Page 1

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf

4/2011


T ä s s ä

n u m e r o s s a

Puheenjohtajalta . ........................................................................

3

Presidentinvaalit2012 ..................................................................

4

Musiikkiterapian masennustutkimukset kiinnostavat ..................... Anne Mari Rautiainen

7

Musiikki vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ....................................... Anne Mari Rautiainen

8

Kuka löytäisi päättäjille kulttuurin vaikuttavuusmittarit ................... Mauri Lehtovirta

9

Kieli ei mene pilalle . .................................................................... 10 Lari Kotilainen Musiikkitalo – Töölönlahden Toyota ............................................. 11 Raisa Niemi Kuva: Hannele Fors, Ekkerø - sarjasta Minun mereni - Havet i mig

Tehtaasta luovaksi tilaksi ............................................................. 12 Hannu Sirkkilä Festivaali elää verkostoissa ......................................................... 15 Juha Iso-Aho Suomalaisen sarjakuvan historiaa . .............................................. 18 Panu Hämeenaho Johtajuusko ratkaisee? . .............................................................. 21 Merja Isotalo Virolais-suomalainen design-yhteistyö tähtää parempaan arkeen ............................................................ 23 Riitta Heinämaa The Walking Dead – Robert Kirkman .......................................... 24 Sanna Posti Sjöman Jäsensivut .................................................................................. 26

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU


Olen ollut pari vuotta trendikkäästi sanottuna itseni työllistäjä tai vielä hämärämmin ilmaistuna kolmannen tien tarpoja. Minun kaltaisiani on Suomessa jo parisataatuhatta ja joukko kasvaa vuosi vuodelta. Vielä muutama vuosi sitten meitä kutsuttiin freelancereiksi tai ammatinharjoittajiksi – osaa jopa yrittäjiksi. Me hankimme laihan elantomme jostain palkkatyön ja yrittäjyyden epämääräisestä välitilasta nauttimatta kummankaan ryhmän eduista tai työn hedelmistä. Kun meillä ei ole töitä emme saa työttömyyskorvausta, jos sairastumme sairastamme omalla kustannuksellamme, ja jos onnistumme saamaan jostain toimeksiannon, niin palkkiomme on niin pieni, että sillä tuntipalkalla tuskin edes kiinalainen kännykänkokoajakaan suostuisi työtä tekemään. Silti suuri osa meistä luovan työn tekijöistä tekee työtä tällä tavalla ihan omasta valinnastaan, toki iso osa myös siksi ettei muuta vaihtoehtoa ole. Kärjistin vähän; moni pärjää työllään ihan hyvin ja elättää itsensä ja perheensä, mutta luvattoman moni elää köyhyysrajalla tai sen alla. Erilaisissa luovan talouden selvityksissä ja ministeriöiden mietinnöissä meidät on jo toki huomioitu, ja ilmeisesti myös ihan vilpittömästi meidän tilannettamme halutaan kohentaa. Kovin hitaasti tuo muutos kaikista puheista huolimatta tapahtuu. Kiirettä uudistuksiin ei tunnu kuitenkaan olevan, sillä emmehän ole rumentamassa työttyystilastoja tai seiso käsi ojossa sossun luukulla – me nykyajan torpparit, kuten joku meitä leikkisästi nimitti. Onneksi ammattiyhdistysliike on alkanut ajamaan myös meidän etujamme.

Siirtyminen palkkatyöstä tai opiskelusta ammatinharjoittajaksi, freelanceriksi, itsensä työllistäjäksi tai yksinyrittäjäksi ei tarkoita jättäytymistä oman onnensa varaan. Eikä sitä, että täytyisi erota ammattiitosta, meidän tapauksessamme TAKUsta, kuten valitettavan moni harkitsemattomasti tekee. Yksin yrittäjä, itsensä työllistäjä, on sananmukaisesti yksin. Yrittäjäjärjestöille olemme hiukan kiusallisen epämääräinen porukka, suurinta osaa meistä ei edes lasketa täysipäiväisiksi yrittäjiksi, vaikka olemme saaneetkin verottajalta yrittäjän statuksen. Akavan Erityisalat on tiedostanut yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien edunvalvonnan ja ammatinharjoittamisen tarpeet. TAKUsta eroamisen sijaan kannattaa siirtyä ammatinharjoittaja-/yrittäjäjäseneksi, jolla on aivan samat edut kuin palkansaajajäsenellä, poislukien työttömyyskassaedut. Eli yrittäjänä sinulla on käytössäsi rahanarvoiset lakimies-, vakuutus ja koulutuspalvelut. Jo yhden yksittäisen palvelun käyttäminen, esimerkiksi se, että liiton lakimies tarkastaa toimeksiantosopimuksen, tuo jäsenmaksun parhaassa tapauksessa moninkertaisesti takaisin. TAKU tekee aktiivista edunvalvontatyötä ja yhteiskunnallista vaikuttamista luovan alan toimintaedellytysten parantamiseksi, jotta moninaiset tavat tehdä kulttuurityötä mahdollistuisivat. TAKU on myös kulttuurialan ammatinharjoittajien ja yrittäjien henkinen koti. Petri Katajarinne puheenjohtaja

Puheenjohtajalta

Kuva: Johannes Wiehn TAKU 3


2012

4 TAKU

Copyright Š Tasavallan presidentin kanslia.

P RESI D EN T INV A A L I T


P r e s i d e n t i n v aal i t 2012

Presidentinvaalit järjestetään Suomessa kuuden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentinvaaleissa äänioikeus on yleinen, yhtäläinen ja salainen. Sama henkilö voi toimia tasavallan presidenttinä kaksi kautta, joten presidentti Tarja Halosen presidenttikausi on päättymässä. Presidentti valitaan tarvittaessa kaksivaiheisella vaalilla ja mikäli ensimmäisellä kierroksella joku ehdokkaista saa yli puolet äänistä, hän tulee valituksi. Jos näin ei käy, järjestetään toinen kierros. Siinä ovat ehdokkaina ensimmäisellä kierroksella kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina 22. tammikuuta 2012 ja mahdollinen toinen vaalipäivä 5. helmikuuta 2012. Ennakkoäänestysaika kotimaassa on 11.– 17.1.2012. TAKU lähetti presidenttiehdokkaille kulttuuriaiheisen kyselyn, johon halukkaat ehdokkaat saivat vastata määräaikaan mennessä. Kysely lähetettiin ehdokkaille: Eva Biaudet, Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, Timo Soini, Paavo Väyrynen. Paavo Arhinmäki ja Sari Essayah nimettiin puolueidensa ehdokkaiksi kyselyn jo umpeuduttua.

P aa v o L i pp o n e n SDP

Suomalainen taide ja kulttuuri voivat hyvin. Suomi on yhä hui1. pulla teknologisesti. Kulttuurissa suomalaisten saavutukset arkkitehtuurissa, designissa, musiikissa, taiteessa, millä tahansa alalla ovat suuria, maailmanhistoriallisesti aivan huippuluokkaa. Yhä uudet kulttuurimme alat saavat lisää kansainvälistä tunnustusta.   Erityisen tärkeätä on taata kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus kehittää itseään luovilla aloilla koulussa sekä musiikkioppilaitoksissa, taidekouluissa ja muissa oppimispaikoissa ilmaiseksi tai kohtuullisin kustannuksin.   Kirjastot ovat suomalaisen kulttuurin tärkeimpiä keskuksia. Niiden palveluiden saatavuutta ei pidä heikentää. Kirjastoissa tarjotaan erilaisia palveluja. Kysymys on tärkeästä perinteestä ja siitä, että Suomi pysyy sivistysmaana.

Presidentti on arvojohtaja, jonka on seurattava ajan ilmiöitä ja ar2. vioitava, milloin astuu esiin, milloin on sellainen tilanne ja missä asioissa. Presidentin tulee edustaa suomalaista kulttuuriperinnettä, osana länsimaista kulttuuria monikulttuuriseksi muuttuvassa maailmassa. Suomi on noussut kansakuntien joukkoon ja itsenäistynyt sivistyksen voimalla.   Tärkeä osa suomalaista kulttuuria on kaksikielisyytemme. Suomalaisille tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja demokratia. Uskon, että suomalaisten suuri enemmistö tukee demokratian ja ihmisoikeuksien arvoja.

Suomella ja suomalaisella kulttuurilla on niin suuria saavutuksia 3. ja meillä on niin paljon näytettävää, että niistä kyllä syntyy vahva brändi. Meidän on vain luotettava itseemme, osattava arvostaa itse näitä saavutuksia.   Presidenttiä tarvitaan kärkihahmona viemässä suomalaista kulttuuria maailmalle, avaamassa suomalaisen taiteen näyttelyitä, osallistumassa kansainväliseen keskusteluun arvoista ja sivistyksestä.

Kulttuuri vaatii kehittyäkseen yhteiskunnan tukea. Suomalaisen 4. kulttuurin tuen tarvetta korostaa pieni kielialue ja syrjäinen maantieteellinen sijainti. Taiteilijapalkoilla tai pidempiaikaisilla apurahoilla

L ue eh d o kka i d en vastaukset seu r aav i i n k y s y m y ks i i n . suomalainen taide ja kulttuuri voivat: 1. Miten kuuluuko kulttuuri kaikille, ja jos kyllä, kuinka se taataan? on Suomessa arvojohtaja 2. Presidentti - miten näet kulttuurin merkityksen arvojen taustalla? kulttuurin merkitys on suomalaiselle identiteetille 3. Mikä ja Suomi-kuvalle kansainvälisesti. Miten näet kulttuurialan ammattilaisten työllistymisen 4. edellytykset. Millaisella työ- ja koulutuspolitiikalla taide- ja kulttuuriala menestyy?

voitaisiin tukea sivistyksellisesti arvokasta, mutta epäkaupallista taidetta. Taiteilijoiden sosiaaliturva pitäisi hoitaa kuntoon lainsäädännöllisen keinoin. Taiteen pitäisi olla läsnä niin koulupäivissä kuin arkiympäristössäkin. Julkisessa rakentamisessa ns. prosenttiperiaate tulee toteuttaa, eli rakentamisen kokonaiskustannuksiin pitäisi lisätä automaattisesti taidehankintaan menevä kuluerä. Tulevaisuudessa kulttuuriin kytkeytyvä teollisuus, harrastustoiminta ja pienet kasvavat yritykset voivat luoda uusia työpaikkoja. Pitää myös edistää vapaaehtoista kulttuurin tukemista lahjoituksin ja ostoin, onhan Suomessa paljon varakasta väkeä. Vaimoni kanssa perustimme Kansan sivistysrahaston yhteyteen rahaston, jolla on hankittu nuorten taiteilijoiden töitä.

Millainen on omakohtaisesti vaikuttavin ja mieleen5. painuvin kulttuurikokemuksesi vaikkapa viimeisen kahden vuoden aikana.

Ehdokkaiden vastaukset nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Kuvat kampanjatoimistot.

Musiikkitalon avajaiskonsertti oli mie5. leenpainuva. Upea, miellyttävä sali, parasta suomalaista musiikkia, joka todella soi. Suurta juhlaa, kun musiikkielämämme lippulaiva laskettiin vesille.

TAKU 5


Saul i N i i n i s t ö

K ansall i nen K o k o o m us r p Kyllä, kulttuuri kuuluu kaikille. Voisin nostaa esimerkiksi suoma1. laisen kirjastoperinteen ja laajan kirjastoverkostomme, jota ilman meillä tuskin olisi näin laajaa lukemisen perinnettä. Kulttuuri on hyvinvointipalvelu ja keskeinen tekijä ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Kynnys päästä nauttimaan kulttuuripalveluista on jatkossakin pidettävä suomalaisessa yhteiskunnassa matalana.

P aav o V ä y r y nen S u o m en K eskusta r p

Suomalainen taide ja kulttuuri voivat hyvin. Pieneksi maaksi Suo1. mi tuottaa paljon maailman luokan osaajia myös taiteessa. Varsinkin kesällä järjestettävät lukuisat ja korkeatasoiset kulttuuritapahtumat

Kulttuuri on yhteisön ja ihmisyyden ja inhimillisyyden tulkin2. taa. Kulttuuri voi heijastaa paitsi ajankuvaa, mutta myös sitä pitkää jatkumoa, joka tekee suomalaisista sitä, mitä me olemme. Taide ja kulttuuri voivat myös parhaimmillaan yhdistää, ilmentää ja auttaa ymmärtämään niitä universaaleja tekijöitä, joita emme muuten ymmärtäisi, vaikkapa vieraista kulttuureista.

osoittavat, että kulttuuri ja taide ovat koko kansan asia, ei pelkästään eliitin harrastus.   Kulttuuri kuuluu ehdottomasti kaikille. Tärkeintä on taata kulttuuripalvelujen ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksien saatavuus mahdollisimman tasa-arvoisesti asuinpaikasta, tulotasosta ja varallisuudesta riippumatta kaikille Suomessa asuville. On huolehdittava tulevaisuudessakin maksuttomista ja laadukkaista kirjastopalveluista. Korkeatasoisen suomalaisen ”laitoskulttuurin” lisäksi on tuettava ja hyödynnettävä ns. vapaita ryhmiä, kansalaisjärjestöjä, muuta vapaaehtoistoimintaa ja alueellista yhteistyötä kulttuuripalvelujen tuottamisessa.

