoneohjatusti, laitteisiin valmiiksi ohjelmoitujen prosessien ohjaamana. Laitteen päivittämistä hoidetaan usbtikun avulla. Kypsennyskeskukseen on mahdollista luoda myös itse uusia prosesseja, jotka vastaavat parhaiten kunkin kokin käyttötarpeita. Kokki valitsee valmistusprosessin käyttämänsä raakaaineen ja haluamansa lopputuloksen mukaan, ja laite hoitaa lopun. – Esimerkiksi pihviä paistettaessa älykäs paistolevy tunnistaa, mihin kohtaan paistettavaa tulee. Lämpötila nousee automaattisesti juuri kyseisellä alueella, eikä keittiöön nouse näin turhaa käryä, Alajoki esittelee.

LUILLA VAI ILMAN? Lihan valmistus on ennen älylevyä kulkenut monien eri vaiheiden kautta. Koulutuksen alkuvuosikymmeninä ja aina 90-luvulle saakka lihaa saatettiin saada keittiölle kokonaisina ruhoina tai jopa suoraan metsästäjiltä. – Tilasimme välillä keittiölle pieniä ruhoja, esimerkiksi lammasta, tai kokonaisia avaamattomia paisteja. Myös metsästäjät saattoivat tuoda keittiölle pienriistaa, Särkkä muistelee. Liha käsiteltiin keittiössä itse ja opiskelijat pääsivät ”ratkomaan paistin”. – Se oli opiskelijoista jännää. Paistin ratkominen oli myös todella hyvä tapa oppia tunnistamaan sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaisti, Särkkä kuvailee. Lain muututtua teurasruhojen käsittelyä ei tänä päivänä enää sallita keittiössä. Alajoen kursseilla lihan osat tutkitaan paloittelukaaviosta, joka heijastetaan projektorilla seinälle. Tukusta on saatavissa lähinnä valmista luutonta paistia, koska kuluttajat ja suurin osa ravintoloistakin haluavat lihansa mahdollisimman pitkälle käsiteltynä. – Hygieniamääräykset ovat lisäksi tiukentuneet niin, että valitettavasti teurastamolle ei pääse nykyään enää edes tutustumaan, Alajoki pahoittelee. Onneksi paluuta vanhaan on jo tapahtumassa lähiruuan ja luomun suosion myötä. Alajoki veikkaakin, että ruhot saattavat vielä palata keittiöihin ja luut lihoihin. – Se olisi hienoa! Särkkä huudahtaa. – Luusta saa liemeen niin kirkkaan värin ja hyvän maun.


Eri raaka-aineiden kypsennys hoituu tietokoneohjatusti.

9

Lihan käsittely on muuttunut paljon vuosien saatossa. 70-luvulla lihaa saatettiin saada opetuskeittiölle suoraan metsästäjiltä, nykyään paistit tulevat valmiiksi käsiteltyinä ja niiden osat on opiskeltava paloittelukaaviosta. TAKKin asiakaslehti 2012


Neuvotteluhuoneen uusi ilme sis채lt채채 lukuisia yksityiskohtia. Yksi haastavimmista oli katon maalaus ja valaistuksen uusiminen.


TEKSTI JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA I KUVAT VILLE SALMINEN

EI MITÄÄN

pilvilinnoja

TAKKin 16-vuotias neuvotteluhuone saa modernin, ajattoman ilmeen sisustuksen opiskelija Selina Karjalaisen käsittelyssä. Matkalla kertyneet opit, oivallukset ja erehdykset Selina jakaa blogissaan.

M

illainen on neuvottelutila, joka kestää aikaa? Miten paljon aikaa tarvitaan katon pohjamaalaukseen silloin, kun yksi tekijä sairastuu? Osuvatko maalien sävyt ja kalusteiden materiaalit varmasti nappiin? TAKKin neuvotteluhuoneen uudistus on pyörinyt 21-vuotiaan Selina Karjalaisen mielessä viime kuukaudet lähes taukoamatta. Kaikki alkoi viime syksynä, jolloin TAKKin sisustusopiskelijoiden ryhmä sai tehtäväkseen laatia suunnitelman TAKKin neuvotteluhuoneen uudistamisesta. Suunnitelmista neljä valittiin jatkoon ja esiteltiin asiakkaille. Selinan suunnitelma miellytti neukkarin käyttäjiä eniten ja nuori nainen tiimeineen sai luvan laittaa tuulemaan. – Olin tosi iloinen, että pääsin vastaamaan koko remontin toteutuksesta, pitämään kaikkia lankoja käsissään, Selina kertoo.

Käsissä pideltäviä lankoja on piisannut, sillä Selinan vastuulla on koko paketti: suunnitelmien tekeminen, materiaalihankinnat, aikataulujen hallinta, yhteydenpito sähkömiehiin, tavarantoimittajiin ja niin edelleen. Yllätyksiltä ei voi laajassa kokonaisuudessa välttyä, Selina on oppinut. Yksi hänen tiiminsä jäsenistä joutui esimerkiksi jättämään leikin kesken ja haastavaa katon maalaamista oli jatkettava vain muutaman naisen kokoonpanolla. Välillä maalauksessa piti venyä luoviin ratkaisuihin ja vaikkapa käyttää maalin sekoituskeppinä muovipussilla päällystettyä telan vartta – mieluummin kuin lähteä hakemaan unohtunutta välinettä toiselta puolelta kaupunkia.

Blogissa saa selittää Selinan tie TAKKin sisustusopintojen pariin on kulkenut kotoa saadun innostuksen siivittämänä. Työ äidin sisustus- ja lahjatavaraliikkeessä EteläPohjanmaalla on ollut tärkeä innoittaja

11

tyttären uravalinnalle. Sisustuslehdistä ja –blogeista on sittemmin tullut Selinan lempiluettavaa ja hän on mielellään mukana ystävien sisustusprojekteissa. TAKKin sisustajan opinnoissa Selina on päässyt sisustussuunnittelun lisäksi perehtymään myös ”raksamiesteoriaan” ja käytännön remonttihommiin: laatoittamiseen, sisärakennukseen ja pintakäsittelyyn. Vaikka Selinan innostus on sisustamisen puolelle, hän haluaa saada hyvän käsityksen myös remonttitöistä. – Näin ei tule suunniteltua pilvilinnoja. Osana opintojaan Selina kirjoittaa blogia, josta tulee samalla osa opinnoissa vaadittavaa portfoliota. – Blogin kirjoittaminen on erinomainen tapa hahmottaa asioita, jotka muuten liikkuvat vain suunnittelijan päässä. – Tekstiä kirjoittaessa saa selittää itselleen, miksi tekee asioita tietyllä tavalla, Selina summaa.

»

TAKKin asiakaslehti 2012


Ikkunaseinä rauhoitettiin ilmavilla verhoilla, jotka piilottavat patterit ja seinän koteloinnit estämättä kuitenkaan valon pääsyä huoneeseen.

Kahvituspöytien valintaan vaikuttivat sopiva korkeus, kestävyys, hyvät säilytystilat ja luonnonmateriaali (mustaksi petsattu tammi).

Tuolien kohdalla toiveina olivat neljä jalkaa, käsinojat, pehmuste ja mukavuus. Musta nahkaverhoilu valittiin kestävyyden ja tyylin vuoksi.

Vanhat valonlähteet vaihdettiin päivänvalolamppuihin. Niiden valo toistaa värit oikeissa sävyissä, eikä valo rasita silmiä yhtä paljon kuin loisteputkissa.

OTTEITA SELINAN

blogista

22.11.2011

30.11.2011

Kahvia ja pullaa

Pian, hyvin pian

Neuvotteluhuoneessa tarjoillaan usein kahvia kokouksen yhteydessä. Nykyiset kahvituspöydät olivat hyvin yksinkertaiset ja hieman turhan matalat tarkoitusta ajatellen. Keittiön väeltä tuli toiveena korkeus, joka olisi kahvin tarjoilun kannalta ergonomisempi. Huoneeseen toivottiin myös muunneltavuutta ja säilytystilaa, joten yritin ajatella myös näitä ominaisuuksia kahvituspöytää etsiessä. Usein ongelmana tuntui olevan väri tai kalusteen tyyli. Harkitsin jopa kahvituspöytien toteutusta keittiökalusteilla. Lopulta eri kalustemyymälöiden sivujen selailun,

verkkokaupoissa harhailun ja valmistajien kuvastojen lueskelun jälkeen törmäsin Occa-baaripöytään. Pitäisikö sanoa, että rakkautta ensisilmäyksellä!