Erittäin keskeinen. Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa 3. ilman kulttuuria ja tietoisuutta omasta kulttuuriperimästämme.   Suomi tunnetaan maailmalla luovuuden kehtona. Tämä päivänä

Arvot ja kulttuuri ovat vuorovaikutuksessa ja muokkaavat toinen toi2. siaan. Kulttuurilla voidaan edistää esimerkiksi minulle tärkeiden oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja ihmisyyden arvojen toteutumista.

vahvuuksiamme ovat taiteen ja teknologian liitto sekä niistä syntyvät uudet rajapinnat, jotka parhaimmillaan luovat innovaatioita ja uutta työtä. Kulttuuriteollisuuden tuotekehityksestä huolehditaan parhaiten luomalla edellytyksiä luovuuden tuotteistamiselle, tukemalla kulttuurivientiä sekä kannustamalla kulttuuriyrittäjyyteen.

Kulttuuri- ja taidekasvatuksella tulee olla vahva jalansija kaikil4. la kasvatuksen ja opetuksen tasoilla. On erittäin positiivista, että kulttuuriala kiinnosta monia nuoria. On kuitenkin tärkeää, että kult-

tuurialan ammatillinen koulutus vastaa työelämän tarpeita ja valikoi alalle parhaiten sopivat lahjakkuudet. Taiteen korkeimman opetuksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla kouluttaa taiteellisesti korkeatasoisia ammattilaisia. Suunniteltu taideyliopisto voisi taata paremmin kansainvälisen laadun ja kilpailukyvyn edellyttämät voimavarat, vahvistaa taiteen asemaa ja autonomiaa yhteiskunnassa sekä maan taideja kulttuurielämää. Uskon, että myös taiteen korkeampaan opetukseen olisi hyvä sisällyttää talous-, yrittäjyys- ja työelämäkoulutusta.   Kulttuurialan ammattilaisten epätyypillinen työmarkkina-asema vaatisi usein tilannekohtaista harkintaa ja räätälöityjä ratkaisuja. On valitettavaa, että turvaverkko, joka muille kansalaisille suodaan, on taiteilijoiden puolella kovin reikäinen, koska sosiaaliturvajärjestelmämme ja verotus eivät tunnista taiteilijatulon erityispiirteitä. Palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon tarvittaisiinkin tukirakenteita, jotka voisivat poistaa työllistymisen esteitä luovilta aloilta. Kulttuurialan ammattilaisten osalta myös sosiaaliturva- ja verojärjestelmää olisi hyvä saada joustavampaan suuntaan. Myös tekijänoikeusjärjestelmä ja eurooppalaisten sisämarkkinoiden edistäminen on digitalisoituvassa maailmassa avainroolissa, kun kehitetään luovan alan kasvumahdollisuuksia. Luin Hotaikaisen Ihmisen osan ja 5. Rimmisen Nenäpäivän suunnilleen samaan aikaan. Yhdessä niistä syntyy

kuva nykysuomalaisuudesta – toiveiden ja todellisuuden ristiriidasta, hämmennyksestä elämisen ja yleisen menon muutosten edessä, mutta paljon pientä lämmintä kosketusta.

  Kulttuuria ja taidetta pitäisi hyödyntää enemmän etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin edistäjänä. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä voidaan estää luomalla heille mahdollisuuksia omaehtoisen kulttuurin harrastamiseen. Myös kehitysvammaisille sekä mielenterveyspotilaille ja -kuntoutujille voitaisiin suunnata nykyistä enemmän eri taidetoiminnan muotoja ja -palveluja. Kulttuuri on yksi tärkeimmistä identiteetin ja Suomi-kuvan luojista. 3. Esimerkiksi musiikin alalla suomalaiset säveltäjät, kapellimestarit, oopperalaulajat ja viime aikoina myös rock-musiikin edustajat ovat yhä

isompi osa ”brändiämme”. Erityisen voiman suomalainen kulttuuri saa omaehtoisuudesta, laajasta vapaaehtoisten joukosta ja talkootyöstä.   Suomalainen kulttuuri edistää parhaimmillaan myös tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja kansainvälistä vuorovaikutusta. Olemme tunnettuja siitä, että monissa kulttuuritapahtumissamme, esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, kansainväliset mestarit ja nousevat nuoret kyvyt voivat harrastaa yhdessä taidemuotoaan ilman liiallisia hierarkioita ja muodollisuuksia. Kulttuurialalle voidaan perinteisten kulttuuriammattien lisäksi luoda 4. tulevaisuudessa työpaikkoja esimerkiksi koulujen iltapäivä- ja muun toiminnan yhteyteen. Niissä lapset voisivat kokeilla taiteen ammattilais-

ten ohjauksessa eri kulttuuri-ilmaisun muotoja. Toisena esimerkkinä voisi mainita kulttuurin nykyistä paremman hyödyntämisen sosiaali- ja terveydenhuollossa syrjäytymisen ehkäisijänä sekä osana terveyttä edistävää ja kuntouttavaa toimintaa. Myös maahanmuuttajien kotouttamista voidaan edistää taiteen ja kulttuurin keinoin.   Kulttuurialan koulutuksessa pitää satsata etenkin laatuun. Koulutuksen suunnittelussa pitää ottaa huomioon rehellisesti myös työllistymismahdollisuudet. En kannata kuitenkaan nykyisen hallituksen ja opetusministerin linjaa, jossa muun muassa ammattikorkeakouluille tehdään ylhäältä, ministeriöstä käsin yksioikoisia esityksiä kulttuurialan koulutusohjelmien lopettamisesta ja supistamisesta. Täytyy muistaa, että myös maakunnissa ja pienissä yksiköissä voidaan antaa laadukasta opetusta. Tutustuminen Hannu Väisäseen 5. kirjailijana ja kuvataiteilijana. Olen lukenut hänen kirjansa ja kesällä näin hänen taidettaan Lapinlahdella. Väisänen on monipuolinen hengen mies, kun hän on myös musikaalisesti lahjakas.

2012

6 TAKU

P RESI D EN T INV A A L I T


Musiikkiterapian masennus tutkimukset kiinnostavat Anne Mari Rautiainen

Suomalaiset huippumuusikot ovat kaikille tuttuja, mutta myös musiikin tutkimuksessa olemme maailman huipulla. Jyväskylän yliopiston musiikkiterapian tulokset masennuksen hoidossa saivat alkusyksystä paljon huomiota sekä Suomessa että maailmalla.

M

usiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä kertoo mielellään tutkimusryhmänsä hyvistä tuloksista: musiikkiterapia on tehokasta masennuksen hoidossa. Ryhmässä tutkittiin 18–50-vuotiaita masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Osa tutkituista sai masennukseen tavanomaisen hoidon, osa sen lisäksi musiikkiterapiaa.   – Kun musiikkiterapiaa lisättiin perushoitoon, osallistujat toipuivat paremmin masennuksesta. Musiikkiterapia antoi esimerkiksi keinoja vuorovaikutukseen, kun sanoja kokemusten kuvailuun ei ollut.   Masennustutkimus on kiinnostanut sekä meillä että maailmalla.   – Itse laskin toista sataa uutista eri puolilla maailmaa, sen jälkeen lopetin jo laskemisen, myhäilee Erkkilä.   Kiinnostusta ovat herättäneet hyvien tulosten ohella luovat, aiemmasta poikkeavat menetelmät. Myös aihemaailma on inhimillisesti kiinnostava.   – Hyvin monilla on oma kokemus taiteen voimasta ja vaikutuksesta. Nyt niistä on yhä enemmän myös tutkimuksellista näyttöä.   Masennus on ollut pitkään Jyväskylän yliopiston musiikkiterapian keskeinen tutkimuskohde. Tällä hetkellä voimavaroja on suunnattu myös toisaalle:   – Meitä kiinnostaa, miten musiikkiterapia voisi auttaa aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneita.

-ohjelmaan otetaan joka toinen vuosi 20 opiskelijaa, joista 10 erikoistuu musiikkiterapiaan. Seuraava hakukierros on ensi keväänä.

Tavoitteena kansainvälinen tutkimus Maisteriohjelma antaa myös tieteellisen koulutuksen. Musiikkiterapia on ollut alusta asti mukana Jyväskylän yliopiston monitieteisessä musiikintutkimuksen huippuyksikössä. Vaikka ensimmäinen masennustutkimus oli lajissaan suurin maailmassa, on rahoitusta haettu vielä suuremmalle hankkeelle. Musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä. Kuva Kimmo Sipilä.   – Tavoitteena on tutkia, toimiiko kehittämämme hoitomalli myös Meneillään on tutkimus, jonka tu- kansainvälisessä kontekstissa. Muloksia voidaan odottaa vuoden 2013 kana on klinikoita Suomen lisäksi Tanskasta, Belgiasta, Englannista, tienoilla. Kanadasta ja USA:sta.   Suurempi tekijöiden määrä pystyy Jyväskylässä on käsittelemään suurempaa aineistoa. ainutlaatuinen koulutus Tutkimukselta odotetaankin lisätieMusiikkiterapian yliopistotasoinen toa tiettyjen, aiemmassa tutkimukkoulutus on Jyväskylässä ainutlaa- sessa trendien tasolle jääneistä hatuista. Sen toteutuskin on ominta- vainnoista. keinen: perus- ja aineopintoja voi   – Tiedämme jo, että musiikkiteopiskella avoimessa yliopistossa, rapia vaikuttaa. Alan kannalta on maisteriohjelma on tiedekunnan tärkeää vielä selvittää sisällölliset mekanismit: mikä täsmälleen ottapuolella.   Musiikkiterapian koulutus alkoi en vaikutuksen aiheuttaa? vuonna 1984.   – Aluksi se oli kolmevuotinen kliininen koulutus, professuuri saatiin vasta vuonna 1997, kertoo Jaakko Erkkilä, joka vastaväitelleenä ja tuolloin ainoana pätevänä henkilönä kutsuttiin tehtävää hoitamaan.   Musiikkiterapian opinnot ovat hyvin suosittuja. Varsinkin perusopintoihin on tungosta, ja aineopinnotkin vetävät hyvin. Vaikka yliopiston musiikin laitoksellakin on oma opetus- ja tutkimusklinikka, kliiniseen pätevyyteen johtavaa koulutusta antaa Jyväskylässä Eino Roiha -säätiö. Maisterintutkinto kannattaa kuitenkin tehdä.   – Tutkinto lisää työllistymismahdollisuuksia ja näkyy myös palkassa. Professori Jaakko Erkkilä esittelee mu  Maisteriohjelmassa opiskellaan siikkiterapiassa käytettävää fysioakusnyt ensimmäistä kertaa englannintista hoitotuolia. Tuoli tuottaa matalakielellä. Music psychology training taajuista siniäänivärähtelyä, joka voi rentouttaa tai aktivoida. Kuva Janiika Vilkuna. TAKU 7


Marko Punkasen väitöstutkimus osoitti musiikki-improvisaation auttavan masennuksen hoidossa.

Musiikki vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin Marko Punkasen viime keväänä tarkastettu väitöskirja oli yksi Jyväskylän yliopiston musiikkiterapian masennustutkimuksen osatyö. Musiikin merkitys hyvinvoinnille oli niin selvä, että Punkanen soveltaa nyt tutkimuksessa testattua musiikki-improvisaatiota omassa terapiatyössään.

Anne Mari Rautiainen

M

arko Punkasen tie musiikin tutkijaksi on kulkenut terapiatyön kautta. Taustaltaan hän on sosiaalikasvattaja ja musiikkiterapeutti. Musiikkiterapian maisteriopintojen myötä oli luontevaa siirtyä jatko-opiskelijaksi. Lisensiaattityössään hän tutki musiikkiterapiaa huumekuntoutuksen osana. Väitöskirjassa oli masennustutkimuksen vuoro. Neljän vuoden tutkimushanke päättyi myönteisiin tuloksiin: musiikkiterapialla on merkitystä masennuksen hoidossa.   – Asia oli ja on itselleni merkityksellinen kliinisen työn kautta, kertoo Punkanen.

Masennus vaikuttaa tunteiden kokemiseen

Väitöskirjassa yhtenä keskeisenä tutkimuskohteena oli tunteiden kokeminen. Jo aiemmin oli todettu, että masentuneet ihmiset tulkitsivat ilmeistä tunteita negatiivisen vääristymän kautta.   – Halusin ottaa selvää, voisiko musiikin tunnistamisessa näyttäytyä sama ilmiö. Testasimme viittä perustunnetta musiikkinäytteiden avulla. Musiikki valikoitui musiikin laitoksen aiemman tutkimuksen kautta, jossa elokuvamusiikista oli löydetty tunteille validit näytteet.   – Tutkimustulos vahvisti hypoteesin: masennus vaikutti siten, että negatiiviset tunteet, kuten pelko ja viha kuultiin voimakkaampana, positiiviset tunteet laimeampina.   Kiinnostavia olivat myös aleksitymiaan liittyvät havainnot. Aleksitymialla tarkoitetaan sitä, että henkilön on vaikea tunnistaa tunteita. Vielä ei ole selvää näyttöä siitä, onko se pysyvä piirre vai liittyykö se mielialaan.   – Tutkimukseni antoi viitteitä, että masennus vaikuttaa myös aleksitymiaan. Musiikkiterapia näytti käynnistävän prosessin, jossa aleksitymiset piirteet vähenivät.

Musiikki voi olla tie hyvinvointiin

Punkanen jakaa työaikansa terapiatyöhön, sen opettamiseen ja tutkimiseen. Tutkimuksessa testattu musiikki-improvisaatio tuntui niin hyvältä menetelmältä, että Punkanen otti sen käyttöön terapiassa.   – Asiakkaiden kokemus aktiivisen tekemisen vaikutuksesta mielialaan on voimakas. Parasta on ollut löytää sanojen sijaan joku muu itseilmaisun väline. Aina ei ole sanoja tai sitten on tunne siitä, että sanat eivät johda mihinkään. Soittaminen on antanut mahdollisuuden non-verbaaliseen ilmaisuun. Musiikin jälkeen on saattanut jälleen löytyä sanojakin.   Punkanen kertoo yhden aidon kokemuksen, jossa ahdistuksen hoidossa kokeiltiin lääkkeiden ohella yhteisimprovisaatiota:   – Asiakkaan kokemus soittamisen rauhoittavasta vaikutuksesta oli niin vahva, että hän pyysi impromme cd:lle. Näin hän on voinut palata tuohon rauhoittavaan kokemuksen, levyn soittaminen toimii tunteiden säätelyn välineenä.   Musiikkiterapian ohella Punkanen käyttää myös tanssi- ja liiketerapiaa. Nyt hän onkin ideoimassa tutkimusta masennuksen vaikutuksesta keholliseen ilmaisuun.   – Musiikin laitoksella on käytössään liikekaappauslaboratorio. Minua kiinnostaa tutkia, miten musiikkia ilmaistaan kehollisesti, liikkeen kautta. 8 TAKU


Kuka löytäisi päättäjille kulttuurin

vaikuttavuusmittarit? Viime vuosina on kuntataloudessa kiinnitetty voimakasta huomiota tuottavuuden kohottamiseen. Myös kulttuurisektorilla penätään tuottavuutta. Etsitään mittareita, jotka kertoisivat mitä vaikutuksia kulttuurilla ja taiteella on. On helppoa mitata esitysten ja yleisön määriä, lipputulojen ja esiintyjäpalkkioiden kehitystä. Mutta kun pitäisi mitata esitysten vaikutusta yleisön mielialoihin, hyvinvointiin, maailmankuvan kehittymiseen tai mielenterveyteen ja mielenrauhaan, menee sormi suuhun. Kunnan ja kuntalaisten ja kokonaishyvinvointia mitattaessa ei pitäisi tuijottaa vain viivan alle. Viivan alle jäävä on aina rahaa. Kuinka vaikeaa onkaan perustella johtajille, ettei kaikkea todellista hyötyä voi eikä kerta kaikkiaan ole järkevää mitata vain rahassa. Maailmassa on ihan oikeasti olemassa muitakin arvoja kuin raha. Mehän olemme jo monessa kunnassa käyneet arvokeskustelua. Ei raha ainakaan Helsingissä käydyssä arvokeskustelussa noussut ykköseksi. Kulttuuri ja taide synnyttävät kokemuksia, jotka edistävät mielen tyyneyttä ja mielenrauhaa ja vähentävät esim. stressiä ja mielialalääkityksen tarvetta. Kulttuuri ja taide kasvattavat vastaanottajissaan yhteistä kokemusmaailmaa ja vahvistavat näin sekä yksilöä että yhteisöllisyyttä. Ne luovat osaltaan sosiaalisia turvaverkkoja ja kasvattavat sosiaalista pääomaa. Elämisen motivaatiotaso nousee, jaksaminen lisääntyy. Taiteessa merkityssisällöt jäsentävät ja auttavat elämän merkityksen ja tarkoituksen ymmärtämistä ja vahvistavat yhteiskuntaa tukevia perimmäisiä arvoja. Elämän tarkoitus kirkastuu. Tarkoituksen varassa on helpompi elää. Taiteen ja kulttuurin tuoma esteettinen nautinto ja mieli-

hyvä vähentävät korvikeaineilla ja menetelmillä tuotettavan mielihyvän tarvetta. Ja tietysti ”kuntakonsernin” toimintakokonaisuudessa taiteella ja kulttuurilla on tärkeä paikkansa arkielämän uusintajana ja juhlahetkien kohottajana. Helsingin kulttuurikeskuksen selvityksessä Taidetta ikä kaikki (Jenni Varho, Mauri Lehtovirta 2010) todetaan viimeaikaisiin tutkimuksiin nojaten kulttuurista samankaltaisia vaikutuksia: l Ihmisen itsetunto vahvistuu. Kulttuuri- ja taideharrastuksissa uudet kokemukset, lisääntynyt kommunikointi, avoin vuorovaikutus ja empatian kasvu tukevat ja vahvistavat kulttuurin harrastajaa ja osallistujaa. l Luova kokeminen – miten tärkeää se voikaan olla – syntyy kulttuurin ja taiteen vastaanottamisessa ja itse tekemisessä: Se tuottaa ennen kokemattomia elämyksiä. l Kokemus osallisuudesta liittyy vahvasti edelliseen. Kulttuuri lisää sosiaalista hyvinvointia, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja aktivoi kanssakäymiseen. Ihmiseksi kasvaminen tapahtuu osallisuuden kautta. Me kasvamme ihmisiksi yhteydessä toisiin ihmisiin. l Kulttuurin ja taiteen avulla syntyy näin yhteisöllisyyttä tukevia toimintaverkostoja, jotka vahvistavat ihmisen elämänhallintaa. l Kulttuurilla, taiteella ja sosiokulttuurisella toiminnalla on vaikutuksia fyysiseen terveyteen, esimerkiksi osana kuntoutusta. Ne vaikuttavat myönteisesti muisti- ja aivotoimintoihin. (Ks. lisää Teppo Särkämön artikkeli. Taidetta ikä kaikki, s 28–29).

Mauri Lehtovir ta perustarve on saada kokea elämässään jotain tällaista. Hän ei osaa tätä tarvettaan välttämättä muotoilla tai ilmaista, mutta merkitysten etsiminen elämässä on tällainen perustarve. (Liikanen 2010, 65.)   Samaa asiaa vahvistetaan taiteen osalta Lisbet Blomqvist-Suomivuoren kirjassa Parantava taide. ”Taide auttaa ihmistä tietoisuuteen itsestään ja tasapainoon itsensä kanssa. Se auttaa ihmistä luomaan elämäänsä merkityksiä. Kun esim. hoitotyössä otetaan ihminen huomioon kokonaisuutena, käsittää se silloin myös hänen kauneudenkaipuunsa, harmonian ja rauhan kaipuunsa ja niiden merkityksen tervehtymiselle. Tällä tavoin taide auttaa jaksamaan. Taiteen perimmäisenä tarkoituksena on paljastaa, mistä elämässä on kysymys. Taide puhdistaa ilmiöt ja kohottaa ne oman arkipäiväisyytensä yläpuolelle.” Taide tuottaa esteettisiä kokemuksia, jotka ovat usein myös universaaleja. Taide jäsentää yhä uudelleen vastaanottajansa kokemusmaailmaa. Se avaa uusia näkökulmia hänen kokemustodellisuuteensa. Parhaimmillaan taide voi puhutella myös ihmisen tietoisuuden syvärakenteita, joita varten ei ole olemassa teknisiä mittareita. Taide voi synnyttää elämyksiä, jotka ovat korkeimpien henkisten kokemusten kaltaisia ja saattavat sellaisina muodostua ihmisen elämää kantaviksi tekijöiksi.

Kaikkea edellä sanottua tapahtuu ikään katsomatta. Kun sitten paneudutaan taiteen soveltavaan käyttöön esimerkiksi ennaltaehkäisevänä hoitomuotona, ei tule unohtaa taiteen tärkeyttä merkityksiä tuottavana elämyksenä, ja taidenautintona tai esteettisenä nautintona sellaisenaan. Ihmisen

TAKU 9


”Lari Kotilainen on TAKUn uusi kolumnisti. Hän on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi”

Suomen kieltä puhuu viisi miljoonaa ihmistä, ja sitä käytetään monipuolisesti. Silti vaikuttaa, että kieli on hiljalleen rappeutumassa. Tai siis siltä vaikuttaa, jos lukee ja uskoo internetin keskustelupalstoja ja sanomalehtien mielipideosastoja. Syypäitä luuraa samojen lähteiden mukaan vaikka missä.

E

simerkiksi mediassa. Ennen vanhaan lehdissä kirjoitettiin selkeästi. Televisiossa ja radiossa puhuttiin kirjakieltä – ja teititeltiin. Enää ei. Unohtaa ei myöskään sovi muoti-ilmauksia. Nykymedia on täynnä ällöttäviä uudissanoja vihapuheesta ja kotoilusta kahvakuuliin ja polyamoriaan.   Vaara vaanii myös pohjoishelsinkiläisellä nuorisotalolla. Siellä kaunis suomen kieli sekoittuu englantiin ja ties mihin muihin kieliin. Nuoriso chillaa, blaadaa, keitottaa ja on niin northside nagetteja että. Kaikki on eeppistä tai jäätävää tai luultavasti jotain muuta, sillä nämä sanat olivat käytössä ihan kivikaudella. Eli pari kuukautta sitten.   Puhumattakaan internetistä! Siellähän kielioppi on jo ammoin unohtunut käsite, oikeinkirjoituksesta puhumattakaan. Pahamaineiselle tiedon valtatielle saa kirjoittaa kuka tahansa, mitä tahansa. On chattia, meseä, kuuklausta, twiittejä ja vielä naamis.   Hetkinen, hetkinen! Pysäytetäänpä valitusvirsi hetkeksi. Entä jos kyse ei olekaan suomen kielen pilaantumisesta? Voihan myös ajatella, että on hienoa, jos pikkuräppäri koettelee nuorisotalolla oman kielensä rajoja. On oikeastaan hyvä, että media keksii uusille ilmiöille nimiä. Eikä suomalaisen hiljaisuuden murtuminen pelkästään huono asia voi olla, vaikka se tapahtuisikin vain internetissä.   Kielen muutos on monella tapaa myös positiivinen asia. Suomeen tulee uusia sanoja ja sanomisen tapoja siksi, että niitä tarvitaan. Internetin monet kommunikoinnin tavat taas ovat suosittuja siksi, että niille on ollut tilausta. Me haluamme viestiä.   Ei muutos tietenkään aina tarkoita edistystä. Osa muutoksista on herttisen yhdentekeviä. Eräs kommentoija oli pannut merkille, että sanan rautatie tilalla käytetään nykyään usein sanaa junarata. Toisen mukaan kiitos

10 T A K U

Kieli ei mene pilalle Lari Kotilainen

paljon on vallannut alaa ilmaukselta paljon kiitoksia. On vaikea keksiä syytä, miksi näistä kilpailevista tarjokkaista kumpikaan olisi erityisen paljon toista parempi. Kaipa ihminen vain kaipaa vaihtelua.   Joka tapauksessa muutos, uuden syntymisen mahdollisuus on kielen hyvinvoinnin edellytys. Surulliseksi esimerkiksi käyvät monet suomen pienet sukukielet, jotka aivan oikeastikin rappeutuvat. Syynä on muun muassa juuri niiden muuttumattomuus. Kun uusille asioille ei keksitä nimiä, niistä voidaan puhua vain

jollain suuremmalla kielellä. Useimpien sukukielten kohdalla venäjäksi, meillä lähinnä englanniksi.   Muutos on siis elinehto. Maailma muuttuu niin tieteessä, taloudessa kuin taide- ja kulttuurialallakin. Silloin kielen on muututtava samaa vauhtia rinnalla. Ei perässä, vaan yhtä matkaa. Jos suomen kieli ei muuttuisi, me puhuisimme luovasta taloudesta, sisällöntuotannosta, digitaalisista tekijänoikeuksista ja muista vastaavista kohta vain englanniksi.

a a d a a bl polyam

Kuva: Saša Tkalčan

kotoilu

a a l l i h c

oria


Raisa Niemi

Musiikkitalo - Töölönlahden Toyota

Musiikkitalo on asettunut tyynenä paikalleen Eduskuntatalon eteen kuin tietämättömänä kaikesta kuohunnasta jota sen ympärillä on käyty yli kymmenen vuotta. Kun päätös rakentamisesta viimein tehtiin vuosikymmenten jahkailun jälkeen, alkoi kiistely sijoituspaikasta. Kansalaisliike nousi puolustamaan VR:n makasiineja, jotka oli määrä purkaa talon tieltä. Lähes 160 miljoonaan euroon nousseet rakennuskustannukset pöyristyttivät jo osaa päättäjistäkin. Seuraavaksi suuren yleisön huomio kiinnittyi talon ulkonäköön, jota haukuttiin varastorakennukseksi ja homeiseksi näkkileiväksi. Nyt kun talo on toiminnassa, siitä löytyy kehuttavaakin.