Pakostakin alkaa jännittää. Täytyy kai yrittää luottaa omiin päätöksiinsä.

Tajusin juuri, että tällä viikolla alkaa joulukuu ja siirrytään suunnittelusta toteutukseen. Alkoi jännittää toden teolla ja yritän nyt kovasti selvittää, mitä asioita pitää vielä hoitaa ja missä ajassa ja onhan kaikki tarvittavat tilaukset tehty. Joulukuussa kokonaisia remppaviikkoja on kolme ja tammikuussa luultavasti kaksi. Vähän epäilyttää, että kuinka ehdimme tehdä kaiken. Pohjatöitä on paljon ja katon maalaaminen tulee olemaan haastavaa. Riittääköhän aika. Jännittää. Odotan innolla ja kauhulla jatkoa.


Monte-lepotuolit kuuluvat nuoren suunnittelijan suosikkikalusteisiin. Niissä yhdistyvät neuvotteluhuoneen ilmeen ydinasiat: ajattomuus, tyylikkyys ja maanläheisyys.

13

Selina Karjalaisen kanssa neuvotteluhuonetta stailasivat muiden muassa opiskelijakollegat Janni Jääskeläinen ja Tuula Laakso.

10.1.2012

16.1.2012

Ei niin vauhdikas alku

Pieni ostos, iso jännitys

Joulukuu alkoi ja niin alkoi myös remontti. Hommat alkoivat hieman kangerrellen. Tyhjennettiin huonetta ja selviteltiin mitä tarvikkeita tarvitaan. Teimme alustavaa aikataulua, muttemme osanneet huomioida tulevia logistiikkaongelmia ja sairastumisia. Lisäksi aliarvioimme pohjatöiden määrän. Pari ensimmäistä viikkoa meni tavaroiden etsimisessä, ostamisessa ja kuljettamisessa sekä suojauksien tekemisessä. Aloitimme myös loputtomalta tehtävältä tuntuneen hiomisen…

Tiistaina ostettiin loput maalit! Olin valinnut seinien ja ovien värit jo aivan ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Tähän mennessä en ole jännittänyt värivalintojani, mutta kun näin sen ison maalipurkin täynnä seiniin tulevaa vaaleaa maalia, iski jännitys. Mitä jos se on liian vaalea? Näyttääkö se aivan hölmöltä? Jännitys kasvoi ovien maalia sävytettäessä. Tuliko siitä liian tumma? Onko kontrasti liian suuri? Värit sinänsä ovat varmasti kivoja. Se vain ei riitä tällaisessa tilanteessa. Väri-

en täytyy toimia hyvin yhdessä muun kokonaisuuden kanssa. Pakostakin alkaa jännittää. Täytyy kai yrittää luottaa omiin päätöksiinsä.

Lue kaikki Selinan blogikirjoitukset osoitteessa https:// tampereenaikuiskoulutuskeskus. wordpress.com/

TAKKin asiakaslehti 2012


Tulevaisuuden osaaminen on tietoa, toimintaa ja tunnetta


TEKSTI JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA I KUVA PETRI KARVINEN

Yritysfuturologi, kauppatieteiden tohtori Tarja Meristö tukee yrityksiä tulevaisuuden ennakoinnissa. Uhka yritysten tarpeita vastaavien osaajien puutteesta on johdattanut hänet myös osaamisen ennakoinnin pariin.

T

arja Meristö vetää yritysfuturologiaan erikoistunutta tutkimusryhmä Corporate Foresight Group CoFia sekä toimii hyvinvoinnin ja liiketoimintaosaamisen yliopettajana Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hän on tukenut yrityksiä tulevaisuuden skenaarioiden laadinnassa jo 1970-luvulta lähtien. Tulevaisuudentutkimuksella tarkoitetaan tieteenalaa, jossa tietämystä lisätään rakentamalla vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita. Tietopohjaa laajennetaan erityisesti mielikuvituksen avulla. Meristö vertaa tilannetta peruskoulunsa päättävän nuoren ammatinvalintapohdintaan. – Hän voi kehittää erilaisia vaihtoehtoja ja miettiä millaista olisi olla tietyissä ammateissa. Hän voi myös miettiä tekevänsä jotakin sellaista, mitä ei vielä ole olemassa – esimerkiksi älytalotalkkari on uusi, teknologiakehityksen myötä syntynyt ammattikunta. Erilaisista vaihtoehdoista nuori sitten valitsee sen, johon sitoutuu ja jonka eteen on valmis myös tekemään työtä.