Musiikkitalon hillitty värisävytys ja rauhallinen olemus antavat musiikille tilaa. Pääsalista on sanottu löytyvän savusaunan tunnelmaa, jossa voi vaipua omiin ajatuksiin musiikin kautta. Kuvat: Musiikkitalo / Arno Chapelle.

Tila ei saa rajoittaa toimintaa

Talon suunnitelusta vastasi LRP-Arkkitehdit Oy, joka voitti kansainvälisen arkkitehtikilpailun ehdotuksellaan A mezza voce (hiljaa), joka nimenä kuvastaa hyvin rakennuksen hillittyä ulkonäköä ja värimaailmaa. LRP-toimiston arkkitehti Marko Kivistön mukaan talon arkkitehtuurin haluttiinkin olevan läsnä vasta toiminnan kautta – ei itseisarvona, kuten viime aikoina puhututtaneessa wauarkkitehtuurissa. ”Tila ei saa rajoittaa toimintaa” hän sanoo, ja kertoo kuinka esimerkiksi kaikki salit ovat samassa tasossa kuin soittajien tilat ja harjoitushuoneet. Näin liikennöinti ja soittimien kuljettaminen on helppoa. Liikkuvuutta palvelee myös talon kynnyksettömyys, joka on myös akustillinen ratkaisu. Talon akustiikkaa onkin kehuttu vuolaasti. Pianotaiteilija Ralf Gothoni arvioi Helsingin Sanomissa, että talon avajaiskonsertti saattoi olla ensimmäinen kerta Helsingissä, kun muusikot kuulivat toisensa.   ”Olen haltioissani! Sali on täydellinen. Soundi on superluonnollinen ja persoonallinen. Tunnen Yasu Toyotan suunnittelemat salit ja tässä kuulee heti, että nyt on kaikki kohdallaan. Menee maailman parhaiden salien listalleni.” hehkutti samassa lehdessä puolestaan säveltäjä Magnus Lindberg. Japanilaista akustikko Yasuhisa Toyotaa onkin paljolti kiittäminen talon toimivasta äänimaailmasta.

Savusaunan tunnelmaa

Musiikitalon päätoimijoita ovat Radion Sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius Akatemia. Käyttäjien omat, mm. opetukseen ja harjoitteluun tarkoitetut tilat, ovat yhtä korkeatasoisia kuin yleisötilatkin, mikä on Kivistön mukaan maailmalla harvinaista. Talon kuudelle yleisösalille on määritelty pääkäyttäjä ja tarkoitus, ja niiden akustiikka on rakennettu toiminnan mukaisesti.   Eniten huomiota on kerännyt suuri sali, jonne mahtuu jopa yli 1700 kuulijaa. Sali on kulhomainen, viinitarhatyyppinen sali. Kivistön mukaan salin tilallisuus aukeaa itse asiassa parvipaikoilla paremmin kuin permannolla. Jyrkästi nouseva katsomo vaatii tosin kaiteet ja osalla paikoista pinnakaiteet muodostavat pieniä katveita. Osa yleisöstä on myös vierastanut lavan ”takana” olevia kat-

somopaikkoja, joissa näköyhteys onkin kapellimestarin kasvoihin. Sijainniltaan Musiikkitalo on mainio. Taloon pääsee näppärästi busseilla, junalla ja raitiovaunulla, ja kunhan parkkiluola valmistuu talon alle, parkkipaikalta voi hurauttaa suoraan hissillä konserttiin. Esteettömyys ja saavutettavuus on huomiotu myös erilaisilla opasteilla, seinien ja lattioiden värikontrasteilla sekä pyörätuolipaikoilla. Tulossa on myös opaskoiraparkki. Värisävytys sekä salissa että yleisölämpiöissä on tummanharmaa, neutraali. Erään käyttäjän mukaan Musiikkitalosta löytyy ”savusaunan tunnelmaa, jossa voi vaipua omiin ajatuksiin musiikin kautta”.

Tukijoilla lisää tomintaa

Musiikkitalo kiinnostaa ja sen käyttöaste on koko syksyn ajan ollut erittäin kova. Osa varauksista on tosin ollut yritystapahtumia, musiikki-iltoja mukaan mahtuisi enemmänkin. Musiikkitalo hakeekin tukijoita Mesenaattirahastoon, josta myönnetään avustuksia ja apurahoja sellaisille muusikoille tai taiteilijaryhmille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta järjestää konserttia tai muuta tilaisuutta. Aika näyttää kuinka käy. Kun uutuudenviehätys häviää, onko Musiikkitalo hinnoitellut itsensä kuitenkin vain komeaksi kulissiksi. Saavuttaako Toyotan suunnittelema Musiikkitalo samanlaisen aseman kuin se toinen, tunnetumpi Toyota - Suomen suosituin automerkki? Tuleeko siitä kaiken kansan suosikki?

T A K U 11


Tehtaasta luovaksi tilaksi

– kansalaisaktivismia, kulttuuria, kummituksia ja liiketoimintaa

V

iime vuosina monet tyhjiksi jääneet vanhat teollisuuskiinteistöt ovat muotoutuneet erilaisiksi luovan alan tiloiksi. Lepakkoluolan valtauksesta 1979 voidaan katsoa alkaneen teollisten tilojen uuskäytön nykyvaiheen. Synty ja käyttötarkoitus voi perustua kansalaisaktivismiin ja vanhan tilan suojelumotiiviin. Kyse on usein kulttuuritoiminnan tarpeista tai lähes liiketoiminnallisista motiiveista. Kaupungeille tehtaasta puunattu kulttuurikeskus saattaa olla myös jonkinlainen imagon kiillottaja. Leipomoista on tullut rock-klubeja, rehutehtaista on muotoutunut taidenäyttelytiloja ja navetoista elokuvateattereita. Kirjo on siis laaja. Oleellista tilan uudessa menestystarinassa on sen menneisyyden tunnistaminen ja yhdistäminen uuteen käyttötarkoitukseen.

Hannu Sirkkilä

orientoitumaan kuluttajakeskeisyyteen ja kokonaistarjonnan kehittämiseen. Nykyisin tiloissa toimii esimerkiksi musiikki- ja kongressisali, Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri, Hämeenlinnan Taidemuseo, Vanajaveden Opisto ja yli 20 erilaista luovan alan yritystä.

Jyväskylän Tanssisali Lutakko

Tanssisali Lutakko on tarkkaan ottaen vain osa rakennusta, mutta rakennukseen viitataan usein Tanssisali Lutakon rakennuksena. Sen omistaa kiinteistöosakeyhtiö, jossa osakkaina ovat Jyväskylän elävän musiikin yhdistys Jelmu ry, YAD ry sekä Kauko Sorjosen säätiö. Kiinteistö on valmistunut vuosina 1952-53 leipomorakennukseksi. Vuonna 1990 alkoi Jelmun rock-klubi toiminta mutta alueen kehittämissuunnitelmien myötä Tanssisali Lutakko oli määrä purkaa. Pitkän kansalaisvaikuttamisen myötä Jyväskylän kaupunki muutti suunnitelmia ja talo säilytettiin. Vuonna 2005 toimeenpantiin laaja peruskorjaus   Jelmun vt. toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen ja hallituksen puheenjohtaja John Pajunen kertovat, miten remontissa tehtiin yhteensä 20 000 talkootuntia. Tilan säilyttämisen ja talkootyön myötä on muodostunut talon henki, käsitys yhteisestä tilasta ja yhteisestä omaisuudesta, jota kunnioitetaan ja vaalitaan. Lutakon tiloissa on nykyisin treenikämpät 80 bändille, työhuoneita taiteilijoille, teatteri, joogasali ja toimistotilat YAD ry:lle.

Lapuan Vanha Paukku Hämeenlinnan Verkatehdas

Hämeenlinnan verkatehtaan toiminta alkoi 1890-luvulla ja se loppui 1963. Tiloihin siirtyi 1980-luvun alusta alkaen vähitellen erilaista koulutus- ja kulttuuritoimintaa. Varsinainen Verkatehdas -projekti käynnistyi 2001.   Verkatehtaan toimitusjohtajan Jouko Astorin mukaan vuosina 2002 – 2010 toteutui rakentamisen iso kaari ja infran luominen, joka päättyi Hämeenlinnan kaupunginteatterin uuden näyttämön valmistumiseen. Sen jälkeen on päästy

12 T A K U

Vuoden 1976 räjähdykseen ja 40 työntekijän menehtymiseen päättyi vähitellen Lapuan patruunatehtaan toiminta. Tämän jälkeen Lapuan kaupunki aloitti ostamiensa kiinteistöjen muuttamisen kulttuuri- ja yrityskeskukseksi. Vuonna 1997 käynnistynyt Vanha Paukku kattaa nykyisin kaupungin kirjaston ja kulttuuritoiminnan, musiikki- ja kansalaisopistot, teatterin ja elokuvateatterin, yhdistyksiä ja muutamia kädentaitoalan yrityksiä.   Lapuan kaupungin museotoimenjohtaja Esa Honkimäen mukaan kulttuurikeskus on merkinnyt uutta alkua räjähdyksen

jälkeen. Patruunatehtaan historia, myös sen dramaattiset vaiheet, luovat paikalle henkeä ja jatkuvuutta, joka on tärkeä varsinkin tehtaan entisille työntekijöille.

Tampereen Finlaysonin alue

Skotlantilainen James Finlayson perusti puuvillatehtaan Tammerkosken rannalle 1820-luvulla. Finlaysonin tehdasalueesta kehittyi eräänlainen kaupunki Tampereen sisällä. Tekstiiliteollisuuden loppumisen jälkeen alueen tietoinen kehittäminen alkoi 2002 ja ensimmäiset toimijat muuttivat tiloihin vuonna 2005.   Finlaysonin alueen omistavan Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman kiinteistöpäällikkö Hannu Boman kertoo, että Tampereen Finlaysonin alueella on yhteensä lähes 130 eri toimijaa. Joukossa on muun muassa Työväen keskusmuseo Werstas, elokuvateatteri, sairaala, taidegalleria, teknologia yrityksiä, Aamulehti sekä toistakymmentä ravintolaa ja kahvilaa.

Turun Manilla

Turun Manillan vanhin rakennus on peräisin vuodelta 1886. Viina-, hihna- ja remmitehdasvaiheiden jälkeen vuodesta 1929 aina 1980-luvulle saakka tiloissa toimi Köysitehdas Manilla. Purkutuomion estämiseksi perustettiin Pro Manillasäätiö ja suojelukaava toteutui 2001.  Manillan kiinteistöä isännöivä ja koordinoiva Kari Salovaara kertoo, miten suojeluintressi oli alussa hyvin vahva. Aktiivihenkilöt pelkäsivät, että Manilla jyrätään tasaiseksi. Nykyisin Manillassa on noin 40 toimijaa. Säätiön hallituksen tahdon mukaisesti kaikkien on oltava kulttuurin ja luovan alan toimijoita. Tiloissa toimii kolme teatteria, joista Aurinkobaletti on alkuperäinen vuokralainen ja säätiön perustaja. Lisäksi tiloissa on kuvataiteilijoita, kulttuurialan pienyrityksiä ja arkkitehtitoimistoja.


Tilojen merkitys VTT Sampo Ruoppila tutkii kulttuurituotannon kaupunkitiloja. Hänen mukaansa tämänkaltaisissa tiloissa merkityksellistä on niiden erityinen miljöö ja mahdollisuus tehdä omia juttuja. Keskeistä on tilojen potentiaalisuus. Tilojen käyttöönotto tapahtuu joko spontaanisti vallaten tai jopa vuosia kestävänä prosessina neuvotellen.   Ruoppilan mielestä Suomen ja muualla Euroopassa toteutuneen toiminnan välillä ei ole oleellisia eroja. Suomessa kulttuurikäsitys on toteutunut hieman laveammin siten, että meillä tiloissa yritystoimintaa on ollut hieman enemmän. Muualla Euroopassa näkyy jossain määrin enemmän sosiaalisia ja pedagogisia toimintamuotoja.   Ruoppila kuvaa sitä, miten oleellista on toiminnan lähteminen alhaalta ylöspäin. ”Tämä syntyy idearikkaista ihmisistä, heidän halustaan ja palostaan tehdä asioita. Jos kulttuurikeskuksissa ajatuksena on synnyttää toimintaa ylhäältä alaspäin, niin se ei toimi.   Monet tiloista ovat isoja. Tällöin niissä on paljon luonnon valoa, kat-

to korkealla, joka luo viihtyisän atmosfäärin. Ruoppila korostaa sitä, miten kokemus tilasta ja vapaus toimia mahdollistaa luovan atmosfäärin synnyttäen toimintaa, kuhinaa. Toiminnan lähtökohdat Luovien alojen keskusten toiminnan lähtökohdat, tavoitteet ja periaatteet vaihtelevat. Toiminta voi olla yleishyödyllistä tai se voi painottaa selkeästi liiketoiminnallisia tavoitteita.   Kari Salovaara korostaa Manillan voittoa tavoittelemattomuutta ja halpoja vuokria. "Eli tämä tarjoaa taiteilijoille ja käsityöläisille tilat, joita kaupunki ei pystyisi tarjoamaan.”   Jenna Lahtinen tuo esille Jelmun toiminnan samanlaisen lähtökohdan. "Meillä voisimme pyytää enemmän vuokraa, koska treenikämpistä on pulaa. Tavoitteena on kuitenkin ylläpitää elävän musiikin harrastusta nuorille. Vuokrien pitäminen matalalla merkitsee, että kasvatamme nuoria, jotka tulevat tänne myös keikoille kuuntelemaan ja myöhemmin ehkä soittamaan ja tämä mahdollistaa meidän klubitoiminnan."

  Hannu Boman korostaa talouden ja liike-elämän muutosten seuraamista. Aluetta on kehitettävä pitkällä jänteellä ja Finlaysonin kokonaisuudessa vuokralaispoolin tulee olla miksattu eli se sisältää erilaisia toimijoita. Tällä Boman tarkoittaa sitä, että vuokralaiset täydentävät toisiaan ja tiloissa ei voi esimerkiksi olla seitsemän hampurilaisravintolaa.   Jouko Astor kuvaa sitä, miten Verkatehtaan konseptin tulee olla elinvoimainen, attraktiivinen ja kilpailukykyinen. "Kyse on selkeästi enemmästä kuin kiinteistöliiketoiminnasta vaikka me ei olla sisällön tuottajia. Pikemminkin olemme metatuottajia jolloin omalla toiminnallamme vaikutamme siihen, että tuotetaan, että tapahtuu ja syntyy uusia asioita."

a Ylhäällä vasemmalt Kari Salovaara, Hannu Borman, Esa Honkimäki. a Alhaalla vasemmalt John Pajunen ja Jenna Lahtinen, Jouko Astor Henkilökuvat Hannu Sirkkilä

T A K U 13


Vanhan tilan ja toiminnan keskittämisen hyöty Esa Honkimäen mielestä Vanhan Paukun hyötynä on paikan ja sen palvelujen parempi havaittavuus. "Yhden kunnan tasolla tämä antaa runsaammin mahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneiden moninaisuus tulee voimavaraksi." Honkimäki painottaa sitä, että tilan historiallisuus luo valmiiksi sen hyväksyttävyyden uudessakin käyttötarkoituksessa eikä kansan syvistä riveistä tule vastustusta.   Jelmun puheenjohtaja John Pajunen tuo esille arvostuksensa vanhaa taloa ja sen kestävyyttä kohtaan.   – On turha purkaa vanha hyvä rakennus. Tämä on rakennettu sillä tavalla, että se pitää sisällään henkeä joka sopii tällaiseen yleishyödylliseen toimintaan. Talon henki ja käyttäjien henki vahvistavat toisiaan. Ne resonoivat ja heijastavat hyviä arvoja. Hannu Boman korostaa mahdollisuuksien näkemistä vanhoissa tiloissa. "Ei meidän toiminta ole nykyisen arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun vinkkelistä kaikkein tehokkainta. Mutta se ei ole itseisarvo vaan, että rakennuskannan ja sen käyttöönoton johdosta syntyy lisäarvoa. Vanha otetaan osaksi uutta kaupunkitilaa. Tehokkuuden tilalle saadaan ymmärrys, että meidän koko elinkaaressa tulemme jostakin, meillä on historia ja tilalla on merkitystä."   Kari Salovaara korostaa sitä, että vanhoja teollisuuskiinteistöjä kunnostettaessa ei kannata liiaksi kiillottaa paikkaa ja tehdä siitä liian viimeisen päälle. "Pitää antaa tilan olla sellainen kuin se on. Vaikka tämä on peruskorjattu, sen pystyy näkemään joka paikasta, että tämä on ollut tehdas. Ei ole peitetty niitä vanhoja rakenteita. Samalla pystytään pitämään vuokratkin alempana."   Jenna Lahtinen näkee vanhan tilan vaikuttamisen ja tekemisen mahdollisuutena.   – Tämä on ehkä jonkun mielestä ruma ja rosoinen mutta täällä mahdollista jokaisen tehdä jotakin omilla käsillään. Vaikuttaa tilaan, saa maalata itse seinän punaiseksi jos haluaa. Sitä kautta tulee se käsitys yhteisestä tilasta ja yhteisestä omaisuudesta. Tilaa alkaa kunnioittaa ja tämä vahvistaa meidän yhteishenkeä. Talohenkeä ei voi ostaa vaan se luodaan ja tämä henki näkyy seinissä, kalusteissa ja kaikessa.

14 T A K U

Teollista historiaa ja tarinoita Vanhat teollisuusrakennukset on osa paikkakuntansa teollisuus- ja kulttuurihistoriaa. Uudessa käyttötarkoituksessa paikan historian tunnistaminen on keskeinen onnistumisen elementti.   Hannu Boman korostaa finlayssonilaisuutta, jota toteutetaan esimerkiksi valitsemalla vuosittain Mr. tai Mrs. Finlayson. Hän painottaa myös paikan tarinoiden merkitystä:   – Herätimme henkiin vanhan tarinan kummittelevasta laitosmiehestä, Juhasta. Pyrimme ylläpitämään tällaisia tarinoita, niillä on iso merkitys. Jos kohteella ei ole tarinoita, se ei ole kiinnostava.   Myös Vanhaan Paukkuun liittyy tarinoita. Esa Honkimäki kertoo, miten viime sotia edeltäneestä tapahtumasta, joka koski vieraan vallan vakoilutoimintaa, tehtiin teatteriproduktio. Myös traaginen räjähdys on mukana kulkeva, laajeneva tarina.

  – Ensin oli räjähdys, johon liittyen pajarakennus muutettiin muistokappeliksi. Yhtenä muistopäivänä uhrien valokuvat laitettiin seinälle. Sitten eräässä taidenäyttelyssä valokuvat oli otettu taideteoksen aiheeksi. Toissa kesänä meillä oli residenssissä irlantilaisia taiteilijoita, joihin patruunatehtaan tarina vaikutti niin voimakkaasti, että he laittoivat joulukuussa avattavan näyttelynsä nimeksi 7.42 eli sen hetken kun räjähdys tapahtui. Uhat ja tulevaisuus Luovan alan tiloja on perustettu runsaasti vanhoihin kiinteistöihin. Niiden kannattavuus ja toiminnan jatkuvuus on luonnollisesti vaihteleva. Jouko Astor kuvaa sitä, miten ongelmana luovissa tiloissa ja klustereissa,on keskustelun ja toiminnan kääntyminen sisäänpäin.   "Mikä tämä luova ala on, jos vain vaihdetaan poppanoita keskenään. Unohdetaan missä se raha on ja se on jossakin muualla kuin hankkeissa. Kun katselee luovan alan hankkeita, niin ohjelmia tehty ja pyöritelty ja samalla hetkellä kun rahoitus loppuu, se on tullut tiensä päähän. Lisäarvon on siis synnyttävä jostakin muusta kuin luovan alan sisäisestä fiilistelystä ja hehkuttamisesta. Se mikä on yleisö, miten se rakennetaan, sen tulisi olla fokuksena. "   John Pajunen näkee mahdollisena uhkana sen, että toiminta tukahdutetaan ulkoapäin.   – Lainsäätäjät voivat tehdä toiminnan vaikeaksi, sitä aletaan verottamaan tai tekemään muuten vaikeaksi viemällä tekemisen mahdollisuus ja riemu. Sampo Ruoppila korostaa sitä, että tällaiset tilat ovat äärimmäisen paikallisia ja henkilökeskeisiä. Onnistuminen voi olla paljon kiinni vetäjän rautaisesta tahdosta. Siksi yhteistyökumppanit ovat tärkeitä. Hän varoittaa kehittämästä näitä tiloja liian hienoiksi jolloin seurauksena ovat myös korkeat vuokrat ja sielu katoaa. Ruoppila toteaa, että Suomessa riskinottamista karsastetaan, jolloin ei synny uusia ideoitakaan ”Suomen kunnissa on rakennemuutos käynnissä ja kiinteistöjä tyhjillään. Annetaan ottaa näitä käyttöön ja tehdään diili, että tämä on teillä kolme vuotta käytössä ja pidätte paikat kunnossa. Sitten katsotaan tuleeko tästä jotakin. Annetaan kokeilutilaa ja kiinteistönomistajien viisautta on hyväksyä tällaista vaihtoehtoista kulttuuria vuokralaisena.”


Mitä tapahtuu, kun festivaali, kaupunkikeskustayhdistys, matkailupalvelut ja kulttuurituotannon kehittäjät asettuvat saman katon alle? Imatralla näin tehtiin vuoden 2011 alusta ja kokemukset ovat hyviä. Ovet ovat auki joka suuntaan, tietoa jaetaan ja ideoita testataan. Pöhinää riittää. Kuva Pentti Miikki

Festivaali elää verkostoissa

I

matrankoskella kävelykadun tuntumassa sijaitsevassa 400 neliön liikehuoneistossa on viiden päällisin puolin erilaisen toimijan toimitilat. Viisikosta Imatran Matkailupalvelut on kaupungin matkailutoimisto ja RTG myy ja paketoi matkailupalveluja. Imitsi ry on kaupunkikeskustayhdistys, jonka jäsenkunta koostuu kaupoista ja muista yrityksistä. TKI-HUMAK Voimassa tehdään kulttuurituotannon tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Kun pakettiin lisätään vielä festari, niin koossa on melkoinen konklaavi.

Suora keskusteluyhteys mahdollistaa Tilan toimijoista suuren yleisön parhaiten tuntema on Imatra Big Band Festival. Se on myös toinen yhteiseloon johtaneen idean alullepanijoista. Imatran Matkailupalveluilla ja IBBF:llä oli kokemusta toimiston jakamisesta jo aiemmin. Kun uutta, paremmalla paikalla olevaa tilaa tar-

vittiin, pyydettiin mukaan ensin yksi kaveri ja sitten toinen, kuin elefanttimarssissa ikään.   Tilan osalta ehdoton tavoite oli päästä kävelykadulle ja katutasoon. Sopivia vaihtoehtoja oli rajallinen määrä ja ne olivat suurehkoja kahdelle toimijalle. Kun Imitsikin oli kiinnostunut ideasta, tarvittiin enää yksi kumppani, jotta tilaratkaisu mahdollistui. Sellainen löytyi HUMAKista, jonka rooli Etelä-Karjalassa oli muuttumassa koulutuksesta tki-toiminnaksi.   – Tulijoita olisi lopulta ollut enemmänkin, kertoo IBBF:n markkinointipäällikkö Jaana Komi.   Toimijoiden taustat ja tehtävät olivat monenkirjavat, mutta sattumalta ei juuri tätä joukkoa koottu saman katon alle. Takana oli muitakin ajatuksia kuin kustannusten jakaminen.   – Toki haettiin myös synergiaa. Loppujen lopuksihan olemme kaikki samojen asioiden kanssa tekemisissä. Ja kun ollaan samoissa tiloissa,

Juha Iso-Aho

niin tieto kulkee vaikka aamukahvipöydässä. Matkailupalvelujen ja Imitsin kanssa on tehty jo pitkään tiivisti töitä. Nyt esimerkiksi HUMAKin kulttuuriin ja matkailuun liittyvistä hankkeista saadaan nopeasti ensi käden tietoa. RTG:n avulla taas festarin paketointi sujuu hyvässä yhteistyössä, Jaana Komi listaa.   Kuluneen toimintavuoden aikana jo aiemmin vakiintuneita yhteistyökuvioita on jatkettu ja uusia on syntynyt useita. Alkusyksyllä 2011 useammankin toimijan panosta ja kokemusta tarvittiin paikallisen makkaraseuran ideoiman Makkarafestin toimeenpanossa kävelykadulle. Loka-marraskuussa 2011 IBBF on ollut näyttävästi esillä Lappeenrannan kaupungin ja TKI-HUMAK Voiman pyörittämän KUTKA-hankkeen Kompastu kulttuuriin –näyttelyssä Imatran kylpylässä. Sidosryhmätilaisuuksia järjestetään yhdessä, jolloin myös verkostot verkostoituvat.