UNOHDA PÄTKÄTYÖ – MUUTU YRITTÄJÄKSI Elinkeinoelämän osaamistarpeiden lisäksi osaamisen tulevaisuutta määrittelevät Tarja Meristön mukaan monet tekijät. – Merkittävin tekijä on varmasti maapallon tulevaisuus. Jokaisen sukupolven on mietittävä miten pystymme ylläpitämään ekologista systeemiä ja käyttämään luonnonvaroja kestävällä tavalla. Osaamisen tulevaisuutta määrittelevät myös kulloinkin vallalla oleva yhteiskuntajärjestelmä sekä yhteiskunnalliset arvot. Hallinnollinen yhteiskuntajärjestelmä, jossa korostuvat hierarkia, juridiikka ja asiantuntemus, vaatii kansalaisiltaan byrokratian uimataitoja. Suomalaisen hy-

vinvointiyhteiskunnan rakenteiden horjuessa ollaan Meristön mukaan astumassa uudenlaisen osaamisen aikaan: tarvitaan kansalaisaktiivisuutta ja yrittäjämäistä asennetta. – En hyväksy sanaa pätkätyö. Ihmisten tulisi unohtaa työnantaja – työntekijä -asetelma ja ajatella, että on vain osaamisen ostajia ja osaamisen myyjiä. Koko elämä on muuttumassa projektiluontoiseksi – ei siis ole pätkätöitä, on vain jatkuva asiakasvirta.

15

MITEN HEART OFFICELLA PYYHKII? Projektiluontoisessa työelämässä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat epävarmuuden sietäminen, kokonaisuuksien hallinta sekä oman osaamisen kehittäminen ja käyttö. Pitää osata tuotteistaa ja myydä osaamistaan myös firman sisällä. Näin pääsee mukaan mielenkiintoisimpiin projekteihin ja oma osaaminen kehittyy. – Toinen oleellinen yrittäjämäinen taito on syiden ja seurausten ymmärtäminen, kompleksisten kokonaisuuksien haltuunotto. Tulee myös ymmärtää rahan arvo ja merkitys. Luovuus ei kasva rahamäärän lisääntyessä, vaan innovatiivisiin ratkaisuihin päädytään usein päinvastaisessa tilanteessa. Tähän asti yhteiskuntamme on yliarvostanut tiedollista osaamista. Korkea koulutus on aikaisemmin mahdollistanut sosiaalisen aseman nousun, mutta enää eivät tieto ja maisterin paperit takaa mitään. Meristö jakaakin tulevaisuuden osaamisen kolmeen konttoriin: jokaisella tulisi olla head office, hand office ja heart office. Head officella tarkoitetaan tiedollista osaamista, hand officella kädentaitoja ja heart officella toisten ihmisten huomiointia ja kohtaamista – palveluosaamista. – Tunnen itseni onnekkaaksi, kun saan työssäni käyttää kaikkia kolmea konttoriani!