T A K U 15


Tapahtuma ei ole saari Vaikka samasta toimistosta löytyvät lähiverkostot ovat tärkeitä, niin ne eivät sentään ihan riitä. Tapahtumalle on tärkeää nivoutua tiiviisti osaksi järjestämispaikkakuntaansa. Alueen yritykset ovat tapahtumalle sekä palvelujen myyjiä, sponsoreita että asiakkaita. Paikkakunnan järjestöt ja yksittäiset henkilöt ovat monin tavoin talkoohengessä mukana järjestelyissä. Jaana Komi kuvaa kaupunkilaisten suhtautumista tapahtumaan positiiviseksi.   – Tapahtuma koetaan hyvin imatralaiseksi. Monipuolisesti rytmimusiikin lajeja esittelevästä tapahtumasta löytyy tarjontaa jokaiseen makuun ja monen mielestä kaupunki ”herää eloon” festarin aikana. Tämä sosiokulttuurinen ulottuvuus on tärkeä, mutta ei pidä unohtaa suoria talousvaikutuksia, jotka vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan ovat 2,4 miljoonaa euroa vuodessa. IBBF on myös yksi maakunnallisen GoSaimaa matkailubrandin kärkitapahtumista, Komi muistuttaa.   Imatra Big Band Festival on paitsi alueensa suurin säännöllisesti järjestettävä festivaali, myös valtakunnallinen tapahtuma ja esiintyjälistaltaan varsin kansainvälinen. Tapahtuman verkostot ulottuvat siis huomattavasti omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, kertoo IBBF:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Virsunen:   – IBBF on vuosia tehnyt yhteistyötä muiden eurooppalaisten tapahtumien kanssa. Kansainvälinen

yhteistyö mahdollistaa myös laadukkaiden esiintyjien saamisen useampaan tapahtumaan Euroopassa, kun kustannukset jakautuvat useamman tapahtuman kesken. Samalla toki artisteille syntyy kiertueen tyyppinen mahdollisuus, jolloin Eurooppaan lähtemisen kynnys madaltuu kauempaa tuleville artisteille.   Tapahtuma hakee koko ajan uusia yhteistyökumppaneita palvelutoiminnan kehittämiseksi. Uusia avauksia tehdään esimerkiksi valtakunnallisen ja kansainvälisen median suuntaan. Niiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitys tuntuu kasvavan koko ajan. Tähän liittyvät myös laajat sosiaalisen median mahdollisuudet.   Festivaalin toiminnanjohtajana vuosi sitten aloittaneen Pekka Laasosen taustat ovat teatterimaailmassa, jossa musiikki toki on vahvana osaalueena. Musiikkitapahtuman tuottamisessa on paljon samoja elementtejä kuin teatterin johtamisessa, mutta toisenlaisiakin toiminta- ja ajattelutapoja, joista tapahtuma voi hyötyä.   – Pyrin vahvistamaan entisestään tapahtumaviikon näkemistä kokonaisuutena niin, että päivä- ja iltaohjelmat ovat linjassa, samoin erilaiset oheisohjelmat. Tässä tehdään yhteistyötä esimerkiksi Imitsin kanssa, kun rakennetaan BB -kadun profiilia. Olisi hyvä saada myös yrittäjät mukaan antamaan oman panoksensa suunnitteluun ja ymmärtämään sitä kautta paremmin tapahtuman hyödyt. Oppilaitosyhteistyötä olen tehnyt paljon ja sitä kannattaa kehittää täälläkin, linjaa Laasonen.

  Ohjelmasuunnittelun perustana ovat tapahtuman 30 toimintavuoden aikana rakennetut hyvät suhteet kansainvälisiin ja kotimaisiin agentteihin ja ohjelmatoimistoihin. Verkostot rakentuvat myös luontaisesti esimerkiksi Big Band-kesäkurssien myötä. Kursseilla on vuosien mittaan opettanut ja opiskellut iso joukko huippumuusikoita, jotka ovat tärkeitä tapahtuman brändilähettiläitä.

Matkailu tuo mahdollisuuksia Etelä-Karjalassa investoidaan matkailuun ennen näkemättömällä tavalla. Matkailijavirrat ovat lähivuosina moninkertaistumassa. Matkailijat odottavat matkakohteeltaan tekemistä, ohjelmaa ja elämyksiä. Kaikkea eivät matkailuyritykset pysty itse järjestämään, eivätkä ne edes sitä halua. Kulttuuritapahtumien kaltaisille ammattimaisille ohjelmatuotanto-organisaatioille tämä voi merkitä mahdollisuutta saada uusia asiakkaita ja tasaisempaa tulovirtaa ympäri vuoden.   – Yhteistyötä ohjelmatuotannon osalta voi tehdä monella tasolla. Tiedonvaihto eri toimijoiden kesken on helpoimmin toteutettava asia, samoin onnistuu erilaisen ammattiavun ja vinkkien välittäminen. Mutta kyllä varsinaisia tuotantojakin voidaan matkailun tarpeisiin tehdä. Ansaintalogiikan täytyy tietysti silloin olla kunnossa, Laasonen toteaa.

16 T A K U Kuva Saana Järvi (Imatra Big Band Festival).


Alueen suuri majoituskapasiteetin lisäys mahdollistaa tapahtumille uusien asiakasryhmien esimerkiksi ulkomaalaisten katsojien tavoittamisen aivan uudella tavalla. Imatralta reilun viiden kilometrin päähän Rauhaan rakentuvat kesän 2012 Loma-asuntomessut ovat juuri nyt ajankohtainen ja mielenkiintoinen yhteistyökumppani.   – IBBF tulee jatkossa olemaan osa sitä suurta matkailukokonaisuutta, joka on tuotteistettu erityyppisiin paketteihin. Tämä tarkoittaa sitä, että verkostojen avulla IBBF myy oman tapahtuman lisäksi aktiivisesti myös alueen majoitusliikkeitä, kaupallisia palveluita ja muita elämyspalveluita. Näin sitten vastavuoroisesti kaikki muut yritykset ottavat IBBF:n entistäkin vahvemmin osaksi omia myytäviä matkailupaketteja. Yhteistyö tulee olemaan suuremmassa roolissa koko matkailuelinkeinon kehittymisessä, uskoo Virsunen.   Jaana Komi levittää toimiston yhteiselle kahvipöydälle ensi kesänä 30-vuotisjuhlaansa viettävän IBBF:n retrohenkisen festaripaitamallin. Kaikkien mielipiteet ovat tervetulleita. Näin toimivat tässä luovassa

tilassa muutkin. Ja saavat varautua siihen, että kommentteja ei sokeroida ylenmääräisellä korrektiudella.   Kuten todettu, Imatran Lappeentie 12:n toimijat ovat kaikki samalla asialla. Kyse on elämyksien tuotta-

misesta ja niiden saattamisesta asiakkaiden ulottuville. Näkökulmat vain vaihtelevat. Jos vaihtoehtoinen vinkkeli löytyy tarvittaessa seinän takaa, niin mikäs sen parempaa.

Kuva Saana Järvi (Imatra Big Band Festival).

Kun TKI-HUMAK Voima aloitti toimintansa vuoden 2011 alusta. Humanistisella ammattikorkeakoululla oli jo kymmenen vuoden ajan ollut Kaakkois-Suomessa hanketoimintaa. Tutkintoon johtavan kulttuurituottajakoulutuksen päätyttyä alueella kesäkuussa 2011 jäljelle jäi kulttuurituotannon ja luovien alojen tutkimus- ja kehitystyö.

  Kulttuuriosio keskittyy tapahtumatuottajien verkottamiseen, osaamistason nostamiseen ja tiedonkulun parantamiseen. Osiota koordinoi Suomen puolella TKI-HUMAK Voima ja siellä tuottaja Joni Kinnunen. Hankkeen näkymät näyttävät hänen mielestään lupaavilta:

TKI-HUMAK Voima tutkii ja kehittää  Voimassa työskentelee syksyllä 2011 viisi henkilöä. Hankkeiden sisällöt liittyvät luovan alan verkostojen ja yritystoiminnan sekä kulttuurituotannon ja sen koulutuksen kehittämiseen. Osa hankkeista toteutetaan yhteistyössä Turussa sijaitsevan TKI-HUMAK Merin kanssa, kuten Luovat verkostoveturit-hanke. Uusin hankkeista on Step Up - Cross Border Cities in Action, joka toteutetaan Lappeenrannan kaupungin hallinnoimana ENPI-rahoituksella. Kolmivuotisessa hankkeessa kehitetään Viipurin, Svetogorskin, Lappeenrannan ja Imatran yhteistyötä liikunta-, nuoriso-, koulu- ja kulttuuritoimen sektoreilla.

  – Mukana olevissa kaupungeissa on paljon kulttuurialan osaamista ja tarjontaa. Lyhyet välimatkat mahdollistavat sen, että kulttuuripalveluita voidaan käyttää rajan molemmin puolin. Tähän myös haluamme alueella olevia ihmisiä kannustaa. Hankkeen avulla lisätään tietoisuutta maissamme järjestettävistä tapahtumista ja rakennetaan pohjaa kulttuuritoimijoiden väliselle yhteistyölle. Aloitus on ollut erinomainen. Ensimmäiseen seminaariin Viipurissa saimme 70 kulttuurialan ammattilaista hankealueelta.

T A K U 17


18 T A K U

SUOMALAIsEN SARJAKUVAn historiaa


by Panu H채meenaho

T A K U 19


20 T A K U


Johtajuusko ratkaisee? Työuria on pidennettävä, siis työhyvinvointia on lisättävä. Päivän otsikoissa, keskusteluissa ja monissa hankkeissa etsitään keinoja parempaan työelämään. Haasteina koetaan ennen kaikkea kaksi asiaa varsinkin asiantuntijatyössä: jatkuva kiire tehokkuusvaatimuksineen ja johtamisen ongelmat. Tutkimuksia näistä aiheista löytyy runsaasti ja myös monenlaisia opaskirjoja. Toimijoita kentällä on paljon, Työterveyslaitoksesta johtamiskonsultteihin ja Kansanvalistusseurasta työnohjaajiin. "Työn imu on tarttuva tauti" Työterveyslaitoksessa on tehty tutkimusta ja julkaistu lukuisia kirjoja työhyvinvoinnista ja siihen liittyen myös johtamisesta. Uusimpia niistä on Työterveyslaitoksen tutkijan ja positiivisen psykologian tutkimussuuntaa edustavan Jari Hakasen kirja Työn imu (2011). Hakanen on kirjoittanut myös julkaisun Työn imun arviointimenetelmä (Utrecht Work Engagement Scale, 1999), joka löytyy sähköisenä Työterveyslaitoksen sivuilta.   Työn imulla tarkoitetaan Hakasen mukaan "sitä, että työntekijä on valmis ponnistelemaan ja antamaan täyden panoksensa työn tavoitteiden hyväksi. Vastineeksi ponnistelusta hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja työympäristönsä mielekkääksi." Se on siis tavallaan vastakohta työuupumukselle.   Vuoteen 2009 mennessä Työterveyslaitoksella oli tutkittu yli 16 000 suomalaisen työntekijän ja johtajan kokemusta työn imusta. Tutkituista vähintään joka kymmenes koki työn imua päivittäin, joissakin ammateissa joka viides tai joka kuudes.   Työn imulle on määritelty kolme ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Näiden ulottuvuuksien toteutuessa työntekijä on aloitteellinen, aikaan saava ja uudistushakuinen, työtovereitaan auttava ja asiakastyytyväisyyttä tuottava. Tällaiset työntekijät ovat sitoutuneempia ja haluavat jatkaa