TAKKin asiakaslehti 2012


TEKSTI ANNA KULONEN I KUVA VILLE SALMINEN

TULEVAISUUDEN KOULUTTAJA – RAJOJA RIKKOVAAYHTEISTYÖTÄ

H

enna-Riikka Ahvenjärvi on verkko-oppimisympäristöistä kiinnostunut kouluttaja, joka paneutuu teknologiauutuuksien lisäksi aktivoivien ohjaus- ja opetusmenetelmien kehittämiseen. Kouluttamisen ohella hän luotsaa VerkkoTAKKia – talon sisäistä työryhmää, jonka tarkoituksena on TAKKin verkko-oppimisympäristöjen kehittäminen. Paperitonta arkea tavoitteleva Ahvenjärvi lieneekin oikea henkilö kommentoimaan, milTyöelämän rajoja lainen on tulevaisuuden kouluttaja. ylittävä vuorovaikutus Jo Ahvenjärven koutulee tulevaisuudessa luttajauran aikana toilisääntymään. mintaympäristö on muuttunut melkoisesti. Piirtoheittimet syrjäytettiin ensin videotykeillä ja nyt luokkahuoneista valtaavat alaa älytaulut ja muu uusi opetusteknologia. – Nykypäivän työelämän muutoksessa ei enää pärjää yhden asian opiskelulla. Oman osaamisen kehittäminen on tärkeää läpi työuran. Elinikäinen oppiminen korostuu työssä kuin työssä – myös kouluttajan, Ahvenjärvi toteaa. Elinikäisen oppimisen taidoilla tarkoitetaan kykyjä, joiden varassa henkilö pystyy seuraamaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja toimimaan uusissa olosuhteissa. Näitä taitoja ovat muun muassa yhteistyö-, vuorovaikutus-, media- ja teknologiataidot, ongelmanratkaisukyky, kulttuurien ymmärrys sekä ammattietiikkaan, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät valmiudet. Kouluttajan työhön kuuluu tiiviiden työelämäsuhteiden ylläpitäminen. Oppimista siirretään yhä enemmän luokkahuoneista oikeisiin työympäristöihin sekä kannustetaan moniammatilliseen yhteistyöhön jo opiskeluaikana. Ahvenjärven näkemyksen mukaan juuri työelämän rajoja ylittävä vuorovaikutus tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Toinen tulevaisuudessa yhä kasvava trendi on etäopiskelu – pitkien välimatkojen Suomessa kun ei voida kouluttaa joka notkelmassa, ja monella alalla oppia haetaan myös maantieteellisten rajojen ulkopuolelta. Etäopiskelua silmälläpitäen Ahvenjärvi korostaa, että parhaat verkkooppimisympäristöt on rakennettu kriittisesti opettavan sisällön, ei teknologian, ehdoilla. – Ensin sisältö ja tarkoitus, sen jälkeen teknologia ja välineet.


UUTISET RAAMISOPIMUKSEN KOULUTUSPÄIVÄT HYÖTYKÄYTTÖÖN Työmarkkinakeskusjärjestöjen tekemä raamisopimus ja siihen liittyvät työntekijöiden koulutuspäivät ovat herättäneet paljon keskustelua. Viime vuoden lopulla tehdyn raamisopimuksen mukaan jokaiselle työntekijälle kuuluu vuosittain kolme koulutuspäivää, joihin etenkin pienissä yrityksissä on suhtauduttu varauksella. Raamisopimus koskee lähes 2 miljoonaa palkansaajaa eli yli 90 prosenttia työntekijöistä. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK muistuttaa, että yritysten kannattaa ottaa työntekijöiden koulutusmahdollisuuksien lisäämisestä kaikki irti. Oikein valittu koulutus parantaa työntekijän ammattitaitoa, lisää työkykyä ja parantaa työssäjaksamista. Jos valmiista koulutustarjonnasta ei löydy yritystä hyödyttävää koulutusta, TAKKissa sellainen voidaan räätälöidä yhdessä yrityksen kanssa, juuri sen tarpeisiin sopivaksi.

KAUPAN ALAN KOULUTUS TARJOTTIMELLA TAKKin uusinta koulutustarjontaa on mm. vastikään ilmestynyt Kaupan alan koulutustarjotin, johon voi tutustua osoitteessa www.takk.fi/kaupankoulutustarjotin. Koulutustarjottimeen on koottu kaupan alan ammattilaisille monipuolinen koulutuspaletti, jossa on tarjolla kursseja muutaman tunnin tiiviistä

tehokursseista usean päivän mittaisiin kokonaisuuksiin. Uuden koulutustuotteen taustalla ovat kaupan alan moninaiset koulutustarpeet. Tietoiset kuluttajat vaativat asiakaspalvelulta entistä enemmän, minkä lisäksi turvallisuuden kehittämiseen, rekrytointiin, johtamiseen, tuotteiden esillepanoon ja moneen muuhun seikkaan on panostettava jatkuvasti. Uudella koulutuskokonaisuudella TAKK haluaa vastata tämän päivän ja tulevaisuuden koulutustarpeisiin.