työuraansa pitkään, he ovat siis työnantajansa ja yhteiskunnan näkökulmasta esimerkillisiä ihmisiä. He ovat myös terveempiä ja onnellisempia kuin muut työntekijät.   Hakanen kuvailee työn voimavaroja ja toteaa, että monet niistä ovat ilmaisia, suhdanteista riippumattomia ja niitä voi koska tahansa parantaa ja kehittää työyhteisössä. Hän jakaa työn voimavarat neljälle tasolle: tehtävän, työn järjestelyjen, vuorovaikutuksen ja organisatoriselle tasolle. Työn voimavarat Tehtävän tasolla voimavaroja ovat työtehtävien monipuolisuus ja kehitettävyys, itsenäisyys ja merkittävyys sekä asiakastyön palkitsevuus. Työn järjestelyjen osalta niitä ovat työroolien ja työn tavoitteiden selkeys, osallistuminen työtä koskevaan päätöksentekoon sekä joustavuus työajoissa. Sosiaaliset voimavarat syntyvät työyhteisön ja esimiehen tuesta, oikeudenmukaisuudesta, luottamuksesta, palautteesta ja arvostuksesta, arkisesta huomaavaisuudesta ja ystävällisyydestä, työn imun tarttuvuudesta ja tiimin yhteisöllisyydestä. Organisatoriset voimavarat tulevat organisaation havaitusta tuesta, psykologisesta sopimuksesta varsinainen työsopimuksen lisäksi, myönteisestä ilmapiiristä, rekrytointi- ja perehdyttämiskäytännöistä, kehityskeskusteluista, palkasta, palkitsemisesta ja uranäkymistä, perhemyönteisestä työkulttuurista, työn varmuudesta ja psykologisesta turvallisuudesta, teknologiasta ja yhteistyöstä organisaation eri toimijoiden välillä.   Lukija voi käydä edellä mainitun luettelon läpi oman työpaikkansa osalta. Hakanen antaa myös ohjeita oman työn tuunaamiseen, jossa huomio kiinnitetään omien tehtävien rajojen muokkaamiseen, työtovereiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen sekä työn olemassaolon tarkoitukseen ja sosiaaliseen merkitykseen. Palveleva johtajuus Kaikissa tietämissäni työhyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa, hank-

Merja Isotalo

keissa ja julkaisuissa käsitellään aina johtajuutta. Huonon johtajuuden syyksi menevät niin työpahoinvointi kuin organisaation tavoitteissa epäonnistuminenkin. Hyvien johtajien perään huudellaan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.   Hakanen kuvaa palvelevaa johtajuutta ja palvelevaa esimiestä. Kuvailussa on paljon tuttuja sanoja: omistautuu, edistää, valmentaa, rohkaisee, kuuntelee ja rakentaa. Palvelevan esimiehen ominaisuuksiksi hän luettelee seuraavat ominaisuudet: lahjomaton ja rehellinen, aito, nöyrä, kykenee antamaan anteeksi, osaa astua myös syrjään, voimaannuttaa ja vastuuttaa omiaan, toimii rohkeasti ja toimii kuin tilanhoitaja. Taas voi asian palauttaa omiin kokemuksiinsa. Onko minulla koskaan ollut palvelevaa esimiestä? Olenko itse koskaan ollut palveleva esimies?   Jari Hakasen kirjassa on kysymyksiä lukijalle pohdittavaksi. Kaiken kaikkiaan se painottuu myönteisiin näkemyksiin niin, että voi vain kysyä, miksi emme siis aina tunne työn imua, miksi voimme huonosti työyhteisöissämme. On kuitenkin muistettava, että meillä on Suomessa ongelmakeskeinen keskustelukulttuuri, jota nykyjournalismi pitää tehokkaasti yllä. On siis olemassa myös niitä, jotka tuntevat työn imua joka päivä ja ovat onnellisia. Kukoistavaa johtamista Johtajuuden konsultti ja filosofista vastaanottoa pitävä valmentajasuomentaja on mielenkiintoinen yhdistelmä, kun yhteistyön tuloksena syntyy Kukoistavan johtamisen käsikirja (2011), jonka tavoite on "auttaa ymmärtämään oman elämän ja organisaation johtamiseen vaadittavia mielen malleja 2000-luvun maailmassa." Tämäkin käsikirja sisältää myös harjoituksia.   Keijo Halisen ja JP Jakosen käsikirja on jaettu kolmeen osaan: Muutosvastarinnan mekanismi, Mielen arkkitehtuuri ja Radikaali yhteistyö. Aluksi käsitellään muutoksen merkityksiä ja kuvaillaan myös sitä, miksi monet johtajuuden kehittämisohjelmat epäonnistuvat.   Kirjoittajien mukaan kehittäminen on huojuvalla perustalla, kun T A K U 21


itsetuntemus ja itsensä johtaminen eivät ole riittävästi mukana. Yleisesti käytetään "pitkäkestoisia sillisalaatteja", joissa luennoidaan yrityksen strategiasta, tuotannosta, myynnistä ja markkinoinnista, mutta niin ei rakennu yhteistä näkemystä. Siihen ei päästä myöskään sillä, että työjohdolle, keskijohdolle ja ylimmälle johdolle on kaikille omat ohjelmansa. Esteenä voi olla myös pelon ilmapiiri, kun kaikki asiat ja vaiheet on tarkistettava toimitusjohtajalta. Johtajuus, kieli ja integraalinen lähestymistapa Kiinnostava on ajatus johtajuudesta kielen luomisena. Kirjoittajat toteavat, että "muuttamalla kieltä, jota käytämme, muutamme tapaa, jolla ajattelemme." Muutoksen avaimiksi he lukevat mm. siirtymisen valituspuheesta sitoutumisen kieleen, syytöspuheesta vastuullisuuden kieleen, lupauspuheesta piilositoumusten kieleen ja oletuspuheesta oletusten tiedostamisen kieleen. Näitä avaimia avataan Harrin avulla, kuvitteellinen Harri on päättänyt olla aiempaa aloitteellisempi työssään. Hänen myötään on mahdollisuus kokeilla myös omaa muutosvalmiuttaan.   Mielen arkkitehtuurissa Halinen ja Jakonen varoittavat lukijaa integraalisesta lähestymistavasta ja ajattelusta. Se kun on mahdollisimman kattavaa, kokonaisvaltaista ja täysipainoista ja voi aiheuttaa tajunnan laajenemisen. Ja se voi sattua.   Radikaali yhteistyö vaatii taitoja, joista ensimmäiseksi kirjoittajat asettavat oikean asenteen, sitten rehellisyyden, vastuullisuuden, oman käyttäytymisen vaikutusten ymmärtämisen ja lopuksi luovan ongelmanratkaisun ja neuvotteluprosessin. He valittavat, että perinteinen sotataitoihin perustuva johtaminen harhauttamisineen ja vastustajan päihittämisineen on ollut käytössä niin pitkään, että monet johtajat ja esimiehet eivät usko avoimuuden ja yhteistyöhakuisuuden olevan mahdollista.   Halinen ja Jakonen viittaavat käsikirjassaan niin Aristoteleen eudaimonia-ajatukseen (hyvinvointi syntyy mielekkäästä toiminnasta) kuin Seija Taivaisen enneagrammikirjan persoonallisuustyyppien kuvauksiinkin. Lukijalla on välillä hauskaa, välillä hämmentyy ja joskus saattaa joku oivalluskin eksyä joukkoon.

22 T A K U

Lähijohtamisen eväät Myös organisaatiokonsultit ja työnohjaajat Birgitta Romppainen ja Anita Kallasvuo tarjoavat käytännön työvälineitä johtamiseen kirjassaan Johtajuuden rakentuminen. Eväitä lähijohtamiseen (Kansanvalistusseura 2011). Heidän sanomansa on se, että johtajaksi ei synnytä, vaan johtajaksi opitaan.   Kirja päättyy katsaukseen tulevaisuuteen, mutta siitä onkin hyvä aloittaa. Romppainen ja Kallasvuo kuvaavat tiiviisti tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita ja edellytyksiä johtamiselle. Muutokset ovat arkipäivää niin yrityksissä kuin julkisellakin sektorilla. Työnteon rakenteet muuttuvat, asiakkaat ovat entistä tietoisempia ja vaativampia, henkilöstö kansainvälistyy, epätyypilliset työtavat yleistyvät. Nimenomaan lähijohtajat ovat välikädessä uudelleen organisoitumisen tilanteissa rekrytoinneista ja perehdyttämisestä työkulttuurin rakentamiseen ja yhteisöllisyyden synnyttämiseen.   Kirjoittajien vastaus em. tilanteessa on, että tiedonkulun, johtajuuden ja johtamisen on pakko muuttua. Heidän mukaansa tulevaisuuden sukupolvet valitsevat johtajansa ja vaihtavat työpaikkaa, jos johtaja ei miellytä. Johtajalta vaaditaan entistä enemmän ihmisten tarpeiden ja arvostusten huomiointia.   Romppainen ja Kallasvuo lähtevät liikkeelle johtajaroolista, johtajana aloittavan johtamisnäkemyksestä ja oman roolin kehittämisestä. Lähijohtajan tulisi keskittyä työyhteisön päätehtävissä pitämiseen, työskentelyolosuhteiden luomiseen, kuuntelemiseen ja ohjaamiseen, arkisten ongelmien ratkaisemiseen. Ylin johto vastaa strategisista linjauksista ja ulkosuhteista, pienissä organisaatioissa johtaja tietysti joutuu hoitamaan kaikki johtajuuteen liittyvät asiat.   Oman johtajuutensa määrittelyyn kirjassa on erilaisia taulukoita, joita voi täyttää tarpeen mukaan. Kirjoittajat kehottavat puhumaan johtajuudesta työyhteisölle ja listaavat yhteen taulukkoon siinä käsiteltävät asiat, joihin kuuluvat mm. omat periaatteet ja arvot, omat odotukset, oma apu tai palvelu sekä käytettävissä oleva aika työyhteisölle ja työntekijöille, omat tiedontarpeet työntekijöiltä ja haasteet johtamisessa, joihin toivoo tukea ja palautetta.   Kaiken kaikkiaan Romppaisen ja Kallasvuon kirja sisältää paljon tuttua asiaa hyvästä työyhteisöstä, johtajasta suhteiden rakentajana ja

kokonaisuuden haltuun ottajana. Johtajuuden työvälineiden arviointitaulukko lähtee johtajan työkentästä, työyhteisön perustasta, yhteistyösuhteista ja ryhmäilmiöistä kokonaisuuden hallintaan ja johtajana kehittymiseen. Listan pohjalta arvioidaan nykytilanne ja kirjataan kehittämistoimet. Hyviä neuvoja Kaikissa edellä kuvatuissa kirjoissa on runsaasti hyviä neuvoja johtamiseen ja sen myötä työhyvinvointiin. Niissä myös todetaan, että pitäisi antaa asioille enemmän aikaa. Mistä se aika sitten otetaan, kun kaikkien niin johtajien kuin johdettavienkin mukaan juuri kiire eli ajan puute on yksi pahimmista ongelmista.   Tiivistäen ja vähän karrikoiden voisi sanoa, että Jari Hakasen Työn imu on nopein luettava, jos aikaa ei kerran ole, Keijo Halisen ja JP Jakosen Kukoistavan johtamisen käsikirja on kirjoitettu hauskimmin ja Birgitta Romppaisen ja Anita Kallasvuon Johtajuuden rakentuminen loogisin ja perusteellisin. Loppujen lopuksi voi vain todeta, että olemme erilaisia persoonallisuuksia kaikki, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen tie johtajuuteen ja työhyvinvointiin.

Jari Hakanen: Työn imu. Työterveyslaitos 2011. 151 s. Keijo Halinen & JP Jakonen: Kukoistavan johtamisen käsikirja. Basam Books 2011. 184 s. Birgitta Romppanen ja Anita Kallasvuo: Johtajuuden rakentuminen. Eväitä lähijohtamiseen. Kansanvalistusseura 2011. 223 s. Lisätietoa työhyvinvoinnista ja johtamisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL: www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/keinot/ esimerkkeja/tyopaikat-ja-yritykset Työterveyslaitos: www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/ johtaminen_ja_esimiestyo/Sivut/default.aspx www.ttl.fi/duunitalkoot/johto_s4.html Työturvallisuuskeskus: www.tyoturva.fi/tyohyvinvointikortti


Virolais-suomalainen design-yhteistyö tähtää parempaan arkeen ville yrityksille kumppaneita Suomesta. Sovittuna on tunnusteluja ja tutustumisvierailuja, ja suunnitteilla on seminaarisarja maiden luovan talouden tilasta ja erityispiirteistä. Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon Meleskin lasitehtaan ja Nuutajärven lasikylän välille kehittynyt yhteys.

Riitta Heinämaa

"

Kuvitelkaa, että kaikki ymmärtäisivät muotoilun merkityksen. Että jokainen huomaisi, että elämä olisi suorastaan mahdotonta ilman hyvää muotoilua liiketoiminnassa, hallinnossa ja yhteiskunnassa. Ja kuvitelkaa, että jokainen ymmärtäisi, miten tärkeä hyvä muotoiluprosessi on innovaatiolle ja kasvulle, ja ymmärtäisi, että muotoilu rakentaa brändit, tekee palveluista kiinnostavia ja kokemuksista nautittavia.” Thomas Lockwoodin, Design Management Instituten toimitusjohtajan hiljattain Amsterdamissa pitämä puhe heijastelee kaikkien muotoilijoiden unelmaa – unelmaa osallistua ja olla arvostettu. Maailmassa, jossa talousjärjestelmät nousevat ja tuhoutuvat ja jossa kohtaamme jatkuvasti demografisia ja ympäristöllisiä haasteita, muotoilu ei ainoastaan luo kauniita tuotteita vaan auttaa myös ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia. Suomen Viron-instituutti ja Viron Designkeskus, muotoilun monipuolisen käytön puolestapuhuja, aloittivat tänä vuonna pitkän aikavälin yhteistyön, jonka päämääränä on saattaa yhteen kahden maan muotoilijoita. Yhteistyön tarkoitus on jakaa tietoa ja resursseja ja yhteisenä päämääränä on edistää muotoilun käyttöönottoa kaikilla yhteiskunnan aloilla. Uskomme, että Viro ja Suomi ovat vielä parempia paikkoja kasvaa, elää ja työskennellä, kun käytämme muotoilua enemmän ja käytämme sitä strategisesti.

Pilottiohjelmaan on sisältynyt myös residenssitoiminnan kehittäminen. Julia Heikkisen laatima selvitys TAiR – Tartu Artist in Residence Program. ”Bohemian but traditional” (ISBN 978-952-92-9470-1) luotaa mahdollisuuksia käynnistää residenssiyhteistyötä Tartossa.

Pyrkimyksenämme on jatkuva maiden ja varsinkin ihmisten välinen yhteistyö, josta esimerkkinä mainittakoon virolaisten suunnittelijoiden osuus Helsinki Design Weekin uudessa näyttelyssä tänä syksynä sekä suomalaisten tekijöiden osallistuminen maineikkaaseen PÖFF-elokuvafestivaalin ”ÖÖ – New Nordic Minds in Tallinn” osuuteen marraskuussa. Tärkeitä kumppaneitamme tulevissa designhankkeissa ovat muun muassa Tallinnan satama, Aalto-yliopisto, Viron taideakatemia, Design-museo ja Suomen Tallinnansuurlähetystö.

Tänä vuonna Suomen Viron-instituutti täytti 20 vuotta. Juhlistimme tapahtumaa muun muassa ajankohtaisella seminaarilla, joka tarkasteli kulttuurin ja talouden välisiä risteyskohtia ja peilasi niiden dynamiikkaa. Aihe ei ole sattumalta valittu. Uskomme, että kulttuurin ja talouden välille on parhaillaan muodostumassa aivan uudenlainen suhde, jota Suomen Vironinstituutti haluaa olla mukana rakentamassa ja kehittämässä suomalaisesta näkökulmasta. ”Luovuus syntyy ihmisten välillä, ei ihmisten sisällä.” Mikael Fuhr, entinen Tanskan valtion rautatien muotoilujohtaja. Riitta Heinämaa Suomen Viron-instituutin johtaja

Osallistumme myös Tarton Luovan talouden keskuksen kansainväliseen työhön. Uudessa pilottiohjelmassa olemme etsineet sekä keskukselle että siellä toimiT A K U 23


SANNA POSTI SJÖMAN Kuvat: Tony Sjöman

THE

WALKING DEAD – ROBERT KIRKMAN

ZOMBIESARJA THE WALKING DEAD KYNTÄÄ MENESTYSTÄ MAAILMALLA. SARJASTA ON KASVANUT POPULÄÄRIKULTTURELLINEN ILMIÖ, MUTTA SARJAN LUOJA ROBERT KIRKMAN MUISTUTTAA, ETTÄ ZOMBIET OVAT VAIN KERTOMUKSEN SIVUHAHMOJA. TAKU TAPASI KIRKMANIN NEW YORKIN COMIC CON -MESSUILLA. Robert Kirkmanin vierailu New Yorkin Comic Con-messuilla muistuttaa koomisella tavalla hänen apokalyptistä zombiemaailmaansa: suuri fanilauma seuraa hänen jokaista liikettään hänen pujotellessaan kohti messujen nimmaripöytää. Moni tahtoo idoliltaan nimmarin. Eräs nuori nainen vaikuttaa miltei säikähtyneeltä kun hänet viimein ohjataan nimmaripöydän ääreen. 24 T A K U

  – I´m terrified. Hymyilevä Kirkman taputtaa nuoren naisen kättä.   – Ei hätää, en ole yhtä kaamea kuin miltä näytän.   The Walking Dead -sarjan suurta suosiota ei voi olla huomaamatta, sekä telkkarisarja – joka perustuu Kirkmanin samannimisiin sarjakuva-albumeihin – että sarjan kokoelma-albumit menevät kuin kuumille

kiville. Comic Con -messujen The Walking Dead -seminaari – jossa fanit voivat esittää Kirkmanille kysymyksiä ja nähdä pätkiä uuden tuotantokauden ensimmäisistä osista – on tupaten täynnä ja pari tuhatta henkilöä jonottaa hallin ulkopuolella, vaikka sisäänpääsemisen mahdollisuus on yhtä nollan kanssa. Sarjan kirjoittajana ja luojana Robert Kirkman on messujen suosituimpia vieraita.   Kaksi tuntia kestäneen nimmarirundin jälkeen Kirkmanin manageri keskeyttää nimmarisession. Jonosta kuuluu huokaisuja ja protesteja. Kaksi nuorta miestä käyttävät ge-


THE WALKING DEAD

Sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyi lokakuussa 2003 (Image Comics). Sarjaa kirjoittaa Robert Kirkman ja sen kuvittaa Charlie Adlard. Sarjaa julkaistaan kuusi numeroa vuodessa. The Walking Dead voitti 2010 parhaan sarjakuvan Eisner-palkinnon. Telkkarisarja The Walking Dead alkoi AMC-kanavalla lokakuussa 2010. Sarjan ensimmäinen kausi sisälsi kuusi osaa ja sarja oli ehdolla Golden Globe-palkinnon parhaan draamasarjan luokassa. Sarjan toinen kausi (13 osaa) alkoi Yhdysvalloissa lokakuun loppupuolella. The Walking Deadin ensimmäinen kausi julkaistiin Suomessa DVD:llä kesäkuussa. Sarjan toinen kausi julkaistaan DVD:llä 2012-vuoden alkupuolella. rillataktiikkaa, he hyppäävät agentin ohi ja Kirkmanin eteen.   – Robert, please sign… Kirkman nimmaroi miesten albumit ja tekee hauskoja zombie-ilmeitä kännykkäkameroiden edessä.   Manageri vie meidän pieneen siivouskaapin kokoiseen huoneeseen joka sijaitsee nimmaripöydän takana. Kirkman istuutuu muovituoliin ja avaa pöydällä odottavan energiajuomatölkin. Hän kertoo, että zombiet ovat aina kiehtoneet häntä ja että hän rakastaa zombieleffoja.   – Ne on mielestäni loistavia, Kuvassa Robert Kirkman.

mutta ne loppuvat aina liian aikaisin. Lopputekstit pyörivät yhtäkkiä ruudussa ja leffojen loppu on yleensä mitäänsanomaton, kaikki paitsi pari valittua henkilöä kuolee ja henkiinjääjät kävelevät yhdessä uuteen auringonnousuun. Kirkman toivoi zombieleffoille jatkoa. – Jatkohan on kaikista kiinnostavin! Minne henkiinjäävät henkilöt menevät? Miten he elävät? Mistä he löytävät ruokaa ja suojapaikan?   The Walking Dead -sarjakuvan ensimmäinen numero julkaistiin noin kahdeksan vuotta sitten ja pari viikkoa sitten ilmestyi sarjakuvan yhdeksäskymmenes numero. Sarjakuvia on julkaistu myös kokoelmina.   Sarja alkaa yhdysvaltalaisen pienkaupungin sairaalassa, jossa poliisi nimeltä Rick herää koomasta, johon hän on vaipunut loukkauduttuaan ampumavälikohtauksessa. Rickille selviää äkkiä, että kaupunki on zombie-tartunnan kourissa. Hän onnistuu löytämään perheensä ja pienen ryhmän selviytyneitä, joiden kanssa hän pakenee kaupungista. Kirkman kuvailee kuinka ryhmä yrittää selviytyä hankalista tilanteista ja kuinka alituiset zombie-hyökkäykset ja ruoanja vedenpuute vaikuttaa ihmissuhteisiin. Sankareita syntyy ja kaatuu.   – Tämä on mielestäni erittäin kiinnostavaa, Kirkman tokaisee. Zombiet ovat ryhmän pääuhka, mutta tahdon myös kertoa kuinka ryhmän sisäinen toiminta voi vaarantaa henkiä. Olen muun muassa miettinyt millä tavalla henkiinjäämisen tahto voi vaikuttaa ryhmädynamiikkaan. Puolustavatko he toisiaan vai lähinnä omaa nahkaansa?   Telkkarisarjan kotisivuilla on leikkimielinen selviytyjätesti. Kysymyksiin vastaamalla itse kukin voi saada tietää oman selviäjä-tyyppinsä. Kirkman ei ole itse testiä tehnyt, mutta hän osaa siitä huolimatta luokitella omat kykynsä.   – Olen luultavasti ”sissy”, eli nynny. En pysyisi varmaan kauaa hengissä, hän sanoo ja nauraa parta heiluen. Ja Kirkmanilla on toki syytä nauraa. Sarja, jota markkinoitiin suhteellisen pienellä budjetilla ja jonka ensimmäinen kausi sisälsi vain ”varovaiset” kuusi osaa on tällä hetkellä yksi Yhdysvaltojen suosituimpia sarjoja. Kirkman on myös hyvin tiiviisti mukana telkkarisarjan luomisessa, hän kirjoittaa muun muassa sarjan käsikirjoituksen.   – En uskaltanut koskaan unelmoidakaan, että sarjasta tulisi näin suosittu. Halusin ainoastaan kertoa tarinan ja toivoin itsekseni, että tarina olisi sen verran kiinnostava, että saisin jatkaa sen kertomista. On täysin fantastista nähdä kuinka hyvin sarja on menestynyt ja kuinka siitä on tullut maailmaa kattava ilmiö. Olen hyvin kiitollinen ja imarreltu. T A K U 25


J Ä S E N S I V U T

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

TYÖTTÖMYYSKASSA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

Jäsensihteerit: Honni, Jaana Jäsenrekisteri

puh. 0201 235 344

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346 Jäsenrekisteri, jäsenmaksut Luokkamäki, Mary Jäsenmaksut

puh. 0201 235 348

Asiamiehet: Ahola, Arja puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 Tutkimustoiminta, palkkatilastot Juntunen, Kalevi (vuorotteluvapaalla 1.11.2011-30.4.2012) Koivunen, Riina Opiskelija-asiamies puh. 0201 235 342 tai 0400 324 180 26 T A K U

Korpisaari, Jaakko puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

INFOA TAKU muutti uusiin toimitiloihin

TAKU muutti 1.10.2011 Pasilasta uusiin toimitiloihin Kruununhakaan. Toimistomme on Speciary:n kanssa samoissa tiloissa. Yhteystietomme: Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki puh. 0440 664 800

Päivitä jäsentietosi

Ovatko jäsentietosi muuttuneet? Ilmoitathan näistä muutoksista meille: l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi

Lakimiehet: Eskola, Kari Työmarkkinalakimies puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta, valtiosektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012) Hälikkä, Minna Asiamies, lakimies puh. 0201 235 352 tai 040 352 2177 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmäja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä Ikonen, Harri Lakimies puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta, kirkon sektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012) Jumpponen, Anne Lakimies puh. 0201 235 365 tai 040 582 5052 (ma-to) Yksityissektorin työsuhdeneuvonta Leppänen, Maarit Lakimies puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Torvela, Tuire Lakimies puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 011 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Petri Katajarinne Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi Hallituksen varapj. Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. 09 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Elise Pedersen Koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinen lastenohjaaja gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Helsingin yliopisto, gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet Ville Niutanen Tuottaja gsm 040 123 9866 ville.niutanen@pp.inet.fi Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen gsm 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi

T A K U 27


24.1–29.1.

WWW. DOCPOINT. INFO

28 T A K U

TAKU lehti 4/2011  

TAKU lehti 4/2011

TAKU lehti 4/2011  

TAKU lehti 4/2011

Advertisement