17

KYSY JA KATSO – PALVELUA DIGITAALISESTI Sähköinen neuvontapalvelumme Kysy ja katso on avautunut! Palvelussa opiskelijamme ja yhteistyökumppanimme voivat kysyä mitä vain opiskeluihin, niiden etenemiseen tai vaikkapa rahoitukseen liittyen. Asiakasneuvojiemme vastaukset jäävät palveluun kaikkia tiedonjanoisia hyödyttämään. Kysy ja katso -palvelun avulla haluamme tuoda neuvonta- ja ohjauspalvelumme myös digitaaliseen ympäristöön, jossa ihmiset viettävät entistä enemmän aikaa. Pääset tutustumaan palveluumme ja hyödyntämään sitä osoitteessa www.takk.fi/kysy_ja_katso.

TAKKin asiakaslehti 2012


TEKSTI JOHANNA LASSY-MÄNTYVAARA I KUVAT VILLE SALMINEN

Palveluosaajakoulutus on Suomessa ainutlaatuinen konsepti, jonka TAKK on rekisteröinyt myös viralliseksi tavaramerkiksi.

Sairaalahuoltajat Minna Saarijärvi, Helena Auranen, Seija Matikainen, Raija Katajisto ja Merja Salminen oppivat palveluosaajakoulutuksessa myös itsestään. ”Monet meistä löysivät koulutuksen kautta paljon sellaista, minkä periaatteessa jo osaamme, mutta missä voisimme vielä kehittyä”, Merja Salminen tiivistää.


Oivalluksia

ARJESSA

Taysin sairaalahuoltajien ainutlaatuisessa koulutuskonseptissa osaaminen kehittyy arjen työssä tapahtuvien oivallusten kautta.

19

T

ampereen keskussairaalan Taysin sairaalahuoltajien iskuryhmä istuutuu hetkeksi kokoushuoneeseen. Kaikilla on meneillään työntäyteinen päivä mm. puhtaanapidon, ruoanjakelun, potilaiden kuljettamisen ja monien muiden töiden parissa. Silti heillä on hetki aikaa istahtaa tärkeän asian parissa: koko naisjoukko on suorittanut TAKKin luotsaaman palveluosaajakoulutuksen, josta osoituksena jokaisen kaulassa roikkuu Palveluosaajapassi®. Palveluosaajakoulutus on Suomessa ainutlaatuinen konsepti, jonka TAKK on rekisteröinyt myös viralliseksi tavaramerkiksi. – Passi on asiakkaalle merkki siitä, että yritys panostaa palveluun. Yritykselle passi on eräänlainen laatumittari ja passin suorittajalle kuittaus asiakaspalvelun monien ulottuvuuksien hallitsemisesta, kuvaa TAKKin koulutuspäällikkö Armi Hyvönen. Taysin sairaalahuoltajat, jotka suorittivat passinsa ensimmäisten joukossa vuonna 2011, yhtyvät Hyvösen luonnehdintaan.

»

TAKKin asiakaslehti 2012


Palveluosaamisen täytyy olla kaikilla työntekijöillämme luissa ja ytimissä, painottaa Taysin sairaalahuoltopäällikkö Hannele Heino.

Maailma on menossa siihen suuntaan, että tehtävänkuvat laajenevat ja palveluosaamisen painoarvo kasvaa.

Ruoan jakelu potilaille on uusi tehtävä sairaalahuoltajien työnkuvassa. Tämä vapauttaa hoitajien aikaa ja parantaa näin potilaan saamaa palvelua.


21 MUUTOKSIA MAHDOLLISTAMASSA – Koulutus opetti meitä ajattelemaan työtämme entistä vahvemmin asiakkaiden palvelijoina, sairaalahuoltaja Merja Salminen kuvaa. Kaikki osallistujat tekivät osana koulutusta kehittämistehtävät, joissa he veivät hyvin konkreettisesti eteenpäin työyhteisönsä toimintaa. Sairaalahuoltaja Minna Saarijärvi keskittyi suunnittelemaan hyvän palvelutason ylläpitämistä silloin, kun päällekkäiset sairaslomat ja poissaolot kuormittavat arkea. Saarijärvi kuvaa tehtävän konkreettista lopputulosta ”paniikkilistaksi”. – Kokosin eri puolilta aluettani ne tehtävät, jotka on päivittäin pakko tehdä sekä ne, joista voidaan tiukan paikan tullen laistaa, Saarijärvi kuvaa. Saarijärven kollegat Raija Katajisto ja Seija Matikainen puolestaan perehtyivät työvuoro- ja tehtävälistojen järkeistämiseen. He kävivät läpi aamu- ja iltavuorossa tehtävät työt ja varmistivat, että ne tulevat tehtyä oikeaan aikaan päivästä. TAKKin Palveluosaajapassia® on suoritettu Taysin lisäksi myös mm. Veljekset Keskisellä sekä TAKKin henkilökunnan parissa. Passi on herättänyt paljon kiinnostusta yritysten keskuudessa ja tuorein passikoulutusta hankkinut yritys on ISS Palvelut Oy Pirkanmaa. Heidän henkilöstönsä suorittaa kahdeksan kuukauden passikoulutuksen oppisopimuskoulutuksena.

Palveluosaajakoulutus on osa laajaa kokonaisuutta, johon kuuluu Taysin kaikkiaan 420 sairaala- ja välinehuoltajan ammattitaidon kehittäminen vuoteen 2013 saakka. TAKK on valikoitunut Taysin sairaalahuollon koulutuskumppaniksi pitkän yhteistyön ansiosta, alan vahvana kouluttajana. – Koulutuskonseptimme alku juontaa juurensa yhteen harmaan utuiseen päivään. Mietimme, että jotain pitää tehdä, jotta voimme turvata osaamisemme tason, kertoo Taysin sairaalahuoltopäällikkö Hannele Heino. – Sitten soitin TAKKiin Armi Hyvöselle. Siitä se lähti. Asiakaspalvelun kehittäminen ei sinällään ole sairaalamaailmassa vielä kovin vanha asia, ja Tays kulkeekin koulutuksen kehittäjien kärkijoukossa. – Meillä on töissä todella osaavaa henkilöstöä, joilla monilla on takanaan pitkä ura Taysissa, Heino selventää. – Maailma on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että tehtävänkuvat laajenevat ja palveluosaamisen painoarvo kasvaa, se pitää olla luissa ja ytimissä. Taysin sairaalahuoltajien kohdalla maailman muuttuminen on tarkoittanut vuoden alusta alkaen hyvin konkreettisia asioita: heille on siirtynyt hoitajilta sellaisia avustavia tehtäviä, jotka vapauttavat hoitajien aikaa potilastyöhön. Tässä juuri onkin palveluosaamisen tärkeä juju, lisäarvon tuottaminen asiakkaalle. – Me palvelemme osastoa, jotta he voivat palvella mahdollisimman hyvin potilasta, Heino tiivistää.

TAKKin asiakaslehti 2012


Engineers as co-creators TEKSTI ANNA KULONEN I KUVA VILLE SALMINEN

F

irst of all – I don’t dislike engineers. Quite the opposite actually – a notably high percentage of my gorgeous female friends are in a relationship with an engineer of some sort. And, if I’m taking my head out of the sand… so am I (though I think that a sound engineer is much closer to an artist than an engineer, but that might just be my denial talking). So engineers – don’t take this personally. As any passionate ethnographer, I just can’t stop myself from trying to understand the behaviour of a strange species when I see one. I recently took part in the Participatory Innovation Conference in Melbourne. There I came across a small-scale study, which observed engineers as part of multidisciplinary innovation teams. Coming from the land of thousands of lakes and about 70.000 engineers, I needed to learn more. According to the researcher Kristy Blazo, involving engineers in the brainstorming process is one way to help them understand who they are designing for. So she made engineers and designers brainstorm together and studied what happened. Results showed that engineers couldn’t compete with the rate at which the designers were offering ideas. The biggest issue preventing engineers’ contribution to the co-creation was their “right” or “wrong” mentality and reluctance to develop alternative solutions.

Sources: Kristy Blazo (2012). Engineers As Design Participants. Participatory Innovation Conference 2012: Conference Proceedings.

Based on my personal experiences, this reluctance thing… so true. Give an engineer a problem (me: “My washing machine’s drain hose is too short to reach the sewer”) and you get A Solution (ugly white plastic pipes zigzagging over the bathroom floor). Not necessarily the best solution in terms of usability or user experience, but it will solve the problem. At the end, Kristy concluded that engineers and designers are a good match:

engineers preferred staying “on track” and designers wanted to explore. Where one side represented the necessary exploration and creativity, the other group handled the equally necessary control and facilitation. Opposites attract? The start of a beautiful relationship? Maybe Nokia should also focus more on matchmaking and less on geeking on technical features.


TEKSTI ANNA KULONEN

AURINKOSUOJAUSenergiansäästön ener rgiansääästön & KOULUTUS –paremman terveyden puolesta

E

nnen viime syksyä aurinkosuojausalaan liittyvä koulutus oli lähes pelkästään yritysten harteilla. Ottaen huomioon millaisia säästöjä sen avulla voidaan saada aikaan, luulisi, että asiaan olisi tartuttu vuosia sitten. Tätä mieltä olivat myös TAKKin koulutuspäälliköt Kari Kaikkonen, Raimo Saartoala ja Lasse Lehtonen, jotka päättivät rykäistä käyntiin alan ensimmäisen suomalaisen koulutusohjelman. Rakennusten aurinkosuojauksella tarkoitetaan auringosta johtuvan lämpöenergian säätelyä markiisien, kaihtimien ja lasipinnoitteiden avulla. Aurinkosuojauksella tähdätään energian säästöön, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä miellyttävimpiin työ- ja asumisympäristöihin. Automaattisten aurinkosuojalaitteiden avulla voidaan vähentää rakennusten jäähdytys-, valaistus- ja lämmityskuluja merkittävästi. Lämmönsäätelyn ohella yksi aurinkosuojauksen keskeisiä tavoitteita on luonnonvalon hyödyntäminen, jolla on todettu olevan merkittäviä terveydellisiä vaikutuksia. TAKKissa kaikki sai alkunsa vuoden 2011 keväällä, kun TAKKin Yrityspalveluiden Simo Järvinen kohtasi messuilla AurinRakennusten aurinkosuojauksella kosuojaus ry:n hallituktarkoitetaan auringosta johtuvan sen puheenjohtaja Petri Rokkasen. Kävi ilmi, että lämpöenergian säätelyä yhdistys oli yrittänyt jo markiisien, kaihtimien ja useamman vuoden ajan käynnistää koulasipinnoitteiden avulla. lutusta – löytämättä kuitenkaan oikeaa kumppania toteuttamiseen. TAKK tarttui haasteeseen, ja jo marraskuussa 2011 käynnistyi ensimmäinen, vuoden mittainen pilottikoulutus. – Olemme viime aikoina tarttuneet erityisesti pienten alojen tarpeisiin. Organisaatiomme on sen verran joustava, että kykenemme kehittämään ratkaisuja nopealla aikataululla, Lehtonen kuvaa. Saartoalan ja Lehtosen arvioiden mukaan aurinkosuojausalalla on Suomessa noin 300-400 toimijaa. Pilottiin osallistuviin 23:een kouluttautujaan lukeutuu niin asentajia, jälleenmyyjiä kuin alan yrittäjiä. TAKKin puuhamiehet tuumaavat, että aurinkosuojausosaamisesta hyötyisivät kaikki rakennusalan ja talotekniikan ammattilaiset – eikä tätä aurinkosuojauksen etujen ja säästöjen valossa oikein käy kiistäminen.

23

TAKKin asiakaslehti 2012


TAKK

50

Ammattitaidolla 1962-2012

TAKK Tampereen Aikuiskoulutuskeskus PL 15, 33821 Tampere, 03 2361 111 www.takk.fi

Teollisuusompelijoita 1960-luvun lopulla. Kuva: TAKKin arkisto

Toimipaikat Tampereen valtatie 15, Kurssikeskuksenkatu 11, Hatanpään valtatie 34 G, Mäntyhaantie 1, Aarporankatu 12

TAKKin asiakaslehti 2012  
TAKKin asiakaslehti 2012  

TAKKin asiakaslehti 2012